Nyt jo edesmennyt pastori Kalevi Lehtinen kertoi joskus toimittajan esittäneen hänelle tuon seisauttavan kysymyksen. Lehtinen sanoi vastanneensa naurahtaen, että miksi minä sellaista pelkäisin, jota olen odottanut yli 50 vuotta. Sen jälkeen hän oli perustellut kantaansa uskon tuomalla varmuudella ja sillä näkökyvyllä, jonka todellinen usko tuo ihmisen sisimpään. 1600-luvulla elänyt ranskalainen matemaatikko ja filosofi Pascal esitti ns. Pascalin vedonlyönniksi kutsutun ajatuksen, jolla hän perusteli omaa uskoaan kolmiyhteiseen Jumalaan. Perusidea hänen teoriassaan on se, että jos uskot Jumalaan ja kuolemasi jälkeen huomaat olevasi taivaassa, olet voittanut kaiken, mutta jos et usko ja Jumala onkin olemassa ja huomaat olevasi kadotuksen liekeissä, olet hävinnyt kaiken. Pascalin ajatusta on kritisoitu useiden filosofien ja teologienkin taholta, ja kritiikin kohteena on hänen käsityksensä elämästä, jonka hän näkee tavallaan jonkinlaisena pelinä, jossa joko voitetaan tai hävitään.
Ehkä tuo kritiikki on paikallaan, mutta pidän hänen käsitystään elämän valintojen tärkeydestä hyvin havainnollistavana ja näen siinä suuren viisauden. On vain kaksi lopputulosta, taivas tai kadotus.
Jokin aika sitten sain kuulla opetusta Jeesuksen merkityksestä ihmisen pelastuskysymyksessä. Tuo
opetus sai uusia tuulia ajatteluuni ja avasi silmät monelle Raamatunkohdalle, jolla perustellaan Jeesuksen ristinkuoleman merkitystä ihmisen pelastuksen kannalta (Joh. 14:6). Joillekin riittää se, että hän uskoo Jumalaan, mutta hän sivuuttaa hankalana Jeesuksen roolin Jumalan kokonaissuunnitelmassa. Opetuksessaan puhuja korosti sitä, että yksin usko Jumalaan on hyvä alku uskoon tulemiselle, mutta se ei riitä, koska jopa demonitkin uskovat Jumalaan, mutta eivät kuitenkaan pelastu taivaaseen.
Lopullisen pelastuksen tuo usko Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen ja siihen, että hän elää. Kun tuon saa ymmärtää, huomaa olevansa suurin syntinen ja haluaa pyytää tekojaan anteeksi ja heittäytyy ehdoitta kolmiyhteisen Jumalan syliin, ja sanoo, että tässä olen, vie minne haluat.
Jotain tällaista uskon pastori Lehtisen tunteneen toimittajan kysymyksen edessä. Varmuus kuoleman jälkeisestä elämästä antaa suuren helpotuksen kaikessa elämän vaiheissa ja tuo sijalle jännittävän taivasikävän. Sitä, mitä kaikkea uskovalle on varattu ikuisuudessa, ei kukaan voi arvata tai täysin tietää (Kol. 3:1–2)
Jaana Louhelaisen näyttelyssä
esillä käsintehtyjä rumpuja
Rumpujen tekeminen vei Louhelaisen heti mukanaan
Juuan seurakunta puh. 013- 470 720
Juuan seurakunta
Su 27.7. klo 10 konfirmaatiomessu, Hietaharju, Kunnasmäki.
Su 3.8. klo 10 messu, Hietaharju, Kunnasmäki.
1.–31.7. kirkko avoinna tutustumista ja hiljentymistä varten ti-su klo 11–16.
Taipaleen ortod.srkTaipaleen ort.srk
Su 3.8. kaikille avoin retki Valamoon ja Lintulaan Hinta. n. 50 €. Nurmes srk-sali, ABC, Juuka ABC. Ilmoitt/lisätiedot: nurmes@ort.fi tai 045 678 9423: nimi, puh.nro ja lähtöpaikka.
Onnittelut
Juuantie 9 A, 83900 Juuka 050 390 2689
Avoinna keskiviikkoisin klo 9–15
T: Mari, Matti, Leena ja Hanna perheineen
Ikiliekki ihmisen henki on, se on syttynyt säteistä auringon, ja päivän puoleen se halaa. Vaikk’ kuilussa kulkee ja helmassa yön, tuvat sille on tuttuja tähtien vyön, ja tähtiin se takaisin palaa.
Tietoja kuolinimoituksen julkaisemisesta: p. 050 390 2689 / ilmoitukset@vaarojensanomat.fi
Jaana Louhelaisen Syntyi rumpuni-näyttely on esillä Juuan kirjastossa heinäkuun ajan. Näyttelyssä on käsintehtyjä rumpuja, unisieppareita ja valokuvavedoksia rummuista.
Louhelainen on juukalainen rummuntekijä ja rummunteon opettaja. Hän kertoo tehneensä ensimmäisen rummun vuonna 2013. Näyttelyssä on esillä valokuvia ko -
ko siltä ajalta, kun hän on rumpuja tehnyt. Louhelainen on tehnyt yhteensä reilut 160 rumpua. – Näyttelyssä esillä olevat rummut ovat syntyneet viime vuoden aikana, Louhelainen kertoo. Häntä inspiroi rummun tekoprosessi, batiikkivärjäys ja siitä syntyvät kuviot sekä rummun ääni. Rummunkalvo on poronnahkaa ja
Näyttelyssä on esillä valokuvavedoksia Louhelaisen tekemistä rummuista. Louhelainen on tehnyt yli 160 rumpua.
kehys puuta, yleensä koivua. Hän on opettanut rummuntekokursseilla vuodesta 2014. Hän on pitänyt kursseja aina Ivalossa asti. Moni hänen valmis rumpunsa on matkannut Kolille. Yleensä kivien ja kallioiden luokse, jotka ovat lähellä hänen sydäntään.
Hän kiinnostui rumpujen tekemisestä, kun hän kuuli messuilla rummun ääntä ja kiinnostui asiasta. Hänen ensimmäinen rumpunsa valmistui Valtimolla.
– Se vei heti mukanaan. Käsillä tekeminen on rentouttavaa ja meditatiivista. Ei tule kahta samanlaista rumpua.
Louhelaisen mukaan moni pitää valmistamaansa rumpua seinällä. Hän sanoo, että kun rummun batiikkivärjäyksen kuvioita alkaa katsomaan, pääsee mielikuvitusmatkalle.
Louhelaisen mukaan rummuttamista käytetään rentoutumiseen ja meditaatioon.
Juuan kirjasto on viides paikka, missä näyttely on esillä.
– Kiva saada tällaistakin taidetta esille.
Louhelaisella on tulossa syys-lokakuussa rumpunäyttely Kolille luontokeskus Ukkoon. Kyseessä on yhteisnäyttely Karoliina Gavrilovin, Helena Karhun ja Kaisa Juntusen kanssa.
Rumpuni synty -näyttely on esillä Juuan kirjastossa 30. heinäkuuta asti.
Onnea Liisa-tädillerakkaalle25.7.
Leo R yynänen
Hanna HottoL a
Louhelainen on tehnyt esillä olevat rummut viime vuoden aikana.
Kolilla koulun piha uuteen uskoon
Kolin koulun piha-alueen turvallisuutta parannetaan. Heinäkuun 7. päivänä alkanut peruskorjausoperaatio tähtää koulun oppilaiden ja henkilökunnan turvallisuuteen ohjaamalla pihan kauttakulkuliikennettä pois etupihalta, koulun taakse rakentuvalle parkkipaikalle.
Rakentamista valvoo Lieksan kaupungin projekti-insinööri Mika Modig, joka kertoo, että operaatiossa poistettiin aluksi parikymmentä suurikokoista puuta, jotka hyödynnetään hakkeena energiajätteeksi.
– Kaupunki osti koulun takaa yli 600 neliötä maata yksityiseltä maanomistajalta parkkipaikan tarpeisiin. Parkkipaikalle tulee paikat 4–6 autolle, lisäksi 2–4 sähköautolle, tietää Modig. Jatkossa autoilla ei siis enää ajeta koulun portaiden eteen. Esimerkiksi talvella väylä on jäänyt varsin kapeaksi, minkä on katsottu olleen omiaan tuottamaan vaaratilanteita nopeakint-
tuisille lapsille.
Myös koululle tuotavat elintarvikkeet toimitetaan jatkossa uutta parkkipaikkaa hyödyntäen, takapihalle, ja sieltä edelleen henkilökunnan sisäänkäynnin kautta koulun keittolaan.
Sen sijaan hälytysajoneuvot pääsevät esteettä entiseen tapaan koulun etupihalle.
Koulun pihalle rakennetaan myös viheralue, jota ympäröi kaareva teräslanka-aita, turvallisuussyistä sekin.
Kevyen liikenteen väylä uudistuu
Koulun piha-alueen peruskorjauksen lisäksi myös pitkään poissa käytöstä ollutta kevyen liikenteen väylää korjataan ja oikaistaan. Väylä on noussut jyrkästi Ylä-Kolintieltä koululle, mutta nyt sen jyrkkyyttä loivennetaan, mikä estää suoran laskun kantatielle.
Taustalla on myös talviaikaan 1980-luvun
Kolin koulun piha-alueen peruskorjausta valvova projekti-insinööri Mika Modig seuraa, kun konemies tekee uusiksi Ylä-Kolintieltä koululle tulevaa kevyen liikenteen väylää.
