viestiMUUNTAJA 3/2012

Page 1

Kaakkois-Suomen ELY–keskuksen, Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry:n, Kehittämisyhdistys Sepra ry:n, Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry:n ja Pohjois-Kymen Kasvu ry:n yhteinen tiedotuslehti

TEEMANA KYLÄTOIMINTA

1

4

Kaupungeissakin talkoillaan

8

Asianaiset ja portaalimiehet

10

Palkitut kylät ja kylätoimijat

17

Kyläkatselmukset tuottavat koordinointihankkeeseen ideoita

19

Monitoimijamallit maaseudun hyvinvoinnin vahvistajina

22

Kylälle voimaa vedestä

24

Koskimelonta on itsensä kanssa kisaamista


Kyläkirjasia ja kotisivuja Teksti Ulla Hoikkala • Kuva Sirpa Vähäuski Kaakkois-Suomen ELY–keskuksen, Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry:n, Kehittämisyhdistys Sepra ry:n, Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry:n ja Pohjois-Kymen Kasvu ry:n yhteinen tiedotuslehti

Kuntaliitosten myötä kiinnostus omiin juuriin ja kylien historiaan on kohonnut. Kuntakeskusten siirtyminen yhä kauemmas on nostattanut kylien yhteisöllisyyttä ja mehenkeä. Kyläkirjanen palvelee osittain juuri tätä tarkoitusta - se nostattaa me-henkeä ja kertoo kylien historiasta ja miksei myös värikkäistä persoonista. Päällimmäisenä tarkoituksena on kuvata kylien tämänhetkistä elämää ja oloa sekä tuoda esiin kylien monipuolista tarjontaa. Kyläkirjanen toimii kunnianosoituksena menneille sukupolville ja hienona perintönä tuleville. Se on myös oiva markkinointiväline uusien asukkaiden houkuttelemiseksi. Pelkät seinät eivät riitä, kylissä tarvitaan myös sisältöä ja historiaa. Kyläkirjasia on toteutettu Kouvolassa, Iitissä, Virolahdella ja Miehikkälässä. Kaksi viimeksi mainittua tekivät yhteisen tuotoksen. Viimeisin esimerkki on Haminasta, jossa innostuttiin toteuttamaan kyliä ja asuinalueita kuvaileva yhteinen kyläkirjanen. Tiedonkeruu, tekstien luominen ja valokuvien penkominen on käynnissä. Valmista tavoitellaan keväälle 2013. Maakunnallisen kyläasiamiehen Sirpa Vähäuskin

Tässä lehdessä: 3 4 5 6 7 8 9 10 12 13 14

Pääkirjoitus Kaupungissakin talkoillaan Leader-toimintatapa myös kaupunkeihin? Uusi aika alkaa - osallistu valmisteluun Tavallisen kyläläisen arki Asianaiset ja portaalimiehet Niukkuudesta vahvuus Palkittuja kyliä ja kylätoimijoita Yhtiö kylän hyväksi Tulokkaat perustivat kyläosuuskunnan Sepra kehittämässä itärajan ylittävää yhteistyötä: Paikalliskehittämistä Laatokalle 15 Kun hanke on pieni 16 Maakansa tanssi, leipoi ja kokkasi 16 Toiveista totta 17 Kyläkatselmukset tuottavat koordinointihankkeeseen ideoita 18 Unelmista totta 19 Monitoimijamallit maaseudun hyvinvoinnin vahvistajina 20 Ystävyyttä ja yhteistyötä yli rajojen 20 Googlettamalla kansainvälisyyttä 21 Uusia toimintaedellytyksiä kyliin 22 Kylälle voimaa vedestä 23 Neuvokasta neuvontaa Nuorisohankkeita: 24-25 Koskimelonta on itsensä kanssa kisaamista 26 Nuorille töitä ja tekemistä omalla kylällä 27 Lyhyesti 27 Yhteystiedot

mukaan ongelmana ei ole se, onko tietoa tarpeeksi kirjasta varten. Ongelmaksi muodostuu lähinnä se, mitä ylijäävällä tiedolla tehdään. Tähänkin on tarjolla ratkaisu. Kaakkois-Suomessa on käynnissä kaksikin maakunnallista kyläportaalihanketta (kts. s. 8-9), joissa kylille toteutetaan omat verkkosivut. - Linkitettiin nämä kaksi asiaa yhteen. Kun kylä kokoaa materiaalia kirjasta varten, siinä kertyy samalla tavaraa jo kotisivuihinkin, muistuttaa kyläportaalin vetäjä Joni Tyviö Kymenlaaksosta. Asia toimii myös toisin päin. Kun kyläkirjaseen ei mahdu kaikki aineisto, siinä voidaan lukija kääntää verkkosivuille hakemaan lisää tietoa. Näin molemmat hyötyvät. Kouvolan kaupungin kulttuuripalvelut, ProAgria Kymenlaakso sekä Kymenlaakson Kylät ry ovat suunnittelemassa Kouvolan alueelle kyläkulttuurikarttaa, johon kootaan alueen kylien tärkeitä kohteita ja piilossa olevia tarinoita. Karttaa voidaan käyttää kaupungin markkinoinnissa, sekä ulkoisessa että myös sisäisessä. Mikään ei estä vastaavanlaisen kyläkulttuurikartan suunnittelua myös muille alueille. Se vaatii ainoastaan sitoutumista ja työtä.

viestiMUUNTAJA • Kaakkois-Suomen viestintähanke toteuttaa KaakkoisSuomen ELY-keskuksen, Etelä-Karjalan Kärki-Leader ry:n, Kehittämisyhdistys Sepra ry:n, Länsi-Saimaan kehittämisyhdistyksen ja Pohjois-Kymen Kasvu ry:n yhteistä tiedotusta. Jaetaan Kaakkois-Suomen maaseutualueille. Päätoimittaja Anne Mettälä • Toimittajat Ulla Hoikkala, Veijo Tervonen Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. 3/2012 Painos 115.000 kpl Kaakkois-Suomen Viestintähanke MUUNTAJA Kyminasemantie 10 A 2, 45610 Koria Ulla Hoikkala, tiedottaja gsm 040 586 1210 • ulla.hoikkala@viestimuuntaja.fi

Painopaikka Punamusta, Joensuu • Jakelija Itella Oyj

Joni Tyviö Kykyportaalista kertoo niistä mahdollisuuksista, joita laajakaistaverkko kylälle ja kyläläisille tuo. Kuuntelemassa haminalaisia.

Kansi: Kyläkatselmus Rautjärven Korpjärvellä © Ulla Maria Hoikkala

2


Pääkirjoitus Riitta Bagge Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry:n toiminnanjohtaja ja Särkisalmen kyläyhdistys ry:n puheenjohtaja

KAUAS VALTA KARKAA, VAI KARKAAKO? Yläkemijoen aluelautakunnasta oppia?

Keskittämiskehitys etenee tasaista tahtia. Lähes joka sektorilla mennään kohti suurempia yksiköitä ja päätöksenteko karkaa väistämättä aina vaan kauemmas. Paikalliselle kylä- ja asukastoiminnalle tämä kehityssuunta tuo uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Kylä- ja asukastoiminta on yleishyödyllistä, laaja-alaista ja puoluepoliittisesti sitoutumatonta toimintaa oman elinympäristön hyväksi. Toimijoilla on siis oma lehmä ojassa, joten työtä tehdään vapaaehtoisesti, sitoutuneesti ja suunnitelmallisesti, ajoittain myös intohimoisesti ja vaivoja säästämättä. Tällä hetkellä meitä kylätoimijoita mietityttävätä ainakin sote-palveluihin ja poliisin toimintaan sekä tiestöön ja tietoliikenneyhteyksiin liittyvät asiat. Kehittämishalua, osaa-

Kuntakenttä uudistuu lähivuosina tavalla tai toisella ja meidän kaikkien olisi viisasta miettiä, miten kylä- ja asukastoiminnasta kumpuava aktiivisuus saadaan hyödynnettyä kuntien päätöksenteossa ja miten se resurssoidaan. Ohjataanko toimintaan budjettivaroja, toiminta-avustusta vai hankerahoitusta? Rovaniemen yhdellä viidestä kyläalueesta, Yläkemijoella, on käytössä mielenkiintoinen aluelautakuntamalli, jossa alueen asioista päättää yhdeksän kylän kyläkokouksissaan valitsemat henkilöt. Jäseniä on yksi jokaisesta kylästä, riippumatta kylän asukasmäärästä. Yläkemijoen aluelautakunta on yksi Rovaniemen kaupungin lautakunnista ja sille on määritelty omat tehtävät. Aluelautakunnan tavoitteena on järjestää asukas- ja asiakaslähtöisiä palveluita niin, että asukkaat saisivat tarpeitaan vastaavat peruspalvelut omalta alueeltaan. Alueella on vähän toista tuhatta asukasta ja aluelautakunnan budjetti on vuonna 2012 yhteensä noin 2,1 M€.

mista ja vastuunkantoa löytyy, mutta yhteisten asioiden paikallislähtöistä hoitamista vaikeuttaa arvostuksen ja resurssien puute. Kylä- ja asukastoiminta ei sisälly kuntien päätöksentekoprosesseihin eikä siksi tule vakavasti huomioiduksi. ”Kyläsuunnitelma osaksi kuntasuunnitelmaa” on hyvä ja kannatettava ajatus, mutta valitettavan harvoin totta. Toisaalta käytettävissä olevat resurssit ovat niin vähäiset, että toiminta jää pakosti pienimuotoiseksi. Hankerahoitus auttaa eteenpäin, mutta aina ei ole tarve kehittää toimintaa uudelle tasolle.

Aluelautakunta järjestää Yläkemijoen alueen perusopetus-, kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja terveydenhuoltopalvelut, ja vastaa lapsiperheiden ja ikäihmisten palveluista sekä alueen elinkeinojen kehittämistoiminnasta. Valtaosa palveluista tilataan tällä hetkellä Rovaniemen kaupungin tuotanto‐organisaation palvelukeskuksilta mutta sen olisi mahdollista ostaa niitä myös yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta. Tämä avaa uusia paikallistaloutta vahvistavia mahdollisuuksia, jos alueen asukkaita kannustetaan käyttämään tilaisuus hyväksi. Sopiiko meille edellä mainittu aluelautakuntamalli vai toimisiko joku toinen paremmin? Muita vaihtoehtoja voi puntaroida vaikka Suomen Kuntaliiton nettisivuilla olevan Alueellisen vaikuttamisen toimintatapojen valintatyökalun avulla. Tärkeintä kuitenkin on, että valitaan sitten mikä alueellisen vaikuttamisen malli tahansa, tehdään se yhteistyössä keskustellen.

”Kuntakenttä uudistuu lähivuosina tavalla tai toisella ja meidän kaikkien olisi viisasta miettiä, miten kylä- ja asukastoiminnasta kumpuava aktiivisuus saadaan hyödynnettyä kuntien päätöksenteossa ja miten se resurssoidaan.”

3


Teksti Terhi Ojanen

Kaupungissakin talkoillaan - ja tarvitaan yhteisöllistä kehittämistä

Leader-toiminta on osoittautunut erinomaiseksi tavaksi toteuttaa yhteisöllisiä kehittämishankkeita. Kaupunkialueilla tarpeet ovat hyvin samankaltaiset kuin maaseudulla. On uimarannan ja leikkipuiston kunnostamista, viihtyisyyden parantamista, mutta myös kulttuuritapahtumia ja nuorten toiminnallisia hankkeita. Panimon piiat ja kauppalanjohtaja. Kuva: Ritva-Liisa Pulkkinen

Tähän asti kaupunkien asukasyhdistykset ovat toimineet lähinnä kaupungin pienen avustuksen turvin. Vähänkään isompaan tapahtumaan tai viihtyvyyden parantamiseen ei ole mahdollisuuksia. Maaseudun yhdistysten paremmat rahoitusmahdollisuudet samassa kaupungissa ovat harmittaneet useita kaupungin asukasyhdistyksiä. Pienikin raha poikii isoja tarinoita, sillä talkoilla osataan kaupungissakin!

Yhdessä tekeminen antaa enemmän kuin ottaa

– Meille Lauritsala on kylä. Paikallisuuden vahvistaminen on meille yhtä tärkeää kuin maaseudulla, kertoo Lauritsalan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Raimo Alaraatikka Lappeenrannasta. Kaupungin rahat ovat tiukalla, joten Leader-tyyppiselle rahalle olisi kysyntää. – Käyttäisimme rahaa vaikka nuorison hyväksi. Nuoret voisivat toteuttaa nuorisopuiston tai tehdä vanhasta bensa-asemasta nuorten tekemisen paikan. Tärkeintä on, että nuoret saavat vaikuttaa ympäristöönsä ja näkyä siinä toteuttamalla itselleen tärkeitä asioita.

rannan asukasaktiivi Kalle Ylimäki Kouvolasta. Hän olisi tyytyväinen, jos kaupunkialueilla olisi samanlainen rahoitusmahdollisuus kuin maaseutualueiden Leader. Kaikilla asukastoimijoilla tulisi olla samat oikeudet ja rahoitusmahdollisuudet, sillä maaseudun ja kaupungin vastakkain asettelu ei vie asioita eteenpäin. Siksi uudet tukikanavat ovat tärkeitä erityisesti kaupunkialueelle. Rahoittajien Ylimäki toivoo suhtautuvan myönteisesti hankeideoihin. Harva kylä uskaltaa lähteä hankepyöritykseen mukaan, jos epäillään ideaa tai pelotellaan byrokratialla. – Asenteen tulee olla sellainen, että ”jos teillä on innokkuutta, niin pannaan homma pyörimään.” Lamminranta on Kouvolan kaupunkialueella sijaitseva asuinalue, joka onnistui saamaan tukea uimarannan kunnostukseen, laavun, venelaiturin ja kodan rakentamiseen haasteellisten alueiden rahaa Kouvolan kaupungin budjetista. Asukasaktiivi Kalle Ylimäki kiittää Kouvolan kaupungin elinkeinojaoston apua. – Meillä hanke on aktivoinut

Alaraatikan mukaan ihmisille pitää antaa mahdollisuus talkoiluun. Samalla voi huomata, että yhdessä tekeminen antaa enemmän kuin ottaa. – Kolmipäiväisessä Kylältä kartanolle -tapahtumassa elokuussa todella huomasi, miten ihmiset haluavat osallistua ja olla mukana. Toteutimme tapahtuman pienellä budjetilla 50 hengen voimin. Kiertokävelyn ja kartanokirkon lisäksi esitimme lauritsalalaisia eri aikakausina, toteaa Alaraatikka (kuvassa hän on kauppalanjohtajana panimon piikojen ympäröimänä). Pienellä rahalla saa paljon aikaan. On hyvä säilyttää asiat pienimuotoisina, ihmisen kokoisina. Toiminta menettää jotain oleellista, kun siitä kasvaa liian suuri ja vastuu talousasioista alkaa rasittaa ihmisiä. Koirapuisto rakennettiin yhdessä kaupungin kanssa todennäköisesti 20 %:lla niistä kuluista, mitä siihen muuten olisi mennyt.

Samat mahdollisuudet kaupunkiin ja maalle

- Kylillä on tahto tehdä asioita niin kaupungissa kuin maaseudullakin, toteaa Lammin-

4

asukastoimintaa paljon. Aluksi pelkäsimme, ettemme saa talkoisiin väkeä ja rakennetut venepaikat jäävät myymättä. Toisin kuitenkin kävi. Talkoissa on aina ollut vähintään viisi henkilöä ja venepaikat myytiin viikossa. Lisäksi yhdistys on saanut lisää aktiiveja. Olemme saaneet asukkailta sellaistakin apua, jota emme osanneet edes odottaa.

Paikallinen rahoittaja tuo joustavuutta

Imatralainen työ- ja yksilövalmennusta järjestävä Intoa työstä ry on toteuttanut muutamia Leader-hankkeita Etelä-Karjalan Kärki-Leaderin tuella. Hankaluuksia on aiheuttanut jako maaseudun ja kaupungin välillä. – Olisi hyvä jos maaseudulla ja kaupungissa olisivat samat rahoitusmahdollisuudet, toteaa toiminnanjohtaja Mika Salminen. Leader–toimintatapa tuntuu paikallisuutensa takia läheisemmältä ja joustavammalta. Kommunikointi rahoittajan kanssa ja muutokset kesken hankkeen ovat helpommat tehdä paikallisesti tutun henkilön kanssa kuin isoissa hankkeissa.


Tällä hetkellä rahoituksen järjestyminen on vielä täysin auki, sillä maakuntaliitot eivät halua käyttää pienentyviä aluekehitysrahoja kaupunkialueiden paikalliseen kehittämiseen. Virkamiesnäkökulmasta suuri on kaunista ja näkyvää. Asukkaat sen sijaan toivovat ihmisen kokoisia hankkeita, joihin he voivat osallistua ja vaikuttaa. Lauritsalalaisen Raimo Alaraatikan sanoin: ”Jotain oleellista menetetään, kun hankkeesta tulee liian suuri”.

Maakuntajohtajat epäilevät kaupunkien Leader-hankkeiden vaativan liikaa hallintoa Kymenlaakson ja EteläKarjalan maakuntajohtajat suhtautuvat epäillen Leader-tyyppisen toiminnan levittämiseen kaupunkialueille.

Leader –toimintatapa myös kaupunkeihin? Leader–toimintaryhmien ja maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on levittää Leader–toimintatapa uudella ohjelmakaudella myös kaupunkialueille siten, että rahoitus tulisi useammasta eri rahastosta. Juha Haapaniemi, Kymenlaakson maakuntajohtaja – Leader on toiminut pitkään maaseutualueilla ja sopii hyvin maaseudun kehittämiseen. Suuret aluekeskukset ovat niin erityyppisiä, että niihin sama toimintatapa ei sovellu. Minulla ei ole mitään Leader-tyyppistä toimintaa vastaan, mutta pelkään hallinnon kasvavan. – Leader-toiminnasta tuttu aloitteellisuus ja aktiivisuus pitää saada kanavoitua kaupunkialueen kehittämiseen esimerkiksi elinkeinoyhtiöiden kautta.

oma merkityksensä kyläyhteisöön ja paikalliseen aktiivisuuteen. Toki ne voivat olla merkittävän kasvun lähde. – Kaupunki-Leaderiin suhtaudun epäilevästi. Sille pitäisi luoda oma hallinto eikä sen erityisistä hyödyistä ole näyttöä. – Tavallinen asukas voi osallistua maakunnan kehittämiseen vaalien kautta. Hyvät ideat ovat tervetulleita, mutta vaikuttamisessa kunnan- ja maakuntavaltuustot ovat tärkeitä toimijoita. Tulevalla kaudella EteläKarjalan ja Kymenlaakson maakunnissa panostetaan yritystoiminnan kehittämiseen, elinkeinorakenteen monipuolistamiseen ja uusiin innovaatioihin. Venäjän ostosmatkailu jatkuu, joten rajanylityspalveluiden kehittäminen

Timo Puttonen, Etelä-Karjalan maakuntajohtaja – Leader on paikallisen aktiivisuuden instrumentti ja sopii parhaiten maaseutuohjelmaan. Leader-hankkeilla on

Juha Haapaniemi

Kuva Arto Hämäläinen

Teksti Terhi Ojanen Kuvat Maakuntaliitot

Timo Puttonen

on tärkeää. Maakuntajohtajien mukaan Venäjän WTO:n jäsenyys avaa Kaakkois-Suomelle uusia mahdollisuuksia. Etenkin metsäteollisuus hyötyy, kun puun tuonti helpottuu. Myös venäläisten investointihalukkuus Suomeen saattaa lisääntyä.

