__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

1/2020

ruoka& kulttuuri Las Palmas Stuttgart Nojatuolimatkaile Pintxon kanssa


Hyvän ruuan ystävänä kutsun Sinut mukaan ylläpitämään ruokakulttuuria ja vaikuttamaan siihen, että se tulee säilymään Suomessa. Ostamalla kahden hengen lahjakortin ravintoloihimme Oloon, Garden by Oloon, Nudeen tai Emoon olet suureksi avuksi meille. Haluamme kiittää sinua siitä tarjoamalla pullon samppanjaa aterian yhteydessä. Samppanjan Richardot Cuvée Prestige Brut – on viiniverkkokauppamme Bottlescoutsin valikoimasta. Lahjakortteja voi ostaa ravintoloiden sivuilta. Lahjakortti on voimassa vuoden.

2

pintxo 1|2020


Taiteilijan mielipide ilmaistuna hieman puutteellisella kielitaidolla Las Palmasissa Calle de Pío XII -kadulla. Epäselväksi jää mikä järjestelmä on kohteena.

Koronakriisin keskellä Pintxo tuo iloa koteihin. Nauti lukuhetkistä ja palataan taas ruoka- ja kulttuuripalveluiden pariin kun aika koittaa. Nojatuolimatkaile Pintxon kanssa. Las Palmasin hurja maine on legendaa, joka syntyi Irwinin laulun aiheuttamasta mielikuvasta. Laulussa ei itse asiassa ole mitään hurjaa, ilmeisesti Irwinin persoona loi hurjan maineen kaupungille suomalaisten mielessä. Laulun sanoissa ylistetään lämpöä, aurinkoa ja rantoja, "kuinka mies hiljainen onnensa vihdoin löysi". Seesteisyys onkin parempi luonnehdinta tuolle lomakohteelle. Vierailimme myös Suomen kokkimaajoukkueen kanssa Stuttgartissa kokkien olympiakisoissa. Löytyikö kaupungista muutakin kuin Mersuja ja Porsseja? Purjehdimme myös Atlantin yli kuten nyt on muotia.

Suvaitsevaisuus katoamassa? Uusi vuosikymmen on alkanut. 2020-lukua toiveikkaasti verrattiin 1920-lukuun, jota muistellaan iloisena aikana, jolloin nuoret taiteilijat verkostoituivat kansainvälisesti ja viettivät boheemia elämää Euroopan metropoleissa. Uusi muoti, uudet aatteet ja filosofia kukoistivat, uusi teknologia mullisti maailmaa. Sähkö, puhelimet, junat, autot ja elokuvat yleistyivät. Maailma oli toipumassa I maailmansodan murheista. Toisaalta 1920-luvulla nousivat myös kansallissosialismi, kommunismi, kiihkonationalismi, antisemitismi ja muut vaaralliset ääriaatteet. Tästä on huolestattuvia merkkejä taas tälläkin hetkellä. Uuden vuosikymmenen alku vaihtui kuitenkin nopeasti paniikiksi. Korona on halvaannuttanut EU:n päätöksenteon, valtiot sulkivat rajojaan, muukalaisia katsotaan vihamielisesti. Virus on saanut aikaan ennenkokemattoman kriisin. Me 1980-luvulla nuoruutemme eläneet kuuntelimme punkia, skata, heavyrokkia, diskoa, hippi- tai rasvalettimusaa ja pelkäsimme ydinsotaa. Näimme Kekkosen vallan päättymisen, Neuvostoliiton hajoavan ja Berliinin muurin kaatuvan sekä uskoimme EU:n myötä uuteen vapauteen. Erilaisesta musiikkimausta huolimatta pystyimme olemaan ystäviä keskenämme, käymään dialogia ja kunnioittamaan toistemme mielipiteitä. Nyt raivon saattaa herättää toisen erilainen ruokavalio tai väärä sana facebookissa. Tarvitsemme toleranssia, suvaitsevaitsevaisuutta ja ajattelijoita, suuria humanisteja. Ihmiset jotka rakastavat ruokaa ja kulttuuria ovat kokemukseni mukaan yleensä avarakatseisimpia. ”Kaikkein surullisinta on nykyhetkessä, että tiede kerää tietoa nopeammin kuin ihmiskunta kerää viisautta.” Isaac Asimov Pintxo 1/2020 ilmestyy nyt poikkeuksellisesti vain sähköisenä versiona, halusimme antaa iloa koteihin. Elokuuksi toivottavasti saamme taas printtiversion maailmalle. Mikko Reinikka Päätoimittaja

pintxo

ruoka&kulttuuri 1|2020

Julkaisija: Päätoimittaja: Toim. ja taitto: Verkkosivut: ISSN

Albert Hall Finland Oy Ltd, Tampere Mikko Reinikka, mikko.reinikka@alberthall.fi Albert Hall Finland Oy Ltd www.pintxo.fi 2669-9702 (web)

pintxo 1|2020

3


NIKO E Toim. Mikko Reinikka

Veistos NES #5 Rakupoltettua keramiikkaa. Petsatut ja lakatut lentokonevanerimuodot, hiilikuituakselit, koneisto. 18 x 19 x 5 cm (Valokuva Niko E. Saari) 4

pintxo 1|2020


Hyvinkään Vuoden Taiteilija 2020

. SAARI

etsii muodon kinetiikkaa

Vuonna 1985 syntynyt kuvataiteilija, kuvataiteen kandidaatti Niko E. Saari viimeistelee maisterin opintojaan Kuvataideakatemiassa. Hyvinkään taidekilta ja Hyvinkään taiteilijaseura valitsivat hänet Hyvinkään Vuoden Taiteilijaksi 2020 ja marraskuussa on asian tiimoilta tulossa suuri näyttely. Niko E. Saaren polku kuvataiteilijaksi ei ole tyypillinen. Hän ehti työskennellä IT-teknologian parissa kymmenkunta vuotta, ennen kuin hyppäsi tyhjän päälle ja haki opiskelemaan Kuvataideakatemiaan. Hän oli harrastanut taidevalokuvausta muutamia vuosia ja Kuvataideakatemian pääsykoetehtävikseen Niko E. Saari valitsikin kolme valokuvateostaan. Opintojensa loppusuoralla Niko E. Saari on suuntautunut kuvanveistoon ja taidevalokuvaus on toistaiseksi jäänyt vähemmälle. – Kuvanveistossa minua kiinnostavat erityisesti eri materiaalien erilainen käyttäytyminen työstössä, materiaalien yhdistäminen ja muotojen moninaisuus, Niko E. Saari kertoo. – Lopputulos on kolmiulotteinen ja käsin kosketeltava. Kuvanveisto on kuvataiteen raskassarja, aivan kuten oopperaa pidetään musiikkitaiteen kuninkuuslajina. Kuvanveistossa materia taipuu suuritöisten ja pitkien sekä välillä jopa väkivaltaisten prosessien kautta herkäksi taiteelliseksi ilmaisuksi. Metalli, graniitti, lasi tai keramiikka antautuvat ilmaisun elementeiksi tulen, taonnan ja sulatuksen kautta.

Kuvataiteilija, kuvataiteen kandidaatti Niko E. Saari Hyvinkään taiteilijaseuran Promenadigallerian Kinetiikkaa ja keramiikkaa -näyttelyssä.

NES #2 Rakupoltettua keramiikkaa. Petsatut ja lakatut lentokonevanerimuodot, hiilikuituakselit, koneisto. 40x28x8 cm. (Valokuva: Niko E. Saari) pintxo 1|2020

5


NES #1 aloitti sähkömekaanisten teräsveistosten sarjan, jonka teokset ovat pääsääntöisesti leikkisiä ja värikkäitä. Teos jättää katsojan tarkasteltavaksi pyörivien muotojen nivoutumisen toisiinsa. NES #1 -teoksen lähtökohtana on tussilla vapaasti piirretyt muodot, joita taiteilija on tehnyt useita satoja osana teoksen syntyprosessia. Valikoiduista muodoista on tehty 2D-mallit, jonka mukaan teräksestä on laserleikattu muodot fyysisiksi. Muodoissa on säilynyt kuitenkin inhimillinen jälki. 2500 mm x 110mm x 20 mm, sähkömoottorit, virtalähde ja sähköjohtoa. (Valokuva: Niko E. Saari)

Niko E. Saari luonnostelee aluksi paperilla piirtämällä vapaalla kädellä ja antaa näin muodon tavallaan itse nousta esiin. (Piirros: Niko E. Saari) 6

pintxo 1|2020


Kaikki materia kiinnostaa Niko E. Saari toteutti keraamisen NESveistossarjansa yhdistämällä veistoksiin mekaanisen liikkeen. Veistoksen liikkuva osa tekee teoksesta kineettisen. Muoto ikään kuin jatkuu liikkeenä teoksen ulkopuolelle. – Perheessäni on paljon konepajaosaamista ja materia on kiinnostanut minua jo pienestä pitäen, Niko E. Saari kertoo. – Lopputulokseen pitää perehtyä miten eri materiaalit käyttäytyvät ja miten väri syntyy kun keramiikkaa poltetaan. – Kineettisessä veistossarjassani suunnittelu vei paljon aikaa, Niko E. Saari muistelee. – Miten liikkuva osa toteutetaan. Kuinka sähkömoottori ja virtalähde asennetaan. Miten kitka saadaan mahdollisimman pieneksi. Veistossarjan jokainen paristo kestää viisi vuotta, jonka jälkeen pariston voi vaihtaa.

Gastronomia ja kokkaaminen on kuvataiteilijalle tärkeä harrastus. (Valokuva: Mikko Reinikka)

Gastronomiaharrastus lähellä sydäntä Niko E. Saari vieraili Kuubassa keväällä 2005 ja tapasi silloin muun muassa kuuluisan sikarinviljelijän Don Alejandro Robainan. Sikareiden käsityö, muoto ja tupakanlehden hieno pintarakenne herättivät heti kiinnostuksen silloin 19-vuotiaassa nuoressa. Sikari- ja gastronomiaharrastus vetivät puoleensa. – Kokkaamisessa on sama viehätys kuin taiteen tekemisessä, Niko E. Saari muistuttaa. – Kaikki raaka-aineet tulee tuntea, tietää miten niitä käsitellään ja missä lämpötilassa ne kypsytetään. Lopputuloksessa yhdistyvät raaka-aineiden parhaat ominaisuudet, maut, rakenteet ja tuoksut. Sikari- ja gastronomiaharrastuksen ohella Niko E. Saari keräilee myös ihailemansa muotoilija Eero Aarnion huonekaluja ja valaisimia.

Niko E. Saari tapaamassa kuubalaista sikarinviljelijää Don Alejandro Robainaa keväällä 2005 San Luisissa, Pinar del Ríon provinssissa. (Valokuva: Mikko Reinikka) pintxo 1|2020

7


Toim. ja valokuvat Mikko Reinikka

8

pintxo 1|2020


tekniikkaa, messuja ja ruokaa

Stuttgart on Saksan Baden-Württembergin osavaltion pääkaupunki ja Saksan kuudenneksi suurin kaupunki, jossa asuu alle 600.000 asukasta. Koko metropolialueella on 2,7 miljoonaa asukasta. Kaupunkia halkaisee Neckarjoki ja se sijaitsee Schwabenin Juran ja Schwarzwaldin metsäalueen välissä. Stuttgart ei ole erityisen kaunis kaupunki, natsi-Saksan aikana tätä teollisuuskaupunkia pommitettiin niin pahasti, että melkein kaikki rakennukset ovat peräisin 1950-1960-luvuilta tai myöhemmin. Alueella valmistetaan viinejä, jotka tulevat Badenin ja Württenbergin alueiden tarhoista. Kaupungissa on myös paljon erinomaisia ravintoloita, mikä yllätti ensikertaa kaupungissa vierailleen toimittajan.

Mercedes-Benz museoon uppoutuu helposti koko päiväksi. Mercedesstraße 100.

Automuseot Stuttgart on ennenkaikkea teollisuuskaupunki, suuryritykset Daimler, Porche ja Bosch ovat syntyneet siellä ja pitävät kaupungissa yhä pääkonttoriaan. Wilhelm Maybach ja Gottlieb Daimler rakensivat maailman ensimmäisen moottoripyörän ja nelipyöräisen auton sekä käynnistivät kaupungin autoteollisuuden. Ferdinand Porche suunnitteli Kupla-Volkkarin prototyypin Stuttgartissa. Autoteollisuuden historiaa pääsee tutkimaan Mercedes-Benz- ja Porchemuseoissa. Kokoelmat ovat perusteellisen laajat ja näkemisen arvoiset, kummallekin museolle kannattaa varata oma päivänsä.

