Animalia 3/2025 by Animalia ry

Turkistarhaton Suomi voi olla pian totta

Turkisasiat puhuttivat paljon kesän aikana

sekä Suomessa

että EU:ssa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen

EFSA esimerkiksi suositteli nykymuotoisen turkistarhauksen lakkauttamista.

Animalia tapasi maa- ja metsätalousministerin elokuussa.

Tapaamisessa Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs luovutti maa- ja metsätalousministeri

Sari Essayahille turkisvetoomuksen, jossa vaadittiin turkistarhauksen kieltämistä

Suomessa uuden turkisasetuksen hyväksymisen sijaan.

Tapaamisessa Heidi Kivekäs esitteli ministerille perusteet, miksi turkistarhauksen kielto on Suomelle ainoa vaihtoehto. Vetoomuksen allekirjoitti yli 30 000 turkistarhoilla elävien eläinten puolustajaa.

Turkisasetus on hyvinvointipesua

Yli 12 vuotta valmisteltu turkiseläinten elinolosuhteita määrittelevä turkisasetuksen luonnos julkaistiin toukokuussa. Sen sijaan, että turkisasetus parantaisi aidosti eläinten hyvinvointia, sillä halutaan mahdollistaa nykymuotoinen turkistarhaus vielä pitkään.

Luonnoksessa häkkikokoja on hieman kasvatettu, mutta käytännössä näillä muutoksilla ei ole juuri mitään vaikutusta eläinten oloihin, eivätkä ne takaa eläimille niiden lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttamista. Kettuja, minkkejä ja supikoiria saisi edelleen kasvattaa pienissä verkkopohjahäkeissä.

Siirtymäajat esimerkiksi häkkikokojen muutoksille ovat pitkiä: Kettujen ja supikoirien kohdalla vuoteen 2041 ja minkkien kohdalla vuoteen 2036 saakka. Täysikasvuisen naaraspuolisen ketun sekä supikoiran häkin kokoa kasvatettaisiin 16 vuoden päästä 0,4 neliömetriä ja urosketun häkin kokoa 1,6 neliömetriä. Minkin häkin koko kasvaisi 11 vuoden kuluttua 0,105 neliömetriä.

Luonnoksen lausuntoaika päättyi elokuussa. Animalia jätti lausunnon, jossa vaaditaan luonnoksen hyväksymisen sijaan turkistarhauskiellon lisäämistä eläinlakiin. Asetusta moitti omassa lausunnossaan myös muun muassa oikeuskansleri.

EFSA tuomitsi turkiseläinten häkkikasvatuksen Heinäkuussa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA julkaisi tieteellisen raportin turkiseläinten hyvinvoinnista. Raportin mukaan eläinten kasvattaminen verkkopohjaisissa häkeissä aiheuttaa eläimille vakavia hyvinvointiongelmia ja kasvatus nykyisenkaltaisissa häkeissä tulisi lopettaa. EFSA valmisteli raportin Euroopan komission pyynnöstä.

Raportissa todetaan, että merkittävimmät hyvinvointia heikentävät tekijät liittyvät nykyisin käytettävien häkkien kokoon ja karuihin olosuhteisiin, kuten verkkopohjaan ja virikkeetömyyteen. Nämä rajoittavat eläinten liikkumista ja estävät niiltä keskeisiä lajityypillisiä käyttäytymistarpeita, kuten ravinnon etsimisen ja ympäristön tutkimisen.

Raportissa todetaan kuitenkin, että jos eläinten kasvatusolosuhteita muokataan merkittävästi, turkistarhausta voisi jatkaa. Tämä tarkoittaisi, että eläinten lajityypillinen käyttäytyminen huomioidaan paremmin, esimerkiksi antamalla niille huomattavasti enemmän tilaa, monipuolisia virikkeitä sekä esimerkiksi minkeille mahdollisuus uimiseen ja ketuille kaivamiseen ja hyppelemiseen.

Käytännössä EFSA:n suosituksen noudattaminen tarkoittaisi turkistarhauksen loppumista kokonaan. Useissa Euroopan maissa vastaavat vaatimukset laissa ovat lopettaneet turkistarhauksen.

Lisäksi kesäkuussa EU päätti lisätä minkin vieraslajilistalle. Päätöksen myötä minkin turkistarhauksesta tulee kiellettyä EU:n alueella kahden vuoden siirtymäajalla. Suomi haluaa EU:n päätöksestä huolimatta jatkaa minkkitarhausta ja aikoo siksi hakea poikkeuslupaa sen jatkamiselle. Jotta poikkeusluvan voi saada, tulee osoittaa, että minkkitarhaukselle on pakottavia yleisiin etuihin liittyviä syitä. Animalian mielestä tällaisia etuja ei ole olemassa. Turkistarhaus on ollut viimeksi kannattavaa yli 10 vuotta sitten, eikä sillä ole kansantaloudellista merkitystä.

Turkisala voimakkaassa luisussa

Kesällä julkaistiin myös Suomen turkisalan tilastot vuodelta 2024. Suomessa kasvatettiin yhteensä 0,8 miljoonaa turkiseläintä vuonna 2024. Tämä tarkoittaa, että kasvatettujen turkiseläinten määrä on Suomessa 10 vuodessa romahtanut rajusti: jäljellä on enää 17 prosenttia vuoden 2015 tuotannosta, jolloin Suomessa kasvatettiin vielä 4,7 miljoonaa turkiseläintä vuodessa. Sinikettujen tuotannosta on jäljellä enää 10 prosenttia. Myös turkisten hinnat ovat pysyneet alhaisina, sillä viimeksi tarhaajat ovat saaneet edes tuotantokustannukset katettua vuonna 2015.

Viime vuonna turkiseläinten kasvatus työllisti 360 henkilötyövuoden edestä työntekijöitä. Tämä on 40 henkilötyövuotta vähemmän kuin vuonna 2023. Kun mukaan lasketaan turkistuotannon muu työllistävyys sekä sen kerrannaisvaikutukset, tuli alan kokonaistyöllisyydeksi 1190 henkilötyövuotta, mikä oli 150 henkilötyövuotta edellisvuotta vähemmän.

Pää kirjoitus

Turkistarhaus uppoaa niin, että pohjassa kolisee jo

lujaa

Kesällä järjestettiin tämän vuoden toinen turkishuutokauppa. Erityisesti kettutarhaajien toiveet alan uudesta noususta romuttuivat takuulla, kun myymättä jäi 76 prosenttia sinikettujen (eli naalien) turkeista. Nekin nahat, jotka joku osti, myytiin aivan polkuhinnalla: keskihinta oli alle 37 euroa, vaikka yksistään tuotantokustannus on noin 80–100 euroa ketunnahkaa kohden.

Voiko juuri huonommin enää mennä?

Suomen hallitus jatkaa kuitenkin turkisalan puolesta räpiköimistä, kun maa- ja metsätalousministeriö toi juuri ennen lomakauden alkua lausunnoille ”uuden” turkisasetuksen. Surkeaa asetusta on raavittu kasaan yli 10 vuotta, eikä lopputulos ollut yhtään sen parempi kuin olimme odottaneetkaan.

Kaiken lisäksi asetusluonnos on täydellisessä ristiriidassa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen

EFSA:n heinäkuussa julkaiseman tieteellisen raportin kanssa, jossa todetaan, että nykyisen kaltainen häkkikasvatus aiheuttaa turkiseläimille vakavia hyvinvointiongelmia.

Ellei EU puutu asiaan, viruvat suomalaiset turkiseläimet ankeissa verkkopohjahäkeissä niin kauan, kunnes viimeinenkin tarhaaja tajuaa, että turkistarhaus on turhan kallis ja turhaa kärsimystä aiheuttava harrastus. Pahimmillaan asetuksen mitättömiin ”parannuksiin” tullaan vielä käyttämään verorahoja, jos tarhaajille myönnetään niihin investointitukia.

Lisäksi EU teki kesällä päätöksen minkin määrittelemisestä vieraslajiksi, jonka kasvattaminen on koko EU:n alueella kielletty. Mutta onko yllätys, että Suomi hakee kiellolle poikkeuslupaa, jotta minkkien kärsimykset turkistarhoilla saisivat jatkua?

Samaan aikaan naapurimaassamme on otettu ne askeleet, joita eläinjärjestöt ovat Ruotsissakin vuo-

sikymmeniä vaatineet: jäljellä olleille turkistarhaajille kehitettiin luopumistukijärjestelmä, johon tarttumalla he saivat kohtuullisen korvauksen tarhaamisen lopettamisesta. Kaikki tarhaajat ottivat käden ojennuksen vastaan, ja Ruotsi on nyt turkistarhaton. Heja Sverige! Miten me voimmekin olla eläinten oikeuksien kohdalla ikuisesti se nurkassa jurottava kaveri, joka karjuu muutosten edessä, että minä saan tehdä mitä minä haluan ja kukaan ei saa minun tekemisiini puuttua? Ei, vaikka se puuttuminen olisi pelastava teko niin jurottavan kaverin kuin ympäröivän yhteiskunnankin kannalta. Suomessa jaksetaan vedota elinkeinon vapauteen, vaikka esimerkiksi perustuslakivaliokunta on todennut, että laillista estettä turkistarhauksen kieltämiselle ei ole. Turkistarhauksen kieltoa ovat kannattaneet muun muassa THL, Luonnonvarakeskus, Eläinlääkäriliitto ja lukuisat poliitikot ja päättäjät. Siltikin hallitus kieltäytyy näkemästä totuutta: turkistarhaus on jo rähmällään pahimmassa heitteikössä, ja reiluinta olisi viheltää peli poikki ennen viimeistä uppoamista eli nyt.

