TARAKI 1/23

Toinen lukukausi raksan opinnoissa on nyt viimein purkissa. Ensimmäinen puoli vuotta hallituksessa somettajana ja päätoimittajana ovat ylittäneet odotukset. Meillä on koossa ihana hallitus, jonka kanssa on ollut mahtavaa tehdä hommia. Teemunkierroksen sisältäneen wapun jälkeen lomalle koulusta mentiin viimeisten tenttien saattelemana. Tosin yksi tentti on vielä tekemättä, mutta siitä ei tässä lehdessä ole tarkoitus stressata.

Kevät lukukausi 2023 meni hämmästyttävän nopeasti. Syy siihen on tietenkin kaikki kevään tapahtumat.

TARAKI:n kevääseen kuului paljon tuttuja tapahtumia sekä muutamia aivan uusia. Näissä tapahtumissa kerättiin mahtava annos ihania muistoja, joita pääsee tämän lehden sisältä lukemaan.

Jo päätoimittajaksi hakiessa olin päättänyt tehdä lehteen pieniä uudistuksia. Lehdestä löytyy nyt uusia paltsoja vanhojen tuttujen seasta. Ideoita lehteen riitti jopa niin paljon, että syysnumerosta löytyy taatusti vielä uusia palstoja. Päätoimittajan innostuminen visuaalisesta kikkailusta on yksi syy siihen, minkä takia lehden toimittaminen venyi kuukaudella. :D Viimein lehti on kuitenkin valmis.

Toivottavasti nautit lehden lukemisesta!

Joonas Yli-Huhtala:

Aisaakeli vastaavalla varmaa vähä hikeä otsalla

Tuomas Hakaniemi: eikä johdu kelistä Taaskaan ei ole kerätty hiekoitushiekkoja ajoissa!

Valitsisitteko mielummin: syö joka päivä majoneesikänyyä vai majoneesisormet, jotka täytyy lypsää tyhjiksi päivittäi? Itse valitsisin majoneesisormet. Nimim. J Y-H

Tekstaripalsta: jäsenistö sai lähettää lehteen oman tekstarinsa nimettömänä tai nimellisenä.

Päätoimittaja: Isabella Salokivi // Julkaisija: Tampereen Rakentaja kilta ry // Toimitus: Laura Heino, Olli Kaakinen, Rudolf Võrk, Aino Koivisto, Taavi XXXIV, Tuomas Hakamäki, Lotta Kokkonen, Jenni Leskinen, Laura Tertsunen, Samu Nurmi, Peetu Ahonen // Kansikuva: Richard Äyräs // Kuvituskuvat: Samu Nurmi, Richard Äyräs, Niklas Onnela, Tuukka Lehtinen // Takakansikuva: Joonas Hiltunen // Painos: 34 kpl // Paino: Eräsalon kirjapaino Oy

Puheenjohtajan palsta

Moro vaan, Se alkaa olemaan talvi takana päin ja kevätaurinko on jo saavuttanut Hervannan. Tätä tarinaa teille kirjoittaessani wappu odottaa enää vain yhden yön päässä. Ja wapun aloitushan tarkoittaa sitä, että pitkälle on jo tultu tätäkin alkuvuotta.

Lähdin puheenjohtajavuoteen odottavin, jännittynein, mutta myös innostunein fiiliksin ja voi jukrat miten hauskaa on ollutkaan! Joulukuun merkit motivoituneista ja innokkaista hallituslaisista ovat pitäneet paikkansa ja alkuvuosi onkin ollut huimaa tykitystä. Killan tapahtumat ovat lähteneet pyörimään hyvin ja jäsenistöä on saatu osallistettua kiltamme toiminnan pyörittämiseen muun muassa valokuvaustiimin, yhdenvertaisuustyöryhmän ja taloustoimikunnan kautta. Kiltamme viestintää on pyritty selkeyttämään entisestään ja myös nettisivumme kokevat pientä hienosäätöä vuoden aikana. Hallitus on ryhmäytynyt ja virkistäytynyt niin Tampereella kuin Tampereen ulkopuolellakin ja perehtynyt toimintasuunnitelmamme erilaisiin projekteihin iltakoulujen merkeissä varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Kaikesta tästä täysin irrallaan kevättä on piristänyt myös puheenjohtajan excursiot Poriin nauttimaan harvinaisesta Ässien playoffs-keväästä. Huhhuh mikä kevät siis. Kuten jo joulukuussa sanoin, tekemistä on siis paljon, mutta kaikesta selvitään yhdessä tekemällä ja yhdessä on tehtykin. Kiitos myös teille jokaiselle, jotka olette osallistuneet kiltamme toimintaan tapahtumien tai erilaisten toimikuntien kautta. Tylsää ei tule syksylläkään olemaan, sillä tekemistä on vielä aika tavalla edessäkin. Vastaanotamme syksyllä ensimmäisiä opiskelijoita uusiin, englanninkielisiin maisteriohjelmiin ja tämän myötä killan kansainvälisessä toiminnassa ja kaksikielisyydessä tullaankin kesän aikana ottamaan isoja harppauksia. Uusien juttujen ohessa myös vanhat tutut jutut kuten Sulkavan Suursoudut, kesätappo ja vuosijuhlat pitävät myös pintansa.

Mutta, ei keulita liikoja vaan nautitaan ensin wapusta. Todennäköisesti siinä kohtaa, kun saat tämän lehden käsiisi, suunnataan katseita jo kesää ja kesätöitä kohta. Olkoon kesänne täynnä aurinkoa, lepoa, töitä, kesäterasseja, festareita, järvimaisemia ja huvipuistoja, sopivassa suhteessa kutakin tietenkin.

