Kaakkois-Suomen ELY–keskuksen, Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry:n, Kehittämisyhdistys Sepra ry:n, Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry:n ja Pohjois-Kymen Kasvu ry:n yhteinen tiedotuslehti.
TEEMANA MAATILATALOUS JA YMPÄRISTÖ
1
4
”Tapa talonpoika päivässä”
8
Käykö matka kuokan kera pellolle?
12
Suomen suurin järvenkuivatushanke loppusuoralla
14
Metsätalouden kulta-ajat tulossa
17
Lihaa, jonka tiet tunnetaan
22
Maatilan hyvinvointi ja yrittäjän jaksaminen
27
Mitä Leader-rahalla on tehty?
Kaakkois-Suomen ELY–keskuksen, Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry:n, Kehittämisyhdistys Sepra ry:n, Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry:n ja Pohjois-Kymen Kasvu ry:n yhteinen tiedotuslehti
Teksti Pirjo Pöllönen Asiantuntija, Kaakkois-Suomen ELY-keskus
Tässä lehdessä: 3 4 5 6 7 8 9 10
11 11 12
13 14 15 16
17 18
18 19 20 21 21 22 23
24 25 26 27 27
Kaakkois-Suomen maaseutuohjelmaa valmistellaan vuosille 2014-2020
Pääkirjoitus ”Tapa talonpoika päivässä” Viljelijät tiedostavat oman ammattitaitonsa Ruokaa omasta maasta - kuluttajalähtöisesti Luomu kasvaa hyvin Käykö matka kuokan kera pellolle? Varmuutta ratkaisuihin Orgaaniset lannoitevalmisteet lähialueiden tilojen käyttöön Perunanviljelijä perustaa kosteikon Valio suuri toimija Venäjällä Suomen suurin järvenkuivatushanke loppusuoralla Jokaisen pitää kantaa vastuuta ympäristöstään Metsätalouden kulta-ajat tulossa Sopimusviljelystä vauhtia kasvuun Kaakkois-Suomen hiipuva sikatalous uuteen nousuun Lihaa, jonka tiet tunnetaan Maaseudun yrityksille rahoitusta maaseutuohjelmasta ProAgria - Apuna yrityksen solmukohdissa Kuiva klapi kilahtaa Työrauhaa ammattikalastajille Lupakiintiöt huolettavat kalankasvattajaa Kaakkois-Suomen kalatalousohjelmat Maatilan hyvinvointi ja yrittäjän jaksaminen Maatilojen turvallisuuteen huomiota Kaakkois-Suomessa Uhanalaiset luontotyypit Pelloista lumoavia niittyjä Laatutyö varmistaa asiantuntevan palvelun Mitä Leader-rahalla on tehty? Yhteystiedot
Kaakkois-Suomen maaseutustrategia vuosille 2014 – 2020 valmistui syksyllä 2012. Valmistelussa hyödynnettiin maaseudun asukkaiden ja toimijoiden työpajojen tuotoksia sekä maatalouden tulevaisuudennäkymät –tutkimuksen tuloksia. Maaseutuohjelmaa valmistellaan strategian pohjalta yhdessä toimintaryhmien ja maakuntaliittojen kanssa. Kaakkois-Suomen maaseudun elinvoimaisuus perustuu tulevina vuosina kilpailukykyiseen maaseutuyrittämiseen sekä itärajan läheisyyden ja runsaiden luonnonvarojen antamiin mahdollisuuksiin erityisesti elintarvike- ja matkailualalla Toimiva elintarvikeketju ja matkailu ovat keskeisessä roolissa. Koska kuluttajat haluavat yhä enemmän lähellä tuotettuja ja alkuperältään tunnettuja tuotteita, on elintarvikeketjua ja sen yhteistyötä kehitettävä pellolta pöytään asti. Kaakkois-Suomen hyvää sijaintia voidaan hyödyntää kehittämällä teemapohjaisia matkailutuotteita ja oheispalveluja. Tuotteistamisessa hyödynnetään sekä alueen historiaa ja kulttuuriperintöä että Venäjän läheisyyden tuomia mahdollisuuksia. Maaseudun palveluja turvataan yhteisöllisyyden vahvistamisella ja uusia toimintamalleja kehittämällä. Kylien asukkaiden monipuolista osaamista kylien kehittämisessä hyödynnetään, samoin parannetaan nuorten edellytyksiä asua maaseudulla.
viestiMUUNTAJA • Kaakkois-Suomen viestintähanke toteuttaa KaakkoisSuomen ELY-keskuksen, Etelä-Karjalan Kärki-Leader ry:n, Kehittämisyhdistys Sepra ry:n, Länsi-Saimaan kehittämisyhdistyksen ja Pohjois-Kymen Kasvu ry:n yhteistä tiedotusta. Jaetaan Kaakkois-Suomen maaseutualueille. Päätoimittaja Anne Mettälä • Toimittajat Ulla Hoikkala, Veijo Tervonen Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. 1/2013 Painos 115.000 kpl Kaakkois-Suomen Viestintähanke MUUNTAJA Kyminasemantie 10 A 2, 45610 Koria Ulla Hoikkala, tiedottaja gsm 040 586 1210 • ulla.hoikkala@viestimuuntaja.fi
Painopaikka Punamusta, Joensuu • Jakelija Itella Oyj Kansi: Ulla Maria Hoikkala
2
Toimiva infrastruktuuri on kaiken toiminnan edellytys. Hyväkuntoinen tieverkko, toimivat vesi- ja jätevesijärjestelmät sekä nopeat tietoliikenneyhteydet ovat välttämättömiä, jotta maaseudun toimintaedellytykset säilyvät sekä asumisen, yrittämisen että virkistyskäytön näkökulmasta.
Strategiasta maaseutuohjelmaksi
Toimintaryhmien samanaikaisesti valmistelemat paikalliset suunnitelmat sovitetaan yhteen alueellisen ohjelman kanssa ja liittojen paraikaa valmistelemiin maakuntaohjelmiin 2014 - 2017 tulee sisältyä myös maaseutualueita koskeva osio. Laadittavassa ohjelmassa esitetään alueen kannalta keskeiset tavoitteet, toimenpiteiden painopisteet ja niiden tavoitteet sekä rajaukset, millä alueilla kehittämissuunnitelmaa toteutetaan (kaupunkimaaseutu). Maaseutuohjelma on toimitettava maa- ja metsätalousministeriöön 27.9.2013 mennessä.
Pääkirjoitus Jyrki Pitkänen Kaakkois-Suomen ELY-keskus Maaseutu ja energia -yksikön päällikkö
Valokuva © Ulla Maria Hoikkala
Lähiruuan perustana ovat kilpailukykyinen maa- ja puutarhatalous sekä kalastus, jotka tuottavat monipuolisesti raaka-aineita alueen jalostusketjulle. Tämän lehden teemana on menestyvä kaakkoissuomalainen maa- ja puutarhatalous sekä kalatalous. Yrittäjä- ja hanke-esittelyjen sekä asiantuntija-artikkelien myötä saamme kuvan sektorin mahdollisuuksista ja haasteista. Vastuulliseen elintarviketuotantoon liittyy aina ympäristön huomioiminen. Siten myös ympäristöasiat ovat vahvasti esillä lehden sivuilla.
Alkutuotannon haasteet
Alkutuotannon näkymät ja menestyminen vaikuttavat laajemmin koko maaseudun kehityssuuntaan. Alkutuotanto on edelleen tärkeä elinkeino alueellamme, vaikka se on ollut voimakkaan rakennemuutoksen alla. Kaakkois-Suomessa maatilojen lukumäärä on laskenut vuodesta 2000 vuoteen 2012 noin 1100 tilalla. Muutosta voidaan pitää kuitenkin sangen tasaisena ja hallittuna. Lypsykarjatalous on kokenut voimakkaimman muutoksen – maidontuottajien määrä on vähentynyt, mutta samalla tuotanto on merkittävästi tehostunut ja tilaa kohti tuotetaan yhä enemmän maitoa. Keskimääräinen maidontuotannon tehokkuus on kaksinkertaistunut mm. navettainvestointien sekä eläi-
Lähiruuan perusta on kestävässä alkutuotannossa Elintarvikeskandaaleja tuntuu nousevan julkisuuteen vähän väliä. Kuluttajan luottamus elintarvikeketjuun kokee jokaisen kohun yhteydessä uuden kolhun. Kohut lisäävät vahvasti esillä ollutta keskustelua ruuan alkuperästä, elintarvikeketjujen pituudesta, tuotantoeläimien kohtelusta sekä ketjussa toimijoiden vastuullisuudesta. Samalla arvostus paikallisesti tuotettuihin ja jalostettuihin tuotteisiin lisääntyy kuluttajien valinnoissa. Tulevina vuosina tämän suuntauksen voi ennustaa vain voimistuvan. Erityistä huomiota tulee jatkossa kiinnittää yrittäjäperheiden jaksamiseen.
naineksen ja rehustuksen kehittymisen ansiosta. Myös eläinten hyvinvointiin ja ympäristönsuojeluun on panostettu merkittävästi. Vuonna 2012 teetetty viljelijäbarometri oli laaja-alaisin selvitys alkutuottajien tulevaisuuden näkymistä alueellamme vuosiin. Barometrin mukaan rakennemuutos tulee jatkumaan tulevina vuosina ja esimerkiksi maatilojen määrä vähenee vuoteen 2020 mennessä noin tuhannella tilalla. Lypsykarjataloudesta ja muusta kotieläintaloudesta luopuminen näyttäisi myös edelleen jatkuvan. Samalla yksikkökoot ovat voimakkaassa kasvussa sekä peltoalan että eläinyksikköjen muodossa. Kannattavuusongelmat ja tukijärjestelmien muutokset ohjelmakauden vaihtuessa, sekä viljelijäväestön vanheneminen voivat kuitenkin johtaa siihen, että rakennemuutos voi olla jopa arvioitua nopeampaa.
Uutta ohjelmakautta kohti
Uudella ohjelmakaudella 2014-2020 elintarvikeasiat tulevat edelleen olemaan keskiössä alueemme maaseudun kehittämislinjauksissa. Syksyn 2012 strategiatyön yhteydessä alueelle laadittin visio, jossa tavoitetilaksi vuoteen 2020 asetettiin puhtaiden ja alkuperältään tunnettujen elintarvikkeiden tuottaminen sekä alueemme sijainti elintarvikkeiden porttina itään. Suotuisa toimintaympäristö mahdollistaa monipuolisen ja kilpailukykyisen yrittäjyyden kehittymisen alueelle. Tätä visiota lähdemme rakentamaan uuden maaseutuohjelman suomilla mahdollisuuksilla. Uuden ohjelmakauden valmistelutyö on saamassa vauhtia kevään edetessä. Uusi 3
ohjelma tukeutuu jälleen vahvasti alueelliseen ja paikalliseen valmisteluun. Jotta alueiden näkemykset voitaisiin hyödyntää mahdollisimman hyvin valtakunnallisen maaseudun kehittämisohjelman laatimisessa, tulisi alueellisten suunnitelmien olla maa- ja metsätalousministeriön käytettävissä syys-lokakuussa. Oma tavoitteemme on, että alueellinen ohjelmaprosessi toteutetaan rivakasti kevättalvesta lähtien ja että valmistelu tuottaa tiiviin suunnitelman alueemme maaseudun kehittämisestä.
Kiitoksen paikka
Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen ja alueemme neljän toimintaryhmän yhteinen maaseutuohjelman viestintähanke päättyy kesällä. Tämä lehti on hankkeen viimeinen printtilehti. ViestiMUUNTAJA -lehti ja monet muut hankkeen viestintäkanavat ovat mielestäni raikkaalla tavalla tuoneet esille sen kehittämispotentiaalin, mitä alueemme maaseudulta löytyy. Toivon, että myös tämä tällä erää viimeinen numero antaa uutta ajattelunaihetta teille lukijoille. Haluan esittää kiitokset sekä lehden päätoimittajalle Mettälän Annelle, sen toimitusneuvostolle että erityisesti lehden toimittajalle Ulla Hoikkalalle. Toivotan kaikille lukijoille hyvää kevättä ja kesää,
Asiantuntijapuheenvuoro. 1970-luvulla vallalla oli ajatus, että Suomen kannattaisi ajaa maataloutensa alas ja tuoda halpoja elintarvikkeita Suomeen. Elintarvikkeiden vienti oli vaikeuksissa, voista oli ylituotantoa ja siitä saatiin vain kärrynrasvan hinta. Maatalouteen ei juurikaan uskottu. Kun tähän lisätään vielä vaikea energiakriisi 1970-luvulla, ei maatalouden tulevaisuus näyttänyt hyvältä. 1990-luvun vaihteen taloudellinen lama iski rajusti ja pohdittiin Suomen liittymistä EU:n (EY:n) jäseneksi. Toisaalta poliittisista syistä oltiin empiväisiä. Maaliskuussa 1992 Suomi haki EY:n jäsenyyttä ja välittömästi sen jälkeen alkoi EY:n komissiossa ns. Avis’in eli jäsenyyskelpoisuuslausunnon valmistelu. Kesäkuussa EY:n komission toimistoon Brysseliin koottiin suppea suomalainen asiantuntijaryhmä keskeisiltä hallinnon aloilta valmistelemaan lausuntoa. Itse olin tekemässä lausunnon maatalousosuutta.
Maitiokiintiön merkitys Suomelle
Valokuva © Ulla Maria Hoikkala
Valmistelussa varmistettiin mm., että maitokiintiöt saa-
Niilo Hintikka Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus TIKEn ylijohtaja, eläkkeellä
”Tapa talonpoika päivässä!” Sanonnan lanseerasi kirjailija ja tunnettu kansanedustaja Arvo Salo 1970-luvun alussa. Se kuvastaa hyvin tuon ajan käsitystä maataloudesta ja sen merkityksestä. Siihen liittyvät monet valtiovallan toimenpiteet kuten peltojen paketointi, uuden pellon raivauksen kieltäminen, peltojen metsitys jne.
liittisen järjestelmän muutoksia. Kansainvälinen kilpailu kiristyi ja kasvatti maataloustuotteiden tuontia halpojen tuotantokustannusten maista, tuottajahinnat laskivat ja tukijärjestelmä muuttui. Jälkikäteen voi sanoa, että Suomen neuvottelijat pärjäsivät kovassa koitoksessa varsin hyvin. Tärkeimmälle maataloustuotteellemme maidolle saatiin kiintiöjärjestelmä. Myös monia muita pohjoisista tuotanto-olosuhteista johtuvia tukijärjestelmiä saatiin neuvotteluissa läpi ja niiden kustantamiseen EU-rahoitusta, jolla maaseudun elinvoimaa parannettiin. EU-jäsenyys edellytti hallinnolta monenlaisten valmiuksien kehittämistä. Eräs
tiin Suomeen, mikä oli maataloudelle erittäin tärkeää. Monet muutkin maatalouden harjoittamisen reunaehdot pystyttiin turvaamaan valmistelussa, kuten maan eri osissa tapahtuva maataloustuotanto. Maatalousala oli heikosti valmistautunut prosessiin ja voidaan sanoa, että se oli huomattavalta osaltaan maatalouden ajaman ansiokkaan etujärjestöpolitiikan ansiota. Syksyllä 1994 suoritetun kansanäänestyksen perusteella Suomi päätti liittyä EU:n jäseneksi. Jäsenyys toteutui vuoden 1995 alusta.
EU-aika ja tulevaisuus
Suomen EU-aika on vaatinut sopeutumista ja maatalouspo-
4
näistä oli maataloustukien maksujärjestelmän kehittäminen, ja siihen liittyvä raportointi Brysseliin. Tehtävää ryhtyi hoitamaan maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, joka hoiti myös tilastointijärjestelmät. EU-jäsenyyden aikana Suomen maatalouden rakenne on kehittynyt nopeasti: tilojen lukumäärä on laskenut ja tilakoko kasvanut. Lasku oli voimakkainta heti EU-jäsenyyden alussa. Aktiivitiloja oli Suomessa vuonna 1995 kaikkiaan vajaat 100 000, vuonna 2012 niitä oli liki 60 000.
EU maatalouden tukiranka
EU on ollut Suomen maataloudelle eräänlainen tukiranka. Maatalouden tukeminen ei ole siis ollut kokonaan tuuliajolla ja kotoisten poliittisten suhdanteiden täysin vietävänä. Uusi ohjelmakausi on alkamassa. Oma käsitykseni on, että se turvaa näissä oloissa suhteellisen hyvät toimintaedellytykset Suomen maataloudelle, jonka rakenne on nopeasti kehittynyt ottamaan vastaan tulevia haasteita.