Paavin kuljetusauto ”Pope Mobile”.

Maailman ensimmäinen moottoripyörä.

pintxo 1|2020

9


Toimiva messukeskus Saksalaiset ovat tunnetusti logistiikan mestareita ja toimittajan aikaisempien Frankfurtin, Hampurin, Düsseldorfin ja Munchenin messukokemuksien perusteella Saksan suuret messutapahtumat ovat olleet aina onnistuneita. Stuttgart yllätti jopa enemmän, messukeskus on sijoitettu lentokentälle, joten alueelle pääsee kävelemään suoraan terminaalista. Myös metropysäkki on terminaalissa. Messukeskus on logistisesti nerokkaasti suunniteltu. Stuttgartin messuilla pääsee vierailemaan periaatteessa yhden päivän aikana, aamulento ja illaksi kotiin. Metrolla pääsee parilla eurolla kaupungin keskustaan. Hinnaltaan yksi edullisimpia lentokentän ja keskustan välisiä yhteyksiä Euroopassa.

Kilpailukeittiön tunnelmaa.

Kokkiolympialaiset Toimittaja vieraili Stuttgartissa helmikuun puolivälissä, jolloin suurten Intergastra2020-messujen yhteydessä järjestettiin IKA Culinary Olympics -kilpailut. Kokkien olympialaiset järjestetään joka 4. vuosi. Nyt 29 maata kilpailivat Chef´s Table ja Hot Kitchen -sarjoissa: Kanada, Kiina, Kroatia, Kypros, Tsekki, Tanska, Englanti, Suomi, Saksa, Hong Kong, Islanti, Italia, Japani, Malesia, Meksiko, Alankomaat, Norja, Portugali, Puola, Romania, Skotlanti, Ruotsi, Sveitsi, Singapore, Slovenia, Etelä-Afrikka, Ukraina, USA ja Wales. Kokonaiskilpailun voiton vei Norja, hopeaa Ruotsi, pronssia Islanti, neljäs oli Singapore ja Suomi viides. Suomen kokkimaajoukkue saavutti hopeaa Chef´s Table-kilpailusarjassa, jossa tehtiin 12 vieraalle kuuden ruokalajin menu. Hot 10

pintxo 1|2020

Suomen Hot Kitchen -sarjan pääruoka oli Kumpulan kanitilan kania Kangasalta.

Kokkimaajoukkueen toiminnanjohtaja Tapio Laine (oik.) ja joukkueenjohtaja Kristian Vuojärvi olivat tyytyväisiä Suomen joukkueen kokonaissuoritukseen.


Kannustusjoukot pääsivät seuraamaan joukkueen työskentelyä pleksin takaa. (Kuva Eva Tordera Nuño)

Kitchen -sarjassa valmistettiin kolmen ruokalajin kokonaisuus 110 vieraalle, niinikään hopeasuoritus. Suomen toinen joukkue Fazer Culinary Team Finland kilpaili Community Catering -sarjassa hopealle Tanskan jälkeen, pronssi päätyi Sveitsin armeijan joukkueelle. – Kilpailutoiminta kehittää kokkien paineensietokykyä ja yhteistyötaitoja, kertoo Culinary Team Finlandin toiminnanjohtaja Tapio Laine. – Kilpailuissa saa myös ainutlaatuisen kansainvälisten huippuammattilaisten verkoston, josta on hyötyä omalla uralla. – Joukkue harjoittelee kuusi päivää kuukaudessa, joukkueenjohtaja Kristian Vuojärvi jatkaa. – Jatkuva harjoittelu auttaa kokkeja ylittämään itsensä, tekemään asioita nopeammin ja paremmin. Tämä heijastuu suoraan myös jokapäiväiseen työhön ravintolassa. Tapio Laine ja Kristian Vuojärvi ovat molemmat aikanaan kilpailleet joukkueen rivissä. Nyt he ovat tiimin tukena valmentajina ja kouluttajina. Oma kilpailuhenkisyys ja esimiesten kannustus ovat olleet tärkeitä moottoreita lähteä mukaan toimintaan. Seuraavat olympialaiset kilpaillaan 2026 ja joukkueella on taas uudet tavoitteet. Kaikki joukkueet ovat kovatasoisia, joten tuomaristoa ei ole helppo yllättää. – Kuinka kilpailijat ovat keksineet luovia ratkaisuja annosten toteuttamisessa ja valmisteluiden nopeuttamisessa, saa tuomariston huomion, Kristian Vuojärvi sanoo. – Myös uusilla ja vähemmän tutuilla raaka-aineilla voi saavuttaa menestystä.

Chef´s Table -sarjassa tehtiin 6-ruokalajin menu 12 vieraalle. (Kuva Eva Tordera Nuño)

Hot Kitchen -sarjan illallisella Suomen kannustusjoukkoa. pintxo 1|2020

11


Königstraße eli Kuninkaankatu on Stuttgartin keskustan pääostoskatu ja keskellä laajaa kävelykeskustaa.

Stuttgartissa on helppo liikkua, metro- ja raitiovaunu- sekä paikallisjunayhteydet ovat nopeita ja edullisia. Keskustassa on laaja kävelykatualue, jonka ydin on Königstraße eli Kuninkaankatu. Parhaat ravintolat löytyvät kävelyetäisyydeltä.

Paras kebab Saksassa on suuri turkkilaistaustainen vähemmistö, joten turkkilainen keittiö näkyy katukuvassa. Stuttgartissa sattuu olemaan myös Saksan parhaaksi dönerravintolaksi valittu ravintola Alatura, jonka pitkälle kadulle ulottuva jono saattaa aluksi säikäyttää. Mutta jono liikkuu varsin nopeasti ja ruoka on jonottamisen arvoista.

Ravintola Alatura on valittu Saksan parhaaksi dönerravintolaksi. Kadulle jatkuva jono kertoo ravintolan suosiosta. Klassikkoannos on jonottamisen väärti. Olgastraße 75.

Oikealla: Stuttgartissa on useita pieniä toreja, joista voi ostaa hedelmiä, vihanneksia, käsityöläistuotteita kuten hunajaa, hilloja, leipomotuotteita yms. 12

pintxo 1|2020


Ravintola zum Ackerbürger tarjoaa Saksan parasta schnitzeliä. Spreuergaße 38.

Paras schnitzel Saksalainen klassikkoruokalaji on tietysti schnitzel, jossa ohueksi hakattu vasikanleike on paneroitu ja paistettu runsaassa rasvassa. Yleensä schnitzel tarjoillaan perunasalaatin ja hapankaalin kera. Aivan sattumalta Saksan parhaaksi kehuttua schnitzeliä tarjoilee ravintola zum Ackerbürger, joka sijaitsee Bad Cannstatt kaupunginosassa yhden metropysäkin päässä keskustasta. Hyvää schnitzeliä on tarjolla useassa ravintolassa joka puolella kaupunkia, mutta jos jokin on valittu Saksan parhaaksi, täytyy sen olla erityisen hyvää. Pöytävaraus on välttämätön.

Aito vasikanlihasta valmisettu schnitzel on kelpo lounas vehnäoluen kanssa.

Kaupunginteatteri sijaitsee lammen rannalla keskuspuistossa. pintxo 1|2020

13


Sikariostoksilla Suomen valtion harjoittama ahdasmielinen verotuspolitiikka ja savuttomuusvaatimukset ovat tehneet artesaanisikarien harrastuksesta Suomessa vaikeaa. Saksa on tässä suhteessa vielä sivistysvaltio ja sen lainsäädäntö sallii pitää erityisiä tiloja, joissa voi polttaa laadukkaita käsintehtyjä sikareja ja nauttia myös jaloja artesaanijuomia. Stuttgartin paras sikarikauppa on Tabacum, joka sijaitsee hieman sivussa ydinkeskustasta, osoitteessa Vorsteigstraße 1. Kuubalaisten sikarien valikoima on todella laaja, valikoimassa on erityisharvinaisuuksia, Edicion Limitada -sarjoja, joita on muualta vaikea löytää. Myymälän takaa löytyy myös pieni sikarihuone, jossa voi nautiskella ostamansa sikarin ja ehkä espresson sekä single malt whiskyn. Jalojuomiakin löytyy erinomainen valikoima. Kuubalaisten sikarien lisäksi myymälässä on oma huone muunmaalaisille sikareille, ”muukalaisille” kuten sikariharrastajat kutsuvat muita kuin kuubalaisia. Saksan hintataso on selvästi Suomea edullisempi, mutta ei niin edullinen kuin Viro, Latvia ja Espanja. Stuttgartista löytyy jopa miesten parturiliikkeitä, jotka ovat erikoistuneet viskeihin ja sikareihin. Suomalaiset THL:n virkamiehet saisivat slaagin moisen liikkeen nähdessään. Keskustan hotelli Zeppelin tarjoaa myös viihtyisän tilan sikarinpolttajille.

Myymälässä on asiantunteva palvelu ja myös sikarinpolttoa varten oma huone.

Espanjalaista brandyä on tehty vain 3000 pulloa. Toimittaja pääsi nauttimaan 70-vuotiasta jalojuomaa Tabacum-myymälän takahuoneessa loistavan Trininad Short Robusto Edicion Limitada 2010 -sikarin kanssa.

Hotelli Zeppelinin sikarilounge, jossa on myös pieni valikoima sikareita myynnissä.

14

pintxo 1|2020


Michelin-illallisella Toimittajan yllätti Stuttgartin laaja ja monipuolinen sekä laadukas ravintolatarjonta. Ravintola 5 edustaa modernia fine dining -kulttuuria ja on ilman muuta yhden Michelin-tähtensä arvoinen osoitteessa Bolzstraße 8. Annosten pääraaka-aineet erottuivat pääkomponentteina, mikä nykyisin ei ole aina niin selvää nykykokeilla. Maut olivat intensiivisiä ja paikoin jopa yllättäviä. Palvelu oli mutkatonta, kenties liiankin rentoa.

pintxo 1|2020

15


Toim. ja valokuvat Mikko Reinikka

Anette Mellin suomensi vanhan klassikon

VITELLO TONNATTO Kylmästä vasikanpaistista leikataan hyvin ohuita siivuja.

16

pintxo 1|2020

Vitello tonnatto on Piemonten alueelta lähtöisin oleva italialainen perinneruoka. Keittiömestari Anette Mellin halusi toteuttaa vanhasta klassikosta puhtaasti suomalaisen version. Ruokalaji on helppo valmistaa ja sopii mainiosti alkuruoaksi tai suurempana pääruoaksi. Anette Mellin on Suomen Hopealinjat Oy:n ravintolatoimenjohtaja ja vastaa mm. Ravintola Viikinsaaren, Bistro Kattilan, Bistro Mustavuoren sekä yhtiön Pyhäjärvellä ja Näsijärvellä liikennöivien laivojen keittiöistä. Ravintola Viikinsaari juhlii tänä kesänä 120-vuotista historiaansa. Vitello tonnatto on yksinkertaisesti valkoviinissä keitettyä vasikanlihaa, joka tarjoillaan ohuina siivuina tonnikalamajoneesikastikkeessa. Tällä kertaa Anette Mellin valitsi tonnikalan sijaan suomalaista järvikalasäilykettä ja lihaksi Ahlmanin kasvattaman suomenkarjan kolmen kuukauden ikäisen vasikan sisäpaistia.

Vasikanpaisti Noin 1 kg vasikan sisäpaistia, paista pinnat kiinni kuumassa valurautapannussa voi/oliiviöljyseoksessa. Laita uunipataan, päälle valkoviiniä/vettä niin että koko paisti peittyy. Lisää pataan mukaan timjamia, rosmariinia, laakerinkehtiä ja kevyesti paahdettuja liemijuureksia (selleriä, sipulia, porkkanaa). Kypsennä sisälämpötila +56°C asteeseen. Jäähdytä paisti nopeasti. Viipaloi kylmä paisti hyvin ohuiksi siivuiksi, annokseen hieman sormisuolaa pintaan. Majoneesikastike 1 prk luonnonkalaa 120 g 4 dl majoneesia 1 sitruunan mehu mustapippuria myllystä suolaa, jos säilykekalan suola ei riitä Annoksen voi höystää vielä vasta rouhitulla mustapippurilla, lehtipersiljalla ja friteeratuilla kapriksilla.


