Pää kirjoitus
Ruokaturvaa ilman eläintuotantoa
Tämän lehden vieraskynässä
Suomen eläinoikeusjuristit ja Animalia kirjoittavat siitä, kuinka eläintuotannon edustajille annetaan suhteettoman paljon valtaa eläimiin liittyvässä päätöksenteossa. Samalla vain harvaa eläinten puolesta puhuvaa kuullaan. Yhteiskirjoituksemme julkaistiin myös Helsingin Sanomissa, ja se kirvoitti ministeri Sari Essayahin vastaamaan. Muuta kautta emme olekaan saaneet Essayahiin yhteyttä.
Essayah kirjoitti, että on vastuutonta leimata huoltovarmuuden kannalta tärkeää suomalaista maataloutta kielteisesti. Mutta mehän olemme suomalaisen maatalouden kehityksen innokkaimpia kirittäjiä! Eläintuotantoon nojaamisen sijaan ruuantuotannon tulisikin viimeistään nyt keskittyä kasviperäisen ruuan tuotannon kehittämiseen. Se olisi myös tulevaisuuteen katsomista. Härkäpapu ei levitä koronaa tai lintuinfluenssaa.
Ruoka herättää tunteita, joten aihe on politisoitunut voimakkaasti. Animalian kuntavaalien aikaan toteuttamassa eläinpoliittisessa puoluekyselyssä ei tullut yllätyksenä, että osa puolueista vastustaa edelleen kaikkea lihan ja maidon kulutuksen vähentämiseen liittyvää – usein vanhentuneisiin käsityksin perustuen.
Esimerkiksi lihan ja maidon hankintojen puolittamista saatetaan pitää taloudellisesti mahdottomana. Kuitenkin useiden tuoreiden laskelmien mukaan kasviruoka-ateria on joukkoruokailuissa lihaa halvempi vaihtoehto.
Maidon asema Suomessa on erityinen, ja maitomainoksilta on vaikea välttyä. Tämä on kuitenkin muuttumassa, eivätkä päättäjät pysy perässä.
Suomessa naudanlihantuotanto nojaa maidontuotantoon. Jotta lehmä alkaa tuottaa maitoa, sen tulee
saada vasikka. Vasikka ei tietenkään saa tarvitsemaansa emon hoivaa tai maitoa kuin hetken, sillä useimmiten vasikka viedään emoltaan lähes heti syntymän jälkeen ja maito pumpataan ihmisille. Ihmiset kuluttavat kuitenkin maitoa joka vuosi yhä vähemmän. Lehmiä on vähemmän. Vasikoita on vähemmän. Pitäisikö tämän signaalin herättää miettimään muita, eettisesti kestäviä ruuantuotantomalleja?
Luken mukaan Suomen herne- ja härkäpapusato olisi mahdollista kolminkertaistaa vuoteen 2035 mennessä. Mutta tässä yllätyskäänne: Tällä hetkellä hernesadosta 80 prosenttia ja lähes koko härkäpapusato menee tuotantoeläinten suuhun. Suomen palkokasvit ja niistä saatava energia siis tuhlataan ja kierrätetään eläinten kautta. Palkokasvien jalostamista varten tarvitaan kuitenkin investointeja ja tulevaisuuteen katsovia ihmisiä, eikä innovaattoreita tunnu löytyvän kuin eläimiä liukuhihnalla tappaviin megatehtaisiin. Tilanne on nurinkurinen. Sen muuttamiseksi tarvitsemme ihmisiä tekemään tulevaisuutta. Ei hyväksytä tätä. Muutetaan tämä.
Taija Rinne toimitussihteeri, viestintäpäällikkö
Sisällys 2/2025
Porsaiden kastraatiokiellon kumoaminen on estettävä
Pääkirjoitus
Ajankohtaista
Vieraskynä: Anna Turkki & Tiina Ollila
Ruokaturvaa kasviproteiineilla
Oikeuksia yli lajirajojen
= Kannessa
Kuva iStock.com / EyeEm Mobile GmbH
Kuva Saara Holappa
Ajankohtaista
Lihalobbareille
häviö Brysselin tuomioistuimessa
Belgian lihateollisuuden etujärjestö FEBEV yritti estää eläinsuojelujärjestöjä julkaisemasta videoita, joissa näkyy hevosten kaltoinkohtelua hevosenlihan tuotannossa. FEBEV teki kanteen yhteistyössä sveitsiläisen liha-alan yrityksen
Skin Packingin kanssa. Kanteessa eläinjärjestöjä syytettiin harhaanjohtavan materiaalin levityksestä. Brysselin tuomioistuin katsoi, ettei FEBEV:llä ollut näyttöä syytteidensä tueksi ja että kanteen avulla se itseasiassa pyrki hiljentämään kriittisen keskustelun. Oikeus määräsi yrityksen maksamaan 12 500 euroa oikeusprosessin räikeästä väärinkäytöstä.
Vegaaninen kouluruoka on kaikkein ympäristöystävällisintä
Keväällä julkaistussa maisterintutkielmassa selvitettiin Helsingin tarjoaman kouluruuan vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.
