Symbiontti 2/2012

Symbiontti 2/2012

Eroottiset novellit Rakkautta yli sukupuolirajojen S YM B I O N TT I

2 • 2012

Ahvis Joukolla kaljalla 1

47. vuosikerta Päätoimittaja Pinja Näkki pinja.nakki@helsinki.fi Toimitussihteeri Varpu Pärssinen varpu.parssinen@helsinki.fi Toimitus Aino Ahvo Mikko Aulio Maari Borg Samu Elovaara Taija Heikkinen Noora Herranen Minna Holopainen Tapani Hopkins Mats Ittonen Olli Jalonen Susanna Jernberg Jani Järvi Henri Järvisalo Oona Kantele Ilkka Kivistö Tuomas Lilleberg Jenna Lindfors Salla Lohi Satu Lyytikäinen Katarina Meramo Joni Ollonen Hanna Parri Miia Pietiläinen Lauri Pulkkinen Susu Rytteri Mika Saarenpää Ona Saarnisalo Mari Sahlsten Sini Seppälä Markus Tietäväinen Mikko Tiusanen Kaisa Torppa Lauri Tuomiranta Joni Uusitalo Taitto ja ulkoasu Symbiontin toimitus Etukansi Kuva: Otso Häärä Etusisäkansi Kuva: Tuomas Lahti Takasisäkansi Suomen Luonto Takakansi Vappushokkelo Tässä numerossa avustivat Annika Harlio Laura Hiisivuori Otso Häärä Lauri Karanko Virve Koivuranta Suvi Leskinen Mikael Lindholm Anna-Riina Mustonen Eetu Mykkänen Juho Paukkunen Aino Tuloisela Paino Edita, Helsinki Painos 4002 kpl

Vakiot 3 4 6 7 31 33 46

50

52 64 66

Päätoimittajalta Uutiset & ajankohtaista Opintovastaavan palsta SyyHy-palsta Sivupöytä: Löytöretkellä Rakas päiväkirja Symbiontti tutkii: Värinää ja villejä ideoita Syvällisiä hulluuksia: Ekologinen manifesti Setä Samulin seksikoulu Repäisyt Puheenjohtajalta

Tässä numerossa 8

10 13 16 18 21 22 25 32 34

38 42

44 54

Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden ainejärjestö Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisenaan edusta Symbioosin virallista kantaa.

Vapaaehtoistyötä perinnemai- semien puolesta Mikä ihme se pussauskoppi on?

Joukolla kaljalla Roskiksesta lautaselle Poissa silmistä, poissa mielestä Perusasiat kuntoon!

Sahtivaarien kuurnalla Ahvenanmaan linturalli 2012 Random Seychellit: Trooppisten bio- tooppien perusteet Pääainehoroskoopit Biologien pariutuminen ennen ja nyt Rakkautta yli sukupuolirajojen?

Novellikilpailun satoa

Symbioosi ry Viikinkaari 1 PL 65 S YM B I O N TT I 00014 Helsingin yliopisto

2 • 2012

Päätoimittajalta

Kuva: JULIA MANNINEN

”Biologit sikiävät keskenään” Lausahduksen tokaisi lukion biologian opettajani eräänä päivänä oppitunnin yhteydessä. Hän tutustui omaan biologimieheensä opiskeluaikana yliopistolla ja on nyt onnellisesti naimisissa. Hymähdin lausahdukselle huvittuneesti, se kun kuulosti enemmän hauskalta vitsiltä kuin vakavasti otettavalta faktalta. Lukioaikana opiskelualan merkitys parinvalinnassa tuntui kaukaiselta ajatukselta, sillä omassa pienessä lukiossani tarjonta potentiaalisista seurustelukumppaneista oli melko pientä kyläyhteisöjen yksipuolisen geenipoolin vuoksi. Usein yhteen päädyttiinkin joko alakouluaikaisen ihastuksen tai naapurikylän Jessen kanssa.

Biologian opiskelun alettua aloin ymmärtää, että lausahduksessa oli sittenkin perää. Nyt tuntuu siltä, että biologien pariutuminen keskenään on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Samankaltainen arvomaailma, yhteiset kiinnostuksenkohteet sekä tiivis opiskelijayhteisö takaavat sen, että samanhenkisiin ihmisiin tulee tutustuttua läheisesti. Kertsin sohvilla vietetyt yhteiset yöt, Lammin kenttäkurssien nuotiolla istuskelu sekä sitsien jatkot Uuden ylioppilastalon portaikoissa ovat toimineet avaimena moneen onnistuneeseen suhteeseen tai lyhyempään romanssiin. Vaikka usein sanotaan vastakohtien viehättävän, tällä kertaa samanlaiset ihmiset tuntuvat löytävän toisensa. Ehkä vastakohtia löytyy enemmän luonteesta, kuin maailmankuvasta ja ulkoisesta habituksesta.

Biologius on omalla tavallaan myös elämäntapa: ainakin monen saapasjalkabiologin elämään kuuluu oleellisena osana varhaisaamun linturetket, kymmenen erilaista

S YM B I O N TT I

2 • 2012

kierrätyspurnukkaa tiskialtaan alla sekä mikrobikasvatuskoe jääkaapissa. Tosin aivan kaikkea ei paatunutkaan biologi kestä – pakastimessa vuoden päivät majaillut näätä saattaa ylittää sietokyvyn rajan jopa suvaitsevassa ja kaikenkarvaisia elämänmuotoja arvostavassa taloudessa.

Tämän lehden sivumäärä paisui kuin viime kesän sopulikanta, ja sen seurauksena pitelet käsissäsi ennätyspaksua Symbionttia. Tuhdin kevätpaketin aluksi voit tutustua kertsikyselyn tuloksiin ja dyykkaukseen Ahvenanmaan linturallin meininkejä unohtamatta. Lehden löyhänä teemana on kevään kunniaksi pariutuminen: katso mitä horoskoopit lupaavat sinulle ihmissuhderintamalla ja seuraa lisääntymisen ammattilaisten tutustumista Helsingin keskustan erotiikkaliikkeisiin. Kesälukemisen ehdotonta parhaimmistoa ovat myös eroottisten novellien kirjoituskilpailuun lähetetyt tarinat, joista voit nautiskella lehden loppupuolella.

Ehkäpä biologien pariutuminen johtuukin siitä, että tekemisissä ollaan vain samassa tiedekunnassa opiskelevien ihmisten kanssa. Biologian opiskelijat valitsevat usein sivuaineeksi mieluummin jotain tiedekunnan sisältä kuin niiden väliltä. Tähän liittyen eräs luennoitsija tiivisti kerran mainiosti: ”Kun kaksi eri lajin edustajaa laitetaan samaan häkkiin tarpeeksi pitkäksi aikaa, kyllä ne siellä yrittää lisääntyä.”

Ihanaa kevättä kaikille!

3

Uutiset & ajankohtaista Teksti: JOEL JALKANEN, JANI JÄRVI, TUOMAS LAHTI, MIKKO TIUSANEN & PINJA NÄKKI Kuvat: MIKA SAARENPÄÄ & TUOMAS LAHTI

Viikin mörölle mainetta ja kunniaa Maanantai 2.3. oli vuoden paras päivä lumiukkojen tekemiseen, joten aktiiviset symbiontit rakensivat Biokeskus kolmosen kulmalle kevään suurimman lumimörön. Tämä liki nelimetrinen ilmestys hauskuutti ohikulkijoita ja jokerilinjalla matkaavia sulamiseensa asti.

Massiivinen lumimörkö sai osakseen laajaa huomiota mediassa, esimerkiksi omakaupunki.hs.fi:n sivuille päätyi parin päivän sisällä useita otoksia Viikin viikareiden säikyttelijästä. Mörkö noteerattiin myös valtakunnan suurimmassa sanomalehdessä, kun Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa 11.3. oli siitä kuva ja juttu. Symbioosin mörkö innoitti Helsingin Sanomat järjestämään valtakunnallisen ”Kaunein kevätlumiukko 2012” -kilpailun, jonka ensimmäinen kunniamaininta jaettiin möröllemme.

Mörön valmistumisen yhteydessä vietiin myös Symbioosin uutukaisen lipun neitsyys.

Jälleen hiihtoskandaali Lahdessa Symbioosin hiihtokuninkuus vuonna 2012 ratkaistiin taas tänä vuonna Lahdessa järjestetyissä Finlandia-hiihdoissa ja matkana toimi perinteisen 50 kilometriä. Kilpaan ilmoittautui kahdeksan hiihtäjää, mutta viimeisten viikkojen kiivas harjoittelu näkyi valitettavan monena viime hetken poisjääntinä flunssaan ja (ramppi)kuumeeseen vedoten.

Kilpailuun starttasi lopulta neljä symbionttia: Tuomas Lahti, Nalle Pentinmikko, Jussi Nokso-Koivisto sekä Johanna Pelkonen. Sää suosi hiihtäjiä, kun viimeisen viikon pakkasjakso oli kovettanut ladut kivikoviksi ränneiksi ja hiihtopäivän muutama pakkasaste ja pilvinen sää tarjosivat täydelliset puitteet hienolle massahiihtotapahtumalle.

Symbioosin hiihtomestaruus näyttäisi menneen Nallelle ajalla 4.28.21. Epäilyksen verho on kuitenkin laskeutunut virallisten tilastojen ylle, sillä matkaan myös startanneen Jussin maaliintuloaikaa ei näy tilastoissa lainkaan. Omien sanojensa mukaan hän olisi sivakoinut hirmuhiihdon ja voittanut Nallen parillakymmenellä sekunnilla viime hetken ohituksen ansiosta. Symbiontin toimitus tavoitti Symbioosin urheilu- ja hiihtovastaavan Tuomas Lahden kommentoimaan tilannetta. ”Näin Jussin hiihdon jälkeen saunatiloissa, jossa hän väitti ohittaneensa Nallen loppulaskussa ylivertaisen luistonsa ansiosta ja valitteli samalla, ettei ajanottosiru ollut toiminut. Kyllähän tällaisista väitteistä luonnollisesti aina herää kysymys siitä, onko vilppiä harrastettu. Radalla on useita kohtia, joissa on mahdollista oikaista ajanottopisteen ohitse”, kommentoi Tuomas huolestuneena. ”Omasta hiihdostani voin sanoa, että olin huippuiskussa ja suksi toimi loistavasti ylämäissä. Valitettavasti sama suksi oli alamäessä kuin hiekkapaperia, eikä siksi tällä kertaa ollut mahdollista taistella voitosta”, päättää Tuomas.