Laura Uotila päätoimittaja

Sisällys 3/2025

Turkistarhaton Suomi voi olla pian totta

Pääkirjoitus

Ajankohtaista

Vieraskynä: Marisha Rasi-Koskinen

Äärimmäinen tehotuotanto yleistyy myös Suomessa

Vegaaniurheilija voi hyvin ja treenaa kovaa

= Kannessa

Kuva iStock.com / Ligora

Kuva Vera Liinasaari

Broilerin elämäntarina kertoo ihmisen ahneudesta

Taiteilijan perintö auttaa nyt eläimiä

Testamentin avulla voit edistää itsellesi tärkeitä arvoja

Animalian broilerikampanja käynnistyy – tervetuloa avajaisiin!

Kirjavinkit

Monilajinen tarinankerronta tekee maailmasta todellisemman

Animaalit kautta maan: AnimaliaSome

Animalialainen: Mika Tanskanen, Joensuu

Vegepalsta: Kolmen lajin herkkuillallinen

Animalia testaa: Vegaaniset hampurilaispihvit

Lahja eläimille -aineettomat lahjat kevään ja kesän juhliin

Sisällysluettelon kuvat: Jo-Anne McArthur, Simo Kauppinen & iStock.com / Ligora

Animalia-lehti, 50. vuosikerta

Julkaisija: Animalia

Päätoimittaja: Laura Uotila laura.uotila@animalia.fi

Toimitussihteeri: Taija Rinne taija.rinne@animalia.fi

Taitto: Heta Kasurinen heta.kasurinen@gmail.com

Osoitteenmuutokset: Martta Kinnunen p. 09 720 6590 animalia@animalia.fi (ma–to 10–15)

Grano, Vaasa

Painopaikka: Trinket Oy, Helsinki

Ilmestymisaikataulu: Nro 1 helmikuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaalin tulee olla perillä toimituksessa 8.1.2025 mennessä. Aineistot: lehti@animalia.fi

13.10.2025 mennessä.

Ilmoitusmyynti: Elina Lahikainen, elina.lahikainen@animalia.fi

Ilmoitushinnat: Katso ilmoitushinnat animalia.fi/mediakortti

Lisäveloitukset: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikkakorotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen. Rajoitukset: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. Alennukset: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainostoimistot 15 %.

Ilmoitusten peruuttaminen: Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitussihteerille.

Reklamaatiot: Kirjallisena 14 vuorokauden aikana ilmestymispäivästä lukien.

Animalia-lehti pidättää oikeuden lyhentää ja muokata juttuja. Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua ja eläinten oikeuksia edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava.

Katso ilmoitushinnat animalia.fi animalia.fi

Toimisto: Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki Asiakaspalvelu: p. (09) 720 6590 (ma–to kello 10 –15) e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: animalia.fi animaliamedia.fi

€

Liity jäseneksi: animalia.fi/jasenyys

Lahjoitukset:

FI24 1011 3000 2606 29

Jäsenmaksut: Tukijäsen: 37 € tai 25 € / vuosi, nuorisojäsen (alle 18 v.): 20 € / vuosi, ainaisjäsen: 640 €, yhteisöjäsen: 250 € / vuosi. FI71 8000 1802 1056 44 SWIFT: DABAFIHH Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi.

SWIFT: NDEAFIHH

Lahjoitukset: FI24 1011 3000 2606 29

SWIFT: NDEAFIHH

Testamentit: Jussi Koiranen p. 040 590 557 jussi.koiranen@animalia.fi

Rahankeräyslupa: Luvan myöntäjä: Poliisihallitus. Toimeenpanoaika ja alue: Lupa on voimassa 1.1.2022 alkaen ja se kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuunottamatta. Päätöksen nro: RA/2021/1758.

4041 1029

Ajankohtaista

EU aikoo kieltää pesuaineiden takia tehtävät eläinkokeet

EU-neuvosto ja -parlamentti vahvistivat kesällä, että ne aikovat kieltää eläinkokeiden käytön pesuaineiden ja pinta-aktiivisten aineiden valmistuksessa. Kiellon seurauksena EU:n sisämarkkinoilla sallittaisiin vain tuotteet, jotka on kehitetty eläinkokeettomien menetelmien avulla. Komissiolle jäisi valtuus myöntää eläinkokeiden käyttö vain hyvin poikkeuksellisesti, mikäli ainesosa on välttämätön, korvaamaton ja eläinkokeiden tarve on perusteltu.

Kiellon lopullinen sisältö ei ole vielä kokonaisuudessaan tiedossa, koska itse tekstiä ei ole julkaistu. Nyt julkistetut tiedot muutoksista ovat kuitenkin yhdenmukaisia komission aiemman päätöksen kanssa, jolla pyritään eläinkokeiden lopettamiseen kemikaalien turvallisuustutkimuksissa. Pesuaineiden eläinkoekielto on merkittävä saavutus, joka on seurausta eurooppalaisten eläinjärjestöjen aktiivisesta vaikuttamistyöstä EU:ssa. Animalia ja sen kattojärjestöt Eurogroup for Animals sekä Cruelty Free Europe ovat vuosikymmeniä tehneet töitä eläinkokeiden kieltämiseksi EU:ssa.

Ruuankulutus aiheuttaa valtaosan suomalaisten luontojalanjäljestä

Teksti Laura Uotila • Kuva Jo-Anne McArthur / We Animals

Sitran julkaisemassa tutkimuksessa laskettiin suomalaisten kulutuksen keskimääräinen luontojalanjälki. Ruuankulutus tuottaa tästä suurimman osan, ja valtaosa vaikutuksesta syntyy liha- ja maitotuotteiden kulutuksesta.

Nyt julkaistut luontojalanjälkilaskelmat ovat ensimmäiset koko maailmassa, missä lasketaan luontojalanjälki yksittäisen valtion kansalaisten kulutukselle. Laskelman mukaan todennäköisesti noin 19 prosenttia kaikista maailman lajeista katoaisi pitkällä aikavälillä, jos jokainen ihminen maailmassa kuluttaisi kuten suomalaiset keskimäärin.

Punainen liha köyhdyttää luontoa huomattavasti

Ruuankulutuksella on suurin vaikutus suomalaisten luontojalanjälkeen, sillä se aiheuttaa siitä 42 prosenttia. Toiseksi suurin osuus, 23 prosenttia, aiheutuu liikenteestä ja kolmanneksi suurin osuus, 21 prosenttia,

muusta kulutuksesta. Asumisen energiankäyttö aiheuttaa neljänneksi eniten eli 14 prosenttia luontojalanjäljestä.

Eläinperäisten tuotteiden kulutus aiheuttaa noin 71 prosenttia kaikesta ruuankulutuksen luontojalanjäljestä. Suurimmat luontohaittavaikutukset tulevat punaisesta lihasta ja maitotuotteista, erityisesti juustoista. Punainen liha tuottaa suuren luontojalanjäljen, koska rehuntuotanto vaatii suuria maa-aloja ja märehtijät tuottavat huomattavia määriä metaania.

Kasvikset aiheuttavat suomalaisten ruuankulutuksen luontojalanjäljestä vain reilun prosentin, vaikka kilomääräisesti niiden osuus ruuan kokonaiskulutuksesta on 12 prosenttia.

EU-parlamentti hyväksyi koirien ja kissojen hyvinvointia edistävän asetuksen

Koirien ja kissojen suojelu EU-maissa tullee parantumaan, sillä EU-parlamentti hyväksyi koirien ja kissojen hyvinvointia koskevan asetuksen. Asetuksessa määritellään muun muassa vähimmäisvaatimukset koirien ja kissojen kasvatusolosuhteille, tehostetaan niiden jäljitettävyyttä pakollisen tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin kautta sekä kielletään niiden myynti eläinkaupoissa. Asetus etenee nyt komission, parlamentin ja neuvoston välisiin neuvotteluihin.

Laura Uotila

Alec

Favale

/ Unsplash

Kasviproteiinien

luontohaitta pientä

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös eläin- ja kasviproteiinien luontohaittoja. Tulos oli, että kasviproteiinien, kuten pähkinöiden, tofun, herneiden sekä muiden palkokasvien, luontohaittaintensiteetti on eläinproteiineja selvästi pienempi. Eläinproteiinit aiheuttavat keskimäärin 17 kertaa suurempaa luontohaittaa kuin kasviproteiinit.

Tulosten perusteella yksittäisen ihmisen vaikuttavin teko oman luontojalanjäljen pienentämiseksi on siirtyä vegaaniseen ruokavalioon: tämä pienentää luontojalanjälkeä yli 22 prosentilla. Esimerkiksi autoilusta luopuminen pienentää luontojalanjälkeä selvästi vähemmän, eli 8,5 prosentilla.

Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisi kaksi vuotta sitten oman tutkimuksensa ruokavalioiden luontovaikutuksista. Luken tutkimuksen tulokset erosivat jonkin verran Sitran julkaisemasta tutkimuksesta, mutta tutkijat selittivät tätä laskentatapojen eroilla. Luken tutkimuksessa oli mukana vain maankäytön aiheuttama luontohaitta, kun taas Sitran laskelmissa oli mukana myös ilmastovaikutusten luontohaitta. Tämän vuoksi aiemmassa tutkimuksessa broilerinlihan luontohaitta nousi naudanlihaa suuremmaksi.

Sanottua

” Vaikka turkistarhaus saisikin siis lain puitteissa jatkua, saattaa kalliisiin muutostöihin pakottava turkisasetus olla kuolinisku alalle – hidas ja epäreilu sellainen, sillä tarhaajat voivat joutua lopettamaan tilanteessa, jossa oma maksukyky loppuu.”

– Politiikan toimittaja Milla Palkoaho, Helsingin Sanomat 18.6.2025

Ajankohtaista

Viimeiset

turkistarhat sulkivat ovensa Ruotsissa ja Bulgariassa

Ruotsi ja Bulgaria tekivät historiaa, kun molempien maiden minkkitarhat lopettivat toimintansa.

Ruotsin hallitus päätti syksyllä 2023 varata 180 miljoonaa kruunua (noin 16,4 miljoonaa euroa) taloudelliseen tukeen vapaaehtoisesti toimintansa lopettaville turkistarhaajille. Tarhaajille annettiin määräajaksi kesäkuu 2025, jonka loppuun mennessä toiminta tulisi lopettaa.