Leader on tapa vaikuttaa Asukkaiden vaikutusmahdollisuudet vähenevät kuntaliitosten ja palveluiden keskittymisen myötä. Siksi demokratian rinnalle tarvitaan suoraa kansalaisvaikuttamista ja paikallislähtöistä kehittämistä, esimerkiksi Leader-toimintaa. Leaderissä asukkaat vaikuttavat alhaalta ylös toimien aktiivisesti oman yhteisönsä eteen ja toteuttaen ihmisen mittaisia ideoita ja hankkeita. Yritykset ja yhteisöt sijoittavat omaa rahaa ja talkootyötä alueensa kehittämiseen. Samalla asukkaat sitoutuvat paikallisesti laaditun kehittämisohjelman tavoitteisiin. Leader-toimintatapaa on toteutettu Euroopassa vuodesta 1991 ja Suomessa vuo-

desta 1996. Tällä hetkellä Suomen maaseudulla toimii 56 paikallista Leader-yhdistystä. Yhdistysten hallituksissa kolmasosa jäsenistä on tavallisia maaseudun asukkaita, kolmasosa yhdistysten ja kolmasosa paikallisen julkisen tahon edustajia. Se takaa laaja-alaisen vaikuttamisen. Leader korostaa innovatiivisuutta, aloitteellisuutta ja verkottumista yli sektorirajojen. Toimintatapa mahdollistaa pienistä aluista liikkeelle lähtemisen, kokeilun. Ja mikä

parasta: toiminnan vaikutukset jäävät alueelle. EU-komissio esittää, että tulevalla ohjelmakaudella Leader-tyyppistä paikallislähtöistä kehittämistä toteutettaisiin myös kaupunkialueilla, jolloin rahoitus tulisi EAKRja ESR -rahastoista. Tämä mahdollistaa sen, että paikallinen kehittämistyö voidaan sisällyttää myös Suomen ESRja EAKR -rahastoihin. Jos esitys hyväksytään, kaupunkikeskustojen toimijoilla on yhdenvertaiset mah5

Teksti Terhi Ojanen

dollisuudet maaseutuasukkaiden kanssa kehittää omaa aluettaan. Toimintamallin laajentamista kaupunkeihin kannattavat Suomen kuusi suurinta kaupunkia (Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku, Oulu). Yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen avulla voidaan suurten kaupunkien mukaan edistää yhteisöllisyyttä yhdessä kolmannen sektorin kanssa.


Uusi aika alkaa – osallistu valmisteluun Tulevaa EU-ohjelmakautta valmistellaan talven aikana. Tavoitteena on yhdistää ja yhteen sovittaa eri rahoituslähteet (muun muassa maaseutuohjelma, EAKR, ESR) niin, että estetään päällekkäisyydet ja kevennetään hallintoa. Rahaa ohjelmissa tulee olemaan nykyistä vähemmän.

Teksti Terhi Ojanen • Kuva Ulla Hoikkala

Kaakkois-Suomen ELY-keskus on tilannut maaseutuohjelman nykytilan kuvauksen, tulevaisuuden näkymät ja vision MTK-Kaakkois-Suomelta. Aineistoa on koottu muun muassa kolmessa työpajassa: maa- ja metsätalous, muu maaseutuyrittäjyys ja paikallinen kehittäminen. Yhdessä ja erikseen on analysoitu, missä on onnistuttu, mitä voitaisiin tehdä toisin ja mitä kehittämistarpeita alueella on. – Työpajat olivat onnistuneita ja niistä on saatu runsaasti aineistoa. Osallistujia työpajoissa oli 75 henkilöä, kertoo vt. toiminnanjohtaja Tuula Dahlman MTK-KaakkoisSuomesta. Alueelliset strategiat on toimitettu maa- ja metsätalousministeriöön lokakuun aikana. Ne sisälsivät alustavat tavoitteet ja painopisteet. Keväällä 2013 tavoitteita ja

toimenpiteitä tarkennetaan, laaditaan rahoituskehys sekä sovitaan yhteistyöstä, työnjaosta ja valintakriteereistä. Ohjelmat valmistuvat vuoden päästä syksyllä. Vielä on siis hyvää aikaa osallistua itse ohjelman valmisteluun!

Rautjärven Korpjärven kyläkatselmuksessa tutustuttiin asukkaiden valitsemiin kohteisiin ja mietittiin, miten niitä voisi kohentaa. Ja löytyykö uusia kohteita kohennettavaksi.

Karjalan Kärki-Leaderin toiminnanjohtaja Riitta Bagge. Tavoitteena on vahvistaa paikallistaloutta ja turvata lähipalvelut. Olemassa olevat resurssit halutaan myös hyödyntää mahdollisimman hyvin ja lisätä alueelle tulevaa raha- ja ajatuspääomaa. Yhtenä toimenpiteenä on opettaa ihmiset kilpailuttamaan asiat paikallisuus huomioon ottaen.

Etelä-Karjala panostaa yrittäjyyteen

Etelä-Karjalassa tulevaa ohjelmakautta on valmisteltu rauhassa ja hieman kevyemmin kuin aiemmin. Hallitus, toimialaryhmät ja työntekijät kokoavat perusasiat, mutta asukkaiden kehittämisideoita ja –tarpeita kuunnellaan tarkasti kylätilaisuuksissa ja -messuilla. – Ohjelmamme pohjautuu pitkälti vanhaan ohjelmaan, sillä idean kypsyminen toimenpideasteelle vie aikaa. Edellisen ohjelman heikot signaalit voivat nyt olla vahvoja, kertoo Etelä-

Länsi-Saimaa painottaa ympäristötietoisuutta

Länsi-Saimaan kehittämisyhdistyksessä panostetaan elinkeinoasioihin, matkailuun sekä ympäristötietoisuuden kasvattamiseen esimerkiksi maisemanhoidossa ja vesistönsuojelussa.

– Leader-ryhmien vahvuus elinkeinojen kehittämisessä on se, että toimimme lähikontaktissa yrittäjän kanssa tukien ja kannustaen yhteistyöhön, kertoo toiminnanjohtaja Sirpa Onttinen. Tulevalla kaudella rahaa on entistä vähemmän käytössä, joten meidän on pakko tehdä valintoja rahojen suuntauksessa ja työnjaossa. Siksi teemme yhteistyötä ja sovimme työnjaosta jo strategiavaiheessa mm. Etelä-Karjalan Kylät ry:n kanssa. Kaikki ideat ja kehittämistarpeet ovat edelleen tervetulleita! Jos haluat osallistua uuden kauden valmisteluun, ota yhteyttä omaan Leader -ryhmääsi.

Osallistu oman alueesi kehittämiseen! Kerro meille ajatuksesi. Ota yhteys oman alueesi Leader-toimintaryhmään.

Etelä-Karjalan Kärki-Leader ry Imatran kaupungin maaseutualueet, Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti

Parikkalantie 45 59100 Parikkala Puh. 050 5969 489 Sähköposti: karki.leader@co.inet.fi http://kylat.ekarjala.fi/karkileader/

Kehittämisyhdistys SEPRA ry

Pohjois-Kymen Kasvu ry

Hamina - Kotka - Miehikkälä - Pyhtää - Loviisa - Virolahti sekä Kouvolassa entisen Anjalankosken alue

Kouvolan maaseutualueet ja Iitti (pois lukien entinen Anjalankoski)

Kyminasemantie 10 A 2 45610 Koria Puh. (05) 322 0042 Faksi (05) 322 0442 toimisto@pohjois-kymenkasvu.fi www.pohjois-kymenkasvu.fi

Helsingintie 1 A (B-porras), 49460 Hamina Puhelin: (05) 230 4514 Sähköposti: toimisto@seprat.net www.seprat.net

6

Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry Lappeenrannan kaupungin maaseutualueet sekä Lemin, Luumäen, Savitaipaleen, Suomenniemen ja Taipalsaaren kunnat

Viljelytalo 2. krs Raatimiehenkatu 17 C 15 53100 Lappeenranta Sähköposti: toimisto@lansi-saimaa.eu www.lansi-saimaa.eu/


Lapsiperheen arkea Haminassa Heidi Mäkinen ja Toni Ihalainen asuvat Tompurinmäellä Haminassa lapsiperheen arkea. Helsingistä Kotkan kautta Haminaan muuttanut Heidi on sujahtanut hyvin syntyperäisen vehkalahtelaisen Tonin kanssa pienen kaupungin elämään. – Kaupunki on sopivan kokoinen ja tarjolla on riittävät peruspalvelut ainakin toistaiseksi, Heidi kiittelee. Iso kiitos kuuluu appivanhemmille, jotka toimivat tukiverkostona aina, kun sitä tarvitaan. Toiseen kaupunkiin muutettaessa turvaverkosto jäisi uupumaan. Päivähoitopaikka kohta 2-vuotiaalle Ilonalle on hakusessa, mutta sen saaminen tuntuu olevan kiven alla. – Ainoa toive tässä vaiheessa on se, että ryhmäkoko olisi pieni, jolloin lapsi tulee huomioitua paremmin. Erityisen ilahtunut Heidi on siitä, että Haminan kau-

Tirvan koulu on ollut paikallaan kylän keskellä rapiat 100 vuotta. Oli aika jolloin kouluilla pidettiin neuvolan vastaanottoa. Näitä palveluja kaivataan takaisin.

Tavallisen kyläläisen arki Miten elää tavallinen kyläläinen? Millaisena pienen paikkakunnan tulevaisuus nähdään muutoksen myllerryksessä?

TIRVA - Kun kyläkoulu on koti Lähes 30 vuotta Tirvalla viihtynyt Liisa Hede on vanhan ajan koulun keittäjä, joka asuu koululla, valmistaa ruoan alusta asti ja toimii samalla koulun talonmiehenä ja siivoojana. Lomista ei siis tarvitse riidellä, kun on ainoa työntekijä ja lomat kulkevat koulun aikataulun mukaan. Elimäellä syntyneenä pikkukylän elämä Tirvalla tuntuu Hedestä edelleen omalta. Niin omalta, että tytärkin on jäänyt perheineen Tirvalle. – Olen tällainen monitoiminainen, mutta opettaja en ole. Paitsi että yritän opettaa lapsille hyviä ruokailutapoja, Liisa Hede naurahtaa. Tirvan koulu elää vielä perinteistä kyläkoulun aikaa. Hede murehtiikin joskus, miten asiat jatkossa hoituvat kun hän eläköityy. Mistä lapsille itsetehty perunamuusi? Tai itseleivottu pulla? Työvuosiensa aikana Liisa Hede on nähnyt muutoksen työssään. Kuntaliitos etäännytti ruohonjuuritason. Kun ennen ovi avattiin tuosta noin, nyt pitää soittaa isännöitsijälle, joka tulee - mistä lie. Vaikka suuri osa ruoasta tehdäänkin edelleen käsipelil-

lä, osa tulee valmiina. Kastikkeet, keitot, muusit ja salaatit tehdään edelleen käsin. Nykylasten allergiat työllistävät yksin keittiössä työskentelevää keittäjää. Vaikka koulussa on vain neljä allergista, jokaiselle täytyy tehdä oma annoksensa. Liisa Hede näkee muutoksen myös tapakulttuurissa. Kun ennen jalat pyyhittiin huolellisesti sisään tultaessa, on se nykylapsilta jäänyt. Tirvan kylän aktiivisuutta ja vilkkautta Liisa Hede kehuu. Pienessä kylässä on marttatoimintaa, kyläyhdistystoimintaa, nuorisoseuratoimintaa. Maamiesseurakin on, samoin urheiluseura, joka pitää kisoja talvella ja kesällä. Metsästysseuran hirvipeijaiset täyttävät Seuralan joka syksy viimeistä paikkaa myöten. Liisa Hede ei itse ole innostunut aktiivisesti osallistumaan, muuta kuin käyttäjänä. Koulu on kylän hermokeskus. Siellä kokoontuu viikoittain kansalaisopiston naisten jumppa ja zumba. Kyläyhdistys pitää kokouksensa koulussa. Nämä olisivat kaikki joutuneet kodittomaksi, jos koulu olisi lakkautettu.

pungilla on perhetyöntekijä, joka tulee pyynnöstä kotiin ratkomaan arkisia lapsiperheen ongelmia. Vaikka tätä palvelua ei lopulta tarvittukaan, pelkkä tietoisuus rauhoitti. – Maaseutumaisessa ympäristössä on mukavampi asua pienen lapsen kanssa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Ilona lähtee kouluun, on koulunkäynti parempi aloittaa pienessä koulussa, Heidi miettii. Hän on itse kotoisin Jaalasta, jossa pensaillakin oli silmät ja korvat. Elämä tuntui turvalliselta ja lapsi sai hyvät lähtökohdat elämään. Joskus lehtien lukeminen ja uutisten katsominen masentaa. Mieleen nousevat ajatukset lapsen tulevaisuudesta. – Mutta kun katson Ilonan kehitystä ja hulvatonta touhuamista, ilo on päällimmäinen tunne. Ja tällä hetkellä asiat lapsiperheen kannalta ovat Haminassa hyvin.

SIIKAVA - Saisiko pikkukoulut takaisin? Päivi ja Jarmo Lindström elävät normaalia ”paluumuuttajan” arkea Jaalan Siikavan kupeessa. – Jarmo on syntynyt täällä, mutta asunut Myllykoskella. Minä olen tullut pääkaupunkiseudulta ensin Myllykoskelle ja sitten Jaalaan, Päivi Lindström kertoo. Elämä maistuu maaseudulla makoisalta, ulkoilumaastot vieressä ja aktiviteetteja löytyy oman kiinnostuksen mukaan. Lindströmit ovat aktiivisesti mukana kyläyhdistyksen toiminnassa ja talkoissa, mutta näkisivät mieluusti enemmän nuoria sekä asukkaina että asukastoiminnassa. Nuorimmat aktiivit kun tuppaavat jo olemaan yli viisikymppisiä. – Olisko kunnalla - tai nykyisin Kouvolan kaupungilla - eväitä tukea nuoria esimerkiksi tonttien hankkimisessa ja muutossa tänne, Päivi Lindström pohtii. Etätyö loisi uutta työtä esimerkiksi nuorille, kun tarvittaisiin ”lapsenlikkoja” ja 7

muuta aktiviteettia lapsille. – Nykyajan perheet vaativat todella paljon, kun lapsia täytyy viedä harrastuksiin pitkienkin matkojen päähän. Mutta voitaisiin heitä täältäkin kuljettaa - ei tuo matka Kouvolaan niin pitkä ole, Kuusankoskesta puhumattakaan. Jaalan ongelmaa esiintyy myös muissa pienissä kunnissa. Kesällä elämä piristyy, kun mökkiläiset pelmahtavat seudulle. Talvisin uinutaan talviunta ja odotetaan jälleen kesää. Mutta millaisin päätöksin toisenlaiset ratkaisut syntyisivät sitä Päivi Lindström pohtii. – Ihmiset tekevät päätöksiä. Mielestäni nykyisiä koulupäätöksiä voisi miettiä uudelleen. Voisiko ratkaisu löytyä kylätalo-kyläkouluyhdistelmästä? Ne olisivat pienille turvallinen paikka ja niiden ylläpitäminen tuskin ylittää myöhempinä vuosina syntyviä ongelmia. – Unohdetaan sit-ku ja mutku ja ryhdytään tositoimiin, Lindström patistaa.


Kylätoiminnan työrukkaset

Asianaiset ja portaalimiehet Teksti ja kuvat: Ulla Hoikkala

Kyläasiamiehet kiertävät kyliä työkseen. Kymenlaakson maakunnallinen kyläasiamies Sirpa Vähäuski kertoo, että hänelle tulee joskus riittämättömyyden tunne. Aika ei millään riitä kaikkeen. – Minulle kertyi vuonna 2011 noin 16 000 ajokilometriä pelkästään oman maakunnan alueella, Vähäuski huokaa. Kaakkois-Suomessa on tällä hetkellä kaksi kyläasiamiestä. Maantieteellisistä eroista huolimatta työ koostuu pitkälti samoista elementeistä - työtä kaikkien sitä haluavien kylä- ja asukastoimijoiden sekä muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Rahoitus tulee osin valtionapuna, osa jäsenkylien jäsenmaksuista, osa täytyy sitten ”repiä muualta”. – Toimintaryhmärahoitteiset hankkeet rajaavat ainakin vielä toistaiseksi kaupunkialueita pois, mutta perustoiminta kattaa koko maakunnan ja sen kaikenlaisen kylä- ja asukastoiminnan, Vähäuski luettelee. Taipalsaarelta toimiva kyläasiamies Marja Jussila kiittelee toimivaa yhteistyötä alueen toimintaryhmien kanssa. – Heiltä saa vertaistukea ja tietoa, kun sitä tarvitsee. Valtionapu on täysin riittämätön tarpeisiin nähden. Maakuntien alueella peruskylätoiminnassa riittäisi työtä vaikka kokopäiväisesti. – Valtionapu mahdollistaa työn vain 25 %:sti. Tämä pakottaa valitsemaan, mitä tehdään. Moni tärkeä asia jää huomiota vaille. Yhteisiä tilaisuuksia maakuntien välillä on vaikea to-

Takarivissä vas. Kymenlaakson Kylät ry:n portaalimies Joni Tyviö, maakunnallinen kyläasiamies sekä Kymenlaakson Kylät ry:n sihteeri Sirpa Vähäuski ja Kymenlaakson Kylät ry:n puheenjohtaja Sami Porkka. Eturivissä vas. Etelä-Karjalan kylät ry:n kyläasiamies Marja Jussila sekä Lappeenrannan maaseutuasiamies ja Etelä-Karjalan Kylät ry:n puheenjohtaja Terttu Kivinen sekä Etelä-Karjalan portaalimies Kalle Rapi.