4

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Kohunäätä häädetty kertsin pakastimesta Suuren kohun herättäneen näädän (Martes martes) piilottelu Bio kolmosen kerhohuoneen pakastimessa on päättynyt. Kohunäädäksi ristitty yksilö ehti viettää hiljaiseloa kertsin pakastimessa reilun vuoden ajan. Kohunäädän tie nousi pystyyn pimeänä maaliskuun iltana hallituksen kokousta seuranneiden jälkihengailujen yhteydessä, kun näätä päätti tulla jaloittelemaan kerhohuoneen puolelle. Valitettavaa näädän jaloitteluajankohdan kannalta oli se, että kerhohuoneessa oli samanaikaisesti paikalla lähes koko Symbioosin hallitus. Virallinen syy näädän häätöön oli asuinpaikan sopimattomuus: pakastimessa ei voida samanaikaisesti majoittaa pakastettuja näätäeläimiä ja ruokatarvikkeita. Kohunäätää ei tavoitettu kommentoimaan tapahtunutta.

Symbioosin luonnonsuojeluapuraha jaettu Symbioosin vuoden 2012 luonnonsuojeluapurahan jakamisesta päätettiin helmikuun lopulla järjestetyssä kevätkokouksessa. Tällä kertaa apuraha oli suuruudeltaan 750 euroa, ja se päätettiin jakaa kahden hakijan kesken. 300 euroa annettiin Rainio-Lakeasuon asukasyhdistys ry:lle, joka anoi varoja Heinolassa sijaitsevan ulkoilualueen luonnosta kertovien infokylttien tekemiseen. Alueen luonto on monipuolista ja siellä tavataan monia vaarantuneita lajeja. 450 euroa jaettiin Luonto-Liiton Susiryhmälle Pohjois-Suomen poronhoitoalueen suurpetomatkailua edistävän seminaarin järjestämiseen. Seminaarin tarkoituksena on poistaa turhia pelkoja ja vihaa susia kohtaan sekä edistää suurpetomatkailua Pohjois-Suomessa.

Viikki-klusteri edistää eri tiedekuntien opiskelijoiden verkostoitumista Biosfäärin ja MMYL:in yhteisen klusterin avajaisia vietettiin rennoissa tunnelmissa 24. helmikuuta. Ensin tiedekuntien kattojärjestöjen jäsenjärjestöjen hallitukset kokoontuivat klusterille vapaamuotoiseen cocktail-tilaisuuteen, jonka jälkeen klusterin harjannostajaisia vietettiin kaikille avoimien bileiden muodossa klusterin viereisessä Kupoli-tilassa.

Klusteri on tarkoitettu Biosfäärin ja MMYL:n jäsenjärjestöille yhteiseksi kokous-, illanvietto- ja hengaustilaksi ja sen yhtenä tarkoituksena on myös lähentää ja tutustuttaa toisiinsa bio- ja ympäristötieteellisen ja maa- ja metsätieteellisen opiskelijoita.

Viikki-klusteri sijaitsee Uuden ylioppilastalon B-rapun 7. kerroksessa ja Symbioosilla on sinne tällä hetkellä pääsy vain Biosfäärin avaimilla, mutta avainten tilaamista Symbioosille selvitetään klusteria isännöivältä tilatoimikunnalta.

Vuoden 2011 opettaja ja opintoneuvoja valittu Symbioosin vuosittain järjestettävä Vuoden opettaja- ja opintoneuvojaäänestys on päättynyt ja voittajat valittu. Vuoden opettajaksi valittiin juhlallisessa palkitsemistilaisuudessa perinnöllisyystieteen yliopistonlehtori Pekka Heino. Hänen valttejaan olivat innostunut ja innostava ote sekä harvinaisen hyvät vitsit. Myös luentojen alun kertaushetkiä ja selkeitä dioja arvostettiin suuresti.

Vuoden opintoneuvojan titteli puolestaan meni opintosuunnittelija Jukka T. Lehtoselle. Häntä kuvailtiin auttavaiseksi ja helposti lähestyttäväksi opintoneuvojaksi, joka on hyvin perillä tiedekunnan asioista. Lisäksi kehuja saivat kuukausittain järjestettävät vertaistukikahvittelut ekologian ja evoluutiobiologian pääaineen opiskelijoiden kanssa. Äänestäneitä oli ennätyksellisesti yhteensä 78. Osansa äänestäneiden suureen lukumäärään toi Symbioosin kertsillä järjestetty äänestyspäivä, jolloin äänestäneille opiskelijoille oli wine&snack-tarjoilu.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

5

Opintovastaavan palsta Opis

i n ä ä n a j i l e k ville!

kuulu

Tuntuuko sinusta joskus, että professorit, muu henkilökunta ja koko yliopisto toimivat jollain käsittämättömällä tasolla, jonka päätökset tuntuvat opiskelijan näkökulmasta täysin absurdeilta?

Näin varmasti osittain onkin etenkin niillä alueilla, joilla opiskelijoiden ääni ei syystä tai toisesta pääse kuuluville.

Opiskelijoilla on kuitenkin oikeus vaikuttaa yliopistossa tehtäviin päätöksiin hallinnon eri tasoilla, sillä opiskelijat kuuluvat yliopistoyhteisöön siinä missä tutkijat, professorit ja muut työntekijätkin. Tästä määrää Yliopistolaki (558/2009), joka takaa yliopiston johtosäännön kanssa sen, että opiskelijaedustus löytyy niin yliopiston hallituksesta aina pienimmälle yksikkötasolle asti. Ne määrittelevät myös sen, kuinka monta opiskelijaedustajaa missäkin tarvitaan ja miten edustajat valitaan.

Etenkin oman laitoksen ja tiedekunnan asioissa opiskelijoiden on kohtuullisen helppo päästä vaikuttamaan.

Erilaiset hallinnon tasot voivat kuitenkin tuntua melko sekavilta ja vaikka mielessä olisi asia, johon tahtoisi muutosta tai edes huomion kiinnittyvän, voi

6

olla vaikea lähteä itsekseen etsimään oikeaa toimikuntaa, jossa asiaa käsitellään. Tässä kohta hallopedit astuvat kuvaan, sillä he ovat juuri niitä, jotka toimivat meidän kaikkien äänitorvina erilaisissa toimikunnissa. Hallopedit eli hallinnon opiskelijaedustajat pitävät huolen siitä, että opiskelijan ääni kuuluu päätöksiä tehtäessä, sillä opettajien ja professorien voi olla yllättävän vaikeaa ajatella asioita opiskelijan näkökulmasta, vaikka he sitä tahtoisivat ja yrittäisivätkin.

Opiskelijaa ehkä lähinnä on oma ainejärjestö, jonka yksi päätehtävistä on kaikenlaisen toiminnan järjestämisen lisäksi opiskelijoiden edunvalvojana toimiminen. Ainejärjestö on hyvä ja tehokas väylä vaikuttaa, sillä ehdotusten ja kannanottojen taakse saadaan helposti satoja muita opiskelijoita.

Ainejärjestössä opintovastaava on se henkilö, joka ottaa mielellään vastaan jäsenistön ehdotuksia opetuksesta tai muihin opintoihin liittyvistä asioista.

Opintovastaavaa voi siis huoletta lähestyä esimerkiksi sähköpostitse ja opintovastaavan kautta voi saada yhteyden

myös ainejärjestön hallitukseen tai hallopedeihin, jos näihin yhteydensaaminen tuntuu muutoin vaikealta.

Opiskelijan ei tarvitse tyytyä katsomaan sivusta, kun hänen asioistaan päätetään suurissa toimikunnissa suljettujen ovien takana. Yliopiston päätöksenteko on avointa, johon myös opiskelija on tervetullut keskustelemaan yhdenvertaisena jäsenenä muiden yliopiston toimijoiden kanssa. Ole siis tietoinen ympärilläsi olevista asioista ja aktiivinen silloin, kun sitä tarvitaan!

Lähde: http://www.helsinki.fi/opiskelu/opiskelija_yliopistoyhteison_jasenena.html Teksti: SUSANNA JERNBERG Kuva: VARPU PÄRSSINEN

S YM B I O N TT I

2 • 2012

evät. Lumi sulaa ja maankamara lämpenee kovaa vauhtia. Niinpä hyönteiset – ja niiden perässä toivottavasti myös SyyHy – virkoavat talven hiljaiselostaan ja kaivautuvat esiin koloistaan kesän rientoihin. Varma merkki SyyHyn onnistuneesta talvehtimisesta on tämän palstan ilmaantuminen näin huhtikuussa.Kevät on hyönteismaailmassa uuden alku: monet lajit kuoriutuvat talvehtineista munistaan tai virkoavat horroksesta. Hyönteisharrastaja pyrkii luonnollisesti löytämään mahdollisimman aikaisia yrittäjiä ja korjaamaan talven aikana ruostunutta lajituntemustaan. Vaikka kesän hyönteisräkkään onkin vielä aikaa, on kevät monien lajien osalta parasta havainnointiaikaa. Nyt Suomen keväisestä hyönteislajistosta pääsee esittelyyn sen ehdoton kruunu, sinitoukohärkä Meloe violaceus.

Toisinaan keväinen ulkoilija saattaa törmätä sini­ toukohärkään jo huhtikuun loppupuolella poikkeuksellisen lämpimillä ja aurinkoisilla paikoilla, kuten hakkuuaukeilla tai paloalueilla. Toinen SyyHy-Mikoistakin on pari yksilöä löytänyt korvasienten poiminnan lomassa kiipeilemästä kangasvuokoilta. Sinitoukohärkä on kevään kovakuoriaisista näyttävin, ja jopa kolmesenttisen, munista turpean ja sinisenkiiltävän naaraan huomaa varmasti SyyHyyn kuulumatonkin. Lyhytpeitinsiipinen ja joidenkin mielestä hieman muurahaismainen olemus ei tuo kaikille ensimmäisenä mieleen kovakuoriaista. Paitsi ulkonäöltään, myös elintavoiltaan sinitoukohärkä onkin hyvin poikkeuksellinen kovakuoriaisten lahkon Coleoptera edustaja.

