SpurttiNEWS syksy 2025

2/2025

YAG

Youth Athletics Games kesäkuussa EspoonLeppävaarassa s. 20

Pohjola Seuracupin voittaja Lempäälän Kisa vetää puoleensa voittamisen kulttuuria s. 30

Riemu raikasi Joonas Rinteen ryydittämissä Nestlè Yleisurheilukoulun

treeneissä s. 42

Terävästi ja hermoilematta

Ella Mikkola

Yleisurheilugaalassa palkittiin vuoden parhaat s. 6

Yleisurheilun Talo-hanke s. 50

LEO RAJANIEMI : On mukavaa kun juoksu kulkee s. 24

HESEkisat uudistuu s. 34

YLEISURHEILURAHASTO ON AVATTU!

Tule mukaan tukemaan paikallista seuratyötä ja yleisurheilun menestystä.

Lahjoita tänään huomisen yleisurheiluun

Valmentaja tekee lapsen harrastuksesta merkityksellisen

YLEISURHEILU KASVATTAA KOKONAISVALTAISESTI

Yleisurheilu ei ole vain aktiivista ja monipuolista liikettä – se on kokonaisvaltaista kasvua. Yleisurheilukenttä on paikka, jossa lapsi voi aloittaa, kehittyä, kasvaa ja kuulua. Lasten yleisurheilun pääviesti on selvä: Olet vahvempi kuin uskot. Ja enemmän kuin odotat. Harrastus antaa lapselle kokemuksia, jotka kantavat läpi elämän. Lapsi ei opi pelkästään liikunnallista, hyvinvointia ja terveyttä edistävää elämäntapaa. Hän oppii myös luottamaan itseensä, kokeilemaan rajojaan, tavoittelemaan ennätyksiään, tekemään yhteistyötä ja käsittelemään onnistumisia sekä pettymyksiä.

VALMENTAJA – ENEMMÄN KUIN TAITOJEN OPETTAJA

Tässä prosessissa valmentajilla on valtava rooli – ei vain motoristen taitojen opettajina, vaan myös kasvattajina. Jokainen lapsi tarvitsee valmentajan, jonka kanssa hän tulee kuulluksi ja nähdyksi.

Kuulluksi ja nähdyksi tulemisen ilmapiiri syntyy pienistä teoista – hyväksyvästä katseesta, kannustavasta sanasta ja siitä, että jokainen saa olla oma itsensä. Valmentaja on se henkilö, joka tsemppaa yrittämään uudelleen ja auttaa löytämään omat vahvuudet.

On myös tärkeää, että lapsi oppii kuulemaan itseään – nimeämään tunteitaan ja ymmärtämään, että kaikki tunteet kuuluvat urheiluun ja elämään. Näissä kaikissa hetkissä valmentaja on tärkeä tukija.

HUOLTAJIEN JA VALMENTAJIEN YHTEISTYÖ

Huoltajien roolia ei saa unohtaa. Kun valmentaja ja huoltaja tekevät yhteistyötä, lapsi saa parhaan mahdollisen tuen harrastuksessaan. Yhteinen tavoite on selvä: lapsen ilo, hyvinvointi ja kasvu yleisurheilussa.

Tiia Viherlinna Päätoimittaja p. 050 470 2622 tiia.viherlinna@sul.fi

Talven ja kevään 2026 arvokilpailukalenteri

Valmentaja tekee lapsen harrastuksesta merkityksellisen ............. 3

Talven ja kevään arvokilpailut ................... 5

Vuoden parhaat palkittiin yleisurheilugaalassa .................................... 6

Kilpaile monessa lajissa – se kehittää ja on samalla hauskaa! ............... 9

Tervetuloa lajikarnevaaleille – moukarikarnevaali muutti

Kuortaneelle .................................................. 10

Ella Mikkola – terävästi ja hermoilematta .............................................. 12

YAG 2026 Espoossa ...................................20

Leo Rajaniemi: ”On mukavaa, kun juoksu kulkee.” ......... 24

Lempääläisseura imee Pohjola Seuracupista voittamisen kulttuuria ....30

Hese-kisat uudistuu – kolmosja nelosluokat mukaan ..............................34

Kahdeksan kysymystä urheilulääkärille urheilijan terveydestä ........... 40

Riemu raikasi Joonas Rinteen ryydittämissä treeneissä ........................ 42

Elovena-seurapalkinnot sähköistivät seurojen taiston Tulevat Tähdet -kilpailussa ................................................... 48

Talo-hanke on tie harrastuksen ja yleisurheilun pariin maahanmuuttajataustaisille ................................... 50

Tammikuu

21.1. Tampere Indoor Meeting, Tampere

24.1. Kiekonheiton talvimestaruuskilpailut, Kotka 24.-25.1. Nuorten SM-hallimoniottelut, Tampere

Huhtikuu

12.4. Kilpakävelyn MM-joukkuemestaruuskilpailut, Brazil, Brasilia

25.4. SM-maantiejuoksut Pyhtää

Helmikuu

1.2. PM-hallit Karlstad, Ruotsi 7.-8.2. Nuorten SM-hallit (M/N14-15), Jyväskylä 20.–22.2. Nuorten SM-hallit

Päätoimittaja Tiia Viherlinna tiia.viherlinna@sul.fi

Toimitussihteeri Tapio Nevalainen tapio.nevalainen@sul.fi

Taitto ja ulkoasu pirjouusitalo-aura.com

Kannen kuva SUL / Hannu Jukola

Julkaisija Suomen Urheiluliitto ry, Valimotie 10, 00380 Helsinki

Kustantaja Track & Field Finland Oy, Valimotie 10, 00380 Helsinki

Nuorisoyleisurheilu @nuorisoyleisurheilu #nuorisoyleisurheilu

28.2.–1.3. SM-hallit, Espoo 6.–9.3. Tampere Junior Indoor Games, Tampere 14.-15.3. Heittolajien Euroopan talvicup, Nikosia, Kypros 20.–22.3. MM-hallit, Torun, Puola 28.3. Moukarinheiton talvimestaruuskilpailut, Kaustinen

Toukokuu

MM-viestit

Gaborone, Botswana Helsinki City Run, Helsinki

Keihäänheiton talvimestaruuskilpailut, Vantaa

SM-maantiekävelyt, Turku

Euroopan 10 000 m cup, La Spezia, Italia PM-kilpailut Kööpenhamina, Tanska Maaliskuu

Vuoden parhaat palkittiin Yleisurheilugaalassa

Syksyn Yleisurheilugaalassa Helsingissä palkittiin

tuttuun tapaan Vuoden parhaat yleisurheilijat. Kaikki palkitut eivät ehtineet paikalle, mutta iso kattaus yleisurheilun kotimaisia huippunimiä oli paikalla.

Vuoden yleisurheilija

Saga Vanninen, valmentaja Erki Nool

Vuoden pikajuoksija

Lotta Harala, valmentaja Matias Myttynen

Vuoden kestävyysjuoksija

Alisa Vainio, valmentaja Jarmo Viskari

Vuoden hyppääjä

Senni Salminen, valmentaja Matti Mononen

Vuoden heittäjä

Silja Kosonen, valmentaja Jani Pihkanen

Vuoden moniottelija

Saga Vanninen, valmentaja Erki Nool

Vuoden kilpakävelijä

Aku Partanen

PARAYLEISURHEILIJAT

Vuoden parayleisurheilija

Iida Lounela.

Vuoden pikajuoksija

Iida Lounela

Vuoden hyppääjä

Iida Lounela

Vuoden ratakelaaja

Henry Manni, valmentaja Leo-Pekka Tähti.

Vuoden heittäjä

Teijo Kööpikkä, valmentaja Hannu Kangas

MASTERS-URHEILIJAT

Vuoden Masters -urheilijat

Henna Anunti ja Simo Piispa

Yleisurheilufanit ry:n palkinto

Vuoden 2025 Sisukas taistelija Alisa Vainio

Vuoden vastuullisuuspalkinto

Mustafe Muuse

Vuoden parhaat Yleisurheilugaalassapalkittiin

Yleisurheilugaalassa palkittiin myös nuorten arvokisojen mitalisteja. Yläkuvassa Tampereen alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa mitaleille yltäneet Ella Mikkola, Aatu Kangasniemi, Pinja Kärhä ja Rebecca Nelimarkka.

Krista Tervo ja Silja Kosonen saivat kunniakirjat Suomen ennätyksestä (keskimmäinen kuva). Kasperi Vehmaa palkittiin alle 23-vuotiaiden EM-kisojen mitalistina.

Kilpaile monessa lajissa – se kehittää ja on samalla hauskaa!

Olet varmasti kuullut valmentajiltasi, että kannattaa kokeilla eri lajeja. He ovat ihan oikeassa! Kun harjoittelet ja kisailet monipuolisesti, kehityt, opit uusia taitoja, ja se on ennen kaikkea hauskempaa.

YLEISURHEILU ON MONIPUOLINEN LAJI JA

TÄYNNÄ VAIHTOEHTOJA

Juoksumatkoja – lyhyitä ja pitkiä, aidoilla tai ilman

• Hyppyjä – pituus, korkeus, seiväs ja kolmiloikka

• Heittoja – kuula, kiekko, keihäs ja moukari

• Kilpakävelyä

Ja kaiken kruununa moniottelut, joissa pääset kokeilemaan useita lajeja kerralla! Toivottavasti pääset myös nauttimaan viestijuoksuista, koska niitä juostaan yhdessä kavereiden kanssa. Jokainen tekee oman osuutensa ja kannustaa muita – yhdessä onnistuminen tuntuu mahtavalta. Joukkueessa juokseminen tuo kisaan ihan oman fiiliksen.

MIKSI MONIPUOLISUUS KANNATTAA?

Se vahvistaa kehoa ja parantaa kuntoa

• Opit uusia taitoja, ja liikkuminen tuntuu helpommalta

• Saat vaihtelua kilpailemiseen ja löydät varmemmin omat suosikkilajisi.

VAIHTELUA KISAPAIKOISTA JA VUODENAJOISTA

Yleisurheilussa voit kilpailla monessa paikassa ympäri vuoden –kesällä urheilukentällä, syksyllä ja keväällä maastossa ja talvella sisähallissa. Jokainen paikka tuo omanlaiset haasteet ja fiilikset.

Maastossa juostessa saat nauttia luonnosta, ylä- ja alamäistä, hallissa taas pääset kokeilemaan vauhtia lämpimissä olosuhteissa. Vaihtelu tekee treenaamisesta ja kisaamisesta entistä hauskempaa!

TULEVAT TÄHDET -MONIPUOLISUUSKILPAILU KANNUSTAA MONIPUOLISUUTEEN

Tulevat Tähdet-monipuolisuuskilpailulla kannustetaan kilpailemaan monissa eri lajeissa. Olet varmastikin jo tutustunut siihen. Vuoden 2026 alusta tulee lisäyksiä ja muutoksia lasten lajeihin ja taitomerkkeihin – löydät ne oheisella QR-koodilla.

Muista myös piirien järjestämät maastojuoksut! Ne lasketaan jatkossa myös mukaan Tulevat Tähdet- monipuolisuuskilpailun pisteisiin. Kuusi parasta saa neljä pistettä, kaikki maaliin juosseet vähintään kolme pistettä. Jos et pääse oman piirisi kisaan, voit osallistua toisen piirin tapahtumaan. Jos osallistut muun piirin maastokisaan, pistemääräsi on kolme pistettä sijoituksestasi huolimatta.

Jos et ole ennen juossut maastossa, harjoittelu auttaa. Sitä tehdään varmasti seurasi treeneissä, mutta voit myös lähteä lenkille kavereiden tai perheen kanssa. Kestävyyttä voit treenata monella tavalla – vaikka ylipäätänsä liikkumalla, uimalla, hiihtämällä, pyöräilemällä tai suunnistamalla. Kaikki nämä tekevät sinusta vahvemman ja auttavat jaksamaan paremmin myös yleisurheilussa. Tsemppiä treeneihin ja kisoihin! On mahtavaa, että yleisurheilu kuuluu sinun lajivalikoimaasi!

Teksti: Tapio Rajamäki, SUL:n lasten yleisurheilujohtaja, Kuva: Jukka-Pekka Kankaanpää

Tervetuloa lajikarnevaaleille –

moukarikarnevaali muutti

Kuortaneelle

Yleisurheilulajien lajikarnevaalit järjestetään kesällä tuttuun tapaan kesäkuun lopulla. Lajikarnevaalien päivät ovat 25.–28. kesäkuuta. Poikkeuksena kestävyysjuoksu- ja kävelykarnevaali, joka järjestetään 28.6.–1.7.

Lajikarnevaalien pitopaikkoihin on sitten viime kesän tullut yksi muutos. Moukarinheiton lajikarnevaali muuttaa Kaustiselta Kuortaneelle. Muut lajikarnevaalipaikkakunnat ovat Jämsä, Lahden Pajulahti, Lempäälä, Somero, Lohja ja Pihtipudas. Pika- ja aitajuoksijoiden lajikarnevaali on Jämsässä, kestävyysjuoksijat ja kilpakävelijät kokoontuvat Liikuntakeskus Pajulahdessa Lahden Nastolassa, pituushypyn, kolmiloikan ja korkeushypyn lajikarnevaali on Lempäälässä, kiekko, kuula ja moniottelut Lohjalla sekä keihäs Pihtiputaalla.

Lajikarnevaalit ovat kilpailu-, leiritys- ja koulutustapahtuma urheilijoille, vanhemmille sekä seurojen ohjaajille ja valmentajille. Kohderyhmänä ovat yli 10-vuotiaat yleisurheilijat sekä yleisurheilijaksi haluavat.

– Lajikarnevaaleilla harjoitellaan ja samalla opiskellaan lajin liittyviä asioita, kilpaillaan ja vietetään aikaa tapaamalla oman lajin harrastajia eri puolelta Suomea, sanoo lajikarnevaaleista Suomen Urheiluliitossa vastaava projektipäällikkö Jorma Kemppainen.

– Kouluttajina leirillä toimivat lajiensa kotimaiset huippuasiantuntijat. Paikalla on myös ao. lajien kotimaisia huippu-urheilijoita.