Anette Mellin Bistro Kattilassa. pintxo 1|2020

17


Yläneen Palvaamosta

Suomen parasta saunapalvikinkkua

Yläneen Palvaamon saunapalvikinkku tehdään käsityöläisperinteitä kunnioittaen aidossa savusaunassa, eikä lihaan lisätä ylimääräistä nestettä. (Kuva Mikko Reinikka)

18

pintxo 1|2020

Pintxo Ruoka & Kulttuuri -lehti etsii ainutlaatuisia artesaani elintarvikkeita, jotka eroavat makunsa ja laatunsa ansiosta poikkeuksellisesti edukseen alan muusta teollisesta tarjonnasta. Pintxon gastronomiseen raatiin kuuluu ruoan- ja juoman ammattilaisia sekä laatuherkkuja arvostavia kuluttajia. Pintxo-lehti valitsi Suomen parhaaksi saunapalvikinkuksi Yläneen Palvaamon saunapalvikinkun. Yläneen Palvaamon saunapalvikinkku on Pintxon Suomen Paras artesaanituote -sarjan ensimmäinen valinta. Tarkoitus on nostaa Pintxon seuraavissakin numeroissa esiin ainutlaatuista suomalaista

elintarviketuotannon käsityöläisosaamista, joka nojaa pitkiin perinteisiin ja tinkimättömään kunniahimoon laadussa ja ennen kaikkea maussa. Yläneen Palvaamon saunapalvikinkku nousi raadin makutesteissä parhaaksi muun muassa tasapainoisen savunmakunsa vuoksi. Savuisuus ei ole liian hallitseva, eikä lainkaan kitkerä, kinkku on mehukas, mutta ei sisällä liikaa nestettä ja on myös maltillisesti suolattu. Laadukkuus ja herkullisuus korostuvat jo kinkkua leikattaessa ja saunapalvikinkun rakenne on suussa sulavaa. Tuotannossa ei oikaista eikä tehdä kompromisseja missään vaiheessa maun suhteen.


Kuulan perheen lapset ovat osallistuneet alusta lähtien mukaan Yläneen Palvaamon toimintaan. Kuvassa pakataan savustettuja kalkkunoita joulumarkkinoille 1970-luvulla.

Kinkku on täyttä kokolihaa, jossa käytetään ainoastaan suomalaista possua. Yläneen Palvaamon perusti vuonna 1970 Jukka Kuula vanhaan kyläkauppaan Yläneen kylään Pöytyällä. 1990-luvun lopussa valmistui nykyinen tuotantorakennus. Yrityksen toiminnassa ovat olleet jo lapsesta lähtien mukana Kuulan perheen sisarukset Katja Kuula, Janne Kuula ja Mari Haapaniemi, jotka jatkavat palvaamon tuotantoa vuonna 2017 menehtyneen isänsä jalan jäljissä samoilla resepteillä ja samalla intohimolla. Myös perheen äiti Aila Kuula osallistuu yhä aktiivisesti päivittäiseen toimintaan.

Yläneellä kinkut savustetaan kahdessa savusaunassa, jotka lämpiävät aidoilla leppähaloilla eikä kinkkuihin lisätä ylimääräistä nestettä. Yhdessä savusaunassa palvataan kerralla noin kaksisataa kinkkua reilusti yli vuorokauden ajan. Yläneen Palvaamolla on myös muita lihajalosteita, joissa käytetään vanhoja perinteisiä reseptejä. Yritys täyttää tänä vuonna 50 vuotta.

Jukka Kuula perusti Yläneen Palvaamon vuonna 1970.

Suomen Paras 2020 saunapalvikinkku

Yrittäjäperhe Katja Kuula (vas.), Mari Haapaniemi, Janne Kuula ja Aila Kuula vastaanottivat Suomen Parhaan Saunapalvikinkun diplomin tehtaanmyymälässään. (Kuva Mikko Reinikka) pintxo 1|2020

19


Toim. ja valokuvat Mikko Reinikka

Nyt kun elämme eristyksissä, voimme nojatuolimatkailla Pintxo-lehden kanssa. Toivotaan että artikkelin ravintolat ovat pystyssä vielä koronakriisin jälkeenkin.

Las Palmas yllätti seesteisyydellään

Las Canterasin ranta on 3 km pitkä ja suosittu turistiranta.

Kanarian saariin kuuluvat seitsemän saarta Gran Canaria, Teneriffa, Fuerteventura, Lanzarote, La Gomera, El Hierro ja La Palma sijaitsevat lähellä Länsi-Saharan ja Marokon rannikkoa. Saarilla asuu yhteensä reilut 2 miljoonaa asukasta. Saaret ja sen pääkaupunki Las Palmas ovat olleet suomalaisten suosikkilomakohteena jo 1950-luvulta lähtien. Vuosittain saarilla vierailee yli 200.000 suomalaista turistia miljoonien muiden lisäksi. Kanarian saaret ovat selvästi hyötyneet Pohjois-Afrikan ja Lähiidän levottomuuksista, turistien määrät ovat nousseet vuosikymmenen aikana runsaasti, kun muut talvimatkakohteet Egypti, Turkki, Tunisia ja Marokko ovat menettäneet matkailijoita. 20

pintxo 1|2020

Las Palmas on upea matkakohde ympäri vuoden, säätila on melko lämmin joka päivä. Toimittaja vietti tällä kertaa joulun ajan Las Palmasissa ja lämpötila huiteli lähes +29 astetta koko viikon. Las Palmas on Kanarian saarten itsehallintoalueen pääkaupunki, jossa asuu noin 380 000 asukasta. Suurin osa turisteista matkustaa Gran Canarian eteläosan turistikohteisiin kuten Playa de Inglés ja Maspalomas, joten pääkaupungissa on iltaisin vähemmän turisteja, parempia ravintoloita ja edullisemmat hinnat. Vegueta ja Triana -kaupunginosat ovat iltaisin paikallisten suosiossa, niiden kävelykaduilla on mukava vaeltaa ja nauttia runsaasta ravintolatarjonnasta. Pääkaupunki on aina pääkaupunki,

joten Las Palmasissa on paljon museoita, konsertteja ja muuta kulttuuritarjontaa. Kanarian saaret saivat laajan itsehallinnon vuonna 1983, jonka peruja on edullisempi verotus, mikä näkyy myös alkoholin ja tupakan hinnoissa. Las Palmas on yksi Euroopan edullisimpia sikarien hankintapaikkoja. Kanarian saaret elää matkailusta, mutta myös maataloustuotanto ja kalastus ovat merkittäviä elinkeinoja. Viime vuosikymmenen ajan Gran Canarian, Lanzaroten ja Fuerteventuran edustalla on tehty koeporauksia öljyn löytämiseksi. Lanzaroten ja Fuerteventuran koeporauksista jo luovutiin, mutta Repsolin öljynporauslauttoja kelluu vielä runsaasti pääkaupungin itärannikolla. Toistaiseksi öljyn etsintä ei ole tuottanut tulosta. Matkailuelinkeino vastustaa kairauksia ymmärrettävästä syystä.

Kalalautaselta löytyy grillattua lubinaa eli meribassia, sardiineja, simpukkaa ja katkarapuja. Parin kympin lautasellinen riittää neljällekin hengelle.


pintxo 1|2020

21


Las Canterasin rantaelämää vai urbaania kaupunkilomaa Jos haluaa lomaltaan perinteistä rantaelämää, voi majoittua Las Canterasin rannan tuntumaan. Hiekkarantaa riittää kolmen kilometrin verran, ravintoloita on paljon, joista useat ovat ulkomaalaisten omistuksessa ja valitettavasti melko keskinkertaisia. Autenttisempaa kaupunkia ja parempaa ruokaa haluavien kannattaa ottaa majoitus läheltä Trianaa tai Veguetaa. Kaupungin upein loistohotelli Santa Catalina on avattu vuonna 1890 ja se aukesi uudelleen täysin peruskorjattuna 1. marraskuuta 2019. Hotellin espanjalainen luokitus on cinco extrellas gran lujo eli 5 tähteä GL. Euroopan suurkaupunkien luksushotelleihin verrattuna Santa Catalina on kuitenkin kohtuuhintainen ja rahalleen saa hyvän vastineen. Hotellissa on kattoterassi baareineen ja uima-altaineen, kuntosali sekä uima-allas/spa-osasto myös alakerrassa. Hotellin ravintola Poemas on kaupungin parhaita, sitä pyörittävät lahjakkaat kokkiveljekset Juan Carlos ja Jonathan Padrón. Toimittajan vahva veikkaus on että Poemas tulee saamaan Michelintähden viimeistään ensi vuonna.

Loistohotelli Santa Catalina on ollut seurapiirien suosiossa jo vuodesta 1890.

Tuoreinta grillattua mustekalaa saa San Cristóbalin alueen kalaravintoloissa.

Kokkiveljekset Juan Carlos ja Jonathan Padrón pyörittävät Poemas huippuravintolaa hotelli Santa Catalinassa.

Grillatut sardiinit ovat suussasulavia. Tuoreen kalan tunnistaa siitä, että kala ei haise kalalle. 22

pintxo 1|2020


San Cristóbalin kalaravintolat täyttyvät lounasaikaan, joten kannattaa varata pöytä. Kuvassa suosittu Los Botes.

Castillo de San Cristóbal ja koeporauksia tekevät öljynporauslautat taustalla.

Mejillones Carmelita, simpukat höyryävän kuumalla pannulla, Punto Marino.

Meren herkkuja riittää Kanarialainen keittiö yhdistää afrikkalaisia ja latinalaisamerikkalaisia vaikutteita. Gofio-tahna ja mojo rojo tai mojo verde -kastikkeet ovat tyypillisiä alkuruokien lisukkeita, joihin voi dipata ryppyperunoita papas arrugadas, uunituoretta leipää tai makeita punasipulin lohkoja - cebollas rojas de primavera y gofio. Atlantin kalatarjonta on huikea, yli 200-metrin syvyydestä pyydettävä vaalealihainen cherne grillattuna on suurimpia kalaherkkujani Las Palmasissa San Cristóbalin alueen kalaravintoloissa. Cherne on vähemmän tunnettu manner-Espanjassa, en ole löytänyt sitä ravintoloiden listoilta muualta kuin Kanarian saarilla. San Cristóbal on vanha kalastajakylä, kaupunginosassa sijaitsee loistavia kalaravintoloita, jotka ovat kuitenkin varsin edullisia. Raaka-aineiden tuoreus on omaa luokkaansa. Alueen ravintoloista voi mainita Punto Marino, El Chacalote, Marinero El Atlante ja Los Botes.

Ravintola Marinero El Atlante San Cristóbalin kaupunginosassa.

El Chacalote on yksi parhaista San Cristóbalin kalaravintoloista. pintxo 1|2020

23


Las Palmasin keskustaan on noin 6 km mukava kävely San Cristóbalin kaupunginosasta. Atlantin murinan voi aistia jalkapohjissaan. Katunäkymät muistuttavat paikoin Kuuban katuja.

Ropa vieja on maistuva kanarialainen ”pyttipannu”, jossa on perunaa, kikherneitä, lihaa, chorizoa tai äyriäisiä. 24

pintxo 1|2020


Taustalla 1844 avattu Gabinete Literario toimi aluksi teatterina, mutta nykyisin yksityisklubina, mutta terassi on avoinna muillekin.

Las Palmas on viime vuosina panostanut turvalliseen kaupunkipyöräilyyn ja punaisella merkittyjä pyöräilykaistoja on runsaasti. Reitit myös mukailevat tasaista rantaviivaa, vaikka kaupungissa on suuria korkeuseroja kaupunginosien välillä.

Vegueta ja Triana kaupunginosat Las Palmasin idyllinen vanhakaupunki Vegueta kannattaa ottaa haltuun kävellen. Siellä on lukuisia ravintoloita, mm. Casa Montesdeoca sijaitsee talossa jossa Kristoffer Kolumbus on yöpynyt. La Taberna de el Monje on mainio tapaksille. Triana on aivan Veguetan naapurissa ja siellä on ravintolat Deliciosa Marta, joka tarjoaa modernia fine diningia ja Bodegón Lagunetas on kuin kanarialaisen isoäidin abuelan keittiö. pintxo 1|2020

25


Parque Doramas on viihtyisä puisto hotelli Santa Catalinan ympärillä ja sieltä löytyy rauhoittava terassikahvila. Puistossa oleskelee yleensä paikallisia lähialueen asukkaita, lapsille on laaja leikkialue. Puistossa on myös Pueblo Canario, jossa esiintyy paikallisia kansanmusiikkiyhtyeitä. Museo Canariossa voi tutustua alueen historiaan.