Sinitoukohärät lähtevät keväällä liikkeelle heti, kun maa on sulanut, jotta ne pystyisivät turvaamaan jälkeläisilleen parhaat mahdollisuudet selviytyä. Naaras munii vain yhden kerran elämässään ja tekee sen maahan kaivamaansa kuoppaan laskien jopa 4 000 kirkkaan oranssia munaa. Munat kuoriutuvat neljän kuukauden kuluttua syksyllä, mutta pienet mustanpuhuvat ja häijynnäköiset triunguliinitoukat punovat juoniaan maanalaisessa lymypaikassaan aina seuraavaan kevääseen, jolloin ne ryhtyvät toden teolla elämään siivellä.

Ensi töikseen maasta esiin kaivautuvat pikkupedot kiipeävät läheisiin kukkiin liftaamaan kyytiä. Niiden on havaittu hyppäävän kummempia miettimättä ensimmäisen kukassa vierailevan otuksen matkaan, kunhan se on riittävän iso ja ennen muuta karvainen. Sinitoukohärän yksilönkehitys kumminkin etenee ainoastaan, jos toukat pääsevät maamehiläisten kyytiin ja edelleen niiden pesiin. Pesään päästyään toukka syö pari mehiläisen jo munimaa munaa muodonmuu­tosevääksi ja koteloituu. Kotelossa toukka ei viivy kauaa, mutta menettää häijyn ulkonäkönsä ja muuttuu harmittoman oloiseksi, valkoiseksi, töppöjalkaiseksi

S YM B I O N TT I

2 • 2012

pökäleeksi. Tämä ”pehmeneminen” on kuitenkin vain hämäystä, jonka avulla toukka piiloutuu mehiläisten toukkien sekaan ja aloittaa elämänsä syöpöttely- ja kasvuvaiheen.

Neljän kasvullisen nahanluonnin jälkeen, mässäiltyään mehiläisen toukilla ja hunajalla aikansa, toukka koteloituu uudestaan. Tässä kotelossa eläin horrostaa talven yli. Seuraavana keväänä kotelosta kuoriutuu jälleen uusi toukkavaihe – jo kolmas erilainen –, joka on kuitenkin passiivinen ja kestää vain, kunnes varsinainen aikuiskotelo muodostuu.

Lopulta täysikasvuinen toukohärkä kaivautuu esiin keväisestä maasta ja alkaa etsiskellä sopivaa lisääntymiskumppania.

Täysikasvuiset toukohärät ovat suuresta koostaan ja villistä lapsuudestaan huolimatta säyseitä kasvinsyöjiä.

Ihan harmittomia ne eivät silti vieläkään ole. Toukohärkien englanninkielinen nimi, oil beetles, tulee täysikasvuisten yksilöiden kyvystä erittää raajojensa nivelväleistä runsaasti kirkkaankeltaista nestettä. Tämä neste sisältää runsaasti erittäin myrkyllistä kantaridiinia, joka haittaa elimistöön joutuessaan lukuisia solunsisäisiä hapetus-pelkistysreaktioita.

Sinitoukohärkä on heimonsa viimeinen edustaja Suomessa.

Muut meillä esiintyneet kolme lajia ovat yksitellen kuolleet sukupuuttoon lähinnä maatalouden rakennemuutosten vuoksi: umpeutuvat kedot ja niityt eivät ole enää elättäneet riittävästi toukohärkien isäntämehiläisiä. Sinitoukohärkä ei ole onneksi maastamme näillä näkymin katoamassa, sillä sen on havaittu viihtyvän hyvin täällä harjoitettavan metsätalouden synnyttämillä hakkuuaukeilla. Pidä siis silmäsi auki, nyt kun lumi sulaa ja maa paljastuu, jotta näkisit tämän upean ja kiehtovan keväisen mönkijän.

L ückmann , J. & A ssmann , T. 2006: ”Reproductive biology and strategies of nine meloid wbeetles from Central Europe (Coleoptera: Meloidae)”, Journal of Natural History 39 (48): 4 101–4 125.

Li, Y. & Casida, J. 1992: ”Cantharidin-binding protein: Identification as protein phosphatase 2A (mechanism of toxic action/endothall/ oxabicycloheptanedicarboxylic acids)”, PNAS 89: 11 867– 11 870.

Uljaan uhkeaa hyönteiskesää odottaen SyyHy-Mikko & SyyHy-Mikko sekä hovikuvittajansa RapSusu 7

SyyHy-palsta

K

Keväinen mönkijä

Vapaaehtoistyötä n e i n n e m i m a i r e s e p puolesta Teksti: ANNIKA HARLIO & JUHO PAUKKUNEN Kuvat: ANNIKA HARLIO

Opiskelija, kaipaatko neulattujen hyönteisnäytteiden ja kuivattujen kasvien tutkimisen lisäksi yhteyttä lajien todellisiin elinympäristöihin? Korjaa asia tulemalla mukaan Suomen luonnonsuojeluliiton Uudemaan perinnemaisemaryhmän toimintaan.

Perinneympäristöt häviämässä Perinneympäristöt ovat lajistoltaan monimuotoisimpia luontotyyppejämme, mutta niiden määrä on romahtanut alle prosenttiin sadassa vuodessa, ja nyt useimmat perinneympäristötyypit ovat uhanalaisia. Perinneympäristöjä ovat esimerkiksi metsälaitumet, niityt ja kedot. Ne syntyivät vanhan maatalouden aikakaudella, jolloin metsiä kaskettiin ja raivattiin pelloik-

si ja karjan laidunmaaksi, ja toisaalta lehtipuita lehdestettiin karjan talviravinnoksi.

Perinneympäristöjen umpeenkasvu on yksi merkittävimmistä syistä lajien uhanalaisuuteen Suomessa. Yli viidennes perinneympäristöjen lajeista on luokiteltu uhanalaiseksi. Näillä alueilla matala ravinnetaso ja maaston avoimuus mahdollistavat monen lajin rinnakkaiselon ja perinneympäristöis-

Labbyn kartanon mailla Porvoon lähellä on paljon edustavia perinnemaisemakokonaisuuksia, joita laiduntavat luomulehmät ja -lampaat (www.labby.fi).

8

sä elääkin erityisen monipuolinen kasvi- ja hyönteislajisto. Alueet ovat usein myös kulttuuriperinnöltään rikkaita ja maisemallisesti arvokkaita.

Toimintaa perinneympäristöjen hyväksi Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirissä toimii perinnemaisemaryhmä, joka järjestää mm. retkiä ja hoitotalkoita. ”Olemme päässeet ihailemaan hienoja maisemakokonaisuuksia, uhanalaisia kasveja ja hyönteisiä sekä silittelemään perinnemaisemien tehokkaimpia hoitajia eli lampaita retkiemme yhteydessä. Ryhmässä toimiminen on antoisaa, sillä yksi tuntee hyönteiset, toinen perinteiset luonnonhoitomenetelmät ja kolmas historian.

Lisäksi toiminnallamme on mahdollista auttaa uhanalaisten lajien selviytymistä”, kertoo ryhmän puheenjohtaja Annika Harlio.

Ryhmän toimintaan ovat tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet eikä se vaadi liittymistä järjestöön. ”Vapaaehtoistyötä on mukava tehdä tärkeän asian puolesta, sillä kerrankin ihmisen toiminnasta on vahingoittamisen siS YM B I O N TT I

2 • 2012

Annika Harlio (vas.) ja lampaiden omistaja Katja Hammarström tutustuvat lampaiden laiduntamaan, nyttemmin kunnostettuun, Hermalan hakamaahan Lohjalla.

jaan hyötyä luonnolle. Biologian opiskelijoille tämä on myös loistava mahdollisuus verkostoitua ympäristöalan toimijoihin”, jatkaa Annika.

Suunnitelmia vuodelle 2012 Tänä vuonna ryhmän on tarkoitus päästä kokeilemaan perinteisen riukuaidan tekoa lampaiden aitaukseksi Lohjalla. Perinnemaisemaryhmä saa myös Porvoon läheltä oman kumminiityn, jota hoidetaan Metsähallituksen apuna. ”Tämä on ryhmällemme aivan uudenlainen toimintamuoto. Metsähallitus haluaa tehdä yhteistyötä erilaisten vapaaehtoistoimijoiden kanssa suojelualueidensa hoidossa ja toiminnan kehittämisessä. Me taas pääsemme osallistumaan laajempaan perinnemaisemien hoito-, kunnostus- ja seurantatyöhön, johon emme yksinään pystyisi”, kertoo Annika kumminiittyidean hyviä puolia.

Kumminiittytoiminta on vasta alullaan ja ensimmäinen yhteinen talkooviikonloppu pidetään elokuun lopussa.

Kumminiittykohde Porvoon Stensbölessä on laaja suojelualuekokonaisuus, josta löytyy useita Natura 2000 -luonS YM B I O N TT I

2 • 2012

totyyppejä. ”Perinnemaisemien osalta on hienoa päästä kunnostamaan aluetta, sillä se on vaarassa kasvaa umpeen hoidon puutteen vuoksi. Hoidon myötä meillä on mahdollisuus myös seurata alueen kasvillisuuden ja eläimistön kehittymistä. Alueella on esimerkiksi pikkuapolloesiintymä, jota seurataan”, kertoo Annika. Tulevaisuudessa pyritään kehittämään kumminiittytoimintaa niin, että se houkuttelisi perinnemaisemien pariin erilaisia ihmisiä.

Tähän toimintaan ja ideointiin ovat tervetulleita myös kaikki Symbiontin lukijat.

Ketoneilikka on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi lajiksi. Se hyötyy laidunnuksesta ja niitosta.

Tutustu nettisivuihimme: http://www.sll.fi/uusimaa/toiminta/tyoryhmat/perinnemaisema Liity ryhmän sähköpostilistalle, niin saat tietoa ajankohtaisista tapahtumista. Ota yhteyttä: annika.harlio@helsinki.fi

Perinnemaisemaryhmässä pääsee konkreettisiin hoitotoimiin uhanalaisten luontotyyppien ja lajien pelastamiseksi.