Laura Heino Puheenjohtajanne

KevätRankka

Pääkirjoitus moimoimoim

Tällä kertaa kevään rankkaexcursio pujotteli pitkin länsirannikkoa Vaasaan ja Turkuun. Reissuun lähdettiin noin 45 hengen voimin ja mukaan sattui muutama harhaoppinen koneteekkarikin. Liikkeelle lähdettiin perinteikkäästi jo aamuhämärällä ja ensimmäisenä kohteenamme olikin Lujatalon koulutyömaa Ylöjärvellä. Täältä bussi suuntasikin Proxionin toimistolle, missä harjoiteltiinkin rautateiden suunnittelua ja urakoimista puisilla Brion junaradoilla. Proxionilta olikin aika kääntää keula kohti Vaasaa, mutta ensin pysähdyttiin keskustakampukselle syömään opiskelijaravitolassa.

Matka Vaasaan meni nopeasti, vaikkakin railakkaimpia bussipelejä ei vielä pelailtukaan, kun Vaasassa oli vielä edessä vierailu Wärtsilän moottoritehtaalla ja toimistolla. Wärtsilällä käynnin jälkeen oli vuorossa sitsit Vaasan opiskelijoiden kanssa. Sitsit alkoi vasta klo 21, mutta niillä oli mahtava tunnelma ja erilaiset väliohjelmat sekä lukuisat tauot auttoivat Vaasalaisiin tutustumisessa. Omasta mielestä tunnelmaltaan yhdet parhaista sitseistä, mitä on tullut koettua.

Matkan toisen aamun valjettua siirryttiin aamupalaseminaarille Wasagroupin huostaan, jossa perinteisen kaavan mukaan nautiskeltiin aamupalaa ja kuunneltiin yritysesittelyä. Tästä lähdettiin jo hieman virkistyneinä katsomaan Suomen pisintä siltaa Raippaluodossa Vaasan lähettyvillä. Nopean bussikierroksen jälkeen päästiin viimein kääntämään keula kohti Turkua. Matka meni tällä kertaa lähtöpäivää railakkaammin, vaikka excukansalla olikin hieman väsy eilisten sitsien jäljiltä. Turkuun päästyämme käytiin äkkiä heittämässä kamppeet majoituspaikalle, josta väki jakautui kaupungille lähtijöihin ja Caribian kylpylään menijöihin. Aikamme kylpylässä lilluttuamme lähdettiin kohti Turun ylioppilaskunnan saunatiloja, jossa iltaa jatkettiin turkulaisten opiskelijoiden kanssa. Tästä vielä useimmat siirtyivät baariin, missä oli tarjouksessa kaljan ostajille hassuja hattuja, joita näkyikin useimpien päässä loppureissun ajan.

Turun yön tuiskeesta herättyämme lähdettiin vielä reissun viimeiselle aktiviteetille, joka olikin Rambollin järjestämä yritysaamupala Sokos hotel Kupittaassa. Hotelliaamupala maistui olotilasta huolimatta erittäin hyvin ja pekonilaari saatiinkin moneen kertaan tyhjättyä. Mahojen täytyttyä ruuasta ja mielen Rambollista lähdettiinkin paluumatkalle takaisin Hervantaan.

-Olli Kaakinen

Tunnelmia sitseiltä Vaasasta.

Moikka, Suomen suurin Wappu on nyt velehoiltu ja yksi opiskeluvuosi on jälleen tullut päätökseensä. Osalle kulunut vuosi on ollut viimeinen, ja edessä on vääjäämätön valmistuminen diplomi-insinööriksi. RIL-TEK-yhteisjäsenyyden huimista eduista ei kuitenkaan tarvitse luopua sittenkään: kun käyt jäsensivuillasi ruksimassa itsesi täysjäseneksi, on koko loppuvuoden jäsenyys sinulle vielä maksuton - ja seuraavakin vuosi puoleen hintaan!

Me muut odotamme tietysti innoissamme jo syyslukukauden alkua ja opiskelijaelämään palaamista pitkän, työntäyteisen ja rentouttavan kesän jälkeen. Odotusta voi helpottaa ja eroahdistusta lieventää osallistumalla kiltojen ja kerhojen kesätappoihin sekä Pirkanmaan RIL-nuorten tapahtumiin!