Kolin sataman yhteyteen rakennettu uusi kävelysilta valmistui aiemmin keväällä. Silta on saanut runsaasti hyvää palautetta niin paikallisilta asukkailta kuin turisteiltakin. Kuva: Mika Modig
Kävelysilta
Uusittu Kolin kävelysilta satamaan valmistui toukokuussa. Poikkeuksellisen hyvät olosuhteet rakentamistöille toi veden korkeus. Vesi oli parhaimmillaan liki 140 senttiä normaalia alempana, ja on edelleen, mikä helpotti huomattavasti viime syksynä aloitettujen rakennustöiden loppuunsaattamista.
alussa sattunut onnettomuus, jossa kaksi poikaa laski pulkalla alun perin ajoneuvoliikenteelle suunniteltua kevyen liikenteen väylää jääden auton alle. Toinen lapsista kuoli ja toinen loukkaantui vakavasti.
Parannuksia itse rakennukseenkin
Mika Modig tietää myös, että myöhemmin syksyllä Lieksan Kiinteistöt oy uusii koulun ikkunat ja muutaman oven. Samalla rakennus saatetaan maalämmön piiriin.
Piha-alueen peruskorjausurakasta vastaa Maansiirto E. Huttunen oy. Urakka valmistuu suunnitellusti syyskuun loppuun mennessä.
Mika Modig uskoo, että koulun etupiha valmistuu jo koulun alkuun, elokuun 7. päivään mennessä.
Juha-Matti Junkkari
Mika Modig tietää, että Kolin koulun piha-alueen peruskorjauksen ohella koulurakennuksen ikkunat ja ovetkin tulevat uusittaviksi.
Kolarointia Kolintiellä viime torstaina
Torstai-iltana 17.7. Ahmovaarantieltä Kolintielle tullut henkilöauto törmäsi puutavararekan perävaunuun. Törmäyksen voimasta henkilöauto suistui katon kautta ympäri kyljelleen ojaan puuta vasten. Ajoneuvo kärsi huomattavia vaurioita.
Pelastuslaitoksen tehtäväksi jäi liikenteen ohjaus, onnettomuusalueen puhdistaminen sekä ajoneuvon kääntäminen pyörilleen. Puutavararekka selvisi pienin vaurioin.
Auto syttyi tuleen
Juuassa
Maanantai-iltapäivänä Juuassa valtatie 6:lla pakettiauto ajautui ojaan. Ojassa oli useita kantoja, jotka osuivat auton pohjaan. Törmäyksen vaikutuksesta auto syttyi palamaan ja palo levisi metsään.
Pelastusyksikön saapuessa pakettiauto oli kokonaan tulessa. Myös metsä oli tulessa noin 100 neliömetrin alalta. Tapahtuma-aikaan liikennettä oli runsaasti, mutta toinen ajokaista oli käytössä. Tie oli vain hetken aikaa täysin suljettuna.
Paikalle lähetettiin yksiköt sekä Juuasta että Nurmeksesta.
Viestintäsuunnittelijan sijainen valittu
Juuan kunnan viestintäsuunnittelija on jäämässä perhevapaalle syyskuun 2025 aikana ja kunta on hakenut viestintäsuunnittelijan sijaista alkukesästä 2025. Kunnalla on nykyisen kuntalain mukaan tiedottamisvelvollisuus toiminnastaan, joka tarkoittaa sitä, että kunnan on annettava kuntalaisille riittävästi tietoa kunnan toiminnasta, päätöksistä ja niiden vaikutuksista. Velvollisuuden tarkoituksena on edistää avointa ja osallistavaa kunnan hallintoa.
Kolin kylän leikkikenttä on myös työn alla ja valmistunee elokuun loppuun mennessä. Leikkikentälle autolla tulijat pysäköivät Kolin seurojen talon parkkipaikalle. Ylä-Kolintie 25:n parkkipaikkakin on lopulta saatu valmiiksi. Se ei ole vielä käytössä, mutta siihen arvioidaan sopivan parkkiin 25–30 autoa.
Yhteensä tehtävään tuli 25 hakemusta ja kaikista hakeneista viisi kutsuttiin työhaastatteluun. Viidestä kutsusta yksi ilmoitti saaneensa työpaikan toisaalta, joten lopulliseen haastatteluvaiheeseen eteni neljä henkilöä. Kaikki haastatteluun kutsutut täyttivät tehtävään asetetut kelpoisuusvaatimukset. Kunnanjohtaja päätti asiasta, että Pinja Lehtonen valitaan viestintäsuunnittelijan määräaikaiseen työsuhteeseen yhdeksi vuodeksi alkaen 18.8.2025.
Nro 29 – 23.07.2025 – 57.vsk.
Pääkirjoitus
Koliin satsataan kiitettävästi
Kolin parkkipaikkaongelma Ylä-Kolintie 25:n osalta on saatu päätökseen. Uuden parkkipaikan käyttöönotto odottaa vielä Pirkanmaan ely-keskuksen liittymälupaa.
Nimipäivät
Keskiviikko 23.7. Olga ja Oili Torstai 24.7. Tiina, Kirsti, Kirsi, Kiia, Krista, Kristiina ja Tinja Perjantai 25.7. Jaakko, Jimi, Jasu, Jaakob ja Jaakoppi Lauantai 26.7. Martta Sunnuntai 27.7. Heidi Maanantai 28.7. Atso Tiistai 29.7. Olavi, Olli, Uolevi, Uoti ja Oula
Parkkitilan puute hiersi pitkään Ylä-Kolille matkaavia, paikallisia ja turisteja. Autot olivat pysäköityinä pitkältä matkalta, ja lienevät olleet omiaan aiheuttamaan ongelmia myös muille tiellä liikkujille.
Toimittajalta
Kolin sataman liepeillä sijaitseva uusittu kävelysilta on toinen hyvä esimerkki myönteisestä kehityksestä Kolilla. Se on myös esimerkki siitä, että pienemmälläkin satsauksella voidaan lisätä viihtyvyyttä seutukunnalla.
Ulkomaanvaihto rikastaa elämää
Ulkomaanvaihto ei ole enää yhtä suosittua kuin aiemmin. Opetushallituksen tilastojen mukaan varsinkin ammattikorkeakouluopiskelijoiden ulkomaanvaihtojen määrä on pudonnut. Vuonna 2016 vähintään kolme kuukautta kestävään vaihtoon lähdettiin 5133 kertaa, vuonna 2024 enää 2040 kertaa.
Tämä on mielestäni harmillinen kehityssuunta. Itse olen ollut kaksi kertaa ulkomaanvaihdossa ja pidän molempia reissuja tärkeinä kokemuksina. Olen joskus vitsaillut, että opiskelemaan mennään sen takia, että päästään vaihtoon.
Ulkomaanvaihto on mahdollisuus elää hetken aikaa arkea vieraassa maassa. Samalla nuori itsenäistyy, kielitaito vahvistuu, tutustuu uusiin ihmisiin ja pitää hauskaa. Ja tätä kaikkea ei tarvitse kustantaa pelkästään omasta lompakosta, koska vaihtoa varten voi saada apurahaa. Kuulostaa aika hyvältä, eikö?
Tein ensimmäisen ulkomaanvaihtoni Edinburghiin Skotlantiin keväällä 2013. Koulullani ei ollut yhteistyöoppilaitoksia kaupungissa, joten järjestelin vaihtoani aika paljon itse. Se tarkoitti puhelinsoittoja usein vääriin paikkoihin, mutta lopulta asiat aina selvisivät. Edinburghissa asuin opiskelija-asuntolassa neljän eri maasta tulevan kämppiksen kanssa. Pidän osan kanssa vieläkin yhteyttä. Yliopistolla samalla kurssilla kanssani oli eräs toinenkin suomalainen. Pidin opiskelusta ja varsinkin erilaisten ryhmässä tehtävien projektien tekemisestä. Esseiden kirjoittaminen englanniksi oli aika haastavaa, vaikka olen kielessä ihan hyvä. Vapaa-ajalla tanssin skotlantilaisia kansantansseja ja myös reissasin hieman eri puolilla Skotlantia. Ja tietysti bailasin.
Toisesta vaihdostani on hieman vähemmän aikaa. Vietin syyslukukauden 2022–23 Tbilisissä Georgiassa. Se on toiseksi kaukaisin paikka, missä olen matkustanut. Oli aika jännittävää olla maassa, jonka kielestä ei ymmärrä paria sanaa enempää. Kävin rikkikylpylässä, söin khinkaleja ja muita paikallisia herkkuja, ihailin vuoria ja tutustuin uusiin ihmisiin. Koulussa eräs opettajamme oli työskennellyt toimittajana sota- ja konfliktitilanteissa. Oli vaikuttavaa kuulla hänen kokemuksistaan. Matkasta on jäänyt mieleen myös Tbilisin aamuruuhkat, lukuisat kulkukoirat ja arkkitehtuuri, jossa näkyy monet eri aikakaudet. Georgiassa on upeaa luontoa ja siellä on vielä monta paikkaa, jossa haluaisin käydä.
simmäisellä etapillaan Vuokonjärvellä. Paikallisen kylätoimikunnan mainiossa muo -
Tuotanto loppuu Kolin Koivusärkässä
Tämän vuotinen mansikkasato on jäämässä
Suomessa pieneksi ja mansikan valloitusretki Eurooppaan keskeytyy. Kuiva ja kuuma alkukesä teki mansikkasadosta huonon.