9

”Mikä ihme se pus ja muuta hämmentävää Bio kolmosen kertsistä

Biokeskus 3:n kerhohuone, eli tuttatyvät asiat vaikuttavat olevan monelle vat enimmäkseen liikkeellä positiivisin vallisemmin Bio kolmosen kertsi (tästä varsin lähellä sydäntä, ja sain uusintamielin. Parannusehdotuksia annettiin eteenpäin lyhyesti ja ytimekkäästi Kertversioonkin jopa 70 vastausta. Jei! mutta erittäin rakentavassa hengessä. si), on minulle – kuten niin monelle Motkotuksen perässä oli yleensä hiemuullekin symbiontille, myypylälKamalan ihana Kertsi man pahoittelevaan sävyyn kirjoitettu le ja svenskille – kuin toinen Vaikuttaisi siltä, että Kertloppukaneetti siitä, miten ihana Kertsi koti. Suurimmaksi osaksi Tiesitkö, että si on kuin onkin suurimkuitenkin loppujen lopuksi on. Kertsin kertsi herättää ihmisisKertsi malle osalle vastanneista palveluista eniten suosiota herättivät sä positiivisia tunteita, täyttää tänä keväänä se iki-ihana, sekava mut- uusi hieno kierrätyspiste, eli ”jätepömmitä nyt siivooja saattaa kymmenen ta sympaattinen olohuopelit”, ja alkuvuodesta perustettu välitoisinaan saada hieman vuotta! ne, jonne voi paeta arjen palamyynti. Pidetään siis niistä kiinni! näppylöitä meidän sottapytharmautta ja tiedemaailman Suurimmalle osalle Kertsin käyttyjen touhuista. Tai tämä ainakin kylmyyttä. Kertsillä tavataan kohtäjistä tulee Kertsistä ensimmäisenä OLI yleinen käsitys. talotovereita, levätään, päntätään, laumieleen sohvat ja ystävät. Myös kahvi letaan, nauretaan, katsotaan muumeja, tai tee ja ”sympaattinen sekamelska” Järjestetään kysely! kuunnellaan musiikkia, kahvisisältyivät useisiin vastauksiin.

Kokoonnuimme alkuvuodesta kestellaan ja keskustellaan Useat olivat nimenomaan ”We need more kustelemaan Kertsin kahvi- ja teepohenkeviä tai vähemmän tarkentaneet, ettei sekaspace. litiikasta Kertsiä käyttävien ainejärhenkeviä. Kertsi on sielmelska juurikaan haittaa Eli tarvitsemme lisää heitä. Kertsin likaisuutta jestöjen puhisten ja kertsivastaavien lä hengaileville Yhteisö kesken. Keskustelu laajeni lopulta kosisolla Y:llä. avaruutta.” pidettiin pahempana asikemaan kaikkea muutakin Kertsiin Kyselyyn vastanneet oliana kuin epäjärjestystä. liittyvää. Mietimme miten Kertsistä voitaisiin tehdä mahdollisimman kiva kaikille, miten kahvi- ja teepolitiikasta saataisiin reilua ja miten opiskelijoita saataisiin houkuteltua Kertsille lisää. Kokemuksia ja näkemyksiä oli jos jonkinlaisia, joten päätimme hankkia Kertsin kehittämistä ja päätöksentekoa varten raudanlujaa tutkimusdataa!

Päätimme siis järjestää kyselyn Kertsin käyttäjille. Otin sen vastuulleni – ja feilasin komeasti. Kyselyyn vastanneiden huikeasta määrästä arvioisin, että hyvällä todennäköisyydellä juuri sinä olet yksi niistä, jotka joutuivat mokani takia vastaamaan kyselyyn kahdesti.

Pahoittelut siitä! Onneksi Kertsiin liit10

S YM B I O N TT I

2 • 2012

sauskoppi on???”

Teksti ja kaaviot: KAISA TORPPA Valokuvat: MATS ITTONEN

Suurin osa Kertsiä kuvailevista komliittyvät Kertsiin: hipsuttimet, vesiankmenteista voidaan tiivistää näin: ”IhQ kaeläimet, kikkeli ja Kaisa.

Jee! Bileet! <3 Demi! Aki! =)” Myös Ihanan luovia ihmiset kyllä olivat muutamia muita hieman harvavastauksissaan. lukuisempia mutta huomionarvoisia seikkoja Ihan kamala Kertsi nousi esiin. Näitä olivat ”Kertsi über alles!”

Suurin osa negatiiesimerkiksi käävät, kalvisesta palautteesta liitja, lintukirput ja musiikki, tyi Kertsin likaisuuteen ja joihin (kaljaa lukuun ottamattiskaamattomiin tiskeihin sekä ta) suhtauduttiin hieman ristiriitaisin viereiseen tietokoneluokkaan kantuntein. Osalle käävät olivat pelottavia, tautuvaan meteliin. Osa piti Kertsiä osalle he loivat turvallisuuden tunnetmyös vaikeasti lähestyttävänä, sillä ta. Osa piti lintukirppuja ällöttävinä, vakiohengalijoista koostuva sisäpiiosan mielestä ne kuuluivat asiaan. Osa ri ja pelottavat käävät eivät aina jaksa piti Kertsin musiikkia sen parhaana tervehtiä uutta tulokasta. Myös paljon puolena, osa motkotti raskaasta musiipositiivisen ja negatiivisen rajamaille kista ja sen kovasta volyymista. häilyviä asioita nousi esiin, kuten KertKaikkien näiden asioiden lisäksi hasille jämähtämisen helppous ja kuolleet luan tuoda julki myös muutaman ykeläimet purkeissaan. sittäisen täysin yksiselitteisesti positiiKertsin huonoja puolia nostettiin visen seikan, jotka vastaajien mielestä esiin muun muassa seuraavilla persoo-

S YM B I O N TT I

2 • 2012

nallisilla tavoilla: ”Musiikkinatsit miinusta.” ”Tiedekunnan meille maksamaa sosiaalitilaa käytetään puolipysyvänä varastona. Symbioosin varastotarve pilaa tilaa eniten, mutta myös Myyn ruokaromu-hylly leviää jatkuvasti lattialle ja tukkii ilmastoinnin. Kunniamaininta SvNK:n valtavalle oviaukkoa tukkivalle hyönteisiä(?) sisältävälle lipastolle(?).” ”Ihmiset saisivat enemmän tervehtiä uusia kasvoja ja esitellä itsensä.” ”Kertsi on vallattu.. tunnen itseni jo vanhaksi opiskelijaksi… :(”

11

”Tavaraa vaan vitusti pois.” ihmisille niin valtavat määrät maitoa, ”Samat juntit istuu kertsillä päiväsmaitokahvi-ihmiset taas olivat ikionnellisia siitä, että myös maitoa tä toiseen juomassa teetään ja soittelee kitaraa: ei palon Kertsillä usein tarjolla.

Tässä muutama kijon kiinnosta todistaa ”Hohhoijaa, teytys vastanneiden tollasta rappeumaa kertsi on niin törkeän huonossa paikassakin, että ehdotuksista kahvi- ja ja vielä maksaa siitä. teepolitiikan parantaJos kertsin elämäntalaudat oviin ja ikkunoihin ja vaikka miseksi: pa hipsteri hipit ei saa 1) Budjetoidaan kahpaikalle porttista niin siivouskopiksi.” viin tietty summa ja sen lokahvi/tee politiikka lopulputtua kahvinjuojat täydentävät lisesti jäihin, eli ei rahaa siihen.” kaappia itse. ”Ärrinmörrin teenjuojat jotka jät2) Pullopanttituloja voisi käyttää tävät teepussejaan/ -siivilöitään lojukahvin ja teen hankintaan. maan ympäriinsä ja möllit, jotka eivät 3) Kertsillä voisi olla sekä maksutiskaa kuppejaan tai siivoa pullamurutonta karua kahvia että maksullista jaan ja muita roskiaan!” laatukahvia (ja teetä). ”Sotku ällöttää, hirveetä.”

4) Kertsille pitäisi saada paremmat ”Oon jo vanha, en tunne sielt kekahvikupit. tään.. nuoret ärsyttää.”

5) Kertsillä voisi olla myös ilmaista kaakaota tarjolla.

Onko Kertsiä ilman kahvia?

6) Kahvimaksu voisi olla myös vaNoin puolet kyselyyn vastanneista on paaehtoinen. sitä mieltä, että ilmainen kahvi ja tee lisäävät heidän Kertsillä käymistään ainakin jossain määrin. Kukaan ei kuitenkaan myönnä, että kahvin ja teen maksullisuus saisi heidät jättämään Kertsillä hengailun kokonaan. Noin puolet on sitä mieltä, että kahvin ja teen on pakko olla ilmaista, ja toinen puoli taas olisi valmis maksamaan siitä hieman. Mielipiteitä ja ehdotuksia kahvi- ja teepolitiikan parantamiseksi sateli todella paljon, joten kyseessä on ilmeisesti opiskelijoille tärkeä aihe.

Ainejärjestöjemme hallitukset eivät ole vielä ehtineet sopimaan yhteisestä kahvi- ja teelinjauksesta, joten aiheeseen on edelleen mahdollista vaikuttaa. Tämä käy kätevimmin ottamalla yhteyttä ainejärjestöjemme hallitusten jäseniin tai kertsivastaaviin.

Elä ja anna toisten elää Oleellisimpia kyselystä selvinneitä asioita olivat mielestäni seuraavat huomiot: Bio kolmosen kertsi on opiskelijoille erittäin tärkeä ja sen olemassaolo on turvattava jatkossakin. Tämä tapahtuu positiivisen yhteishengen ja muiden huomioon ottamisen kautta.

On pidettävä mielessä, että viereisessä tietokoneluokassa on saatava työskennellä rauhassa, siivoojien työ on ilman sottaisia kertsejäkin raskasta ja aliarvostettua ja Kertsi on tarkoitettu KAIKILLE opiskelijoille. Uusien tulokkaiden tervehtiminen ei ole vaikeaa ja se varmistaa kertsikulttuurin jatkuvuuden. Jaettu ilo on suurempi ilo.

Monet nostivat esiin myös kahvin ja teen eettisyyden.

