Tekninen Opettaja 4/2023

URAPOLUT TEEMA:

Punaisilla laivoilla purjehdit kukkarolle sopivaksi sorvattuun jäsenhintaan. Hyödynnä voimassaolevat arvokuponkitarjouksemme. Sydämellisesti tervetuloa!

TÄSSÄ LEHDESSÄ:

Pääkirjoitus: Uusille urille...................................................................................7

Lastuja ja kipinöitä...............................................................................................8

Puheenjohtajalta: Järjestötoimintaa ja kirje joulupukille ......................9

Hannu Siltala: Tekninen työ on rikki ........................................................... 10

Luokkahuoneesta kauppaan! Opettaja taipuu moneen duuniin.... 11

Opettajasta yrittäjäksi...................................................................................... 12

Harkittu sattuma – ajatuksia ammatilliselta matkalta.......................... 13

“Kiinnostaisko sua työ meidän kehityshankkeessa?” .......................... 14

Loikkaus sosiaalipuolelle................................................................................ 15

Opetusvinkki: Heiluripuu -peli...................................................................... 16

Palo vaikuttamiseen vei omalle uralle ....................................................... 18

Työturvallisuutta rautalangasta väännettynä: TSR 15 Nestekaasupullo .................................................................................. 20

Arjen sankarit: Pasi Nurmi .............................................................................. 21

PuuPeTe-hanke sai jatkoa – Mukaan haetaan nyt toiminnasta kiinnostuneita kouluja..................................................................................... 22

Killoissa tapahtuu: Hitsauskoulutus Lapualla.......................................... 24

Tekniikan taitaja: Pekka Suihkonen, Jousisoitin P. Suihkonen Ky & Pohjolan Vuokrasoitin........................... 26

Käsityön syyspäivät .......................................................................................... 28

Tietovisa................................................................................................................ 31

TEKNINEN OPETTAJA 4/2022 57.vuosikerta

KUSTANTAJA: Teknisten aineiden opettajat - TAO r.y.

TOIMITUS Päätoimittaja Aleksi Tupasela +358 44 345 8804 aleksi.tupasela@tekninenopettaja.net Toimituspäällikkö Tatu Kotilainen tatu.kotilainen@tekninenopettaja.net

Art Director Toni Poikonen toni.poikonen@tekninenopettaja.net

Toimitussihteeri Joni Hjelt joni.hjelt@tekninenopettaja.net

ILMOITUSMYYNTI Myyntijohtaja Joska Värikäs +358 40 4177 313 joska.varikas@tekninenopettaja.net

Myyntipäällikkö Tuukka Sivonen +358 50 439 0945 joska.varikas@tekninenopettaja.net

Myyntikonsultti Santeri Hietala +358 40 763 3300 santeri.hietala@tekninenopettaja.net

TOIMITUSNEUVOSTO

TAO ry:n työvaliokunta: Jouni Kaipainen pj. Joonas Ryynänen Teemu Tassi Lauri Simpanen

ISSN 1459-7276

LEHDEN PAINOS 1200 kpl KANSI: Toni Poikonen

OSOITTEENMUUTOKSET

Lehti postitetaan TAO r.y:n jäsenrekisterissä olevaan osoitteeseen. Muutokset tehtävä sähköisesti: www. tekninenopettaja.net/jasenasiat tai sähköpostilla jasenasiat@tekninenopettaja.net

AINEISTON TOIMITTAMINEN JA VASTUUT Juttuja koskevat materiaalin lähetetään toimitukselle, ilmoitukset painoon ja kopiona lehden ilmoitusmyyntiin. Toimitus varaa oikeuden jättää julkaisematta toimitettua aineistoa. Toimituksella on oikeus muokata toimituksellista aineistoa.

Artikkelit ja kannanotot ovat kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä eivätkä ne edusta TAO r.y:n virallista kantaaa.

Lehden aineistoa lainattaessa lähde on mainittava. Lehden vastuu jutun tai ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä rajoittuu maksetun summan palauttamiseen. Lakosta tai tuotannollisista syistä johtuvia vahinkoja ei korvata.

TULEVIEN NUMEROIDEN AIKATAULU

Vuoden 2023 lehden aikataulua ei ole vielä päätetty.

MEDIATIEDOT

Löytyvät TAO r.y:n nettisivuilta osoitteesta https:// www.tekninenopettaja.net/files/tao_mediakortti_2022.pdf

TAITTO Grano Oy, Kuopio Jynkänkatu 8 70620 Kuopio +358 29 1800 400 mt.taitto@grano.fi

PAINO Grano Vaasa Meijerinkatu 2-4 65100 Vaasa +358 (0) 306 667 500

KÄSITYÖN OPETUS on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana myllerryksessä. Monet opettajista ovat turhautuneet käsityön opetuksen nykytilaan. Erityisesti turhautumista ovat aiheuttaneet tuntikehyksen muuttuminen ja käsityön eri sisältöalueiden yhdistäminen yhteisen opetussuunnitelman alle. Opetuksessa ei ole voitu keskittyä kumpaakaan käsityön sisältöalueeseen kunnolla, jonka vuoksi oppilaiden osaaminen on jäänyt heikoksi ja vaatimustasoa on jouduttu muuttamaan. Nuorten heikot kädentaidot ovat puolestaan vaikeuttaneet tilannetta jo pidempään teollisuuden aloilla olleen osaajapulan suhteen.

Oman lukunsa tähän osaamisvajeeseen tulee todennäköisesti lähitulevaisuudessa synnyttämään myös opettajankoulutuksesta valmistuvien nuorten opettajien osaaminen. Heidän osaamisen ohentuessa myös oppilaiden perustaidot tulevat oman arvioni mukaan supistumaan entisestään. Kyse ei ole siitä, etteikö valmistuvilla opettajilla olisi osaamista, jolla he selviävät opetustyöstään. Kyse on siitä, että valmistuvien opettajien teknisen työn ainesubstanssiin

Uusille urille

ALEKSI TUPASELA

liittyvä osaaminen on auttamatta heikompaa kuin esimerkiksi vuosituhannen alussa valmistuneiden. Kuulun itsekin tähän joukkoon ja voin rehellisesti myöntää, ettei oma osaamiseni olisi riittävää opettajankoulutuksen pohjalta teknisen työn luokassa työskentelyyn. Onnekseni kuulun siihen joukkoon, jolla oli ennen opettajaopintojen aloittamista ammatillinen koulutus teknilliseltä alalta taustalla.

Opettajankoulutuksen muutoksia on perusteltu sillä, että yhteinen käsityö ei vaadi enää samanlaista ainesubstanssiin liittyvä osaamista, vaan kyse on enemmänkin oppimisprosessin ohjauksesta. Tämän osalta ei mielestäni ole mahdollista olla enempää väärässä. Laajemmat oppimisprosessit vaativat aina taustalleen riittäviä perustaitoja. Käsityö ei tee tässä poikkeusta. On toki totta, että joitain taitoja voidaan oppia myös prosessin aikana. Jos opettajan on kuitenkin tarkoituksena ohjata oppilaiden oppimisprosessia, tulisi nykyisellään opettajankoulutuksen tarjota kuitenkin paljon aikaisempaa laajempi substanssiosaaminen. Ilman riittäviä perustietoja ja -taitoja käsityön opettajalla ei ole aitoa mahdollisuutta opastaa oppilaitaan oikeaan suuntaan. Pelkät perusteet eri tekniikoista eivät luo riittäviä taitoja ohjata oppilaita monipuolisissa käsityön prosesseissa, etenkään yläkoulun teknisen työn tunneilla. Tämä näkemys siis työturvallisuusnäkökulmista puhumattakaan. Vanha oppimiseen liittyvä viisauskin sen jo kertoo: et tiedä mitä et tiedä. Jos et tiedä, niin miten voit opettaa?

Entistä syvempää, joskin toivon mukaan tilapäistä ahdinkoa tekniselle työlle voi osaltaan synnyttää Turun yliopiston viimeaikoina uutisissa pyörineet säästötoimet, joiden myötä käsityön aineenopettajakoulutus Raumalla saattaa päättyä. Rauman koulutusohjelman tuottama teknisen työn osaaminen on toki vuosien myötä muuttunut, jonka vuoksi tilanne ei ole enää nykyisellään teknisen työn osalta yhtä katastrofaalinen, kuin se on joitain vuo-

sia sitten ollut. Kiitos Itä-Suomen ja Helsingin yliopiston, jotka ovat lisänneet koulutusohjelmiinsa entistä enemmän teknisen työn sisältöjä. Tilanteessa, jossa Turun yliopisto päättäisi koulutusohjelman lakkauttaa, olisi suotavaa, että joko Itä-Suomen tai Helsingin yliopistossa reagoitaisiin asiaan lisäämällä opiskelijamääriä tai Oulun yliopistossa käynnistettäisiin uusi koulutusohjelma entisen teknologiapainotteisen luokanopettajakoulutuksen raunioille.

Oman huolensa teknisen työn osaajien vähentymiselle koulumaailmassa luo opettajien alanvaihtosuunitelmat. OAJ:n syyskuussa 2021 teettämän kyselyn mukaan opettajista jopa kuusi kymmenestä harkitsee alanvaihtoa. Luku on huolestuttava. On kuitenkin eri asia harkita alanvaihtoa, kuin toteuttaa suunnitelmansa. Tässä lehdessä on useamman teknisen työn opettajan tarina siitä, kuinka he ovat päätyneet työurallaan toisiin tehtäviin. Tästä kirjoituksesta huolimatta tarkoitus ei ole syyllistää heitä valinnoistaan, vaan tuoda esille erilaisia mahdollisuuksia. Kertoa heidän tarinansa ja ajatuksensa opettajan uran vaihtamisesta toiseen. Tarinat kertovat osaltaan siitä, kuinka opettajankoulutus, erityisesti teknisen työn osalta on antanut valmiuksia erilaisiin työtehtäviin. Yhdistävä tekijä uutta suuntaa urapolulleen hakeneiden joukossa tuntuu koulutuksen sijaan kuitenkin olevan se, että heillä on ollut erityistä osaamista tai intohimoa juuri omiin uravalintoihinsa liittyen. Tämän lisäksi heillä on ollut rohkeutta hypätä pois lasku- ja noususuhdanteita hyvin kestävän leivän äärestä.

Vaikka osa kollegoista onkin hypännyt uusille urille, olisi suotavaa, että mahdollisimman moni tämän lehden lukijoista pysyisi kuitenkin kannattelemassa maamme käytänöllisen teknologisen osaamisen tulevaisuutta jakamalla omaa osaamistaan myös tulevien sukupolvien käyttöön. Parhaiten tätä tehtävää pystyy täyttämään juuri lastuja ja kipinöitä sinkoilevassa teknisen työn luokassa, jossa sirkkeli laulaa ja hitsipilli vinkuu osaavan opettajan turvallisessa otteessa. Tämän toiveen myötä toivotan sinulle rohkeita lukuhetkiä tämän lehden parissa.

Teknisten aineiden opettajat TAO r.y. kaipaa uusia tekijöitä yhdistystoimintaan.

Tarvitaan sosiaalisen median osaaja, joka huolehtii TAO r.y. sometiedottamisesta toisen tiedottajan työparina ja koulutusasiain hoitaja, jonka tehtäviin kuuluu meriseminaarin järjestelyt yhdessä ohjelmatiimin kanssa.

