Tukiviesti 2/2011 by Kehitysvammaisten Tukiliitto

2/2011

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n lehti

“Inkluusio ei ole höyrypäiden haihattelua” SIVU 8 ........................

Lapsen haastava käytös kysyy vanhemmilta sitkeyttä SIVU 26 ........................

Valtteri Poitsalo ja viivojen vahva seitti SIVU 28

Teema: Koulutus

Numero 2 • 2011

2/2011

Tässä numerossa Pääkirjoitus Mari Saarela: Parasta erityisopetusta on yleisopetus 3 4–5 Lyhyesti-sivut Iloisen asiallinen mies 6 8–20 Koulutus, teemasivut Inkluusio lisää itsetuntoa, vähentää kiusaamista ja säästää rahaa 8 Jyväskylä integroi myös yläkouluikäisiä 11 Ammatillisen erityisopetuksen laatu yhdenmukaistuu 12 Joustavasti kohti jatko-opintoja 14 Vahvuudet käyttöön 15 Kansanopiston erityislinjalla kasvetaan kohti itsenäisyyttä 16 Oppisopimuskoulutus sopii kehitysvammaiselle 19 Kolumni Jyrki Pinomaa: Uusia voimia ja uudistuksia 21 Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuja 22 Kaikkien kirkko 23 Huoli ikääntyvästä voi olla iso 24 Mikaelin vanhemmat tarvitsevat sitkeyttä 26 Kulttuurisivut 28-33 Mustaa, valkoista, punaista 28 Kuohuvien tunteiden teatteria 30 Kirja-arvio: Hevosen selässä minäkuva vahvistuu 31 “Vielä paljon edessä on” 32 Mustien siipien lintu 33 36–38 Eduskuntavaalit 2011 -sivut Järjestetään vaalitentti! 36 Autismin talvipäivät tarjosi tietoa, kokemusta ja tutkimusta 39 Ystävänkauppa aukeaa 31.3. 40 Järjestösivut 42–52 Korkojen kapsetta ja hersyvää naurua 42 Tampereen yhdistyksessä kynnys on matalalla 44 “Ja elää elämäänsä” 47 Verkkovaikuttajaksi sosiaalisen median avulla 48 Toimintaa 49 Juhlavuoden Kävele ja vaikuta! -päivä 51 Tukiliiton yhteystiedot 52

TUKIVIESTI 2/2011 41. vuosikerta Päätoimittaja Tupu Sammaljärvi 0207 718 210 tupu.sammaljarvi@kvtl.fi Julkaisija Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Pinninkatu 51, 33100 Tampere 0207 718 200 faksi (03) 222 7994 http://www.kvtl.fi Taitto Virpi Sirpelä / Mac&Me Kannen kuva Kuvassa Valtteri Poitsalo Kuvaaja Eeva Anundi Tilaushinnat 2011 30 euroa / vuosikerta Jäsenille maksuton Jäsenasiat, lehtitilaukset Jäsensihteeri Sinikka Niemi 0206 90 283 sinikka.niemi@kvtl.fi Painos 15 300 kpl ISSN 0355-7669 Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Forssa Print, Forssa 2011 Tukiviesti ei sitoudu julkaisemaan aineistoa, jota se ei ole tilannut, ja toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tilaamatta lähetettyjä juttuja. Tilaamattomista artikkeleista ei makseta palkkiota. Aikataulu Teemat, aineisto- ja ilmestymispäivät vuonna 2011 1. Työ 20.12., 28.1. 2. Koulutus 21.2., 25.3. 3. Asuminen 16.5., 17.6. 4. Ihmisen oikeudet 22.8., 23.9. 5. Vapaaehtoistyö 24.10., 25.11.

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton myös Facebookista.

PEFC/02-31-162

441 612 Painotuote

2/2011

P Ä Ä K I R J O I T U S

Mari Saarela asiantuntijuustoiminnan päällikkö

Parasta erityisopetusta on yleisopetus

illainen on hyvä koulu? Millainen on hyvä opettaja? Miten kiusaaminen estetään? Vaikeita ja monimutkaisia kysymyksiä meille aikuisille, mutta annapa lapselle puheenvuoro: lapsi kertoo empimättä ja suorin sanoin, mitkä asiat koulussa toimivat ja miten koulua voisi parantaa. Kun esikoulusta ekalle luokalle siirtyviltä lapsilta kysyttiin, mikä on koulun alkamisessa tärkeintä, vastauksena oli yleisimmin lapsen toive siitä, että pääsee kaverin kanssa samalle luokalle. Lapsille on tärkeää päästä muiden joukkoon, aloittamaan koulutaival muiden mukana. Yhteinen aloitus koetaan oikeudenmukaisena: kun muut kaverit pääsevät kouluun, niin minäkin pääsen sinne samaan kouluun ja samalle luokalle. Hyvää opettajaa esikoululaiset kuvailivat persoonan kautta: kiltiksi ja turvalliseksi. Muutaman vuoden koulua käyneet alakoululaiset, joilla oli jo enemmän kokemusta päivittäisestä koulutyöstä, kertoivat hyvän opettajan olevan vastuullinen ja oikeudenmukainen ja sellainen, joka osaa opettaa kaikkia. Vuorovaikutustaitoja koululaiset pitävät hyvän opettajan tärkeänä ominaisuutena. Hyvä opettaja nähtiin jo enemmän työroolinsa kuin persoonansa kautta: osaavana, taitavana aikuisena, joka pitää kaikki oppilaat yhteisessä menossa mukana. Kiusaamisen estäminen on yksi yhteisöllisyyden toteutumisen koetinkivi. Mitä tehdään tilanteessa, jossa yksi sysitään syrjään? Miten tilanteet ratkaistaan? Yläkoululaisten oma näkemys on, että jos opettaja tulee kiusaamistilanteisiin väliin, asia jää välittömän puuttumisen jälkeen vielä kesken. Riita usein jatkuu opettajan poistuttua tai kiusaaminen siirtyy koulun ulkopuolelle. Oppilaat pitivät tärkeänä, että asia käsitellään perusteellisesti: siitä

keskustellaan ja kumpaakin osapuolta kuullaan, minkä jälkeen ratkaisua haetaan yhdessä. Koululaisista tärkeintä oli, että kiusaaja pyytää anteeksi ja oikeasti muuttaa käyttäytymistään. Edellä kerrotut ajatukset on poimittu suomalaisten koululaisten ajatuksia ja toiveita koskevista tutkimuksista. Kaikenikäisten koululaisten vastauksissa on pohjavirtana se sama ajatus, joka esitetään jo eskarissa: on tärkeää päästä muiden joukkoon. Opettajan ja muiden aikuisten taitavissa ja turvallisissa käsissä tämä mahdollisuus tulee todeksi. Sosiaaliset taidot kasvavat yhteisissä tilanteissa ja haasteissa, ei eristyksissä. Erityisopetuksen uudistus tuli voimaan tämän vuoden alussa. Uudistus voi parhaimmillaan toimia niin kuin lapset itse toivovat. Se voi tukea koululuokan yhteisöllisyyttä entistä vankempaan suuntaan. Oppimisvaikeuksia ehkäistään mahdollisimman varhain annetulla tuella. Tasokas perusopetus, luokan hyvä työilmapiiri ja yhteisöllisyys tarjoavat kaikkien koululaisten oppimisen pohjaksi tulevan yleisen tuen. Tehostettuna tukena koulu voi käyttää esimerkiksi joustavia opetusryhmiä ja tukiopetusta. Vasta viimeisenä keinona otetaan esille siirto erityisopetukseen. Tässä Tukiviestissä on asiaa yhteisöllisen koulun puolesta. Kaikkien lasten mahtuminen samaan lähikouluun on kiinni ennen kaikkea asenteista – ei muiden lasten, vaan meidän aikuisten asenteista. Lapset suhtautuvat erilaisuuteen mutkattomasti. Mutkatonta, ratkaisumyönteistä asennetta vammaisuuteen löytyy onneksi yhä useammasta lähikoulusta. Kun jo koulupolulla opitaan, että kaikki otetaan mukaan yhteiseen joukkoon eikä ketään suljeta pois, on siinä hengessä turvallista kasvaa aikuiseksi saakka.

2/2011

LY H Y E S T I

Muistojen ilta I

loinen puheenpörinä ja monet muistelukset sekä hyvä musiikki täyttivät tammikuisen pakkasillan Tampere-talossa. Tukiliiton 50-vuotisjuhlavuoden ensimmäinen tapahtuma oli liiton perustajayhdistysten edustajien yhteinen ilta. Paikalla olivat Turun, Tampereen, Porin ja Helsingin yhdistysten edustajat. Illallispöydän ääressä vaihdettiin tämän päivän kuulumiset ja muisteltiin menneitä vuosikymmeniä. Yhdessä

todettiin, että paljon on ehtinyt tapahtua, ja moni asia on hitaasta tahdista huolimatta mennyt yhteiskunnassa eteenpäin. Vieraat pääsivät nauttimaan myös musiikista. Tampere Filharmonian Toivotuimmat klassikot -illassa kuultiin esimerkiksi Sibeliusta ja Tšaikovskia. Juhlailtaa emännöi toiminnanjohtajan sijainen Mari Saarela ja isännöi puheenjohtaja Jyrki Pinomaa.

Kuva: Jaana Teräväinen

Tampere-talon tapaamiseen olivat Turusta saapuneet muun muassa Leena Järveläinen, Aune Lindroos ja Ulla Pärssinen.

Tukiliiton hallitus 2011 Eturivissä vasemmalta Markku Oksanen, Sirkku Lappalainen-Ruppa (varapuheenjohtaja), Jyrki Pinomaa (puheenjohtaja), Olli-Pekka Haverinen. Toisessa rivissä vasemmalta Pirjo Kotiranta, Helena Suosalmi, Sirpa Mahonen, Hilpi Ahola, Sinikka Miettinen (varajäsen, varsinainen jäsen Erkki Mäenpää oli poissa kuvauksesta), Tommi Kivimäki. Kolmannessa rivissä vasemmalta Maritta Tuominen, Pekka Pokkinen, Pirkko Tähtelä, Kari Monto, Eija Parttimaa. Takarivissä vasemmalta Arvo Järvinen ja Reino Rantamäki.

Lasit, jotka pysyvät nenällä Kuva Specs4us

Räätälöidyt kehitykset pysyvät paikoillaan. ”Ei enää nenältä putoavia silmälaseja, upeeta”, viestitti Downneitokaisen äiti Tukiviestin toimitukseen.

Tästä on kyse: Nyt on Suomessakin saatavissa silmälasikehyksiä, jotka on suunniteltu helpottamaan Down-lasten näkemistä. Kehykset on tehty tilaustyönä, ja niissä on tavallista lyhyemmät aisat, leveämpi etuosa ja madallettu, joustava nenäsilta. Kehykset tehdään titaanista. Aisat kääntyvät 180 astetta ulospäin. Kuva: Laura Vesa

Lisätietoa: tanja.lehti@solux.ﬁ

2/2011

LY H Y E S T I

Juhlavuoden tapahtumia Kehitysvammaisten Tukiliitto täyttää kuluvana vuonna 50 vuotta. Ohjelmassa on muun muassa: 29.4. Kävele ja vaikuta! Alueellinen kampanjapäivä. Paikalliset yhdistykset järjestävät yhdessä Me Itse -alajaosten kanssa tapahtumia eri puolilla Suomea. 20. – 21.5. Liittokokousviikonloppu Tampereella Juhlaseminaari Arjen onni Kehitysvammaisten Tukiliiton liittokokous 2011 Hyvän tuulen päivä perheille. 21.5. Liiton juhlajulkaisun julkistaminen 29.9. Stay up late -kampanjakonsertti Helsingissä

Jukka-Pekka Levy on Kettukin vuoden 2011 taiteilija Hämeenlinnassa toimivan Taidekeskus Kettukin vuoden 2011 taiteilijaksi on valittu lieksalainen Jukka-Pekka Levy (s. 1987). Vuoden kehitysvammaisen taiteilijan yksityisnäyttely Aurinkopoika järjestetään Hämeenlinnan Verkatehtaalla Galleria Arxissa 22.3.–21.4.2011. Nuoresta iästään huolimatta Jukka-Pekka Levyllä on takanaan jo pitkä taiteilijan ura. Hän muutti asumaan Lieksassa toimivan Kirsikodin taiteilijayhteisöön 9vuotiaana vuonna 1997. Vuosien kuluessa hän on osallistunut lukuisiin Kirsikodin taiteilijoiden

yhteisnäyttelyihin eri puolilla Suomea. Lisäksi Levyn taidetta on nähty myös Venäjällä ja Italiassa pidetyissä näyttelyissä. Joulukuussa 2010 julkaistiin Jukka-Pekka Levyn elämästä ja taiteesta kertova kirja Aurinkopoika. Kirsikodin julkaiseman taidekirjan ovat kirjoittaneet Virpi Turunen ja Erkki Pirtola. Valtakunnallista kehitysvammaisten taidekeskusta ylläpitävä Kehitysvammaisten taiteilijoiden tuki ry on valinnut vuoden taiteilijan vuosittain vuodesta 2004 lähtien.

Jukka-Pekka Levy: Vanha talo.

1.10. klo 14 Tampere-talon syyskonsertti Perinteisen syyskonsertin tähtenä esiintyy Antti Tuisku. 28.11. – 4.12.2011 Kehitysvammaisten teemaviikko Jo vuodesta 1962 järjestetty kehitysvammaisten päivä on laajentunut kehitysvammaisten viikoksi. Paikalliset yhdistykset järjestävät yhdessä Me Itse -alajaosten kanssa tapahtumia eri puolilla Suomea. Juhlavuonna viikon teemana on vapaaehtoisten toiminta. Lisätietoa juhlavuoden tapahtumista http://www.kvtl.ﬁ/ﬁ/juhlavuosi.

” SANOTTUA ” ”Ei tosiaan käy kuntajohtajia ja -päättäjiä kateeksi. Kun kriisiytyvässä kunnassa ryhdytään laatimaan leikkauslistoja, kunnan johto ja päättäjät eivät saa tukea miltään suunnalta.” Kuntakonsultti Eero Laesterä Suomen Kuvalehti 5/2011 ”Facebook ja verkkomaailma ovat todennäköisesti pullollaan erilaisia ryhmiä, kampanjoita ja vetoomuksia, joiden kohderyhmä ei ole koskaan kuullutkaan niistä, vaik-

ka niitä tukevat ihmiset niin ehkä kuvittelevat.” Pääsihteeri Leo Stranius Sosiaali- ja terveysviesti 1/2011 ”Vammaisena en pysty hankkimaan jalkineita kaupasta, sillä jalkani eivät täytä standardimittoja. Jalkineiden teettäminen erityistarpeiden mukaan maksaa maltaita. Lain mukaan kunnan tulee poistaa vammaisten henkilöiden toimintamahdollisuuksia ra-

joittavia haittoja siten, että he voivat toimia yhteiskunnan tasavertaisina jäseninä. Onkin vaikea ymmärtää, että yhteiskunta samaan aikaan toivoo vammaisten työllistyvän enemmän ja olevan aktiivisia elämässään, kun edes lakiin kirjattuja perusedellytyksiä ei myönnetä, jotta vammainen voisi niin tehdä.” Nimimerkki Sukkasillaan töihin Helsingin Sanomat 18.2.2011

2/2011

Tukiliiton uusi toiminnanjohtaja Risto Burman Teksti Tupu Sammaljärvi Kuva Laura Vesa

ämän lehden ilmestyessä yhteiskuntatieteiden maisteri Risto Burman, 43, on toiminut uudessa pestissään viisi päivää. Muutamaa viikkoa aiemmin istuimme helsinkiläisessä kahvilassa ja puhuimme hetken aikaa elämästä, arvoista, työstä ja järjestötoiminnasta.

Elämästä

Risto Burman korostaa työnsä alkuvaiheessa, että keskustelut Tukiliiton hallituksen, työntekijöiden ja kenttäväen kanssa ovat erittäin tärkeitä. Uusi strategia on hyvä pohja tuleville vuosille.

– Työ ja perhe, Risto vastaa, kun kysyn hänen elämänsä tärkeistä asioista. – Elämääni määrittää hyvin pitkälle perhe. Vaimoni Kasia on puolalaissyntyinen, ja poikani Jan ja Alek ovat 13- ja 9-vuotiaat. Asumme Keravalla omakotitalossa, jota olen itse viime vuodet rakentanut. Harrastan liikuntaa: juoksua, hiihtoa, kuntosalia, jalkapalloa ja sählyä. Pyöräily on koko perheen yhteinen harrastus. – Yhteisölliset asiat, kuten kunnallispolitiikka, kiinnostavat. Toimin Keravalla nuorisolautakunnan jäsenenä ja kasvatus- ja opetuslautakunnassa varajäsenenä. Olen toiminut myös kaupunginvaltuutettuna (vihreät) yhden kauden. Kunnallishallinnon tuntemus on järjestötyössä tärkeää. Jatkossa keskityn työhön, mutta jos mahdollista, säilytän jonkin luottamustehtävän. Olen toiminut niissä jo 11 vuotta. Myös ympäristöpolitiikka ja opiskelu sen parissa ovat olleet Ristolle tärkeitä asioita. Pyöräily ja ympäristöasiat yhdistivät muuten Riston ja hänen vaimonsa vuonna 1993. – Lähdin kiertämään Itämerta

2/2011

Iloisen asiallinen mies Kun ihminen näin vahvasti muistuttaa viisasta, myönteistä ja suvaitsevaista veljeäni, ei hänestä voi olla muuta kuin pelkkää hyvää sanottavana. Lisätään siihen vielä ammatillinen vahvuus sosiaali- ja terveysalan järjestötyössä ja johtamisessa. Onnittelut Tukiliitolle: olemme saaneet hienon toiminnanjohtajan!

polkupyörillä ympäristöasioita harrastavan porukan kanssa. Puolassa ryhmään liittyi pieni ryhmä sikäläisiä ympäristöihmisiä. Yksi eistä oli tuleva vaimoni, Risto hymyilee. Viime vuoden Risto käytti paitsi rakentamalla omakotitaloa ja puuhaamalla poikiensa kanssa myös opiskelemalla. Hän piti vuoden paussin järjestötyöstä ja opiskeli Aalto-yliopistossa ympäristöpolitiikkaa. Siihen liittyi myös hänen työnsä Seulo Palvelut Oy: ssä, jossa ympäristönäkökohdat ja yhteisöllisyys ovat keskiössä.

Arvoista – Oikeudenmukaisuus on keskeisin arvoni, ollut pienestä pojasta asti. Yhdenvertaisuus. Elinikäinen oppiminen. Haluan kehittyä ja kasvaa ihmisenä koko elämäni ajan. Olen positiivinen ja iloinen ja asiallinen. Puhun mieluummin asioista kuin itsestäni. Omat arvot ovat osaltaan johtaneet Riston järjestötyöhön. Toisaalta hän korostaa olevansa järjestötyön ja johtamisen ammattilainen. Tukiliiton toiminnanjohtajuus on hänelle ennen kaikkea työtä. Oikeudenmukaista elämää kehitysvammaisille ihmisille ja heidän perheilleen rakentavana työnä se on myös omien arvojen kannalta hyvin palkitsevaa työtä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa asetetaan usein vastapareiksi talouden kasvu ja inhimillisyys. Risto ei näe niitä vastakkaisina asioina. Tosin hän tunnistaa kiireen – arjen ”hösläämisen” – ja toisaalta yhä suuremman ihmis-

joukon ongelman, yksinäisyyden, välisen kuilun. Mutta siitä tuonnempana.

Työstä Risto Burman on toiminut toiminnanjohtajan, asiantuntijan ja vapaaehtoisen rooleissa sosiaali-ja terveysalan järjestöissä (Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset, Iholiitto, Kansalaisareena) toistakymmenntä vuotta. Hän kertoo vahvuuksikseen muun muassa hyvät esimies- ja johtamistaidot ja vuorovaikutuksen. – Hakeuduin Tukiliittoon, koska koen osaavani tällaisen työn. Kuusi ja puoli vuotta Helsingin ja Uudenmaan näkövammaisten yhdistyksen toiminnanjohtajana antavat hyvän pohjan tulla Tukiliittoon. Kehitysvammaisista ihmisistä Ristolla ei ole laajaa tietämystä, mutta vammaisten ongelmat suomalaisessa yhteiskunnassa ovat hänellä hyvin tiedossa. – Myös näkövammaisille, etenkin sokeille, toisen ihmisen apu ja tuki ovat usein välttämättömiä. Viime vuodet olen tehnyt töitä vammaispalveluiden puolustamiseksi. Risto näkee keskeisiksi asioiksi nyt alkaneessa työssään muun muassa kehitysvammaisten ihmisten asumisen palveluineen sekä työn. –Suuntana on, että kehitys-

vammaiset ihmiset asuvat siellä missä muutkin ja että heillä on vaikutusvaltaa omassa elämässään. Paljon on vielä tässä asiassa tehtävää. – Työelämässä tilanne on surkea. Harva kehitysvammainen pystyy ansaitsemaan elantonsa työllä ja osallistumaan työmarkkinoille. Työllistämisen edistäminen oli keskeistä työssäni näkövammaisten yhdistyksessä. Siellä toimii työkeskus, jossa on sekä työtoimintaa että työsuhteista työtä. Ihmiset – mukana on myös kehitysvammaisia – arvostavat sitä, että ovat osa suomalaista tuotantoelämää.

Järjestötoiminnasta – Arvostan suuresti vapaaehtoisten toimijoiden tekemää yhdistystyötä. Se on koko Tukiliitonkin perusta. On erittäin tärkeää, että pystymme tukemaan yhdistysten toimintaa. Olen iloinen, että se on nostettu uudessa strategiassa korkealle. Risto uskoo, että yhdistystoiminnan tukemiseen löytyy keinoja. Mutta tavat ovat kenties toisenlaisia kuin ennen. Koko kansalaisyhteiskunta on murroksessa. – Tekemisen tapa on muuttunut ja muuttuu. Monet haluavat tehdä vapaaehtoistyötä mutta ei-

”Viime vuodet olen tehnyt töitä vammaispalveluiden puolustamiseksi.”

vät sitoutua pitkäksi aikaa. – Kevään ja tulevan kesän aikana aion paneutua Tukiliiton yhdistystoimintaan. Mikä on piirien tehtävä, entä aluetyöntekijöiden? Mikä on 185 yhdistyksen tilanne oikeasti? Kaikki vaikuttaa kaikkeen, kun mietitään, millä toimin lähdetään liikkeelle. Järjestötoiminnan suurena haasteena Risto näkee ihmisten yksinäisyyden. Se on hänestä isompi pulma kuin se, että toisilla on liikaa työtä. – On kasvava joukko ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista verkostoa. Onko heitä meidän jäsenkentässämme? Miten heidät saadaan mukaan? Yhdistyskaverien tulee pitää huolta toisistaan! Risto uskoo uudenlaisen yhteisöllisyyden nousuun. – Kansalaisyhteiskunta vahvistuu, ja epäviralliset toiminnan muodot ja yhteydenpidon tavat kasvavat.

Terveiset kahvilasta Keskustelun päätteeksi annan Ristolle 10 sanaa tai sanaparia ja pyydän häntä vastaamaan, mitä ensimmäisenä tulee mieleen. Kiitän häntä haastattelusta ja kiirehdin junaan. Heti istumaan päästyäni avaan sähköpostini. Siellä ovat vastaukset sanakyselyyni. Viestin lopussa mukavasti, velimäisesti: ”Terveiset kahvilasta! Risto”

Mitä ensimmäisenä tulee mieleesi sanoista: Ihmisoikeudet - jokaisen oikeus hyvään elämään Osallisuus - otetaan kaikki mukaan! Vapaaehtoistoiminta - kaikilla on oikeus vapaaehtoistoimintaan Kehitysvammaisuus - yhdenlainen vamma Koti - perhe Vaikuttaminen - järjestötoiminnan yksi tehtävä Oikeus - oikeusvaltio Syrjäytyminen - liian moni joutuu syrjään, vakava ongelma Vertaistuki - vertaistuessa on vahvaa poweria! Henkilökohtainen apu - vaikeavammaisen tarpeellinen apukeino

2/2011

KOULUTUS

Teksti Tupu Sammaljärvi Kuvat Tommi Anttonen JYVÄSKYLÄ

Professori kumoaa vastaväitteet yksi kerrallaan

Inkluusio lisää itsetuntoa, vähentää kiusaamista ja säästää rahaa

uomalaiset eivät ole niin vammaismyönteisiä kuin väitetään. Suhtaudumme – toisin kuin muut länsieurooppalaiset – aika kielteisesti vammaisiin. Näin sanoo erityispedagogiikan professori Timo Saloviita Jyväskylän yliopistosta kun ihmettelen, miksi tutkittu tieto inkluusion eduista verrattuna erityisluokkiin ei johda muutoksiin. – Olen ollut alalla 30 vuotta. Nuorena toivoin, että asiat sujuisivat nopeammin. Mutta esimerkiksi laitosten purkaminen on sujunut tavattoman hitaasti.

Vammaisten ihmisten hyväksyminen etenee Suomessakin, mutta hitaasti. – Puhutaan vuosikymmenistä, ei vuosista.

Syrjintää suoraan ja naamioidusti Olemme siis itäeurooppalaisen kulttuurin vankeja. Erottelemme, syrjimme, tahdomme eroon erilaisista ihmisistä. Kyllä, jos Saloviitaa on uskominen. Ja miksi ei olisi, hänellä on väitteidensä takana tutkimuksia, faktaa. Mikä ehkä pahinta, me vielä naamioimme heikon erilaisuuden sieto-

kykymme auttamishaluun. Saloviidan sanoin auttaminen on syrjinnän sivistyneempi, postmoderni muoto. ”Auttamisen” varjolla tietyt ihmisryhmät saadaan kätevästi pois silmistä. Perheet ovat oikeastaan ainoita kehitysvammaisten lasten puolustajia, etujen ajajia. He näkevät lapsensa tavallisena ihmisenä ja haluavat muidenkin niin tekevän. ”Auttajat” saavat kuitenkin helposti heidätkin puolelleen. Saloviita käyttää termiä panttivankisyndrooma. – Vanhemmat eivät useinkaan ole todellisessa valintatilantees-

sa, koska he joutuvat turvautumaan palveluiden järjestäjiin. Vanhemmat kuuntelevat ammattilaisia ja uskovat, että näin heidän lapsensa saa parasta mahdollista palvelua, esimerkiksi opetusta. Ammattilaisille on kuitenkin yleensä tärkeämpää ajaa omaa etuaan kuin kehitysvammaisen lapsen etua. Timo Saloviita on todennut, että vanhemmat ovat valmiita hyväksymään hyvinkin huonoja palveluja – esimerkiksi heikkotasoisen laitoshoidon –, koska he luottavat ammattilaisiin. Perheet voivat myös pelätä, mitä ammattilaisen kyseenalaistaminen tai vastustaminen aiheuttaa; esimerkiksi koston, joka kohdistuu lapseen.