Tulosten mukaan punaista lihaa sisältäneiden aterioiden hiilidioksidipäästöt olivat noin 208 prosenttia korkeammat kuin kaikkien tutkittujen aterioiden keskiarvo. Vegaaniset annokset taas vähensivät hiilidioksidipäästöjä 48 prosenttia. Vaikutukset maankäyttöön olivat saman suuntaisia.
Tuloksista selvisi myös, että lihaa sisältävät ateriat maksoivat selvästi enemmän kuin kasvisruoka-ateriat.
Lähes 230 valtuutettua ajaa eläinten asiaa kunnanvaltuustoissa
Teksti Laura Uotila • Kuva Gabriela Penela / We Animals
Runsas joukko Animalian tavoitteisiin sitoutuneita ehdokkaita valittiin kunnanvaltuustoihin huhtikuussa. Ennen vaaleja Animalia toteutti myös kuudennen eläinpoliittisen puoluekyselyn.
Puoluekysely liittyi tällä kertaa sekä kuntavaalien teemoihin että muutamiin muihin ajankohtaisiin eläinasioihin. Kuntavaaliteemoista erityisesti suhtautuminen kasvisruokaan jakoi puolueita. Väittämästä ”Kuntien on puolitettava julkisten ruokailujen liha- ja maitohankinnat vuoteen 2030 mennessä” täysin samaa mieltä olivat eläinoikeuspuolue, vasemmistoliitto ja vihreät. Sosiaalidemokraatit oli osittain samaa mieltä, kokoomus osittain eri mieltä ja keskusta sekä perussuomalaiset täysin eri mieltä.
Kaikkiaan vasemmistoliitto, vihreät ja eläinoikeuspuolue kannattivat täysin kyselyn kaikkia kahdeksaa väittämää ja sosiaalidemokraatit kuutta. Keskusta ja pe-
russuomalaiset vastustivat eniten eläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Kyselyyn vastasivat eläinoikeuspuolue, keskusta, kokoomus, perussuomalaiset, sosiaalidemokraatit, vasemmistoliitto ja vihreät. Eduskuntapuolueista kristillisdemokraatit, liike nyt ja ruotsalainen kansanpuolue eivät vastanneet kyselyyn.
Eläinpoliittisen sitoumuksen allekirjoitti yli 900 ehdokasta
Koska jokaisessa puolueessa on ehdokkaita, joille eläinasiat ovat tärkeitä, avasi Animalia maaliskuussa Eläinpoliittisen sitoumuksen. Sen allekirjoittaneet kuntavaaliehdokkaat lupasivat edistää kun-
Animalian hallitus sai uuden vahvistuksen
Maaliskuun vuosikokouksessa valittiin Animalian hallitukseen uusi jäsen. Helsinkiläinen Johanna Toivanen on ollut pitkään mukana Animaliassa vapaaehtoisena ja aiemminkin hallituksen jäsenenä. Hän vaikuttaa myös Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä, jossa työskentelee päivittäin eläinten hyväksi.
Animalian hallituksen puheenjohtajana jatkaa Jaana Eskola Helsingistä ja varapuheenjohtajana Sami Säynevirta Helsingistä.
Animalian hallituksessa jatkavat myös Sanna Helin-Ala-Nissilä Helsingistä, Satu Aurio Oulusta, Heli Mäenpää Lahnajärveltä, Ninni Pehkonen Akaalta, Annu
Piensoho Järvenpäästä, Leo Stranius Helsingistä, Nadja Uusiperhe Helsingistä ja Jaana Vanhala Kotkasta.
Johanna Toivanen ja Nunnu Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä.
Eläinteollisuuden lobbarit ovat kaapanneet lainvalmistelun
Maa- ja metsätalousministeriön toiminta turkisasetuksen valmistelun yhteydessä herätti huomiota, kun ministeriön kerrottiin valmistelleen asetusta turkistarhaajien etujärjestön Fifurin kanssa. Esimerkiksi Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnalle luonnosta ei näytetty. Valmisteluun osallistunut virkamies kertoi STT:lle, että käytäntö on yleinen.
Tapaus on esimerkki eläinteollisuuden lobbareiden läsnäolosta ministeriössä, mikä on havaittavissa myös avoimuusrekisteristä. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd) tapasi syksyllä 2024 eläinteollisuuden edustajia ainakin 27 kertaa, siis noin kerran viikossa. Fifur lobbasi ministeriön johtoa ja ruokaosastoa.
Vaikka yli 80 prosenttia suomalaisista vastustaa nykymuotoista turkistarhausta, viime vuosina alalle on maksettu noin 74 miljoonaa euroa tukia ja korvauksia –summa, joka vastaa tänä vuonna kulttuurialaan kohdistuvia leikkauksia.
Eläinteollisuuden lobbausvoima puree, sillä eläinten hyväksikäyttö ihmisten taloudellisten intressien vuoksi on sisäänrakennettu eläinsuojelu- ja maatalousjärjestelmään. Kun ihmisen elinkeinovapaus on kirjattu oikeushierarkian ylimmälle tasolle perustuslakiin, mutta eläimen oikeuksista säädetään tavallisen lain tasolla, lainsäätäjällä ei ole halutessaankaan mahdollisuuksia haastaa taloudellisten intressien painoarvoa.