Muitakin toimihenkilötöitä riittää sitä mukaa kun niitä keksitään.

Ota yhteyttä TAO r.y. puheenjohtaja Jouni Kaipainen (jouni.kaipainen@tekninenopettaja.net) p. 0500-509668

Tek nisten aineiden opettajat – TAO r.y. Lärar förbundet för tek nisk a ämnen Association of Technology Teachers

Lehti etsii uutta toimitusta vuodelle 2024!

Mukaan lehden toimittamiseen pääsee jo tulevana vuonna 2023. Innokkaat tekijät, ottakaa yhteys päätoimittaja Aleksi Tupaselaan.

aleksi.tupasela@tekninenopettaja.net 044 345 8804

Tek nisten aineiden Lärar förbundet för Association of Technology

Järjestötoimintaa ja kirje joulupukille

JOUNI KAIPAINEN

TAMPEREEN SYYSPÄIVIÄ vietettiin Tampereella Sampolassa yhdessä tekstiiliopettajaliiton jäsenten kanssa. Iltajuhlan juhlahumun keskellä taputeltiin kollegoita selkään pitkästä aikaa livenä. Ansiomerkkejä jaettiin toiminnassa ansioituneille. Onneksi olkoon ansioituneille! Erityisesti vuoden teknisenä opettajana palkitulle, Tampereen killan puheenjohtajalle Jarno Vainionpäälle. Oli kova homma järjestää syyspäivät. Syyspäivien teemana oli “Tulevaisuus omissa käsissämme”. Onko tulevaisuus omissa käsissämme vai tehdäänkö se muualla – sitä tulee jatkuvasti pohtia ja ottaa asiaan kantaa.

Teknisen työn tulevaisuus näyttää valoisalta, vaikkakin Turun yliopistosta ollaan pohtimassa OKL:n Rauman toimintojen siirtämistä Turkuun ja käsityön opettajia kouluttavan koulutusohjelman lopettamista kokonaan Turun yliopistossa. Asia ei sinällään ole uusi.

Opiskellessani Raumalla viime vuosituhannella, käytiin vastaavia keskusteluja aika ajoin. Me silloiset teknisen työn aineenopettajaopiskelijat jopa marssimme ympäri Vanhan Rauman katuja opettajankoulutuslaitoksen säilyttämisen puolesta. Tuohon aikaan Rauman vahvuus ja ylpeys, sekä yksi opettajakoulutusfiliaalin säilyttämisen peruste oli vahva ja asiantunteva teknisen työn aineenopettajan koulutusohjelma Teknika-rakennuksineen. Käsityökasvatuksesta saattoi ensimmäistä kertaa tehdä pro gradu -tutkielman eli silloisen laudaturtyön kasvatustieteellisen laudaturtyön lisäksi. Verrattain pian käsityökasvatus kuitenkin syystä tai toisesta poistettiin yliopistojen koulutusvastuun määrittävästä koulutusvastuuasetuksesta. Käsityökasvatuksen poistaminen asetuksesta on merkinnyt sitä, ettei teknisen työn taustatieteellä (käsityökasvatus) tutkimusperinteineen ja -kohteineen ole ollut samanlaista asemaa käsityön tutkimuskentällä. Näin jälkikäteen tarkasteltuna tämä muutos tuntuu liittyneen teknisen työn harkittuun alasajoon Raumalaisessa opettajankoulutuksessa.

Taaksepäin katsoen Rauman opettajakoulutuslaitoksella on ollut suuri merkitys tekniselle työlle. Tulevaisuuteen katsoen tilanne on toinen. Merkitystä ei enää samalla tavalla ole, koska teknisen työn opettajia ei enää kouluteta. Teknisen työn aineenopettajaksi ei voi enää kouluttautua Raumalla, eikä missään muussakaan yliopistossa. Teknisen työn taustan omaavista käsityön tutkijoista on kertynyt Helsingin Yliopiston yhteyteen melkoinen keskittymä sitä mukaa, kun he ovat siirtyneet Raumalta muualle. Muissakin yliopistoissa on varteenotettavaa osaamista. Osaaminen tuntuu nykyisin hajautuneen Raumalta eri yliopistoihin.

Vaikka teknistä työtä on ajettu alas monella tapaa, elää tekninen työ enää luokkatilojen seiniin kirjoitettuna, järkevien koulurakennussuunnittelijoiden puheissa, vapaassa sivistystyössä ja opetussuunnitelman perustetekstissä teknisen työn työtapoina. Ennustan kuitenkin, että seuraavalla opetussuunnitelmakierroksella termi tekninen työ yritetään pyyhkiä sieltäkin pois.

Tao r.y. koulutuspoliittinen ohjelma ja tavoitteet suuntaavat tulevaisuuteen. Tulisiko teknisen työn ja teknologiakasvatuksen aineenopettajakoulutus ja osaamiskeskus perustaa tulevaisuudessa jonnekin? Valtakunnallisen koulutuspolitiikan näkövinkkelistä Helsinki on varteenotettava vaihtoehto. Siellä on osaamista ja opiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet opiskella monipuolisesti myös sivuaineita. Myös allekirjoittaneen kotikaupunki Tampere olisi oivallinen paikka teknisen työn ja teknologiakasvatuksen aineopettajakoulutukselle ja osaamiskeskukselle. Tampereella olisi jo valmiiksi yliopistollista tekniikan pedagogiikan ja kasvatustieteen osaamista. Ehkäpä tulevaisuudessa Helsinkiin ja Tampereelle muodostuu teknisen työn ja teknologiakasvatuksen osaamiskeskittymä.

Jotta teknisen työn asioita voidaan edistää jatkossakin, tarvitsee Teknisten aineiden opettajat TAO r.y. uusia toimihenkilöitä voidakseen toimia aktiivisena teknisen työn edunvalvojana. Tehtävien kierrättäminen on kaikessa toiminnassa hyvä periaate, niin myös yhdistystoiminnassa. Järjestössämme olisi tehtäviä koulutusasiainhoitajalle, toiselle tiedottajalle ja sosiaalisen median osaajalle sekä muutamalle muulle kätevälle ja pätevälle toimihenkilölle. Tekninen Opettaja -lehden toimitus etsii myös uusia tekijöitä vuodelle 2024. Puheenjohtajakin lähtee kohta vaihtoon.

PS. Rakas joulupukki. Toivoisin kovasti, että saisin tänäkin jouluna oikein monta kovaa pakettia.

Hannu Siltala: Tekninen työ on rikki

Teoreettisen fysiikan professori, kosmologi Kari Enqvist kirjoitti Etelä-Suomen Sanomissa vuonna 2018 ajatuksia herättävän artikkelin ”Persvakoäijät saapuvat silloin, kun asiat menevät pieleen”. Enqvistin kolumni on kunnianosoitus duunarin kädentaidoille. Yhteiskunnassa vallitsee kummallinen ristiriita käytännön todellisuuden ja kansalaisten arvostusten välillä. Yksi osoitus on teollisuusalojen vetovoiman heikkous peruskoulun jälkeisiin opintoihin. Toinen on ihmisten uusavuttomuus kodeissa tarvittavien ennen niin itsestään selviltä tuntuneiden kädentaitojen puuttumisena. Teknisiä perustyökaluja ei osata käyttää eikä tunneta. Taulun kiinnitys seinälle tai repsottavan keittiökaapin oven paikalleen asennus voivat olla ylivoimaisia tehtäviä monille.

Toki nuorilla on uusia taitoja, joista vanhemmat ikäluokat eivät osanneet kuvitellakaan. Nämä nykytaidot muun muassa tietotekniikassa, internetin tiedonhaussa ja somessa eivät poissulje käsityötaitoja tai päinvastoin, ne täydentävät toisiaan.

Teknisen työn arvostuksen ja siihen peruskouluissa käytettävien tuntien määrän lasku on perua vuonna 2014 toteutetusta perusopetuksen opetussuunnitelmasta, jossa yläkoulun tekninen työ yhdistyi kiinteästi tekstiilityön kanssa käsityöksi. Muutos pudotti teknisen työn osuutta kolmesta tunnista tuntiin viikossa. Teknisen työn opetuksen alamäkeä täydensi vielä teknisen työn opettajakoulutuksen lakkauttaminen. Nykyisessä käsityönopettajien yliopistokoulutuksessa on vain murto-osa sisältöä teknisen työn aineenhallintaan aiempaan verrattuna. Ilman teknisen työn opettajia ei käytännössä voi olla teknistä työtäkään.

Teknisen työn työtapojen opiskelun suosiosta valinnaisaineena on tehty tutkimus Helsingin yliopistossa. Tutkimuksen mukaan vuosina 2017–2019 teknisen työn valinnat vähenivät 59 prosenttia ja tekstiilityön 70 prosenttia (koko käsityö 43 prosenttia). Teknisen työn opettajista 94 prosenttia ja teks-

tiilityön opettajista 98 prosenttia ei näe nykytilanteessa myönteisiä puolia. Valtaosa opettajista pitää syynä tilanteeseen opetussuunnitelman ja tuntijaon muutoksia.

Nykytilanteeseen on saatava muutos. Nyt jos koskaan, ensi kevään eduskuntavaalien alla, on oikea aika rummuttaa teknisen työn arvostuksen, opetuksen ja tuntimäärän lisäämistä. Toivottavaa on, että puolueet ja kansanedustajaehdokkaat ottavat tavoitteekseen teknisen työn ja tekstiilityön tasavertaisen opetuksen sekä yksilön opiskelu-uraa tukevan valinnaisuuden palauttamisen peruskouluihin. Nämä asiat on otettu Teollisuusliiton tavoitteeksi puolueille suunnatussa eduskuntavaaleihin liittyvässä keskusteluasiakirjassa.

Kirjoittaja on Teollisuusliiton koulutuspäällikkö.

KUVA:

KITI HAILA

Teksti on julkaistu alunperin blogikirjoituksena tekijalehti.fi sivustolla 11.10.2022.

❛❛ On oikea aika rummuttaa teknisen työn arvostuksen, opetuksen ja tuntimäärän lisäämistä.❜❜

LUOKKAHUONEESTA KAUPPAAN! OPETTAJA TAIPUU MONEEN DUUNIIN

Kaikki opettajat eivät päädy opetustyöhön ja opettajankoulutuksen saaneita ihmisiä työskenteleekin useilla eri toimialoilla useissa eri tehtävissä. Tässä yksi uratarina siitä miten teknisen työn opettajan luokkahuone vaihtui kauppaan.

Olen Eetu Luukinen ja valmistunut käsityön aineenopettajaksi ja luokanopettajaksi Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksiköstä tammikuussa 2019. Työskentelen tällä hetkellä Broman Group Oy:ssä veneilyn category managerina. Broman Group tunnetaan erityisesti Motonet -tavarataloketjustaan.

Valmistumisen jälkeen työskentelin päätoimisesti opettajan työssä reilun vuoden ajan, pääasiassa teknisen työn opettajana. Sitä ennen tein teknisen työn- ja luokanopettajan sijaisuuksia eri kunnissa ja työskentelin Motonetin Turun tavaratalossa venetarvikkeiden myyjänä viiden vuoden ajan.