Päivät istutaan kokouksissa ja ryystetään kahvia. Illat rytyytetään pitkin kyliä. Välillä käännellään papereita toimistossa. Näistä on kyläasiamiehen päivät tehty. Mutta kyllä heidän päiviinsä mahtuu paljon muutakin kylien ja kyläyhteisöjen hyväksi tehtyä työtä.

teuttaa ensinnäkin alueellisten erojen vuoksi, mutta myös resurssipulan vuoksi.

läjutussa mukana. Mutta juuri se tekee työstä kiinnostavan. Se pitää otteessaan ja mukavien ihmisten tapaaminen saa jaksamaan vielä hieman enemmän. – Omalta osaltani maaseutuhallinnon viranomaistehtävät ovat jääneet jatkuvasti vähemmälle ja erilaiset kylien kehittämiseen liittyvät asiat ja hankkeiden hallinnointi vie ajan lähes kokonaan. Sekä Kivinen, Jussila että Vähäuski ovat kaikki monessa mukana ja aktiiveja kylätoi-

Vaihteleva työ pitää otteessaan

Lappeenrannan maaseutuasiamies Terttu Kivinen korostaa työn vaihtelevuutta ja monipuolisuutta. Jokainen päivä on erilainen, sillä jokainen kohdattu ihminen on erilainen. – Minä olen tällainen geenivirheinen, ja olen monessa ky-

marja.jussila@taipalsaari.fi kalle.rapi@taipalsaari.fi http://kylat.ekarjala.fi terttu.kivinen@lappeenranta.fi www.lappeenranta.fi sirpa.vahauski@pp.inet.fi kykyportaali@gmail.com www.kymenlaaksonkylat.fi 8

mijoita myös omissa kylissään päivätyönsä ohella. Tehdyt kuntaliitokset ovat omalta osaltaan vaikuttaneet kyläasiamiesten toimintaan ja sitä kautta ehkä myös työmäärään. - Näkisin ehkä jopa niin, että liitosten myötä oman kotikylän korostus on lisääntynyt ja oma identiteetti lähtenyt uuteen nousuun, Kivinen pohtii.

Asenteissa eroja

Maantieteelliset erot eivät juurikaan vaikuta asiamiesten työhön. Enemmänkin he näkevät asenteellisten erojen nostavan ”näkymättömiä muureja”. Sirpa Vähäuski on joskus tarjoutunut jopa purkutalkoisiin. Vielä ei ole tarvittu. Ehkä maakuntien naapurit ovat osaltaan vaikuttaneet asenteiden syntymiseen. Kymenlaaksolainen kursailu kumpuaa hämäläisyydestä ja eteläkarjalainen jäyheys puolestaan savolaisuudesta.

”Ei sua huomaa kukaan, jollet sä tule mukaan”

Tove Janssonin Muumipeikko oli viisas pappa. Otsikon teksti soveltuu hyvin myös kylätoimintaan. Nykyaikana se tarkoittaa myös sitä, että kylät ovat mukana sähköisissä välineissä. Molemmissa maakunnissa on oma kyläportaalihankkeensa, joiden tavoitteena on saada mahdollisimman moni kylä näkymään myös omien verkkosivujen kautta. Kalle Rapi Etelä-Karjalasta ja Joni Tyviö Kymenlaaksosta tekevät samaa työtä. Rapi on


Taitoja arjen hallintaan tarvitaan

Niukkuudesta vahvuus Maakunnallisia kyläyhdistyksiä Perustettu Etelä-Karjalan Kylät ry v 1998 Kymenlaakson Kylät ry v. 2000 Toiminta-alue: Kaakkois-Suomi Tehtävät: • kylä- ja asukastoiminnan tukija ja kehittäjä • yhteistyöelin • toimintaa ohjaa hallitus • ylin päätösvalta jäsenistöllä • jäseninä kyläyhdistyksiä, toimikuntia, kuntia, kaupunkeja, paikallisia kehittämisyhdistyksiä, yksittäisiä maaseudun asukkaita ja yhteistyökumppaneita Toimipaikat: • Taipalsaari, Etelä-Karjala • Enäjärvi, Kymenlaakso Työntekijät: • Yhteensä 3,5 työntekijää. jo konkari, Tyviö vasta aloittanut. Miten kylät ovat lähteneet mukaan tähän ”nykyajan kotkotukseen”? Hyvin vaihtelevasti, toteavat molemmat miehet. Rapi kertoo, että hänen alueellaan on toteutettu verkkosivusto yhden kylän alueella, jossa jokainen tekee vähän. Näin kenellekään ei jää liian paljon vastuuta. – Näkisimme erittäin positiivisena suuntauksena sen, että nuoria otetaan mukaan kylätoiminnan kehittämiseen. He ovat syntyneet näppäimistö käsissä ja osaavat luontaisesti ratkoa teknisiä ongelmia. Tämän päivän kylätoiminta on myös sitä, että näytään verkossa. Potentiaaliset asukkaat etsivät tietoa asuinalueista juuri verkosta. Jos kylällä on toimivat ja aktiiviset verkkosivut, sillä on merkitystä myös uusille asukkaille. Siis hihat heilumaan ja yhteys Rapiin ja Tyviöön. He auttavat ja neuvovat mieluusti.

Kylätoiminnan edellytykset kaventuvat koko ajan. Avustuksia leikataan, kyläkouluja suljetaan, palveluja viedään taajamiin. Tällä kaikella on suuri merkitys asukkaiden turvallisuuden tunteeseen. ten toimijoita ja Suomen Kylätoiminta ry. Päällimmäiseksi kaikissa puheenvuoroissa nousi yhteisöllisyyden ja yhteistyön merkitys. – Kun hynttyyt lyödään yhteen eri järjestöjen kanssa, vähäisilläkin resursseilla saadaan suuria aikaan, muistutti SPR Kaakkois-Suomen toiminnanjohtaja Arja Vainio.

Kun ostaa tietokoneen, mukana tulee sekä ”kova että pehmeä” tavara. Ilman softaa kone ei toimi. Näin pitäisi olla myös kylätoiminnan kehittämisessä. Pelkät seinät ja niiden kunnostaminen ei riitä. Mukana täytyy olla yhteisöllisyyden elementtejä ja pehmeitä arvoja, jotka lisäävät asumisen viihtyisyyttä ja turvallisuuden tunnetta. Kun kyläkoulu suljetaan, sillä on laajempi vaikutus koko kyläyhteisölle kuin osataan arvata. Koulut toimivat usein kylien kokoontumispaikkoina ja ovat usein ottaneet kylätalojen tehtäviä. Kun koulu lakkautetaan ja kiinteistön kunnossapito lakkaa, myös muu sen tiloissa tapahtunut aktiviteetti joutuu kodittomaksi. Arjen turvattomuus on yksi tämän päivän ongelmia. Yksinkertaisten asioiden hoitaminen ja naapuriavun antaminen vaatii yhteisöllisyyttä ja toisesta välittämistä. Erityisen tärkeää näinä niukkuuden aikoina on yhteisöllisyyden vahvistaminen ja sitä kautta turvallisuuden lisääminen. Ennaltaehkäisevä suunnittelu ja työ arjen turvallisuuden varmistamiseksi nousee uuteen arvoon.

Turvallisuustyö on mahdollisuus

Projektipäällikkö Sirpa Pekkarinen Suomen Kylätoiminta ry:stä painotti turvallisuustekijöiden merkitystä myös viihtyvyydelle. – Turvallisuus on yhteistyötä, jota tekevät niin virkapukuiset ammattilaiset, pikkutakkiset kunnan virkamiehet kuin villapaitoihin pukeutuvat järjestöihmiset. Ikärakenteen muuttuminen vaikuttaa toimintaan. Kun yksin kotonaan asuva mummo kaatuu, naapuriapu nousee arvoon arvaamattomaan.

Turvallisuudesta toimeentulo

Pekkarinen nosti esiin myös turvallisuuden liikeideoita, joita on mahdollisuus toteuttaa. Arjen apu -osuuskuntia on perustettu eri puolille Suomea ja niistä voi ostaa palvelu-

Yhteisöllisyys lisää turvallisuutta

Ajatus, että seuraintalot toimisivat kylän turvallisuus- ja/ tai pelastuskeskuksena nostettiin esiin tilaisuudessa, johon Kaakkois-Suomen kylätoimijat kutsuivat turvallisuusasioista kiinnostuneita tahoja keskustelemaan arjen turvallisuudesta. Mukana olivat niin palo- ja pelastuslaitoksen edustajia kuin mm. SPR:n edustus, alueen kyläyhdistys-

ja monenlaisten pienten askareiden hoitamiseksi. Erityisesti Pekkarinen korosti sähköisten palvelujen toimivuuden merkitystä. – Sähköisten palvelujen tuottaminen lisää kansalaisten yhdenvertaisuutta palveluiden saatavuudessa. Tämä edellyttää tietysti sitä, että verkot ja yhteydet toimivat. Pekkarinen peräänkuulutti sitä, että nuorille annetaan mahdollisuus olla mukana rakentamassa yhteisöllisyyttä esimerkiksi tietotekniikan osaamisellaan. He voivat antaa teknisiä neuvoja ja apua ikäihmisille. Kymenlaakson Pelastuslaitoksen palomestari Ari Särkkä toimii turvallisuuskouluttajana ja kiertää muun muassa kouluja ja laitoksia työkseen. - Kyläyhdistyksistä ei olla oltu minun yhteydessä turvallisuusasioiden tiimoilta, Särkkä hämmästeli. Hän tarttui heti yhteistyömahdollisuuteen. Yhteistyön hedelmällisyydestä sai siis jo keskustelun aikana hyviä esimerkkejä. Kylille ja yhteisöille voisi toteuttaa kyläsuunnitelman yhteyteen tai sen liitteeksi kylän turvallisuussuunnitelman. Se jaettaisiin joka talouteen tiedoksi. Kylä- ja seurantaloille voitaisiin lisäksi laatia taloa ja sen käyttöä koskeva kiinteä turvallisuus- ja/tai pelastussuunnitelma, jota vähänkin isompien tapahtumien järjestäminen edellyttää. Apua näiden toteuttamiseen löytyy moneltakin taholta, ja apua voi aina kysyä oman alueen kyläasiamieheltä. Heidän yhteystietonsa ovat viereisellä sivulla.

Luumäen Taavetissa järjestetty tilaisuus piti kuulijat otteessaan. Puhumassa SYTY:n Sirpa Pekkarinen.

9


Vuoden kylä valittu jo 28 kertaa!

Myös KaakkoisSuomessa palkittiin

Suomen Kylätoiminta ry valitsee vuosittain maakuntien ehdottamien kylien joukosta vuoden kylän sekä palkitsee ansioituneita kylätoimijoita ja tiennäyttäjiä. Vuoden kylä valittiin jo 28. kerran. Tällä kertaa valtakunnallinen palkinto meni Pohjanmaalle Kitinojan kylälle Seinäjoen kupeeseen. Perusteluissaan raati painotti sitä, että ”Kitinoja on

Myös Kaakkois-Suomessa palkittiin kyliä ja kylätoimijoita. Tärkeä kriteeri valinnoissa on ollut alueen aktiivinen kehittäminen ja paikallisen yhteistyön lisääminen sekä ylläpitäminen. Seuraavilla sivuilla on esitelty Kaakkois-Suomen palkittuja perusteluineen.

hyödyntänyt kuntaliitosta erinomaisella tavalla, keskittänyt osaamisensa palvelujen tuotteistamiseen ja kehittänyt kylän keskusta. Kokoavana voimana on koko ajan toiminut kyläseura.”

Palkittuja kyliä ja kylätoimijoita

Etelä-Karjala Vuoden kylä

Kunniamaininta

TARKKOLAN SEUDUN KYLÄT Tarkkolan seudun kylät (Heinärikkilä, Hyrkäs, Hörkkölä, Jälkölä, Kaiturinpää, Karhula, Kattelus, Kopsala, Korjola, Kuopiola, Käkölä, Mustakulkkula, Narsakkala, Niuvanmaa, Rautiala, Sutela, Suurpää, Tarkkola ja Vehviälä) sijaitsevat Ruokolahden kunnan itäosassa Rautjärven kunnan rajalla. Kylissä asuu reilut 350 ihmistä ja alueella lomailee n. 400 kesäasukasta. Etelä-Karjalan Kylät ry painotti valinnassaan kylien pitkäjänteistä kylätoimintaa ja yhteistyötä sekä kulttuuritoimintaa, joka toimii yhdistävänä tekijänä. Tästä kertoo mm. kylien marttayhdistys, joka on toiminut vuodesta 1917 lähtien. Kyläalueiden kehittämistä ryhdittää kirjallinen kyläsuunnitelma, johon on kirjattu ylös tulevaisuuden suuntaviivat.

Kulttuuri kantaa

Tarkkolan kylissä kulttuuritoiminta on vilkasta. Alueen nuorisoseuran näytelmäpiiri toimii aktiivisesti ja lapsilla on oma viikottain kokoontuva ilmaisuryhmä. Nuorisoseuran näytelmä on kylien ja yhdistysten yhteisesti järjestämän kylätapahtuman ja kesäjuhlan kohokohta. Liikunnallisesta kulttuuritoiminnasta voidaan mainita lasten ja aikuisten tanhuryhmät, jotka ovat toimineet vuodesta 1984 lähtien. Ruokolahden Rajun Tarkkolan osasto on toiminut jo 70 vuotta. Se tarjoaa asukkaille

erilaisia liikuntamahdollisuuksia ja tapahtumia. Tarkkolan seudun kylät on mukana monissa kyliensä kehittämiseen tähtäävissä hankkeissa. Parhaillaan on menossa ”Liikunnasta iloa Kaukalosta” -hanke, jolla pyritään lisäämään asukkaiden liikuntamahdollisuuksia. Tarkkolan seudun kylät on mukana vuonna 2010 aloitetussa ”Kivat Kylät” -hankkeessa, jonka tavoitteena on saada mukana oleviin kyliin uusia asukkaita.

Tekstit ja kuva Veijo Tervonen

Saimaan kanavan kyläyhdistys ry, Lappeenranta

löä asuu aivan lähivaikutusalueella.

Kyläyhdistys (entinen Lempiälän kylätoimikunta) rekisteröityi vuonna 2011. Kylätoimikunta aloitti jo vuonna 1991 tavanomaisena kylän asioiden edunvalvontana ja tapahtumien järjestämisenä. Rekisteröitymisen yhteydessä toiminta-aluetta on laajennettu ottamalla mukaan uusia kyliä, joissa ei aikaisemmin ole ollut kylätoimintaa. Mukana on nyt 7 kylää (Kansolan, Karhusjärven, Kähärilän, Lempiälän, Lyytikkälän, Pajarilan ja Rasalan kylät), joissa on yhteensä 150 kotitaloutta. Asukkaita, joita löytyy tasaisesti kaikista ikäryhmistä, on kylissä yhteensä 450 ja lisäksi noin 100 henki-

Kyläyhdistys on vapaaehtoisesti laajentanut toimintaansa parina lähivuotena. Rekisteröitymisen myötä yhdistys on ryhtynyt kahteen mittavaan hankkeeseen - Lyytikkälän urheilukentän kehittämishanke, ja uutena tavoitteena on rakentaa monitoimihalli urheilukentän laitaan. Halli tulee olemaan sekä kyläläisten kokoontumistila että monipuolinen sisäliikuntapaikka kylien ja lähiseudun asukkaille. Hankkeitten myötä kylätoiminta on lähtenyt aivan uudenlaiseen nousukiitoon ja toimintaan on tullut mukaan uusia, innokkaita kyläläisiä. Saimaan Kanavan kyläyhdistys on erinomainen esimerkki siitä, että kaupungin läheinen maaseutu voi myös itse tarttua toimeen ja tarjota ympäristönsä asukkaille palveluita omasta takaa.

Raadin perustelut

Ansiomerkkejä

Saimaan kanavan kyläyhdistyksen kunniakirjaa luovuttamassa vas. Etelä-Karjalan kylät ry:n varapuheenjohtaja Jorma Tyrmi, puheenjohtaja Terttu Kivinen, kyläyhdistyksen puheenjohtaja Osmo Mikonsaari, Seija Kansonen, Hannu Talonpoika ja Anne Nevalainen.

10

Suomen Kylätoiminta ry on myöntänyt kylätoiminnan kultaisen ansiomerkin Lilja Lindille ja Osmo Mikonsaarelle tunnustuksena aktiivisesta, pitkänäköisestä, vastuullisesta ja verkostoja rakentavasta maaseudun kehittämistyöstä.


Kymenlaakso

Vuoden kylätoimija Saimaan Kanavan kyläyhdistyksen puheenjohtaja

Osmo Mikonsaari

Osmo Mikonsaari on todellinen kyläaktiivi monella nimikkeellä - kyläyhdistyksen rahastonhoitajana, varapuheenjohtajana, puheenjohtajana. Pitkän kylätoimintarupeamansa lisäksi hän on ottanut vetovastuun kyläalueensa uusista voimainponnistuksista (Lyytikkälän urheilukentän kehittämishanke ja monitoimihallin rakentaminen). – Eihän näihin hankkeisiin olisi voinut lähteä, jollei etukäteen olisi ollut selvillä, että innostusta ja tekijöitä löytyy. Kylätoiminnan lisäksi Mikonsaari on ollut monessa mukana. Aikaisemmin hän toimi sekä maitotilan isäntänä että kävi palkkatyössä tilan ulkopuolella.

Vuoden tiennäyttäjä Välijoen nuorisoseuran pj

Lilja Lind

Lilja Lind on pitkän linjan kylätoimija sekä vaikuttaja omalla kylällään. Välijoen kylään Lilja muutti vuonna 1984 ja tuli mukaan kylätoimintaan vuonna 1993. Hän on toiminut ja toimii nuorisoseurassa puheenjohtajana (vuodesta 2006), on mukana Välijoen maa- ja kotitalousnaisten sekä marttojen toiminnassa. Lilja toimi kylän toiminnan pohjana olevan Männistön talon saneerauksen moottorina ja toteuttajana. Hän on myös Männistöllä kerran kesässä järjestettävien nostalgiatanssien primusmoottori.

Vuoden kylä

Yhteistyötä kehittävä ja aktiivinen Vuoden kymenlaaksolaiseksi kyläksi on valittu jo toisen kerran Suur-Miehikkälä. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1993, jolloin se valittiin maakunnan vuoden kyläksi. Valitsijoiden mukaan Suur-Miehikkälä on aktiivinen, toimiva ja yhteistyötä kehittävä kyläalue.

Nuorekasta kokemusta

Suur-Miehikkälässä talkootyö on edelleen voimissaan. Kyläaluetta pidetään yhteisvoimin kunnossa ja siistinä yhteisillä siivoustalkoilla. Talkoisiin osallistuu aina myös suuri osa kylän 200 asukkaasta. Yhteistyötä tehdään myös naapurikylien kanssa. Yksi menestystarina tästä on kyläkoulun jääminen seudulle. Lakkautusuhan alla ollut Suur-Miehikkälän koulu saatiin säilytettyä, kun sitä puolustettiin yhteisvoimin naapurikylien kanssa. Tuomaristoon teki vaikutuksen myös talkoilla järjestetyt hiihtosuunnistuksen SMkisat, jotka järjestettiin yhteistyössä Miehikkälän Vilkkaan ja Luumäen Rastin kanssa seurantalon maastossa. Kesällä 2012 järjestettiin Suur-Miehikkälän markkinat, jossa seutukunnan käsityöläiset, yhteisöt ja yritykset esittelivät ja myivät tuotteitaan.