Palacio de Congresos de Canarias y Auditorio Alfredo Kraus on akustiikastaan ylistetty konserttitalo, jossa myös suomalainen Radion sinfoniaorkesteri on vieraillut useita kertoja.

Calle de Mesa y López oli yksi vilkkaimpia liikennekatuja, joka yhdistää pääkaupungin itä- ja länsirannat. Kaupunki muutti kadun hiljattain kävelykaduksi. 26

pintxo 1|2020

Parque Santa Catalinan kävelykatuja.


Shoppailua Itsehalllintonsa ja erityisen verovapautensa vuoksi Las Palmas on edelleen edullinen ostospaikka. Las Palmasin parhaat shoppailukadut löytyy Trianasta ja keskustasta, jossa on myös Espanjan suurin tavarataloketju El Corte Inglés. Las Palmasin kaupunki on tehnyt radikaaleja päätöksiä kävelykatujen lisäämisessä. Yksi kaupungin vilkkaimmin liikennöidyistä pääkaduista Avenue de José Mesa y López muutettiin viime vuonna kävelykaduksi, mistä taksikuskit vieläkin purnaavat. El Corte Inglés tavaratalolta alkaa kävelykatualue, joka jatkuu Santa Catalinan puiston kautta Canterasin rantaan asti. Itärannan satamassa on suuri ostoskeskus El Muelle ja Canterasin rannan eteläpäässä Las Arenas ostoskeskus. Moderniin Siete Palmas lähiöön on rakennettu myös suuri ostosparatiisi. Kanarian saarilla ei valmisteta ilmakuivattua kinkkua, tyypillisesti perinteisessä tapasbaarissa tarjotaan uunissa paahdettua possujalkaa Pata asado, joka on kuin Suomen joulukinkku. Ilmakuivattua jamón kinkkua pääsee maistelemaan niihin erikoistuneissa ravintoloissa. La Jamóneria de la Quinta on yksi parhaimpia kinkkuravintoloita, jonka laajasta valikoimasta voi ostaa myös kotiinviemisiä.

El Rincón de Fumador on Las Palmasin paras sikarikauppa. Javi Pad vastaa nykyisin kolmannessa polvessa isoisänsä perustamasta sikarikaupasta. Vasemmassa kuvassa Javi pakkaa liikkeen oman käärijän kuubalaiseen lehteen käsin käärimiä El Artesanos robustoja, joita valmistuu 750 kpl viikossa. Kauppa vastaa kuubalaisten sikareiden jakelusta Kanarian saarten alueella.

Pata asado on tyypillinen tapas.

Jamón bellota ilmakuivattua kinkkua.

La Jamóneria de la Quinta: Juan Alemán Rodriguez ja Dani osaavat kinkkuhommat. pintxo 1|2020

27


Calle de Pío XII kadun varrella on upeita huviloita.

Pizzeria Calabriassa on aito puu-uuni, jossa paistuu rapeapohjaiset kaupungin parhaat pizzat. Oikealla pizzakokki Luiz.

Vastapaistetut churrot kuuluvat kanarialaiseen aamiaiseen. Parhaat ja tuoreimmat churrot tarjoilee keskustan kauppahallin Mercado Centralissa sijaitseva churros baari. Oikealla kauppahallin sisäänkäynti ja alempana rasvakeitin, jossa churrot paistetaan. Suolaiset churrot nautitaan ilman sokerikuorrutusta. 28

pintxo 1|2020


Segundo Muelle on tyylikäs perulainen ravintola, jossa on myÜs aasialaisvaikutteita. pintxo 1|2020

29


ARC eli Atlantic Rally for Cruisers on vuosittain järjestettävä Atlantin ylittävä matkaveneiden leikkimielinen purjehduskilpailu, jossa on myös erillinen IRCkilpailuluokka. Kilpailu alkaa marraskuussa Las Palmasista Gran Canarialta ja loppuu Saint Lucian saarelle Rodney Bayn satamaan joulukuussa. Tapahtumaan osallistuu yleensä yli 1200 purjehtijaa. Kokenut purjehtija Mikael Aminoff suoritti Atlantin ylityksen ystäviensä kanssa katamaraani purjeveneellä.

Tarkistamattoman perimätiedon mukaan New York Yacht Clubin jäsen, joka oman pursiseuran veneellä ylittää Atlantin saa käyttää punaisia housuja klubinsa juhlatilaisuuksissa.

”K Katti” veneemme Matkan tuki ja turva oli katamaraani Fountaine Pajot Belize 43, jota olen seurannut sen syntymästä asti. ”Katti” on ystäväni Ollin ja muistan hyvin kun olimme yhdessä Pariisin venenäyttelyssä ihailemassa venettä ja syömässä kilokaupalla ostereita ja juomassa kylmää valkoviiniä molemmin käsin ranskalaisen venevalmistajan piikkiin. Olli neuvotteli hinnoista ja varusteista, minä olin olevinaan hänen tiukka tarkkaileva juristinsa (muuten en varmaan olisi saanut niin paljon ostereita). Myöhemmin sitten pujottelimme tällä veneellä yöllä Pohjanmerellä öljynporaustornien ja Rotterdamin laivaliikenteen välissä kun toimme Kattin Suomeen Belgian Zeebrüggestä. Olli hankki veneen maailmanympäryspurjehdustaan varten. Ajatuksena oli lähteä Suomesta toukokuun alussa ja edetä Atlantin yli, vähitellen Panaman läpi siitä sitten eteenpäin ”riittävän pitkälle”. Tällä pitkällä purjehdusmatkalla on minunkin tarkoitus olla mukana monessa vaiheessa. Tämä juttu kertoo ensimmäisestä legistäni – Atlantin ylityksestä: ensin siirto Portugalista Kanarialle ja sitten ARC:n mukana Las Palmasista Saint Lucian Rodney Bayhin. Yhteensä lähes 3.500 merimailia.

Matkakertomus ja kuvat Mikael Aminoff 30

pintxo 1|2020

Täytyy myöntää, että suuren Atlantin ylitys tuntuu hienolta mutta minulla päällimmäiseksi on kuitenkin jäänyt tunne, jonka varmasti voi kokea muuallakin… kuvittele itse miltä tuntuisi istua yövahdissa purjeveneessä Atlantilla. Aurinko on laskenut aikoja sitten, mutta kuu ei ole vielä noussut. Taivas ylläsi on muuten täysin musta, mutta miljoonat tähdet loistavat kirkkaana. On pilkkopimeää. Muita aluksia tai niiden valoja ei ole näköpiirissä. Lämmin pasaatituuli puhaltaa perän suunnasta juuri sopivasti ja ympärilläsi ei ole muita ääniä kuin veden solinaa veneen liikkuessa eteenpäin. iPodin korvakuulokkeissa soi hiljaa Vangeliksin Bon Voyage. Siinä kyllä monet asiat saavat uutta perspektiiviä.

Siirtopurjehdus galista Las Palmasiin Portug Lagos on pieni kaupunki Portugalin eteläosassa. Tärkeimmät elinkeinot ovat kalastus ja matkailu. Sen väkiluku on noin 15.000, kun taas koko kunnan alueella asuu kymmenisen ttuhatta ihmistä lisää. Lagosiin pääsee lentämällä Faroon, josta matka jatkuu paikallisella ”lättähattujunalla”. Matkaa on alle 100 km, vanha juna ajaa kovaa, heiluu edestakaisin ja pysähtyy jokaisella asemalla. Muut harvat junamatkustajat ovat paikallisia työstä tulevia tai vain muuten kotiin meneviä. Suuret värikkäät purjehduskassimme, vieras kieli ja poikkeava ulkonäkömme kiinnittävät selvästi kanssamatkustajien huomion ja antoi heille ilmeisen hauskan keskusteluaiheen junamatkan ajaksi. Lagosin juna-asemalta on lyhyt kävelymatka Marina de Lagosin portille.


Las Palmas – Saint Lucia

Katti oli ollut Lagosin laiturissa jo pitkään, jonka aikana kippari Olli oli ehtinyt käydä kotona Suomessa. Veneeseen oli asennettu upea bimini sekä makeavesikone Spectra Catalina. Lähdettyämme Lagosista ”water makeria” tietenkin kokeiltiin heti ja hyvin tuntui toimivan. Ihan juomakelpoista vettä vaikkakin mautonta. Koneen käydessä pitää vain tähystellä mahdollisia öljyläikkiä, ettei kone hörppää niitä sisäänsä, koska siitä ei pidä Spectra Catalina eikä varmaan vedenkuluttajakaan.

Lagos ja Algarve jäivät nopeasti kauas pohjoiseen. Matka Lagosista Lanzarotelle sujui myötäisissä, keveissä tuulissa genaakkerin, spinnun ja lopussa jopa rautagenuan voimin. Matkalla ei juurikaan nähtävyyksiä ollut paitsi vilkas laivaliikenne Gibraltarilta tulevaa laivaväylää pitkin. Nyt oltiin jo Atlantilla. Auringon nousut ja laskut olivat todella upeita, mutta ei niitä joka ilta ja aamu voi kuvata. Valokuvaaminen keskittyykin enemmän veneeseen ja siihen mitä siellä tehdään. Kannattaa ottaa paljon kuvia kaikesta touhusta, purjeet ylös, trimmausta, reivausta, perunan kuori-

mista, purjeiden teippausta, nukkuvien ilmeitä, ruoka-annoksista ja kaikesta muusta kivasta maan ja taivaan väliltä. Niitä on mukava katsoa ja muistella myöhemmin. Matkallamme kaikki tähystivät tietysti toiveikkaina jospa saatais oikea valas näköpiiriin tai jopa veneemme viereen meihin tutustumaan. Nämä veijarit kun ovat tiettävästi hyvin uteliaita katsomaan ”että mikäs tuo lajitoveri on, joka ui selkäevät alaspäin”. Delfiinejä kyllä nähtiin ajoittain. Ensimmäisenä yönä koettiin mahtava, äänetön salamointi horisontissa ja tähtitaivas parhaimmillaan. pintxo 1|2020

31


Puertto Calero, Lanzarote Matkaa Lanzarotelle kertyi runsaat 550 mailia ja matka-aika oli 4 vrk ja kaksi tuntia. Olimme Kanarialla, Lanzaroten kaakkoisrannalla, Puerto Calero nimisessä satamassa hyvässä suojassa ja kauniissa ympäristössä. Puerto Calero on pieni ja hienostunut lomakohde viisi kilometriä Puerto del Carmenista lounaaseen. Tänne on kasvanut yksi Kanarian muodikkain pienvenesatama. Päälaiturilla oli muuten jos ei nyt ihan ”kullatut”, niin ainakin messinkiset pollarit. Aurinko paistoi ja iltapäivähellettä lukuun ottamatta oli miellyttävän lämmin. Näillä vesillä täytyy muistaa, että vuorovesi todella toimii. Hissi vei meitä ponttonin mukana kaksi ja puoli metriä ylös ja alas. Tämä on vielä vähän Englannin kanaaliin verrattuna mutta ei tekisi mieli kiinnittyä aallonmurtajan kylkeen yöksi köysiä virittelemään. Puerto Calerossa myös tämä katti nostettiin ylös pohjan pesua ja maalausta varten. Veneen seitsemän metrin leveys ei ollut ongelma ja telakka tuntui muutenkin tehokkaalta ja palvelu ystävälliseltä. Nukuimme yhden yön veneessä ”kuivalla maalla”. 32

pintxo 1|2020

Aika monessa veneessä näkyi jo ARClippu, eli läsnä oli muitakin veneitä, jotka hissukseen olivat hakeutumassa Las Palmasiin kuten mekin. Naapuriveneessä oli englantilainen äänekäs porukka. Heidän kippari on varmasti “hillittömän naurun” -maailmanmestareita. Hän piti veneessä ”hovia” ja muistutti jotenkin niitä LVI-alan yrittäjiä, joita aikaisemmin olen tavannut erilaisissa tilanteissa. Hän piti meitä hereillä yöllä nauruesityksillään. Olivat ilmeisesti tulleet jollain niistä 15 punnan lennoilla Englannista purjehtimaan Lanzarotelle ja ”purjehtivat” laituriin kiinnitettynä tämän viikon. Siirtopurjehduksen lopuksi purjehdimme Ollin kanssa vielä kahdestaan Lanzarotelta Las Palmasiin. Lähdettiin Puerto Calerosta yötä vasten ja oltiin perillä seuraavan aamupäivän aikana. Matkaa kertyi vähän yli 100 mailia. Matkaa Portugalista kertyi siis yhteensä noin 650 mailia. Las Palmasissa oli tarkoitus tehdä lopulliset varustehankinnat sekä huoltotoimenpiteet ja käydä vielä Suomessakin ennen ARC-starttia. Varsinaiset provianttihankinnat tehtäisiin vasta lähempänä lähtöä.