Marja-Leena ja Yrjö Koivula ovat viljelleet mansikkaa Niittylahden lisäksi myös Kolin Koivusärkässä. Nyt toiminta tulee lakkaamaan ja
Lapsiperheiden kannalta Seurojen talon katveeseen rakennettu leikkikenttä lienee enemmän kuin tervetullut. Pienimmätkin on näin otettu huomioon. Pienempiä on huomioitu myös äskettäin alkaneella Kolin koulun piha-alueen peruskorjauksella, joka muun muassa parantaa oppilaiden turvallista liikkumista koulualueella.
Mitä kuuluu?
Ulkomaanvaihdossa saa kokemuksia, joita kotimaassa ei ole mahdollista saada. Omista tutuista ympyröistä on välillä hyvä lähteä pois, jotta saa uutta perspektiiviä asioihin. On hyvä kokemus, kun pystyy selvittämään ulkomailla arjessa tulevia haasteita ja pieniä ongelmia. Se lisää itsevarmuutta ja uskoa siihen, että pystyy selviämään erilaisissa tilanteissa. Vaihdossa pääsee myös näkemään eri maiden opiskeluja opettamiskulttuuria.
Itselläni vaihtoihin on myös liittynyt hieman hassu asia. Ensin on puoli vuotta täynnä uusia ihmisiä ja kokemuksia, mutta kun lentokoneen renkaat iskeytyvät Helsinki-Vantaan asvalttiin, pälkähtää päähän ajatus: olinko oikeasti jossakin?
Molemmat vaihtoni ovat olleet vajaan puolen vuoden mittaisia. Se on pirullinen aika: siinä ajassa ehtii tottumaan uuteen paikkaan ja arkeen siellä. Unohtaa, että jonain päivänä palaa kotiin. Ja samalla puoli vuotta kuluu todella nopeasti. Ulkomaanvaihto muodostaa myös omanlaisensa sosiaalisen tilanteen. Kaikki vaihto-opiskelijat ovat poissa kotoa, jotkut ehkä ensimmäistä kertaa matkustamassa yksin. Yhdessä voidaan ihmetellä ja ihastella kaikkea uutta. Vaihto-opiskelun kautta pääsee myös tutustumaan paikallisiin, mikä on rikkaus.
Mielestäni on todella harmillista, mikäli tulevaisuudessa yhä useampi nuori jättää menemättä vaihtoon. Oli syy sitten opiskeluun liittyvät paineet, taloudellinen tilanne tai jokin muu. On rikkaus päästä opiskelemaan ja elämään arkea eri maahan. Olen kuullut monenlaisia tarinoita ihmisten ulkomaanvaihdoista, mutta en ole kuullut kenenkään katuneen sitä.
– Ollaan täällä Juuassa puolison kanssa, ja matkalla Kolille. Asutaan Kuopiossa, ja itse olen lähtöisin Juankoskelta. Työskentelen diakoniatyöntekijänä Puijon seurakunnassa.
– Kolilla mennään ensin hotelliin yöksi, sitten Pielisen taakse tytärtä tapaamaan hänen mökilleen. On tarkoitus jatkaa muutaman päivän päästä Helsinkiin ja edelleen Saloon tuttujen luokse.
– Olemme harrastaneet vuosia kirkkojen bongausta. Kirkkojen kuvia lähetetään sitten eräälle ystäväpariskunnalle, joille arvuutetaan, mikä kirkko kulloinkin on kyseessä. Nyt vain sattui, että Juuan kirkon ovet olivat kiinni. Otin kuitenkin kuvan ulkopuolelta. – Matkailemme mielellämme. Alkukesästä oltiin Kreetalla, joten nyt sitten nautitaan Kreetan lämmöstä täällä Suomessa.
Muut lehdet
Lieksan Lehti
Kulttuuri ei ole pelkkää katsomista. Se on kokemista, osallistumista ja yhdessä tekemistä. Kun lapset pääsevät tutustumaan kulttuuritarjontaan monipuolisesti jo pienenä, seuraa se helpommin mukana aikuisuuteen.
Kati Honkanen 17.7.
Kotiseutu-uutiset
nituspisteessä levähtivät ja tankkasivat niin soudun ensikertalaiset kuin vanhat konkaritkin.
kolilaisen aromin voi maistaa enää vain yksityispeltojen mansikoissa.
25.7.1995
Olemme monessa mielessä onnekkaita synnyttyämme tänne Pohjolaan, mutta hinta hyvästä sosiaaliturvasta sun muusta on koko maailman huonoin sää. Olen ehtinyt käydä aika monessa maassa ja empiirisen tutkimukseni perusteella missään muualla tilanne ei ole näin epätoivoinen.
Daniel Harakka 16.7.
Riitta Murtorinne
Hanna Hottola
Juukalaiset suunnittelivat itse oman paloautonsa
Juukalaisilla pelastusalan henkilöillä oli viime viikolla aihetta iloon, kun uusi sammutusauto otettiin virallisesti käyttöön. Kesäkuussa saapuneen ajoneuvon kalustaminen alkoi heti juhannuksen jälkeen.
Sammutusauto on räätälöity Juuan tarpeisiin. Suunnittelusta on vastannut kuusi juukalaista pelastusalan henkilöä sekä vetovastuussa ollut vanhempi pelastaja Janne Pelo Nurmeksen pelastusasemalta. – Suunnittelussa ideana oli rakentaa auto, joka sopii paikallisille teille ja maastoihin. Juuassa on keskimäärin aika kapeat ja mutkaiset tiet, kun mennään tuonne sivukylille, kertoo Juuan sopimusyksikönjohtaja, ensihoitaja Aleksi Nevalainen
Uudessa autossa on esimerkiksi korkeampi maavara.
Pohjois-Karjalan pelastuslaitos on viime vuosina uusinut muun muassa sammutuskalustoa. Uuden sammutusauton kohdalla oli tällä kertaa Juuan vuoro.
Uuden auton hinta on vajaat 0,5 miljoonaa euroa kalusteineen. Sen kustantaa Siun sote.
Pitkälle automatisoitu kokonaisuus
Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen Juuan sopimusyksikönjohtaja Ville Halonen kertoo, että Sauruksen tehtaalla Säynätsalossa autoon asennettiin muun muassa savutuuletin ja pelastusvälinesarja, sarjatikkaat sekä pintapelastamiseen tarkoitettu pelastuslautta.
Halosen mukaan uudessa au-
Pohjois-Karjalan pelastusaseman Juuan sopimusyksikönjohtajat Ville Halonen (vas.) ja Aleksi Nevalainen olivat tyytyväisiä, kun uusi sammutusauto pääsi viime viikolla tositoimiin.
tossa on huomattavasti aiempaa enemmän uutta kalustoa. Vanhasta autosta otettiin mukaan ainakin paineilmalaitteet sekä työkaluja.
– Nyt käytöstä poistettu takavetoinen paloauto oli vuoden 2005 mallia. Uusi on neliveto. Se on automaattivaihteinen, mutta vaihteistoa voi ohjata myös käsivälitteisesti, Halonen selvittää.
Vanhassa autossa käytettiin sähköaggregaattia, nyt kaikki perustoiminnot ovat akkupohjaisia.
– Tämä tarkoittaa, ettei tarvitse
enää mitään piuhoja kuljetella hälytyskohteeseen.
Sammutusauton laitteita ohjataan näyttöpaneelin kautta. Kojelautaan kuuluu muun muassa kiinteä navigaattori. Tietokoneen kautta ollaan yhteyksissä hälytyskeskukseen.
Aleksi Nevalainen muistuttaa, että uusi tekniikka ei tarkoita, etteikö tonttien numerointia jatkossakin vaadittaisi.
Juha-Matti Junkkari
Sopimusyksikönjohtaja, ensihoitaja Aleksi Nevalainen esitteli uutta sammutusautoa myös ohjaamon taakse sijoittuvan miehistötilan puolelta.
P-K:ssa työttömänä 15,2 % työvoimasta
Pohjois-Karjalassa oli kesäkuun lopussa 10 925 työtöntä työnhakijaa, joista 553 oli lomautettuna. Vuoden takaiseen verrattuna työttömiä oli 967 henkilöä enemmän (10 %) ja lomautukset vähentyivät 49 henkilöllä (8 %).
Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta (71 972 henkilöä) oli 15,2 %. Vuosi sitten työttömien osuus työvoimasta (71 279 henkilöä) oli 14,0 %. Pohjois-Karjalassa oli kesäkuun lopussa 10 925 työtöntä työnhakijaa, joista 553 oli lomautettuna. Vuoden takaiseen verrattuna työttömiä oli 967 henkilöä enemmän (10 %) ja lomautukset vähentyivät 49 henkilöllä (8 %).
Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta (71 972 henkilöä) oli 15,2 %. Vuosi sitten työttömien osuus työvoimasta (71 279 henkilöä) oli 14,0 %. Koko maassa työttömien osuus työvoimasta oli 12,2 %, vuotta aikaisemmin osuus oli 10,9 %.
Suomen Kylät ry julkaisee kesäkuunnelman
Kylätoiminnan kentältä kuuluu nyt jotakin aivan uutta – nimittäin kuunnelma. Suomen Kylät ry yhteistyössä Leader Suomen kanssa julkaisee 23.7.2025 Kaksi viimeistä päivää -nimisen komediallisen audiodraaman, joka on vapaasti kuunneltavissa verkossa Spotifyn ja SoundCloudin kautta.