Sekä Symbioosin että ”Ilmainen kahvi Myyn kuuja tee on tärkeintä. luisi useiElämässä.” den vastaajien mielestä noudattaa ympäristöystävällistä linjaa kahvi- ja teepolitiikassa. Melkein puolet vastanneista haluaisi Kertsillä tarjoiltavan vain reilun kaupan kahvia ja teetä ja vajaa 40 % haluaisi, että ainejärjestöt suosisivat luonnonmukaisesti tuotettuja kahvi- ja teelaatuja. Myös maidon kulutuksesta annettiin kärkkäitä kommentteja: monen mielestä on epäeettistä, että ainejärjestömme kustantavat maitokahvi12

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Joukolla kaljalla Professori Jouko Rikkinen kuuluu kasvitieteen raskaaseen kalustoon. Indianajonesmainen retkimies jää monien fuksityttöjen mieleen ensimmäisen vuoden Biotoopit-luennoilta intohimoisesta tavastaan esitellä tuntureiden kasvillisuutta. Joukolla on vankkaa kokemusta jäkälistä ja kasveista ympäri maailman. Halusimme Symbiontissa tietää lisää Joukosta – ja tietysti myös jäkälistä.

Tekijät: ANNI NOUSIAINEN, JONI OLLONEN, MIKA SAARENPÄÄ & MIKKO TIUSANEN Kuvat & taitto: MIKKO AULIO

J

oukon haastattelu pidettiin kaikkien Kasvituntemus I:n käyneiden rakastamassa salissa 640-jotain, sillä sankka, tosin kertsiltä ylöspäin kulkiessa karsiutunut, joukkomme ei olisi mahtunut Joukon työhuoneeseen.

Raivasimme itsellemme tilaa luokan etuosaan, jotta kaikki mahtuisivat mukavasti saman pöydän ääreen. Nostimme virvokkeet pöydälle.

Jouko saapui paikalle hyvissä ajoin, toisin kuin haastattelijat. Rento ja hyväntuulinen mies istui keskellemme.

Pöydän vielä täyttyessä aloitimme haastattelun. Kun Aulikista tehtiin haastattelu, häntä lähestyttiin kahvilla.

Joukon kanssa kokeilimme jotain muuta. ***

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Jouko, otatko kaljan?

- Kyllä, kiitos! Veijarimainen hymy hyppää Joukon kasvoille. Erinomaisen miellyttävää. Ajattelin, että vasta tässä joidenkin tuntien kulutta kotipihalla, mutta nyt kävikin näin.

Kaadoimme Joukolle tšekkiläisen Budějovickýn 1795-lagerin, joka tarjoiltiin oikeaoppisesti Lammin legendaarisen Safari-pubin ajan patinoimasta tuopista.

Sopii varmaan, että haastattelijatkin ottavat kaljan?

- Kaikin mokomin. Avautuvien tölkkien äänet rikkovat Biokeskus 3:n seesteisen perjantai-iltapäivän rauhan hetkeksi.

Jaha, onko tämä jatkunut jo pitkään teillä? Jouko koettaa taitavasti kääntää haastattelun asetelman

päälaelleen ”opiskelijoiden alkoholismi” ‑kortilla, mutta onnistumme välttämään karikon empivillä, kieltävillä vastauksilla, ja tuijottelemalla vaivaantuneesti tölkkejämme. Joukon johdolla juomme maljan ”terveydeksemme, keväälle ja sen sellaiselle”.

Aloitetaan haastattelu samoin kuin edellisessä numerossa julkaistu Aulikin haastattelu: puhutaan hetki lapsuudestasi. Jouko ei Aulikin tavoin lauo keskustelun aihetta alas lonkalta. Onko biologia kiinnostanut aina?

- Legendojen mukaan kyllä, ihan potalta asti suorastaan. Vanhempanihan ovat siinä mielessä alalla, että he ovat molemmat maantieteilijöitä ja myös biologiaa opiskelleet. Tietysti kotoa löytyi siis sopivaa luettavaa: söin en13

simmäisen Keskikoulun eläinoppini potalla istuessani.

Begon oli eittämättä tentitty jo ennen ala-asteen ensimmäisen luokan joululomaa…

Olen kuulemma myös osoittanut taipumuksia biodiversiteetin ihailuun ihan pienestä pitäen. Asuimme Hakaniemessä, ja vanhempani työntelivät minua Töölönlahden ympäri lastenvaunuissa. Eräällä kerralla osoitin jähmettyneenä sulassa uiskentelevia lintuja ja huudahdin: ”Nokikana!” Siellä oli kuulemma tosiaan ollut yksi nokikana sorsien joukossa.

Mysteeriksi jäi, että mistä olin moisen sanan oppinut. Olin vasta puhumaan opetteleva, ja siihen aikaan ei ollut noita telkkareita ja muita.

Näitä tarinoita piisaa enemmänkin.

Olin siis vakaa eläintieteilijä. Tosin ensimmäinen sanani oli ”kukka”.

Minkä takia nimenomaan kasvit?

- Olin ollut koulussa monipuolisesti kiinnostunut nimenomaan biologiasta, mutta myös maantieteestä ja historiasta. Olin harrastanut eläintiedettä pienen ikäni, mutta oikeastaan vasta lukioikäisenä havahduin siihen, että on olemassa kasvejakin: näistähän en tiedä mitään! Ne olivat tosi kiinnostavia, kolahtivat kovasti.

Minulla ei siis ole kasvitaustaa ihan varhaislapsuudesta. Totta, olen niitä aina katsellut ja arvostanut, mutta enemminkin hyönteisten alustana.

Milloin jäkälät tulivat mukaan?

- Ne ovat tulleet mukaan vähitellen.

Se on tämmöinen rappio. Ja etenee tietenkin spiraalina: mitä pitemmällä ollaan, sitä pienemmät ja oudommat asiat kiinnostavat.

14

Biologian opiskelijoille vuoden kohokohta ovat tietysti kesän kenttäkurssit. Millaisia ovat sinun muistosi Lammilta?

- Kävin kesällä myös maantieteen kenttäkurssin, joten vietin Lammilla yhdeksän viikkoa. Haastattelijat huokailevat ja haikailevat vanhoja hyviä aikoja. Siellä sai tehdä juuri kaikkea sitä, mitä halusi. Toisaalta aika kultaa muistot, olihan siellä podsolikuopan äärellä tihkusateessa seistessä synkkiäkin hetkiä.

Biotooppiluennoilla jäät ihmisten mieleen innokkaana Lapin-kävijänä. Mikä vetää miestä pohjoiseen?

- Njoo… Tämäpä moniulotteinen kysymys. En ole rinkkavaeltaja, se on se biodiversiteettipuoli. Ennen muuta jäkälät ja sammalet. Siellä on ihan erilainen lajisto, ja kaikki tapahtuu nopeasti lyhyen kesän aikana. Jouko hihkaisee vielä yhden seikan: Vaimo on Rovaniemen pohjoispuolelta kotoisin, eli alueelle on suorastaan juurtunut.

Olet jo vuosia luennoinut läntisen Pohjois-Amerikan kasvillisuudesta. Milloin järjestyy retki sinne?

- No se olisikin aivan toivejuttujani.

Varmaan olisi jo järjestynytkin, jos Afrikka-bisnekset eivät olisi syöneet miestä. Lähtökohtaisesti retkeilyt edellyttävät opiskelijasitoutuneisuutta.

Jos intressiä on ja aikataulusta sovitaan, niin sitten lähdetään. Haastattelijoiden on havaittavissa joukossa innokasta supinaa.

Millaisia hienoja kokemuksia sinulla on Afrikasta?

- Ensimmäisellä Afrikan-retkelläni, jonka järjesti edeltäjäni professori Koponen, olin vuonna 1989. Matka oli hieno mutta laihduttava kokemus.

Olimme kolme viikkoa maastossa Tansaniassa, ja lähdimme vielä opiskelijaporukalla jatkoille Kenian puolelle. Tuntuu, että opiskelu ennen rajattua tutkinto-oikeutta, on ollut todellinen seikkailu. Alueesta jäi semmoinen kuva, ettei siellä ainakaan töitä voi tehdä.

Seuraavaksi Symbiontin numeron teemaan eli lisääntymiseen ja pariutumiseen liittyvä kysymys. Joukon tulee selvästi hieman tukala olo muuten mukavassa tuolissaan innokkaiden tenttaajien kumartuessa lähemmäs. Mikä on jäkälien lisääntymisessä se juttu? Jouko huokaa ja rauhoittuu silminnähden; taisi mies odottaa jotain ihan muuta kysymystä…

- Jäkälän ydin, ja tietysti myös teidän järjestönne ydin, on se symbioosi, ja sen perusongelmatiikka. Kun on monimutkaisempi kokonaisuus, jossa on useampia jäseniä, niin kuinka koko hökötys saadaan lisääntymään ja siirtymään uuteen paikkaan jollain tavalla järkevästi? Symbionttinen levintä ja sen vaikutukset jäkälien diversiteettiin, siihen voi myös tiivistää yhden meikäläisen keskeisen tutkimustoiminnan haaran.

Tiesitkö, että sinusta on tehty Wikipediaan artikkeli?

- Joo-o, huomasin, että sinne on sellainen tullut. Koetin korjata sitä kerran – Vastaus katkeaa joukon huvittuneisiin naurahduksiin, …mutta sieltä

S YM B I O N TT I

2 • 2012

tuli heti, että räps! Koko joukolla on taas erittäin hauskaa. En tiedä kuka sen on tehnyt, mutta selvästi joku oppihistoriasta kiinnostunut, sillä kaikki professorilinkit ovat keskeinen asia.

Wikipediassa kerrotaan, että sinut tunnetaan erityisesti levien ja sienten välisen symbioosin tutkimuksesta. Millainen on levien ja sienten suhde?

- Monitahoinen ja mielenkiintoinen.

Alun alkaen minua asiassa kiehtoi, mitä ihmettä ne jäkälien levät oikein hyötyvät koko hommasta. Se on helppo ymmärtää, mitä sienet saavat, mutta mitä levät saavat. Tein väitöskirjani – aiheeseen liittyen – jäkälien valobiologiasta: What’s behind the pretty colours?

Valobiologia on yksi asia, joka hyödyttää sienisymbiontillisia leviä.

Sieni antaa levälle suojaa liialliselta valolta, ja säätelee millaista valoa levälle suodattuu. Leviämisbiologiakin on mielenkiintoinen asia. Saman leväsymbiontin esiintymistä useilla sienilajeilla voi tarkastella analogiana paimentolaiskulttuureihin, mikä on kiehtova, eikä välttämättä mitenkään hedelmätön, näkökulma.

