Ilja Afroskin, Nelli Haverinen, Silja Kiljunen, Camilla Kontto, Essi Kumpumäki, Katriina Laiho, Suvi Leskinen, Hanno Lindfors, Noora Rouvinen, Kristel Ruokonen, Vilma Rönty, Emma Seppälä
Ulkoasu ja taitto
Onni Borg, Lassi Karakoski, Silja Kiljunen, Camilla Kontto, Essi Kumpumäki, Katriina Laiho, Lauri Partanen, Noora Rouvinen, Kristel Ruokonen, Mikael Stenman, Enni Tiensuu
Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea.
Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1)
00014 Helsingin yliopisto
Menneet ja tulevat tapahtumat
Koonnut:Toimitus
Menneet
2.10. MMYL:in Viikki-Rundi
Opiskelijat kiertelivät mitä erilaisimpia rasteja Viikissä!
3.10. Fuksisitsit
Symbioosi ja Helixin yhteisillä fuksisitseillä uudet opiskeliat pääsivät tutustumaan sitsaamiseen.
En oo varmasti ensimmäinen enkä varmaan myöskään viimeinen puheenjohtaja, joka päivittelee sitä kuinka nopeasti vuosi on kulunut. Nyt ois nimittäin vuoden viimeisen Symbiontin ja puheenjohtajapalstan aika ja ensi vuonna joku mua viisaampi saa tän tehtäväkseen. Vuoden viimeisen pjpalstan kunniaksi listasin alle mun tarunomaisimmat asiat tältä vuodelta:
3. Kertsin jääkaappi. Mainitsen Bio3 kertsin aika usein mun kirjotuksissa, mutta minkäs sille mahtaa jos siellä on aina paras meno.Tän päivän listassa on kuitenkinerityisestikertsinjääkaappi,koskasepitää mut kofeiinipitoisena kesät talvet tylsien luentojen läpi. Kyllä mulle kahvikin kelpaa, mutta oon ite liian laiska keittämään sitä (loisin kyllä aina, kun muut keittää, kuten kunnon kansalaisen kuuluu). Uusin lempituote on Jaffa Booster Lemonade ja ikuinen suosikki on räjähtävän hyvä Sun’s Red Cherry. Kiitos jääkaapin täyttämisestä kuuluu tietysti meidän kertsiseriffille!
2. Vuosijuhlat. Ois huijausta olla laittamatta niitä bileitä tähän listaan. Symbioosin hallitus tykkää sanoa,että"isoijuttuitulos",muttatänkohallasiitä ei todellakaan liioteltu. Tunnelma oli ihanan onnellinensekävuosijuhlillaettäsillikselläjaolitosi helppoa nauttia juhlahumusta. Juhlien järjestäminen vaati meiltä monelta tosi paljon, erityisesti Sinnalta ja Onnilta, ja oonkin tosi kiitollinen, että Symbioosissa on näin mahtavia ihmisiä. Mun vuoden ylivoimaisesti jännittävin hetki oli pitää puhe, mutta kaikkien teiän ihanat reaktiot teki siitä niin paljon helpompaa.
1. Hallitus ja virkailijat. Ei tätä hommaa tehtäis ilman ihania ihmisiä <3 Oon tutustunut niin moneen uuteen upeeseen ihmiseen viimesen vuoden aikana, että ihan jo pelkästään siitä saa olla
aika onnellinen. On niin ihanaa, kuinka moni on valmis auttamaan aina, kun ite joutuu hätään ja tylsienkin hommien tekeminen on tässä porukassa ihan siedettävää. En olis missään muualla mieluummin tekemässä tätä, kuin teiän kanssa Symbioosissa.
Tää vuosi on opettanut mulle paljon ja saanut mut nauramaan sitäkin enemmän. Mun tavoitteena on olla se lähes 100-vuotias fossiili pitämässä puhetta Symbioosin 150v. vujuilla ja muistella sitten omia hyviä aikoja ja niitä kaikkia ihania opiskelijoita, joista on sittemmin tullut jo jotain paljon isompaa. Ehkä sitten jännittää jo vähän vähemmän.
Pj-palsta
Satumaiset vuosijuhlat
Teksti: Essi Kumpumäki & Silja Kiljunen – Kuvat: Mikael Stenman
11.10.2025 Katajanokan Wanhassa Satamassa juhlistettiin Symbioosin 75 vuotista taivalta biologian opiskelijoiden järjestönä. Tässä kuvakoosteessa pääsemme kurkistamaan juhlahumuun.
Virallisten juhlallisuuksien alkaessa katon hulppeista ikkunoista kiiri valoa valaisemaan juhlakansaa. Kuitenkin jo pian ohjelman alettua ja ruokalajien vaihtuessa yhä seuraaviin valaistustaso aleni, ja tanssikumppanien nimiä kirjoittaessa tai laulujen sanoja tihrustaessa saattoi joutua hyödyntämään pöydän koristekynttilöitä valonlähteenä.
Ennen varsinaista pöytäjuhlaosuutta kutsuvieraita tervehdittiin, ja nämä muistivat järjestöämme erinäisin upein lahjoin, kuten uudella kahvinkeittimellä sekä erinäisin nestemäisin lahjuksin, joiden joukossa oli muun muassa Jastikkeeksi ristitty kutkutteleva Jaloviinasuklaakastikeseos. Olipa lahjakasassa myös kiinteitä lahjoja, kuten modifioitu teekkarikypärä ja teologian opiskelijoiden ainejärjestölehti Kyyhkysen numero.
Iki-ihana Symbioosin kuoro piti alkuruokamme aikana kauniin kuoroesityksen, joka nostatti ihon aivan kananlihalle asti.
JUHLISSA KUULTIIN MYÖS useampi puhe. Puheenjohtajamme Camilla Kontto piti hurmaavan puheensiitä,kuinkatärkeäSymbioosiryonmonille. Saimme kuulla myös vuonna 1955 puheenjohtajana toimineen Teuvo Ahdin puheessa siitä, millaisia ensiaskelia rakas ainejärjestömme oli ottanut. Lammille kuulemma pyöräiltiin ja Symbioosilta sai lainata kirjoituskoneita gradun tekemistä varten. Ajat ovat muuttuneet suuresti, mutta ainejärjestömme on pysynyt elävänä kaikki nämä vuodet. Myös rakkaat vuosijuhlamestarimme Onni Borg sekä Sinna Tunnela pitivät hienon puheen, unohtamatta sitä, miten satumaiset vuosijuhlat he onnistuivat järjestämään meille vuosijuhlatiimin avustamina. Kiitos!
Symbioosi ry:n kunniajäsenet julkistettiin myös vuosijuhlilla: Joni Ollonen, Riitta Savolainen ja Aki Aintila. Nämä henkilöt ovat tehneet arvokasta työtä Symbioosin ja biologian opiskelijoiden eteen –lämpimät kiitokset heille.
Vuosijuhlat
OHJELMAAN KUULUI MYÖS upea tanssiohjelma, jonka aikana Slirkit tanssikollektiivin tanssijat viilettivät pitkin koko tilaa, eivätkä hyödyntäneet vain lavaa. Tanssijoiden riemua oli ilo seurata.