TIETO-TAITOA JA OPPIA MYÖS VANHEMMILLE Kemppainen näkee, että lajikarnevaalit ovat erinomainen paikka hakea tai kerrata oman lajin tieto-taitoa. – Se on sitä myös seurojen ohjaajille, valmentajille ja erityisesti urheilijoiden vanhemmille, joille järjestetään erikseen räätälöityä koulutusta, josta vastaa vanhempainryhmän rehtori yhteistyössä karnevaalirehtorin kanssa, Kemppainen sanoo. Kaikki lajikarnevaalit tarjoavat paketin, joka kattaa majoituksen, ruokailut ja kilpailut sekä opetuksen. Mukaan tarvitaan urheiluvälineet, vapaa-ajan asusteet ja yöpymistä varten oma makuualusta, makuupussi tai vastaava.

Lajikarnevaalien hinnat julkaistaan joulukuussa yleisurheilu.fi/lajikarnevaalit/ - sivustolle.

Lisää tietoa päivittyy talven ja kevään aikana lajikarnevaalien omille sivulle. Ilmoittautuminen karnevaaleille tapahtuu kunkin karnevaalin omalla kotisivulla olevan ohjeen kautta

Lisätietoja:

Jorma Kemppainen, 0400 616 609, jorma.kemppainen@sul.fi Tapio Rajamäki, 040 740 8300, tapio.rajamaki@sul.fi

Yleisurheilun

Yleisurheilun SpurttiNEWS

Kaikki mitä läksin tavoittelemaan tuli saavutetuksi.”

Korkeushyppääjä Ella Mikkola nautiskeli kesällä kilpailukaudesta, joka ei jättänyt toivomisen varaa. Syksyn harjoituskauden hän aloitti alle 20-vuotiaiden EM-hopeamitalistina, Suomen mestarina ja ikäluokkansa maailmantilaston kolmosena ja SE:n haltijana ylitettyään 190.

– Aika pitkään sitä piti sulatella. Se mitä kaikkea tapahtui tuli pikkuhiljaa, ja siitä jäi ihan uskomaton fiilis. Kauden alussa en olisi uskonut, että menisi noin hyvin. Kaikki mitä läksin tavoittelemaan tuli saavutetuksi, Mikkola sanoo.

Menestyskesän jälkeen Mikkola on palannut arkeen. Harjoitukset pyörivät Tampereen Pirkkahallissa Laura Moision valmentamassa ryhmässä, johon kuuluvat myös Oona Kokko, Unni Leinonen ja Oona Moisio.

– Mitään radikaaleja muutoksia ei harjoitteluun tehty. Se toimi, mitä viime kesänä tehtiin. Kroppa kesti ja kehitystä tu-

li. Toki aina pieniä muokkauksia tulee, että saa vähän vaihtelua. Muuten mennään samalla kaavalla, Mikkola sanoo Pirkkahallissa.

Viimeistä vuotta Sammon keskuslukiossa opiskelevan tamperelaishyppääjän arkinen elo on menestyskesän kiireiden jälkeen palannut ennalleen.

– Minun arkipäivät ovat paljon sitä, että olen koulussa ja treeneissä, ja kun treenejä voi olla kaksi päivässä, silloin ei ehdi tehdä mitään muuta, Mikkola sanoo.

– Minulle on kuitenkin tosi tärkeää, että näen läheisiä ja kavereita. Aina, kun on aikaa, pyrin näkemään heitä tai tekemään heidän kanssaan jotakin tai ihan vaan olemaan yhdessä.

– Se tulee osittain minun luonteestani. Minä tykkään jutella ja olla ihmisten kanssa. Minulle sopii ihan vaan se, että olen jonkun kanssa tekemättä mitään. Se on paljon mieluisampaa kuin, että olen yksin tekemättä mitään.

”TYKKÄSIN SIITÄ, ETTÄ SAAN ITSE HOITAA KAIKKI HOMMAT”

Innostus liikuntaan ja urheiluun on Mikkolan mukaan perheen peruja.

– Olemme pikkuveljeni kanssa harrastaneet urheilua aina. Vanhemmat ovat ol-

maan yleisurheilua aktiivisemmin, Mikkola muistaa.

sopivat voimat ja pystyn tekemään sen onnistuneesti.

Harjoittelu muuttui tuntuvasti, kun Mikkolan opinahjoksi vaihtui Sammon keskuslukio.

Mikkola hyppää kahdeksan askeleen vauhdilla.

tään, parantamista ja kehittämistä riittää yhtä lailla tekniikassa kuin fyysisissä ominaisuuksissa.

leet aktiivisia liikkujia. Into harrastaa on tullut sieltä meille lapsille. Eri lajien testailun kautta olemme hakeneet lajia, mikä tuntuu kivalta, Mikkola kertoo. Yleisurheilun parissa Mikkola liikkui jo lapsena, mutta hän on harrastanut myös koripalloa ja taitoluistelua sekä kokeillut muitakin lajeja, kuten voimistelua.

– Yleisurheilu jäi minulta tauolle jossakin ala-asteen alussa. Pelasin silloin enemmän korista. Sitten kolmannella ja neljännellä luokalla yleisurheilu alkoi taas kiinnostaa, Mikkola muistelee.

– Kun olin hetken aikaa tehnyt joukkuelajia, tuli vähän sellainen olo, ettei se olekaan ihan oma juttu. Tykkäsin siitä, että saan itse hoitaa kaikki hommat ja olla itse vastuussa kaikesta.

”ISO MUUTOS TAPAHTUI, KUN MENIN LUKIOON” Mikkola muistelee, että urheilun tärkeys alkoi kiteytyä yläasteella.

– Yläasteen aikana tuli vammoja, joiden aikana en pystynyt kunnolla treenaamaan, ja kun en pystynyt tekemään mitään, se oli tylsää ja ärsyttävää. Totesin, etten tykkää tällaisesta, ettei voi tehdä mitään. Silloin alkoi myös selkiytyä, että haluan yläasteen jälleen lukioon ja jatka-

– Olen harjoitellut 12–13-vuotiaasta ohjelman mukaan säännöllisesti. Silloin 12–16 -vuotiaana harjoituksia oli 4–5 kertaa viikossa. Mentiin parilla lepopäivällä per viikko, mutta ei ollut mitään tuplatreenejä, eli kahta päivässä, Mikkola muistaa.

– Iso muutos tapahtui, kun menin lukioon. Silloin mukaan tulivat Akatemian aamutreenit, jotka melkein tuplasivat treenimäärät. Ja kun olin lukion urheilulinjalle, harjoitteluun tuli myös tietynlainen vakavuus.

EI ESIKUVIA, MUTTA INSPIRAATIOTA MUISTA HYPPÄÄJISTÄ

Korkeushyppy valikoitui Mikkolan päälajiksi noin 14-vuotiaana. Samoihin aikoihin Mikkolan valmentajaksi tuli ex-korkeushyppääjä Laura Moisio.

– Mitään sellaista yksittäistä satunnaista hetkeä ei ole, milloin sen olisin päättänyt, mutta kun voitin ekan Suomen mestaruuden 14-sarjassa, siitä tuli sellainen pieni varmuus, että tämä voisi olla enemmän se oma juttu.

– Pyrinnössä on aina kannustettu siihen, että lapsena tehdään mahdollisimman monia eri lajeja, mikä on hyvä juttu, silloin kehittyykin monipuolisesti.

Varsinaisia esikuvia Mikkolalla ei ole korkeushypyssä ollut. Hän kertoo saavansa inspiraatiota muista hyppääjistä, muttei jäljittele muiden tekemisiä. Hän kokee, ettei se toimi.

– Lajin parissa on muutamia nimiä, joita olen katsonut kisoissa vähän tarkemmin, ja omassa seurassakin on ihmisiä, joilta olen saanut inspiraatiota, mutta selkeitä esikuvia minulla ei ole ollut. Olen aina keskittynyt omaan tekemiseeni, Mikkola sanoo.

– Ella Junnilasta olen saanut vertauskuvaa, ja kansainvälisesti Jaroslava Mahutshih ja Angelina Topić ovat hyppääjiä, joita olen seurannut. Varsinkin Topićiä, joka on nuori hyppääjä, johon pystyn samaistumaan paremmin.

NOPEUTTA PYRITÄÄN KEHITTÄMÄÄN, RIMALLE EI VOI HÖLKÄTÄ

Viime kesän kilpailuissa Mikkola säväytti heinäsirkkamaisen terävällä ponnistuksella, johon hän hyppynsä perustaa.

– Toki nopeutta pyritään aina kehittämään. Rimalle ei voi hölkätä. Pyrin siihen, että minulla on rento, loppua kohden kiihtyvä vauhti niin, että saan ponnistukseen

– Kun hyppy menee nappiin, saan ekat neljä askelta tulemaan rennosti niin, että pääsen sopivaan rytmiin. Sitten kun tulen kaarteeseen, kallistuksen täytyy pitää ja vikojen askelten tulla tehokkaasti ja kiihtyä sopivasti, että pääsen oikeaan ponnistuskohtaan. Siitä hyppy lähtee nätisti ylös, Mikkola kuvailee onnistuneen suorituksen etenemistä.

Kuten 18-vuotiaalla urheilijalla ylipää-

– Lauran kanssa on puhuttu, että rimalle tulon vauhtia halutaan nostaa. Vaikka hyppy ei minulla perustu nopeuteen, nopeus auttaa siinä. Voimatasoja pystyy ja pitää nostaa. Kroppa ei kestä hypyn voimia, jos ei ole kunnossa.

– Se mitä tapahtuu ilmassa, on tarpeeksi hyvä tällä hetkellä. Sen kehittäminen ei ole nyt ykkösprioriteetti.

MIKKOLA: OLEN ”VIILEÄ” KISAAJA

– Urheilijoille tulee satoja kontakteja per treeni. Saattaa olla, että lämpässä hypätään ensin 500 kertaa hyppynarulla ja sitten ruvetaan hyppelemään, Moisio sanoo.

Pirkkahalli on Ella Mikkolalle ja valmentaja Laura Moisiolle tuttu treenipaikka. Yksi harjoittelun kantavista teemoista ovat matalatehoisia hyppelyt, joiden määrä on kasvanut hiljalleen.

Kilpailussa pudotukset, kanssakilpailijoiden tekemiset tai yleisön reaktiot eivät näytä vaikuttavan Mikkolan keskittymiseen, oli panoksena Suomen mestaruus, EM-menestys tai joku muu.

– Olen ”viileä” kisaaja. Tiesin sen jo ennen viime kesää. Se ei tullut minulle uutena asiana, ja se on minulle tosi tärkeää, kun kentän ulkopuolella olen tosi puhelias ja lämmin. Tietyllä tavalla ihailen niitä, jotka pystyvät olemaan sitä kentälläkin, Mikkola tunnustaa.

– Minulla toimii se, että menen kilpailussa keskittyneeseen tilaan, ja olen siellä omassa kuplassani. Se oli yksi iso tekijä siinä, että tärkeissä kisoissa meni niin hyvin. Pystyin olemaan keskittyneenä, enkä antanut hälinän vaikuttaa.

Onko sinulla metodi, jolla se kupla syntyy?

– Teen tosi paljon psyykkistä työtä, että olen henkisesti valmis kisaan. Ja kun kisa lähestyy, keskittymistila tulee aika automaattisesti, Mikkola kertoo.

Mikkolan mukaan henkinen valmistautuminen tärkeään kilpailuun alkaa pari päivää ennen tositoimia.

– Käyn suoritusta läpi päässäni aika paljon, mutta pyrin siihen, etten tekisi sitä enää kisapäivänä. Kilpailusuoritusta ja aikatauluja mietin kaksi päivää ennen kilpailua niin, että minulla on kilpailuun mennessäselkeä mielikuva siitä, mitä ta-

pahtuu. Kun kisapäivä tulee, koetan vain nollata ajatukset.

TREENIT MENIVÄT HYVIN JA ENTEILIVÄT HYVÄÄ KUNTOA

Viime kesänä Mikkola ponnisti kauden ja uransa kaksi parasta tulosta Espoon Kalevan kisoissa, jossa 190 toi Suomen mestaruuden, ja alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa Tampereella, jossa 189 toi hopeisen mitalin.

Miten näet näin jälkikäteen, oliko menestys kesän aiemmin kisojen ja harjoitusten perusteella yllätys?

– Tietyllä tavalla se oli pieni yllätys. Ei varmaan Laurakaan olettanut kauden alussa, mitä kaikkea sen aikana tulisi tehtyä. Treenit menivät hyvin. Ne enteilivät tosi hyvää kuntoa. Sitten kun kisat alkoivat, ja näki missä mennään, alkoi olla realistisempaa, että pystyisin sinne 190:een asti hyppäämään. Ennen kuin oli kisoja, enkä ollut nähnyt konkreettista kuntoa, en ainakaan itse olettanut noin hyvää.

OMAN IKÄLUOKAN MM-MITTELÖT KESÄN PÄÄTÄHTÄIN

Tulevalle kaudelle Mikkola on valmentajansa kanssa päättänyt pääkilpailuksi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailut, jotka kilpaillaan Eugenessa, Oregonin osavaltiossa Yhdysvalloissa 5.–9. elokuuta. Yleisen sarjan EM-kilpailut ovat Birminghamissa

Isossa-Britanniassa 10.–16. elokuuta. Sinne pääsy edellyttäisi tulosrajan 194 ylitystä tai rankingpisteiden keruuta.

– Tähtään Eugeneen. Oman ikäluokan MM-kisoihin. Koen, että ne ovat minulle tärkeämmät, ja kilpailu, joka kiehtoo itseäni enemmän. Ei ole kiva, että joutuu tekemään tuollaisia valintoja, mutta ei ole mahdollista mennä molempiin, Mikkola sanoo.

MM-kilpailua tai tulostavoitteita Mikkola ei vielä mieti.

– Olen oppinut viime kaudesta sen, että menen treeni ja viikko kerrallaan. Meillä on selkeät suunnitelmat. Lauran kanssa on käyty läpi, miten mennään kesää kohti, mutta en vaivaa päätäni sillä, että alkaisin miettiä kahdeksan kuukauden päässä olevaa kilpailua. Hallikausi on minulle vähän niin kuin treenikausi. Hyppään ihan muutamat kisat Suomessa, Mikkola linjaa.