– Vaatii työtä mutta ei ole mahdotonta, sanoo Timo Saloviita tilanteesta, jossa perhe haluaa saada lapsensa tavalliselle luokalle. – Kannustan perhettä menemään lapsen kanssa rehtorin kansliaan kertomaan toiveistaan. Sitten on löydettävä opettaja, joka on valmis ottamaan lapsen luokalleen. Mutta on muistettava, että kyllä Suomessa erityisluokallakin saa hyvää opetusta, Timo Saloviita sanoo.

2/2011

KOULUTUS • Entä halutaanko koulunkäynti järjestää kiusaajien vai kiusattujen ehdoilla? Pitäisikö yleiset palvelut kieltää niiltä ihmisiltä, esimerkiksi värillisiltä, jotka voivat joutua kiusatuiksi? Väite 3: Erityisoppilaat haittaavat muiden oppimista. • Integraation ei ole havaittu hidastaneen muiden oppimista. • On myös huomattava, että erityisoppilaita ei ole paljon. Jos kaikki erityisoppilaat integroitaisiin, jokaiseen luokkaan riittäisi keskimäärin yksi erityisluokalta palaava oppilas. Heistä kahdella kolmesta olisi lähinnä lieviä oppimisongelmia.

Timo Saloviita toimii Jyväskylän yliopistossa erityispedagogiikan professorina. Erityispedagogiikka on oppimisvaikeuksiin kohdistuvaa kasvatustieteellistä tutkimusta.

10 kovaa väitettä ja vastaväitettä Professori Timo Saloviita ei puhu lämpimikseen inkluusion puolesta. – Inkluusio on kansainvälisesti asetettu vaatimus. Suomalainen lainsäädäntö edellyttää sitä. Inkluusio ei ole harvojen höyrypäiden haihattelua. Lisäksi Saloviidalla on näkemystensä takana tutkittua tietoa, kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia. Näin professori vastaa 10 kovaan väitteeseen. Väite 1: Erityisluokka vastaa lasten erityistarpeisiin. • Tutkimukset puhuvat sen puolesta, että asianmukaisten tukitoimien avulla erityisoppilaat oppi-

vat enemmän yleisopetuksen luokissa kuin erityisluokissa. Sijoitus erityisluokalle lisää oppilaan syrjäytymisriskiä eikä vähennä sitä. • Erityisoppilaan tarpeisiin on helpompi vastata 20 oppilaan luokassa, jossa on yksi erityisoppilas, kuin niin sanotussa pienluokassa, jossa kaikki vaativat erityishuomiota. • Tutkimuksen mukaan oppilaan itsetunto on sitä matalampi, mitä kauemmin hän on ollut erityisluokassa. Väite 2: Kiusaaminen vähenee erityisluokalla. • Todellisuudessa vammaisia oppilaita kiusataan enemmän erityisluokilla kuin yleisopetuksen luokissa.

Väite 4: Opettajan asiantuntemus ei riitä. • Suomalainen opettajankoulutus antaa hyvät valmiudet kaikenlaisten oppilaiden opettamiseen. • Älyllisesti vaikeavammaiset lapset, joita on noin 7 prosenttia erityisoppilaista, tuskin ovat ensimmäisenä integroitavien joukossa. Heidänkään opetuksensa ei näytä kaipaavan suuria tietomääriä: alan opettajat saavat muita lyhyemmän koulutuksen! • Erityisopetus on ennen muuta opetuksen eriyttämistä, mitä jokainen opettaja muutenkin tekee luokassaan. Väite 5: Integraatio on kallista. • Inklusiiviset järjestelmät on säännöllisesti havaittu muita halvemmiksi. • Unescon toteamaa on, että on halvempaa perustaa ja ylläpitää yhtä koulujärjestelmää sen sijaan että luodaan järjestelmä, jossa eri lapsiryhmille on erilainen koulutus. Myös Maailmanpankki tukee inklusiivisia koulujärjestelmiä, koska ne ovat halvempia. • Tutkimustulokset osoittavat, että jos erityisluokat korvataan integraatiolla, rahat riittävät ja jää vielä ylikin. Väite 6: Kaunis ajatus, mutta ei toimi käytännössä. • Tarkoittaako tämä, ettei tarpeellisia tukitoimia ole mahdol-

lista tuoda tavalliseen luokkaan? Kokemukset ovat osoittaneet, että hyvinkin tiiviit tukitoimet voidaan tuoda tavallisiin ympä ristöihin. • YK:n arvion mukaan 80–90 prosenttia kaikista erityisoppilaista on helposti integroitavissa tavallisiin luokkiin. • Tavallinen kouluympäristö on kansalaisoikeus – ja lakisääteinen oikeus. Kunnat rikkovat lakia ja loukkaavat ihmisoikeuksia, koska siitä ei näytä olevan mitään seurauksia. Väite 7: Valmiudet ensin, sitten integraatio. • Inkluusion toteuttamista on valmisteltu jo yli 15 vuotta. Mikä olisi kohtuullinen aikataulu, jos ei vieläkään saa aloittaa? • Yleisopetus ei tule koskaan valmiiksi integraatioon, jos opettajat voivat jatkuvasti siirtää kiusankappaleiksi kokemansa oppilaat muualle. Valmiuksia syntyy, kun asiat kohdataan. Väite 8: Tärkeää on opetuksen laatu eikä sen paikka. • Paikka ei ole neutraali asia. Erottelu kantaa viestiä, että erotellut ovat muita huonompia. Väite 9: Miksi ei tunnusteta inkluusion kielteisiä puolia? • Asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Inkluusio, kuten muutkin tasa-arvoasiat, aiheuttaa myös ongelmia.Erityisluokat ratkaisevat niistä muutamia. • Kielteisiä puolia etsimällä sekoitetaan moraaliset arvot ja eimoraaliset hyödyt. Inkluusio on tasa-arvokysymys ja osa kansainvälistä lainsäädäntöä, YK:n virallinen linja ja Suomen valtion allekirjoittama periaate. Väite 10: Inkluusio uuvuttaa opettajan. • Vaikka kaikki erityisluokat lakkautettaisiin, useimpiin tavallisiin luokkiin ei riittäisi ainuttakaan erityisoppilasta. • Opettajat eivät ole niin uupuneita kuin edunvalvontajärjestöt väittävät. Opettajankoulutus

2/2011

KOULUTUS on yksi yliopistojen suosituimpia koulutusohjelmia eli ammatti on tavoiteltu. Opettajat myös vaihtavat ammattia muita aloja harvemmin. Tutkimus kertoo, että opettajat ovat useammin innostuneita kuin stressaantuneita työstään. • Voitaisiinko opettajien hyvinvointia tukea muilla tavoin kuin nipistämällä lasten oikeuksista?

Mitä tapahtuu nyt? Viime kesänä eduskunta hyväksyi perusopetuslain muutokset. Korjattu laki tuli voimaan vuoden 2011 alusta. - Lainmuutoksen yhteydessä yksikään kansanedustaja ei puolustanut kouluintegraatiota, professori Timo Saloviita sanoo. - Valtiovalta on näyttänyt vihreää valoa erityisopetuksen lisäämiselle. Erityisopetussiirtoja on helpotettu ja niihin on kannustettu myöntämällä siirroista korotettua valtionapua. Saloviita toteaa Kasvatus 5/2010-lehden artikkelissa, että lakimuutoksen käsittelyvaiheet nostivat pintaan suomalaisen yhteiskunnan patamustan asenteen vammaisia ja heikkoja oppilaita kohtaan. - Esiin ryöpsähtänyt arvomaailma rikkoi julkisuuteen tarjotun kiiltokuvan, jonka mukaan vammaisten oppilaiden integraatio on kaikkien iloksi koko ajan etenemässä, professori kirjoittaa. Kumma kyllä muutos kohti erityisluokkien oppilasmäärien laskua ja integraation lisääntymistä on silti luvassa – saranapuolelta, kuten Saloviita sanoo. Syynä on opetustoimen rahoituslain muutos vuonna 2009. Tämän muutoksen tarkoitus on yksinkertaistaa rahoitusmalleja, ja siksi siinä luovuttiin erityisopetuksen oppilaskohtaisesta valtionosuudesta. - Kun kunnat ovat saaneet jokaisesta siirrosta lisää rahaa, kunnilta on puuttunut intressi vastustaa opettajien käytännössä loputonta siirtolistaa. Uusi rahoituslaki teki tästä lopun, Saloviita kirjoittaa artikkelissaan.

Saloviidan sanomaa - Yhteiskunnan on oltava avoin kaikille vammaisille vamman asteesta riippumatta (YK ja Unesco) - Vammaisten sulkeminen omiin erillisiin palveluihinsa on syrjintää. - Suomi erottelee lapsia perusopetuksessa enemmän kuin mikään muu kehittynyt länsimaa. - Erityisluokan käyttö oppilasvalikoinnin keinona korostuu, koska Suomessa se on ainoita kunniallisia tapoja, joilla opettaja voi päästä eroon rasittavaksi kokemastaan oppilaasta. - Integraatio epäonnistuu, jos niin halutaan. - Miksi väkivaltainen oppilas pitäisi siirtää erityisluokalle? Onko jotenkin hyväksyttävämpää, että hän lyö vammaisia lapsia? - Suomalainen opettajankoulutus antaa hyvät valmiudet kaikenlaisten oppilaiden opetukseen. - Hyvinkin tiiviit tukitoimet voidaan tuoda tavallisiin ympäristöihin. - Tavallinen kouluympäristö on normaali kansalaisoikeus, jota ei tarvitse ansaita. - Inkluusio vaatii opettajilta valmiutta työskennellä moniopettajaisessa luokassa. - Oppimistavoitteiden ei tarvitse olla samoja kaikille. Eriyttäminen tarkoittaa, että oppilas voi olla mukana luokassa, vaikka hänen oppimistavoitteensa eivät yltäisi samaan kuin muiden.

2/2011

KOULUTUS

Uudistunut perusopetuslaki ohjaa koulujärjestelmää kohti lähikouluperiaatetta.

Teksti Sanna välkkilä Kuva Mari Hirsikallio Vastavalo.fi

Jyväskylä integroi myös yläkouluikäisiä Uusi perusopetuslaki tuli voimaan vuoden alussa. Lain henki ohjaa koulujärjestelmää varhaiseen, asteittaiseen tukeen ja kohti lähikouluperiaatetta. Resursointia, suunnittelua ja asenneilmapiirin muokkausta tarvitaan yhä konkreettisemmalla tasolla. Miten kunnat vastaavat haasteeseen?

Testattuja toimintatapoja uudesta näkökulmasta Jyväskylässä suunnitellaan vuonna 2013 aloitettavaksi pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien, kehitysviivästymän takia yksilöllistä pienryhmäopetusta (ypr) saavien oppilaiden integrointia myös yläkoulussa. Kysyin ypr-opetusta koordinoivalta rehtorilta, Juha Ahoselta, millaisia suunnitelmat ovat. –Jyväskylässä yksilöllisen pienryhmäopetuksen erityisluokanopettajat ovat monta vuotta halunneet edistää integraatiota siinä määrin kuin se on ollut mahdollista. Yläkouluikäisten oppilaiden integroituminen ikäistensä joukkoon on ollut vaikeaa, koska opetusryhmät ovat yleensä sijoittuneet alakouluihin. Parhaillaan Jyväskylässä suunnitellaan tuen järjestämisen palveluverkkoa ja siinä yhteydessä on luontevaa tarkastella ja suunnitella ryhmien tarkoituksenmukaista sijaintia, Ahonen kertoo. Jyväskylässä on tällä hetkellä 12 edellä kuvattujen oppilaiden ypr-ryhmää hajautettuna eri kouluille. Ryhmissä opiskelee noin 80 oppilasta. Jyväskylän kaupungin Säynätsalossa, Lehtisaaren koulussa toimii myös yhtenäiskoulu, johon on integroitunut yksilöllisen pienryhmäopetuksen ryhmä. Ryhmässä on yläkouluikäisiä oppilaita. Tästä on saatu hyviä kokemuksia ja toimintaa halutaan laajentaa uuteen, Mankolaan rakennettavaan yhtenäiskouluun, johon sijoittuu n. 450 1 – 9 -luokkalaista oppilasta.

Tässä vaiheessa siis ainakin Mankolassa vuonna 2013 aloittavaan yhtenäiskouluun sijoittuu kaksi yksilöllisen pienryhmäopetuksen luokkaa, joista toisessa on yläkouluikäisiä oppilaita. Jyväskylässä tutkitaan myös Kuokkalan yhtenäiskouluhankeen yhteydessä yläkouluikäisten yksilöllisen pienopetusryhmän luokan sijoittumista kouluun.

Integraatiossa on oma haasteensa – ja voimansa Aluksi oppilaat saattavat ehkä vierastaa toisiaan. Erityisluokanopettaja voi kuitenkin yhdessä koulun muiden opettajien kanssa edistää pienryhmien oppilaiden hyväksymistä monella tapaa. Uudessa, toimintansa puhtaalta pöydältä aloittavassa koulussa siihen on vielä paljon paremmat mahdollisuudet. Koulun toimintakulttuuria suunniteltaessa tämä on hyvä ottaa huomioon. Rehtorin rooli on melkoisen tärkeä. Oppilaillekin mahdollisuus on uusi ja jännittävä, monet heistä ovat toivoneet pääsevänsä joskus ”yläasteelle”. Juha Ahonen pitää uuden koulun yhtenä voimavarana sitä, että ryhmät ovat jo kauan olleet ns. tavallisissa kouluissa. Siitä on huomattu olevan iloa kaikille osapuolille. Etuna on, että oppilaat saavat olla ikäistensä joukossa koulun yhteisissä tilaisuuksissa ja joillakin oppitunneilla omien vahvuuksiensa mukaan. Ahonen arveleekin, että myös yläkoulussa, esimerkiksi kotitaloustunneille, on mahdollista osal-

listua oman luokan tutun avustajan kanssa. Etuna on myös, että yleisopetuksen oppilaat näkevät moninaisuutta tavallisen koulupäivän yhteydessä. Tätä kautta heistä tulee toivottavasti muullakin tapaa suvaitsevampia.

Toimiva koulu tarvitsee harkitut puitteet Uusi koulu on Jyväskylän kaupungin opetustoimen hallinnoimaa ja rahoittamaa toimintaa. Ryhmien tilat sijoittuvat vierekkäin koulun sisääntuloaulan välittömään läheisyyteen. Paikka on esteettömän liikkumisen kannalta hyvä. Koulussa on kaksi erityisluokanopettajaa ja ainakin neljä koulunkäynnin ohjaajaa. Pyrkimyksenä on, että koulun toiminta lähtee jouhevasti käyntiin ja se taas vaatii hyvää ennakkosuunnittelua. Yhtenäiskoulun suunnittelusta vastaa oman työnsä ohella rehtori Kari Fagerholm. Kouluun ollaan valitsemassa piakkoin rehtoria, jonka vastuulle käytännön toiminnan suunnittelu ja tiedottaminen tulevat. Opettajina tulee olemaan kaupungin omia kokeneita erityisluokanopettajia. Kokemuksen karttuessa tietotaitoa halutaan saada muidenkin käyttöön. Ahonen näkee myös tässä yhteistyön mahdollisuuksia: – Yliopiston kanssa tehtävä tutkimusprojekti saattaisi olla kiinnostava ja hyödyttää kaikkia osapuolia. Tästä ei kuitenkaan ole vielä sopimusta.

2/2011

KOULUTUS

Keskuspuiston ammattioppilaitoksen kehittämispäällikkö Miika Keijonen puhuu hallitun siirtymäsuunnittelun puolesta. Opiskelija saattaa tarvita paljonkin tukea löytääkseen valmistumisen jälkeen itselleen sopivan työpaikan.

Ammatillisen erityisopetuksen laatu yhdenmukaistuu Keskuspuiston ammattiopiston kehityspäällikkö Miika Keijonen rauhoittaa jatko-opintoihin hakevien nuorten vanhempia. Kotijoukkojen ei tarvitse olla oppilaitosten asiantuntijoita löytääkseen kehitysvammaiselle nuorelle laadukkaan opiskelupaikan. Teksti ja kuva Pia Kirkkomäki HELSINKI

eijosen mukaan eri puolilla Suomea saatava ammatillinen erityisopetus on nykyään hyvin yhdenmukaista. Lisäksi erityisopiskelijoille suunnatuista vaihtoehdoista on tarjolla entistä enemmän tietoa. – Ammatilliset erityisoppilaitokset tekevät nykyään tiivistä yhteistyötä ja pyrkivät kehittä-

mään käytäntöjään yhtenäisiksi esimerkiksi laatujärjestelmien, pedagogiikan, viestinnän ja kansainvälisen toiminnan suhteen. Yleensä nuori ja vanhemmat päättävät yhdessä ne asiat, jotka eniten vaikuttavat opiskelupaikan valintaan. Myös varasuunnitelmat ovat paikallaan. – Useimmin opiskelupaikan haussa ratkaisee kuitenkin sen maantieteellinen sijainti. Peruskoulun päättävä nuori pääsee aika hyvin kiinni opintoihin, vaikka ei välttämättä saa juuri sitä opiskelupaikkaa, jonka eniten haluaisi. Koulutuspaikkojen määrä on noussut, mutta myös hakijoiden määrä on lisääntynyt. Suuri osa

Keskuspuiston ammattiopiston opiskelijoista on suoraan peruskoulusta tulleita, sillä koulutusväylä kuljettaa heidät entistä nopeammin suoraan jatko-opintoihin. Keskuspuistoon haluavia nuoria kiinnostaa eniten audiovisuaalinen viestintä, jota pääsee opiskelemaan noin kymmenesosa hakijoista. Työllisyysnäkymät tältä linjalta valmistuvilla eivät kuitenkaan ole niin vahvat kuin esimerkiksi puhtaanapitoa, kiinteistöpalveluita, catering-alaa tai liiketaloutta opiskelevilla. – Nuorille kasvaa jo opintojen aikana vahva ammatti-identiteetti. He löytävät vahvuutensa ja osaa-

2/2011

KOULUTUS

misalueensa. Opinnoista halutaan myös ammattia vastaavaan työhön. Jos opiskelupaikka ei kaikesta ennakkotutkimuksesta huolimatta tunnu sopivan nuorelle, kannattaa vanhempien ottaa oppilaitokseen yhteyttä. Tilanne ratkeaa useimmin yhteisillä neuvotteluilla, joissa etsitään opiskelijalle uusi vaihtoehto. Miika Keijonen muistuttaa, että huolestuneiden vanhempien ei tule koskaan jäädä arvailemaan mitään, vaan eteen tulleet tilanteet on syytä selvittää heti.

Työelämään pääsee monenlaista reittiä Keijonen kertoo, että heillä oppilaitos auttaa monia opiskelijoita selvittämään, millainen kokonaispaketti palvelee nuorta opintojen päätyttyä. Kaikki opiskelijat eivät tarvitse opintojensa jälkeen jatkuvaa tukea, vaan heille riittää siirtymävaiheessa annettu tuki. Joillekin opiskelijoille ei esimerkiksi ole tarkoituksenmukaista hakea eläkettä, vaan heidän kannattaa panostaa suoraan työelämään. Reilu puolet Keskuspuistosta valmistuvista opiskelijoista työllistyy suoraan avoimille työmarkkinoille. Työpaikan saaminen on aina iso juttu. Opintojen jälkeen nuorella aikuisella voi olla edessään myös yksilöllistettyjä polkuja työhön. Valmistuneen oma osaaminen; eli hänen vahvuutensa ja kehittämisentarpeensa vaikuttavat paljon ratkaisuun. – Joillakin toimii myös tuettu oppisopimus. Toiset opiskelijat ovat jo opiskeluaikanaan siirtyneet kolmantena opiskeluvuonna oppisopimuksen piiriin. Kehityspäällikkö myöntää, että opiskelijoiden työllisyysohjaus vaatii monitahoista asiantuntijuutta. Kentällä on paljon erilaisia työllistymismahdollisuuksia. Ratkaisut eivät kuitenkaan avaudu kehitysvammaiselle henkilölle tai hänen taustajoukoilleen kovin selkeinä, vaan ne vaativat usein paljon selvitystyötä ja sopivaa suhdetoimintaa. Ja viime kädessä aina katsotaan, mitä ratkaisut tulevat maksamaan ja kuka ne kustantaa.

Ammatilliset erityisoppilaitokset nyt Lukuvuonna 2011–2012 opetusta järjestää Suomessa seitsemän ammatillista erityisoppilaitosta. Niissä tarjotaan ammatilliseen perustutkintoon tähtäävää koulutusta. Näiden oppilaitosten valikoimaan kuuluvat myös ammatilliseen perustutkintoon sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus. Osa oppilaitoksista järjestää lisäksi ammatillista aikuiskoulutusta sekä maahanmuuttajien valmistavaa koulutusta. Ammatillisten erityisoppilaitosten tarjoamien perustutkintojen kirjo on laaja. Listalla on muun muassa kulttuurialan opintoja, liiketaloutta, tekniikkaa, ympäristöalaa, hoitoalaa sekä matkailu-, ravitsemusja talousalan tutkintoja. Toimipisteitä näillä kouluilla on eri puolilla Suomea. Aitoon koulutuskeskus toimii Pälkäneellä, Tampereella ja Ylöjärvellä. Ammattiopisto Luovilla on toimipisteitä 24 paikkakunnalla kautta maan. Bovallius-ammattiopiston toimipaikat sijaitsevat Laukaassa, Pieksämäellä ja Turussa. Lisäksi ammattiopistolla on alueellisia koulutusta järjestäviä

toimipisteitä. Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus toimii Järvenpään lisäksi Haminassa, Helsingissä, Jyväskylässä, Keravalla, Riihimäellä, Tampereella ja Tuusulassa. Keskuspuiston ammattiopisto opettaa Helsingissä, Espoossa, Hyvinkäällä, Järvenpäässä, Keravalla, Kirkkonummella, Lohjalla, Mäntsälässä, Porvoossa ja Vantaalla. Kiipulan ammattiopisto kouluttaa Janakkalassa, Forssassa, Hämeenlinnassa, Kouvolassa, Lahdessa, Riihimäellä, Tampereella ja Vantaalla. Pääosin ruotsiksi opettavan Optiman sijaintipaikkakunnat ovat Pietarsaari, Helsinki, Korsnäs, Kruunupyy, Länsi-Turunmaa, Porvoo, Raasepori, Uusikaarlepyy ja Vaasa. Opinnoissa pääpaino on tekemisessä. Teoria kulkee mukana työn ohessa. Lisäksi opiskelijoille tarjotaan henkilökohtaista ohjausta ja tukea niin opinnoissa kuin päivittäisessä elämässäkin. Ammatillista erityisopetusta järjestetään ammatillisten erityisoppilaitosten lisäksi yleisissä ammattioppilaitoksissa.

Lisätietoja ammatillisten erityisoppilaitosten koulutustarjonnasta löydät osoitteesta http://www.ammatillinenerityisopetus.ﬁ/koulutustarjonta/

Ensimmäiset valmistuivat ammattitutkinnosta Ensimmäisen kehitysvamma-alan ammattitutkinnon suorittaneet ovat valmistuneet Helsingin Diakoniaopistolta. Ammattitutkinto on tarkoitettu kehitysvamma-alalla jo toimiville työntekijöille ja soveltuu erityisesti työntekijöille, joiden tutkintoon ei ole kuulunut kehitysvamma-alan opintoja. Tutkinnon osia ovat muun muassa ammatillinen toiminta kehitysvamma-alalla, hyvinvoinnin, elämänhallinnan ja toimintakyvyn havainnointi ja arviointi sekä yksilöllinen tuki ja hoito. Valinnaisia osia ovat esimerkiksi tasa-arvoinen vuorovaikutus, kommunikointi ja yhteistyö perheen ja verkostojen kanssa. Tutkintotilaisuuksissa näytetään osaaminen aidoissa toimintaympäristöissä ja tehtävissä.

2/2011

KOULUTUS Teksti ja kuva Pia Kirkkomäki TAMPERE

itoon koulutuskeskuksen Tampereen Peltolammin toimipisteessä eletään hetki kerrallaan. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavalla linjalla opiskelee tällä hetkellä viisi opiskelijaa, joista yksi noudattaa työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan linjan opetussuunnitelmaa. Valmentava koulutus kestää opiskelijoilla 1–2 vuotta kunkin yksilöllisen tarpeen mukaan. Aamuisin Peltolammilla joustaa aikataulu. Kaikkien opiskelijoiden kyydit eivät sovi minuutilleen yhteen ja jokainen tulee paikalle, kun ehtii. Peruskoulun jälkeisten opintojen aloittamisessa jo koulumatkan kulkeminen vaatii taitoa. Ylöjärveläinen Teemu Keskinen käyttää koulumatkoihin päivittäin kaksi tuntia, sillä hän joutuu vaihtamaan matkansa aikana bussia. Matkustaminen ei myönteisesti elämään suhtautuvaa miestä harmita, onhan Peltolammilla aina häntä odottamassa kaksi hyvää kaveria. Peltolammin toimipisteessä opinnot sujuvat käytännön harjoituksissa. Ryhmä tekee paljon erilaisia asioita ja liikkuu yhdessä ihan Tampereen keskustassa asti. Päivien aikataulut ja suunnitelmat venyvät tilanteen mukaan. Syksyllä opintonsa aloittaneen Teemun mielestä koulun toiminnassa mukavia ovat esimerkiksi käynnit lähikirjastoon. Niiden aikana hän voi kaivella hyllyistä esille kiinnostavia lentokonekirjoja. Häntä innostavat myös opiskelijoiden viikoittaiset ruuanlaittohetket. Nuori on taitava varsinkin sipulin pilkkomisessa. – Tämä on hyvä koulu. Tylsiä puuhia ei täällä oikeastaan olekaan, mies kommentoi. Teemu Keskinen suunnittelee jatkavansa syksyllä uudessa kou-

Joustavasti kohti jatko-opintoja lussa. Hänen linjakseen saattaa valikoitua Aitoon kotityö- ja puhdistuspalveluiden linja. Koulutuskokeilu tulee näyttämään, kiinnostaako ala häntä tarpeeksi.