Jätekukko haluaa muistuttaa asiakkaitaan huolehtimaan teiden ja piha-alueiden siisteydestä. Ylikasvaneet puiden oksat ja pensaat voivat estää jäteauton pääsyn jäteastialle, jonka seurauksena voi syntyä hukkanoutomaksu.
Erityisesti kesällä jäteastioiden tyhjennyksien ongelmaksi muodostuvat mökki- ja pihateiden varsille villiintyvät puiden oksat sekä jäteastioissa pesivät ampiaiset. Jäteasetuksen 10 § mukaan kiinteistön keräyspaikkaan eli jäteastioiden sijoituspaikkaan tulee olla esteetön pääsy.
Kesäaikaan puiden oksat ja pensaat voivat heikentää jäteautojen nä-
kyvyyttä, mikä on turvallisuusriski. Tielle tunkevat puiden oksat voivat estää jäteauton pääsyn pihaan, jolloin jäteauton kuljettaja ei välttämättä pääse tyhjentämään jäteastiaa. Jäteauton tarvitsema ajoväylän leveys on vähintään 4 m, kaarteissa 4 m ja vapaa kulkukorkeus 4,4 m. – Tiellä olevat oksat voivat aiheuttaa vaurioita jäteautoille. Muun muassa sivupeilit ovat vaarassa hajota, kertoo Jätekukon logistiikkapäällikkö Aki Malinen
Jäteastioiden tyhjennyksiä voivat lisäksi häiritä ampiaiset jäteastiassa tai jätekatoksessa. Ampiaiset ja ampiaispesät tulee hävittää jäteastioiden läheisyydestä. Jäteastioi-
den tyhjentämisestä ei saa aiheutua loukkaantumisen vaaraa tyhjentäjälle tai astian käyttäjälle. Ampiaiset välttääkseen jätteet kannattaa pakata huolellisesti ja lajitella maatuvat elintarvikejätteet omaan kompostoriin tai pakattuna biojäteastiaan.
Kuinka välttää hukkanoutomaksu
Hukkanoutomaksun voi välttää huolehtimalla jäteauton ja kuskin esteettömästä reitistä jäteastialle. Vastuu tien ylläpidosta ja esimerkiksi oksien karsimisesta on tien ylläpitäjällä. Kotipihasta ja teiden varsilta raivatut oksat ja risut voi toi-
mittaa puutarhajätteen vastaanottopaikoille.
Mikäli jäteastiaa ei päästä tyhjentämään Jätekukolta lähtee asiakkaalle ensin huomautus, jossa kehotetaan poistamaan ajoväylällä olevat esteet tai jäteastioissa piinaavat ampiaiset. Taajamassa tyhjennystä käydään yrittämässä kaksi kertaa. Jos tilannetta ei korjata syntyy hukkanoutomaksu.
– Hukkanoutomaksu on suuruudeltaan noin 5–15 € riippuen jäteastian koosta. Varmistamalla esteettömän pääsyn jäteastialle jätteiden keruu sujuu tehokkaasti ja vältyt ylimääräisiltä maksuilta, sanoo Malinen.
Kuunnelmateos on poikkeuksellinen avaus järjestökentällä, jossa äänitaide ei ole tavallinen osa viestintää tai vaikuttamistyötä. Nyt halutaan tarjota ihmisille kesään hengähdystauko ja yhteinen tarina. Suomen Kylät haluaa näin tehdä taiteesta saavutettavaa, kuunnelma toimii niin laiturin nokassa kesämökillä, pihakeinussa kotipihalla kuin renkaiden päällä kesäisellä raitillakin. Kuunnelma liittyy meneillään olevaan Juurevaa kulttuuria maaseudulla -kampanjaan, jossa EU:n maaseuturahoitus tuo kulttuurin lähelle. Kulttuuri tuodaan hyvin lähelle, kunhan verkkoyhteydet ovat kunnossa ja pystyy kuuntelemaan.
Oikaisu
Vaarojen Sanomissa 28/2025 sivulla 12 oli virhe.
Kaksi kuvatekstiä oli mennyt väärinpäin. Todellisuudessa vasemmanpuoleisessa kuvassa oli Maija-Liisa Hiltunen ja oikeanpuoleisessa Seija Turunen.
Kimmo Hiltunen toivoo avointa keskustelua yli puoluerajojen.
Kimmo Hiltunen haluaa saada ihmisille tulevaisuudenuskoa
Kajoolainen Kimmo Hiltunen oli aiemmin valtuutettuna kaudella 2008–2012. Hän jäi kauden jälkeen omaehtoisesti valtuustosta pois. Nyt hän on jälleen valtuutettuna.
– Elämänkokemus on lisääntynyt, Hiltunen kertoo yhdeksi syyksi palata politiikkaan.
Hän toivoo parempaa pöhinää Juukaan ja avointa keskustelua yli puoluerajojen. Lisäksi hän haluaa saada ihmiset viihtymään Juuassa ja tänne lisää työpaikkoja.
Keskustalainen Hiltunen kertoo puolueen tulevan verenperintönä lapsuudesta asti. Ensimmäisen kerran kuntavaaliehdokkaaksi häntä houkuttelivat muut poliitikot.
– Silloin pitkäaikainen keskustan valtuutettu kuoli eikä Kajoosta lähtenyt ketään ehdolle.
Hiltusen mukaan tämän vuoden kunnallisvaaleihin häntä pyysi ehdokkaaksi useampi puolue.
Hänestä Juuan parhaita puolia ovat puhdas luonto, rauha, hiljaisuus ja hyvät ihmiset.
Haasteina ovat palveluverkon häipyminen ja terveydenhoitopalvelujen väheneminen.
Hiltunen ryhtyi taksiyrittäjäksi vuonna 2010. Ennen sitä hän ajoi taksia muille. Vanhempiensa kotitilan hän osti vuonna 2000. Met-
sätalouden lisäksi hän viljelee viljaa ja nurmea. – Tänä vuonna on eniten ruista. Hän on opiskellut maatalousoppilaitoksessa. Lisäksi hän on suorittanut taksinkuljettajan ja taksiyrittäjän kurssin.
Hiltunen asuu syntymäkodissaan Kajoossa. Vapaa-ajalla hän metsästää, kalastaa ja on mukana järjestöjen toiminnassa.
Pettyneet ihmiset soittelivat öisin
Hän sanoo, että merkittävin ero siihen, kun hän viimeksi oli valtuustossa, on se, että silloin hän oli sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Hänen mukaansa se oli aika raskasta. Sosiaali- ja terveyslautakunta oli kunnan suurin rahankäyttäjä.
– Sain yöllä puheluita ihmisiltä, jotka olivat pettyneitä päätöksiin. Se vaikutti siihen, että jätin valtuuston.
Nyt sosiaali- ja terveyspalvelut eivät ole enää Juuan kunnan hallinnassa, vaan niistä vastaa Siunsote.
– Pyrimme vaikuttamaan palveluihin ja kaikkemme teemme (sen eteen).
Aiempana kautena Hiltunen oli kunnanhallituksessa varajäsenenä, nyt varsinaisena jäsenenä.
Hän toivoo, että Juuassa asiat
saadaan paremmalle tolalle. Hän haluaa saada ihmisille tulevaisuudenuskoa.
– Täälläkin on mahdollisuuksia, vaikka ollaankin väliinputoajia Joensuun ja Nurmeksen välissä.
Hiltusen mukaan Juuka yrittää pysyä itsenäisenä kuntana. Hän toivoo yrittäjille lisää mahdollisuuksia ja lisää yrittäjiä.
Hän mainitsee myös matkailun mahdollisuudet.
– Kohtahan täällä hotelleja riittää.
Hän toivoo, että alueen maatilat pystyisivät jatkamaan.
– Useita tiloja on lopettanut.
Toiveena on myös, että Pikes saisi yrittäjille apua investointeihin. Maaseudun arvostus nousuun
Kimmo Hiltunen on 56-vuotias. Hän sanoo, ettei hänellä ole mitään tulevaisuudensuunnitelmia.
Hänestä maaseudun tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta ja maaseudun arvostuksen pitäisi nousta.
– Ihmisten pitäisi ymmärtää, että kriisitilanteessa meidän huoltovarmuutemme on maaseudun varassa. Ihmisten pitäisi kannattaa ja ostaa kotimaisia elintarvikkeita.
Hiltusen mukaan Puu-Juuan ja
sataman hankkeet ovat hirveän hyvä juttu. Hänestä pelkästään näillä hankkeilla ei saada Juukaa nousuun.
– Ihmisten pitäisi uskoa tulevaisuuteen.
Hiltunen sanoo, että Juuassa on hyvin pärjääviä firmoja esimerkiksi Puljonki.
Hänestä matkailuun, maatalouteen ja metalliteollisuuteen pitäisi satsata.
Hänen mielestään luontoa pitäisi käyttää matkailuun, vaikkapa kalastusmatkailuun, täällä on Pielinen ja muut hyvät vesistöt.
Juuan pitäisi hyötyä Kolin matkailusta.
– Ahmovaara on nyt arvoitus, kun Kolinportin kaupat peruuntuivat.
Hiltusesta kyliä pitäisi arvostaa eikä haja-asutusalueilta viedä kaikkia palveluita esimerkiksi harrastuksia ja kansalaisopistoja. Kyläyhdistyksiä pitäisi tukea.
Vuonna 2017 Hiltunen osallistui Ylen A-studion Kuplat-ohjelmaan. Hän oli mukana jaksossa ”Kallion gimma kohtaa Pohjois-Karjalan poikamiehen”. Kuplat-ohjelmassa kohtaavat kaksi henkilöä, joilla on vahva mielipide tai kokemus jostain asiasta. Näin henkilöt voivat astua ulos omasta kuplastaan.