Las Palmas Las Palmas on Gran Canarian pääkaupunki, asukkaita on noin 380.000. Las Palmasista löytyy Parque de Santa Catalina -aukio, mikä on kaupungin kansainvälinen keskus. Siellä tapaa ihmisiä ympäri maailmaa. Aukion lähellä on myös hyvä sikarikauppa, josta saa kuubalaisista lehdistä paikallisesti käärittyjä sikareita. Läheltä löytyy myös Playa de las Canteras uimaranta, jossa aallonmurtaja on luonnon itsensä muovaama. Vegueta on kaupungin vanhin osa, jossa tiedetään Kristoffer Kolumbuksenkin viettäneen aikaansa. Pojat kertoivat että siellä on vieläkin niitä ilotaloja. Las Palmasissa kipparin oli aika ilmoittautua, vastaanottaa ohjeistuksia ja lippuja erilaisiin tilaisuuksiin sekä allekirjoittaa lukematon määrä sitoumuksia ja vapautuksia sitoumuksista. Hankintalistaa laadittiin ja ensimmäiset kartoituskäynnit tehtiin HiperDinoon, El Corte Inglesin tavarataloon, venetarvikeliikkeeseen ja vastaaviin. Varmistettiin katille hyvä paikka, tutustuttiin paikkoihin ja palattiin vielä Suomessa käymään.

Viikkko ennen starttia Saavuimme takaisin Las Palmasiin hyvissä ajoin ennen marraskuun lopun ARC lähtöä. Muutamassa viikossa oli jo unohtunut, että sataman osoite Muelle Deportivo lausutaan ”Mueje” eikä ”Muelle” ja taksikuskit nauroivat makeasti. Taksia kuljetti nuori nainen ja ajettiin todella kovaa mutta perille tultiin. Olli ja Mika löhösivät takakannella tyytyväisen näköisinä. Jukka oli Helsinki-Vantaalla aamulla minun kanssa samaan aikaan, mutta tuli Barcelonan kautta vasta illalla. Lopuksi Eetu ja Markku liittyivät joukkoomme. Kaikki kuusi kasassa. Markulle saatiin aikaan yksi jalka koirapelissä, joka on nopeasti kansainvälistyvä suosittu korttipeli. Olli oli palannut Suomesta vähän aikaisemmin ja hän oli jo hoitanut ja tilannut yhtä sun toista. Veneen turvatarkastus oli tehty ja pitkän listan mukaan tarkastettuina paikat olivatkin kunnossa. Vesi, limsa ja muut juomat oli tilattu, nyt odotettiin vain toimitusta. Jukan kanssa käytiin Emergency-kurssilla. Meille kerrottiin miten toimia jos veneessä syttyy tulipalo, jos masto katkeaa, jos ohjaukseen tulee vikaa, kuinka riki on tarkastettava esim. kiikarin avulla joka päivä jokaisen toimesta. Myöhemmin päivällä Jukka nostettiin mastoon tarkistamaan katin takila.

Mikan kanssa lähdettiin kaupungille metsästämään ”naamiaispukineita” seuraavalle päivälle ”Jungle” -uhlaan paikallisessa Johnny Walker baarissa Sota Vento ostarilla. Lisää kalastusvälineitä haettiin kaupasta. Nuori turkulainen Niko Salomaa, joka pyöri Las Palmasissa ja veneessämme sai tiedon, että hänet hyväksyttiin mukaan miehistöön englantilaiseen veneeseen s/y Spindrift, joka on lähdössä Etelä-Amerikkaan ja Antarktikseen! Nikon äiti ei ollut kovin innoissaan kotona Turussa kännykän toisessa päässä.

Muuta to oimintaa ennen lähtöä Keskiviikkona Jukan ja Eetun kanssa käytiin myöhemmin ”Route and weather” -kurssi, jossa kerrottiin paljon hyödyllistä Atlantin säästä ja sen muodostumisesta. Opeteltiin tunnistamaan erilaiset tuulta aiheuttavat pilvet ja miten niitä vältetään tai hyödynnetään. Illalla oli vuorossa ”Jungle” -naamiaisjuhla, jossa Tarzaneita oli monta, miespuolisia Janeita, leopardeja, leijonia. Seuraavana aamuna nukuttiin vähän pidempään. Aikoja sitten tilattu vesi, limsa ja juomatoimitusta ei tullut vielä keskiviikkoon mennessä (lähtö oli sunnuntaina). Torstaina seurattiin pelastusharjoituksia. SAR kopteri “pelasti” henkilön, näytettiin hätäsoihtuja muttei raketteja. Illalla Mikan kanssa mentiin Lagoonpartyyn Las Palmasin Kuninkaalliseen pursiseuraan. Partyssa kaikki Lagoonomistajat kehuvat keskenään kattejaan ja

pyrkivät vahvistamaan myönteisiä asenteitaan koskien Lagoon-katamaraaneja. Pöytäkavereina olivat mm. Henry (äiti suomalainen, isä englantilainen, asuu Saksassa, vaimo italialainen, seilaa ranskalaisella veneellä, rekisteröity British Virgin Islandsilla, on ostamassa espanjalaista koiraa ja hänellä on veneessään saksalainen miehistö). Norberto (lääkäri Floridasta), joka ystävällisesti ”konsultoi” kalastusvälineistä ja lupasi siinä hieman liikuttuneessa tilassa lahjoittaa vaikka kuinka monta uistinta joilla takuuvarmasti saa kalaa. Pöydässämme istui myös Lagoonin amerikkalainen myyntitykki Scott Floridasta, jolla oli ruotsalaisia sukujuuria. Hän oli näitä lievästi puheliaita miehiä, joille ei tarvitse esittää kuin yhden kysymyksen ja sitten ottaa oikein mukava asento ja kuunnella hänen juttujaan muutaman tunnin verran. Vettä ja juomia luvattiin taas toimittaa muttei toimitettu vieläkään. Perjantaina aamulla kävin sextanttikurssilla, joka alkoi sillä että kaikki ilmoittautuneet “ukot” ja muutama lady marssivat ARC:n toimiston edestä pohjoiselle aallonmurtajalle pienet söpöt sextanttilaatikot kainalossa. Opeteltiin sextantin tekniikka ja kulman mittaamista. Meidän veneen pojat kyselivät kovasti kurssin jälkeen että ”minkälaiset tantat siellä sextanttikurssilla sitten oli? Illalla Farewell Party Johnny Walker baarissa. Tuuli kovaa. Ei kovin mieleenpainuva.

pintxo 1|2020

33


Näitä koulutuksia oli ennen lähtöä vaikka kuinka paljon. Oli Rigging Seminar, Route and Weather for an Atlantic Crossing, How to identify Atlantic Whales, Provisioning Seminar, Communication Seminar, Use and care of your Generator at Sea, Management of Emergencis, Tips for Downwind Sailing, Sick at Sea ja sitten tietysti iltaisin paljon Happy Houria ja erilaisia kokkareita milloin kenenkin kustannuksella!

Startti lähestyy Seuraavana päivänä oli kipparikokous, jossa Olli sai viimeiset sääennusteet, ohjeet ja pelisäännöt. Eetun kanssa ostettiin vielä tuore basilika, joka istutettiin ruukkuun kukkakaupassa. Muonituskoulutuksessa Sallyanne Turner oli todennut, että ylityksen aikana parhaiten säilynyt/kehittynyt basilika tullaan palkitsemaan perillä. Kaupoista etsittiin vielä punaisia housuja, mutta ei löytynyt minun hieman kehittyneeseen urheilijavartaloon sopivia. Päivää ennen starttia pidettiin oma palaveri, jossa käsiteltiin yleistä mielialaa, yhteistyötä jne. Näitäkin asioita kannattaa muuten suunnitella ennen tällaista seikkailua. Tämä on kuin mitä tahansa johtamista, eli tavoitteet, työnjako ja pelisäännöt kaikille selviksi, silloin on paljon helpompi toimia eikä tarvitse sitten hermoilla ja huutaa erilaisissa tilanteissa. Yli kaksi viikkoa merellä on pitkä aika ja uusi päivä/yörytmi synnyttää vuorenvarmasti erilaisia tilanteita ja tunteita, jotka muuten voivat johtaa turhiin erimielisyyksiin siitä ”kenen kengät on tiellä, miksi storan fallia ei ole kerätty, kenen märät sukat on pöydällä, kuka käyttää eniten vettä suihkussa” tai jotain muuta yhtä ”suurta”. Jälkeenpäin kuulin monta hyvää esimerkki siitä miten veneissä oli lanseerattu erilaisia teemoja kuten ”iloinen purjehdus”, ”nice sailing for everybody”, ”all together to St. Lucia, vanha one for all… all for one” ja monta muuta vastaavaa. Kaikki odottivat kovasti lähtöä, vihdoinkin päästään merelle. Vahtivuorolistan periaate oli 3 tuntia yöllä ja 4 tuntia päivällä. Vahtiparit laadittiin sen mukaan miten vene oli tuttu ja purjehduskokemuksen mukaan. Aamiainen klo 8 ja ruoka klo 18 joita valmisti silloin vahtivuorossa olevat ja tiskin hoiti seuraava vuoro. Näin syntyi myös automaattisesti ”kolmen päivän” rytmi.

34

pintxo 1|2020

Lähtö Sunnuntaina keskipäivällä Las Palmasin sataman edusta oli täynnä ARC-veneitä. Olin odottanut upeampaakin näkymää kun yli 240 venettä starttaa lähes saman aikaan mutta oli tämäkin aika hieno. Ensin lähti kilparyhmän veneet ja 20 minuuttia myöhemmin kaikki muut. Meidän lähtö klo 13:00 onnistui hyvin. Tuulta oli alussa aika mukavasti ja etenimme sujuvasti. Starttitaktikoita näytti olevan erilaisia, toiset ajoivat Gran Canarian itärannikkoa alas, toiset 4 – 5 mailia rannikosta ulos. Me menimme siitä välistä välttääksemme molemmin puolin saarta puhaltavan ”acceleration arean” kovaa tuulta ja eteläkärjen tyyntä aluetta ja hässäkkää. Iltaa kohti tuuli heikkeni ulompanakin.

Kaksii mahdollista reittiä Länteen purjehtiessa on mahdollisuus valita kahden reitin väliltä. Toinen on

purjehtia ensin etelään kohti Cap Verdeä ja pasaatituulia, jossa käännytään kohti länttä idästä puhaltavan tuulen saattelemana. Ennen sanottiin: ”sail to the south until the butter melts and then turn West”. Toinen reitti on isoympyrä ns. Rhum line, jossa purjehditaan suoraan kohti määränpäätä. Alussa oli tuulisempaa ja ajattelimme vielä ajaa suorempaa Rhum linea maaliin. Myöhempien säätietojen perusteella päätimme kuitenkin suunnata etelämmäs lähemmäs pasaatituulivyöhykettä. Perillä sitten saamme nähdä oliko tämä oikea päätös? Suurin osa muista veneistä näytti suuntaavan perinteiselle eteläiselle reitille. Parin ensimmäisen päivän jälkeen tuuli hieman heikkeni ja ajoimme paljon spinnulla. Sitä jouduttiin kolme kertaa paikkaamaankin. Isolla tarrapurjekankaalla oli käyttöä myös genaakkerin paikkaamisessa. Hyvää tavaraa, tuli tosi tarpeeseen. Pienellä periteisellä teippirullalla ei olisi onnistunut.