Asiantuntijapuheenvuoro. Teksti Jukka Penttilä Asiantuntija, Kaakkois-Suomen ELY-keskus Maatilojen lukumäärä vähenee nykyisestä vajaasta neljästä tuhannesta alle kolmeen tuhanteen tilaan. Yli 50-vuotiaista viljelijöistä noin puolet pitävät jatkajan löytymistä tilalle todennäköisenä. Tuotantosuunnista merkittävin muutos on kasvinviljelytilojen määrän väheneminen. Viime vuodet niiden määrä on pysynyt melko samalla tasolla, mutta tulevina vuosina myös kasvinviljelytilat tulevat lukumääräisesti vähenemään. Viljan hinnan nousu on innostamassa viljelijöitä viljellyn alan lisäämiseen kesantojen ja luonnonhoitopeltojen kustannuksella. Syysviljan ja syysrapsin viljelyyn on kiinnostusta, olosuhteiden ollessa paria viime vuotta suosiollisemmat, kasvu voi olla merkittävääkin. Viljelykierto ja markkinatilanne koetaan merkittävimmiksi kylvöpäätöksiä ohjaaviksi tekijöiksi kasvinviljelytiloilla.
Tilakohtainen lehmäluku kasvaa
Maidon- ja lihantuotannon kokonaismäärät tulevat laskemaan, mutta tilakohtainen
Maatilojen kehitysnäkymät vuoteen 2020
Viljelijät tiedostavat oman ammattitaitonsa Maatalouden rakennemuutos jatkuu Kaakkois-Suomessa vuoteen 2020 melko voimakkaana. Kaakkoissuomalaisilta aktiiviviljelijöiltä tiedusteltiin viime vuonna heidän näkemyksiään maatalouden kannattavuudesta, tulevaisuuden odotuksista ja suunnitelmista sekä kehitysmahdollisuuksista. men naudanlihantuotanto uhkaa supistua viidenneksen vuoteen 2020 mennessä, mutta koko maan tasolla tuotanto pysynee ennallaan tai mahdollisesti jopa hiukan kasvaa. Sianlihantuotanto vähenisi tuottajien suunnitelmien mukaan vuoteen 2016 asti, jonka jälkeen tuotanto pysyisi liki samalla tasolla. Lihasikaloiden keskikoko vastaa muun maan keskiarvoja, mutta porsitussikalat ovat KaakkoisSuomessa keskimäärin pienempiä.
tuotanto jatkavilla tiloilla kasvaa. Lypsylehmiä olisi vuonna 2020 keskimäärin 54 kpl/tila eli käytännössä kaksinkertaisesti nykytilaan verrattuna. Kaakkois-Suomessa maidontuotannon ennustetaan vuoteen 2020 mennessä vähentyvän lähes viidenneksen nykytasosta, mutta koko maan tasolla maidontuotanto jopa kasvaa nykyisestä. Maidontuottajien kiinnostus luomumaidon tuotantoon on Kaakkois-Suomessa hyvin vähäistä. Erikoistuneet nautatilat kasvattavat 90% teurassonneista ja hiehoista, mikä on suhteellisesti enemmän kuin koko maassa. Kaakkois-Suo-
Investoinnit mittaavat tulevaisuutta
Toimialan tulevaisuutta mitataan usein investoinneilla.
Kaakkois-Suomessa rakentamisinvestointeja suunnittelee seuraavan viiden vuoden aikana noin puolet viljelijöistä, mikä on lähellä koko maan keskiarvoa. Maitosektorilla huomionarvoista on, että investointihalukkuus on selvästi suurinta jo nyt yli 50 lypsylehmän tiloilla. Lisäksi Kaakkois-Suomen maidontuotannon kannalta on positiivista, että lehmäpaikkojen lisäys noudattaa muun maan keskiarvoa. Kasvinviljelytiloilla rakennusinvestoinnit keskittyvät konevarastoihin, tosin viljankuivaamoiden investointihalukkuudessa on nähtävissä pientä viriämistä.
Kehittämisen rajoitteita
Maatilan kehittämisen rajoittavina tekijöinä koettiin tilan peltoala, tuotannon kannattavuus, maatalouspolitiikan epävarmuus ja oma jaksaminen. Maatalouden hallinnointiin liittyvät lupa- ja tukiasiat eivät enää nousseet rajoittavien asioiden kärkipäähän. Tutkimuksen mieluisinta luettavaa oli viljelijöiden oman osaamisen ja ammattitaidon tiedostaminen. Maatalouden rakennemuutos nähdään yleisesti negatiivisessa valossa, mutta sen voi myös kääntää toisinpäin. Viljelijöiden määrän väheneminen luo jatkaville mahdollisuuden kasvattaa tilakokoa. Tärkein asia on kuitenkin saada tuotanto kannattavaksi ja siihen on myös KaakkoisSuomessa ammattinsa osaavilla viljelijöillä täydet mahdollisuudet. Lähde: Maatilojen kehitysnäkymät 2020, Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2012
5
Asiantuntijapuheenvuoro. Elintarvikkeiden jalostus Elintarviketeollisuus on Suomen suurin kulutustavaroiden valmistaja, ja tuotannon arvolla mitattuna neljänneksi suurin teollisuusala. Tuotannon bruttoarvo vuonna 2012 oli 11,3 miljardia euroa ja jalostusarvo 2,5 miljardia euroa. Pienimuotoista elintarvikejalostusta harjoittaa lähes 2900 yritystä, joista Kymenlaaksossa 120 ja Etelä-Karjalassa 93. Elintarviketeollisuus on myös merkittävä kotimarkkinatoimija. Maassamme valmistettujen elintarvikkeiden kotimaisuusaste on yli 80 prosenttia. Ala on riippuvainen kannattavuuden heikkenemisen kanssa painiskelevasta alkutuotannosta ja tarvitsee kohtuuhintaisia ja laadukkaita kotimaisia raaka-aineita vastatakseen lisääntyvään elintarviketuontiin. Elintarviketeollisuuden toimipaikkoja on kaikkialla Suomessa ja 65 prosentissa niistä työskentelee alle viisi henkilöä. Koko elintarvikeketju työllistää noin 300 000 henkilöä eli 12 prosenttia työllisestä työvoimasta. Vaikka työntekijöiden määrän väheneminen elintarviketeollisuudessa jatkuu, ala tarvitsee ammatillisesti erilaisia työntekijöitä jatkossakin. Suomalaisen elintarvikeketjun rikkaus on sen monimuotoisuus - suuret yritykset vastaavat volyymistä ja pienet yritykset tarjoavat valikoimiin paikallisia erikoisuuksia. Lisätietoja: www.temtoimialapalvelu.fi
Leena Hyrylä, asiantuntija Elintarviketeollisuuden toimialapäällikkö Kaakkois-Suomen ELY-keskus leena.hyryla@ely-keskus.fi • puh. 0295 029 047 Kuva © Joni Niemi, Saparokuja Oy
Ruokaa omasta maasta – kuluttajalähtöisesti! Paikallisruoka, lähiruoka, luomuruoka, ruuan alkuperä, vastuulliset toimintatavat. Päivän sanoja, jotka toistuvat niin kuluttajien, kaupan kuin poliittisten päättäjien puheissa tai mediassa.
Kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia ruuan alkuperästä, joskin kiinnostus vaihtelee kuluttajaryhmittäin ja raaka-aineryhmistä toiseen. Erityisesti liha- ja maitotaloustuotteissa kotimaisuutta arvostetaan.
Elintarvikeketjun kehittäminen on yksi Kaakkois-Suomen maaseutuohjelman 20072013 elinkeinollisista painopisteistä. Alkutuotannosta jalostukseen ja kuluttajalle ulottuvassa elintarvikeketjussa on tavoiteltu vahvaan osaamiseen perustuvaa kilpailukykyistä yrittäjyyttä. Tähän on tähdätty mm. osaamisen syventämisen, verkostoitumisen, tuottavuuden parantamisen ja monialaistamisen kautta. Toteutuksessa on haettu kumppanuuksien syntymistä ja syventämistä teollisuuden, ammattikeittiöiden ja kaupan sekä muiden toimialojen kuten matkailun kanssa. Kaakkois-Suomi on aktiivisesti mukana myös valtakunnallisissa kehittämisissä. Hyvä esimerkki tästä on www. aitojamakuja.fi –sivusto, joka kerää yhteen paikalliset lähija luomuruoan tekijät. Sivusto muuttuu entistä kattavammaksi, kun siihen kerätään tämän ja ensi vuoden aikana suoraan tiloilta kuluttajille, keittiöille tai kaupoille
Lähiruokaa Kaakkois-Suomesta
Lampaan viulua, kiviarinauunilla paistettua ruisleipää, valkosipulihyytelöä, tilaviiniä, leipäjuustoa mustaherukkahillolla – asioita, joiden eteen Kaakkois-Suomen maaseutuohjelmassa tehdään töitä. Lähiruuan määrittely on esimerkiksi MMM:n lähiruokaohjelmassa paikallisruokaa, joka edistää oman alueen paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria. Lisäksi se on tuotettu ja jalostettu oman alueen raaka-aineista sekä markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella. Pienten kotimaisten elintarvikeyritysten tuotteiden kysyntä onkin selvässä kasvussa. 6
myyvien tuottajien tietoja. Niin kuluttajat kuin ammattilaiset löytävät paremmin oman maakunnan paikallisten tuotteiden tekijät. Yrityksiä voi hakea tuoteryhmittäin ja maakunnittain vaikkapa karttapohjalle. Osta ja Syö -haku auttaa löytämään paikat, joista paikallisia tuotteita voi ostaa. Tällä hetkellä yrityksiä on mukana noin 1700, joista 159 Kaakkois-Suomesta.
Muuttuva toimintaympäristö suuntaa kehittämistä
Elintarvikeyritysten on vastattava eri tahoilta tuleviin odotuksiin ja vaateisiin sekä tarjottava hyvänmakuista ja vastuullisesti tuotettua ruokaa entistä yksilöityvämmälle kuluttajalle. Kaakkois-Suomen lisääntyvä matkailu luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia. ProAgria Etelä-Suomen hallinnoima Kapustat Kaakkoon –valmennus auttaakin yrityksiä kohtamaan venäläiset asiakkaat. Aineistosta löytyy mm. Venäjän kielen lyhyt oppikurssi; Sata Sanaa Venäjäksi. Elintarvikeketjun haasteet liittyvät osaamisen ylläpitämiseen, perustoimintojen kannattavuuden parantamiseen sekä yhteiskuntavastuullisen toimintatavan kehittämiseen. Osaamisen merkitys kilpailutekijänä koko ruokaketjussa on tärkeä ja sen syventämiseksi on toteutettu monia tuotannonalakohtaisia hankkeita. Lähiruoan ystävien Löydä läheltä -hanke edistää mm. lähiruuan tunnettavuutta, saatavuutta ja ruokamatkailua. Yhdelle ruuassa tärkeintä on kotimaisuus, toiselle hinta ja kolmatta puhuttelee ruoan ympärillä kohdatut ystävät. Sanonta, ettei makuasioista kannata kiistellä, pätee myös ruuan valintaan. Herkullinen ruoka tarjoaa monta mahdollisuuden nauttia elämän pienistä iloista – vieläpä päivittäin. Maistuvaa kevättä paikallisten herkkujen parissa!
Pro Luomun arvion mukaan luomuruokaa myytiin Suomessa viime vuonna noin 202 miljoonalla eurolla, mikä oli lähes neljänneksen edellisvuotta enemmän. Arvio perustuu kaupparyhmiltä kerättyihin tietoihin. Myös tuotantopuolella luomu on kasvussa. Eviran ennakkotilastojen mukaan luomuviljelty peltoala lisääntyi viime vuonna koko maassa 11 % ja nousi 205 000 hehtaariin (siirtymäala mukaan lukien). Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueella luomuala lisääntyi suurin piirtein samaa tahtia ja ylsi 12 300 hehtaariin. – Ilahduttavaa tuotannon kasvussa on erityisesti se, että viime vuonna luomuun siirtyi yli sata kotieläintilaa. Toivottavasti se näkyy esimerkiksi luomumaitotuotteiden ja -lihan tarjonnan lisääntymisenä, toteaa Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila. Kovista kasvuprosenteista huolimatta luomu on yhä pientä Suomessa. Luomutuotteiden markkinaosuus oli vain noin 1,6 % kaikesta elintarvikemyynnistä.
Luomumaitoa ostetaan eniten
Suomen markkinoilla on jo yli 2 000 erilaista luomutuotetta.
Asiantuntijapuheenvuoro.
Luomu kasvaa hyvin Luomuruoan tuotanto ja kulutus ovat kasvussa Suomessa. Viljelijöitä houkuttelee luomuun tavanomaista tuotantoa parempi kannattavuus, ja kuluttajat arvostavat luomussa ympäristöystävällisyyttä, puhtautta ja eläinten hyvinvointia. Teksti ja kuva Minna Nurro/ Pro Luomu ry Niistä noin 60 % arvioidaan olevan kotimaista alkuperää. Ostetuin yksittäinen luomutuote on luomumaito: kaupan mukaan lähes viidennes luomun kokonaismyynnistä tulee nestemäisistä maitotaloustuotteista. Samaa suuruusluokkaa on hedelmien ja vihannesten osuus luomumyynnistä. Tuoreita leipomotuotteita on lähes 10 % luomumyynnistä. Nielsenin kuluttajapaneelin keräämien tietojen mukaan luomun markkinaosuus on muutamissa tuoteryhmissä selvästi suurempi kuin luomun kokonaismarkkinaosuus 1,6 %. Esimerkiksi luomuhiutaleiden markkinaosuus on yli 10 % omassa tuoteryhmässään, luomuruokaöljyn lähes 10 % ja luomukananmunien
runsaat 8 %. Tummista leivistä eli ruisleivistä noin 5 % on luomua.
Luomua valvotaan joka vaiheessa
Kottila muistuttaa, että luomutuotanto on tarkoin määritelty ruoan tuotantotapa, jonka yksityiskohtaiset säännöt on kirjattu EU:n luomuasetukseen. Luomuruoan koko tuotantoketjua aina luomumaatilalta elintarvikkeita valmistavaan yritykseen ja kauppaan asti valvotaan tarkkaan. Suomessa luomuvalvonnasta vastaavat Evira, ELY-keskukset ja alkoholijuomien osalta Valvira. EU:n ulkopuolelta tuotavaa luomua valvoo Tulli. – Valvonnan tavoitteena on varmistaa, että luomuna 7
markkinoiva tuote varmasti on luomua, huomauttaa Kottila.
Mikä tekee ruoasta luomua?
Luomukasvinviljely eroaa tavanomaisesta kasvinviljelystä lyhyesti sanottuna siten, että luomussa ei käytetä keinolannoitteita eikä kemiallisia torjunta-aineita. Luomukotieläimet puolestaan elävät tavanomaisia lajitovereitaan väljemmissä oloissa, niillä on ulkoilumahdollisuus ja ne syövät luomurehua. – Sen sijaan metsämarjat ja -sienet eivät ole automaattisesti luomua, ellei niitä kerätä nimenomaan luomusertifioidulta alueelta. Niin ikään luonnonkala ei ole luomua, koska sen elinolosuhteita ei valvota, Kottila sanoo. Luomuelintarvikkeissa vähintään 95 % raaka-aineista on luomua ja lisäaineiden käyttöä on rajoitettu paljon. Luomuruoan valmistuksessa on sallittu vain 47 lisäainetta, joista suurin osa on peräisin luonnosta. Tavanomaisissa tuotteissa sallittuja lisäaineita on yli 300. – Luomua tuotetaan ja syödään, koska se on hyvää sekä ihmisille että luonnolle, tiivistää Marja-Riitta Kottila.
Teksti ja kuva Sampo Järnefelt Peltonen –hankevetäjä ProAgria Etelä-Suomi
Käykö matka kuokan kera pellolle? Kotieläimet usein näyttäytyvät maatalouden kasvoina kuluttajan suuntaan, mutta todellisuus on jotain muuta. Pellot ovat sitä pääomaa, joka tuo suomalaisiin pöytiin niin leivän, lihan, huurteisen kuin maidonkin.