Hiltunen kertoo, että A-studion toimittaja Pasi Peipponen oli ollut Joensuussa ja kysellyt tietääkö joku maaseudun ihmistä, joka puolustaisi maaseutua. Joku oli kysellyt samaa Juuassa ja joku oli ehdottanut Hiltusta.
– Pasi Peipponen soitti minulle ja kysyi minua ohjelmaan, alkuun tyrmäsin ehdotuksen. Hän sanoi, että mieti vielä. Hän soitti parin päivän päästä uudestaan ja minä hölmö suostuin ohjelmaan. Hiltunen kertoo, että ohjelmasta tuli sekä kehuja että haukkuja. Nimettömiä haukkumakirjeitä tuli kotiin asti. Häntä oli varoitettu, että sosiaalisessa mediassa voi tulla haukkuja.
– Ohjelmaan osallistuminen oli kiva kokemus, että sai nähdä, miten televisio-ohjelmia tehdään. Miten paljon kuvataan ja miten paljon tuli sitten telkkarista. Aika vähän tuli telkkarista siitä, mitä kuvattiin.
Hiltusen mukaan hänestä ei olisi kaupunkiin lähtijäksi.
– Maaseudulla sovitaan olemaan, täällä on luonto lähellä ja selvät vuodenajat. Voi asua ja elää omaa elämää.
Hanna Hottola
Suomen suurin ammattinyrkkeilijä sparrasi Juuan salilla
Steel Ring Productions-ammattinyrkkeilytallin manageri, lääkäri Markku Pirinen toi suojattinsa Tuomas Arffmanin Oulusta Juukaan sunnuntaina 20.7. Kehäkaverit ry:n salilla odotti kokenut ammattinyrkkeilijä Marko Mononen, jolta Oulun Jätti sai kahdeksan kovaa sparrierää. Mukana salilla harjoittelivat Pauli Rikalan johdolla myös juniorit, joista 190 senttiä pitkä Panu Savolainen pääsi kokeilemaan yhden erän sparria yli 10 senttiä pitemmän ja 129-kiloisen oululaisen kanssa. Kilpakehään tähtäävä 13-vuotias Taimi sai hyvää tekniikkaoppia ammattinyrkkeilyvalmentaja Piriseltä ja sparrasi myös erän kaksi vuotta vanhemman Leon kanssa. Ammattilaisten sparrien välissä tutustuttiin Puu-Juuassa muun muassa Herralankoskeen ja vierailtiin Renata ja Jarmo Tolvasen kotona. LT Markku Pirinen on vieraillut Juuassa lukuisia kertoja, jopa kandina ”kesälääkärinäkin”.
Edestakainen matka Oulusta Juukaan on lähes 700 kilometriä, mutta Markku ja Tuomas olivat pitkään sparrireissuun tyytyväisiä.
Tuomas debytoi voitokkaasti maaliskuussa ja ottelee syksyllä toisen ammattilaismatsinsa. Marko lupa-
si myös tarvittaessa tulla Ouluunkin sparrailemaan. Pohjois-Karjalan ainoa nyrkkei-
Kirjastossa laulettiin yhdessä
Torstai-iltana kirjastossa oli yhteislaulua. Laulua säestivät Kimmo Romppainen kitaralla ja Jukka Sorsa koskettimilla. Silja Hentunen lauloi. Myös Erja Tuominen kävi laulamassa yhden laulun. Noin 20 ihmistä oli tullut kirjastolle laulamaan.
Yhteislaulu aloitettiin valssilla Taas on aika auringon. Välillä yleisöstä ehdotetaan seuraavaa kappaletta, kuten esimerkiksi laulua Väliaikainen
Jaana Kukkonen pitää laulamisesta.
Silja Hentunen laulaa yksin Laulun Juuan järvelle. Laulun sanat ovat hänen edesmenneen isänsä. Hentunen kertoo isänsä olleen humoristi. Laulussa lauletaan, että Juuan keskipisteen pitäisi olla eri paikassa.
Yhteislaulua jatketaan Satumaalla. Erja Tuominen lauloi kappaleen Mun sydämeni tänne jää Tuominen sanoi, että uskoi ihmisten samaistuvan kappaleeseen.
Illan aikana laulettiin monia tunnettuja lauluja, kuten Kolmatta linjaa takaisin, Syksyn sävel ja Käyn ahon laitaa
Viimeisen laulun jälkeen yleisöstä ehdotettiin, että yhteislauluiltoja voisi olla kaksi kesässä.
Jaana Kukkosesta oli tosi mukavaa, että sai laulaa. Hän tykkää käydä yhteislaulutapahtumissa.
– Niitä voisi olla useammin.
Illan aikana laulettu Metsäkukkia oli Kukkosen vanhempien häävalssi. Kukkonen kertoi, että oli käynyt kuuntelemassa Eino Grönin keikkaa Juuassa.
Hanna Hottola
lyseura kiittää vierailusta! Jarmo tolvanen
Laulua säestivät Kimmo Romppainen kitaralla ja Jukka Sorsa koskettimilla. Silja Hentunen lauloi.
Poimitko lakkoja tai mustikoita?
Jenni Simanainen. Mustikoita kyllä kerään, mutta lakkaan en lähde. Soilla on niin isoja ojiakin, ettei niistä yli pääse. Minusta lakka on vähän turhan suuressa arvossa, enemmän itse arvostan mustikkaa. Mustikoita yleensä löytää kyllä.
Mikko Kallinen. En minä hirmuisen innokas ole ollut keräämään marjoja, mielelläni kyllä syön. Nyt on jo ikääkin sen verran, ettei uskaltaisi kovin pitkälle metsään mennä.
Sinikka Huikuri. Ei tule nyt kerättyä. Ei ole kyytiä ja toisaalta eihän sinne yksin voi enää mennä. Olen aikoinaan kerännyt enemmänkin. Kyllähän ne hyvät marjamaat olisi Paalasmaassa, sen tietää monet muutkin.
Seppo Puuronen. Viime viikolla kävin tutuilla paikoilla lakkoja katsomassa, vaan olivat vielä suppuja. Mustikkaa on jo joku litra löytynyt. Jatkan poimimista sitten ensi viikolla, kun vähän viilenee.
Yhteislauluillassa laulettiin monia tunnettuja kappaleita.
Juukalainen Marko Mononen ja oululainen Tuomas Arffman sparrasivat Juuan salilla.
Taiwanista Nunnanlahteen
Juuassa on ollut kaksi viikkoa kansainvälisen 4H-vaihto-ohjelman kautta 25-vuotias Blake (WeiChen). Hän on ollut mukana 4H-toiminnoissa Taiwanissa kymmenen vuotta.
Tämän kesän vaihto on hänelle yhdeksän viikkoa. Aluksi kaikki vaihdon nuoret saapuivat Helsinkiin ja sieltä he lähtivät eri puolille Suomea. Blake oli ensimmäiset kaksi viikkoa Joutsassa ja sieltä hän tuli Juukaan.
Juuassa hän oli ensimmäisen viikon 4H-toiminnanjohtaja Pirjo Hämysen perheessä ja nyt hän on Kaisa Koposen perheessä viikon. Seuraavaksi hän suuntaa pohjoismaiselle 4H-leirille Ruotsiin ja sieltä Lahteen. Viimeinen paikka Jalasjärvi.
– Olen ollut kolme kertaa ulkomailla matkoilla, työpajassa tai vaihdossa. Englanti, Saksa ja nyt Suomi, kertoo Blake. –Monet Taiwanin nuoret suuntaavat Koreaan tai Japaniin, mutta minua on kiinnostanut Eurooppa, hän jatkaa.
Blake on opiskellut kemian opettajaksi. Opetustyöhön hän suuntaa syyskuussa ensimmäisen kerran maansa pääkaupunkiin Taipeihin. Tästäkin syystä hän on ollut kiinnostunut saamaan tietoa Suomen koulutusjärjestelmästä.
– Täällä Kaisan kanssa olen päässyt tutustumaan Juuan hienoon kouluun ja olemme keskustelleet koulutusasioista. Aiemmalla viikolla Pirjon luona sain tietoa 4H-toiminnoista Suomessa. Lisäksi he ovat liikkuneet kanssani Kolilla, Nurmeksessa, Paalasmaalla ja myös Kivikylässä, luettelee Blake.
– Minulla oli kolme mielenkiinnon kohdetta erityisesti: koulut, 4H-toiminta ja kulttuuri Suomessa. Aivan mahtavasti olen saanut tietoa ja keskusteluita näistä aiheista. Olen voinut myös jakaa tietoa omasta kulttuuristani, hän kertoo hymyillen.
– Taiwan on Suomea huomattavasti pienempi maa, lisäksi keskiosa maastamme on korkeita vuoria. Asukkaita on kuitenkin yli 20 miljoonaa. Asumme pääosin kaupungeissa tiiviisti. Suomessa minua on viehättänyt avaruus ja tila, jota täällä on. Suomalaisilla on myös mielestäni hyvä tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä. Meillä se helposti hämärtyy, Blake kertoo kotimaastaan.
– Ymmärrän tilannetta täällä, meilläkin on iso naapurimaa ja aina ei ole yhteistyö ongelmatonta, miettii Blake.