Taloustieteessä käsite ”sääntelijän kaappaus” kuvaa tilannetta, jossa sääntelijä alkaa palvella säänneltävän alan etuja yleisen edun kustannuksella. Eräs mekanismi kaappauksen taustalla on pyöröovi-ilmiö, jossa samat henkilöt toimivat vuoroin sääntelijöinä ja säänneltävien edustajina. Tämä näkyy maa- ja metsätalousministeriön johdossa. Valtiosihteeri siirtyi tehtäväänsä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto
MTK:lta. Kansliapäällikkö on tehnyt valtaosan urastaan eurooppalaisessa maatalouslobbausjärjestössä Copa-Cogecassa.
Yhdessä eläinten heikon oikeudellisen suojan kanssa eläinteollisuuden läsnäolo lainvalmistelussa mahdollistaa eläinten teollisen mittakaavan hyväksikäytön. Eläinten oikeuksista ja julkisen vallan velvollisuudesta turvata ne on säädettävä perustuslaissa, eikä lainvalmistelun tule olla yksittäisen intressitahon ohjailtavissa.
Anna Turkki varapuheenjohtaja, Suomen eläinoikeusjuristit
Tiina Ollila kampanjavastaava, Animalia
Kuva ?
Kuvat Tuomo Juntunen & Tatu Chanth
Nykyään Kainuun erämetsien kupeessa asuva Aura Koivisto ei kaipaa kaupunkien ihmisvilinään, vaan hän pyrkii elämään sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa. Kasvaminen eläintarhan eläinten parissa on opettanut hänelle, että lajien ja yksilöiden monimuotoisuus on koko maailman rikkaus, jota ilman ihminen ei voisi elää.
Talousajattelu lainsäädännön ja arvomaailman ohjaajana
Länsimaista ajattelua hallitsee hierarkia, jossa ei ole juuri tilaa lajien väliselle vuorovaikutukselle tai eliöiden verkostojen tunnistamiselle. Taustalla on ehdoton arvoasetelma, jossa ihmislajin toiminta nähdään aina tarpeellisena, vaikka se tapahtuisi muiden lajien kustannuksella.
Koivisto peräänkuuluttaa kunnioitusta jokaisen yksilön elämää kohtaan, lajista riippumatta. Erityisesti villieläinten suhteen hän kokee luonnon- ja eläinsuojelun sekä eläinoikeuksien kietoutuvan erottamattomasti yhteen.
”Ihmisen toiminnan jatkuva laajentuminen rikkoo villieläinten oikeutta tilaan, ravintoon ja vapauteen”, Koivisto sanoo.
Kirjailijan mukaan eläinviha ja tiettyihin lajeihin kohdistuva suoranainen kostonhalu syntyy ylemmyydentunteesta sekä kyvyttömyydestä ymmärtää luontoa ihmisestä riippumattomana.
”Luonnoneläimet eivät saisi aiheuttaa mitään haittaa, todellista tai kuviteltua, ja kaikkinainen vaivannäkö tai omien tapojen muuttaminen muiden lajien vuoksi on poissuljettu. Ajatus on se, ettei ihmisen pidä joutua väistämään ja varomaan itseään alempia. Kun muilla eläimillä ei ole oikeuksia, niiden arvo on ihmisen niille antama käyttöarvo.”
Lemmikkieläinten kohdalla tilanne on Koiviston mielestä ristiriitaisempi, mutta hän toivoo lakisääteisiä rajoituksia lemmikkieläinten pitoon ja epäeettisen lemmikkibisneksen suitsimiseen. Kirjailija pitää uutta eläinsuojelulakia varsin puutteellisena ja kritisoi lainsäädäntöä ohjaavaa kapitalistista ajattelua.
Kun rahaan suhtaudutaan yksiselitteisen yleishyödyllisenä ja koskemattomana arvona, muunlajisten asema on vääjäämättä alisteinen. Silloin eläinoikeus näyttäytyy ”hyvinvointina”, jonka keskeisin argumentti on lopulta aina taloudellinen kannattavuus.
"Ihmisen
toiminnan jatkuva laajentuminen rikkoo villieläinten oikeutta tilaan, ravintoon ja vapauteen."
Koivisto pitää jatkuvasti teollisempaan muotoon kehittyvää eläintuotantoa painajaismaisena.
”Esimerkkinä on viennin valopilkkuna hehkutettu Atrian jättiläismäinen teurastamo, jossa liukuhihnalla tapetut kanat kyörätään pakastekonteissa Kiinaan. Kun ihminen sulkee silmänsä elävien olentojen kärsimykseltä, eläimistä tulee pelkkää muovailtavaa massaa. Näin laki turvaa eläinten massiivisen kärsimyksen. Kuinka pitkälle vielä mennään, kun rahallisten voittojen rinnalla elävien olentojen kärsimys ei merkitse mitään? Ja miten se vaikuttaa ihmisten keskinäisiin suhteisiin?”
Eläintarhojen tulevaisuus
Entä toteutuvatko eläinoikeudet suomalaisissa eläintarhoissa?
