Puupeltojen maa Teksti: Riku Kangasniemi – Kuvitus: Roope Nykänen & Arttu Vuokko
M
elko usein voi kuulla tai lukea lausahduksen ”Kolme neljäsosaa Suomen pinta-alasta on metsää”. Tämän yhteydessä todetaan myös melko usein, että suomalainen metsänhoito on maailman huippua. Mutta miltä tehometsätalouden oppien mukaan hoidettu metsä vaikuttaa metsän eliöiden näkökulmasta? Tätä kysymystä ja muita sen kaltaisia ajatuksia on onneksi alettu viime aikoina yhä enemmän ja enemmän tuomaan esiin myös mediassa. Lyhyt vastaus on, että valitettavan monille metsän eliöille tehometsätalouden homogeenisten puupeltojen ja hakkuuaukkojen mosaiikki on kuin autiomaata. Jotkin lajit pärjäävät, mutta monet ovat hätää kärsimässä. Suomessa metsätalouteen kuuluu vahvasti yhä nykyään avohakkuu, kun puusto on saavuttanut metsäteollisuuden mielestä riittävän koon ja yleensä tämä tapahtuu noin 60-80 vuoden iässä. Esimerkiksi 1800-luvulla mänty (Pinus sylvestris) kelpasi tukkipuuksi yleensä vasta 150 vuoden iässä (Hölttä 2013, s. 637, Tigerstedt 1940 mukaan). Ero nykypäivään on melkoinen sekä kasvuajan että puun koon kannalta. Nykypäivän mittareilla tuollaista 150-vuotiasta metsää moni pitäisi varmasti jo vanhana metsänä. Muutokseen on monia syitä, eikä metsäteollisuuden maksimaalisen tehokkuuden ja tuoton tavoittelu varmaankaan niistä pienin. Seuraavaksi paljon tylsiä numeroita, jotka kuitenkin kertovat karua viestiä metsiemme tilasta. Uusimman valtakunnallisen metsävarojen inventoinnin mukaan Suomessa on metsätalouskäytössä maata 30 180 000 hehtaaria, joista metsämaata 20 760 000 hehtaaria (Luonnonvarakeskus 2018). Metsätalousmaahan lasketaan mukaan myös luonnonsuojelualueet. VMI12:n tulosten perusteella ojitetuista soista muodostuneita turvekankaita on 3 331 000 hehtaaria ja muuttumia sekä ojikoita yhteensä 1 352 000 hehtaaria. Noin 16% Suomen metsätalousmaasta on siten ojittamalla kuivattua suota, mikä on hirvittävä määrä, kun Suomen koko maapinta-alasta 86% on metsätalousmaata. Samaisessa Luken inventoinnissa todettiin yli 100-vuotiaiden metsien osuuden maamme metsävaroista olevan nykyisin pieni, vain 3 144 000 hehtaaria, eli noin 15%. Tuostakin määrästä maksimissaan 140-vuotiaita metsiä oli 1 760 000 hehtaaria. Metsistämme suurempi osa on siis ojitettua suota, kuin yli 100-vuotiaita. Ja vain noin 6,7% metsistämme olisi 1800-luvulla kelvannut tukkipuuksi.
12
Symbiontti 3/ 2020