– Olen tuntenut oloni aidosti tervetulleeksi täällä. Suomalaiset eivät ole yhtä etäisiä kuin stereotypiat antavat olettaa; tapaamani ihmiset ovat olleet lämpimiä, energisiä ja ystävällisiä. Vaihtoperheideni kanssa olen SUP-lautaillut järvellä, ottanut aurinkoa kalliorannalla ja nauttinut perinteisen saunan lämmöistä ja juhannuksesta, Blake iloitsee.
– Mielestäni IFYE-vaihto rakentuu pienistä arjen hetkistä. Kaikki tekemiset yhteisistä ruoanlaittohetkistä perheen aktiviteetteihin ja yömyöhään käytyihin syvällisiin keskusteluihin ovat saaneet oloni tervetulleeksi ja ymmärretyksi, kiittelee Blake.
ritvA väyrynen
Blake on nauttinut Pielisen rannalla saunasta, uimisesta ja SUP-lautailusta. Kaisa Koponen on nuorena kiertänyt vaihdossa USA:ssa, Tansaniassa, Skotlannissa ja Itävallassa, siksi on ollut helppo avata kodin ovi tulokkaalle. Perheen pojat saavat myös kielikylvyn samalla.
Kädentaitajien töitä esillä Kolin Annilassa
Kolin Annilan navettagalleriassa Kopravaarassa on myyntinäyttely heinäkuun loppuun asti. Myynnissä on muun muassa räsymattoja, saunatyynyjä, luomuviljaa, poppanaliinoja, kanavatyötauluja sekä keittiö- ja käyttöesineitä.
Näyttelyyn ovat töitään tuoneet joensuulaiset, juukalaiset, kolilaiset ja kontiolahtelaiset.
– Mattoja tuli viideltä eri henkilöltä, näyttelyn koonnut Sirkka Kuikka kertoo.
Juukalaisia käsitöitä on myynnissä Valma ja Kyösti Nykäseltä Valma oli tehnyt koreja kahvipusseista ja Kyösti päreistä. Kyöstillä oli myös kaikenlaisia muita pieniä puuesineitä. Kolilaisella Liisa Saarelaisella oli myytävänä tauluja.
Auki joka päivä
Näyttely avattiin viime lauantaina. Kuikka kertoo, että näytteille asettelu oli ollut helppoa, koska käsi-
töiden tuojat olivat asetelleet työnsä navettagalleriaan itse.
Kuikka aloitti näyttelyjen pidon vuonna 2015.
– Ensimmäinen vuosi oli menestys. Silloin kävi paljon väkeä. Tuolloin esillä oli kolilaisten harrastajien maalauksia.
Kuikka sanoo pitävänsä näyttelyä turisteja varten, mutta mökkiläisetkin ovat löytäneet tiensä näyttelyyn.
– Markkinoin paikallisten ja erityisesti maaseudun kädentaitajien töitä. Kuinka monipuolista osaamista maaseudulla onkaan, Kuikka toteaa.
Kolin Annilassa on mahdollisuus tehdä löytöjä myös pieneltä kirpputorilta.
– Näyttely on auki joka päivä. Kävijöiden on mahdollista kahvitella käydessään, Sirkka Kuikka lupaa.
A nni K eränen
Esillä on myös kolilaisen Liisa Saarelaisen taidetta.
Sirkka Kuikka esittelee muun muassa juukalaisen Kyösti Nykäsen tekemiä kapustoja.
Nuorisovaihtomatkan elämyksiin kuului vesipelastusoperaation harjoittelu, johon osallistuivat Juho Hyttinen (vas.) ja Sami Hyykky (toinen oik.) yhdessä irlantilaisten vaihtokumppaneiden kanssa.
Nuorisovaihto Flekkeen
oli hieno uusi kokemus
Lähdimme matkaan perjantaina 13. päivä kesäkuuta Joensuun rautatieasemalta. Sieltä kyytiin nousi kaksi juukalaista, neljä nurmeslaista ja yksi ilomantsilainen nuori sekä Pielisen 4H:n hankekoordinaattori Jaana Tiainen Perinteestä pätäkkää -hankkeesta.
Perillä Turussa nousimme laivaan, jossa vietimme yön matkustaen samalla Ruotsiin. Heti laivaan päästyämme suuntasimme maisemakylpylään, jossa saunoimme höyrysaunassa ja rentouduimme poreammeessa, katsellen ohi lipuvaa Turun saaristoa. Ilta-auringon laskiessa maisemat laivan kannelta olivat niin kauniit, ettei voinut muuta kuin ihastella ja nauttia virvokkeista. Illan hämärtyessä uni vei voiton, ja päätimme lähteä hyttiin latailemaan akkuja seuraavaa matkustuspäivää varten. Aamulla Ruotsin rantavesillä herätys soi jo viideltä, ja olimme ensimmäisten joukossa nauttimassa laivan aamupalatarjoiluista. Herkuteltuamme vohveleilla ja tuoreilla karjalanpiirakoilla lähdimme hyttiin pakkaamaan tavaramme, sillä laivasta poistumiseen oli aikaa enää noin vartti. Laivasta noustuamme ennakkoon tilatut taksit odottivat jo meitä, ja lähdimme kohti Tukholman rautatieasemaa. Aikaa junan lähtöön kohti Osloa oli vielä hetki, joten osa reissaajista päätti käydä kahvilassa ja kokeilla, miten ruotsin puhuminen sujuu.
Juna saapui, ja lähdimme kohti Osloa. Matka Norjan pääkaupunkiin kesti hieman yli kuusi tuntia, ja käytimme ajan lepäämiseen ja maisemien ihailuun. Oslosta lensimme potkurikoneella Førden lentokentälle. Kentältä matka jatkui vuorta alaspäin kohti Flekkeä, samalla maisemia ihaillen ja väsymystä vastaan taistellen. Saavuttuamme United World Colleges Red Cross Nordic -kampukselle koulun oppilaat ottivat meidät iloisesti vastaan. Vaihtokumppanimme Irlannista näyttivät meille majoituspaikkamme, joissa vietimme seuraavan viikon. Pedattuamme sängyt ja aseteltuamme tavarat söimme oppilaiden valmistaman iltapalan, jonka jälkeen tutustuimme toisiimme erilaisten tutustumisleikkien avulla. Päivä oli pitkä, joten päätimme suosiolla mennä nukkumaan ja valmistautua tuleviin aktiviteetteihin.
Vaellusta ja uusia taitoja
Ensimmäinen päivä alkoi aamupalalla, jonka jälkeen kokoonnuimme kaikkien kanssa yhteen ja kävimme läpi päivän ohjelman sekä yhteiset säännöt. Jokainen aamu alkoi samalla kaavalla. Ensimmäisen päivän pääaktiviteettina oli neljä tuntia kestävä vaellus Raudbualle. Reitti oli vetinen ja mutainen, mikä hieman kirveli mieltä, mutta eteenpäin oli vain mentävä. Perille päästyämme mieltä piristi aurin-
gonpaiste sekä avotulella paistettu tikkupulla ja pannukaakao. Paluumatkalle lähdimme märillä sukilla, ja lämmin suihku oli ensimmäisenä mielessä. Hetken levättyämme sängyissä päätimme pulahtaa Fjørden suolaisessa merivedessä, ja sen jälkeen olikin jo aika illalliselle. Loppuilta kului muihin tutustuessa ja pelejä pelatessa. Seuraavien kahden päivän aktiviteetit olivat melko samankaltaisia ensimmäiseen päivään verrattuna. Ohjelmaan oli lisätty melontaa sekä jousiammuntaa. Kolmantena päivänä pidimme jousiammuntakilpailun, jossa suomalaiset osuivat hyvin. Keskiviikkona kou-
lun henkilökunta opasti halukkaita pelastamaan veden varaan joutuneen melojan, ja tähän osallistui kymmenkunta nuorta. Opettelimme myös sytyttämään avotulen tulitikkujen sijaan tuluksilla, mikä vei hetken aikaa. Muita mieleenpainuvia aktiviteetteja olivat muun muassa pizzan valmistus luonnosta kerätyistä yrteistä sekä SUP-lautailu.
Paluumatka ja yhteenveto
Matka takaisin Suomeen alkoi herätyksen soidessa kello 3.45, mutta vain harva oli ehtinyt nukkua. Matkasimme ensin lentokentälle Før-
deen, josta lensimme Osloon. Siellä vietimme muutaman tunnin tuliaisia etsien ja hyvästelimme irlantilaiset ystävämme. Oslosta lensimme Helsinkiin, ja Helsingistä jatkoimme junalla Joensuuhun. Matka oli kokonaisuudessaan ikimuistoinen kokemus, ja kotiin palatessa jokaisella oli mukanaan uusia muistoja ja ystäviä. Uusiin ihmisiin tutustuminen ja uusien paikkojen näkeminen oli upeaa. Suosittelemme ehdottomasti lähtemään vaihtoon, jos siihen vain tulee mahdollisuus.
Matkan
tausta
Idea ryhmävaihdosta sai alkunsa, kun kaksi ryhmämme nuorta sekä hankekoordinaattori Jaana pääsivät mukaan kumppanuusvaihtoon Utøyan saarelle kesällä 2024. Sieltä löytyi kaksi mahdollista vaihtomaata, joista valitsimme lopulta Norjan. Tämän kesäistä reissua aloimme suunnitella alkutalvesta 2025 lähtien yhdessä mukaan lähteneiden nuorten kanssa.