Vuosijuhlat
Jälkiruualla vuosijuhlavieraiden askartelutaitoja koeteltiin, kun oli aika taitella konjakkikorvat lautasliinasta. Monen YouTube-tutoriaalivideon ja kaverin avun kautta jokainen sai lopulta korvat päähänsä ja ikoninen vujulook oli valmis!
Ennen jatkoja juhlat huipentuivat akateemisiin tansseihin NOVA Band -yhtyeen säestämänä. Juhlakansan kauniiden mekkojen helmat hulmusivat tanssien pyörteissä ja juhlijoilla näytti olevan erittäin hauskaa. Muutenkin juhlakansa oli pukeutunut tyylikkäisiin pukuihin ja mekkoihin, joihin oli laitettu myös ripaus omaa persoonaa kehiin.
Bändin säestyksellä saimme myös tanssahdella muiden hittien parissa jatkoilla, jotka jatkuivat yön pikkutunneille asti.
SEURAAVANA AAMUNA REIPPAIMMAT saapuivat silli-aamiaiselle hyvissä ajoissa liian vähäisiksi jääneiden yöunien jälkeen. Silliksellä oli rentoa hengailua, dildobingo ja tietenkin ruokaa.
Vujuruokien arvostelu
Teksti ja kuvat: Silja Kiljunen
Vuosijuhlilla nälkäisiä symbiontteja ilahduttivat hulppeat herkut. Muistellaampa vielä näitä juhlavia makunautintoja pienimuotoisen arvostelun kautta.
Alkuruoka: Hokkaidokurpitsaa kahdella tavalla, sitrusmarinoitua kvinoasalaattia, pikkelöityä punasipulia ja kaurafraichea
+ Kurpitsasose on herkullista
+ Valkoinen tökötti oli jännää
+ Upeat vihreät yrttiasetelmat päällä
- Viljainen osa oli mielenkiintoisen mauton, vähän unarikaura tuli mieleen. Mutta eikös se sovi opiskelijaruuaksi...
Jälkiruoka: Appelsiini-suklaaleivos
+ Ihanan pehmoinen ja makoinen
+ Ihana kukka päällä
+ Onhan tuo vaan niin upea
Pääruoka: Tryffelillä maustettu tattihampunsiemen ”tournedos”, porkkanapyreetä, sydänsalaattia ja tummaa timjamikastiketta
+ Sydänsalaatti oli ihmeellisen herkullinen
+ Taas ihan hauska oranssi mössö
+ Todella herkullinen kastike
+/- Yllättävän lihaisa fiilis
Vuosijuhlat
Vuosijuhlat
Eliöralli ja viisi kääpiötä
Teksti: Katriina Laiho, Nelli Haverinen & Emma Seppälä
Kuvat: Enni Tiensuu, Katriina Laiho & Onni Borg
Vujuviikon juhlinta alkoi sunnuntaina 5.10. järjestetyllä vujuviikon eliörallilla! Eri taksoneihin kuuluvien eliöiden havainnointia sadetta uhmaten värittivät hauskat tehtävät, joita kilpailijat saivat toteuttaa rallin edetessä.
Symbioosi ry:n vujuviikko lähti vauhdikkaasti käyntiin sunnuntaina 5.10. eliörallin merkeissä.
Rallin tarkoituksena oli perinteisen linturallin sijaan havaita mahdollisimman monta eliölajia, mutta havaittujen lajien tuli kuitenkin olla luonnonvaraisia. Ennen rallia kokoonnuttiin Biokeskus 3:n kertsille ja käytiin vielä läpi rallin säännöt sekä jaettiin pahviset “kivi-paperi-sakset”-palaset.Rallialoitettiinklo13.00ja rallausaikaa oli kuusi tuntia. Rallausalueena toimi Viikki-Vanhankaupunginlahti. Rallin lopuksi kilpailijat kokoontuivat kertsille purkutilaisuuteen, jossa käytiin läpi jokaisen joukkueen keräämät pinnat kladikohtaisesti. Joukkueemme “Luultiin et tää on linturalli” lopulta voitti hurjan rallin.
Rallin järjestäjät jakoivat kaikki eliöt mielivaltaisesti seuraaviin kladeihin: linnut, nisäkkäät, herpit, kalat, leukakoukulliset, ötökät, nilviäiset, madot, jäkälät, käävät, sienet, putkilokasvit, sammalet, levät, muut eukaryootitsekäkaikkimuut.Samastakladistaeisaanut merkitä useampaa havaintoa peräkkäin vaan väliin tuli saada jonkin toisen kladin havainto. Tämä aiheutti ongelmia, kun esimerkiksi kahden lintuhaviksen väliin täytyi saada jokin välilaji. Hyvinä välilajeina toimivat erityisestiputkilokasvit,silläuusialajejalöytyijatkuvasti siirryttäessä elinympäristöstä toiseen. Joukkueemme panosti myös erityisesti lintujen havainnointiin linturallikokemuksen nojalla.
Matkalla Viikinrantaan huomasimme jo ongelmat, jotka johtuivat siitä, että saman kladin lajeja ei saanut merkitä peräkkäin. Pyrimme korjaamaan ongelman poimimalla matkaamme hienon ja suuren ja ennen kaikkea täynnä jäkälää olevan kepin, joka nimettiin Nellaksi. Tarkoituksemme oli pitää keppiä mukanamme, jotta voisimme tunnistaa siitä jäkäliä muiden kladien havaintojen väliin. Emme kuitenkaan loppujen lopuksi tainneet ottaa kepistä yhtä ainuttakaan havaintoa.
↑ Keinumäen kesy talitiainen toivoi hiukopalaa.
↓ Nelli ja Nella-jäkäläkeppi
KILPAILUN AIKANA RALLIN Telegram-ryhmään julkaistiin uusia väliaikaisia erikoissääntöjä, joiden avulla joukkueet saattoivat kerätä ekstrapisteitä. Ensimmäisen erikoissäännön mukaan “Jallupöllön”, eli erään järjestäjistä, löytäneet joukkueet saivat kaikista kestopuisista rakennelmista havaituista lajeista kaksi pistettä yhden sijaan. Hyödynsimme sääntöä Keinumäen ja Pornaistenniemenlintutorneissatunnistamallatorneista lintuja sekä kasveja. Toinen erikoissääntö liittyi pelin alussa jaettuihin pahvisiin “kivi-paperi-sakset”- palasiin. Kun erikoissääntö tuli voimaan näitä palasia pystyi käyttämään haastaakseen kilpailevan joukkueen kivipaperi-sakset -peliin, jonka voittaja sai kolme häviäjän havista itselleen. Näiden lisäksi erikoissääntöjä olivat myös parhaan kakkakuvan -kilpailu, jonka voitimme ainoina osallistujina, sekä mahdollisuus saada 3 lisäpistettä lähettämällä Telegramiin videon, jossa joukkuelainen silittää lemmikkieliötä. Ryhmämme lähetti videon, jossa silitettiin Nelliä, mutta jostain kumman syystä tätä ei hyväksytty.