Suur-Miehikkälä on myös nuorekas kunta, sillä on ajantasaiset ja hyvin palvelevat verkkosivut. Liekö syynä se, että kylätoimikunnan puheenjohtajana toimii 24-vuotias Heikki Rongas. Tuskinpa iällä on merkitystä, kun yhteistyö enimmäkseen seitsemänkymppisten kanssa toimii. Tätä mieltä on ainakin Rongas. Suur-Miehikkälässä puhalletaan yhteen hiileen. Valinta vuoden kymenlaaksolaiseksi kyläksi sen osoittaa. Yhteisiä tapahtumia ja talkoita järjestetään, vaikka polttavaa tarvetta ei aina olisikaan. Rongas toteaakin, että yhteinen puuhailu ylläpitää yhteisöllisyyttä ja kulttuuria Suur-Miehikkälän tapa toimia on hyvänä esimerkkinä muille pienille kunnille. Yhteistyöllä kunta saadaan positiiviseen nousukiitoon.

Vuoden kyläpuurtaja Paavo Vento valittiin vuoden kyläpuurtajaksi. Suomen Kylätoiminta ry on myöntänyt Paavo Ventolle kylätoiminnan hopeisen ansiomerkin pitkänlinjan pyyteettömästä ja ahkerasta kylätoimnasta.

Tekstit Ulla Maria Hoikkala Kuva Anne Mettälä

Kymenlaakson Kylät ry:n puheenjohtaja Sami Porkka (vas.) onnittelee Kausalan torilla palkittuja kylätoimijoita. Porkan vieressä kunnanjohtaja Pentti Toivanen, kunnanvaltuuston puheenjohtaja Esa Lehtinen, Iitin kyläasiainneuvottelukunnan puheenjohtaja Jarmo Tähtinen ja Iitin maaseutusihteeri Riitta Alestalo.

11

Kylämyönteisin kunta Kylämyönteinen ja kaunis ”Kylämyönteisessä kunnassa kylät ovat kunnalle tärkeitä yhteistyökumppaneita. Kylien asioita edistetään tasavertaisesti kunnan keskusalueiden kanssa. Kylien ja kunnan yhteistyö on tiivistä ja molempia osapuolia hyödyttävää. Kunnan tekemät päätökset tukevat kylien elämisen ja olemisen mahdollisuuksia.” Vuoden kylämyönteisin kunta valittiin tänä vuonna toista kertaa. Suomen Kylätoiminta ry ja Kuntaliitto ottivat maakuntien kyläyhdistyksiltä ehdotuksia ja tekivät valintansa alkukesästä. Kymenlaaksossa tittelin vei Iitti. Perusteluina oli muun muassa se, että ”Iitissä on jo kymmenen vuoden ajan toiminut kyläasian neuvottelukunta, jossa on edustajat jokaiselta Iitin kyläalueelta. Kunnan maaseutusihteeri toimii sihteerinä ja voi käyttää työaikaansa neuvottelukunnan asioiden hoitamiseen.” Iitti on toiminut aktiivisesti myös asukkaidensa hyvinvoinnin edistämisessä. Kylästä Kylään -projektin tarkoituksena oli Iitin kylien aktivointi terveyden edistämisen näkökulmasta. Terveysliikunnan palveluita vietiin kyliin kuntalaisia lähelle palkkaamalla kiertävä liikunnanohjaaja. Iitin kirkonkylä valittiin vuonna 1990 Suomen kauneimmaksi kyläksi ja taitaa edelleen pitää tuota titteliä hallussaan. Seuraavana vuonna Norjassa pidetyssä Euroopan kaunein kylä -kilpailuissa Iitti sijoittui neljänneksi.


Kymenlaakso Vuoden maaseututoimija

Yhtiö kylän hyväksi Vuolenkosken kylä Pohjois-Iitissä tunnetaan omatoimisena kylänä, jossa on tekemisen meininki. Talkoilla on tehty paljon kylätoimikunnan ja kyläyhdistyksen puitteissa, mutta neljä vuotta sitten katsottiin, ettei sekään vielä riitä. Kylän kehitystä haluttiin vauhdittaa omalla elinkeinoyhtiöllä.

Vuoden kylätoiminnan tiennäyttäjä

Kylien kulttuuritoimija Leipää ja sirkushuveja Vuoden kymenlaaksolaiseksi maaseututoimijaksi valittiin Marja-Leena ”Siru” Ahopelto Virolahdelta. Häntä kiitellään monialaiseksi toimijaksi, joka on aktiivinen kylien kulttuuritoimija niin työssään kuin vapaa-aikanaankin. Maaseututoimijan päivät täyttää maanviljely ja erilaiset hanketyöt. Hän on hoitanut Virolahden Yläpihlajan kylässä olevaa kotitilaansa vuodesta 2008. Siru Ahopelto kokee kulttuuritoiminnan läheiseksi. Niinpä hän onkin kehittänyt kulttuuritoimintaa niin kylä-, seutukunta kuin maakuntatasolla sekä Haminassa että Virolahdella. Hän toimii aktiivisesti paikallisissa kulttuuri- ja taideyhdistyksissä ja on myös hanketoiminnan ammattilainen. Siinä ominaisuudessa hän on edistänyt ja auttanut perustoimijoita hankkeistamaan ideoita ja kehittämään aluetta. Kymenlaakson Kylät ry myönsi Siru Ahopellolle lisäksi kylätoiminnan hopeisen ansiomerkin.

Teksti ja kuva Veijo Tervonen Omakylä Vuolenkoski Oy on syksyllä 2008 perustettu Vuolenkosken yrittäjien ja asukkaiden omistama yhtiö, jonka tarkoituksena on ottaa vastuu kylän kehittämisestä. Tällä hetkellä yrityksen osakkaita on 138. Näistä 21 kylällä toimivaa yritystä ja 117 kylän asukasta tai vapaa-ajan asukasta. Yhtiön toiminnan tarkoitus on varmistaa ja kehittää kylällä toimivia palveluita, sekä tukea elinkeinotoiminnan kehittymistä. Yhtiö vastaa pääosasta kaava-alueen tonttien myynnistä. Yhtiön tuotto jää kylän kehittämiseen. Omakylä Vuolenkoski Oy on asettanut kovat tavoitteet: Kyläkeskuksesta kehittyy valtakunnallisesti merkittävä maaseudun kyläkeskusmalli, Vuolenkosken satamasta kehittyy virikkeellinen vesiharrastuskeskus, vuoteen 2015 mennessä Vuolenkoskella on merkittävä määrä uusia asukkaita ja kylän yritystoiminta on kaksinkertaistunut.

Näistä on Teuvo Mäntylän eväät tehty. Hänet valittiin vuoden kymenlaaksolaiseksi kylätoiminnan tiennäyttäjäksi 2012. Teuvo Mäntylä on tehnyt elämänuransa rakennusmaalarina. Vankasta ammattitaidosta on ollut suuri hyöty, kun on suunniteltu ja toteutettu hänen ”kotiseuransa” Elimäen Vilppulan nuorisoseurantalon remontteja. Nuorisoseuran puheenjohtajana Teuvo ”Teussa” Mäntylä on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1989. Jo tämä on hyvä peruste valinnalle. Mäntylä on ahkerasti neuvotellut sopimuksia ja järjestellyt asioita. Hänen ansiokseen voidaan lukea myös se, että nuorisoseura on työllistänyt yhdyskuntapalvelua suorittavia henkilöitä. Ihan vähäiset eivät siis ole Teuvo Mäntylän ansiot. Näistä ja monista muista ansioista Suomen Kylätoiminta ry myönsi Teuvo Mäntylälle lisäksi arvostetun kylätoiminnan kultaisen ansiomerkin.

Taantuma ei tapa

Yleinen taloustilanne on puraissut myös Vuolenkosken

kehitysvauhtia. Elinkeinoyhtiön puheenjohtaja, maalausalan yrittäjä Timo Turunen sanookin, että realismia tarvitaan. Omakylä Vuolenkoski Oy on käynnistänyt alkukesästä uuden hankkeen OmaVerkko-nimellä. Hankkeen avulla halutaan kaivaa esille kylän kaikki voimavarat ja tavoitteena on palvelujen sekä harrastusmahdollisuuksien kehittäminen. OmaVerkko-hankkeessa käydään kehityskeskustelut kylän vakituisten asukkaiden kanssa ja pääpaino on yrittäjien kanssa käytävissä keskusteluissa. Pari vuotta sitten valmistuneelta uudelta kaava-alueelta on myyty kolme omakotitonttia ja yksi rivitalotontti, venelaituri satamassa on täysi ja uusi olisi jo tarpeen. Yhteen hiileen puhalletaan muiden toimijoiden kanssa. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja istuu myös Omakylä Vuolenkoski Oy:n hallituksessa. Timo Turusen tavoitteena on entisestään syventää yhteistyötä kyläyhdistyksen suuntaan.

Vuolenkoski on satamakylä, josta pääsee vesiteitse Päijänteelle saakka. Kimolan sulun odotetaan entisestään piristävän kylän elämää. Puheenjohtaja Timo Turunen ja kylän voimavaroja selvittävässä OmaVerkko –hankkeessa työskentelevä Johanna Salonen uskovat, että uusia ideoita kylän kehittämiseen löytyy jatkossakin.

Kuvassa vas. Suomen Kylätoiminta ry:n pääsihteeri Risto-Matti Niemi, Kymenlaakson Kylät ry:n puheenjohtaja Sami Porkka, Kymenlaakson Liiton hallintopäällikkö Ulla Silmäri, maaseututoimija Siru Ahopelto ja kylätoiminnan tiennäyttäjä Teuvo Mäntylä.

12


Teksti ja kuva Veijo Tervonen

Huhdasjärven Kyläosuuskunnan aktiiveista osa joenrantasaunan terassilla: vas. kyläkauppias Ilja Venäläinen, Amalia Liikala ja Otto Venäläinen.

Uudenlaista kylätoimintaa Huhdasjärvellä

TULOKKAAT PERUSTIVAT KYLÄOSUUSKUNNAN Huhdasjärven kylä Jaalassa tunnettiin pari kymmentä vuotta sitten aktiivisena kylänä, jonka vuoden kohokohta oli seutukunnalla tunnetut Puu- ja pölkkypäivät koulun läheisellä museokankaalla. Koulu loppui, väki väsyi ja vanheni, kylä hiljeni. Jaala liittyi uuteen Kouvolaan. Reilu vuosi sitten perustettu Huhdasjärven Kyläosuuskunta pyrkii nyt omavaraisesti ylläpitämään kylätaloa, entistä koulua. Koulurakennus ehti nähdä monta vaihetta. 1990-luvulla perustettiin Pienyritysosuuskunta, jossa kuntakin oli mukana. Vuokratontilla sijaitseva koulurakennus siirrettiin osuuskunnan haltuun, kosteusvauriot korjattiin ja tarkoituksena oli houkutella tiloihin pienyritystoimintaa. Osuuskunnan elämänkaari tuli kuitenkin tiensä päähän, eikä sillä ollut enää varaa ylläpitää rakennusta. Jaalan Kotiseutuyhdistys oli kiinnostunut entisestä koulusta, mutta sen voimavarat olisivat riittäneet vain kesäaikaiseen käyttöön.

ja, joutsenolaissyntyinen Ilja Venäläinen perheineen muutti Helsingistä, vaihtoi ammattia musiikinopettajasta kyläkauppiaaksi ja sai muusikkoystäviään usein vierailulle. He näkivät vanhassa koulurakennuksessa potentiaalia monenlaiseen käyttöön. Ideariihen tuloksena Iljan vaimo Saana ryhtyi selvittämään mahdollisuuksia koulurakennuksen pelastamiseksi kylätaloksi. Ideat kypsyivät ja päätettiin perustaa aatteellinen Huhdasjärven Kyläosuuskunta. Pankkilainan turvin kylätalo saatiin ostetuksi irtaimistoineen. Taloa pidetään yllä kahden vuokrattavan asunnon, ja erilaisten kurssien ja tapahtumien tuloilla.

Kyläosuuskunnan synty

Yhteistyötä

Huhdasjärven vieressä sijaitseva Hartolan kyläkauppa vaihtoi omistajaa reilut neljä vuotta sitten. Uusi omista-

limittäin kylän asioita viedään eteenpäin. Kylätoimikunta on Kyläosuuskunnan jäsen ja jotkut osuuskunnasta toimivat kylätoimikunnassa. Myös kotiseutuyhdistys on liittynyt Kyläosuuskuntaan. Jokunen vuosi sitten kylätaloon perustettu koulumuseo on kotiseutuyhdistyksen hallinnassa ja toimii ainakin toistaiseksi kylätalossa. – Osuuskunnan ideahan on, että kylätalo on kyläläisten ympärivuotisessa käytössä. Perinteisiä tapahtumia edustavat joulumyyjäiset ja puurojuhla, ne ovat saaneet kyläläisiltä hyvän vastaanoton, Amalia Liikala ja Otto Venäläinen kertovat.

Folk-festivaali

Venäläisen veljesten musiikkiharrastus – oikeastaan voidaan puhua ammatistakin – ja kontaktit poikivat kylätalolle Huhdasfest-tapahtuman, jossa pääesiintyjänä oli Tuo-

mari Nurmio. Kolmisensataa vierasta rohkaisi suunnittelemaan jatkoa ensi kesälle. – Ja kyläläiset olivat joukolla mukana, puuhamiehet ja festivaalijohtaja Amalia toteavat. Kylätalolla on jo järjestetty shamaanikursseja, joogakursseja, nukketeatterikurssi ja kuvallisen ilmaisun kurssi. Syksyn ohjelmaan kuuluu myös nuorten biisipaja. Ulkorakennuksessa on bänditilat ja sinne rakennetaan pikku hiljaa musiikkistudiota. Kylätalon viereinen kenttä on pistänyt porukan ideoimaan hanketta, jolla rakennettaisiin todellinen monitoimikenttä. Amalia ja Otto ovat käyneet hankekoulutuksessakin, mutta asia vaatii vielä kypsyttelyä. Perinpohjainen suunnittelu on tarpeen ennen hankehakemuksen tekemistä. Omavaraisuus ja ekologisuus ovat Huhdasjärven Kyläosuuskunnan kantavia teemoja. Koko ajan ideoidaan uutta toimintaa. – Hieronta- ja kampaamopalveluilla olisi kysyntää. Kyläläiset kun saisi vielä enemmän tuomaan omia ideoitaan. Ja kukapa tietää, vaikka näissä tiloissa vielä joku päivä annettaisiin kouluopetusta, Amalia, aikoinaan itsekin Huhdasjärven koulusta opin tielle lähtenyt, toteaa.

Huhdasjärven Kyläosuuskunta www.huhdasjarvenkylaosuuskunta.fi Puheenjohtaja: Saana Venäläinen - 040 7345 420 Tiedotusvastaava: Otto Venäläinen - 050 5289 600

Huhdasjärvellä toimi aikaisemmin kylätoimikunta ja se on nyt päättänyt jatkaa toimintaansa. Yhteistyössä ja 13


Sepra edistämässä itärajan ylittävää yhteistyötä:

PAIKALLISKEHITTÄMISTÄ LAATOKALLE

Asiantuntijapuheenvuoro.

Paikalliskehittäminen Euroopassa Leader-toimintana on osoittautunut viimeisen 30 vuoden aikana kustannustehokkaaksi ja toimivaksi tavaksi kehittää maaseutua. Suomessakin tästä on hyviä kokemuksia jo noin 15 vuoden ajalta.

Marjo Lehtimäki toiminnanjohtaja Kehittämisyhdistys Sepra ry Kuvat hankkeen arkisto

Leader-tapa toimia on omaksuttu kaikkiin uusiin EU-maihin, vuodesta 2007 lähtien myös kalatalouspuolen kehittämisessä. Lisäksi toimintatapaa on viety myös Afrikkaan sekä Etelä-Amerikkaan ja Venäjälle.

Nuorten keräämiä kuvia kylän vanhoista perheistä - tässä 60 vuotta naimisissa olleista pariskunnista.

pussa. Ryhmillä oli kullakin käytössään 900.000 ruplan hankerahoituskiintiö minkä lisäksi hankkeiden tuli hankkia 100.000 ruplan omarahoitusosuus joko rahana tai tarvikkeina. Maaliskuun 2012 arviointikierroksen tavoitteena oli tukea ryhmien hallituksia ensimmäisten hankkeiden arvioinnissa ja tarkastella, millä perustein ryhmät valitsevat rahoitettavat hankkeet sekä tarjota tukea kokousteknisissä asioissa. Tavoitteena oli myös pohtia Leader-periaatteiden toteutumista ja kuulla, millaisena paikallistoimijat, lähinnä ryhmien jäsenet, näkevät Leader-tyyppisen toiminnan merkityksen Ladoga Initiative -hankkeen ollessa puolivälissä. Hallitusjäsenet olivat tehneet huolellisen taustatyön

Tuksan kirjastolla ideoimassa kylätalon varainhankintaa.

Leader-toiminnan tavoitteena on vahvistaa maaseudun kilpailukykyä sekä yhteistyötä paikallisyhteisöjen ja hallinnon välillä. Toiminnan kulmakiviä ovat paikallinen työ, aloitteellisuus ja verkostomainen työtapa. Vuonna 2011 Helsingin yliopiston Mikkelin Ruraliainstituutti sai kaksivuotisen ENPI-rahoituksen Ladoga Initiative -pilottihankkeelle. Hankkeen tarkoituksena on viedä paikallislähtöistä kehittämistapaa Laatokalle. Allekirjoittanut toimii hankkeessa asiantuntijana ja kouluttajana. Pilottialueille Pitkärantaan, Aunukseen ja Lotinapeltoon perustettiin kesän 2011 aikana kolme paikallisen aloitteen toimintaryhmää.