– Tulosten suhteen olen aina ajatellut, etten luo tarkkoja tavoitteita. Minulle tärkeintä on tasainen kehitys. Haluan aina parantaa, mutta se, miten iso harppaus nyt tuli, oli vähän poikkeuksellista. Tiedän, että ensi kaudella ei tule 10 sentin parannusta ennätykseen.

Teksti Tapio Nevalainen, kuvat Hannu Jukola – Perushuttua eli perusteke-

Minulle on tosi tärkeää olla rehellinen ja aito.”

Yhdeksän kysymystä

Lempitreeni?

– Tykkään aika paljon erilaisista kuntopiireistä. Minulla on sellainen viha–rakkaus -suhde porras- ja mäkitreeneihin. Ne ovat kauheita treenejä itsessään, mutta niitten jälkeen on aina sellainen fiilis, että on tehnyt jotakin ihan kunnolla.

Mitä treeniä inhoat?

– Juuri noita porras- ja mäkitreenejä.

Mikä yksittäinen urheilusuoritus, oma tai jonkun muun tekemä, on jäänyt mieleen?

– Mikä oli minusta hauska, ja jota en ollut aiemmin nähnyt, oli kun korkeushyppääjät Gianmarco Tamberi ja Mutaz Essa Barshim jakoivat kullan Tokion olympiakisoissa.

Miten seuraat omaa palautumistasi?

– Seuraan unta palautumisen kannalta sekä sykkeitä ja sykevälivaihteluita sun muita treeneissä ja niiden ulkopuolella. Ajatuksena on, että jos joskus treeneissä sykkeet nousevat tosi äkkiä, niin palautuminen ole toiminut ihan parhaalla tavalla.

Ellalle

En silti tykkää siitä, että omat uskomukset ja ajattelutavat perustuvat vain dataan.

Joillekin se on ainoa tapa, joka toimii. Itse haluan mennä fiilispohjalta ja kuunnella omaa kroppaa, mutta sopiva tsekkailu on ihan ok.

Paras neuvo, jonka olet saanut urheiluun liittyen?

– Luota prosessiin, ja kun ollaan kisatilanteessa tai treeneissä, älä lähde vertaamaan omaa tekemistäsi muihin. Ihmisillä kehitys menee eri tahdeissa, ja eri asiat toimivat kullakin, eli täytyy luottaa omaan prosessiin eikä keskittyä muihin.

Mitkä vinkit antaisit nuorille, jotka aloittelevat yleisurheilua?

– Harjoittele monipuolisesti. Jos valitsee oman lajin tosi nuorena, sitä on myöhemmin hankalampi sulavasti muuttaa. Monipuolinen eri lajien kokeilu kehittää tosi hyvin. Siinä voi sitten katsoa, mikä tuntuu itselleen parhaalta, ja vaikka kaikki muut kaverit haluaisivat tehdä toista lajia, joka ei itseään kiinnosta, kannattaa mennä sen oman mielen mukaan.

Lempiruoka ja -juoma?

– Lempijuoma on kahvi. Se on ihan ehdoton joka päivä. Lempiruokaa ovat ihan peruskotiruoka, tortillat sun muut.

Mitä et tekisi mistään hinnasta?

– En mitään muita loukkaavaa tai varastaisi tai huijaisi. Minulle on tosi tärkeä olla rehellinen ja aito.

Mitä arvostat muissa ihmisissä?

– Sitä, että ihminen on aito, eli jos hän sanoo minulle jotakin, tiedän hänen puhuvan totta. Ihmiset tekevät virheitä ja asioita, joista joku muu ei ehkä tykkää, mutta arvostan sitä, että ihmiset ottavat vastuun teoistaan ja seisovat sanojensa takana.

Millaista musiikkia kuuntelet?

– Kuuntelen monipuolisesti musiikkia eri kielillä, kuten espanjan– tai ruotsinkielistä musiikkia. Enimmäkseen kuitenkin suomen- ja englanninkielistä. Kisoihin mennessä vähän menevämpää, josta tulee hyvä fiilis. Kisojen ulkopuolella vähän ehkä rauhallisempaa, mutta en ikinä kuuntele surullista musiikkia.

Yleisurheilun SpurttiNEWS

Korkeushyppääjä Ella Mikkola nautti Tampereella alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa kotiyleisön vankasta tuesta, ja tuuletti kilpailun jälkeen hopeamitalistina. Seuraava iso tavoite on onnistua kesällä samaisen ikäluokan MM-kilpailuissa Eugenessa Yhdysvalloissa.

Laura Moisio:

Perushuttua

mistä, valmentaja Laura Moisio sanoo ja hymyilee kuvaillessaan Ella Mikkolan ja harjoitusryhmänsä harjoittelua.

– Ominaisuuksien kautta on menty, ei niinkään tekniikan. Korkeushypyn ponnistus on sen verran raju suoritus, että voima suojaa loukkaantumisilta. Se on sitä, mitä on lähdetty tekemään, kun Ella minulle tuli, Moisio sanoo.

– Ellalla oli ollut vammoja, mutta hän on ollut terve siitä asti, kun tuli minulle. Moisio oli omalla korkeushyppääjän urallaan Juha Isolehdon valmennuksessa. Sieltä, kuten omista kokemuksista, on moni asia uinut mukaan Mikkolan harjoitteluun.

– Ella ei ole mikään lapsilahjakkuus. Hän ei ollut 100 parhaan listalla alle 12-vuotiaana, eikä hän minulle tullessaan ollut sellainen lapsitähti, josta tulee vaikka ja mitä. Tavallinen tyttö siinä missä muutkin, Moisio muistelee.

Moision johdolla tehty nousujohteinen harjoittelu on purrut hyvin. Mikkola harjoittelee kevyellä viikolla viidesti ja 7–8 kertaa muilla viikoilla. Lukion puolesta on kaksi aamuharjoitusta, ja Moisio on paikalla likimain kaikissa harjoituksissa.

– Olen järjestänyt muun elämäni niin, että paikalla olo on useimmiten mahdollista, IT-alalla töissä oleva Moisio sanoo.

”Mennään iän eikä tuloksen mukaan” Moision mukaan harjoittelun rytmitys perustuu siihen, että lukiossa on koeviikko kuuden viikon välein, joten siihen mahtuu kaksi kolmen viikon jaksoa, joissa on yksi kevyempi viikko. Niistä toinen on koeviikko.

– OIen tosi tarkka kokonaiskuormituksesta, Moisio sanoo ja viittaa esimerkiksi siihen, että hänellä on ryhmän lukujärjestykset tiedossa niin, että urheilu ja muu elämä pysyvät tasapainossa.

– Treeneissä yritän vaikuttaa kokonaiskuormitukseen ja fiksuun tekemiseen niin,

Korkeushypyn ponnistus on sen verran raju suoritus, että voima suojaa loukkaatumisilta.”

että mennään iän eikä tuloksen mukaan. Tavoitteena on pysyä terveenä.

Omalta uraltaan Moisio oppi, ettei tunnollisille harjoittelijoille kannata aina laittaa näkyviin, mitä tänään tehdään.

– Aika harvoin laitan näkyviin etukäteen, että mikä on harjoituksen sisältö. Jos laitan sinne, että jotakin tehdään 5 x 6 kertaa, silloin suorittajaluonteiset nuoret neidit tekevät 5 x 6, vaikka sen näkisi silmällä, että tänään ei ole järkeä tehdä kuin 3 x 6. Minulla on kaikki harjoitukset aina Excelissä, jota saatan treenin aikana modata, Moisio sanoo.

Tietyt harjoitukset eivät aina ole samoina viikonpäivinä, mutta syksyllä harjoittelu etenee rytmillä: lepo, nopeus, tekniikka, voima, palauttava treeni, hyppelyt, voima ja aerobia.

Tulonopeus rimalle kehityskohteena Moisio näkee, että Mikkolan kanssa keskeinen kehityskohde on tulonopeus rimalle.

– Sitä on yritetty kehittää, ja sitä täytyy kehittää jatkossakin, Moisio sanoo ja kertoo miksi.

– Kesällä oli sellaisia korkeita hyppyjä, joita joku saattoi nähdä telkkarissa, joissa Ella tippui riman päälle. Se ei auta, vaikka hyppy nousisi kuinka korkealle, jos tekee hidastusaskeleen toiseksi viimeisellä askeleella. Siinä on paljon kehittämistä.

Moision mukaan kyse on siitä, että vauhdin neljä viimeistä askelta, eli kaarrejuoksu tulisi hyvin loppuun asti.

– Harjoituksissa oli jo paljon ennen kesän hyviä tuloksia sellaisia hyppyjä, joissa Ella uskalsi ja pystyi tulemaan kovempaa rimalle.

Voimaharjoituksissa pääliikkeet ovat rinnalleveto, tempaus ja pääasiassa yhden jalan kyykky.

– Matalatehoisia hyppelyitä tehdään todella paljon. Satoja kontakteja per treeni. Saattaa olla, että lämpässä hypätään ensin 500 kertaa hyppynarulla ja sitten ruvetaan hyppelemään, ja hyppelyiden määrää on kasvatettu koko ajan, Moisio kertoo.

– Nopeustreeneissä tehdään frekvenssiasioita, että saadaan hermotusta nopeaksi. Aerobia tulee verryttelyssä ja juostaan myös määräintervalleja.

– Olen laittanut ohjelmaan myös sellaisia harjoituksia, kuin että käy tunti kävelemässä tai uimassa tai tekemässä jotakin, mikä ei iskuta, mutta missä pysyt koko ajan liikkeessä.

Omalta uraltaan Moisio oppi, ettei tunnollisille harjoittelijoille kannata aina laittaa näkyviin, mitä tänään tehdään.”

YAG 2026 Espoossa

Yleisurheilun SpurttiNEWS

Yleisurheilun SpurttiNEWS

Espoon Tapioiden ja Esbo IF:n nuoret valmistautuvat kilpailemaan kesäkuussa kotikentällään Leppävaaran stadionilla järjestettävässä Youth Athletics Games -tapahtumassa.

Nuorisoyleisurheilun vuosittainen 9–17vuotiaiden suurtapahtuma palaa kesällä Espooseen yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Sitä odotetaan yhtä lailla Espoossa kuin muuallakin. Kisapäivät ovat 11.–14. kesäkuuta.

– Minulla on YAG:stä tosi kivoja kokemuksia. Vaikka se on vähän tylsää, että nyt ei pääse matkustamaan YAG:hen, se on kiva, että se on Espoossa, sanoo Espoon Tapioiden 13-vuotias Evelyn Ohia usean YAG:n kokemuksella.

Miksi sinun mielestäsi kannattaa tulla Espoon YAG:hen?

– Täällä on hyvä seura kisoja järjestämässä, ja hyvä kenttä, jossa yleensä on-

Nyt kun Leppävaaran stadionin tekniikka on uusittu, meillä on käytössä useampia lajipaikkoja.”

vaaran stadion ja sen vieressä Kameleonten-halli, joka tarjoaa erinomaiset verryttely- ja huoltotilat, oli sää mikä vaan, sanoo YAG:n pääsihteeri Harri Lammi. Lammi uskoo, että YAG:n paluu pääkaupunkiseudulle näkyy osanottajamäärissä.

– Tavoittelemme 2000 nuoren osallistujamäärää, Lammi sanoo. YAG on kesällä 2026 nelipäivänen, eli Leppävaaran stadionilla kilpaillaan torstaista sunnuntaihin.

– Torstaina kilpaillaan 17-vuotiaiden sarjat ja muina päivinä nuorempien sarjat ja viestit, Lammi kertoo.

– Nyt kun Leppävaaran stadionin tekniikka on uusittu, meillä on käytössä useampia lajipaikkoja. Tekniikka on niin hyvällä tasolla, että voimme järjestää kilpailuja yhtä aikaa etu- ja takasuoralla. Se luo myös tunnelmaa, kun monessa paikassa tapahtuu yhtä aikaa.

TervetuloaEspooseen!

nistuu aika hyvin, Ohia tietää. Ohian kanssa samassa ryhmässä harjoitteleva Meribel Väli on treenikaverinsa kanssa samaa mieltä, ja muistelee itse olleensa YAG:ssä neljästi.

– Tänne kannattaa tulla. Espoossa on hyvät olosuhteet kilpailla. YAG:ssä on minusta on ollut kiva, kun saa kavereita muista seuroista, Väli sanoo.

LAMMI: TAVOITTELEMME 2 000 OSALLISTUJAA

Paljon on muuttunut sitten edellisen Espoossa vuonna 2017 järjestetyn edellisen YAG-tapahtuman.

– Meillä on nyt käytössä uusittu Leppä-

Majoitusta on tarjolla monenlaista. Lammi neuvottelee parasta aikaa koulujen ja hotellien kanssa.

– Tarkemmat tiedot hinnoista, majoituksista, aikatauluista muusta, tulevat aikanaan youthathleticsgames.fi -sivustolle, Lammi sanoo.

Leppävaaran urheilukeskuksessa, jossa YAG:n kisastadion sijaitsee, on nuorille tarjolla mahdollisuus kokeilla monenlaista liikuntaa ja vierailla seikkailupuistossa.

– Oheispalveluja on monenlaisia. On kiipeilypuistoa, skettiparkki, pyörärata, maauimala ja uimahalli, joten tekemistä riittää, jos omilta kisoilta jää aikaa ja energiaa, Lammi sanoo.

Stadionin tuntumassa on tarjolla kisatoritunnelmaa.

– Rakennamme Kalevan kisojen tapaan Leppävaaran stadionin ja Kameleonten-hallin väliselle alueelle kisatorin, jossa on myyntipisteitä joista saa ruokaa ja virvokkeita, Lammi sanoo.

Espoossa YAG-tapahtuman järjestelyissä on mukana pari sataa vapaaehtoista Espoon Tapioista ja Esbo IF:stä.

Kuvat: Tero Turunen

youthathleticsgames.fi

”NUORET HALUAVAT ESIINTYÄ JA ONNISTUA OMALLE YLEISÖLLEEN”

Espoon Tapioiden valmentaja ja ex-pituushyppääjä Kristiina Vuorvirta sanoo, että espoolaiset juniorit odottavat YAG-kotikisaa innolla.