+++
Norjan vaihtokumppanimme hakema Erasmus+-rahoitus kattoi suurimman osan vaihdon kustannuksista. Lisäksi juukalaiset osallistujat saivat tukea Juuan Lions Clubilta sekä Vaarojen Sanomilta. Kiitämme lämpimästi kaikkia tukijoita!
JuPs on aina vaalinut Pavin muistoa. Juuan Palloseuran puheenjohtaja Markku Eskelinen kertoi nimeämistilaisuudessa ajasta vuosikymmenten takaa.
Pavi sai kenttänsä
Seurantalon viereinen nurmikenttä on nyt nimeltään Pavin kenttä. Nimellä halutaan kunnioittaa juukalaisen palloilun suurta miestä Paavo Paalasta. Hänen kutsumanimensä oli aina Pavi Juuan urheilupiireissä ja kouluissa. Juuan Palloseura ehdotti kentän nimeämistä ja se toteutettiin Juuan kunnan toimesta.
Paavo Paalanen tuli Juukaan opettajaksi 1950-luvun alkupuolella. Hän toi jalkapallon ja jääkiekon Juukaan. Kohta saavuttuaan hän alkoi vetää iltaisin palloilukerhoja ja harjoituksia kentällä ja koulun tiloissa. Aluksi pelitoiminta oli Juuan Jänteen nimissä, mutta vuonna 1957 perustettiin Juuan Palloseura. Se erikoistui nimensä mukaan jalkapalloon ja jääkiekkoon.
Konkaripelissä kentällä oli pelaajia, jotka olivat aloittaneet peliuransa JuPsin junioreissa neljällä eri vuosikymmenellä. Vanhimmilla pelaajilla ura alkoi jo 60-luvulla Seurojentalon kentällä. Suurimmalla osalla lauantain ottelun pelaajista peliura alkoi joko Vanhalla kentällä tai Ilvolankosken nurmikentällä. Kuva: Ritva Väyrynen
Pavi Team voitti konkaripelin
Lauantaina 12.7. Pavin kentän avajaispäivää juhlistettiin myös jalkapallon konkaripelillä, jossa kohtasivat vuonna 1995 kakkosdivisioonan noussut Juuan Palloseuran edustusjoukkue sekä JuPsin 70-, 80- ja 90-luvun pelaajista kasattu Pavi Team. Tasaisessa pelissä JuPsin perustajan Paavo Paalasen kutsumanimeä kantanut Pavi Team hallitsi paremmin maalinteon ja voitti ottelun 1–3 (0–2).
myös toisen puoliajan alussa. Pelin toista puolikasta ehdittiinkin pelata 10 minuuttia kun Sami Hartikainen tarkalla vedollaan toi joukkueelleen kaivatun 1–2 kavennuksen. Tasoitukseen tai voittoon asti JuPs 95:n toisen jakson pirteämpi peliesitys ei kuitenkaan riittänyt, sillä 3 minuuttia ennen päätösvihellystä Pavi Team ratkaisi ottelun lopullisesti. Petri Ruotsalainen sai laidasta hyvän syötön ja viimeisteli joukkueelleen 1–3 voittolukemat.
Juuri tällä nyt Pavin kentäksi nimetyllä Seurantalon kentällä pelattiin 1950-luvulta asti kesäisin jalkapalloa ja talvisin jääkiekkoa. Täällä Pavi valmensi 1970-luvun alkuun asti molempien lajien edustusjoukkueita ja kaikkia juniorijoukkueita. Tekniikkaharjoitukset olivat tärkeä osa valmennusta. Palloliiton tekniikka- ja taitokisoissa juukalaiset nuoret olivat todella menestyneitä, voittoja sateli Juukaan. Innostavan valmentajan elämäntaival valitettavasti päättyi syksyllä 1972. Kentän laidalla nimeämistilaisuudessa moni aikoinaan siellä urheilun aloittanut muisteli aikoja Pavin valmennuksessa. Muistot olivat lämpimiä ja kertoivat hyvästä kasvattajasta niin koulutunneilla kuin palloiluharrastuksessa.
Ritva väyRynen
Juuka-seuran MYLLYMUSEO & PITÄJÄMUSEO
Lauantain pelissä vierasjoukkueena pelannut Pavi Team sai peliin unelma-alun. Joukkue meni 0–1 johtoon jo pelin kolmannella minuutilla. Avausmaalin teki Mika Turunen. Tämän jälkeenkin peli eteni raitapaidoissa pelanneen Pavi Teamin hallitessa kenttätapahtumia. Hyvä ote tuottikin tulosta toisen kerran ottelun 17. peliminnuutilla. Jukka Saarelainen riisti pallon itselleen maalinedustaruuhkassa ja laukoi joukkueensa 0–2 johtoon. JuPs 95:n peli piristyi ensimmäisen jakson lopussa ja joukkue saikin luotua pari kolme hyvää tilannetta kavennukseen, mutta laukaukset suuntautuivat näissä avopaikoissa ohi maalin. 95 joukkueen hyvä ote jatkui
Museot avoinna 1.6.–31.8.2025: ti-la klo 10–16, su klo 12–15, ma suljettu
Pääsylippu 2 €, samalla lipulla sisäänpääsy kumpaankin museoon.
JuPs 95 joukkueesta parhaina palkittiin yhden maalin tehnyt keskikentän Sami Hartikainen sekä puolustaja Juha Laitinen. Pavi Teamin parhaina pelaajina palkittiin maalivahti Keijo Tanskanen sekä yhden maalin viimeistellyt hyökkääjä Mika Turunen. Konkariottelun erotuomareina toimi kokenut kolmikko. Päätuomarina Ville Nevalainen sekä avustavina tuomareina Viljo Halonen sekä Ismo Pursiainen Ilvolankosken kentällä helteisessä säässä pelattua ottelua oli seuraamassa 200 katselijaa.
Jukka PaRikka
Kentän reunalle oli saapunut kolme Paavo Paalasen lasta. Pekka, Merja ja Timo Paalanen iloitsivat isänsä huomioimisesta.
Karhun itäisen kannanhoitoalueen poikkeusluvat päätetty
Suomen riistakeskus on myöntänyt itäiselle kannanhoitoalueelle yhteensä 129 poikkeuslupaa karhun pyyntiin syksylle 2025. Luvat on kohdennettu Pohjois-Karjalaan, Kaakkois-Suomeen ja Pohjois-Savoon.
Riistakeskus vastaanotti itäiseltä alueelta 22 poikkeuslupahakemusta, joista 13 tehtiin myönteinen päätös. Myönnetyillä luvilla on mahdollista pyytää yhteensä 129 karhua.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan metsästysvuoden 2025–2026 karhukiintiö on yhteensä 285 yksilöä. Itäisellä kannanhoitoalueella kiintiö on 180 karhua.
Asetuksessa metsästyksen päämääräksi itäiselle kannanhoitoalueelle asetetaan tihentymistä johtuvien sosioekonomisten haittojen lieventäminen ja karhun ihmisarkuuden vahvistaminen. Metsästyksellä pyritään lisäksi varmistamaan, että karhujen aiheuttamat kotieläin- ja maatalousvahingot pysyvät kohtuullisella tasolla ja turvaamaan metsäpeuran sekä hirven vasatuotto.
Metsästyksen tavoitteena on edistää karhujen ja ihmisten rinnakkaiseloa vahvistamalla karhu-
kannan ihmisarkuutta.
Poronhoitoalueella karhua pyydetään itäiselle ja läntiselle alueelle määritellyin kiintiöin. Poronhoitoalueen karhukiintiö on metsästysvuodelle 2025–2026 yhteensä 85 karhua.
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan nykyisellä kasvuvauhdilla poronhoitoalueen ulkopuolinen karhukanta voi ilman verotus-
ta kaksinkertaistua vuoteen 2030 mennessä. Tiheydet kasvavat erityisesti itäisellä hoitoalueella. Kannanhoidollista karhunmetsästystä ei ollut lainkaan syksyllä 2024 poronhoitoalueen eteläpuolella poikkeuslupien täytäntöönpanokieltojen vuoksi. Karhun metsästys alkaa Suomessa 20. elokuuta ja päättyy lokakuun lopussa.
Myyntinäyttely Kolin Annilassa
19.–31.7. joka päivä klo 12–16
Myynnissä räsymattoja ja kodin esineitä kädentaitajilta. Mahdollisuus kahvitteluun. Tervetuloa!
Kokoukset
Vaikkojoen Erä ry KESÄKOKOUS
Lietukan kämpällä la 2.8. klo 9.00 Käsitellään kesäkokoukselle kuuluvat asiat. Tervetuloa! Johtokunta
Tervetuloa
Tuopanjoen Erä ry:n KESÄKOKOUKSEEN metsästysmajalle pe 1.8.2025 klo 18 alkaen. Kokouksessa käsitellään kesäkokoukselle sääntömääräisesti kuuluvat asiat. Sääntömuutosesitys: yhteen toiminnantarkastajaan siirtyminen, toiminnantarkastuksen toimittaminen, sähköisiin ilmoituksiin siirtyminen. Hirvijaosto kokoontuu kokouksen jälkeen. Seuran talkoot järjestetään la 2.8. klo 9 alkaen metsästysmajalla. Aiheena mm. majan maalaus ja polttopuiden latominen.
VUOKRATTAVANA
93,5 m 2 liikehuoneisto Juuan Kotiseututalosta Myös pienempien osien vuokraaminen huoneistosta on mahdollista.