Ryhmiin valittiin hallitukset Suomen mallin mukaan kolmikantaisesti, joten kolmannes jäsenistä edustaa paikallisia maaseudun asukkaita, kolmannes paikallista hallintoa ja kolmannes yrityksiä tai paikallisten yhteisiä ryhmiä

Alueille laadittiin Suomen tapaan kehittämisohjelmat

Kyläiltojen, kyselyiden, oppilaskilpailun sekä avoimen ideakeräyksen pohjalta kullekin alueelle kirjoitettiin kehittämisohjelma, jossa on taustatiedot sekä tärkeimmät kehittämiskohteet ja arviointikriteerit. Lokakuussa 2011 alueilla avattiin hankehaku, joka päättyi helmikuun 2012 lo14

ja (etukäteen) pisteyttäneet hankkeet paikallisen ohjelman ja Leader-periaatteiden mukaan. Kokoukset veti Ladoga Initiative hankkeen venäjää puhuva projektipäällikkö Inna Kopotev. Minä olin asiantuntijana ja tarvittaessa autoin hallituksia pääsemään työssä eteenpäin samalla kun Ruralia Instituutin Leo Granberg ja Jouko Nikula tarkkailivat kokousten kulkua. Kaikilla alueilla oli useita esityksiä leikkikenttien ja urheilupaikkojen rakentamiseksi kylille. Investointien tarve ja uudet työpaikat olivat yhteinen huolenaihe. Kaikki kuitenkin ymmärsivät, että Leaderin tarkoituksena on aktivoida asukkaita toimintaan oman alueen kehittämiseksi eikä ratkoa suuria rakenteellisia, hallinnon aikaansaamia ongelmia. Kuten Suomessakin, tämä luonnistuu parhaiten pienillä lasten ja nuorten sekä vanhempien asukkaiden tarpeita toteuttavilla pienillä investoinneilla. Asukkaiden mie-


Kun hanke on pieni Mitä tehdä, kun mielessä on loistava hankeidea, mutta se on monasti liian pieni rahoituksen näkökulmasta katsottuna. Tai byrokraattiseksi mielletty paperityö pelottaa? Silloin kannattaa lyödä hynttyyn yhteen naapurin kanssa. Koordinointihankkeiden tavoitteena on saada hankehakijoiksi uusia toimijoita, joiden rahkeet eivät ole tähän asti yltäneet omien hankkeiden tekemiseen minimituen määrästä johtuen. Seuraavana on kaksi esimerkkiä Kaakkois-Suomen Leader-toimintaryhmien toteuttamista koordinointihankkeista. Teksti Ulla Maria Hoikkala

Lisää elämää kylätaloihin Pohjois-Kymen Kasvu ry:n Lisää elämää kylätaloihin -koordinointihankkeessa oli kahdeksan alahanketta. Alahankkeilla oli erilliset hankesuunnitelmat ja oma sisältönsä, joiden yhteisenä teemana oli kylätalojen toiminnan elävöittäminen ja monipuolistaminen. Kohderyhmänä ja hyödynsaajina olivat suoraan tai välillisesti kaikki maaseudun asukkaat Kasvun toimintaalueella. Välittömiä hyödynsaajia olivat kylätalojen omistajat, kun tilojen käyttö helpottui ja käyttöaste kasvoi. Hankkeissa pyrittiin aktivoimaan kyläläisiä - liikkumaan ja liikuttamaan, tarinoimaan ja tekemään yhdessä, puuhaamaan lasten ja nuorten kanssa, tanssimaan ja leikkimään, keräämään ja taltioimaan perinteitä ja kylän historiaa. Erityisen suosittuja olivat liikunnalliset kurssit sekä erilaisiin kädentaitoihin suuntautuneet kurssit. Nuorille ja varhaisnuorille suunnattuja peli-iltoja järjestettiin yhdessä nuorisoseurantalossa. Vanhojen kotimaisten elokuvien esitysillat vetivät salit täyteen. Vain taivas oli kattona aktiviteettien suunnittelulle ja ideoinnille.

Kulttuuritaloon kunnostetun nuorten nurkan tilat ja käsitöitä.

lestä näille ryhmille on saatava toimintaa ja kokoontumispaikkoja, jotta he kokevat olonsa mielekkäämmäksi.

Suuria haasteita ja kiinnostusta yhteistyöhön kylätasolla

Venäjällä ei ole juurikaan rekisteröityjä yhdistyksiä, mutta ”klubitoiminnassa” on mukana paljon ihmisiä. Klubien kautta suuri joukko ihmisiä saatiin mukaan oman toiminnan kehittämiseen, vaikka suuri osa hankkeista on teknisistä syistä yksittäisten asukkaiden tai paikallishallinnon hakemia. Yksittäiset asukkaat hakivat hankkeille kirjallisia kannatuskirjeitä voidakseen osoittaa, että hankkeella on laaja kannatus alueella. Toinen arviointikierrot alueilla tehtiin lokakuun ensimmäisellä viikolla, jolloin suurin osa hankkeista oli vasta saanut rahoituksen nelisen kuukautta suunniteltua myöhemmin. Ongelmista huolimatta oli rohkaisevaa huomata, että halua ja sitoutumista paikallisten hankkeiden toteuttamiseen löytyi; suurin osa hankkeista oli joko käynnistetty

omalla riskillä tai jopa toteutettu lainatulla rahalla. Kysyessäni paikallisilta Leader-toiminnan merkitystä hankkeiden toteutukseen suurimmalle osalle toimijoista tärkeintä oli ryhmältä saatu tieto ja innostus, sekä Suomesta saadut kannustavat esimerkit ja tuki. Vaikka itse Ladoga Initiative hanke tulee päättymään huhtikuussa 2013 Sepra jatkaa Laatokan alueen toimintaryhmien ja toimijoiden kanssa yhteistyötä mm. sosiaalisen median avulla. Toimijat Laatokalla kaipaavat yhteistyökanavia suomalaisiin kyliin ja tätä kiinnostusta toivottavasti löytyy rajan tältäkin puolelta. Tuliaisina viimeiseltä arviointikierrokselta oli paitsi tietoa toiminnan onnistumisesta Leader-näkökulmasta myös joukko innovatiivisia, hyviä käytäntöjä, joita Sepran alueella voidaan hyödyntää yhdistysten ja kylien kehittämisessä. Kaikki kiinnostuneet voivat etsiä lisätietoa Sepran sivuilta! www.seprat.net

15

Valkealan kk:n nuorisoseura ry Lasten liikunta- ja leikkitoiminta Kustannusarvio 5 600 e Leader-rahoitus 4 200 e Yksityinen rahoitus 1 400 e Verlan seudun kyläyhdistys ry Lisää elämää kylätalolle Verlassa Kustannusarvio 6 088 e Leader-rahoitus 4 566 e Yksityinen rahoitus 1 522 e Kuivalan Nuorisoseura ry Tarinoidaan ja tehdään yhdessä Kustannusarvio 20 000 e Leader-rahoitus 15 000 e Yksityinen rahoitus 5 000 e Maakansan kyläyhdistys ry Tanssiva leipuri Kustannusarvio 8 570 e Leader-rahoitus 6 427,50 e Yksityinen rahoitus 2 142,50 e Kimolan kyläyhdistys ry Koko kylä tanssii Kustannusarvio 6 600 e Leader-rahoitus 4 950 e Yksityinen rahoitus 1 650 e Siikavan kyläyhdistys ry Lisää elämää Siikavan kylätalolle Kustannusarvio 10 487 e Leader-rahoitus 7 865,25 e Yksityinen rahoitus 2 621,75 e Taito Kymenlaakso ry Taito Piste Kustannusaravio 17 550 e Leader-rahoitus 13 162,50 e Yksityinen rahoitus 4 387,50 e Lisää elämää kylätaloihin Aitomäessa Kustannusarvio 8 354,62 Leader-rahoitus 6 265,96 Yksityinen rahoitus 2 088,66 Yhteensä 83 249,62 Leader 62 437,21 Yksityinen 20 812,41 Tukiprosentti 75 %


Toiveista totta

Maakansa tanssi, leipoi ja kokkasi

Teksti Markku-Pekka Antikainen

Myös koordinointihankkeessa hankesuunnitelma kannattaa valmistella perusteellisesti - mitkä ovat tavoitteet ja miten ne saavutetaan. Sillä takaa onnistuneen hankkeen jo alkuun. Näin teki Maakansan kyläyhdistys ry. Maakansan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Sauli Peltola myhäilee vieläkin tyytyväisyyttä päättyneeseen Tanssiva leipuri -hankkeeseen. – Näiden kurssien ansiosta seuratalon käyttöaste nousi aika tavalla ainakin kahdeksi vuodeksi, Peltola myhäilee. Ilman hankerahaa näitä kursseja ei olisi järjestetty. Kurssien sisältö oli huolella mietitty ja suunnattu eri kohderyhmille. Diskotanssit nuorille, lihanleikkuukurssi metsästäjille ja leivontakurssit naisille sekä muille leivonnasta kiinnostuneille. Osanotto oli niin innostunutta, että pyynnöstä järjestettiin keväälle uudet tanssi- ja leivontakurssit. – Olemme tosi tyytyväisiä, että halukkuutta riitti niin paljon, että se poiki lisää kursseja, Sauli Peltola toteaa. Erityisen tyytyväinen Peltola on koulun pihan kunnostusprojektiin kesällä. – Tässä kunnostusprojektissa jouduttiin työskentelemään yleisellä tiellä, ja tieturva ykkösen passin suorittaneet pääsivät heti tositoimiin. Kursseille osallistui myös muita seudun järjestöjä. Esi-

Etelä-Karjalan Kärki-Leaderin kolmas koordinointihanke ”Toiveista totta” näki päivänvalon keväällä 2011. Viestit eri puolilta toimialuettamme saivat meidät vakuuttuneiksi siitä, että nuorisoon kohdistuvalle hankkeelle on tarve. Ongelmaksi tuntui tosin nousevan se, että miten Leader-toimiston viiskymppiset ”kalkkikset” voisivat edes kuvitella olevansa uskottavuuden ilmentymiä parikymppisten kirkassilmien edessä. Niinpä palkkasimme hankevetäjäksi Paula Pajarin Parikkalasta. Paula vastasi hyvin odotuksiimme. Hän kykeni lähestymään nuoriamme aidosti, koska on samanikäinen kuin he. Puolen vuoden työskentely tuotti mukavasti uusia ajatuksia, joista kymmenkunta jalostui lopulta hankkeiksi Saamme tämän ja ensi vuoden aikana alueellemme pari frisbeegolf-kenttää Parikkalan ja Ruokolahden seurakuntien leirimajoille, Imatran sirkuskoululle patjoja ja äänentoistovälineitä, Lasten raamattupuistoon skeittiradan, Imatran Moottorikerholle pari varustesettiä motocrossin turvalliseen kokeiluun, Tarkkolan kylälle luistelukaukalon, Uukuniemen maamiestalolle juoksumaton ja kuntoiluvälineitä, lan-geimien harrastajille Parikkalaan lisää tietokoneen oheislaitteita sekä Saimaan Sissien kunnostettuun hinaajaan irtaimistoa. Kaikkiaan alahankkeita kertyi siis yhdeksän kappaletta, joiden yhteenlaskettu kustannusarvio on 84 720 euroa. Leader-tuen osuus tästä on puolet eli 42 360 euroa. Kun muuta julkista rahoitusta hankkeisiin kertyy 7 675 euroa seurakuntien kassasta ja kun talkootöitä tehdään noin 1500 tuntia, niin yksityisen rahan tarpeeksi muodostuu 18 850 euroa. Hakijoiden omalla 18 850

merkiksi SPR:n ja VaPePan jäseniä oli mukana opiskelemassa. Osansa tyytyväisyydestä saa myös Lisää elämää kylätaloihin -koordinointihankkeen alahankkeeseen rahaa myöntänyt Pohjois-Kymen Kasvu ry. – Meillä on ollut hyvät suhteet Kasvuun ja sieltä on kyllä kiitettävästi tiedotettu hankkeista, Sauli Peltola toteaa. Hankkeessa haasteellisena Peltola koki lähinnä tiedottamisen, miten saada tieto asukkaille ja muillekin, että tällaista toimintaa on olemassa. Sen verran haasteellinen Tanssiva leipuri -hanke oli, että uutta ei ole mietitty. Sauli Peltola näkee positiivisena sivutuotteena sen, että Maakansan kylätalo on saanut paljon positiivista julkisuutta hankkeen aikana. Yhteydenottoja ja seuratalon varauksia on tullut runsaasti. – Missään nimessä ei kaduta, että lähdimme mukaan tähän hankkeeseen. Osanotto ja ilmapiiri oli hyvää kaikin puolin. Kaikille jäi hankkeesta hyvä maku, Sauli Peltola kiteyttää.

Maakansan kyläyhdistyksen kursseilla opiskeltiin muun muassa liikunnallisia tansseja kuten diskotanssit ja cha cha cha. Kuva Hasa Tuomisaari.

16

eurolla saa vastinrahaa Leaderiltä 42360 euroa. Onkin helppo laskea, että jokainen oma euro hakee kaverikseen yli kaksi euroa. Mistä muualta saa yhtä hyvän ”pääoman koron” sijoitukselleen? Julkisen rahan hintana tosin on jonkinmoiset paperisulkeiset, mutta niitä ei kannata pelätä. Moni yhdistys saa jälleen potkua toimintaansa uusien investointien ja ihmisten aktivoitumisen kautta.

Verkottumista matkan varrella

Koordinointihankkeen yksi hyvä puoli on lisäksi se, että alahankkeiden hakijat tutustuvat matkan varrella toisiinsa yhteisten info-iltojen kautta. Voidaan vaihtaa ajatuksia siitä, mikä asia on matkan varrella tahmonut kuin myös siitä, mikä on mennyt nappiin. Hakijoiden alahankkeet: Kauniskallio Ruokolahden seurakunta Kustannusarvio 19 700 e Kaukalosta kaikille Tarkkolan Seudun Kylät ry Kustannusarvio 18 864 e Leirimaja Parikkalan seurakunta Kustannusarvio 16 000 e Sissi 110 sisustus Saimaan Sissit ry Kustannusarvio 8 714 e Puistosta powerii Lasten Raamattupuiston ystävät ry Kustannusarvio 7 500 e Sirkusvälineitä Soihdulle Karjalaan Imatran nuorisosirkusyhdistys ry Kustannusarvio 5 792 e Liikunnalla vetovoimaa Uukuniemen Urheilijat ry Kustannusarvio 4 529 e Verkkopelit pelittämään Skynett ry Kustannusarvio 2 500 e Motocross-koulun varusteet Imatran Moottorikerho ry Kustannusarvio 1 121 e


Teksti ja kuvat Ulla Maria Hoikkala

Kyläkatselmukset tuottavat koordinointihankkeeseen ideoita Koordinointihankkeiden tavoitteena on saada hankehakijoiksi uusia toimijoita, joiden rahkeet eivät ole tähän asti yltäneet omien hankkeiden tekemiseen minimituen määrästä johtuen. Rautjärven Korpjärven kylänraitilla kävi kuhina, kun puolen toistakymmentä kyläläistä oli lähtökuopissa esittelemään kyläkatselmuksen kohteita. Etelä-Karjalan Kärki-Leader ry on viimeisen kuukauden aikana toteuttanut 18 kyläkatselmusta alueellaan. Perimmäisenä syynä on valmisteilla oleva ”Kiehtova kyläraitti” -koordinointihanke, johon odotetaan kymmenkuntaa alahankehakemusta tammihelmikuulla 2013.

Yllä vas. Riitta Bagge, Jaana Lampinen, Helena Lappalainen ja Marja-Liisa Tiippanen tutkivat alueen karttaa. Yllä kyläläisiä ja kyläkatselmukseen osallistujia tutustumassa sodanaikaisen korsun paikalle rakennettuun uuteen korsuun.

kija hakee rahoitusta tulevasta ”Kiehtova kyläraitti” -hankkeesta, painottaa MarkkuPekka Antikainen Kärki-Leaderistä. Rautjärven katselmus poikkesi tavanomaisesta siinä, että sen aikana katsastettiin jo tuleva hankerahoituskohde.

Etelä-Karjalan kyläkatselmuksissa kulkee mukana kolme asiantuntijaa - Jaana Lampinen, Laura Blomqvist ja Riitta Liukkonen. He kokoavat kyläläisten kertomat ideat ja jalostavat niistä muistion. – Muistio toimii pohjana tulevaisuutta luotaessa, eli se on oiva työkalu, jos ja kun ha-

Mielekäs tapa toimia

Kyläkatselmukset toteutetaan aina kyläläisten lähtökohdista. Heillä on mahdollisuus vaikuttaa käytävien kohteiden valintaan. Tärkeintä katselmuksissa on saada mukaan innostuneita ihmisiä kylätasolla. Markku-Pekka Antikainen näkee tämäntyyppisen aktiviteetin järkevänä tapana toimia. - Ainakin meille tämä on paljon mielekkäämpää, kun voi tavata kyläläisiä raitilla eikä mennä istumaan kylätalolle

Korpjärven kylänraitilla on kokoontumispaikka, joka taipuu moneksi. Kiikuttelusta laulutuokioihin, retkikahvittelusta juhannustansseihin. Keinu odottaa kevättä ja korjaustalkoita. Sen kyytiin on ollut jonottamassa jopa 60 ihmistä!

17

papereiden kanssa, Antikainen toteaa. Rautjärven Korpjärven kyläkatselmuksessa kierrettiin kyläraittia kahden puolen. Risunpolttajat Ryyy - kyllä, kolmella y:llä - on kyläaktiivien perustama yhteenliittymä, joka heittäytyy hommiin, aina kun tarvetta on. Ja joskus siinä välilläkin. Kyläkatselmukseen Risunpolttajat olivat keittäneet kahvit nisupullan ja voileipien kera. Katseltiin maisemia, tutustuttiin juhannuskokon paikkaan, kuunneltiin kylätarinoita kyläkeinun katveessa. Mikäli kiinnostus oman kylän kehittämisestä herää, kannattaa ottaa yhteys oman alueen Leader-toimintaryhmään. Heidän kanssaan voi keskustella tarpeista ja mahdollisuuksista. Yhteystiedot löytyvät tämän lehden sivulta 6.


Unelmista totta

telmia ei tarvitse toteuttaa sokkona. Lehtimäki tuo esiin senkin, että kun yhdessä yhteisöjen kanssa lähdetään työtä tekemään ja tutkitaan paikallisia arvoja sekä historiaa, löydetään helmiä. Tästä esimerkkinä voisi olla Keisarinpuisto, joka on noussut projektin aikana arvoon arvaamattomaan. Se oli alunperin suunnittelualueen ulkopuolella ja nyt tuntuu nousevan kehittämisen kärkitoimiin.