Kun Kanarian kasviekskursiolla yritti innoissaan määrittää jäkälää patsaasta, Johannes Ehnroth totesi: ”Älä sinä sitä määritä, ei tähän maailmaan mahdu enää yhtään jäkälätutkijaa.” Onko asia näin?

- Se riippuu, miten sen ottaa. Jos joku vain haluaa mennä patsaalta toiselle määrittäen jäkäliä, ei välttämättä saa kovin helpolla rahoitusta. Minun mielestäni jäkälätutkijoita täytyy tänne vielä mahtua. Esimerkiksi jäkälien ekofysiologeja on erittäin vähän, jos lainkaan. Monia ilmiöitä ei ole tutkittu moderneilla menetelmillä ollenkaan.

Yksi kuuma aihe Bangkokin kansainvälisessä jäkäläkonferenssissa olivat jäkälien kryptiset lajit: Kukaan ei tiedä, paljonko biodiversiteettiä on piilossa tunnettujen jäkälälajien sisällä.

Onko jäkälätutkimukselle helppoa saada rahoitusta?

- Lähtökohtaisesti, jos tutkimuksen tavoitteet ja esilletuonti ovat tip‑top, S YM B I O N TT I

2 • 2012

jäkälät ovat kilpailuetu. Ihmiset tietävät, että kyseessä on symbioosi.

Sen siis pitäisi lähtökohtaisesti olla kiinnostava. Tutkimussuunnitelmaa tehdessä täytyy muistaa, että sen lukee yleensä joku, joka ei ole jäkälätutkija.

Itse en ole ollut erityisen menestyksekäs apurahanhakija, vaikka varmaankin olen oman osani saanut.

Viimeksi yksi merkittävän apuraharahoittajan panelisteista, joille olin suu vaahdossa ja kynä sauhuten kirjoittanut hienoja suunnitelmiani, totesi: ”Jos tämä Rikkisen tutkimus toteutettaisiin, se epäilemättä tuottaisi runsaasti uutta tietoa suhteellisen epäkiinnostavasta aiheesta.”

Saako tällaiselle edes nauraa…

Emme jääneet miettimään.

” Olen kaikkien

nesteiden ystävä.”

Hyvä, että en jäänyt pilkkua viilaamaan. Jos siihen leikkiin lähdette, kannattaa kasvaa paksunahkaiseksi.

Onko sinulla vielä saavutettavaa, kun esimerkiksi vanhempasi ovat edenneet pitkälle omilla akateemisilla urillaan?

- Vanhempien kanssa ei ole kosk aan ollut minkäänlaista kilpailua. En koe hyppiväni heidän narussaan. On hauskaa kyetä jakamaan ajatuksia heidän kanssaan, kun on samanlaisia kokemuksia. Olen huomannut, että on vaikeaa kasvaa tästä ammatista ulos, eikä kaikkien tarvitsekaan jäädä eläkkeelle. Meikäläinen ja monet kollegat käyttävät suhteettoman suuren osan tähän, mitä työksi kutsutaan, kun aina ei pysty työtä ja vapaa-aikaa selkeästi erottamaan.

Symbioosille perustettiin täksi vuodeksi puutarhavastaavan virka, johon nimitettiin jokunen ihminen. Olet kirjoittanut kirjoja puutarhanhoidosta. Osaatko kertoa muutaman vinkin?

- Itse olen huono tietolähde tässä, sillä en ole vihanneksia vil-

jellyt – olen keskittynyt tässäkin biodiversiteettipuoleen.

Aulikki totesi viime lehden haastattelussa, että kukaan ei voi rakastaa heiniä. Tässä on kertsillä useampaan otteeseen katsottu Kalajoen hiekat ‑jakso, jossa kovin innokas heinämies kävelee pitkin dyynejä. Voiko heiniä rakastaa?

- Ei pitäisi mennä julkisuuteen, kun joku näkee. Punastuiko Jouko?

Heinissä on ollut oma henkilökohtainen oppimisprojekti käynnissä nyt jo pari kesää. Katsotaan, josko siitä saisi kirjan jollain aika taululla väännettyä. Ne vain täytyy kokea henkilökohtaisesti. (Toim. huom.: Mielenkiintoinen sanamuoto.)

Mutta voiko niitä rakastaa?

- Emm… Voisin potentiaalisen heinärakastajan nimetä. Kuokan Ilpo naapuritiedekunnan peruslajintuntemuksesta vastaavana tuntiopettajana puhuu aina siitä, kuinka ne ovat täydellisiä ja pisimmälle kehittyneitä. Jouko ei vieläkään antanut vastausta kysymykseen. Emme tentanneet enempää.

Millainen oli kalja? Oletko olutihmisiä ylipäätään?

- Kyllä, olen kaikkien nesteiden ystävä. Sattumalta pojan kanssa maisteltiin samaa olutta viime viikolla.

Mun makuuni. Tummat oluet ovat toisaalta upeita, mutta tämä sopii loistavasti näin työviikon päätteeksi kepeässä keväisessä säässä. *** Päätimme Joukon haastattelun ja hipsimme keväiseen säähän. Joukolla on tulevien vuosien aikana vielä paljon annettavaa opiskelijoille ja opiskelulle ennen kaikkea mieleenpainuvien opintoretkien muodossa. Osa haastattelijoistakin odottaa jo innolla mahtavatkohan he päästä mukaan kesän Tunturikasvit ja ‑kasvillisuus ‑kurssille. Myös Joukon vuosittainen luentosarja Symbioosi evoluutiotekijänä on aihepiiriltään erittäin antoisa ja mielenkiintoinen. Symbiontti kiittää Joukoa haastattelusta ja toivottaa tälle hyvää alkavaa kasvukautta.

15

Roskiksesta lautaselle Nälkä kurnii vatsassa ja jääkaappi on tyhjä, eikä tililläkään ole juurikaan maksukykyä. Mitä valveutunut opiskelija tekee? No lähtee tietenkin iltakävelylle lähikaupalle! Kuten Leväperäisestä saimme lukea, roskiksista löytyy paljon käyttökelpoista ruokaa.

Lähdimme siis katsomaan ja todistamaan omin silmin tätä vääryyttä lähikaupan roskiksille. Aikomuksenamme oli myös selvittää millaista ruokaa dyykatuista aineksista saa aikaan. Kauppojen sulkemisaikaan kävelimme hiljaisessa, talvisessa lähiössä. Fiilis oli mukava ja seesteinen kun sai kiireisen viikon jälkeen kävellä pysähtyneessä kaupunginosassa.

Ensimmäinen kauppamme oli pieni lähikauppa, kuten dyykkauskaupat yleensäkin, sillä isoimmissa roskikset ovat melkein aina lukkojen takana. Roskikset löytyivät kaupan sivulta huomaamattomina. Ne olivat tavallisia ruskeita biojäteastioita, joita oli kaksi kappaletta. Siirryimme seuraavaan kauppaan, josta löytyi vain pari hassua pakkasessa säilynyttä appelsiinia ja päärynää.

16

Kolmas kauppa oli ihan mieletön , sen saaliista kerrotaan lisää inventaariolaatikossa seuraavalla sivulla. Roskikset sijaitsivat auki olevassa katoksessa, jonne syttyi sopivasti valokin.

Ruokaa löytyi sekä biojätteestä että energiajätteestä. Saalis oli hulppea. Viimeinen urakka oli saada painavat reput ja kassit rahdattua kotiin ja saada ängettyä jääkaappiin ja pakastimeen.

Olisiko opiskelijalla näihin kaikkiin normaalisti varaa? No ei!

Rikollista vai ei?

Ainainen kysymys on, onko ruuan hakeminen kauppojen roskiksista laillista. Asiasta ei löydy internetistä mitään yksiselitteistä tietoa, vaan sen selvittääkseen joutuu kahlaamaan erilaisia foorumeita. Mitään virallisia viitteitä ei

tunnu olevan. Käsitykset dyykkauksesta koskevista laeista ovat ristiriitaisia, vai onko niitä edes olemassa?

Uutislehti Demarissa (2008) haastatellun Helsingin keskustan poliisipiirin ylikomisarion, Ari Taipaleen mukaan dyykkaus ei ole rikos. ”Monet kaupat ovat syytelleet jäteastioistaan vanhentuneita elintarvikkeita dyykkaavia varastamisesta. Taipaleen mielestä tällaiset syytteet ovat vailla pohjaa.

- Jos kauppias innostuu tekemään varkaudesta rikosilmoituksen, niin lähden siitä, että poliisin näkemyksen mukaan tavara on hylättyä, kun se on viety roskasäiliöön, Taipale selittää.”

Toisaalta, FiFissa (2010) haastatellun Varsinais-Suomen poliisin kenttäjohtaja Antti Tammisen mukaan dyykkaaminen on rikos. ”Jos vaikka ottaa kaupan roskiksesta tavaraa, siihen S YM B I O N TT I

2 • 2012

Dyykkaussa

alis:

Teksti ja kuvat: NYRKIN JA HELLAN VÄLISSÄ, YHTEISKUNTAKELVOTON, NEITI & POTRANDER

pitäisi olla joko kaupan tai jäteyhtiön lupa”, Tamminen kertoo. Hänen mukaansa siinä syyllistytään tavaran arvon mukaan joko näpistykseen tai varkauteen. Tavaran omistajalla eli tässä tapauksessa kauppiaalla on siis oikeus tehdä tapauksesta rikosilmoitus, mutta poliisi ei automaattisesti ilmoita tapauksesta kauppiaalle.

Iltalehti (2008) kertoo tapauksesta, jossa ruokalastia kantanut rekka oli kaatunut kesken matkan ja runsas määrä elintarvikkeita oli levinnyt tielle. ”Paikalliset ihmiset ryntäsivät paikan päälle keräämään ruokia talteen.

Kauhakuormaaja olisi vienyt ne muuten kaatopaikalle. Hamstraamisen luvallisuudesta kerääjillä ja poliisilla oli eri näkemys. Ihmiset kertoivat, että vain olutta kiellettiin ottamasta. Poliisin tietoon minkäänlaista lupaa ruoan ottamiseen ei ollut tullut.