Kaikki jäljellä olleet 27 tarhaajaa anoivat tukea ja lopettivat toimintansa kesällä. Kettutarhaus on loppunut Ruotsista jo aiemmin lainsäädännön tiukentumisen takia.

Myös Bulgarian ainoa turkistarha on lopettanut toimintansa. Bulgariassa lisättiin minkki vieraslajilistalle ja kiellettiin niiden maahantuonti ja kasvatus jo vuonna 2022. Viimeinen minkkitarha sulki ovensa keväällä 2025. Maassa ei tarhata myöskään muita turkiseläimiä, joten myös Bulgaria on nyt turkistarhaton.

Oikaisu

Animalia lehdessä 1/2025 julkaistussa Maria Miettisen kolumnissa “Toimittaja, älä unohda eläintä!” kirjoitettiin Stora Ensosta ja raakkujen tahallisesta yliajamisesta. Kirjoituksessa väitettiin virheellisesti, että kyse olisi ollut Stora Enson työntekijästä. Kyseessä oli kuitenkin Stora Enson alihankkija. Stora Enso on ilmoittanut kantavansa silti vastuun tapahtuneesta.

Jo-Anne

Ajankohtaista

EU:n uusi strategia

edistää eläinkokeita korvaavia menetelmiä

EU:n uusi biotieteiden strategia voi merkittävästi edistää eläinkokeettomuutta erityisesti biolääketieteellisissä, kliinisissä sekä turvallisuustutkimuksissa. Suoraan eläinkokeettomaan tutkimukseen osoitetaan 50 miljoonaa euroa vuosille 2026–2027.

Yksi strategian lupaavimmista tavoitteista on sen painotus sellaisten innovatiivisten menetelmien kehittämiseen, validointiin ja käyttöönottoon, joissa ei käytetä eläimiä. Komissio sitoutuu tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden, teollisuuden, tiedemaailman ja viranomaisten kanssa, jotta eläinkokeettomien menetemien saatavuus ja hyväksyntä nopeutuu. Tavoitteena on vauhdittaa turvallisten ja tehokkaiden lääkkeiden kehittämistä ja parantaa kemikaalien ja muiden tuotteiden turvallisuustestausta.

EU aikoo kieltää lihaan viittaamisen kasviperäisten tuotteiden nimissä

Euroopan komissio on ehdottanut 29 lihaan viittaavan termin käytön kieltämistä kasviperäissä tuotteissa. Komission mukaan ehdotuksen tarkoituksena on parantaa kuluttajien tiedonsaantia ja säilyttää lihaan liittyvä kulttuurinen ja historiallinen terminologia.

Nykyisen EU-lainsäädännön mukaan kasviperäisissä tuotteissa saa käyttää lihaan liittyviä termejä, kunhan pakkauksessa on selvästi mainittu, että tuote on valmistettu yksinomaan kasveista. Kielto olisi suoraan ristiriidassa EU:n tavoitteen kanssa lainsäädännön yksinkertaistamisesta.

Tuoreen kyselyn mukaan yli 80 % kuluttajista ymmärtää termien, kuten vegaani ja kasviperäinen, merkityksen. Myös Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, että nykyinen lainsäädäntö tarjoaa jo riittävän selkeyden kasviperäisten ja eläinperäisten tuotteiden välillä.

Toivoa ja toimintaa

Vuonna 1962 tapahtui tämä: meribiologi Rachel Carson julkaisi teoksen Äänetön kevät, jossa hän dokumentoi torjunta-aineiden vaikutuksia ekosysteemissä. Paljastettuaan myrkkyjen tappaneen miljoonia lintuja hän sai kimppuunsa sekä kemianteollisuuden että valtaeliitin, mutta kymmenen vuotta myöhemmin DDT kiellettiin kirjan herättämän keskustelun myötä. Teoksen katsotaan olleen alkusysäys maailmanlaajuiselle ympäristöliikkeelle. Yksi ainoa kirja sai aikaan muutoksen.

1990-luvun puolivälissä tapahtui tämä: opiskelija istui television edessä ja itki. Hän katsoi dokumenttia eläinkuljetuksista EU:n alueella ja näki kuvan, joka tallentui hänen muistiinsa pysyvästi. Elävää lehmää nostettiin laivaan yhdestä jalasta roikottaen. Opiskelija oli aina ollut eläinrakas, pitänyt huolta lemmikeistään ja vastustanut turkistarhausta ja eläinkokeita. Silti hän oli syönyt eläimiä. Ei syönyt enää. Yksi ainoa kuva riitti päätökseen.

Tuo opiskelija olin minä. Myöhemmin olen jättänyt ruokavaliostani myös maitotuotteet ja lopettanut esimerkiksi nahan käytön, mutta tuska ei ole loppunut. Maailmassa mikään ei tunnu muuttuvan. Ruokatalo mainostaa vuodesta toiseen grillikylkeä porsaan hymynaamalla, ja jos yksi hallitus tekeekin vähäisen muutoksen parempaan, seuraava kiirehtii perumaan sen.

Vai muuttuuko sittenkin? Ajatellaanpa turkistarhausta, jota valtaosa väestöstä vastustaa. Sitä tukee – kuten Carsoninkin tapauksessa – enää vain tuotanto ja valtaeliitti. Silti vain kolmekymmentä vuotta sitten turkistarhausta pidettiin yleisesti hyväksyttynä. Jotain on siis tapahtunut aina-

kin meissä ihmisissä. Tapahtumisen takana on tekoja. Suuria kuten Äänetön kevät ja eläinten kärsimystä näkyväksi tekevät dokumentit tai salaa kuvatut videot, mutta myös pieniä, kuten yhden ihmisen päätös muuttaa tottumuksiaan.

Eläimille aiheutetun kärsimyksen kohtaamisessa minua auttaa kaksi asiaa. Ensimmäinen on toivo. Uskon, että tulevaisuuden ihmisten silmissä eläimiin kohdistettu julmuus vertautuu samaan pahuuteen kuin nykyihmisen hirmuteot toisiaan kohtaan. Toinen on toiminta. Teoilla on väliä. Pienet teot eivät pääse uutisiin, mutta kasautuessaan niistäkin kasvaa suuria. Nyt onkin hyvä hetki miettiä, mitä vastaisi tulevaisuuden ihmiselle. Olinko se, joka hiljaa hyväksyi kärsimyksen vai se, joka teki edes pienen teon lopettaakseen sen?.

Marisha Rasi-Koskinen

Kirjoittaja on Tampereella asuva kirjailija ja psykologi, joka rakastaa lintuja ja on onnellisimmillaan metsässä.

Kuvat Laura Malmivaara / S&S

Äärimmäinen tehotuotanto yleistyy myös Suomessa

Teksti Taija Rinne, Tiina Ollila & Laura Uotila Kuvat Jo-Anne McArthur / Djurrättsalliansen / We Animals & Tatu

Kesäkuussa julkaistiin kaksi erillistä selvitystä, jotka paljastivat intensiivisessä tehotuotannossa elävien broilereiden, munijakanojen ja sikojen karun todellisuuden.

Eurogroup for Animalsin ja AGtivistin mukaan EU:ssa toimii jo yli 22 000 jättimäistä tehotuotantotilaa, joissa kasvatetaan yli 516 miljoonaa eläintä – broilereita, munijakanoja ja sikoja – ahtaissa ja usein epäinhimillisissä olosuhteissa. Samaan aikaan eläinten hyvinvointia koskevan EU-lainsäädännön uudistus on jumissa. Saman uudistuksen olisi määrä tuoda parannuksia tuotantoeläinten oloihin, mutta tehotuotantotilojen määrä on kasvussa.

Jättimäisiä tiloja on erityisesti Espanjassa, mutta myös Suomessa niiden osuus on merkittävä. Suomessa 74 prosenttia broilereista kasvatetaan yli 40 000 linnun tiloilla, ja keskimäärin suomalaisessa broilerihallissa on 70 000 lintua. AGtivistin mukaan 177 Suomen noin 400 broileri- ja munijakanatilasta on luokiteltavissa jättisuureksi tehotuotantotilaksi. Selvityksessä havaittiin muun muassa broilereita, jotka eivät luonnottoman kasvutahtinsa vuoksi pystyneet seisomaan jaloillaan. Munijakanoja nähtiin ahdettuina pieniin häkkeihin, joissa samaan aikaan mätäni kuolleiden kanojen ruhoja.

Suomessa on myös sikojen massiivista tehotuotantoa

Suomessa myös sikojen tehotuotanto on laajaa. Suomessa on noin 100 sikatilaa, jotka AGtivstin selvityksen mukaan lasketaan jättisuuriksi tehotuotantotiloiksi. Määritelmänä pidetään 2 000 sikaa tilaa kohden. Emakoita pidetään useissa maissa häkeissä, joissa ne eivät voi liikkua luonnollisesti. Myös Suomessa emakkohäkit ovat edelleen laajasti käytössä. Valvontaraporttien mukaan ongelmia on myös eläintilojen puhtaudessa ja eläinten yleisessä hyvinvoinnissa.

Viimeisen 15 vuoden aikana EU:ssa on kadonnut yli 5 miljoonaa pientä ja keskisuurta maatilaa. Samanaikaisesti jättitilojen määrä on kasvanut 56 prosenttia. Eläinten hyvinvointia parantavan lainsäädännön piti valmistua jo vuonna 2023,

mutta uudistusta odotetaan edelleen. Uudistukseen toivotaan muun muassa häkkikasvatuksen kieltoa, uusia tilavaatimuksia ja ulkoilun lakisääteistä velvoittamista.

Salakuvat paljastivat munijakanojen kärsimyksen

Kesäkuussa julkaistiin myös Open Wing Alliancen selvitys, jonka salakuvattu materiaali paljasti munijakanojen vakavia hyvinvointiongelmia häkkituotannossa eri puolilla Eurooppaa. Selvityksessä on kuvia ja videoita myös Suomesta.