”Eivät, jos ajatellaan, että oikeus vapauteen menetetään rangaistuksena tehdyistä rikoksista”, Koivisto vastaa.
Asetelma muuttuu, jos asiaa tarkastellaan esimerkiksi sellaisten yksilöiden kautta, jotka eivät kykenisi selviämään luonnossa. Elämä tarhassa vai kuolema? Lajiominaisia tarpeita pyritään vankeudessa täyttämään ja joidenkin lajien ja yksilöiden kohdalla se onnistuu, mutta tilat ovat auttamatta liian pieniä ja sosiaalisten suhteiden järjestäminen voi olla hankalaa. Entä onko eläimellä oikeus lisääntyä tai miten oikeudet toteutuvat, kun syntyy jälkeläisiä?
Vaikka haasteita on paljon, Koivisto pitää eläintarhojen valistuksellista tehtävää merkittävänä ja näkee siinä mahdollisuuden eläinoikeuksien edistämiseen. Mahdollisiksi keinoiksi hän ehdottaa esimerkiksi yksilötason sitouttamista sekä eläintarhan henkilökunnan kantaaottavuutta eläinoikeuksien puolesta.
”Eläintarhan kävijöitä voisi herätellä pohdiskelemaan sellaista maailmaa, jossa eläintarhoja ei tarvittaisi. Vaikka se tuntuisi utopialta, se on yli lajirajojen ulottuvaa oikeudenmukaisuutta, jota tulisi ainakin toivoa ja tavoitella”, Koivisto sanoo.
Auta eläimiä kätevästi tekstiviestillä.
Lähetä viesti ANIMALIA10 numeroon 16155 (10 €).
Kiitos, että välität!
Liudmilas
“Koulumaitotuen saamiseksi koulujen tulee käytännössä markkinoida maidon tuotantoa ja terveysvaikutuksia.”
Maidon valtakausi
Suomen valtio ryhtyi 1860-luvun katovuosien jälkeen myöntämään tukia ja lainoja meijerien perustamiseksi. Tarkoituksena oli kasvattaa erityisesti voin tuotantoa, mistä tuli merkittävä myyntituote Venäjälle. Vasta pastöroinnin käyttöönotto 1880-luvulla sekä teollisen kylmäketjun vakiintuminen mahdollistivat maidon turvallisen kaupan. Samoihin aikoihin lypsykoneet alkoivat tehdä tuotannosta taloudellisesti kannattavaa. Uusien keinojen vaikutus näkyi jo vuoteen 1912 mennessä, jolloin Suomessa juotiin keskimäärin kaksi kertaa enemmän maitoa kuin muualla Euroopassa. Tämä ei kuitenkaan riittänyt.
Suomessa maitopropagandatoimisto aloitti 1930-luvun alussa maitojulistekampanjan. Kampanja jatkuu muodossa tai toisessa nykyisinkin. Julisteet kohdistettiin erityisesti lapsille ja niiden keskeisenä viestinä oli maidonjuonti tärkeänä osana terveellistä elämää. Lapsiperheille jaettiin myös 250 000 kappaletta Kodin maitokirjaa, jonka terveysviestin oli räätälöinyt maitoteollisuus. Propaganda tehosi. Lapset kasvoivat pian aikuisiksi, ja opittu maidonjuonti jatkui maitopropagandistien hämmästykseksi pitkälle aikuisuuteen. Luonnonvarakeskuksen tilastohuippuna vuonna 1953 Suomessa juotiin miltei 390 litraa maitoa asukasta kohden. Luku on hiipunut tasaisesti ja ennakkotietojen mukaan se oli vuonna 2023 vain alle 90 litraa henkilöä kohden. Kuitenkin samassa ajassa juustonsyönti on jopa kymmenkertaistunut.
Maitopropagandaa vastaan
Maidontuotanto saa huomattavia maataloustukia Euroopan unionilta ja koulumaitotuen myötä koulut voivat tarjota lapsille maitoa puoli-ilmaiseksi. Koulumaitotuen saamiseksi koulujen tulee käytännössä markkinoida maidon tuotantoa ja terveysvaikutuksia. European Dairy Association -kattojärjestön mukaan EU:n koulumaito-ohjelman toinen tarkoitus on tarjota lapsille ”koulutustarjontaa, jossa painotetaan maidon kuluttamisen tärkeyttä”.
Kasvimaidoille ei löydy samanlaista tukea. Kauramaidon tiedetään kuitenkin olleen yleinen juoma etenkin Karjalan ja Viron maaseudulla vuosisatojen ajan. Mutta juoma, perinteiseltä nimeltään ”teppovesi”, ei jättänyt montaa merkkiä historian kirjoihin, sillä se oli vain maaseudun omaa ravintoa. Myös hapatettuja kauratuotteita käytettiin. Nämä kaurajuomatuotteet korvautuivat halvalla lehmänmaidolla tuotannon teollistuttua ja maitopropagandan luotua tarjonnalle kysyntää. Vuonna 2020 ruotsalainen kaurajuomatuottaja Oatly jakoi suomalaisten lapsiperheiden koteihin 250 000 kappaletta Maitomyytit-lehtistä. Lehti oli ironinen mukaelma Maitopropagandatoimiston maitokirjasta, ja siinä torpattiin 20 totuttua lehmänmaidon kuluttamisen puolesta puhuvaa lausahdusta. Kampanja herätti kuitenkin suomalaisissa valistuksen sijaan raivoa. Mainonnan eettinen neuvosto antoi Oatlylle huomautuksen lapsiin kohdistuneesta markkinoinnista. Maitomyytit-lehdykän esittämiä faktoja ei kuitenkaan kyseenalaistettu.