Kilpailualuetta laajennettiin kahteen otteeseen, ensin Lammin biologisen aseman alueelle ja myöhemmin Tvärminnen eläintieteellisen aseman alueelle. Kilpailun loppupuolella kilpailualue olikin tunnin ajan ainoastaan Toukola eikä alkuperäiseltä alueelta saanut kirjata havaintoja. Samaan aikaan ilmoitettiin kertsin rakkaan Ville Viking -pehmolelun joutuneen kidnapatuksi. Joukkue, joka Villen onnistuisi löytämään, tulisisaamaanhuikeat20ekstrapistettä.VihjeeksiVillen olinpaikasta annettiin kuva, jossa “Jallupöllö-Saksikäsi” osoitti Villen olinpaikan ilmansuuntaan, linkki “Siellä on kissa siellä putkessa” -videoon sekä seuraava teksti:
VILLE ON KIDNAPATTU!!!
Paha Jallupöllö-Saksikäsi saalisti Villen ja vei hänet piilopaikkaansa isoäitinsä huudeille maistereiden vahdittavaksi.
Nimipäiväänsä marraskuun 25. päivänä viettävän
Jallupöllö-Saksikäden isotädin löytää auringonottopaikaltaan Toukolasta. Ehkä isotädiltä saa vinkin Villen tarkasta olinpaikasta. PelastaVille ennen kuin on myöhäistä!!!!!
Putkeen rööriin, tule kanssani Hilarius-kööriin.
Sillä putkesta näkee koko maailman, koko maailman.
ALOITIMME VILLEN ETSINNÄN pohtimalla 25. marraskuuta nimipäiviään viettävien nimiä ja päättelimme vihjeen viittaavan Katariina Saksilaisen patsaaseen.
Emme hahmottaneet annettuja vihjeitä täysin oikein, joten yritimme etsiä lisää vihjeitä patsaan ympäristöstä. Patsaan viereisen kallion metallikyltissä kerrottiin Saksilaisen olleen Kustaa Vaasan puoliso, joten päättelimme Villen olevan jossain päin Kustaa Vaasan puistoa. Etsittyämme Villeä puistosta hävettävän kauan luovutimme ja palasimme takaisin patsasta päin, mutta Verkatehtaanpolulla Nella huomasi tiilirakennuksen sadevesiputken vieressä pahamaineisia uimamaisterimerkkejä. Ville löytyi sadevesiputkesta roskapussiin kiedottuna hieman kosteana mutta iloisena. Villen löytyminenkuitenkinvaatisen,ettäjärjestäjätlähettivät kuvan sadeputkesta, jossa Ville oli. Vihjekuvasta olisi toki voinut päätellä Villen piilopaikan sijainneen pohjoisessaSaksilaisenpatsaasta,jatekstinsekälinkatun videon perusteella olisi voinut päätellä piilopaikan olevan sadevesiputkessa.
Löydettyämme Villen lähdimme juhlimaan tätä urotekoa Pihlajiston Hesburgeriin, jossa Villelle syötettiin ranskiksia. Hesburgerissa istuessamme tupsahti Telegramiin uusi sääntö. Säännön voimaantulosta seuraavan 30 minuutin aikana kaikista kuvatuista ekstraterrestriaalisista eliöistä sai yhden pisteen, mikäli osasiperustellaeliönkuuluvanjohonkinkisankladeista. Kun Hesburgerista lähdön aika lähestyi, ilmaantui jälleen uusi sääntö. Säännön mukaan jokaisesta tuotteesta, jonka rallaajat saavat haltuunsa laillisesti kisan aikana, ja jonka nimessä on jokin eliö, annettiin yksi
piste.TämäsääntösaimeidätsuuntaamaankohtiViikin rakasta Prismaa, josta keräsimme matkaamme kymmenen eliönimistä tuotetta. Vartti ennen kisan loppumista rallialue laajennettiin koko maailman laajuiseksi, mutta emme enää päässeet Viikkiä pidemmälle.
Ralli tuli päätökseen klo 19.00 ja joukkueet kokoontuivat purkutilaisuuteen kertsille klo 20.00. Purkutilaisuudessa laskettiin jokaisen joukkueen pisteet kladeittain, ja tarkastettiin eliönimiset tuotteet sekä jaettiin ekstrapisteet joukkueille, joilla oli tulostettuna Ahvenanmaan kartta (joka on olennainen osa jokaisen rallin varustusta). Pisteitä joukkueellemme kertyi yhteensä 211, joista ekstrapisteitä oli 56. Jokaisen kladin voittajat palkittiin erikseen karkkipusseilla ja voittajajoukkueelle jaettiin vielä upea pokaali, johon Enni kaiversi joukkueemme nimen.
Vuosijuhlat
↑ Voittajajoukkue “Luultiin et tää on linturalli”, eli vasemmalta oikealle
Nella Heinänen, Katriina Laiho, Enni Tiensuu, Nelli Haverinen ja Emma Seppälä
← Joukkueen rallin aikana kulkema reitti.
Rallin tulokset:
1. Luultiin et tää on linturalli 211
2. BK:n dynastia 143
3. Pinkit yksisarviset 141
4. Karhukopla 140
5. Esinahkiaiset 132
6. minärakastansuolakurkkua 118
7. Viherpiipertäjät 78
8. Luuserit 0
Suomen kansallissatu
Teksti: Vilma Rönty
Tuskin kukaan on välttynyt kuulemasta suomalaisten erityisestä luontosuhteesta. Kuinka olemmemetsäkansaa,jokasaajoäidin-maidosta ainutlaatuisen arvostuksen aarniometsiä, sinisiä järviä ja lumisia talvia kohtaan. Väite on elinvoimaisin matkailuyritysten mainonnassa, jossa maamme esitetään pohjoisena ja villinä erämaana turisteille, joita houkutellaan tänne kokemaan koskematonta luontoa. Ajatuksessa on häivähdys totuutta, sillä Suomi on Euroopan harvimmin asuttuja maita ja meillä on globaalisti tarkasteltuna poikkeuksellisen laajat oikeudet liikkua luonnossa ja hyödyntää luontoa jokaisenoikeuksien ansiosta.
Suomen luonnon tilaa tarkastellessa tulee kuitenkin selväksi, että suomalaisten erityinen luontosuhde on pohjimmiltaan pelkkä myytti. Suomen metsät ovat pitkälti puupeltoja, soita on enää murto-osa entisestä ja vesistöjämme uhkaa rehevöityminen. Koskemattoman luonnon myynti ulkomaalaisille toiminee silti; tavallinen turisti tuskin tunnistaa talousmetsää luonnontilaisesta tai pysähtyy kyseenalaistamaan tunturimaiseman pilaamista laskettelukeskuksilla. Myytti kuitenkin lienee joskus ollut totisinta totta, sillä Suomi on ollut pohjoista erämaata vielä pitkään muiden eurooppalaisten kulttuurien kukoistaessa ja moderni suomalainen yhteiskunta on häkellyttävän nuori. Suomalaisen elämä ei kuitenkaan enää ole jokapäiväistä eloonjäämistaistelua välittömän ympäristön ehdoilla. Siitä huolimatta ajatus syvästä luontosuhteesta on jäänyt.