Kansainvälisessä selvityksessä dokumentoitiin teollista kananmunantuotantoa Suomen lisäksi Portugalissa, Italiassa, Puolassa, Ranskassa, Virossa, Bulgariassa, Romaniassa, Norjassa, Sloveniassa, Venäjällä ja Espanjassa.

Kuvamateriaali paljasti kanojen elävän pienissä, likaisissa häkeissä, joissa ne eivät pysty liikkumaan tai toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään. Useilla tiloilla häkeissä havaittiin mädäntyviä ruhoja elävi-

en kanojen joukossa, ulosteilla peittyneitä munankeruulinjoja sekä eläimiä, joilla oli tulehduksia ja ylipitkiä kynsiä. Yhdellä kanalla on tilaa vähemmän kuin A4-paperiarkin verran.

Suomesta mukana on kuvamateriaalia Laitilasta, missä yhdessä kanalassa kuvattiin likaisia kanoja, kuolleita yksilöitä, rakenteisiin tarttuneita siipien ja luiden jäänteitä sekä vakavia terveysongelmia, kuten kloaakin esiinluiskahduksia. Suomessa on noin 4,6 miljoonaa munijakanaa noin 220 tilalla. Kananmunista 68 % tuotetaan lattiakanaloissa, 21 % virikehäkeissä, 6 % luomuna ja 4 % ulkokanaloissa.

Vaikka useat EU-maat, kuten Itävalta ja Saksa, ovat jo kieltäneet häkkikanalat osittain tai kokonaan, miljoonat kanat elävät edelleen häkeissä. EU:n komissio on luvannut kieltää häkkituotannon vuoteen 2027 mennessä osana Pellolta pöytään -strategiaa, mutta käytännön toimet puuttuvat.

Munijakana laitilalaisessa kanalassa. Tämä yksilö on vain yksi monista, jotka on suljettu ahtaaseen häkkiin, jossa niillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.

Vegaaniurheilija voi hyvin ja treenaa kovaa

Kun eettisten arvojen ja ravitsemussuositusten painopisteet muuttuvat, yhä useampi tavoitteellisesti urheileva karsii eläinperäiset tuotteet ruokavaliostaan.

Toisille valinta on eettinen, toisille hyvinvointiin pohjaava.

Usein motiivit kietoutuvat toisiinsa ja tukevat valintaa.

Vegaaniurheilijat näkyvät enenevässä määrin myös sosiaalisessa mediassa. He pyrkivät omalla esimerkillään murtamaan veganismiin liitettyjä myyttejä, kuten vegaanien luultua heikkoutta. Kasviperäinen ruokavalio ei heikennä tuloksia. Päinvastoin sen on todettu nopeuttavan palautumista ja useat urheilijat kertovat päässeensä eroon sairastelukierteestä.

Pyörätuolirugbyn maajoukkuepelaaja

Anna Pasanen, ultrajuoksija Juuso Simpanen ja kehonrakentaja Simo Kauppinen kertovat, millaista vegaaniurheilijan elämä on.

Etiikka ja terveys edellä

Simo Kauppinen siirtyi kasvipohjaiseen ravintoon eläinteollisuutta käsittelevien dokumenttien ja ystäviensä innoittamana. Anna Pasasen ja Juuso Simpasen motiivit olivat aluksi terveydellisiä, mutta nykyään Pasanen on vegaani ensisijaisesti eläinten hyvinvoinnin vuoksi. Myös suolisto-oireisiinsa avun saanut Simpanen arvostaa valintojensa eettisyyttä ja ympäristövaikutuksia.

Kaikki kolme urheilivat jo ennen ryhtymistään vegaaniksi. He painottavat ruokavalionsa edistävän palautumista ja kertovat harjoitusmääriensä kasvaneen ruokavaliomuutoksen myötä. Nopeasti sulavat ateriat mahdollistavat treenaamisen myös pian ruokailun jälkeen. Olo on energisempi, mutta kevyempi.

Simo Kauppisen eli Vihreän Viikingin mukaan vegaaniruokavalio mahdollistaa erittäin kovan treenaamisen.

”Kehonkoostumus pysyy suhteellisen rasvattomana. Kroppa toimii ja palautuminen on nopeaa, jolloin jaksaa treenata todella kovaa. Treenitaukoja on huomattavasti vähemmän, koska loukkaantumisia ei ole juuri ollut”, Kauppinen sanoo. Hänet tunnetaan myös nimellä Vihreä Viikinki.

Hyvin suunniteltu ruokavalio takaa tasaisen energiansaannin

Yksi yleisimpiä harhaluuloja on vegaaniurheilijoiden riittämätön proteiininsaanti. Kolmikko kumoaa väitteen heti. Tuotteita ja tietoa on tänä päivänä tarjolla runsaasti. Pasanen painottaa ruokailun suunnittelua. Hän käyttää urheilusuoritusten jälkeen proteiinilisiä ja rakentaa ruokavalionsa ensisijaisesti proteiinin saannin kautta.

”Lajini on kestävyyslaji, mutta siinä vaaditaan myös räjähtävää voimaa. Ennen kovia treenejä tai peliä on syötävä hyvin, ettei kesken pelin tule nälkä. Treeni- ja turnausmatkoille varaan proteiinipatukoita ja -jauheita, sillä kaikissa kohteissa vegaaneja ei huomioida. Varmistan aina etukäteen, että minullekin on järjestetty ruokailu”, Pasanen kertoo.

Simpasen keskeiset proteiinin lähteet ovat tofu, pavut, linssit sekä pähkinät. Vegaanisen ruokavalion myötä hän on myös kasvattanut kestävyysurheilijalle tärkeiden hiilihydraattien määrää.

”Kannattaa syödä riittävästi energiatiheitä ruokia, proteiinia ja rasvaa sekä kiinnittää huomiota laadukkaisiin hiilihydraatin lähteisiin. Kovilla treenijaksoilla on ihan ok herkutella. Mättöruoat mahtuvat kyllä mukaan vegaaniurheilijan ruokavalioon”, Simpanen kertoo.

Kauppinen pitää tarkasti huolen vitamiinien sekä kivennäis- ja hivenaineiden saannista. Kehonrakentajalle runsasproteiininen ruokavalio on kaiken a ja o.

”Proteiini on tärkeä kehon rakennusaine ja mahdollistaa lihasten ja voiman kasvattamisen. Raudansaantiin täytyy kiinnittää huomiota, koska non-hemirauta imeytyy hemirautaa huonommin. B12-vitamiinin, jodin sekä aivoille ja hermotukselle tärkeän koliinin otan säännöllisesti ravintolisänä. Talvella d-vitamiini ja vegaaninen omega-3 ovat säännöllisessä käytössä”, Kauppinen kertoo.

Arvostelijoitakin riittää

Urheilijat saavat osakseen myös naljailua. Joskus arvostelun syyksi riittää se, että kyseisen urheilulajin edustajien keskuudessa lihansyönti ikään kuin kuuluu lajiin, ja jatkuva kyseenalaistaminen voi luoda painetta syödä eläinperäisiä ruokia. Kauppinen on välillä saanut osakseen tiukkaakin arvostelua, kun taas Pasanen toteaa joukkuetovereiden naljailun olevan lähinnä hyväntahtoista. Samalla hän iloitsee yh-

teenkuuluvuuden tunteesta, joka saman urheilulajin vegaanien välillä vallitsee. Eettiset valinnat voivat toimia myös innoittajana muille urheilijoille.

”Monta kertaa olen kuullut, että minun innoittamana on lähdetty kasvispainotteisemmalle ruokavaliolle tai kokonaan ryhdytty vegaaniksi”, Simpanen kertoo.

Maailmalla tunnettuja vegaaniurheilijoita ovat muun muassa tennistähdet Venus Williams ja Novak Djokovic, formulakuski Lewis Hamilton sekä pikajuoksija Morgan Mitchell

Juuso Simpasen vegaaniruokavalio on innoittanut myös muita urheilijoita.

Amanda Pasasen lajissa tarvitaan sekä kestävyyttä että räjähtävää voimaa.

Broilerin elämäntarina kertoo ihmisen ahneudesta

Mainoksessa onnellisena hymyilevä suomalainen kana ei ole kovin suomalainen. Onnellisuudesta ei häneltä kysytä, mutta olosuhteet huomioon

ottaen se on epätodennäköistä.

Otan kaupan kylmähyllystä läpinäkyvän muovipakkauksen, jonka sisällä on kanan lihaksia. Etiketissä lukee "suomalainen", mutta tämä tarina alkaa Skotlannista. Pitelemieni lintuvainaiden isovanhemmat ovat sieltä kotoisin.

Kanarouva ja kukkoherra Ross ovat mysteeripariskunta, vaikka heidän lapsenlapsensa on Suomen yleisin lintu. Ross 308 -kanahybridin genetiikka on ylikansallisen yhtiön liikesalaisuus. Niin kutsutun jalostuksen tavoite ei ole mikään salaisuus: mahdollisimman nopea kasvu, mahdollisimman isot rintalihakset, mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

Isovanhempaispolvi kuulostaa lämpimän perhekeskeiseltä. Näiden jälkeläiset eli vanhempaispolvi kuoriutuu Ruotsissa. Munassa kasvaja ääntelee kuoren läpi, hakee yhteyttä. Vastaus saattaa kuulua toisesta munasta. Emo ei vastaa. Hautoja on kanan sijaan kone. Luonnossa emot hoivaisivat ja opettaisivat pikkuisia kaksi kuukautta. Nämä orvot untuvikot kuitenkin kerätään vauvakasaan ja rahdataan laivalla Turun satamaan, 700 000 tipua vuodessa. Heidät viedään nuorikkotiloille kasvamaan, ilman aikuisia ohjaamassa hyvään kanan elämään. He eivät sitä tiedä, mutta 18 viikon päästä he muuttavat taas. Nyt suorittamaan tärkeintä ja ainoaa tehtävää, joka heille on asetettu. Nuorison uusi osoite on emotila. Tytöt ja pojat suljetaan munittamoon kuin pussauskoppiin, ja muuta-

massa viikossa syntyy tuotantopolven muna. Esi-isä punaviidakkokana munii ensimmäisen kerran vuoden vanhana, mutta sellainen on ihmisen mielestä aivan liian tehotonta. Kesykana lisääntyy alle viisikuukautisena. Sosiaalisia suhteita on vaikea hoitaa stressaavassa ahtaudessa. Kana nokkii reikiä naapurin ihoon. Vahvempi naapuri kiskoo häneltä höyheniä. Hallista puuttuu ultravioletti valo, jota linnun silmät pystyvät hyödyntämään, toisin kuin ihmisen. Kana ei näe höyhenpuvun kantamia viestejä toisen kunnosta eikä väkivallan seurauksista.