Mainonnan eettinen neuvosto ei ole myöskään ottanut kantaa eläintuotteiden mainoskuvaston selkeästi lapsille suunnattuihin iloisiin piirroshahmoihin.
Toivoa nopeasta muutoksesta
Lehmänmaito ei ole ihmiselle luonnollista ravintoa, eikä se monelle sovikaan. Myös ilmastokriisin hillitsemiseksi ainoa yksilölle mahdollinen tehokas tapa toimia on syödä vegaanisesti, tai ainakin vähentää lihan ja maidon kulutusta huomattavasti. Arviolta 14,5 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonepäästöistä syntyy maidon- ja lihantuotannossa. Yli 40 prosenttia planeetan asuinkelvollisesta maa-alasta on viljeltynä, ja 80 prosenttia tästä viljelyalasta on varattu eläinteollisuutta varten.
Jopa maitotuotteita käyttävä kasvissyöjä tukee lihantuotantoa, sillä tuottaakseen maitoa lehmä täytyy ensin keinosiementää. Sen jälkeen se synnyttää ja menettää jälkeläisensä tuotannolle. 80 prosenttia Suomen lihakarjasta syntyykin maidontuotannossa, eli lehmänmaito ja -juustot ovat käytännössä lihantuotannon tärkein tukijalka.
Myös koulut pahentavat valinnoillaan ilmastokriisiä suosimalla keinotekoisesti halpuutettua maitoa, mikä kannattelee muutoin vähenevää kysyntää. Samalla koulut opettavat, että lehmänmaito on tarkoitettu ensisijaisesti ihmiselle vasikan sijaan.
Perinteentutkija Taija Kaarlenkaski on tutkinut maidon merkitystä suomalaisessa ruokakulttuurissa. Hän kirjoittaakin, ettei maidonjuonnilla ole pitkää perinnettä, ”vaan se on moderni tieteen, teknologian ja kaupungistumisen kehitykseen liittyvä tapa”. Sitä ovat vuoroin tukeneet valtio, sivistyneistö, teollisuus ja kaupanala sekä EU. Siltikään maitotilat eivät pärjää.
Maidonjuonnin nopea omaksuminen, sen vakiintuminen osaksi suomalaista identiteettiä sekä innostuksen lopahtaminen osoittavat, että ravintotottumukset voivat vaihtua äkillisesti. Ehkä olemmekin jo keskellä muutosta, jossa kasviperäiset juomat vakiintuvat osaksi suomalaista kulttuuria.
Jätä eläinrakkautesi elämään
Parempi maailma eläimille vaatii pitkäjänteistä työtä. Muista eläimiä testamentissasi, jotta työ sinulle merkityksellisten asioiden hyväksi voi jatkua.
Harkitsetko testamentin tekemistä?
Lue lisää: animalia.fi/testamenttilahjoitus tai ota yhteyttä:
Jussi Koiranen, talouspäällikkö, p. 040 590 5575
Molly
Turkistarhaus historiaan -aloitteen käsittely eduskunnassa etenee
Animalia kävi keväällä maa-
ja metsätalousvaliokunnan kuultavana. Turkistarhauksen aiheuttama pandemiauhka puhutti myös eduskunnassa.
Turkistarhaus historiaan – oikeudenmukainen siirtymä turkistarhattomaan Suomeen -kansalaisaloite annettiin eduskunnalle viime syksynä. Sen käsittely alkoi eduskunnassa käydyllä lähetekeskustelulla ja marraskuussa järjestetyllä julkisella kuulemisella.
Keväällä maa- ja metsätalousvaliokunta jatkoi aloitteen käsittelyä. Tähän mennessä aloitteesta on järjestetty kaksi asiantuntijakuulemista, joista ensimmäiseen Animalialta pyydettiin kirjallinen lausunto ja toisessa Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs oli kuultavana sekä suullisesti että kirjallisesti.
Animalian lausunnoissa korostettiin muun muassa sitä, että nykyistä turkistarhausta voidaan pitää eläinten hyvinvointilain vastaisena toimintana. Lain mukaan eläimillä on oltava mahdollisuus toteuttaa liikkumiseen, leikkiin, lepoon, kehonhuoltoon, syömiseen, ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimiseen sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä olennaisia käyttäytymistarpeita. Suurin osa näistä tarpeista jää turkiseläimillä toteutumatta.