MILLAINEN LUONTOSUHTEEMME SITTEN todellisuudessa on?Useimmitenluonnollakoetaanolevanarvoavain,jos se hyödyttää ihmistä. Metsästä täytyy saada nyhdettyä puut,suoltaturvejavedestäkalat.Luontoeisaavainolla, vaan olemassaolo täytyy ansaita tuottamalla ihmiselle (mielellään rahallista) hyötyä. Suomalainen lähtee sotajalalle, jos luonto ei sullo itseään ihmisen mukavuusalueenrajojensisälle.Voikukattäytyyluonnollisestiriipiä pihalta juurineen, mutta parasta on pärryyttää ruohonleikkuria kesät pitkät ja pitää nurmikko parisenttisenä, ettei pihalle vain ilmesty elämää.Tämä tosin luo harmittavanongelman,kunhanhetkehtaavatilmestyäruokailemaan parturoiduille nurmikoille. Kesäloma mökillä taas on varmasti pilalla, jos ulkoa löytyy toisenlajisia, varsin-
kin kyitä, punkkeja, ampiaisia tai hyttysiä. Ne saisivat surutta kuolla pois, hällä väliä niiden ekologisesta merkityksestä.Jaautaarmias,jossuurpetokehtaanäyttää kuonoaan ihmisen reviirillä! Silloin luontoa rakastava suomalainen marssii kivääri kourassa metsään ja tähtää kaikkea,mikäliikkuu.Etenkinsudettäytyyhävittää,sillä muutenhan suomalainen ei pääse metsään koiransa kanssa tappamaan muita eläimiä.
LUONTOKANSAN ASUTTAMA SUOMI on myös ylikulutuksen mallimaa. Kulutusjuhlat huipentuvat joka vuosi marraskuun viimeiseen perjantaihin, jolloin kaupat houkuttelevat alennuksilla ja hintahuijauksilla ihmisiä höllentämään kukkaron nyörejä. Yhdysvalloista meille rantautunut ilmiö jatkaa sen kuin jatkaa paisumistaan: nykyisin puhutaan jo Black Fridayn sijaan Black Weekistä. Marraskuussa kulutusjuhlat ovat todellisuudessa venyneet reippaasti yli pikkutuntien, sillä maailman ylikulutuspäivä oli tänä vuonna jo kesällä 24. heinäkuuta. Päivä kuvaa kuluvalta vuodelta sitä hetkeä, kun luonnonvarojen käyttö ylittää maapallon kyvyn tuottaa lisää uusiutuvia luonnonvaroja. Globaalisti suomalaiset kuluttavat keskitasoa enemmän; suomalaisten ylikulutuspäivää vietettiin jo keväällä, huhtikuun kuudentena päivänä. Ainutlaatuisesta luontosuhteestamme huolimatta olemme samanlaista materiaa palvovaa kulutuskansaa kuin muutkin länsimaiset kansat. Tämän lehden ilmestyessä marraskuu on jo taittunut joulukuuhun, mutta kulutusjuhlalle ei näy loppua. Seuraavaksi törsätään joulun kunniaksi, sillä eihän kumppani, lapsi tai ystävä tiedä, että häntä arvostetaan, ellei hän saa siitä aineellista todistetta joululahjan muodossa. Sitten seuraavatkin joulunjälkeisalennukset, uudenvuodenalennukset ja loppiaisalennukset ja markkinatalouden vuodenkierto alkaa alusta.
Suomalaisten on aika herätä todellisuuteen ja tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa. Syytökset maapallon turmelemisesta kohdistuvat usein kaukoitään ja valtameren taakse ympäristökriisistä puhuttaessa, mutta luontokatoa ja ilmastonmuutosta ei ratkaista osoittamalla syyttävällä sormella kohti muita. Suomi on pieni maa, mutta oma toimintamme vaikuttaa silti koko maapalloon. Ja eikö olisi mukavaa säilyttää edes se oma erityinen luontomme?
Eliöpalsta
Kryptistä eläintiedettä
Teksti ja kuvitus: Noora Rouvinen
Pseudotieteellisen tiedekunnan arkistoihin kurkistamaan päässyt toimituksen jäsen pääsee esittelemään löydöksiään vielä julkisuudelle tuntemattomien eläinlajien saralta. Asuvatkokaikkipiilottelevateliötvainkaukaisissamerissä,vaivoisikoniitäollajossain lähempänäkin?
Mystinensammakkomies?hopeinen
Lovelandin sammakkomies (Homo amphibianus) on ihmismäisesti pystyasennossa liikkuva sammakkoeläin. Se on yöaktiivinen ja erakkoimainen otus. Sammakkomies kykenee liikkumaan sekä kävellen että ryömien, ja sopeutuu siten erilaisiin maastoihin jokien läheisyydessä. Sammakkomiehiä havaitaan yleensä yksin tai pienissä ryhmissä. Niiden käyttäytymisestä tiedetään kuitenkin vain vähän, koska tiedot perustuvat lähinnä satunnaisiin silmännäkijähavaintoihin. Lajia on tavattu ainoastaan Lovelandin kaupungissa Ohiossa. Merkittävinhavaintolajistatehtiinvuonna1955,kunautolla liikenteessä ollut mies kertoi nähneensä kolme sammakkomaista olentoa sillan alla, joista yksi heistä piteli kipinöivää sauvaa käsissään.
Ihmeellinen järvikäärme
Natrix lagarfljotica on jopa yli kaksitoista metriä pitkä järvieläin, josta on jo vuosisatojen ajan tehty havaintoja Islannissa Lagarfljót-järvessä. Ensimmäinen kirjattu havainto Lagarfljótin järvikäärmeestä on 1340-luvulta islantilaisesta vuosikirjasta, jossa sitä kuvaillaan “ihmeellisenä olentona”. Eläin muistuttaa jättiläismäistä matelijaa tai vesikäärmettä. Havaintojen mukaan se kykenee liikkumaan sekä maalla että vedessä. Sen on nähty uivan hitaasti järven poikki, mutta myös rannalla lepäämässä kerälle kääriytyneenä.
Hemo söpö kissa
Tatzelwurm (Draco catus) on Keski-Euroopan Alpeilla esiintyvä matelija, jota tavataan erityisesti Sveitsin ja Itävallan alueella. Rakenteeltaan laji muistuttaa lohikäärmettä, jolla on kissan pää. Tatzelwurmilla on tavallisestikaksieturaajaa,muttajoissakinpopulaatioissa tavataan myös neli- tai jopa kuusiraajaisia yksilöitä. Aikuinen tatzelwurm on yleensä 1–2 metriä pitkä. Se ääntelee sähisten tai rääkyen, ja kykenee puhkumaan myrkkyä. Tatzelwurmin on todettu toisinaan juovan lehmänmaitoa, mutta tietoa sen varsinaisesta ruokavaliosta ei ole.
Voiko tavata torilla?
Gorilla incendo harvinainen gorillalaji, jonka ainoa tunnettu yksilö on tavattu Helsingissä Viikin kampuksella.Ulkoisestisemuistuttaavaltavankokoista lännengorillaa. Sen tavoista tiedetään toistaiseksi vähän. Satunnaiset vilahdukset viittaavat siihen, että se suhtautuu ihmisiin varovaisesti. Sen voi kuitenkin tavata esimerkiksi sumuisina iltoina grundibileiden jälkeen. Tyypillinen merkki gorillan läsnäolosta on hienovarainen palaneen autonrenkaan kaltainen käry, joka leijailee ilmassa ennen kuin eläin itse näyttäytyy.
Katuhaiden sukua?