Jättimäinen pienokainen

Vanhempaispolven tuottama tärkeä muna kuljetetaan hautomoon. Kun linnunpoikanen kuoriutuu, hänet viedään broilerihalliin. Se on valtava ja ikkunaton. Siellä on kymmeniätuhansia ikä- ja kohtalotovereita, muukalaisia. Hän on hämmentynyt ja peloissaan. Kana pystyy tunnistamaan ja muistamaan satakunta yksilöä. Siitä murto-osan kokoinen parvi olisi kanan valinta. Ruoka, vesi, lämpötila, valaistus ja ilmanlaatu ovat automatisoituja. Se onkin tarpeen, sillä tipumme ei opi emoltaan selviytymisniksejä, kuten syömistä. Sisäsyntyisiä tarpeita hänellä on. Hän haluaa liikkua, sukia, kylpeä, kuopsuttaa ja tutkia maailmaa. Siitä tulee kuitenkin vaikeaa. Hänet on jalostettu kasvamaan niin nopeasti, etteivät jalkojen luut pysy perässä. Hänellä on vammoja ja kipuja.

Skotlanti

Broilerintuotannon vaiheet

Isovanhempaissukupolvi

Vanhempaissukupolvi

Broilerien jalostus tapahtuu Skotlannissa

Vanhempaissukupolven linnut kuoriutuvat Ruotsissa

Untuvikot kuljetetaan Suomeen

Untuvikkoja kasvatetaan nuorikkotiloilla

Kanat ja kukot yhdistetään emotiloille munittamoihin

Tuotantopolven muna

Munat siirretään hautomoihin

Untuvikot kuljetetaan broilerihalleihin

Broilerit kasvavat muutamassa viikossa yli kahden kilon painoon

Yhdelle linnulle jää A4-paperiarkin verran tilaa

Teurastamolla broilerit tainnutetaan hiilidioksidilla

Ruotsi

Suomi

Hän haluaa tarkkailla ja nukkua korkealla. Monissa halleissa orsia ei ole tarjolla, mutta tämä tila saa eläinten hyvinvointitukea ja on niitä hankkinut. Meidän tipumme on kuitenkin liian kipeä ortta käyttämään. Ihmiset eivät jalkavammaa huomaa, sillä lintuja on niin paljon. Kun päivät kuluvat, ongelmat pahenevat. Poikaset kasvavat ja tila pienenee. Lopulta kananpojalla on enää A4-arkin ala turpeella ja yhä paksummin myös ulosteella peitettyä lattiaa.

Hän syö ja kasvaa liian nopeasti ja saa hengitysvaikeuksia. Naapuri menehtyy, kun valtimo lähellä sydäntä repeytyy. Toisen kaataa sydämen vajaatoiminnan aiheuttama vesipöhö. Kolme prosenttia kuolee. Heidät poimitaan lattialta ja heitetään pois.

Linnun kärsimys ei pelasta ilmastoa

Saapuessaan halliin poikanen painaa 40 grammaa. Lähtiessään sieltä hän painaa yli kaksi kiloa. Emo vieroittaisi hänet vasta parikuukautisena, mutta hän saa elinaikaa vain viisi viikkoa. Vielä 1990-luvulla samanikäisen paino oli kilon vähemmän. Kone kerää kanat kuljetuslaatikoihin. Poikasen siipi murtuu kuljetuksessa. Osa kuolee ennen kuin pääsee teurastamoon.

Isossa teurastamossa kanat saisivat hiilidioksidia ja tukehtuisivat hitaasti kuoliaiksi. Tämä on kuitenkin pienempi. Kana ripustetaan roikkumaan jaloistaan. Hänen päänsä uppoaa vesialtaaseen, johon johdetaan sähkövirta. Naapurit menettävät tajuntansa. Kananpoika räpistelee murtuneilla siivilään niin, että onnistuu pysy-

Mahdollisimman nopea kasvu, mahdollisimman isot rintalihakset, mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

mään tietoisena. Hän on tajuissaan, kun kurkku leikataan. Sentään hän ei joudu raatojen keräilylaatikkoon elävänä – sitäkin tapahtuu.

79 miljoonaa lyhyttä elämää vuodessa, ja siihen on laskettu vasta kolmannen sukupolven broilerien määrä. Kanan luontainen elinikä on seitsemisen vuotta, joskus paljon kauemmin. Valtavat broilerimme ovat vain vauvoja.

Kun ilmastovaikutusten minimoiminen on otettu mukaan broileriteollisuuden tavoitteisiin, se on entisestään lisännyt tehostamista eli älykkäiden ja tuntevien olentojen kärsimystä. Broilerilihaa markkinoidaan ilmastoystävällisenä, mutta kasvisruoille se ei pärjää. Rehuntuotanto sekä Suomen oloissa lämmitys ja turve kuormittavat ympäristöä. Tuoreimmissa Suomessa tehdyissä laskelmissa on myös jätetty pois kuljetukset, teurastus ja kaikki tuotteen jatkojalostukseen liittyvä, vaikka hiilijalanjälki suositellaan laskettavan kaupan hyllyyn saakka.

Siihen muovipakkaukseen, joka on kolmen tuntevan, älykkään lintusukupolven elämän päämäärä.

Pystyisitkö sinä auttamaan

Kun meitä on monta, pienikin lahjoitus mahdollistaa suuret teot eläinten hyväksi.

Voit tehdä lahjoituksen haluamallasi summalla

MobilePaylla numeroon 92940

Havva

Zorlu / We Animals

Taiteilijan perintö auttaa nyt eläimiä

Kuvataiteilija ja runoilija Ritva Oksanen menehtyi loppuvuodesta 2024. Hän halusi jättää omaisuutensa itselleen tärkeille eläimille. Ritva valitsi testamentin saajaksi Animalian – kenties siksi, että kissojen lisäksi hänelle tärkeitä ja läheisiä olivat kaikki eläimet, erityisesti lampaat ja lehmät.

Ritva Oksasen teokset Pakastuu (1970-luku), Siemenperuna – minä jään (1989) sekä Berit Elfvingin arvion mukaan 1980-luvulla tehty teos, jonka nimi ei ole tiedossa.

Ritva Oksanen syntyi Kauhajoella vuonna 1940. Hänelle muodostui elämässä kaksi tärkeää asiaa: taide ja eläimet. Ritvan tie vei jo lapsena Helsinkiin, ja hän pääsi Ateneumiin opiskelemaan grafiikkaa. Hän ei kuitenkaan lopulta kokenut koulua omakseen ja jätti opinnot kesken. Hän työskenteli Ateneumin jälkeen muun muassa pesulassa, tehtaissa ja siivoojana.

Opintojen keskeyttäminen ei kuitenkaan tarkoittanut Ritvalle taiteen tekemisen lopettamista: Ritvasta kehittyi monipuolinen kuvan ja sanan taitaja. 1970-luvulla hän myös voitti Nuorten Voiman Liiton novellikilpailun.

Helsingistä Ritvan tie vei Arkkukariin, Pohjois-Pohjanmaalle.

”Ritva kertoi, että hän eli elämänsä onnellisimmat vuodet Arkkukarissa. Sinne Ritva muutti viettämään elämää maaseudulla, ja siellä hän tutustui kotieläimiin”, Ritvan läheinen ystävä Berit Elfving kertoo.

Ritva ryhtyi Arkkukarissa auttamaan läheisellä maatilalla. Hän huolehti tilan nuorkarjasta sekä lampaista. Hän hoiti eläimiä antaumuksella, huolehti ja hoivasi.

”Ritvan läheistä eläinsuhdetta kuvaa myös eräs pääsiäinen,

sa toki edelleen seuranaan. Valamossa hän jatkoi maalaamista ja erityisesti ikonimaalaus muodostui siellä hänelle tärkeäksi ilmaisukeinoksi.

Taide oli keino ottaa kantaa

Berit Elfving kuvailee Ritvaa lämpimäksi ja taiteelliseksi ihmiseksi, joka oli lahjakas ja taitava. Ritvan taiteessa näkyi myös hänen eläinsuhteensa. Toisaalta eläimet kuvattiin ihmisille läheisinä ystävinä, kuten vieressä nukkuvana kissana, toisaalta taas teoksissa kuvattiin rajuja sieluntiloja, joista hempeys oli kaukana. Kenties Ritva koki eläimen ja ihmisen suhteen ristiriitaiseksi: toisia lajeja hoivataan ja toisia kohdellaan ajoittain välinpitämättömästi.

Ritva teki monipuolisesti kuvataidetta, kuten grafiikkaa ja maalauksia. Hän halusi ottaa taiteellaan kantaa varsin voimakkaitakin aiheita kuvaamalla. Ritva joutui kokemaan, etteivät muut ihmiset aina ymmärtäneet hänen taidettaan.