Tekemistä? Arkirytmistä ”vahtivuoro-nukkuminensyöminen-vahtivuoro” sai aika nopeasti kiinni. Alussa oli koko ajan väsy mutta nukkuminenkin alkoi sujua. Alusta alkaen seurattiin tarkkaan suomalaisten Annamare (ARC 176 Lagoon 44) ja Rosinante (ARC 256 Swan 37) veneiden etenemistä. Rosinanten kanssa oli lyöty vetoakin kolmesta kuohuviinipullosta että olemme ennen heitä perillä. Heille annettiin jopa kahden kahden vuorokauden tasoitus. Vähän isompi Annamare meni omia menojaan pohjoista ”suoraa” reittiä ja saivat heti syntymään n. 100 Nm eron (matkaa kohteeseen) mutta olivat samalla yli 100 Nm pohjoisempana, josta vielä oli tultava takaisin alas etelään kohti maalia. Kalastaminen onnistui aika heikosti. Siimat ja vieheet saivat suurimmalta osaltaan hautansa meren syleilyssä. Tarkkasilmäisen Eetun mukaan siimassa oli kuitenkin aina suuren kalan hampaanjälkiä. Olimme Eetun kanssa tietenkin varmoja, että vieheet kävi nappaamassa joku tappajakala. Jotkut venekunnat olivat kuulemma kalaakin saaneet.

Veneessä ja ulkonakin alkoi olla aika kuuma (lähes 30 astetta) ja banaanit, tomaatit ja muut herkästi pilaantuvat ruoat alkavat olla aika väsyneen näköisiä. Banaaneja syötiin kaikissa mahdollisissa muodoissa. Päivät alkoivat olla kovasti toistensa kaltaiset ja aika menetti merkityksensä, muuten kuin vahtivuorojen vaihtajana. Vapaavahdissa mietiskeltiin, levättiin, juteltiin, luettiin ja pelattiin korttia tai trivialia. Ajanvietettä oli myös kysellä toisiltamme Trivial Pursuit -kysymyksiä, joita tietysti Jukka ja Mika olivat jo lukeneet etukäteen vessassa. Siellä oli Amerikan presidenttien tuntemisella ja AIV-rehun keksijän nimien muistamisella suuri merkitys. Trivialin menestyksen pohjalta yritettiin välillä päästä eroon esim. omista tiskivuoroista. Itse luin ahkerasti ja sinnikkäästi maailman paksuinta ja ystävältäni Paavolta lahjaksi saamani bestseller -kirjaa Frank Schätzingin Pedot (912 sivua).

Ikäviä ä uutisia

puomeja, vaurioituneita mastoja, käyttökelvottomia ohjausjärjestelmiä, vuotoja, palovammoja ja konerikkoja. Tällainen reissu kuluttaa varmaan venettä sen verran mitä 4 – 5 vuotta normaalikäytössä kotivesillä. Myös afrikkalaisia laittomia ”maasta muuttajia” oli merellä löytynyt. Olimme saaneet jyrkät ohjeet olla ottamatta heitä veneeseen ja ilmoittaa heti heidän sijainnista paikallisille viranomaisille tai ARC-valvontaan. Eräs ruotsalainen vene palkittiinkin siitä, että he olivat jääneet odottamaan näiden onnettomien kanssa kunnes hälytetty apu saapui paikalle. Mikakin oli sitä mieltä että ”No minä kyllä ainakin evästä ja juomaa antaisin, jos paikalle sattuisin”. Ikävin uutinen kertoi erään kanssakilpailijan menehtyneet puomin iskeydyttyä häneen päähänsä eikä häntä saatu enää elvytettyä maissakaan. Palkintotilaisuudessa hänen muistoaan kunnioitettiin myöhemmin St Luciassa hiljaisella minuutilla. Purjeveneessä, jossa suuret voimat jylläävät voi tapahtua ihan mitä vain eikä koskaan voi olla liian varovainen!

Ikäviä uutisia tuli valitettavasti kuitenkin muista veneistä; useita katkenneita

pintxo 1|2020

35


Lokikirjasta Aurinko laski noin 18.15 ja nousi siinä 7.30 maissa. Yöt olivat nyt tosi pimeät, alkumatkalla tosin meitä valaisi täysikuu ja kirkkaat tähdet. Se oli myös jännää miten ne 240 muuta venettä hävisivät näköpiiristä ja tutkasta jo parissa päivässä. Aluksi olimme edes VHF -yhteydessä muihin ja oli kiva jutella ja verrata mm. ruokalistoja, vauhtia ja sijainteja. Aurinko paistoi ja tuulikin puhalteli mukavasti. Yön yli genaakkerilla kohti St. Luciaa ja päivällä spinnulla vähitellen kohti pasaateja. Tuuli vaihteli 8-12 m/s:n välillä koillisesta. Miehistön tunnelma nousi aina vauhdin parantuessa. Päivän kohokohdaksi muodostui helposti ennen auringonlaskua nautittava päivällinen/ illallinen viineineen ja herkkuineen. Pari kolme päivää meni mukavasti spinnulla, valoisat ajat ja yöt genoalla tai gennaakkerilla. Spinnu kun hieman huojuu kovan aallokon vuoksi. Pari kertaa saimme sen solmuun rintsikalle keulastaagin ympärillekin. Tähänkin maailmanmiehellämme Mikalla oli reseptinsä: ”No seilorithan näppärästi rintsikat aukaisevat – ainakin merellä!” Matka jatkui vähän paremmalla vauhdilla. Spinnu sai kolmannen paikkansa, toinen teholaturi sanoi työsuhteensa irti ja lentokalat yrittivät vallata aluksen. Kaikki olivat terveinä ja mieliala korkealla. Lokin mukaan edettiin yhtenä päivänä jopa 187 mailia, uusi ennätys. Akut joutuvat myös koville ja niiden kunto kannattanee ennen starttia tsekata. Erillinen generaattori voisi myös olla helpompaa virran tuotantoa ajatellen kuin moottorien ja aurinkokennojen käyttö. Meillä oli molemmissa koneissa vakiolaturien (n. 55 A) lisäksi tehokkaammat superlaturit (n. 90 A).

36

pintxo 1|2020

Ruokailut Söimme ravitsevan aamiaisen siinä kahdeksan maissa, jonka laittoi valmiiksi vahdissa oleva pari. Keitetyt munat, pekoni ja kokkeli, puuro ja mustikkakeitto ja jogurtti sekä leivät leikkeleineen vaihtelivat tasaisen epätasaisesti. Lounaalla söimme joskus jotain hyvin kevyttä ja illalla siinä ennen pimeää kunnon illallisen. Iltaruokamme runko myös vaihteli possun, naudan, broilerin ja jauhelihan välillä. Olimme ostaneet lihat valmiiksi kilon pusseihin vakuumipakattuna ja pakastettuina annoksina. Näistä jokainen vuorollaan sävelsi ja ryyditti makuja omilla bravuurikasteikkeillaan. Lisukkeina oli pastaa, riisiä tai perunaa eri muodoissa. Markun perinteiset isoäidin lihapullat (olutta mukana seoksessa) olivat korkeassa arvossa.

Veneessä järjestettiin virallinen vedonlyönti. Aiheena oli maaliintuloaika ja laskukoneet raksuttivat. Arvaukset kirjoitettiin lapuille ja suljettiin tyhjään lakritsipurkkiin. Voittajalle luvattiin tässä vaiheessa ”kokonainen ilta” muiden kustannuksella, grillattua hummeria, tulista kebabia tai jotain muuta… Päivät merellä soljuivat läpi hyvin samanlaisina. Aikaa ei ollut olemassa. Yöllä olit kerran tai kaksi vahdissa aina kolme tuntia kerrallaan ja sitten syötiin yhdessä tukeva aamiainen. Sen jälkeen kortin peluuta tai muuta ajanvietettä, mikäli et ollut työvahdissa. Työvahti ajoi venettä parhaimmalla nopeudella kohti maalia ja sääti purjeet keliin ja suuntaan sopiviksi. Isoimmissa purjemanöövereissa (reivaus, purjeen nosto tai lasku) tuli vapaavahdista apua tarpeen mukaan. Vahtivuoroissa aina kisattiin tehdyssä matkassa ja suunnassa edellisten


kanssa. Selityksiä oli aina paljon, mikäli kaveri ajoi kovemmin tai parempaa kurssia kohteeseen. Usein notkuimme verkoilla Mikan kanssa ja Jukka tai Eetu soitti Landolalla meille serenaadeja.

Ene emmän vauhtia ja väärä kurrssi, vai parempi kurssi ähemmän vauhtia? ja vä Tämä pursiseurojen paviljongeissakin yleinen väittelyn aihe siitä, kuinka paljon maalista kannattaa leikata yli kovemmalla nopeudella ja siis hieman lisää matkaa tekemällä oli meilläkin esillä. Vaihtoehtoja voisi olla siis ajaa suoraan kuutta solmua kohti maalia tai leikata noin 25-30 astetta, jolloin nopeus nousee solmun tai jopa pari. Osa oli puolesta, osa vastaan ja osa varmuudeksi pikemminkin päinvastoin. Aina sopu asiasta löytyi ja matka maaliin eteni ihan mukavasti. Päivämatkamme kasvoivat loppua kohden ja olivat tasoa 165 – 185 mpk. Annemaren ja Rosinanten kanssa kisa edelleen kova. Rosinantesta ei päästä millään eroon vaikka on pienempi vene mutta Annemaren etumatakaa on otettu kiinni hieman.

ke. Siksi turvavaljaat ja life-line oli aina oltava käytössä jos kävit katin ”sitlooran” ulkopuolella yöllä tai kovassa kelissä. ”Vanttipissaamiset” oli kokonaan kiellettyjä (ja sisälläkin se piti tehdä istuen).

Me elkein kolaroitiin

Uitiin Atla antissa

Eräänä päivänä meidät ohitti irlantilainen Bavaria 50 Navillus (ARC 116, Brian O˙Sullivan) vauhdilla. Pelkkä valtava genaakkeri ylhäällä. Mika oli ratissa kun Navillus yhtäkkiä jäikin seisomaan kymmenen metrin päähän eteemme ja läheltä piti että olisimme ”telakoineet” heidän peräänsä. Ilmeisesti me peitimme heiltä tuulen ja siksi heidän vauhtinsa loppui yhtäkkiä. Nopealla väistöliikkeellä oikealle saimme kammettua kattimme sivuun ja ohitimme nämä pisamanahkaiset keltit, jotka naureskellen hörppivät mämmin ja kotikaljan seokselta näyttävää kansallisjuomaansa. Olisinkohan kehdannut purjehduskavereille moista törmäystä selitellä? Siitä olisi tullut komeat otsikot kolarista keskellä Atlanttia!

Kun kohtasimme ensimmäisen pläkän kävimme tietysti uimassa. Köysi ulos perästä ja sitten kaksi miestä kerrallaan veteen. Näin syvässä altaassa en ole uinut aikaisemmin. Allamme oli yli 5 kilometria syvää! Uitiin veneen ympärillä ja tarkastettiin samalla kyljet, lokin pylpyrät ja läpiviennit. Lopuksi lyhyt makeavesisuihku ja eteenpäin. Seuraavan alkuyön tunteina saatiin tosi yllätys, n. 10 metrin tuuli yltyi hetkessä lähes tuplaksi ja reivaamisessa oli tosi vilskettä ja työtä. Onneksi ei vahinkoja tapahtunut. Matkaa jatkettiin konservatiivisesti reivattuna. Sää muuttui sateiseksi. Seuraavana päivänä oli ensimmäinen myrskyisempi päivä jolloin puuskissa oli reilusti yli 20 m/s.

MOB?

Spinnu räjähti

Yöllä oli siis aina kaksi miestä vahdissa. Meidän vuorossa ainakin käytiin monta kertaa läpi mitä oikeasti tehdään jos toinen yöllä jostain syystä lentää yli laidan. Yöt olivat täysin pimeitä ja voi vai kuvitella miten äkkiä ja arvaamatta sellainen putoaminen voi tapahtua ja miten nopeasti veteen pudonnut loitonnee jos ei ole kiinni elämänlangassa. Ennakoiminen ja ajatteleminen etukäteen ovat paras lää-

Itsenäisyyspäivän vietto ei sujunut aivan suunnitellulla tavalla. Juhlat aloitettiin räjäyttämällä spinnu niin, että ompeluseura tekee ahkerasti töitä ainakin kolme päivää. Mehän nimittäin onnistuttiin ”avaamaan” se kokonaan keskeltä. Ylhäältä poikki ja sivuille jäi vain vihreät ja punaiset liikit ehjiksi molemmin puolin noin yhdeksän metrin matkalta. Siitä tuli omatekoinen vähän isoreikäinen Parasailor 2 -tyyppinen spinnu. Siinä

kuultiin jopa muutama vähän voimakkaampi ilmaisu. Mutta mehän ommeltiin se surkimus kasaan! Ompeluseuralla meni kolme päivää ja parisenkymmentä miestyötuntia. Eetu ja Markku tikkasivat kuin singerit ja suunnittelevatkin uutta uraa intialaisella Hennes & Mauritzin alihankkijalla. Mika ja minä olimme tuotannonsuunnittelun puolella ja työjohdossa. Itsenäisyyspäivää juhlistimme kuitenkin perinteisten kostukkeiden lisäksi hernekeitolla, ruisleivällä ja suklaakakulla.