Animalian lausunnoissa nostettiin esiin myös turkistarhauksen aiheuttama vakava pandemiauhka. Koronavirus leviää yhä eurooppalaisilla turkistarhoilla, ja Suomessa jatkuvan uhan muodostaa turkiseläimiin herkästi tarttuva lintuinfluenssa. Muistutimme valiokuntaa siitä, että kustannukset Suomelle voivat olla potentiaalisesti huomattavat, mikäli seuraava pandemia lähtisi leviämään suomalaisilta turkistarhoilta.
Ensimmäisessä kuulemisessa oli mukana myös professori Eija Vinnari. Hän esitteli lausunnossaan Animalian toimeksiannosta valmistelemaansa selvitystä turkistarhauksen nykytilasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista. Vinnari oli päivittänyt lausuntoonsa tuoreimmat saatavilla olleet luvut muun muassa alan verotuloista. Hänen arvionsa mukaan kansalaisaloitteen hyväksymisen vaikutukset Suomen valtiontalouteen ja Pohjanmaan kuntien yhteisövero-osuuksiin olisivat marginaaliset.
Tämänhetkisten tietojen mukaan aloite voisi tulla eduskunnan äänestykseen syksyllä. Aloite on yksityishenkilöiden käynnistämä ja Animalia tukee aloitetta.
Animalia-media selvitti turkistarhojen lintuinfluenssatorjuntaa
Lintuinfluenssa levisi Suomen turkistarhoilla kesällä 2023 ja aiheutti valtiolle yli 40 miljoonan euron kustannukset, kun tarhaajille maksettiin korvauksia tartuntojen vuoksi tapetuista eläimistä. Taudin leviämisen torjumiseksi valtio sääti vuoden 2023 syksyllä asetuksen, jossa oli vaatimuksia turkiseläinten suojaamiseksi lintuinfluenssalta. Määräaika uusien vaatimusten täyttämiselle oli keväällä 2024. Asetuksen noudattaminen tarkastettiin viime vuonna 261 turkistarhalla, lisäksi kolme tarhaa jäi tarkastamatta.
Eläinlääkäreiden turkistarhoilla tekemissä tarkastuksissa noin 35 prosentissa todettiin puutteita, jotka johtivat korjauskehotukseen tai -määräykseen. Puutteet
koskivat yleisimmin tarhojen yleistä hygieniaa ja jyrsijätorjuntaa.
Animalia-media pyysi myös yksittäisiä tarkastusraportteja suurimpien liikevaihtojen tarhoilta. Tarkastusraportteja toimitettiin 17 kappaletta, jotka koskivat kahdeksaa eri turkistarhayritystä. Osalla tarhoista tarkastuskäynti tehtiin useampaan kertaan.
Yleisimmin tarhoille annettiin huomautuksia varjotalojen väleissä olevasta liian pitkästä kasvillisuudesta. Yleistä oli myös, että tarhojen alueella oli suojapaikkoja niin kutsutuille haittaeläimille.
Yksi tila ei pitänyt varjotalojen ovia suljettuna päivisin. Turkistarhayrittäjä puolusteli tätä sillä, että ovien sulkeminen joka kerta veisi liikaa työaikaa. Valvontaeläinlääkäri antoi tapauksessa määräyksen, jonka mukaan varjotalojen ovet on pidettävä suljettuna aina, kun niistä ei kuljeta, jotta lintujen pääsy oviaukoista sisälle estyy.
Toisella tilalla linnut pääsivät suojaverkkojen alle syömään turkiseläimiltä pudonnutta ruokaa. Kolmas tila sai huomautuksen suojaverkoissa olevista rei’istä, joista linnut voisivat päästä turkiseläinten häkkien luokse.
Tästä vuodesta on jälleen povattu vaikeaa lintuinfluenssavuotta. Animalia tulee seuraamaan tilanteen kehittymistä aktiivisesti ja muistuttamaan päättäjiä siitä, että niin kauan kuin Suomessa kasvatetaan turkiseläimiä, aiheutuu siitä myös merkittävä, globaali pandemiauhka.
Teksti Laura Uotila
Vapaaehtoisuus on hauskaa ja arvokasta eläinoikeustyötä
Animalian vapaaehtoisia yhdistää halu toimia eläinten puolesta. Järjestön vahvuus on ammattimainen ja asiantunteva toiminta, jossa vapaaehtoiset ovat korvaamattomassa osassa. Asiantuntijoiden tuen lisäksi järjestö tarjoaa aktiiveille turvallisen yhteisön tehdä vaikuttavaa ja merkityksellistä aktivismia.
Pääkaupunkiseudun alueosasto turkistarhauksen vastaisessa mielenosoituksessa Eduskuntatalolla. Kuvassa etualalla Anna Miettinen ja Jemina Fallenius
Animalialla on 11 alueosastoa ympäri Suomea. Toimintaan osallistutaan omien mieltymysten ja mahdollisuuksien mukaan, kertovat Nea Nurmi Pääkaupunkiseudun alueosastosta ja Roope Kanninen Oulun Animaliasta. Pitkäaikaista sitoutumista tai erityisosaamista ei tarvita.
“Apua ja tukea saa muilta aktiiveilta ja työntekijöiltä. Vapaaehtoisena pääsee osallistumaan tapahtumien järjestämiseen, tutustuu kivoihin tyyppeihin ja saa tietoa kampanjoista ja vaikuttamisesta“, Nurmi kertoo.