– YAG on alle SM-kisaikäisille kauden päätapahtuma, jota odotetaan tosi paljon. Ihan sama missä se on, juniorit odottavat sitä koko vuoden. Se on kohokohta, Vuorvirta sanoo.

Vaikka yhteinen kisareissu seuran kanssa on nuorille yksi YAG:n vetonauloista, kotikentän kisakin innostaa.

– Omissa seurakisoissa on se semmoinen kotikenttäetu, että nuoret haluavat esiintyä ja onnistua sille omalla yleisölle ja omille sukulaisille, Vuorvirta sanoo. Myös Vuorvirta toivottaa YAG-vieraat tervetulleeksi Espooseen.

– Me osataan järjestää isoja kisoja, kuten viime kesän onnistuneet Kalevan kisat kertoivat. Täällä kannustetaan junioreita ainakin yhtä kovaa kuin aikuisia. Meillä on hyvä meininki,Vuorvirta lupaa.

Espoon Tapioiden Jesper Leppänen toivottaa YAG-vieraat tervetulleeksi Leppävaaran stadionille, ja hän aikoo itsekin olla tapahtumassa mukana.

Meribel Väli ja Evelyn Ohia.

RAJANIEMI TYKÄSTYI KESTÄVYYSJUOKSUUN

”On mukavaa, kun juoksu kulkee.”

Aloin oikeasti tykätä lajista vasta joskus 14-vuotiaana, kun vähän pärjäsin. Se lähti 15-sarjan maastoista.”

Leo Rajaniemi on vajaassa kolmessa vuodessa noussut kotimaisten kestävyysjuoksulupausten kärkikaartiin. Lahden Ahkeran juoksija etenee isänsä Mikko Rajaniemen valmennuksessa. Seuraava iso etappi Rajaniemelle ovat alle 18-vuotiaiden EM-kilpailut Rietissä Italiassa heinäkuussa.

Kestävyysjuoksija Rajaniemi on ollut vasta reilut pari vuotta, mutta juoksusta innostuneen perheen vesana hän on liikkunut aktiivisesti lapsesta lähtien. Tie äiti Annen, isä Mikon ja sisko Sinin harrastuksen pariin vei jalkapallon ja viimeksi pesäpallon kautta.

– Kun pelasin pesäpalloa, iskä pyysi aina välillä juoksutreeneihin mukaan. Sitten innostus pesäpalloon alkoi vähenemään. Ei oikein jaksanut käydä treeneissä, kävin vaan peleissä, Rajaniemi muistelee.

Pikkuhiljaa pesäpallo jäi, ja lajiksi vaihtui kestävyysjuoksu.

– Aloin oikeasti tykätä lajista vasta joskus 14-vuotiaana, kun vähän pärjäsin. Se lähti 15-sarjan SM-maastoista. Olin käynyt pari kertaa lenkillä ennen sitä ja tehnyt jonkun treenin. Olin silti kisoissa yhdeksäs, Rajaniemi muistelee.

Samoihin aikoihin käynnistyi myös säännöllisempi juoksuharjoittelu.

– Siinä ei oikein ollut sellaista hetkeä, että nyt alan treenaamaan. Minä pyysin, ja iskä alkoi sanoa joka päivä, mitä pitää tehdä, Rajaniemi kertoo.

TREENIT KULKIVAT, KISOISSA IRTIOTTO TAKKUSI Säännöllinen harjoittelu poiki kehitystä. 3000 metriä kulki toissa talvena Pirkkahallin 300 metrin radalla 8.44,23. Kesällä syntyi samalla matkalla 15-vuotiaiden SE 8.28,21.

– Se oli yllätys. En olisi uskonut, että pystyn siihen, Rajaniemi muistelee juoksua, joka siirsi historiaan Ari Paunosen 51-vuotiaaksi eläneen Suomen ennätyksen.

Kehitys jatkui viime kesänä. Rajaniemi juoksi 16-vuotiaalle varsin vaikuttavan tulossarjan: 1500 m 3.53,80, 3000 m 8.24,01 ja 5000 m 14.55,59. Itse Rajaniemi odotti kuitenkin parempaa.

– Treenit menivät niin paljon eteenpäin, että olisi luullut, että olisin mennyt kovempaa kilpailussa, mutta mikään matka ei oikein kulkenut, Rajaniemi kertoo.

Rajaniemi kokee, ettei saanut kesän kisoissa itsestään kunnolla irti.

– Silloin, kun juoksin 15-sarjassa 3000 metrin ennätyksen, en olisi treenissä päässyt sitä vauhtia, mutta kisassa sain hyvin irti. Nyt kaikki vauhti- ja maksimikestävyystreenit menivät selkeäs-

ti paremmin kuin viime vuonna, ja tein treenejä Aleksi Ahlforsin kanssa samoilla vauhdeilla. Luulisi, että kisakunto olisi ollut parempi, mutta en saanut sitä näkymään kisoissa, Rajaniemi muistelee.

”EYOF-KISASTA OLISI PITÄNYT MITALI OTTAA”

Rajaniemi arvioi, että syy kisavireen takkuihin löytyy kevään harjoituskauden sairastelusta. Koko harjoituskauden aikana lahtelaisjuoksijalla oli viisi vähintään viikon mittaista sairausjaksoa: kaksi talvella, kolmas keväällä ennen Portugalin leiriä, neljäs leirin jälkeen ja viides vielä ennen Ruotsi-ottelua.

– Leolla on allergista astmaa ja tosi voimakas allergia. Hän käyttää hoitavia lääkkeitä, ja kun hän tulee kipeäksi, se menee melkein aina keuhkoihin. Se ei ole sellaista lievää sairastelua, se on aina keuhkoissa, ja silloin ei voi tehdä oikein mitään, Mikko Rajaniemi sanoo.

Harjoituskauden ongelmista huolimatta Rajaniemi oli kesällä 3000 metrillä kuudes Pohjois-Makedonian Skopjssa pidettyjen EYOF-kisojen 3000 metrillä.

– EYOF:ssä olisi pitänyt ottaa mitali, Rajaniemi toteaa. Tilanne alkoi korjautua syksyllä. Rajaniemi oli ylivoimainen 17-vuotiaiden SM-maastoissa Vöyrillä ja juoksi PM-maastoissa Tårnbyssä nuorten sarjassa kuudenneksi, jonka jälkeen kausi jatkuu vielä maastojuoksun EM-kisoissa Portugalissa.

– SM-maastot oli hyvä juoksu yksin vedettynä. Olisi ollut kiva, jos se olisi ollut 19-sarjan kanssa samaan aikaan, niin olisi päässyt haastamaan Aleksi Ahlforsia. Tuntuma oli hyvä.

SM-maastot oli hyvä juoksu yksin vedettynä. Olisi ollut kiva, jos se olisi ollut vaikka 19-sarjan kanssa samaan aikaan, olisi ollut kilpailua, mutta tuntuma oli hyvä.”

AAMUTREENIT JÄTTÄVÄT TILAA MUULLE ELÄMÄLLE

Rajaniemen seuraava iso tavoite on onnistua Rietissä Italiassa alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuissa. Ne kilpaillaan heinäkuun 16.–20. päivä.

– En ole iloinen, jos en saa mitalia EM-kisoista. Hallikaudelle ei oikeastaan ole muuta tavoitetta kuin, että kulkisi kovaa, ja jos jotenkin suoriutuisi aikuisten SM-halleissa. Se olisi kiva, Rajaniemi sanoo.

Rajaniemi opiskelee Lahden urheilulukiossa, joka tarjoaa hänelle mahdollisuuden tehdä arkena harjoitukset aina aamuisin.

– Koulun puolesta on aamutreenit kolmesti, ja koulu alkaa joka päivä kello 10, eli kun on kympin aamu, eikä ole koulun treeniä, teen silloin oman treenin aamulla, Rajaniemi sanoo.

Järjestelmä jättää nuorelle juoksijalle myös aikaa tavata kavereita.

– Urheilulukiossa saa treeneistä kurssit, joten ei tarvitse ottaa niin paljon tunteja viikkoon, ja kun teen treenit aamulla, illalla ehtii pelata kavereiden kanssa videopelejä netissä. Kesällä pystyy menemään enemmän ulos kavereiden kanssa, syksyisin pelataan paljon netissä, ja käydään ehkä jonkun luona tai leffassa.

KILPAKUMPPANIEN JA YSTÄVIEN KANSSA VUORISTOLEIRILLE Rajaniemi on juoksijana kehittymistä ajatellen sikäli sopivaa vuosikertaa, että samasta sarjasta löytyy Sisu Saarisen ja Antti Ristasen tapaisia lahjakkuuksia, ja sarjaa ylempänä ovat muiden muassa Eden Kotilainen ja Aleksi Ahlfors, joten kotimaan kilpailuihin löytyy tasoa. Rajaniemen kilpakumppaneista Kotilainen on Mikko Rajaniemen valmennuksessa.

– On se hyvä, kun pääsee treenaamaan niiden kanssa, joita vastaan kilpailee. Se kehittää hyvin. Me juttelemme toistemme kanssa aika paljon muutenkin. Sisun, Aleksin ja Edenin kanssa ollaan menossa myös joulun jälkeen vuoristoleirille Etelä-Afrikkaan, Rajaniemi sanoo.

Vuoristo-oloja Rajaniemi voi hyödyntää myös kotona, sillä Rajaniemien talossa on huone, jonne alppimajojen tapaan voidaan luoda vuoristo-olosuhteet.

”KILPAILUMATKANA 1500 METRIÄ ON MUKAVIN¨

Kilpailumatkojen suhteen Rajaniemi on koko lailla kaikkiruokainen.

– Olen aika monipuolinen juoksija. Tällä hetkellä ei ole sellaista kuntoa, että voisin juosta kympin kovaa, mutta 800–5000 metrille minulla on aika kovat tavoitteet, Rajaniemi sanoo.

– Kilpailumatkana 1500 metriä on mukavin, kun se on niin nopeasti ohi. 3000 ja 5000 metriä ovat aika hirveitä, jos niistä oikeasti lähtee aikaa hakemaan. Se ei koskaan tunnu kivalta. Mikä sitten kestävyysjuoksussa viehättää?

– Se on mukavaa, kun juoksu kulkee.

Teksti ja kuvat: Tapio Nevalainen

Aika paljon heitän läppää.”

Kymmenen kysymystä Leolle

Miten kuvailisit itseäsi ihmisenä?

– Jos ei olla tilanteessa ennen kisaa, en ole hirveän totinen, enkä niin tosissani. Aika paljon heitän läppää.

Jos et olisi juoksija, mikä lajisisi voisi olla?

– Varmaan joku e-sporttaaja. Olen siinä aika hyvä. Pelaan lähinnä cs:ää (CounterStrike).

Kehen urheilijaa haluaisit tutustua?

– LeBron Jamesiin.

Suosikkiaineet opinnoissa?

– Jos on pakko sanoa joku, niin enkku.

Mikä elokuva tai tv-sarja on jäänyt mieleen?

– Greed elokuvana ja Prison Break tv-sarjana.

Suosittele joku hyvä instatili, jota tykkäät seurata?

– Jack Harlow. Sillä on hyvää musiikkia (yhdysvaltalainen rap-artisti).

Suosikkiruoka ja -juoma?

– Varmaan joku pizza. Juoma on Pepsi Max.

Yleisurheilun SpurttiNEWS

Kehu joku kova kilpakumppani?

– Eden Kotilainen. Edenillä on hyvät kestävyysominaisuudet ja hän on kova 5000 metrillä. Hän treenaa samassa ryhmässä, joten hänet pitää kisoissa aina voittaa.

Mitä arvostat ystävissäsi?

– Et heihin pystyy luottamaan.

Kenellä ystäväpiirissäsi on hauskimmat jutut?

– Edenillä. Pakko sanoa, että nuorten TF-leirillä tuli aika hyvää settiä.

Leo Rajaniemen seuraava iso tavoite on onnistua kesällä Rietissä, Italiassa alle 18-vuotiaiden EM-kilpailussa. – Toivon mukaan sitten 2-4 vuoden päästä pärjäisi aikuisten tasolla. Ihan hyvät mahdollisuudet siihen on, jos vaan pysyy terveenä, Rajaniemi sanoo.

jälkeen.

Yksilöllisesti ja monipuolisesti

Yksilöllisyys ja monipuolisuus ovat valmentaja Mikko Rajaniemen mukaan kivijalat, joiden päälle Leo Rajaniemen valmennus rakentuu. Samaan tapaan Rajaniemi on edennyt lajin kansainväliselle tasolle nousseen Ilona Monosen kanssa.

– Kun Leo aloitti juoksemisen ohjelman mukaan reilu kaksi vuotta sitten, hän oli äärettömän hidas, ja juoksutekniikka oli huono. Sitä puolta on saatu kehittää aika paljon, mutta sieltä juoksijaa pitääkin lähteä rakentamaan, motoriikasta ja juoksutekniikasta, Rajaniemi sanoo.

– Ohjelmassa on paljon loikkia, hyppelyitä, portaita, mäkivetoja. Meillä Leo on aloittanut nuorimpana voimaharjoittelun. Leo

teki voimaharjoittelua viime vuonna kaksi kertaa viikossa, ja nyt sama jatkuu, Rajaniemi sanoo.

– Ohjelmassa on toki lihaskuntoa, keskivartalotreeniä ja muuta, mutta myös puhdasta voimaharjoittelua. Aikaisemmin en ole teettänyt sitä näin nuorien urheilijoiden kanssa.

Harjoitusmääriä lisätään 10 prosenttia per vuosi Kuluneen kauden aikana Rajaniemi harjoitteli 8–10 kertaa viikossa.

– Lepopäiviä ei ollut joka viikko. Niitä oli harjoitusvuoden aikana 30. Tuon ikäisellä niitä pitääkin olla. Pääkin vaatii sitä, Mikko Rajaniemi sanoo.

Harjoituskilometrejä kertyi vuoden aikana 3700–3800. Kovimmilla viikoilla niitä oli 120.

– Leolla on aamuharjoitukset lukion puolesta tiistaina, torstaina ja perjantaina. Tiistaina ja torstaina Leo tekee nuo harjoitukset minun valvonnassani, ja silloin tehdään vk-tyyppinen vähän

vauhdikkaampi harjoitus. Perjantaina on voimaharjoitus.