Mukavaa kesää jokaiselle ja nähdään terasseilla, Rudolf Võrk

Teekkariyhdyshenkilö tg @viixirudi teekkari.tuni@ril.fi

TEK-kiltayhdyshenkilö

@tuomas_veturi

Jenna

alumnivastaava, KV-vastaava @therauvala

@jirisarvela

@willie_dynamite

@joonatuominen

Laura Heino puheenjohtaja @TheHeiska

Eetu Näyrä vpj, opintovastaava @eetunayra

Aleksi Heininen konsultti @ovipeelo

Marja Seppälä YV-vastaava, arkistointitoimari @matomatala

Tuomas Hakamäki kulttuurivastaava,

Rauvala

Joonatan Salmela isännöitsijä @janssi

Lasse Tiura isännöitsijän apu @tibechewitz

Iida-Mari Ranta vuosijuhlavastaava @hiekkaranta

Tuuli Taipale vuosijuhlatoimari @tuulitaipale

Olli Kaakinen excursiomestari @Kaakinen

Jiri Sarvela yritysvastaava

Arttu Lähde excursioapu @n_arttu

Aapo Joensuu yritystoimari

Joona Tuominen yritystoimari

Niklas Mäkelä fuksikapteeni @nikkekissa

Niko Kauppi fuksivastaava @kauppivaa

Lauri Kukkonen fuksivastaava @vesilinja

Jesse Similä saunalauttavastaava @moroterve

Kalle Mäki saunalauttamatruusi @kallekalke

Tiitus Lehtonen rahastonhoitaja

@tiitu00

Riikka Lepistö rahastonhoitajan apu @friitu

Jenni Leskinen liikunta- ja hyvinvointivastaava @piirileikkipresidentti

Lotta Kokkonen liikunta- ja hyvinvointitoimari @lottakokkonen

Teemu Maunula

kiltahuonevastaava @vasenkives

Aino Angervo sihteeri @ainoangervo

Isabella Salokivi sometoimari, päätoimittaja @isabellasalokivi

Riku Riiheläinen ATK-vastaava, graafikko @rakentajakilta

Laura Tertsunen tapahtumavastaava

@tertsunen

Lotta Varjola tapahtumatoimari

@varjotta

Mirva Kallström tapahtumatoimari

@hoi_touhotin

Paavo Lemmetyinen tapahtumatoimari

@paavopaavo

Tänä vuonna SRT kansan oli aika suunnata suureen ja pelottavaan Ouluun. Oulustahan on perinteisesti ollut aina vahva edustus SRT päivillä, vaikka ne sijaisteekin kaukana pohjoisessa. Odotuksena siis oli, että oululaiset kun ovat olleet niin aktiivisesti vieraina muiden järjestämillä SRT päivillä, olisi heillä myös intoa järjestää muille ikimuistoinen SRT reissu. Tässä oululaiset onnistuivatkin ja reissu oli täynnä jännittävää tekemistä!

Ouluun lähdettiin Hervannasta bussilla 50 TARAKIlaisen voimin ja matkalla pysähdyttiin SRV:n työmaalle Lamminrahkaan ihmettelemään uutta koulukeskusta. Tästä jatkettiin Jyväskylään, missä pysähdyttiin syömään Jyväskylän yliopistolle. Aikaa oli varattu ruokailulle reilusti, jotta rohkeimmat ehtivätkin jo luomaan uusia yhteyksiä Jyväskylän opiskelijoihin ja tutustumaan näiden kiltahuoneisiin. Jyväskylästä jatkettiin pitkää bussimatkaa kohti Oulua pelaillen perinteikkäitä bussipelejä, kuten visailuja ja eräänlaista viestiä. Ouluun päästyämme olikin matkalaisten juhlamieli jo korkealla, ja tunnelmaa pidettiin ylhäällä koko loppuilta saunoen ja paljuillen. Illan mittaan mukaamme liittyi myös Otaniemen kiintiöstä menneitä TARAKIlaisia, jotka olivat hankkineet oman kyytinsä Ouluun. Otaniemeläisiäkin taisi tulla paikalle kokonaiset 6 kpl 50 paikan saldosta. Legendan mukaan näistä pari saapui jopa paikalle lentokoneella Helsingistä :D

Seuraavana aamuna olikin vuorossa aamupalaseminaari, jossa mussutettiin leipää ja kuunneltiin eri yritysten esittelyitä.

Tämän toipumissession jälkeen jaettiin porukka pienempiin osastoihin ja lähdettiin yritysvierailuille. Vuodentakaisen SRV:n nyhtöpossun tasoista legendaa ei tällä kertaa syntynyt, mutta Weladolla oli kuulemma juomatarjoilut kunnossa. Iltapäivällä oli vielä vuorossa kaupunkikiertelyä sekoitetuilla porukoilla ja tämän jälkeen pidettiin sitsit, joilta siirryttiin jatkoille Oulun yöelämään.

Viimeisenä aamuna oli sillis, josta siirryttiinkin pitkään bussimatkaan kohti kotia. Tunnelma oli bussimatkan alkupuolella yllättävänkin eloisa, mutta väsy voitti enemmistön bussimatkan aikana ja loppumatkasta olikin jo enemmistö reissukansasta unten mailla. Excukansalle jäi reissusta erityisesti mieleen Oulun outoudet, kuten legendaarinen majokänkky, josta varmasti kuullaan vielä seuraavallakin SRT reissulla.

Itse tehtyä majokänkkyä huoltoasemalla paluumatkalla

Hallitus kiittämässä YRKiä SRT-päivien isännöimisestä.

-Olli Kaakinen

YRK:n terveiset

Heipähei täältä kaukaa pohjoisesta, jonne Otaniemi ei jaksa matkustaa. Kevät on saapunut myös Ouluun, toki huomattavasti hitaammin kuin Tampereelle: täällä saamme yhä polkea pahki korkeiden lumikinosten ja taistella jäätäviä merituulia vastaan pitkälle kesään saakka.

Alkuvuotemme on ollut tapahtumantäyteinen ja täynnä hienoja onnistumisen hetkiä. Talven ensimmäinen tapahtuma, raksasitsit, polkaisivat raksavuoden käyntiin kertarysäyksellä ja siitä olikin hyvä jatkaa kohti SRT-päiviä, joita vietettiin Oulussa helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kaikista yllättävistä viimehetken käänteistä huolimatta voi järjestäjänkin puolesta sanoa, että hyvinhän se meni. Torstaina muutamia tunteja ennen vierailijoiden saapumista, majoituspaikkamme veti maton alta ja päätti ilmoittaa päivittyneistä säännöistä, jotka kieltää majoittumisen kiinteistössä. Röitiimin hermoromahduksen ja hyvin kireän sananvaihdon päätteeksi, päätimme luovuttaa ja majoittaa kaikki Teekkaritalolle. Illan bileet, uusien ja vanhojen tuttujen kanssa kuulumisten vaihtaminen sekä ensimmäisten oluiden avaaminen unohdutti kaikki vastoinkäymiset ja kun HeLa aloitti keikkansa, oli kaikilla kaikki hyvin.