Tammikuussa 2020 avautui veneilyn category managerin tehtävä Broman Groupissa. Minulla oli jo ennestään paloa

myös kaupan alalle ja vahva kokemus veneilystä sekä veneiden korjaus- ja huoltotöistä oman harrastukseni kautta. Olen purjehtinut ja korjaillut erilaisia veneitä jo pitkään. Ajattelin, että tässä on minun paikkani laukaista ja kokeilla töitä kaupan alalla sekä samalla yhdistää työ ja harrastus. Päätin hakea tehtävää ja tulin valituksi. Olen viihtynyt työssäni erittäin hyvin tehtävän monipuolisuuden vuoksi, opettajathan ovat tottuneet pitämään useita lankoja käsissään!

Category managerin tehtävänä on vastata oman tuoteryhmänsä kehityksestä ja tuotteiden hankinnasta. Tehtävänkuva on laaja, se sisältää muun muassa valikoimanhallintaa ja tuotekehitystä, tavaravirtojen ohjailua, erilaisia markkinointiin liittyviä tehtäviä sekä runsaasti yhteistyötä eri sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien kanssa.

Mitä hyötyä on opettajankoulutuksesta ja opettajan työkokemuksesta nykyisessä työssä? Veneily on tuoteryhmänä varsin tekninen, koska se sisältää muun muassa venemoottoreiden varaosat sekä valtavasti huoltoon liittyviä tuotteita. Työssä vaaditaan siis hyvää teknistä osaamista, joka on teknisen työn opettajalle luonnollista koulutuksen ja työkokemuksen kautta. Myös valmistusprosessien ja erilaisten materiaalien ymmärtäminen osana tuotekehitystä on työssä tärkeää. Tietoja ja taitoja tarvitaan esimerkiksi arvioitaessa tuotteen laatua, käyttäjäkokemusta tai vaikkapa ympäristöystävällisyyttä.

Opettajankoulutus ja -työkokemus on antanut monia muitakin taitoja, jotka ovat tärkeitä myös nykyisen työn kannalta. Koulutus on antanut pohjan tavoitteelliseen, suunnitelmalliseen ja systemaattiseen tekemiseen. Liike-elämässä erilaiset vuosi- ja jaksosuunnitelmat ovat arkipäivää ja toisaalta myös arviointi siitä, miten on suoriuduttu. Lisäksi opettajankoulutus ja -työ on opettanut johtamaan omaa ja toisten tekemistä.

Koulutus on kehittänyt akateemisia taitoja sekä yleissivistystä monella osa-alueella. Opettajankoulutuksesta tutut tavat toimia ovat ohjanneet hakemaan luovia ratkaisuja ongelmiin myös laatikon ulkopuolelta. Opettajan työ on kehittänyt vahvasti vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja, jotka ovat erittäin tärkeitä taitoja myös liike-elämässä, sillä työ sisältää usein tavoitteellista työskentelyä eri sidosryhmien kanssa.

Oletko harkinnut paluuta takaisin opettajan työhön?

Tällä hetkellä viihdyn hyvin nykyisessä työssäni, mutta en todellakaan sano en koskaan, koska pidän myös opettajan työstä. Opettajat tekevät tärkeää työtä yhteistä tulevaisuutta varten. Tulevaisuuden tekijöitä.

Olisiko sinulla vinkkejä alanvaihtoa suunnittelevalle?

Uskon, että opettajankoulutus ja -työkokemus antavat hyvät valmiudet monenlaisiin tehtäviin, itse työ opettaakin sitten loput – ota riski ja hyppää matkaan! Suurin askel on siinä, että uskaltaa lähteä kokeilemaan.

TEKSTI

& KUVAT: EETU LUUKINEN

Kuka olet, mitä teet ja miten olet päätynyt nykyiseen työhösi?

Opettajasta yrittäjäksi

Teknisen työn opettajan urapolku voi kuljettaa tekijän myös yrittäjäksi käytännössä samalle alalle. Näin kävi Salon Teijolla asuvalle Heikki Pullolle.

Teknologiataitoja ja -tiloja Teknisen työn työtavat päivittyvät ajan mukana paitsi valmistuvien opiskelijoiden, ennenkaikkea innostuneiden opettajien toimesta. Tuttua onkin kuulla, kuinka teknisen työn opettaja kertoo viettävänsä aikaa verstaalla harrastusprojektina ja perustelee samalla ajankäytön myös ammatillisella kehittymisellä. Tämän havaitsi myös Heikki Pullo toimiessaan valmistumisen jälkeen teknisen työn opettajana Alppilan yläasteella ja Arabian peruskoulussa. Verstaalla tekemisestä lähti liikkeelle myös uusi ura. Heikki Pullo toimii Makerspaceman-firmallaan teknologiaopetuksen kehitystyön parissa. Alalla oli selvästi tilaa auttaa kollegoja teknologiaopetuksen syventämisessä. ”Tää ura on minulla selkeä jatkumo teknisen työn aineenopettajuudelle. Miellän edelleen itseni opettajaksi. Edelleen työ on paljon opettamista, mutta ei päiväopetusta. Olen mukana opetusympäristössä, mutta tukipalveluja tuottavana toimijana.”

2019 Heikki jättäytyi pois päivätyöstään teknisen työn aineenopettajana ja muutti perheensä kanssa Salon Teijoon. Pihapiiristä sijaitsevan navetan Heikki remontoi Teijo Makerspace Teknolo-

giaverstaaksi. Verstaalla on digitaalisen valmistamisen laitteet, mutta vieraillessa huomaa Heikin innostuksen ja kunnioituksen myös perinteisiä teknisen työn työtapoja kohtaan. Erityisesti innostuksen vanhoihin valurautaisiin työkoneisiin.

Makerspacemanin kalenteri täyttyy pääasiallisesti neljästä eri toiminnasta. Viikoittaiset teknologiaharrasteryhmät kokoavat paikallisia verstaalle värkkäilemään. Tavoitteena Heikillä on luoda toimintaa, jossa kävijöiden harrastaminen olisi jatkuvaa ja pitkäjänteistä.

Makerspaceman tarjoaa opettajille täydennyskoulutuksia teemakoulutuksina. Tänä keväänä niitä vihdoin päästiin toteuttamaan omalla teknologiaverstaalla.

Opetustyön lisäksi Heikkiä työllistävät tilaustyöt, joiden keskiössä ovat teknologiaopetuksen mittatilaustyöt ja laitemyynti. Nimenomaan tätä kautta Heikki sai lisää varmuutta perustaa oman firmansa. ”Tarjosin yhteistyötä laserleikkurin tuotekehitykseen - siihen ilmeni tarve oman opetuskokemuksen kautta. Käyttöliittymän ja laitteen luotettavuuden ja sujuvuuden kanssa oli haasteita opetuksessa. Näin alkoi yhteistyö Scantima Maskinin kanssa.” Yhteys koulumaailmaan ja pedagogiikkaan on säilynyt Heikillä keskeisenä ajatuksena palveluntarjonnassa. Opettajatausta auttaa toimimaan osana kenttää, kun puhutaan yhteistä kieltä ja ymmärretään pienet ja isot haasteet opetusarjessa.

Makerspacemanin palveluja hyödyntävät myös taiteilijat teosten valmistamiseen. Taiteilijoiden kanssa Heikki työskentelee mielellään, sillä ne sisältävät uusien teknisten ratkaisujen löytämistä ja kokeilemista. ”Juuri sitä mitä opetustyökin parhaimmillaan on.” Vastikään Heikki kertoo hitsanneensa metallisen roikkuvan sydämen, jonka sisälle tuli mahtua kaksi ihmistä. Lavasteiden teko ei ole Heikille koulutuksenkaan puolesta vierasta, sillä omaa urapolkua hän rakensi jo sivuaineopinnoilla lavastuksesta Aalto-yliopistossa. ”Se oli vapauttava kokemus. Aallossa löytyi kenttä, jossa oli tekijöitä, jotka ajattelivat ehkä hieman eri tavoin syitä ja tapoja tehdä, sekä tarkastella visuaalisuutta ja ilmaisua. Tietysti myös verkostot sitä kautta avasivat paljon yhteistyömahdollisuuksia.” Heikin verstaalla teknisiä toteutuksia saaneita teoksia on ollut esillä mm. Mäntän kuvataideviikoilla ja Helsinki Biennaalissa. Teknisen työn opettajan osaamisella onkin siis kysyntää ja mahdollisuuksia laajasti.

”Meidän ammatin tuomalla osaamisella on kysyntää tässä yhteiskunnassa. Pedagoginen ja tekninen osaaminen voi tarjota tärkeää tietotaitoa koulukentän ulkopuolelle. Ei opettajan ole pakko olla koulussa töissä.” Heikki rohkaiseekin vaihtoehtoisia urapolkuja pohtivia omalla savolaisella puheenpainollaan: ”Senkun kokkeilee vaan. Kannattaa tehdä protoja ja siitä on hyvä aloittaa mahdollisuuksien kartoittaminen.”

TEKSTI JA KUVAT: IIRO TUJULA

Harkittu sattuma – ajatuksia ammatilliselta matkalta

”Jos minusta joskus tulisi opettaja, käsityöluokkaan en kyllä päädy.” Vähänpä tiesi tuo 7. luokan oppilas yläkoulunsa käytävällä. Monet elämän tärkeistä päätöksistä ovat samaan aikaan tarkkaan harkittuja ja silkkaa sattumaa. Eräs Helsingin kaupungilla asiantuntijatehtävissä työskentelevä opiskelijakollegani Raumalta lähestyi minua keväällä 2022 LinkedIn-yhteisön kautta ja totesi, että olisipa mukavaa tehdä joskus yhteistyötä, jos olisin myös kaupungilla töissä. Noin kolme viikkoa myöhemmin allekirjoitin työsopimuksen Helsingin kaupunginkirjaston palvelukseen projektisuunnittelijaksi. Vuoden mittainen hanke keskustakirjasto Oodissa sisältää kirjastotilassa tapahtuvan suosittelun ja aineiston esillepanon kehittämistä, valinta- ja palvelumuotoilua, (digitaalista) teknologiaa sekä käyttäytymistieteellisen näkökulman hyödyntämistä.

“Mikä sinusta tulee isona?”

Valehtelisin jos väittäisin, että teknologiakasvatukseen suuntautuneen ihmisen työskentely kirjastoalalla ei herättäisi lievää hämmennystä. Käsin tekemisen taidoista on totisesti hyötyä silloinkin, kun turvakengät ja työvaatteet on heitetty naulaan siistin sisätyön tieltä. Fyysisen toimintaympäristön kehittäminen ja sen avulla ihmisten käytöksen muovaaminen vaativat teknologisesta näkökulmasta esimerkiksi materiaalituntemusta suunnittelutyön pohjaksi, ymmärrystä tuotekehityksestä sekä kykyä tuottaa konkreettisia todelliseen käyttöympäristöön soveltuvia ratkaisuja. Hankkeen aikana tuotettavia ideoita on pystyttävä konkretisoimaan prototyypein itse tai vähintään ohjaamaan yhteistyökumppanin kautta hankittavan ratkaisun toteutumista. Kirjastoissa, erityisesti Oodin kaupunkiverstaalla, on nykyään paljon maker-kulttuuriin liittyvää välineistöä kuten lasertyöstöasemia, 3D-tulostimia ja elektroniikkatyöpisteitä myös henkilökunnan käytössä. Ihmisen rakentamassa (haasteiden) maailmassa tarvittava ratkaisukeskeisyys ja realiteettitaju kehittyvät roimasti juuri teknologiakasvatuksen äärellä.