Etelämantereella elää äärimmäisiin oloihin sopeutunut mysteerinen merinisäkäs ningen (Delphinapterus leucas anthropomorphus). Vaalean, lähes sinertävän ihonsa ansiosta tämä eläin naamioituu erinomaisesti jäälauttojen sekaan. Sen havaitsi ensimmäisen kerran joukko japanilaisia miehiä valastutkimusaluksella vuonna 2007. Ningen on kookas, ihmismäisiä piirteitä omaava valas, jolla on kaksi raajaa. Tutkijoiden kesken on kuitenkin kiistaa siitä, ovatko nämä raajat käsiä vai jalkoja. Sillä on myös leveä pää, jossa on pitkä halkiomainen suu ja pienet silmät.
Kasvien mystiikkaa
Teksti: Suvi Leskinen – Kuva: The Public Domain Review
Kasvit loistavat myyteissä ympäri maailmaa. Niiden hyvät ja vaarallisetkin ominaisuudet on tiedetty aina, oli toiveena joko hippunen onnea tai yhteys henkimaailmaan. Kasvien mystiikka kutoutuu historiassa lääketieteeseen, uskontoon ja magiaan.
Ihmiskunnan sarastamisesta saakka selviytymisen ytimessäovatolleetkasvit,joitaonopittuhyödyntämään eri tavoin yrityksen ja erehdyksen kautta.
Muinoin mystisiä asioita selitettiin taruilla, joissa tärkeillä kasveilla on keskeinen rooli. Kasveihin liittyvät myytit ovat ikivanhoja ja niitä ovat kertoneet kaikki kansat, joten yleensä niiden alkuperä on hämärän peitossa. Lisäksi eri kansoilla on hyvin samankaltaisia tarinoita samoista lajeista.
Lääketieteellä ja kasvitieteellä on yhteiset juuret, kun parantajan täytyi tuntea kasvilajit ja niiden käyttötarkoitukset. Lääkintätaitojen alkuvaiheet perustuivat uskomuksiin, ja papit suorittivat yksinoikeudella jumalten palvontaa ja riittejä. Eräs uskomus oli keskiajalla suosittu signatuurioppi, jossa Jumala sijoitti kasveihin merkkejä sen käyttötarkoituksesta. Maapähkinän (Arachis hypogaea) aivoja muistuttava sisus auttaa siis päänsärkyyn, sinivuokon (Hepatica nobilis) poimuiset lehdet viittaavat apuun maksavaivoihin, ja esimerkkejä on liuta lisää. Vaikutukset ovat olleet kaikkea hyvän ja vaivan pahenemisen väliltä. On kuitenkin vaikea sanoa, missä tapauksessa tiedetty vaikutus on yhdistetty kasviin jälkeenpäin, ja milloin sitä on kokeiltu puhtaasti ulkomuodon perusteella.
Kulttuurillisesti merkittävien kasvien uskottiin olevan antelias lahja jumalilta. Esimerkiksi kreikkalaisen mytologian jumalatar Athene lahjoitti ihmisille oliivin, joka on Athenen symboli palvonnassa ja temppeleissä. 500-luvulta lähtien vastaavaa logiikkaa on sovellettu pyhimyksiin, josta tunnetuimpia on Irlannin Pyhän Patrickin kolmilehdykkäinen apila. Alunperin se oli druidien symboli, jota lainattiin kolminaisuusopin vertauskuvaksi. Alkuperäinen laji on epäselvä, sillä Euroopassa yleisiä apiloita (Trifolium sp.) on yli kymmenen ja käenkaaleja (Oxalis sp.) muutama. Englannin apilaa tarkoittava sana ’shamrock’ on johdettu gaelin kielestä, jossa ’seamróg’ tarkoittaa pientä apilaa ja ’seamsóg’ käenkaalia, joten vastaus taitaa jäädä
mysteeriksi.
Nelilehdykkäisen apilan tuoma onni on nykypäivän tunnetuimpia uskomuksia. Neliapilan onnesta on kirjoituksia 1800-luvun lopulta, ja sen uskottiin myös mahdollistavan keijujen näkemisen. Ylimääräisiä lehdyköitä voi olla useampi (tällä hetkellä ennätys on 63), mikä johtunee geeneistä tai ympäristön häiriöistä. Neliapilat eivät ole kovin yleisiä (esiintyvyys 1:5000), joten harvinaisuuden löytäminen on selvä merkki hyvästä tuurista. Löytöpaikalla kannattaa olla tarkkana, sillä tyypillisesti seuraava on ihan vieressä. Kyseessä saattaa olla itseni ja varmaan muidenkin kokema ilmiö –kun kovalla vaivalla etsitty laji löytyy, se saman tien putkahtelee joka paikasta.
Maagisissa rituaaleissa käytetyt kasvit ovat hallusinogeenisiä ja myrkyllisiä, esimerkiksi kehosta irtautumisen tunne ja harhojen näkeminen on tyypillistä rituaaleissa. Noitien riitteihin kuuluvat taikajuomat ja keholle siveltävä lentosalva, joihin käytetään esimerkiksi hullukaalia (Hyoscyamus niger) ja aitoukonhattua (Aconitum napellus ssp. lusitanicum). Molemmat kasvit ovat olleet suosituimpia myrkkyjuomien aineksia, ja metsästäjät ovat käyttäneet niitä nuolimyrkkyinä. Muinoin kiinalaiset käyttivät hullukaalia avatakseen yhteyden henkimaailmaan, kun taas antiikin Kreikassa Pythia-papittaretkäyttivätsitäennustamiseen.Samaisen ajan mytologiassa aitoukonhattu kasvaa manalan kolmipäisen vahtikoiran Kerberoksen kuolasta, kun Herakles viimeisenä urotyönään sieppasi hurtan maan päälle. Eläintensylkeäpidettiinmyrkyllisenä,jotenjohtopäätös on ilmeinen.
Rohtomandrake (Mandragora officinarum) on läpi historian tunnetuin lääkekasvi, josta on mainintoja antiikin ajoilta saakka. Koko kasvi on myrkyllinen ja sillä on hallusinogeeninen ja narkoottinen vaikutus. Kasvin ilmaverso on mitäänsanomaton, mutta vahva juuri muistuttaa kaukaisesti ihmistä, mikä viittaa mystisiinominaisuuksiin.Mandrakenuskottiinlisäävän hedelmällisyyttä, mikä mainitaan esimerkiksi Raama-
tussa. Lemmenmarjana se oli tyypillinen osa lemmenjuomia, ja estot vapauttava vaikutus tunnettiin laajalti. Shakespeare mainitsee näytelmissään kasvin hulluutta ja uneliaisuutta lisäävät ominaisuudet.
Mandrake oli keskiajalla suosittu taikakalu, joka toi onnea, vaurautta ja terveyttä. Koska mandrake oli näin vaikuttava rohto, sen poimintaan kuuluivat monimutkaiset rituaalit. Päivällä mandrakea ei voinut erottaa ’viattomista’ kasveista, mutta yöllä sen hohtaessa kasvupaikan pystyi merkitsemään. Poimiessa täytyi olla varovainen, sillä mandraken päästämä kirkaisu saattoi pelästyttää kuoliaaksi. Joko maata kaivettiin varovasti juuren ympäriltä, kunnes se oli kärjestään kiinni maassa, tai sen ympärille piirrettiin miekalla kolme ympyrää. Sitten juuri sidottiin koiraan, joka juoksi isäntänsä tai herkkupaistin perään nostaen samalla kasvin maasta. Tämä koitui koiraparan kohtaloksi, ja sille tuli toimittaa hautajaiset kuolinpaikalla. Poiminnan jälkeen mandrakea liotettiin viinissä tai lähteessä, jolloin paha lähti siitä pois lopullisesti.