Koulu tutustuu opiskelijaan etukäteen Aitoon koulutuskeskuksen rehtori Taina Kihlström kuvaa helmi- ja maaliskuun olevan oppilaitoksessa aina ruuhka-aikaa, sillä hakulomakkeiden on oltava heillä perillä maaliskuun loppuun mennessä. Opiskelijat ovat siksi käyneet kevättalven kuukausina tutustumassa eri opintolinjoihin. Samalla koulun henkilökunta on puolestaan tutustunut heihin ja

pohtinut, millaista tukea kukin heistä mahdollisesti tarvitsee opinnoissaan. Itse paikkojen täyttäminen jatkuu vielä kevään täydennyshaun aikana. Tosiasia on, että tulijoita on paljon ja paikkoja niukasti. Etenkin työhön ja itsenäiseen elämään valmentavalle linjalle on ollut vaikea päästä viime vuosina. Aitoon erikoisuus on Ylöjärvellä Ylisen kuntoutuskeskuksessa osaston kanssa tiiviissä yhteistyössä toimiva linja, joka valmentaa opiskelijoita ammatilliseen koulutukseen. Koulu haluaa jo hakuvaiheessa tietää opiskelijasta paljon. Opiskelijan akateemisten taitojen lisäksi koulun henkilökunta kar-

toittaa hänen kyvykkyytensä toimia itsenäisesti. Henkilökuntaa kiinnostaa esimerkiksi se, miten opiskelija osaa tarttua toimeen ja miten hän osaa pyydettäessä lopettaa tekemisen. Opiskelijaryhmät pyritään kokoamaan sellaisiksi, että persoonat kohtaavat niissä rakentavalla tavalla. Pisteytyssysteemit eivät näissä valinnoissa toimi, vaan tulijoita katsotaan yksilöinä. Opintojen alettua syksyn tiukat viikot mennään kunkin opiskelijan kanssa mahdollisimman paljon häntä tukien. Jatkossa tukitoimia pyritään keventämään niin, että opiskelija kokee pärjäävänsä päivä päivältä itsenäisemmin.

Rehtori Taina Kihlström, opiskelija Teemu Keskinen, opettaja Sanna Lehvonen ja ohjaaja Pekka Tirkkonen kehuvat Aitoon koulutuskeskuksen Peltolammin toimipisteen tunnelmaa.

2/2011

KOULUTUS

Pauliina Holm viihtyy Luovin Tampereen yksikössä

Opiskelija Pauliina Holm ja opintoneuvoja Marjo Reunanen tutkivat valmentava ykkösen opintoihin liittyviä Internet-osoitteita.

Pauliina Holmin oma muotokuva kertoo olemisen ilosta, vaikka tulevaisuus mietityttääkin taiteilijaa aika ajoin.

Vahvuudet käyttöön Teksti ja kuvat Pia Kirkkomäki

nformaation kulkeminen opiskelijan vanhempien ja oppilaitoksen välillä on tär-

keää. Meiltä löytyy aina aikaa palaverille, sillä yhteydenpito palvelee opiskelijan etua. Vaikka saamme paljon tietoa paperilla, on informaation saaminen suoraan vanhemmilta todella hyödyllistä. Yhteistyö koulun, kodin ja muiden verkostojen kesken on ensiarvoisen tärkeää, jotta opiskelija saa opiskelustaan mahdollisimman suuren hyödyn, sanoo opintoneuvoja Marjo Reunanen Ammattiopisto Luovin Tampereen yksiköstä. Hän haluaa, että oppilaitoksessa päästään hyödyntämään opiskelijoiden sellaisia vahvuuksia, joista vanhemmilla tai muilla yhteistyötahoilla on parasta tietoa. Heikompia osa-alueita kompensoidaan tukemalla nuoren koulupolkua monin eri tavoin. Marjo Reunasen työnantaja Ammattiopisto Luovi on Suomen suurin ammatillinen erityisoppilaitos. Opiskelijoita Luovilla on 24 paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Tampereen yksikkö aloitti toimintansa viime elokuussa. Opiskelupaikkaa valitessa Marjo Reunanen kehottaa vanhempia miettimään tarkkaan, minkä verran nuori tulee tarvitsemaan

tukea. Silti vanhempien pitäisi myös uskoa lapsensa taitoihin ja antaa hänen löytää oman reittinsä kohti työelämää. – Jos oppilaitoksesta ei löydy opiskelijalle riittävästi tukea, voivat seuraamukset olla pitkälliset. Itseensä pettynyttä nuorta voi olla vaikea saada jatkossa motivoitumaan mistään. Koulutuskokeiluja Marjo Reunanen pitää erinomaisina tapoina tutustua puolin ja toisin. Nuori näkee, mitä oppilaitoksessa tehdään ja paikan henkilökunta voi puolestaan tutustua häneen etukäteen. – Kannattaa muistaa, että esimerkiksi puhtaanapitoa ja kiinteistönhuoltoa opiskelevat nuoret saavat koulutuksestaan paljon hyötyä, vaikka eivät juuri kyseiselle alalla työllistyisikään. Opinnoista löytyy välineitä arkeen, sosiaalisia verkostoja ja kykyä kohdata muita ihmisiä. Koulutuksen ensisijainen tavoite on kuitenkin aina työllistyminen. Opintoneuvoja on havainnut, että nuoret oppivat asioita kavereiltaan todella helposti. Sekä hyvät että huonot käytännöt leviävät porukassa. Vaikka oppilaitos vastaa opiskelijasta koulupäivän aikana, ei koulu voi puuttua siihen, mitä tapahtuu oppilaitoksen ulkopuolella. Siksi myös tässä tarvi-

taan monien tahojen yhteistyötä. Nykyopiskelijoita opintoneuvoja kuvaa taitaviksi. He osaavat hommansa, mutta tarvitsevat ohjausta esimerkiksi aikataulujen noudattamisessa tai käyttäytymisessä. Nämä nuoret myös tuntevat oikeutensa ihan eri tavalla kuin vanhemmat sukupolvet. Luovi on oikea paikka niille opiskelijoille, joille eivät tavallisten ammatillisten oppilaitosten tukitoimet ole riittäviä. Hakijoita on kuitenkin aloituspaikkoihin nähden vuosittain yli kaksinkertainen määrä. – Jatko-opintoihin pääsy peruskoulun jälkeen on helpottunut, vaikka ihan kaikille ei paikkaa löydykään. Nykyään myös vaikeavammaisille on entistä enemmän jatko-opiskelupaikkoja tarjolla, sillä heillekin voidaan järjestää riittävästi tukea, iloitsee opintoneuvoja. Valmentavan koulutuksen jälkeisiä jatko-opintopaikkoja ja mahdollisuuksia tutkintotavoitteiseen koulutukseen tarvittaisiin kuitenkin lisää. Ne hakijat, joille ei jostakin syystä heltiä koulutuspaikkaa Luovista, pyritään ohjaamaan muiden toimien ääreen. Se, millaisia vaihtoehtoja opinnoista karsiutuneella on, riippuu pitkälti hänen kotikunnastaan.

Tamperelainen Pauliina Holm lähtee aamuisin mielellään kouluun. Hän aloitti ammatilliseen perustutkintoon valmentavat opinnot Ammattiopisto Luovin Tampereen yksikössä syksyllä ja on nyt tyytyväinen. Peruskoulun jälkeen hän ehti olla vuoden toisaalla catering-alan opinnoissa, mutta huomasi, ettei kyseinen oppilaitos pystynyt järjestämään hänelle riittävästi tukea. Pauliina opiskelee valmentava ykkösellä, jossa panostetaan jatko-opintopaikan löytämiseen. Opiskelijoita on ryhmässä kahdeksan ja heidän kanssaan tekee töitä opettaja, kaksi ohjaajaa ja harjoittelija. Oppilaitoksen tilat Tampereen Yliopistonkadulla ovat helposti jäsennettävät ja tunnelma paikassa on leppoisa. Opintojen sisältö kiinnostaa Pauliinaa. Taide ja kultuuri, toimintakyvyn edistäminen, ammatinvalinta ja työelämän tuntemus sekä viestintä ja vuorovaikutus avautuvat opiskelijalla käytännön tekemisen kautta. Hän pohtii, mahtaisiko aloittaa artesaanilinjan opinnot Luovin Alavuden yksikössä, jossa hän on ollut jo koulutuskokeilussakin. Koulu on tuonut mukavan lisän myös Pauliina Holmin sosiaaliseen elämään. Hän on löytänyt linjalta kaksi hyvää kaveria, joiden kanssa voi viettää vapaa-aikaa ja jutella vaikka siitä, kuinka mahtava bändi on Sturm und Drang.

2/2011

KOULUTUS

Kansanopiston erityislinjalla Teksti Pia Kirkkomäki Kuvat Esa Melametsä YLIVIESKA

ohjanmaalla Ylivieskan kupeessa sijaitsevan Raudaskylän Kristillisen Opiston ruokala kuhisee eri-ikäisiä opiskelijoita. Syömässä käyvät vapaassa järjestyksessä myös opiston erityislinjan 17 opiskelijaa. Useimmilla heistä on aterian jälkeen odottamassa itsenäisesti hoidettavia töitä, kuten postinjakoa, ruokalan pöytien pyyhkimistä, oman luokkatilan siivousta ja paperien tuhoamista. Osa erityislinjan opiskelijoista odottelee vieraita Kytömäkinimisessä asuntolassa. Tarkoitus on kattaa kahvipöytä ja päästää vieraat maistamaan itseleivottuja herkkuja. Opettaja Laura Rissanen kertoo, että kansanopiston erityislinjan vahvuus on joustavuus. Ohjelma voidaan muokata kunkin

päivän tarpeisiin sopivaksi. Tärkeintä on, että linjan opiskelijat perehtyvät lukuvuoden aikana niihin asioihin, joita heidän henkilökohtaisiin opiskelusuunnitelmiinsa on kirjattu. Linjan opetussuunnitelma painottuu itsenäisen elämän perustaitoihin kuten ravitsemukseen, puhtaanapitoon, hygieniaan, yhteiskuntatietoon, rahankäyttöön, asiointiin, vuorovaikutustaitoihin ja vapaa-aikaan. Erityislinjalle tuleva opiskelija voi opiskella opistolla 1–4 vuotta henkilökohtaisten tavoitteidensa mukaan. Opetuksessa on huomioitu opiskelijoiden erilaiset taidot ja tarpeet. Ne seitsemän erityislinjan opiskelijaa, jotka lukevat, opiskelevat osan teoria-aineista omassa ryhmässään. Lukutaidottomat käyvät samat asiat läpi omassa porukassaan. Suurin osa opiskelijoista majoittuu asuntola Kytömäessä, jossa yläkerta on varattu naisille ja alakerta miehille. Opiskelijat pär-

Tiivis luokkatila täyttyy usein laulusta. Eturivissä istuvat Sini Lukkaroinen, Sanna Perttu ja Katri Puurunen. Takarivissä vasemmalta lähtien laulelevat Jussi Kurkela, Jukka Anttila, Maritta Pirnes, Jyrki Vuolaspuro ja Soile Karppinen.

Jyrki Vuolaspuro hakee erityslinjalta uutta potkua elämään.

2/2011

KOULUTUS

kasvetaan kohti itsenäisyyttä jäävät yöt ilman valvontaa. Hätätilanteita varten heille on varattu puhelin, jonka napin painalluksen päässä on aina päivystäjä. Majoitusta on tarjolla viikoilla ja viikonlopuiksi opiskelijat menevät omiin koteihinsa. Yöpyminen poissa vanhempien luota on aloittaville opiskelijoille suuri muutos ja kun siihen harjaantuu, opiskelijan itsenäistyminen on edistynyt aimo harppauksen. Osa opiskelijoista tulee opintoihin suoraan peruskoulusta. Osalla on takanaan monenlaisia vaiheita ja he haluavat etsiä opistolla suuntaa elämänmuutokselle.

Miettimisaikaa ja vaihtelua työtoimintaan Ryhmään kuuluu myös muutamia ulko-opiskelijoita, jotka kulkevat opistolle kotoaan päivittäin. Ylivieskalainen Jyrki Vuolaspuro asuu äitinsä seurana ja ajelee opistolle arkisin linja-autolla. Jyrki on tehnyt pitkän uran ylivieskalaisessa toimintakeskus Kipinässä. Oman alan tekemisen loputtua hän alkoi etsiä opiskelupaikkaa ja löysikin sen internetin kautta. Hän on tullut hakemaan opinnoista miettimisaikaa ja vaihtelua. Linjalla Jyrki viihtyy niin hyvin, että hän tulee maanantaina opistolle jo reilusti ennen päivän alkua. Illat miehellä kuluvat kotitalon pihassa ja omissa harrasteissa. Hän tekee lumitöitä tai leikkaa nurmikkoa. Myös kaappikellojen teko, pahkatyöt ja äidin auttaminen kotiaskareissa vievät aikaa. Tulevaisuudensuunnitelmiaan Jyrki Vuolaspuro miettii, eikä osaa edes sanoa, jatkaako opistolla vielä. – Minulla olisi vielä kaksi vuotta jäljellä. Opiskelu puuseppälinjalla voisi sen jälkeen kiinnostaa, mies jutustelee.

Avoimin mielin tulevaisuuteen Katri Puurunen puolestaan on tullut erityislinjalle suoraan peruskoulusta. Hän on viihtynyt

hyvin ja nauttinut päästyään ystävystymään muiden opiskelijoiden kanssa. Kesällä hän täyttää 18 vuotta ja sanoo sitten muuttuvansa nuoreksi aikuiseksi. Katri suunnittelee opiskelevansa erityislinjalla ehkä kolme vuotta. Sen jälkeen tulevaisuus tuntuu avoimelta. Siihen sisältynee muutto johonkin Suomen maakunnista, joista Katri luettelee vaivatta suurimman osan. Asunnokseen hän valitsee ensin vuokra-asunnon, mutta haluaa muuttaa sen jälkeen uuteen puiseen siniseen omakotitaloon. Vapaa-ajallaan opistolla Katri kuuntelee huoneessaan iskelmiä, poppia tai rokkia. Hän viihtyy myös muiden seurassa alakerran oleskelutiloissa. Luontoihmiseksi ja innostuneeksi uimariksi tunnustautuva Katri ei ole juurikaan ikävöinyt kotiin. Yhteydenpito Pyhännän Tavastkengällä asuviin vanhempiin hoituu lähinnä tekstiviestein, sillä tapaahan nuori heidät kuitenkin joka viikonloppu. Opinnoissa Katria miellyttävät kaikki akateemiset aineet eli englanti, äidinkieli, matematiikka, ympäristötieto ja uskontokasvatus. Myös kotitalous ja tietotekniikka ovat Katrin mielestä mukavia, mutta luovasta ilmaisusta hän ei pidä.

Sanna Perttu siivoaa säännöllisesti ryhmän oman luokan.

Opiskelemaan valintaleirin kautta Sekä Jyrki Vuolaspuro että Katri Puurunen ovat päässeet erityislinjalle opiskelemaan keväällä järjestetyn kolmipäiväisen valintaleirin kautta. Toiminnallisella leirillä opiskelijat ovat perehtyneet opiston alueeseen samalla, kun erityislinjan henkilökunta on tutustunut heihin ja katsonut, soveltuvatko he osaksi opiskelijaryhmää. Linjalla aloittavien uusien opiskelijoiden määrä vaihtelee vuosittain ja tulokkaille toimivat aina oppaina jatkavat opiskelijat. Myös konkarit käyvät joka kevät valintaleirillä. Leirillä ohjelmaan sisältyy

Katri Puurunen listaa huvikseen naisten nimiä.

2/2011

KOULUTUS opiskelijan haastattelu, kotitaloutta, retkeilyä ja tehtävärasteja pihamaalla. Vuosittain muutama hakijoista aina karsiutuu, mutta opiskelupaikan epäämiselle löytyy aina joku hyvä syy. Yksi tärkeä kriteeri opiskelijavalinnassa on se, että nuoren voi jättää asuntolaan yöksi ilman valvontaa. Viikot opistolla asuville opis-

kelu Raudaskylän Kristillisen Opiston erityislinjalla maksaa 385 euroa kuukaudessa. Se sisältää opiskelun ja majoituksen lisäksi ruuat sekä opintoretket. Opiskelumaksua voidaan alentaa vuosittain anottavan opintosetelirahan avulla. Yleisimmin alennus on muutamia kymmeniä euroja kuukaudessa.

Me Itse -yhdistys haluaa lisää aloituspaikkoja Me Itse ry on sitä mieltä, että on liian vähän sellaisia ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja, jotka sopisivat kehitysvammaisille nuorille. Jukka Anttila, Maritta Pirnes ja opettaja Laura Rissanen hengähtävät hetken.

Kehitysvammaisten nuorten on edelleen vaikea hakeutua tavallisiin ammatillisiin oppilaitoksiin. He eivät saa niissä riittävästi tukea oppimiseensa. Kehitysvammaiset nuoret haluavat erityislinjojen koulutukseen lisää vaihtoehtoja.

Jussi Kurkela odottelee päiväkahveja.

Eritysopetus kansanopistoissa • Syksyllä 2011 Suomen kansanopistoissa on tarjolla alkavia opintoja yhteensä 24 erityislinjalla. Mukana on etenkin itsenäisyyteen valmentavia opintoja. Lisäksi erityisopiskelijoille järjestetään esimer kiksi kädentaitoihin, luovaan ilmaisuun, musiikkiin ja tietoyhteiskuntaan liittyviä opintoja. Listaus opintolinjoista löytyy linkistä www.kansanopistot.fi/skybase/linjat.php valitsemalla aihepiirikohtaan erityisopetus. • Opintoseteli on opetushallituksen myöntämä avustus. Se on tarkoitettu aikuisopiskelun maksuja korvaavaksi järjestelmäksi vapaan sivistystyön vapaatavoitteisessa koulutuksessa. Avustuksen avulla voidaan alentaa opintomaksuja tietyiltä opiskelijaryhmiltä. Tällä erää opintoseteliavustusta voivat hakea ne opiskelijat, joilla on oppimisvaikeuksia. Lisäksi avustusta saavat anoa maahanmuuttajat, työttömät ja opiskelijat, joilla on alhainen pohjakoulutus.

Ammatillisen koulutuksen jälkeen kehitysvammaiset nuoret sijoittuvat usein suoraan työkeskuksiin. Jokaisen opiskelijan tulisi saada henkilökohtainen työhönvalmentaja, joka auttaa löytämään sopivan työpaikan. Työpaikka voi lopulta olla myös työkeskus, mutta työkeskus ei saa olla automaattinen ja ainoa vaihtoehto. Me Itse ry:n näkemyksiä koulutuksesta, työstä ja toimeentulosta voi lukea yhdistyksen Köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan ohjelmasta. Ohjelma julkaistiin viime vuoden lopulla. Puheista tekoihin -niminen ohjelma löytyy osoitteesta http://www.kvtl.ﬁ/ﬁ/me-itse/ etusivu/

2/2011

KOULUTUS

Oppisopimuskoulutus sopii kehitysvammaiselle Ruuanlaitto on Ulla Korhosen mielipuuhia.

Kehitysvammaisen henkilön pätevöityminen ammattiin oppisopimuskoulutuksen avulla yleistyy. Oppisopimuspesti toimii hyvänä linkkinä ammatillisen koulutuksen ja työelämän välissä. Näin vakuuttaa perheterapeutti, kuntoutuksen erikoislääkäri ja perheyrityksen johtaja Markku Nyman. Teksti Pia Kirkkomäki Kuvat Esa Melametsä REISJÄRVI

ppisopimuskoulutus on joustava järjestelmä, joka antaa kehitysvammaiselle työntekijälle mahdollisuuden kypsyä rauhassa valitsemalleen alalle. Sen tulee olla osa kuntoutuksen katkeamatonta palveluketjua. Pelkkä asumispalveluiden järjestäminen aikuiselle kehitysvammaiselle ei riitä. Markku Nyman on ollut yhteistyökumppaneidensa rinnalla käynnistämässä oppisopimuskoulutuksia Reisjärvelle, Kajaaniin ja Ouluun. Toimintaa alkanee ensi syksynä myös Rovaniemellä ja Nyman toivoo mallin leviävän nopeasti muuallekin. Hän korostaa, että kehitysvammainen henkilö on motivoitunut ja luotetta-

va työntekijä. – Ani harvoin työntekijä on poissa työstään laiskuuden tai krapulan takia, Nyman ilmoittaa. Ensimmäinen Markku Nymanin käynnistämä oppisopimuskoulutus alkoi vuonna 2009 yhteistyössä Kalajokilaakson aikuiskoulutus- ja oppisopimuskeskuksen kanssa. Lääkäri oli mukana kehittämistyössä vetämiensä Kainuun Hoivataito Oy:n ja Palvelukoti Rantaniemen edustajana. Kala- ja Pyhäjokilaakson alueelta valittiin noin 40 hakijan joukosta kuusi kehitysvammaista suorittamaan matkailu-, ravitsemusja talousalan tutkintoa. Koulutettavien työnantajiksi ryhtyivät muun muassa ReisjärMarkku Nyman luottaa oppisopimuskoulutuksen vetovoimaan. Hän korostaa työnantajien sosiaalista vastuuta.

2/2011

KOULUTUS ven kristillinen opisto ja Hotelli Susisaari. Reisjärven kunta ja seurakunta eivät lähteneet hankkeeseen mukaan. Samanlainen tilanne tuli eteen Kajaanissa, missä kaikki työpaikat Ammattiopisto Luovin oppisopimuskoulutettaville löytyivät yksityiseltä sektorilta. Markku Nyman kuvaa, että oppisopimuskoulutus kehittää opiskelijan henkilökohtaista vastuuta ja vaatii koulutettavalta paljon. Hän myös kehuu, että ensimmäisen opiskelijaryhmän jäsenet ovat selviytyneet koulutuksestaan hyvin. Kahden keskeyttäneen tilalle on löytynyt nopeasti uudet motivoituneemmat opiskelijat. Opiskelijat ovat olleet innostuneita siitä, että he saavat maaliskuun 2011 alusta tienata jopa 687,74 euroa kuukaudessa menettämättä eläke-etuuttaan. – Kehittämisen paikka olisi Kelan kirjebyrokratiassa, jonka tulkitseminen tuottaa vaikeuksia niin vammattomalle kuin kehitysvammaisellekin. Kirjeistä pitäisi kehittää selkokieliset versiot, Nyman huomauttaa.

Palvelukoti Rantaniemen keittiössä työskentelevät oppisopimuskoulutettavat Mari Heinonen, Ulla Korhonen sekä Ammattiopisto Luovin opiskelija HannaLeena Kangastie. Luovin ammatilliseen erityisopetukseen valmentavan linjan toimitilat ovat palvelukodin alakerrassa.

Valmistuminen häämöttää jo Mari Heinonen on 21-vuotias opiskelija, joka valmistuu oppisopimuskoulutuksen kautta tänä keväänä matkailu-, ravitsemusja talousalan osaajaksi. Hän kävi peruskoulun jälkeen Reisjärven kristillisellä opistolla yhden vuoden erityislinjaa ja pääsi sitten aloittamaan opistolla oppisopimuskoulutettavana. Eniten Mari Heinosta ovat kiinnostaneet koulutuksessa keittiötyöt. Ruuanlaitto ja etenkin keittojen tekeminen ovat hänestä mielekästä puuhaa. Opistolla hän on suorittanut vaatehuollon ja siivouspalvelun työt ja on nyt tekemässä opintojensa viimeistä, keittiötöitä sisältävää jaksoa, asuinpaikassaan Palvelukoti Rantaniemessä. Mari Heinonen ei ole vielä varma, työllistyykö hän jatkossa-

kin Reisjärven kristilliselle opistolle. Elämänmuutoksia nuorella on kuitenkin luvassa, sillä hän jättää kesällä Palvelukoti Rantaniemen yksiön ja muuttaa Reisjärven keskustaan Kehitysvammaisten Palvelusäätiöltä vuokraamaansa yksiöön. Oppisopimuskoulutuksessa tienaamaansa rahaa hän on jättänyt säästöön ja aikoo hankkia sillä ainakin puhelimen ja vaatteita. Palvelukoti Rantaniemessä on keittiötöissä toinenkin opiskelija, 18-vuotias Ulla Korhonen. Hän on lähtöisin Kuopiosta ja suorittanut oppisopimuskoulutuksensa vaatehuollon ja siivouksen jaksot Hotelli Susisaaressa. Jatkossa hän saattaa hyvinkin työllistyä joko Hotelli Susisaareen tai Palvelukoti Rantaniemeen, jossa hän myös

asuu opiskelun aikana. Leipominen ja ruuanlaitto ovat Ulla Korhosen mielipuuhia ja hänkin on saanut koulutuksen aikana jonkin verran rahaa säästöön. Yksi asia on Mari Heinosen ja Ulla Korhosen tulevaisuudessa ihan varma. Kun he ovat saaneet suoritetuksi ammattitutkintonsa, molemmat juhlivat kotiväkensä kanssa nautiskelemalla kunnon kakkukahvit.

Yleistä lisätietoa oppisopimuksesta http://www.oppisopimus.net/ html/yleista.html

2/2011

KOLUMNI

Kuva: Laura Vesa

Uusia voimia ja uudistuksia

Jyrki Pinomaa Tukiliiton puheenjohtaja

iittohallitus valitsi helmikuun kokouksessaan Risto Burmanin Tukiliiton uudeksi toiminnanjohtajaksi. Tervetuloa joukkoomme Risto! Perustehtävämme on kehitysvammaisen ihmisen ihmisarvon ja perusoikeuksien toteutuminen ja perheiden tukeminen. Tukiliitossa tätä tehtävää toteuttaa palkattuna henkilöstönä yli viisikymmentä äärimmäisen sitoutunutta osaajaa ja tämän porukan taustatukena on koko maan kattava, lähes kahdensadan paikallisen yhdistyksen, neljäntoista tukipiirin ja niiden yhteensä lähes 18.000 asiantuntevan jäsenen joukko. Yhdessä meitä on paljon! Riston tarkempi esittely löytyy toisaalla tässä lehdessä. Uuden toiminnanjohtajan lisäksi uusia työntekijöitä on aloittanut mm. aluekoordinaattoreina ja projekteissa. Myös uusien alkaviin projekteihin haetaan uutta väkeä. Tervetuloa kaikille teille jo aloittaneille ja kohta aloittaville, kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen!

