Symbiontti 3/2023

3/2023

59. vuosikerta

Päätoimittaja

Suvi Leskinen suvi.leskinen@helsinki.fi

Toimitussihteeri

Oona Kurola oona.kurola@helsinki.fi

Muut tekijät

Tiina Komi, Essi Kumpumäki, Albert Lenkiewicz, Suvi Leskinen, Otto Litkey, Terhi Noponen, Roope Nykänen, Viktoria Pälvi, Miriam Ronkainen, Henriikka Rossi, Lilia Sirén

Ulkoasu ja taitto

Antti Kotilainen, Essi Kumpumäki, Oona Kurola, Suvi Leskinen, Terhi Noponen, Viktoria Pälvi, Miriam Ronkainen, Veikko Somerpuro, Linnea Wartiovaara

Kansi

Oona Kurola

Logo

Anni Virolainen

Paino

Helsinki Bofori Oy, Helsinki

Painos 80 kpl

3 4 5 6 8 10 14

Sisällysluettelo

Pääkirjoitus

Menneet ja tulevat tapahtumat

Pj-palsta

Tipupalsta

Symbioosi ja Myy Me emme

vaikene -mielenosoituksessa

Haussa fur-ever home

Kulinaristin palsta

Loimusta apua kiperissä tilanteissa

Tarvitseeko metsään huutaa, että se vastaa?

Sienistä musiikkia

Tarotskooppi

Puuhanurkka

Äänenavaus Viikkispeksin tyyliin

Repäisyt

ISSN-L 1458-4115

Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea.

Symbioosi ry

PL 65 (Viikinkaari 1)

00014 Helsingin yliopisto

Luonnon ääni

Teksti: Suvi Leskinen – Kuva: Antti

Kotilainen

Varhain aamulla taisi sataa jonkin verran, sillä heti suon reunalla vastassa on suuri lammikko. Harmaat pilvet vellovat vielä taivaalla ja ilmassa on sateenjälkeinen tuoksu. Hypin mättäältä toiselle, vesi on kerääntynyt matalampiin rimpiin laikuiksi sinne tänne. Keltaiset tupasluikat ja sarat värjäävät maiseman syksyn sävyihin. Muhkean rahkasammalmaton tähdet tuikkivat rusehtavana, viininpunaisena ja kirkkaanvihreänä. Karpalo suikertaa kauniina helminauhana, mutta marjat eivät ole aivan vielä kypsiä. Kulkeminen on tahmaista ja askelia täytyy kuulostella, jottei vain uppoaisi suonsilmään. Pehmeään turpeeseen astuessa vesi pulputtaa jostain suon uumenista, nykäisen litisevän saappaan irti takertuvasta otteesta. Suon toisella puolella kajahtaa talven tuloa enteilevä kurjen huuto.

Luontoa voi havainnoida kaikilla aisteilla. On nähtävää, kuultavaa, tunnusteltavaa, haisteltavaa ja maisteltavaa. Biologina olen päässyt samoilemaan milloin missäkin, ja jostain syystä vapaapäivänäkin tulee lähdettyä vetiselle suolle. Vaikka maastotyöskentely voi olla uuvuttavaa, tarjoaa se myös elämyksiä. Syvän mustien korppien höpötys on sympaattista kuunneltavaa, metsän pehmeä pohjakerros tekee askeleesta kevyen ja kotimatkalla mökille on ihana napsia makeita mustikoita suoraan pensaasta.

METSÄKYLPY JA LUONNOSSA kulkeminen tunnetusti rauhoittaa mieltä ja edistää palautumista. Luonnon ihmeellisyys iskeytyy tajuntaan ihan vain istumalla hiljaa paikoillaan ja katselemalla ympärille. Kun vanhassa metsässä malttaa hetkeksi pysähtyä, voi kuulla sen korvia huumaavan hiljaisuuden. Välillä tuulenvire vavisuttaa haavan lehtiä, ja jossain käpytikka nakuttelee puunrunkoa. Silloin tunnen itseni pieneksi; metsä on valtava ekosysteemi monimutkaisine ketjuineen ja verkkoineen, pärjännyt satoja tai tuhansiakin vuosia vallan mainiosti ilman ihmistä. Minä olen täällä vain vieraana ja ohikulkijana, lyhyen hetken tässä äärettömässä universumissa.

Luonto ei pidä itsestään kovaa mekkalaa, joten meidän luonnontieteilijöiden tehtävänä on toimia sen äänenä. Kaikessa hiljaisuudessa luonto kuhisee niin suurta kuin mikroskooppisen pientäkin elämää, maanpinnan molemmin puolin. Miten kukaan voisi tietää mitä sieltä löytyy, ellei joku ensin tutkisi ja kuuntelisi? Mitä kaikkia salaisuuksia on vielä selvittämättä? Entä mitä olemme jo kadottaneet?

SUON KIERTÄMISEN jälkeen alkaa ripottelemaan. Se ei enää tässä vaiheessa haittaa, sillä sukatkin kastuivat jo kauan sitten. Henkäisen kirpeää alkusyksyn ilmaa ja tarvon takaisin suon ylitse. Kurjet lähtevät lentoon, nokka kohti etelää.

Menneet ja tulevat tapahtumat

Koonnut: Toimitus

Menneet

14.-16.7. Lammin niittotalkoot

Hikistä, mutta palkitsevaa niittämistä, jonka ansiosta Lammin niitty on parempi kuin koskaan. Lisäksi hankkiuduttiin eroon viheliäistä vieraslajeista.

26.8. Pre-orientaatio Suomenlinnassa28.8.-1.9. Orientaatioviikko

Taas uusia opiskelijoita bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa, jee!

8.-9.9. Kolmen kunnan ralli

Lintujen perässä rallattiin Kärkölän, Hausjärven ja Hollolan alueella. Kokonaislajimäärä oli 110 ja voittajajoukkueen saldo oli 93.

12.9. Kertsibileet

Kertsillä juhlittiin ”vielä on kesää jäljellä” -teemalla. Mokkapalat maistuivat ja tanssilattialla tunnelma oli mitä parhain.

17.9. Symbioosin sieniretki

Sienisyksy on parhaimmillaan, joten symbiontit lähtivät sienestämään Kuusijärvelle.

19.9. Lukupiirin tapaaminen

Tällä kertaa keskustelua Anni Kytömäen kirjasta Kultarinta.

22.9. BD-pelit

Biodiversiteettipeleissä tiedekunnan fuksit toivotettiin tervetulleiksi kampukselle perinteisin menoin ja hassunhauskoja tehtäviä ratkoen.

28.9. Fuksiseikkailu (HYY)

Hieman suuremman kaavan fuksiaiset kaikille yliopiston uusille opiskelijoille!

Tulevat

6.10. Symbioosi x Helix fuksisitsit

14.9. Halias excu

20-21.10 Fuksien kenttäasemavierailu

25.10. Kirjailijavierailu: Anni Kytömäki

7.11. Symbioosin syyskokous

24.11. Kaamossitsit kertsillä

30.11.-1.12. Luonnontieteilijöiden jouluristeily

1.1.-13.1. Kilppari excu

Syksy yllätti puheenjohtajan

Teksti ja kuvat: Terhi Noponen

Hei rakkaat symbiontit! Tässä teille nopeat terveiset kesän jälkeen. <3

On ollut ihanaa, että syksyn opinnot alkoivat taas ja on päässyt tapaamaan uusia opiskelijoita ja palaamaan kampukselle. Meillä on ollut heti alkuun todella tapahtumarikasta ja on ollut ihanaa osallistua Symbioosin tapahtumiin taas. Odotankin innolla myös tulevia tapahtumia!

Kuitenkin toisaalta kaiken maailman palautuspäivät ja stressi aiheuttavat itsellekin päänvaivaa jo tässä vaiheessa syksyä. Tuntuu siltä, ettei joka paikkaan pysty repeämään. Tämänkin palstan kirjoitan myöhässä…

Onneksi on kuitenkin huikea sienivuosi ja itse olen yrittänyt päästä aina kuin mahdollista metsään. Toivottavasti tekin olette päässeet nauttimaan syksyisestä luon-

nosta. Yritän itse kiireen keskellä aina kuitenkin nauttia arjen pienistä asioista, kuten harrastuksista ja ulkona olemisesta. Kun ajattelee asiaa lehden teeman mukaisesti, niinkin pieni asia kuten tuulen ujelluksen tai lintujen kuuntelu on aika ihanaa, jos pysähtyy hetkeksi.

Haluaisin muistuttaa nyt kaikkia siitä, että vaikka onkin paljon kivoja juttuja, niin muistakaa kuunnella myös omaa kehonne ääntä. Miettikää mikä on itselle tärkeää ja mikä on oma jaksamisen taso. Ei ole kenenkään etu, että opiskelijat palavat loppuun heti syksyn alkumetreillä. Autetaan toinen toisiamme ja pidetään ihana syksy ja loppuvuosi. <3

Pj Terhi

Leiditkin laulaa!