Perjantaina aamupala ilmestyi yliopistolle kuin itsestään ja seminaariesitykset jäivät ainakin joidenkin osallistujien mieleen. Aamupalapiirakoista ja -jogurteista nautittiin kiltahuoneella vielä seuraavallakin viikolla. Seminaarien jälkeen Teekkarit lähetettiin excuille, jotkut saivat tarjottavia, toiset eivät, mutta excujen jälkeen kaikille oli kuitenkin maukasta ruokaa. Kaupunkikierrokselle oli keksitty oululaisillekin uusia kohteita ja nähtävyyksiä, moni kuitenkin päätti lähteä lepäämään tässä kohtaa päivää. Illan sitsit kuluivat perinteiseen malliin, laulu raikasi ja tanssimaankin päästiin. Työvoimalle ruokailun järjestäminen oli niin raskas rutistus, ettei edes työvoimapulloa ehditty tuhoamaan.

YRKin kiltiksen jääkaappi SRT-päivien jälkeen.

YRKiläiset laskiaisena ja työmaalla pönöttämässä Kokkolassa.

Sitseiltä juhlakansa siirrettiin yökerhoon järjestyksenvalvojien valvovien silmien alle viettämään loppuiltaa, kuulemma oli mukavaa. Silliksellä oli sikana ruokaa ja pelejä. Iltapäivä vietettiin kiltahuoneella katsellen leffaa uudesta telkkaristamme (!!), syöden ylijääneitä herkkuja, henkäillen heliumia ilmapalloista ja juoden silliskuoharia. Olipa päivät.

Kiltamme monipuolisuuden yksi suurista eduista on se, että pääsemme vuoden aikana osallistumaan SRT-päivien lisäksi myös muille päiville. Maaliskuussa pääsimme ensimmäistä kertaa Energiateekkaripäiville, jotka järjestettiin tänä vuonna Tampereella. Matkalla ENTE-päiville pysähdyimme Kokkolassa Piispanmäen monitoimitalon pohjarakennustyömaalle. Työmaata meille esittelevä kaupungin rakennusvalvoja oli kuullut meidän opiskelevan rakennustekniikkaa ja kehoitti meitä pohtimaan alavalintaamme uudelleen ja sanoi, että ”no onneksi teillä on aikaa vielä vaihtaa”. Tunnelma kohosi pääosin ympäristötekniikkaa opiskelevan joukon keskuudessa välittömästi, raksalaisillakin hieman myöhemmin kun seuraavan pysäkin virkaa toimitti Alko. Eipä siitä reissusta sen enempää muistikuvia jäänyt mutta hauskaa oli.

Voittamisen kulttuuria olemme myös toteuttaneet laajalla rintamalla tänä keväänä suunnitelmien mukaan. Koneinsinöörikillan kasarilaskiaisessa fuksimme laskivat upealla DeLorean-autollaan selvään voittoon ja lumenveistokilpailussa he veistelivät 2. sijan. Viini- ja lauluillassa viinimestariemme valmistamat viinin kaltaiset liemet nappasivat kilpailun sijat 1. ja 3. Hallituksen joukkue pärjäsi kolmannelle sijalle saakka WCOKin hallitussarjassa ja kiltalaisetkin pärjäsivät joukkueissaan mitaleille saakka muissa sarjoissa. Killan haalarimerkkikilpailussa kiltalaiset veivät jokaisen palkintosijan (uusia merkkejä tulossa siis!) ja kaiken kukkuraksi fuksit pääsivät uimaan sijalla ja kaiken kukkuraksi killasta löytyi tämän vuoden superfuksi, joka pääsi korkkaamaan jäisen laanaojan fuksiuitoissa Wappuaattona.

Toivotan koko killan puolesta tarakilaisille lämmintä kesää ja tsemppiä töihin. Nähdään viimeistään SRT-päivillä Otaniemessä!

Ympäristörakentajakillan hallituksen puolesta, tiedotusvastaava-vpj Aino Koivisto

kuva: Tuukka Lehtinen

Taavin palsta

”Yliopisto ja opiskelijaelämä on elämäsi parasta aikaa! Nauti nyt, kun olet nuori. Kyllä se oravanpyörä sitten alkaa, kun valmistut”

Kun fuksina astelin raksatalon ovista sisään, kuulin tätä fraasia paljon. Yhdeksäntoistavuotiaana en osannut kyseenalaistaa asiaa, vaan otin sen totuutena. Olin tuolloin myös tavattoman tarkka ja hoidin huolellisesti kaikki kouluhommat (myös kaikki vapaaehtoiset, jotka toivat yleensä valmiiksi työläisiin kursseihin useita kymmeniä tunteja työtä lisää, koska omasta mielestä kaikki piti tehdä). Ehkä voisin käyttää tästä sanaa perfektionisti.