Yhteisessä liitossamme on myös paljon muuta uutta Tukiliiton uudistetut nettisivut avautuivat alkuvuodesta. Sivujen ulkoasua on selkeytetty ja tietoa jäsennetty käyttäjien kannalta helpommin löydettäväksi ja luettavaksi. Esimerkiksi tapahtumista eri puolilla Suomea on koottu

tietoa helppolukuiseen kalenterimuotoon ja osaan niistä voi kätevästi ilmoittautua suoraan nettisivuilla asianomaisen tapahtuman kohdalla. Uutuutena avau tuu sivuille myös verkkokauppa. Nettisivuihin kannattaa nyt käydä tutustumassa. Siellä on koottuna runsaasti hyödyllistä tietoa meidän kaikkien käytettäväksi. Uusi, viime liittokokouksen vuosille 2011–2016 hyväksymä strategia määrittelee kolmeksi toimintamme kärjeksi kansalaisjärjestönä toimimisen, vaikuttamistoiminnan ja asiantuntijuuden. Näille kullekin toiminnalle on liittohallituksen tammikuun kokouksessa vahvistettu koko strategiakaudelle ulottuvat ohjelmakokonaisuudet. Nämä ohjelmat tuotettiin viime syksyn kuluessa, tiiviillä aikataululla kentän edustajista muodostettujen ohjelmaryhmien työn pohjalta. Lämmin kiitos kaikille tässä ohjelmatyössä uurastaneille! Teitte ansiokasta työtä. Näihin ohjelmiin on linjattu päämäärämme osatavoitteineen seuraaviksi kuudeksi vuodeksi. Myös kaikki tämä on luettavissa uusilta nettisivuiltamme. Tukiliiton toimintojen lisäksi myös henkilöstö on organisoitu uudelleen, uuden strategian mukaisesti kolmelle ohjelmatoiminnan lohkolle. Näitä vastuullisina luotsaavat asiantuntijuustoiminnan päällikkö Mari Saarela, kansalaistoiminnan päällikkö Oili

Jyrkämä ja vaikuttamistoiminnan päällikkö Jutta Keski-Korhonen. He yhdessä viestintäpäällikkö Tupu Sammaljärven ja toiminnanjohtaja Risto Burmanin kanssa muodostavat uuden viisijäsenisen Tukiliiton johtoryhmän, joka vastaa toimintojen johtamisesta ja liiton taloudesta. Myös toimikuntarakennetta uudistetaan. Liittohallitus on päättänyt viime syksyn positiivisten ohjelmatyön kokemusten perusteella koota kullekin kolmelle ohjelmatoiminnan lohkolle kentän edustajista laajapohjaisen toimikunnan, joka mahdollistaa toiminnalle jäsenistön laajan ja monipuolisen strategiaohjauksen. Nämä toimikunnat kokoontuvat 1–2 kertaa vuodessa työpajoihin, joihin osallistuu myös toimintalohkon työntekijöitä. Toimikuntiin pyydetään par’aikaa tukipiireiltä ehdotuksia ja niiden työ käynnistyy vuoden jälkipuoliskolla. Tavoitteena kaikella tällä on tiivistää ja parantaa liiton kentän ja liiton palkatun työvoiman yhteistyötä. Siis yhdessä ja yhteistyössä kohti yhteistä päämäärämme. 50-vuotisjuhlavuotemme on täydessä käynnissä monine erilaisine alueellisine ja paikallisine tapahtumineen ja tempauksineen. Tutkailkaa tapahtumakalenteria ja poimikaa sieltä itsellenne sopivimmat ja osallistukaa. Tapaamisiin!

2/2011

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuja Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on vuodenvaihteessa julkaistuissa tuoreissa ratkaisuissaan ottanut kantaa myös kehitysvammaisen henkilön oikeuksien kannalta merkityksellisiin aiheisiin.

ahdessa julkaistussa ratkaisussa apulaisoikeusasiamies katsoi kantelun kohteena olleiden kaupunkien laiminlyöneen velvollisuuksiaan erityishuolto-ohjelman tarkistamisen ja palvelusuunnitelman tekemisen yhteydessä. Sekä palvelusuunnitelman että erityishuolto-ohjelman laatimis- ja tarkistamisvelvollisuus perustuvat lakiin. Ylimmän lainvalvojan selkeitä ratkaisuja voidaankin pitää tervetulleina. Palvelusuunnitteluun liittyvien ratkaisujen lisäsi apulaisoikeusasiamies on vastikään ottanut kantaa muun muassa vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalveluiden hintarajoituksiin sekä takautuvina määrättyihin asiakasmaksuihin.

Erityishuolto-ohjelma on tarkistettava Tampereen kaupunkia koskevassa ratkaisussa (28.12.2010 Dnro 1518/4/09) apulaisoikeusasiamies katsoi, että kaupungin sosiaalitoimi laiminlöi kehitysvammalain mukaisen erityishuolto-ohjelman laatimisvelvollisuutta, kun se ei ollut lapsen hoitomuodon muuttuessa tehnyt uutta arviointia lapsen toimintakyvystä. Kysymys oli autistisen ja keskivaikeasti kehitysvammaisen lapsen palveluiden järjestämisestä. Hänelle vuonna 2006 tehty päätös erityishuolto-ohjelmaksi ei ollut enää ajan tasalla ja kuntayhtymän purkautumisen johdosta hänen palvelunsa järjestettiin toisin kuin aiemmin. Apulaisoikeusasiamies kiinnitti ratkaisussaan erityisesti huomiota siihen, että lapsen palveluntarve voi muuttua nopeastikin

ja erityishuolto-ohjelman tarkistustarve ajankohtaistuu aina palveluntarpeen muuttuessa. Apulaisoikeusasiamies painotti ratkaisussaan, että ohjelmaan tulee kirjata kaikki erityishuollon toteuttamiseksi tarpeelliset palvelut ja se on mahdollisuuksien mukaan laadittava yhdessä asianosaisen, hänen holhoojansa ja muun huoltajan kanssa ja ohjelman laadinnassa on huomioitava mahdollinen palvelusuunnitelma.

asiakaslain nojalla kuuluva selvitysvelvollisuus on laajempi kuin hallintolaissa säädetty neuvontavelvollisuus ja sisältää myös velvollisuuden ohjata asiakasta tarvittaessa hakemaan hänelle sopivampaa tai tarkoituksenmukaisemmin järjestettyä palvelua tai tukitoimea. Tämä tarkoituksenmukaisuus tai sopivuus voi sisältää myös asiakkaan oikeuden maksuttomana järjestettyyn palveluun.

Vantaa laiminlöi palvelusuunnitelmien laadintaa

Kuljetuspalveluiden kustannukset

Toisessa ratkaisussa (21.10.2010 Dnro 2855/4/10) kysymys oli Vantaan kaupungin laiminlyönnistä laatia vammaiselle henkilölle palvelusuunnitelma. Apulaisoikeusasiamies totesi asiassa, että vaikeavammaisella henkilöllä on erityinen tarve ja toisaalta myös lakiin perustuva oikeus saada itseään koskeva palvelusuunnitelma laadituksi. Apulaisoikeusasiamies otti ratkaisussaan kantaa myös palvelusuunnitelman sisältöön. Hänen näkemyksensä mukaan palvelusuunnitelmasta olisi ilmettävä asiakkaan elämäntilanne, yksilölliset olosuhteet ja erityistarpeet, se mitä palveluja ja tukitoimia on mahdollisesti käytettävissä sekä riittävällä tavalla yksilöity kuvaus vammaisen henkilön palvelujen toteutuksesta. Ratkaisussa myös todetaan, että palvelusuunnitelmaan kirjattuja seikkoja ei tulisi ilman perusteltua syytä sivuuttaa vaikeavammaista henkilöä koskevassa päätöksenteossa. Saman ratkaisun yhteydessä apulaisoikeusasiamies totesi, että viranomaiselle sosiaalihuollon

Apulaisoikeusasiamiehen 31.12.2010 antama ratkaisu (Dnro 469/4/09) koski vaikeavammaiselle henkilölle vammaispalvelulain nojalla myönnettävien matkojen kilometrirajoituksia ja hintakattoja. Kantelun tehnyt Kynnys ry oli huomioinut, että kuntaliitosten yhteydessä joissakin kunnissa oli ryhdytty käyttämään hintakattoja tai kilometrirajoituksia rajoittamaan vaikeavammaisten henkilöiden kuljetuspalveluiden käyttöä. Apulaisoikeusasiamies katsoi, ettei vaikeavammaisen henkilön oikeutta vammaispalvelulain mukaisiin kuljetuspalveluihin voida tosiasiallisesti kaventaa asettamalla kustannuksille yläraja. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan kunnan mahdollisesti asettamat euromääräiset ylärajat kuljetusmatkan korvaukselle eivät saa estää yksilöllistä tarveharkintaa. Yksilöhuollon päätöksenteossa on huomioitava, että vaikeavammainen henkilö saa toteutettua vammaispalveluasetuksesta ilmenevät oikeutensa esimerkiksi tavanomaisiin virkistäytymis-

matkoihin tai vammaispalvelulain tarkoittamiin työ- ja opiskelumatkoihin.

Asiakasmaksun takautuva voimaantulo Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin 26.10.2010 antaman ratkaisun (Dnro 3199/4/ 09) mukaan sosiaalihuollon asiakkaan asiakasmaksun takautuva voimaantulo oli vastoin asiakasmaksulakia. Tapauksessa kunta oli päättänyt uuden asiakasmaksun takautuvasta voimaantulosta. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies vahvisti ratkaisussaan oikeuskäytännössä jo aiemmin esitetyn näkemyksen, jonka mukaan asiakasmaksulain mukaisia asiakasmaksuja ei voida määrätä tai muuttaa takautuvasti, ellei päätös perustu asiakkaan antamiin virheellisiin tietoihin.

Yli 4000 kantelua vuodessa Eduskunnan oikeusasiamiehelle tuli oikeusasiamiehen toimiston mukaan vuonna 2010 lähes 4100 kantelua, mikä on noin 200 kantelua vähemmän kuin vuonna 2010. Lisäksi oikeusasiamies käynnisti yli 60 tutkimusta omasta aloitteestaan. Vuoden 2010 aikana sosiaalihuollosta kanneltiin yli 500 kertaa ja terveydenhuollosta tuli noin 450 kantelua. Kaikki kantelut johtivat yhteensä 50 huomautukseen, ja moittivan tai ohjaavan käsityksen oikeusasiamies esitti 666 tapauksessa, mikä on yli 19 prosenttia viime vuonna tehdyistä ratkaisuista. Eduskunnan oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuihin on mahdollista tu-

2/2011

K A I K K I E N

K tustua kokonaisuudessaan oikeusasiamiehen toimiston verkkosivuilla osoitteessa www.oikeusasiamies.ﬁ Sampo Löf-Rezessy lakimies Kehitysvammaisten Tukiliitto

Kenen asioita eduskunnan oikeusasiamies käsittelee? Oikeusasiamies ja apulaisoikeusasiamiehet valvovat viranomaisten toiminnan laillisuutta pääasiassa tutkimalla oikeusasiamiehen toimistoon tulevia kanteluita. Kantelun voi tehdä kuka tahansa kirjoittamalla kantelun itse vapaamuotoisesti tai käyttämällä kantelulomaketta, joka löytyy eduskunnan oikeusasiamiehen internet-sivuilta http://www.oikeusasiamies.fi. Yli viisi vuotta vanhaa asiaa tai asiaa, joka on tuomioistuimessa vireillä, oikeusasiamies ei yleensä tutki. Eduskunnan oikeusasiamies ei ole muutoksenhakuelin, joka voisi muuttaa tai kumota viranomaisten tai tuomioistuinten ratkaisuja taikka määrätä vahingonkorvauksia maksettavaksi. Oikeusasiamiehen ei liioin ole mahdollista puuttua siihen, miten viranomainen on käyttänyt sille lain mukaan kuuluvaa harkintavaltaa, jos harkintavaltaa ei ole ylitetty tai käytetty väärin. Tilanteessa, jossa oikeusasiamies on pitänyt kantelun kohteena ollutta menettelyä lainvastaisena voi oikeusasiamiehen ratkaisu kuitenkin vaikuttaa samankaltaisten asioiden ratkaisuun ja lain tulkintaan jatkossa.

Rippikoulu kaikille ”Totuuden Henki johda sinä meitä” – tämä Sakari Topeliuksen runoilema virsi 484 tuli jo alakoulussa minulle tutuksi. Juuri tästä virrestä pidin, sillä fanitin Topeliusta jo kouluaikoina. Olin 8-vuotias, kun koulumme teki kevätretken Topeliuksen lapsuuskotiin Uuteenkarlepyyhyn. Tuon retken jälkeen muistelin pitkään suurta taloa, sen kauniita huoneita ja erityisesti valtavan suurta valkoista huvimajaa Sakari Topeliuksen lapsuuskodin pihapiirissä. Kun aikuisena olen käynyt samassa pihassa, oli huvimaja pienentynyt. Syy siihen, miksi pidän Sakari Topeliuksen kirjoituksista, lienee tuo vuosikymmenien takainen keväinen luokkaretki. Topeliuksen kirjoittamat laulut ”En etsi valtaa loistoa”, ”Varpunen jouluaamuna” ja tuo ”Totuuden Henki” -kouluvirsi ovat olleet pitkään minulle rakkaita. Topeliuksen ajoista koulunkäynti on muuttunut. Ja hyvä niin! Onneksi ketään ei nykyään vapauteta oppivelvollisuudesta niin kuin tehtiin vielä Tukiliiton perustamisen aikoihin 50 vuotta sitten. Hyvä, että nyt on jokaiselle oppimisen oikeus. Nyt myös rippikoulu kuuluu kaikille. Rippikoulu kaikille! Kirkko kaikille! Jokaisella on oikeus kasteopetukseen. Mitään terveys- tai muita rajoituksia ei Jeesuksen antamassa kaste- ja lähetyskäskyssä ole. Jeesus sanoo: ”Menkää ja tehkää KAIKKI kansat minun opetuslapsikseni – kastakaa ja opettakaa”. RUKOUS: Hyvä Jumala kiitos oppimisen oikeudesta. Anna Totuuden Hengen johtaa päättäjiä niin, että jokaisella olisi ihmisarvoinen elämä. Kiitos pääsiäisen ilosta ja valosta. Amen

Leena Luokkamäki kehitysvammaistyön pastori Etelä- ja Keski-Pohjanmaan erityishuoltopiirien hengellinen työ

2/2011

Suomeen tarvitaan omaishoitoa kevyempi vaihtoehto, esimerkiksi omaisavustajajärjestelmä.

anhempien tai toisen vanhemman kehitysvamma tai oppimiseen liittyvät vaikeudet eivät aina välttämättä erityisemmin vaikuta lapsen asemaan. Tiivis ja tukeva läheisverkosto sukulaisineen ja tuttavineen sekä vanhempien ja ammattilaisten väliset luottamukselliset suhteet tukevat merkittävästi vanhemmuutta. Toisinaan lapset kuitenkin joutuvat jo varsin varhain ottamaan vastuun itsestään ja tukemaan myös vanhempiaan. He kohtaavat elämänsä aikana monenlaisia luovia ratkaisuja ja psyykkisiä voimavaroja vaativia tilanteita. Huolenpitovastuu vanhemmista voi olla hyvin raskasta. Tehtävä ei helpotu vanhempien ikääntyessä.

Vaikeita kysymyksiä

Omaisensa palvelujen pariin saattaville on voitava taata turvallinen mieli palvelujen toimivuudesta ja hyvästä huolenpidosta. Sopivasti tuettu asuminen on yksi tärkeimmistä asioista. Kuva: Riina Johansson/Vastavalo.fi

Oppimiseen liittyvistä vaikeuksista kärsivistä vanhemmistaan huolehtivien lasten asemaa ei maassamme ole tutkittu. Kansainvälisestikin lapsen näkökulma edustaa hyvin marginaalista tutkimusaluetta. Keskustelut erään kehitysvammaisista vanhemmistaan huolehtivan, nyt jo keski-ikäisen henkilön kanssa pysäyttivät vaikeiden kysymysten eteen: Miten hoitaa ylivilkasta, neuroottista vanhusta? Mitä tekee ADHD ja dementia? Miten hoitaa vanhemman masennusoireita? Mitä tehdä kun vanhemmalle esitetyt ratkaisuvaihtoehdot eivät mene perille, ja vanhempi saattaa näistä jopa pelästyä. Miten toimia, kun monet viralliset asiat, kuten Kelan toiminta, ovat vanhemmalle täyttä hepreaa? Entä sitten, kun hän ei enää osaa pitää yllä minkäänlaista järjestystä? Vanhemmat eivät ehkä koko elämänsä aikana ole halunneet ottaa vastaan virallista apua. Palvelurakenteesta ei tunnu löytyvän sopivaa, tuettua asumismuotoa.

Heikkoja tukirakenteita Maassamme keskustellaan ikään-

2/2011

tyvien ihmisten hoidosta. Kovin paljon konkreettista, uutta toimintaa tämä keskustelu ei ole synnyttänyt. Vanhusten laitoshoitopaikkojen vähentäminen, laitosten purku ja samanaikainen hoitopaikkojen puute sekä kuntatalouden – muun muassa kotipalveluissa konkretisoituvat – säästöpaineet jättävät osan ikäihmisistä palveluitta, vain heikkojen tukirakenteiden varaan tai omaisten vastuulle. Omaisten tai ikääntyvien ihmisten mielipidettä ei ehditä kyselemään tai mielipiteiden huomioiminen on jäykässä palvelurakenteessa mahdotonta. Osa omaisista on valmis huolehtimaan perheenjäsenistään,

Toinen kysymys liittyy varsin yleiseen pätkätyöläisyyteen. Onko pätkätöitä tekevä tai työtön lähiomainen ainoa, jolla on mahdollisuus osallistua omaistensa hoitoon ja odotetaanko juuri häneltä tällaista roolia? Taloudellisesti kannattelevat, joustavat ja pitkäjänteiset tuen muodot tuovat turvallisuutta. Omaisen pienet tulot ja huolenpitoa tarvitsevien vanhempien varattomuus on erityisen huono yhdistelmä. Omaiset avustavat usein lääkäri- ja kuntoutuskäynneillä. Tällainen toiminta mahdollistuisi laajemmin työelämäjoustoilla ja taloudellisella tuella. Tarvitaan omaishoitoa kevyempi vaihto-

Huoli ikääntyvästä voi olla iso kehitysvammaisista aikuisista lapsistaan, kehitysvammaisista si saruksistaan ja ikääntyvistä kehitysvammaisista vanhemmistaan. Kaikille tällainen huolenpitotyö ei ole mahdollista tai hei eivät sitä halua – monista eri syistä – tehdä. Heille, jotka omaisistaan haluavat huolehtia, on taattava nykyistä paremmat edellytykset. Omaisensa palvelujen pariin saattaville taas on voitava taata turvallinen mieli palvelujen toimivuudesta ja hyvästä huolenpidosta.

Työ ja huoli Edellä esitetyn esimerkin pohjalta ei ole vaikea hahmottaa sitä, että huolenpitovastuussa oleva omainen on monenlaisen tuen tarpeessa. Erityisen iso kysymys on työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. On hyvin ymmärrettävää, että töissä käynti ja samanaikainen, vuosia kestävä huoli omaisesta ja hänen tukemiseensa tarvittavat käytännön toimet voivat uuvuttaa. Jäykkä ja alibudjetoitu omaishoidontuki ei riitä kompensoimaan työstä poissaolosta johtuvia ansiotulon menetyksiä.

ehto, esimerkiksi omaisavustajajärjestelmä.

Vastuun jakamisesta Yhteiskunnassamme arvioidaan huolenpitovastuussa oleva ja lopulta ehkä uupuva omainen helposti psykiatrisin kriteerein. Mikäli resursseja on, voi hän saada tuekseen terapiaa. Arvelisin, että hän saa helposti vain masennukseen tarkoitetun lääkehoidon. Kuka ehtisi miettimään, mitä omainen konkreettisesti tarvitsisi ja järjestämään tämän pohdinnan tulokseen perustuvan toimivan ja tukevan palveluverkoston? Tarvittavat toimet voisivat olla hyvin konkreettisia: taloudellinen mahdollisuus huolenpitoon, joustava työelämä, mahdollisuus lepoon ja virkistykseen, henkinen tuki ja kannustus sekä käytännönläheisiä esityksiä vastuun jakamisesta ja tarvittavien palvelujen rakenteesta, määrästä ja laadusta. Aila Kantojärvi Kirjoittaja toimi tutkijana Tukiliiton Enemmän otetta ja osallisuutta -projektissa (2006–2009) sekä Mieli myllertää -projektissa (2005–2008).

Löydä ja tapaa kavereita verkossa

www NDYHULSLLUL ¿ Kaveripiiri on tapaamispaikka verkossa kehitys- ja puhevammaisille. Siellä voi jutella, tavata uusia ihmisiä ja viestiä kuvilla ja kirjoittamalla. Kaveripiiri avataan 1.4.2011.

KURSSI KEHITYSVAMMAISILLE DIABEETIKOILLE JA HEIDÄN LÄHEISILLEEN

Diabetesliitto järjestää yhteistyössä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kanssa:

Diabeteskurssi 16–40-vuotiaille omatoimisille, itsenäistyville kehitysvammaisille tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoille ja heidän läheisilleen 29.8.–2.9.2011 Diabeteskeskuksessa Tampereella. Kurssi toteutetaan RAY:n tuella. Omavastuu on 60 euroa/kurssilainen.

Lisätietoja kurssista ja kurssille hakeutumisesta: vastaava diabeteshoitaja Kati Hannukainen p. 03 2860 307 tai kurssisihteeri Pirkko Toivonen p. 03 2860 315 Diabeteskeskus, Kirjoniementie 15 33680 Tampere

2/2011

Teksti Pia Kirkkomäki Kuvat Veikko Somerpuro HELSINKI

ika eli Mikael Ruhl on kolmivuotias määrätietoinen helsinkiläinen. Hän työntää potkumoponsa liikkeelle ja hörppää samalla maitoa pullostaan. Pojan mielestä on kiintoisaa, kun kotiin ovat tulleet uudennäköiset täti ja setä käymään. Mikaelin äiti Monica Björkell-Ruhl ja isä Rafael Ruhl kommunikoivat keskenään englanniksi, joka on isän äidinkieli. Mikaelin kanssa molemmat vanhemmat käyttävät kuitenkin

Monican äidinkieltä ruotsia, jotta poikaa aktivoitaisiin puhmaan mahdollisimman johdonmukaisesti yhdellä kielellä. Nyt hänellä onkin jo hallussaan muutama ruotsinkielinen sana. Lisäksi Mika ymmärtää noin 20 tukiviittomaa. Äiti on kokeillut hänen kanssaan myös esinekommunikaatiota. Mikaelilla on monta diagnoosia. Vanhemmat eivät tiedä maailmassa olevan toista lasta, jolla olisi diagnoosina perinnöllinen osittainen trisomia 3 ja osittainen monosomia 18. Haasteita vanhemmilla riittää, sillä ihanalla vesselillä on myös sydänvika, epilepsia, kuulovamma, näkövamma ja astma. Uniongelmat ovat nyt pääosin ratkenneet, sillä Mika sai käyt-

töönsä rauhoittavan ja aisteja stimuloivan pallopeiton. Haastavaa käytöstä pojalla on paljon. Raivokohtauksia perheessä nähdään useita päivässä. Vanhemmat ovat kokeilleet raivareiden välttämiseksi monenlaisia keinoja. Nyt perhe on aloittamassa vuorovaikutusta vahvistavaa theraplay-terapiaa, jos perheneuvola myöntää sitä heille. Mika käy puheterapiassa ja on hakenut Kelalta vuoden tauon jälkeen myös fysioterapiaa. Kotona vanhemmat yrittävät pitää Mikaelin tasaisella tuulel-

la. Jos joku pieni juttu kuitenkin laukaisee raivon, alkaa Mika kynsiä, potkia ja lyödä vanhempiaan. Silloin Monica ja Rafael katsovat, ettei hän loukkaa itseään tai riko ympäristöä. Samalla he saavat sitten itse naarmuja ja mustelmia. Potkumopo kaartaa keittiöön, josta pikkumies nappaa saaliikseen klementiinin. Hän yrittää nakertaa hedelmää kuoren läpi ja vanhempien on huijattava se häneltä pois. Onneksi rauhallinen asenne ja niksit ovat heillä hallussa.

Mikaelin vanhemmat tarvitsevat sitkeyttä

Mikael on rakastettava nassikka silloin, kun asiat menevät niin kuin hän haluaa.

2/2011

Veikeä poika käväisee Monica-äidin sylissä.

Sen lisäksi, että Mikan moninaisten terveysasioiden hoitamiseen uppoaa aikaa varsinkin äidillä, on perhe törmännyt palveluviidakon moninaisuuteen. Välillä varsinkin isästä tuntuu, että he käyvät jatkuvaa kamppailua Suomen Kelaa ja Helsingin kaupunkia vastaan. Isää ihmetyttää varsinkin se, että pojan tärkeät varhaisvaiheet ja herkkyyskaudet tuntuvat kuluvan lähinnä erilaisten anomusten täyttämiseen. Terapiat vaativat kasoittain paperia ja monenlaisia mutkia. Käytäntöön päästään kiinni hitaasti. Äiti on aidosti huolissaan, sillä pojan terveystietoja ei ole koottu kattavasti mihinkään. Mikalla on ollut monta leikkausta ja häntä ovat hoitaneet kymmenet lääkärit. Monican osaksi on jäänyt kokonaistilanteen seuraaminen ja lääkäreiden informoiminen Mikaelin lääkitykseen ja muihin elintärkeisiin asioihin liittyvistä yksityiskohdista. Läheltä piti -tilanteita on sattunut nimenomaan siksi, ettei informaatio kulje ammattilaiselta toiselle. Äiti venyy ja omaksuu tietoa lisää ja lisää. Tärkeintä on, että poika saa hänelle sopivaa hoitoa. Myös lääkitysasioissa Suomen tilanne on hankala. Harva asutus vaikuttaa siihen, ettei markkinoillamme ole välttämättä Mikaelin tarpeisiin soveltuvia lääkkeitä. Vanhempien pitää siis olla valmiita soveltamaan. Esimerkiksi epilepsialääkettä he annostelevat

laskemalla 41 pikkuruista lääkemurua 200 murua sisältävästä kapselista. Puuha tuntuu surkuhupaisalta kaikkien muiden arjen tehtävien keskellä. Myös lääkkeen annoskoko täytyy säännöllisesti muistaa itse päivittää lääkäriltä. Kommunikaatiomateriaalia, kuten näkövammaiselle soveltuvia suurikokoisia viittomakuvia, perhe on kyllä saanut, mutta ne ovat suomenkielisiä. Kuvat siis pitäisi vielä soveltaa Mikan tarpeisiin ruotsinkielisiksi. Omaishoitajana toimivalta äidiltä tarvittaisiin kunnon työpanosta tähänkin puuhaan.

saada jossakin parempaa palvelua. Eräs tuttavanikin sanoi, ettei hänen ruotsinkielinen vaimonsa saanut hoidetuksi jotakin asiaa. Mies soitti itse ja puhui englantia – ja asia hoitui heti, isä naurahtaa. Rafaelilla on idea. Hänen mielestään Suomeen pitäisi perustaa monivammaisten lasten yhdistys, jonka jäsenmaksun maksamalla saisi kuitatuksi kaikkien oman lapsen diagnoosiin liittyvien yhdistysten jäsenyyden ja pääsisi saamaan itselleen tarpeellisten järjestöjen palvelut ja lehdet.