Peltoviljely ei ole mitään yksinkertaista hommaa, kuten eräs idealismiin taipuvainen tuttavani kuvittelee. Hänestä mahdollinen tulevaisuuden ruokakriisi ratkeaa, kun kaikki alkavat omatoimisesti viljelemään omia ”aarimaitaan”. Tällaiseen johtopäätökseen saattaa päätyä, jos unohtaa telluksella vellovan ihmismeren ja antaa viljelyn näennäisen yksinkertaisuuden hämätä: kylvö, kasvin kasvu ja sadonkorjuu. MTT:n tutkija Pentti Saurin tutkimustyötä yksinkertaistaen satomäärät Suomessa olivat aina keskiajan lopulta suuriin katovuosiin 1860-luvulla kymmenys nykyisestä. Vielä 1900-luvun alussa satomäärät olivat kolmannes nykytilanteeseen verrattuna. Kehitys on mennyt aimo harppauksin eteenpäin, mutta paine kehitykselle vain kovenee. YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestön helmikuun raportin arvio viljan tuotannosta maailmalla on noin 24 miljoonaa tonnia vähemmän kuin kulutus (tuotanto: 2302,1 milj. tn, kulutus: 2326,5 milj. tn). Hyvinvointivaltioiden tilannetta helpottaa toistaiseksi olemassa oleva varasto ja toive paremmista sadoista.
Viljelijän karhunpaini
pienempi kuin inflaatio. Suomalainen ruoantuotanto onkin jo uhanalainen laji. Kannattamattomuuden pitäisi olla erityisen suuri huoli kasvinviljelyvaltaisessa KaakkoisSuomessa! Tilannetta ei korjaa onnistuneet maataloustukineuvottelut. Tuotantopanosten hinta suhteessa viljelijän tuotteesta saamaan hintaan on niin kova, että tilanteen parantamiseksi viljelijän tulisi saada tuotteestaan 30 % lisää hintaa. Kuulostaa kovalle, mutta jos leivän hinnasta valuu tällä hetkellä noin 4 % viljelijälle (vuoden 2011 tieto) tarkoittaa korotus lyhyellä matematiikalla noin 2,5 senttiä lisää 2 euron leipäpakettiin.
Nykypäivän ammattimainen viljelijä kamppailee jatkuvasti erilaisten haasteiden parissa. Esimerkiksi kasvin tarvitsemien ravinteiden lista on pitkä. Tutuimmat ovat typpi ja fosfori, mutta vaikkapa mangaanin, sinkin tai rikin puute aiheuttavat omanlaista oireilua kasvustossa, mikä heijastuu saatavaan satoon. Lisäksi viljelijä puolustautuu niskalenkiltä moninaisia rikkoja, kasvitauteja, tuholaisia ja sääoloja vastaan. Samanaikaisesti konekanta ja infrastruktuuri täytyisi pitää kunnossa. Ison osan nykyviljelijän huomiosta vie byrokratia ja sopeutuminen jatkuvasti muuttuviin viljamarkkinoihin. Reilun vuosikymmenen kuluessa varsinaiseksi Jerikon muuriksi on kuitenkin kehittynyt maatalouden kannattamattomuus, josta Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen raportit kertovat karua kieltään. Tavoitteellisesta kannattavuuskertoimesta 1,0 maitotilat (0,63) ja siipikarjataloudet (0,69) jäivät vuonna 2012 vähiten. Sen sijaan viljanviljelyn kannattavuuskerroin on 0,37, jolloin viljelijän tuntipalkka on 5,37 € ja pääoman tuotto
Ammattitaidolla pääsee pidemmälle
Peltonen – koulutushanke, Kaakkois-Suomen ELY -keskuksen ja Euroopan maaseudun
kehittämisen maatalousrahaston rahoittamana, on muun ProAgrian toiminnan ohella pyrkinyt helpottamaan viljelijän taakkaa tarjoamalla ajankohtaista koulutusta ja tukea. Viljelijän osaaminen on avainroolissa, jotta kykenemme kestävään ruoantuotantoon. Hyvin hoidettu maa antaa tuloksia pienemmilläkin panoksilla. Kustannusten minimointi ja hankintojen välttely lämmittävät hetken kuin kaatunut kahvi housuilla. Taloutta pitää lähestyä tilan kehittymisen kannalta kokonaisvaltaisesti ja suunnitelmallisesti. Maksukyvystä on pidettävä koko ajan huolta ja investoinnit tehtävä ajatuksella todellisen tarpeen mukaan. Markkinoiden hintariskiä voi pienentää sitomalla esimerkiksi kolmanneksen sadon hinnasta jo keväällä, mikäli hinnat tuntuvat silloin sopivilta ja kattavat sadon tuottamisen aiheuttamat kustannukset. Peltonen – hanke alkaa olla loppukirjoituksia vaille päätöksessään. Työ ja tuen tarve suomalaisen viljelyn puolesta eivät kuitenkaan häviä mihinkään. En usko siihen ihmeeseen, että markkinat pyyteettömästi ryhtyisivät tukemaan suomalaista viljelijää. Tähän tarvitaan paitsi kuluttajien tekemiä suotuisia valintoja myös aktiivista työtä parempien toimintatapojen kehittämiseksi ja tiedon jakamiseksi viljelijöiden kesken.
Tuen myöntäjä: Kaakkois-Suomen ELY-keskus Tuen hakija: ProAgria Kymenlaakso ry - PELTONEN - peltoviljelyn kehittäminen Kaakkois-Suomessa Kokonaisrahoitus: 304500 e Julkinen rahoitus: 261 450 e Yksityisrahoitus: 29 050 e Hankkeen tulot: 14 000 e Tukiprosentti 90 % 8
Muita maatalouden kehittämishankkeita 2007-2012 Tässä lehdessä esiteltyjen hankkeiden lisäksi Kaakkois-Suomessa on toteutettu seuraavat hankkeet: 2007-2008 • Osaava lampuri • Nupit kaakkoon • Maatilayrittäjien liiketalouskoulutus • LUOVA-Luonnonvara-alan verkkoopetuksen koulutushanke 2009 • Naudanlihaa kannattavasti • Kaakkois-Suomen Tukitieto • Maatilan hyvinvointi • Ilmasta typpeä • Marja-ja hedelmätuotannon osaajathanke • LiKaTurVa-teoriasta tehtaaseen -valmennushanke • Tuottajien Seulo? • Lähi- ja luomuruokaa julkisiin ammattikeittiöihin ja HoReCa-sektorille 2010 • Esisuunnitelma viljaklusterin muodostamisesta KaakkoisSuomeen • Maatalouden Tulevaisuus KaakkoisSuomessa 2011 • Orgaaniset lannoitevalmisteet lähialueiden tilojen käyttöön • Tosilampuri 2012 • Tilusjärjestelytarpeen selvittäminen Kymenlaaksossa • Kaakkois-Suomen maaseudun nykytila ja tulevaisuuden näkymät • Luomu- ja IP-kasvistuotannon kehittäminen - EKOkas
Teksti ja kuvat Veijo Tervonen
Varmuutta ratkaisuihin Siirtolaistilaa Elimäellä isännöivä Juha Sajomaa on tyytyväinen RAVI-hankkeen antiin. Hän toteaa, että tilan pelloilla on tehty oikeita ratkaisuja aiemminkin, mutta hanke on antanut varmuutta asioihin.
Elimäkeläisen Juha Sajomaan tilalle tehtiin RAVI-hankkeen puitteissa käsikirja, joka sisältää mm. kartan maaperän kaltevuuksista.
taarin alalla ja loput pelloista ovat viljalla. Maan rakenne on kiinnostanut viljelijää jo pitkään. RAVI-hankkeesta hän kuuli tuottajayhdistyksen syyskokouksessa. Viisi vuotta sitten käyty luomukurssi antoi sekin paljon vinkkejä maaperän ja lannoituksen suhteen. - Luomukurssi olisi hyödyllinen kaikille viljelijöille, vaikka ei luomuviljelijäksi
- Hyvin tehty ja toteutettu viljelysuunnitelma on ehkä paras työkalu kun puhutaan ravinteiden tehokkasta käytöstä ja vesien suojelusta, Juha Sajomaa sanoo. Siirtolaistila on lohkaistu aikanaan Peippolan kartanon maista. Lypsykarjaa on navetassa 25 päätä, viljelyksessä on yli 90 hehtaaria, josta nurmella 55 hehtaaria. Kuivaheinää kasvatetaan kymmenen heh-
ryhtyisikään, Juha Sajomaa toteaa. Itsellään hänellä on neljättä vuotta menossa luomuviljelykokeilu tietyllä peltolohkolla. Tulokset ovat positiivisia. Elimäki ei ole järin vesistöistä aluetta, järvikin kuivatettiin aikoinaan, jotta peltomaata saatiin lisää. Pieni osa Sajomaan pelloista rajoittuu kuitenkin Teutjokeen. Normaali suojakaista vesistön rajalla on kolme metriä, mutta nyt Juha Sajomaa suunnittelee 30 metriä leveän suojavyöhykkeen jättämistä useamman peltohehtaarin alalla joen varressa. RAVI-hankkeen puitteissa pelloilla tehtiin lapiolla kuoppatestejä, joista nähdään maan laatu. Tilan käyttöön jäi käsikirja, joka sisältää ehdotuksia toimenpiteiksi sekä kartat maaperän kaltevuuksista ja eroosioriskeistä. - Hanke on kyllä puoltanut paikkaansa. Itse olisin toivonut runsaampaakin osanottoa, Juha Sajomaa arvioi.
Mikä RAVI? Ravinteet kiertoon – vesistöt kuntoon. Kaakkois-Suomessa ja osin Itä-Uudellamaalla toteutettavassa RAVI-hankkeessa etsitään uusia vesiensuojelun toimintatapoja yhdessä viljelijöiden kanssa. Hanke päättyy 2013. Hankkeessa tehdään tilakohtainen vesiensuojelusuunnitelma 40 vapaaehtoiselle mukaan ilmoittautuneelle tilalle. Näiden lisäksi toteutetaan suojavyöhykesuunnitelmia tai kosteikkoneuvontatapahtumia sekä järjestetään vesiensuojeluseminaareja, pellonpiennartapahtumia ja työnäytöksiä esim. lannan levityksestä. Hanke on kokonaan rahoitettu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Hankkeen toteuttajia ovat Kaakkois-Suomen ELY-keskus sekä ProAgria Kymenlaakso ja Etelä-Karjala.
9
Teksti ja kuvat: Vanhempi tutkija Tiina Tontti Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT
ORGAANISET LANNOITEVALMISTEET LÄHIALUEIDEN TILOJEN KÄYTTÖÖN Ajatus mädätysjäännöksen käytöstä viljelyssä voi herättää monia kysymyksiä. Tehdäänkö tilani lähellä viljelyyni sopivaa mädätysjäännöstä? Voiko siitä olla oikeasti hyötyä pellollani? Millainen levitystekniikka sopii mädätysjäännökselle? Missä ja miten maanparannusaine varastoidaan? LeviLogi -hanke pyrkii vastaamaan tällaisiin kysymyksiin. Hankkeessa kehitetään orgaanisten lannoitevalmisteiden käyttöä niiden tuotantolaitosten lähialueilla. Tarkastelussa on neljä erilaista lannoitevalmistetta neljässä maakunnassa, ja niistä Kaakkois-Suomessa syntyy mädätysjäännöstä. Kymen Bioenergian valmistuslaitoksen viljelijäasiakkaiden tapausten kautta tutkitaan käytännössä mädätysjäännöksen levitystekniikkaa ja logistiikkaa. Hankkeessa selvitetään myös mikä on mädätysjäännöksen vaikutus sadontuottoon. Logistiikka keskittyy tässä hankkeessa lannoitevalmisteiden peltovarastoinnin tutkimiseen. Tuen myöntäjä: KaakkoisSuomen ELY-keskus (osin Etelä-Pohjanmaan, PohjoisPohjanmaan ja Uusimaan ELY-keskukset) Tuen hakija: MTT Kasvintuotannon tutkimus - Elinkeinojen kehittämishanke Alueiden välinen hanke Toteutusaika 2011-2014 Kust.arvio: 480 000 e Julkinen rahoitus: 480 000 e Tukiprosentti 100 %
Orgaanisen lannoitevalmisteen käyttö saattaa olla viljelijälle haasteellista, koska se voi vaatia hieman totutusta poikkeavia tapoja toimia.
Mädätysjäännös Mitä se on ja mihin se sopii? Monilla laitoksilla ympäri Suomen tuotetaan lannoitevalmisteita orgaanisista jätemateriaaleista, kuten jätevedenpuhdistamojen lietteestä ja yhdyskuntien lajitellusta biojätteestä. Tällaisia lannoitevalmisteita ovat esimerkiksi maanparannuskompostit ja mädätysjäännökset, joita voidaan tarjota käytettäväksi peltokasvien lannoitukseen. Lannoitevalmisteiden laatua valvotaan lannoitevalmistesäädösten perusteella ja yleinen tuotteiden laadun kehityssuunta on ollut positiivinen.
Varastopattereita pelloilla
2011-2012 aikana ja päättyivät keväällä 2012. Vuosittain perustetaan uudet varastopatterit tulevalle kasvukaudelle. Orgaanisten lannoitevalmisteiden levitystekniikkaa ja lannoitusvaikutusta seurattiin Kaakkois-Suomessa vuoden 2012 aikana kolmella tilalla. Viljelijän valitsemaa levitysteknistä ratkaisua havainnoidaan ja urakoitsijan työjakson aikana mitataan levityksen tasaisuutta. Lannoitusvaikutusta ja sadontuottoa tutkitaan tilakohteilla kasvukauden aikana. Satovaikutus mitataan sadonkorjuun edellä otettavilla kasvinäytteillä. Seurantakohteen kasvilajeja ei ole
Viljelijät ovat perustaneet pelloilleen varastopattereita käyttäen niiden alla ympäristöviranomaisten hyväksymiä kerroksia ravinnevalumien talteenottamiseksi. Kerroksissa on käytetty turvetta, sahanpurua ja olkea, mutta myös patterointia ilman sen alla olevaa talteenottokerrosta tutkitaan. Hankkeessa mitataan typen kulkeutumista patterista maan syvempiin kerroksiin ja seurataan typen kulkeutumista patterista veden todennäköisen valuman suuntaan. Ensimmäiset patterointiseurannat alkoivat talvikauden 10
hankkeen kannalta rajattu. Hanketyöntekijät tekevät peltokäyntejä ja näytteenottoja noin viisi kertaa kasvukaudessa, viljelijöiden aikataulujen mukaan. Hanke jatkuu kasvukausien 2013 ja 2014 ajan. Mädätysjäännöstä käyttävät KaakkoisSuomen tilat voivat ilmoittaa halukkuutensa seurantakohteeksi ottamalla yhteyttä hankevetäjään tai muihin yhteyshenkilöihin. Hanketiedotusta tulee pian lisää MTT :n nettisivuille, osoitteeseen: www.mtt.fi/levilogi Hankkeesta tiedotetaan myös alueellisissa tapahtumissa.
Perunanviljelijä perustaa kosteikon
Valio suuri toimija Venäjällä
Joutsenossa Leppälän kylässä perunaa ja viljaa viljelevä Veikko Ahtiainen odottelee kosteikon rakentamisen rahoituspäätöstä Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta. Suunnitelmat ovat valmiina pöydällä ja kaivurikin löytyy omasta takaa.
Maidon tuotanto Kaakkois-Suomessa vähenee, mutta asema porttina itään korostuu. Vientinäkymät Venäjälle ovat suotuisat ja tavoitteet noususuuntaisia. Valio on tällä hetkellä Venäjän meijerimarkkinoiden kolmanneksi suurin toimija Danonen ja Pepsicon jälkeen. Vuoden 2012 Venäjän myynnin arvo oli 350 milj.€.
Teksti ja kuva Veijo Tervonen
Teksti Ulla Maria Hoikkala • Kuva Valio - Venäjä ei ole omavarainen raakamaidon suhteen. Vuosittainen maidontuotanto on noin 32 miljardia litraa, joka riittää tuottamaan lähinnä tuoretuotteet ja noin puolet rasvoista ja juustoista, kertoo Valio Venäjän kasvumarkkinat ja teollisuusmyyntiosaston johtaja Mika Koskinen. Kun tähän lisää vielä sen, että maitotuotteiden kulutus Venäjällä on kovassa kasvussa, näkymät ovat Valion kannalta suotuisat. - Venäjän raakamaidon laatu on Suomea alhaisempi ja hinta korkeampi. Esimerkiksi lähellä Pietaria ja Moskovaa korkeimman laatuluokan maidonhinta voi nousta talvella alhaisen maidontuotannon aikaan jopa yli 50 snt/litra, Koskinen selventää. Valion maksama maidonhinta Suomessa on ollut viimeisten vuosien aikana keskiarvona kuitenkin alle 45snt/ litra. Vuonna 2012 mentiin kuitenkin tämän rajan yli.