Nykyteknologia mahdollistaa melkein mitä vain. Tarvitaan vain ripaus mielikuvitusta, yhteistyötä ja tietokone. Teksti ja kuvat Ulla Hoikkala Mielikuvitusta ja teknologiaa oli tarjolla Kehittämisyhdistys Sepra ry:n tarjoamassa virtuaalimatkassa Pyhtään ja Virolahden maisemiin. Katsojien eteen luotiin kolmiulotteinen ja liikkuva maisema, jota katsottiin milloin ilmasta, milloin maasta käsin. Pilotteina toimivat Eesti Maaülidkoolin työntekijät Miguel Villoslada ja Peeter Vassiljev, ja ”lentoemäntinä” Marjo Lehtimäki sekä Heidi Kujala ja Maarit Räsänen, kaikki Seprasta. Eri “lennoille” oli kutsuttu mukaan kuntien edustajia, yrittäjiä, luottamusmiehiä sekä lapsiryhmiä kouluista ja päiväkodeista. Villoslada ja Vassiljev ovat käyttäneet lähes 700 työtuntia lennon valmisteluun, aineiston kasaamiseen ja tekniseen toteuttamiseen. Virolahden rantamaisemaan ja veden päälle oli toimijoiden puolesta visioitu laitureita, amfiteatteri, kävelytasanteita ja Kiinan muurin kaltainen rakennelma ”mato”. Tietokone mahdollisti sen, että näitä voitiin katsoa yksin tai yhdessä, ja eri tavoin yhdisteltyinä. Virolahden kunnanjohtaja Osmo Havuaho ja luottamusmiehet hämmästelivät niitä valtavia mahdollisuuksia, joita 3D-matka visioi kunnalle matkailun saralla.

– Tämä antaa aivan uusia näkökulmia kunnan matkailupotentiaalin suunnitteluun. Oman kunnan kohdalla tärkeimpänä näen tässä vaiheessa Keisarinpuiston ja sen ympäristön kehittämisen, Havuaho painottaa. Luottamushenkilöt kävivät innokasta keskustelua. Olisiko tässä oivallinen mahdollisuus naapurikuntien kanssa yhteistyöhön? Visioida kattava suunnitelma matkailun kehittämiskohteista kokonaisuutena ja maisemallisesti järkevänä. Tämä ilman suuria investointeja ja ennenkaikkea virheinvestointeja. Projektin työstämisvaiheessa käydyissä keskusteluissa ja tilaisuuksissa nousi esiin mm. venäläisten matkailijoiden esittämä kysymys ”missä se keisari oikein kävi?” Sepran toiminnanjohtaja Marjo Lehtimäki korostaakin, että kovin pientä puutarhalänttiä ei kannata lähteä suunnittelemaan, vaan miettiä kokonaisuutta esimerkiksi juuri yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Samoilla linjoilla ovat 3D-mallinnoksen tehneet Villoslada ja Vassiljev. - Käytämme Maanmittaushallituksen karttoja, joista lähdemme työstämään ehdotuksia yhteistyökumppaneiden kanssa, Villoslada kertoo. Hän näkee tämäntyyppiset projektit hyödyllisinä nimenomaan pienten kuntien kannalta, koska kalliita suunni-

“Minulta ei katsottu vielä lippua!”

Eri-ikäisten lasten ryhmät paikallisista kouluista ja päiväkodeista olivat myös päivän helmiä. Lapsia valmisteltiin lentoon huolellisesti ja lentoemäntä Marjo kertoi matkasuunnitelmasta ja tarkasti kaikkien matkaliput.

-Välillä lennetään korkealla, välillä sukelletaan ja silloin on hyvä pitää nenästä kiinni. Ja kun lennämme aika korkealla, joten jos tuntuu pahalta katsokaa syliin, Lehtimäki opasti. Niinpä lennon aikana kädet kävivät välillä nenässä, välillä sylissä. Sitten taas viitattiin innokkaasti “mie näin fisun”. Ehkä meidän aikuisten olisi hieman syytä avata luovuuden ja innostuksen lukkoja ja katsoa asioita joskus lapsen vinkkelistä. Sieltä voi nähdä pidemmälle. Yhteistyössä Eesti Maaülidkoolin kanssa toteutettavan Interreg-rahoitteisen ja alueiden välisen hankkeen tavoitteena on kartoittaa ja visualisoida pilottialueiden potentiaali matkailullisten vetonaulojen kehittämisessä. Suomesta hankkeessa ovat mukana Pyhtää, Virolahti ja Lohja.

Ylinnä: Virolahden kunnan luottamusmiehiä 3D-mallinnuksen tuottaman vision äärellä. Yllä lennon miehistö: Miguel Villoslada, Peeter Vassiljev, Marjo Lehtimäki, Heidi Kujala ja Maarit Räsänen,

18


Monitoimijamallit maaseudun hyvinvoinnin vahvistajina Julkisilla palveluilla on Suomessa pitkä perinne, joskin monopoliasema on alkanut viime vuosina murentua. Vaikka palveluiden järjestämisvastuu onkin edelleen julkisella sektorilla, viimeisten parin kymmenen vuoden aikana palveluiden tuotantoon on tullut myös muita toimijoita sekä yksityissektorilta että ns. kolmannelta sektorilta.

Vas. Mallun projektisihteeri Katja Heiskanen ja oikealla MontErihankkeen projektipäällikkö Pirkko Haikara Mallu-auton edessä.

Toimintona kolmannen sektorin tehtävät eivät ole uusia, joskin vapaaehtoistyön tuottajana (järjestöt, säätiöt ja yritykset) niiden merkitys yhteiskunnallisena toimijana on kasvanut. Kaakkois-Suomessa ja Päijät-Hämeessä on paljon vapaaehtois- ja järjestötoimintaa, jolla voidaan lisätä kylillä asuvien ihmisten hyvinvointia. Vertais- ja vapaaehtoistoiminnan lisäksi kolmas sektori voi kehittää palveluita niillä alueilla, joille ei muutoin synny palvelutoimintaa. Maaseudulla toimivien järjestöjen, yhdistysten, vapaaehtoisten, oppilaitosten ja yritysten sekä kuntatoimijoiden yhteistyötä edistämään on aloitettu MontEri-hanke (monitoimijamallit maaseudun sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistamiseksi), joka on suoraa jatkoa Maahyve- ja TARKKAesiselvityshankkeille. Näiden kartoittamiin tarpeisiin esimerkiksi tietotekniikan hyödyntämisestä MontEri vastaa. Erityisesti esiselvityshankkeessa toivottiin tiiviimpää vuorovaikutusta ja yhteistyötä kuntien ja kolmannen sektorin välille.

Yhteistyössä piilee suuri voimavara

MontEri-hanke tuottaa erilaisia pilotteja Kaakkois-Suomeen ja Päijät-Hämeeseen. Hankkeissa ovat mukana järjestöt, kunta, yhdistykset, oppilaitokset ja palveluntuottajat. Pilotoinnin jälkeen tuotteet voidaan mallintaa ja jakaa hyvinä käytäntöinä eri

Teksti Ulla Hoikkala • Kuva MontEri-hanke

alueille. Järjestöt tuovat uutta, tervetullutta puhtia maaseudun palveluihin. Erilaisia pilottihankkeita toteutetaan MontErin puitteissa ja kokemuksia kerätään myös valtakunnallisista hankkeista. Yksi jo käynnistynyt yhteistyöhanke on Etelä-Karjalassa kiertävä Mallu kylillä -hanke, jossa liikkuva palveluyksikkö tarjoaa avoterveydenhuollon sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan palveluja. Pilottihankkeessa auton pysähtymispaikoille tuodaan myös kansalaisjärjestöjen toimintaa saataville. Syksyllä 2012 auton kyytiin ovat hypänneet koeluonteisesti muun muassa työvoimahallinto. Ajoneuvo on varustettu myös hammashuollon välineistöllä. Yhteistyötä silmäpoliklinikan kanssa käynnistetään ja myös yhteisöjen, kolmannen sektorin ja yritysten mahdollista mukanaoloa mietitään.

samalla kun se tuo järjestötoiminnan esille Hyvis.fi sivustolle Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson osalta. Internet on yhä merkittävämpi kanava erilaisten palveluiden etsimisessä. Se tarjoaakin mahdollisuuden, jota kannattaa tutkia lähemmin. Niin kansalaisilla kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisillakin on tarve löytää sosiaali- ja terveysalan palveluista sekä kolmannen sektorin toiminnasta tietoa. Kun hyvinvointineuvonnan järjestämistä koskeva velvoite kunnille astuu voimaan sosiaalihuoltolain uudistuksen yhteydessä, kunnat voivat vastata tähän haasteeseen esimerkiksi hyödyntämällä palveluhakemistoa. MontEri-hanke hyödyntää sosiaalista mediaa ja sähköistä viestintää sektorien välisessä yhteistyössä, tiedon kokoamisessa ja levittämisessä. Myös vapaaehtois- ja vertaistoiminnan koordinointia edistetään. Ongelman muodostaa se, että erilaisia SOTE-palveluhakusivustoja on maassamme lukuisia ja yhtä keskitettyä ratkaisua ei toistaiseksi ole. On siis tarpeen pohjustaa maaperää ajattelutavan muutokselle. – Muun muassa hoitopaikan valinnanvapautta lisäävä laki sekä palvelusetelin käyttöönotto lisäävät tarvetta löytää palveluntarjoajat, painottaa projektipäällikkö Pirkko Haikara Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus SOCOMista, joka on MontErihankkeen toteuttaja. Palveluhakemistojen to-

Pilottihankkeilla kokemusta ja tietoa

MontEri-hanke tekee yhteistyötä valtakunnallisen sähköisen asioinnin vahvistamiseen tähtäävän SADe ohjelman kanssa. Sähköisen asioinnin vahvistaminen toteutetaan KASTE ohjelman toimenpiteenä, jonka yhtenä tavoitteena on tuottaa valtakunnallinen palveluhakemisto. MontEri-hanke toimii palveluhakemiston alueellisena pilottina ja tuottaa järjestöja yhdistystoiminnan osalta tietosisältöjä ja luokitteluja 19

teuttamisen hidasteena ei niinkään ole tekniset haasteet, vaan palveluhakemiston tietosisällön kartuttaminen ja luokitteluiden yhdenmukaistaminen. Omaa ratkaisua kasvavaan tarpeeseen haluavat tarjota niin valtionhallinto, kunnat ja kaupungit kuin yksityiset ja kolmas sektori, sekä erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto. MontEri-hankkeen varsinaisena kohderyhmänä ovat Kaakkois-Suomen ja PäijätHämeen haja-asutusalueiden kolmannen sektorin toimijat, kunnat ja maaseudun asukkaat sekä yritykset. Pirkko Haikara näkee tässä tarvetta ajattelutavan muutokselle. – Jos kaikkea palvelua täytyy hakea kaukaa, lähiosallistuminen hankkeemme kautta on syrjäseuduille suuri mahdollisuus. Mahdollisuuden hanke tuo myös työllistymiselle ja liiketoiminnalle, sillä pienten järjestöjen tuottamina palveluja voidaan toteuttaa pienimuotoisena missä vain. http://www.socom.fi Tuen myöntäjä: KaakkoisSuomen ja Hämeen ELY-keskukset Tukimuoto: Alueiden välinen yleishyödyllinen kehittämishanke Toteutusaika 2012-2013 Kustannusarvio 451 117 e Tukiprosentti 100 % Kokonaisrahoitus 451 117 e


Teksti Ulla Maria Hoikkala

Kysely kv-toiminnasta

Ystävyyttä ja yhteistyötä yli rajojen

Suomen Kuntaliitto toteutti kesällä 2012 kyselyn kuntien ja maakunnan liittojen EU- ja kansainvälisestä toiminnasta koskien erityisesti ystävyyskuntatoimintaa.Vastauksia kyselyyn saatiin maanlaajuisesti yli 90. Kyselyn perusteella erityisesti koululais- ja nuorisovaihto sekä kokemusten vaihto tavallisten kuntalaisten välillä koettiin tärkeiksi. Myös yritystoiminnan edistäminen ja eri verkostojen hyödyntäminen ovat nousseet viime vuosina pintaan. Kolmannes kyselyyn vastanneista koki, että selkeitä muutoksia on tapahtunut viime vuosien aikana. Kun ennen tärkeänä koettiin kulttuuri- ja urheiluvaihto, nyt yhteistyö on entistä tavoitteelli-

Pohjoismainen ystävyyskuntatoiminta juontaa juurensa jo 1930-luvulle ja lukeutuu näin maailman vanhimpiin. Meillä toiminta perustuu pitkälti naapurisopuun ja -apuun. Tällä hetkellä Suomen kunnilla ja maakunnilla on yli 1300 ystävyyskuntasuhdetta noin 40 maassa. Ystävyyskuntatoimintaa tuetaan EU:n Kansalaisten Eurooppa -ohjelman kautta. Siinä rohkaistaan kuntalaisia, erityisesti nuoria ja koululaisia, osallistumaan aktiivisesti päätöksentekoon ja näin edistämään suvaitsevaisuutta ja monimuotoisen ja -kulttuurisen Euroopan rakentamista. Perinteisesti ystävyyskuntatoiminnan painopiste on ollut kulttuuri-, urheilu- ja nuoriso- ja koululaisvaihdos-

sa. Tavoitteena on kuntalaisten aktivoiminen yhä enemmän kansainvälisyyteen sekä tiedon ja kokemusten vaihtoon. – Erityisen tärkeäksi on viime vuosina koettu elinkeinoelämän yhteyksien kehittäminen ja edistäminen. Ystävyyskuntatoiminnan avulla pyritään saamaan konkreettista hyötyä kunnalle ja kuntalaisille, painottaa kansainvälisten asioiden koordinaattori Arja Puukko Suomen Kuntaliitosta.

sempaa ja sisältölähtöisempää. – Nyt hyödynnetään ystävyyskuntien verkostoja esimerkiksi erilaisissa hankkeissa, kertoo Arja Puukko.

Kuntaliitoksissa määrä voi muuttua

Käynnissä olevat ja jo tehdyt kuntaliitokset ovat vaikuttaneet ystävyyskuntien määrään. Joillakin seuduilla määrässä ei ole tapahtunut mitään muutoksia, jotkut kunnat eivät ole vielä edes käsitelleet asiaa. Esimerkiksi Kouvolan kuntaliitoksen yhteydessä kaikki ystävyyskunnat irtisanottiin ja uusi sopimus solmittiin Saksan, Unkarin ja Venäjän kanssa. Salossa puolestaan kaikki ystävyyskunnat säilyivät kuntaliitoksessa ennallaan.

Googlettamalla kansainvälisyyttä Kun Rakveren kunta Virosta sai hankerahaa ja etsi itselleen Suomesta, läheltä Helsinkiä vierailukohdetta vuonna 2010, Googletus nosti esiin Niinimäen kyläyhdistyksen sivut ja – voilá – kohde löytyi. Kesäkuussa 2011 bussilastillinen rakvereläisiä kyläläisiä tuli tutustumaan, millaisen paikan he googlettamalla löysivät.

Vastavuoroisesti Niinimäen kyläyhdistys järjesti kyläjuhlat kesällä 2012, jossa toteutettiin samaa nyyttikestiperiaatetta, jota Rakveressä oli ollut.

Kuvassa rakvereläiset esittävät niinimäkeläisille paikallisia hääjuhlaperinteitä. Kuva Raija Perttola.

Hankkeen tavoitteena oli tutustua suomalaiseen maaseututoimintaan ja siellä olevaan pienyritystoimintaan. Erityistä kiinnostusta herätti lähiruoka. Rakvereläiset ottivat yhteyttä Maija Mikkelään, jolla oli tarjota myös majoitusta. – Meistä tämä oli hieno idea ja aloitimme valmistelut heti. Etsimme paikkoja, joihin vieraat voitaisiin viedä tutustumaan, muistelee Niinimäen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Ilpo Ruokonen. Vierailu toteutui kesäkuussa 2011 ja viikonlopun kestä-

nyt vierailu tuotti toimivan yhteistyön, jossa vierailut ja vastavierailut ovat muodostuneet säännöllisiksi. Kutsu vastavierailulle tuli heti ja jo elokuussa Niinimäen ja Teuroisten kyläläisistä koottu porukka lähti kohti Rakvereä. – Heillä oli Maanaisten 80-vuotisjuhlat, joita vietettiin vanhan ajan hääteemalla kartanon pihalla ja ruokailu oli järjestetty nyyttikestiperiaatteella. Söimme hyvin paikallisia ruokia, lauloimme ja opettelimme kansantansseja, Ilpo Ruokonen kertoo.

Toisen kulttuuriin tutustumista

Ilpo Ruokonen toteaa, että mitään virallista taustaa tai pohjaa tälle yhteistyömuodolle ei ole. – Se on epävirallista, sosiaalista yhdessäoloa ja toisen kulttuuriin tutustumista. Rakvereläiset ovat käyneet pienemmillä porukoilla esimerkiksi tutustumassa Elimäen lähiruokamessuille. Ilpo Ruokonen kertoo, että erityisen kiinnostuneita rak20

vereläiset olivat paikallisista käsitöistä, joihin he tutustuivat Teuroisten kylätalolla. He ihastelivat kangaspuiden sukkuloita, joilla maton kutominen sujuu vaivattomasti. – Päätimmekin, että kun seuraavan kerran menemme Rakvereen vierailulle, viemme tuliaisina laatikollisen sukkuloita, Ruokonen nauraa. Toiminta on aktiivista, mutta ei kovin ahkeraa. Sähköpostiviestejä lähetellään, samoin joulukortteja. Mutta sattuma korjasi sopivaa satoa nykyaikaisin välinein. Tapaamiset jatkuvat säännöllisen epäsäännöllisesti. Seuraavana on taas niinimäkeläisten vuoro matkustaa Rakvereen.


Uusia toimintaedellytyksiä kyliin Etelä-Karjalassa Sähäkät kylät -hanke tähtää maakunnan yhteisöllisen kylätoiminnan ja verkostoitumisen sekä kylien markkinointitaitojen lisäämiseen.

Syrjäisissä maaseutukylissä on haasteita, joiden ratkaiseminen ei ole helppo tehtävä. Asukkailla on paljon pelissä, kun palvelut ja päätäntävalta karkaavat yhä kauemmas. On käytettävä mielikuvitusta ja uusia ideoita kylien toimintaedellytysten parantamiseen.

Koordinoitu tiedottaminen Maaseudun yhteisöllisyys on siirtynyt pitkälti verkkoon ja sosiaalinen media nousee osaksi maaseudun markkinointia ja tiedottamista. Sähäkät kylät -hanke kouluttaa ja opastaa Etelä-Karjalassa kyliä sähköisen median käyttöön niin, että tieto kulkee bitteinä linjoja pitkin hetkessä. Kokeilussa on ollut jo Kyläradio- ja KyläTV -toiminta ja uutta liikunnallisuutta edustaa geokätköily, joka on otettu mukaan kylien toimintaan.

Kesäasukkaat ja nuoret mukaan

Kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutus on ollut keskustelujen keskiössä pitkään. Miten saataisiin lisättyä vuorovaikutusta niiden välille? Yhtenä keinona on osallistaa kesäasukkaita kylätoimintaan mukaan. Heillä on erikoisosaamista esimerkiksi

Kymenlaaksossa Sopivat kylät -hankkeilla luodaan sopimuksellisuuden keinoin toimintamalleja ja -tapoja kylien erilaisten palveluiden tuottamiseen.