– Viime harjoituskaudella Leo ei vielä tehnyt tupla-vk:ta. Tänä syksynä on ollut vähän vauhdikkaampia aamuharjoituksia, ja tiistaina on tupla-vk, joskaan ei vielä joka viikko.

Rajaniemellä on ollut periaatteena kasvattaa harjoitusmääriä maltilla.

– Harjoitusmääriä lisätään 10–15 prosenttia per vuosi. Toistaiseksi se on onnistunut aika hyvin kaikilla minun urheilijoillani. He ovat olleet terveenä. Ei ole harjoiteltu tai iskutettu liikaa, Rajaniemi sanoo.

– Leon harjoittelussa seurataan todella paljon harjoitusten laktaatteja, jotta treenit menevät sille alueelle mitä tahdotaan, ja toisaalta voidaan verrata aikaisempiin laktaatteihin ja vauhteihin.

Hyvin pitkälti samat treenit toistuvat esimerkiksi vk-harjoittelussa; toistomäärät, vauhdit ja palautukset saattavat muuttua. Dataa näiden osalta kertyy siis paljon.

Harjoitteluun Rajaniemi pyrkii tuomaan vain yhden uuden asian joka vuosi.

– Se on nyt se toinen vk-harjoitus tiistaille. En halua tuoda harjoitteluun liikaa uusia ärsykkeitä. Siinä on sekin, että jos menee heikosti, tietää mitä on tehnyt eri lailla.

”Hänellä on myös palo juoksemiseen” Harjoitusohjelmiin Rajaniemi kirjoittaa kaiken.

– Jos on henkilöitä, jotka tekevät mitä ohjelmassa on, tai henkilöitä, jotka tekevät liikaa, Leo on sellainen, joka tekee sen, mitä ohjelmassa on.

– Vaikka Leo noudattaa sitä, mitä ohjelmassa on, hän myös kyselee paljon ja tietää, mitä muualla tehdään, ja esimerkiksi, mitä kilpakumppanit ja maailman parhaat tekevät. Myös palautuminen ja lihashuolto hoituvat.

– Leo aloitti syksyllä käynnit fysioterapeutin luona joka toinen viikko. Minullakin on fysioterapeutin koulutus taustalla, joten käsittelen ja hoidan Leoa tarpeen mukaan. Leo syö paljon ja nukkuu kiitettävästi, Rajaniemi sanoo.

– Hänellä on myös palo juoksemiseen. Hän kyselee paljon, ja miettii myös itse, mitä voisi tehdä paremmin.

ESIMERKKIVIIKKO LEO RAJANIEMEN HARJOITTELUSTA

VIIKKO 44 • 27.10.2025 - 02.11.2025

SUUNNITELMA KM

Maanantai ap. lepo ip. 8km + voima 2 + pk 2km 10.5 päälle rullailut 6x60-80m/käv ylämäki

Tiistai ap. pk 2km + vk1 4x2km/75” + pk 2km 12 3.30-3.20 | matto, loppu la 1,7 ip. pk 3km + vk1->vk2 20x400m/45” + pk 2km 13 75-68” | metsä, loppu la 4,1

Keskiviikko ap. lepo ip. pk fillari 90’ + keskivartalo ilta. fysioterapia Janne.K

Torstai ap. kiihtyvä pk1->pk2 8km | 4.37-3.55 8

Pajulahti / TF ip. pk 3km + valmistavat + 8x1000m/1’ + pk 2km 13 2100m 3.21-3.05 | rata, loppu la 2,3

Perjantai ap. pk 6km + voima 1 + pk 1km 7 Pajulahti / TF ip. pk 8km + aitakävelyt/koordit/hyppeyt + helppo nopeus 10 2100m + pk 2km

Lauantai ap. pk 3km + valmistavat + vk 3’ + mk 2x6x2’/2’ 12 pk 2km | maasto, kova. toinen sarja piikkarit | PM valmistava

Pajulahti / TF ip. pk1 rauhallinen 30-35’ 7 2100m ilta. huoltavat/liikkuvuus

Sunnuntai ap. pk 18-20km 19

Pajulahti / TF ip. hieronta 2100m yht. 111,5km

Leo Rajaniemen harjoitusvuoden syyskauteen tulee nyt ensi kertaa reilu kolmen viikon vuoristoleiri Etelä-Afrikan Dullstroomissa joulun

Lempääläisseura imee

Pohjola Seuracupista voittamisen kulttuuria

Yleisurheilun SpurttiNEWS

Yleisurheilun SpurttiNEWS

Lempäälän Kisa Yleisurheilu on kuin väkivahva magneetti, joka vetää puoleensa voittamisen kulttuuria. Lempäälässä ei ole juurikaan muistoja siitä, miltä tuntuu jäädä seuracupissa palkintopallin ulkopuolelle. LeKi

Yleisurheilu on voittanut Pohjola Seuracupin B-finaalin vuodesta 2011 lähtien huimat 12 kertaa ja sijoittunut kolmasti toiseksi.

Lempääläisseuran yleisurheilutoimintaa leimaa vahva sitoutuminen siihen. Sen tietää seuran toiminnanjohtaja Timo Reunanen, joka on ollut paikalla kaikissa seuracupeissa viimeisen 20 vuoden aikana.

– Haluamme ottaa Seuracupin tosissaan, koska se on harvoja joukkuetapahtumia yleisurheilussa. Meillä on ollut aina hyviä urheilijoita kaikissa lajiryhmissä, ja he ovat usein venyneet Seuracupissa kauden parhaisiin tuloksiin. Olemme saaneet mukaan parhaat mahdolliset urheilijat ja täydet joukkueet sekä alkukilpailuihin että finaaleihin. Olemme saaneet myös täydennyksiä ja vahvistuksia muista seuran lajeista, muun muassa jalkapallosta ja jääkiekosta, Reunanen kertoo.

Nuoret jylläävät LeKi Yleisurheilussa myös valmennuspuolella. Miika Niemelä, 20, ja Eero Ranta, 19, ovat olleet seuran joukkueenjohtajat tämän ja viime vuoden Pohjola Seuracupeissa. Niemelä valmentaa seurassa pikajuoksijoita ja hyppääjiä ja Ranta isänsä Veli-Matti Rannan tapaan kestävyysjuoksijoita ja kilpakävelijöitä. Entisen huippukeihäänheittäjän Matti Närhen pojat Juha, Tuomas ja Aapo ovat valmentaneet heittolajien urheilijoita. Tuomas sijoittui tänä vuonna Kalevan kisojen keihäänheitossa 12:nneksi. – LeKi Yleisurheilun vahvoja lajeja Seuracupissa ovat myös kilpakävely sekä juoksut ja hypyt lukuunottamatta seivästä, jossa saisi olla enemmän harrastajia. Moukarinheitto on myös jäänyt vähän paitsioon, kun Lempäälän kentällä saa heittää moukaria vain isoissa kisoissa, Niemelä kertoo.

Niemelä ja Ranta valmistuivat marraskuun puolivälissä nuorisovalmentajiksi Eerikkilän urheiluopistosta. He ovat LeKissä 12–15-vuotiaiden vastuuvalmentajia. Kumpikin on myös itse kilpaillut valmentamissaan lajeissa SM-tasolla. Tilastopajan mukaan Niemelä kilpaili jo 11-vuotiaana vuonna 2016 ällistyttävän paljon, peräti 116 kertaa.

Lempäälä kuuluu seuracupissa B-sarjaan. Siinä kilpailevat seurat, joiden kuntien asukasluku on 10 001–35 000. LeKi Yleisurheilu voitti B-finaalin tänä vuonna, mutta jäi viime vuonna toiseksi Kauhajoen Karhun jälkeen. Kauhajoki jyräsi tänä vuonna peräti Superfinaaliin. Lempäälä oli paras niistä, jotka eivät selviytyneet Superfinaaliin. Kauhajoki menestyi piirikilpailuissa himpun verran paremmin kuin Lempäälä ja vei viimeisen superfinaalipaikan täpärästi Lempäälän nenän edestä.

– Kyllä meillä on taas ensi vuonna tavoitteena B-finaalin voitto. Toki meillä on myös erittäin hyvät mahdollisuudet päästä Superfinaaliin, Niemelä sanoo.

HARJOITUKSET OVAT HYVÄSSÄ VAUHDISSA

Valmistautuminen ensi vuoden seuracupiin on alkanut. LeKiYU treenaa muun muassa ulkona, Pirkkahallissa ja Lempäälän liikuntahallissa.

– Harjoitukset ovat hyvässä vauhdissa. Kaikki urheilijat treenaavat monipuolisesti, Niemelä kertoo. Niemelä kilpaili seuracupin finaaleissa ainakin viitenä vuon-

na: kävelyssä, korkeushypyssä, seiväshypyssä, pituushypyssä ja kuulantyönnössä.

Seuracupiin kuuluu paljon muutakin kuin sijoitukset ja tulokset.

– Matkustaminen bussilla seuracupin finaaliin on yksi vuoden kohokohdista. Bussi on täynnä ja tunnelma on mahtava, kun joukkueen vanhimmat ja nuorimmat urhelijat juttelevat sujuvasti keskenään, Niemelä hehkuttaa.

NOEL NIKULAINEN: SE OLI 10-VUOTIAANA JÄNNITTÄVÄ PAIKKA HYPÄTÄ TÄRKEÄSSÄ KILPAILUSSA

Lempäälän Kisa Yleisurheilun Noel Nikulainen voitti tänä vuonna 17-vuotiaiden Suomen mestaruudet 100 metrillä ja pituushypyssä. Hän edusti Suomea 17-vuotiaiden Ruotsi-ottelun 200 metrillä ja pituushypyssä. Nikulaisen ennätys 100 metrillä on 10,88 ja pituushypyssä 700.

Nikulainen urheili Seuracupin finaalissa ensimmäisen kerran vuonna 2018 Valkeakoskella sijoittuen 11-vuotiaiden pituushypyssä toiseksi tuloksella 424.

– Se oli silloin minulle jännittävä paikka 10-vuotiaana hypätä tärkeässä kilpailussa, ja hyvinhän se meni. Kilpailujen jälkeen menimme katsomaan Ruotsi-maaottelua Ratinan stadionille, Nikulainen muistelee.

Nikulainen voitti 100 metriä 15-vuotiaiden sarjassa 2023 ja 17-vuotiaiden sarjassa 2025. Vuonna 2024 Seuracupin finaali jäi Nikulaiselta väliin, koska samaan aikaan oli nuorten Ruotsi-ottelu.

– Olen ollut Seuracupin finaaleissa viisi kertaa ja kilpaillut myös ainakin aitajuoksussa ja korkeushypyssä. Seuracup on ollut aina ehdottomasti kesän odotetuimpia kilpailuja, Nikulainen sanoo.

Finaalin kruunaa sukkulaviesti ja voitimme myös sen. Täten emme jättäneet mitään epäselvyyttä siitä, mikä on paras seura. ”

”FINAALIN KRUUNAA SUKKULAVIESTI”

Lempäälä varmisti tänä vuonna B-finaalin mestaruuden jo ennen päätöslajina juostua sukkulaviestiä.

– Finaalin kruunaa sukkulaviesti, ja voitimme myös sen. Täten emme jättäneet mitään epäselvyyttä siitä, mikä on paras seura. Olin niin innoissani, että meinasin kaatua osuuteni lähdössä. Kaikki muutkin olivat innostuneita. Sukkulaviestin voitto oli hieno päätös omalle seuracup-uralleni, Nikulainen iloitsee. Seuracup on paljon muutakin kuin verenmaku suussa kamppailua.

– Mieleeni ovat jääneet pitkät bussimatkat, joilla olemme pitäneet hauskaa ja luoneet yhteishenkeä. On päässyt juttelemaan myös sellaisten kavereiden kanssa, joita ei paljoa muualla tapaa. Ensi vuonna en enää pääse seuracupiin kilpailemaan, mutta varmasti olen vielä joskus seuracupeissa mukana jollain tavalla, Nikulainen lupaa.

Nikulainen siirtyy ensi vuonna 19-vuotiaiden sarjaan. Ensi vuonna pidetään myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailut.

– Tavoitteeni on päästä ensi kesänä MM-kisoihin. Parhaat mahdollisuudet minulla on varmaan pituushypyssä ja aitajuoksussa. Nyt pitää vaan saada ehjä harjoituskausi, Nikulainen sanoo.

Teksti: Jyrki Repola Kuvat: SUL

POHJOLA SEURACUPIN FINAALIT

RUOTSI-OTTELUN YHTEYDESSÄ

Pohjola Seuracupissa kilpailevat pojat ja tytöt sarjoissa 11-, 13-, 15ja 17-vuotta. Vanhimmassa sarjassa on kolme lajia ja kolmessa muussa sarjassa neljä lajia. Lisäksi finaaleissa viimeisenä lajina juostaan 16 x 60 metrin sukkulaviesti. Ensi vuonna seuracupin piirikilpailujen ensimmäiset osakilpailut järjestetään kesäkuussa ja toiset osakilpailut elokuussa.

Finaalit kilpaillaan ensi vuonna lauantaina 29.8, joka on Helsingin olympiastadionilla käytävän Ruotsi-ottelun ensimmäinen kilpailupäivä. Finalistit pääsevät maaottelun aikana myös juoksemaan Olympiastadionilla kunniakierroksen. Superfinaalin järjestää Espoon Tapiot, A-sarjan Veikkolan Veikot, B-sarjan Riihimäen Kisko ja C-sarjan Keski-Uudenmaan Yleisurheilu.

Yleisurheilun

Hese-kisat ovat maksuttomia ja mukaan ovat tervetulleita kaikki koulut.

Hese-kisat uudistuu – kolmos- ja nelosluokat mukaan

Koululaisten yleisurheilun supertapahtuma Hese-kisat pyörähtää käyntiin keväällä 2026. Iso kisakokonaisuus huipentuu finaaliin, joka kilpaillaan Tampereella Ratinan Stadionilla 19. toukokuuta.

Hesat-kisat uudistuu merkittävästi kaudelle 2026, kun ensimmäistä kertaa mukaan tulevat myös koulujen kolmannet ja neljännet luokat. Vanhemmassa sarjassa kilpailevat tuttuun tapaan viidennet ja kuudennet luokat.