Perunaa ja viljaa viljelevä Veikko Ahtiainen Joutsenosta perustaa mailleen kosteikon, jolla toivotaan olevan parantavaa vaikutusta Suokumaanjärven veden laatuun.
Veikko Ahtiainen on isännöi sukutilaa neljännessä polvessa. Perunaa tilan pelloilla on kasvanut myytäväksi asti 1920-luvulta alkaen. Aikaisemmin myös lypsykarja ja emakkosikala on kuulunut kokonaisuuteen, mutta niistä on luovuttu. Viljelyssä on nyt vuokramaineen noin 145 hehtaaria, joista 30 hehtaaria perunaa ja loput viljaa. Kosteikkoidea nousi esiin ProAgrian edustajan kanssa viljelysuunnitelmaa tehtäessä. - Hän kertoi RAVI-hankkeesta ja kyseli, tietäisinkö kylästä ketään kiinnostunutta. Suokumaanjärven tilasta oli ollut lehtijuttuja ja kun järvi on tämänkin kylän valuma-aluetta, siitä lähti ajatus johtaa järveen laskevan joen vesi kosteikon kautta. Meidän mailla on sellainen peltoalue, jonka viljely on joskus hankalaa märkyyden takia ja siihen on nyt tarkoitus perustaa 1,63 hehtaarin kosteikko, Veikko Ahtiainen kertoo.
Hän toimii myös metsästysseuran puheenjohtajana ja seurassa kosteikkoajatus otettiin innostuksella vastaan. Vesilintukannat ovat olleet alueella hiipumaan päin ja kosteikon odotetaan houkuttelevan myös vesilintuja puoleensa. - Yksistään tämä kosteikko ei varmaan Suokumaanjärveä paranna, sinne valuu vesiä monelta suunnalta, mutta ehkä se osaltaan jarruttaa humuksen valumista ja järven rehevöitymistä, Veikko Ahtiainen arvioi. Suunnitellun peltoalueen muuttaminen kosteikoksi ei tuota haittaa tilan toiminnoille, sillä aluetta on jo kolme vuotta pidetty riistapeltona hirville ja kauriille. - Kosteikosta tulee nätti, eihän kylässä olekaan ennestään yhtään järveä. Kosteikkoa reunustavat viheralueet joten eihän siitä puutu kuin kesämökki, Veikko Ahtiainen virnistää.
Tuotantoa Venäjällä
Valiolla on myös omaa tuotantoa Venäjällä. Muun muassa osa sulatejuustosta tehdään Moskovan lähellä olevassa tehtaassa. Sen yhteydessä olevan varaston laajentaminen
11
noin 6500 lavapaikan kokoiseksi on vuosien 2013-2014 investointi. Valion yhteistyömeijeri Galactica Pietarin alapuolella Hatchinassa valmistaa Valion brändin alla parhaasta paikallisesta maidosta kefiirejä ja juotavia jogurtteja. Kefiirit sisältävät Valion omaa LGG bakteeria.
Voin ja kovien juustojen markkinajohtaja
Valio on Venäjällä markkinajohtaja voissa ja kovissa juustoissa ja kakkonen sulatejuustossa, joskin alueellisia erojakin on havaittavissa. Tuoretuotteiden myynnissä Valio on kasvanut kymmenkertaisesti viimeisten kahdeksan vuoden aikana ja kasvu näyttää jatkuvan edelleen. Juuston vuotuinen kulutus Venäjällä on tällä hetkellä vain noin 6 kg/henkilö eli vajaa kolmannes suomalaisten juustonkulutuksesta. Voin kulutus on vain noin 2,5 kg henkilöä kohden. Mika Koskinen toteaa: - Tuoretuotteiden kulutus on kovassa kasvussa ja arvioiden mukaan tuplaantuu, ellei jopa kolminkertaistu. Erityisesti kasvavat modernit meijerituotteet kuten jogurtit ja välipalat.
Teksti Veijo Tervonen Ilmakuva Haapajärvestä heinäkuussa 2012. Järven kalakantaa on ”varastossa” saaren vasemmalla puolella näkyvässä syvänteessä. Kaloja poistokalastettiin järvestä yli 28 000 kiloa. Kuva Raimo Suomela.
Tuen myöntäjä: LänsiSaimaan Kehittämisyhdistys ry Tuen hakija ja tukimuoto: Haapajärven yhteisen vesialueen osakaskunta, yleishyödyllinen investointihanke - Haapajärven rantojen kunnostus Toteutusaika: 2011-2013 Kustannusarvio: 58 770 e Leader rahoitus: 29 385 e Tukiprosentti 50 %
Jorma Vilkko (vas.), Liisi Hyväri, Esa Hyväri ja Aarne Hyväri mietteliäinä kylän yhteisellä rannalla. Kunnostushanke on tärkeä, onhan järvi kylän tärkeä virkistystekijä ja olennainen osa kylämaisemaa. Kuva Veijo Tervonen.
Suomen suurin järvenkuivatushanke loppusuoralla Lappeenrannassa Vainikkalantien varrella sijaitsevan Haapajärven kuivatushanke päättyy tämän vuoden lopussa. Kunnostus perustuu Lappeenrannan kaupungin jätevesilupapäätöksen velvoitteeseen. Haapajärven yhteisen vesialueen osakaskunta tekee samanaikaisesti rantojen kunnostuksia oman Eu-rahoitteisen hankkeensa puitteissa. Haapajärvi on vehreä ja viihtyisä maalaiskylä, jonka maisemaa kaunistavat järvi ja hyvin hoidetut pellot ja metsät. Noin 250 asukkaan kylässä on toistakymmentä toimivaa maatilaa, joista osalla on liitännäiselinkeinoja. Kylän yrittäjät tuottavat maidon ja viljan lisäksi mm. ternimaitoa, hunajaa, marjoja, kengityspalveluita ja hevosajelua. Kylän keskellä sijaitseva rehevöitynyt Haapajärvi tunnetaan yhtenä Suomen parhaista lintujärvistä. Järvi kuuluukin valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman Etelä-Suomen rannikkoalueen kansainvälisesti arvokkaisiin kohteisiin. Järven linnusto on ollut monipuolinen ja joukossa on ollut lukuisia harvinaisuuksia, mm. ruovikkolajit ja rantakanat. Viime vuosikymmenen
enää ole ollut uimakelpoinen. - 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneet eivät ole uineet Haapajärvessä, osakaskunnan puheenjohtaja Esa Hyväri muistelee. - Olen nähnyt vuonna 1952 otetun valokuvan, jossa näkyi vielä järven puhtaat hiekkarannat, Jorma Vilkko kertoo. Haapajärvi halutaan palauttaa takaisin kylän kaunistukseksi. Osakaskunnan hankkeeseen sisältyy rantojen ruoppausta ja näkyvyyden parantaminen järvelle pusikkoa ja puustoa raivaamalla. Kylän yhteiseen rantaan kunnostetaan uimaranta, jonka viereen kaupunki rakentaa veneenlaskupaikan ja venevalkaman. Lappeenrannan Energiaverkot Oy:n vastuulla olevan kuivatushankkeen valvoja, rakennuttajainsinööri Matti Pylkkänen uskoo, että Haapajärvi on uimakelpoinen jälleen viimeistään sen jälkeen, kun Saimaan kanavasta on johdettu lisävettä järveen. Lisäveden johtamiseen tarvittavat putkilinja ja ojanruoppaukset aloitetaan syksyllä.
aikana linnusto on suuresti taantunut. Haapajärvi kuuluu Natura 2000 -verkostoon lintudirektiiviin perustuvana alueena. Haapajärven ja Rakkolanjoen kunnostushanke aloitettiin vuoden 2010 lopulla ja se valmistunee vuoden 2013 lopussa. Haapajärvi kunnostetaan kuivattamalla järvi tilapäisesti. Rakkolanjokeen tullaan myös johtamaan lisävettä Saimaan kanavasta putkea ja Kalliokoskenojaa pitkin.
Hiekkarannat muisto, mutta uimaranta tulee
Lappeenrannan kaupunki on johtanyt jätevedet Haapajärveen 1950-luvulta alkaen, eikä tuolloin käytetty nykypäivän puhdistusmenetelmiä. Kyläläiset kertovatkin, että 50-luvun lopulta lähtien järvi ei 12
Sateinen kesä kiusana
Viime kesän ja syksyn sateisuus säikytteli Haapajärven kuivatushanketta. Matti Pylkkäsen mukaan vettä saatiin järvestä kuitenkin pois riittävästi olosuhteista huolimatta ja hanke etenee suunnitelman mukaan. Syksyllä niitettiin järven kuivatetulta pohjalta kasvillisuutta noin 73 hehtaaria. Venerannan kunnostus on valmistunut. Suualueen n. 30 000 kuutiometrin sedimenttimassojen ruoppaus ja kuljetus läjitysalueelle alkoi tammikuussa. Pehmeän sedimentin paksuus järven pohjassa on mittausten mukaan keskimäärin noin metri ja järven eteläpäässä enimmillään 2,7 m. Sedimentti ei ole laadultaan läjityskelpoista pelloille. - Järven pohjaan jäävä sedimenttikerros tiivistetään vielä jääkannen avulla. Järven täyttäminen aloitetaan mahdollisesti keväällä sulamisvesien avulla, Pylkkänen kertoo. Haapajärven ja Rakkolanjoen kunnostuksen kustannusarvio on noin 2,8 miljoonaa euroa ja kustannuksista vastaa Lappeenrannan Energiaverkot Oy.
- Valitettavasti ihminen herää vasta, kun hätä on jo housuissa, toteaa Pien-Saimaan suojeluyhdistyksen kosteikkoasiamies Antti Happonen. Voimakkaan leväkukintavuoden jälkeen Lappeenrannan, Taipalsaaren, Lemin ja Savitaipaleen alueella sijaitsevaa Pien-Saimaata alettiin tutkia ja kunnostaa. Matalaa ja sokkeloista vesistöä kuormittavat turvetuotanto, maaja metsätalous ja asutuksen jätevedet. - Me suomalaiset käytämme niin paljon vettä, että PienSaimaan vesi tulee vedettyä vessasta kerran päivässä, muistuttaa Happonen. Siksi meistä jokaisen pitää kantaa vastuuta ympäristöstään. Jokaisella on siihen mahdollisuus.
Kosteikko nappaa ravinteet
Kosteikko perustetaan notkelmaan, jossa veden mukana kulkee hienoainesta ja ravinteita. Veden kulkua hidastetaan tai se pysäytetään, jolloin
Jokaisen pitää kantaa vastuuta ympäristöstään Pien-Saimaan tila alkoi todella puhuttaa kolme vuotta sitten. Rehevöitynyt järvi kukki levää koko talven. Nyt järveä kunnostetaan kosteikoilla.
Teksti Terhi Ojanen Kuva Antti Happonen
ravinneaineet imeytyvät kasvustoon ja painuvat pohjaan. Saostusaltaan pohjan maaaines kaivetaan säännöllisin välein ylös, jolloin maanomistaja voi palauttaa lannoiteaineen uudelleen pellolle kiertoon. Hyvä kosteikko suodattaa keskimäärin 20 % fosforista ja 80 % typestä. - Kosteikot ja saostusaltaat ovat toissijainen keino vesistön suojeluun, kertoo Happonen. Parhaiten maatalouden ravinteiden valumista estävät syyskynnön välttäminen, suorakylvö, lannoitteiden tasapainoinen käyttö ja tehokas vil-
jely. Silloin ravinteet sidotaan satoon eivätkä ne valu vesistöihin. Pien-Saimaan suojeluyhdistys pyrkii neuvonnan ja tiedotuksen avulla parantamaan vesistön tilaa. Happonen on lisäksi suunnitellut maanomistajille 24 kosteikkoa, joista ainakin puolet toteutetaan. Kosteikkojen perustamiskuluihin ja ylläpitoon on saatu tukea Kaakkois-Suomen ELYkeskukselta. Luonto tarvitsee kosteikkoja. Ne ehkäisevät tulvia ja tasoittavat kosteusolosuhteita. Mitä paremmin kosteikko
sieppaa ravinteita, sitä enemmän on elämää: hyönteisiä, pieneliöstöä ja vesilintuja. Pien-Saimaan kosteikkoasiamieshankkeen rahoittavat Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys, Taipalsaaren kunta, Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö sekä Pien-Saimaan suojeluyhdistys. Pien-Saimaan ulkoisen kuormituksen vähentämiseen pyrkii myös Kaakkois-Suomen ELY- keskuksen rahoittama PISA 2013-hanke.
Tuen myöntäjä: LänsiSaimaan Kehittämisyhdistys ry Tuen hakija ja tukimuoto: Pien-Saimaan suojeluyhdistys ry, yleishyödyllinen kehittämishanke Toteutusaika: 2012-2013 Kustannusarvio: 127 000 e Leader rahoitus: 101 600 e Tukiprosentti 80 %
Taipalsaarelainen yrittäjä Ari Hentunen asentaa kosteikolle säätöputkea
13
Asiantuntijapuheenvuoro. Pekka Vainikka Aluejohtaja, Julkiset palvelut Suomen metsäkeskus, Kaakkois-Suomi
biopolttoainelaitoksia syntyy eri puolille maata kuin sieniä sateella. Autot tankataan jatkossa biopolttoaineilla ja biohiili korvaa ilmaa saastuttavan kivihiilen.
ei näytä olevan rajoja, samoin kuin hygienia- ja pehmopapereiden.
Uusia innovaatioita puusta
Metsäteollisuudessa on käynnissä voimakas tutkimus- ja kehitystoiminta. MikrokuiPuu on ylivoimaisesti ympätutekniikka tarjoaa lähes raristöystävällisin raaka-aine jattomat kehitysmahdollisuurakentamiseen. Ja se ei lopu det puun jatkojalostamiseen. kesken, kuten uusiutumattoMikrokuitusellusta on labomat, ilmastoa rasittavat teräs, ratoriossa valmistettu täysin betoni ym. kaivosteollisuuden metalleja ja muoveja korvaatuotteet. Puuta kasvaa jatkuvia tuotteita. vasti lisää ja samalla se sitoo Kun listaan lisätään vielä hiilidioksidia. puusta valmistettavat puuViime vuosina on nähty komposiitit, biokemikaalit, ensimmäiset vahvat merkit suoja-aineet, lääkkeet ja kospuurakenmetiiktamisen ka, alkaa kasvun ”Elämme suurten murrosten metsätakäynnisvuosikymmeniä. Metsätalou- louden tymisesuusi vaden uusi nousu perustuu tä myös loisa tuvanhan perustuotannon Suomessa. levaisuus modernisointiin.” hahmot2000-luku tua. on puura- Pekka Vainikka kentamisen Lähes vuosisata. täysin kyntämätön sarka Suomen metsätaloudessa on metsäsPerinteinen metsätys-, luonto- ja terveysmatteollisuus uusiutuu kailun tuotteistaminen. 20-30 Perinteinen metsäteollisuus vuoden kuluessa myös nämä on murroksessa. Viimeisen seitsemän vuoden aikana Suo- tuovat metsänomistajan tilipussiin ison kasan euroja. messa on lopetettu 3 selluteh-
Puurakentamisen nousu käynnistynyt
Metsätalouden kulta-ajat tulossa Jutun otsikko saa ajatukset hämmennyksen valtaan. Voikkaan paperitehtaan lopettamisesta vuonna 2006 käynnistynyt metsäteollisuuden alasajo on luonut synkän varjon metsätalouden ja sen tulevaisuuden päälle. Metsä täytyy kuitenkin nähdä puilta. Viiden minuutin kuluttua, kun olet lukenut tämän jutun, olet samaa mieltä otsikon kanssa – metsätalous on todellakin matkalla kohti uutta kulta-aikaansa.