Suomalaisessa kansanperinteessä juhannus on erityisen maagista aikaa. Seitsemän yrtin asettaminen tyynyn alle näyttää tulevan puolison unessa, mutta kannattaapoiketamyösniitynviereiseenmetsään.Siellä kerran sadassa vuodessa kukkiva sananjalka (Pteridium aquilinum) kätkee juuriinsa aarteen, jonka löytäjä saa mitä vain haluaa. Orneja saattaa kiinnostaa kukan siemen, joka antaa taidon ymmärtää lintuja ja tekee omistajastaan kuolemattoman. Kukinta ja siemen
viipyvät vain silmänräpäyksen, ja metsänväki vartioi sitä tarkasti. Itiökasvina sananjalka ei tietenkään kuki, joten suuret lehtilavat ovat varmasti aiheuttaneet aikoinaan hämmennystä.
Metsänväen aarre on myös neonvihreänä hohtava peikonkulta eli aarnisammal (Schistostega pennata). Se kasvaa mineraalimaalla luolissa ja vanhoissa metsissä tuulenkaatojen juurilla. Itiöstä kehittyvä alkeisrihma tyypillisesti kehittyy pian gametofyytiksi, mutta aarnisammalen pitkäikäinen alkeisrihma on sopeutunut hämäriin kasvupaikkoihin. Sen suuret ja linssimäiset solut kohdistavat vähäiset valonsäteet suoraan viherhiukkasiin. Koveruuden vuoksi osa valosta heijastuu takaisin, mikä on sama ilmiö kuin hämärässä kiiluvat kissan silmät. Aarteen voi saada itselleen, jos ratsastaa päivän ikäisellä varsalla yksiöisen jään yli. Taruissa kerrotaan myös kosketuksesta maaksi muuttuvasta kullasta, mikä sopii aarnisammalen oikeasta kulmasta katsottavaan ilmiöön.
Lisää lukemista:
Lidia Antin: Kasvien mytologiaa
Richar M. Klein: The Green World – An Introduction to Plants and People
Sinikka Piippo ja Ulla Salo: Mielen ja rakkauden kasvit
Kasvipalsta
Excupalsta
Aki kertoi meille erinomaista tietoa ohilentävistä linnuista, jotaoli mielenkiintoistakuunnella. Koen,että tämä lyhyt päivä antoi rutkasti tietoa linnuista ja ylipäätään Haliaksen toiminnasta. Vapaaehtoiset keskustelivat keskenään radiopuhelimitse, jota kautta mekin saimme rannalla tiedon bunkkerilta, kun odotettavissa oli jonkinlaista vipinää lintujen saralta.
Puoleen päivään mennessä muuttoliike oli hyytynyt, joten siirryimme rannalta vielä aseman pihalle. Matkalla pihalle saimme piipahtaa myös ylhäällä bunkkerissa, jostanäimme ampuhaukan.Aseman pihan viereisiin verkkoihin oli tarttunut laulurastas sekä tiltaltti.
Ennen lähtöä kävimme pienen porukan kanssa eteläisimmässä kärjessä, jossa tuuli oli yltynyt todella voimakkaaksi, mutta se ei estänyt pieniä biologeja lirkkimään merivesilammikoissa maisemien ihastelun jälkeen. Isoimmasta lammikosta löytyi kuollut korvameduusa ja kaikkien riemuksi jokin katka.
Paluumatkalla pysähdyimmejälleen näköalapaikalla katselemassa lintuja ennen kuin lähdimme kipittämään luontopolkua pitkin takaisin parkkipaikkaa kohden. Luontopolulla näimme vielä pyrstötiaisia.
Kiitos niin Akille kuin myös muille aseman vapaaehtoisille erinomaisesta opastuksesta ja Hangon lintuaseman esittelystä!
↑ Laulurastas vapaaehtoisen käsissä.
↓ Kuvissa lintujen pyytämiseen käytetty verkko, yleistä hengailua sekä bunkkeri.
↓ Järripeippo ja vihervarpunen
↑ Punarinnan iänmäärityksen voi hoitaa tutkimalla kitalaen väriä
Excupalsta
Puuhanurkka
Mystinen piilosana
Laatiminen: Silja Kiljunen
Tämän ristikoiden ihmelapsen ratkaisusanat löytyvät jollain tapaa vihjeiden sisältä!
Selvitettyäsi ristikon saat selville satumaisen ratkaisusanan.
8. Niiden pitäisi kai kumisia olla, että ehjänä pysyisivät. Nyt on mäsänä niin Lammi kuin Jeesus. (4)
10. Ah! Ilari uskoo rottaan, joka puhdistaa syntini. Ehkä minäkin käännyn uskoon ja homma menee putkeen. (8)
13. Lapaset jäivät kotiin, ja ornin kädet vapisivat niin, ettei hän nähnyt vesilinnun lapiomaista nokkaa, jolla sorsan olisi erottanut sotkasta. Meneväthän ne niin helposti sekaisin ainakin nimissä. (4)
15. Onko putkessa nalkissa joku eläin? Peteä tarvitaan apuun! (5)
16. Laita söpöt poskipunat! Ota mallia mustavalkoisesta sorsasta! (4)
18. Vanha mole-204 opettaja kiekuu ja koikkelehtii pienillä saarilla. (9)
22. Eläkkeellä pari atrian makkaraa makusteli, kun ei labrassa tarvinnut enää fukseja pipetoimaan opettaa. Elämä tuntuu kuin kesälomalta! (5)
23. Hedelmiä kidutetaan Monarilla, nyt osuu ja uppoaa kun kundit kopittelee! Hei, kuka tuon heitti, kun ei jäänyt mössöö tai mitään! (5)
25. Haluaisin jakautua mutta kromatiini ei anna. Taidan jäädä vain kökkäreeksi soluun. (4)
26. Anu kiivastui, kun pitsauuni ei ollut tälläkään viikolla päällä, vaan hän joutui taas nauttimaan vegemössöistä. (7)
29. Silliksellä kaikki on mahdollista: bingo, rillaus ja lahoaminen. Mutta mikä täällä palaa? (7)
30. Ei tuo ole kuusi. Tai, no ei ainakaan enää kun noin kuivakin on. (4).
31. Pian kyynikkona saan ilakoida, kun pääsen viimeisen kerran sitsaamaan uudelle. (5)
32. Appron jälkeen kurssipalautteen antaminen oli hankalaa. Halusin vain pötkötellä kivellä. (6)
Pokémontarustoa
Teksti: Hanno Lindfors – Kuvitus: Lauri Partanen
Pokémonien kirjo on laaja, ja niiden ulkomuotoihin ja kykyihin on haettu inspiraatiota jos jonkinlaisista tarustoista. Vaikka japanilainen tarusto korostuukin varsinkin varhaisten hahmojen inspiraationa, ovat mukaan päässeet myös tutumman oloiset oliot.