Ritva eli elämänsä vaatimattomasti, mutta oli antelias ja huomaavainen läheisiään kohtaan. Arkkukarissa hän piti kuvataidekerhoja lapsille ja vanhuksille. Hän oli luonteeltaan jonkin verran eristäytyvä, varsinkin loppuaikanaan. Viimeisen kissaystävän menehdyttyä hänelle pitivät seuraa erilaiset pehmoeläimet.

Ritvan muisto jää elämään Animalian toiminnan kautta. Hän jätti järjestölle varsin huomattavan perinnön, jonka turvin Animalia tekee vaikuttamistyötä eläinten puolesta. Perintö tullaan käyttämään Animalian aktiiviseen kampanjatoimintaan.

Norsujen vapauslaulu

Kaikki maailman norsut, juhlikaa, kohottakaa kärsänne ja päästäkää riemufanfaari yhden pienen norsun puolesta

Sen ei tarvitse enää olla kevyt ja tanssia piruettia, notkistaa pölkkyjalkojaan ja kumartaa ihmistä, heiluttaa korviaan ja olla kuin suuri koristeltu esirippu hurraavan ihmismeren edessä.

Se saa olla painava ja löntystää, olla harmaa kuin muta ilman yhtä ainutta kirjavaa serpentiiniä.

Kaikki maailman ihmiset, notkistakaa polvenne, taivuttakaa kärsänne ja olkaa iloiset.

- Ritva Oksanen

Ritva Oksanen oli suuri eläinten ystävä.

Testamentin avulla

voit edistää itsellesi tärkeitä arvoja

Eläimille parempaa maailmaa ei saavuteta hetkessä. Asenteiden muuttaminen vaatii työtä, joka ulottuu yli sukupolvien. Tämän mahdollistavat testamenttilahjoitukset. Edesmenneet eläinten puolustajat ovat päivittäin läsnä työssä, joka jatkuu nyt heidän jälkeensä tulevien toimesta.

Nämä asiat on hyvä tietää, jos suunnittelet testamenttia eläinten hyväksi:

Eläinoikeustyö testamentin kohteena

Tekemällä testamentin voit määrätä, että perintösi käytetään hyvän tekemiseen, kuten esimerkiksi eläinoikeustyöhön. Rintaperillisillä on oikeus vähintään lakiosaan, eli puoleen perinnöstä, toisesta puolesta voi määrätä testamentissa. Mikäli testamenttia ei ole tehty, eikä ole puolisoa eikä serkkua läheisempiä sukulaisia, omaisuus siirtyy valtiolle.

Kirjaa toiveesi testamenttiin selkeästi

Käyttämällä asiantuntijan apua varmistat, että testamenttiasiakirja täyttää lainopilliset muotovaatimukset. Jos testamentissa mainitaan esimerkiksi järjestö, käytä siinä järjestön virallista nimeä, Y-tunnusta ja osoitetta.

Voit muuttaa testamentin sisältöä tekemällä uuden testamentin. Kun laadit uuden testamentin, tulee uudessa testamentissa todeta, että se kumoaa aiemmin laaditut. Lainopillisesti pätevään testamenttiin tarvitset aina kaksi läsnä olevaa, esteetöntä todistajaa.

Näin käytämme testamenttaamasi perinnön

Järjestönä Animalia ei maksa perintö- tai lahjaveroa, joten jättämäsi perintö menee täysimääräisenä eläinten auttamiseen.

Voit määritellä testamentissasi, kuinka haluat meidän käyttävän lahjoituksesi. Eläinoikeustyön painopisteet muuttuvat kuitenkin vuosien saatossa. Mikäli haluat rajata lahjoituksesi käytön tiettyyn tarkoitukseen, toivomme, että otat yhteyttä meihin. Yhteydenotot eivät koskaan sido sinua mihinkään. Toiveidesi kuuleminen on sen sijaan meille ensiarvoisen tärkeää.

Ota yhteyttä:

Jussi Koiranen, talouspäällikkö, p. 040 590 5575

Tai lue lisää: animalia.fi/testamenttilahjoitus

Animalian broilerikampanja käynnistyy

– tervetuloa avajaisiin!

Siiven isku -juhlissa avataan Animalian uusi broilerikampanja ja inspiroidutaan toimimaan kestävämmän tulevaisuuden puolesta.

Animalia kutsuu kaikki mukaan uuden broilerikampanjan lanseeraukseen! Ilta on täynnä ajatuksia herättäviä puheita, elämyksiä ja hyvää biletunnelmaa.

Ohjelmassa on eri alojen puhujia, jotka valottavat broilerintuotantoa kulttuurisena, eettisenä ja teknologisena ilmiönä. Haluamme inspiroida kaikki toimimaan kestävämmän ja oikeudenmukaisemman tulevaisuuden puolesta.

Tarjoamme kanattomia ja vegaanisia sormisyötäviä. Paikalla on DJ, elävää musiikkia sekä elämyksellinen tila, jossa voi kokea kampanjan teeman eri aistein. Tule kuulemaan, kokemaan ja vaikuttumaan rentoihin, mutta ajatuksia ravisteleviin Siiven isku -juhliin!

Milloin? La 4.10. klo 17–22

Missä? Satama Bar & Bistro, Työpajankatu 13 A, Helsinki Vapaa pääsy! Tila on esteetön.

Riina Tanskanen

Tympeät tytöt

Luokkakipuja

Tympeät tytöt potkaisee talouden viralliset kulissit kumoon. Uhmakas kirja näyttää, kuinka talous on aina kietoutunut tyttöjen helmoihin ja rakentunut heidän työlleen.

Risto Isomäki Krakenin saari

Aura Koivisto Lahottajat

Huikea yhdistelmä jännitystä, tiedettä ja mytologiaa. Suomalaisille rakas lomakohde näyttäytyy uudessa valossa, kun meriteknologiayhtiö kehittää uutta ratkaisua maailman energiaongelmiin Kanariansaarten lähistöllä.

Hilpeän hullutteleva ja syvästi humaani romaani sienten ja ihmisten yhteiselosta, jossa melkein mikä tahansa on mahdollista. Lahottajat tarkastelee ihmisyyttä yllättävistä näkökulmista ja tarjoaa samalla äimistyttävää tietoa sienikunnasta.

Saatavilla kirjakaupoista, marketeista ja osoitteesta: INTOKUSTANNUS.FI

Philip Lymbery 60 satoa jäljellä

60 satoa jäljellä on saanut nimensä YK:n antamasta hyytävästä varoituksesta, jonka mukaan maailman maaperä voi tuhoutua yhden ihmisen elinaikana. Teos tarjoaa näkemyksiä ja ratkaisuehdotuksia kestävään ja eettiseen maatalouteen siirtymisestä.

Jännitystä turkistarhalla

Eeva Kiviniemi: Pelto. SAGA Egmont, 2024. 363 s.

Pelto lienee ensimmäinen dekkari, jonka keskeinen tapahtumapaikka on turkistarha. Kirja kuuluu Eeva Kiviniemen dekkarisarjaan, joka luokitellaan cozy crime -kirjallisuudeksi.

Pelto ottaa voimakkaasti kantaa turkistarhaukseen. Kirjan päähenkilö järkyttyy turkistarhalla viruvien eläinten kohtalosta, mutta jää poliisien kynsiin vieraillessaan tarhalla salaa. Kirjassa puhutaan paljon eläinten oikeuksista ja jopa kaikki mainittu ruokakin vaikuttaa olevan vegaanista.

Teosta ei ehkä voi sanoa aiheensa takia hyvän mielen kirjaksi, mutta se vetoaa eläinoikeusaktiiviin hyvin. Animalia-lehtikin on päässyt teokseen mukaan, mikä ilahdutti erityisesti! Kirjan kerronta oli sujuvaa ja juoni piti hyvin mukanaan.

Laura Uotila

Vege-Suomi eilen ja tänään

Sari Kivijärvi: Vegaaninen Suomi. Aviador, 2025. 200 s.

Millaisen voittokulun veganismi on maassamme kulkenut ja millainen sen tulevaisuus voisi olla? Väitöskirjatutkija ja vapaa toimittaja Sari Kivijärvi paketoi tietokirjaansa suomalaisen veganismin historian ja etenkin nykyisyyden.

Eläinten kaltoinkohtelu jää varjoon, sillä valokeilaan pääsevät vegaaninen ruoka, toimintatavat ja vegebuumi kaikkine mahdollisuuksineen. Vegaaninen Suomi onkin paitsi kätevä käsikirja, myös oivallista hengennostatusta. Käsikirjamaisuus tosin tekee teoksesta hieman luettelomaisen.

Varsinkin nuoremmille lukijoille kirja havainnollistaa pitkäjännitteisen aktivismin aikaansaannoksia Suomessa. Kaltaiselleni tuhdisti keski-ikäiselle sen tarinat herättävät muistoja viime vuosituhannelta, jolloin kasvissyöntiin suhtauduttiin aivan eri tavalla.

Maailma tosiaan muuttuu, kun sitä muutetaan.

Micaela Morero

Kirjavinkit

Ihmisen tuhoisuuden jäljillä

Sonja Koski: Simpanssi sisällämme. SKS kirjat, 2025. 301 s.

Kun ihminen tuhoaa yhteistä planeettamme, nousee mieleen väistämättä kysymys: mikä lajiamme vaivaa? Koska me ihmiset olemme ennen kaikkea eläimiä, löytyisikö haitallisiin toimintatapoihimme vastauksia kaukaa biologiastamme?

Sonja Kosken teos tutkii ihmisapinoiden, kuten simpanssien ja niiden lähimpien sukulaisten bonobojen, välisiä yhteneväisyyksiä ja eroja toimia laumassa sekä esimerkiksi käyttää kieltä ja välineitä. Koski oli apinatutkija, joka tutki urallaan erityisesti simpanssien konfliktien ratkaisemiskykyä ja lohduttamiskäyttäytymistä.