Teksti: Roope Nykänen – Kuvat: Linnea Wartiovaara

Keväinen kangas raikaa, kun hormonihuppelissa keikaroivat lintukoiraat ottavat mittaa toisistaan. Liverrys on samanaikaisesti sekä houkutteleva sulosointu vastakkaiselle sukupuolelle (tai miksei myös samalle, onhan linnuilla todettu homoseksuaalisuutta) että raaka uhkaus kilpakosijoille. Koviten ja kauneiten laulava saa sukusolunsa kiertoon ja loistava laulutaito siirtyy geenicocktailin ja vanhempien oppien välityksellä tulevaisuuden siimeksiin (mitä nyt metsäteollisuuden toimien jälkeen enää on jäljelle). Tämä tuttu mantra linnunlaulun evolutiivisesta perustasta on kuitenkin vajaa, sillä se on sokea eräälle seikalle: myös naaraslinnut hoilaavat.

Tutkimuksissa on huomattu, että laulavia naaraita esiintyy 64 prosentilla kaikista tutkituista laululintulajeista. Naaraiden laululla on samoja funktioita kuin koirailla: laulu auttaa pitämään tunkeilijat poissa omalta reviiriltä, ylläpitää sosiaalisia siteitä ja toimii osoituksena uljaasta kelpoisuudesta.

Naaraiden lauluaktiivisuudessa on kuitenkin havaittu maantieteellisiä eroja, sillä laulavia naaraita löytyy suhteessa enemmän tropiikin lintulajeista verrattuna lauhkean vyöhykkeen siivekkäisiin. Ilmiötä perustellaan muuttamisella: muuttavat lintunaaraat ovat laulamatta, jolloin energiaa säästyy muuttoon varustautumiseen ja lisääntymiseen. Tropiikin paikkalinnut, joiden ei tarvitse koetella aerobisia lihassolujaan samalla intensiteetillä, voivat tuhlata energiaansa luritteluun ja näin ollen varjella omaa reviiriään tiukemmin. Tieto leveysasteiden eroista ravisuttaa käsitystämme lintujen evoluutiosta: taitava laulu ei olekaan koiraille kehittynyt piirre vaan alkujaan kaikkien lintujen jakama ominaisuus, joka on myöhemmin haalistunut pois osalta naaraista.

Vaikka naaraiden laulu on yleisempää tropiikissa, löytyy paljon raikaavia naaraita myös kravun kääntöpiirin pimeältä puolelta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa esiintyy ainakin 150 laululintulajia, joissa naaraat laulavat. Suomessa tällaisia lajeja ovat esimerkiksi sinirinta (Luscinia svecica), kiuru (Alauda arvensis) ja taviokuurna (Pinicola enucleator).

Miksi naaraiden laulusta ei sitten puhuta? Ilmiöön vaikuttaa epäilemättä koiraiden lauluaktiivisuus: laulua on helppo pitää koiraiden piirteenä, koska ne laulavat yleisesti enemmän kuin naaraat. Länsimaiden harjoittamassa ornitologisessa tutkimuksessa myös painottuvat paikalliset lintulajit, joissa esiintyy enemmän naaraiden laulamattomuutta verrattuna tropiikin lajistoon. Laulamisen yleisyys ei kuitenkaan suoraan korreloi evolutiivisen merkityksen kanssa. Eräässä tutkimuksessa muun muassa huomattiin, että haarapääskyjen (Hirundo rustica) laulun piirteet, jotka vaikuttivat enemmän naaraiden kuin koiraiden kelpoisuuteen, määrittivät laajemmin sukupuolten välisiä eroja (Wilkins, M. et al 2020).

Naaraslintujen laulujen tutkimattomuus linkittyy myös tutkijoiden homogeenisyyteen. XY kromosomit ovat hallinneet luonnontieteellistä tutkimusta, mikä heijastuu myös tutkimuskohteisiin: on nimittäin huomattu, että 68 % ensimmäisistä kirjoittajista artikkeleissa, jotka käsittelevät naaraslintujen laulua, ovat naisia. Kaikista linnunlaulua tutkivista on naisia kuitenkin vain 44 % (Haines, C. et al 2020). Näyttääkin siltä, että monimuotoisuuden tarkkanäköinen tutkiminen vaatii itseään, eli monimuotoisuutta.

Koska naaraiden laulua on laiminlyöty tutkimuksessa, on naaraiden liverrystä vaikeampi löytää myös äänikokoelmista. Tämä heikentää lintukartoitusten toimintakykyä: kun tietoa naaraiden erilaisesta laulusta ei ole saatavilla, ei lintujen sukupuolta pystytä maastossa määrittämään lajeista, joissa naaraat ja koiraat näyttävät

Naaras sinirinnoilla on tapana laulaa.

samalta. Sukupuolisidonnaisten laulujen ymmärtäminen voi edistää myös muuta lintutieteellistä tutkimusta. Esimerkiksi haarapääskynaaraat laulavat rajoitetun ajan juuri ennen pesintää (Wilkins, M. et al 2020). Näin havainnot laulavista naaras haarapääskyistä antavat samalla tarkkaa tietoa pesinnän fenologiasta.

Vääristynyt ajatusmalli, että vain koiraslinnut laulavat, vahvistaa myös itse itseään. Koska laulava lintu oletetaan suoriltaan koiraaksi, määritetään sukupuoli ilman epäilyksiä. Tämä näkyy linnunlaulujen tietokannoissa: monien monomorfisten lajien, kuten punarinnan (Erithacus rubecula), kohdalla laulavan linnun sukupuoli on määritetty merkittävästi useammin koiraaksi kuin naaraaksi, vaikka ulkonäön perusteella sukupuolta ei pysty suoraan todeta (Odom, K. & Benedict, L. 2018). Sama trendi näkyy jopa viirupääsirkkulin (Peucaea ruficauda) äänitteissä, vaikka lajin naaraiden on huomattu laulavan koiraita enemmän.

Viime vuosina ongelmaan naaraslintujen laiminlyönnistä on pyritty puuttumaan. Naaraslintujen lauluun erikoistuneet tutkijat ovat esimerkiksi perustaneet verkkosivun (femalebirdsong.org), johon kerätään äänitteitä ainoastaan naaraslintujen lurittelusta. Tietokannan kerryttämiseen voi myös itse osallistua lähettämällä oman äänitteensä naaraslinnun laulannasta.

Symbiontti pyrkii myös taklaamaan sukupuolten epätasa-arvoa ornitologiassa esittelemällä jutun päätteeksi kaikki Suomen varpuslintulajit, joissa tiedetään myös naaraiden laulavan. Lista ei ole absoluuttinen, eikä sitä voi lukea toiseen suuntaan. Viiksitimalin puuttuminen listasta ei siis automaattisesti merkitse, etteivätkö naarastimalit tuuttailisi menemään.

Lähteet

Garamszeki, L., Pavlova, D., Eens, M. & Møller, A. (2007). The evolution of song in female birds in Europe, Behavioral Ecology, 18 (1), p. 86-96.

Haines, C., Rose, E., Odom, K. & Omland, K. (2020). The role of diversity in science: a case study of women advancing female birdsong research, Animal Behaviour, 168, p. 19-24.

Odom, K. & Benedict, L. (2018). A call to document female bird songs: Applications for diverse fields, The Auk: Ornithological Advances.

Wilkins, M., Odom, K., Benedict, L. & Safran, R. (2020). Analysis of female song provides insight into the evolution of sex differences in a widely studied songbird, Animal Behaviour, 168, p. 69-82.