Alueosastot järjestävät muun muassa kirjailijavierailuja, lukupiirejä, elokuvanäytöksiä ja vaalipaneeleita. Ryhmän kokouskutsujen lähettämisestä vastaava Nurmi mainitsee mieleiseksi toiminnaksi lisäksi infopöydän pitämisen ja mielenosoitukset.
“Tykkään myös leipoa vegaanisia herkkuja aktiiveille ja varainhankitaan. Parasta on yhdessä tekemisen meininki ja vertaistuki.”
Sopivaa tekemistä löytyy kaikille ja omia ideoita pääsee tuomaan esille. Toiminta organisoidaan ryhmissä. Yhteyshenkilönä toimiva Kanninen vastaa pääasiassa alueosaston ja toimiston välisestä viestinnästä sekä ryhmän sometileistä.
“Osa organisoi tapahtumia ja osa vastaa ryhmän yhteisöllisyyttä ylläpitävien vegehengailujen järjestämisestä ja kouluvierailujen mainostamisesta”, Kanninen kertoo.
Mukana on useita aikaansa tarjoavia aktiiveja. Kanninen pitää eniten kouluvierailuista, joissa eläinoikeuskysymyksiä pääsee käsittelemään syvällisesti nuorten kanssa.
Karhuryhmä iloitsee saavutuksista
Animalian toimintaan voi osallistua, vaikka omalla paikkakunnalla ei olisi alueosastoa.
Sappikarhujen asiaa Suomessa ajavan Karhuryhmän toiminta keskittyy tiedottamiseen ja varojen keräämiseen Animals Asia Foundationille. Aktiivit suomentavat tekstejä, ylläpitävät sometilejä, toimittavat infokirjettä ja pyrkivät nostamaan aihetta mediassa. Ryhmä kokoontuu muutaman kerran vuodessa etänä ja yhteydenpito tapahtuu WhatsApp-sovelluksessa.
“Parasta toiminnassa on se, että saa olla mukana jossain, minkä kokee tärkeäksi. Se, että edistystä tapahtuu, motivoi toimimaan. Olemme esimerkiksi saaneet iloita kahden turvakeskuksen rakentamisesta Vietnamiin”, kertoo Karhuryhmän aktiivi Laura Karttunen
Animalian PKS possuja puolustamassa.
Kuvassa Aava Svala ja Anja Oikkonen
Animalia pitämässä EU-vaalikahvilaa. Kuvassa Leena
Kehänen, Sanna Marttila-Tornio, Animalian järjestösihteeri
Martta Kinnunen sekä Roope Kanninen
Parasta on monipuolinen toiminta
“Aktiivisen toiminnan seurauksena niitä toivottuja muutoksia parempaan tapahtuu joka puolella maapalloa, koko ajan. Yhdessä meillä on valtava voima”, toteaa Ninni Pehkonen
Pehkosella on kokemusta Animalian toiminnasta erilaisten vapaaehtoistehtävien lisäksi järjestön työntekijänä. Viime vuosina hän on ollut järjestön hallituksessa ja osallistunut sitä kautta työryhmien toimintaan sekä kirjoittanut Animalia-lehteen ja ideoinut ohjelmaa leireille. Hallitus vastaa yhdistyksen toiminnan suuntaviivoista ja taloudesta.
Pehkosen mielestä parasta Animaliassa ovat monipuoliset toimintamahdollisuudet. Vahva yhteisöllisyyden kokemus teki myös lähtemättömän vaikutuksen eläinten epäoikeudenmukaisesta kohtelusta huolestuneeseen Pehkoseen jo 1990-luvulla. Animaliassa oli tietoa ja näkökulmia eläinoikeuskysymyksiin.
“En ollut yksin taistelemassa koko maailman eläinten puolesta”, hän sanoo.
Mukaan tuleminen on helppoa
Yhteisön tuen merkitystä raskaiden aiheiden parissa toimittaessa korostavat myös muut haastatellut aktiivit. Alueosastot järjestävätkin myös yhteisöllistä toimintaa, jossa aktiivit ja toiminnasta kiinnostuneet pääsevät tutustumaan toisiinsa.
Animaliassa on mukana sydämellisiä ihmisiä, jotka ottavat mielellään myös uudet mukaan toimintaan. Tapaamisissa on mukava tunnelma ja mukaan tuleminen on helppoa joko yksin tai yhdessä ystävien kanssa – kaikki toivotetaan tervetulleiksi porukkaan! Toiminnasta kiinnostuneille järjestetään uusien iltoja, mutta mukaan voi ilmoittautua myös Animalian verkkosivuilta löytyvällä lomakkeella tai sähköpostitse sekä tulemalla suoraan tapahtumiin. Matalan kynnyksen toimintaan voi osallistua myös Eläinoikeusvaikuttajat-ryhmässä Telegram-sovelluksessa.
"Toimintaan lähdettyä saattaa huomata aktivismin olevan niin hauskaa, ettei sitä malta lopettaa!" huomauttaa Roope Kanninen lopuksi.