– Kun diagnooseja on paljon, jo pelkästään yhdistysten jäsenmaksuihin kuluu melkoinen määrä rahaa vuosittain. Järjestöissä on kuitenkin se ajankohtaisin tieto ja asiantuntemus. Mikael alkaa tulla kanssamme tutuksi ja kiipeää seurustelemaan ihan viereen. Ilta on kuitenkin jo pitkällä, joten jätämme perheen viettämään sitä keskenään. Lumipyryyn suunnatessamme saamme ovella pikkumieheltä vielä iloiset ja lämmittävät lähtövilkutukset.

Äiti pyörittää keskustelufoorumia Mikael käy ruotsinkielistä erityispäiväkotia ja viihtyy paikassa mainiosti. Kun poika on päiväkodissa, äiti hoitaa hänen asioitaan ja pyörittää perustamaansa sähköistä Bamsegruppen-keskustelufoorumia. Ruotsinkieliset erityislasten vanhemmat kokoontuvat myös yhteen kuukausittain. Rafael-isä käy ruotsinkielisten isien tapaamisessa. Hän kertoo ymmärtävänsä ruotsinkielisestä puheesta noin 70 prosenttia, mutta ei ole varsinaisesti panostanut kielen opiskeluun. Hänen mielestään olisi vähän turhaa opiskella täydellisesti kieli, jota hänen asuinmaassaan puhuu vain pieni osa asukkaista. – Englantia käyttäessäni saatan

Rafael Ruhl näyttää, millaisina murusina Mikaelin epilepsialääke annostellaan.

2/2011

K U LT T U U R I Kuka? - 32-vuotias kuvataiteilija - tanssii flamencoa - mukana mm. esityksissä Vieraat ja Kromosomi 47 Flamenco! sekä elokuvassa Tango Kabaree - työskentelee seniorien palvelutalossa

– Työpisteeni on tässä, Poitsalo sanoo ja taputtaa sohvaa.

Mustaa, valkoista, punaista Valtteri Poitsalon viivojen sisällä kulkee vahvoja tunteita. Teksti Saila Keskiaho Kuvat Eeva Anundi

ideoita, Poitsalo sanoo nyt.

HELSINKI

Laajeneva viivojen seitti

uin astuisi marokkolaiseen basaariin. Kuvataiteilija Valtteri Poitsalon kodin lattiaa peittävät moniväriset, geometrisia kuvioita vilisevät matot. Samat muodot ja sävyt toistuvat seinillä, jotka ovat täynnä Poitsalon töitä. Taiteilijan äiti Aino muistelee poikansa ensimmäisiä, hikisenkuumia kesiä. Perhe pakeni hellettä sisätiloihin: taidemuseoihin ja gallerioihin. – Ammensin sieltä

Poitsalo tekee teoksensa käytöstä poistuneille Koiton Laulun julisteille. Juuri sopivaa materiaalia olevat piirustusalustat löytyivät kuorossa laulavan isän varastosta. Julisteen matka lopulliseksi teokseksi on hidas. Poitsalo saattaa jättää työn välillä lepäämään ja ottaa sen vuoden päästä jälleen hiottavaksi. Työt alkavat muotoutua viivoittimen ja kuulakärkikynän yhteistyössä. – Laitan viivoittimen keskelle paperia. Piirrän tarkkaan päästä päähän, Poitsalo kuvaa tekniikkaansa. Viivoista kutou-

tuu monimutkainen seittikuvio, joka laajenee leveyssuunnassa. Ensimmäisen, ohuen kerroksen päälle tulee yhä uusia kerroksia. – Työpisteeni on tässä, Poitsalo sanoo ja taputtaa sohvaa. Kun taiteilija asettuu kuvattavaksi, hän levittää paperin poikittain alustalle. Piirrosasento on valtavan notkea: Poitsalo istuu lootusasentoon ja kumartuu paperin ylle.

”Klee olisi ylpeä näistä” Poitsalolla oli viime syksynä yksityisnäyttely galleria Art Kaarisillassa. Eräs kävijä kirjoitti näyttelyn vieraskirjaan: ”Paul Klee olisi ylpeä näistä kuvista.” Kleen rakenteellinen kuvamaailma on

kin yksi Poitsalon tärkeimmistä innoittajista. Poitsalon muut vaikutteet levittäytyvät laajalle taidehistoriaan. Antoní Gaudi, Pablo Picasso ja Vincent van Gogh ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen. – Ja Sikstuksen kappelin freskot, Michelangelo. Hän on suurin Italiassa. Viime syksynä naapurigalleriassa oli esillä Matti Kujasalon konstruktivistisia töitä. Senkin näyttelyn Poitsalo tutki tarkkaan. – Poitsalo ja Kujasalo, sehän on melkein sama asia, hän naurahtaa. Toisin kuin Kujasalo, Poitsalo ei kuitenkaan tunnusta tekevänsä puhtaan abstraktia taidetta.

2/2011

K U LT T U U R I – Sisälläni on aina aihe. Työt pohjautuvat tosielämään, yhteiskunnan tapahtumiin.

ja keskiosassa ne ovat asettuneet paikoilleen. Mutta kuinka salaperäistä kalligraﬁaa pitäisi tulkita?

Kuin kalligraﬁaa Katse kiinnittyy seinällä olevaan teokseen, jossa on kolme osaa täynnä kirjainmerkkejä ja pisteitä. Teos on kuin itämainen kalligraﬁa. Vertaus ei ole kaukaa haettu, sillä Poitsalo päätti käyttää teoksessa kiinalaisia kirjaimia – hän oli löytänyt ne voidepullon kyljestä. Työ syntyi hitaasti ja kerroksittain. Alussa oli vain viivoja, kunnes Poitsalo lisäsi teokseen mustia palloja ja viimeiseksi paikkansa löysivät kiinalaiset merkit. Yksi kolmesta osasta oli tarkoitus lähettää kilpailuun, mutta koska parasta oli vaikea valita, kaikki lähtivät. Ja kaikki pääsivät näyttelyssä esille, tosin ne oli kehystetty uudenlaiseen järjestykseen. Kolmesta työstä alimmainen on ensimmäinen, siinä kirjainmerkit on ahdettu alanurkkaan pieneen tilaan. Toisessa, ylimmässä osassa ne ovat hajallaan

Sullotut tunteet – Työssä on rankka aihe, Poitsalo sanoo ja katsoo vaieten toisaalle. – Yhteiskunnallinen aihe. Se kuvaa nykyisen Suomen ihmisten asenteita. – Kirjainmerkit tarkoittavat tunteita. Ensimmäisessä kuvassa ne on sullottu pieneen tilaan eivätkä ne saa olla vapaasti keskenään, Poitsalo avaa. Toisessa kuvassa tunteet etsivät paikkaansa. Ja kolmannessa osassa ne ovat löytäneet sopivan paikan. – Työ kuvaa vammaisen nuoren tunteita. Vammaiset suljetaan pois, sullotaan, niin kuin ensimmäisessä kuvassa. Poitsalo suuttuu heti, jos sanotaan, että joku ”kärsii Downin syndroomasta”. – Onko se muka kärsimystä, että on erilainen? Teoksessa on silti toivoa, sillä tunteet pääsevät valloilleen. Lopulta ne löytävät tilan, jossa on hyvä olla.

Kaikessa soi ﬂamenco Kuvataiteen lisäksi Poitsalolla on toinenkin intohimo: flamenco. Hän tulkitsee vahvoja tansseja Blue Flamencon riveissä ja on esiintynyt myös suuressa Kromosomi 47 Flamenco! -produktiossa. Flamenco ja kuvataide sulautuvat ja liukuvat yhdeksi taiteeksi. – Kun teen taidetta, kuvat tulevat kuin itsestään. Flamencossa se on samanlaista. Mustaa, valkoista,

punaista – palloja ja perinteisiä kuvioita. Poitsalo ajattelee edustavansa ylvästä ja rajua arabiflamencoa, joka on voimakkaampaa kuinmoniaalta vaikutteita imenyt nykyﬂamenco. – Flamencossa tunteet kumpuavat syvältä sisältä, Poitsalo sanoo. Samat tunteet vilisevät tiheinä hänen teoksissaan. Joka osaa katsoa, näkee ne.

Työt alkavat muotoutua viivoittimen ja kuulakärkikynän yhteistyössä. – Sisälläni on aina aihe. Työt pohjautuvat tosielämään, yhteiskunnan tapahtumiin.

2/2011

K U LT T U U R I

Kuohuvien tunteiden teatteria Suomen ensimmäinen kehitysvammaisten teatteri La Strada tuo maaliskuun lopussa Tampereella ensi-iltaan suomalaisen kulttinäytelmän, Johannes Linnankosken Laulun tulipunaisesta kukasta.

Teksti ja kuvat Iita Kettunen Ohjaaja Anu Panula haaveilee La Stradan laajentamisesta opetusteatteriksi, jos siihen vain löytyisi rahoitus.

a Stradan Tulipunakukka on musiikkinäytelmä, jonka käsikirjoituksen on muokannut teatterin taiteellinen johtaja ja ohjaaja Anu Panula ja musiikin säveltänyt hänen isänsä Jorma Panula. – Jotkut epäilivät, että näytel-

mä on liian raju kehitysvammaisille, sanoo ohjaaja Panula. – Olisimme toki voineet mennä siitä, missä aita on matalin ja tehdä komediaa, mutta halusimme näyttää, että me pystymme tähänkin. Panula myöntää kuitenkin, et-

tä teksti on näyttelijöille varsin haasteellinen. – Olen tehnyt siitä enemmän meidän näköisemme karsimalla rankimpia kohtauksia pois, eikä meidän versiossamme myöskään kiroilla niin paljon.

Mukana ammattinäyttelijöitä

La Stradan esityksessä Tulipunakukan Olavia näyttelee Kimmo Koski ja Kyllikkiä Tutu-Liisa Viljanen. Onkiniemen kerhohuoneella pidetään näytelmän puheharjoituksia kolmena iltana viikossa.

Harjoituksia pidetään työpäivien jälkeen kolmena iltana viikossa. Koska isot harjoitustilat maksavat, harjoitellaan puheosuuksia Onkiniemen kerhohuoneella. Tanssi- ja lauluosuudet harjoitellaan myöhemmin Teatteri Tapiossa. Jo harjoituksissa käy selväksi, että porukka pistää itsensä tosissaan likoon. Kimmo Koski tekee mittavan roolityön Olavina ja on puheharjoituksissa lavalla lähes koko ajan. Kimmo myöntää, että Olavin rooli on aika rankka ja kertoo harjoittelevansa sitä joka paikassa myös harjoitusten ulkopuolella. – Joitakin vuorosanoja harjoittelen peilin edessä niin, että pokka pitäisi. Välillä nimittäin meinaa ruveta naurattamaan, Kim-

mo Koski kertoo. – Mutta olen sanonut teille, että kun uppoudutte rooliin kunnolla ja mietitte, mitä sanotte, tulevat vuorosanat automaattisesti oikein, eivätkä ne silloin naurata, Anu Panula ohjaa. Rooleissa näyttelee kymmenen La Stradan kehitysvammaista näyttelijää ja vierailijoina kaksi ammattinäyttelijää, Kirsi Nurminen ja Arto Minkkinen. Kyllikkiä näyttelevä Tutu-Liisa Viljanen liikuttuu lähes kyyneliin kertoessaan, kuinka koskettavaa hänestä on näytellä ammattinäyttelijöiden kanssa. Anu Panula toivoisi ammattinäyttelijöitä mukaan produktioihin useamminkin. Mutta siihen tarvitaan rahaa.

Haaveena opetusteatteri La Strada -teatteri toimii tällä hetkellä käytännöllisesti katsoen nollabudjetilla. Näyttelijöiden lisäksi teatterilla on puvustaja-ompelija, säveltäjä-muusikko, valo-äänisuunnittelija, lavastaja ja järjestäjä-toimistosihteeri. Tulipunaisen kukan orkesteri on koottu konservatorion opiskelijoista. Kaikki

2/2011

K U LT T U U R I K I R J A - A R V I O La Strada -teatteri Perustettu Tampereella v. 2009 Ohjelmisto: • Musiikkinäytelmä ”Laulu tulipunaisesta kukasta”, Johannes Linnankoski. (Ensi-ilta Teatteri Tapiossa maaliskuun lopussa 2011) • Runo-tanssi-laulu -esitys “Elämän jano”. Pohjautuu Helena Haaviston runoihin (ensi-ilta 2009). • Musiikki-ilottelu ”Hyvät tavat kunniaan”. Esitys pohjautui Anu Panulan, Sami Panulan ja Pekka Salon Pikku-Kakkoselle tekemään Urpu Urputtaja -lastenohjelmaan (ensi-ilta 2008). Yhteystiedot: Anu Panula, puh. 045 3102 931, anu@panula.net Paula Hakamaa, puh. 045 3102 981 www.lastrada.fi

työskentelevät vapaaehtoisina, eivätkä myöskään teatterin järjestäjä-kuiskaaja Paula Hakamaa ja ohjaaja Anu Panula saa palkkaa. – Mutta tämä porukka on niin innostunut ja on ihana nähdä, kuinka he kehittyvät. Siitä saamme voimia taistella tuulimyllyjä vastaan, Panula sanoo. Anu Panulan haaveena on laajentaa La Stradan toiminta kokopäiväiseksi kehitysvammaisten opetusteatteriksi, joka keskittyisi laulun, tanssin, musiikin ja näyttelijätyön opetukseen. Esteenä on vain rahoituksen löytäminen. Maaliskuun ensi-illan jälkeen Laulua tulipunaisesta kukasta esitetään noin kymmenen kertaa, ja siitä on tarkoitus tehdä myös pienimuotoinen lauluversio, jota voidaan viedä palvelutaloihin ja vanhainkoteihin. Suunnitteilla on osallistua Tulipunakukalla Tampereen Teatterikesän off-ohjelmistoon, johon on kaavailtu myös yhteisproduktiota näkövammaisten Sokkelo-teatterin kanssa ja lisäksi toista produktiota Tampereen Komediateatterin ja kehitysvammaisten yhtyeen Hempan Pumpun kanssa.

Hevosen A selässä minäkuva vahvistuu Ratsastusterapia on kuntoutumiskeino, josta voivat hyötyä esimerkiksi masennuksesta kärsivät, autistit ja kehitysvammaiset ihmiset. Parinkymmenen asiantuntijan voimin kirjoitettu teos Ratsastusterapia (toim. Sanna MattilaRautiainen, PS-kustannus 2011) käsittelee ratsastusterapiaa fyysiseltä, psyykkiseltä sekä pedagogiselta kannalta.

lkuosassa esitellään hevosta ja ratsastuksen vaikutusta hyvinvointiin. Eri asiakasryhmiä on esitelty omina lukuinaan. Antoisa on esimerkiksi jakso, jossa käsitellään monivammaisen nuoren ratsastusterapiaa. Kirjoittaja Satu Halonen on vuodesta 1993 työskennellyt Lehtimäen opistolla psykologina ja ratsastusterapeuttina. Hänen asiakkainaan on ollut nuoria, joista useilla on kehitys- ja liikuntavamma, ongelmia kommunikoinnissa ja muita erityisvaikeuksia. Hän korostaa nuoren oikeutta laadukkaaseen ja riittävän pitkäkestoiseen kuntoutukseen. Ihmiselle on tärkeä hyvä itsetunto. Älykkyyttä ja tehokkuutta korostavassa maailmassa sitä tarvitsee erityisesti kehitysvammainen nuori. Minäkuvan vahvistumiselle on hyväksi päästä joskus ihan konkreettisesti katsomaan toisia ylhäältä alaspäin. Tämä toteutuu ratsastaessa. Myös kokemus, että pystyy hallitsemaan isoa eläintä, on hyväksi itsetunnolle. Pidemmän päälle kuntoutuksesta hyötyy yhteiskuntakin: ”Kuntoutuksen sivutuotteena yhteiskunnalle koituvat kustannukset vähentyvät sitä mukaa kuin asiakkaan omatoimisuus lisääntyy.” Ratsastusterapia auttaa oppimaan tunteiden hallintaa ja niiden ilmaisua, ja hevosen kanssa opitut taidot siirtyvät ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Esimerkiksi autistinen henkilö voi oppia sietämään fyysistä kontaktia hevoseen, ja tätä kautta myös ihmisen kosketuksen sietokyky paranee. Lempeä hevonen vertautuu syliin: ”Kaikkia asiakkaita koskeva ratsastusterapian peruselementti on se, että hevonen on ainoa terapiaeläin, joka voi ottaa asiakkaan kannettavakseen.” Hevosen tarjoama läheisyys palvelee myös ihmisessä piilevää hoivan tarvetta. Kirjassa on esimerkkejä, jotka kertovat, mitä ratsastusterapissa on koettu. Autistinen 10-vuotias Matti puki ilonsa sanoihin: ”Minä selviydyin!” Kirjasta löytyy asiaa paitsi alan asiantuntijoille, myös ratsastusterapia-asiakkaille ja heidän läheisilleen. Aino Ukkala Ratsastusterapia, toim. Sanna Mattila-Rautiainen PS-kustannus 2011, 406 sivua

2/2011

K U LT T U U R I Teksti Saila Keskiaho HELSINKI

elsingin päärautatieaseman vieressä kiiltelevää Sanomataloa pidetään ylväänä vallan linnakkeena, toimivathan sen tiloissa esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Galleria Anhava, yksi Suomen taide-elämän solmukohdista. Vuodesta 2009 talon lasisten seinien sisällä on puhaltanut toinenkin tuuli. Galleria Art Kaarisilta esittelee laajalti kehitysvammaisten ihmisten tekemää taidetta.

Ei karsinoinnille – Aika herkullista, että täällä Sanomatalossa on tila, joka ei ensisijaisesti pyri tuottamaan taloudellista voittoa, galleristi Maria Ollikainen toteaa. Kaarisillan galleriaan eksyy myös satunnaisempi vieras, joka ei ole vihkiytynyt kehitysvammaisten taiteilijoiden maailmaan. Toisaalta galleria ei halua karsinoida ei-kehitysvammaisia taiteilijoita ulkopuolelleen, ja muukin kuin taidetoiminta on tervetullutta. Galleriassa on järjestetty muun muassa ortodoksisen kirjallisuuden päivät.

Taide ylittää muurit Idea galleriasta syntyi Kaarisillan taide- ja toimintakeskuksessa Nastolassa. Kehitysvammaisten ihmisten taidetta haluttiin näkyville, ja mieluiten mahdollisimman keskeiselle paikalle. – Taide on kommunikaatiota ihmisten välillä. Se ylittää kielimuurin ja ajan, Kaarisillassa kuvataidetta opettava Outi Kirves luonnehtii. Opettajana hänen lähtökohtansa on kunnioittaa jokaisen tekijän persoonallista ilmaisua. Silloin tarkkojen rajojen vetäminen on mahdotonta. Kaarisillassa kaikki oppiminen tapahtuu tekemisen – esimerkiksi maalaamisen, piirtämisen, kuvanveiston tai valokuvauksen – kautta. Tekemällä voi oppia niin

Stefan Ahlström: Morsian. 74 x 78 cm, akryyli ja liitu, 2010. Valokuva: Tiina Rekola.

”Vielä paljon edessä on” Galleria Art Kaarisilta tekee pioneerityötä vallan ytimessä. Näkyvyys ei ole itsestään selvää kehitysvammaisille taiteilijoille. päivätoiminnassa kuin kuva-artesaanin tutkintoon tähdäten. Tulevat artesaanit vain etenevät tarkemman opetussuunnitelman mukaan.

Managerit auttavat taidemaailmaan Taiteen kentillä näkyvyys on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Harva taiteilija tietää, miten markkinoida itseään – kehitysvammaisista taiteilijoista puhumattakaan. – Kaikilla ei ole automaattisesti pääsyä taidemaailmaan ja juuri siihen tarvitaan managereita ja gallerioita, Maria Ollikainen painottaa. Kaarisilta kouluttaa sekä musiikkialan ammattilaisia että kuvaartesaaneja. Koulutus ei kuitenkaan ole takuuvarma avain työl-

listymiseen. – Harva taiteilija elättää itsensä pelkästään taiteellaan, Ollikainen toteaa. – Vaikka taiteilija olisi kaupassa töissä, hän voi silti määrittää itsensä taiteilijaksi. Erityisesti kuva-artesaaneiksi valmistuneet ovat ylpeitä ammattiosaamisestaan. Kuva-artesaanin tutkintoa seuraa itsensä työllistämisen vaihe, Outi Kirves muistuttaa. – Parhaiten se onnistuu jos saa ympärilleen kannustavan työyhteisön. Tärkeää on myös saada palautetta työstään muilta tekijöiltä.

Ennakko-oletukset hajalle Maria Ollikaisen mielestä taide on kahtalaista. Toisaalta määritelmiä pakenevan taiteen äärellä tekijän taustalla ei ole mitään väliä. Ja toisaalta tekijän ominaisuudet

vaikuttavat aina taiteeseen, oli kyseessä kansallisuus, sukupuoli – tai kehitysvammaisuus. Kaikki kehitysvammaisten ihmisten tekemä taide niputetaan helposti yhdenmukaiseksi taiteen alakategoriaksi, jota sävyttää lapsenomainen ilmaisu. Moni taiteilija kuitenkin rikkoo yleisön ennakko-oletukset ja -luulot. Kaarisillan gallerian seinillä on nähty paljon abstraktia taidetta ja räväkkää ekspressionismia. Joskus kriitikot tarttuvat naivismiin ja kirjoittavat kehitysvammaisen taiteilijan näyttelystä kiltin ja myönteisen arvion. Ollikainen muistaa myös toisenlaisia arvioita: – Hesari kävi Paul Gustafssonin näyttelyssä. Kritiikki keskittyi siihen, mitä Gustafsson tekee taiteellaan, ei hänen kehitysvammaisuuteensa.

Haaveissa yhteistyö ja taiteen rikkaus Mikä olisi seuraava askel? Suomessa kehitysvammaisten taideopetusta pitäisi kehittää ensisijaisesti integraation suuntaan, vuoropuhelua muun taidemaailman kanssa, Outi Kirves toteaa. Hän ehdottaa suurta yhteisnäyttelyä eturivin suomalaistaiteilijoiden kanssa. Maria Ollikainen haluaisi taiteen tekemiseen lisää variaatioita, mediataidetta ja valokuvaa. Monitaiteellisena esimerkkinä hän mainitsee vuoden 2010 kehitysvammaisen taiteilijan Matti Rauhaniemen. Rauhaniemi vääntää teoksensa konkreettisesti rautalangasta. Arkinen metalli muovautuu ilmaviksi aforismeiksi. – Hänen työnsä pelaavat valolla ja varjolla, ne ovat yhtä aikaa kuvanveistoa, sanataidetta, runoutta, käsitetaidetta… Matti Rauhaniemen moneen sopiva aforismi kuvaa osuvasti myös kehitysvammaisten ihmisten taidemaailman muuttuvaa kuvaa: ”vielä paljon edessä on”.

2/2011

K U LT T U U R I

Inka Timgren, Siiri Tiilikka ja Emma Liekari.

Variaatio maailman tunnetuimmasta oopperasta

Mustien siipien lintu

Teksti Minna Lindgren Kuvat Suomen Kansallisooppera/ Stefan Bremer

sillä en ole ollut vankilassa, ehtii hän kertoa esityksestä. Produktion alussa ohjaaja Mikaela Hasán antoi Irina von Martensille vihon ja pyysi tätä pitämään Carmenin päiväkirjaa. Ja niinpä tälle Carmenille on tapahtunut kaikenlaista: hän on saanut Don Josén kanssa kymmenen lastakin.

Vaellan eräänä lauantaina Oopperan harjoitussaliin. Tarkoitus on seurata DuvTeaternin, Blue Flamencon ja Suomen kansallisoopperan yhteisiä harjoituksia. Ryhmä valmistaa yhdessä esitystä, jonka nimi on Mustien siipien lintu – variaatio Carmenista. – Hur kom du hit? Miten tulit tänne?, kysyy härkätaistelijan asuun pukeutunut mies ruotsiksi. Miehen täytyy olla Escamillon esittäjä, sillä esitys perustuu Georges Bizet´n oopperaan Carmen. – On kiva olla Escamillo, Tämmöinen mies, josta kaikki naiset tykkää, sanoo Johan Blomberg. Hän on kokenut näyttelijä. Projektia on harjoiteltu pari vuotta, ja tarina on lähtenyt omille raiteilleen. Suurin osa ideoista on tullut esittäjiltä. Musiikki on kuitenkin tuttua, ja aariat ja duetot kuullaan Oopperan solistien laulamina. Seuraan harjoituksia. Escamillo halaa Carmenia. Samaan aikaan Raimo Laukka ja Melis Jaatinen laulavat duettoa ”Si tu m´aimes”. Liikutun, pyyhin silmäkulmaani. Mistä sinne tuli roska?

Emma Palomäki, Emma Liekari, Johan Blomberg, Inka Timgren ja Siiri Tiilikka.

Pahan esittäminen on vaikeaa Esityksen ohjaaja Mikaela Hasán kertoo, esiintyjien ei ole helppoa näytellä pahaa, kuten esittää vihaa tai mustasukkaisuutta. – Olemme korostaneet, että vaikka roolihenkilöt riitelevät, se ei tapahdu oikeasti, hän kertoo. Irina von Martens esittää Carmenia. Minun on vaikea haastatella häntä, koska hän etsii juuri nyt peruukkiaan. Ohjaajan mielestä Carmen pärjää ilmankin: – Sinähän kävit eilen kampaajalla. Irina von Martens on harrastanut taiteita monipuolisesti. Hän on maalannut, kirjoittanut kirjan Irinas bok ja nyt hän näyttelee: – Vankilakohtaus on vaikea,

Pia Renes esittää oopperalaulajaa Esityksen musiikin sovittanut Martina Roos ja näyttelijä Pia Renes ovat tehneet paljon työtä yhdessä. Pia Renes ei puhu, mutta kommunikoi kyllä. Hän esittää hiljaista oopperalaulajaa, joka valmistautuu omaan esitykseensä. Yksi koko projektin käynnistävä voima oli Pia Renesin suhde omaan, tuskin kuuluvaan ääneensä. Kun Martina ja Pia harjoittelevat sooloa, minusta tuntuu, että saan taas roskan silmääni. Soolo on kaikille tuttu Carmenin ”l´amour, l´amour”. Mutta minkälainen! ... Teksti on julkaistu Oopperasanomat-lehdessä 1/2011 Selkokielelle muokkaus Jaana Teräväinen

2/2011

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n jäsenyhdistyksille

Kutsu liittokokoukseen Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n sääntömääräinen liittokokous pidetään 21.5.2011 Tampereella Juhlatila Konsussa alkaen klo 9.30. www.juhlatilakonsu.fi

Koko perheen sisätapahtuma 21.5. klo 12 – 15. Perhetapahtuma on kaikille avoin ja maksuton. Tapahtumassa on huomioitu erityistä tukea tarvitset lapset. Paikkana on Tutkivan teatterityön keskus, Hämeenpuisto 28 D, 33200 Tampere.