Kerttuset (Acrocephalus)

Käpylinnut (Loxia)

Pääskyt (Hirundinidae)

Harakka (Pica pica)

Hemppo (Linaria cannabina)

Hippiäinen (Regulus regulus)

Hömötiainen (Poecile montanus)

Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides)

Isolepinkäinen (Lanius excubitor)

Kangaskiuru (Lullua arborea)

Keltahemppo (Serinus serinus)

Keltasirkku (Emberiza citronella)

Kirjokerttu (Sylvia nisoria)

Kiuru (Alauda arvensis)

Kivitasku (Oenanthe oenanthe)

Koskikara (Cinclus cinclus)

Kottarainen (Sturnus vulgaris)

Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus)

Kultarinta (Hippolais icterina)

Kuusitiainen (Periperus ater)

Lehtokerttu (Sylvia borin)

Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus)

Mustaleppälintu (Phoenicurus ochruros)

Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla)

Mustarastas (Turdus merula)

Naakka (Coloeus monedula)

Nokkavarpunen (Coccothraustes coccothraustes)

Närhi (Garrulus glandarius)

Pajulintu (Phylloscopus trochilus)

Peippo (Fringilla coelebs)

Pensassirkkalintu (Locustella naevia)

Peukaloinen (Troglodytes troglodytes)

Pohjansirkku (Emberiza rustica)

Punarinta (Erithacus rubecula)

Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula)

Punavarpunen (Carpodagus erythrinus)

Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus)

Rautiainen (Prunella modularis)

Ruokosirkkalintu (Locustella luscinioides)

Satakieli (Luscinia luscinia)

Sinirinta (Luscinia svecica)

Sinitiainen (Cyanistes caeruleus)

Talitiainen (Parus major)

Taviokuurna (Pinicola enucleator)

Tikli (Carduelis carduelis)

Tilhi (Bombycilla garrulus)

Tiltaltti (Phylloscopus collybita)

Tunturikiuru (Eremorphila alpestris)

Varpunen (Passer domesticus)

Viherpeippo (Chloris chloris)

Vihervarpunen (Spinus spinus)

Laulavia punarintoja määritetään enemmän koiraiksi kuin naaraiksi, vaikka sukupuolet näyttävät samalta.

Symbioosi ja Myy Me emme vaikene -mielenosoituksessa

Teksti ja kuvat: Miriam Ronkainen

Sunnuntaina 3.9. järjestettiin Me emme vaikene -mielenosoitus Helsingissä, jossa vaadittiin perus- ja ihmisoikeuksien turvaamista Suomessa, sekä hallitukselta antirasistista ja oikeudenmukaista politiikkaa. Marssille Senaatintorilta Töölön tapahtumatorille kerääntyi jopa 11 000 osallistujaa, mikä teki siitä suurimman kesän ja syksyn lukuisista rasismin- ja hallituksenvastaisista mielenosoituksista.

Mielenilmauksia ovat saaneet aikaan perussuomalaisten kansanedustajien kesän aikana julkisuuteen nousseet äärioikeistokytkökset ja rasistinen kielenkäyttö, kuten PS:n puheenjohtajan Riikka Purran rasistiset blogikirjoitukset (Mykkänen 2023). Anteeksipyynnöistä ja rasisminvastaisista lausunnoista huolimatta hallitus ei ole ryhtynyt riittäviin toimiin vähemmistöjen oikeuksien turvaamiseksi, eikä esimerkiksi sanaa rasismi mainita hallitusohjelmassa kertaakaan. Muun muassa Ihmisoikeusliitto kritisoi hallitusta kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia valvovien komiteoiden suositusten sivuuttamisesta tiedonannossaan (Ihmisoikeusliitto 2023). Amnesty Suomen ihmisoikeustyön johtajan Niina Laajapuron mukaan taas ”hallitusohjelmasta paistaa läpi ihmisoikeusymmärryksen puute” (Laajapuro 2023).

Symbioosin ja Myyn yhteislähtöön osallistui 13 opiskelijaa. Moni oli kuullut mielenosoituksesta sekä ystäviltä että sosiaalisesta mediasta. Osallistujat olivat yksimielisiä mielenosoituksen tärkeydestä. ”Olen täällä, koska yksinkertaisesti Suomessa ei voida suvaita rasismia ja fasismia, eikä varsinkaan hallituksessa”, kertoi Anni Tiensuu Töölönlahdella. Myyn yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen vastaavan Mikko Hakalan mielestä on tärkeää luoda suurena massana painetta hallituksen suuntaan. ”Vaikka julkisessa keskustelussa olleet kohut perustuvat menneeseen aikaan, niin on tärkeää, että

näytämme päättäjille, että enää ei ole varaa lipsahduksille.”

Mielenosoituksen nimi, Me emme vaikene, viittaa rasismista puhumisen tärkeyteen ja hiljaisuuden rikkomiseen. Symbioosin tirehtööri Savi Wartiovaara korosti näkyvän liittolaisuuden merkitystä. ”Mielestäni valkoihoisten ihmisten pitää olla pitämässä ääntä, jotta saadaan rasistit ulos hallituksesta, sekä yleisesti taistelussa rasismia vastaan.”

Mielenosoituksessa kuultiin lukuisia puheita ja ohjelmanumeroita. Töölönlahden tapahtumatorilla esiintyi monia tunnettuja artisteja, kuten Vesta, Paleface ja Kuumaa. Vaikuttavimpiin ohjelmanumeroihin kuului näyttelijä ja aktivisti Laura Eklund Nhagan puhe mielenosoituksen alkupuolella Senaatintorilla. Puheessa hän kertoi jo lapsena kohtaamastaan rasismista ja toivoi tulevaisuuden Suomea, jossa yhdenkään lapsen ei tarvitsisi pelätä ihonvärinsä takia. Puheensa loppusanat Eklund Nhaga suuntasi kaikille Suomen vähemmistöille lainaten V. A. Koskenniemen kirjoittamia Finlandiahymnin sanoja: ”Ja ettet taipunut sa sorron alle, on aamus alkanut.” Puhe sai useamman minuutin raikuvat aplodit Senaatintorin yleisöltä.

Ainejärjestö on monelle opiskelijalle läheisin järjestö, ystäväpiiri ja yhteisö yliopistolla, jonka tehtävä tapahtumien ja huvin järjestämisen ohella on valvoa opiskelijoiden oikeuksia. Yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden edistäminen ja ajankohtaiset poliittiset kannanotot ovat olennainen osa tätä tehtävää. Kuten mielenosoituksen sivuillakin todetaan: ”Hyvien ihmisten hiljaisuus tarjoaa rasismin ja fasismin kasvulle otollisen maaperän.” Hiljaisena ja ”epäpoliittisena” pitäytyvä ainejärjestö tulee valvoneeksi vain etuoikeutetuimpien opiskelijoidensa oikeuksia.

Lähteet

kieltä Halla-ahon vieraskirjassa viljellyt ”riikka” näyttää olevan Riikka Purra – ”Olen ilmaissut itseäni tavoilla, joita en nykyään hyväksyisi”. HS Politiikka 10.7.2023. Luettu 25.9.2023. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009709571.html

Mykkänen, P., Lehtinen, D., Paananen, V. 2023.

Ihmisoikeusliitto. 2023. Ihmisoikeusliiton kommentti hallituksen tiedonantoon: Hallituksen tiedonanto ei sisällä riittäviä toimia rasismin kitkemiseksi. 1.9.2023. Luettu 25.9.2023. https://ihmisoikeusliitto.fi/hallituksen-tiedonanto-ei-sisalla-riittavia-toimia-rasismin-kitkemiseksi/

Laajapuro, Niina. 2023. Amnesty: Hallitusohjelma ihmisoikeuksien näkökulmasta heikko ja ristiriitainen. Amnestyn blogi 21.6.2023. Luettu 25.9.2023. https:// www.amnesty.fi/amnesty-hallitusohjelma-ihmisoikeuksien-nakokulmasta-heikko-ja-ristiriitainen/

Rasistista

↑ HYY osoitti tukensa mielenosoitukselle lakanalla uudelta ylioppilastalolta.

↓ Yhteislähtöön osallistui 13 aktiivista symbionttia ja myypiötä.

↑ Järjestöjen liput liehuivat mielenosoituksessa.

Haussa fur-ever home

Teksti ja kuvat: Viktoria Pälvi

Oletko sinäkin nähnyt ulkona kissan kulkemassa yksinään säästä tai vuodenajasta riippumatta? Suomessa vallitsee kissakriisi; vuosittain hylätään noin 20 000 kissaa. Lähes puolet päätyvät löytöeläintaloihin, mutta vain joka viides pääsee takaisin omaan kotiinsa. Eläinsuojeluyhdistyksen kautta voi toimia vapaaehtoisesti sijaiskotina kotia etsiville kissoille. Työ on välillä haastavaa, mutta ehdottomasti palkitsevaa.

Eläinsuojeluyhdistys Rekku Rescue

Vuonna 2002 perustettu Rekku Rescue on eläinsuojeluyhdistys, joka toimii Suomessa ja Virossa. Yhdistys sijoittaa kissoja ja koiria uusiin koteihin ja pyrkii lisäämään tietoisuutta eläinten hyvästä hoidosta ja kohtelusta. Yhdistyksen kautta kotia etsivät eläimet asuvat sijaiskodeissa, joissa on kissa- tai koirakokemusta. Yhdistys vastaa kaikista hoitokuluista siihen asti, kunnes oma koti löytyy. Kaikki yhdistyksen eläimet luovutetaan madotettuina, leikattuina ja rokotettuina.

Eläinsuojelua ja yhdistyksiä työllistävät erityisesti kissapopulaatiot, jotka koostuvat villiintyneistä ja leikkaamattomista ulkona liikkuvista kissoista. Niiden lisäksi yhdistyksen kautta kulkee myös kodin vaihtajia. Muuttunut elämäntilanne, omistajan menehtyminen tai perheenjäsenelle puhjennut allergia voivat olla syitä, joiden vuoksi perheen kissalle lähdetään etsimään uutta kotia.