Opettajankoulutuksesta valmistuminen on edelleen vahva ennusmerkki työurasta suomalaisen perusopetuksen parissa. Tämän lakisääteisen tehtävän turvaaminen on toki ensiarvoisen tärkeää, mutta elinikäisen oppimisen aikakaudella kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaisia tarvitaan laajasti eri yhteiskunnan aloilla. Ehtymätön uteliaisuus oppimiseen, innostumiseen ja laajojen kokonaisuuksien rakentamiseen on minulle siinä määrin luonteenomainen piirre, että tarvitsen työhöni riittävästi vaihtelua. Rajatun substanssiosaamisen syvyyden kehittämisen kannalta viime vuosien työhistoriani mm. yliopiston tutkimusavustajana, lastensuojelun robotiikanopettajana, ylioppilaskunnan opiskelijasihteerinä ja viestinnällisen materiaalin sisällöntuottajana ei välttämättä ole optimaalisin yhdistelmä. Nautin kuitenkin siitä, että kykenen havainnoimaan ja tulkitsemaan kehittyviä (teknologisen) osaamisen tarpeita ja sen kautta tarjoamaan käytännönläheisesti ratkaisumalleja sinne, missä niillä on konkreettisin potentiaali.

Teknisesti ottaen käsityön aineenopettaja Käsityön aineenopettajan tutkinto-ohjelma tähtää laajuudessaan alansa renessanssi-ihmisyyteen – kaikille kaikkea ja vielä vähän enemmän. Monialaisen soveltavan tieteenalan hienous piilee siinä, että sen kautta on mutkaton löytää rajapintoja lukemattomiin paikkoihin. Olen kuitenkin osaamiseni kehittymisen kannalta tietoisesti halunnut etsiä sellaisia valintoja, jotka ruokkivat sekä omaa, että yhteistä ammatillista kasvua. Olemaan avoin itselleni sekä muille, vaikka se poikkeaisikin vanhasta perinteisestä. Ikuinen juoksu jatkuvan kehityksen ja laajenevan substanssiosaamisen perässä pysymiseksi muuttuu miellyttävämmäksi, kun pyrkii keskittymään itselleen merkityksellisiin asioihin – ja jättämään muut ammattilaisille. Teknologinen lukutaito, robotiikka ja tulevaisuuden osaamisen kehittäminen ovat tarkkaan vaalittu ja harkittu sattuma, joiden parissa koen olevani samaan aikaan omimmillani ja iloisesti pihalla. Ehkä joskus tulevaisuudessa osaan kertoa, mikä minusta tuli isona.

JENNI LAAKSONEN

TEKSTI:

Kuvaaja Esa Hakkarainen, Turun yliopisto

“Kiinnostaisko sua työ meidän kehityshankkeessa?”

Kello on puoli kaksi kesäyöllä 2018. Istun tupareissani pöydän ääressä tuskaillen ystävälleni epäilyksiäni opettajan työstä. Olemme muuttaneet avopuolisoni kanssa Raumalta Turkuun ajatuksella, että hän viimeistelee tutkintonsa ja minä etsin opettajan töitä. Olen työtön, takana on muutama lyhyt sijaisuus ja edessä ura opettajana. Ystäväni istuu pöydälle kertoakseen lisää työtarjouksestaan. Pöydän jalat pettävät, ja hän rojahtaa lattialle. Nauramme ja sovimme, että hän ehdottaa pomolleen työhaastattelua. Tästä alkaa hyppyni erilaiselle uralle.

Epäilykseni opettajan työstä heräsivät kandivaiheen lopulla. Tein opintojen ohella lyhyitä sijaisuuksia ansaitakseni rahaa ja tutustuakseni työhön käytännössä. Sinänsä kivassa työssä, jossa olen mielestäni hyvä, arvelutti ajatus vaihtoehtojen puuttumisesta. Valmistumisen jälkeen edessä olisi pitkälti samanlainen työ vuosilisien myötä nousevine palkkoineen. Tässäkö se oli?

Päätin ryhtyä kokeilemaan kaikkea kiinnostavaa välittämättä merkityksestä opettajan työlle. Valitsin sivuaineikseni käsityön ja yhteiskuntaopin, koska harrastin niitä muutenkin. Lähdin vaihtoon Saksaan. Hain ja pääsin opiskelijajärjestöjen luottamustoimiin. Tein kaikkea paitsi varsinaisia opintojani. Tutkinnon sain lopulta valmiiksi, vaikka harkitsin jo vakavasti alan vaihtoa.

Ystäväni kautta päädyin töihin projektitutkijaksi Turun yliopistolle. Työskentelin karkeasti kaksi vuotta tutkivan oppimisen parissa kehittäen digitaalista oppimisalustaa, kouluttaen opettajia ja auttaen kouluja järjestämään toimintaa esimerkiksi paikallisten yritysten kanssa. Yliopistolla kiinnostuin myös tutkijan urasta, aloitin väitöskirjani ja ryhdyin käsityön innoittamana opiskelemaan koodausta ja tietojenkäsittelytiedettä. Koodausta harrastan yhä. Tutkijanura kuitenkin jäi, sillä parin yliopistovuoden jälkeen kaipasin nopeampaa ja vähemmän yksinäistä työtä. Hankkeeni päättyivät, ja päätin hakea samaisen ystäväni vinkkaamana aluekoordinaattorin sijaisuutta Talous ja Nuoret TATin Yrityskylästä. Sain paikan.

Työssä johdin reilu kymmenhenkistä osa-aikaisten tiimiäni, jonka voimin järjestimme yhdessä noin 9 000 varsinaissuomalaiselle 6.- ja 9.-luokkalaiselle talous-, työelämä- ja yrittäjyysosaamisen oppimiskokonaisuuksia. Ehdin tehdä työtä pari kuukautta, kunnes minut vakinaistettiin. Työ opetti valtavasti. Pääsin hyödyntämään kasvatustieteen osaamistani sisällöntuotannossa, oppimaan esihenkilötyötä ja haastamaan itseäni erilaisten projektien parissa. Sain aina halutessani myös lisää vastuuta.

Viime vuonna TATiin perustetiin uusia toimenkuvia ja minulle tarjoutui mahdollisuus hakea yhtä näistä. Tämän vuoden alusta aloitin erityisasiantuntijana vastaten kaikkien palveluidemme sisällöistä ja käyttäjäkokemuksesta. Nyt arkeani täyttävät projektijohto, sisällöntuottajiemme työnohjaus, UI/UX-suunnittelu ja rahoituksen hakeminen. Voin

yhä hyödyntää aiempaa osaamistani, mutta pääsen myös oppimaan uutta ja kehittymään. Mikä parasta, saan työskennellä upeiden, osaavien ja innostusta huokuvien työkaverien kanssa. En voisi olla onnellisempi.

On sattumaa, että ystäväni työtarjous osui juuri oikeaan kohtaan, mutta olen hänelle siitä ikuisesti kiitollinen. Pikkutunneilla alkanut keskustelu avasi urapolun, jolla pääsen sekä hyödyntämään aiempaa osaamistani että oppimaan lisää. Juuri nyt olen oikeassa paikassa, mutta jos tunne muuttuu, aion tulevaisuudessakin puhua mietteistäni avoimesti. Ehkä seuraava paikkanikin löytyy sattumalta.

TEKSTI: JESPER LEMPIÄINEN

LOIKKAUS SOSIAALIPUOLELLE

Mikko Karp hyppäsi opettajan töistä Valoa digiperustaitoihin Satakunnassa -hankkeen digitaitovalmentajaksi. Valmentajana hän on jo syksyn aikana saanut tehdä sosiaalisen median sisältöä, valmistella valmennusmateriaaleja, toimia videotuottajana, antaa pelikasvatusta, tutustua paikallisiin nuoriin ja nauttia täysin rinnoin.

Määräaikainen kevät tuli lusittua, tällä kertaa luokanopettajan pestissä, ja seuraavan syksyn työkuvioita miettiessäni tuli työpaikkailmoituksissa vastaan digitaitovalmentajan työpaikkailmoitus. Tässä vaiheessa takana oli kolme suvivirttä käsityönopettajana: kaksi yläkoulussa, yksi alakoulussa. Toinen luokanopettajan suvivirsi soisi korvissa ihan muutaman viikon kuluttua. Melkein kuin hetken mielijohteesta lähetin hakemuksen ja ansioluetteloni, jonka jälkeen aika pian sainkin kutsun työhaastatteluun. Kasvatustieteen opinnot ja harrastuneisuus tietotekniikan, pelikasvatuksen sekä elektronisen urheilun parissa aukaisivat oven täysin uudenlaiseen työpaikkaan.

“... työ- ja opiskeluelämästä pudonneet nuoret ja nuoret aikuiset…”

Päädyin hanketyöntekijäksi hankkeeseen, jonka tavoitteena on auttaa työ- ja koulutuselämästä pudonneita nuoria ja nuoria aikuisia. Koska työssä kohdataan käytännössä ainoastaan aikuisia ihmisiä, eroaa työ huomattavasti esimerkiksi käsityön aineenopettajan työstä. Samalla aineenopettajaopinnot toivat todella hyvät pohjatiedot juuri opinnoissaan takkuilevien asiakkaiden auttamiseen. Näkemys peruskoulun jälkeisten opintojen vaatimuksista tai niissä tarvittavista taidoista eivät olekaan omalta kouluajalta vaan käytännössä ihan muutaman vuoden takaa. Tässä pikkupitäjässä toimimista helpottaa, että tuntee paikallista opettajakuntaa jo ennestään.

Erityisesti tässä työssä saan myös apuja käsityönopettajan koulutuksesta yrittäessäni ymmärtää digitaalisuuden

Opettajien kesälomaa kahdehtien, vaikka sitä nykyään vähän vähemmän kaivaten.

merkitystä tämän hetken nuoren elämässä. Ymmärrys käsitöiden modernimmista sisällöistä, ohjelmoitavista mikropiireistä, 3D-mallinnuksesta ja laserleikkaamisesta sekä tuotteen elinkaaren ymmärtäminen auttavat näkemään ympärillä jylläävän digitalisaation merkityksen työnhakua ja sähköpostiin vastaamista laajemmaksi. Paljon onkin joutunut miettimään, mitkä oikeasti ovat digiperustaitoja. Kuuluvatko niihin esimerkiksi mikroaaltouunin käyttöliittymän hallitseminen tai paikallisliikennelipun ostaminen appilla? Minusta kuuluvat.

Ihmisten kohtaaminen

Digitaitovalmentajan ja opettajan työn peruspilarit ovat kuitenkin hyvin paljolti

samat. Sanoin usein jo mopokortti-iässä oleville oppilailleni, että jos he kohtelisivat minua niin kuin minä olisin ihminen, kohtelisin minäkin heitä niin kuin he olisivat ihmisiä. Vaikka teini-ikäisten ihmistaimien kanssa joutuukin välillä katsomaan jotain hieman sormien välistä, pätee minusta tämä aina kahden ihmisen kanssakäymisessä. Kun muistaa, että pöydän toisella puolella tai siinä viereisellä tuolilla istuu ihminen, pystytään vaikeitakin asioita selättämään ja tarjoamaan aitoa apua toisen ahdinkoon.