”Atlantin kaste” Eräänä kauniina päivänä saapui Valtameripurjehtijoiden lähettämä tatuoitu Neptunuksen palvelija suorittamaan ”Atlantin kasteen”. Kaikki saivat salaisella reseptillä valmistetut “ryhävalaan spermaryypyt” ja jokaisen takapuoli tervattiin. Yhteisellä päätöksellä tervaustyökaluna käytetty tiskiharja päätettiin hävittää. Dokumenttia tapahtumasta taisi kuitenkin kertyä kameroiden muistiin. Kapteeni heilutti sutia Mikan toimiessa Neptunuksena. Saimme ensimmäisen valashavainnon. Keskikokoinen valas ui vierellämme pari minuuttia ja sitten hyvästeli meidät, valitettavasti ilman suihkua. Olikohan siis vapaasti hengittävää sorttia. Muita eläinhavaintoja on tehty delfiineistä (useita isoja parvia), muutamista merilinnuista joita näkee siis näinkin kaukana sekä tietysti niistä lentokaloista.

pintxo 1|2020

37


Etäisyydet valtamerellä ovat suuret. Lähdön jälkeen kesti monta päivää päästä eroon Kanarian saarista horisontissa, ”puolivälimerkki” ei tahtonut tulle eteen millään ja sitten kesti todella pitkään ennen kuin olimme edes lähestymässä St. Luciaa.

Maaliiin Vietettiin viimeinen yö merellä. Viimeinen vuorokausi oli kovahkoa tuulta idästä. Purjehdusta sinänsä se ei haitannut, korkea maininki pakotti kryssimään voimakkaasti myötäisessä vahinkojiippien välttämiseksi. Vedonlyöntispekulaatiot käyvät korkeina ja Mikasta tuli korttipelissä koira. Diplomi toimitetaan myöhemmin. Martiniquen saaren valot nousi pimeässä yössä ensimmäisenä näkyviin styyrpuurissa lähestyttäessä St. Lucian pohjoiskärjessä olevaa reittipistettä. Ensimmäiset kännykkä operaattorit tulivat kantaman päähän. Maalilinjaa ei näkynyt selvästi mutta löysimme sen pienen hakemisen jälkeen kuvausveneen pörrätessä ympärillä. Katti taitettiin sujuvasti D laituriin ja kohta kaikilla oli kylmät rum punch mukit käsissään. Olo oli lievästi sanottuna helpottunut ja vapautunut. 38

pintxo 1|2020

Virallinen maaliintuloaika oli 13.12. klo 00.05.07 paikallista aikaa = UTC -4. Saapumisajan vedonlyönnin voitti ylivoimaisesti Eetu. Itse olin kuvitellut n. 1½ vuorokautta nopeampaa purjehdusta. Sijoitus Multihulls Division A luokassa tasoitusten ja korjausten jälkeen oli kymmenes. Kattien tuloslistassa meitä edellä oli viisi suurempaa ja neljä pienempää venettä. Oma purjehduksemme siis kesti 17 vuorokautta, 12 tuntia, 5 minuuttia ja 7 sekuntia. Merimaileja kertyi kepsiin lähes 3 000. Purjehduksen historia: Heading = suunta maaliin, Speed = nopeus maalia kohti edellisestä päivästä.

Rosin nante Tampereelta Pieni suomalaisvene Rosinante (Swan 371) oli upeasti oman luokkansa paras ja lauloimme yhdessä Maamme-laulua palkintojen jaossa! Pojilla upea asenne tamperelaisiksi ja bloginsa www.zeeland.fi/rosinante on kivaa luettavaa. Nyt tietäisimme tästäkin kilpailusta paljon enemmän. Valtameri-purjehduksesta ja tiimityöstä merillä opittiin varmasti kaikki paljon uusia asioita.


Saint Lucia Saint Lucia on saarivaltio Karibianmerellä. Se sijaitsee Pienillä Antilleilla, Saint Vincent ja Grenadiinien pohjoispuolella ja Martiniquen eteläpuolella. Arawakit asuttivat saaren 300-luvulla, mutta joutuivat myöhemmin karibien karkottamiksi. Espanjalaiset löysivät Saint Lucian vuoden 1500 tienoilla. Hollantilaiset, ranskalaiset ja englantilaiset yrittivät perustaa kauppa-asemia saarelle 1600-luvulle mutta kohtasivat vastarintaa saarella asuvilta karibeilta. 1700-luvun kuluessa Ranska ja Englanti taistelivat Saint Luciasta useaan otteeseen ja saari vaihtoi omistajaa 14 kertaa. Ranska luovutti saaren lopullisesti briteille 1815. Saint Lucia sai ensimmäisen itsehallinnollisen edustuslaitoksen 1924. Vähitellen autonomia laajeni ja yleinen äänioikeus tuli voimaan 1951. Saint Lucia oli osa Länsi-Intian federaatiota 1958-1962 ja sen jälkeen itsehallinnollinen Yhdistyneen kuningaskunnan yhteydessä vuoteen 1979. Saari itsenäistyi 22. helmikuuta 1979. Väkiluku on yli 160 000. Saaren pääkaupunki on Castries. Veneemme oli Rodney Bay venesatamassa saaren pohjoisosassa Gros Islet kylän lähellä. Suurin osa Saint Lucian väestöstä on afrikkalaisperäisiä. Intialaisia on n. 3% väestöstä ja eurooppalaisperäisiä vain 1% (joskin mulatteja huomattavasti suurempi määrä). Englanti on virallinen kieli, mutta saarella puhutaan myös pal-

jolti ranskaan pohjautuvaa patoisia. Uskonnollisesti 90% on katolisia, 3% anglikaaneja ja 7% muihin protestanttisiin uskontokuntiin kuuluvia. Maaliintulojuhlien ja alkuverryttelyn jälkeen kävimme käsiksi St Lucian nähtävyyksiin. Parhaiten on jäänyt mieleen Gros Isletin kiehtova pieni kylä lähellä Rodney Bayta, jonka hulvaton street party joka perjantai veti kansaa radalle. Steel Pan reggae soi vieläkin korvissa.

Sig ghtseeing taksilla ja skoottereilla Vuokrasimme taksin jolla ajoimme ”saaren ympäri”. Matka oli lähinnä paikkojen pikakatselmus ja kyläilyä kuljettajamme ”serkkujen” kioskeilla. Nähtiin kuitenkin tärkeimmät Pitonsit, Soufieren, Sulphure Springs ja paljon pientä maantietä. Kun olimme nähneet kaikki pakolliset vesiputoukset ja tulivuoret suuntasimme Scottin vuokraamilla skoottereilla saaren pohjoisosien keskiosiin. Sieltä löytyivät todellinen paikallinen elämä ja ihmiset. Ajoimme saaren halki itärannikolle mitä ihmeellisimpiä pikkuteitä ja metsäteitä pitkin. Scott oli sanonut ettei päällystetyiltä teiltä saanut poiketa mutta eihän me tajuttu että tarkoittiko hän asvalttia, hiekkaa vai savea? Käytiin saaren pääkaupungin Castriesin markkinoilla. Siellä kaupattiin eniten matkamuistoja ja vaatteita mutta myös hedelmiä, vihanneksia yms. Siellä ollessamme lahteen ajoin suomalainen kuunari Helena, jonka kyljessä käytiin

myöhemmin kun tehtiin pieni purjehduskierros. Minulle tuttu vene kesäisin Uudestakaupungista, jossa kesäpaikkani sijaitsee. Iltaisin juteltiin ahkerasti muiden ARC ylittäjien kanssa Scuttle Butts kapakassa. Päivällä oli joskus mukava vältellä kuumuutta ja kellutella saman kapakan uima-altaassa. Täälläkin päässä oli paljon juhlia ja tilaisuuksia. Yrittelijäisyyttä oli mukava seurata Rodney Bayn satamassa. Tarjolla oli jos jonkinlaista ahkeraa ja palvelualtista laukunkantajaa, taksintilaajaa, matkamuistonmyyjää, ennustajaa, pyykinpesijää, hedelmämyyjä, kengänkiillottajaa ja kaikki olivat vakavasti muutamaa dollaria tienaamassa.

Palkintojenjako ARCin palkintojenjakojuhla oli upea, mutta kesti kauan ja vielä vähän enemmän. Palkintoja jaettiin lähes kaikille. Ennen kotimatkaani ehdin vielä käydä korkkaamassa St Lucian golfkentän. Täällä on sitten vain sininen, valkoinen ja punainen tii, josta valkoinen on meidän keltainen ”klubitii”. Valkoisilta kentän pituus on 6 377 jardia eli n. 5 800 metriä! Tuloksiani en viitsi kertoa kun takana oli pari kuukautta ilman pelejä, vieras kenttä ja vanhat kuluneet vuokravälineet. Ei mennyt ihan händäriin. Nyt oli St Lucia nähty ja lähdin kotiin jouluksi kun näin oli suunniteltu. Tulin kotiin vasta klo 17 jouluaattona yli 30 tuntia myöhässä. Olisi pitänyt ymmärtää että jouluna on muitakin liikenteessä.

Purjehtija Mikael Aminoff. pintxo 1|2020

39


K

uuba on avautumassa pikkuhiljaa ja yksityisiä ravintoloita on tullut varsinkin turistikohteisiin yhä enemmän, mutta varsinainen kulinaristin mekka Kuuba ei edelleenkään ole.

Toim. ja kuvat Mikko Reinikka

Gastronomiaa

CASTRON

40

pintxo 1|2020

jälkeen?


Kuuban saarivaltio koostuu useasta saaresta, joista Isla de la Juventud on pääsaari. Kuuban rikas maaperä, ympäröivä meri ja 400 vuotta kestänyt espanjalaishallinto sekä orjakaupan aikana maahan tuotu afrikkalainen ruokakulttuuri antaisivat periaatteessa hyvin laajan pohjan omalle kiinnostavalle kuubalaiselle keittiölle, mutta viimeiset 60 vuotta kommunismia on estänyt kuubalaisen gastronomian kehittymisen nykyaikaiselle tasolle. Raaka-aineista on pulaa, kalastusveneet ovat olleet kiellettyjä ja mausteet ovat järjettömän kalliita. Nykyisin sallitaan pientä yksityisyrittäjyyttä ja varsinkin pääkaupunkiin Havannaan on ilmestynyt perheiden pyörittämiä paladar ravintoloita sekä casa particular majoituspalveluita, jotka myös tarjoavat ruokaa. Espanjalaisten ja Kuuban valtion yhdessä omistamien hotelliketjujen ravintolat tarjoavat lähes siedettävää ravintoa. Keskustan luksus-

Ruoka on yksinkertaista, eikä mausteita juuri käytetä niiden kalleuden vuoksi. Bucanero olut on hyvää.

hotellit tarjoavat hyvää kansainvälistä, mutta kallista ruokaa. Suurin ongelma on edelleen raaka-aineiden saatavuus. Kaikista peruselitarvikkeistakin on pula, puhumattakaan laadukkaista ja eksoottisemmista tuotteista. Ruokajakelu on säännöstelykuponkien varassa. Ruokalistoihin on vaikea suunnitella jatkuvuutta, kun koskaan ei tiedä, mitä raakaaineita on saatavilla seuraavana päivänä. Turisteille tarkoitetuissa vaihdettavan peson kaupoissa valikoimaa on melko hyvin, mutta tavalliselle kuubalaiselle hinnat ovat kohtuuttomia. Jos Pringles sipsiputki maksaa lähes kuukausipalkan verran, on ostaminen mahdotonta. Hyvällä tuurilla Havannasta löytää kelpo ruokaa. Kanaa, possua ja hummeria on useimmiten tarjolla. Kehutuin Havannan ravintoloista on yrittäjävetoinen Paladar El Idilio.

pintxo 1|2020

41


Don Alejandro Robaina (20.3.1919 – 17.4.2010) oli Kuuban kuuluisimpia sikariviljelijöitä. Alejandron kaulassa tuliaiseksi viety poronsarvijauhe nahkanarun päässä.