Toiminta sijaiskotina

Jotta voi toimia sijaiskotina, vaaditaan kissakokemusta, aikaa ja kärsivällisyyttä hoitaa tulokkaita sekä mieluusti ylimääräinen huone kissan eristämistä varten. Tällä suojellaan sijaiskodin omia lemmikkejä, sillä tulokkaalla saattaa olla tarttuvia tauteja. Sijaiskissaa ei tarvitse yhdistää omien lemmikkien kanssa, mutta se voi tukea kotikissan tapojen oppimista ja sosialisoitumista. Kissa asuu sijaiskodissa yleensä muutaman kuukauden tai jopa vuoden, aika riippuu hyvin pitkälti kissan terveydentilasta ja luonteesta.

Hoidettavia kissoja voi olla kerrallaan yksi, kaverukset tai jopa koko perhe, eli emo pentuineen. Niin sanotusti kissojen vaikeustasoa nostetaan sijaiskodin toiveiden ja kykyjen mukaan. Aluksi voi hoitaa helppoja kodinvaihtajia ja myöhemmin siirtyä hankalempiin populaatiokissoihin. Sijaiskissan vastaanottamisesta voi aina myös kieltäytyä, sillä tämä perustuu puhtaasti vapaaehtoisuuteen.

Kiltti Kirsikka, ensimmäinen hoitolainen.

Jokaisella hoitolaisella on yhdistyksessä nimettynä kissavaraaja, jonka puoleen voi kääntyä erilaisissa pulmissa. Kissavaraaja auttaa esimerkiksi eläinlääkärikäynnin varaamisessa ja kodin etsinnässä. Varaajalla voi olla useampi kissa siipiensä alla, ja muiden sijaiskotien tuki ja kuulumisten vaihtaminen on myös mahdollista.

Kun aletaan etsiä uutta kotia, kissasta kirjoitetaan esittelyteksti yhdistyksen sivuille. Esittelyssä kerrotaan kissan taustasta ja kuvataan luonne mahdollisimman tarkasti. Lisäksi esitetään toiveet uudesta kodista, kuten rauhallinen aikuiskoti vai lapsiperhe, ja voiko perheessä olla muita lemmikkejä. Hakemuksia tulee joskus paljon, ja ne käydään läpi yhdessä varaajan kanssa. Ehdokkaat haastatellaan puhelimitse, ja parhaiten soveltuva perhe pääsee halutessaan tutustumaan kissaan paikan päälle. Oikean kodin löydyttyä tehdään luovutussopimus ja uusi omistaja maksaa kulukorvauksen, ja sitten kissa voidaan hakea omaan kotiin.

Kokemuksia toiminnasta

Perheeseeni kuuluvat mies ja kaksi kissaa, Frodo ja Lumikki. Adoptoimme toisen kissamme Rekku Rescuen kautta vuonna 2019, mistä sijaiskotina toimiminen sai ensimmäisen kipinän. Tähän mennessä sijaiskissoja meillä on ollut yhdeksän. Meillä hommat lähtivät käyntiin keväällä 2021 muutettuamme kolmioon. Saimme siis asuntoon ylimääräisen huoneen, jolloin läksin hakemaan sijaiskodiksi nähtyäni haun käynnistyneen, ja pääsin haastattelusta läpi.

Aluksi murehdin, että pystynkö luopumaan kissoista, jotka ovat asuneet meillä kuin kotonaan pidemmän aikaa? Nähtävästi pystyn, mutta on se välillä vaikeaa! Yleensä luopumisen suru vaihtuu pelkäksi iloksi uuden perheen käymisen jälkeen, kun voin todeta, että heiltä tuo ’tättähäärä’ saa todella hyvän kodin. Monesti saan uusista kodeista sitten kivoja kuvatervehdyksiä ja kuulumisia.

Sijaiskissan adoptoimisesta omaksi puhutaan termillä ’foster failure’. Niin voi käydä, mutta se ei ole kovin toivottavaa, sillä yleensä tuolloin sijaiskoti jää remmistä pois. Itse olen harkinnut tätä usean sijaiskissan kohdalla, mutta on niin paljon muitakin apua tarvitsevia kissoja, joita haluan auttaa. Periaatteessa oma kissalukumme on tällä hetkellä täynnä, mutta never say never!

Tässä matkan varrella olen huomannut, että sijaiskotina toimiminen ei ole aina hauskaa ja auringonpaistetta. Omalle kohdalle on osunut hoitolaisen menehtyminen. Jeltsi oli juuri aloittanut oman kodin etsinnän, kunnes hänen kuntonsa romahti. Parissa päivässä olim-

me pikku kissan kanssa tilanteessa, ettei mitään ollut tehtävissä. Obduktioraportin saapumiseen asti mietin, olisiko jotain voitu vielä tehdä, mutta syynä oli FIP eli kissojen tarttuva vatsakalvontulehdus, johon ei ole parantavaa hoitoa.

Halusin Jeltsin jälkeen uuden kissan hoitoon mahdollisimman pian, jotta olisi syy siivota eristyshuone ja päästä tapahtuneesta vähän yli. Jeltsi ja seuraavat hoitolaiset olivat populaatiokissoja, jotka on pelastettu samasta pihapiiristä. Yhteensä tuosta samasta paikasta on haettu turvaan reippaasti yli 100 kissaa.

Kirsikka

Ensimmäinen sijaiskissa oli kodinvaihtaja ja noin 7-vuotias naaras, joka sai uudeksi nimekseen Kirsikka. Hän oli asunut sisällä koko ikänsä, joten sosiaaliset taidot ihmisten kanssa olivat kunnossa. Kirsikka pörräsi kovasti lähellä ja haki huomiota, eikä koskaan sihissyt tai läpsinyt kynnet ojossa. Kokeilin omien kissojemme kanssa, haluaisiko hän hengata muiden karvaisten kanssa. Kirsikka oli asunut ainoana kissana, joten rauhallisten tutustumisyritysten jälkeen hän ei halunnut kaveerata. Kirsikka vaikutti tyytyväiseltä näin, joten hän päätyi etsimään kotia ainoana kissana.

Suloinen Jeltsi.

Vieraskynä

Hehku

Seuraavana hoitolaisena meille tuli taloon hieman yli puolivuotias Hehku. Hän oli jo muutaman kuukauden ollut toisessa sijaiskodissa, ja oli vielä meilläkin pitkään todella ujo. Hehku asui meillä viitisen kuukautta.

Hehku oleskeli kissapuun koloissa tai kantokopassa ja luikki heti piiloon sohvalta, kun joku tuli käymään. Hehku suostui syömäänkin vasta, kun ketään ei ollut huoneessa. Yhteisiä leikkejä ei millään meinannut löytyä; öisin kuitenkin kuului, kun Hehku leikki itsekseen leluhiirillä ja palloilla. Aamulla lelut löytyivät vesikupista.

Käsi oli Hehkusta todella epäilyttävä, hän saattoi räppästä käpälällä tai näykkäistä, joskus taas saattoi haistella rauhallisesti tai sai jopa hieman koskea. Herkkuja hän ei ottanut kädestä eikä syönyt niitä, ennen kuin tarjoaja oli poistunut lähistöltä. Tätä jatkui ainakin kuukauden verran, joten turhautuminen meinasi välillä iskeä.

Lopulta tapahtui hieman edistymistä! Hehku alkoi tottua meihin ihmisiin, jotka jostain syystä aina vain palasivat uudestaan häiriköimään hänen omaa rauhaansa. Istuskelin yleensä ruoan laittamisen jälkeen jossain ruokakupin lähistöllä. Hehku kurkki sohvan takaa viitisen minuuttia, ja kun en edelleenkään lähtenyt pois, tuli hän viimein syömään!

Pikkuhiljaa löytyivät muutamat hyvät leikit ja pian Hehku oli jo innoissaan, kun häntä tultiin morjestamaan. Jokapäiväisiin rutiineihin kuului se, kun hän tuli puskemaan omalla pikku päällä otsaani! Emme saaneet täysin käpälän läpsyjä pois, mutta ne vähenivät selvästi. Hän myös oppi tykkäämään silityksistä ja purinaakin saatiin häneltä kuulla. Jokaisesta edistysaskeleesta tuli hieno fiilis. Mitä ujompi hoitolainen, sen paremmalta tuntuu nähdä toisen edistyminen!