TEKSTI: MIKKO KARP KUVA: JONNA PUPUTTI

HEILURIPUU-PELI

Törmäsin vastaavaan peliin sosiaalista mediaa selatessani noin vuosi sitten ja otin idean talteen, joten täyttä ”crediittiä” en voi tämänkään kertaisesta opetusvinkistä ottaa. Aika harvassa taitaa muutenkin olla täysin omaperäiset ideat tänä päivänä, kaikki kun tuntuu jo kertaalleen keksityltä muodossa tai toisessa. Tämä viisaus on myös todettu erittäin laadukkaalla ja mielenkiintoisella Fireball tool – Youtube kanavalla, joka muuten kannattaa käydä katsomassa (tämä ei ollut maksettu mainos).

Takaisin asiaan. Kyseinen peli sopii mainiosti harjoitustyöksi alakoulun teknisen työn tunneille, mutta miksi ei myös

vietäväksi työporukan pikkujouluihin. Säännöt ovat yksinkertaiset: Yritä heilauttaa narun päässä roikkuva rinkula pystypuussa olevaan koukkuun. Onnistuneesta suorituksesta saat siirtää pelinappulaa yhden pykälän kohti vastustajaa. Mikäli nappula saavuttaa sinut olet ulkona pelistä.

Suluissa olevat ohjeet ovat sitä varten mikäli haluat tehdä pelistä ns. matka version eli pelin ”puu” on silloin irroitettavissa

TEKSTI & KUVAT: TUUKKA

Työohjeet:

1. Sahaa esim. liimapuulevystä 272mm x 170mm pala, hio reunat ja merkkaa levyn keskikohta.

2. Poraa 25mm Ø reikä, jonka syvyys on 10mm levyn keskelle. (Poraa levyn läpi asti 8mm reikä)

3. Poraa levyn reunaan (ks. piirustus) pelinappulan liikkumispaikat 5kpl. Hio reunat.

4. Sahaa 25mm Ø pyörörimasta 280mm ja 400mm pitkät palaset.

5. Poraa 6mm reikä lyhyemmän riman päähän ja viilaa puolipyöreällä viilalla riman pää vaakapuulle sopivaksi. (Poraa toiseen päähän 8mm reikä, m8 kierretankoa varten. Ota huomioon valitun pohjalevyn syvyys reikää poratessa. Sahaa 30mm pätkä kierretankoa, viilaa päät ja liimaa epoksilla)

6. Liimaa pysty- ja vaakarimat poratappi liitoksella. (Talttaa levyn pohjaan m8 mutterin kokoinen syvennys. Liimaa mutteri epoksilla)

7. Poraa vaakariman molempiin päihin, 15mm reunasta, 2mm reikä läpi asti. Kiinnitä pystyrimaan noin xx mm riman päästä taivutettu naula tai kulmakoukku. Poraa esireikä.

8. Liimaa (tai kiinnitä) valmis ”puu” levyn reikään.

9. Kiinnitä ohut noin 230 mm pitkä naru vaakapuun reiästä ja solmi toiseen päähän 30mm avainlenkki.

10. Sorvaa/3D-tulosta itselle mieleinen pelinappula.

11. Pintakäsittele ja koristele haluamallasi tavalla.

12. Ei kun harjoittelemaan.

PALO VAIKUTTAMISEEN VEI OMALLE URALLE

Elettiin vuotta 1982 istuessani ammatinvalinnanohjaajan huoneessa Porin työvoimatoimistossa. Vastapäätä istunut ohjaaja katseli todistuksiani sekä testituloksiani ja totesi ”näillä papereilla sinusta voisi tulla hyvä poliisi tai sitten teknisen lahjakkuutesi ansiosta käsityön opettaja”. Poukkasin ylös ja lähtiessäni kesken tilaisuuden pois sanoin ”sinä et tiedä mistään mitään jos noita mulle ehdotat”. Armeijan jälkeen kuormasin rekkoja, ajelin olutta ja limsaa kauppoihin ja olin raksalla töissä. Kaverini opiskeli tuolloin Raumalla luokanopettajaksi ja kannusti minua hakemaan Teknisen työn opettajan koulutusohjelmaan. Lopulta hän toi minulle hakupaperit. Uteliaisuuteni heräsi ja tutustuin opinto-ohjelmaan. Ymmärsin, että kyseessähän on akateeminen korkeakoulututkinto, joka avaa ovia laajasti työelämään.

Asenteeni muuttui ymmärryksen lisääntyessä ja totesin ammatinvalinnanohjaajan olleen oikeassa. Hain ja tulin valituksi vuosikurssille, jossa oli paljon samanhenkisiä opiskelijoita. Meitä oli useampi kaveri, jotka jo opiskelujen aikana pohtivat työuransa johtavan jossain vaiheessa muihin kuin opettajan tehtäviin ja näin meille on myös käynyt.

Valmistumiseni jälkeen sain viran Tampereelta Ristinarkun yläkoulusta vuonna 1990. Koulussa tehtiin perusteellista peruskorjausta ja pääsin heti vaikuttamaan teknisen työn luokkatilojen rakentamiseen ja kalustamiseen. Evakkoajan jälkeen pääsin opettamaan uusissa noin 3002 tiloissa motivoituneita oppilaita. Tunteja oli parhaimmillaan 42 viikkotuntia, toki siis kaksi opettajaakin tuolloin, ja työyhteisö oli loistava. Valittamista siis ei ollut ja viihdyin työssäni hyvin. Toimin yhdeksän vuotta luokanvalvojanakin ja teimme luokkien kanssa leirikouluja Englantiin. Opettaminen sujui hyvin ja sain oppilailtani erittäin hyvää palautetta.

Vuosien saatossa kuitenkin nälkä johonkin muuhun kasvoi. Jatkoin opintojani kasvatustieteen lisensiaatiksi ja perustin yrityksen huonekalujen kunnostamiseen ja verhoiluun. Yritystoiminta laajeni mm. pintaremontteihin ystäväni muutettu Tampereelle, mutta varsinaisesti yrittäjyys kasvoi, kun lähdimme mukaan apuvälineiden huol-

to- ja muutostöihin. Osaltani yrittäjyys yhdessä opettajantyön kanssa kävi liian raskaaksi, kun samaan aikaan perhe kasvoi ja remontoin vanhaa taloa. Luovuin yrityksestä jouluna 2000 ja päätin jo jääväni opettajan uralle.

Kevät 2001 osoitti kuitenkin opettajan minulle, että en enää pysty antamaan lapsille sitä mihin olin aiemmin pystynyt. Minua oli jo jonkin aikaan kiinnostanut opetushallinnon työt. Kesällä 2001 avautui Valkeakosken koulutoimenjohtaja paikka, jota päätin hakea ja tulinkin valituksi. Sehän oli hyppy syvään päähän, koska en ollut aiemmin ollut johtotehtävissä, enkä tiennyt kaupungin opetuspalvelujen johtamisesta tai poliittisesta päätöksenteon valmistelusta mitään. Urallani alkoi todellinen työssäoppimisen jakso, jolloin useimmin käyttämäni lause oli ”en tiedä, mutta otan selvää”. Onneksi työyhteisö oli osaavaa ja apua oli aina saatavilla. Ensimmäinen vuosi oli todella opettavaista ja työ-

päivät venyivät pitkiksi. Sain kuitenkin loistavan kokemuksen johtajan työstä ja innostukseni työtä kohtaan kasvoi niin, että suoritin johtamisen erikoisammattitukinnon ja muitakin johtamiseen liittyviä opintoja. Viiden vuoden koulutoimen johtamisen aikana kiinnostus muita johtamistehtäviä kohtaan kasvoi. Vuonna 2006 avautui mahdollisuus hakea Opetushallituksen kehitysjohtajan kaksivuotista määräaikaista tehtävää. Tehtävä innosti minua, koska siihen kuului vastuu perusopetuksen, lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja kansalaisopistojen kehittämisestä sekä ennakointityö ja EU-rahoitushankkeet. Valkeakosken aikana ns. elämänkaarinen ajattelu lapsen kehityksen, kasvun ja oppimisen kokonaisuudesta oli valjennut minulle. Näin kehitysjohtajan vastuualueessa mahdollisuuden edistää kansallista kasvun ja oppimisen kokonaisuutta elämänkaariseen malliin.

Näin ei kuitenkaan käynyt, koska

kahden vuoden kuluttua Opetushallituksessa palattiin perinteiseen sektoriohjaukseen.

Hämeenlinnan kaupunki haki tilaajajohtajaa lasten, nuorten ja elämänlaatupalvelujen toimialalle keväällä 2008. Kiinnostuin tehtävästä, koska Hämeenlinnassa oli organisoiduttu tilaaja- tuottajamallisesti ja palvelujen järjestämisestä vastasi elämänkaarimalliset lautakunnat. Elämänkaarimallin mukaisessa organisaatiorakenteessa palveluja tarkastellaan kokonaisvaltaisesti eri ikävaiheissa olevien ihmisten tarpeista lähtien. Lasten ja nuorten lautakunnan vastuulla olivat kaikki lasten ja nuorten palvelut paitsi hammashuolto ja erityissairaanhoito. Elämänlaatulautakunta vastasi kulttuuri- ja liikuntapalveluista, jotka taas kohdentuivat kaiken ikäisille mahdollistaen arjen rikastamisen harrastamisella. Kiinnostuin tehtävästä, koska se edusti oman käsitykseni mukaista palvelujen järjestämisen tapaa ja mahdollisti kasvun ja oppimisen kokonaisvaltaisen kehittämisen.

Tulin valituksi tilaajajohtajan teh-

tävään, jota hoidin kesäkuuhun 2017 asti. Tuolloin oli edessä jälleen organisaatiouudistus. Hämeenlinna luopui elämänkaarimallista ja tilaajatuottajamallista, koska valmistauduttiin sosiaali- ja terveyspalvelujen reformiin ja haluttiin muodostaa helposti maakuntaan siirrettävä sote-kokonaisuus.

Minulle tarjottiin mahdollisuutta ottaa vastuulleni Hämeenlinna kaupungin strategiajohtajan tehtävä. Vastuualueeseen kuuluu strategia, tietojohtaminen, kehittäminen, ICT / digitalisaatio, työllisyyspalvelut ja elinvoimatyö. Strategiajohtajan tehtävässä olen päässyt tarkastelemaan kaupungin toimintaa laaja-alaisesti ja olen oppinut ymmärtämään paremmin kaupungin johtamisen kokonaisuutta.

Nyt syksyllä 2022 työpöydälläni on ollut hyvinvointialueen valmistelusta johtuvat kaupungin organisaation uudistamisen työt. Oma strategiatiimini hajaantuu perustettavan elinvoiman ja työllisyyspalvelujen sekä strategia ja tietojohtamispalvelujen vastuualueille. Minulle tulee strategian, kehittämisen koordinoinnin, osallisuuden, tietojohtamisen, viestinnän, asiakaspalvelun ja ICT / digitalisaation kokonaisuus. Uudessa johtajan tehtävässä vastuultani siirtyy pois työllisyyspalvelut ja elinvoiman kehittäminen, jolloin ajankäytöllisesti mahdollistuu keskittyminen strategiseen tiedolla johtamiseen mikä minua erityisesti motivoi.