Pokémoneita on tuotesarjan 30-vuotisen taipaleen aikana julkaistu jo yli tuhat, joten inspiraation lähteitä on taskuhirviöiden kehittelijöillä ollut lukuisia. Ideoita on haettu taruista, kasveista ja eläimistä, esineistä, luonnonilmiöistä, kulttuureista ja tavoista, sekä satuolennoille tyypillisesti muista satuolennoista ja mytologioista. Ensimmäisissä sukupolvissa erityisesti japanilaiset kansantarut olivat vahvasti edustettuja, mutta länsimaisia vaikutteita on voinut havaita uudemmissa sukupolvissa enenevissä määrin.
Ninetales on monelle joko lapsuudesta tai viimeistään vuoden 2016 Pokémon GO -ilmiöstä tutuksi tullut ensimmäisen sukupolven tulityyppi, jonka edellinen kehitysmuoto Vulpix muistuttaa myös vahvasti punakettua. Ninetalesin suurin inspiraation lähde on ehdottomasti eräs yōkai (japanilaisen kansantaruston yliluonnollisia olentoja), kitsune. Kitsunet ovat henkikettuja, joihin liittyy lukuisia tarinoita ja joilla on kerrottu olevan erilaisia yliluonnollisia kykyjä. Voidaan päätellä, että Ninetalesin on otettu vaikutteita useamman eri tarinan kitsunesta.
Ninetalesissa korostuu kitsuneiden yleisistä ominaisuuksista tulityypille oletetusti kyky kontrolloida tulta, sekä myös nimestä pääteltävä yhdeksänhäntäisyys. Joissakin kitsunemyyteissä niiden kuvaillaan kasvattavan häntiä lisää ikääntyessään. Myös kultainen turkki, 1000vuodenikäsekäerinnäisetpsyykkisetjahengelliset voimat liittyvät kitsuneihin – ja ne löytyvät myös Ninetalesin PokeDéx-kuvauksista. Psyykkisiä ja hengellisiä voimia kuvastaa Ninetalesin kyky oppia tulityypille poikkeuksellisenmonipuolisestipsyykkis-jakummitustyypin liikkeitä. PokéDexissä kuvataan, että vetämällä jotakin sen hännistä voi Ninetales langettaa päälle tuhatvuotisen kirouksen. Kitsunen tapaan Ninetalesin kuvataan olevan poikkeuksellisen älykäs.
Kitsuneen pohjautuu myös eräs toinen kehityslinja, viidennen sukupolven pimeystyypit Zorua ja Zoroark.
Kitsuneiden mainitaan kykenevän muuttamaan muotoaan, myös ihmiseksi, ja Zoruan sekä Zoroarkin kyky onkin Illusion. Sen johdosta Pokémonin ilmestyessään taistelukentälle se muistuttaa jotakin muuta joukkueesi Pokémonia, ja vasta otettuaan iskun vastaan palaa ulkomuoto tavalliseksi. Animessa näiden Pokémonien on kuvattu muuttuvan myös ihmis-hahmoiksi.
EUROOPASSA USKOTTIIN YKSISARVISIIN laajimmin keskiajalla, mutta uskomukset pysyivät voimissaan vielä 1800-luvulle. Skotlannissa yksisarvinen on vielä tänäkin päivänä alueen kansalliseläin. Ei siis yllätys, että Britanniaan pohjautuvissa kahdeksannen sukupolven peleissä Rapidashin alueellinen Galar-muoto toi mukanaan Rapidashille vielä aiempaa merkittävämpiä viittauksia yksisarviisin. Myös monille tutulla tulityyppisellä Rapidashilla on sarvi, mutta Galar-muodossa siitä tehtiin huomattavasti keskeisempi osa Pokémonin ulkoasua.
Pokémonin keiju- ja psyykkistyypit sekä kyky Pastel Veil heijastavatyksisarvisiinliittyviäuskomuksia.Erityisesti Keski-Euroopassa on aikoinaan myyty huomattavan arvokkaina pidettyjä "yksisarvisten sarvia" ja sarvesta tehtyä jauhoa, jonka suojaavan myrkyiltä ja parantavan sairauksista. Rapidashin psyykkistyyppi on vahva myrkkytyyppejä vastaan, ja Pastel Veil suojaa Rapidashia sekä sen puolella taistelevia Pokémoneja myrkytystilalta. Psyykkistyyppi viittaa myös yksi-
sarvisten oletettuun kykyyn kommunikoida ihmisten kanssa telepaattisesti. Keijutyyppi puolestaan kuvastanee yksisarvisten uskottua hyvyyttä ja taikavoimia. Telepaattisia ja parantavia uskomuksia vahvistaa Rapidashin edeltävän kehitysmuodon, Ponytan, kuvaus PokeDéxissä. Sarven kuvataan parantavan haavan jo pienellä kosketuksella. Lisäksi animessa Ponytan nähdään kutsuvan apua näkyjen avulla.
Toisin kuin aukeilla niityillä ja ruohotasangoilla laukkaava perinteinen tulityypin Rapidash, on Rapidashin Galar-muoto muuttanut elämään yksisarvisille tyypillisempään tapaan metsään. Ulkomuodoltaan Rapidashin turkki on muuttunut kellertävästä val-
koiseksi ja silmät punaisista sinertäviksi, aivan kuten yksisarvisia on usein kuvailtu.
Vain muutaman Pokémonin valitseminen on hyvin hankalaa. Vaihtoehtoja tuntuu olevan loputtomiin, mutta silti yksinkertaista ja selkeää selitystä on vaikea löytää millekään. Kun yhtälöön lisätään 5-vuotiaana alkanut kiinnostus näitä hahmoja kohtaan, olo on kuin lapsena Sellon K-Citymarketissa, kun lauantaiaamuna pääsi valikoimaan pussiin irtokarkkeja. Nykyään sentään karkkikaupassa on helpompaa – Pätkis, Amazonin eläimet, Polka gris ja Vanhat autot ovat varmojavalintoja.Pokémonitsensijaan…vainvaivaiset 1019 vielä mainitsematta.
Lasten ja lastenmielisten lukijoidemme iloksi tirehtöörimme on kirjoittanut kauniin tarinan, joka sopii hyvin luettavaksi ennen nukkumaanmenoa.Tämä ”Iljasatu” kertoo Symbimaan ja sen asukkaiden symbionttien jännittävistä koettelemuksista.
lipa kerran suuri ja mahtava Symbimaa. Elämä Symbimaassa oli leppoisaa ja aurinkoista, ja sen upeat asukkaat eli symbiontit juhlivat hyvin ja paljon. Juhlissa pöydät notkuivat karkkien ja ahkerien kulinaristien valmistaman maukkaan ruoan alla. Sana Symbimaan mahtavista juhlista ulottui koko mantereelle ja naapurimaiden asukkaat usein vierailivat niissä.
Symbimaan kuuluisia juhlia ei olisi kuitenkaan voinut olla ilman reipasta ja innokastaTirehtööriä, joka levotta järjesti niitä. Tirehtööri koki elämäntehtäväkseen pitää Symbimaan asukkaat ja vieraat onnellisina ja tyytyväisinä. Ja siinä hän oli verraton.