Kissan luonteen mukaan edistytään tietyn verran, ja kissakoulun loput luokat saatetaan jättää opiskeltaviksi uuteen kotiin. Kokeilimme omien kissojemme kanssa, haluaisiko Hehku mahdollisesti uudessa kodissa olevan kaveria. Frodon kanssa ei lähtenyt juttu luistamaan, mutta Lumikin kanssa meni rauhallisemmin, joten aloimme etsimään kotiehdokkaista rauhallista ja kesyä tyttökissaa. Lopulta Hehku sitten muutti vanhemman naaraskissan kaveriksi, ja kotikuulumisten perusteella siellä on mennyt hyvin.

Kaneli, Chili ja Hassupallo

Kanelilla oli pennut Chili ja Hassupallo, kaikki kolme tulivat meille porukalla. Matolääkkeiden antaminen kaikille samanaikaisesti oli hieman haastavaa. Lääke annetaan ruoan mukana, joten pitää tsekata, että jokainen kissa syö omansa. Yksi lääke tuli vielä niskaan, Kaneli ja Chili olivat tässä hieman vaikeita, sillä he eivät pitäneet koskettamisesta ollenkaan. Hassupallo sai parisen viikkoa silmätippoja joka päivä viitisen kertaa. Hän oli hirmu reipas alusta asti ja se sujui hienosti!

Pennut muuttivat yhteiseen kotiin, ja emo Kaneli jäi meille vielä muutamaksi kuukaudeksi. Kaneli kaverustui kovasti meidän Frodon kanssa ja pääsi sitten omaan kotiin. Kaneli sai lopulta puolen vuoden sijaiskotipätkän jälkeen oman kodin.

► Frodo kaverustuu usein sijaiskissojen kanssa, unikaverina Kaneli.

► Kaneli-emo ja pennut Chili ja Hassupallo.

Pörröinen pölyhuiska Hehku.

Kulinaristin lemppari arkiruoka: hernekeitto!

Teksti: Pilvi Eronen

Vihdoin syksy ja opinnot ovat alkaneet ja on aika palata arkeen. Tässä eräs herkullinen arkiruoka, joka ei rasita opiskelijan lompakkoa (500 g kuivattuja herneitä maksaa n. 1 €). Jos kuitenkin elät sanonnan ”aika on rahaa” mukaisesti, on tällä keitolla hieman enemmän hintaa. Sillä sen valmistukseen kuluu muutama tunti ja valmistelut tulee aloittaa jo edellisenä iltana. Varaa siis keiton tekemiseen hyvin aikaa. Vaivannäkö kuitenkin palkitaan, sillä itsetehty hernekeitto on riittoisa ja maukas ruokaelämys. Ainakin joidenkin mielestä.

Tarvikkeet

• isohko kattila

• 1,2 l vettä

• 250 g kuivattuja herneitä

• 1,5 dl soijarouhetta

• sipuli

• kasvisliemikuutio

• suolaa

• meiramia, pippuria ja sinappia

• juureksia, jos semmoisesta tykkää (minä en)

Tee näin

1. Liuota herneitä 6 dl vettä yön yli.

2. Lisää loput vedestä ja aseta kattila liedelle. Kuumenna ja keitä hetki. Poista pinnalle muodostunut vaahto.

3. Lisää hienonnettu sipuli ja suola.

4. Keitä keittoa noin 1–1,5 tuntia.

5. Lisää soijarouhe ja mahdolliset juurekset. Keitä vielä puoli tuntia. Lisää vettä tarvittaessa.

6. Mausta meiramilla, pippurilla ja sinapilla oman maun mukaan.

7. Anna jäähtyä.

Muutama vinkki

• Keitto sopii myös pakastettavaksi, jos koko kattilallista ei jaksa syödä kerralla.

• Tarjoile keitto esim. sinapilla, juustosiivulla tai kuivatulla sipulilla koristeltuna.

• Hernekeiton kaveriksi sopii perinteisesti pannukakku!

• Hernekeitto saattaa aiheuttaa ilmavaivoja, joten se ei välttämättä sovi aivan jokaiseen tilaisuuteen (ensitreffit, vujut…)

Loimusta apua kiperissä tilanteissa

Teksti: Tiina Komi – Kuva: Veikko Somerpuro

Opiskelijat voivat saada Loimun edunvalvonnasta apua esimerkiksi työsopimusten tarkistamiseen. Yhteyttä kannattaa ottaa mieluummin jo siinä vaiheessa, kun ongelmia ei ole.

Loimu on olemassa jäseniään varten. Sieltä saa apua kiperissä, työhön liittyvissä tilanteissa.

Opiskelija voi ottaa Loimuun yhteyttä ennen työsopimuksen allekirjoittamista esimerkiksi harjoittelu- tai kesätyöpaikkaan mennessään. Työpaikan ei tarvitse olla omalta alalta, neuvoa voi kysyä aina.

Työehtosopimus eli tessi on ammattiliiton ja työantajapuolen välinen sopimus. Siinä sovitaan työsuhteen vähimmäisehdoista, kuten palkasta, vuosilomasta, sairausloman palkallisuudesta ja perhevapaista. Loimun neuvottelupalvelupäällikkö Maija Holma toivoo kaikkien alan opiskelijoiden liittyvän Loimuun, jottei tämä neuvottelujärjestelmä rapaudu.

Tarkistuta työsopimuksesi

Työsopimus on työntekijän ja työnantajan keskinäinen sopimus. Loimun edunvalvojat kiinnittävät sopimuksia tarkistaessaan huomiota esimerkiksi siihen, onko ehdoissa jotain poikkeavaa. Sopimusten tarkistaminen on yksi yleisimmistä jäsenten hyödyntämistä palveluista.

Harvalle on tuttua kaikki se, mitä työsopimuksella sovitaan. Holma kannustaa opiskelijoita ottamaan yhteyttä Loimuun matalalla kynnyksellä.

– Kiinnitämme huomiota esimerkiksi työntekopaikkaan sekä matka-ajan ja ylitöiden korvaamiseen. Työpaikkoja voi olla useita tai vain yksi. Työnantaja voi määritellä työntekopaikaksi kaikki yrityksen toimipisteet, jolloin työntekijä joutuu tekemään työmatkat omalla kustannuksellaan, vaikka työntekopaikka olisi toisella puolen Suomea.

Myös kilpailukieltosopimukset määritellään sopimuksissa usein turhan pitkiksi ja kattaviksi. Ne jäykistävät työmarkkinoita.

Määräaikaisuus ongelmana

Loimusta voi saada apua myös silloin, kun määräaikaista työsopimusta jatketaan yhä uudelleen. Periaatteessa kaikilla tulisi olla toistaiseksi voimassa oleva työsuhde. Määräaikainen työsuhde on poikkeus. Silti monessa paikassa ketjutetaan työsopimuksia perusteettomasti.

– Kun meihin otetaan tällaisessa asiassa yhteyttä, kerromme siitä luottamushenkilölle, joka voi neuvotella työnantajan kanssa siitä, onko määräaikaisuudelle perusteita. Jos tämä ei auta, voimme vaatia työnantajaa muuttamaan työsopimuksen toistaiseksi voimassa olevaksi. Oikeuteen meneminen on viimeinen vaihe, mutta harva työnantaja haluaa mennä sinne asti.

– Luottamushenkilöt ovat monessa tilanteessa apuna, mutta jos opiskelija ei kuulu Loimuun, hän ei kuulu myöskään luottamushenkilön palvelujen piiriin, muistuttaa Maija Holma.

Neuvottelupäällikkö Maija Holma.

Tarvitseeko metsään huutaa, että se vastaa?

Teksti: Albert Lenkiewicz

Ä

äni. Ääni. Tunnustele sanaa suussasi, tunnustele sitä miten se resonoi eri puolilla kehoasi. Eikö kyse olekin loisteliaan onomatopoeettisesta sanasta? Kokemukseni perusteella ihmislapsen ensimmäiset äännähdykset muistuttavat ä-kirjaimen sointia. Eikö myös juuri se lapsen itku, jonka äänensävyssä ja voimakkuudessa on jotain primitiivisen koskettavaa, pohjaudukin ä:hän? Vastasyntyneen odotetaan maailmaan tullessaan itkevän, parkuvan, huutavan, julistavan omaa olemassaoloaan.

Meillä jokaisella on oma äänemme, niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisestikin. Runolaulua (suomalaista tuhansia vuosia vanhaa kalevalaiseen runomittaan perustuvaa tekstin ja musiikin liittoa) ja ääni-improvisaatiota esittävä lauluyhtye, ääniteatteri Iki-Turso kirjoitti festivaaliesitteessään kauniisti, miten valtavan määrän erilaisia ääniä tuotamme syntymämme ja kuolemamme välissä. Itse olen toisinaan pohtinut, miten koko elämämme ajan olemme olemassa äänemme kautta ikään kuin kahtalaisesti – siten kuin kuulemme oman äänemme oman kallomme resonanssin ja kuuloelinten kautta, sekä siten kuin muut sen kuulevat. Tämän on varmasti moni meistä voinut todeta kuullessaan omaa ääntään tallennettuna.