Hyvin pian minulle kuitenkin valkeni, että jos jatkan opiskelua samaan tapaan kuin olin oppinut sen hoitamaan aiemmin, loppuu vuorokaudesta tunnit ja itseltäni jaksaminen. Se, onko tällaiseen ajatukseen päätyminen tarkoituksenmukaista, onkin oma keskustelunsa, mutta ei mennä nyt siihen. Olosuhteiden pakosta aloin höllentää omia odotuksiani itseäni kohtaan vain huomatakseni, että myös hieman myötätuntoisemmalla asenteella itseään kohtaan pärjää.

En välttämättä enää suorittanut kaikkia harkkatöitä mallikelpoisesti, mutta opin ja pääsin eteenpäin. Osasin keskittää resursseja enemmän niihin kursseihin, joihin halusinkin erikoistua ja vähän vähemmän niihin aiheisiin, joista tiesin, etteivät ne ole ”minun juttuni”.

Miksi esitin alun fraasin? Nyt tuoreena diplomi-insinöörinä voin todeta, että olo on edelleen nuori ja elämä aukeaa taas vähän eri tavalla. Aion edelleen nähdä maailmaa, kokea asioita sekä nauttia elämästä, mikään ei varsinaisesti sitä kuitenkaan estä. Joten jos huomaat ajautuneesi ajatukseen siitä, että elämäsi paras aika on yliopistossa, niin älä huoli! Ihan kivaa on edelleen.

Vanha täti meinasi tähän jatkaa vielä siitä, kuinka yliopistosta jäi käteen ammattitaidon ja tiedon lisäksi kasvua ihmisenä ja niin poispäin, mutta näyttää pahasti siltä, että palstatila loppuu. Tiivistetysti – välillä on hyvä huomata, että osa siitä ”on pakko”-stressistä on itse aiheutettua. Mutta jokainen myös kasvaa omalla tavalla ja kun valmistuminen kohdallasi tapahtuu, pysähdy hetkeksi miettimään, mitä se oli juuri sinun kohdallasi, tiedon ja ammattitaidon lisäksi. Uskon, että saat hienoja oivalluksia.

Hyvää kesää toivotteleepi,

Taavi XXXIV

TEK-PALSTA

Naaman edessäsi on killan TEK-kiltayhdyshenkilön (lue: TEK-KYHi) kirjoittama novelli Tampereen vanhimman killan kiltalehteen. Tällä kertaa aiheena on Töyhtöpingviinien ruokailutottumukset (ei ole).

TEKniikan Akateemiset eli TEK on vuosittain osallistunut killan lehden kirjoitustalkoisiin lähettämällä toimitukseen vähintään keskinkertaisen TEKstin. Tämäkään lehti ei ole poikkeus. Mutta asiaan. Wapun nopea tuleminen (tirsk) yllätti varmasti monet meistä. Toivottavasti edes jokunen on kuitenkin selvinnyt näistä h(T)EKtisistä ajoista matkalla teekkarikulttuurin syvimpään olemukseen. Mikäli kouluhommia ei saanut ennen Wapun alkua paKE(T)ttiin, voi nyt olla vielä hieman tehtävää ennen kuin TEKin menette töihin. Eli vaikka kiirettä pitää, koittakaa TEKin vähän levätä enne kuin kesätyöt alkavat.

Wapun alla olisi myös ollut mahdollista käyttää energiaa oikeasti järkeviin asioihin. Kuulemani mukaan n. joka kymmenes

TEKin jäsen käyttää TEKin jäsenpalveluja. Tähän varmasti vaikuttaa se, että moni ei edes tiedä mitä palveluita olisi tarjolla. Siispä olen koonnut niitä esimerkinomaisesti tähän alle.

-Laki- ja työsuhdeneuvonta

-Työnhakuvinkit

-Palkkanosturi

-Palkkasuositukset

-Palkkaneuvonta

-Heltin HuoliLinja

-Tapahtumia ja valmennuksia

-Tekniikka&Talous ja Talouselämä digilehdet

-DanskeBank etuja

-Pohjola Vakuutus etuja

-Vuokramökkejä jäsenetuhintaan

-Alennuksia ja etuja yrittäjille

-TEK-lounge

Näihin etuihin kannattaa käydä tutustumassa TEKin jäsensivuilla. Mikäli ilmenee kysyttäviä, TEKee mieli höpötellä, tai olet vaikka jäänyt ilman upeaa TEKvyötä, ole rohkeasti suoraan yhteydessä killan KYHiin (meitsi)!

Mahtavaa kesää kaikille!

Tuomas Hakamäki

TEK-Kiltayhdyshenkilö

tg: @tuomas_veturi

tuomas.hakamaki@tuni.fi

Urheilunurkkaus

Helmikuun 24. päivänä kirpsakassa pakkasessa kokoonnuimme Hervantajärven ratikkapysäkin viereen. Yhdessä Autekin kanssa olimme suunnitelleet talvivaelluspäivän osaksi TUrVoKkeen talviliikuntaviikkoa. Retkeilijöitä saapuikin useista eri killoista nauttimaan liikkumisen ilosta. Reput oli pakattu täyteen herkullisia matkaeväitä ja lämmintä vaatetta. Määränpäänämme Kirskaanniemen laavu lähdimme taittamaan matkaa.

Kuljimme Hervantajärven kauniissa maisemissa pitkin lumisia polkuja ja nautimme aurinkoisesta säästä. Eikä aikaakaan, kun jo saavuimme ensimmäiselle taukopaikalle Viitastenperän laavulle. Oli aika kaivaa trangiat ja muurikat esille. Eväitä oli moneen lähtöön patongeista nuotiomuurikalla paistettuihin pinaattilättyihin.