Konsertti: Tohtori Orff & Herra Dalcroze Toimintaa Sisäpelejä Musiikkia Tule mukaan perheesi kanssa viettämään toiminnallista lauantaita! Lisätietoja: Erkka Ikonen, erkka.ikonen@kvtl.fi, p. 0207 718 303 Järjestäjä: Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Kaikille avoin tapahtuma järjestetään Tukiliiton liittokokouksen yhteydessä.

Liittokokouksessa käsitellään yhdistyslain ja liiton sääntöjen edellyttämät asiat, mm: • tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajien lausunto sekä vastuuvapauden myöntäminen • toimintasuunnitelma, talousarvio ja jäsenmaksu • liittohallituksen jäsenten valinta erovuoroisten tilalle • liittohallituksen puheenjohtajan eli Tukiliiton puheenjohtajan valinta • tilintarkastajien valinta • liittokokousaloitteet Lisäksi käsitellään: • sääntömuutosasia; Tukiliiton puheenjohtajan toimikausi • liittohallituksen puheenjohtajan palkkio ja liittohallituksen jäsenten kokouspalkkiot Liittokokousedustajat ja äänivalta Jäsenyhdistyksellä on oikeus lähettää liittokokoukseen yksi (1) äänivaltainen edustaja kutakin alkavaa sataa (100) suoraa henkilöjäsentä kohti ja yksi (1) äänivaltainen edustaja kutakin alkavaa tuhatta (1000) alueellisen jäsenyhdistyksen (=tukipiiri) jäsenyhdistyksiin kuuluvaa henkilöjäsentä kohti. Henkilöjäsenten lukumäärä määräytyy liittokokousvuoden ensimmäisen päivän mukaan. Kukin liittokokousedustaja saa edustaa vain yhtä yhdistystä ja kullakin edustajalla on yksi (1) ääni. Tervetuloa liittokokoukseen! Tampereella 19. päivänä helmikuuta 2011 Liittohallitus

Ilmoittautuminen liittokokoustapahtumiin Tampereella 20.–21.5.2011 Tapahtumiin ilmoittaudutaan sähköisesti Tukiliiton kotisivujen (www.kvtl.fi ) kautta. Puhelin- tai sähköposti-ilmoittautuminen ei ole mahdollista. Ilmoittautumislomakkeet löytyvät seuraavasti: 1) linkin http://www.kvtl.fi/fi/tukiliitto/liittokokous/ kautta 2) kotisivujen etusivulta Tapahtumat > toukokuu> tapahtuma, johon ilmoittaudut Huomioi lomakkeen Lisätiedot-kohta tilojen osittaisen esteellisyyden takia. Lisätiedot tilaisuuksien käytännön järjestelyistä: Aluekoordinaattorit Salla Pyykkönen salla.pyykkonen@kvtl.fi , puh. 0207 718 250, Ritva Still ritva.still@kvtl.fi , puh. 0207 718 254 Lisätiedot tilaisuuksien sisällöstä: Kansalaistoiminnan päällikkö Oili Jyrkämä oili.jyrkama@kvtl.fi , puh. 0207 718 225

2/2011

ARJEN ONNI

– 50-vuotisjuhlaseminaari Kehitysvammaisten Tukiliiton

Perjantaina 20.5.2011 klo 10 – 16 Juhlatila Konsu, Hämeenpuisto 28, Tampere

JUHLAVUODEN SYYSKONSERTTI Pääesiintyjänä karismaattinen Antti Tuisku

Ohjelma 9.00

Ilmoittautuminen ja tulokahvi

Lauantaina 1. lokakuuta 2011 Klo 14.00 Tampere-talossa

10.00 Seminaarin avaus Risto Burman, toiminnanjohtaja, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry

Liput 28 €/takaparveke 23 € Henkilökohtaista apua tarvitsevan vammaisen henkilön avustaja pääsee maksutta konserttiin.

10.15 Arkiko onnellista Maija-Riitta Ollila, VTT, filosofi

Tiedustelut ja varaukset: Soile Honkala, sähköpostitse soile.honkala@kvtl.fi tai puhelimitse 0207 718 214.

11.45 Keskustelua 12.00 Lounas 13.00 Jokaisen lapsen oikeus hyvään elämään

Huom: Joulukuun Tukiviestissä oli painovirhe konsertin ajankohdassa. Oikea päivämäärä on 1.10.2011.

Maria Kaisa Aula, VTL, lapsiasiavaltuutettu 14.00 Kahvi 14.30 Onnen palaset – vuosikymmenet kertovat 1960 – 1970-luku: Kaarina Johansson, Helsinki 1980 – 1990-luku: Mauno Ranto, Kärsämäki 2000-luku: Silja Pajula, Tampere Heikki Suvilehto, Pyhäjärvi 15.45 Keskustelua Päätössanat Jyrki Pinomaa, puheenjohtaja, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry

-tanssiaiset Ruusukorttelissa, Turussa 13.4. klo 18.00 - 20.30 Ohjelmassa : musiikkia, laulua, tanssia, kahviaika ja arpoja Sisäänpääsymaksu 10 €, sisältää ohjelman, kahvin, mehun tai teen ja pullan. Arvat 2 €/kpl, 3 kpl 5 €:lla, non-stop -palkinnot. Esiintyjänä Timo Rautala & Atlas Muut esiintyjät Lasse Laaksonen, Tutta Karpelan, Heidi Brunila, Ola Mikola, Merja Lehtinen, Janina S., Arto Nuotio, Sebastian ja Tino Ahlgren, Kike Elomaa, Aulis Kotaviita, Juha Simola, Juhani Virta, Turo Lehtonen ja Keijo Lehto Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Veijo Lehtonen 11.4. mennessä p. 041 444 3000

Tervetuloa kaikki tanssimaan!

Timo Rautala esiintyy Atlas-orkesterin kanssa.

2/2011

Kuvitus Krista Partti

E D U S K U N TAVA A L I T 2 0 1 1

Mitä mieltä vaalipiirisi ehdokkaat ovat vammaispolitiikasta? Järjestä vaalitentti ja pyydä ehdokkaat vastaamaan äänestäjien heille esittämiin vammaisaiheisiin kysymyksiin.

aalitenttiin osallistuville ehdokkaille kannattaa ensin pohjustaa kysymystä muutamalla lauseella, jotta he saisivat paremman kuvan kehitysvammaisten arjesta ja ongelmista. Näin osallistujille syntyy selkeämpi kanta kysyttävään asiaan. Vaalitentti on hyvä tilaisuus lisätä poliitikkojen ja päättäjien tietoisuutta vammaisten ja heidän perheidensä arjesta.

VINKKI Tärkeistä asioista voi järjestää keskustelutilaisuuden myös vaalien jälkeen. Silloin vastaamaan kutsutaan oman vaalipiirin valitut edustajat. Ohjeita vaalipaneelin järjestämiseen

• Selvitä muiden vammaisryhmien, esim. vammaisneuvoston ja muiden tutuksi tulleiden järjestöjen kiinnostus yhteisen vaalipaneelin järjestämiseen. • Kokoa työryhmä järjestämään vaalipaneeli. Vaikka olisitte ainoa paneelin järjestävä taho, työryhmä on tärkeä. • Päätä aika ja varaa paikka. Selvitä samalla paikan äänentoisto, onko paikalla kokouksessa tarvittavat laitteet (mikrofonit, tietokone, dataprojektori jne.), kahvitusmahdollisuus. • Vaalitentin vetäjäksi puoluepoliittisesti sitoutumaton henkilö = hyvin tärkeä tekijä tilaisuuden onnistumisen kannalta. Pyytäkää vetäjäksi paikkakunnallanne tunnettua henkilöä, esim. tiedotusvälineiden edustajaa. • Lähesty puolueita ja kutsu vaa36

lipiirisi ehdokkaat tilaisuuteen. Pyri löytämään heistä 1–2 ehdokasta, joita pyydät henkilökohtaisesti paneeliin. Vaalipaneeli on puolueeton, jos edustajia on kaikista puolueista. Puolueita voi lähestyä Internetin kautta, sieltä löytyvät myös oman alueen kansanedustajaehdokkaat. Muista varmistaa, että paneelin nimi, aika ja paikka tulevat oikein kutsuihin, ilmoituksiin yms. Laita kutsuun vastauspyyntö määrättyyn päivään mennessä sekä yhteystietosi. • Lähetä muutamaa päivää ennen tilaisuutta vaalipaneeliin mukaan lupautuneille tarkempi päivän ohjelman kulku sekä paneeliin osallistujien nimet. Avauspuheenvuorojen pituus esim. 2–3 min., tilaisuuden kesto esim. klo 18–20. Aikataulu tuo tilaisuuteen ryhtiä ja pitkiä puheenvuoroja voi aikatauluun vedoten paremmin välttää. • Tee vaalitentin tärkeimmistä kysymyksistä lista ja laadi tilaisuudelle käsikirjoitus, miten tilaisuus avataan, miten se etenee ja miten päättyy. On hyvä sopia etukäteen ensimmäiset ”kiinnostavat” puheenvuorot, jotta keskustelu saadaan heti hyvään vauhtiin. • Ilmoitus tai ennakkojuttu vaalipaneelista paikallislehteen /-lehtiin julkaistavaksi. Juttuun muutama ajankohtainen kiinnostava kysymys, joihin toivotaan vastausta. Se aktivoi yleisöä paikalle. • Ota yhteys paikallislehteen /-lehtiin ja -radioon. Pyydä toimitusta tekemään juttua vaalipaneelista.

Mitä kannattaa välttää?

• Älä jätä suunnittelua viime tippaan. • Älä oleta, vaan varmista ja sovi roolit ja vastuut, tekniset ongel-

Järjestetään mat ym.

• Kaikkia ideoita ei voi tai ehdi toteuttaa. Riittää kun toteutat muutaman ja muista pyytää apua. • Älä varaa muuta mitään samalle päivälle, jos olet järjestäjänä. • Varaa siis riittävästi aikaa vaalitenttipäivänä. • Älä unohda kiittää osallistujia, vaan motivoi ja pidä hyvä yhteistyöhenki päällä.

Teemoja ja kysymyksiä vaalitenttiin YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus Suomi on allekirjoittanut vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen jo vuonna 2007, mutta sopimus on edelleen ratiﬁoimatta. Euroopan unioni ja yli puolet jäsenvaltioista on ratiﬁoinut sopimuksen. Yleissopimus ei luo uusia oikeuksia, vaan käsittelee olemassa olevia ihmisoikeuksia vammaisten henkilöiden näkökulmasta. Kyseessä on valtiota, alueellisia ja paikallisia viranomaisia sekä palveluiden järjestäjiä ja tuottajia sitova sopimus. Sopimuksen periaatteina ovat mm. henkilöiden synnynnäisen arvon, yksilöllisen

itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden kunnioittaminen, yhdenvertaisuus, täysimääräinen ja tehokas osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan, erilaisuuden kunnioittaminen sekä esteettömyys ja saavutettavuus. Sopimuksen osapuolet sitoutuvat varmistamaan kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräisen toteutumisen kaikille vammaisille henkilöille. Lisää aiheesta: http://www.kynnys.fi/images/ stories/Lakinetti/yk-sopimus. selkokielell.pdf Kysymykset: - Kuinka aiot edistää sopimuksen ratiﬁointiprosessia Suomessa? - Mitä olet valmis tekemään, jotta sopimuksen edellyttämät ihmisoikeudet toteutuvat käytännössä?

Yhdenvertaiset palvelut kaikille vammaisille henkilöille Lainsäädännön tarkoituksena on varmistaa erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden palveluiden saatavuus ja oikeuksien toteutuminen.

2/2011

maan vähäisistä eläketuloistaan vielä asiakasmaksuja, palvelut jäävät käyttämättä ja pahimmassa tapauksessa asiakas jää heitteille. Köyhyysrajalla olevat ihmiset joutuvat tinkimään esimerkiksi hammashoidosta. Vain maksuttomuus varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut myös kehitysvammaisille ihmisille. Positiivinen erityiskohtelu on osa syrjinnän vastaista toimintaa. Lisää aiheesta: http://www.kvtl.ﬁ/ﬁ/me-itse/ (Etusivulla linkki Puheista tekoihin -julkaisuun). Kysymys: - Miten parantaisit kansaneläkkeellä elävien ihmisten mahdollisuuksia selviytyä?

vaalitentti! Vammaispalvelulaki tulee uudistaa niin, että kehitysvammaisten henkilöt eivät jää palveluiden ulkopuolella. Laissa tulee huomioida kehitysvammaisten henkilöiden puutteet kognitiivisissa (ajattelun) taidoissa. Esimerkiksi henkilökohtaisella avulla pitää voida tukea myös itsenäistä päätöksentekoa ja oman elämän hallintaa. Paljon hoivaa, huolenpitoa ja valvontaa tarvitsevien henkilöiden palveluita tulee kehittää niin, että myös he saavat mahdollisuuden itsenäiseen elämään ja omien valintojen tekemiseen. Uutena toimintatapana ja palveluna pitää kehittää tuettua päätöksentekoa. Tuetun päätöksenteon tarkoituksena on kannustaa, opettaa, rohkaista ja tukea henkilöä tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Tukea päätöksentekoon voidaan antaa monella tavalla. Henkilö voi auttaa tiedon ja vaihtoehtojen etsimisessä, ratkaisun etujen ja haittojen punnitsemisessa sekä selvittää vaikeita asioita selkokielellä. Kun henkilö ymmärtää eri päätösvaihtoehdot ja niiden seuraukset, hänen on helpompi päättää omasta elämästään. Tukea tulee saada tarvittaessa myös henkilön toiveista kertomisessa

ja päätösten täytäntöönpanoon laittamisessa. Järjestelmän avulla henkilö, jolla on vaikeuksia valintojen tekemisessä, päätöksen muotoilussa ja kommunikaatiossa, voi tehdä itse elämäänsä koskevia päätöksiä. Kysymykset: - Voidaanko kehitysvammalaki kumota tulevalla vaalikaudella? Miksi? - Lupaatko toimia siten, että ensi vaalikaudella saadaan kehitysvammaisille henkilöille yhdenvertainen mahdollisuus henkilökohtaiseen apuun? - Pitääkö mielestäsi äidin tai isän viedä 30-vuotias kehitysvammainen henkilö diskoon tai harrastuksiin? - Kuinka voisit edistää Kanadassa ja Iso-Britanniassa käytössä olevan tuetun päätöksenteon mallin luomista Suomeen?

Toimeentulo Kehitysvammaisista ihmisistä 95 prosenttia on kansaneläkkeellä ja monet elävät köyhyysrajalla. Syrjäyttävä köyhyys estää aitoa osallistumista.Jos kehitysvammainen ihminen joutuu maksa-

Työelämään osallistuminen Kehitysvammaiset ihmiset ovat jo vuosikymmeniä tehneet erilaisia alihankintatöitä työ- ja toimintakeskuksissa. Viime aikoina on järjestetty työtoimintaa enenevässä määrin työkeskusten ulkopuolella ns. avotyönä. Avotyöntekijöitä on yhteensä koko maassa noin 2300 eli noin neljännes kaikista työtoimintaan osallistuvista kehitysvammaisista ihmisistä Tästä työstä he saavat korvausta eli työosuusrahaa keskimäärin noin 90 euroa kuukaudessa eli noin 4 – 5 euroa päivässä. Avotyötoiminta on mahdollistanut oikean työn tekemisen, ja useiden kehitysvammaisten kohdalla se vastaa työsuhteista työtä – myös tuottavuudeltaan. Työntekijät eivät kuitenkaan saa työsuhteeseen liittyviä oikeuksia ja etuja (palkka, työterveyshuolto, loma- ja sairausajan palkka, suojatyövaatteet). Avotyön rinnalle on kehitetty tuetun työn malli, jossa kehitysvammainen työntekijä saa tekemästään työstä työehtosopimuksen mukaista palkan ja työsuhteeseen liittyvät normaalit etuudet. Tuetun työn ajatus on, että kehitysvammainen ihminen työskentelee työsuhteessa tavallisella työpaikalla ja häntä tukee ja ohjaa työvalmentaja. Tuetun työn mallin leviämistä esteenä on työvalmentajien puute.

Lisää aiheesta: http://www.kvtl.ﬁ/ﬁ/tyoelama/ tyollistyminen/ Kysymys: - Mitä aiot tehdä, että työvalmentajia olisi riittävästi?

Asuminen Suomessa on noin 35.000 – 40.000 kehitysvammaista henkilöä, joista suuri osa tarvitsee runsaasti yksilöllistä apua ja tukea asumisessaan. Toisin kuin muissa Pohjoismaissa Suomen 18 laitoksessa asuu edelleen noin 2.000 kehitysvammaista henkilöä. Läheisten luona asuu noin 13.000 kehitysvammaista henkilöä, joista noin puolet on aikuisia. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen ohjelmaksi kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palveluiden järjestämiseksi vuosina 2010-2015 (Kehasohjelma) ja päättänyt ohjelman toimenpiteiden toteuttamisesta. Ohjelman tavoitteena on vähentää laitospaikkoja nopeasti, suunnitelmallisesti ja hallitusti sekä mahdollistaa muuttaminen lapsuudenkodeista tuottamalla kehitysvammaisten henkilöiden tarpeita ja toiveita vastaavia asumisratkaisuja ja tarjoamalla yksilöllisiä palveluja ja tukea. Asumispalveluilla tulee turvata yhdenvertaisuus, itsenäinen elämä, itsemääräämisoikeus, ihmisarvoinen kohtelu, osallisuus ja oikeus valita asuinpaikka ja -kumppani, kuten YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus edellyttää. Nämä vaatimukset tulee ottaa huomioon asumispalveluiden hankintaprosesseissa. Lisää aiheesta: http://www.stm.ﬁ/c/document_ library/get_ﬁle?folderId=39502& name=DLFE-10827.pdf Kysymykset: - Kuinka varmistat Kehas-ohjelman tavoitteiden toteutumisen? - Mitä mielestäsi yksilölliset asumispalvelut tarkoittavat? Mitä niiden toteuttaminen vaatii? - Voiko laitos olla vammaisen henkilön koti? - Vankeuslain mukaan vangeilla on oikeus ulkoilla vähintään tunti

2/2011

päivässä. Oletko valmis hyväksymään kuntaasi palveluntuottajan, joka ei anna kehitysvammaisille henkilöille mahdollisuutta poistua kodistaan edes päivittäin? - Miten estät uuslaitosten syntymisen?

Perheen tukeminen Kehitysvammaiset nuoret asuvat pitkään vanhempiensa luona. Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan palvelut tulee järjestää perheen tarpeiden ja toiveiden mukaan. Kotiapu ja toimiva tilapäishoito auttaisivat perheen jaksamisessa. Kehitysvammaisten perheistä noin 4 000 perhettä kuuluu omaishoidon tuen piiriin. Omaishoidon tukeen kuuluu rahallinen palkkio ja palveluja hoitajalle. Tuen myöntäminen on harkinnanvaraista ja sen myöntämistä arvioivat kunnat. Kuntien käytössä on paljon toisistaan poikkeavia palvelun tarpeen arviointikeinoja. Kehitysvammaisen hoito on lähes poikkeuksetta pitkäaikaista, eikä sitäkään huomioida riittävästi hoidon tarvetta arvioitaessa. Vähimmillään omaishoidontuki, joka on verotettavaa tuloa, on 310,44 euroa kuukaudessa.

Kehitysvammaisten Tukiliiton esitykset uuteen hallitusohjelmaan Uuden hallituksen tulee seuraavassa hallitusohjelmassa sitoutua: 1. Ratiﬁoimaan välittömästi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus. • Lainsäädäntö saatetaan vastaamaan sopimusta. • Vammaiset ihmiset osallistetaan täysimääräisesti. • Sopimuksen toteutumista valvontaan; perustetaan riippumaton valvontaelin. 2. Jatkamaan kehitysvammalaitosten hajauttamista ja estämään uuslaitosten syntyminen sekä edistämään vammaisten itsenäistä asumista. • Kehitysvammaisten henkilöiden asumispalvelut järjestetään niin, että ne vastaavat YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen vaatimuksia yhdenvertaisuudesta, itsenäisestä elämästä, itsemääräämisoikeudesta, osallisuudesta ja

Eduskuntavaalit 2011

- Miten perheiden jaksamista voi edistää? - Voiko omaishoidon tuen rinnastaa palkkatyöhön? - Miten edistät alueellista tasaarvoisuutta ja palvelujen saatavuutta?

• Vuoden 2011 eduskuntavaalien vaalipäivä on sunnuntai 17.4.2011. • Ennakkoäänestys kotimaassa: ke–ti 6.–12.4. • Suomen Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta. Eduskuntaan kuuluu 200 kansanedustajaa. • Eduskunnan keskeinen tehtävä on lakien säätäminen. Lakiesitykset käsitellään ensin eduskunnan valiokunnissa, joihin kuuluvat kansanedustajat kuulevat asiantuntijoita, sekä sitten täysistunnossa, johon kaikki kansanedustajat osallistuvat. • Eduskunta päättää kalenterivuodeksi kerrallaan valtion talousarvion. Eduskunta myös valvoo valtion taloudenhoitoa. • Lue vaaleista lisää: http://www.vaalit.fi/14739.htm

yleissopimuksen velvoitteet. Yhdistäminen tehdään vaarantamatta palveluja. Turvataan huomattavan paljon hoivaa, huolenpitoa ja valvontaa sekä oman elämän hallintaan erityisen paljon tukea tarvitsevien henkilöiden palveluiden ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen. • Tuettua päätöksentekoa kehitetään. Vammaispalvelulakiin lisätään velvoite antaa henkilökohtaista apua itsenäiseen päätöksentekoon ja oman elämän hallintaan. Tuetun päätöksenteon avulla henkilö, jolla on vaikeuksia valintojen ja päätösten tekemisessä ja kommunikaatiossa, voi tehdä itse elämäänsä koskevia päätöksiä. 3. Edistämään laadukkaiden • Henkilökohtainen apu laajenpalveluiden kehittämistä kehi- netaan koskemaan myös vaikeimtysvammaisille henkilöille YK- min kehitysvammaisia henkilöitä. sopimuksen hengen mukaIsesti. Palvelun on oltava vaikeavam• Kehitysvammalaki ja vammaiselle henkilölle myös tosiasimaispalvelulaki yhdistetään niin, allisesti maksutonta ja avustajan että laki täyttää YK:n vammaisten käytöstä syntyneet oheiskustanhenkilöiden oikeuksia koskevan nukset on korvattava.

Vaalikeräys on nyt Pieni ele

Kysymyksiä:

Lehtikuva/Vesa Moilanen/Eduskunta

oikeudesta valita asuinpaikkansa ja -kumppaninsa. • Suunnitelmalliseen ja hallittuun hajauttamiseen varataan riittävät resurssit valtioneuvoston 21.1.2010 kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palveluiden järjestämisestä antaman periaatepäätöksen mukaisesti. • Varmistetaan laadukkaat asumispalvelut myös lapsuudenkodistaan muuttaville kehitysvammaisille henkilöille. • Perusoikeuksien rajoittamista (pakotteita) koskevien YK-sopimuksen vastaisten säädösten tilalle luodaan vahva yleislaki, joka varmistaa itsemääräämisoikeuden toteutumisen ja hyvän kohtelun.

TERVETULOA

MUKAAN RINTAMAAN

Auttaminen alkaa läheltä.

Keräys vammais- ja terveystyön hyväksi äänestyspaikoilla 17.4., ennakkoäänestyspaikoilla 6.–12.4. sekä mobiilikeräys 1.–17. huhtikuuta. Katso lisää osoitteesta www.pieniele.ﬁ.

2/2011

Autismin talvipäivät tarjosi tietoa, kokemusta ja tutkimusta Teksti ja kuvat Sanna Välkkilä TAMPERE

Autismi- ja Aspergerliitto ry:n vuosittainen päätapahtuma, Autismin talvipäivät järjestettiin tänä vuonna helmikuussa Tampereen ammattikorkeakoulun tiloissa. Tampereen valinta tapahtumapaikaksi ei ollut sattumaa. Kaupungissa syntyneet monipuoliset verkostot, oppilaitosyhteistyö ja tutkimus ovat synnyttäneet osaamista, joka järjestäjien mukaan hakee Suomessa vertaistaan.

Hyvä aikuisuus rakentuu nuoruudessa Teemana vuoden 2011 päivillä oli ”Kohti hyvää aikuisuutta”. Teema tukee Autismi- ja Aspergerliiton vuoden teemaa ”Aikuisuus autismin kirjolla”. Sekä osallistujina että puhujina oli ammattilaisten lisäksi autismin kirjon henkilöitä ja heidän läheisiään. Tapahtuma herätti laajaa kiinnostusta. Ilmoittautuneita oli noin 400, heistä suurin osa tuli Pirkanmaan ulkopuolelta. Seminaarien lisäksi erityisen suosittuja olivat talvipäivien työpajat. Niissä myös vanhemmat ja autismin kirjon henkilöt pääsivät jakamaan asiantuntemustaan toisilleen ja pohtimaan asioita vertaisvoimin. Kaikille avoimelle Tietotorille taas oli kerääntynyt monipuolinen otos alan toimijoita palveluntuottajista, oppilaitoksista ja toimintakeskuksista järjestötoimijoihin ja meneillään oleviin projekteihin. Paneelissa keskusteltiin siitä, mitä valtakunnallisen vammaispoliittisen ohjelman (VAMPO 2010 – 2015) toteutuminen merkitsee aikuisille autismin kirjon henkilöille.

Valintojen tekemistä on harjoiteltava Yksi autismin kirjon ydinkysymyksiä on paitsi ymmärretyksi tuleminen, myös tasa-arvoinen mahdollisuus vaikuttaa ja tuoda kokemuksen ja esimerkiksi palveluiden käyttäjän ääni mukaan keskusteluun. Tähän eivät riitä pelkät yksittäiset menetelmät. Tarvitaan asennetta ja halua aitoon vuorovaikutukseen. Valintojen tekemistä on harjoiteltava. Erehtymisen mahdollisuus ja virheistä oppiminen ovat osa jokaisen elämää – aikuisenakin.