Omasta äänestä puhutaan myös silloin kun on kyse itseilmaisusta ja luovasta työstä. Minulta on kysytty usein, olenko löytänyt oman ääneni säveltäjänä ja jos niin, millainen se on. Toiset taiteilijat tunnistaa heidän ”omasta äänestään”, tyylistään, toisten taiteilijuutta taas leimaa tyylien vaihtuminen. Jotkut löytävät oman äänensä nuorena, jotkut vanhempana, jotkut eivät koskaan.

Äänessä on siis jotain hyvin henkilökohtaista. Tästä kertoo myös se, miten sanaa ääni käytetään sanonnoissa, kuten ”omantunnon ääni” tai ”vähemmistön ääni”. Musiikissa lauluääni on instrumenteista herkin ja persoonallisin ja länsimaisenkin klassisen tai taidemusiikin historiallinen tausta on juuri ihmisäänessä, vokaalimu-

siikissa. Sellon soinnin kauneuden on sanottu perustuvan siihen, että se muistuttaa niin läheisesti lauluääntä. Olemme herkistyneet aistimaan sanojen lisäksi toistemme äänten vivahteita, joten ei mikään ihme, että tämä näkyy arjen kommunikaation lisäksi myös esteettisissä pyrkimyksissämme.

PÄIVÄN PROVOKAATIO: LUONTODOKUMENTIT ovat sietämättömiä. Tarkemmin sanottuna niiden äänellinen toteutus on totaalisesti pielessä. Minussa aiheuttaa syvää myötähäpeää se, miten savannin nisäkkäiden joukkovaelluksia kuvatessa taustalla soi mahtipontinen sinfoniaorkesterimusiikki ja jäätiköllä liukastelevia pingviinejä tahdittaa leikkisäksi ja hupaisaksi miellettävä kevyt äänimaisema. Useimmiten paras ratkaisu on etsiä kaukosäätimestä mute-nappula. Eläimiä kohtaan tunnettu empatia on upea asia silloin, kun se saa meidät kohtelemaan niitä paremmin ja kiinnostumaan niistä siten, että motivoidumme tutkimaan. Esteettinen luonnon inhimillistäminen taas voi vaikuttaa siihen, millaisia arvoja luonnossa havaitsemme ja mitä pidämme tärkeänä. Olen biologian opiskeluaikanani toisinaan pohtinut sitä, voisinko säveltäjänä tallentaa katoamisuhan alla olevien ekosysteemien äänimaailmaa. Miltä sademetsät ja korallit kuulostavat? Luonnossahan on harvoin jos koskaan absoluuttista hiljaisuutta. Säveltäjä John Cagen (1912–1992) kerrotaan suorastaan tuohtuneen, kun hänen pyrkimyksensä löytää absoluuttinen hiljaisuus johti hänet äänieristettyyn huoneeseen, jossa hänen oman verensä kohina ja muusikolle tyypillinen korvien soiminen pilasivat intention. Aitoa hiljaisuutta lieneekin juuri luonnossa koettava näennäisen tapahtumattomuuden, elämän huiman kuhinan sekä geofyysisten lainalaisuuksien säätelemän äänimaiseman sekoittuminen.

Luonnon äänet ja -ilmiöt ovat toki aina olleet säveltäjien inspiraation lähteenä. Meri ja veden liikkeet, tuuli, vuodenajat, valo, pimeys… Ja ehkä kaikkein il-

meisimpänä lintujen laulu. Omien teinivuosieni ja Sibelius-Akatemian sävellysopintoihin hakeutumisen ratkaisevin inspiraatio oli ranskalaisen Olivier Messiaenin (1908–1992) musiikkiin tutustuminen. Syvästi katolinen Messiaen sisällytti tuotantoonsa moninaisia vaikutteita niin intialaisesta musiikista, gregoriaanisesta kuorolaulusta kuin luonnonilmiöistäkin lintujen lauluun.

Messiaenin sävellyksissä lintujen merkitys kasvoi ajan myötä. Innokkaana ja tarkkakorvaisena harrastajaornitologina hän kiersi ympäri maailmaa merkitsemässä muistiin eri lintujen lauluja. Parikymmenminuuttinen avainteos Réveil des oiseaux (Lintujen herääminen) vuodelta 1953 kuvaa realistisesti vuorokauden aikana yhdessä paikassa kuultavien lintujen laulua pianosolistin ja orkesterin esittämänä. Messiaenin tapa käyttää linnunlaulua on hidastaa ja madaltaa sitä tarpeeksi, jotta se voidaan toteuttaa instrumentein. Hän myös lisää lintujen melodiakaarroksiin harmoniaa ja värittää niitä, ikään kuin ajaa ne värisuodattimen läpi, kuten olen joskus hänen metodejaan kuvannut. Kokoelmassaan Catalogue d’oiseaux (1956–1958) Messiaen kuvaa kussakin osassa paitsi yhtä tiettyä lintulajia, myös sen elinympäristöä musiikillisesti.

Niin ikään ranskalainen François-Bernard Mâche (1935–) on astunut askeleen Messiaenia pidemmälle sisällyttäen sävellyksiinsä taltioituja luonnon ääniä. Melanesia-sarjassa mm. linnunlaulua sekä puhuttua xhosakieltä sisältävä ääninauha on alkupään sävellyksissä osana esitystä, mutta viimeisessä osassa ääninauha on jo transkriptoitu täysin orkesterille. Paitsi ”naturalistisena” säveltäjänä, Mâche tunnetaan myös eläinmusikologian yhtenä pioneereista.

NÄIDEN KAHDEN SÄVELTÄJÄN taidetta esiteltyäni minulta voitaisiin hyvin kysyä, miksi olen käyttänyt aikaani heidän sävellystensä kuuntelemiseen sen sijaan, että olisin mennyt itse metsään nauttimaan lintujen laulusta ja meren äänistä sellaisinaan. Tarvitaanko luonnon ja minun välille jokin välikappale?

Oman muusikkouteni ja taiteilijuuteni pohjalta kuvaisin taidetta paitsi hedonistiseksi esteettiseksi nautiskeluksi – se meille myös suotakoon –, myös yritykseksi ymmärtää ympäröivää maailmaa ihmisyydestä käsin. Taide on tulkintaa siitä, miten asiat koemme, näemme,

kuulemme – yritys välittää oma yksityinen kokemus maailmasta estetiikan, ei informaation kautta, tunteineen ja muine sanattomine ulottuvuuksineen.

Ajatellaan maisemaa. Niin valokuvat, realistiset maisemamaalaukset kuin Monet´n impressionistiset, realismista etääntyneet kuvaukset voivat aiheuttaa meissä yhtä voimakkaita elämyksiä, vaikka ovatkin konkreettiselta vastaavudeltaan eri etäisyydellä kuvattavasta kohteesta. Niin näille kuvataiteen esimerkeille kuin Messiaenin ja Mâchen musiikillekin hahmotan yhteiseksi nimittäjäksi niiden suhtautumisen luontoon. Luonto on niiden lähtökohta, ne voivat olla olemassa vain, koska luonto on sellainen kuin se on. Maalareilla on ollut edessään valkoinen kangas ja säveltäjillä tyhjä nuottiviivasto ennen kuin luomistyö on lähtenyt käyntiin. Taiteilijoilla ei ole ollut pyrkimyksenä luonnon rekonstruointi, koska siinä ei ole järkeä: luonto on täydellinen sellaisenaan, taideteos ei koskaan pysty samaan.

OLEMME KOMMUNIKAATIOON PYRKIVINÄ ihmisinä kiinnostuneita toistemme äänestä ja ”äänestä”: siitä miten toinen näkee ja kokee maailman ja kuvaa kokemustaan ja näkemystään. Taide on parhaimpia keinoja ylittää kommunikaation kielelliset rajoitukset ja syväluodata ihmisyyden henkistä puolta. Taide voi herättää kokijan miettimään omaa suhdettaan vaikkapa luontoon, jopa kokemaan maailman eri tavalla sen sijaan, että pakkosyöttäisi ajatuksen siitä, että sinun kuuluu nauraa pingviinin liukastuessa. Entä jos liukastuminen onkin pingviinin näkökulmasta traagista, koska se altistaa sen vaaraan tulla miekkavalaan syömäksi? Parhaimmillaan taide herättää tällaisia kysymyksiä pikemmin kuin pyrkii vastaamaan niihin.