On mielenkiintoista lukea, miten bonobolaumat ovat naarasjohtoisia, kun puolestaan simpansseilla laumaa johtaa uros. Bonobot ovat auliimpia jakamaan ruokaa muille, kun taas simpanssit asettavat oman etunsa ryhmän edelle ruoka-asioissa. Toisaalta sekä simpanssit että bonobot riitelevät sekä solmivat tärkeitä elinikäisiä ystävyyssuhteita.

Koski myös pohtii apinoiden sotaisuutta ja nostaa esiin näkökulman, jonka mukaan ihmisapinan sotaisuuden takana ei olisikaan lajillemme tyypillinen toimintatapa, vaan kyse olisi niin sanotusta häiriökäyttäytymisestä. Toisaalta sotaisuus on kuitenkin myös muodostunut osaksi nykyistä kulttuuriamme.

Sonja Koski tutki simpansseja yli 25 vuotta, mutta hän oli kiinnostunut laajasti sosiaalisista suhteista ihmisten ja muunlajisten välillä. Häneltä jäi kesken tutkimus, jossa hän tutki hevosten ja ihmisten välistä yhteistoimintaa. Koski menehtyi kolme kuukautta ennen tämän kirjan julkaisemista.

Nadja Uusiperhe

Monilajinen tarinankerronta tekee maailmasta todellisemman

Eläimet ovat liittyneet ihmisten tarinankerrontaan aina oleellisesti. Näkökulma on niissä harvoin kuitenkaan itse eläimen.

Jalansija romahtaa sankarin alta ja tämä putoaa alas tyhjyyteen. Etääntyvä ujellus saa katsojan hengen salpautumaan.

Tuhotulva nappaa sankarin virtaansa ja hän haukkailee vaivoin henkeä pulssin kiihtyessä. Lopulta hän sekä katsoja heräävät vieraasta maailmasta. Alkaa selviytymistarina, jossa sankarin tulee pärjätä nokkeluutensa ja neljän jalkansa voimin.

Edellä kuvailtu kohtaus on yhdistelmä kahdesta viimeaikaisesta mestariteoksesta. Ensimmäinen on vuonna 2022 julkaistu konsoli- ja PC-peli Stray, jossa pelaaja ohjaa eksynyttä kissaa ulos raunioituneen kaupungin sokkeloista ja auttaa samalla eristyksiin jääneitä palvelurobotteja. Pelissä voi naukua ja loikkia, pyrähdellä arvaamattomasti, kiehnätä jaloissa ja raapia sohvaa. Ja tietysti torkkua. Eli elää kissan elämää sankaroinnin lomassa.

Toinen on vuoden 2024 Oscar-palkittu animaatioelokuva Flow. Elokuva seuraa kissaa, joka joutuu tuhotulvan viemäksi. Päähenkilö ystävystyy muunlajisten kanssa ja muodostaa fantasiatarinoista tutun retkueen, jonka päämääränä on selviytyä tulvasta ja löytää elinkelpoista kuivaa maata. Elokuvan erikoisuus on vuorosanojen puuttuminen. Ei ole kertojaa selittämässä asioita, ei ihmismäisiä eleitä, ei ihmisen kieltä ylipäätään. Silti tarina toimii täydellisesti käyden läpi draaman kaaren ja kaikki tunteen kirjot. Eläimille annetaan lupa lajityypilliseen esiintymiseen.

Moraalitarinoita ja hengenvaaraa

Eläimiä on sovellettu tarinankerronnassa aina. Varhaisimpia säilyneitä eläintarinoita ovat Antiikin Kreikan Aisopoksen faabelit, jotka ovat löyhästi maskeerattuja ihmisnäkökulmaisia moraalitarinoita. Tunnetuin saattaa olla tarina jäniksestä ja kilpikonnasta, mikä aitona tapahtumana tuskin toteutuu luonnossa. Disney-tyyliset antropomorfoidut eläintarinat Mikki Hiirestä Ice Age -elokuviin ovat samaa suosittua jatkumoa. Harvassa ovatkin ne eläintarinat, joissa eläimen annetaan olla ihmistä peilaavan pinnan sijasta oma itsensä.

Luontodokumenteissa tarkoitus on toisin. Mutta niihin on vakiintunut itseään toistava kaava, jonka myötä tuhansien tuntien videoarkistoista leikataan yhteen käytännössä aina sama tarina. Samaistumisen kohteeksi valittu yksilö etsii ruokaa, jonka saatavuutta säätelemällä elämästä saadaan käsikirjoitettua joko kepeää tai kurjaa. Draama syntyy takaa-ajosta. Ensin peto saa kiinni

viattoman ja sivullisen luontokappaleen, mikä todistaa aitoa vaaraa. Pedon syödessä saalistaan sen nälkä vain yltyy ja katse siirtyy toiseen, samaistuttavaan yksilöön. Toisin kuin edeltäjänsä, tämä pääsee viime hetkellä livahtamaan pedolta karkuun, mutta katsoja tietää, että jo huomenna voi käydä toisin.

Mallia on käytetty tuhansissa luontodokumenteissa jo vuosikymmeniä. Näin elämä ihmiskulttuurin ulkopuolella näyttäytyy inhottavana, raakana ja lyhyenä, jossa päivittäinen todennäköisyys jäädä saaliiksi on pelkkä kolikonheitto. Lopulta tuntuu jopa epäuskottavalta, että luonnonvaraiset eläimet voivat todellisuudessa elää vuosia ja jopa vuosikymmeniä.

Mahtaakohan luontodokumenttien jatkuva hengenuhka olla lopulta enemmänkin ihmisyhteiskunnan erinomaisuuden todistelua kuin todellisuutta?

Laajeneva tarinankerronta

Kuten Stray ja Flow todistavat, ihmistä ei tarvita hyvään juoneen. Mutta mitä uutta voimme odottaa ihmisen sivuuttavilta tarinoilta?

Planeetta Maalla on takanaan satoja miljoonia vuosia kissamaisen samaistuttavaa historiaa. Laavavirtojen, tuhotulvien ja maanjäristysten taustalla on lukemattomia eläinkohtaloita, joista lopulta kaikki päättyvät traagisesti. Mutta näihin elinkaariin mahtuu koko tunteiden kirjo. Mielikuvitusmaailmatkaan eivät aina ole tarpeen, koska maapallon moninaisiin elinpiireihin on mahtunut kaikki, mitä kuvitella saattaa.

Mutta tarinassa sankari tarvitsee päämäärän ja päämäärä tietoisuuden. Kuinka kauas menneisyyteen kulkee tietoisuuden matka?

Kirjassa Metazoa filosofi Peter Godfrey-Smith pohtii juuri tuota kysymystä. Lopputulemana hän tunnistaa asteittaista tietoisuutta jo varhaisten niveljalkaisten evoluutiossa. Tämä tarkoittaa, että pelkkä lajityypillinen käyttäytyminen tarjoaa edellytykset tarinankerrontaan jo ennen kambrikautta yli 500 miljoonaa vuotta sitten.

Noina aikoina kehittyivät myös ensimmäiset silmät, nuo sielun ikkunat, erästä dramaturgia lainaten. Ehkä hyvän tarinan perusta onkin vain se, että joku katsoo takaisin.

Animaalit kautta maan

Animalia some

Tampereella taiteiltiin alkukesästä Laukon sillalle vegaanisia viestejä.

kotka

Seuraa Tampereen Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @animaliatampere

Kouvolan Animalian oma paikka, Siilinpesä, täytti jo kaksi vuotta! Sitä juhlistettiin kesäkuun alussa kuohuvalla ja upean pianomusiikin säestyksellä.

Seuraa Kouvolan Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @kouvolananimalia

Saimme toukokuussa uusia flaijereita ja Turussa lähdettiin heti kadulle niitä jakamaan!

Seuraa Turun Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @animaliaturku

Vapaaehtoiset ovat Animalialle tärkeitä!

Vapaaehtoisena pääset toimimaan eläinasioiden puolesta itsellesi sopivalla tavalla. Tarvitsemme apua monenlaisiin tehtäviin. Liity vapaaehtoisten listalle: Täytä lomake verkkosivuillamme animalia.fi, niin saat tietoa oman paikkakuntasi vapaaehtoistyön mahdollisuuksista sähköpostiisi. Tule mukaan alueosastotoimintaan: Ryhmässä on voimaa! Ota yhteyttä sinua lähimpään alueosastoon ja kysy lisää. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa paikkakunta@animalia.fi.

Itä-Lappi

Rovaniemi

Oulu

Kajaani

Kuopio HämeenlinnaLahti

Pori Forssa Tampere Jyväskylä

Turku

Joensuu

Kouvola

Vi-

Mikkeli Pääkaupunkiseutu

Savonlinna

Kerava Kotka

Seuraa Kotkan Animaliaa Instagramissa @animaliakotka Lappeenranta

Kotkassa järjestettiin piknik aurinkoisessa säässä vegemakkaran, kakun ja pihapelien kera!

Pääkaupunkiseudulla toimii myös karhuryhmä (karhuryhma@animalia.fi). Eläinoikeusvaikuttajat on paikkariippumaton toimintaryhmä Telegramissa (tiina.ollila@animalia.fi). Lisätietoja: animalia.fi/vapaaehtoiset Tervetuloa mukaan toimintaan!

Kanerva Pelli, vapaaehtoiskoordinaattori kanerva.pelli@animalia.fi puh. 045 775 01572

Eläinoikeustyö kehittää kommunikaatiotaitoja

Mika Tanskanen on Animalian Joensuun alueosaston yhteyshenkilö ja eläinoikeusaktivisti. Hän liittyi toimintaan mukaan, koska halusi tehdä osansa eläinten paremman tulevaisuuden eteen.

Mistä asti olet ollut mukana Animalian toiminnassa ja mikä sai sinut liittymään?

Liityin toimintaan noin kaksi vuotta sitten. Syy mukaan tulemiseeni oli niin kutsuttu vystopia-ilmiö, eli en voinut lakata ajattelemasta sitä suurta kärsimystä, jota ihmiset aiheuttavat lukemattomille eläimille.