- Jos lastin omistaja ei ole antanut lupaa tavaran ottamiseen, se on edelleenkin toisen omaisuutta ja sen vieminen on rikos, vanhempi konstaapelin Mathias Forsbacka totesi lehdelle.”

Kuten huomataan, asia ei ole yksiselitteinen. Dyykkarit.net-sivustolla laillisuutta spekuloidaan esimerkiksi sillä, että elintarvikkeet voivat roskiksessakin olla kauppojen vastuulla, ja jos jotain terveyshaittaa dyykkausruuista koituu, niin kauppa on syyllinen. Paljon keskustelua herättäneen Heikki Hurstin ruokajono tarjoaa osittain kauppojen vanhentunutta ruokaa, joten ovatko sieltäkin saadut ruuat kauppojen vastuulla? Vaikka olisivatkin, kukaan tuskin valittaa siitä, että saa ilmaista ruokaa.

Kaupan roskikset voivat myös olla yksityisalueella, joten dyykkauksen kieltäminen voi itse asiassa johtua asiattomasta oleskelusta eikä niinkään S YM B I O N TT I

2 • 2012

-HK Aitonakk i - Kahvikerm aa 2 dl - Vaasan ka rpaloruispal at - Porkkanaa - Luomuvalko sipuli 2 puss ia - HK kevytn akkeja 4pkt á 20kpl - Malviala m inidonitsit - HK aitonakk eja 4pkt á 10 kpl - Fazer onne nleipä - HK lenkki makkaraa 3p kt - Ruokaperun aa 3½ kg - 2dl raejuu stoa - Karjalanpi irakoita - Kurkkuja - Tumma m akaroni 1 kg (Myllynparas) - Basilikaa 1 kasvi - Kiva puulaa tikko 1 kpl

ruuan keräämisestä. Yksi juttu kuitenkin on varma. Jos dyykkaaja on hajottanut paikkoja, esimerkiksi rikkonut lukon päästäkseen katokseen tai tehnyt ilkivaltaa ruokaa ottaessaan, on dyykkaaminen laitonta.

Lopuksi Helsingin seutukunnan nuorisotiedotuksen eräällä foorumilla tiivistettiin hyvin dyykkauksen lailli-

- Chiliä ja ha baneroja -Karppinen leipä 1 puss i - Sienisalaa tti - Via pasta carbonara - Kananmun ia - Perheleipu rit pullapitko - Suklaadoni tseja - A- plus Ve hnänalkio lu umujogurtti - Lätta marga riinia - Erilaisia le ipiä - Karppinen sämpylä 2 pu ssia - Pouttu He rkkulihapiirak ka - Piimää - Laskiaispu llia - Valkosipul eita - Erilaisia lih apakkauksia - Mikropizzoj a - Tonnikalas alaattiateria - Luomu Le vittyvä- levi te

suus/laittomuus: ”Dyykkaus ei virallisesti ole laitonta mikäli se ei häiritse ketään, eikä kukaan hajota omaisuutta.

Ei kiellettyä muttei virallisesti sallittuakaan”. Riippuu katsooko dyykkausta siltä näkökannalta että kaikki mikä ei ole sallittua, on kiellettyä vai toisinpäin: kaikki mikä ei ole kiellettyä, on sallittua.

Lähteet (viitattu 6.4.2012) http://web.archive.org/web/20061009052057/http://www.demari.fi/Article.jsp?ar ticle=5340&category=12&main=12 http://www.fifi.voima.fi/artikkeli/Roskavarkaat-ja-Turun-dyykkisota/3406 Dyykkarit.net http://www.iltalehti.fi/uutiset/200806067759132_uu.shtml http://www.nuoret.info/Keskustelut/Viestit.aspx?ID=2127

17

Poissa silmistä, poissa mielestä Kuten muutkin eläimet, myös Helsingin seudun ihmispopulaatio jättää jälkeensä monenlaisia jätöksiä. Työnjaon ansiosta suurin osa yksilöistä voi halutessaan täysin unohtaa, minne ne päätyvät. Niinpä haluankin muistuttaa lajitovereitani: Ämmässuo ei ole pohjaton musta aukko, joten siitä kannattaisi olla kiinnostunut.

Silloin kun minä olin nuori ja asuin Keski-Pohjanmaalla, jätehuoltoon liittyvät asiat olivat minulle koulussa järjestettyjen infotilaisuuksien ansiosta varsin tuttuja. Synnynnäisenä ekofasistina olin myös melko kiinnostunut aiheesta ja yritin noudattaa ohjeita mahdollisimman hyvin. Helsinkiin muutettuani paheet veivät minut mennessään, enkä jaksanut heti selvittää, millä tavalla jätehuolto täällä toimii.

Yritin toki edelleen kierrättää mahdollisuuksien mukaan, mutta tunsin koko ajan pienen piston sydämessäni siitä, etten perehtynyt asioihin paremmin.

Seitsemän vuotta siihen meni, mutta viimein biologien keskustelut dyykkauksesta ja valtamerten jätelautoista

saivat minut ottamaan itseäni niskasta kiinni. Niinpä huhtikuun 4. päivänä vuonna 2012 osallistuin viimein Luonto-Liiton Ämmässuo-retkelle ja lähdin ottamaan asioista selvää.

On pakko myöntää, että kuvani pääkaupunkiseudun jätehuollosta oli etukäteen varsin negatiivinen. Käsitykseni oli, että lajittelupisteiden vähyyden, kalliiden jätemaksujen ja huonon tiedottamisen vuoksi kovinkaan monet helsinkiläiset eivät jaksa kierrättää tai erotella edes seka- ja biojätettä. Korviini oli myös kantautunut huhuja siitä, miten Ämmässuolla olisi joskus dumpattu harvojen reippaiden biojätteen erottelijoiden vaivojen tuloksia säälimättömästi sekajätteen joukkoon. Ei

Teksti: KAISA TORPPA Kuvat: MATS ITTONEN

siis ihme, että olin varsin vakuuttunut löytäväni Ämmässuolta lemuavan ja laitojensa yli tursuavan kaaoksen, jonka kehittämisestä kukaan ei ole kiinnostunut. Totuus oli kuitenkin toinen: Ämmässuon toimivuus yllätti minut positiivisesti, vaikka kehityksen paikkojakin toki löytyi.

Loputon Ämmässuo Ämmässuo on Pohjoismaiden suurin kaatopaikka, ja alueen pinta-ala on jopa 200 hehtaaria. Se on perustettu vuonna 1986 Espoon ja Kirkkonummen rajalle. Toisin kuin kuvittelin, Ämmässuolla ei käsitellä kaikkea pääkaupunkiseudulla syntyvää jätettä, vaan sinne päätyvät ainoastaan seka- ja

Näin taitat sanomalehdestä biojätepussin:

1. Ota sanomalehti ja levitä se pöydälle.

18

2. Taita yläreunasta 5-10 cm ja käännä lehti toisinpäin.

3. Taita noin kolmasosa aukeamasta keskelle.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

biojäte. Sekajätettä varten on varattu Ämmässuosta suurin osa: 110 hehtaaria. Sen on arvioitu riittävän pääkaupunkiseudun sekajätteelle noin vuoteen 2050 asti. Kaatopaikka-alueesta puolet on käytöstä poistettua vanhaa kaatopaikkaa, josta kumpuava metaani käytetään Ämmässuon kaasuvoimalassa sähköntuotantoon. Lisäksi Ämmässuolla sijaitsee myös Sortti-asema, jonne voi tuoda uusiokäyttöön kelpaavaa kotitalousjätettä. Sortti-asemalta materiaalit toimitetaan edelleen niiden käsittelyyn erikoistuneisiin laitoksiin. Ämmässuon kaatopaikka näytti

kauniina kevätpäivänä paljon kivemmalta kuin olin odottanut. Vanhan kaatopaikan maisemoitu kumpu oli oikein soma, vaikka monimuotoisuusfriikissä nupissani alkoikin pyöriä vastalauseita yksitoikkoista nurmikkoa kohtaan.

Myöskään uuden kaatopaikan kohdalla ei alkanut liiemmin kuvottaa. Hajua ei tuulen yläpuolella huomannut lainkaan ja jätejyrät tiivistivät massoja siististi niin pieneen tilaan kuin mahdollista.

Myös maaperää suojaamaan rakennettu kaatopaikan pohja oli varsin uskottava: yli puolitoista metriä erilaisia muovi-, asfaltti- ja mineraalikerroksia.

4. Taita vastakkainen reuna keskelle ja sujauta yläreunan taitokset sisäkkäin.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

5. Työnnä alareuna yläreunan taitoksen alle.

Ainut järkytys oli oikeastaan jätteiden mieletön määrä, joka voitaisiin varmasti huolellisella lajittelulla pudottaa murto-osaan. Kierrättäkää siis hyvät ihmiset ja laittakaa energiajakeeseen niin paljon kuin voitte! Ei ne jätekasat siellä HSY:n toimesta ole vaan meidän kulutustottumustemme ja laiskuutemme vuoksi!

Jättiläiskomposti Kaatopaikan ja voimalan lisäksi Ämmässuolla toimii kompostointilaitos, jossa muutetaan mullaksi vuosittain jopa 49 000 tonnia biojätettä. Tästä

6. Avaa pussi ja laita siihen vain eloperäistä jätettä.

19

biojätteestä ei päädy nykyään kuulemma muruakaan sekajätteen puolelle.

Pari vuotta sitten julkisuuteen tullut biojäteongelma oli vastaperustetun kompostointilaitoksen ohimenevä lastentauti: kaatopaikalle viety biojätemäärä oli pieni, ja nykyään laitoksen kapasiteetin ylittävät jätteet viedään alueen ulkopuolisille kompostointilaitoksille, kuten Forssaan tai Lahteen.

Kekkilä oy ostaa kaiken Ämmässuon kompostointilaitoksella tuotetun humuksen. Osa perunankuoristamme ja kahvinporoistamme on siis hyvinkin saattanyt päätyä esimerkiksi Symbioosin puutarhaan (ks. seuraava sivu).