Lounaspaikalta matkamme jatkui kohti Kirskaanniemen laavua. Seurueemme pysyi hyväntuulisena ja reippaana, vaikka välillä polut olivatkin vähän heikomman puoleisia (lue: umpihankea). Juomatauoilla osa seurueestamme nautti lumihangen viilentävästä vaikutuksesta. Joko ihan muuten vaan tai sen vuoksi, etteivät jalat enää kantaneet. Yhteistä kieltä meillä ei keskenään ollut, joten syy jäänee ikuiseksi mysteeriksi.

Kirskaanniemeen saavuimme hyvissä ajoin ennen hämärää. Matkalla osalle olikin tullut jo niin kova nälkä, että jopa nuotiopaikan edellisten käyttäjien ritilälle jättämät hieman lumiset ja nokiset pullat kelpasivat syötäväksi. Pian ruokatauon jälkeen päiväreissaajat lähtivät matkaamaan takaisin kohti Hervantaa. Matka sujui ilmeisesti hyvin illan hämärtymisestä huolimatta.

Sitten oli aika asetella laavuun nukkumapaikat valmiiksi. Matka oli selkeästi vienyt energiat, sillä ensimmäinen meistä nukahti heti nukkumapaikan asettelun jälkeen, jo yhdeksän aikaan illalla. Me muut kävimme vielä kuutamokävelyllä järven jäällä. Vaikka etukäteen hieman jännitimme pakkasessa nukkumista, yö sujui oikein mallikkaasti. Lämmin oli ja uni maittoi.

Aamulla oli aika pakata tavarat ja jättää hyvästit ihanalle leiripaikalle. Jätimme terveiset leiripaikan vieraskir jaan ja matkasimme takaisin Hervannan lämpimään syliin.

-Lotta Kokkonen

TARAKI x Antura – WINTER CLÄSSIC Pipolätkäturnaus

Kaikki lähti rullaamaan vauhdilla, kun istuttiin alas Anturan jääkiekkomestareiden kanssa. Konsepti pipolätkäturnaukselle oli jo lähes valmis. Muutamasta sopivasta päivästä löydettiin torstai 9.3., kun saatiin Ahvenisjärven kenttä varattua turnaukselle. Enää piti tilata sopivat pikkupakkaset ja hoidella käytännön asiat.

Säätä ei tarvinnut jännittää enää viikkoa ennen tapahtumaa. Tapahtumapäivä valkeni raikkaana ja aurinkoisena pakkaspäivänä. Viimehetken paniikista oli selvitty, kun kaupungin lupaamat minikokoiset jääkiekkomaalitkin olivat kentällä odottamassa turnauksen alkua. Kentälle valui hiljalleen upeasti pukeutuneita joukkueita alkueriin. Peleistä ei puuttunut vauhtia ja tunnetta! Kaikki olivat täysillä mukana voittamassa historian ensimmäistä Winter Clässic -pystiä. Pelien ohessa niin pelaajat, katsojat kuin joukkueiden manageritkin pääsivät kokeilemaan, kuinka kovaa kiekko lähtee kohti vetotutkaa. Grilli kävi pelien välissä kuumana, kun TEKin makkaroita sai paistaa urakalla nälkäisille pelaajille. Lämmin kaakao, mehu ja kahvi teki myös kauppansa pakkaskelissä.

Tiukkojen alkuerien jälkeen edettiin välieriin, mutta päästiinpäs pelaamaan myös näytösottelu TARAKI vs. Antura! Peli oli jännittävä ja viime hetkillä verkko Anturan päässä heilautti TARAKIn niukkaan voittoon. Turnauksen finaalipelit olivat kuitenkin paljon jännittävämpää katsottavaa! Joukkueet antoivat kaikkensa ja lopulta voiton veivät ”Kauneimmat ja herkimmät” Autekilta. Kiitos pelaajille, nakkilaisille ja yhteistyökumppaneille: YIT, TEK, RKL ja Pro!

-Jenni Leskinen

wappumankeli

Eräänä wapun perjantai-iltana Kikessä alkoi tuoksua hyvältä, kun hellalla valmistui pastakastikkeet. Ensimmäisten pyöräilijöiden saapuessa pastakattiloiden ääreen ilmassa oli myös innostusta ja jännitystä. Seuraavana päivä oli luvassa jo pari kuukautta odotettu Wappumankeli. Historian ensimmäinen pyöräilytempaus Hervannasta Otaniemeen. Illan mittaan pyöräilijät kävivät tankkaamassa energiaa ja loppuun kuunneltiin vielä Finnmap Infran esitys, tietysti aiheeseen sopivasti, kylätiekokeilusta eli kuinka vähäliikenteisempiä kyläteitä voisi suunnitella pyöräilijöille ystävällisemmäksi. Aihe aiheutti luonnollisesti keskustelua ja kiinnostusta, ja toivottavasti ensi vuonna nähdään reitillä useampi kylätiekokeilun osuus. Illan hämärtyessä pyöräilijät lähtivät unille, jotta aikainen herätys ei tuntuisi aivan niin aikaiselta.