Luonnon moninaisuuden yhtenä ilmentymänä on sen äänimaiseman moninaisuus. Tässä kirjoituksessa esittämilläni pohdinnoilla haluan havahduttaa sinut, lukijani, ajattelemaan ääniä ympärilläsi ja ääntä sisälläsi. Miten kuuntelet muiden ihmisten ja ihmisperäisten äänten lisäksi muun luonnon ääniä ja äänettömyyttä? Miten pitkälti sinun vaikutelmasi luonnosta ja maailmasta rakentuu sen äänille? Onko niin, että asioiden muuttumisen ja puuttumisen huomaa vasta sitten kun niitä ei enää kuule, kun ne lakkaavat olemasta?

”Taide voi herättää kokijan miettimään omaa suhdettaan vaikkapa luontoon.

Sienistä musiikkia

Teksti: Suvi Leskinen

Tällä kertaa musapalstalla tutustutaan kasvien ja sienten salaiseen maailmaan. Nimittäin pienellä elektrodien virittelyllä taitelijat pystyvät antamaan äänen näille mainioille eliöille! Kasvit ja sienet tarjoavat mitä erikoisempia melodioita, jotka taipuvat meditaatiomusiikista teknoksi.

Tunnetusti kasveille kannattaa jutella, tosin tässä asetelmassa kasvit tuuppaavat jäämään vain kuuntelijan rooliin. Mutta mitä ne kertoisivat meille, jos löytäisimme yhteisen kielen? Vai olisiko niillä edes mitään kerrottavaa pönöttäessään päivät pitkät paikoillaan? No tietysti kasvien ja sienten maailmassa kuhisee vaikka kuinka!

Biotaide on nyt kovassa nousussa, ja syntetisaattorin eli syntikan kanssa näpertelevät taiteilijat ja muusikot ovat innostuneet lätkäisemään piuhat eläviin kasveihin ja sieniin. Kaikkien elävien eliöiden soluissa tapahtuu jonkin asteista sähköistä toimintaa, kuten vaikkapa solujen viestinnässä ja aineiden kuljetuksessa solukalvon lävitse. Signaalien aiheuttama jännitteen vaihtelu voidaan havaita aaltoina erityisillä elektrodeilla, ja tätä hyödynnetään esimerkiksi terveydenhuollossa sydänja aivosähkökäyrän otossa. Vastaavasti elektrodipiuha tai -lätkä voidaan kiinnittää myös kasveihin ja sieniin. Syntikka havaitsee kahden pisteen välisen jännitteen vaihtelun aaltoina ja muuttaa sen ääneksi! Jokainen ääni

syntyy juuri sillä hetkellä ja soundi on yhtä uniikki kuin kuunneltava eliö itse. Syntikan namikoita painellen ja väännellen voidaan lisätä erilaisia efektejä, jotta sähköisestä rätinästä saadaan tunnelmallista ambient-musiikkia. Luvassa on siis arvaamatonta ja hieman ufomaista melodiaa.

Jos sinulla ei ole omaa syntikkaa tai musikaalisuudelle suotuisia geenejä, mutta taskustasi löytyy kahisevaa, saman asian hoitaa Plantwave niminen laite. Patentoidulla taikatempulla pieni ja sateenkaaren väreissä hehkuva laite muuttaa viherkasvisi metabolian rauhoittavaksi meditaatiomusiikiksi. Laitteeseen kuuluvalla puhelinsovelluksella voi halutessaan vielä hienosäätää musiikkia oman maun mukaan.

Eri somealustoilta löytyy useampikin syntikan ja kasvien tai sienten kanssa askarteleva taiteilija, joista esittelen muutamia. Kasvipohjaisella musiikilla taiteilijat antavat äänen kasveille ja sienille samalla muistuttaen niidenkin olevan ihan eläviä olentoja. Ja onhan tämä melko kirjaimellinen tapa olla yhteydessä luontoon.

Modern Biology

Kanadalainen Tarun Nayar aikoinaan opiskeli biologiksi ja tänä päivänä hän jatkaa luonnon ilosanoman levittämistä musiikin keinoin. Kevyt ja kupliva soundi on ilahduttava ja tuo harhailevat ajatukset nyt ja tähän. Lapsuudessaan Nayar soitti klassista intialaista musiikkia, joka musiikissa kaikuu maadoittavana ja meditatiivisena vivahteena. Kasvien lisäksi Nayar käyttää apunaan sähkömagneettista säteilyä ja seismometrillä havaittavaa maan ‘huminaa’, joka syntyy aaltojen iskeytyessä mantereeseen. Nayar myös rakentaa itse syntikoita ja muita tarvitsemiaan laitteita. Esimerkiksi YouTubessa voi katsella videoita kasvien äänittämisestä.

Spotify YouTube

Kasvimusiikki ei kuitenkaan ole aivan uusi juttu, sillä englantilainen Mileece I’Anson on toiminut genren pioneerina jo viimeiset 20 vuotta! Nuorena I’Anson havahtui ihmistoiminnan tuhoisaan vaikutukseen luontoon, mikä vei opiskelemaan ympäristötieteitä. Myöhemmin hän opiskeli äänitaidetta ja on itse kehittänyt sekä ohjelmistoja että laitteita kasvien äänittämiseen.

I’Anson kuvailee äänitaidettaan esteettiseksi sonifikaatioksi. Hänen liikkuvassa installaatiossa matkailuauton sisällä on kukoistava puutarha, jossa vierailijoiden vuorovaikutus kasvien ja maaperän kanssa muuttaa äänimaisemaa reaaliajassa. Puhtaan pelkistetty soundi antaa tilan kasvien omille juttusille, ja välillä taustalla voi kuulla lintujen liverrystä ja herkkää laulua.

PlantWave

Kun PlantWave laite yhdistetään useampaan laitteeseen, saadaan aikaan viherkasvien harmoninen orkesteri. Noin puolen tunnin pituisissa kasvikonserteissa artisteina kuullaan tuttuja huonekasveja, kuten peikonlehti, anopinkieli ja köynnösvehka. Musiikin kuvaillaan sopivan esimerkiksi meditaatioon ja yölliseen luovuuteen (komppaan, kirjoitan tätä klo 2.00). Musiikin värähtelyllä uskotaan olevan parantavia vaikutuksia meditaation aikana, ja videolla kerrotaan 528 hertsin taajuuden avaavan sydänchakraa. Värähtelivät chakrat sitten tai ei, kasvikonsertin utuinen musiikki tuntuu vievän maagisen universumin syleilyyn.

MycoLyco

Yhdysvaltalainen Noah Kalos tekee kirjaimellisesti sienistä musiikkia. Kalos musisoi itse kasvattamiensa sienten kanssa, jotka jälkeenpäin yleensä päätyvät hänen lautaselleen. Musiikki on kokeilevaa ja soundissa kuuluu teknovibat ja bassobiitti. Sienistä lähtevä ääni muistuttaa vanhan sci-fi elokuvan piippailevaa laitetta, ja ufomaiset efektit aaltoilevat nopeasti. Kalos ei tyydy pelkästään kuuntelemaan sieniä, vaan provosoi niistä reaktioita esimerkiksi leikkaamalla itiöemää veitsellä, mikä ymmärrettävästi kuulostaa kovin stressaavalta. Välillä Kalos vaihtaa sienet kristalleihin, joista lähtee myös mielenkiintoisia ja napsahtelevia soundeja.

YouTube videot

Mileece

Spotify YouTube

Musapalsta

Tarotskooppi

Tarotkorttien ääniä kuunnellen... tai ainakin kirjoittajan omia kolinoita pääkopassa, saapuvat horoskoopit jälleen mystisine viesteineen!

Oinas 21.3.–19.4.

Täydellinen kärsivällisyys ja ymmärrys ovat osanasi. Olet kuin pehmeä taustahahmo ja lämmin tuuli, joka puskee eteenpäin niitä, joiden on eteenpäin mentävä.

Tarotskooppi

Kaksoset 21.5.–20.6.

Motivaation puutos, intohimot tiessään ja tie junnaa samalaisena paikallaan. Kenties tämänhetkiset vastuusi ja tehtäväsi eivät voisi nyt vähempää kiinnostaa?

Härkä 20.4.–20.5.

Menestystä ja juhlaa! Kovan homman antimista on parasta nauttia oikein olan takaa, kun niitä kerran on tarjolla ja harmonian kellot kalisevat. Pidä korvat tarkkana, etteivät bileet hajoa käsiin ennen aikojaan.

Teksti: Henriikka Rossi – Kuvitus: Oona Kurola

Leijona 23.7.–22.8.

Raskaan työn hedelmät ovat jo poimimisen arvoisia, milloin niihin on viisainta upottaa hampaansa? Kuiskiiko metsä toisenlaisesta vaihtoehdosta vai haluatko saada ansaitsemasi nyt ja välittömästi?

Rapu 21.6.–22.7.

Tuska, ahdinko ja suuret mullistukset ovat viimein päättyneet tai ne on onnistuneesti väistetty. Hengitä syvään ja huokaa helpotuksesta, taivas näyttää siniseltä ja ukkosen jyrinä kaikuu vain kaukaisuudessa.