Maailma murroksessa
1900-luku oli teollistumisen ja voimakkaan talouskasvun aikakausi, joka pohjautui uusiutumattomiin energia- ja raaka-ainevaroihin. Öljy, muovi, betoni ja teräs hallitsivat, kasvaville ilmasto-ongelmille viitattiin kintaalla. Taloudellisesti kilpailukykyisesti hankittavat öljy- ja raaka-ainevarat ovat kuitenkin nyt ehtymässä. Suurten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä on tullut alati kasvava uhka elämälle maapallolla. Uusiutuvien energioiden ja raaka-aineiden vuosisata on käynnistynyt. Öljyn ja muiden uusiutumattomien, suuria hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien energioiden hinnat jatkavat nousuaan. Samalla uusiutuvien, ilmastoystävällis-
ten energioiden kilpailukyky paranee. Puu on yksi tärkeimmistä uusiutuvan energian lähteistä tulevina vuosikymmeninä. Olemme viimeisen kymmenen vuoden aikana itse todistaneet tämän muutoksen käynnistymisen Suomessa. Metsähakkeen käyttö lämmön ja sähkön tuotantoon (hakkuutähteet, kannot, pienenergiapuu) on kymmenessä vuodessa noussut nollatasolta jo 8 miljoonaan kuutioon. Kasvu jatkuu ja vuonna 2020 metsähakkeen käytön arvioidaan olevan jo 13-15 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kasvulle ei näy rajoja. Puupohjaiset biopolttoaineet, biodiesel ja bioetanoli ovat myös vahvassa kasvussa. Uusiin innovaatioihin ja tuotantotekniikoihin perustuvia
dasta, 12 paperitehdasta/paperikonetta ja 5 suurta sahaa/ vaneritehdasta. Samalla on hävinnyt raaka-ainekäyttöä 12-14 miljoonan puukuution verran. Kehityksen taustalta löytyvät internet, sähköinen viestintä ja mobiilimaailma, sanoma-, mainos- ja aikakausilehtipaperin kulutus on kääntynyt vääjäämättömään laskuun. Mutta tässä on vain osatotuus. Hyvälaatuisen sellun ja siihen pohjautuvien pakkauskartonkien kysynnän kasvulle 14
Venäjä, Venäjä, Venäjä
Suomen sijainti vain 200-400 kilometrin päässä yhdestä maailman nopeimmin kasvavasta kulutusalueesta, Pietarista ja Moskovasta, tarjoaa Suomen metsätaloudelle kasvumahdollisuuksia. Kaakkois-Suomesta junaan laitetut tuotteet ovat muutamassa tunnissa Venäjän kasvavilla markkinoilla. Venäjän VTO-jäsenyys parantaa jatkossa entisestään tuotteidemme kilpailukykyä.
Teksti Ulla Maria Hoikkala Kuva Koivulan Puutarha
kasvihuoneviljelijäksi ja rakensi ensimmäisen kasvihuoneen vuonna 1951. Siitä lähti liikkeelle jo toisessa polvessa kukoistava puutarhayrittäjyys. Tapio Koivula vaihtoi metsurin työkalut uusiin haasteisiin sukupolvenvaihdoksessa vuonna 1983. Ylä- ja alamäkien kautta on edetty jälleen uuteen tilanteeseen. Sopimusviljelyn laajeneminen on tuonut eteen myös uuden kasvihuoneen rakentamisen. - Kyseessä on jatkokasvatushuone sopimusviljelyn tuotteille, Tapio Koivula selventää. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen myöntämä tuki kasvihuoneinvestointiin on hyvä lisä suunnitelman toteuttamisessa. Tapio Koivula on ennenkin asioinut ELY-keskuksen kanssa, joten prosessi on hänelle tuttu. Tukikelpoiseen investointiin on mahdollista saada 35 % avustusta ja jopa 65 % korkotukilainaa. Kustannus- ja kannattavuuslaskelmiin Koivula sai apua Suomen kauppapuutarhaliitolta.
Sopimusviljelystä vauhtia kasvuun Tapio Koivulan Puutarha Ky elää vielä hetken talvihorroksessa. Verkkaisesti on aloiteltu heräämistä kevätkauteen. Ensimmäiset taimet ovat saapuneet istutettaviksi ja pikkupetuniat kylvetty itämään. Kun talousnäkymät ovat heikentyneet ja energiakustannukset hypänneet pilviin, kasvihuonelan markkinat kiristyvät entisestään. On taito löytää oma paikkansa markkinoilla. Tapio Koivula on löytänyt oman markkinarakonsa sopimusviljelystä. Kun kaupunkien kukkaistutukset ovat tulleet yhä näyttävämmiksi, istutuksiin käytetään runsaasti erikoisia, värikkäitä kukkia. Toisaalta ihmiset antavat haudanhoidon yhä useammin seurakunnille, jolloin istutusten määrä lisääntyy. Tämä rako sopii mainiosti Koivulan Puutarhalle.
Ostajat entistä tietoisempia
Sopimusviljelyyn siirtyminen on vaikuttanut myös tuotevalikoimaan. Tapio Koivula toteaa, että ostajat ovat entistä tietoisempia uusista tuotteista. – Kun asiakas haluaa jon-
kun eksoottisemman uuden kasvin, meidän täytyy tietää se hyvissä ajoin keväällä, että voimme kasvattaa sen istutuskuntoon. Siinä sitten raavitaan päätä ja mietitään, mistä se hankitaan, kun asiakas ilmoittaa viime tipassa mitä haluaa, Koivula naurahtaa. Pulaan ei ole asiakasta vielä jätetty. Kuluttaja-asiakkaitakaan ei ole unohdettu. Kun sopimusviljelyyn tarkoitetut kasvit puskevat mullasta pintaan, yläpuolella katonrajassa hehkuvat amppelikukat kasvattavat oksistoaan kohti maata. Tila on käytettävä tarkkaan ja energiatehokkaasti hyödyksi. Vakioasiakkaiden palveluna Koivulan puutarhalta saa vieläkin jouluisin joulutähdet, vaikka se ei ole päätuote.
Sopimusviljelyyn siirtyminen on ollut Koivulalle myös tietynlainen paluu entiseen - perheyrittäjyyteen. Koivulan poika ja sisar Eila Kuusikunnas ovat pääosin töissä puutarhalla, sisaren poika ja oma tytär kiireaikoina ja kesälomilla. Hiljaiset talvikuukaudet käytetään laitteistojen ylläpitoon, korjauksiin ja remontointiin. - Meillä on talvella vain yksi halli käytössä, ja neljän ihmisen voimin teemme näitä hommia kevääseen asti. Kesäisin Koivulan puutarha työllistää mieluusti paikallisia nuoria. Parhaimmillaan puutarhalla on kymmenkunta nuorta. Jotain kertonee myös se, että samat nuoret haluavat tulla töihin vuodesta toiseen. Nyt puutarhalla valmistaudutaan uuten tuotantokauteen. Parin viikon kuluttua kylvetyt siemenet ovat puskeneet silmut pinnalle. Kun rahoituspäätös on sinetöity, alkaa uuden hallin rakentaminen. Kevät on alkamassa Koivulan Puutarhalla.
Tuen myöntäjä: Kaakkois-Suomen ELY-keskus Tuen hakija: Tapio Koivulan Puutarha ky - Investointihanke Kustannusarvio: 66 245 e Julkinen rahoitus: 23 185 e Yksityisrahoitus: 40 360 e, josta korkotuettua lainaa 55 % Tukiprosentti 35 %
Uusi kasvihuone keväällä
Koivulan tilalla pidettiin karjaa kolmen sukupolven ajan, kunnes isä Heikki Koivula siirtyi avomaanviljelyn kautta 15
Teksti ja kuvat Päivi Silander-Pesu
Kaakkois-Suomen hiipuva sikatalous uuteen nousuun Viime vuonna sianlihan tuotanto Suomessa alitti omavaraisuusasteen. Samaan aikaan sianlihan kysyntä on kuitenkin jatkuvassa kasvussa. Tähän onnettomaan yhtälöön on päädytty tuontilihan alhaisen hinnan ja kotimaan kallistuvien tuotantokustannusten kautta. Moni sianlihan tuottaja varsinkin Kaakkois-Suomessa on laittanut pillit pussiin ja lopettanut tuotannon kokonaan.
”Lähiruoka-ajattelu tulee voimistumaan tuontilihassa toistuvasti paljastuvien rikkomusten myötä.” - Ari Berg – Ala on keskittynyt LänsiSuomeen, vaikka meillä Kaakkois-Suomessa on oikeasti merkittävä ja jatkuvasti kasvava asiakaskunta, johon kuuluu esimerkiksi satojatuhansia alueellemme lomaa viettämään saapuvia venäläisturisteja, toteaa Suomen Sikayrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Ari Berg. Hiipuva sikayrittäjyys tarvitsee Kaakkois-Suomessa tukea ja tätä tukea on nyt kaksi vuotta annettu Kaakkois-Suomen sikatalouden kehittämishankkeen kautta. – Hankkeen tavoitteena on vahvistaa sikatalouden toimintaedellytyksiä. Käytännössä tämä tarkoittaa koulutusta ja neuvontaa muun muassa sikalarakentamisessa, sikojen hyvinvoinnin edistämisessä, tuotannon ja lihankäsittelyn tehostamisessa ja markkinoinnin parantamisessa.
Opintoretkiltä tietoa
Hankkeessa mukana olevat Kaakkois-Suomen sikatalousyrittäjät ovat esimerkiksi käyneet hakemassa mallia juuri Etelä-Pohjanmaalta, josta huomattava osa kotimaisesta sianlihasta markkinoille tulee. Opintomatkojen aikana on tutustuttu tehokkaasti toimiviin sikaloihin ja teurastamoihin. Koulutuspäivien aikana puo-
kannattaa sijoittaa. Suomi on ainoa maa Euroopan unionissa, jossa sioilla ei ole salmonellaa. Suomalaiset siat voivat paremmin ja ovat terveempiä kuin muualla. Se on pitkälti Sikavan eli Suomen sikaloiden terveysluokitusrekisterin ansiota ja tämä järjestelmä on sikatalousalan itsensä kehittämä. Lisäksi Suomessa ei lääkitä sikoja läheskään niin paljon kuin muissa maissa, joissa siat saavat antibiootit jo rehujen joukossa. Suomalainen sianliha on puhdasta. Hankkeen aikana yrittäjiin valetaan uskoa kotimaisen sianlihan korkean laadun merkityksestä kannattavan tuotannon toimintaedellytysten turvaajana. – Lähiruoka-ajattelu tulee voimistumaan tuontilihassa toistuvasti paljastuvien rikkomusten myötä, uskoo Berg. Kotimaisen lihan markkinointi vaatii kuitenkin vielä
lestaan on saatu oppia sikojen hyvinvoinnista, esimerkiksi lääkinnästä, ja oikeasta lihan käsittelystä. Myös opintoretkiä ulkomaille on tehty. – Espanja on merkittävä sikatalousmaa, vaikka sitä ei yleensä Suomessa tiedetäkään. Siellä näimme miten sianlihan tuotantoketju toimii tehokkaasti, kertoo Berg. Bergin mukaan espanjalainen sikayrittäjä keskittyy pelkästään sianlihan tuotantoon, kun taas Suomessa aika usein tuottaja samalla toimii maanviljelijänä ja kasvattaa viljaa. Voimavarojen keskittäminen antaa yleensä paremman tuloksen kuin monien toimintojen yhtäaikainen suorittaminen. Espanjan lisäksi sikatalouteen on tutustuttu myös kuulussa makkaramaassa, Saksassa. – Ulkomailla sikaloiden rakennusratkaisut poikkeavat suomalaisista ja ehkä meillä olisi jotain opittavaa heidän yksinkertaisemmasta rakennustavastaan. Näin voisimme pitää rakennuskustannukset alhaisempina ja panostaa enemmän varsinaiseen tuotantoon, toteaa Berg. Ari Berg näkee suomalaisessa sikataloudessa paljon hyvää, minkä vuoksi alaan
lisää verkostoitumista, mitä varten hankkeessa muun muassa koulutetaan yrittäjiä alueellisissa tiimeissä. – Koulutusten sisältö määräytyy osanottajien yhteisen kiinnostuksen mukaan. Se voi olla yhtä hyvin hygieniapassin suorittaminen kuin yrityksen talousarvion laadintakin. Näissä koulutuksissa yrittäjät saavat oppia myös toisiltaan ja voivat löytää esimerkiksi yhteisiä markkinointikanavia. Ari Berg uskoo, että Kaakkois-Suomen sikataloudella voi olla edessään vielä hyvät vientimahdollisuudetkin, kunhan perusasiat saadaan kuntoon. –Aivan naapurissamme on Suomen kokoinen markkinaalue, Pietari. Venäläiset tunnetusti pitävät laadukkaasta possunlihasta. Hanke jatkuu tämän vuoden loppuun.
Tuen myöntäjä: Kaakkois-Suomen ELY-keskus Tuen hakija: Suomen Sikatalousyrittäjät ry - KaakkoisSuomen sikatalouden kehittämishanke Kustannusarvio: 361068 e Julkinen rahoitus: 324 961,20 e Yksityisrahoitus: 36 106,80 e Tukiprosentti 90 % 16
Teksti ja kuva Päivi Silander-Pesu
Lihaa, jonka tiet tunnetaan Iitissä on jo useamman sukupolven ajan toiminut Eerolan sikala. Nykyisin yritys tunnetaan kenties parhaiten useasti palkituista lähiruokamyymälöistään Kausalassa ja Heinolassa. - Meillä oli ensin sikala, jonka tuotteiden myyntiin perustimme ensimmäisen lähiruokamyymälämme, Benjamin Lihatorin. Nyt meillä on kaksi myymälää, joille meidän pitää tuottaa myytävää sikalassamme, kertoo HyväSikala XO Oy:n nykyinen pääomistaja Ismo Eerola. Eerolan sikalassa kasvaa sesonkiaikana 900 sikaa, normaalikautena 600. Sesongin huippu on kesällä, juhannuksen loma-aikana. - Täällä kävi juuri venäläisiä sikatalousyrittäjiä tutustumiskäynnillä ja he kyselivät, kuinka monta työntekijää minulla on. He itse hoitavat samankokoista sikalaa yhdeksän ihmisen voimin, minä hoidan tätä yksin ja osa-aikaisesti kertoo Eerola. Sikala on automatisoitu ja esimerkiksi paljon aikaa vievä alusten vaihto sujuu Eerolan sikalassa tavallista helpommin. Virtsa haihtuu jätteis-
tä uudenlaisen järjestelmän avulla ja lanta maatuu kuivikkeen kanssa suoraan kompostiksi, jota Eerola toimittaa viljatiloille.
Liha REM teurastaa 3 500 sikaa vuodessa. Lisäksi teurastamossa käsitellään nautoja, lampaita ja hevosia. Kaiken lihan alkuperä on aina täysin jäljitettävissä tuottajalle asti. Työntekijöitä yrityksellä on seitsemän. Teurastamon toiminta alkoi jo vuonna 1997, jolloin sen nimi oli Lihapalvelu veljekset Raanoja. Uusien EU-säädösten myötä toimintaa oli 2000-luvulla suunniteltava uudelleen ja Antti Raanoja päätti laajentaa yrityksen omistuspohjaa suvun ulkopuolisiin jäseniin. Vuonna 2009 avattiin uusi, EU:n hygieniasäännösten mukainen teurastamo. Ismo Eerolan sikala ja Antti Raanojan teurastamo ovat mukana Kaakkois-Suomen sikatalouden kehittämishankkeessa siten, että alan yrittäjät eri puolelta hankealuetta muun muassa
Kyljyksenä kaupassa kolmessa päivässä
Iitissä on panostettu paljon yhteistoimintaan eri toimijoiden kesken. Lihankäsittelyssä nopeus ja oikeanlaiset olosuhteet ovat elintärkeät. Suomalaisesta sikalasta teurastettavaksi tuotu eläin on kyljyksenä kaupan hyllyllä kolmessa päivässä, kun asiat tehdään niin kun ne pitää tehdä. Ismo Eerolan sikalayritys on osaomistajana vain muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa teurastamossa Liha REM Oy:ssä, jonka yrittäjänä toimii Antti Raanoja. Eerolan kaikki siat teurastetaan ja paloitellaan Liha REMissä.
17
tekevät opintoretkiä niihin. Suurten tuottajien lihaskandaalit sikalanpitäjä ja teurastamoyrittäjä näkevät itselleen suotuisana asiana. - Kyllä nämä skandaalit meidän pienten kotimaisten toimijoiden laariin satavat, toteaa Raanoja. Kuluttajien kasvava tietoisuus raakaaineiden alkuperästä lisää automaattisesti kotimaisen lihan kysyntää.
Kuluttajat omistajina
Kaikille kuluttajille ei riitä enää pelkästään se, että tietää, mistä tuotantolaitoksesta liha tulee tai missä sitä myydään. Nykyisin kuluttaja haluaa myös omistaa osuuden yhtiöstä, jossa hänen ruokansa kasvaa. HyväSikala XO Oy sai vastikään osakeannissa 130 uutta omistajaa eri puolilta Suomea. Suurin osa heistä on kuluttaja-asiakkaita, jotka haluavat olla osallisina oman ruokansa kasvatuksessa ja tuntea olosuhteet, joissa käyttämänsä raaka-aine kasvaa.
Asiantuntijapuheenvuoro.
