2 minute read
Työn monialaisen kehittämisen hyödyt kalataloudessa
TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ MINNA MATTILA-AALTO
TTS TYÖTEHOSEURA ERIKOISTUTKIJA VELI-MATTI TUURE, TTS TYÖTEHOSEURA
Rannikkokalastus – parhaita toimintatapoja -hanke kehittää rannikkokalastuksen työmenetelmiä alle 10-metrisillä veneillä tapahtuvassa työssä. Kehittäminen tapahtuu Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tuella. Tavoitteena on selvittää erilaisten teknisten ratkaisujen, työn organisointimallien ja työtapojen vaikutuksia työn sujuvuuteen, fyysiseen kuormitukseen ja työturvallisuuteen sekä etsiä parhaita toimintatapoja. Hanke perustuu monialaiseen yhteiskehittämiseen. Mitä se on ja mitkä ovat sen hyödyt?
Rannikkokalastus on ruumiillisesti raskasta, sään armoilla ja usein yksin tehtävää työtä. Työn kuormitus- ja turvallisuusriskit ovat suuret. Ammattikalastajien määrä vähenee ja keski-ikä kasvaa. Toimialalle on suunnattu rekrytointihankkeita, tavoitteena saada mukaan lisää uusia, nuoria yrittäjiä. Hankkeiden tulokset ovat kuitenkin jääneet vaatimattomiksi. Alan vetovoima ei ole riittänyt taittamaan kalastajamäärän laskua, vaikka näkymät kalan kysynnälle ovat valoisat. Suomalainen kala on lähiruokaa, josta toivotaan tulevaisuudessa merkittävää proteiininlähdettä. Kalan arvioidaan olevan tulevaisuudessa ekologisesti kestävä vaihtoehto monipuolisen ravitsemuksen takaamiseksi. Suomalaisesta kalasta suunnitellaan peräti menestyvää vientituotetta. Elintarvikemarkkinat kuitenkin kärsivät kotimaisen raaka-aineen pulasta. Keskeinen kysymys kuuluu, mistä saada lisää kotimaista kalaa? Raaka-ainepulan, raaka-ainetuotannosta vastaavan kalastuksen ja tulevaisuuden tavoitteiden välillä ammottaa kuilu. Sen
ylittäminen vaatii ratkaisuja. Osa ratkaisua on kalanviljely, mutta myös villikalan pyydystämistä on lisättävä. Nykytilan tarkastelu ponnahduslautana kehittämiseen Lähtökohtana on ajatus kalastusteknologian kehittämisestä entistä sujuvammaksi ja turvallisemmaksi – sellaiseksi, että kalastustyötä pystyy tekemään terveenä eläkeikään asti ja se houkuttelee alalle uusia yrittäjiä.
Keskeinen työväline on kalastusalus. Rannikkokalastuksen aluskanta Suomessa on ikääntynyttä. Vanhimmat ammattikalastuskäytössä olevat veneet ovat 1930–1940-luvulta, suurin osa 1980-luvulta. Alusten uudistamisen ja nykyaikaistamisen lisäksi esim. työasun kehittäminen on jäänyt ammattikalastajien oman aktiivisuuden varaan; alan systemaattinen kehittäminen puuttuu.
Rannikkokalastus -hankkeen tuloksena todetaan, että työturvallisuuteen liittyvät ongelmat ovat edelleen pitkälti samoja, jotka on tutkimuksin osoitettu lähes kolme vuosikymmentä sitten: puutteet turvavälineissä, niiden käytössä ja jatkuvassa huollossa. Lisäksi havaittiin useita korkeaan fyysiseen työkuormitukseen johtavaa syytä: työtä tehdään paljon manuaalisesti, kumartuneena ja ääriasennoissa, kuten lattiatasolla työskennellen tai veneen laidan yli kurotellen. Työ vaatii paikoin suurta voimankäyttöä. Silti työtä helpottavia teknologiaratkaisuja on käytössä vähän. Saaliin, pyydysten ja muiden työvälineiden siirtäminen tapahtuu suurelta osin ihmisvoimin sekä sisältää paljon toistoja ja liikkumista epävakailla, eri tasossa olevilla alustoilla. Monialainen kehittäminen laajentaa ajattelua ja tuottaa kestävämpiä ratkaisuja Hankkeessa havaittujen kehittämiskohteiden tunnistamiseen ja ratkaisemiseen on osallistunut monialainen asiantuntijajoukko. Mukana on ollut kalastusyrittäjiä, kalastusalueiden koordinaattoreja ja laitevalmistajia sekä työn tutkimisen, kehittämisen ja ergonomian asiantuntijoita.
Yhteiskehittäminen perustuu ajatukseen, että osallistujilla on oma näkökulmansa työhön. Kalastaja tuntee oman työnsä. Koordinaattorilla on näkemys ammattikalastuksen alueellisiin asioihin. Laitevalmistaja tuntee teknisten ratkaisujen reunaehdot, työntutkija puolestaan työn lainalaisuudet ja työntutkimisen menetelmät. Työn kehittämisen asiantuntija tarkastelee työtä systeemisenä yhteistoimintana, johon vaikuttavat monet suorassa tarkastelussa näkymättömät tekijät, ja työ lopulta muokkautuu havaitun kaltaiseksi. Samanlaisena toistuva työn arki ja yksityisajattelun rajat haastavat jokaisen ”työn asiantuntijan”. Yhteiskehittäminen perustuu vuoropuheluun, joka avaa uudenlaisia näkökulmia sekä työn ongelmiin että kehittämismahdollisuuksiin. Kokemusperäinen tieto mm. työn sujuvuuteen ja työkuormitukseen liittyvistä havainnoista on tärkeää oleellisten kehittämistarpeiden tunnistamiseksi. Ratkaisuvaihtoehtojen tarjoaminen erilaisista teknisistä toteutusmahdollisuuksista, ja vaikkapa toiselta toimialalta lainatuista työn organisointitavoista, voi tuoda ratkaisun omaa työtään kehittävälle. Kehittämisprosessin läpiviemiseksi tarvitaan systematiikkaa ja systeemistä ajattelutapaa.
Yhteiskehittämisen seurauksena paranevat sekä havaittujen ongelmien tunnistaminen että niihin löydettävien ratkaisujen määrä ja laatu. Tuloksena saadaan kestävämpiä ratkaisuja ja parempaa työtä. Tämä perustuu usean näkökulman yhdistämiseen, kattavaan kokonaiskuvaan ja eri osatekijöiden vuorovaikutussuhteiden laajaan huomioon ottamiseen ratkaisuja punnittaessa.
i Lisätietoja
Rannikkokalastus - parhaita toimintatapoja, www.tts.fi/rannikkokalastus