Raikas wappumankelin aamu valkeni. TARAKIn kiltahuoneella runsas aamupala oli jo valmis ja viimehetken tankkaus pitkää pyöräilypäivää varten oli paikallaan. 37 pyöräilijää saatiin ryhmäkuvaan, viimeiset ohjeistukset selvennettyä ja nopeusryhmät jaettua, ja viimein klo 6:20 oli aika polkaista historiansa ensimmäinen Wappumankeli käyntiin! Aamu oli viileä, mutta äärettömän kaunis eikä päivälle ollut luvattu kuin parempaa säätä. Nopeusryhmissä haettiin ryhmän keskeistä rytmiä ja ajomuodostelmaa sekä sopivaa vauhtia. Ensimmäiselle taukopaikalle ei kestänyt aikaakaan, koska alun pyöräilyvauhdissa näkyi innostuskerroin ja huoltoautotkin kurvasivat paikalle. Tauon jälkeen päivä alkoi toden teolla lämpenemään, niin kuin jalat ja kroppa pyöräilyyn. Maisemat vaihtuivat tiheään ja kilometriluku kasvoi vauhdilla.

Niin kuin mikään seikkailu, ei Wappumankelikaan säästynyt kommelluksilta. Jo ennen ensimmäistä taukoa ryhmän keskinäisessä kolarissa huomaamattomaksi jäänyt takavaihtajan korvakkeen taipuminen pamautti vaihtajan tiukassa mäessä mutkalle. Samalla osuudella toisen pyöräilijän rengasrikko oli onneksi tuonut huoltoauton jo valmiiksi paikalle. Kierros hämeenlinnalaisessa pyöräkaupassa ei auttanut vaihtajan korjaamisessa ja pyöräilijä joutui keskeyttämään ja ottamaan junan kotiin. Koska päivän tavoitteena oli saavuttaa Otaniemi, muut jatkoivat sillä välin kohti lounasta. Hämeenlinnan ABC tarjosi kaikille mahdollisuuden täydentää energiavarastot ja vesipullot. Päivän tärkeimmiksi osoittautuivat ne pyöräilijät, joka oli muistanut pakata aurinkorasvan mukaan.

Lounaan jälkeen ryhmät eivät enää kohdanneet ennen Otaniemeä ja huoltoautoilla oli työnsä pysyä mukana kaikkien ryhmien saavutettavissa. Huoltoautojen energiajuomat, sipsit, banaanit ja vihreät kuulat teki kauppansa lounaan jälkeisillä pysähdyksillä, kun yksi kerrallaan pyöräilijät hyppäsivät omaan tuntemattomaan, eli pisin pyörälenkki kasvoi kilometri kilometriltä. Vaikka väsymys alkoi painaa itse kutakin, ryhmähenki oli silti korkealla ja juttu kulki. Järjestäjänä ja ryhmän vetäjänä ei voinut olla kuin ylpeä ja onnellinen kaikkien puolesta, jotka uskalsivat lähteä mukaan hyppäämään tuntemattomaan. Viimeisten kymmenien kilometrien aikana tunnelma alkoi olla jo malttamaton, pizzan ja saunan kutsu Otaniemessä kuului jo kehä kolmosen ulkopuolelle!

Kaupunkisuunnistuksestakin selvittyä, kiitos ryhmän paikallisoppaiden, löydettiin itsemme rullailemasta viimeisiä kilometrejä Otaniemeen. Aalto Open Airin musiikki vahvisti, että olimme saapuneet oikeaan paikkaan. Pyöräilijöiden hymyä ja helpotusta päivän saavutuksesta ei voinut olla huomaamatta! Viimeisetkin pyöräilijät saapuivat omaan tahtiin saunomaan ja palauttavan pizzan ääreen. Perille saapui kaikki, lukuun ottamatta yhtä epäonnekasta keskeyttäjää, ja kunnosta ei olisi sekään jäänyt kiinni. Iloinen puheensorina täytti Ossinsaunan ja kaikki päivän aikana tapahtuneet käytiin muiden ryhmien kanssa läpi. Wappumankeli edusti myös Nyyti ry:n Opiskelijoiden mielenterveysviikon kampanjaa, ja vaikka 210 kilometrin polkeminen ei ajatuksena välttämättä kuulosta ”kohtuullisuus” -teeman mukaiselta, oli päivän pyöräily aikamoinen irtiotto arjesta, mahdollisuus liikkua sekä uskallusta tehdä jotain uutta ja hypätä tuntemattomaan.

Kiitos kaikille osallistujille, teitte päivästä upean ja ikimuistoisen! Kiitos huollolle kaikesta mahdollisesta avusta! Kiitos Bikepoli, että lähditte mukaan ja järjestitte Wappumankelin meidän kanssa! Sekä kiitos kaikille Nyyti ry:n opiskelijoiden mielenterveyden palvelujen kehittämiselle lahjoittaneille!

Jenni Leskinen

Siniset sitsit

Heipparallaa! Niin se kevät vain pyörähti, ja nyt on aika katsoa vähän taaksepäin, että mitä sitä tulikaan oikein tehtyä. Kevään aikana ehdittiin järjestää paljonkin tapahtumia, ja kaikkien tapahtumatiimin järjestämien tapahtumien yhteenlaskettu osallistumismäärä on huimat 560 osallistujaa! Tähän juttuun on poimittu kolme osallistujamäärältään suurinta, mutta näiden lisäksi vuoden alussa järjestettiin leffailta sekä after ski -teemaiset Kolmioetkot M@nagerin kanssa. Annamme kiitoksen kaikille osallistujille, varsinkin heille, jotka ovat antaneet palautetta tapahtumista, on se sitten ollut posia tai negaa. Hyvin annetun palautteen kautta osaamme aina järjestää parempia tapahtumia.

Nyt pidämme tiimin kanssa hetken lomaa, ja palaamme tapahtumiin loppukesästä kesätapon merkeissä. Kesätappo järjestetään 12. elokuuta Varalan urheiluopistolla. Toivottavasti nähdään siellä!