Pidetään euro kotikylällä

juuri sähköisen median käytössä. Miksipä ei pyydetä heitä mukaan opastamaan? Tähän toimintaan tähtää muun muassa kyläkummitoiminta erilaisten tapaamisten ja ”kummi-iltojen” muodossa. Erityisen tärkeää missä tahansa maaseudulla on nuorten saaminen mukaan toimintaan. Sähäkät kylät -hanke tavoittelee nuoria toimintaan. - Yksi keino tässä hankkeessa on ottaa nuoret mukaan tekemään kylävideoita tai kotisivuja. He voisivat hoitaa teknisen puolen, sillä taitoa heillä on, suunnittelee hankevetäjä Kalle Rapi. Yhteistyökumppaneina Sähäkät kylät -hankkeella on kylien ja kaupunkien lisäksi Tietomaakunta eKarjala Oy, Maaseudun Sivistysliitto sekä Etelä-Karjalan Leader-toimintaryhmät Etelä-Karjalan Kärki-Leader ry ja Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry.

Sähäkät kylät -hanke on toteuttanut tähän mennessä mm: - Noin viisikymmentä kotisivua - Kahdeksankymmentä koulutusta pidetty - Kahdet kylissä tapahtuu -messut pidetty - Kylätalorekisteriin lisätty / päivitetty 19 kylätaloa - EKarjala portaaliin tehty tapahtumakalenteri kylille Lisäksi geokätkentää, kylä-kaupunki vuorovaikutusta, kylä-TV palvelua.

Tuen myöntäjä Etelä-Karjalan Kärki-Leader ry Tukimuoto Yleishyödyllinen kehittämishanke Toteutusaika 2010-2012 Kustannusarvio 122 500 e Yksityinen rahoitus (sis talkoot) 24 500 e Leader-rahoitus 98 000 e Tukiprosentti 80 %

21

Niin maaseudulla kuin muuallakin on tarjolla pientä työtä, joka odottaa tekijäänsä. Jokaisella kylällä on omaleimainen historiansa, joka odottaa kertojaansa. Kymenlaakson Kylät ry:n maakunnallinen kyläasiamies Sirpa Vähäuski etsii yhdessä kylien kanssa ratkaisuja, joilla pienetkin kylät löytävät keinot palvelujen turvaamiseksi tai uudelleen järjestämiseksi. Hankevetäjä tekee kylien palveluntarvekartoituksen yhdessä kylien erilaisten toimijoiden kanssa. Kymenlaakson Kylät on tehnyt useita kyläkyselyitä, joissa kartoitettiin asukkaiden risut ja ruusut tarjolla olevista palveluista. Kyselyt tehtiin yhteistyössä kylien aktiivisten yhdistysten kanssa. Suunnitteilla on vielä kyläkyselyitä, palvelukartoituksia ja erilaisia teemapäiviä, muun muassa ikäihmisten terveysliikuntapalveluita sekä hyvinvointiteemapäiviä yhteistyössä Kouvolan kaupungin ja Voimaa Vanhuuteen –hankkeen kanssa. Eteläisen Kymenlaakson alueella on suunnitteilla kysely, joka tukee uuden perustet-

tavan Sippolan kyläyhdistyksen toiminnan aloittamista. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun EK – ARTU –hanke laatii eteläisen maakunnan kunnille turvallisuusohjelman. Yhteistyössä järjestetään kuntatason kuulemistilaisuuksia. Ennen kaikkea tavoitteena on löytää sellaisia toimintamuotoja ja palvelukonsepteja, mitä kussakin kylässä tarvitaan ja halutaan. Erityisesti arkielämää tukevien palvelujen tarve nousi esille. Sopivat kylät -hanke tekee yhteistyötä jo olemassaolevien, kylissä toimivien yritysten sekä aktiivisten kylien yhdistysten kanssa. - Paikalliset yrittäjät ovat tässä olennainen yhteistyötaho, painottaa Sirpa Vähäuski. Nyt on aika kääriä hihat ja ryhtyä tuumasta toimeen. - Nyt pitäisi olla aktiivinen, tuoda esiin kylien vahvuuksia ja osaamista, tarjoutua tekemään ja teettämään, pitää älämölöä. Vain kylät itse tietävät, mitä tarvitaan ja miten se järkevästi hoidetaan, muistuttaa Sirpa Vähäuski.

Tuen myöntäjä: PohjoisKymen Kasvu ry Tukimuoto: Yleishyödyllinen kehittämishanke Toteutusaika 2010-2012 Kustannusarvio 84 550 e Yksityinen rahoitus 8 515 e (sis. talkootyötä 6 300 e) Leader-rahoitus 76 095 e Tukiprosentti 90 %

Tuen myöntäjä: Kehittämisyhdistys Sepra ry Tukimuoto: Yleishyödyllinen kehittämishanke Toteutusaika 2010-2012 Kustannusarvio 84 550 e Yksityinen rahoitus 8 515 e (sis. talkootyötä 6 300 e) Leader-rahoitus 76 095 e Tukiprosentti 90 %


Jänhiälän vesiosuuskunta perustetaan

Kylälle voimaa vedestä Maallemuutto on valinta, jonka muuttaja tekee. Maallemuuttaja ei kuvittelekaan, että palvelut tulevat kotiovelle kuten lähiössä, mutta joidenkin perusasioiden pitää olla kunnossa. Teksti Sirpa Skippari • Kuvat Hankkeen arkisto Yksi perusasia on vesi. Se vesi, mitä juomme ja käytämme peseytymiseen sekä se ’harmaa’ vesi, mikä sitten lähtee viemäriin. Hajajätevesiasetus toi paineita haja-asutusalueiden asukkaille hoitaa myös jätevesiasiansa kuntoon. Jätevesistä huolehtiminen on myös oman terveyden ja tulevien polvien hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Vaikka sillä ei maailmaa parannettaisikaan, niin omaa lähiympäristöä kumminkin. Monella maalla asujalla on ongelmia myös kaivovetensä kanssa, vaikka harva edes on tutkituttanut, onko vesi kunnossa.

Jänhiälän tarina

Jänhiälän kylä on valtatie 6:n ja Saimaan välisellä alueella n. 3 km Joutsenon kirkonkylältä Imatralle päin. Jänhiälästä on n. 2,5 km Korvenkylän taajamaan. Talot sijoittuvat peltoaluetta ympäröiville rinteille. Peltoalueen rajaavat kahdesta suunnasta harjualueet, joilla on 1. ja 2. luokan pohjavesialueet. Pohjavesialueilla on 24 kiinteistöä. Jänhiälän ky-

län koululla lokakuussa 2011 pidetyssä jätevesi-illassa keskusteltiin mahdollisuudesta perustaa jätevesiosuuskunta Jänhiälän kylälle. Kiinteistöt ottavat käyttövetensä omista kuilu- tai porakaivoista. Jätevedet johdetaan saostuskaivojen jälkeen suoraan maastoon. Uusilla kiinteistöillä on jätevesille umpisäiliöitä tai imeytys/ suodatuskenttiä. Jänhiälän kylä sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella lähellä Saimaata, mikä houkuttelee alueelle uudisrakentamista. Alueelle rakentuva vesihuoltoverkosto helpottaa uudisrakentamisen sijoittumista ja uudet asukkaat tukevat vesihuolto-osuuskunnan toimintaa. Kylä on sijoittunut suppealle alueelle, mikä mahdollistaa lyhyet viemäröintimatkat keskitettyä jätevesihuoltoa rakennettaessa. Viime vuoden lokakuussa pidetyssä yleisötilaisuudessa päädyttiin laatimaan alueelle vesihuollon yleissuunnitelma, josta selviää mm. verkoston kokonaiskustannus. Vesihuollon yleissuunnitelma on saatu

valmiiksi. Suunnittelualueella sijaitsee 72 kiinteistöä, joista loma-asuntokäytössä on 5 kpl.

Mitä maksaa?

Jänhiälä on saanut ainoana yhteisverkostohankkeena Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen lisärahoitusta. Alueelle perustettu toimintaryhmä on saanut kokoon 35 yhteisverkostosta kiinnostunutta taloutta. ELY-keskuksen avustus vesihuoltohankkeelle on enimmillään 500 000 euroa (40 % verottomista kokonais-

22

kustannuksista). Avustuksen määrään vaikuttaa se, mihin suuntaan putki rakennetaan, Joutsenoon vai Imatralle. Yleissuunnitelmassa kokonaiskustannukset, jos liittyjiä on 72, maksavat reilun miljoonan, siitä ELY-keskuksen avustusten ja muiden avustusten jälkeen jää yksittäiselle taloudelle noin 11 000-12 000 euroa maksettavaa. Vuotuiset käyttökustannukset vesihuollolle tulevat maksamaan arviolta noin 600 euroa vuodessa kiinteistöä kohti.


Neuvokasta neuvontaa Jätevesijärjestelmien uusiminen

Omasta lähiympäristöstä, kaivovedestä ja pintavesistöistä huolehtiminen on aina ajankohtainen asia. Entistä ajankohtaisemmaksi sen tekee hajajätevesiasetuksen uudistuminen vuonna 2011. Sen mukaan kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien on täytettävä puhdistustehoa koskevat vaatimukset vuoteen 2016 mennessä. Teksti Sirpa Skippari • Kuva Hankkeen arkisto Haja-asutusalueiden vesihuollon uudistus on käynnistänyt lukuisia neuvontahankkeita, joilla tarjotaan asukkaille opastusta puhelimitse, infotilaisuuksissa ja kiinteistökohtaisena neuvontana. Hankkeiden rahoitus tulee joko ympäristöministeriön tai ELY-keskuksen kautta.

Etelä-Karjalassa JÄSSI

Kiinteistökohtaisen JÄSSI-jätevesineuvontahankkeen tavoitteena on antaa neuvontaa 630–720 kiinteistölle vesiensuojelullisesti merkittävillä alueilla. Kiinteistökäynnit ovat asukkaille vapaaehtoisia, maksuttomia ja puolueettomia. Kiinteistökäynnillä selvitetään nykyinen jätevesitilanne ja tutustutaan olemassaolevaan jätevesijärjestelmään. Samalla käydään läpi asetuksen vaatima jätevesijärjestelmäselvitys sekä käyttö- ja huoltoohjeet. Kiinteistön omistajan kanssa selvitetään myös jätevesilainsäädännön keskeiset vaatimukset paikalliset olosuhteet huomioiden. Käynnin jälkeen asukas saa omaan tilanteeseensa räätälöidyt neuvot suullisesti ja kirjallisesti sekä kirjallisen arvion jätevesijärjestelmän uusimistarpeesta. Mikäli tarvetta ilmenee, asukas saa yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten asiassa edetään. Asukkaan tulee kuitenkin huomioida, että jätevesineuvonta ei ole suunnittelua. Mikäli jätevesijärjestelmä vaatii uudistamista, tulee asukkaan ottaa yhteyttä pätevään suunnittelijaan. Hänen tehtävänsä on valita ja mitoittaa kiinteis-

tön olosuhteisiin sopiva ja toimiva järjestelmä. Lisätietoja jatkotoimenpiteistä saa oman kunnan ympäristöviranomaisilta.

Kymenlaaksossa ja Päijät-Hämeessä NEUVO

Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n NEUVO-hajajätevesien neuvontahanke tarjoaa riippumatonta ja maksutonta kiinteistökohtaista jätevesineuvontaa Kymenlaaksossa. Neuvonnassa keskitytään yhteen kylään kerrallaan ja kiinteistökohtaisesti neuvottavat alueet sovitaan yhteistyössä kuntien kanssa. Kaakkois-Suomen alueella NEUVO-hanke on kokonaan rahoitettu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta sekä KaakkoisSuomen että Hämeen ELYkeskusten kautta (Häme 10 %). Päijät-Hämeen neuvonnan puolestaan mahdollistaa Hämeen ELY-keskuksen myöntämä rahoitus. Etelä-Karjalan puolella rahoitus tulee EU:n MannerSuomen maaseudun kehittämisohjelman kautta. Toimivat jätevesijärjestelmät vähentävät osaltaan pohjavesien pilaantumisriskiä ja pienentävät vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta, mikä parantaa vesistöjen tilaa ja auttaa vesienhoitosuunnitelmien ja toimenpideohjelmien toteuttamisessa.

asetus koskee vain selvityksen laatimista, mutta varustelutasoltaan vähäisen vedenkäytön kiinteistöjen kohdalla puuttuu usein vain selvityslomake. Juselius on lähestynyt alueen asukkaita kirjeellä, jossa ehdotetaan ajankohtaa. Pääosin jätevesineuvonta on vastaanotettu hyvin, vaikka jossain vaiheessa asetus onkin nostattanut kuumia tunteita. – Ihmiset ovat olleet tyytyväisiä saadessaan tietoa tästä tunteita herättäneestä asiasta. Epäilyksiä on tullut oikeastaan silloin, jos on ajateltu neuvojan olevan tarkastaja tai myyjä. Eniten asukkaita on askarruttanut jätevesiratkaisun saneerauksesta aiheutuvat kustannukset. Kustannuksiin vaikuttaa tietenkin saneerauksen määrä sekä valittu menetelmä jätevesien käsittelylle. Ratkaisussa kannattaa huomi-

oida myös käyttöön ja huoltoon liittyviä ylläpitokuluja ja sitä, minkä verran aikaa on valmis käyttämään järjestelmän hoitamiseen. Käynnin aikana on pyritty arvioimaan myös saneeraustarve – täyttääkö nykyinen järjestelmä asetuksen vaatimukset huomioiden kunnan ympäristönsuojelumääräykset. – Suunnittelijan tehtävä on löytää/esittää kiinteistön jätevesien käsittelylle sopiva ratkaisu. Hyvän suunnitelman voi kilpailuttaa ja jätevesienkäsittelyjärjestelmä on investointi, joka myös nostaa kiinteistön arvoa kuten muukin saneeraus. – Alueen jätevesineuvojaan voi ottaa yhteyttä, vaikkei ehdotettua kiinteistökäyntiaikaa olekaan tullut postissa. Naapureille voi myös vinkata, että ilmaista jätevesineuvontaa on tarjolla, Laura Juselius muistuttaa.

Tuen myöntäjä: (NEUVO-hanke Kaakkois-Suomi) Kaakkois-Suomen ja Hämeen ELY-keskukset Tukimuoto: Alueiden välinen yleishyödyllinen kehittämishanke Toteutusaika 2011-2013 Kustannusarvio 563 400 e Tukiprosentti 100 % Kokonaisrahoitus 563 400 e

Vaihtoehtoisia ratkaisuja

NEUVO-hankkeen neuvoja Laura Juselius muistuttaa, että uusien kiinteistöjen osalta 23


Teksti ja kuvat Ulla Maria Hoikkala

Elokuun leiriläiset asettuivat siivosti yhteiskuvaan Kontin terassille. Eturivissä oikealla puheenjohtaja Antti Paavilainen.

Tukien myöntäjä: Kehittämisyhdistys Sepra ry Tukien hakija: Kohina -koskimelonta ry Hanke1: Kymijoen koskitukikohta - yleishyöd.invest. Kust.arvio: 156 301 e Leader-rahoitus 78 150 e Yksityisrahoitus 40 675 e Talkootyö 30 000 e Tukiprosentti 50 % Hanke 2: Melontavarusteet Kust.arvio: 8 340 e Leader-rahoitus 6 255 e Yksityisrahoitus 2 085 e Tukiprosentti 75 % Hanke 3: Melo koulutushanke Kust.arvio: 22 475 e Leader-rahoitus 17 980 e Yksityisrahoitus 4 495 e Tukiprosentti 80 %

Koskimelonta on itsensä kanssa kisaamista Tiesitkö, että Kymijoen Pernoonkosket on yksi Suomen parhaita koskimelontapaikkoja? Siellä on myös tukikohta, joka on tehty tukemaan erityisesti nuorten melontaharrastusta. Vesi velloo korkealla Kymijoen Pernoonkoskilla. Kuin lastuna kuohuvassa koskessa hypähtelee puolitoistametrinen kajakki. Välillä perä, välillä keula pystyssä. Melojan kädet viuhtovat vimmatusti hänen yrittäessään pitää tasapainoa yllä ja nenän veden pinnan yläpuolella - ja kokka kohti vastavirtaa! Mitäs tämä on? Koskimelonnan muodoista yksi vaatii juuri tätä - temppuilu, jossa spinnataan, pelataan ja surffataan. Vauhtia haetaan vastavirtaan melomalla. Annetaan kajakin valua alas ja noustaan akanvirtaa takaisin ylös lähtöpisteeseen. Ja aloitetaan alusta.

Kohina -koskimelonta ry:n tukikohta KONTTI on Pernaankoskien partaalla. Käynnissä on viikonlopun mittainen melontakurssi sekä aloittelijoille että jo aikaisemmin meloneille nuorille - 11-17 -vuotiaille tytöille ja pojille. Vilma 15 v. ja Juuli 15 v. sanovat yhteen ääneen, että melonta on tosi kiva harrastus. Leireillä on hyvä yhteishenki ja onnistuminen tuntuu hyvältä, kun esimerkiksi surffaa hyvin eikä kaadu. Kurssin paikalliset osanottajat Jimi 12 v. ja Tuomas 11 v. halusivat kokeilla uutta lajia ja se on hauskaa. Parasta poikienkin mielestä on se, kun ei kaadu.

KONTTI

Koskimelojien tukikohta, arkkitehti Jukka Ollikaisen suunnittelema KONTTI sulautuu hyvin maisemaan. Se suunniteltiin tarkoituksenmukaiseksi ja omaleimaiseksi, jossa on kaikki tarpeellinen varusteiden säilytystiloista majoitustiloihin. Kontissa on myös hyvin varusteltu keittiö ja hyvät sauna- ja suihkutilat. Kohina -koskimelonta ry on hakenut ja saanut kolmasti Kehittämisyhdistys Sep-

1 24

ra ry:ltä EU:n maaseudun kehittämisrahaston tukea KONTTI-tukikohdan rakentamiseen, varusteiden hankkimiseen ja toiminnan kehittämiseen. Panostus on kannattanut! - Hanketuki oli meille erittäin tärkeä, eteenpäin liikauttava toimenpide. Ilman tukea meillä olisi luultavasti varastokontit ja telttakenttä, vakuuttavat kuin yhteen ääneen puheenjohtaja Antti Paavilainen sekä edellinen puheenjohtaja Kai Lindqvist. - Tällaiset tilat tukevat hyvien tulosten syntymistä. Kurssitoiminnan kannalta on tärkeää, että on hyvä tukikohta, jossa harjoittelun välillä voi levätä ja hengähtää, painottaa puolestaan Paavilainen Toiminta on monipuolista koulutus- ja kurssitustoimintaa myös yrityksille, joille järjestetään muun muassa ohjattuja melontatapahtumia. Oppaina toimivat kokeneet kohinalaiset. - Mikäpä olisi mukavampi tapa viettää virkistyspäivää kuin pitää jännittävä koskimelontasessio, ja jälkikohinat saunassa. Lindqvist kannustaa myös muita seuroja hakemaan hankerahaa toiminnan kehittämiseksi. Tarvitaan vaan villejä ajatuksia, joista seuloutuu se helmi jatkoon. - Hankerahan avulla me olemme voineet kehittää ni-


2

3

4 menomaan junioreiden melontaleiritoimintaa. Ilman tukea nämäkään nuoret eivät olisi tällä viikonloppuleirillä, Lindqvist muistuttaa.