Urani käsityön opettajasta strategiajohtajaksi on ollut osittain määrätietoista itsensä kehittämistä johtajaksi. Osittain se on ollut sattumaa ja oivaltamista omista kyvyistään, mutta ennen kaikkea siihen on kannustanut palo vaikuttaa itselle tärkeihin asioihin, jolloin tie on johtanut tehtäviin, joissa vaikuttaminen on mahdollista.

Opettajan opinnoissa ja työssäni opettajana opin ymmärtämään itseäni oppimisen ja ihmisyyden teorioiden kautta. Opinnot antoivat minulle vahvan luottamuksen itseeni jatkuvasti ke-

hittyvänä persoonana. Tunnen edelleen olevani käsityöläinen ja käsillä tekeminen on minulle suurin palautumisen keino.

Uskon, että urani perustuu ihmiskäsitykseeni, jonka ytimenä on ihmisen minuus ja kasvu ihmisenä. Keskeistä on, millaiseksi ihminen itse haluaa tulla itseään toteuttamalla, Ihminen voi kehittyä läpi elämän ja löytää itsestään uusia piirteitä avautuessaan erilaisille näkökulmille. Keskeistä on minäpystyvyyden kokemusten vahvistaminen ja uskallus siirtyä epämukavuusalueelle eli rohkeus siirtyä tutusta ilmapiiristä tuntemattomaan. Ihminen on halutessaan luova, radikaalista vapaa, vastuullinen, itseään toteuttava, ainutkertainen yksilö. Ympäristöönsä positiivisuutta ja innostusta säteilevä ihminen.

TEKSTI JA KUVAT: MARKKU RIMPELÄ

TSR 15 NESTEKAASUPULLO

Läheltä piti -tilanteista on aina hyvä ottaa opiksi, niitä ei saisi lakaista maton alle vaan julistaa muillekin opiksi ja ojennukseksi. Tässä yksi tilanne joka olisi voinut päättyä katastrofiin: Kiinteistöhuolto oli käynyt vaihtamassa nestekaasuahjoon kaasupullon. Jostain syystä he olivat kytkeneet ahjoon ajoneuvokäyttöön tarkoitetun kaasupullon. Onneksi ahjon venttiilin tiiviste petti ja opettaja kielsi ahjon käytön, korjauksen yhteydessä väärä pullo huomattiin.

Propaani- tai butaanikaasu täytetään pulloon suurella paineella jolloin suurin osa siitä tiivistyy nestemäiseksi, pullon yläosaan jää kuitenkin hieman kaasutilaa. Tavallisissa nestekaasukäyttöisissä laitteissa käytetään pullon yläosassa olevaa kaasua, mutta ajoneuvoissa nestekaasu käytetäänkin nestemäisenä. Ajoneuvokäyttöön tarkoitetun pullon sisällä menee pullon pohjaan asti putki ja tätä putkea pitkin nestekaasu nousee hanaan, paineensäätimeen ja joissain tapauksissa siitä edelleen nestemäisessä tilassa oleva ”kaasu”. Jos neste sitten pääsee esimerkiksi kaasuhellan polttimesta vapauteen se muuttuu kaasuksi ja tilavuus kasvaa moninkertaisesti suuremmaksi kuin mitä  kaasuhellasta on tarkoitettu kaasua virtaavaksi. Mikäli tuon kaasupurkauksen erehtyy sytyttämään niin liekit lyövät kymmenen metrin korkeuteen. Vaikka neste kaasuuntuisi paineensäätimessä niin kaasua ja painetta syntyisi paljon enemmän kuin mihin paineensäädin ja laitteisto on suunniteltu. Esimerkkitapauksessa kova paine oli rikkonut tiivisteen.

Muistan kuinka joskus kesällä radiosta saattoi kuulua varoitus, että jollain huoltoasemalla kesäapulainen oli antanut asiakkaille vääränlaisia pulloja. Erehdys on hyvin mahdollinen kun pullojen kierteetkin vielä ovat samanlaisia. Jos ahjon tai nestekaasupolttimen (kosaani, toho tms) kytkee ajoneuvokäyttöön tarkoitettuun pulloon sieltä voisi tulla suuttimeen asti nestettä joka pur-

kautuisi kovalla voimalla ja saisi aikaan sisätiloissa liekkimeren. Onneksi tässä esimerkkitapauksessa ei tapahtunut pahin mahdollinen, mutta mitä tästä opimme: Opettaja, ymmärrä laitteidesi

toiminta ja tarkista ne aina sekä huollon että opiston käytön jäljiltä!

TEKSTI JA KUVA HARRI AHONEN

PASI NURMI, teknisen työn lehtori

Tekninen opettaja -lehti esittelee jokaisessa lehdessä yhden arjen sankarin höyläpenkkien takaa.

KUKA?

Nimi: Pasi Nurmi

Työpaikka ja -tehtävä: Teknisen työn lehtori, Turun normaalikoulu

Harrastukset: bandoneon, melonta, retkiluistelu, pyöräily, padel Isona minusta piti tulla…. geologi (0 opintopistettä toistaiseksi)

Mikä on pedagoginen johtoajatuksesi?

Toimin töissä lähinnä alakouluikäisten oppilaiden ja opetusharjoittelijoiden (LOK) parissa. Tärkeää on teknisen työn kautta herättää kiinnostus teknistä ympäristöä ja sen ilmiöitä kohtaan. Itse tekemällä oppii niitä paremmin ymmärtämään. Teknisellä työllä ja LUMAaineilla on tiivis yhteys, jota kannattaa opetuksessa tuoda esiin. Käsityön tulisi antaa onnistumisen kokemuksia ja itse tekemisen riemua, joka parhaimmillaan kantaa aikuisikään saakka.

Opetusvinkki teknisen työn luokkaan?

Hyvä opettaja on innostunut asiastaan, innostus tarttuu.

Lempimateriaali? Miksi?

Kaikki on mieluisia, puuhun mieluiten tartun.

Minkä työkalun haluaisit voittaa arvonnassa?

Siklin spännääjä. Arpajaisista kuuluu voittaa työkalu, jota et tulisi muuten koskaan hankkineeksi.

Akku- vai pylväsporakone? Miksi?

Molemmat tarvitaan, mutta valitsen pylväsporan, sen tarkkuus viehättää.

Kuka keksi käsityön?

Varmaan se ensimmäinen kädellinen, joka tajusi ottaa kädet pois taskuista.

Eläkkeellä aion…

…pysyä terveenä ja kokeilla edelleen uusia asioita. Ehtisiköhän silloin sen rimakajakin tehdä?

TEKSTI & KUVA: PASI NURMI & TONI POIKONEN

TEKNINEN OPETTAJA

Lehti ilmestyy 4 kertaa myös vuonna 2023.

Tek nisten aineiden opettajat – TAO r y Lärar förbundet för tek nisk a ämnen Association of Technology Teachers

PuuPeTe-hanke sai jatkoa – Mukaan haetaan nyt toiminnasta kiinnostuneita kouluja

PuuPeTe -hankkeen tavoitteena on löytää peruskoulujen teknisen työn luokille erityisesti puusepänliikkeitä kummiyrityksiksi. Hanke on Suomen metsäkeskuksen hallinnoima ja se toteutetaan yhteistyössä Puuteollisuus ry:n sekä Teknisten aineiden opettajat – TAO r.y:n kanssa. Tällä hetkellä hankkeessa keskitytään hakemaan toiminnasta kiinnostuneita kouluja ja yrityksiä sekä neuvomaan heitä toiminnan käynnistämisessä.

Viime lukuvuonna toimintamallia pilotoitiin seitsemässä koulussa ja niiden kummiyrityksissä. Pilottihankkees-

sa kummitoiminta sai erittäin hyvän vastaanoton ja nyt toimintamallia halutaan levittää laajasti koko maahan. Pilotointiin osallistuneista Jurvan ja Lahden kouluista kerrotaan toiminnan toki vaativan vähän vaivaa opettajalta. Vaiva koetaan kuitenkin sen arvoiseksi, koska monipuolisempi puulajivalikoima antaa oppilaille enemmän mahdollisuuksia toteuttaa omia visioitaan.

Teknisen työn opetus kärsii vähäisten määrärahojen vuoksi laadukkaan puumateriaalin puutteesta. Kouluissa käytetään lähinnä havusahatavaraa, jolloin koululaisten tietämys eri puulajeis-

ta ja niiden ominaisuuksista ei pääse kehittymään kunnolla. Samaan aikaan monissa puutuotealan yrityksissä päätyy polttoon laadukasta erikoispuuta. Kummitoiminnan ideana on saattaa nämä kaksi tahoa yhteen. Toimintamallissa kummiyritys lahjoittaa koulun käyttöön tuotantoprosessistaan ylijäävää hukkapuuta, mikä antaa opettajille mahdollisuuden kehittää opetusta ja tuo elämyksiä koululaisille.

Hankkeen keskeisenä tavoitteena on lisätä nuorten ymmärrystä puunkäytöstä ja sen hyödyistä ilmastoystävällisenä materiaalina. Hankkeessa laaditaan

Hankkeen pilottikoulujen oppilastöitä esillä Pro Puu -galleriassa. Kuva: Jenni Laaksonen.

erityisesti yläkouluikäisille suunnattu tietopaketti hiilen kierrosta ja puutuotteiden roolista ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tietopaketti suunnitellaan toimimaan opettajien työn tukena. Toiveena on saada nuoret huomaamaan, että hekin voivat olla mukana luomassa uusia hiilivarastoja.

PuuPeTe-hankkeella vahvistetaan myös puutuotealan tunnettuutta, julkisuuskuvaa sekä vetovoimaa. Puutuotealan ennakoidaan kärsivän pahenevasta työvoimapulasta ja alalle kaivataan nuoria tulevaisuuden tekijöitä. Koululaisille välitetäänkin hankkeessa tietoa alan työ- ja opiskelumahdollisuuksista. Koulujen kannattaisi myös hyödyntää yhteistyötään kummiyrityksen kanssa

laajemmin esimerkiksi yritysvierailujen ja TET-harjoittelujen muodossa. Kummiyritystä kaipaavia kouluja kannustetaan ottamaan rohkeasti yhteyttä paikalliseen yritykseen ja ehdottamaan yhteistyötä. Sopivan yrityksen etsinnässä voi hyödyntää Puuteollisuus ry:n nettisivuilta löytyvää Puutuoteportaalia. Tarvittaessa hankkeen toteuttajat auttavat mielellään sopivan yrityksen löytämisessä ja toiminnan käynnistämisessä.

Lisätietoja: Satu Koivisto projektineuvoja satu.koivisto@metsakeskus.fi p. 050 407 1789

PuuPeTe-hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta.

Senkki Oy:n Pasi Mäenpää esittelee tuotannosta syntyvää hukkapuuta Puuteollisuus ry:n Janne Liiakselle. Senkki on yksi PuuPeTehankkeen pilotointiin osallistuneista kummiyrityksistä. Kuva: Jouni Silvast.