Lisätiedot: Pasi Karjalainen, Juuka-seura pasi.karjalainen@juukaseura.fi tai 050 3424203
Juuan Jänne
Torstairastit 24.7. Juuanvaaran kartalla. Lähdöt maastoon klo 17–18.30. Radat A, B ja lyhyt B. Opastus Luikonlahdentieltä, noin 11 km Juuasta. Omatoimirastit la klo 17.00 asti. Kartat Pankolta. Tervetuloa!
Juuan Palloseura
Ed.joukkue: To 24.7. klo 20.15 FC Riverball- JuPS, Viitosen peli Joensuussa.
7–11-vuotiaat: Ke 23.7. klo 16.30 harjoitukset tekonurmella Harrastepalloilijat: Ma ja ke klo 18.00 Ilvolankoskella. Jalkapallopuulaaki: La 9.8. tekonurmella. Ilmoittautuminen Heidille puh. 050 5845 573.
Juuan Urheilijat
Tänään kesk. kaikille avoimet mölkky-pelit klo 17 Vanhalla kentällä (sateen sattuessa Tulikivi-Areenassa) ja pelit jatkuvat maanantaisin klo 18 samassa paikassa. Tervetuloa! Huomenna torst. klo 18 Ilvolankoskella Raimo Holopaisen muistokisa 2–15 v. Lajeina 2-6v. -sarjoissa pikajuoksu ja pallonheitto sekä isommille pikajuoksu, pituus ja kuula. Kaikki palkitaan. Kahvi ja mehutarjoilu. Tervetuloa kaikki JuuUlaiset ja muutkin sekä lomalaiset muistelemaan Ramia! Toimitsijoiksi lupautuneet ajoissa paikalle, laittakaa JuuU:n paitoja ja lippiksiä päälle. Tulossa: Luontoretki Kangasvalkeisen laavulle ma 18.8. Yhteistyössä JuuU, Eläkkeensaajat ja Sydänyhdistys
Painovalmistelut: Vaarojen Sanomat
Painovalmistelut: Vaarojen Sanomat
Painopaikka: Savon Paino Oy - Varkaus
Painopaikka: Savon Paino Oy - Varkaus
Juuan ja Kolin talousalueen puolueeton paikallislehti • ISSN 1236-7796 • Uutismedian liiton jäsen
Postiosoite: Juuantie 9 A, 83900 Juuka
Palvelemme: puhelimitse sekä sähköpostilla ma-pe klo 9-15, toimisto avoinna ke klo 9-15. Ilmestymispäivä: keskiviikko
Julkaisija: Juuka-seura ry / Vaarojen Sanomat Y-tunnus 0168664-9
Juuantie 9 A, 83900 Juuka
TOIMITUS toimitus@vaarojensanomat.fi
TOIMITUS toimitus@vaarojensanomat.fi
Päätoimittaja Pasi Karjalainen • 050 342 4205 pasi.karjalainen@vaarojensanomat.fi (25.6. –23.7.)
TARJOUS paperilehti 4 kuukautta (yhdessä erässä)
TARJOUS digilehti 4 kuukautta (yhdessä erässä)
KESTOTILAUS 12 kuukautta
kahdessa kolmessa erässä yhdessä
MÄÄRÄAIKAINEN 12 kuukautta
kahdessa kolmessa erässä yhdessä
DIGILEHTI kestotilaus (yhdessä erässä)
Tilaaja
Lähiosoite
Posti:nro ja -toimipaikka
Maksajan nimi (ellei sama kuin tilaajan)
Lähiosoite
Posti:nro ja -toimipaikka
Olemme sitoutuneet noudattamaan Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeita
Pohjois-Karjalassa: ark. klo 8–18, la klo 9–16 puh. 0100 5577 (Suomen Posti Oy) Muualla: puh. 01005445/Aikakausilehdet
Juuantie 9 A, 83900 Juuka 050 390 2689 Avoinna keskiviikkoisin klo 9–15
Vaarojen Sanomat maksaa postimaksun
TILAA VAAROJEN SANOMAT
Kuvituskuva Vaarojen Sanomat.
Hehtaari heinää seipäillä
Juuan Kannaksella on lähes joka kesä vuodesta 2017 asti heinät seivästetty Paalasmaan tien varrella olevalla rinnepellolla. Heinätyksellä tehdään maisemanhoitoa ja pidetään yllä entisiä työtapoja. Idean taustalla sanotaan olevan Sepon savusaunaseuran. He olivat saaneet idean Paalasmaan mökkiläispäiviltä aikoinaan. Siellä oli malliksi seipäillä heinää ja se näyt-
ti mukavalta.
Lamminkylän tien varrella mäellä olevan tilan Pertti Nevalainen sekä Jukka Marjosalmi ja Taru Nevalainen ovat vetovastuussa toiminnasta nykyään. Tarkoitus on viettää kesäinen päivä ja verestää heinämuistoja. Tilaisuus on kaikille avoin ja kuka vaan saa tulla kokeilemaan tai vaikka vain katsomaan. Työhön kyllä opastetaan. Osallis-
tujille on tarjottu kahvit ja pullat ja mehua janojuomaksi. Makkaroita on voinut paistaa talon grillissä. Paikan päällä saa kokeilla myös vaikkapa heinän niittoa viikatteella. – Iso osa tästä heinätyksestä on maisemanhoitoa. Johan tuo rinne olisi kasvanut umpeen pusikkoa, jos ei sitä vuosittain oteta pois. Olisi menetetty upea maisema Pieliselle, sanoo Taru Nevalainen.
Rinnepelto kohti Pielistä heinäseipäineen on nostalginen näky.
– Tänä vuonna tulee kyllä niin hyvää kuivaheinää, että se paalataan käyttöön. Saattaa olla Etelä-Suomessa sateet heikentäneet heinän laatua, arveli Jukka Marjosalmi.
– Emme oikein missään tätä mainosta, vain tuolla sosiaalisessa mediassa on mainittu. Ja kyltit on tuossa Paalasmaan tien varressa. Joka vuosi tänne tulee myös uteliaita turisteja katsomaan. Osa heis-
tä osaa homman ja osa opettelee. Moni muistelee lapsuutensa heinämuistoja. Kenellä ne on hyviä, niin tekee mielellään. Jos taas huonompia, niin jättää tulematta, tuumailee Aimo Poikonen – Kyllä tämä ensi vuonnakin koetetaan tehdä. Tervetuloa vaan kaikki, toivottavat järjestäjät.
Pertti Nevalainen ja Jukka Marjosalmi tutkivat yhä käytössä olevaa heinäkonetta. Taru Nevalainen istuu traktorin pyörällä. Näillä pienillä traktoreilla peltotöitä on tehty.
Polvelan iltamissa nautittiin yhdessäolosta
Polvelassa vietettiin iltamia, jossa kohtasivat paikalliset ja mökkiläiset. Polvelan kyläyhdistyksen järjestämässä Molskis ja Loiskis 2 -tapahtumassa oli pelejä, kahvitarjoilu ja yhdessäoloa. Ohjelmassa oli myös makkaranpaistoa.
Helena Elsinen Polvelan kyläyhdistyksestä kertoi, että uusi laituri oli saapunut samana päivänä.
Laituri olikin hyvin käytössä, kun lämmin keli houkutteli monet lapset järveen uimaan. Mölkkypeliin osallistuivat aikuiset ja lapset. Eräs pienempi pelaaja heitteli kär-
rynpyöriä nurmikolla heittovuorojensa välissä. Seija Salminen on ollut koko kesän mökillä Lössänvaaralla. Polvelan uimarannalla hän on käynyt usein.
– Meidän mökkimme on kuivamaan tontilla. Meillä on ollut mökki 20 vuotta. Salminen sanoo rakastavansa Polvelan järvimaisemaa.
– Se on niin kaunis. Hänen kesäsuunnitelmiinsa kuuluu sukuloimista ja ystävän 60-vuotissyntymäpäivät Lieksassa. Lisäksi hän aikoo marjastaa ja sienestää.
Hänellä on seitsemän lastenlasta. He asuvat Etelä-Suomessa ja tulevat välillä kylään.
Lahtelainen Nelli Hakkarainen on ollut mökillä Polvelassa, jossa he ovat tehneet terassia ja maalanneet sitä.
– Olemme käyneet Rompepäivillä. Lisäksi kävimme Kivikeskuksessa katsomassa kivenveistokisoja ja viikinkikoruja tekemässä. Lapsemme Aava kävi Juuan kesän avajaisissa.
Hakkarainen kertoo, että lomaa on vielä muutama viikko ja loman lopulla he käyvät ehkä Kuopiorockissa.
Hakkaraisella on sukujuuria Polvelassa, sillä hänen mummolansa oli siellä.
Reetta Suojalan kesä on mennyt ihanasti.
– Olemme nauttineet, kun lämpimät kelit tulivat ja pääsi mökille ja uimaan.
Suojala kertoo, että he ovat käyneet Turun keskiaikaisilla markkinoilla.
– Muuten olemme varmaan mökillä ja käydään Linnanmäellä. Tehdään pieniä reissuja.
Suojalan vanhempien mökki on Autiojärven rannalla. Hän kertoo, että mökkeily on lasten ja oma kesän kohokohta.
Molskis ja Loiskis järjestettiin nyt toista kertaa. Polvelan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Jorma Kortelainen sanoo, että tapahtuma järjestetään varmaan ensikin vuonna.
H anna H ottola
Iltamissa kohtasivat mökkiläiset ja paikalliset.
Reetta Suojala nauttii lämpimistä keleistä. Sylissä on Samuel.
Ritva väyRynen
Nelli Hakkarainen on osallistunut tapahtumiin Juuassa.