Junioritoiminta

Nuorisotoiminnan kehittäminen ja selkeiden toimintatapojen luominen on seuran vetäjien sydämenasia. He haluavat ylläpitää koskimelontaharrastuksen tasoa ja toivovat saavansa lisää jäseniä erityisesti nuorten parista. Yhteistyötä viritellään paikallisten, lähialueiden ja pääkaupunkiseudun nuorisotyöntekijöiden, liikunnanopettajien ja -ohjaajien kanssa. Molemmat osapuolet voittavat, kun koskimelontaharrastus leviää ja seuran ohjaajien oma erityisosaaminen nuorten parissa toimimisessa kasvaa. Paavilainen ja muut kurssin ohjaajat ovat pääkaupunkiseudulla päivätyössä. Melonta on kaikille rakas harrastus, joka on vienyt mennessään ja tuo heidät Kotkaan säännöllisesti sekä melomaan että leireilemään nuorten kanssa. Kohinan nuorisovastaava Riikka Nurmela tekee päivätyötään Marimekon mallimestarina Helsingissä. Hän oli mukana hakemassa yhdistykselle hanketukea koulutustoiminnan kehittämiseen ja kertoo innostuneesti saaduista tuloksista.

5 tean tukiryhmässä. Syksyllä hän astuu armeijan harmaisiin urheilujoukkoihin. Teemu itse aloitti melonnan jo kuusivuotiaana järvellä, ja siirtyi 12-vuotiaana koskimelontaan. Hänen mielestään koskimelonta on erilaista, haasteellista ja se on enemmänkin itsensä voittamista. Välineet eivät ole se juttu. - Kun katson näitä nuoria, näen jossain määrin itseni heidän ikäisenään. Innokkaana oppimaan tämän hienon lajin salat. Kymijoki on hieno melontajoki, mutta paras Teemun mielestä on kuitenkin Tornionjoki. Talvella hän suuntaa melomaan Ugandaan, jota sanotaan melojien paratiisiksi. Siellä on koskia joka lähtöön ja kaikille tasoille aloittelijoista vaativaan laskuun. - Koskimelonta on kivaa, mutta koskaan ei ole täysin valmis. Vaikka on laskenut kuinka pitkään, uuden kosken joutuu aina opiskelemaan alusta, sillä kaikki kosket ovat erilaisia.

- Hankkeen avulla luotiin toiminnalle perusedellytykset ja nyt on sadonkorjuun aika. Nurmela tekee markkinointityötä ja käy esittelemässä yhdistyksen toimintaa muun muassa alueen kouluissa. Kontissa onkin vieraillut ryhmiä kokeilemassa melontaa ja näistä nuorista osa osallistuu leirille. - Osallistujia on Vantaalta Lieksaan, paikallisia nuoria valitettavasti vain kaksi, harmittelee Riikka. Vaikka meno Kontissa näyttää löysäilyltä, vedessä ollaan tarkkoja turvallisuudesta. Kurssilla on kuusi ohjaajaa eli yksi jokaista kahta nuorta kohti. - Turvallisuus on meillä aina tärkein asia, mutta nuorten täytyy joskus antaa myös tehdä, mitä he itse haluavat. Lajissa kannustetaan omatoimisuuteen, onhan tämä kuitenkin yksilölaji, Antti Paavilainen korostaa. Seura tekee melontaretkiä myös muille koskille sekä Suomessa että myös ulkomaille. Esimerkiksi Norjaan on tehty melontaretkiä.

Sanakirja tarpeen

Tiedätkö, mikä on köngäs? Entä lossaus? Mitä tapahtuu, kun kajakki melttaa? Kun kuuntelee kurssilaisten ja opettajien puhetta, osa sanoista menee ohitse korvien ilman ymmärryksen häivää. Koskimelonta on oma lajinsa, jolle on muodostunut oma

Mestari kisaa itsensä kanssa

Yksi leirin ohjaajista on Teemu Väliahdet, vasta 19 vuotias, mutta jo kolminkertainen junioreiden suomenmestari, juniorien MM-kisojen nelonen ja mukana olympiakomi25

slanginsa - jargoninsa - niinkuin kaikille erikoisaloille. Slangin ymmärtäminen vaatii harrastuksen tuntemusta ja sitä, että sanastoa käyttää koko ajan. Koskimelojien kotisivuilla on Koskimelonta-suomi -sanakirja, johon voi tutustua osoitteessa http://www.kohinaa.com/

Kuvatekstit:

1. Teemu heittää voltin stopparissa ja heti perään hän tekee seuraavan tempun. Lettumelonta eli tasaisella melominen ei ole Teemun suosikkilaji. 2. Kontin seinustat ovat täynnä Kohinan ja leiriläisten kajakkeja. 3. Teemu Väliahdet on varustautunut näytösluontoiseen melontaan kurssilaisten ja valokuvaajan iloksi. 4. Leiriläiset kerääntyvät rannalle kannustamaan Teemua. Samanaikaisesti Antti Paavilainen ja Kai Lindqvist selittävät, mitä liikkeitä Teemu kulloinkin tekee. 5. Kuusinkertaisen SM-melojan tyylinäyte. Pernoonkoskella käyvät harjoittelemassa myös Marjaana ja Kimmo Terni. Marjaana on kuusinkertainen freestylemelonnan suomenmestari, kerran euroopanmestari. Monen vuoden tauon ja kolmen tyttären jälkeen hän nappasi SM-pronssia kuluvana vuonna 2012. Ternit eivät ole Kohinan jäseniä.


Nuorille töitä ja tekemistä omalla kylällä

Teksti Veijo Tervonen Kuvat hankkeen arkisto

Nuorten työttömyys on kasvussa ja kesätöitäkään ei alle 18-vuotiaille juuri ole. Omalla kylällä –hanke kehittää Etelä-Karjalan maaseutualueille uusia toimintamalleja sekä –verkostoja tukemaan nuorten toimintaa ja omaehtoista työllistymistä.

Lain mukaan kaikille nuorille on järjestettävä mahdollisuus osallistua paikallisesti ja alueellisesti nuorisotyötä koskevien asioiden käsittelyyn ja heitä on kuultava nuoria koskevissa asioissa. Kyläkierroksilla on kartoitettu 60 eteläkarjalaisen kylän nuorten asemaa kyläyhteisössä. - Tilanne vaikuttaa aika heikolta. Kylätalojen ovet ovat harvoin auki nuorille ja vapaa-ajan aktiviteetteja on paikallisesti tarjolla varsin vähän. Harrastus- ja kesätyöpaikkoihin saattaa olla matkaa useita kymmeniä kilometrejä, hankejohtaja Helena Puustinen kertoo.

Ylin kuva: Ilpo Pönni sai kesätyön ruohonleikkaajana Vainikkalassa. Vas. Anni Lähteenmäki työllistyi paikalliseen yritykseen Lappeenrannassa. Alla: Elina Leskelä ja Veera Vaarala auttavat palvelutalojen vanhuksia Ruokolahdella.

Nuoret huomioon kylien toiminnassa

Omalla kylällä -hanke kannustaa nuoria aktiivisuuteen ja hankkeessa luodaan kylille yhteistyöverkostoja eri seurojen, kyläläisten ja yritysten sekä nuorten välille. - Tuemme jo olemassa olevaa toimintaa kannustamalla ja ohjaamalla nuoria osallistumaan oman kylän toimintaan, kirjoittamaan blogeihin sekä luomaan itse töitä ja tekemistä, Puustinen sanoo. Kolmivuotinen, kesäkuussa 2011 alkanut hanke herättelee kylien metsästys- ja urheiluseurat, martat ja muut paikalliset toimijat huomioimaan enemmän nuoria. Jokaisella 15–24-vuotiaalla ydinkeskustojen ulkopuolella asuvalla nuorella on mahdollisuus osallistua hankkeeseen, joka jatkuu näillä näkymin vuoden 2014 puolelle asti. Helpoimmin mukaan pääsee menemällä hankeen kotisivuille www.omallakylalla.fi. Sieltä löytyy runsaasti lisätietoja sekä ideoita.

Kaikki nuoret kelpaavat

- Jokaisella Etelä-Karjalan nuorella on annettavaa tälle hankkeelle. Ei tarvitse olla mitään erikoisosaamista. Hanke tulee kyllä nuorten avuksi, Helena Puustinen lupaa. Omalla kylällä –hanke yhdistää tarvittaessa paikallisen nuoren ja työn tarvitsijan, joka voi olla yhdistys, seura, yritys, yhteisö tai yksityinen henkilö. Toinen mahdollisuus on, että nuori perustaa oman yrityksen. Tähän 4H tarjoaa kurssituksen ja muuta tarvit26

tavaa apua. Nuoret järjestävät kylillä erilaisia tapahtumia, joihin on hankkeessa varattu rahoitusta. Lemin Tapiolassa keväällä nuorten järjestämä bänditapahtuma saa jatkoa noin 50 muusta kylätapahtumasta hankkeen aikana.

Esimerkkitapauksia

Anni Lähteenmäki Lappeenrannan Simolasta työllisti itsensä paikallisen yrityksen tarvittua pikaisesti auttavaa kättä yrittäjän jouduttua sairaslomalle. Ilpo Pönni Lappeenrannan Vainikkalasta sai kotikylän yhdistykseltä kesätyön julkisten alueiden nurmikonleikkaajana. Kummatkin kävivät 4H-yrityskurssin ja perustivat yrityksen, jonka tukena on yritysohjaaja. Ruokolahden yrittäjät palkkasivat kahdeksi viikoksi Elina Leskelän ja Veera Vaaralan Rasilan kylästä auttamaan palvelutalojen vanhuksia. Hanke ei maksa palkkoja vaan työn tarvitsija. 4H huolehtii kuitenkin siitä, että palkkaus menee oikein ja nuorelle maksetaan riittävästi.

Tuen myöntäjä: KaakkoisSuomen ELY-keskus Tuen hakija, hankkeen nimi ja tukimuoto: KaakkoisSuomen 4H-piiri, Omalla Kylällä, yleishyödyllinen kehittämishanke Julkinen tuki enintään 350 671,50 e Kokonaisrahoitus 389 635,00 e Tukiprosentti 90 %


Kaakkois-Suomen ELY–keskuksen, Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry:n, Kehittämisyhdistys Sepra ry:n, Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry:n ja Pohjois-Kymen Kasvu ry:n yhteinen tiedotuslehti

LYHYESTI: Kyläkaavoituksen uudet tuulet Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) ja sen maaseutuasumisen teemaryhmä ovat laatimassa linjausta maaseudun kaavoituksesta ja rakentamisesta. Siinä kuulunee vahvasti kylien, kylätoiminnan ja toimijoiden ääni. Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu vapaasti valita asuinpaikkansa. Ilahduttavan moni onkin käyttänyt perusoikeuttaan valitsemalla maaseudun asuinpaikakseen. - Asemakaavaa tarvitaan vain, jos alueella on vahvoja rakennuspaineita. Maaseutualueiden kaavoituksessa riittävät kevyemmät vaihtoehdot. Näin kertovat Kymenlaakson kylät ry:n puheenjohtaja Sami Porkka ja maakunnallinen kyläasiamies Sirpa Vähäuski. He osallistuivat tilaisuuteen, jossa käsiteltiin maaseudun kaavoitusta ja kyläkaavoituksen liittämistä kyläsuunnitteluun. Uusia ideoita ei juurikaan tullut, mutta käytännön esimerkit antoivat pontta ja vahvistusta omille ajatuksille. Enemmän toivottiin asukkaiden mahdollisuutta osallistua heitä koskevaan suunnitteluun. Päätökset olisivat tällöin helpommin hyväksyttävissä.

TOIMITUSNEUVOSTO Toimitusneuvostolla on kokonaisvastuu lehden kehittämisestä, linjauksista ja journalistisesta sisällöstä. Toimitusneuvostossa on edustaja ja hänelle henkilökohtainen varajäsen kustakin toimintaryhmästä ja Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta. Toimitusneuvoston jäsenet (varajäsenet): Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry Niina Tarvaskari (Sirkka Laine) Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry Terttu Kivinen (Kalle Rapi) Kehittämisyhdistys Sepra ry Marjo Lehtimäki (Marja Sorvo) Pohjois-Kymen Kasvu ry Anne Mettälä (Anna-Leena Ilmarinen) Kaakkois-Suomen ELY-Keskus Sirpa Skippari

Ideoita otetaan vastaan Uuden ohjelmakauden valmistelu on täydessä käynnissä ja Kaakkois-Suomen alueilla kerätään asukkaiden mielipiteitä oman alueensa kehittämiseen. Esimerkiksi Kouvolan kylien neuvottelukunta, Kouvolan kaupungin maaseutupalvelut, Pohjois-Kymen Kasvu ry sekä Kymenlaakson Kylät ry kokoavat pohjoisen Kymenlaakson kylien edustajat Kyläparantamo-iltaan, joka jatkaa syksyllä 2011 järjestetyn tapahtuman sarjaa. Silloisessa tilaisuudessa tuli niin hyviä ajatuksia ruohonjuuritasolta, että Kouvolan kaupunki otti ne mukaan Maaseutuohjelmaansa. Turhaan ei siis tarvitse tulla. Sinulla on aidosti mahdollisuus vaikuttaa alueesi kehitykseen. Seuraa alueesi Leader-toimintaryhmän verkkosivuja, joilta löydät tietoa tapahtumien ajankohdista. Tai ota suoraan yhteys alueesi Leader-toimintaryhmään. Vielä on mahdollisuus kantaa oma kortensa kekoon! Yhteystiedot löytyvät vierestä.

OHJAUSRYHMÄ Ohjausryhmällä on taloudellinen valvontavastuu hankkeen etenemisestä hyväksytyn päätöksen mukaisesti. Ohjausryhmässä on kustakin toimintaryhmästä ja Kaakkois-Suomen ELYkeskuksesta kaksi edustajaa ja heille henkilökohtaiset varajäset. Ohjausryhmän jäsenet (varajäsenet) Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry Hanna Ollikainen (Tea Usvasuo) Mari Voutilainen (Riitta Bagge) Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry Marja Jussila (Olli-Pekka Lehtonen) Sirpa Onttinen (Tiina Sirppiniemi) Kehittämisyhdistys Sepra ry Marjo Lehtimäki (Marja Sorvo) Vesa Tylli (Arto Tilli) Pohjois-Kymen Kasvu ry Kari Jokinen (Harri Tuominen) Anne Mettälä (Tuula Mikkola) Kaakkois-Suomen ELY-Keskus Pirjo Pöllönen Sirpa Skippari

Maaseudun vastaisku keskittämistä vastaan:

Voimistuvat kylät takatuupparina Vuonna 2010 käyntiin polkaistu, maaseudun paikallista kehittämistä ja yrittäjyyttä kannustava Voimistuvat kylät -kampanja on edennyt loppusuoralle. Kampanja on näkynyt ja kuulunut 36 paikkakunnalla, ja kerännyt keskimäärin 70 osallistujaa kuhunkin tilaisuuteen. Syksyllä ja keväällä on vielä muutama tilaisuus. Koulutuskampanjan tavoitteissa tärkeimmäksi nostettiin tietoisuuden lisääminen maaseudun mahdollisuuksista. Haluttiin myös osoittaa, että kylätoimintaa sekä paikallisen kehittämisen mahdollisuuksia voidaan parantaa. - Euroopan unioni on matkan varrella muuttanut linjaansa, nöyrtynyt taloudellisessa ahdingossa. Eteenpäin on menty. Niinpä tulevan ohjelmakauden EU-linjauksissa paikallinen kehittäminen onkin vahvasti esillä, painottaa maaseutuneuvos Eero Uusitalo.

YHTEYSTIEDOT Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry Parikkalantie 45, 59100 Parikkala Puhelin: (05) 483104 S-posti: karki.leader@co.inet.fi http://kylat.ekarjala.fi/karki-leader/ Kehittämisyhdistys SEPRA ry Helsingintie 1 A (B-porras), 49460 Hamina Puhelin: (05) 230 4514 S-posti: toimisto@seprat.net www.seprat.net Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry Viljelytalo 2. krs, Raatimiehenkatu 17 C 15 53100 Lappeenranta S-posti: toimisto@lansi-saimaa.eu http://www.lansi-saimaa.eu/ Pohjois-Kymen Kasvu ry Kyminasemantie 10 A 2, 45610 Koria Puh. (05) 322 0042 S-posti: toimisto@pohjois-kymenkasvu.fi www.pohjois-kymenkasvu.fi Kaakkois-Suomen ELY-keskus Salpausselänkatu 22, Kouvola. Kauppakatu 40 D, 53100 Lappeenranta Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus PL 1041, 45101 Kouvola Puhelinvaihde: 020 636 0090 http://www.ely-keskus.fi/fi TOIMITUS: Kaakkois-Suomen viestintähanke MUUNTAJA c/o Pohjois-Kymen Kasvu ry Kyminasemantie 10 A 2, 45610 Koria Vastaava päätoimittaja Toiminnanjohtaja Anne Mettälä Pohjois-Kymen Kasvu ry anne.mettala@pohjois-kymenkasvu.fi www.pohjois-kymenkasvu.fi Toimittajat Tiedottaja Ulla Maria Hoikkala Kaakkois-Suomen viestintähanke 040 586 1210 ulla.hoikkala@viestimuuntaja.fi www.viestimuuntaja.fi Grafita Viestintä Veijo Tervonen veijo.grafita@gmail.com

SEURAAVA LEHTI ILMESTYY keväällä 2013 Lehden teema on maatalous ja ympäristö. Onko sinulla hyviä ehdotuksia onnistuneista hankkeista? Menestyvistä ympäristöpanostuksista. Ota yhteys. ulla.hoikkala@viestimuuntaja.fi 27


Helppoa kuin heinänteko! Tietoa ja neuvontaa kehittämisen mahdollisuuksista maaseudulla. Etelä-Karjalan Kärki-LEADER ry http://kylat.ekarjala.fi/karki-leader/

Länsi-Saimaan kehittämisyhdistys ry www.lansi-saimaa.eu Kehittämisyhdistys SEPRA ry www.seprat.net

www.ely-keskus.fi/fi

Pohjois-Kymen Kasvu ry www.pohjois-kymenkasvu.fi

Kaakkois-Suomen viestintähanke www.viestimuuntaja.fi

28


Millions discover their favorite reads on issuu every month.

Give your content the digital home it deserves. Get it to any device in seconds.