– Hienoa, että myös kolmannet ja neljännet luokat pääsevät kilpailemaan Hese-kisoihin. Koulut ja oppilaat ovat sitä jo pitkään toivoneet, iloitsee SUL:n nuorisopäällikkö Tiia Viherlinna.

HESE-ALKUKILPAILUJEN NIMET

MUUTTUIVAT

Suomen Urheiluliitto ja Hesburger ovat järjestäneet Hese-kisat joka vuosi vuodesta 2004 lähtien. Hese-kisat ovat osa Suomen Urheiluliiton ja Hesburgerin H-hetki koululiikuntaohjelmaa, joka liikuttaa vuosittain jopa 85 000 alakoululaista.

– Hese-kisojen tärkeimmät tavoitteet ovat liikkuminen, terveyden edistäminen ja yhteishengen nostattaminen, Viherlin-

na sanoo.

Hese-kisat ovat maksuttomia, ja mukaan ovat tervetulleita kaikki halukkaat koulut.

Uutta kauden 2026 Hese-kisoissa ovat alkukilpailujen nimet. Etäkisa on nyt nimeltään Hese-luokkakisa, ja piirikisa tunnetaan nimellä Hese-aluekisa.

TAMPEREEN FINAALIIN YHTEENSÄ 24 JOUKKUETTA

Aluekisat järjestetään kahdeksalla paikkakunnalla. Finaaliin selviytyvät aluekisojen voittajat molemmista sarjoista. Luokkakisoissa tehdyt tulokset pisteytetään. Finaaliin pääsevät neljä eniten pisteitä saanutta luokkaa sekä kolmansien ja

neljänsien luokkien että viidensien ja kuudensien luokkien sarjoista.

Finaaliin pääsee yhteensä 24 joukkuetta, kumpaankin sarjaan 12 luokkaa. Aikaisemmin finaalissa on ollut 20 luokkaa viidensien ja kuudensien luokkien sarjassa.

Luokkakisat järjestetään 2.3.–6.5. välisenä aikana ja aluekisat 13.4.–6.5. Ilmoittautuminen on alkanut ja päättyy viikkoa ennen kutakin aluekisaa.

LUOKKAKISAT VOI JÄRJESTÄÄ KOULUN

OMASSA YMPÄRISTÖSSÄ

Opettaja ilmoittaa luokkansa Hese-kisoihin. Luokka voi osallistua sekä aluekisaan

että luokkakisaan. Luokat päättävät itse luokkakisojensa tarkan ajankohdan. Luokkakisan voi järjestää luokan omalla liikuntatunnilla, ja samaan kisaan voi osallistua myös useampia luokkia.

– Luokkakisat voi järjestää matalalla kynnyksellä koulun omassa ympäristössä. Esimerkiksi koulun salissa, piha-alueella, kentällä tai maastossa. Tiedotamme kouluille luokka- ja aluekisoista. Tarjoamme tukea ja neuvomme kouluja järjestelyissä, Viherlinna kertoo.

SUL ja Hesburger kannustavat myös paikallisia seuroja tekemään yhteistyötä koulujen kanssa.

– Esimerkiksi tarvittaessa lainaamaan sääntöjenmukaisia välineitä ja auttamaan kisojen järjestelyissä, Viherlinna sanoo.

JOUKKUEESSA KUUSI POIKAA JA TYTTÖÄ – TUTUT LAJIT

Molemmissa sarjoissa kisalajeina ovat 12 x 60 metrin sukkulaviesti, pituushyppy ja 12 x kierrosviesti. Vanhemmassa sarjassa heittolajina on keihäänheitto ja nuoremmassa sarjassa kuulantyöntö. Keihästä heitetään 350 gramman junnukeihäällä. Nuoremmassa sarjassa pukataan kaksikiloista kuulaa. Luokkakisoissa pituushyppy hypätään ilman vauhtia.

Joukkueen muodostavat kuusi poikaa ja kuusi tyttöä. Eri lajeissa saa olla eri urheilijoita, mutta kaikki eivät välttämättä halua kilpailla.

– Myös kannustusjoukot ovat erittäin tärkeitä. Aluekisa ja finaali ovat samalla myös hienoja luokkaretkikohteita koko luokalle, Viherlinna painottaa.

SUL ja Hesburger kannustavat myös paikallisia seuroja tekemään yhteistyötä koulujen kanssa.”

Kahdeksan kysymystä Hesburgerin markkinointipäällikkö

Pauliina Fredrikssonille

Hesburger on tehnyt ansiokasta yhteistyötä Suomen Urheiluliiton kanssa jo yli 20 vuotta. Mitä uutta Hesburger voi tarjota tämänvuotisiin Hese-kisoihin?

– Tästä vuodesta on tulossa aivan erityinen toimintavuosi. Laajennamme Hese-kisakonseptin koskemaan jatkossa myös 3.–4. -luokkalaisia. Tavoitteemme on tätä kautta saada entistä suurempi joukko alakoululaisia nauttimaan liikunnan riemusta.

Miten Hesburger näkyy ja kuuluu Hese-kisoissa?

– Hesburger on tapahtuman pääjärjestäjä ja kumppani: yhteistyö SUL:n kanssa alkoi vuonna 2004, ja Hese-kisat ovat osa laajempaa “H-hetki”-ohjelmaa.

Tänä vuonna Hese-kisoihin saavat osallistua ensimmäistä kertaa koulujen kolmannet ja neljännet luokat. Minkälaisia uusia mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia tämä uudistus voi tuoda Hesburgerin ja SUL:n väliseen yhteistyöhön?

– Tänä vuonna Hese-kisoihin osallistuvat ensimmäistä kertaa tosiaan myös kolmannet ja neljännet luokat. Uudistus tuo Hese-kisojen pariin entistä enemmän liikkujia. Yhteinen tavoitteemme on tätä kautta vahvistaa positiivista mielikuvaa liikunnan ilosta ja yhdessä tekemisestä jo varhaisessa vaiheessa. Laajentuminen tuo mukaan uusia opettajaryhmiä ja useampia kouluja, jotka aiemmin eivät ole osallistuneet kisoihin. Samalla yhteistyö tukee SUL:n tavoitetta madaltaa kynnystä liikunnan aloittamiseen jo alakouluiässä. Hese-kisat kehittyvät vuodesta toiseen, ja niin kehittyy myös Hesburgerin tapa olla mukana liikkumisen ilossa.

Miksi nimenomaan yleisurheilu kiinnostaa Hesburgeria? – Yleisurheilu on matalan kynnyksen urheilulaji. Se ei vaadi kalliita varusteita tai erityisiä olosuhteita, kuka tahansa voi juosta, hypätä tai heittää. Haluamme kannustaa lapsia ja nuoria liikkumaan ja löytämään liikunnan ilon ilman suorituspaineita. Yleisurheilu tarjoaa siihen erinomaisen alustan, koska sen kautta korostuvat monipuolisuus, ilo ja oma kehitys – ei vain kilpailu.

Hesburgerin ja Suomen Urheiluliiton H-hetki-koululaisliikuntaohjelma ja Hese-kisat liikuttavat vuosittain jopa 85 000 alakoululaista. Millä tavoin koululaisia voitaisiin saada mukaan H-hetki-koululaisliikuntaohjelmaan ja Hese-kisoihin vieläkin enemmän? Millä tavoilla voivat osallistua sellaisetkin lapset, jotka eivät halua kilpailla tai eivät mahdu joukkueeseen?

– 3.–4. -luokkalaisten mukaan kutsuminen Hese-kisoihin on nimenomaan tapa, jolla tavoittelemme lisää koululaisia mukaan H-hetki -ohjelmaan sekä Hese-kisoihin. Hese-kisojen tärkein tavoite on liikkumisen ilon lisääminen, ei urheilussa kilpaileminen tai kaverin voittaminen. Tämän vuoksi olemme jo monen vuoden ajan muun muassa palkinneet Hese-kisoissa jokaisen luokan parhaan kannustajan palkinnolla. Haluamme ohjelman kautta viestiä myös kaverin kannustamisen tärkeydestä. Erityisesti Hese-kisojen finaaleissa tämä kannustus on todellakin raikunut vuodesta toiseen.

Miten Hese-kisat näkyvät Hesburgerin päivittäisessä toiminnassa, ja miten esimerkiksi asiakkaat ovat huomioineet Hese-kisoja?

– Olen henkilökohtaisesti saanut erittäin paljon positiivista palautetta yhteistyöstämme. Minulla on ollut ilo kuulla useammankin yhteistyökumppanin ja asiakkaan kertomuksia siitä, miten he ovat joko itse tai heidän lapsensa ovat osallistuneet Hese-kisoihin. Mieleeni tulee erityisen herkullinen kohtaaminen viime kevään finaalissa, jossa meillä oli mukana markkinointikumppanimme edustaja, joka kantoi päivän ajan ylpeänä mukanaan Hese-kisojen finaalista itse yli kymmenen vuotta sitten saanutta mitaliaan. Hese-kisat luovat osallistujilleen pitkäaikaisia muistoja. Pitkäaikaisen yhteistyömme vuoksi Hese-kisat myös nähdään aitona yhteistyönä, ei markkinointitemppuna.

Mikä on Hese-kisojen kummiurheilijoiden merkitys Hese-kisoille ja Hesburgerille?

– Hese-kisojen kummiurheilijat ovat tärkeä esikuva lapsille. Kummiurheilijat näyttävät, että liikkuminen voi olla hauskaa, innostavaa ja kaikille mahdollista. Tämä kasvattaa liikkumisen iloa ja motivaatiota, mikä on tärkein Hese-kisojen tavoite.

Miksi Hese-kisoihin kannattaa osallistua?

– Liikkuminen lisää lasten hyvinvointia, itseluottamusta ja jaksamista koulupäivien keskellä. Hese-kisat tarjoavat lapsille mahdollisuuden liikkua ja kokeilla erilaisia yleisurheilulajeja hauskassa ja kannustavassa ilmapiirissä. Hese-kisoista syntyy hyviä muistoja, onnistumisen kokemuksia ja yhteistä iloa, jotka kantavat pitkään. Kisojen ydin on liikkumisen ilo.

Syksy ja talvi on flunssien ja virustautien aikaa. Seuraavassa Suomen Urheiluliiton (SUL) lääkäri Tanja Komulainen kertoo, millä keinoilla sairastumisia voi yrittää välttää, miten sairastuminen vaikuttaa nuoreen urheilijaan, voiko sairaana harjoitella tai kilpailla, ja mitä pitää muistaa, kun sairastumisen jälkeen palataan harjoituksiin.

Kahdeksan kysymystä urheilulääkärille urheilijan terveydestä

Mitkä ovat ne parhaaksi todetut käytännön toimet nuoren urheilijan terveyden vaalimiseksi?

– Terveyden ja kehittymisen kannalta tärkeintä on tasapaino harjoittelun, levon ja ravinnon välillä. Kiinnittäisin lisäksi huomiota harjoittelun rytmitykseen ja monipuolisuuteen sekä muun elämän vaikutukseen. Hyväkuntoinen urheileva nuori kestää kovaakin harjoittelua ja palautuu nopeasti, mutta voi myös ylikuormittua psyykkisesti tai fyysisesti, Komulainen sanoo. Komulainen muistuttaa, että opiskellessa ja koulussa voi olla stressaavampia jaksoja, ja että elämässä voi tapahtua muitakin kuormittavia asioita.

ki. Perussairaudet, esimerkiksi astma ja allergiat tyypillisimmin nuorilla, kannattaa hoitaa huolellisesti ja pitää rokotuksistaan huolta, Komulainen sanoo.

– Verikokeitakin voi vähitellen alkaa seurata pari kertaa vuodessa, kun harjoittelu kovenee. D-vitamiinilisää kannattaa käyttää ainakin syksyn ja talven ajan. Verikokeilla voidaan seurata D-vitamiinitasoja sekä verenkuvaa ja rautavarastoja. Muita verikokeita voidaan ottaa tilanteen ja lääkärin harkinnan mukaan.

Onko syytä käyttää terveystarkastuksia?

– Kivat ja mukavat asiat voivat myös aiheuttaa keholle ja mielelle ns. positiivista stressiä, ja pitkään jatkuessaan liiallinen stressi voi altistaa sairastumisille, vammoille ja ylikuormitustilalle, Komulainen muistuttaa.

– Liiallinen toistorasitus tai liikaa noussut harjoituskuorma voivat altistaa rasitusvammoille. Väsyneenä taas voi altistua äkillisellekin vammalle helpommin. Harjoittelua täytyykin suunnitella ja seurata. Lääkärin tai fysioterapeutin voi olla vaikea päästä kiinni ylirasitustilan, vammojen tai sairastumistensyihin, jos harjoituspäiväkirjaa ei ole pidetty.

Mikä tarkkaan ottaen on unen ja ravinnon merkitys?

– Riittävä määrä laadukasta unta ja monipuolista ravintoa ovat terveyden tukipilareita ja urheilijana kehittymisen edellytys. Naisurheilijan kannattaa seurata kuukautiskiertoaan, sillä säännöllinen kuukautiskierto on yksi hormonaalisen terveyden merk-

– Yli 10 tuntia viikossa harjoittelevalle suositellaan urheilijan terveystarkastusta kerran vuodessa. Yleisurheilijalle hyvä paikka tehdä terveystarkastus on syksyn ylimenokausi ja uuden harjoituskauden alku, Komulainen sanoo.

– Terveystarkastuksessa käydään ensimmäisellä kerralla läpi laajasti terveyteen vaikuttavia asioita, vamma- ja sairaushistoriaa sekä harjoittelua ja siitä palautumista esitietolomakkeen ja haastattelun perusteella. Lääkäri myös tutkii urheilijan: otetaan verikokeita ja leposydänfilmi eli EKG.

– Joskus tarvitaan lisätutkimuksia ja urheilija ohjataan tarvittaessa jatkoselvittelyihin muille asiantuntijoille, useimmin fysioterapeutille tai ravitsemusasiantuntijalle. Ensimmäisen, laajan tarkastuksen jälkeen terveydentilaa sekä vammoja ja sairauksia voidaan seurata suppeammilla uusintatarkastuksilla vaikkapa kerran vuodessa, mielellään urheilijan ja valmentajan ympärille rakentuvan tutun terveydenhuollon tiimin kanssa. Terveydellisiä ongelmia kohdattaessa on sitten jatkossakin matala kynnys ottaa yhteyttä asiantuntijoihin.

Kun tuntee, että on tulossa kipeäksi, miten kannattaa toimia?

– Usein lepopäivä on paras vaihtoehto, mutta harjoittelua kannattaa ainakin keventää ensioireissa. Sairauden alkuvaiheessa elimistön puolustusjärjestelmä voi vielä nujertaa taudinaiheuttajat, jolloin voi välttyä kokonaanvarsinaiselta sairastumiselta, tai taudinkuva voi jäädä lievemmäksi, ja toipua nopeammin, Komulainen neuvoo.

– Petipotilaaksi ei tarvitse jäädä, vaan voinnin mukaan kevyt liikuskelu on suotavaakin. Oloa voi parantaa ja yöunia turvata oireita lievittävillä itsehoitolääkkeillä. Antibiootteja tarvitaan lääkärin määräminä harvoin, koska niillä hoitoa vaativat bakteeri-infektiot ovat urheilijoilla harvinaisia.

– Riittävästä juomisesta ja monipuolisesta ravinnosta sekä stressinhallinnasta kannattaa nuoren urheilijan ja lähipiirin pitää huolta. Sairauden ensioireissa ja alkuvaiheessa kannattaa jäädä myös kotiin, jotta ei tartuta toisia.

Miten sairastaminen vaikuttaa urheilijan kehossa?

– Vaikutukset kehon toimintoihin riippuvat itse sairaudesta. Infektion alussa taudinaiheuttajat eli mikrobit, yleisimmin virukset ja joskus bakteerit, alkavat lisääntyä ja levitä kehossa. Puolustusjärjestelmällä on kuitenkin monia tapoja taistella mikrobeja vastaan, ja se voi nujertaakin ne, jolloin varsinaista sairastumista oireineen ei ilmene tai sairaus voi ilmentyä vain lievinä paikallisoireina, kuten tukkoisuus ja kurkun karheus, Komulainen kertoo.

– Flunssavirukset aiheuttavat tyypillisesti paikallisoireita ylähengitysteiden limakalvoilla (nuha, kurkku- tai korvakipu, limaneritys ja ärsytysyskä). Mikrobit voivat kuitenkin päästä edelleen lisääntymään ja leviämään laajemmin kehossa ja aiheuttaa voimakkaampia oireita tai yleisoireita, kuten kuumetta, sykkeen ja hengitystiheyden nousua sekä yleiskunnon laskua.

Infektion jälkeen urheilijalla voi olla pitkään suorituskyvyn laskua ja väsymystä. Tällöin kannattaa kääntyä urheilulääkärin puoleen jatkoselvittelyjä ja -ohjeita varten.

Voiko sairaana harjoitella tai kilpailla, ja mitkä ovat sairaana harjoittelun tai kilpailemiseen vaarat?

– Fyysinen rasitus heikentää elimistön puolustusjärjestelmän, etenkin veren puolustussolujen eli valkosolujen, toimintaa ja altistaa urheilijoita infektioille. Heikentyneen vastustuskyvyn ja puolustusjärjestelmän toiminnan takia muut mikrobit, kuten bakteerit, saattavat päästä lisääntymään elimistössä ja aiheuttaa vakavampia jälkitauteja, kuten keuhkokuumetta, sydänlihastulehdusta ja sepsiksen eli verenmyrkytyksen, Komulainen sanoo.

– Infektion aikana urheileminen ei myöskään kehitä, vaan ylikuormittaa elimistöä. Palautumiskyky on heikentynyt itse taudin takia, mutta mahdollisesti sen vuoksi, että ruoka ei useinkaan maistu ja energiansaanti jää vähäiseksi. Kuume itsessään lisää energian ja proteiinin sekä nesteen tarvetta. Uni on usein myös huonolaatuisempaa kuin terveenä ja katkonaista. Sairaana harjoitteleminen tai kilpaileminen voi altistaa ylikuormitustilalle, mistä toipuminen voi olla hidasta, jopa useita kuukausia. Komulainen sanoo, että sairaana ei pääsääntöisesti kannata

harjoitella eikä kilpailla, sillä vaarana ovat sairauden pahentuminen ja pitkittyminen, vakavampien jälkitautien ja ylikuormitustilan riski sekä huono harjoitusvaste.

– Toki sairauden luonne, vaihe ja lajin vaatimukset sekä urheilijan muu terveydellinen ja kuormituksellinen tila vaikuttavat siihen, milloin voi aloittaa harjoittelun, ja milloin lajissa voi kilpailla. Juoksulajeissa kilpailemista täytyy usein harkita tarkemmin kuin kilpailemista vähemmän sydän ja verenkierto- sekä hengityselimistöä kuormittavissa lajeissa (hypyt ja heitot), Komulainen sanoo.

– Nuha ja yskä voivat kestää pitkään hengitystieinfektion jälkeen, jolloin sairauden toipumisvaiheessa harjoittelua voi aloittaa vähitellen. Aivan uran tärkeimmissä kilpailuissa voidaan nykyään urheilulääkärin johdolla selvittää taudinaiheuttaja oirekuvan sekä veri- ja laboratoriokokeiden avulla, arvioida eri viruksiin ja bakteereihin liittyviä terveysriskejä ja joskus sallia kilpaileminen.

Kuinka täytyy toimia, kun jatkaa harjoittelua ja kilpailemista sairastamisen jälkeen?

– Lievien paikallisoireiden jälkeen harjoitteluun voi palata aiemmin kuin kuumeen ja voimakkaampien oireiden jälkeen. Tarkempia oire- ja sairauskohtaisia paluuohjeita voi käydä katsomassa Terve urheilija -sivustolta (https://terveurheilija.fi) tai keskustella paluuajankohdasta yksilöllisemmin urheilulääkärin kanssa, Komulainen suosittelee.

– Paluu harjoitteluun tulisi tapahtua asteittain kuormitusta ja kestoa lisäten sekä oireita ja mahdollisuuksien mukaan sykkeitä (tai urheilukellojen mittaamaa sykevälivaihtelua) tarkkaillen. Harjoitteluun palaamisvaiheessa kannattaa elimistölle antaa normaalia enemmän palautumisaikaa ja tarvittaessa väleihin ekstralepoakin.

– Hyvä nyrkkisääntö voisi olla palata harjoitteluun yhtä pitkän, kevennetyn jakson kautta, minkä itse sairausvaihekin on kestänyt. Harjoiteltaessa ei tule kiriä kiinni harjoitusohjelmaa. Kilpailemaan kannattaa palata yleensä vasta suorituskyvyn palauduttua suunnilleen sairautta edeltävälle tasolle. Pitkä sairastaminen voi laskea suorituskykyä harjoitustauonkin takia ja näkyä myös lievänä lepo- ja rasitussyketason nousuna. Infektiosairauden aikana myös lihasvoimatasot voivat laskea, ja se kannattaa myös ottaa huomioon paluuvaiheessa ennen sairauden alkamista kevyempinä harjoituskuormina.

Onko syytä huomioida tartuntariski?

– Kyllä! Palatessa urheiluun tulee ottaa huomioon myös mahdollinen tartuntariski toisiin. Infektiot leviävät tehokkaimmin sairauden alussa osittain jo ennen oireita, joten harjoituksiin ja kilpailuihin kannattaa palata aikaisintaan 3–5 vuorokauden kuluttua sairauden lopusta. Korona-aikana tutuksi tulleilla hygieniatoimilla (käsien pesu ja desinfiointi, turvavälit, hengityssuojaimet, rokotukset) voidaan ehkäistä ja vähentää tartuntoja.

Juttu on julkaistu aiemmin SpurttiNews 2/2024

Riemu raikasi Rinteen ryydittämissä treeneissä

Yleisurheilun

Liikunnan riemu näkyi ja kuului Vantaan Salamoiden 8–9 -ja 6–7-vuotiaiden treeniryhmissä, kun Nestlé yleisurheilukoulujen kummiurheilija Joonas Rinne vieraili lasten harjoituksissa Myyrmäki-hallissa ja Pähkinärinteen koulun salilla.

Rinne heittäytyi innolla mukaan treenien tunnelmaan ja istui harjoitusten päätteeksi vastailemaan lasten kysymyksiin ja jakeli nimikirjoituksia Nestlé yleisurheilukouluvihkosiin.

– Aina sanotaan, että lapset liikkuvat niin vähän. Kummiurheilijana olen koettanut sanoa, ettei se into liikkumiseen ole lapsilta mihinkään hävinnyt. Se vaan pitää osata suunnata, Rinne sanoo. Rinne näkee, että runsasta liikkumista ja monipuolisuutta korostavat Nestlé yleisurheilukoulut ovat oiva tapa opastaa lapsia liikkumaan ja opiskelemaan liikunnan perustaitoja.

– Toki sitä pitää opiskellaan niitä perusteita, joilla lähdetään yleisurheilua kohti,

mutta tärkeintä on saada lapsi liikkeelle ja synnytettyä kipinä osoittamalla, että liikunta on kivaa, Rinne sanoo.

– Kun lapsen pistää juoksuradalle, lapsi kyllä juoksee. Tarvitaan vain ohjausta, että lapsi löytää liikunnan. Se ei paljon vaadi, mutta ei tule ihan tyhjästä. Siksi nämä treenit ja urheilukoulut ovat tosi arvokkaita tilaisuuksia.

JUULIA SALOMAA: TÄRKEINTÄ ON, ETTÄ ON HAUSKAA, LEIKITÄÄN JA PELATAAN

Vantaan Salamilla on yleisurheilun harrasteryhmät 4-vuotiaasta lähtien. 6–9-vuotiaita ohjataan Nestlé yleisurheilukoulukonseptin mukaan.

– Näissä ryhmissä on tarkoitus heittää, hypätä ja juosta mahdollisimman monipuolisesti ja saada tietoa myös terveellisesti ravitsemuksesta, kertoo seuran hanketyöntekijä Juulia Salomaa.

– Tämän ikäisillä tärkeintä on, että on hauskaa, leikitään ja pelataan. Ei niinkään se, opitaanko joku tekniikka just oikein vaan, että on liikettä ja liikkumisen iloa, jotta se kantaisi hedelmää tulevaisuudessa.

Salomaan mukaan 6–9-vuotiaiden ryhmissä on maksimissaan 20 harrastajaa ja paikalla aina vähintään kolme ohjaajaa.

– Pyritään siihen, että tarjolla olisi myös yksilöllisempää ohjausta, ja että turvallisuus säilyy. 4–7-vuotiaat saavat itse päättää, onko harjoituksia yksi vai kaksi kertaa viikossa, Salomaa sanoo.

– Yli 8-vuotiailla niitä on kahdesti viikossa. Pyritään siihen, että yli 8-vuotiaat voisivat harrastaa enemmän, mutta ollaan joustavia, jos lapsella muitakin harrastuksia.

JASMINE LÄHDEAHO: MITÄ ENEMMÄN

LIIKETTÄ SEN PAREMPI.

Pähkinärinteen koululla 6–7-vuotiaita ohjaava Jasmine Lähdeaho sanoo, että harrasteryhmä on monille ensimmäinen oma harrastus.

– Mukava, että lapset pääsevät näin matalalla kynnyksellä kokeilemaan liikuntaharrastusta, Lähdeaho sanoo.

Mitä haluat heille täällä opettaa?

– Totta kai lähdetään siitä, että lapset oppisivat heittämään, hyppimään ja juoksemaan, mutta pääasia on, että kaikki yrittävät, ja saadaan lapset liikkumaan. Se on meille tärkeintä, Lähdeaho kiteyttää.

– Oikeat tekniikat lapset ehtivät oppia myöhemmin. Täällä pääasia on, että he kokeilevat kaikkea ja liikkuvat. Mitä enemmän liikettä sen parempi.

Kuvat: Jukka-Pekka Kankaanpää

Arvid ja Linnea

”TÄÄLLÄ PARASTA ON KAVERIT, OPETTAJAT JA ERI LAJIT”

Myyrmäki-hallissa Vantaan Salamoiden 8–9-vuotiaiden ryhmissä liikkuneet 7-vuotias Linnea ja 8-vuotias

Arvid ovat viihtyneet hyvin vantaalaisseuran ryhmässä.

– Olen ollut yleisurheilussa mukana noin 5-vuotiaasta asti. Meillä on täällä aina alkulämppä ja alkuleikit. Sitten olen mukana kaikessa mitä sen jälkeen tehdään, Linnea kertoo.

MISTÄ ERITYISESTI TYKKÄÄT?

– Aitajuoksu on aika kivaa. Seuraan sitä joskus myös isin kanssa telkkarista. Myös kaverit on kivoja. Niitä on täällä tosi paljon, ja opettajat ovat tosi kivoja.

Arvid on samoilla linjoilla.

– Olen ollut mukana 4-vuotiaasta asti. Täällä parasta on kaverit, opettajat ja eri lajit. Minua kiinnostavat aitajuoksu ja keihäänheitto, Arvid kertoo.

– Harrastan myös käsipalloa. Käyn käsipallossa kaksi kertaa viikossa ja kaksi kertaa yleisurheilussa.

Nestlé Yleisurheilukoulun kummiurheilijat Suvi Niiranen ja Joonas Rinne kannustavat kaikkia mukaan!

Nestlé Yleisurheilukouluissa opitaan liikunnan perustaitoja, juoksemaan lujaa, ponnistamaan tehokkaasti ja heittämään oikein ja pitkälle. Samalla harjoitellaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä tutustutaan terveelliseen ruokavalioon.

Tampere Junior Indoor Games 2026

Lue lisää ja ilmoita seurasi mukaan

Nestlé Yleisurheilukouluun Suomisport

Vuoden 2025 kilpailuihin osallistui 1 670 urheilijaa, joten suuresta kilpailusta on taas vuonna 2026 kyse!

Tervetuloa hallikauden ykköstapahtumaan!