Lisätietoja Animalian alueosastoista ja toimintaryhmistä: animalia.fi/vapaaehtoiset/
Oulun
Grillatun kera
Nämä hittireseptit ovat täydellisiä kesän grillausten kylkeen! Jokainen resepteistä ansaitsee suosionsa, sillä ne ovat kaikki koukuttavan herkullisia. Voit myös valmistaa ne hyvissä ajoin ennen tarjoilua, jolloin pystyt keskittymään grillailuun.
Vegefetavaahto ja paahdetut kirsikkatomaatit neljälle
Tomaatit
1 rs kirsikkatomaatteja
2 rkl oliiviöljyä ripaus suolaa rouhittua mustapippuria basilikan lehtiä koristeeksi
Vegefetavaahto
200 g vegaanista fetajuustoa (esim. Mö kreikkalainen)
1 dl kaura- tai soijafraichea tai Greek style -jogurttia
1 rkl sitruunan mehua
1
Lämmitä uuni 225 asteeseen. Halkaise tomaatit ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla sekä pippurilla. Paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.
2
Murenna vegefeta pieneksi muruksi ja lisää joukkoon fraiche tai jogurtti. Mausta sitruunan mehulla. Vaahdota kuohkeaksi joko blenderissä tai sauvasekoittimella.
3
Anna tomaattien jäähtyä. Lusikoi vegefetavaahto lautaselle ja lisää tomaatit päälle.
Koristele oliiviöljyllä ja basilikan lehdillä.
Green goddess -salaatti 4–6 annosta
250 g varhaiskaalia
150 g parsakaalia tai muutama lehtikaalin lehti
½ kurkku
2 kevätsipulin vartta
Kastike
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä ruukku basilikaa
75 g tuoretta pinaattia
½ dl seesaminsiemeniä
1 dl ravintohiivahiutaleita
½ dl oliiviöljyä
½ dl sitruunanmehua
ripaus suolaa tarvittaessa vettä
1 Suikaloi varhaiskaali. Leikkaa parsakaali pieneksi muruksi. Pilko kurkku ja kevätsipuli. Sekoita kaikki yhteen.
2
Laita kastikkeen ainesosat blenderiin. Surauta ja lisää tarvittaessa vettä notkistamaan kastiketta. Kaada kastike salaattiin ja sekoita.
Vegepalsta
Lyttyperunasalaatti neljälle
Lyttyperunat
800 g pieniä perunoita
2 rkl rypsiöljyä
1 tl suolaa rouhittua mustapippuria
Kastike
1 punasipuli
1–2 valkosipulinkynttä
1 maustekurkku
½ ruukkua tilliä
2 dl kaura- tai soijafraichea
½ dl majoneesia
1 rkl sitruunan mehua
1
Keitä perunat kuorineen kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Lämmitä uuni 225 asteeseen.
2
Asettele perunat uunipellille leivinpaperin päälle ja paina ne lyttyyn esimerkiksi mukin pohjaa käyttäen. Pirskottele päälle öljyä.
3 Anna perunoiden paahtua uunin keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes ne ovat saaneet hyvän paistopinnan. Mausta suolalla sekä pippurilla ja anna jäähtyä.
4
Valmista kastike. Pilko punasipuli, valkosipuli ja maustekurkku. Hienonna tilli. Yhdistä kaikki ainekset kulhoon ja sekoita. Anna kastikkeen maustua jääkaapissa, kunnes perunat ovat valmiit.
5
Sekoita perunat ja kastike tai tarjoile asettelemalla perunat lautaselle ja lusikoimalla kastikkeen niiden päälle keoiksi. Koristele annos tillillä ja punasipulilla.
Puolusta eläimiä kuukausilahjoittajana
Kuukausilahjoitus on vaivaton tapa auttaa eläimiä tuotantotiloilla, turkistarhoilla ja eläinkoelaitoksissa.
Jokainen lahjoitus on tärkeä, jotta voimme varmistaa, että eläinten ääntä ei tukahduteta.
Liity nyt kuukausilahjoittajaksi animalia.fi/kuukausilahjoitus tai postita meille oheinen lomake!
Kyllä, ryhdyn Animalian kuukausilahjoittajaksi!
Tuen työtä eläinten puolesta seuraavalla summalla: €/kk (min. 7 €/kk)
Eräpäivä on joka kuun 5. päivä 20. päivä Nimi:
Katuosoite:
Postinumero ja -toimipaikka:
Sähköpostiosoite:
Puhelinnumero:
Syntymäaika:
Kyllä kiitos, tilaan Animalian kuukausittaisen uutiskirjeen sähköpostiini.
Lähetämme sinulle postitse ensimmäisen laskun sen jälkeen, kun kuponki on saapunut meille. Sen jälkeen voit valita, kytketkö päälle e-laskusopimuksen verkkopankissasi vai maksatko kuukausittaisen lahjoituksen kerran kuussa saapuvan paperilaskun tiedoilla. Voit postittaa tämän kupongin tällaisenaan tai kirjekuoressa postimerkillä varustettuna.
Postimerkki tähän
Suvilahdenkatu 4
00500 Helsinki