Eläinten kärsimys jää yhteiskunnassa tiedostamatta ja tunnustamatta, mutta tietoa levittämällä tilanne voi muuttua. Liityin Animaliaan, jotta voin tehdä oman pienen osani.

Miltä Animaliassa mukana oleminen näyttää arjessasi?

Yhteyshenkilön tyypillisimmät tehtävät ovat somettaminen ja viesteihin vastailu sekä muiden alueosaston vapaaehtoisten

informoiminen eri tapahtumista ja toimintamahdollisuuksista.

Minkälaista toimintaa alueosastossanne on viime aikoina ollut ja mitä on tulossa?

Viime aikoina olemme Joensuussa edistäneet Puolet Parempaa -kampanjaa olemalla yhteydessä paikallisiin kaupunginvaltuutettuihin. Viime talvena järjestimme tapahtumia yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston järjestöjen kanssa. Kesällä meillä oli vegepiknik sekä lipaskeräystä.

Mikä on eläinoikeustyössä sinulle parasta ja vaikeinta?

Sekä parasta että vaikeinta on kommunikointi. Se on aktivismin A ja O, mutta vaatii virheistä oppimista ja omien tuntei-

den hallintaa. Päätä voi jäädä vaivaamaan ajatukset siitä, mitä olisi tai ei olisi pitänyt sanoa. Nämä ajatukset ovat myös tarpeellisia, sillä itseään reflektoimalla voi käyttää ääntään eläinten hyväksi tehokkaammin.

Mitä sanoisit ihmiselle, joka on kiinnostunut eläinoikeuksien edistämisestä?

Kaikille, jotka ovat kiinnostuneita eläinoikeuksien edistämisestä, haluaisin sanoa: Hienoa! Sinua tarvitaan!

Tutustu omiin rajoihisi sekä käsittele tunteitasi. Itsestä huolehtiminen tekee sinusta paremman aktivistin. Kun ihmiset tapaavat onnellisia vegaaneja, he voivat nähdä stereotypioiden taakse. Avoin ja mukaan kutsuva asenne on avain eläinoikeusliikkeen tavoitteiden saavuttamiseen.

Lisää reseptejä: TikTok & Instagram:@sallajokin

Reseptit ja kuvat Salla Jokinen

Supersuosittu ruokavaikuttaja Salla Jokinen kokosi Animalian lukijoille reseptit sienistä, tomaateista ja omenoista. Kauden kasviksia hyödyntävät ruokalajit sopivat vaikka kokonaiseksi menuksi hämärtyviin iltoihin.

Tomaattikeitto neljälle

oliiviöljyä

1 kg tuoreita tomaatteja

3 valkosipulinkynttä

1 punainen paprika

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

1 tl paprikajauhetta

1 rkl kasvisfondia

1 pkt silken tofua

1 rkl tomaattipyrettä

1 rkl agavesiirappia

1 dl vettä

Laita uunivuokaan puolitetut tomaatit, lohkottu paprika sekä valkosipulinkynnet. Lisää päälle runsaasti oliiviöljyä ja mausta suolalla, pippurilla, paprikajauheella sekä kasvisfondilla.

2 Laita vuoka uuniin 220 asteeseen noin 30 minuutiksi.

3 Uunin jälkeen laita kasvikset sekä niistä irronnut liemi tehosekoittimeen. Lisää joukkoon myös silken tofu, tomaattipyre, agavesiirappi ja vesi. Pyöräytä keitto tasaiseksi. Halutessasi voit vielä kuumentaa keittoa hetken kattilassa

Kantarelli-kikhernepasta neljälle

300 g pastaa

300 g kantarelleja

n. 30 g vegaanista voita (esim. Eleplant)

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 purkki (230 g) käyttövalmiita kikherneitä

1 tl kuivattua persiljaa

1/2 tl pippuria

suolaa oman maun mukaan

1 purkki sipulinmakuista kaurakermaa sitruunamehua lehtipersiljaa

1 Laita pasta kiehumaan suolattuun veteen.

Laita puhdistetut sienet kuivalle pannulle ja anna nesteiden haihtua. Lisää rasva, hienonnettu sipuli, hienonnetut valkosipulinkynnet sekä valutetut ja huuhdellut kikherneet.

Mausta persiljalla, mustapippurilla ja suolalla. Lisää lopuksi kaurakerma.

Kaada keitetty pasta kastikkeen joukkoon ja sekoita hyvin. Viimeistele annokset tuoreella lehtipersiljalla ja sitruunamehulla.

Helppo ja kuohkea omenapiirakka noin kahdeksan palaa

Taikina

3,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

1 dl rypsiöljyä

2 dl soija- tai kauramaitoa

Täyte

3–4 pientä omenaa viipaloituna ripaus kanelia ripaus sokeria

Biscoff-levitettä pieninä nokareina

Sekoita taikinan kuivat ainekset keskenään ja lisää joukkoon öljy sekä soija- tai kauramaito. Sekoittele tasaiseksi ja kaada voideltuun piirakkavuokaan.

Levitä taikinan päälle omenaviipaleet, kaneli, ripaus sokeria ja Biscoff-nokareita.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 25 minuutia.

Animalia testaa

Vegaaniset hampurilaispihvit

Erilaisia vegaanisia pihvejä on tullut kauppoihin joka vuosi lisää. Joukosta löytyy tuttuja kasvispihvejä, joissa raasteet ja pavut ovat pääosassa, mutta myös ruskeat pihvit ovat tulleet tutuiksi erityisesti burgerpihveinä. Kesäkauden raati tykästyi kaikkiin testattuihin vaihtoehtoihin, mutta millaisia eroja niistä löytyi?

Moving Mountains kasvispihvi

Hinta

Valmistaja

Valmistusmaa

Arvio

5,49 € / 227 g (24,19 €/kg)

Moving Mountains

Alankomaat

“Mieluisa muoto perunoiden kyytipojaksi, ohut ja leveä.”

“Tuoksuu mausteiselta ja miellyttävältä.”

“Täyttävä, mutta ei vie huomiota lautasen muilta aineksilta.”

“Murea ja mehukas.”

Tasty Burgerpihvit

4,29 € / 226 g (18 €/kg)

Olest Fast Food

Suomi

”Hiukan makea tuoksu, voisi toimia hampparissa.”

“Pihvi on aika pieni, mutta erityisen mehukas eikä ollenkaan kuiva.”

“Todella grillimäinen, sopisi hiukan tummemmaksi paahdettuna.”

“Murea koostumus.”

Beyond Burger

4,89 € / 226 g (21,64 €/kg)

Beyond Meat

Alankomaat

”Hapan tuoksu ja mieto maku.”

“Sopivan kokoinen eri ruokien kanssa, monipuolinen.”

“Ohuudesta iso plussa.”

“Tuoksu on vähän kirpeä.”

Muu Mehevä burgerpihvi

2,99 € / 200 g (14,95 €/kg)

MeEat Food Tech Oy

Suomi

”Pieni, mutta maku on raikas.”

“Suutuntuma on kivan jyystettävä.”

“Aika suolainen, mutta toimisi hampurilaisessa. Pelkiltään hiukan mauton.”

“Tuoksu on miellyttävä.”

Pisteet

Testivoittaja

Edullisin

Kuva Taija Rinne

Auttaisiko yrityksesi eläimiä tänä jouluna?

Yhä useampi suomalainen toivoo eläimille parempaa – nyt yrityksellänne on mahdollisuus olla mukana tekemässä toivetta todeksi.

Animalian Lahja eläimille -yrityslahjoituksella muistatte henkilökuntaa, asiakkaita ja kumppaneita tavalla, joka koskettaa ja jää mieleen.

Lahjoituksen myötä saatte kauniin sähköisen eläinkortin, johon voitte liittää oman jouluterveisenne ja logonne.

Ota yhteyttä niin räätälöimme sinun yrityksellesi sopivan tavan auttaa eläimiä tänä jouluna!

Elina Lahikainen

Varainhankintapäällikkö 044 242 8641 elina.lahikainen@animalia.fi

Uutuutena joulukortit Emma Komin kauniilla kuvituksilla

Lisäsimme aineettomien lahjojen valikoimaamme neljä uutta Lahja eläimille -korttia Emma Komin kauniilla eläinkuvituksilla. Yksiosaiset postitettavat kortit myydään neljän kortin paketissa hintaan 20 euroa.

Löydät kaikki tulevan joulun Lahja eläimille -kortit osoitteesta lahjaeläimille.fi

Puolusta eläimiä kuukausilahjoittajana

Kuukausilahjoitus on vaivaton tapa auttaa eläimiä tuotantotiloilla, turkistarhoilla ja eläinkoelaitoksissa.

Jokainen lahjoitus on tärkeä, jotta voimme varmistaa, että eläinten ääntä ei tukahduteta.

Liity nyt kuukausilahjoittajaksi animalia.fi/kuukausilahjoitus tai postita meille oheinen lomake!

Kyllä, ryhdyn Animalian kuukausilahjoittajaksi!

Tuen työtä eläinten puolesta seuraavalla summalla: €/kk (min. 7 €/kk)

Eräpäivä on joka kuun 5. päivä 20. päivä Nimi:

Katuosoite:

Postinumero ja -toimipaikka:

Sähköpostiosoite:

Puhelinnumero:

Syntymäaika:

Kyllä kiitos, tilaan Animalian kuukausittaisen uutiskirjeen sähköpostiini.

Lähetämme sinulle postitse ensimmäisen laskun sen jälkeen, kun kuponki on saapunut meille. Sen jälkeen voit valita, kytketkö päälle e-laskusopimuksen verkkopankissasi vai maksatko kuukausittaisen lahjoituksen kerran kuussa saapuvan paperilaskun tiedoilla. Voit postittaa tämän kupongin tällaisenaan tai kirjekuoressa postimerkillä varustettuna.

Postimerkki tähän

Suvilahdenkatu 4

00500 Helsinki