Neitsyt 23.8.–22.9.

Tässä hetkessä on kaikki mistä voisit nyt nauttia. Sen sijaan, että iloitsisit upeasta musiikista ympärilläsi, et oikeastaan saa kiinni sävelestä ja mieli on kaukana harmaudessa.

Vaaka 23.9.–22.10.

Skorpioni 23.10.–21.11.

Missä tunteet, missä myötätunto ja rakkaus, kuulostat tyhjältä ja sieluttomalta. Kaikki oleellinen on vuodettu tyhjiin jossakin toisaalla, eikä mikään ole tullut tilalle täyttämään tyhjiötä.

Halvat lapsekkaat huvit ja viattomat ajatukset, ne jalot spontaanit ja kaikkeudessaan hyvät. Ei sitä jatkuvasti kannata aikuisten tylsiä murheita kuunnella, uppoudu vaihteeksi kaikkein yksinkertaisimpiin ja syvimmältä kumpuaviin ajatuksiin. Tarotskooppi

Jousimies 22.11.–21.12.

Antelias, jalomielinen ja reilu energia lämmittävät sielua oikein toden teolla. Tukesi on korvaamaton, vaikka sitä ei kukaan ääneen viitsisikään sanoa.

Kauris 22.12.–19.1.

Nyt ollaan kunnolla jumissa jääräpäisyydessä. Joku on sinua vastaan, eikä kumpikaan teistä ole valmis perääntymään aikeistaan. Jossain vaiheessa jonkun on taivuttava.

Kalat 19.2.–20.3.

Konflikti jota kenties pelkäsit, ei ollutkaan sitä mitä ajattelit. Yllättävää ehkä, mutta ei se maailma ole oikeasti sinua vastaan tässäkään asiassa.

Vesimies 20.1.–18.2.

Oikeus soittaa harmonian, tasapainon, vastuun ja järkevän päätöksenteon puolesta. Tuo sointu kumisee mustana, kohtuus ja puhdas logiikka eivät kohtaa täällä.

Puuhanurkka

Laatinut: Essi Kumpumäki

SANAHAKU BAKTEERISUVUISTA

Sanat voivat olla pystysuoraan, vaakasuoraan tai vinottain sekä etu- tai takaperin.

Actinomyces

Agrobacterium

Asanoa

Biostraticola

Brucella

Buttiauxella

Caulobacter

Cedecea

Citrobacter

Clostridium

Corynebacterium

Cronobacter

Embleya

Enterobacter

Enterococcus

Escherichia

Frankia

Klebsiella

Lactobacillus

Legionella

Listeria

Longispora

Mycobacterium

Mycoplasma

Neisseria

Pasteurella

Phytobacter

Pluralibacter

Propionibacterium

Proteus

Pseudomonas

Raoultella

Rhizobium

Salinispora

Salmonella

Shimwellia

Staphylococcus

Streptococcus

Vibrio

Yersinia

Äänenavaus Viikkispeksin tyyliin

Teksti: Lilia Sirén

Viikkispeksin lauluvastaava tarjoaa lukijoille vinkit äänenavaukseen! Äänenavausta

kannattaa kokeilla vaikka ennen esitelmän pitämistä tai luennointia.

Tässäpä pieni alkulämppä laulamiseen, esiintymisiin ja muihin vähän jänniin tilanteisiin!

1. Aloitetaan lämmittelemällä vähän keskivartaloa. Kumarra eteenpäin ja kurkota kohti varpaita. Kierrä ylävartaloa ja kurota vasen käsi kohti kattoa. Käännä myös katse kohti kattoa. Laske vasen käsi varpaita kohti ja kurota nyt oikea käsi kohti kattoa. Toista niin monesti kuin tahdot.

2. Juurruta jalat maahan ja hae siitä tukea ja voimaa. Nosta kädet ylös ja levitä ne sivuille kuin halaisit suurta palloa. Laske hartiat alas, avaa rintakehää ja kannattele ”palloa” hetki ja tunne vahvat selän lihakset.

3. Laulaminen ja puhuminen on kehon alueiden jännittymistä ja rentoutumista tietyllä tavalla. Yritetään seuraavaksi saada leuka, kieli ja posket rennoiksi, mutta pidetään edelleen aikaisemmin mainittu jalkojen juurrutus ja pallon kannattelu mielessä.

4. Päästä leuka putoamaan alas ja kieli roikkumaan. Ravistaa päätä hellästi. Aloita z äänteen tekeminen mukavalta korkeudelta rennosti. Älä puske ilmaa, vaan käytä samaa äänenvoimakkuutta kuin puhuessa. Voit liukua äänellä ylös ja alas ja jäädä pyörimään johonkin korkeudelle, joka tuntuu mukavalta. Kokeile, miten korkealle tai matalalle pystyt menemään. Tee sama r-äänteellä ja huulitäryllä. Värinä auttaa irrottamaan limaa ja rentouttaa.

5. Lämmittele kieltä ja paranna artikulaatiota toistamalla konsonantteja r k p t, r k p t, s s s s, sh sh sh sh. Sano ääneen mahdollisimman nopeasti ja pistävästi. Huomaat, kuinka keskivartalo hytkyy jokaisen konsonantit voimasta! Toista fraasia ja nopeuta, kunnes et enää pysy perässä.

Vinkki!

Jos esiintyminen jännittää, kannattaa harjoitella esityksen ensimmäisiä sanoja tai laulun hankalaa kohtaa kylmässä suihkussa. Kylmän suihkun aikaan saama adrenaliiniryöppy vastaa esiintymistilannetta. Jos siis onnistut kylmässä suihkussa, myös esitys menee varmasti hyvin!

Repäisyt

Koonnut: Toimitus

Essi K.: ”Aasit on niin söpöi, mut ne pitää pahaa ääntä!”

Salla M.: ”Vähän niin kuin sä!”

Opiskelujen lomassa aasivideoita katsoessa

”Here you can plant some plants.”

Kasviopiskelija Suvi L:n monipuolinen sanasto Vappushokkelossa

”Those guys have really got it figured out, I wanna be a parasite!”

EEB maisteriopiskelija, kun keskusteltiin fuksilabrojen suolinkaisista

”En halua ruumista mun ruokien kanssa samaan jääkaappiin.”

Saila H., kun tieteellinen näyte oli tulossa kylmäsäilöön kenttiksellä

”Mä en tiiä miten mä voin täältä enää palata ihmisten ilmoille, mä oon ihan seonnu.”

Elina P. viiden viikon Lammin kenttistelyn jälkeen

”Ei tarvitse teititellä…”

Erään professorin vastaus kandiopiskelijan sähköpostiviestiin

”-- ei ne hirvet ole itselleen oikein hyviä terapioita kehitelleet.”

Suvi Taira: ”Hirvikivääri.”

Vastauksia yleisön kysymyksiin kandisemmassa

”Klikkaa home ass 2023.pdf linkkiä avataksesi tiedoston.”

Harvinaisen houkuttelevasti nimetty kotitehtävä Moodlessa

Ilmianna meille lisää repäisyjä tai lähetä terveisiä toimitukselle e-lomakkeella!

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/121938/lomake.html

Fuksikampanja!

Fuksivuonna Loimuun liittyvät uudet jäsenet saavat fuksisyksyn ja sitä seuraavan kalenterivuoden jäsenyyden ilmaiseksi!

OLEMME LUOTETTAVA KUMPPANI FUKSIVUODESTA AINA ELÄKEPÄIVIIN ASTI

Me Loimussa tiedämme, että oman ammattiidentiteetin luominen ja ensimmäisen oman alan työpaikan hankkiminen voi olla työlästä. Siksi haluamme auttaa ja tukea alojemme opiskelijoita heti opintojen alkuvaiheesta lähtien!

Teemme mielellämme yhteistyötä myös ainejärjestösi kanssa! Loimusta saatte tilaisuuksiinne puhujia ja kouluttajia, jotka voivat auttaa alanne opiskelijoita eteenpäin omien suunnitelmien ja hakemusten kanssa. Ota yhteyttä oman järjestösi aktiiveihin, Loimun paikallisyhdistykseesi tai Loimun toimistoon, niin aloitetaan yhteisen tilaisuuden suunnittelu.

Erityisesti opiskelijoille hyödyllisiä palveluitamme ovat:

• Loimun alojen uramahdollisuuksien esittely

• Henkilökohtainen ura- ja työnhakuneuvonta

• Juuri sinulle räätälöidyt työnantajalistat ja uramahdollisuudet

• CV:n, työhakemuksen ja LinkedInprofiilin palautepalvelu

• Työsuhteeseen liittyvä neuvontapalvelu

Loimuun kuuluminen on fiksua!