Apuna yrityksen solmukohdissa
Asiantuntijat Jukka Saarni ja Kaisa Holma Kaakkois-Suomen ELY-keskus
Maaseudun yrityksille rahoitusta maaseutuohjelmasta
Teksti Jukka Ikonen
Yrittäville -hankkeen toteuttajille ovat viereisen sivun kaltaiset asiat tuttuja - pohdiskelu, asiantuntijahaku, yritysmuodon valinta, keskustelu herkistä ja vaikeista asioista kuten yritystoiminnan loppuminen – lyhyesti koko yrityksen elinkaari. Kaikkiin esille tuotaviin asioihin haetaan ratkaisu. Yrittäjän tai yrittäjäksi aikovan kannattaa ottaa yhteyttä kaikissa asioissa. Joskus selkeältäkin vaikuttavat asiat voivat sisältää ongelmia. Asiakkaalle neuvonta on maksutonta. Palvelut ovat kattavat ja monipuoliset. Varsin usein autetaan rahoituksen hakemisessa yrityksen investointeihin, kehittämiseen sekä työntekijöiden palkkaamiseen. Uusien innovaatioiden tuotteistaminen on yleistä. Asiakkaan rinnalla kuljetaan mahdollisimman pitkään, sillä yksittäiset toimenpiteet saattavat vaatia useamman tapaamisen. Tarvittaessa haetaan tueksi erityisasiantuntijoita. Asiakkaiden viestit ja palvelujen kehittämistarpeet välitetään kuntien ja kaupunkien elinkeinotoimeen sekä muille toimijoille. Yrittäville –hankkeen toimijat ovat tiiviissä yhteistyössä seudullisten yrityspalveluor-
Kaakkois-Suomen ELY-keskus on myöntänyt maaseutuohjelmasta kuluvana ohjelmakautena rahoitusta 212 yrityshankkeeseen yhteensä n. 7,1 milj. euroa. Tuen arvioidaan vaikuttavan 226 uuden työpaikan syntymiseen. Yritystoiminnan rahoitus on lostusarvoa pyritään parantakeskeinen painopiste toteutet- maan tukemalla esim. puuntaessa Manner-Suomen maaja bioraaka-aineiden jalostukseudun kehittämisohjelmaa. seen liittyvää yritystoimintaa. Kuluvalla ohjelmakaudelPolttopuiden ja hakkeen teolla maaseudun mikroyritysten linen valmistaminen ja myyeli alle 10 henkeä työllistävien minen on yksi esimerkki bioyritysten rahoittaminen on ol- raaka-aineiden tuottamiseen lut mahdollista, eikä tuen saa- liittyvästä yritystoiminnasta. jalta ole enää edellytetty maaToimialoista eniten tukea tilakytkentää. on kohdentuMyönnetystä nut elintarvi”Tukea kannattaa tuesta yli 50 ke-, matkailuhakea hyvissä ajoin.” ja palvelutoi% onkin kohdistunut mikmialoille sekä Asiantuntija Jukka Saarni royrityksille. hevosyrittäMaaseudun jyyteen (mm. mikroyritysten lisäksi tukea ratsastuskoulut ja hoitohevosmyönnetään edelleen myös tallit). Elintarviketoimialan maatalousyrityksille, joissa osuus myönnetystä tuesta on yritystoimintaa harjoitetaan ollut 27 %. maatilatalouden yhteydessä. Manner-Suomen maaMaatalousyrityksille tuesta on seudun kehittämisohjelman kohdistunut n. 16 %, mikä on 2007-2013 osalta alkanut vuoselvästi odotettua si on viimeinen ko. ohjelman vähemmän. toteuttamisvuosi. Yritystukea Onkin ollut havaittavissa, voi hakea myös tänä vuonna. että maatiloilla on perustettu Tukea kannattaa hakea hyviserillinen yhtiö muuta yrityssä ajoin, koska määrärahoja ei toimintaa varten. Tuen katso- todennäköisesti ole enää käytaan silloin kohdistuvan maa- tettävissä loppuvuodesta. talousyrityksen sijaan mikYrittäjille on tarjolla neuroyritykselle. vontaa rahoituksen hakemiMaaseutuohjelmasta tusessa. ProAgria Etelä-Suomi etaan myös yritystoimintaa, yhdessä elinkeinoyhtiöiden joka parantaa maa- ja metsäkanssa tarjoaa neuvontaa talouden kilpailukykyä. Tahankkeessa ”Yrittäville - maavoitteena on parantaa koko seutuneuvonta osana seudullielintarvikeketjun toiminnan sia yrityspalveluita Kaakkoiskannattavuutta, laatua ja kilSuomessa”. pailukykyä. Tukea on myönMyös ELY-keskuksen yrinetty mm. maataloustuotteitysrahoitusasiantuntijat neuden ensiasteen jalostustoimin- vovat hakijoita rahoituksen taan kuten maidon- ja lihanja- hakemiseen liittyvissä asioislostukseen. sa, joten kannattaa ottaa yhMetsätaloustuotteiden jateyttä asiantuntijoihin.
ganisaatioiden kanssa. Näin kuhunkin asiaan löydetään sopivimmat ratkaisut. Klapi-Jukan yritykselle saatiin yrittäjän hankkimista täsmentävistä tiedoista hakemuksen liitteeksi kuvaus yrityksen suunnitellusta toiminnasta. Hakemuksen liitteeksi tehtiin myös Tulos-Tase- ja Rahoitusennuste. Vasta hakemuksen ELYkeskukseen kirjaamisen jälkeen yrittäjä ryhtyi toimenpiteisiin eli hankki kalustoa ja aloitti rakentamisen. Hän maksoi ensin itse kaikki hankinnat, joka oli huomioitu väliaikaisessa rahoituksessa, kuin myös toteutusaika. Hyvin valmisteltu hakemus sai myönteisen rahoituspäätöksen. Yrittäville –hankkeen avulla voitiin myös auttaa maksuhakemuksen teossa. Maksuhakemuksen ja kuittijäljennösten sekä täydennyksen jälkeen yritys sai avustuksen huhtikuussa 2012. Rahoitustuella on merkitystä ja se kannattaa aina hakea, jos vaan tuen ehdot täyttyvät. Ota yhteyttä: ProAgria Etelä-Suomi Kymenlaakson aluetoimisto Jukka Ikonen • 040 503 6605 jukka.ikonen@proagria.fi Etelä-Karjalan aluetoimisto Antero Parkkonen 0400 255 980
Tuen myöntäjä: Kaakkois-Suomen ELY-keskus Tuen hakija: ProAgria Etelä-Suomi - Yrittäville - maaseutuneuvonta osana seudullisia yrityspalveluita KaakkoisSuomessa - Elinkeinojen kehittämishanke Kustannusarvio: 750 000 e Julkinen rahoitus: 750 000 e Tukiprosentti 100 %
18
Jukka Virtanen on satsannut yhden miehen polttopuuyrittäjyyteen. Uuden kuivaamo-varaston lisäksi hän on hankkinut klapikoneen, kuljettimen ja kuljetuskalustoa.
Kuiva klapi kilahtaa
”Yrittäjyys oli jo valmiiksi verissä, mutta askelmerkkien varmistamiseen tarvittiin ulkopuolisen näkemystä. ProAgrian Jukka Ikonen astui kehiin.”
Kun maatalouden kannattavuus ei enää viljelijää elätä, on käännettävä katse uusiin haasteisiin. Näin on tehnyt elimäkeläinen Jukka Virtanen, joka pisti pellot pakettiin ja ryhtyi polttopuuyrittäjäksi. Neuvoja ja apua hän sai Pro Agrian Jukka Ikoselta, joka vetää Yrittäville maaseutuneuvontaa -hanketta.
Myllylän tila on seisonut paikallaan sukupolvien ajan. Jukka Virtasen suku on isännöinyt tilaa viljellen ja lypsykarjaa pitäen. Sukupolvenvaihdoksen myötä karja vaihtui viljaan. Nyt pellot on myyty, karja hävitetty ja uusi yrittäjyys vallannut tilan. Pihapiirissä isän rakentama talo seisoo edelleen paikallaan asuttuna, mutta navetassa kuivatetaan klapeja ja uusi kuivaamo-varasto on tien vieressä. Polttopuuyrittäjäksi ryhtyminen oli Virtaselle rohkea askel. Saha ja kirves eivät riittäneet, vaan tarvittiin myös
- Jukka Virtanen -
Teksti ja kuvat Ulla Maria Hoikkala
muuta kalustoa. Jukka Virtanen halusi sparraajan muutoksen suunnitteluun. Yrittäjyys oli jo valmiiksi verissä, mutta askelmerkkien varmistamiseen tarvittiin ulkopuolisen näkemystä. ProAgrian Jukka Ikonen astui kehiin. Jukat pistivät päänsä yhteen ja sovittivat askelmerkit paikoilleen. Ikonen auttoi löytämään oikeat rahoituskanavat, antoi arvokkaita neuvoja etenemisen aikataulutukseen ja opasti paperitöissä ja lomakkeiden täyttämisessä. Jukka Virtanen kiittää sujuvuutta ja ammattitaitoista apua. - Erityisen tärkeänä pidin
sitä, että Jukka auttoi realististen kannattavuuslaskelmien tekemisessä, Virtanen kiittää. Raaka-aine tulee paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä. Toiminta-alueena on Kouvolan alue, mutta klapeja kulkee myös Kotkaan, Lahteen ja Loviisaan. Kuljetukset Jukka Virtanen hoitaa pääosin itse. - Jos asiakas haluaa puita Ouluun ja maksaa rahdin, miehän polkasen auton kohti Oulua, Virtanen naurahtaa. Jukka Virtasen päässä pyörii koko ajan uusia ajatuksia laitteista, jotka helpottavat työn logistiikkaa. - Kun kyseessä on yksin 19
yrittäjän toiminta, logistiikalla on suuri merkitys työn sujuvuuteen. Klapeja kun siirtyy päivän mittaan yksi jos toinenkin kappale paikasta toiseen.
Tuen myöntäjä: KaakkoisSuomen ELY-keskus Tuen hakija: Jukka Virtanen investointihanke Julkinen rahoitus: 19 308,20 e
Työrauhaa ammattikalastajille Kotkan-Haminan seudun kehittämisyhtiö Cursor Oy omistaa aallonmurtajan päässä sijaitsevan Kuusisen kalaskäsittelyhallin, jossa Halonen on päävuokralaisena. Suoramyyntipiste avattiin hallin toiseen päähän viime kesänä. - Kyllä se on lähtenyt hyvin käyntiin. Ihmisiä kiinnostaa lähiruoka ja täältä sitä saa tuoreena. Sana on kulkenut eikä mainontaa paljon tarvita, Antero Halonen toteaa. Kalastuksessa on koko perhe mukana ja suoramyyntipistettä hoitaa vaimo Paula.
Poistokalastuksen pioneeri
Antero Halonen on harjoittanut myös ns. poistokalastusta eli särkikalojen (särki ja lahna) kalastusta kymmenkunta vuotta. - Aloitin jo 2000-luvun alkupuolella ja alkuunhan sitä ei tuettu mitenkään. Pari vuotta särkikalan pyyntiin on ollut jo tukijärjestelmäkin olemassa. Meillä pyyntimäärät ovat noin 150 tonnia vuodessa ja särkikalasaaliit viedään Viroon, Halonen kertoo. Poistokalastuksen tavoitteena on poistaa rehevöityneistä ja matalista rantavesistöistä suuri määrä fosforia ja typpeä, ja sitä kautta parantaa vesien laatua sekä luoda tilaa
Kuusisen kalasatamassa Kotkassa tukikohtaansa pitävä kalastaja Antero Halonen koki WWF:n viimevuotisen kalakampanjan raskaasti. Siian ja lohen menekki kauppoihin pysähtyi kuin seinään ja lopettaminen kävi mielessä. Suoramyyntipisteen perustaminen pelasti tilanteen. Teksti ja kuvat Veijo Tervonen jalostamista katsota riittävän kannattavaksi liiketoiminnaksi. Antero Halonen sanoo miettivänsä koko ajan ratkaisua särkikalojen jalostamiseen oman yrityksen puitteissa. Koe-eriä on tehty ja maistatettukin suoramyyntipisteessä. Suurten kalamäärien käsittely
jalokaloille. Viime vuonna hän sai mielenkiintoisen yhteydenoton helsinkiläisyritykseltä, joka halusi alkaa jalostaa särkikalaa. Halonen toimittikin kymmenen tonnin koe-erän. Sittemmin Lännen Tehtaat osti kyseisen yrityksen ja nyt on tullut tietoa, ettei särkikalan
on kuitenkin vielä ratkaisematta.
Työrauha ammattilaisille
Antero Halonen katsoo, että ammattikalastajat eivät pysty valvomaan etujaan nyky-Suomessa. - Ammattikalastajat ovat enää harvalukuinen joukko jotka eivät saa ääntään kuuluviin. Lohiasiassakin joissa tapahtuva matkailukalastus ja norjalaisen lohen valta vievät voiton. Uskon silti kalastukseen, olen aina uskonut, mutta välillä tuntuu uskomattomalta, miten tällä alalla voi tulla niin paljon vaikeuksia erilaisten säännösten ja rajoitusten kautta. Toivoisinkin, että viimeiset Suomen ammattikalastajat saisivat työrauhan, Halonen huokaa.
Yllä: Kotkalainen kalastaja Antero Halonen näkee ammattikalastajien rivien harvenevan ja nuoria on vaikea houkutella alalle. Vas. Kuusisen kalasatamaan avattu suoramyyntipiste on osoittanut, että tuoreella kalalla on kysyntää.
20
Vaalimaan Kala ja Herkku avattiin viime vuoden joulukuussa. Siellä myydään Virolahdella kasvatettua ja jalostettua kalaa sekä muita herkkuja.
Lupakiintiöt huolettavat kalankasvattajaa
- Kuitenkin ravinnepitoisuudet altaiden ympäristössä ovat pienentyneet rajusti siitä, mitä alkujaan oli. Ruokinta on muuttunut täysin. Samaan aikaan Ruotsin puolella myönnetään kauheita lupia meihin verraten vaikka saman meren äärellä ollaan, Veli Tilli sanoo. Tilli odottaa mielenkiinnolla tuloksia Kalanviljelyn tarkkailun kehittämishankkeesta, jonka Kymijoen vesi ja ympäristö ry on käynnistänyt. Viime vuoden puolella Tillit ostivat Vaalimaalta kalanmyyntikioskin, laajensivat
Veli Tilli on kasvattanut kalaa meressä Virolahdella jo 30 vuotta. Kirjolohta ja siikaa polskii altaissa yhteensä 100 tonnia. Määrä on luvilla pudotettu puoleen vuosien aikana. Teksti ja kuvat Veijo Tervonen paikkaa ja avasivat joulukuussa Vaalimaan Kala ja Herkun. Siellä myydään Virolahdella kasvatettua ja jalostettua kalaa sekä muita herkkuja. Toiminta on lähtenyt Veli Tillin mukaan hyvin käyntiin ja sitä kautta tuotteita menee Venäjälle.
Väärinkäsityksiä
Kun kalaskasvatusta kotimaassa on supistettu, kalamäärä korvautuu tuontikalalla. Veli Tilli on pannut merkille, että osa kuluttajista mieltää Norjasta tuodun lohen olevan villiä, vaikka kyseessä onkin kasvatettu lohi.
WWF:n kalakampanja kolahti myös kalankasvattajaan. Siikaa parikymmentä vuotta kasvattanut Tilli sai huomata, ettei siika enää mennytkään kaupaksi. Uhanalaiseksi luokiteltu siika aiheutti mielikuvan, ettei sitä voi syödä, eikä tehty eroa luonnonsiian tai kasvatetun välillä. - Juuri kun ihmiset olivat oppineet siihen, että siikaa saa muulloinkin kuin sesonkiaikaan, tuli tämä isku. Nyt tilanne alkaa tasaantua. ESKO-kalatalousryhmällä on nyt tarkoitus tuottaa aineistoa kauppoihin ja mennä esittelemään kasvatettua siikaa, Tilli kertoo.
Kaakkois-Suomen kalatalousohjelmat ESKO:n ttoiminta-alue kattaa koko Suomenlahden rannikon ja joitakin keskeisten jokivarsien kuntia ja on kalataloudellisesti yhtenäinen. Maantietä pitkin etäisyys Hangosta Virolahdelle on 305 km. Rannikon rikkonaisuuden vuoksi mannerrantaviivaa kertyy peräti 1700 km. Alueen tuhansilla saarilla on rantaviivaa yhteensä 6500 km. Jokia on noin 50. Saaristoja rannikkoalueella on kalastus aina ollut merkittävä elinkeino ja ihmisille toimeentulo, ja lukuisat pienet asutusyhdyskunnat ovat muotoutuneet juuri kalastuselinkeinon ympärille.