Hitsauskoulutus Lapualla

Koulutuskeskus Sedu, Teknologiateollisuus ry ja Kemppi Oy järjestivät yhteisvoimin hitsauskoulutuksen Lapualla yläkoulujen teknisen työn opettajille. Koulutuksen tavoite oli jakaa tietoa hitsausalan työpaikoista, koulutuksesta sekä tutustua eri hitsausprosessien teoriaan ja käytännön hitsaukseen. Pyyntö koulutuksen järjestämisestä tuli paikalliselta teknisen työn opettajalta.

VeTek – Vetovoimaa tekniikan aloille

Koulutuskeskus Sedun Lapuan toimipisteessä järjestettiin syksyllä 2022 tek-

nisen työn opettajien koulutuspäivä. Päivä aloitettiin Teknologiateollisuus ry:n ja koulutuskeskus Sedun puheenvuoroilla. Aluepäällikkö Tapio Toivonen Teknologiateollisuus ry:stä kertoi huolen tekniikan alan koulutusten heikosta vetovoimasta. Tekniikan alan koulutuksiin on hakijapulaa, eikä kaikkia paikkoja saada edes täytetyksi. Alalla on suuri huoli ammattilaisten vähenemisestä ja uusien työntekijöiden riittävyydestä. Nuoria olisi kannustettava hakeutumaan entistä enemmän tekniikan alan koulutuksiin. Tulevaisuudessa suomalainen vientiteollisuus kamppailee entistä enemmän työvoimapulan kanssa. Teknologiateollisuuden osaajatarve on 130 000 uutta osaajaa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Noin puolet tarpeesta tulee eläköitymisten ja toinen puolet kasvun myötä.

Teknologiateollisuus ry:n ja koulutuskeskus Sedun yhteishanke VeTekVetovoimaa tekniikan aloille pureutuu eteläpohjalaisten tekniikan alan osaajapulaan ja alan vetovoiman lisäämiseen nuorten keskuudessa. Koulutuspäällikkö Tuija Mattila ja projektipäällikkö Laila Matilainen kertoivat, että projektin tavoitteena on helpottaa työvoimapulasta kärsivien alojen tilannetta. Projektissa etsitään keinoja osaavan ja motivoituneen työvoiman määrän lisäämiseksi. Tytöt ja naiset ovat aliedustettuina tekniikan alalla. Osaajia voidaan lisätä kannustamalla tyttöjä hakeutumaan alalle ja kannustamalla myös maahanmuuttajia teknisille aloille.

VeTek-hankkeen edetessä keskeiseksi kehityshaasteeksi on havaittu, että nuoret eivät saa riittävää ohjausta koulutukseen ja ammatinvalintaan liittyviin

Kone- ja tuotantotekniikan kouluttaja Jari Peltokangas kertoi teknisen työn opettajille Sedun Lapuan tiloista ja koulutuksista

asioihin. Yläkoulun opinto-ohjaajat ovat tässä tärkeässä asemassa. Hankkeessa on otettu vetovoimatyöhön mukaan maakunnan opinto-ohjaajat. On siis tärkeää syventää heidän tietojaan tämän päivän tekniikan alasta ja alan ammattilaisten työtehtävistä. VeTek-hankkeen yhteistyöverkostoon kuuluvat eritoten yläkoulut ja lukiot, mutta lisäksi haetaan yhteistyömuotoja alueen muiden ammattioppilaitosten kanssa. Hankkeen kärkitavoitteena on lisätä teknologisten alojen vetovoimaa ja saada osaajia EteläPohjanmaalle.

Hitsaustekniikka ja -harjoitukset

Kemppi Oy:n hitsausinsinööri Pasi Raekorpi esitteli puikko-, MIG/MAGja TIG-hitsausprosessien periaatteet ja käyttökohteet. Tämän jälkeen teknisen työn opettajat pääsivät päivän pääasiaan eli hitsaamaan MIG/MAG- ja TIG-prosesseilla. Koulutuksessa tutustuttiin prosessien ja käytännön hitsauksen lisäksi Kempin uusiin moderneihin Master M ja MasterTig -koneisiin.

– Kemppi on satsannut oppilaitosten tukemiseen viime vuosina järjestämällä erilaisia hitsausalan esittelytilaisuuksia nuorille ottamalla vastaan opiskelijaryhmiä tehtaalle Lahteen. Olemme kehittäneet hitsausalan modernia koulutusmateriaalia nimeltään Kemppi Academy, Raekorpi kertoo.

Käytännön hitsauskoulutuksessa keskityttiin hitsauskoneiden parametrien säätämiseen ja siihen, miten ne vaikuttavat syntyvän hitsin ulkoasuun ja laatuun. Tämän lisäksi kiinnitettiin huomiota oikeaan kuljetustekniikkaan eli miten hitsauspistoolia pitää hitsauksen aikana kuljettaa, jotta syntyvä hitsi on halutunlainen. Koulutuksen lomassa halukkaat saivat hitsata majakan

Tämänkaltaiset koulutukset ovat entistä tärkeämmässä asemassa teknisen työn opettajille, koska opettajien koulutus on vuosien varrella muuttunut radikaalisti. Enää ei valmistu erikseen tekniseen työhön ja tekstiilityöhön erikoistuneita opettajia, vaan molempiin kokonaisuuksiin perehtyneitä opettajia. Tämä tarkoittaa sitä, että käsityönopettajaksi opiskelevalla on entistä vähemmän aikaa perehtyä opinnoissaan

Jaakko Ilkan koulun

rissa.

erilaisiin käsityötekniikoihin ja koneiden käyttämiseen.

Opettajien osaaminen on joiltain osin pitkälti heidän omasta harrastuneisuudestaan kiinni. Suurissa kaupungeissa ja kunnissa ongelma ei ehkä näy niin selkeästi kuin pienissä kunnissa. Pienissä kunnissa on mahdollisesti vain yksi pieni yläkoulu, jossa yksi opettaja opettaa käsitöitä. Hänen on hallittava virkkaus sekä puu- ja metallityöt. Suurissa kunnissa opettajat voivat keskittyä opettamaan joko teknistä työtä tai tekstiilityötä.

Lopuksi

Kouluihin viemisinä uusien oppien lisäksi teknisen työn opettajat saivat mukaansa Kempin laatimaa oppimateriaalia. Koulutukseen osallistujat pitivät koulutusta tarpeellisena ja toivomuksena oli, että näitä koulutuksia järjestettäisiin jatkossakin. Seuraavana kohteena ovat Lahden seudun teknisen työn opettajat keväällä 2023.

TEKSTI: REETTA VERHO, MANAGER, WELDING SERVICES, KEMPPI OY

KUVAT: LAILA MATIKAINEN

teknisen työn lehtori Mikko Kallionsivu majakan hitsauksen pa-

Tekniikan taitaja -sarja esittelee jokaisessa Tekninen Opettaja -lehden numerossa kädentaitajia.

PEKKA SUIHKONEN, JOUSISOITIN P. SUIHKONEN KY & POHJOLAN VUOKRASOITIN

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Pekka Suihkonen, alkujaan reisjärveläisen maaviljelijäperheen lapsi, nykyinen haapavetinen soitinrakentaja ja -korjaaja. Pyöritän jousisoitinten ja taidekehystyksen erikoisliikettä Haapavedellä ja viikoittain työskentelemme myös Oulussa. Mukana toiminnassa ovat vaimoni Marjatta ja tyttäreni Maria. Yhdessä pyöritämme myös Pohjolan Vuokrasoitinta, joka on jousisoittimiin erikoistunut soitinvuokraamo sekä majoitus-, juhla- ja kokouspalveluistaan tunnettua Kulttuurikartano Pekan Pirttejä.

Mistä innostus on lähtenyt?

Oikeastaan se lähti omasta tarpeesta, kun löytyi soittajia omasta perheestä. Itse olen aina ollut enemmän käsillä tekijä, kuin muusikko. Niinpä syntyi ajatus, että kaikki soittamisen harrastamiseen liittyvät hankinnat oli valmistettava itse.

Jo pienestä pitäen olen tykännyt kaikenlaisista käden töistä – lapsena saatoin korjata puimuria tai rakentaa nojatuolia.

Aikuisena keikkatöitä tehdessä vesi- ja maarakentamisen alalla olivat viuluprojektit aina matkalaukussa mukana, josta se soitinrakentelu sitten jalostui ihan päätoimiseksi yrittämiseksi vuonna -85. Tämä ala on näyttäytynyt kaiken lisäksi omanlaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Vuosien saatossa olen rakentanut 215 viulua, 20 selloa, kaksi bassogambaa, yhden kontrabasson ja kaksi harppua – yksi sähköbassokin on tullut rakennettua.

Mikä motivoi?

Oikeastaan se, että mitä haastavampi työ, niin sitä mieluummin menee verstaalle. Useasti tulee herättyä oikein aikaisin, jotta saisi jatkettua jotakin mielekästä ja oikein haastavaa työtä. Ongelmanratkaisu, jota tämä työ sisältää, on myös mielekästä.

Mikä edistää työhyvinvointiasi?

Melkeinpä se, että on mielenkiintoiset työt. Mielenkiintoisten ja haastavien töiden kanssa unohtuu kaikki muu. Tietysti, myös lepo ja itsensä oikaisu on tärkeää.

Asia, josta et työturvallisuudessa tingi?

Puukon terävyys – tylsällä puukolla sattuu haavereita. Muutenkin työkalujen kuuluu olla teräviä. Koulujen puukot ovat yleensä hirveässä kunnossa… mitä siis olen itse sijaistaessa huomannut.

Niksi/ vinkki teknisen työn opettajalle?

Kannattaisi opettaa oppilaille ihan perustyökalujen, kuten puukkojen, höylien ja talttojen teroitus, sekä kunnossapito. Silloin niillä on ilo tehdä. Minun aikanani koulussa piti teroittaa omat työ-

kalunsa, jonka jälkeen työntekokin oli silkkaa iloa.

Mikä on koulupolkusi, miten olet päätynyt tähän?

Alkujaan kävin konepuusepän koulun Nivalassa. Tuonaikainen koulu sisälsi hyvinkin alkeellisten puusepänkoneiden käytön, ei ollu CNC:tä ja vastaavia. Sieltä lähdettiin sitten etelään päin katselemaan työpaikkoja. Pian huomattiin, että palkat olivat siellä päin onnettoman pieniä, joten sinne ei tullut sitten loppujen lopuksi jäätyä. Tämän jälkeen vaihdoin alaa maa- ja vesirakentamiseen, jonka seurauksena keikkatyöt alkoivat. Kierrettiin Suomea, mutta käytiin myös rajojen ulkopuolella muun muassa Ruotsissa ja Venäjällä. Vuonna 1985 jäin sitten töistä pois, ja aloin yrittäjäksi. Ensimmäisen liikkeen avajaiset olivat vuonna -86. Kävin myös aikanani opiskelemassa soitinkorjausta kisälliperiaatteella Helsingissä, Risto Vainion viuluateljeessa. Kaiken tämän lisäksi olen myös sijaistanut teknisen työn opettajaa useaan otteeseen, sekä vetänyt monia erilaisia soitinrakennus kursseja lähikunnissa lähes 30 vuotta.

Mitä muistoja sinulla on teknisistä töistä?

