Työtehoseuran juurilla historiasta tähän päivään

Työtehoseuran juurilla

historiasta tähän päivään

SIRPA PUSSINEN, TTS TYÖTEHOSEURA TTS ARKISTO

Työtehoseura on elänyt yhteiskunnan muutoksissa mukana jo kohta 100 vuotta. Työn tuottavuus, tehokkuus ja ihmisten hyvinvointi ovat ajankohtaisia vuosikymmenestä toiseen. Tällä palstalla teemme poimintoja Työtehoseuran taipaleesta ja peilaamme arvokasta historiaa tähän päivään. Mitä tapahtuikaan vuonna 1947?

Aikansa sosiaalinen media: Metsäosaston filmitoiminta ja vihkoset valistuksen keinoina

Vuonna 1947 Työtehoseuran metsäosasto oli ollut toiminnassa viitisen vuotta. Työtehotietoa -lehden katsaus (01/1947) osoittaa, kuinka ansiokasta työtä ja laajaa valistusta oli tehty metsätyön tehokkuuden lisäämiseksi. Metsäosasto järjesti metsätyönantajien kanssa eri puolilla Suomea 10-päiväisiä kursseja metsätyömiehille ja aputyöjohtajille, joiden tehtäväksi tuli neuvoa ja opastaa opittuja asioita yhtiönsä työmailla. Kurssien aiheina oli mm. työkalujen kunnostusta ja hoitoa, opetusta tapaturman torjunnassa ja ensiavun annossa. Julkaisutoiminnan meriiteistä kerrotaan mainintana ”Hyvää vauhtia metsätöille” -vihkonen, jonka suomenkielinen painos oli huimat 200 000 kpl ja ruotsinkielisenä 20 000 kpl. Samannimistä metsätyöfilmiä esitettiin elokuvateattereissa peräti 2400 esityskertaa, katsojien määrän ollessa 672 000. Muita valistustoiminnan keinoja olivat työnäytökset, esitelmät, näyttelyt ja kirjeenvaihto, jonka myötä on neuvottu työtehosta kiinnostunutta jäsenistöä. Voisikohan sanoa, että nämä olivat oman aikansa sosiaalista mediaa 75 vuotta sitten?

1924 1947

Kone- ja traktorikursseilla “maalaisnuorukaisia” Vuonna 1947 oli maatalousosaston kurssitoiminta vilkasta ja vaikuttavaa. Työtehotietoa -lehden (1/1947) mukaan kurssitarjontaan kuuluivat isäntämies- ja työnjohtajakurssit, kone- ja traktorikurssit, maalaisseppäkurssit ja puutyökurssit. Lyhyitä työtehopäiviä järjestettiin maatalouskouluilla, joissa Työtehoseuran toimihenkilöt luennoivat maatalouden rationalisointiin liittyvistä aiheista. Suosituimpia kuitenkin olivat kone- ja traktorikurssit, joissa perehdyttiin eri mallisten ja -merkkisten traktorien ajoon, hoitoon ja asennukseenkin. Hakijoita oli runsaasti ja suuntana näkyi, että ”konealan tuntemuksen harrastus on yhä useammassa maalaisnuorukaisessa herännyt entistä voimakkaammaksi”. Tähän syyksi nähtiin maatalouden koneellistamispyrkimys, mutta osaltaan myös uusien koneiden puute. Vanhoja koneita oli käytettävä paljon pidempään ja heikompina kuin aikaisemmin. Kiinnostus koneisiin kantaa vuosikymmenestä toiseen, sillä myös tänä päivänä uudet teknologiat, työn tuottavuus ja johtamiskoulutukset kiinnostavat maatalousyrittäjiä.

Plastik kotitalouden palveluksessa Eipä tiedetty vuonna 1947, kuinka valtavaksi muovinkulutus kasvaa 2000-luvulle tultaessa. Työtehotietoa -lehdessä (9/1947) kotitalousosaston johtaja Maiju Gebhard kertoo, kuinka “sodan jälkeen on suuressa maailmassa plastik-keinoaineesta ilmestynyt kauppaan mitä moninaisimpia tarvikkeita, jotka tarjoavat palveluksiaan kotitaloudelle”. Plastikista on valmistettu milteipä mitä vain hammasharjasta alkaen naisten käsilaukkuja myöten. Taloustarpeista viehättävät ulkomailla ostajia kauppojen näyteikkunoissa kevyet suppilot, tuopit, pikkuleipämuotit, raastimet ja salaattilusikat. ”Olemmepa tänne Suomeenkin jo saaneet näistä näytteitä. Plastik-sadetakkeja näkee jo Helsinginkin kaduilla, joku onnellinen on saanut iloita plastikesiliina-lahjasta, jopa joku pukea pikkuvauvansa plastikhousuihin.” Työtehoseuran kotitalousosaston tekemien tuotekokeilujen käyttökokemukset eivät yksiselitteisesti ole olleet myönteisiä. Kylmän- ja kuumankestävyys koettiin haasteeksi, esimerkiksi ”plastikesiliina pehmiää kuuman lieden ääressä helposti tahmeaksi, tai jos se tarttuu vahingossa kuumaan peltiin tai uunin luukkuun, on tässä kohdassa varmasti suuri reikä.”