Kalatalouden kehittämiseksi ja edistämiseksi Suomeen on perustettu seitsemän alueellista kalatalousryhmää, jotka myöntävät julkista tukea kalatalouteen ja kalastusmatkailuun liittyviin hankkeisiin. Kaakkois-Suomen alueella toimii kaksi – ESKO-Etelä-Suomen kalatalousryhmä sekä Itä-Suomen kalatalousryhmä. Projektipäällikkö Esko Taanila GSM +358 40 5085784 esko.taanila@pp.inet.fi www.seprat.net
Aktivaattori Pekka Sahama, GSM 050-550 2100 pekka.sahama@kerimaki.fi, www.piallysmies.fi Itä-Suomen kalatalousryhmä, Pekka Sahama Pihlajavedenkuja 1 b 42 57170 Savonlinna
EteläSuomen kalatalousryhmä Esko Taanila Helsingintie 1 A (B-porras) 49460 HAMINA 21
Itä-Suomen kalatalousryhmän kehittämisohjelma toteutetaan neljän maakunnan (PohjoisSavon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan) sekä 11 Leader-toimintaryhmän alueella. Toiminta-alueeseen kuuluu Vuoksen vesistöalueen Suomen puoleinen osa kokonaisuudessaan sekä osa Kymijoen vesistöalueesta. Ohjelman tavoitteena on parantaa kalataloussektorin toimintaa ja kannattavuutta alueella. Painopistealueina ovat kalastusmatkailu, verkostoituminen, imagon kohottaminen ja toimijoiden osaamisen kehittäminen.
Teksti ja kuva Ulla Maria Hoikkala
Maatilan hyvinvointi ja yrittäjän jaksaminen Kaakkois-Suomen ELY-keskus on ottanut kopin maatilojen hyvinvoinnista ja tilallisten jaksamisesta arjen keskellä. Nykyviljelijän ongelmakenttä lähenee yksinyrittäjän ongelmia - jaksamista työssä, yhä teknisempää työn suorittamista, ikääntymisen mukanaan tuomia ongelmia, sukupolvenvaihdosta.
Yhä useampi koulutushanke antaakin valmiuksia nykymenosta selviämiseen, oli kyse sitten yrittäjyyteen liittyvistä ongelmista ja työn kehittämisestä tai työssä jaksamisesta. Tällä pyritään varmistamaan, että Kaakkois-Suomen maatilat pysyvät elinvoimaisina, viljelijät terveinä ja ammattitaito kohdallaan. Nykypäivän viljelijällä on liuta velvollisuuksia ja tietämystä on oltava mitä erilaisemmista asioista - taloushallinnasta maatilan sähköturvallisuuteen, lasten turvallisuudesta maatilalla juridisten valmiusten parantamiseen. Myös median hallinta on tämän päivän vaatimus. Tietotekniikasta puhumattakaan. Tietotekniikan osaamista sekä vahvistetaan että käytetään hyväksi erilaisissa verkko-opetuksen muodoissa.
ja viljelijöitä jaksamaan paremmin omassa työympäristössään. Yhtenä toimintamuotona kehitetään tilakäyntejä, jolloin ongelman tunnistaminen on helpompaa. Koulutus tapahtuu yhdessä työterveyshuollon ja Maaseudun tukihenkilöverkon kanssa.
sekä verkostoituminen ovat avainasioita menestymisessä ja hanke antaakin evästystä myös näissä taidoissa.
JALO-koulutushanke
Kaakkois-Suomessa on käynnissä hanke, jossa koulutusta ja tukea annetaan elintarvikealan yrittäjille. Hankkeen tavoitteena on asiantuntijuuden ja liiketoiminnallisen osaamisen lisääminen elintarvikealan yrittäjyydessä. Tärkeä tavoite on myös saada alueelle uusia elintarvikkeiden jatkojalostusyrityksiä. JALO - koulutushanke keskittyy alkutuotantoon ja erityisesti avomaan erikoiskasvituotannon suuntaan sekä elintarviketuotantoon.
Marja- ja hedelmätuotannon osaajat
Tämä hanke tukee koulutuksen ja siihen liittyvän tilakohtaisen valmennuksen keinoin marja-hedelmätuotantotilojen toimintamahdollisuuksia tuotannon monipuolistaminen ja laajentaminen. Markkinointiosaaminen
Osaamista kasvatetaan
Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen agendassa on monenlaista koulutustarjontaa, josta viljelijät voivat valita. Maatilan hyvinvointi -hankkeen tavoitteena on auttaa Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson viljelijöitä jaksamaan työssään paremmin ja ohjaa heitä hakemaan apua ongelmiin. Hanke tukee erityisesti nuoria jatkajia ja vanhempia luopujia omistajuudenvaihdostilanteessa. Näin saadaan tiloja pysymään elinkelpoisina
Erityisen tärkeäksi koetaan yhteistyöverkostojen rakentaminen tuottajien, alan yrittäjien ja elintarvikealan toimijoiden kanssa.
Ei oppi ojaan kaada
Kaakkois-Suomen ELY-keskus on pilotoinut maaseutuyrittäjille suunnattua verkkokoulutuksen toteutusmallia. Mitä vanhempi yrittäjä on, sen vaikeampi häntä on saada koulunpenkille hakemaan lisäoppia. Verkko-opetuksen etuna on se, että sen voi rakentaa omien tarpeidensa ja hyvin pitkälti myös oman aikataulun mukaan LUOVA-koulutuksen on käynyt läpi moni kotitilan jatkamista mielivä ja pohtiva nuori. Tulevaisuus on monelle avoin, uutta pitää keksiä ja monialaisuus tuntuu monesta hyvältä vaihtoehdolta. Oppi ei koskaan ojaan kaada.
OKRA Maatalousnäyttelyssä 2012 esiteltiin upouusia traktoreita, jotka olivat kuin tietokoneita. Tämä asettaa viljelijöille vaatimuksia hallita laitteet sisällä ja ulkona pelloilla.
22
Maatilojen pelastussuunnitelmat ovat olleet yksi koulutusaiheista. Pelastussuunnitelmia on valmisteltu 2-6 tilan pienryhmissä. - Monella tilalla asioita on mietitty, mutta suunnitelma puuttuu vielä paperilta. Kaikilla tiloilla, joilla on yli 30 lypsävää, pelastussuunnitelma kuitenkin pitää olla, kouluttaja Reijo Houni Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselta totesi Kymen Paviljongissa Kouvolassa järjestetyssä koulutustilaisuudessa. Paikalla oli neljä tilallista: Jukka Tulkki Lapinjärveltä, Janne Mikkelä Kouvolasta, Eero Mäkelä Ummeljoelta ja Johanna Pyötsiä Utista. Eero Mäkelä kertoi palotarkastajan ottaneen puheeksi tilakäynnillä pelastussuunnitelman ja Mäkelä päätti laittaa asian kuntoon. – Ei tämä iso kustannuksena ole, ajan käytöstä pikemminkin on kyse. Koulutustilaisuudessa suunnitelmaa laadittiin tilakohtaisesti yhdessä kouluttajan kanssa. Pelastuslaitoksen internet-sivuilta löytyy valmis pohja, johon suunnitelma tehdään. - Hankkeen puitteissa on mahdollista tilata edullisesti tilalle taulu, johon tilan raken-
Maatilojen turvallisuuteen huomiota Kaakkois-Suomessa Kaikille Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitseville maatiloille suunnattu ”Maatilojen turvallisuus Kaakkois-Suomessa” –hanke on saavuttanut noin 300 osallistujaa. Koulutushanke päättyy heinäkuussa 2013.
Maatilojen turvallisuus -hankkeen koulutuksien aiheina mm: • •
Teksti ja kuva Veijo Tervonen
• •
käyttökelpoinen toiminasuunnitelma kriisitilanteessa. Mielellään kerran vuodessa pelastussuunnitelma on syytä käydä läpi ja täydentää, jos muutoksia on tullut. Aktiivisille tiloille hanke tarjoaa tilakohtaista asiantuntijaneuvontaa muun muassa maatilan sähkötarkastuksen tekemiseen. Hankkeen toteuttaja on Osuuskunta Liito.
nukset on merkitty, hankesihteeri Tuula Valkama kertoi. Kouluttaja Reijo Houni piti tilalta löytyvää taulua hyvänä pelastuslaitoksen kannalta. – Pelastuslaitos löytää kyllä tilalle, mutta siellä paikan päällä on hyvä olla selkeä opastus, mitä missäkin rakennuksessa on, hän totesi. Houni korosti myös, ettei suunnitelma ole vain paperi mapissa, sen pitää olla
• • • • • •
• • •
”Kaikilla tiloilla, joilla on yli 30 lypsävää, pitää olla pelastussuunnitelma.”
Ajankohtaiset lakiasiat Eläinten sairastuminen, hätäteurastuskoulutus Vaarallisten aineiden säilytys ja käsittely Tilan talouden hallinta: vieraan pääoman hallinta, sopimukset, kauppatavat, investoinnit, sijoitukset, avioehdot, testamentit Paloturvallisuuspäivät Maatilan sähköturvallisuus Tulityökurssit Ensiapukoulutus Opintomatkat kotimaassa Maatilan juridisten valmiuksien parantaminen; avioehto, testamentti, sopimukset Lasten turvallisuus maatilalla Mediakoulutus Lisäksi 2-6 tilan pienryhmissä valmistellaan asiantuntijan johdolla pelastussuunnitelmia.
- kouluttaja Reijo Houni, Itä-Uudenmaan pelastuslaitos -
Tuen myöntäjä: KaakkoisSuomen ELY-keskus Tuen hakija ja tukimuoto: Kehittämisosuuskunta Liito - Koulutushanke Toteutusaika: 2011-2013 Kustannusarvio: 304 471 e Julkinen rahoitus: 274 023,90 e Yksityinen raha: 30 447,10 e Tukiprosentti: 90 %
Palotarkastaja Reijo Houni opastaa Janne Mikkelää (vas.), Eero Mäkelää ja Johanna Pyötsiää maatilan pelastussuunnitelman tekemisessä.
23
Uhanalaiset luontotyypit Kauan on aikaa siitä, kun kirmattiin laitumilla perhosten ja lehmien kanssa kilvan. Kerättiin kissankelloja ja päivänkakkaroita. Tuolloin karjan ja ihmisten yhteistyö tuki maalaismaisemaa ja sen monimuotoista rikkautta. Maatalouden muutos erityisesti 1900-luvun jälkipuoliskolla johti siihen, että perinteinen karjankasvatus laitumilla ja metsissä väheni ja nämä elinympäristöt vaarantuivat. Alkuperäinen teksti ja kuvat Kimmo Inki Toimittanut Ulla Hoikkala Vakiintuneen laidunnuksen ja niiton myötä alkoi perinnebiotooppien historia Suomessa. Ruoko, kaisla ja korte korjattiin rannoilta ja matalasta vedestä. 1900-luvun alussa jopa ohjeistettiin rantaniittyjen niittoja tehtäväksi vain vedenpinnan yläpuolelta, jotta kasvillisuuden määrä ei vähenisi niiton seurauksena. Koska eläimet olivat tuolloin välttämättömiä, tiheään asutuissa kylissä ja kaupungeissa oli yhteislaitumia. Suomi oli 1900-luvulla laidunten ja niittyjen maa; Eteläja Keski-Suomen metsistä yli puolet on ollut laidunnettuna vielä 1900-luvun alussa. Niillä oli monimuotoista elämää ja kasvilajien runsaus mahdollisti monien eri hyönteislajien esiintymisen laidunmailla. Myös useat linnut hyötyivät laidunmaista ja etsivät niiltä ravintoa. Esimerkiksi laidunnetuilta rannoilta voi bongata taivaanvuohen, keltavästäräkin tai niittykirvisen.
Kato on käynyt
1900-luvulla peltojen raivaus kiihtyi ja rehuntuotanto siirtyi viljellyille pelloille. Vielä 1960-luvulla nämä lannoittamattomat laitumet olivat varsin yleisiä, ja vasta viimeisten vuosikymmenten aikana perinnebiotooppien määrä on kutistunut. Niiden määrä on alle prosentti vuosisadan takaisesta tilanteesta. Kun Suomessa oli arvioi-
hävitetty ja metsitetty, mm. siksi, että verotuskäytännön muutos teki perinteisistä, mutta vajaatuottoisista laidunmaista tiloille verotuksellisen rasitteen. Säilymisen edellytys olisi perinteisen laidunnuksen jatkuminen. Valitettavasti nykyisen tuotannon vaatimukset ovat niin tiukat, että monin paikoin laidunnusta syrjäisillä ja pienillä perinnebiotoopeilla ei kannata enää jatkaa.
den mukaan 1,6 miljoonaa hehtaaria niittyjä 1880-luvulla, oli perinteisiä laidunalueita 1990-luvulla koko Suomessa jäljellä enää noin 10 000 hehtaaria. Tämä alamäki jatkuu edelleen. Arvokkaiden perinnebiotooppien pinta-ala ja nykyinen hoidon taso eivät kykene turvaamaan perinnebiotooppien ja niiden monimuotoisuuden säilymistä. Esimerkiksi KaakkoisSuomessa perinnebiotooppien verkko on harva, yksittäiset kohteet ja useat niiden lajit ovat eristyksissä ja geenien vaihtuvuus kohteiden välillä on puutteellista tai sitä ei ole lankaan.
Lyhyesti: •
Tuen määrä ei riittävä
Vaikka karjankasvattajien on ollut mahdollista hakea tukea perinnebiotooppien hoitoon, tuen määrä ei useinkaan ole riittävä ja tämä on johtanut monien hienojen kohteiden hoitamattomuuteen. Koko maan osalta erityisen hälyttävänä voidaan pitää ketojen, lehdesniittyjen, nummien ja niittoniittyjen tilaa. Kaakkois-Suomessa erityisesti Etelä-Karjalan alueella uhattuina ovat vielä 1990-luvulla käytössä olleet pienialaiset metsälaitumet, joiden laidunnus on loppunut läheisellä tilalla olleen karjan hävittämisen myötä. Karjan väheneminen on erityisenä uhkana metsäisille perinnebiotoopeille. Vaikka Kaakkois-Suomessa inventoiduista perinnebiotoopeista hoidossa olevien kohteiden määrä on hieman lisääntynyt viimeisten vuosien aikana, viljelijöiden keski-ikä on nousussa ja ikääntymisen myötä hoidossa olevien perinnebiotooppien määrä kääntynee jossain vaiheessa laskuun.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen
1990 luvulla inventoiduista perinnebiotoopeista nykyisin vain osa on hoidon piirissä. Hoitamattomille alueille leviää varsin nopeasti lehtipuita, varjostus lisääntyy ja valoa vaativa perinnebiotooppien kasvillisuus häviää. Kun perinnebiotooppien monimuotoisuus on perustunut melko karuun maaperään, keinolannoituksesta ja lisärehusta johtuva maaperän ravinnetason nousu muuttaa kasvillisuutta. Perinnebiotooppien maaperän rehevöityessä tietyt lajit, kuten mm. voikukka, koiranputki sekä järviruoko, lisääntyvät ja tukahduttavat kilpailussa heikosti pärjääviä niitty- ja ketokasveja. Lisäksi puustoltaan vajaatuottoisia hakamaita, metsälaitumia ja osin niittyjäkin on 24
•
•
•
•
•
•
valta- ja maakunnallisesti arvokkaita perinnebiotooppeja on Kymenlaaksossa 95 ha, joista hoidossa 63 ha Etelä-Karjalassa arvokkaita perinnebiotooppeja 38 ha, joista hoidettuna 26 ha Etelä-Karjalassa paikallisesti arvokkaita perinnebiotooppeja laidun-nettuna peräti n. 40 ha perinnebiotooppien säilyminen on suurelta osin yksittäisten viljelijöiden toiminnan varassa erityistukisopimuksella on ollut mahdollista ylläpitää laidunnuskulttuuria ja hienoja laidunalueita kun tilan hoitosopimus on eläköitymisen tai muun syyn seurauksena katkolla, on vaarassa, että jokin arvokkaista alueista jää hoitotoimien ulkopuolelle
talvella 2013 käydään neuvotteluja uuden tukikauden ehdoista ja korvauksista koskien myös perinnebiotooppeja.
Teksti Päivi Silander-Pesu Kuvat Juha Juuti
Talkooväkeä Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistyksen niittytalkoissa Ennenkuin pellosta tulee niitty, se pitää muokata niittämällä ja kulottamalla.