Tapahtumatiimin puolesta, Tapahtumavastaava Laura Tertsunen

Siniset sitsit

TARAKI ja OKA yhdistivät sitsikulttuurinsa ja täyttivät Bommarin iloisilla sitsaajilla maaliskuussa. Illan aikana saatiin maistiaiset sekä perinteisistä teekkarisitseistä että opettajaopiskelijoiden sitseistä. Pukukoodina oli totta kai siniset haalarit sekä yläosa, jotka taisivat melkein kaikilta osallistujilta löytyäkin. Pienenä huomautuksena erityisesti teekkariosallistujille: OKAlaiset osasivat kunnioittaa meidän kulttuuriamme, muistammehan mekin kunnioittaa heidän.

Yleisarvosana: 4

Tunnelma: 5

Teeman toteutuminen: 5

Käyttäytyminen: 3

kuva: Samu Nurmi

Wappusitsit

Wapun avauspäivänä pidettiin vuoden toiset sitsit, jotka järjestettiin perinteiseen tapaan KoRKin kanssa. Tämän vuoden tapahtumapaikkana oli toistamiseen erittäin hyväksi havaittu Lempäälän Manttaalitalo, ja Hene kuskasi juhlakansan tyylikkäästi paikalle ja sitsien päätteeksi keskustaan Colourseille. Edellisvuoden tapaan sitsien teema oli värikäs, ja osallistujat noudattivat taas pukukoodia ilahduttavan hyvin.

Yleisarvosana: 5

Tunnelma: 5

Teeman toteutuminen: 5

Käyttäytyminen: 5

Yksi killan perinteikkäimmistä tapahtumista vaikutti jälleen olevan yksi wapun parhaita tapahtumia. Bommarissa humppakansaa viihdyttivät vauhdikkaalla musiikillaan YKIn ja TARAKIn bändit sekä Tampereen Teknilliset Ylioppilastorwet. Humppaamisen lisäksi yleisö sai pelata bingoa nauttiessaan kahvista ja mokkapaloista, ja illan aikana palkittiin bingovoittajien lisäksi rumin mekko sekä rumin kravatti. Tunnelma laski hitusen verran nopean aikataulun vuoksi, mutta tämäkin osataan tehdä ensi vuonna paremmin.

Yleisarvosana: 4

Tunnelma: 4

Teeman toteutuminen: 5

Käyttäytyminen: 5

kuva: Richard Äyräs

kuva: Richard Äyräs

kuva: Niklas Onnela

Onko sinulla tapahtumaidea tai yleistä palautetta tapahtumajärjestäjille? Voit laittaa palautetta killan virallisella palautelomakkeella tai olla yhteydessä tapahtumatiimiin (yhteystiedot killan nettisivuilla).

Fuksien Wappu vuosimallia 2023

Kolmastoista neljättä, kaksituhattakaksikymmentäkolme. Päivä, jolloin lukuvuoden mittainen odotus palkittiin ja Tampereen opiskelijawappu polkaistiin vihdoin ja viimein käyntiin wappu kick off tapahtumalla. Tästä alkoi yhdeksäntoista päivän mittainen nousukiito kohti lukuvuoden loppuhuipennusta eli teekkariksi kastautumista.

Wapun kahden viikon aikana tehtävää riitti. Bommarissa rakennettiin härweliä, jäynätiimi suunnitteli- ja toteutti vuoden fuksijäynän, sekä kovimmat wapputapahtumien ystävät suorittivat 21 tapahtumaa vaativaa Emäteemun arvonimeä muiden wappupuuhien ohella.

kuva: Richard Äyräs

kuva: Richard Äyräs

Tunnelmia kellarihumpasta

Tänä vuonna raksafuksit niittivät poikkeuksellisen hyvää menestystä fuksien kahdessa jo edellämainitussa kuninkuuslajissa. Koskikeskuksessa ohikulkijoille markkinoidulla unia ennustavalla älysängyllä koskeen päästiin neljäntenä. Fuksikulkueessa mukana kuljetettu eduskuntatalo, jonka sisälle oli rakennettu tunnelmallinen sauna symboloimaan politiikan käymistä kuumana sen sijaan ansaitsi jopa toisen sijan härwelikilpailussa. Tänä vuonna Tarakilta palkittiin myös yksi kappale superfukseja ansiokkaasta fuksipassin täyttämisestä. Paljon onnea Mirva!

Jo kolmatta viikkoa käynnissä olevan wapun loppuhuipennus käynnistyi wappuaaton ja -päivän välisenä yönä kultakutrin lakituksella, kun fuksit saivat ensimmäistä kertaa painaa teekkarilakin päähänsä skumppasateen saattelemana. Wappupäivänä aktiivinen meno jatkui Amurinpuistosta koskenrantaan kulkevalla fuksikulkueella.

Koskenrannassa tunnelma wapun päivänä oli käsin kosketeltavissa, kun tuliterät kastekorit synnyttivät Tammerkosken kuumista kuohuista uusia teekkareita tuhatpäisen yleisön edessä. Kaste oli kokemus jota allekirjoittaneet eivät varmasti unohda hetkeen.

Ensimmäinen opiskelijawappu oli kokemuksena erittäin antoisa, vaikkakin paikotellen varsin raskas. Tästä on hyvä jatkaa teekkarina kohti tulevia opiskeluvuosia ja uusia koitoksia.

-Samu Nurmi & Peetu Ahonen