Älä juo vesihanasta

Sikarit ja rommi

Kaikki vesi on syytä juoda pulloista ja hiilihapotettuna. Ravintoloissa on tapana täyttää tyhjät vesipullot uudelleen vesijohtovedellä, mikä aiheuttaa varmasti vatsataudin. Hiilihappovettä ei taloudellisesti ole kannattavaa väärentää, joten sitä on turvallista juoda. Samoin Bucanero-olut on mainiota. Kotiravintoloihin voi viedä mukanaan omat viinit ja mausteet, erikseen sopimalla voi osallistua myös itsekin kokkaukseen. Viime kerralla ryhmämme kävi hakemassa torilta raaka-aineet ja kokkasimme itse casa particularin keittiössä ja kutsuimme isäntäperheen mukaan omin reseptein valmistetulle aterialle.

Ruokamatkailun sijasta Kuubassa kannattaa keskittyä muihin harrastuksiin. Kuuban kulinarististen nautintojen parasta antia ovat edelleen sikarit ja rommi. Pari viikkoa pystyy hyvin elämään mojitoilla ja sikareilla. Laadukkaita sikareja kasvatetaan ja valmistetaan eri puolilla maailmaa sekä rommeja tislataan ympäri Karibiaa, mutta Kuuban poikkeuksellinen maaperä antaan täysin muista poikkeavan oman tunnistettavan arominsa. Siksi kuubalaisia sikareita arvostetaan maailmassa eniten. San Luisissa, Pinar del Rion alueella kasvatetaan maailman parasta sikaritupakkaa. Tunnetuimpia viljelijöitä oli Don Alejandro Robaina,

42

pintxo 1|2020

jonka suku on kasvattanut sikaritupakkaa vuodesta 1845. Tilan huippulaadukasta tupakkaa käytetään mm. Cohiba ja Hoyo de Monterrey sikarimerkeissä. Sikaritila sosialisoitiin Kuuban valtiolle vuonna 1959, mutta Robaina halusi jäädä edelleen hoitamaan perheensä kanssa vanhaa sukutilaansa. Nykyisin tilaa johtaa Alejandron pojanpoika. Kuuluisia tummia rommeja ovat Varadero ja Santiago de Cuba. Jos tilaat 7-vuotiasta rommia kolalla, katso ettei baarimikko lorauta lasiin halpaa kirkasta talousrommia. Aina sitä yritetään, kolassa ei väriä huomaa. Pintxon toimittaja juo tumman rommin aina raakana ja huoneenlämpöisenä sikarin kanssa.


Yllä: Hummeri pilkotaan ja haudutetaan tomaattien kanssa. Joukkoon valkoviini, Suola, pippuri ja valkosipuli. Lisukkeeksi los Cristianos y los Moros eli riisiä ja mustia papuja sekä maissikakkua. Alla: Maissikakku on tyypillinen joka kodin täyttävä ja tärkkelyspitoinen ruokalaji. Massaan sopisi mainiosti joukkoon myös chili.

pintxo 1|2020

43


Baskikokit hurmas Toim. ja kuvat Mikko Reinikka

Pintxofiesta Tamperrada tekee yhteistyötä Bizkaian ja Basking Food Festin kanssa. Ruokakulttuurin vaihto on tärkeä osa yhteistyötä. Bizkaian maakunta sijaitsee Baskimaalla ja sen pääkaupunki on Bilbao. Yksi yhteistyön hedelmistä oli Vuoden Baskin Illallinen -tapahtuma Tampereen Suomalaisella Klubilla maaliskuussa 2020. Baskiruoan ja -viinien huippuammattilaiset Enrique Gonzalez Gámon ja Juan Antionio Bilbao saapuivat kokkaamaan meille 8 ruokalajin baskilaisen perinneruokaillallisen. Mukana keittiössä oli yksi Suomen kokenein espanjalaisen keittiön asiantuntija Toni Leskinen.

Baskikeittiö luottaa raakaaineen omaan makuun Baskimaan itsehallintoalue jakautuu kolmeen maakuntaan: Arabaan, Gipuzkoaan ja Bizkaiaan. Toimittaja on vieraillut Baskimaalla lähes 15 vuoden ajan, aluksi oli yllättävää kuinka suuria eroja voi maakuntien keittiöiden välillä olla, vaikka ollaan samalla itsehallintoalueella. Gipuzkoan pääkaupunki on San Sebastian ja siellä keittiössä on selvästi enemmän ranskalaisvaikutteita. Bizkaian keittiö luottaa raaka-aineiden omaan makuun ja pyrkivät tuomaan sen esiin mahdollisimman autenttisena lautasella. Mausteita ei juuri käytetä. Yhtenä alkuruokana tarjoiltiin Navarran papuja, jotka ovat alueen erityisherkkua. Toimittaja oli mukana keittiössä misaamassa kahtena päivänä menun ruokia ja näki kuinka isotöisiä kaikki ruokalajit olivat. Pääkokki Enrique oli tiukkana, missään työvaiheessa ei saanut oikaista. Papujen kanssa tarjoiltavaa kasvislientäkin keitettiin kaksi päivää. 44

pintxo 1|2020

Navarran papuja ja sydänsimpukkaa.

Enriqueta tituleerataan Bizkaiassa ”maailman parhaaksi turskakokiksi”, joten oli selvää, että illallisen kohokohdaksi muodostuu Bacalao Pil-Pil eli turksaa pil-pil kastikkeessa. Turska oli tuoretta Jäämeren turskaa, ei kuivattua suolaturskaa. Monissa ravintoloissa Suomessa tarjoillaan katkarapuja pil-pil, jossa on runsaasti valkosipulia ja chiliä huonossa ruokaöljyssä. Tällä ei ole mitään tekemistä autenttisen Bizkaian pil-pil kastikkeen kanssa. Turskan fileen palat aluksi kypsennetään nahkapuoli alaspäin runsaassa extra virgin oliiviöljyssä matalalla lämmöllä. Tarkoitus on saada nahasta irti kalan oma gelatiini, joka sakeuttaa oliiviöljyn paksuksi kastikkeeksi. Lopulta kun kastike alkaa pikkuisen kuplimaan, kuuluu ääni pil pil. Tästä kastikkeen nimi. Turskan maustamisessakin luotetaan kalan omaan makuun ja kalassa olevaan Atlantin suolaan. Eli annosta ei juurikaan mausteta. Punainen Bizkaia-kastike valmistetaan yksinomaan alueen omista paprikoista. Tomaattien käyttö olisi pyhänhäväistys!

Turskaa pil-pil. Oliiviöljy on sakeutettu kalannahkan omalla gelatiinilla.

Gamba roja ja possunsorkista tehty rillette Bizkaian kastikkeessa. 27 kg possunsorkkia keitettiin kaksi vuorokautta, renssattiin kaikki irtoava liha irti ja tehtiin aladoobimainen rillette. Sorkkien keitinliemessä oli vain muutama valkopippuri.


sivat Tampereella

Enrique ”Erkki” Gonzalez Gámon (vas.) ja Juan Antonio ”Juha-Antti” Bilbao kokkasivat Tampereella maaliskuussa 2020.

Kokit kävivät myös Kangasalla Paakarissa tervehtimässä keittiömestari Ilpo Vainiota, joka on Pekka Terävän oppi-isä.

Toni Leskinen (oik.) nautti työskentelystä baskien kanssa ja sai laajentaa espanjalaisen keittiön osaamistaan. Baskimaan kartta. Violetilla Baskimaan itsehallintoalue, vihreällä Navarra, ja keltaisella Pohjoinen Baskimaa Ranskan puolella.

Suomalaisen Klubin Marskin sali keräsi baskiruoan ystävät nauttimaan illallisesta. pintxo 1|2020

45


Tamperrada Pintxofiesta 17. – 21. elokuuta 2020

Tervetuloa Suomen suurimpaan ravintolafestivaalin Tampereelle! Jälleen kymmenet tamperelaiset ravintolat tarjoavat keittiönsä parasta osaamista pieninä annoksina eli pintxoina. Lähde kiertämään kaupunkia ystäviesi ja perheesi kanssa. Tutustu Tampereeseen uusista näkökulmista. Tamperrada Pintxofiestan tarkoitus on alentaa asiakkaan kynnystä astua itselle tuntemattomiin ravintoloihin ja saada yleisö vaihtamaan ajatuksia pintxoista ventovieraiden kanssa. Pikkurahalla pääset tutustumaan ravintolan osaamiseen, miljööseen ja henkilökuntaan. Tapahtuma järjestetään 8. kerran ja viime vuonna pintxoja myytiin 5 päivässä 300.000 kpl. Kilpailuannokset julkaistaan kesäkuun aikana osoitteessa www. tamperrada.fi

kana u m me

Olem

A

K

USS L I A LP

1.8. 2 . 7 1

0 2 0 2 .fi

ada

perr

.tam www

Yleisö äänestää omaa suosikkiaan, tuomaristo valitsee gastronomisesti kiinnostavimman annoksen sekä ravintolan, jossa on paras ja aidoin tunnelma. – Koko perheen ravintolatapahtuma!

Yhteistyössä:

PirFestin jäsentapahtuma

46

pintxo 1|2020


Varaa ilmoitustila seuraavaan Pintxoon Media Potentialta

Pintxo-lehden toimitus & taitto Humanistisen ajattelun tärkein tehtävä on tuottaa samasta aiheesta useita uusia näkökulmia ja samalla kyetä kyseenalaistamaan ne kaikki yhtäaikaa perustellusti. Mikko Reinikka 040 5669 504 Suomen Journalistiliiton jäsen Journalisti, Graafikko, Valokuvaaja, Strateginen suunnittelija mikko.reinikka@alberthall.fi

Humanistista ajattelua, toimittajapalveluja, grafiikkaa, strategista suunnittelua vuodesta 1990.

Kun tarvitset julkaisullesi tekijän! • Mediamyynnin toteutus • Kustannus- ja julkaisutoiminta • Printtimainonnan valmistus

Tutustu upeisiin tuotteisiimme! Omakoti

Omakotiasujan erikoislehti. Kohdennetusti pientaloihin. www.omakotilehdet.fi | facebook/omakoti-lehti

Omakiinteistö

Taloyhtiön hallituksen ja isännöitsijän ammattilehti. Osoitteellisena jaettava julkaisu. www.omakiinteisto.com

YritysForum

Alueellinen yritysjulkaisu. Käsittelee monipuolisesti yrittämisen problematiikkaa. www.yritysforum.com | facebook/yritysforum

Kiinteistöratkaisut

Vuosikirja taloyhtiöiden hallitusten puheenjohtajille ja isännöitsijöille. Laadukasta tietoa hallitustyön, päätösten ja hankintojen tueksti. www.kiinteistöratkaisut.fi

Pintxo Ruoka & Kulttuurilehti Tamperrada Pintxofiesta Gastronomy Finland Albert Hall Finland Oy Ltd Verstaankatu 2 • 33100 Tampere

Seuraava Pintxo ilmestyy elokuussa 2020

www.mediapotentia.fi www mediapotentia fi | Hämeenkatu 26, 26 33200 332 Tampere pintxo 1|2020

47


Private Club vain jäsenille Stockmannin katolla Hämeenkatu 4 a 7. krs • www.gourmetclub.fi

Meiltä pienten eurooppalaisten laatutuottajien viinit suoraan kotiisi – tai vaikka kesämökille – turvallisesti, laillisesti ja ehjänä postin kuljettamana

X-Cellar.com – koska elämä on liian lyhyt huonojen viinien juomiseen

48

pintxo 1|2020


MITĂ„ tapahtuu kun klassinen ja punk kohtaavat lautasella?

Koe ainutkertainen erikoisillallinen 26. syyskuuta 2020 Tampereen Suomalainen Klubi www.tamperrada.fi/punk pintxo 1|2020

49


ISSN 2669-9792 (web)

50

pintxo 1|2020

Profile for Albert Hall

Pintxo Food&Culture 01/2020  

Pintxo keskittyy ravintola-, ruoka- ja kulttuuritarjontaan sekä raportoi omaperäisistä kansainvälisistä kohteista, joten juttuaiheet kiinnos...

Pintxo Food&Culture 01/2020  

Pintxo keskittyy ravintola-, ruoka- ja kulttuuritarjontaan sekä raportoi omaperäisistä kansainvälisistä kohteista, joten juttuaiheet kiinnos...

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded