Voima-talous 1/2021

TALOUSS 1/2021 K A P I T A L I S M I I N S T I T U T I O N A A L I S E S S A M U U T O S T I L A S S A

ILMASTOKRIISI JA JOURNALISMIN POLIITTINEN TALOUS

Erittäin suuren valikoiman vanhanaikainen kirjakauppa.

Rosebudin 40.000 kirjanimikkeen jatkuvasti kasvava kirjahyllystö edustaa paljon enemmän vanhanaikaista historiaa tallentavaa kirjastoa kuin modernia monitoimikirjakauppaa. Valikoiman laajuus ja sisällöllinen syvyys ovat itseisarvoja, kaupallinen esillepano ja markkinointi jää pahasti edellisen jalkoihin.

Jokaisen uutuuskirjan on raivattava paikkansa jatkuvasti kasvavassa tärkeiden kirjojen joukossa. Vaikka tavoite meillä on kirjoja toki myydä, jokaisesta viimeisestä kappaleesta Wittgensteinia on haikea luopua.

hannu, Rosebud

Kumouksellista toimintaa jo vuodesta 1987.

4 2020

Turismi vuonna ut lla ekutsno Kremlin teitiolle oppos ISSN 2242-2949 Hinta 6,50 € 48 sivua

Rosebud syntyi runsas 35 vuotta sitten intohimosta kirjoihin.

Painokoneen pauhussa, tuoreen painovärin tuoksussa. Se elää edelleen ylpeästi pölyisissä papereissa. Muistissa. Historiassa. Vanhassa, lähes entisessä ajassa, jossa oli paljon hyvää ja joka ei koskaan enää palaa.

Kirja elää ja voi edelleen hyvin. Äänikirja on lyönyt rytinällä läpi ja kirjojen verkkokauppa käy kuumana.

Samalla kuitenkin kivijalkakirjakaupat ovat kuihtuneet. Vaikka kirjassa sisältö ja tarina onkin se asia, tunnustan häpeämättä, että kirja on itselleni myös fyysinen olento.

Haluan ottaa kirjan käteeni, arvioida tekstityyppiä, kosketella paperia, tuntea tuoksun. Saada muiston, henkilökohtaisen kontaktin, jos sallitte metafyysisesti ilmaista.

Aika on ehkä juuri tänään hankala sanoa, että tulkaa sankoin joukoin kiertämään ja kokemaan fyysisen kirjan maailma. Mutta juuri tänään on oikea aika vedota. Tulkaa fyysisen kirjakaupan verkkoversioon, jotta ajan taas joskus oiettua meillä yhä on erittäin laajan valikoiman kivijalkakirjakauppoja. Pyhättöjä, joissa tuoksuu pölyävä paperi.

949 ISSN 2242-2 € Hinta 6,50 48 sivua

Hyvä kirja on totuus ja kauneus.

Ihminen, joka rakastaa totuutta ja kauneutta, ei voi olla läpeensä paha.

5 2020

Paras kirja maistuu paperilta.

9,90 € kestotilaus 2 osi Ma3 tka 4ilu€n/v tulu evaisuu

: rossa myös Tässä nume anit", Albania, , ian "st nvaeltajat hii Keski-Aas py ja , a yn maailma tiköt, Mekk Bolivian jää on lapsityövoima, ölj tuuri ult ng pk Ko po , Iranin koboltti ja n ja OmanLisä ksi Filippiinit, Jeme

s koronan jälke en.

Yhdysvaltojen n sirantapoliisiväkivalta, Isra elde ja Län leh gi di ää ält Sis

Tilaa nyt Diplo lahjaksi tai omaa tietämystä lisäämään!

Kaupan päälle Maailmantalouden käsikirja ovh. 27€, tilaukset: mondediplo.fi/tilaa

Syötä lisätietokenttään kassalla: KÄSIKIRJA

Teemu Vaarakallio Viimeinen siirto

Lauri Timonen Federico Fellini

Daniel Kahneman Noise

Risto Isomäki Ruoka, ilmasto ja terveys

Lauri Hokkanen Kenen joukoissa seisoin

Natalia Ginzburg Kieli jota puhuimme

Maailma ei ole valmis. j j Tarvitaan enemmän kirjoja.

Rosebud Citycenter Rosebud Mini, Makkaratalo, Korttelikauppa, Mariankatu 21, Kuopion Rosebud, Kauppahalli

www.rosebud.fi

Maailmantalouden käsikirja on visuaalisesti kunnianhimoinen ja kattava taloustieteen ja -politiikan perusopas, joka avaa kryptistä taloustieteellistä keskustelua kaikkien ymmärrettäväksi ja antaa eväitä arvioida kriittisesti vallitsevaa talouspuhetta.

1/2021 | 3

Sisältö

9.

ILMASTONMUUTOS

TYÖMARKKINAT

14.

12.

SOSIAALINEN TALOUS

16.

MAKROTALOUS

PÄ Ä KI RJO I TUS

4.

SUKUPUOLIT TUNUT TALOUS HISTORIALLINEN JA KÄSIT TEELLINEN KONTEKSTI

18.

PAREMPI TALOUS

UUSI VISIONÄÄRINEN TALOUSLIITE!

Tarvitaan monipuolisempaa talousjournalismia

”En halua kertoa pelkästään sitä, mikä jo tiedetään”

T

on keskeinen asema julkisuudessa. Sanomalehdissä taloudella on yleensä oma osastonsa. Taloudella ja siihen liittyvällä tiedolla on keskeinen asema myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja hallinnassa. Ei ole merkityksetöntä, millaiseen tietopohjaan nojaten ja miten talousaiheita käsitellään.

Kyse on aiheiden valinnoista ja painotuksista. Ei ole neutraali valinta nimetä talousliitteen pysyväksi osioksi autot esimerkiksi ilmaston sijaan. Sama pätee näkökulman valintaan. Jos olemassa oleva tapa järjestää taloutta otetaan annettuna, vuosikymmeniä kestäneiden finanssi- ja rahapoliittisten viritysten haastaminen saattaa näyttäytyä vastuuttomana tai jopa vaarallisena.

Voiman talousliitteen kuvituksesta vastaa tällä kertaa kuvataiteilija Juha Sääski. Hänen esittelynsä on kirjoittanut edesmennyt freelance-kriitikko ja kuraattori Otso Kantokorpi alunperin näyttelykatalogia varten.

asettaa itsensä jatkuvasti vaikean haasteen eteen. Hänen maalauksensa on helppo nähdä yhteiskunnallisena kommentointina, ja niin hän itsekin tekee. Samalla hän kuitenkin aina palaa niihin hetkiin, jolloin aloitti taiteilijanuransa ja halusi tuottaa maailmaan kauneutta: ”Olen parantumaton esteetti. Kaikissa ihmisissä on esteettisyyden kaipuu. Katselen omia töitäni – niiden sommittelua, rytmiä, värien vuorovaikutusta jne. – aina myös abstrak­tioina. Olenhan kasvanut modernistiseen perinteeseen.”

Modernistin sijaan Sääski on kuitenkin usein luokiteltu postmoderniksi, eikä hän tätä itsekään vierasta. Postmodernille on ominaista tietty ironia, ja Sääskikin on tunnettu maalaustensa ironisesta perusvireestä. Postmoderni ironia suuntautuu kuiAndré Debus: Juha Sääsken tenkin usein sisäsiittoisesti taiteen historiaan, kun muotokuva, hiilipiirustus taas Sääsken ironia ja parodia suuntautuvat suoremmin arkiseen elämään ja meitä kaikkia ympäröivään todellisuuteen.

Tuskin olen väärässä, kun ehdotan Sääsken määrevalikoimaan vielä yhtä sanaa: Sääski on metamodernistinen taiteilija. Metamodernismille ominaisesti hän on vilpitön kootessaan oman modernisminsa ja postmodernisminsa sirpaleita ja hänellä on pysyvä kiinnostus yhteisesti luodun todellisuutemme parantamiseen. Vaikka hän käyttääkin huumoria välineenään, hän ei kuitenkaan esitä helposti avautuvia ja nopeasti tyhjeneviä väitelauseita tai vitsejä: ”En halua kertoa pelkästään sitä, mikä jo tiedetään.”

Sääski on kuvallisten motiiviensa valikoinnissa tietoisen naiivi ja kliseinen –jopa metodisesti. Hän käyttää tuttua kuvastoa: ”Käytän kliseitä, koska kliseeksi muodostuvalla asialla on usein totuuspohja monelle ihmiselle.”

Sääsken menetelmä on törmäyttää tämä yksikertainen kuvamaailma toinen toiseensa yllättävillä, uusia näkökulmia luovilla tavoilla. Akseli syntyy useimmiten traagisen ja koomisen välille: ”Tragikoomisella, keskenään ristiriitaisten elementtien yhdistelemisellä pyrin ilmentämään ihmiselämän paradoksaalisuutta sekäsaamaan asioiden ja ilmiöiden todellisen luonteen paljaammin näkyviin. ”Voisi häntä näin siis nimittää ovelaksi realistiksikin.

OTSO KANTOKORPI

Kannen kuva: Juha Sääski: Ennen näkemättömiä sisältöjä, öljy kankaalle, 150 x 200 cm, 2013–2014

KUVATAITEILIJA JUHA SÄÄSKI

ALOUSJOURNALISMILLA

TALOUSJOURNALISMI MYÖS TUOTTAA ja toisintaa kulttuuria. Esimerkiksi inspiraatioporno ja jaksamisen äärirajoja rikkovat menestystarinat ovat löytäneet tiensä talousosastojen sivuille. Näin viestitään, mikä elämässä on arvokasta ja tavoiteltavaa. Markkinafeminismin yksilökeskeisyys voi myös hyvin tässä ajan hengessä.

Relevantteina näyttäytyvien talousaiheiden kanssa käsi kädessä kulkevat erilaiset asiantuntijuuden arvostukset. Taloustieteilijät esiintyvät julkisuudessa useammin kuin minkään muun yhteiskuntatieteen asiantuntijat. Talousjournalismissa suomalaisessa mediassa eniten tilaa saavat pankkiekonomistit, ja julkisuus on keskittynyt suhteellisen pienelle joukolle talouden asiantuntijoita.

Tutkimuksen perusteella taloustoimittajat tunnistavat itse talousjournalismin liian yksiääniseksi. Tietopohjan ja aihevalintojen kapea-alaisuuteen pätee hyvin sanonta ”jos ainoa työkalu on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta”. Talouden käsittely sekä journalismin että politiikan asiayhteyksissä kaipaa työkalupakin laajentamista.

loppuun kuluttavia talouden muotoja tarkastellaan julkisuudessa kriittisesti liian harvoin. Ilmiöiden taustoittaminen ja liittäminen osaksi suurempia kokonaisuuksia jäävät myös usein uupumaan.

Käytännön yhteiskunnallisten järjestelyiden yhteyden huomioiminen suhteessa erilaisiin aatetraditioihin ja kauan sitten alkunsa saaneisiin historiallisiin kehityskulkuihin auttaa ymmärtämään maailman toimintaa paremmin. Tässä liitteessä tarkastellaan esimerkiksi nykyjournalismin yhteyttä fossiilikapitalismiin, vapauden ja omistuksen ristiriitoja sekä rahatalouden ja luonnonresurssien ihmisten toiminnalle asettamia reunaehtoja.

Tässä talousliitteessä saavat tilaa eri alojen tutkijat, jotka käsittelevät liitteessä talouden yhteiskunnallisia ilmiöitä ja popularisoivat tutkimusalueidensa sisältöä. Liite on kannanotto paremman talouden, paremman talousjournalismin ja talouden tietopohjan laajentamisen puolesta.

MAAPALLOA JA IHMISIÄ

Pauli Huotari

4 | 1/2021

1/2021 | 5

ILMASTONMUUTOS

Ilmastojournalismia talouskasvun ehdoilla Journalismi on kehittynyt nokisen fossiili­kapitalismin kanssa rinta rinnan. Mediaa voi olla vaikeaa muuttaa, joten kenties tarvitaan uusia tiedotusvälineitä, valtiotieteilijä pohtii.

J

TEKSTI = TIMO HARJUNIEMI

OURNALISMISSA

käsitellään ilmaston lämpenemistä hyvin paljon. Ilmastotutkijoiden huolestuneet puheenvuorot saavat tämän tästä runsaasti tilaa tiedotusvälineissä, ja onpa jopa ilmastoteemoille omistautuneita kirjeenvaihtajia.

Ilmastonäkökulmat ovat näkyvästi esillä myös talousjournalismissa, kun entistä ärhäkämmistä ja arvaamattomammista luonnonilmiöistä tulee itsestään selvä osa vastuullisten yritysten riskienhallintakulttuuria.

Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, että journalismin tulisi ottaa ilmastokriisi vielä huomattavasti nykyistä vakavammin.

Maaliskuussa Elokapina-ympäristöliike osoitti mieltään Sanomatalolla Helsingissä ja vaati, että maan suurimman päivälehden Helsingin Sanomien pitäisi käsitellä ilmastokriisiä nykyistä kattavammin ja pontevammin.

Se, että ilmasto on juttuaihe tai näkökulma, ei riitä, vaan eksistentiaalisena uhkana ympäristökriisi pitäisi ottaa kaikkea journalistista tekemistä määrittäväksi reunaehdoksi – sellaiseksi kyseenalaistamattomaksi ydinarvoksi, kuin demokratia on journalismille perinteisesti ollut.

LAKKAUTETUN Vihreän langan entinen päätoimittaja Riikka Suominen kiinnitti taannoisessa blogiHILJATTAIN

Juha Sääski: Parhaan kolmiulotteisen tv-kanavan valintaa, öljy kankaalle, 130 x 100 cm, 2013

tekstissään niin ikään huomiota median ansiokkaiden ilmastojuttujen ja arkijournalismin väliseen railoon: Työlleen omistautuvat toimittajat tekevät erinomaisia ilmastoreportaaseja, mutta seuraavalla sivulla hurrataan talouden komeita kasvulukuja tai mietitään matkailualan kurimusta. Viereinen mainos usuttaa ostamaan älypuhelimen, joka on pantu kokoon kongolaisten lasten kaivamista verimineraaleista.

Tällaiset ristiriidat eivät kumpua journalistien tai tiedotusvälineiden tietämättömyydestä tai ajattelemattomuudesta.

Kyse on niistä historiallisista olosuhteista, joissa journalismi on muovautunut nykyiseen muotoonsa. Journalismi, kuten muutkin teollisuusyhteiskuntien demokraattiset instituutiot, on syntynyt fossiilienergian vauhdittaman talouskasvun ympärille.

Politiikan tutkijan Timothy Mitchellin kuuluisan teesin mukaan moderni massademokratia on ytimeltään ”hiilipohjainen” järjestely. Poliittisia oikeuksia edistämään ryhtynyt työväenliike syntyi kaivoksissa ja tehtaissa kamppailemaan fossiilienergian aikaansaaman talouskasvun hedelmistä. Konfliktit lientyivät hyvinvointivaltion myötä, kun pääoma pakotettiin aiempaa tasaisempaan tulonjakoon.

Puoluevetoinen massademokratia ja fossiilisten polttoaineiden tukema talouskasvu ovat kasvaneet toisiinsa kiinni.

On vaikeaa kuvitella laajaa kansansuosiota nauttivia poliittisia puolueita, jotka

eivät kannattaisi talouskasvua. Ainakin lyhyellä aikavälillä talouskasvun hylkääminen merkitsisi inhimillistä kurimusta ja yhteiskunnallisen epävakauden lisääntymistä. Harva poliittinen liike toivoo moista.

MYÖS NYKYMUOTOINEN JOURNALISMI

syntyi 1800-luvulla, kaupungistuvan teollisuuskapitalismin nokisessa kuhinassa.

Journalismi kasvoi osaksi talouskasvuun nojaavaa fossiilikapitalistista yhteiskuntaa. Se alkoi kerätä itselleen mahdollisimman suuria yleisöjä, joiden huomiosta kulutustuotteita mainostavat yritykset olisivat valmiita maksamaan.

Liberaalidemokraattisesti hallitusta kapitalismista kehittyi journalismin arki­ järki, ideologia, jonka ulkopuolelle on vaikea hypätä.

Myös journalismin kriitikkojen olisi syytä ymmärtää nämä rajat. Ei ole selvää, että journalismi voi katkoa sidoksensa talouskasvuun ja kuluttamiseen. Se on vaikeaa muillekin demokraattisille instituutioille, kuten puolueille.

Toimittajien tai lehtitalojen moralisointi ei välttämättä kanna pitkälle. Voi olla, että nykyistä radikaalimpi ilmastojournalismi edellyttää Hesarin kritiikin sijasta vaihtoehtoisten medioiden kehittämistä. Ainakin osa energiasta kannattaa kanavoida omaehtoiseen tekemiseen.

KIRJOITTA JA ON tutkijatohtori

Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

6 | 1/2021

ILMASTONMUUTOS

Juha Sääski: Häpeällistä 5, öljy kankaalle, 120 X 100 cm, 2016

K

Ympäristötuhon pysäyttäminen vaatii tiedevetoista suunnittelua ja uutta talousajattelua Ihmiskunnan elämäntavan muuttaminen biosfäärin kannalta kestäväksi vaatii talouden, politiikan ja ekologian ymmärtämistä yhdeksi kokonaisuudeksi. Muutos edellyttää tiedevetoista suunnittelua ja valtiojohtoista siirtymäpolitiikkaa, jossa ekologiset reunaehdot ohjaavat talouden kehitystä.

ORONAKRII­ SIN

SUPIS­

kansantaloutta pyritään elvyttämään TAMAA

takaisin kasvuun.

Samaan aikaan pitäisi hillitä tehokkaasti nopeasti etenevää ilmastokriisiä.

Ilmastokriisin hillitsemiseksi Suomen tavoitteena on hiilineutraalius eli laskennallisten hiilipäästöjen nollaaminen vuoteen 2035 mennessä ja sen jälkeen tase negatiiviseksi. Päästöt laskevat, mutta ovat 30 vuoden tutkimusjakson aikana ajoittain myös nousseet, eikä vähenemisen nykyvauhti riitä ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.

Suomen ilmastotoimia ohjaa kestävän kasvun ohjelma, joka nojaa alakohtaisiin tiekarttoihin, eli eri teollisuudenalojen palkkaamien konsulttien tekemiin hahmotelmiin siitä, miten päästövähennysten on mahdollista toteutua.

Itsenäinen monitieteinen tutkimusyksikkö BIOS kuvaa eduskunnan talousvaliokunnalle jättämässään lausunnossa karttoja ”toiveiden tynnyriksi”, joka sisältää päällekkäisiä laskelmia resurssien käytöstä ja perusteettoman optimistisia arvioita tekniikan kehityksestä. ”Kokonaisnäkemys muutoksen ehdoista ja tavoitteista puuttuu, samoin luonnonvarojen kulutuksen seuranta”, harmittelee BIOSin tutkija Tere Vadén.

Suomessa luonnonvarojen kulutus on suurta henkeä kohden, joten kestävän kulutustason saavuttamiseksi sitä pitäisi roimasti vähentää. Kokonaiskulutuksen tulisi Biosin laskelmien mukaan laskea nykyisestä noin

TEKSTI = MIIA VISTILÄ

650 miljoonasta tonnista vuodessa noin kahteensataan miljoonaan tonniin vuoteen 2070 mennessä. Toistaiseksi missään päin maailmaa ei ole onnistuttu luonnonvarojen käytön vähentämisessä talouden kasvaessa.

Suomen kestävän kasvun ohjaustoimet keskittyvät taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen. Ilmastotavoitteet ehkä toteutuvat, jos monta optimistista sattumaa osuu kohdalleen.

Prioriteetit ovat nurinkuriset, sillä jos taloustavoitteet toteutetaan maapallon ekologisen kantokyvyn kustannuksella, lyhyt­ aikainen hyöty johtaa ympäristön korjaamattomaan tuhoon. Talousjärjestelmän toimintaperiaatteet voidaan neuvotella ihmisten kesken uudelleen, mutta ympäristön toimintaa ohjaavia luonnonlakeja emme pysty muuttamaan.

BIOSIN MUKAAN EKOLOGINEN

pitää yhdistää talousajatteluun. Meidän tulee ymmärtää paremmin talouden ekologisia ja sopimuksellisia reunaehtoja ja päästää irti talouden vanhoista paradigmoista.

TIETO

”Tarvitaan siirtymäpolitiikkaa, jossa valtio ohjaa taloutta ekologisista reunaehdoista lähtien. Pitkään on ajateltu, että talous on vaan teknologisesti neutraalia rahataloutta ja markkinat tuottavat parhaat ratkaisut. Jotta saavutetaan siirtymäpolitiikan tavoiteet, tarvitaan ekologisista reunaehdoista lähtevää, tieteeseen perustuvaa aktiivista teollisuuspolitiikkaa. Ei voida enää ajatella, että katsotaan mitä markkinoilta tulee. Valtion täytyy ohjata taloutta ja tarvittaessa investoida itse”, sanoo tutkija Paavo Järvensivu BIOSilta.

Valtion pitäisi investoida sekä muutoksen suunnitteluun että toteutukseen. Järvensivun mukaan tarvitaan ”missiopohjaista innovaatiopolitiikkaa, eli valtio päättää mitä ratkaisuja tarvitaan ja kerää parhaat tahot niitä tekemään”.

Kokonaisnäkemystä tarvitaan, jotta investoinnit ovat tehokkaita ja järkeviä. Eri sektorien tulee pyrkiä koordinoidusti tahoillaan kestävämpien toimintamallien kehittämiseen ja käyttöön ottamiseen. Edistys yhdellä kestävän kehityksen alueella ei

saa johtaa ongelmiin toisella alueella.

Bios ehdottaa muutoksen koordinointiin tiedevetoista teollisen murroksen suunnitteluyksikköä (System Upgrade Design Unit) eli SUDUa, ja sille 50 miljoonan euron rahoitusta ensimmäiseksi viideksi vuodeksi.

Summaa voi hahmottaa vertaamalla sitä esimerkiksi hallituksen turvetuotannolle kehysriihessä myöntämään 70 miljoonan euron tukeen.

talous­politiikalle. Presidentti Joe Biden kohentaa Yhdysvaltojen taloutta 6 biljoonan dollarin elvytyspaketilla, 18 000 dollarilla eli noin 14 000 eurolla kansalaista kohden. Suomen väkilukuun suhteutettuna vastaava rahamäärä olisi vähän alle 78 miljardia euroa, tämän vuoden valtion talousarviossa menot ovat noin 65 miljardia.

Laajan työelämää ja sosiaalista hyvinvointia käsittelevän tukipaketin myötä esimerkiksi sadat miljoonat yhdysvaltalaiset saavat 1 400 dollarin kertakorvauksen ja liittovaltion työttömyystuen maksamista jatketaan elokuun loppuun ja se nostetaan 400 dollariin viikossa. Pitkäaikaisempaa tukea ohjataan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja varsin pohjoismaisessa hengessä taloudellisen eriarvoisuuden vähentämiseen. Paketti rahoitetaan Yhdysvalloille poikkeuksellisesti nostamalla laskussa ollutta suuryritysten ja pääomatulojen verotusta.

BIOSLAISTEN VISIOIMA SIIRTY­

ekologisista reunaehdoista ja pyrkii kestäviin ekologisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin. Se eroaa lähtökohdiltaan ja mittaustavoiltaan nykyisestä käytössä olevasta kasvuun perustuvasta ja brutto­ kansantuotteella mitattavasta talousajattelusta. Bruttokansatuote ei kerro, miten kasvu on saatu aikaan, eikä mitä sen saamiseksi on mahdollisesti tuhottu. ”Kestävä siirtymäpolitiikka on ajallista ja paikallista. Erilaisissa yhteiskunnissa on erilaiset ekologiset ja sosiaaliset tavoitteet. Niiden saavuttamiseksi täytyy tehdä eri asioita ja mittaamiseksi käytetään erilaisia MÄPOLITIIKKA LÄHTEE

MONI VASTUSTAA VALTION PUUT­

markkinoiden toimintaan, ainakin silloin, kun tuetaan muuta kuin oman alan teollisuutta. ”Valtio tukee nytkin monia aloja ja määrittää markkinoiden toimintaa sataprosenttisesti joka tapauksessa. Kun markkinoiden vapauskin on valinta niillä aloilla joilla sitä on, määrittelyn määrä ei muutu, vaikka sen sisältö olisikin toinen”, Tere Vadén huomauttaa.

Yllättäen Yhdysvallat näyttää mallia elvyttävälle, poliittisia päämääriä palvelevalle ja maansa perinteestä poikkeavalle TUMISTA

1/2021 | 7

ILMASTONMUUTOS

Tavoitteena kestävät työurat Lomautettujen kouluttaminen vakauttaisi tulevaisuutta, kirjoittaa SAK:n asiantuntija.

Juha Sääski: Luonto vastaa, öljy kankaalle, 140 X 170 cm, 2020

lukuja”, Järvensivu täsmentää.

Bios on kehittänyt siirtymäpolitiikan seurantaan ja arviointiin siirtymäpolitikan kojelaudan. Sen mukaan Suomessa pitäisi seurata ympäristöön liittyvinä muuttujina hiilitasapainoa ja luononvarojen kokonaiskäyttöä, taloudellisina muuttujina valtion maksukykyä ja siirtymätyöllisyyttä, sekä yhteiskunnallista resilienssiä.

Hiilitasapainoa eli hiiltä ilmakehään päästävien ja päästöjä sitovien nielujen summaa seurataan jo osana ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Hiilipäästöjen ja luonnonvarojen kulutuksenkaan mittaaminen ei kerro suoraan biosfäärin monimuotoisista säätely- ja ylläpitomekanismien säilyvyydestä. Niiden ymmärtäminen ja tilannetta peruuttamattomasti huonompaan muuttavien murrosten ehkäiseminen vaatii laadullista tutkimusta.

EKOLOGISTEN REUNAEHTO­

siirtymäpolitiikassa tarvitaan Järvensivun mukaan parempaa ymmärrystä – ja kansalaiskeskustelua – rahan olemuksesta ja talouden sopimuksellisista reunaehdoista. ”Demokratiassa päätösten pitäisi syntyä avoimen tiedon ja keskustelun pohjalta”, Järvensivu muistuttaa.

Hänen mukaansa keskustelua pitäisi käydä myös talouden perusasioista: ”Miten raha syntyy?

Mitä todellisia budjettirajoitteita meillä on? Mikä oikeasti rajoittaa taloudessa tehtäviä toimenpiteitä? Mitkä mekanismit niihin vaikuttavat? Mitä valtion maksukyky pohjimmiltaan tarkoittaa ja JEN OHELLA

mikä kaikki olisi oikeasti talouspolitiikassa mahdollista?”

Järvensivu kritisoi vallitsevia taloustieteen ja siihen perustuvan politiikan taustaoletuksia: ”Valtiovarainministeriönkin käyttämän talouspolitiikan perusajatus on, että talouden muutoksiin vaikuttavat lähinnä väestömäärä ja ikärakenne.

Innovaatioiden ja investointien vaikutuksia makrotalouden mallinnus ei juuri edes pyri huomioi-

BIOS • tutkii ympäristö- ja resurssitekijöiden vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan • tuottaa tietoa kestävään tulevaisuuteen pääsemiseksi ja pyrkii parantamaan kansalaisten ja päättäjien ennakointikykyä • kahdeksan tutkijaa eri aloilta • perustettu vuonna 2015 • toimisto Helsingissä • rahoittajina Koneen Säätiö ja Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto

maan – ja sitten ihmetellään kun muutokset tulevat yllätyksenä ja mallit eivät vastaa todellisuutta.”

JULKISEN JA YKSITYISEN TA­ LOUDENPIDON erojen ymmärtä-

minen on tärkeä osa taloudellista yleistietoa. Valtioita eivät koske samat rajoitteet kuin yksityisiä talouksia, koska valtiot tai valtioliitot ovat rahan liikkelle­ laskijoita ja niillä on verotusoikeus. Siirtymäpolitiikka siirtäisi euroalueen kohti funktionaalista

rahoitusta, jossa budjetista voidaan rakentaa yli- tai alijäämäinen yhteiskunnan ja talouden muiden tavoitteiden mukaan.

Suomessa elvyttävä, alijäämäinen tai rajustikin velkaan perustuva talouspolitiikka on mahdollista Euroopan keskuspankin (EKP) tuella. Jos EKP ilmoittaa jatkossakin takaavansa euroalueen vakauden ”hinnalla millä hyvänsä” eli ”whatever it takes” kuten EKP:n pääjohtaja Mario Draghi vakuutti 2012, vahvakaan elvytys ei uhkaa valtioiden velanhoitokykyä.

Raha ja velka syntyvät sosiaalisilla sopimuksilla. Nykyisessä talousjärjestelmässä yksityiset pankit luovat rahaa. Sitä syntyy, kun pankit myöntävät lainaa. Uutta rahaa luodaan myönnetyn velkasumman verran kirjoittamalla numeroita digitaaliseen järjestelmään. Lisäksi merkitään velalle korko, jota vastaavaa summaa ei luoda järjestelmään rahaksi. Velkaa siis syntyy enemmän kuin rahaa, ja sitä on maailmassa enemmän kuin rahaa. Kaikkia velkoja ei siis voisi edes teoriassa maksaa olemassa olevilla rahoilla.

Bios muistuttaakin kojelaudassaan, että ”raha ja velka ovat sopimuksenvaraisia asioita, eivätkä ne ole elimellisessä yhteydessä mihinkään aidosti rajalliseen kuten saatavilla oleviin arvometalleihin. Ihmisyhteisöt voivat aina neuvotella raha-asiansa uudestaan. Viime kädessä ihmistyövoima, osaaminen, teknologia, luonnonvarat ja poliittinen mielikuvitus ratkaisevat, mitä yhteiskunnat voivat saavuttaa.”

S

TEKSTI = ALLI TIENSUU

ja työelämä vaativat radikaaleja muutoksia, jotta ilmaston keskilämpötilan nousu voidaan pysäyttää Pariisin ilmastosopimuksessa rajattuun 1,5 asteeseen. Koronaviruspandemia on osoittanut, että yhteiskuntaan ja talouteen vaikuttavia erittäin järeitäkin toimia on mahdollista tehdä jopa hyvin nopeasti, jos se koetaan tarpeeksi välttämättömäksi.

Koronapandemian torjuntatoimet ovat vaikuttaneet dramaattisesti työllisyyteen. Varsinkin lomautettujen osuus on pandemian aikaan kasvanut. Helsinki Graduate School of Economicsin mukaan vuonna 2020 lomautusjaksoja alkoi 454 000, mikä on yli viisi kertaa enemmän kuin vuonna 2019.

Esimerkiksi kuljetus- ja palvelualan työntekijöitä on lomautettu. Lienee selvää, että nämä alat muuttuvat teollisuustoimialojen lisäksi hiilineutraalisuutta tavoittelevassa yhteiskunnassa, kun elämäntapamme ja kulutustottumuksemme muuttuvat. Työntekijät tulee huomioida tässä murroksessa varmistamalla heille oikeudenmukainen siirtymä ja turvaamalla heidän työuransa jatkuminen aktiivisella työvoimapolitiikalla.

UOMALAISTEN ELÄMÄNTAPA

että muutosta tarvitaan elämäntapamme lisäksi myös suomalaiseen työvoimapolitiikkaan. Vaikka lomautettujen määrä kasvoi viime vuonna kymmenillä tuhansilla, työ- ja elinkeino­ ministeriön tilastotietojen mukaan työvoimakoulutuksen aloittaneita lomautettuja oli vain noin tuhat enemmän kuin vuonna 2019.

Huomattava osa lomautetuista on nyt ollut yli vuoden lomautettuna – heistä on tullut pitkäaikaistyöttömiä.

Nyt olisi välttämätöntä ohjata niin työttömiä kuin lomautettujakin kehittämään osaamistaan. Toivottavasti mahdollisimman moni lomautetuista pääsisi palaamaan vielä vanhaan työhönsä. Valitettavasti kuitenkaan työhönsä palaavillekaan mikään ei ole tällä hetkellä varmaa, kun yhteiskunnassamme tapahtuu ja tarvitaankin suuria muutoksia.

VIIMEISTÄÄN PANDEMIA OSOITTI,

palata vanhaan työhönsä jossakin vaiheessa, nyt olisi oiva hetki tarjota hänelle oman osaamisen kehittämistä, joka kantaa myös tulevaisuuden muutosten tuulissa. Lyhyetkin koulutukset, jotka antavat digitaitoja tai parantavat sosiaalisia taitoja ja verkostoja, antavat aivan jokaiselle tulevaisuuden vähähiilisessä työelämässä tarvittavaa osaamista.

Aktiivisinkaan työvoimapolitiikka ei voi auttaa kaikkia työnhakijoita, jos kaikille ei yksinkertaisesti riitä työpaikkoja, kuten kävi pandemian aikaan. Työvoimapolitiikan avulla voidaan kuitenkin parhaimmillaan auttaa työntekijöitä pääsemään kiinni kestäviin työuriin ja siten parempaan tulevaisuuteen.

VAIKKA LOMAUTETTU VOISI

KIRJOITTA JA ON työvoimapoliittinen asiantuntija SAK:ssa.

Tule katsomaan Rauhankasvatusinsituutin puheenjohtaja, kansanedustaja Bella Forsgrénin sekä muiden yhteiskunnallisten ajattelijoiden, kasvattajien ja vaikuttajien näkökulmiin siitä, mitä rauha ja rauhankasvatus ovat tänä päivänä.

– kriittisiä analyysejä politiikasta ja taloudesta Poliittinen talous julkaisee talouden instituutioiden, talouspolitiikan, talousdiskurssien ja taloustieteen poliittisia analyyseja sekä toimii poliittisen talouden tutkimuksen edistämisen suomalaisena keskustelufoorumina.

“Mä olen joskus miettinyt, että miltä mahtaisi näyttää maailma, missä jokainen ihminen saisi olla oma itsensä, emmekä syrjisi toinen toistamme. Ehkä suurin ero olisi se, että vähemmistöjen edustajat ei joutuisi käymään niin paljon keskusteluja ja prosessoimaan asioita, vaan pystyisimme keskittymään omaan elämäämme sataprosenttisesti.”

Lehti avoimesti luettavissa osoitteessa journal.fi/poliittinentalous Lehteä julkaisee Poliittisen talouden tutkimuksen seura ry

vuotta rauhankasvatusta

www.rauhankasvatus.fi

Olemme tukenasi Olemme tukenasi urasi ja elämäsi urasi jaOlemme elämäsi eri vaiheissa tukenasi

eri vaiheissa urasi ja elämäsi Haluamme, että kehityt työssäsi ja olet valmistautunut yllättäviinkin tilanteisiin.

eri vaiheissa

Haluamme, että kehityt työssäsi ja olet valmistautunut yllättäviinkin tilanteisiin.

Haluamme, että kehityt

työssäsi ja olet valmistautunut yllättäviinkin tilanteisiin. Laajat

työelämäpalvelut ja vapaa-ajan edut.

Laajat työelämäpalvelut ja vapaa-ajan edut.

Liity proliitto.fi

Liity proliitto.fi Laajat työelämäpalvelut ja vapaa-ajan edut.

Liity proliitto.fi

1/2021 | 9

TYÖMARKKINAT

On the verge of platform failure Once the coordinated exchanges are not beneficial to the actors involved, the platform will fail.

TEKSTI = ALICE WICKSTRÖM

This essay is published in English, as then the platform workers of whom many speak English, are provided for a better access to a discussion concerning their position.

companies often fail to provide decent pay, basic rights or security for their workers. Simply because they, according to themselves, are not employers and, therefore, not responsible for the individuals their operations depend upon.

They prefer to think of themselves as facilitators of exchange.

This function as a discursive shield towards critique related to the labor conditions, which is legitimized through a societal entrepreneurial ethos. More importantly, however, it allows platform companies to put themselves forward as ‘coordinators’ stepping into existing markets. This explanation is downplaying how they also govern the relations between the different actors and thus constitute the market as such.

WE KNOW THESE

I

Juha Sääski: Elämänhallintaa, öljy kankaalle, 140 x 190 cm, 2017 WAS RECENTLY OF­

free lassis with my Indian takeaway for not ordering it through Wolt. For the restaurant, it was simply more viable to give things away than having the margins eaten up. On Christmas Eve, an eager driver insisted on us cancelling our ride on Uber and paying him directly. For him, Uber was indeed a platform of opportunities though not quite FERED

in the same way the company seems to imagine it.

I started to wonder what these encounters had in common, and if they possibly could tell us something about the current state of the platform economy. For is not the celebrated promise of companies such as Wolt and Uber to increase connectivity, productivity and prosperity? Why is it then that actors, who are supposed to benefit from the platforms, go out of their way to avoid them?

Platform companies do, however, not ‘just’ connect customers with producers, but connect them in ways that allow them to profit from the interactions. And yes, this is their business model and they should, arguably, be offered fair compensation for their efforts. to sell their work directly, outside the platforms, it must be a sign that something is not working. Perhaps, one could even call it a platform failure? In contrast to a market failure, where resources are not allocated efficiently at equilibrium, a platform failure may be understood as a situation where the coordinated exchanges are not beneficial to the actors involved. The value is distributed asymmetrically. Based on the aforementioned encounters, it would ironically seem as if it may be the platforms themselves that offset the possibilities for actors to form satisfactory relationships.

This as they are coordinated to meet at a price that is not viable once the companies’ commission has been deduced. Thus, while the companies offer their ‘partners’ the opportunity to ‘increase sales’, it does not, necessarily, mean that it is profitable for them. Just as little as ‘being one’s own boss’ automatically would translate into freedom for a courier (phrases borrowed from Wolt’s website).

These are narrations and not reflections of the material circumstances. This is of further importance as the companies often emphasize the ‘freedom’ of participation, which may be true if one does not account for the broader socio-contextual circumstances of the exchange. For example, WHEN ACTORS BEGIN

over a year into the Covid-19 pandemic restaurants have basically become dependent on platforms.

The freedom of choice is thus highly questionable.

The same goes for the many couriers and drivers who struggle finding other forms of employment on the Finnish labor market for structural reasons.

Some might say that platforms should be left alone to self-regulate, which is not, necessarily, compatible with the companies’ coordinating efforts and the resources they allocate. An alternative is to properly investigate the current situation from the perspective of all parties involved, and hold the platform companies accountable for their role in governing the relations.

A final, and arguably more intriguing, option would be to further explore the possibility of collectively owned platforms, driven by reciprocity and with, perhaps, a healthy dose of skepticism towards the idea that everything should be offered on-demand. For if free lassis and cancelled rides tell us anything, it is that there is an urgent need to create a better system outside of capitalist control, and where recognition and respect is given precedence. Such relationships may not only survive, but thrive in the ruins of failing platforms.

THE SOLUTION?

THE WRITER IS a PhD Student at the Department of Management Studies, Aalto University School of Business. Her research focuses on the relationship between digital technologies, work and society, and platform work in particular.

TYÖMARKKINAT

Alustatalous vastaan todellisuus Huolimatta voimakkaasti tappiollisesta toiminnastaan alustayhtiöt ovat mielikuvien turvin keränneet valtavia rahoituspääomia. Tilanne on nyt muuttumassa. TEKSTI = MAIJA MATTILA

R

UOKALÄ­ HETTIYHTIÖ DELI­VEROON

listautumisesta Lontoon pörssiin maaliskuun lopulla odotettiin yhtä vuosikymmenen suurimmista listauksista. Sen piti kerätä jopa 10 miljardia euroa, mutta potti jäi lopulta 1,5 miljardiin.

Muutama suuri sijoitusyhtiö ilmoitti ennen Deliveroon lis-

tautumista, etteivät ne osallistu sen antiin. Keskeisenä syynä oli Deliveroon liiketoimintamalli, jossa ruokalähetit ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia vailla minimipalkkaa ja työntekijän sosiaaliturvaa.

Deliveroon pörssifloppi tapahtui vain muutama viikko sen jälkeen, kun Uber hävisi oikeusjutun Britannian korkeimmassa oikeudessa. Ratkaisu oli päätepiste vuosia eri oikeusasteissa

jatkuneelle kiistalle Uberin kuljettajien työntekijästatuksesta.

Päätöksen seurauksena Uber luokitteli kaikki kuljettajansa Britanniassa työntekijöiksi.

Näin heillä on jatkossa oikeus minimipalkkaan, sairausajan palkkaan, lomiin ja eläkkeisiin.

DELIVEROON JA UBERIN TA­

osoittavat, ettei vaatimus alustatalouden työntekijöiden oikeuksista ole pelkkää PAUK­S ET

sanahelinää, vaan se vaikuttaa reaalimaailmaan.

Työntekijän asema näyttää olevan tarvittava kiinnepiste todellisuuteen alustatalouden maailmassa, jossa mielikuvilla dynaamisesta liiketoiminnasta on suuri merkitys. Huolimatta alustayhtiöiden usein voimakkaasti ja pitkäaikaisesti tappiollisesta toiminnasta, ne ovat näiden mielikuvien turvin keränneet valtavia rahoituspääomia.

Nyt mielikuvat ovat alkaneet karista. Aika näyttää, mitä seurauksia tällä on laajasti. Suomessa odotellaan, mitä Wolt ja Foodora tekevät Työ- ja elinkeinoministeriön työneuvoston katsottua, että yhtiöiden ruokalähettien pitäisi olla työntekijöitä eikä yrittäjiä.

KIRJOITTA JA ON Kalevi Sorsa

-säätiön hankevastaava ja yhteiskuntatieteiden tohtori.

ILMOITUS

Kolme korjausta maailmantalouteen: 1. Rahoitusmarkkinat verolle 2. Loppu veroparatiiseille 3. Kehitysmaiden velat mitätöitävä Liity mukaan oikeudenmukaisemman ja tasapuolisemman globalisaation puolesta. www.attac.fi/jaseneksi

Ammattiliitot ovat koronasta kärsivissä yhteiskunnissa työntekijöiden turvana Koronan aikana muun muassa kansalaisyhteiskunnan tila on heikentynyt.

Ammattiliitot antavat suojaa heille, joilla voi olla yhteiskunnassa muuten heikko asema.

KORONA ON JÄTTÄNYT työn-

tekijät monessa maassa oman onnensa nojaan. Sosiaaliturvasta olisi apua, mutta monessa taloudellisesti köyhässä maassa ei ole sosiaaliturvaa tai sen taso on vähäinen. Koska palkkataso on jo valmiiksi matala, ei työntekijöillä ole ollut mahdollisuutta säästää pahan päivän varalle.

Ammattiliitot ovat voineet koronan aikana tarjota työntekijöille tietoutta oikeuksistaan sekä suojavarusteita. SASK on myös toimittanut kumppaniensa kautta hätäapua työntekijöille, jotka ovat yllättäen menettäneet toimeentulonsa. Voimakas ammattiyhdistysliike tarjoaa apua myös silloin, kun yhteiskunnan muut rakenteet pettävät: esimerkiksi Indonesiassa ammattiyhdistysliike on taistellut voimakkaasti työntekijöiden oikeuksia heikentävää Omnibus-lakipakettia vastaan.

Joskus ay-aktiivit tekevät töitä henkensä edestä, kirjaimellisesti.

Esimerkiksi Kolumbia ja Filippiinit ovat hengenvaarallisia maita ihmisoikeuksien puolustajille. Korona on kaventanut entisestään kansalaisyhteiskuntaa, kun esimerkiksi julkisia kokoontumisia on rajoitettu.

Koronan aikana muun muassa vaateteollisuus on kokenut kovan kolauksen, sillä kotitoimistojen työntekijät ostavat huomattavasti vähemmän vaatteita.

Tämä on puolestaan vaikuttanut vaatteiden tilausmääriin. Moni kansainvälinen vaatebrändi ei toki omista vaatetehtaita, vaan teettää vaatteet alihankkijoilla.

Näinpä alihankkijat monesti kantavat riskit silloin, kun maailmantilanne muuttuu niin, että vaateteollisuus ei enää vedä, kuten koronan aikana on tapahtunut.

Pahnanpohjimmaisina ovat toki työntekijät.

Ammattiliitot ovat paikalla silloin, kun työantaja vaatii, että lomautettu tai irtisanottu työntekijä tulisi pienemmällä palkalla takaisin töihin. Ammattiliitot ovat ensiarvoisen tärkeitä myös silloin, kun puhutaan työturvallisuuskysymyksistä. Esimerkiksi Namibiassa metalli- ja rinnakkaisalojen liitto MANWU on pystynyt neuvottelemaan kiinalaisomisteisten rakennusalan yritysten kanssa siitä, että yritys kustantaa kaikille työntekijöilleen hengityssuojaimet sekä pitää huolta koronaturvallisuudesta.

Mikä SASK? SASK eli Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus on työelämän

ihmisoikeusjärjestö. SASK pyrkii edistämään työelämän perusoikeuksia sekä elämiseen riittävää palkkaa kolmella eri mantereella: Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. SASKin jäseniä ovat suomalaiset ammattiliitot sekä keskusjärjestöt STTK ja SAK. Kumppaneina SASKin toiminnassa ovat pääasiassa kehittyvien maiden ammattiliitot, kansainväliset ammattijärjestöt sekä muutamat koulutus- ja tutkimuslaitokset. SASK tukee koulutusta, jossa vahvistetaan paikallisten liittojen neuvottelutaitoja, jäsenhankintaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Siten ne pystyvät takaamaan maansa työntekijöille mahdollisimman reilut työehdot.

Kaikki kestävästä kehityksestä

Voiko kakku kasvaa syödessä? Kyllä voi!

Teppo Eskelinen ja Matti Ylönen

VASEMMISTOLAINEN TALOUSPOLITIIKKA -Lyhyt oppimäärä

Vasemmistolainen talouspolitiikka – lyhyt oppimäärä kyseenalaistaa ajatuksen luonnonlakien tapaan toimivasta taloudesta, jonka ehtoihin pitäisi vain sopeutua. Tutustu Vasemmistofoorumin ja KSL:n yhteisjulkaisuun verkkosivuillamme!

vasemmistofoorumi.fi

1/2021 | 11

TYÖMARKKINAT

E

Alustatalous ei toimi erillään yhteiskunnallisesta vallankäytöstä Alustatalous on markkinoiden pelisääntöjä ja yksilöiden itsemääräämisoikeutta laajempi yhteiskunnallinen kysymys.

UROOPAN KOMIS­

julkaisi joulukuussa 2020 kaksi odotettua alustataloutta käsittelevää lakialoitetta. Vaikka aloitteet ovat kansainvälisiä edelläkävijöitä, niiden näkökulma alustatalouteen on kapea.

Molemmat aloitteet käsittävät alustatalouden markkinoiden sisällä tapahtuvana ilmiönä.

Digi­taalisten markkinoiden aloite (Digital Markets Act) näkee alustatalouden uhkana tehokkaalle kilpailulle. Digitaalisten palvelujen aloite (Digital Services Act) käsittelee alustataloutta erityisesti uhkana kuluttajien oikeuksille. Nämä eivät kuitenkaan käsittele alustatalouden poik­ keuk­sellisia piirteitä ja laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Viime vuosina alustatalouden on usein kuvattu olevan uhka yksilöiden itsemääräämisoikeudelle. Harvardin kauppakorkeakoulun emeritaprofessorin Shoshana Zuboffin popularisoiman ’valvontakapitalismin’ ytimessä on väite, jonka mukaan alustojen massadatan keräämiSIO

TEKSTI = LEEVI SAARI

nen ja sen analysointiin käytettävät koneoppimisalgoritmit mahdollistavat käyttäjien alitajuisen manipuloinnin. Tämä nähdään perustavanlaatuisena uhkana yksilöiden autonomialle.

Näistä manipulointikyvyistä on kuitenkin vain vähän todisteita. Vaikka alustayritykset ylläpitävät näitä mielikuvia mielellään, hienostuneimmatkaan algoritmit eivät todellisuudessa ole onnistuneet kesyttämään ihmisluonnon monimutkaisuutta.

Huonosti kohdentuneet mainokset ja videosuositukset toimivat liki päivittäisenä muistutuksena mainospuheiden ja todellisuuden välisestä erosta.

KIRJOITTA JA ON tutkinut pro gradussaan alustafirmojen säätelyä Euroopan unionissa

MARKKINOIDEN PELISÄÄNTÖ­ JEN

tai yksilöiden itsemäärää-

TYÖMARKKINAT

Tuloerojen kehityksestä Suomessa Gini-kerroin ottaa huonosti huomioon muutoksia kaikkein korkeimmissa tuloissa.

TEKSTI = MATTI TUOMALA

Juha Sääski: Keskeneräinen työmaa, öljy kankaalle, 195 x 150 cm, 2017–2018

U

SEIN

KUULEE

VÄITETTÄVÄN,

että Suomessa tuloerot eivät ole enää kasvaneet 2000-luvulla. Artikkelissamme (sorsafoundation.fi/eriarvoisuuden-tila-suomessa-2020) Marja Riihelän kanssa osoitamme tuloerojen kasvaneen Suomessa 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2007 asti ja pienen notkahduksen jälkeen jääneen taantuman aikana uudelle korkeammalle tasolle.

Viime vuosina tuloerot ja erityisesti ylimmät tulo-osuudet ovat lähteneet taas kasvuun.

TULOEROJA

Juha Sääski: yksityiskohta teoksesta Elämänhallintaa, öljy kankaalle, 140 x 190 cm, 2017

misoikeuden lisäksi alustatalous tulisi nähdä laajempana yhteiskunnallisena kysymyksenä.

Vaikka huolestuttavimmat väitteet mielenhallinta kyvyistä ovat liioiteltuja, alustatalouden uutuudenviehätyksen alta paljastuu perustavanlaatuisia rajanvetoja julkisen ja yksityisen vallankäytön, omistajuuden sekä taloutta ohjaavien arvojen luonteesta.

Kenellä on legitimiteetti asettaa alustojen pelisäännöt? Miten alustoista seuraaviin vahvoihin taloudellisiin riippuvuussuhteisiin tulee suhtautua? Kuka omistaa alustoilla kerätyn datan ja siitä seuraavat oivallukset? Millaisten arvojen pohjalta tehdään valinnat alustatalouden tuomien hyötyjen ja muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden välillä?

Näihin kysymyksiin vastaaminen edellyttää markkina- ja yksilökeskeisten näkökulmien korvaamista kokonaisvaltaisemmilla yhteiskunnallisilla katsantokannoilla.

VOIDAAN

MITATA

useilla eri mitoilla. Jostakin syystä suosituimpana mittana on pysynyt suhteellisia tuloeroja mittaava Gini-kerroin. Se asettaa pienen painon muutoksiin ylimmissä tuloissa. Suomessa suurimmat muutokset ovat tapahtuneet juuri ylimmissä tuloissa.

Tilastokeskuksen tulonjakoaineistosta puuttuu juuri suurituloisten tuloja. Siellä ei ole

tietoa yritysten jakamattomista voitoista. Emme tiedä, miten yrityksen tulo on tältä osin kohdistunut sen omistajille. Samoin sieltä puuttuu vakuutuskuorissa olevat tulot. Näin ollen eri tulo­ eromitat, muutkin kuin Gini-­ kerroin, aliarvioivat tuloeroja.

messa pienin Pohjoismaista.

On yllättävää, että Britanniassa ylimmän kymmenyksen ja alimman 50 prosentin tulo-­ osuudet ovat nyt likipitäen samoja kuin Suomessa. Lisäksi Britanniassa ylimmän kymmenyksen osuus on nyt lähes sama kuin se oli 30 vuotta sitten.

RANSKALAINEN TALOUSTIETEI­ Tuolle tasolle se nousi lyhyessä LIJÄ Thomas Piketty kollegoiajassa 1980-luvulla Margaret neen kehitti menetelmän, jolla Thatcherin hallituksen aikana, voidaan korjata puuttuvien tu- kun verotuksen progressiivisuutlojen ongelmaa. Siinä kansan- ta reippaasti vähennettiin. Suotulo muunnetaan jakaumaksi. messa verotuksen progressiiviTällä menetelmällä WID-tieto­ suus taas väheni voimakkaasti arkisto (https://wid.world) on 1990-luvulla, jonka seurauksena arvioinut tulo-osuuksien ke- ylimmän yhden prosentin tulo-­ hitystä eri maissa. Näin tulo-­ osuus kaksinkertaistui lyhyessä osuus on helppo ymmärtää, ajassa. toisin kuin abstraktin Gini-kerSuomessa on vähätelty tulo­ toimen avulla. eroja väittämällä niiden olevan Osoittautui, että Pohjoismais- edelleen maailman pienimpiä. ta juuri Suomessa ylimmän tulo­ Yleensä vähättelijät vetoavat kymmenyksen tulo-osuus kai- jonkin vuoden Gini-kertoimeen. kista veron jälkeisistä tuloista on WID:n tulokset kertovat kuitenollut suurin, 26,9 %, vuonna 2018. kin aivan toista.

Viimeisten 30 vuoden aikana se KIRJOITTA JA ON taloustieteen on myös Suomessa kasvanut professori emeritus eniten. Alimman 50 prosentin tulo-osuus, 30 %, on taas Suo-

12 | 1/2021

”…Monen tutkijan mukaan globaalin pohjoisen korona­ pandemiatoimet ovat seurausta uusliberaalista leikkauspolitiikasta”

Juha Sääski: Häpeällistä 3, öljy kankaalle, 140 x 160 cm, 2014–2015

SOSIAALINEN TALOUS

Koronapandemia sosiaalisena murhana Alibudjetoinnilla ja leikkaamalla resursseja on sosiaali- ja terveydenhuoltoa ajettu alas Suomessakin. Epidemian aikaan se kostautui.

TEKSTI = PIA LJUNGMAN

T

BMJ:n kirjoitus kysyi aiheellisesti, eikö ole piittaamattomuutta ihmiselämää kohtaan, että poliitikot ja asiantuntijat sanovat olevansa halukkaita sallimaan kymmenien tuhansien ennenaikaisten kuoleman väestön laumaimmuniteetin vuoksi tai talouden edistämisen toivossa?

GLOBAALISSA POHJOISESSA TALOUDEN

arvostetun lääketieteellisen julkaisun BMJ:n päätoimittaja kritisoi joidenkin maiden poliittisia toimia koronapandemian aikaan kutsuen niitä ”sosiaaliseksi murhaksi”. Kirjoittaja lainasi sosiaalisen murhan käsitteen Friedrich Engelsiltä, joka kuvasi sillä 1800-luvun Englannin luokkasortoa. Engelsin mukaan etuoikeutettujen luokkien luomat olosuhteet johtivat väistämättä ennenaikaiseen ja tarpeettomaan kuolemaan köyhimpien luokkien AMMIKUUSSA 2021

keskuudessa. Saman tendenssin on myös koronapandemia tuonut esille. Köyhät ovat kärsineet koronapandemiasta huomattavasti rikkaita enemmän. Esimerkiksi Britannian köyhempien alueiden kuolleisuus on ollut kaksinkertainen verrattuna maan rikkaimpiin alueisiin. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat jälleen olleet naiset ja lapset sekä rodullistetut vähemmistöt.

Samalla kun sadat miljoonat ovat jääneet työttömiksi, kuitenkin esimerkiksi Yhdysvaltain rikkaimmat miljardöörit ovat kartuttaneet omaisuuttaan 1,3 biljoonalla dollarilla.

ja ihmisten hyvinvoinnin vastakkainasettelu on toiminut viitekehyksenä, jonka puitteissa eri intressiryhmät ovat kamppailleet koronakriisin määrittelystä ja sitä seuraavista poliittisista toimista – kuka saa liikkua ja kuka ei, kuka saa harjoittaa elinkeinoaan ja kuka ei, kuka saa sairastua ja kuka ei, kuka saa kuolla ja kuka ei.

Yhteiskunnallisia jakolinjoja on rakennettu muun muassa ikäihmisten ja nuorten välille tai välttämätöntä lähityötä tekevien ja etätyötä tekevän keski- ja yläluokan välille. Nämä jakolinjat ovat kytkeytyneet olennaisilta osiltaan laumasuojakertomukseen, joka popularisoitiin

monissa rikkaissa maissa jo koronapandemian alkuvaiheessa, toisin kuin esimerkiksi monissa Aasian maissa, joissa pyrittiin WHO:n suositusten mukaan tukahduttamaan koronavirustartunnat nolla­toleranssistrategialla. Rikkaissa maissa koronapandemiaa onkin pääasiallisesti määrittänyt terveydenhoidon kantokyky: käyrää on ollut pakko madaltaa, etteivät terveydenhoitojärjestelmät ylikuormitu.

Monen tutkijan mukaan globaalin pohjoisen koronapandemiatoimet ovat seurausta uusliberaalista leikkauspolitiikasta, joka kytkeytyy myös heikkoon pandemiavalmistautumiseen. Tästä esimerkkinä toimii USA:n ja Euroopan suuri koronakuolleisuus ja liian niukat resurssit vastata globaaliin pandemiaan. Osittain uusliberaalin talouspolitiikan seurauksena koronakriisi on monissa maissa muodostunut poliittisen taistelun ja luokkataistelun näyttämöksi.

Vaikka Suomi on selvinnyt globaalista pandemiasta paremmin kuin moni muu maa, pandemian hoitoa ovat myös Suomessa määrittäneet kamppailut resursseista. Pandemia on tuonut esiin sosiaali- ja terveydenhuollon haavoittuvuuden.

Esimerkiksi Suomen julkista terveydenhuoltoa on pitkään heikennetty sekä alibudjetoinnilla että leikkauspolitiikalla.

Suomessa oli tuhatta ihmistä kohden melkein kahdeksan sairaalapaikka vuonna 2000 mutta määrä oli puolittunut vuonna 2015. Vuosina 2013–2018, sairaalapaikat vähenivät EU:ssa 2.5 %, mutta vähennys oli suurinta Suomessa – kokonaiset 24.8 %.

Asukasta kohden Suomessa oli myös Euroopan neljänneksi vähiten tehohoitopaikkoja koronapandemian alkaessa.

Julkisen sektorin leikkaukset eivät koskeneet pelkästään käytäntöjä vaan myös rakenteita. Esimerkiksi edellisen pääministerin Juha Sipilän hallituksen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen THL:ään kohdistuneet budjettileikkaukset heikensivät tätä koronapandemiassa tärkeäksi havaittua asiantuntijaorganisaatiota merkittävästi.

IHMISTÄ JA IHMISKUNTAA palvelevan infrastruktuurin laiminlyönti tuo väistämättä mukanaan sosiaalista murhaa, ennemmin tai myöhemmin. Siksi talouspoliittisen keskustelun ei pidä kuulua vain pienelle etujoukolle, eikä tavallisia ihmisiä pidä nähdä vain talouspoliittisen päätöksenteon kohteina sen sijaan, että heitä pidettäisiin talouspoliittisen päätöksenteon toimijoina. Koronapandemia on osoittanut, ettei järjestelmän kriiseihin voi vastata niillä toimilla, joilla järjestelmän kriisit on rakennettu.

KIRJOITTA JA ON väitöskirjatutkija Lontoon yliopiston SOAS -yksikössä.

1/2021 | 13

SOSIAALINEN TALOUS

Koulutus talouselämän talutusnuorassa Inhimillisyys vaatii kriittistä ajattelua ja mielikuvitusta.

Niitäkin on hyvä oppia.

TEKSTI = SANNA RYYNÄNEN

J

OS

KOULUTUS­

JÄRJESTELMÄ

alkaa painottaa mitattavaa hyötyä humanististen ja luovien alojen kustannuksella, päädytään kasvattamaan lähinnä hyödyllisiä koneenosia, joiden kyvyt kriittiseen ajatteluun ja empaattiseen kohtaamiseen ovat vaillinaisia.

Tämän huolen on esittänyt yhdysvaltalainen filosofi Martha Nussbaum kirjassaan Talouskasvua tärkeämpää.

Suomessa aiheeseen liittyvää keskustelua on herättänyt esimerkiksi todistusvalintauudistus.

Se on lisännyt lukiossa pitkän matematiikan ja luonnontieteiden suosiota ja vähentänyt kiinnostusta opiskella laajasti muita vieraita kieliä kuin englantia.

Näin kapenee, paitsi yleissivistys, myös ajattelun laveus ja kulttuurinen ymmärrys.

TODISTUSVALINTAUUDISTUK­

SEN YKSI kimmoke on ollut nopeuttaa nuorten siirtymistä jatko-­opintoihin ja niiden kautta työelämään. Se on samalla yksi esimerkki siitä, miten talouselämän tarpeet ovat alkaneet ujuttautua yhä vahvemmin osaksi koulutusta – ja samalla siitä, kuinka huonosti taloudellisen tehostamisen periaatteet sopivat koulutukseen.

Myös yliopistot ovat kulkeneet kohti nopeaa valmistumista suosivia maisteritehtaita, joissa selkeä suuntautuminen kohti

työelämää on alkanut korostua kriittisen ajattelukyvyn aikaa vaativan kehittymisen kustannuksella.

Samalla yliopistot ovat alkaneet lähentyä ammattikorkeakouluja: opintoihin kohdistuvat odotukset kiertyvät yhä tiiviimmin työelämärelevanssin ympärille. Ajattelukyvyn viipyilevä vaaliminen ja monipuolista sivistystä rakentavat laajat tutkinnot uhkaavat jäädä yhä pahemmin jalkoihin.

kehittämistä korostavista kohtaavista opiskelutavoista.

Ajatus siitä, että meillä ei ole varaa parempaan, toistuu päättäjien ja kommentaattoreiden pu­heenvuoroissa.

Viimeistään koronakriisi on kuitenkin osoittanut, että rahaa kyllä löytyy, jos poliittista tahtoa on.

Toisinaan vedotaan myös työntekijöiden saatavuuteen ja huononevaan väestön huoltosuhteeseen. Toisin kuin väitetty rahan puute, hoitajien riittämätön määrä on todellinen este hyvälle hoivalle. Mutta siihenkin voidaan vaikuttaa. Nytkin Suomessa on tuhansia koulutettuja hoitajia muissa kuin oman alansa töissä. Hoitajien palkka- ja työolot on siis saatava kuntoon.

Kuten hoivan tutkijat ovat toistuvasti tuoneet esiin: hyvä hoiva vaikuttaa kalliilta, koska olemme tottuneet siihen, että joku – yleensä nainen – tekee sen puoli-ilmaiseksi.

VIIMEAIKAISET KEHITYSKULUT

ohjanneet koulutusta pikemminkin syvemmälle uusliberalismin suohon kuin sieltä pois.

Eri puolilla koulutusjärjestelmää tehtävät uudistukset pönkittävät vallitsevaa kilpailutodellisuutta ja juoksevat sen rinnalla.

Filosofi Veli-Matti Värri linjaa kirjassaan Kasvatus ekokriisin aikakaudella, että ekokriisin näkö­kulmasta yliopistot ja muut PARHAILLAAN KÄYNNISSÄ OLEVA koulutuksen instituutiot ovat aijatkuvan oppimisen uudistus on nakin toistaiseksi olleet ennemsekin tehty nimenomaan työelä- minkin osa ongelmaa kuin osa män tarpeita huomioon ottaen. ratkaisua.

Laajemmat mahdollisuudet Kriittisen ajattelun ja mielisuorittaa esimerkiksi yliopisto-­ kuvituksen kykyjä vaalivat suoopintoja on toki lähtökohtaisesti jasatamat eri puolilla koulutusoikein hyvä ja kannatettava uu- järjestelmää ovat näin ollen yhä distus. Uudistustyöryhmissä tärkeämpiä – koulutuksen eeon kuitenkin saattanut jäädä toksen rakenteellista muutosta pohtimatta vaikkapa se, mitä odottaessa. uudistus käytännössä tarkoittaa Vain kriittisen ajattelun ja tilanteessa, jossa yliopistojen re- luovuuden vaaliminen voi tehsursseja ei ole vastaavassa mää- dä meistä inhimillisiä. Suhrin lisätty. teistamme toisiin ihmisiin, Aiemmin pienet, opettajan ei-inhimillisiin eläimiin sekä ja opiskelijoiden tiiviin keskus- luonnon­ ympäristöihin se tekee teluyhteyden mahdollistaneet rikkaita ja vastavuoroisia käytopintojaksot saattavat muuttua töarvon ja manipulaation kosuurimmillaan satojen opiske- rostamisen sijaan. Jos koulutus lijoiden massakursseiksi. Täl- kulkee talouselämän talutusnuolöin saatetaan joutua käytännön rassa, ihmisyys kaventuu, solisyistä tekemään senkaltaisia pe- daarisuus rapautuu ja maapallo dagogisia myönnytyksiä, jotka murenee alta. kuljettavat kohti helposti arvioi­ KIRJOITTA JA ON yhteiskuntatieteilijä tavia suoraviivaisia suoritustaja Itä-Suomen yliopiston sosiaali­ poja, jälleen poispäin reflektiota pedagogiikan yliopistonlehtori (ma.). ja kriittisen ajattelun syvällistä OVAT

Juha Sääski: Katse eteenpäin, öljy kankaalle, 120 x 152 cm, 2015

H

SOSIAALINEN TALOUS

OIVAN JA VAN­ HUSTENHOI­ DON tila muut-

tuu hitaasti.

Yhteiskunnallisessa retoriikassa vallitsee konsensus siitä, että satsauksia tarvitaan enemmän. Käytännön toimet jäävät silti vajaiksi, ja hoivakotien kriisit ovat toistuvia. Vaikka hoitohenkilöstön minimimitoitus vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa on nyt kirjattu lakiin, esimerkiksi kotihoidossa on edelleen suuria ongelmia.

Talouspolitiikassa hoiva jää usein marginaaliin, tai se ymmärretään hyvin kapeasti. Hoivan tutkimuksessa on jo vuosikymmeniä esitetty, että hoiva tulisi ottaa yhteiskuntapolitiikan keskiöön. Suuri osa hoivatyöstä on palkatonta. Monia huolen-

pidon, avunannon, hoivan ja hoidon muotoja harjoitetaan perhepiirissä ja läheisten, naapureiden ja ystävien kesken.

Tämä ihmisiä hengissä ja hyvinvoivina pitävä toiminta on elinehto yhteisöille ja kaikelle ihmisten toiminnalle.

Palkkatyön piirissä tehtävän ammattitaitoa vaativan hoivatyön palkkataTEKSTI = HANNA-KAISA HOPPANIA so ja työolosuhteet ovat tärkeitä talous­ poliittisia kysymyksiä. Kun julkisten palvelujen kin, että hoiva aina jotenkin järmyöntämiskäytäntöjä kiriste- jestyy. Käytännössä yksittäisten tään tai asiakaskäyntien kestoja hoitajien jaksamista ja työetiiklyhennetään vaikka vanhusten kaa venytetään, tai vastuu valuu kotihoidossa, odotetaan kuiten- omaisille, jos sellaisia on.

Hoiva-ala on talouden marginaalissa

Hoivan palkat ja laatu ovat kärsineet. Silti, jos tahtoa on, rahaa löytyy kyllä.

HOIVAA TUTKINEET TALOUSTIETEILI­

ovat todenneet, että jos laatua halutaan säilyttää, hoivaan tulee panostaa suhteessa enemmän kuin aiemmin, sillä työvoimavaltaisella hoiva-alalla samanlainen tuottavuuskasvu ei ole mahdollista kuin useilla teollisuuden sektoreilla.

JÄT

KIRJOITTA JA ON tutkija ja Poliittisen talouden tutkimuksen seuran puheenjohtaja.

14 | 1/2021

MAKROTALOUS

Kapitalismin seuraava vaihe saattaa olla jo täällä Koronakriisin myötä viimeisetkin padot 2020-luvun valtiokapitalismin tieltä näyttävät murtuvan. Keskuspankkikapitalismin vaihe saattaa jäädä vain vuosikymmenen mittaiseksi.

TEKSTI = JUSSI AHOKAS

K

huolen velan kestävyydestä pitämällä ohyhteiskunnalliset vai- jauskorot nollan tuntumassa ja ostamalla kutukset ovat olleet markkinoilta valtioiden velkaa ja muita monenlaisia. Kun arvopapereita ennennäkemätöntä tahtia. globaalin terveyskriisin etenemistä ja Menestyksekkäästä kriisi­ hallintaa tulevina vuosina analysoidaan, vastauksesta talouspoliittiseen kansalliset kriisivalmiussuunnitelmat, tutkiskeluun terveydenhuollon rakenteet ja sosiaalitur- Kun koronapandemian alkamisesta on van instituutiot käydään huolellisesti läpi. kulunut vuosi, viimein alkaa näyttää silVaikka tämänkaltaista pandemiaa tä, että virus saadaan riittävästi on pidetty mahdollisena hallintaan. Paluu avoimeen jo pitkään, ärhäkkäästi talouteen ja vapaaseen tarttuva virus pääsi ylliikkumiseen on jälleen ”Kaikki tuntuvat lättämään ihmisyhmahdollista. Tämä pohtivan, miten teisöt niin rikkaissa tarkoittaa sitä, että keskuspankkien kuin köyhemmistaloudelliset kriisi­ säkin maissa. tukema velkavetoinen toimet voidaan Koronakriisi jättää taakse ja takapitalistinen talous mittasi talouspolilouspolitiikassa voipysyy pystyssä ja mitä daan siirtyä jälleen tiikan reaktiokyvyn. jatkossa tapahtuu.” tutumpien, vähemmän Edellisestä globaalista talouskriisistä oli rajujen toimenpiteiden ehtinyt kulua tuskin vuoaikaan. sikymmentä, kun maailmanTalouspoliittista keskustetaloutta kohtasi uusi valtava shokki. lua seuratessa ensimmäisenä mieleen ei Ehkä lyhyt aika edellisestä kriisistä olikin nouse helpotuksen huokaus. Päinvastoin, onnenpotku, sillä finanssikriisissä opitut viime aikoina on ollut helppoa törmätä konstit toimivat myös koronaviruksen ta- taloustieteilijän, keskuspankkiirin, sijoitloudellisten vaikutusten hallinnassa. tajan tai taloustoimittajan pohdiskeluun Sekä keskuspankit että hallitukset otsa kurtussa siitä, mitä taloudessa ja taympäri maailman antoivat elvytyskonei- louspolitiikassa tuleman pitää. densa laulaa. Globaalin finanssikriisin Keskeinen kysymys on ollut se, kuinjälkeen käytettyjä konsteja hyödynnettiin ka suureksi keskuspankkien rooli nykyvuoden 2020 aikana määrätietoisesti. Val- muotoisessa kapitalistisessa taloudessa tiot velkaantuivat, ja keskuspankit pitivät on noussut. Kun talous rakentuu velalle, ORONAPANDEMIAN

keskuspankkien tarjoamalle likviditeetille ja jatkuvalle ”epätavanomaiselle” raha­ politiikalle, kohta on vaikea kuvitella toisenlaista taloutta.

Voiko tällainen talousjärjestys olla kestävä? Millaiset taloudelliset vaarat meitä uhkaavat?

Koronakriisi teki keskuspankkikapitalismin näkyväksi Kiinnostavaa ehkä on, että lopulta koronakriisiä seuraavissa taloudellisissa olosuhteissa ei ole paljonkaan uutta. Oikeastaan olemme eläneet tällaista kapitalismin vaihetta globaalista finanssikriisistä lähtien. Kun syvästi velkaantunut ja finansoitunut eli koko ajan enemmän rahoitusmarkkinoiden johdolla toiminut talousjärjestelmämme ajautui vuoden 2008 lopussa sisäsyntyiseen kriisiin, järjestelmän kannattelu sälytettiin ensisijaisesti keskuspankkien harteille.

Tähän oli useita syitä. Ensinnäkin, rahoitusmarkkinakriisin seurausten korjaamisessa välttämättä tarvitaan viimekätistä lainaajaa, mikä moderni keskuspankki talousjärjestelmälle on. Toiseksi, mitä laajemmin talous pyörii velan – yksityisen tai julkisen – varassa, sitä tärkeämpää likviditeetin määrä ja rahoituksen hinta ovat. Näistä tietysti päättää ensisijaisesti keskuspankki.

Kolmanneksi, viime vuosikymmeninä makrotaloudellinen ajattelu sekä teoriassa että käytännössä oli päätynyt vahvasti

Juha Sääski: Valo yössä, öljy kankaalle, 84 x 84 cm, 2015–2016

siihen, että nimenomaan rahapolitiikka ja itsenäiset keskuspankit ovat sinällään riittäviä tehokkaan ja talouden vakauttavan talouspolitiikan näkökulmasta.

Tämän niin sanotun uuden konsensuksen makroajattelun myötä hallitusten, poliitikkojen ja finanssipolitiikan roolit painettiin pienemmiksi kuin esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä.

Jostain syystä vielä ennen koronakriisiä tämän ”keskuspankkikapitalismin” ihmettely ei ollut ottanut kovinkaan paljon tuulta purjeisiinsa. Nyt tilanne on selvästi muuttunut. Kaikki tuntuvat pohtivan, miten keskuspankkien tukema velkavetoinen kapitalistinen talous pysyy pystyssä ja mitä jatkossa tapahtuu.

Laaja-alaisen valtiokapitalismin paluu Ensimmäisiä vastauksiakin on jo ehditty saada. Ennen kaikkea Yhdysvalloissa presidentti Joe Bidenin hallinto on päättänyt käyttää finanssipolitiikkaa rohkeasti koronan runteleman talouden vahvistamiseen ja kansalaisten taloudellisen tilanteen helpottamiseen. Kun viime vuosikymmeninä lähes kaikkialla kehittyneissä talouksissa ongelmia ovat olleet hitaasti kasvava reaalitaloudellinen kysyntä, liian alhaiset investoinnit ja työvoiman vajaakäyttö, nyt Yhdysvalloissa toden teolla halutaan puuttua tähän ongelmaan.

Finanssipolitiikkaa ollaan siis vapauttamassa pullosta. Toiveet tästä olivat

1/2021 | 15

MAKROTALOUS

Halpa raha ja säästämisen riskit Keskuspankkien rahapolitiikka ohjaa säästämisen ja velanoton kierrettä. Riskinä on finanssiromahdus.

TEKSTI = SASKA HEINO

S virinneet jo ennen koronakriisiä, mutta menneiden vuosikymmenien opit olivat vielä tiukassa, eikä rahapolitiikalle saatu riittävää tukea valtioilta. Nyt ainakin Yhdysvalloissa tilanne on toinen, ja finanssipolitiikan rajoittamisen ideaa edelleen vaaliva Eurooppa on putoamassa kelkasta.

Toki Yhdysvalloissa Bidenin elvytykselle on muodostunut oppositio, johon on liittynyt myös ennen koronakriisiä finanssipolitiikan aktivointia kannattaneita taloustieteilijöitä – etunenässä presidentti Barack Obaman talouspoliittinen neuvonantaja Lawrence Summers. Vastustavien äänien mukaan finanssipolitiikasta ollaan tekemässä liiankin elvyttävää, mikä kostautuu helposti jatkossa, jos inflaatio pääsee lyhyellä aikavälillä kiihtymään.

Bidenin joukoista näitä varoituksia on pidetty turhanpäiväisinä, mikä kertoo vahvasta sitoutumisesta valittuun linjaan.

Rohkea ennustaja voisi sanoa, että 2010-luvun ajan kestänyt keskuspankkikapitalismin vaihe on näin tullut päätökseen ja olemme siirtyneet jälleen sellaisen valtiokapitalismin vaiheeseen, jossa hallitukset kantavat vähintään yhtä talouspolitiikasta suuren vastuun kuin keskuspankkiirit niin sanottuina normaaleina aikoina. Kun tulevaisuudessa investointien tarve ilmastokriisin voittamiseksi ja ihmisten hyvinvointia tukevien yhteiskunnallisten rakenteiden luomiseksi on ilmeisen suuri, tämä käännös talouspolitiikassa on tapahtumassa kreivin aikaan.

Talouspoliittista tutkiskelua tapahtunut

ÄÄSTÄMISEN HYVEEN TULOKSET

ovat Suomessa tavanneet ohjautua talletus- ja säästötileille. Nollakorkojen ajassa tämä ei riitä. Sijoittamalla saadaan tuottoa, mutta kasvatetaan riskejä. Pankkitilit ovat laajalti talletussuojan piirissä. Suoja ei yllä rahasto-­ osuuksin tai osakkeisiin.

Sijoitussäästämisen häviäjät ovat harvassa niin kauan, kun keskuspankkien halvan rahan politiikka säilyy nykyisellään. Piensäästäjien suora kytkeminen finanssimaailmaan kasvattaa kuitenkin halvasta rahasta riippuvien määrää. Enää siitä eivät ole riippuvaisia vain eläkeyh­tiöiden kaltaiset suurpelurit ja kasvava eläkeläisjoukko. Riippuvuus lisääntyy myös työikäisissä. Tulevaisuudessa ehkä jopa vastasyntyneissä. Rahanpyörittäjien kylä kasvaa.

Enemmistölle kyse on asunnosta. Kun lainaraha on halpaa, hinnat ovat nousseet monissa kaupungeissa tuloja nopeammin.

Asuntolainojen takaisinmaksuajat ovat venyneet jopa 35–45 vuoteen.

Talletuksille ei käytännössä makseta korkoa eikä inflaatio syö lainoja. Historiallisen halpa velka on nostanut sekä asuntojen että sijoitusten hintaa. On syntynyt finanssi-inflaation kierre, jossa säästämisen keino ja syy ovat sama.

MIKSI SUOMESSA SÄÄSTETÄÄN?

Juha Sääski: Melankolia, öljy kankaalle, 83 x 78 cm, 2018

tuskin vähentää. On helppoa ennustaa, että keskustelu kapitalistisen talouden rakenteista ja tulevien vuosien kehityksestä jatkuvat kiivaina tulevina vuosina. Velka, krooninen kysyntävaje, aktiiviset keskuspankit ja niiden lisäksi finanssipoliittisesti aktiivinen valtio eivät uppoa sellaisenaan viime vuosikymmeninä vallinneisiin makrotaloudellisiin ajatusmalleihin.

KIRJOITTA JA ON ekonomisti ja poliittisen talouden tutkija, jonka tutkimuskohteita ovat viime vuosina olleet talouspolitiikka, rahatalous ja keynesiläisyys.

KARL MARXIN MUKAAN keskeinen kapitalismin

”2010-luvun ajan kestänyt keskuspankki­ kapitalismin vaihe on näin tullut päätökseen ”

kehityssuunta on rahan tuottaminen rahalla ilman tuotannon välivaiheen vaivoja. Velkavipua kammetaan sen sijaan uutterasti. Vivutukselle on vaikea määrittää päätepistettä.

Finanssiromahduksen riskit koskevat kuitenkin yhä useampia. Sijoituksille olisi mieletöntä taata talletusten kaltaista suojaa.

Suuntana lieneekin maailma, jossa säästämisen tarve ja kannusteet kiertyvät entistä vahvemmin keskuspankkien vuodesta 2008 harjoittamaan rahapolitiikkaan. Voi vain arvailla, miten valtavat vieroitusoireet tämän kierteen katkaisusta seuraisi. Niinpä kierteelle voidaankin povata vielä pitkää ikää.

KIRJOITTA JA ON talous- ja sosiaalihistorian

tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa.

16 | 1/2021

SUKUPUOLITTUNUT TALOUS

Markkinafeminismi ei korjaa sukupuolittuneen talousjärjestelmän vikoja Järjestelmä vaatii isoja muutoksia. Etenkin on ymmärrettävä uusintavan työn kuten hoivan kytkös tuottavaan talouteen.

F

TEKSTI = EMMA LAMBERG + HANNA YLÖSTALO

EMINISMISTÄ on

tullut 2000-luvulla yksi liike-elämän iskusanoista.

Tasa-arvopolitiikassa ja feministisessä liikkeessä työelämän tasa-arvokysymykset ovat olleet esillä jo vuosikymmeniä, mutta viime aikoina myös yritykset ja muut talouselämän toimijat ovat aktivoituneet liputtamaan tasa-arvon puolesta.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat osa monen yrityksen brändistrategiaa, mutta talouselämä osallistuu tasa-arvotalkoisiin muillakin tavoin. Etenkin naisten houkuttelu teknologia-aloille ja naisten saaminen yritysten johtoon ovat olleet talouselämän kiintopisteitä. Esimerkiksi Keskuskauppakamarilla on naisjohtajaohjelma, joka pyrkii edistämään naisjohtajuutta ja sen näkyvyyttä.

Tällaisen markkinafeminismin lähtökohta on, että sukupuolten tasa-arvo on fiksua talousajattelua: talouselämällä ei ole varaa menettää naisten potentiaalia – eikä naisia ja vähemmistöjä kuluttajina. Markkinafeministisiä tasa-arvotavoitteita on kuvattu ilmaisulla ”lisää naiset ja sekoita”. Sen sijaan, että rakenteita pyrittäisiin perustavalla tavalla muuttamaan, tavoitteena on naisten sisällyttäminen nykyisiin eriarvoisiin rakenteisiin.

FEMINISTISESSÄ POLIITTISEN

tutkimuksessa on otettu etäisyyttä markkinafeminismiin. Feministinen talouskritiikki lähtee liikkeelle siitä, että sukupuolisortoa, rasismia, kolonialismia ja luonnonvarojen ylikulutusta ei voi pitää kapitalistisessa markkinataloudessa sattumanvaraisina, vaan järjestelmään sisäänrakennettuina piirteinä. Kritiikin kohteena on talousjärjestelmä kokonaisuudessaan, ei joku sen yksittäisistä TALOUDEN

ilmentymistä, kuten naisjohtajien vähäinen määrä yritysten johtopaikoilla.

Ihmiset osallistuvat taloudelliseen toimintaan epätasa-arvoisista lähtökohdista, ja talousjärjestelmä ylläpitää tätä epätasa-arvoa. Halpatuotteiden markkinat globaalissa pohjoisessa tekevät mahdolliseksi globaalin etelän alipalkattujen naisten, miesten ja lasten riiston.

Tämä kertoo talousjärjestelmän sukupuolistuneista ja rodullistetuista rakenteista.

Sen lisäksi, että feministinen talouskritiikki paljastaa talousjärjestelmän sukupuolittuneet rakenteet, se haastaa vallitsevalle talousajattelulle ominaisen erottelun ja hierarkian tuottavan ja uusintavan työn välillä. Siinä missä tuottava työ on vallitsevan talousajattelun ja myös markkinafeminismin keskiössä, feministinen talouskritiikki nostaa taloudellisen toiminnan ytimeen elämää ja työvoimaa ylläpitävän uusintavan työn.

TERVEYDENHOITO, HOIVA ,

VANHUS­

VARHAISKASVATUS,

kotityö, lastenhoito, iäkkäistä vanhemmista huolehtiminen ja naapuriapu ovat kaikki uusintavia töitä, joiden merkitys nähdään usein vasta silloin, kun niitä ei ole saatavilla. Iso osa näistä töistä tehdään palkatta, osana arkielämää, tai matalapalkka-aloilla. Siksi niiden oletetaan olevan ilmaista ja rajatonta, vaikka ne kuluttavat tarjoajiensa inhimillisiä resursseja ja voivat siksi myös ehtyä.

Uusintavan työn kytköstä talouteen ei tyypillisesti nähdä lainkaan osana talouden kokonaisuutta, vaikka tuottava talous on siitä riippuvainen. Näin on myös markkinafeminismissä: bisnesmaailman huippunaisten huipulle pääsemisen edellytyksenä on se, että he ovat ulkoistaneet hoiva- ja siivousvastuun matalapalkkaisille naisille, usein

maahanmuuttajille. Markkinafeminismi rajaa uusintavan työn sen taloudellisen toiminnan ulkopuolelle, jonka miesvaltaisuutta se pyrkii haastamaan.

Näin se, paitsi sivuuttaa suuren osan naistapaisesta taloudellisesta toiminnasta, myös käyttää toisia naisia astinlautana pyrkimyksessään saada etuoikeutetut naiset huipulle.

NYKYINEN TALOUSJÄRJESTEL­ MÄ EI ole itseään ylläpitävä, vaan

vaatii toimiakseen luonnonvaroja ja uusintavaa työtä. Samalla järjestelmä syö omaa häntäänsä, mikä näkyy esimerkiksi luonnonvarojen ylikulutuksena ja aliresursoidun terveydenhuollon hoivavajeena.

Feministiteoreetikko Nancy Fraser on esittänyt, että talouden, ympäristön ja hoivan kriisejä tulee pitää olennaisina osina nykyisen talousjärjestelmän sisäistä logiikkaa. Näitä kriisejä ei korjata tilkitsemällä yksittäisiä eriarvoisuuden muotoja, vaan koko järjestelmä vaatii uudistamista.

Markkinafeminismi ei korjaa talouden sukupuolivinoumia, sillä se ei puutu niiden juurisyihin, vaan pikemmin pönkittää nykyistä talousjärjestelmää ja siihen sisältyvää eriarvoisuutta. Naisten vähyys bisnesmaailman huipulla ei ole ongelman ydin vaan yksi sukupuolittuneen talousjärjestelmän valuvikojen ilmentymä.

Järjestelmä murentaa omaa perustaansa pyrkiessään rajattomaan kasvuun luonnon ja ihmisten riiston sekä uusintavan työn aliarvostuksen avulla. Samalla murenevat elämän edellytykset planeetallamme.

EMMA LAMBERG ja Hanna Ylöstalo

toimivat tutkijoina Turun yliopistossa Koneen Säätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa Tasa-arvoa taloustietoon, feminismiä finanssipolitiikkaan (FEMTIE). Lisätietoa hankkeesta blogit.utu.fi/femtie

HISTORIALLINEN JA KÄSITTEELLINEN KONTEKSTI

Raha kulutus­ yhteiskunnassa Suurin osa ihmisistä ei omista tuotannollisia resursseja. Heidän on myytävä henkisiä tai fyysisiä resursseja markkinoilla.

TEKSTI = TUOMAS SOILA, JOEL HIETANEN, ILMARI HUOTARI, MIKA PANTZAR + ERIC ARNOULD

K

raha- ja taloustaidoista, erityisesti sijoittamisesta, on puhuttu paljon viime vuosina. Keskustelu rahasta on lisääntynyt myös kulttuurintutkimuksessa. Keskiössä ovat olleet rahan erilaiset kulttuuriset ilmentymät, kuten tavat korvamerkitä rahoja säästöön tai itsensä palkitsemiseksi.Toisin sanoen raha ei ole neutraalia, vaan saa merkityksensä suhteessa käyttökohteeseen. Yksilöt myös toimivat luovasti markkinoilla ylläpitäessään sosiaalisia suhteitaan.Vähemmälle huo­ miolle ovat jääneet rahatalouden ihmisten toiminnalle luomat reunaehdot.

Voidaksemme ymmärtää nykyisiä kulutusyhteiskuntia ja niiden ongelmakohtia, kuten eriarvoisuutta ja köyhyyttä, juuri näiden reunaehtojen ymmärtäminen olisi erityisen tärkeää.

ULUTTAJIEN

1/2021 | 17

HISTORIALLINEN JA KÄSITTEELLINEN KONTEKSTI

Ekonomismi, propertarismi ja liberalismi Kapitalistinen omistusoikeus rajoittaa liberalismin vapausihannetta. Propertarismi kuvaisi tilannetta paremmin.

TEKSTI = TEIVO TEIVAINEN

K Juha Sääski: Vaalivoitto, öljy kankaalle, 100 x 140 cm, 2014

joka nimenomaisesti on rahatalous, ei ole yhden luonnollisen kehityskulun tulosta, jonka korkeinta astetta me edustamme. Se on pikemminkin historiallisten ja yhteiskunnallisten voimasuhteiden ilmentymä, jonka taustalla on syviä moraalisia uskomuksia siitä, millainen ihminen on ja minkälainen maailman tulisi olla. Nämä uskomukset ovat niin tiukassa, että vaikka kohtaisimmekin vaihtoehtoisia todellisuuksia, meidän voi olla hankala käsittää niiden erilaisuutta.

Kun tarkastellaan rahan roolia yhteiskunnassa, lähtökohdaksi ei voi ottaa yksilöä ja tämän vapaata toimintaa.

Asiaa täytyy lähestyä kokonaisuutena ja tunnistaa minkälaisia vapauksia ja pakkoja eri asemissa olevilla ihmisillä on.

Nykyaikaisessa rahataloudessa kaikki kohtaavat rahamääräisiä maksuja, joiden suorittamiseen on hankittava rahaa. Vain pieni joukko ihmisiä voisi halutessaan elää omaisuutensa turvin, ja olisi vastoin heidän taloudellista etuaan olla tavoittelematta enemmän.

Koska suurin osa ihmisistä ei omista tuotannollisia resursseja, heidän on vallitsevien olosuhteiden puitteissa myytävä henkisiä tai fyysisiä resursseja markkinoilla. Ihmisten on toisin sanoen pakko osallistua markkinoille, ja pako markkinoilta on mahdotonta.

Ihmisten yhteiselon nykyinen muoto ei kuitenkaan ole vääjäämätön. Vallitsevia olosuhteita ja suhteellisen rajattuja sosiaalisen organisaation mahdollisuuksia perustellaan omalta osaltaan rahataloutta koskevilla moralistisilla ja ennakkoon määritetyillä tulkinnoilla. Kun luovumme vallitsevista rajallisista ja rajoittavista tulkinnoista, olemme vapaampia jäsentämään yhteiskuntiamme ilman keino­ tekoisia tai vanhentuneita ennakko-oletuksia ja muokkaamaan niitä demokraattisesti.

NYKYAIKAINEN KULUTUSYHTEISKUNTA,

KIRJOITTAJAT TOIMITTAVAT Marketing Theory -lehden erikoisnumeron

Velan ja rahan moraaliset legitimaatiot kulutusyhteiskunnassa.

APITALISMIN

ja liberalis­ min kohtalonyhteys on melko yleisesti hyväksytty sekä kapitalistisen vallankäytön puolustajien että sen kriitikoiden piirissä. Puolustajien osalta tämä ei ole kovinkaan yllättävää.

Liberalismin houkuttelevuus näkyy esimerkiksi siinä, miten avioliittoa tai päihteitä koskevat käsitykset ovat viime vuosina muuttuneet. Vaikkapa suuryritysten valta-asemaa vahvistavien toimenpiteiden hyväksyttävyyttä voi edistää kertomalla niiden edistävän liberaalia vapautta. Se vetoaa monen arkijärkeen.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että kapitalismin ja sitä pönkittävien omistusoikeuksien taustalta löytyy oletuksia, jotka ovat vähintäänkin ajoittaisessa ristiriidassa liberaalien vapaus­ ihanteiden kanssa. Ekonomismi ja propertarismi ovat siksi parempia käsitteitä kuvaamaan kapitalismin aatteellista luonnetta kuin liberalismi.

JOTKUT VIITTAAVAT EKONO­

talousasioiden suureen painoarvoon päätöksenteossa tai tieteellisessä selittämisessä. Itse tarkoitan ekonomismilla pyrkimystä rajata talouden alue politiikan ulkopuolelle.

Siinä määrin, kun ajattelemme demokratian olevan mahdollista nimenomaan politiikan tai poliittisen alueella, ekonomistinen rajaaminen auttaa talouden suojaamista demokraattisilta vaatimuksilta.

Ekonomismi on talouden epäpoliittisuus -oletuksen poliittista käyttöä.

Ekonomismin pohtiminen auttaa havaitsemaan kapitalismin ja liberalismin jännitteitä.

MISMI-SANALLA

Liberalismin pelkistetyimpään ytimeen kuuluu haittaperiaate: kaikki saavat tehdä mitä huvittaa, kunhan siitä ei aiheudu liiallista haittaa muille.

Mikä sitten on liiallista haittaa? Tupakointi julkisissa tiloissa? Loukkaava puhe? Sellutehtaan jokeen laskemien aineiden ympäristövaikutus? Näihin ei ole mitään selkeää oikeaa vastausta, sillä haittaperiaatteen mukainen kiistely vapauden rajoista erilaisissa tilanteissa on osa liberalismin ydintä.

EKONOMISMIIN KUULUU USEIN

oletus, että talouden alueella toimii harmoniaa tuottava mekanismi. Siitä on toisinaan käytetty vertauskuvaa ”näkymätön käsi”.

Sen mukaan talouden vapailla toiminnoilla on taipumusta tuottaa yhteistä hyvää. Siten liberaali pohdinta haittaperiaatteen soveltamisesta on talouden sisällä tarpeetonta. Siellä missä homma hoituu ikään kuin eräänlaisen näkymättömän käden johdattelemana yhteisen hyvän puolesta, liberaali haittaperiaate joutaa romukoppaan. Mutta koska ekonomismi tukahduttaa liberalismia nimenomaan talouden alueella, puhe ”talousliberalismista” on harhaanjohtavaa.

Toki liberalismin voi määritellä niinkin, että kapitalistiset omistusoikeudet ovat lähtökohtaisesti sen keskeinen osa. Silloin puhe kapitalismin ja liberalismin ristiriidoista on tietenkin hassua.

Miksi siis kiistellä moisesta määrittelykysymyksestä? Yksi syy on, että niin voidaan pohtia, miten kapitalistinen omistusoikeus rajaa liberalismin pelkistetyksi ytimeksi kutsumaani vapautta.

OMISTAMINEN TARKOITTAA OI­

rajata toiset pois omistukseni piiristä. Liberaalin vapausihanteen mukaisesti meillä KEUTTA

on oikeus liikkua haluamallamme tavalla, jos siitä ei ole liiallista haittaa muille. Suomessa yksi tämän vapauden ilmentymä on jokamiehenoikeus (tai vähemmän sukupuolittuneesti: jokaisen oikeus).

Jos propertarismia eli kapitalistisen omistusoikeuden periaatetta alettaisiin soveltaa tiukemmin, maanomistajalle tulisi suurempi oikeus rajata aitaamalla tai muilla keinoin muiden liberaalia liikkumisvapautta.

Enää ei liberaaliin tapaan kysyttäisi, onko liikkumisesta haittaa, vaan liikkumisen estäminen voisi tapahtua epäliberaalisti vetoamalla omistajan etuoikeuteen.

Tarkoitukseni ei ole tässä puolustaa minkään erityisen omistusoikeusjärjestelyn toivottavuutta. Ehdotukseni on paljon vaatimattomampi: Julkisen keskustelun ja poliittisten kamppailujen selventämiseksi olisi täsmällisempää käyttää termiä propertaristi kuin liberaali sellaisista tahoista, jotka pyrkivät ensisijaisesti edistämään kapitalistisia omistusoikeuksia.

Rajanveto voi olla joskus vaikeaa, sillä joku voi edistää sekä joitakin liberaaleja että propertaristisia tavoitteita. Propertarismin käsite onkin hyödyllinen erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa kapitalistisen omistus­ oikeuden pönkittäminen rajoittaa liberalismin vapaus­ ihannetta. Yhtenä esimerkkinä maaomistusten aitaaminen.

Aitaaminen on hyödyllinen vertauskuva myös monien muiden omistamisen muotojen pohdinnassa. Kamppailut algoritmien tai kehon hallintaan liittyvistä oikeuksista tarjoavat tästä monia esimerkkejä.

KIRJOITTA JA ON maailmanpolitiikan

professori Helsingin yliopistossa.

18 | 1/2021

Juha Sääski: Uhraus kilpailukyvyn ja säästöjen nimissä, öljy kankaalle, 100 x 150 cm, 2013

PA R E M P I TA L O U S

Taloustieteen opetukseen halutaan muutosta Moninaisuuden lisääminen taloustieteen opetuksessa laajentaa ymmärrystä koko maailmasta.

TEKSTI = ANNI MARTTINEN + PAULI HUOTARI

PA R E M P I TA L O U S

Demokraattisempi internet on mahdollinen Teknologiataidot, aktivismi ja avoin lähdekoodi ovat hyviä edellytyksiä vapaammalle internetille.

TEKSTI = TUOMAS KETOLA

I

T

ALOUSTIETEEN uudistamista tavoitteleva Core-hanke on saanut jalansijaa myös suomalaisissa yliopistoissa. (Aiheesta uutisoi Helsingin Sanomat 17.1.2021) Core pyrkii tuomaan taloustieteen opetukseen realistisempia elementtejä ja tutkimaan enemmän todellisen maailman ilmiöitä, kuten instituutioiden vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen, motiivien moninaisuutta ja informaation epätäydellisyyttä.

Taloustieteellisessä keskustelussa esiintyy usein huoli siitä, että taloustieteilijät ovat epäonnistuneet viestinnässä uusille opiskelijoille ja suurelle yleisölle, ja siksi ihmisillä on taloustieteestä vanhentuneita käsityksiä. Varmasti huoli pitää osittain paikkansa. Sen sijaan teoreettisen tai metodologisen moninaisuuden puutteita ei nosteta esiin ongelmana Core-hankkeeseen liittyvässä keskustelussa.

ORTODOKSISISTA TALOUSTIEDETTÄ KRITISOIDAAN

NTERNETIN TULEVAI­

vaikuttaa synkältä. Klikit ja niitä seuraavat mainostulot määräävät suuntaa ja tekoälyalgoritmit ohjaavat entistä tarkemmin mitä ihmiset näkevät ja tekevät. Valta verkossa on keskittynyt Googlen kaltaisille teknojäteille, joilta puuttuu valtansa edellyttämä demokraattinen tilivelvollisuus.

Internetin alkuajan anarkistiset ajatukset tilasta, jossa yhteisöt muodostuvat orgaanisesti luomaan uutta, tuntuvat kaukaisilta.

Vaikka nykytilanne ei välttämättä näytä valoisalta, optimismiin on ainakin kaksi syytä.

Ensinnäkin, avoimen lähdekoodin (Open Source) ajatus ei ole kadonnut mihinkään. On jopa todennäköistä, että jokainen ohjelmisto, jota päivittäin käytämme, perustuu ainakin osittain kaikkien nähtävissä ja muokattavissa olevaan, eikä yrityksen omistamaan, koodiin. Toinen syy liittyy verkon käyttäjien aktiiviSUUS

suuteen ja siihen mihin verkkoa käytetään. internetiä muuhun kuin lukioesseiden kopioimiseen Wikipedias­ ta vasta 20-vuotiaana, mutta nykyään digitaitoja opetellaan ala-asteelta lähtien. Tämän kehityksen ansiosta seuraavalla sukupolvella on loistavat mahdollisuudet olla verkossa aktiivisia vaikuttajia eikä vain pelkkiä kuluttajia.

Vaikuttamisen tekee mahdolliseksi avoimen lähdekoodin idea ja luonne. Teknologian parissa työskentelevien sekä koulutuslaitosten onkin korkea aika alkaa kommunikoimaan tämän internetin tulevaisuudelle keskeisen ajatuksen merkitystä paremmin.

Avoimen lähdekoodin ajatus ei rajoitu Linux-ytimeen ja sen merkitykseen. Helpommin lähestyttävä esimerkki on kansainvälinen tutkivan journalismin Bellingcat-verkosto, joka koostuu vapaaehtoisista osallisITSE OPIN HYÖDYNTÄMÄÄN

tujista. Organisaation metodit ja data ovat avoimia ja kaikkien käytettävissä.

Avoimuus ja tutkijoiden suuri määrä lisää luotettavuutta, joka puuttuu klikki-insentiiveihin pohjautuvilta alustoilta. Bellingcat on onnistunut paljastamaan muun muassa Venäjän ja Syyrian tekemiä sotarikoksia sekä ennaltaehkäisemään ympäristöongelmia.

Avoin lähdekoodi ja sen aikaansaama internetin demokratisoituminen ei ole automaattinen prosessi, vaan se vaatii aktiivisia osallistujia. Tähän optimismini perustuu: verkon käyttäjien digitaitojen parantuminen tekee kansalaisten aktiivisen osallistumisen verkon rakentamiseen mahdolliseksi tavalla, joka ei aiemmin ollut mahdollista.

yleensä siksi, että taloustiede on melko kapea tieteenala, vaikka yhteiskunnallista tutkimusta voidaan tehdä hyvin erilaisista lähtökohdista.

Kansainvälinen Englannista alkunsa saanut Rethinking Economics (RE) -niminen opiskelijaverkosto ajaa moninaisuuden lisäämistä taloustieteessä.

RE:n viestintäjohtajan Daniel Lapeduksen mukaan Coressa on lupaavia piirteitä, mutta se pyrkii lähinnä yhdistämään elementtejä erilaisista suuntauksista ortodoksiseen lähestymistapaan. Olisi tärkeää, että taloustieteen opetuksessa tarjottaisiin laajalti mahdollisuuksia opiskella eri metodeja ja teorioita, mikä kasvattaisi taloustieteilijöiden tarvitsemaa kriittisyyttä ja laajaa ymmärrystä.

Suomessakin tammikuussa perustettu RE pyrkii lisäämään erilaisten talouden tutkimusperinteiden osuutta taloustieteen opetuksessa. Erilaisia suuntauksia ovat esimerkiksi institutionaalinen, itävaltalainen, behavioraalinen, marxilainen, post-keynesiläinen ja feministinen talouden tutkimus.

Suuntauksilla on omat vahvuutensa, ja niiden avulla voidaan esittää erilaisia tulkintoja ihmisten taloudellisesta toiminnasta. Erilaisten lähestymistapojen soveltaminen antaa maailmasta moninaisemman ja realistisemman kuvan.

KIRJOITTA JA TYÖSKENTELEE tietojen­

käsittelytieteen väitöskirjatutkijana Lontoon yliopistossa hakukoneiden ja datajournalismin parissa.

ANNI MARTTINEN on SAK:n ekonomisti ja Suomen RE:n perustaja. Pauli Huotari on maailmanpolitiikan tohtorikoulutettava.

1/2021 | 19

PA R E M P I TA L O U S

Juha Sääski: Herkkuhetki, öljy kankaalle, 120 x 152 cm, 2014

A

RKIELÄ­

yhteiskunnalliset ilmiöt kuten raha ja työ tuntuvat itsestään selviltä todellisuuden osilta. Niiden olemassaolon tavoista ei erityisemmin kiistellä.

On selvää, etteivät ne ole samalla tavalla todellisia kuin fysikaaliset objektit. Totta kai ihmisten välisten järjestelyt ovat olemassa eri lailla kuin vaikkapa kivet. Yhteiskunnalliset ilmiöt ovat olemassa, koska ihmiset käyttäytyvät ikään kuin ne olisivat osia yhteisestä objektiivisesta todellisuudesta. Raha on olemassa, koska ihmiset yhdessä uskovat sen olevan olemassa.

Työ on olemassa, koska tietynlaista toimintaa kutsutaan työksi ja organisoidaan sen mukaisesti.

Talouden ilmiöitä mitataan ja mittareiden välisiä suhteita tutkitaan siinä missä minkä tahansa fysikaalisen ilmiön.

Talouden tutkimuksessa toimitaan enemmän luonnontieteen tapaan kuin missään muussa yhteiskuntatieteessä.

EMPIIRISTÄ

MÄSSÄ

TIEDETTÄ

TEH­

on perusteltua olettaa tutkimuskohteiden olevan varsin vakaita, vaikka ne hyvin tiedettäisiin kollektiivisen intentionaalisuuden tuotteiksi.

Taloussosiologian parissa asiaa DESSÄ

Taloutta on kuviteltava, ei vain kuvattava Taloussosiologiassa ymmärretään, miten epävakaa osa todellisuutta talous on.

Isot rakenteet voivat muuttua nopeasti. Muutoksen suuntaan voidaan onneksi vaikuttaa.

TEKSTI = TEPPO ESKELINEN

ajatellaan toisin. Lähtökohtana on, että kaikki sosiaalista todellisuutta kuvaavat käsitteet ja jäsennykset ovat epävakaita ja performatiivisia.

Epävakaus tarkoittaa, että sosiaalisesti rakentuneet tosi­asiat voivat aina muuttua.

Markkinoiden tapahtumia voidaan kyllä hyvin mitata, mutta tällöin oletetaan, että ”markkinoiden” käsitteen mahdollistavat yhteiskunnalliset järjestelyt ja kulttuuriset jäsennykset pysyvät varsin vakaina. Näin ei toki välttämättä ole.

Performatiivisuus tarkoittaa, että käsitteet ja teoriat eivät ainoastaan kuvaa, vaan myös tuottavat todellisuutta. Yhteiskunnallisen todellisuuden ku-

vaukset ovat aina kertomuksia siitä, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat, ja miten ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Nämä kertomukset kääntyvät myös nopeasti normeiksi.

SOSIOLOGI DONALD MCKENZIEN

sanoin teoriat ovat ”moottori, eivätkä kamera”. MacKenzien mukaan esimerkiksi johdannaismarkkinoiden kasvu ei olisi ollut mahdollista ilman näitä markkinoita selittäviä teorioita. Laajemminkin käsitys markkinat-nimisen ilmiön varsin itsenäisestä olemassaolosta on yksi käsitys siitä, miten ihmisten välinen vuorovaikutus rakentuu ja mitä yksilön on syytä odottaa tältä vuorovai-

kutukselta. Kun vuorovaikutusta jäsennetään jonkun toisenlaisen käsitteen kautta, ihmiset myös toimivat toisella tavalla.

Jos kuvaukset siis joka tapauksessa muovaavat todellisuutta, kuvauksen tekijöillä on vastuuta. Kuvaajan on mietittävä mihin suuntaan yhteiskunnallista todellisuutta on toivottavaa ohjata.

Myös nykyisten taloudellisten instituutioiden vahvistaminen on todellisuuden tuottamista.

Jos tutkimus suhtautuu kohteisiinsa kuin luonnonilmiöihin, se vahvistaa näiden kohteiden asemaa todellisuuden kyseenalaistamattomina osina.

Sen sijaan se voisi pyrkiä muuttamaan vallitsevia järjestelyjä ja pohtia mahdollisia tai ihanteellisia tapoja yhteiskunnallisen todellisuuden hahmottamiseen. Esimerkiksi, jos halutaan enemmän vaikkapa yhteistyötä ja tasa-arvoa, voidaan pohtia minkälaisia jaettuja käsityksiä yhteiskunnallisesta todellisuudesta ne edellyttäisivät.

HYVÄ YHTEISKUNTA-ANALYYSI

pyrkii aina hahmottelemaan mahdollisia tulevaisuuden maailmoja ja harjoittamaan käsitteellistä kokeilua. Erityisen tärkeää se on nyt, kun yhteiskuntajärjestys on uuden kynnyksellä: Uusliberalismin kulta-aika on ohi, mutta seuraava todellisuus ei ole vielä kunnolla näyttäytynyt.

Tulevaisuudessa myös nyt taloudeksi käsitteellistettyjä ilmiöitä kuvataan eri tavalla, ja olisi tärkeää muodostaa jonkinlaista esiymmärrystä niistä suunnista, joita nämä kuvaukset voivat saada.

Mielikuvitusta hyödyntävällä tutkimuksella on laajaa merkitystä. Tulevaisuuden kriiseistä selvitään paremmin, jos osataan kuvitella monenlaisia yhteistoiminnan muotoja. Lisäksi uusien toimintamallien syntyminen voi vaatia jatkuvaa uudistumista: esimerkiksi jakamistalouden uutta avaava potentiaali suli vuosikymmenessä alustataloudessa tapahtumaksi riistoksi – uudenlaisten yhteiskäytön muotojen hahmottaminen olisi voinut torjua tätä.

Toisenlaisen maailman etsiminen on epävarmaa tapailua ja hahmottelua, myös kuvausten tasolla. Kielen yli ei voi hypätä, vaan uutta ajattelua on rakennettava olemassa olevan käsitteistön varaan.

Voi olla houkuttelevaa keskittyä mittaamaan vallitsevaa todellisuutta. Silti hienoimmillaan tutkimus avaa hetkellisiä välähdyksiä maailmaan, jota ei vielä ole.

KIRJOITTA JA TOIMII

yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella.

Ä L Ä Ä Ä J H TY A H U A J ÄÄNESTÄ KUNTAVAALEISSA

www.pam.fi/kuntavaalit