Symbimaan onnelliselle elämälle ei näkynyt rajoja, kunnes yksi kauhea päivä kuningaskuntaa järkytti sielua repivä uutinen. Valtava karkkikaappi tyhjeni!!! Symbiontit olivat syvästi pettyneet tähän, ja tilanne aiheutti suurta surua ja tuskaa. Suurimman epäonnen uutinen kuitenkin aiheutti Tirehtöörille. Miten hän pystyisi järjestämään Symbimaan kuuluisia juhlia ilman karkkeja!? Hädissään tirehtööri meni puhumaan Symbimaan jalolle ja viisaalle valtiattarelle ja hänen neuvostolleen.
"Miksi karkit yhtäkkiä loppuivat? Eikö niiden pitäisi jatkuvasti virrata Viruvuorelta?" Tirehtööri kysyi Valtiattarelta ja neuvostolta. Viisas Valtiatar vastasi: "Karkkivirta pysähtyi, kun hirmuinen lohikäärme valloitti Viruvuoren huipun ja varasti virran lähteen, karkkikiven. Hirmuinen lohikäärme kuuli tarinoita mahtavistajuhlistammejakateellisuutensaohjaamanapäätti tehdä niille lopun."
"Kirottu lisko on häädettävä Viruvuorelta ja karkkikivi onpalautettavapaikalleen!"Tirehtööritokaisivihaisesti. Valtiatar vastasi surullisesti: "Symbiontit ovat ystävällinen ja rauhallinen kansa, meidän keskuudessamme ei ole noitia, jotka pystyisivät taistelemaan lohikäärmettä vastaan. Emme voi muuta tehdä kuin hyväksyä tilanteen ja lopettaa meidän juhlamme."
Valtiattaren sanat järkyttivät Tirehtööriä syvästi mutta herättivät hänessä palavan päättäväisyyden.
"En voi antaa juhlien loppua! Minä itse kohtaan lohikäärmeen ja palautan karkkikiven!" Tirehtööri totesi murtumattomalla varmuudella. Valtiatar ja hänen neuvostonsa huolestuivat suurestiTirehtööristä, mutta ymmärsivät,etteiväthepystymuuttamaanhänenmieltään.
EnnenTirehtöörin lähtöä neuvoston arkkivelhoTalisius antoi hänelle voimakkaan taikasauvan ja toivotti onnea. SiitäalkoiTirehtöörinseikkailuViruvuorelle.Nousuoli vaativa ja vaarallinen, mutta Tirehtöörin palava päättäväisyys ei antanut hänen perääntyä ja auttoi häntä selviytymään vaaroista.
Juuri kun Tirehtööri pääsi vuoren huipulle, hänen päänsä yläpuolelle syöksyi hirmuinen lohikäärme. Tirehtööri horjahti ja oli tippua rinnettä alas. Viime hetkellä hän kuitenkin sai palautettua tasapainonsa ja uhkasi taikasauvallaan maahan laskeutunutta lohikäärmettä. Lohikäärme päästi korvia särkevän karjaisun vastaukseksi ja taistelu alkoi.Tirehtööri loi voimakkaita loitsuja ja lohikäärme sylki tulta. Heidän taistelunsa oli ankara ja vaikka urhea Tirehtööri olikin lohikäärmettä heikompi, hän teki kaikkensa selviytyäkseen voittajana. Mutta hänen yrityksensä ei kuitenkaan riittänyt.Vaikka lohikäärmeolikinottanuthuomattaviaosumiataistelun aikana, hänen suomunsa vahvistuivat Tirehtöörin loitsujen iskuista ja hänen sylkemästään tulesta tuli vain entistä voimakkaampi. Tirehtöörille ei enää jäänyt mitään lohikäärmettä vastaan toimivia loitsuja. Hän hyväksyi tulevan loppunsa sekä Symbimaan juhlattoman tulevaisuuden ja päätti vain antaa lohikäärmeen polttaa hänet poroksi.
Mutta kun Tirehtööri jäi paikoilleen odottamaan tätä hetkeä, jolloin lohikäärmeen sylkemä tuliaalto söisi hänet, tulen ja Tirehtöörin väliin muodostui mustakeltainentaikakilpi.SekäTirehtöörijalohikäärmehämmästyivät suuresti suojan ilmestymisestä. Hetken kuluttua taikakilpi muuttui isoksi pörröseksi kimalaiseksi.
”Voiko tämä olla oikeasti totta? Onko tämä Symbimaata suojaava Bombus spp., josta myyteissä puhutaan?”Tirehtööri ihmetteli toiveikkaasti. Hänen ihmettelynsä kuitenkin keskeytti Bombuksen yllättävä hyökkäys lohikäärmettä vastaan. Bombus alkoi kiihkeästi pyörimään lohikäärmeen ympärillä, mikä sai liskon pois tolaltaan. Pyörimisensä aikana Bombus lennätti valopistimiä lohikäärmettä päin. Pistimet upposivat syvälle lohikäärmeen suomujen alle ja heikensivät häntä huomattavasti. Tirehtööri viimein toipui hämmästyksestään ja ymmärsi, että hänen täytyy auttaa Bombusta kaikin mahdollisin keinoin voittamaan lohikäärme. Hän alkoi valmistelemaan voimakkainta loitsuaan, viimeistä ässää hihassaan.Tirehtööri ohjasi taikasauvansa lohikäärmettä päin ja viimeisillä voimillaan huusi loitsun nimen: ” !”. Loitsu osui suoraan lohikäärmeen rintaan, kohtaan, johon Bombuksen taikapistin teki aukon suomupeitteeseen. Lohikäärme päästi viimeisen karjaisun ja romahti maahaan. VoimatonTirehtööri seurasi perässä.
Bombus ryhtyi lentelemään hänen yläpuolellaan ja tiputteli kultaista mettä hänen haavojensa päälle. Mesi tuntui samaan aikaan tuoreen kylmältä ja mukavan lämpimältä haavojen päällä. Mesi paransi Tirehtöörin haavat, ja mukava tuntemus palautti hänen voimansa. Kun Tirehtööri oli nousemassa seisomaan, Bombus
lensi pölyksi muuttuvan lohikäärmeen luokse ja nosti sen mahasta karkkikiven ja vei sen Tirehtöörin luokse. Tirehtööri kiitti Bombusta suuresti sekä silitti hänen pörröistä selkäänsä.
Bombustotesiviisasti:”Bzzzzzzzzzz,”lensiyhdenkerran Tirehtöörin ympäri ja lensi pois. Tirehtööri asetti karkkikiven paikalleen ja karkkivirta alkoi virtaamaan jälleen. Hän hyppäsi virtaan ja se vei hänet alas. Siellä virran palautumista ihmettelemään tulleet symbiontit sekä heidän Valtiattarensa ilahtuivat nähdessään Tirehtöörinelossajahyvinvoivana.ValtiatarkiittiTirehtööriä syvästi Symbimaan tulevaisuuden pelastaneesta sankarillisesta vedostaan ja antoi hänelle kunniamerkin, viherkeltaisen nauhan. Hänen käskystään samana päivänä järjestettiin juhlat Tirehtöörin kunniaksi. Nämä juhlat olivat vasta alku Symbimaan palautuneille juhlille.
* Halukkaat voivat kuvitella sanan ”veleho” tilalle sanan ”Tirehtööri”. .