Kilpailua koskevat tiedustelut: Pääsihteeri Elisa Hakanen, p. 050 352 0982, elisa.hakanen@pyrinto.fi

Kilpailunjohtaja Jukka Hosio, jukka.hosio@outlook.com

Lajiohjelma ja ilmoittautuminen

Perjantaina 6.3. klo 17:00 alkaen:

M17: 60m, 300m, 800m, 60m aj, seiväs, pituus

N17: 60m, 300m, 800m, 60m aj, seiväs, pituus, kuula

P15: keihäs

T15: keihäs

Lauantaina 7.3. klo 09:30 alkaen:

M17: 300m aj, korkeus, kuula

N17: 300m aj, korkeus

P15: 60m, 800m, 300m aj, korkeus, 3-loikka, kuula, 4x80m aj

T15: 60m, 800m, 300m aj, seiväs, pituus,, 4x80m aj

P14: 60m, 800m, 300m aj, korkeus, 3-loikka, kuula, kiekko

T14: 60m, 800m, 300m aj, seiväs, pituus, kiekko

P13: 60m, korkeus, kuula, 4x60m aj

T13: 60m, korkeus, kuula, 4x60m aj

P12: 60m, pituus, kuula

T12: 60m, pituus, kuula

P11: 60m, korkeus, kiekko, 4x60m aj

T11: 60m, pituus, kiekko, 4x60m aj

P10: 60m, korkeus, kiekko

T10: 60m, korkeus, kiekko

Sunnuntaina 8.3. klo 09:30 alkaen:

P15: 300m, 60m aj, seiväs, pituus, 4x100m

T15: 300m, 60m aj, korkeus, 3-loikka, kuula, 4x100m

P14: 300m, 60m aj, seiväs, pituus, keihäs

T14: 300m, 60m aj, korkeus, 3-loikka, kuula, keihäs

P13: 800m, 60m aj, pituus, keihäs, 4x100m

T13: 800m, 60m aj, pituus, keihäs, 4x100m

P12: 800m, 60m aj, korkeus, keihäs

T12: 800m, 60m aj, korkeus, keihäs

P11: 800m, 60m aj, pituus, kuula, 4x100m

T11: 800m, 60m aj, korkeus, kuula, 4x100m

P10: 800m, 60m aj, pituus, kuula

T10: 800m, 60m aj, pituus, kuula

HUOM! Osallistumisoikeus neljään lajiin. Urheilijan tulee osallistua oman sarjan lajeihin. Mikäli ko. lajia ei omasta sarjasta löydy, on mahdollista mennä vanhempien sarjaan. Viesti-ilmoittautumiset

TJIG viestit ilmoitetaan erillisellä lomakkeella. Lomake tulee täyttää 2.3. mennessä. Viestit varmistetaan erikseen kisapäivänä klo 14.00 mennessä. Varmistus tapahtuu paperivarmistuksella kilpailukansliassa. Viestijuoksussa ei ole erillistä numeroa.Viestijoukkueet maksetaan suoraan Pyrinnön tilille:: FI86 5730 0820 0943 20 Hinta: 15 euroa / viestijoukkue

Elovena-seurapalkinnot sähköistivät seurojen taiston Tulevat Tähdet -kilpailussa

Yleisurheilun Tulevat Tähdet -monipuolisuuskilpailu on nopeasti vakiinnuttanut paikkansa lasten ja nuorten suosikkina. Läpi vuoden kestävää kilpailua seurataan tarkasti myös seuroissa, sillä tänä vuonna kilpaillaan Elovena-seurapalkintostipendeistä.

– Elovena-seurapalkinnot ovat erinomainen kannustin seuroille innostamaan lapsia kokeilemaan rohkeasti eri yleisurheilulajeja, ja kilpailemaan ja menestymään Tulevat Tähdet -kilpailussa, sanoo SUL:n Lasten yleisurheilujohtaja Tapio Rajamäki. Seurapalkinnot ovat myös hieno jatko SUL:n ja Raision kaksi vuosikymmentä jatkuneelle yhteistyölle samalla kuin Elovena viettää brändinä 100-vuotisjuhlia.

– Elovena haluaa kannustaa lapsia ja nuoria löytämään oman tapansa liikkua sekä nauttia urheilusta. Tulevat Tähdet -kilpailu tarjoaa juuri sitä monipuolista tekemisen iloa, jota olemme mie-

lellämme tukemassa. On hienoa, että Raision kahden vuosikymmenen yhteistyö SUL:n kanssa on jatkunut Elovena-seurapalkintojen myötä entistä vaikuttavampana, sanoo Elovena Brand Manager Meri Mattila.

VOITTAJALLE 3000 EUROA, KILPAILU JATKUU

VUODEN LOPPUUN ASTI

Elovena-seurapalkintokilpailussa voittaja saa 3000 euroa, toiseksi sijoittunut 2000 euroa ja kolmas 1000 euroa. Seuroilla kuten urheilijoillakin pisteiden keruu jatkuu vuodenvaihteeseen asti. Palkintostipendit jaetaan vuoden 2026 alussa. Tulevat Tähdet -monipuolisuuskilpailussa jaettiin seuroille tänä vuonna Elovena-tuotepalkintona jo alkuvuoden menestyksen perusteella. Palkinnot saivat Espoon Tapiot, Tampereen Pyrintö ja Kaarinan Ura.

RAJAMÄKI: KAIKENKOKOISILLA SEUROILLA ON MAHDOLLISUUS MENESTYÄ

Tulevat Tähdet -monipuolisuuskilpailuun osallistuvat kaikki yleisurheilulisenssin omaavat ja kilpailuihin osallistuvat 8-13-vuotiaat lapset. Monipuolisuuskilpailussa kerätään pisteitä kilpailemalla mahdollisimman monessa oman sarjan yleisurheilulajissa. Pisteitä jaetaan lajeissa, joihin on määritelty Taitomerkkirajat.

– Kriteerinä Tulevat Tähdet -kilpailussa käytetään seuran keskiarvopisteitä. Näin kaikenkokoisilla seuroilla on mahdollisuus menestyä. Seuralla tulee olla pisteet vähintään 10 urheilijalta, Rajamäki sanoo.

Tulevat Tähdet -monipuolisuuskilpailun mittarointi ja seuranta löytyvät Tilastopajan sivuilta. Mittaristossa ovat seurojen osalta seurannassa muun muassa kilpailevien 8–13-vuotiaiden urheilijoiden kokonaismäärä, summattu seurapistemäärä, seuran pistekeskiarvo sekä vähintään 10 lajissa kilpailleiden ja eri tähtitasoille yltäneiden lasten absoluuttinen ja suhteellinen määrä.

Tulevat Tähdet kilpailu: tilastopaja.fi/seurakilpailut/tulevat-tahdet/2025 Tulevat Tähdet seurantamittarit: tilastopaja.fi/seurakilpailut/tulevat-tahdet/2025/seurat

Elovena 100 vuotta: elovena.fi/elovena100/

Talo-hanke on tie harrastuksen ja yleisurheilun pariin maahanmuuttajataustaisille

Yleisurheilun Yhteinen Talo -hanke on reilussa vuodessa päässyt hyvään vauhtiin. Hankkeella on poistettu harrastamisen esteitä ja helpotettu yleisurheilun aloittamista erityisesti maahanmuuttajataustaisille lapsille ja nuorille.

– Olemme kehittäneet seuroille soveltuvia toimintamalleja, jotka tukevat maahanmuuttajataustaisten lasten, nuorten ja perheiden osallisuutta ja kotoutumista yleisurheilun seuratoiminnan avulla, kiteyttää hankkeen projektipäällikkö Sanni Soilampi. Yleisurheilun Yhteinen Talo -hanke toimii kuudessa yleisurhei-

luseurassa. Ne ovat Espoon Tapiot, Helsingin Kisa-Veikot, Jyväskylän Kenttäurheilijat, Lappeenrannan Urheilu-Miehet, Turun Urheiluliitto ja Vantaan Salamat.

– Näissä seuroissa pilotoidaan erilaisia toimintamalleja ja haetaan parhaita toimenpiteitä, joita seurat ympäri Suomen voivat hyödyntää, kun hanke päättyy syksyllä 2027.

LAJIKOKEILUJA, TREENIPÄIVIÄ JA YLEISURHEILURYHMIÄ

Millaisia toimia hankkeen puitteissa on tehty?

– On tarjottu mahdollisuuksia lajikokeiluihin järjestämällä avoimia treenipäiviä ja matalan kynnyksen kilpailuja. Lajikokeiluja on tehty koulujen, päiväkotien ja monikulttuuristen järjestöjen kanssa. Niitä on viety myös vastaanottokeskuksiin, Soilampi kertoo.

– Toinen toimintapa ovat olleet pitkäkestoiset harrastustoiminnot. Meillä on ollut matalan kynnyksen yleisurheiluryhmät tai urheilukoulut Turussa, Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Jyväskylässä. Hyvän vastaanoton ovat saaneet myös juoksukoulut Turussa ja Jyväskylässä.

Turun Urheiluliitossa hanketyöntekijä toimiva Tuukka Mäkinen kertoo, että koulupäivien yhteyteen sijoitetut harjoitukset madaltavat kynnystä erityisesti niille, jotka eivät ole aiemmin harrastaneet mitään liikuntaa.

– Lajikokeilujen avulla lapset ja nuoret ovat voineet tutustua yleisurheiluun tutussa ympäristössä osana heidän tavallista arkeaan, Mäkinen sanoo.

– Lapset ovat lajikokeiluissa kohdanneet yleisurheilukoulujen osaavia ohjaajia, mikä on osaltaan rohkaissut heitä uuden harrastuksen aloittamiseen. Kokeilut ovat jo nyt innoittaneet monia lapsia säännöllisempään yleisurheiluharrastukseen.

YLEISURHEILUA LEIKKIPUISTORUOKAILUIDEN JA ILTAPÄIVÄKERHOJEN YHTEYDESSÄ Soilampi kertoo, että lapsiperheitä on lähestytty myös tarjoamalla yleisurheilua lapsille leikkipuistoruokailuiden ja iltapäiväkerhojen yhteydessä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.

– Yleisurheilua on ollut myös varhaiskasvatuspäivän yhteydessä ja perheryhmille, Soilampi kertoo.

Pilottitoimilla maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria on saatu hyvin mukaan yleisurheilutoimintaan. Samalla on kartoitettu esteitä harrastuksen aloittamiselle. Niitä ovat taloudelliset tekijät, ajanpuute, tiedon puute harrastusmahdollisuuksista, pitkät välimatkat harrastuspaikkoihin sekä sosiaaliset tekijät, kuten kavereiden puute tai pelko syrjinnästä.

– Lisäksi toimintaan ilmoittautuminen koetaan hankalaksi. Yleisurheilu voi entuudestaan olla vieras laji, ja osa lapsista toivoo mahdollisuutta harrastaa ilman kilpailupainetta, Soilampi sanoo.

HARRASTAMISEN ESTEITÄ KARTOITETAAN JA PURETAAN

Harrastamisen haasteisiin on Talo-hankkeen piloteissa vastattu monella tavoin, kuten perheryhmillä ja ryhmien laajoilla ikähaitareilla, jotka ovat mahdollistaneet sen, että harrastukseen pääsevät mukaan eri-ikäiset sisarukset ja vanhemmat.

– Hankkeen avulla on järjestetty maksutonta tai hyvin edullista toimintaa, harjoituksia on tarjottu muina kuin ilta-aikoina, viestinnässä on huomioitu selkokieli ja monikielisyys, ilmoittautumislomakkeita on yksinkertaistettu, ja toimintaa on viety alueille, joilla asuu paljon vieraskielisiä perheitä, Soilampi kertoo. – Suuri osa hankkeen harrastusryhmien lapsista on sellaisia, jotka eivät olisi päässeet aloittamaan yleisurheiluharrastusta ilman harrastamisen esteiden poistamista. Toiminnan maksuttomuus tai matala hinta on yksi merkittävimmistä syistä osallistua hankkeen ryhmiin.

Talo-hankkeen toimintaa on järjestetty myös naisryhmille, ja jatkossa pilotoidaan vain tytöille suunnattuja ryhmiä.

KOHTI PYSYVIÄ TOIMINTAMALLEJA

Talo-hankkeen tavoitteena on synnyttää toimintamalleja, jotka jäävät osaksi seurojen pysyvää toimintaa hankkeen päätyttyä. Näin yleisurheilu tavoittaa jatkossa entistä monipuolisemman joukon harrastajia ja tarjoaa heille väylän liikunnan iloon. – Mietimme eri toimintojen jatkomahdollisuuksia kaikessa mitä teemme. Toimintojen juurruttaminen osaksi seurojen perustoimintaa ja hyväksi koettujen mallien tarjoaminen muiden yleisurheiluseurojen käyttöön ovat keskiössä hankekauden jälkimmäisellä puoliskolla, Soilampi sanoo.

Ota yhteyttä! TALO-hanketyöntekijät seuroineen:

Espoon Tapiot

Anni Halko

anni.halko@sul.fi

p. 050 478 3681

Helsingin Kisa-Veikot

Essi Davies

essi.davies@sul.fi

p. 050 476 2376

Jyväskylän Kenttäurheilijat

Katri Niemistö

katri.niemisto@sul.fi

p. 050 479 4653

Lappeenrannan Urheilu-Miehet Mimosa Wirkkala mimosa.wirkkala@sul.fi

p. 044 250 4878

Turun Urheiluliitto

Tuukka Mäkinen tuukka.makinen@sul.fi

p. 040 535 9677

Vantaan Salamat

Juulia Salomaa juulia.salomaa@sul.fi

p. 050 497 0781

Kuva Sanni Soilampi

Pohjola Sporttiturvalla varmistat hyvän hoidon ja

nopean paluun lajisi pariin

• Turvaa liikkumisen yli 80 urheilulajin parissa.

• Sopii kaiken ikäisille ja tasoisille urheilijoille

• Kiinteä omavastuu – ei ikäviä yllätyksiä vahingon sattuessa.

• Korvaa myös silloin, kun loukkaantuminen ei aiheudu ulkoisesta tekijästä.

• Nopea apu ja ohjaus hoitoon Pohjola Terveysmestari -palvelusta.

Osta Pohjola Sporttiturva -vakuutus helposti lajiliittosi omilta sivuilta!

Lue lisää: op.fi/sporttiturva

Vakuutuksen myöntää Pohjola Vakuutus Oy.

Pohjola Terveysmestari -palvelun tuottaa Pihlajalinna Lääkärikeskukset Oy.