Pelloista lumoavia niittyjä Kukkia ja perhosia tulvineet luonnonniityt on aikojen saatossa lähes tyystin muutettu viljelypelloiksi, jotka myöhemmin on usein jätetty kesannolle. Uusien ympäristöarvojen myötä niittyjä ja niiden biodiversiteettiä eli luonnon monimuotoisuutta on alettu kaivata takaisin. Viljelemättömänä olleen pellon muuttaminen takaisin niityksi on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. – Yhdistyksellämme on viisivuotinen hoitosuunnitelma ja sen päätyttyä kohteessamme on toivottavasti 5,5 hehtaaria luonnonniittyä, kertoo Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Pousi. Pellon muuttaminen niityksi sai ideansa vuonna 2009 Valtion Rautateiden ja Suomen luonnonsuojeluliiton Matkalla Maisemaan –hankkeesta, jonka jälkeen luonnonsuojeluyhdistys päätti hakea erityistukea maiseman hoitosopimusta varten. Nyt niityksi maatalouden erityisympäristötuen avulla muutettava maa-alue sijaitsee Ruokolahden Rautialassa Metso-suojelualueen vieressä ja osittain jopa sen sisällä. Pellot kuuluvat Timo Tikalle, joka ystävällisesti vuokrasi ne luonnonsuojeluyhdistyksen käyttöön. Vuonna 2012 Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistys sai Kaakkois-Suomen ELY-
Keskuksen päätöksen rahoituksesta luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseksi palauttamalla peltoja niityksi. – Etelä-Karjalan KärkiLeader puolsi heti ajatustamme ja auttoi merkittävästi kaikessa paperityössä , kiittelee Pousi. Jotta perhoset jonain päivänä lentäisivät Timo Tikan pelloilla kukasta kukkaan, tarvitaan sitä ennen paljon talkootyötä. Ensimmäiseksi talkoolaiset pääsivät raivaamaan puita niittyjen reunoilta. Kaikesta työstä ei miesvoimin ole selvitty, vaan luonnonsuojeluyhdistys on myös vuokrannut alueen maanviljelijöiltä koneita ja laitteita muun muassa heinien niittoon ja paalaamiseen. – Luonnonsuojeluyhdistykseen kuuluu 200 jäsentä ja talkoista on tiedotettu heille, mutta mukaan saavat tulla kaikki luonnosta kiinnostuneet, kertoo Pousi.
Huonoa onneakin on mukana ollut, sillä kaavailtuja talkoopäiviä jouduttiin viime kesänä muuttamaan muun muassa huonon sään takia. Lisäksi oli tarkoitus lahjoittaa niittoaines läheiselle hevostilalle, mutta sateisten kelien vuoksi se ei ollut hevosille tarpeeksi kuivaa. Myöskään kompostoitavaksi niittoaineista ei voinut kuljettaa, koska varoja kuljettamiseen 55 kilometrin päähän kompostointilaitokselle ei ollut. 5,5 hehtaarin alueelta niittoainesta muodostui 1 286 paalia. Lopulta näitä paaleja kuljetettiin 11 traktorikuormallisen verran seitsemän kilometrin päähän metsänlaitaan jänisten ja muiden metsäneläinten ruuaksi. Osa paaleista ei enää soveltunut edes jäniksille vaan ne piti polttaa. Mutta ei niin paljon pahaa, etteikö jotain hyvääkin: sillä aikaa kun niittoaineksen loppusijoituspaikkaa etsittiin, 25
ehtivät useat kasvit kypsyttää siemenensä ja lajikirjosta voidaankin odottaa tavallista runsaampaa. – Niityn teossa pelto on ensin köyhdytettävä, jotta lajisto monipuolistuu, toteaa Seppo Pousi. Kaikki lajit päätyvät niitylle luonnostaan, mitään ei istuteta. Pousi on itse monipuolinen luontoharrastaja ja hän odottaakin, että tuleville niityille pesiytyy myös useita eläinlajeja. Kesäkuussa alueelta löytyi jo muun muassa teeren pesä ja poikasia tuotti myös ruisrääkkä. Myös petolintuja on havaittu. Lopullisena tavoitteena on paikan entinen, luonnollinen perinnemaisema. Tulevaisuudessa se voisi olla paikallisten ihmisten luontokohde. Peltoja palautetaan niityiksi vielä harvoin. Seppo Pousi arvelee, että luonnonsuojeluyhdistysten joukossa Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistys on pioneeri.
Laatutyöryhmät kokoontuivat vuorotellen eri toimintaryhmien alueella. Ylinnä rivissä muistilapuilta purettuja ryhmätöitä. Vasemmalla ja keskellä toimintaryhmäläisiä Pohjois-Kymen Kasvu ry:n tilaisuuksissa Kymen Paviljongilla Kuusankoskella ja Korialla. Oikealla laatutyöryhmän kokoontuminen Etelä-Karjalan Kärki-Leaderin alueella.
LAATUTYÖ VARMISTAA ASIANTUNTEVAN PALVELUN Kaakkois-Suomen Leader-ryhmät ovat yritysmaailmasta tutun laatutyön tiennäyttäjiä. Työn tuloksena asiakas saa hyvää palvelua ja ajankäyttö tehostuu. Muualla Suomessa Leader-ryhmät vasta aloittelevat laatutyötä.
Ryhmät arvioivat toisiaan
Kärki-Leaderin jalanjäljissä Kaakkois-Suomen muut toimintaryhmät ovat tehneet omaa laatutyötään. Viiden yhteisen konsulttipäivän lisäksi se on edellyttänyt runsaasti kotitehtäviä. Omat prosessit on kirjattu ja työtapoja tehostettu. - Olennaisena osana laatutyötä on toisen Leaderryhmän prosessien arviointi. Tutustumme toisen ryhmän työtapoihin ja käytäntöihin ja arvioimme niiden toimivuutta. Usein käy niin, että itse havahtuu: tosiaan, miksei meilläkin voisi tehdä noin. Ulkopuolinen osaa myös kyseenalaistaa asioita, kysyä, kannattaako noin tehdä, kertoo Etelä-Karjalan Kärki-Leaderin toiminnanjohtaja Riitta Bagge. Laatutyö on oman työn kehittämistä, johon pitää löytää aikaa, toteaa Bagge vaikka myöntääkin, että ryhtyminen
Teksti: Terhi Ojanen Kuvat Ulla Maria Hoikkala
- On ollut tosi hienoa saada tehdä tärkeää työtä etujoukoissa, toteaa toiminnanjohtaja Riitta Bagge Etelä-Karjalan Kärki-Leaderistä. Kärki-Leader aloitti laatutyön Keski-Karjalan Jetinan kanssa jo vuonna 2008. Tuolloin molemmat ryhmät olivat kriisissä, toinen henkilöstön äkillisen vaihtumisen ja toinen ydintehtävän hämärtymisen johdosta. Baggen mukaan laatutyön merkitys korostuu poikkeustilanteissa. Laatutyö pakottaa tunnistamaan ydintehtävät ja kirjaamaan käytännön prosessit, mitä tehdään ja miksi. Samalla on pakko pohtia, mikä työstä on oleellista ja tärkeää
ja missä ajankäyttöä voisi tehostaa. Kun kaikki yhdistyksen toimet: hankehallinta, hallinto ja tiedotus on dokumentoitu, homma toimii myös silloin, kun työntekijät ovat poissa pelistä. Riitta Baggen mielestä laatutyö on Leader-ryhmissä erityisen tärkeää siksi, että pieni työyhteisö on haavoittuvainen ja hallitus uusiutuu säännöllisesti. Riski siihen, että toiminta ajautuu väärille urille, on suuri. - Laatutyön tavoitteena on, että asiakkaat ovat tyytyväisiä palveluumme. Että he saavat tarvitsemansa, asiantuntevan palvelun oikea-aikaisesti. 26
ja ajan löytäminen on välillä vaikeaa. - Konsulttipäivän koittaessa lähteminen oli aina yhtä vaikeaa. Omalle työpöydälle jäi monta asiaa odottamaan. Mutta kohta olin jo Leaderaatteiden syövereissä ja puhkuin intoa! Leader-ryhmien laatutyön laajuus mahdollistaisi jo sertifioinnin, mutta ELY-keskuksen ja Leader-ryhmien välisten prosessien määrittämisessä on vielä työtä. Riitta Bagge: - Tavoitteemme on yhtenäinen hankeprosessi asiakkaan suuntaan. Asiat pitää puhua niin selviksi, että kaikki tietävät, miten asiat tulkitaan. Näin asiakas saa asiantuntevaa palvelua yhdeltä luukulta. Kun jotain sanotaan, se myös pitää. - Tulevaisuudessa toivoisin sitä, että myös ELY-keskukset voisivat tehdä ristiinarviointia keskenään. Tulkinnat ja toimintatavat yhtenäistyisivät.
Teksti Terhi Ojanen
Kaakkois-Suomen ELY–keskuksen, Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry:n, Kehittämisyhdistys Sepra ry:n, Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry:n ja Pohjois-Kymen Kasvu ry:n yhteinen tiedotuslehti
Mitä Leader -rahalla on tehty? Kaakkois-Suomen Leader-toimintaryhmät ovat rahoittaneet kuluvalla ohjelmakaudella 2007-2013 lähes 300 hanketta 12,6 miljoonalla eurolla. Hankkeiden toteuttajat ovat sijoittaneet toimenpiteisiin 3,6 miljoonaa euroa omaa rahaansa ja paiskineet yli 200 000 tuntia talkootyötä. Uusia yrityksiä on perustettu yhdeksän ja 25 yritystä on laajentanut toimintaansa. Leader-rahalla on tuettu maaseudun pienyrityksiä sekä yleishyödyllisiä kehittämishankkeita. Ryhmät ovat myöntäneet 52 yritystukea investointeihin, yritystoiminnan kehittämiseen sekä ensimmäisten uusien työntekijöiden palkkaamiseen. Alueelle on syntynyt yhdeksän uutta yritystä ja 25 yritystä on laajentanut toimintaansa merkittävästi. Uusia työpaikkoja on syntynyt arviolta 15 henkilötyövuoden verran. Hankkeiden aikana työllistyneitä on moninkertaisesti. Lisäksi seitsemässä vuodessa on tehty lähes 80 uutta tuotetta tai palvelua.
Tukea monenlaiseen toimintaan
Leader –rahalla on tuettu mm. purkujätteen haketusta, öljynpuristamoa, eläinhoitolaa, maaseutupuotia, moduulimökkien valmistajaa, raskaan liikenteen huolto- ja korjauspalveluita, valokuvaajaa, ravihevosten täysihoitolaa,
koneellista taimikonharvennusta sekä myllyn tuotantolinjan rakentamista. Matkailualan yrityksiä on tuettu majatalon kunnostamisessa, juhlatilan rakentamisessa ja kalastusmatkailua palvelevan veneen hankinnassa. Ensimmäinen työntekijä on palkattu muun muassa ratsastustalliin ja turvallisuusalan asennustöihin.
TOIMITUSNEUVOSTO Toimitusneuvostolla on kokonaisvastuu lehden kehittämisestä, linjauksista ja journalistisesta sisällöstä. Toimitusneuvostossa on edustaja ja hänelle henkilökohtainen varajäsen kustakin toimintaryhmästä ja Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta. Toimitusneuvoston jäsenet (varajäsenet): Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry Niina Tarvaskari (Sirkka Laine) Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry Terttu Kivinen (Kalle Rapi) Kehittämisyhdistys Sepra ry Marjo Lehtimäki (Marja Sorvo) Pohjois-Kymen Kasvu ry Anne Mettälä (Anna-Leena Ilmarinen) Kaakkois-Suomen ELY-Keskus Sirpa Skippari
Elämyspuutarha, tsasounia ja kylätaloja
Matkailijoiden ja asukkaiden iloksi on rakennettu tai kunnostettu patsaspuisto, elämyspuutarha, näkötorni, maaseutupuoti, pari tsasounaa sekä laavuja ja vaellusreittejä. Kokoontumistiloja ja kylätaloja on rakennettu tai kunnostettu 55 kappaletta. Tuhannet ihmiset ovat osallistuneet Leader-rahalla toteutettuihin tapahtumiin, esim. historiallisiin markkinoihin, työpajoihin sekä lapsille, nuorille ja vanhuksille järjestettyyn kerhotoimintaan.
OHJAUSRYHMÄ Ohjausryhmällä on taloudellinen valvontavastuu hankkeen etenemisestä hyväksytyn päätöksen mukaisesti. Ohjausryhmässä on kustakin toimintaryhmästä ja Kaakkois-Suomen ELYkeskuksesta kaksi edustajaa ja heille henkilökohtaiset varajäset. Ohjausryhmän jäsenet (varajäsenet) Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry Joonas Karhinen (Teemu Europaeus) Mari Voutilainen (Riitta Bagge) Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry Marja Jussila (Olli-Pekka Lehtonen) Sirpa Onttinen (Tiina Sirppiniemi) Kehittämisyhdistys Sepra ry Marjo Lehtimäki (Marja Sorvo) Marja-Leena Mauno Pohjois-Kymen Kasvu ry Kari Jokinen (Harri Tuominen) Anne Mettälä (Tuula Mikkola) Kaakkois-Suomen ELY-Keskus Pirjo Pöllönen Sirpa Skippari
Leader-toiminnan tuloksia Kaakkois-Suomessa 2007-2012 Uusia yrityksiä Yrityksiä, jotka laajentaneet merkittävästi Uusia työpaikkoja Kylätaloja, kokoontumistiloja Uusia tuotteita ja palveluita Matkailukohteita Julkaisut (kirja, dvd ja video) Hankkeita Yritystukia Kansainvälisiä hankkeita Alueiden välisiä hankkeita Nuoret toteuttajina/osallistujina Julkista tukea (Leader-rahaa) Yksityistä rahaa Talkootyötä
9 kpl 25 kpl n. 15 htv 55 kpl 79 kpl 22 kpl 24 kpl 284 kpl 52 kpl 3 kpl 25 kpl 20 hanketta 12,6 m€ 3,6 m€ 2,4 m€
YHTEYSTIEDOT Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry Parikkalantie 45, 59100 Parikkala Puhelin: 050 5969 489 S-posti: karki.leader@co.inet.fi http://kylat.ekarjala.fi/karki-leader/ Kehittämisyhdistys SEPRA ry Helsingintie 1 A (B-porras), 49460 Hamina Puhelin: (05) 230 4514 S-posti: toimisto@seprat.net www.seprat.net Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry Viljelytalo 2. krs, Raatimiehenkatu 17 C 15 53100 Lappeenranta S-posti: toimisto@lansi-saimaa.eu http://www.lansi-saimaa.eu/ Pohjois-Kymen Kasvu ry Kyminasemantie 10 A 2, 45610 Koria Puh. (05) 322 0042 S-posti: toimisto@pohjois-kymenkasvu.fi www.pohjois-kymenkasvu.fi Kaakkois-Suomen ELY-keskus Salpausselänkatu 22, Kouvola. Kauppakatu 40 D, 53100 Lappeenranta Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus PL 1041, 45101 Kouvola Puhelinvaihde: 0295 029 000 http://www.ely-keskus.fi/fi TOIMITUS: Kaakkois-Suomen viestintähanke MUUNTAJA c/o Pohjois-Kymen Kasvu ry Kyminasemantie 10 A 2, 45610 Koria Vastaava päätoimittaja Toiminnanjohtaja Anne Mettälä Pohjois-Kymen Kasvu ry anne.mettala@pohjois-kymenkasvu.fi www.pohjois-kymenkasvu.fi Toimittajat Tiedottaja Ulla Maria Hoikkala Kaakkois-Suomen viestintähanke 040 586 1210 ulla.hoikkala@viestimuuntaja.fi www.viestimuuntaja.fi Grafita Viestintä Veijo Tervonen veijo.grafita@gmail.com
Tämä on viimeinen viestiMUUNTAJA-lehti. Toivomme, että olette saaneet lehdestä ajatuksia, ideoita ja hyvää tietoa. Toivotan teille hyviä hankkeita kuluvalle kaudelle sekä alkavalle uudelle hankekaudelle 2014-2020. Kaakkois-Suomen viestintähanke Ulla Maria Hoikkala, tiedottaja
27
Sinäkö se oot? Tietoa ja neuvontaa kehittämisen mahdollisuuksista maaseudulla. Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry http://kylat.ekarjala.fi/karki-leader/
Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry www.lansi-saimaa.eu Kehittämisyhdistys SEPRA ry www.seprat.net
www.ely-keskus.fi/fi
Pohjois-Kymen Kasvu ry www.pohjois-kymenkasvu.fi
Kaakkois-Suomen viestintähanke www.viestimuuntaja.fi
28