Kommunikaatio ja vuorovaikutus nousivat esiin myös käytännön tasolla. Autismi- ja Aspergerliitossa halutaan panostaa kokemuksen ääneen. Ihmiset tarinoineen nousevat keskiöön ja perheisiin keräytynyt arjen osaaminen pyritään saamaan ammattilaisten ja tutkijoiden käyttöön. Myös yhdistyksiä tuetaan yhä voimakkaammin verkostoitumaan. Niin yhdistystoimijoiksi kuin Autismi- ja Aspergerliiton hallitukseenkin halutaan mukaan vanhempien ja ammattilaisten lisäksi itse autismin kirjon henkilöitä. Tutustu Autismi- ja Aspergerliiton toimintaan ja palveluihin osoitteessa: www.autismiliitto.ﬁ

Joni Malinen ja Niina Kärkkäinen esittelivät tamperelaisen OmaPolku ry:n työ- ja päivätoimintaa. Molemmat kehuivat Tietotoria oivalliseksi tilaisuudeksi paitsi esitellä OmaPolkua, myös viritellä uusia ja vanhoja kontakteja ja sopia vierailuista. Joni Malinen on tottunut esiintyjä ja mukana myös Me Itse ry:n Käsikynkkä-projektin kehittämässä puhujapankissa. Jesse Latomaa sai Maliselta ohjeita pinssin tekoon. Jonin ja Jessen t-paitojen kuvitukset ovat OmaPolun Taidepajan nuorten suunnittelemia.

2/2011

Ystävänkauppa Tule ostoksille aukeaa 31.3. ja hyödynnä Ystävänkauppa avautuu hieman viime Tukiviestissä ilmoitettua myöhemmin, maaliskuun lopussa. Olemme lisänneet kauppaan toiminnallisuuksia, joiden uskomme auttavan meitä palvelemaan jäseniämme ja yhdistyksiämme entistä paremmin. Esimerkiksi jäsenyhdistysten mahdollisuus maksaa yhdistyshintaisia tuotteita laskun lisäksi myös pankki- ja luottokortilla sekä ottaa tuoteita tilimyyntiin helpottaa asiointia ja tarjoaa mahdollisuuden riskittömään tuotemyyntiin. Haluamme tarjota nyt myös kaikille tukiyhdistysten jäsenille 10 %:n alennuksen normaalihintaisista tuotteista. Tästä tietoa myöhemmin keväällä.

aaliskuun lopussa kannattaa tulla ostoksille Kehitysvammaisten Tukiliiton verkkokauppaan osoitteeseen www.ystavankauppa.fi. Kauppaan pääset myös Tukiliiton kotisivujen etusivulla olevan Ystävänkauppa-painikkeen kautta. Kaupan valikoimissa on perinteisten kynttilöiden, korttien, tulppaanikassien ja adressien ym. lisäksi uusia, kehitysvammaisten taiteilijoiden taideteoksiin perustuvia tuotteita. Verkkokaupan yhteydestä löytyy Taidegalleria, jossa on esillä upeita kehitysvammaisten taiteilijoiden taideteoksia. Kettuki ry:n, Kirsikodin, Lieksan Taidetoimintakeskuksen ja Omapolku ry:n lahjakkaiden taiteilijoiden teokset voit ostaa omaksesi nyt verkkokaupan kautta. Huomaa, että jäsen- ja yhdistysalennukset eivät koske taidegallerian teoksia. Ostosten teko Ystävänkaupassa on nopeaa ja helppoa. Tutustu tuotevalikoimaan ja valitse omat suosikkisi, jotka siirrät yhdellä osta-klikkauksella ostoskoriin. Kun olet valinnut haluamasi tuotteet, siirry ostoskoriin ja maksa ostoksesi helposti järjestelmän ohjeiden mukaan.

Jäsenyhdistyksille uusia mahdollisuuksia Jäsenyhdistyksien tuotemyyn-

nistä vastaavat voivat tilata käyttöönsä yhdistystunnukset verkkokauppa-ostoksia varten. Ottamalla yhteyttä minuun saat käyttöösi tunnukset, joiden avulla voit tehdä Ystävänkaupassa ostoksia yhdistyshinnoilla. Yhdistysasiakkaat voivat valita maksutavaksi pankki- ja luottokortti- sekä tilisiirtomahdollisuuden lisäksi myös laskun. Tällöin lasku tuotteista tulee perässä postitse. Tämä mahdollisuus koskee ainoastaan jäsenyhdistyksiä. Yhdistysasiakkailla on mahdollisuus maksaa tuotteet myös tilimyynnillä. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa jäsenyhdistykset voivat tilata tapahtumiinsa tuotteita niin, että laskutamme ainoastaan myytyjen tuotteiden mukaan. Esimerkiksi jos tilaatte kaksikymmentä heijastinta ja kaupaksi menee ainoastaan kymmenen, palautatte loput kymmenen heijastinta ja tämän jälkeen laskutamme teiltä kymmenen heijastimen yhdistyshinnan ja postikulut molempiin suuntiin. Tämä palvelu korvaa aiemmat suunnitelmamme tuotteistetuista myyntipöydistä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että isojen, särkyvien ja painavien tuotteiden postituskulut saattavat olla yllättävän korkeat. Toisissa tuotteissa on myös suurempi myyntikate kuin toisissa.

Neuvon mielelläni sopivien myyntituotteiden valinnassa. Yhteisenä tavoitteena on saada yhdistysten tuotemyynnistä mahdollisimman kannattavaa! Tervetuloa ystävänkaupoille! Soile Honkala soile.honkala@kvtl.ﬁ 0207 718 214

etusi!

2/2011

Kehitysvammaisten Tukiliiton verkkokaupasta tilaat helposti ja nopeasti kauniit, kotimaiset lahjatuotteet ja kortit ja sen valikoimista löydät Tukiliiton julkaisemat kirjat ja oppaat. Ystävänkaupan Taidegalleriassa voit ihailla ja ostaa kehitysvammaisten taiteilijoiden upeita taideteoksia.

Avajaistarjouksena huhtikuun ajan: Linnea Meurosen Rock III ja Rock IV -teoksiin pohjautuvat SYDÄN MUISTIKIRJA avajaistarjouksena

Jack Heiskasen Pupu ja Karhu -taideteokseen pohjautuvat PUPU- JA KARHU HEIJASTIMET

12,90 €

3,90 €

(norm. 15,90 €)

(norm 4,90 €)

Pupu ja Karhu KASSI nyörillä, avajaistarjouksena

10 €

(norm 13,50 €)

KAIKKI KORTIT:

OSTA 2 MAKSA 1 Tarjous koskee kaikkia valikoimissamme olevia 1- ja 2-osaisia kortteja. Tarjous ei koske adresseja.

Rock III- ja Rock IV HEIJASTIMET

3,90 €

(norm 4,90 €)

Tervetuloa tekemään kauppoja, joilla on merkitystä! Alennukset lasketaan normaalihinnoista. Tarjoukset voimassa 30.4.2011 saakka.

www.ystavankauppa.fi 41

2/2011

J Ä R J E S T Ö S I V U T

Korkojen kapsetta ja hers Teksti ja kuvat Tupu Sammaljärvi TAMPERE

ikäpä olisikaan ollut sopivampi päivä Sinikka Yliruusille aloittaa työt Tukiliitossa kuin Ranskan kansallispäivä, heinäkuun 14. Kuplivan puhelias, iloinen ja elegantti Sinikka on kuin samppanjamaa ihmishahmossa. Yli 30 vuotta Tukiliittoperhettä – Tukiliittoa ja Palvelusäätiötä – taloussihteerinä ja johdon sihteerinä palvellut Sinikka jäi tammikuussa hyvin ansaitulle eläkkeelle. – Kun tulin taloon, kaikki puhuivat edellisen vuoden liittokokouksesta Korpilammella. Kuuntelin haltioituneena. Kokouksessa hyvät puhujat kuten Timo Lahtinen, Oiva Antti Mäki ja Manu Alatalo olivat saaneet aikaan lähes hurmoshenkisen tunnelman. Siinä hetkessä nostin kehitysvammaperheet jalustalle: perheiden tekemä työ teki minuun suuren vaikutuksen, Sinikka muistelee. Vahva yhteenkuuluvuuden tunne siivitti Tukiliiton työtä kentällä ja toimistossa koko 1980-luvun. – Silloin järjestettiin isoja tapahtumia: musiikki-, kesä- ja kulttuuripäiviä. Ihmisiä saattoi olla paikalla parikin tuhatta. Olin mukana kaikenlaisissa käytännön järjestelyissä, ja kenttäväki tuli tutuksi. Olen aina tykännyt olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Sinikka sai eläkkeelle siirtymisensä yhteydessä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ansiomerkin. Sen luovuttivat hallintopäällikkö Mika Kankainen ja toiminnanjohtaja Markku Virkamäki (oik.). vammaisten ääntä on aina kuultu. Ylitse muiden ovat olleet Kikka ja Anita Hirvonen. He tulivat vauhdikkaasti yleisön joukkoon ja villitsivät kansan, Sinikka nauraa. Vammaisten ihmisten ilo ja eläytyminen konserteissa ovat olleet Sinikalle iso asia. – Monet tulevat busseilla pitkienkin matkojen takaa ja ovat todella satsanneet reissuun. On tärkeää saada esiintymään artisti, josta tykätään. Tulevana syksynä vuorossa on Antti Tuisku, jolla Sinikka uskoo olevan oikeanlaista karismaa.

Konserttiemäntä Erityisesti Tukiliiton syyskonserttien järjestämisessä Sinikan rooli on ollut korvaamaton. Konserttiperinne alkoi vuonna 1990 Katri Helenan tähdittämänä. – Olemme pyrkineet saamaan eturivin taiteilijoita mukaan. Olen kysellyt jäsenistöltä toiveita, ja

Yli 30 vuotta Tukiliitossa ja Palvelusäätiössä työskennelleelle Sinikka Yliruusille järjestettiin tammikuussa yllätysjuhla Tulppaanitalolla.

Yhdistystoimija Sinikka Yliruusi on nähnyt Tukiliiton kasvavan ja saavan ”jälkikasvua”.

–Liitto alkoi suurentua 80-luvun lopulla. Väkeä tuli toimistolle lisää, ja muutimme nykyiseen toimitaloon Pinninkadulle. Palvelukotien suunnittelu alkoi, ja vuonna 1991 valmistui ensimmäinen, Menninkäinen Kontiolahdella, Pohjois-Karjalassa. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö perustettiin samana vuonna ja se erkani liitosta omaksi organisaatiokseen vuonna kaksi vuotta myöhemmin. Moni asia on mennyt kuluneina vuosikymmeninä eteenpäin. Yksi isoimmista on ollut perusopetuksen laajentuminen koskemaan kaikkia. Tasa-arvoisuus on lisääntynyt. – Mutta kyllä minua murehduttaa, kuinka kuntien taloustilanne vaikuttaa niihin, jotka eivät pysty omalla työllään ansaitse-

2/2011

J Ä R J E S T Ö S I V U T

yvää naurua maan elantoaan. Myös Tukiliiton paikallisyhdistykset ovat kokeneet kuntien avustusten pienenemisen. Sinikka on ollut mukana Tampereen tukiyhdistyksessä lähes 30 vuotta ja nähnyt muutoksen.

Ay-aktiivi Oikeudenmukaisuus on Sinikalle tärkeä arvo. Sitä hän on vuosikymmenet ollut ajamassa myös ammattiyhdistysliikkeessä. – Olen ollut ERTOssa, Erityisalojen toimihenkilöliitossa, aktiivitoimijana lähes 30 vuotta. Olin mukana alusta alkaen neuvottelemassa työehtosopimusta, joka saatiin yleissitovaksi muutama vuosi sitten. Se on ollut näköalapaikka. Paljon tuli vapaa-ajalla kokoustettua ja matkustettua.

Maailmanmatkaaja Matkoistaan Sinikka tunnetaan muutoinkin. Milloin suuntana on ollut Barcelona, milloin Lontoo tai New York. Työkaverit ovat

päässeet kahvikupin ääressä mukaan moniin mielenkiintoisiin paikkoihin Sinikan kertomusten matkassa. Yksi matkakohde on kuitenkin ollut viime vuosina Sinikalla ylitse muiden: Bryssel. Sinikan keskimmäisen lapsen perhe asuu siellä ja kaipaa usein mummin lastenhoitoapua. Eläkkeelle siirtymisen aattopäivänä Sinikka aprikoi, tuleeko Brysseliin äkkilähtö, sillä perheen au pair -hoitaja oli yllättäen lähtenyt.

Liikkuja Mummin hommia riittää Suomessakin; lapsenlapsia on kaikkiaan yhdeksän. – Alkaviin eläkepäiviin pitää saada mahtumaan myös liikuntaa. Käyn vesijumpalla ja vaihtelevasti kuntosalilla. Kävelysauvat ovat odottaneet jo jonkin aikaa. Jatkossa korkokengät vaihtuvat siis ainakin aika ajoin lenkkitossuihin. Hyviä eläkepäiviä, Sinikka!

Apurahoja jaettiin harrastuksiin ja opintoihin Kehitysvammaisten Tukiliiton Sirkku Taljan rahastosta haki vuodelle 2011 tukea 30 ryhmää ja 58 yksityistä henkilöä. Apurahoja jaettiin harrastustoimintaan ja opiskeluja varten. Apurahan saivat: Ryhmät: Atomi-bändi Kemijärvi, Sadekausi-ryhmä Kouvola, Sopusointu-yhtye Oulu, Kehitysvammaisten toimintaryhmä Keminmaa, Teatteriryhmä Kaustinen, Tuetun työn ryhmä Tampere, Taidenäyttely Oulu, Lintuset-kansantanssiryhmä Vantaa, Pyhäjärven Me Itse alajaos.

Eläkkeellä oleva Tukiliiton järjestöpäällikkö Marjatta Tammisto (oik.) muisteli lämmöllä yhteisiä työvuosia Sinikan kanssa.

Yksityiset: Hanna Hölttä, Jouko Kammonen, Paula Koskela, Toivo Niemelä, Tanja Onttonen, Valtteri Poitsalo, Pilvi Sulkupuro, Julia Averjanova, Arja Salo, Markus Saartila, Raija Ranta, Vesa Pikkuhookana, Emilia Ruotsalainen, Heikki Heinonen, Leena Hirvilammi, Rauha Mononen, Erkki Ihala, Marja-Leena Ruokonen, Heikki Marjanen, Tero Mäkipää, Ville Seppälä, Raija Kauppinen, Anne-Mari Turunen ja Helle Kukkonen. Yksityiseltä lahjoittajalta jaettiin toimintarahaa opiskelua varten kuudelle henkilölle: Henna Paasonen, Erika Ranta-Ruona, Keijo Honkuri, Hanna-Leena Koivuoja, Timo Averjanov, Esa Koivula.

2/2011

J Ä R J E S T Ö S I V U T

TUKILIITO N PERUSTA JAYHDIST YKSE T KERTO VAT Teksti Mari Vehmanen Kuvat Laura Vesa

Tampereen yhdistyksessä kynnys on matalalla Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry:ssä on todellinen tekemisen meininki: missä huomataan tarve, sinne on jo pian perustettu uusi palvelu. Ei siis ihme, että jäsenmäärä kasvaa kohisten.

uhelimet pirisevät tauotta, väkeä tulee ja menee. Iltapäivä Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry:n toimistossa on tavanomaisen työntäyteinen. Tekemistä riittää, sillä lista yhdistyksen tarjonnasta on pitkä ja vaikuttava: edunvalvontaa, parikymmentä harrasteryhmää, vertaistukiryhmiä, leirejä, tilapäishoitoa, matkoja, juhlia ja niin edelleen. Paljon on siis tapahtunut sen jälkeen, kun yhdistys aloitti toi-

Päivi Kaltio (vas.) ja Leena Jokipakka kertovat, että yhdistys on saanut aktiivisuutensa ansiosta hyviä yhteistyökumppaneita.

mintansa 1961. Tuolloin joukko äitejä kokoontui kutomaan lapasia kerätäkseen varoja kehitysvammaisten lastensa leiriin. − Mikä hienointa, samoja perustajajäseniä on edelleen mukana toiminnassa. Ja lapaset ovat taas tapetilla juhlavuotenamme. Olen juuri menossa postittamaan yhden parin lahjaksi tasavallan presidentille, toiminnanjohtaja Päivi Kaltio mainitsee. Mukana olevien määrä on myös aivan toisenlainen kuin puoli vuosisataa sitten. Tampereella ei ole tietoakaan toiminnan hiipumisesta: jäseniä on jo noin 740, ja luku kasvaa kovaa vauhtia. − Liittyjissä on hyvin monenlaisia ihmisiä ja perheitä. Meillä ei tuijoteta diagnooseja, ja kynnys on pyritty muutenkin pitämään mahdollisimman matalalla, puheenjohtaja Leena Jokipakka sanoo. − Palvelumme ovat sitä paitsi avoimia muillekin kuin jäsenille, hän jatkaa.

Tarpeisiin vastaten Kaksikko on nähnyt ihmisten toiveiden yhdistystoimintaa koh-

2/2011

J Ä R J E S T Ö S I V U T

taan muuttuvan. − Haetaan ennen kaikkea tietoa, tukea ja palveluita. Asenne on yhä enemmän se, että jäsenmaksulle edellytetään vastinetta, Päivi Kaltio sanoo. − Joku osallistuu pelkästään leireille, toinen taas matkoille.Nykyaikaisessa yhdistystoiminnassa tällaisen on oltava ok, Leena Jokipakka pohtii. Kumpikin toteaa, ettei vaikkapa pienen erityislapsen työssäkäyvien vanhempien voi olettaa uhraavan kovin paljon aikaa vapaaehtoistyöhön. Nykypäivän yhdistykseltä myös odotetaan kykyä vastata joustavasti jäsentensä erilaisiin, vaihteleviin tarpeisiin. − Vahvuutemme on juuri se, että pystymme reagoimaan nopeasti. Huomasimme esimerkiksi, että tilapäishoidosta on huutava pula. Pian leirikeskuksessamme olivat jo ensimmäiset koeviikonloput, ja saman tien hommasta tuli pysyvää. Julkisella puolella siinä ajassa olisi vasta alettu harkita työryhmän perustamista asian selvittämiseksi, Päivi Kaltio sanoo.

Verkostoja kutomaan Verkostoituminen on Päivi Kaltion ja Leena Jokipakan mielestä olennainen osa 2000-luvun yhdistyselämää. Tampereen Kehitysvammaisten Tuki on onnistunut virittämään yhteistyötä useisiin suuntiin. − Asioita alkaa tapahtua, kun on mukana monessa ja pitää itsestään ääntä, Päivi Kaltio sanoo. Iso ja perinteikäs tamperelainen urheiluseura Koovee esimerkiksi järjestää nykyään tukiyhdistyksen kanssa huippusuosittuja sovellettuja palloiluryhmiä. Kumppaneita on niin ikään yritysmaailmasta, muun muassa IT-alalla toimiva Mepco Oy. − He lahjoittavat meille säännöllisesti itselleen tarpeettomiksi käyneitä kannettavia tietokoneita. Ja kyse on lähes uusista, arvokkaista ammattilaislaitteista, Päivi Kaltio sanoo. Yhdistys antaa koneet eteenpäin hakemusten perusteella.

− Saajat ovat olleet nuoria kehitysvammaisia, jotka eivät ikinä pystyisi eläkkeestään hankkimaan tämäntasoisia tietokoneita. Hakukirjeet ovat mahtavaa luettavaa: joku aikoo kirjoittaa elämäkertansa, toinen taas chattailla kavereiden kanssa, Päivi Kaltio kertoo. Kaikkein läheisimpiä tukiyhdistyksen kumppaneita ovat luonnollisesti toiset vammais- ja kansanterveysyhdistykset. − On alettu tajuta, ettei pyörää kannata keksiä joka porukassa uudelleen. Yhdistämällä voimamme saamme paljon enemmän aikaan. Eikä enää onneksi vahdita mustasukkaisesti, mikä yhdistys saa kunnian mistäkin tapahtumasta, Leena Jokipakka iloitsee.

Liikunnalle tarvetta Miltä sitten näyttää yhdistyksen tulevaisuus? − Resurssien pienuus on ikuinen ongelma. Ne eivät todellakaan ole kasvaneet samassa tahdissa kuin jäsenistö ja palvelut, Kaltio ja Jokipakka toteavat. Uuttakin on silti koko ajan suunnitteilla. Liikunta on jatkossa yksi toiminnan painopisteistä. − Monen asuntolassa asuvan kunto on hälyttävän huono, sillä henkilökuntaa ei riitä lenkkiseuraksi tai mukaan uimahalliin. Koulut ja kodit kyllä pitävät omalta osaltaan huolta liikunnasta, Leena Jokipakka sanoo. Myös edunvalvonnan ja vaikuttamisen tarve kasvaa entisestään. − Välillä turhauttaa puhua esimerkiksi kaupungin suuntaan vuodesta toiseen samoista asioista. Koulutuksen, asumisen ja työn ongelmat eivät tunnu muuttuneen miksikään, ja osin on menty jopa takapakkia, Päivi Kaltio huokaa. Positiivista on silti se, että yhdistyksen edustajat kutsutaan nykyään neuvottelupöytään päätettäessä kehitysvammaisten tamperelaisten asioista. − Päättäjien pitäisi kuunnella entistä enemmän myös kehitysvammaisten henkilöiden itsensä ääntä. He ovat elämänsä parhaita asiantuntijoita, Leena Jokipakka ja Päivi Kaltio toteavat.

Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry • perustettu 1961 • jäsenmäärä noin 740, kasvaa koko ajan • aktiivista toimintaa ympäri vuoden: kerhoja, vertaistukiryhmiä, leirejä, matkoja ja paljon muuta • oma leirikeskus Teiskon Kuuslahdesta • tärkein tiedotuskanava 6−7 kertaa vuodessa ilmestyvä jäsenkirje • www.kvtukitampere.fi

2/2011

J Ä R J E S T Ö S I V U T

Kalle Aaltonen velmuilee koskettimien kanssa. Taitava soittaja luritteli jazzia Kolme kuningasta -yhtyeessä ja osoitti monipuolisuutensa myös Bem-bändin kosketinsoittajana.

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, Jolla on aikaa ja tilaa unelmille Ja mielen vapaus ja mielen vapaus. On vapautta kuunnella metsän huminoita, Kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita, Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä. On vapautta valvoa kesäisiä öitä Ja katsella hiljaisen haavan värinöitä, Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä. On vapautta istua iltaa yksinänsä Ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä, Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä. On vapautta vaistota viesti suuremmasta Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta, Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä. (sanat: Vexi Salmi, sävel: Kassu Halonen)

2/2011

J Ä R J E S T Ö S I V U T

”Ja elää elämäänsä ” Finlandia-talon perinteisessä konsertissa siirryttiin Suomi-iskelmästä jazziin ja pyyhittiin vaivihkaa silmäkulmia. Teksti Saila Keskiaho Kuvat Jaana Teräväinen HELSINKI

iimeisten harjoitusten rytmit tunkeutuvat vielä ovien läpi, kun Finlandia-talon lämpiö alkaa täyttyä seurueista. Samaan aikaan takahuoneessa Kalle Salonen vitsailee lounaansa ääressä: ”Kirjoita sinne, että takahuoneessa viina virtasi. Ja naisiakin riitti.” Naurultaan vakavoiduttuaan hän lupaa soittaa vanhaa ja uudempaakin jazzia. Samassa miestä ja bändikaveri Toni Väliahoa jo viedään kenraaliharjoitukseen. Perinteinen Finlandia-talon konsertti on alkamassa.

Vahvat naiset Helsingin Kehitysvammatuki 57:n järjestämä konsertti on lajissaan jo 39. Perinne alkoi uudenkarheassa Finlandia-talossa eivätkä juhlavat puitteet ole vuosien varrella vaihtuneet. ”Osaatko sä äiti juontaa tän keikan?”, hiphop-yhtye Resispossesta tuttu Kalle Havumäki kysyy äidiltään vielä matkalla konserttiin. Huoli osoittautuu turhaksi, sillä Marjukka Havumäki on luontevasti läsnä. Musiikkikoulu Resonaarin bändi asettuu lavalle ja solisti Marika Tulokas hakeutuu parrasvaloihin. Hänen paitansa hehkuu ja välkehtii. Tulokas heittäytyy kahden voimakkaan naisartistin, Paula Koivuniemen ja Vicky Rostin tunnetuksi tekemiin kappaleisiin. Melonnan kultamitalisti Anna Laitinen istuu flyygelin ääreen ja loihtii ilmoille dramaattisia sävyjä. Jännittyneesti hiipivää ”Leijonaa” seuraa Petri Laakso-

sen maalaileva ”Täällä Pohjantähden alla”. Laitinen lopettaa sokaisevaan, maaniseen versioon Edward Griegin ”Vuorenpeikkojen tanssista”.

Iskelmän tie ”Vieläkö sua Sari jännittää”, juontaja Havumäki kysyy kotkalaiselta Sari Mähöseltä. ”Koitas arvata”, Mähönen puuskahtaa, vaikka onkin Finlandia-talon konserttien konkari. Mähösen kavalkadiin on tänä vuonna päätynyt raastavasta erosta kertova ”Ei kauniimpaa” ja kevyempään mutta ympäristötietoiseen sävyyn svengaava ”Varrella virran”. Yhdeksi konsertin kohokohdista nousee Kaustisten toimintakeskuksen hittikimara. Dramatisoitu esitys seuraa nuoren miehen tuhlaajapoikamaista taivalta. Kaupunki houkuttaa hänet pois kotoa maaseudulta ja tarjoaa leveää elämää, rahaa ja naisia. Lupaukset osoittautuvat katteettomiksi. Mies huomaa olevansa kahden naisen ja useamman velkojan loukussa. Tie vie takaisin kotiin, jossa odottaa nuoruudenrakkaus. Kaustislaisten tarina kietoutuu Suomi-iskelmän rakastetuimpien laulujen ympärille. Bändin laulajat Janne Kaustinen ja Satu Pihlajaharju taipuvat milloin syviin tunteisiin, milloin rock-ärinään.