Pidin aina käsityön tunneista – kolmituntinen pätkä kerran viikkoon. Mukava opettaja, joka saattoi joskus keitellä tuntien aikana kahvitkin. Ensimmäisellä luokalla seitsemänvuotiaana valmistin nojatuolin. Tuo nojatuoli oli meillä kotona ihan vakituisessa käytössä aittarakennuksessa. Valmistin myös muita

tuoleja ja pöytiä, yhden pirttikalustonkin. Kyseinen pirttikalusto on meillä edelleen kotona käytössä.

Mistä tulevaisuuden tekijät?

Tulevaisuuden tekijä, oma tytär istuu tuossa pöydän vastapäätä, joten ei murheita siitä. Toki, onhan rakentajat ja korjaajat vähentyneet koko maasta. Käsityö ei oikein ammattina ole enää kiinnostava. Eikä tätä soitinrakentamista oikein kouluteta missään – lähimpänä tätä ammattia oleva koulutus on Ikaalisissa, jossa opiskellaan kitaranrakentamista. Jos viulujen rakentamista haluaisi opiskella, pitäisi lähteä ulkomaille, esimerkiksi Saksaan tai Englantiin. Yksi vaihtoehto on päästä myös johonkin ateljeeseen yksityisoppiin. Jousisoitinten korjaamista voidaan opiskella muun muassa kisälliperiaatteella. Rutiinin kautta homma helpottuu. Vahvan ammattitaidon omaavana esimerkiksi uuden tallan teko ja vaihto onnistuu sujuvasti.

Nopeat:

Väliotsikko: Vasara vai kirves? Kirves, sillä pystyy vuolemaan. Vasara on myöskin päivittäisessä käytössä, mutta vuoleminen on minulle tärkeämpää. Kirvestä tarvitsee aina myös esimerkiksi pölkkyjen lohkomiseen.

CNC vai 3D-tulostaminen?

CNC. Jonkin verran olen asiaan tutustunut. 3D-tulostaminen ei ole tuttua.

Hiiliteräs vai koivu?

Koivu. Molempia toki tarvii, mutta koivu lähempänä. Teen myös metallitöitä, kuten hitsaushommia vapaa-ajalla. Metallisorvikin löytyy.

Lastu vai kipinä?

Lastu. Tosin, paljon tulee tehtyä myös metallisia osia ja työkaluja.

Pöly vai puhtaus?

Puhtaus, silloin kun ei ole pölyä. Pölyä tosin taitaa olla aina välillä, mutta aina perjantaisin olen pyrkinyt paikat siivoamaan.

Lohenpyrstö vai poratappi?

Lohenpyrstö. Onhan se paljon vahvempi ja hienomman näköinen. Yhden kaapin olen valmistanut tervalepästä lohenpyrstöliitoksilla.

TEKSTI & KUVAT: TONI POIKONEN

KÄSITYÖN SYYSPÄIVÄT

Teknisten aineiden opettaja TAO r.y. ja Tekstiiliopettajien Liitto TOL ry järjestämät syyspäivät keräsivät yhteen teknisen työn ja tekstiilityön opettajia Tampereelle Sampolan koululle 1.–2.10.2022. Tapahtumassa osallistujat pääsivät asiantuntevien luentojen äärelle ja tutustumaan monipuolisesti erilaisiin käsityötekniikoihin.

Tapahtuman teema ”Tulevaisuus omissa käsissä” näkyikin luennoitsijoiden puheissa. Opetusneuvokset Tiia Hintsa ja Marjo Rissanen kertoivat käsitöllisen taidon oppimisesta ja arvioinnista. Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnan dekaani Jyrki Vuorinen piti luennon käsityön merkityksestä teknistyvässä maailmassa. Vuorisen mukaan käsityöllisen taidon merkitys ei vähene tulevaisuudessa. Esimerkkinä hän käytti omaa tutkimustaan, jossa mittausväline piti rakentaa itse, jotta mittaustuloksia saatiin. Monet tylsät, tuottavat

työt siirtyvät robottien tehtäväksi, mutta luova työ on aina ihmisen käsissä.

Pajat

Luentojen jälkeen oli osallistujilla mahdollisuus tutustua monipuolisesti erilaisiin käsityötaitoihin pajoissa. Teknisen työn pajoissa tietokoneohjattu työstäminen oli pääosassa. Monille tutut cncjyrsimet ja laserleikkurit olivat kattavasti esillä. Levyn päälle asentettava cnc-jyrsin oli monilta ominaisuuksiltaan mielenkiintoinen. Pienen säilytystilan vaativa kone pystyi jyrsimään varsin laajalta leikkuualalta. Hieman eksoottisempi kone oli hitsausrobotti. Kyseessä oli teollisuusrobotti, jonka päähän oli asennettu mig/mag koneen pistooli. Koneella pystyi hitsaamaan monenlaisia toistettavia hitsauksia tasalaatuisesti. Vaikka kone ei kalliin hintansa vuoksi sovellu peruskoulukäyttöön, oli sen toimintaan mielenkiintoista tutustua.

Tekstiilityön pajoissa pääsi tutustumaan vinyylileikkureihin ja lämpöprässeihin. Lisäksi tapahtuman virolaiset vieraat opettivat tekemään perinteistä kihnulaista sydännauhaa. Pajojen lisäk-

si tapahtumassa oli huomattava määrä kaupallisia näytteilleasettajia sekä tekstiilityön, että teknisen työn aloilta.

Vastaanotto museokeskuksessa

Tampereen kaupunki järjesti oikein ilmoittautuneille käsityön opettajille vastaanoton museokeskus Vapriikissa. Tilaisuuden yhteydessä pääsi tutustumaan Vapriikin näyttelyihin. Finlayson 200, tehtaasta brändiksi -näyttelyssä oli hienosti esitetty kankaiden kutomisen teollinen prosessi. Näyttely käsitteli myös tekstiiliteollisuuden kurjempia puolia, kuten lapsityötä ja puuvillan poimimiseen liittyvää orjuutta.

Palkitsemisia ja juhlintaa

Yhdistysten yhteistä iltajuhlaa vietettiin ravintola Frenckelissä. Juhlassa Tekstiiliopettaja liitto valitsi tekstiilityön opettaja Auli Saarisen vuoden käsityön opettajaksi. Teknisten aineenopettajat ry valitsi vuoden tekniseksi opettajaksi Jarno Vainionpään. Juhlassa syötiin ja juotiin hyvin, tanssittiin ja vietetettiin mukavaa yhteistä aikaa.

Sunnuntain ohjelma

Sunnuntaina vuorossa oli tutustumiskäynnit. Ne suuntautuivat Museokeskus Werstaalle, Tampereen yliopiston Hervannan kampukselle, tai kulttuurikävelylle Tampereen läpi. Hervannan kampuksen työpajoissa pääsi tutustumaan lisätyn todellisuuden ja keinotodellisuuden tutkimusalustoihin. Kolmiulotteinen näyttö, joka ei vaadi 3d-laseja ja suuren koon 3d-skanneri venyttivät todellisuuden rajoja ja näyttivät suuntaa sille, mikä tulevaisuudessa on mahdollista.

Robotiikan oppimisympäristössä demonstroitiin sitä, kuinka teollisuusrobotin ohjelmoimista pystyy opiskelemaan leikin kautta. Legojen kokoaminen on yhtä haastava operaatio robotille, kuin vaikkapa auton hitsaaminen. Legojen kasauksessa robotin ja ihmisen erona lienee se, että robotti kokoaa saman legolinnan vaikka tuhat kertaa valittamatta tylsyyttä kertaakaan. Tulevaisuus oli käsin koskettavissa. Toivottavasti robottien hinnat laskevat nopeasti peruskoulutasolle.

Käsityön syyspäivät olivat hienosti järjestetty ja mielenkiintoinen tapahtuma. Allekirjoittanut jää odottamaan seuraavia.

TEKSTI: TATU KOTILAINEN

KUVAT: JENNI LAAKSONEN

MIRA LASERIT

Suositut, laadukkaat, turvalliset ja helppokäyttöiset suoraan maahantuojalta.

Mira lasereissa on paljon hyviä ominaisuuksia:

• Turvallisuusluokitus class1, joten soveltuu hyvin koulukäyttöön

• Autofocus sekä manuaalinen focuksen säätö

• Punapiste osoitin peilien kautta, helpottaa peilien säätöä

• Cleanpack design suojaa lineaariliikkeen akseleita lialta

• Led- valaistus koneen sisällä

• Poistopuhallin, jäähdytysyksikkö ja kompressori ovat laitteen sisällä, joten laitteen ulkopuolella ei ole tiellä lisälaitteita

• Pyörityslaite on helposti jälkiasennettava

• Tiedonsiirto muistitikulta, usb- tai verkkojohdolla

• Lightburn ohjelma, joka tukee esim. QR-koodien merkkausta

• Kameravalmius

• Hunajakenno + säleikköpöytä

• Turvakytkin kannessa, lasersäde syty, jos kansi on auki

• Palonkestävä rakenne

• Jalusta on erikseen, joten laserleikkauskone mahtuu kyljelleen käännettynä myös kapeista oviaukoista

• Saatavana kolme eri kokoa Juurakkotie

Tilaa Owon SDS1102 Oskilloskooppi -15 %:n alennuksella verkkokaupastamme www.partco.fi. (Normaali hinta 298 €)

Alennuksen saat koodilla TAO224. Tarjous on voimassa 31.1.2023 saakka.

VAIHTOEHTOISET URAPOLUT

-VISA

1. Kuka seuraavista Duudsoneista on koulutukseltaan opettaja?

a. Jarppi b. HP c. Jukka

2. Kenellä seuraavista urheiluselostajista on luokanopettajankoulutus?

a. Antero Mertaranta b. Hannu-Pekka Hänninen c. Tapio Suominen

3. Kellä seuraavista Kummelitähdistä ei ole opettajankoulutusta?

a. Heikki Silvennoinen b. Timo Kahilainen c. Heikki Hela

4. Poliitikko Jutta Urpilaisella on luokanopettajan koulutus. Mitä ministerin tehtävää hän hoiti vuosina 2011–2014?

a. Ulkomaankauppaministerin b. Opetus- ja kulttuuriministerin c. Valtiovarainministeri

5. Kuka entisistä presidenteistä on toiminut kansakoulun opettajana?

a. Mauno Koivisto b. Martti Ahtisaari c. Tarja Halonen

6. Minkä koulutuksen muusikko Timo Rautiainen omaa?

a. Erityisopettajan b. Teknisen työn opettajan c. Musiikinopettajan (1. b, 2. a , 3. a, 4. c, 5. b, 6. a)

Opettajien yhteinen Turva

Sinä ja muut opetusalan ammattilaiset luotte päivittäin Suomen tulevaisuutta. Saatte aikaan yhteistä hyvinvointia kannustamalla ja innostamalla. Olette yhdessä tekemisen mestareita. Niin mekin Turvassa, vakuutusyhtiössä, jonka omistavat työn tekemiseen ja yhteiseen hyvään uskovat ihmiset.

OAJ on jo vakuuttanut jäsenensä muun muassa yhteisellä matka- ja tapaturmavakuutuksella. Kun OAJ:n jäsenenä keskität vakuutuksesi Turvaan, pääset nauttimaan kaikista eduistamme. Poikkea toimistollamme, soita tai tutustu etuihisi osoitteessa turva.fi/oaj

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva • turva.fi • 01019 5110