”Aikaa ja tilaa unelmille” Irwin Goodmanin tunnetuksi tekemä ”Maailma on kaunis” löytyy kahdenkin yhtyeen esityksestä. Kaustisen lisäksi Rytmiset-

Annika Backman on monille tuttu esiintyjä. Hän on muun muassa edustanut Suomea vuonna 2002 Kehitysvammaisten ihmisten Euroviisuissa Hollannissa. kuoron ja Toimela-bändin kokoonpano on tarttunut hyvän elämän peruskiviä muuraavaan kappaleeseen. Yleisössä kaivellaan nenäliinoja esiin jo laulun alussa: ”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille.” Nenäliinoille on yhä käyttöä, kun bändi ja kuoro tarttuvat vastikään edesmenneen Kari Tapion ”Kuin taivaisiin” -kappaleeseen. Liperiläis-äänekoskelainen yhteenliittymä tekee konsertissa myös historiaa yhdellä kantaesityksellä. Annika Backman ja BEMbändi ovat molemmat pitkän linjan tekijöitä. Backman on esiintynyt muun muassa kehitysvammaisten euroviisuissa. Tällä kertaa hän tuo lavalle isänsä, veljensä ja serkkunsa kanssansa musisoimaan. Yhtye tulkitsee syvän soulin sävyyn ”Linnun ja lapsen” sekä Israelin euroviisuhitin ”Hallelujan”. BEM-bändin 35-vuotinen tie näkyy ja kuuluu. Kuumat Balkan-

rytmit eivät jätä ketään kylmäksi. Finlandia-talon kiinteillä penkeillä ei millään malttaisi istua viulujen käydessä yhä tulisemmiksi.

Vaatimattomat kuninkaat Kalle Salonen ja Toni Väliaho (yhdessä Kolme kuningasta) päästetään takahuoneesta lavalle ja Salonen huikkaa nopeasti mikrofoniin: ”Meillä on muuten tosi nätti juontaja tänään!” Kun Marjukka Havumäki kysyy muusikoilta, kuinka kauan kappaleen tekeminen kestää, vastaus on vaatimaton: ”Minuutin tai pari.” Ja silmänisku päälle. Mutta kuka on Kolmen Kuninkaan kolmas kuningas? Bändi kun koostuu vain Salosesta ja Väliahosta. ”Olisiko se vaikka tämä”, Salonen virnistää ja kaivaa esille hätäuloskäytävän merkin. Sen vihreän, jossa juoksee valkoinen mieshahmo. Kylttiukko päätyy nuottitelineelle, kun Kolme Kuningasta vie yleisön jazztaivaaseen.

2/2011

J Ä R J E S T Ö S I V U T Tukiliiton Selko-e-projektin kurssilla Tampereella tammikuussa olivat Susanna Hanhioja (vas.) ja Riitta Hämäläinen. Kurssin yhtenä aiheena oli Facebook.

Teksti Soile Honkala Kuva Laura Vesa

Verkkovaikuttajaksi sosiaalisen median avulla Sosiaalinen eli yhteisöllinen media on tullut osaksi ihmisten vuorovaikutusta ja jokapäiväistä elämää. Sosiaalisen median sovellusten avulla voi – paitsi viihtyä ja pitää yhteyttä muihin – vaikuttaa yhteisiin ja itselle tärkeisiin asioihin.

ikipedia määrittelee sosiaalisen median verkkoviestintäympäristöksi, jossa jokaisella käyttäjällä tai käyttäjäryhmällä on mahdollisuus tiedon vastaanottajan roolin lisäksi olla aktiivinen viestijä ja sisällöntuottaja. Facebook, IRC Galleria ja YouTube ovat esimerkkejä Suomessa suosituista sosiaalisista medioista. Kehitysvammaisten Tukiliiton Facebook-sivu avautui loppuvuodesta 2010 ja Leija-lehti on viime syksystä lähtien julkaissut Twitterissä kehitysvammaisia ihmisiä koskevia lyhyitä uutisia. Kehitysvammaisten Tukiliiton viestintäpäällikön, Tupu Sammaljärven mukaan sosiaalisen median etu on, että kaikki viestit ovat julkisuudessa samanarvoisia ja jokaisen ääni ja mielipide pääsevät esiin. Toisaalta tässä piilee myös sosiaalisen median vaara:

”Nämä yksittäiset näkemykset voivat jäädä elämään yleisinä totuuksina. Kuka hyvänsä voi toimia asiantuntijana olipa asia mikä tahansa.” Kriittisyyttä siis tarvitaan, niin sisällöntuottajana kuin vastaanottajanakin.

Sosiaalisen median avulla verkkovaikuttajaksi Leo Straniuksen ja Lasse Laaksosen Verkkovaikuttamista 2010luvulla -raportissa on koottu yhteen vaikuttamismahdollisuuksia, joita sosiaalinen media tarjoaa suhteessa perinteisiin kanaviin. Paitsi että sosiaalisen median käyttö on helppoa, kustannustehokasta ja ihmisiä helposti saavuttavaa, on se myös ajasta ja paikasta riippumatonta. Tilanteessa, jossa kansalaistoiminta kilpailee ihmisten ajasta yhä enemmän, tarjoavat sosiaalisen median so-

vellukset mahdollisuuksia osallistua keskusteluun juuri silloin kuin itselle parhaiten sopii. Kaikki eivät ole halukkaita sitoutumaan olemassa olevaan järjestörakenteeseen ja sen vuoksi tulisi luoda mahdollisuuksia osallistua ilman vahvaa sitoumusta. Raportin mukaan verkkovaikuttaminen mahdollistaa aidosti aktiivisen kansalaisyhteisön muodostumisen. Hallintokäytännöt verkossa ovat yksinkertaisia ja helppoja ja tieto on nopeasti ja helposti saatavilla. Kun osallistuminen on helppoa, kynnys osallistua madaltuu. Raportin tekijät näkevät tässä tosin myös sen mahdollisuuden, että osallistumisen helppous saattaa vähentää syvempää osallistumista ja kiinnostusta yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Toisaalta, kun osallistujia on iso määrä ja hajautetusti, saatetaan saada aikaan monipuolisempia ratkaisuja ja ”joukkoälyä”.

Mihin ja miten sinä haluat vaikuttaa – kerro meille! Kehitysvammaisten Tukiliitossa

pohditaan kevään aikana sosiaalisen median strategiaa ja haluamme muistuttaa myös jäsenistöämme siitä, että sosiaalisen median avulla on mahdollista vaikuttaa yhteisiin asioihin niin Tukiliitossa kuin sen ulkopuolellakin. Osoitteessa http://www.kvtl.fi/ fi/some voit esittää kommentteja ja näkemyksiäsi sosiaalisesta mediasta. Mitä välineitä sinä käytät mieluiten ja miten? Haluatko kommunikoida meidän kanssamme Facebookin tai Twitterin kautta tai haluaisitko lukea blogiamme? Toivoisitko verkkovaltuustoa, jossa voisi kommentoida esityksiä ja luoda omia aloitteita? Toivomme värikästä keskustelua sosiaalisen median eduista, haitoista, mahdollisuuksista ja uhista. Tule keskustelemaan ja yhdessä luomaan uusia mahdollisuuksia aitoon vuorovaikutukseen ja vaikuttamiseen! Jutun lähteet: Wikipedia, www.wikipedia.fi, luettu 21.2. http://www.kansalaisareena.fi/ Verkkovaikuttamista_2010-luvulla.pdf

2/2011

J Ä R J E S T Ö S I V U T

Itsekasvatuksen Instituutti (IKI)

KURSSIT JA TAPAAMISET 2011 Kurssille on etusijalla 16–26 vuotiaat itsenäistymisvaiheessa olevat nuoret aikuiset ja heidän huoltajansa. Kurssin tavoitteena on antaa valmiuksia käsitellä aikuistumista ja kotoa irtautumista. Kurssin keskeisiä teemoja ovat opiskeluun, työelämään ja asumiseen liittyvät vaihtoehdot.

Ensitietokurssit Kurssit ovat sopeutumisvalmennusta ja ne ovat valtakunnallisia. Kurssi on tarkoitettu koko perheelle, myös sisaruksille. Kurssille haetaan IKI:n Ensitietokurssin hakulomakkeella n. 1½ kuukautta ennen kurssin alkua. Ensitieto III 20. –23.9.2011, Kiponniemen toimintakeskus, Jyväskylä Syntymässä todetut kehitysvammat Ensitieto IV 8. –11.11.2011, Lomakeskus Huhmari, Polvijärvi Leikki-iässä todetut kehitysvammat Ensitieto V 22. –25.11.2011, Holman Kurssikeskus, Vantaa Kurssi on ensisijaisesti AGU- ja Williams-lasten perheille Ohjelmasta, hakukäytännöstä ja maksusitoumuksen hakemisesta (kunnalta tai sairaalalta) lisätietoja sekä hakulomakkeet: http://kvtl.fi/fi/kurssit-ja-koulutus tai IKI:n koulutussuunnittelija 0206 90 281, soilikki.alanne@kvtl.fi

Kelan kanssa yhteistyössä järjestettävät sopeutumisvalmennuskurssit Kurssit ovat vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta. Hakijalla tulee olla korotettu tai korkein vammaistuki tai eläkkeensaajan korotettu tai korkein hoitotuki voimassa. Kela kustantaa kurssin valituille kuntoutujille ja perhekursseilla myös omaisille. Kurssille haetaan Kelan lomakkeella Ku102, jonka liitteeksi tulee voimassaoleva kuntoutussuunnitelma tai lääkärinlausunto. Liitteessä tulee olla suositus sopeutumisvalmennuskurssille. Hakemukset lähetetään esivalintaa varten: IKI, Soilikki Alanne, Pinninkatu 51, 33100 Tampere.

Kuvitus: Anna Emilia Laitinen

Lisäohjeita kursseista ja hakukäytännöstä: http://kvtl.fi/fi/kurssit-ja-koulutus tai koulutussuunnittelija 0206 90 281, soilikki.alanne@kvtl.fi Kelan kurssi nro 39722 Haastavien kehitysvammaisten lasten perhekurssi 5. –8.9.2011 ja jatkokurssi 6. –10.2.2012 Mertiörannan kurssikeskus, Jämijärvi Hakuaika päättyy 3.6.2011 Kurssi on lapsille, joiden haastava käyttäytyminen ilmenee esimerkiksi ylivilkkautena ja/ tai vuorovaikutukseen liittyvinä ongelmina. Kurssin päätavoite on tukea lapsen ja perheen keskinäistä vuorovaikutusta ja antaa vinkkejä lapsen kasvatukseen ja kuntoutukseen. Kelan kurssi nro 39727 Kehitysvammaisten itsenäistyvien nuorten perhekurssi 3. – 7.10.2011 ja jatkokurssi 23. –26.4.2012 Mertiörannan kurssikeskus, Jämijärvi

Hakuaika päättyy 20.6.2011 Kurssille on etusijalla 14–22 vuotiaat nuoret, joilla on lyhytjännitteisyyttä, keskittymisvaikeuksia sekä oppimisvaikeuksia. Kurssi on myös heidän vanhemmilleen. Sisaruspaikkoja kurssilla ei ole. Kurssin tavoite on tarjota nuorelle onnistumisen kokemuksia sekä antaa sekä nuorille että heidän vanhemmilleen tietoa jatko-opinnoista, työelämästä ja asumisvaihtoehdoista. Kelan kurssi nro 39920 Kehitysvammaisten aikuisten mielenterveyden hallintakurssi Kuntoutujalle 16. –19.11.2011 ja jatkokurssi 10. –14.4.2012 (yhteensä 9 vrk) Vanhemmat tai muut huoltajat 16. –19.11.2011 ja 14.4.2012 (yhteensä 5 vrk) Kuntoutuskeskus Kankaanpää Hakuaika päättyy 15.8.2011 Kurssi on aikuisille, jotka tarvitsevat tukea esimerkiksi masennuksen, yksinäisyyden tai elämäntilanteen muutoksen vuoksi. Kurssilla käsitellään mielialaan ja hyvinvointiin liittyviä osatekijöitä sekä opastetaan läheisiä tukemaan perheenjäsentään näissä asioissa.

Kelan kurssi nro 39666 Kehitys- ja puhevammaisten aikuisten arjenhallintakurssi 8. –12.8.2011 ja jatkokurssi 12. –15.3.2012 Kuntoutuskeskus Kankaanpää Hakuaika päättyy 6.5.2011 Kurssi on ensisijaisesti henkilöille, joilla on puheentuoton häiriöitä ja jotka hyötyvät puhetta tukevien korvaavien kommunikaatiomenetelmien käytöstä. Kurssin tavoite on tukea itseilmaisua ja antaa keinoja selviytyä vuorovaikutustilanteissa. Kelan kurssi nro 39681 Kehitysvammaisten aikuisten terveys- ja kuntokurssi 31.10. –4.11.2011 ja jatkokurssi 16.–19.4.2012 Rokuan Kuntokeskus Hakuaika päättyy 29.7.2011 Kurssi on tarkoitettu aikuisille, joiden toimintakyky alkaa heikentyä ikääntymisen myötä. Kurssin tavoitteena on terveysriskien ennakoiminen ja oman kunnon ja terveyden ylläpidon tärkeyden huomioiminen.

Kelan kurssi nro 39668 Kehitysvammaisten itsenäistyvien aikuisten perhekurssi Kuntoutujille 26.–30.9.2011 ja jatkojakso 26. –29.3.2012 (yhteensä 9 vrk) Vanhemmille tai huoltajille 26. –30.9.2011 (5 vrk) Rokuan Kuntokeskus, Vaala Hakuaika päättyy 17.6.2011

2/2011

J Ä R J E S T Ö S I V U T Harvinaisille ryhmille suunnattu toiminta 2011 Perhelomat yhteistyössä Lomayhtymän kanssa Perheille, joiden lapsella tai nuorella on Frax-oireyhtymä 27.6.– 2.7.2011 Liikuntakeskus Pajulahti, www.pajulahti.com Hakuaika 27.3. mennessä. Perheille, joiden lapsella tai nuorella on harvinainen kromosomipoikkeavuus 4.– 9.7.2011 Liikuntakeskus Pajulahti, www.pajulahti.com Hakuaika 4.4. mennessä. Liikuntakeskus järjestää monipuolista liikuntapainotteista oh-

jelmaa koko perheelle. Perheloma tarjoaa myös mahdollisuuden tavata ja vaihtaa kokemuksia muiden kehitysvammaisten lasten perheiden kanssa. Erityistä tukea tarvitseville lapsille on lomalla omia avustajia. Loman omavastuu on 23€/hlö/aikuiset/vrk ja 8€/hlö/ lapset 6-15v./vrk. Lomalle haetaan Lomayhtymän lomatukihakemuksella, kts. www.lomayhtyma.ﬁ. Lomaviikolle otetaan kymmenen perhettä Lomayhtymän valinnan perusteella. Nuorten Sirkusleiri 17. –19.6.2011 Ilkon kurssikeskus, Kangasalla. Hakuaika 27.5. mennessä. Sirkusleiri on suunnattu Sotosin ja Williamsin oireyhtymää tai

Tuberoosiskleroosia sairastaville 15–25-vuotialle nuorille, joilla on oppimisvaikeuksia ja sosiaalisten taitojen puutetta. Leirin menetelmänä on sosiaalinen sirkus, joka on hauska tapa harjoitella elämänhallintataitoja. Leirille otetaan yhteensä kymmenen nuorta. Leiri järjestetään yhdessä Suomen Williams-ja Tuberoosiskleroosiyhdistysten sekä Suomen Sotosperheiden tukiyhdistyksen kanssa. Leirimaksun suuruus määritellään myöhemmin.

Ensitieto V 22. – 25.11.2011, Vantaa Kurssi on ensisijaisesti AGU- ja Williams-lasten perheille Kurssi on sopeutumisvalmennusta ja se on valtakunnallinen. Kurssi on tarkoitettu koko perheelle, myös sisaruksille. Hakukäytännöstä ja maksusitoumuksen hakemisesta lisätietoja http://kvtl.fi/fi/kurssit-ja-koulutus tai IKI:n koulutussuunnittelija 0206 90 281, soilikki.alanne@kvtl.ﬁ

Perhetapaamisiin haetaan Tukiliiton hakulomakkeella, joka löytyy www.kvtl.ﬁ.

Lisätietoa kursseista ja hakukäytännöstä: http://kvtl.fi/fi/kurssit-ja-koulutus tai koulutussuunnittelija 0206 90 281, soilikki.alanne@kvtl.fi

Vuoden 2011 edunvalvontapäivät

Perinteiset kehitysvammaisten

EVÄITÄ ELÄMÄN REPPUUN

Tanssit Tulenliekissä

Hae elämäsi reppuun lisää eväitä! Luonnon helmassa saat tietoa ajankohtaisista asioista ja käytännön vinkkejä arjen pulmiin/haasteisiin. Päivän teemoina ovat asuminen, tilapäishoito, henkilökohtainen apu, vertaistuki, vapaaehtoistoiminta sekä vapaa-ajan harrastus- ja toimintavälineiden hankkiminen. Oleskelemme ulkona koko tapahtuman ajan, joten pukeutuminen sään mukaan. Tapahtuma on suunnattu koko perheelle. Käytössä on maastoon soveltuvia välineitä ja ratkaisuja vaikeavammaisille, joilla on haasteita liikkumisessa.

Keskiviikkona 8.6.2011 klo 14 -18 Esiintyjänä: NELJÄNSUORA Myynnissä arpoja, kahvia, makkaraa ja muita virvokkeita.

29.9.2011 Rovaniemi lisätietoja maire.pallari@kvtl.ﬁ

8.10.2011 Jyväskylän seutu lisätietoja salla.pyykkonen@kvtl.ﬁ

29.10.2011 Helsinki hanne.mustonen@kvtl.ﬁ Osallistumismaksuun sisältyy lounas: 10 €/aikuinen, 5 €/4-15 v. ja alle 4-v. maksutta. Lisätietoja aluekoordinaattoreilta sekä kotisivuilta kohdasta tapahtumat.

Tulenliekki sijaitsee Leppävirralla, kolmen maakunnan (Pohjois-Savo, Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala) kohtauspaikassa. Käyntiosoite: Jylhäntie 30, Leppävirta Postiosoite: Jylhäntie 30, 79700 Heinävesi Yhteistyössä: Leppävirran Kehitysvammaisten Tuki Ry ja Tulenliekki Tarkempia tietoja: Irma Koponen, puh. 040 7409161 Liput 10 €, varaukset: tulenliekki@tulenliekki.com

6/2010 2/2011

J Ä R J E S T Ö S I V U T

Juhlavuoden Kävele ja vaikuta! -päivä 29.4. Kävele ja vaikuta! 29.4.2011 on alueellinen kampanjapäivä, jolloin paikalliset yhdistykset järjestävät yhdessä Me Itse -alajaosten kanssa erilaisia tapahtumia eri puolilla Suomea. Päivä juhlistaa Kehitysvammaisten Tukiliiton 50vuotisjuhlavuotta. Kertokaa kävelyllä, mitkä ovat teidän yhdistyksenne 50 aihetta juhlaan.

Kerro se kuvin! -valokuvakilpailu Yhdistys voi osallistua myös kampanjapäivän Kerro se kuvin! -valokuvakilpailuun. Kilpailussa haetaan kuvia, joissa näkyy yhdessä tekemisen ilo. Jokaiseen kuvaan tulee liittää pieni kertomus siitä, mitä tehtiin, keitä oli paikalla ja minkälainen tunnelma tapahtumassa oli. Kuvissa tulee olla sekä kuvaajan että kuvattavien suullinen suostumus sekä kuvaajan yhteystiedot. Osallistumalla kilpailuun voi kertoa myös muille, millaista toimintaa paikallisessa tukiyhdistyksessä ja paikkakunnalla on.

Yhdistykset järjestävät kävelytapahtumia Yhdistys voi järjestää paikkakunnalla oman mielenkiintonsa mukaan erilaisia kävelytapahtumia vauvasta vaariin. Järjestetäänkö teidän paikkakunnallanne kävelytempaus taaperoille, päiväkotiikäisille, koululaisille, nuorille, aikuisille vai ikäihmisille?

Ideoita ja rahallista tukea

Kilpailun parhaat kuvat palkitaan pienellä palkinnolla ja ne julkaistaan Tukiliiton kotisivuilla. Kuvia voi lähettää 15.5.2011 saakka osoitteeseen: juhlavuosi@kvtl.ﬁ

Ideoita kampanjapäivän järjestämiseksi on koottu Tukiliiton kotisivuille otsikon Juhlavuosi 2011 alle kohtaan ”Yhdistyksille”. Ideapatterista löytyy vinkkejä niin karnevaalikävelyn, kaverikävelyn kuin vaunu- ja ratasväen kokoontumisajojen järjestämiseen. Tai haluatteko vaikuttaa? Silloin keinoksi sopii esimerkiksi kiitos- tai vaikuttamiskulkue. Yhdistykset voivat hakea tapahtumiin pientä 50 – 300 euron tukea. Tapahtuman jälkeen tukea saaneet järjestäjät raportoivat lyhyesti tapahtumistaan, kuitteja ei tarvita. Hakemuksen voi täyttää kotisivulla Juhlavuosi 2011 -otsikon alle kohdassa ”Yhdistyksille”. Lisätietoja sähköpostitse osoitteesta juhlavuosi@kvtl.ﬁ.

teksti ”50 aihetta juhlaan. Kehitysvammaisten Tukiliitto – hyvän elämän puolesta vuodesta 1961”. Lisäksi Tukiliitosta on saatavilla maksullisia kehitysvammaisten taiteilijoiden taideteoksiin perustuvia tuotteita. Esimerkiksi ihastuttavat Pupu- ja Karhu -heijastimet sopivat mainiosti kävelytapahtumaan. Myös uusi hopeoitu ansiomerkki on hieno tunnustuspalkinto, jos yhdistys haluaa palkita ansioituneita henkilöitä, yhteisöjä tai yhteistyökumppaneita.

Lisätietoja Ilmapalloja ja julisteita Yhdistykset voivat tilata toimituskulujen hinnalla kampanjapäivän julisteita ja ilmapalloja. Ilmapallot ovat sinisiä ja niissä on

Lisätietoja kampanjapäivästä on Tukiliiton kotisivuilta ”Juhlavuosi 2011” -otsikon alla kohdassa ”Yhdistyksille”. Juhlavuoden sähköpostiosoite on juhlavuosi@kvtl.ﬁ.

2/2011

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Pinninkatu 51, 33100 Tampere puhelin 0207 718 200 faksi 0207 718 209 kotisivu: www.kvtl.ﬁ sähköpostit: etunimi.sukunimi@kvtl.ﬁ

Yleisjohto Toiminnanjohtaja Risto Burman 0207 718 201 Viestintäpäällikkö Tupu Sammaljärvi 0207 718 210

Asiantuntijuustoiminta Asiantuntijuustoiminnan päällikkö Mari Saarela 0207 718 220

Vaihde avoinna klo 8.30–15.30 arkipäivisin. 0206-alkuiset numerot ovat lisämaksuttomia asiakaspalvelunumeroita.

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton myös Facebookista.

Toimintavälineneuvoja Antti Tulasalo (vanhempainlomalla 14.2.–30.6.2011) 0207 718 306 Malike-keskus 0206 718 306

Aluekoordinaattori Maire Pallari Lappi Korkalonkatu 18 B, 2krs. 96200 Rovaniemi 0207 718 251

Toimintavälineneuvoja ts., toiminnan avustaja Kari Mäkinen (14.2.–30.6.2011)

Aluekoordinaattori Hanne Mustonen Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta. Kumpulantie 1 A 00520 Helsinki 0207 718 255

Palvelusihteeri Päivi Ojanen 0207 718 301 Aikuis-Malike-projekti

Koulutustoiminnan esimies Anne Grönroos 0207 718 324

Projektipäällikkö Tanja Tauria 0207 718 304

Koulutussuunnittelija Soilikki Alanne 0206 90 281

Projektityöntekijä Anssi Helin (1.3.–30.6.2011) 0207 718 307

Aluekoordinaattori Marja-Liisa Suvikannas-Toivanen Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo, Kymi. Kansalaistoiminnan keskus Tukipilari, Koljonniemenkatu 2, 2. krs, 70100 Kuopio 0207 718 253

Lakimies Sampo Löf-Rezessy 0206 90 280 Puhelinaika ma klo 10–14 Lakineuvoja Maritta Ekmark 0206 90 284 Puhelinaika ma,ti, to klo 10–14 Johtava aluekoordinaattori Ritva Still Popoke, Kainuu Isokatu 47 90100 Oulu 0207 718 254 Aluekoordinaattori Salla Pyykkönen Pohojalaaset -99, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Etelä-Häme Kasarmikatu 7 B 13100 Hämeenlinna 0207 718 250

Äiti ei pysy kärryillä -projekti

Suunnittelija Lea Vaitti 0207 718 335

Tiedottaja Jaana Teräväinen 0207 718 211

Kouluttaja Esa Nyman 0207 718 331

Projektipäällikkö Pia Henttonen 0207 718 325

Suunnittelija Minna Tuhkanen Pienet vammaryhmät

Tiedottaja Sanna Välkkilä 0207 718 212

Koulutussuunnittelija Veijo Nikkanen 0207 718 329

Vastaava projektityöntekijä Johanna Sakko 0207 718 326

Jäsensihteeri Sinikka Niemi 0206 90 283

Markkinoinnin koordinaattori Soile Honkala 0207 718 214

Koulutussuunnittelija ts. Pia Björkman (31.6.2011 asti) 0207 718 321

Verkostokoordinaattori Erja Kähkönen Toimitila Veturi Kauppamiehenkatu 4, 2. krs 45100 Kouvola 0207 718 340

Toimistotyöntekijä Timo Seppälä 0207 718 333

Siivous ja catering

Best Buddies -projekti

Siivoustyön esimies Tiina Hänninen 0207 718 273

Koulutussuunnittelija Pia Mölsä 0207 718 328

Toimistotyöntekijä Silja Filppu 0207 718 323 Malike-keskus Sumeliuksenkatu 18 b 3. krs 33100 Tampere Malike-toiminnan esimies Susanna Tero 0207 718 305 Koulutussuunnittelija Henna Ikävalko 0207 718 302 Koulutussuunnittelija ts. Erkka Ikonen (1.3.–31.12.2011) 0207 718 303

Projektityöntekijä Marjukka Suurpää Toimitila Veturi Kauppamiehenkatu 4, 2. krs 45100 Kouvola 0207 718 341

Kansalaistoiminta Kansalaistoiminnan päällikkö Oili Jyrkämä 0207 718 225 Kansalaistoiminnan esimies Päivi Havas 0207 718 300

Projektipäällikkö Taru Oulasvirta 0207 718 224

Vaikuttamistoiminta Lakineuvontaa sähköpostitse lakineuvonta@kvtl.ﬁ Vaikuttamistoiminnan päällikkö Jutta Keski-Korhonen 0207 718 205 Vaikuttamistoiminnan esimies Kari Vuorenpää 0207 718 336 Johtava lakimies Sirkka Sivula 0207 718 311

Keittiötyöntekijä Esa Pajunen 0207 718 274

Kurssikeskus Mertiöranta Vihuntie 21, 38800 Jämijärvi Emäntä Eija Joentausta 0207 718 270 Keittäjä Eila Välimaa 0207 718 271 Talonmies Ari Tamminen 0207 718 272