Kompostointilaitokseen tutustuessamme keskustelimme retkellä myös muista biojätteeseen liittyvistä asioista, joita kotilajittelijan kannattaa ottaa huomioon. Koska biojätteen kompostointiprosessi on laitoksessa varsin lyhyt, olisi jätteiden keräämiseen ja kuljettamiseen parempi käyttää biohajoavien muovipussien sijasta nopeammin hajoavia materiaaleja kuten paperipusseja tai sanomalehteä. Myös muut kuin nesteiden säilytyksessä käytetyt pahvipakkaukset, kuten kaurahiutalelaatikot, sopivat hyvin. Lisäksi on tietysti hyvä muistaa, että kaikkein järkevintä olisi kompostoida biojätteet itse ja saada ilmaista ravinnepitoista multaa parvekepuutarhaan ilman HSY:n ja Kekkilän välikäsiä. Ehkä saan nyt viimein hankittua itselleni sen matokompostin, josta olen pitkään haaveillut!

Materian kierto Entä mitä tapahtuu niille jätteille, joita

20

urheat arjen sankarit jaksavat kierrättää? Oppaamme puheiden mukaan materiaalien uusiokäyttö on varsin hyvissä kantimissa. Jopa 30 % kotitalouksien tuottamasta jätteestä on paperia, joten paperin ja kartongin uusiokäyttö on kannattavaa ja tehokasta. Epäselväksi tosin jäi, missä ja mihin kaikkeen näitä materiaaleja sitten käytetään. Lasi viedään Suomessa enimmäkseen Forssaan, jossa on välineet sen optiseen lajitteluun ja metallien poistoon. Metallin suhteen tilanne on hieman toinen: kotitalouksissa syntyvän metallijätteen määrä on ilmeisesti niin pieni, ettei sitä kannata käsitellä Suomessa vaan se kuljetetaan esimerkiksi Ruotsiin tai Saksaan. Teollisuuden metallijäte sen sijaan on haluttua tavaraa myös täällä, sillä se on yleensä puhdasta ja sitä on paljon. Elektroniikkajäte menee raakaaineiden valmistukseen Kuusakoski Oy:lle ja Stenalle, joiden lisäksi alalla on myös pienempiä yrityksiä. Paristot menevät Nivalaan Akkuser Oy:lle, jossa niiden materiaalit erotellaan ja toimitetaan uusiokäyttöön. Akut kuljetetaan Ruotsiin tai Saksaan vastaavanlaista käsittelyä varten.

Yritystä jätteiden hyödyntämiseen siis on, mutta esiin nousi myös huolestuttavia ongelmakohtia. Niistä suurin on varmasti kulutuksen, ja sitä myötä sijoitettavan jätteen, valtava määrä.

Kysymys on siis ennemmin kulutustottumuksiin, asenteisiin, markkinointiin ja lainsäädäntöön kuin HSY:n toimintaan liittyvästä ongelmasta. Oppaamme näkemyksen mukaan suuri osa kotitalouksista laiminlyö jätteiden la-

jittelua: huomattava osa kaatopaikalle päätyvästä jätteestä voitaisiin kierrättää tai laittaa energiajakeeseen. Tämän lisäksi sekajätteeseen heitetään myös täysin sinne kuulumatonta materiaalia, kuten paristoja ja muuta vaarallista jätettä.

Mitä on luvassa?

Jätehuoltoon liittyvät ongelmat tiedostetaan onneksi hyvin ja systeemiä pyritään koko ajan parantamaan. Tästä hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi pyrkimys hyödyntää kaasun lisäksi myös Ämmässuolla muhiva lämpö, sekä uuden jätevoimalaitoksen rakentaminen vuoteen 2014 mennessä. Moni ympäristöjärjestö tosin suhtautuu kielteisesti sekajätteen polttamiseen, sillä se ei kannusta kierrättämään ja vähentämään kulutuksen määrää. Huomionarvioinen on myös vappuna voimaan astuva uusi jätelaki, jonka pyrkimyksenä on esimerkiksi lisätä tuottajavastuuta, tarkentaa kiinteistökohtaisia jätehuoltomääräyksiä ja parantaa muovien hyödynnettävyyttä.

Kulutukseen perustuvassa yhteiskunnassamme jätteen määrän vähentäminen on vaikeaa, enkä oikein jaksa uskoa, että huomattaviin tuloksiin päästäisiin ainakaan kovin pian. Syntyvän jätteen määrän vähentäminen ja kierrätyksen lisääminen vaativat sekä suuria asenteellisia muutoksia kotitalouksissa että poliittisia päätöksiä ohjaamaan ja helpottamaan kehitystä.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Perusasiat kuntoon!

- eli miten Symbioosin puutarhaprojekti edistyy

Teksti ja kuvat: KAISA TORPPA

osa 2

Kuten edellisessä Symbiontissa jo lupailin, Symbioosi todellakin pelastaa tänä vuonna maailman porkkanoilla!

Ensimmäiset esikasvatukset ovat jo Biokeskus 3:n kerhohuoneella nousemassa (taittohetkellä ainoastaan ruohosipuli oli itämättä) ja niiden tuleva sijoituspaikka on selvillä. Toisin kuin oli alun perin tarkoitus, puutarhamme tulee sijaitsemaan Herttoniemen palsta-alueella, aivan hyppyrimäen juurella.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan kasvimaa olisi kasvanut joko Biokeskus 3:n viereen tai Biokeskus 2:n taakse, mutta näihin paikkoihin emme saaneet Tila- ja kiinteistökeskukselta lupaa.

Tämä on tietenkin harmillista, mutta pääasia toki on, että meillä ylipäätään on palsta kohtuullisella etäisyydellä kampukselta.

Palstan sijainnin varmistumisen jälkeen projekti pääsi toden teolla käyntiin. Kasvatettavista kasveista päätettiin, käytiin siemen- ja multaostoksilla ja keräiltiin muovirasioita ja vessapaperirullia taimikasvatusta varten. Heti S YM B I O N TT I

2 • 2012

Ahvenanmaan linturallin jälkeen järjestettiin kerhohuoneella kylvötalkoot kiireisimpiä esikasvatuksia varten. Tapahtuma keräsikin ilahduttavan paljon viherpiipertäjiä, vaikka Ahviksesta oltiin vasta toipumassa ja samaan aikaan oli myös askartelutalkoot Vappushokkeloa varten. Suurkiitos kaikille osallistuneille!

Kuten taimetkin, puutarhaprojekti kasvaa ja kehittyy kevään edetessä.

Huhtikuun aikana tullaan todennäköisesti järjestämään ainakin koulintatalkoot ja excu Dodo ry:n Kääntöpöydän avajaisiin 21.4. Tästä ja Kääntöpöydän muusta ohjelmasta löytyy lisätietoa osoitteesta http://www.kaantopoyta. fi. Toukokuussa siirrytään sitten tositoimiin, kun päästään viimein itse palstalle touhuilemaan! Luvassa on ainakin kahdet maanmuokkaus-, kylvö- ja istutustalkoot toukokuun aikana.

Puutarhan olemassaoloa ei ole syytä unohtaa myöskään kesällä, varsinkaan

jos satutte silloin Helsingissä hengailemaan. Olemme puutarhavastaavien kesken suunnitelleet, että kitkentä ja kastelu ovat viime kädessä meidän vastuullamme, mutta niihin pääsee toki jokainen kiinnostunut osallistumaan.

Tässä toimii varmasti mukavana punajuurena se, että kasvimaalta on luvassa esimerkiksi salaattia, yrttejä, herneitä, kukkia ja kuukausimansikoita pitkin kesää!

Mukaan voi tulla esimerkiksi liittymällä Symbioosin puutarhan facebookryhmään http://www.facebook.com/ groups/321404004580595/, jossa pyritään tiedottamaan kaikesta puutarhan toimintaan liittyvästä. Talkoista ja muista tapahmista tullaan toki ilmoittelemaan facebookin lisäki myös sähköpostilistoilla.

Tervetuloa mukaan kasvattamaan ihanuuksia!

21

Sahtiwaarien kuurnalla

Teksti: MATS ITTONEN & ILKKA KIVISTÖ Piirrokset: LAURI TUOMIRANTA & LAURI KARANKO

o muinaiset lammilaiset arvostivat sahtia juhlajuomana. Myöhemmin tämän jalon perinnejuoman arvostus on aaltoillut, ja nyt Symbioosin Sahtiwaarit tekevät työtä sahdin tunnetuksi tekemiseksi myös ekologian kenttäkurssin ulkopuolella.

Mitä sahti on Sahti on suomalaisen olutkulttuurin peruskivi. Se on ohraja usein myös ruismaltaista valmistettu pintahiivaolut. Sahdille on ominaista mäskin suodattaminen katajanoksien läpi, mikä antaa sahdille katajan aromia. Valmista olutta ei suodateta, vaan se juodaan sen käytyä riittävän kirkkaaksi.

Sahti käytetään tavallisella leivinhiivalla ja alkoholia siinä on yleensä 5-9 tilavuusprosenttia, mutta alkoholipitoisuus voi nousta myös suuremmaksi.

Sahdille tyypillinen banaania muistuttava maku syntyy käymisen aikana hiivan tuottamasta isoamyyliasetaatista (Leinonen 2009, Toyohisa 2012). Humala ei makua hallitse, vaan sitä lisätään hyvin maltillisesti tai joidenkin koulukuntien mukaan ei ollenkaan. Humalan antibakteeriset ominaisuudet vaikuttavat oluen maun lisäksi myös sen säilyvyyteen (Asplund 1990, Tikkanen 2004). Michael Jacksonin Olutkirjassa sahtia kuvaillaan väriltään punertavan ruskeaksi ja varsin sameaksi, matalaa mutta kestävää vaahtoa tuottavaksi, kuplivan hiilihappoiseksi, hivenen tahmeaksi, öljymäiseksi mutta pehmeäksi, väkevää viiniä täten muistuttavaksi, kirpeäksi ja mantelimaiseksi. Sekä tietenkin erittäin juotavaksi (Jackson 1993).

Sahti on suomalainen perinnejuoma, joka vuonna 2002 rekisteröitiin Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi. Sitä on valmistettu varsinkin maaseudulla juhlatilaisuuksia varten. Hyvin paljon sahtia muistuttavia oluita on perinteisesti valmistettu myös Gotlannissa ja Saarenmaalla (Jackson 1993). On huomioitavaa, että sahdilla (sana todennäköisesti peräisin germaanisesta mehua tarkoittavasta ’saft’-sanasta) tarkoitettiin alun perin arkijuomaa, kun olut taas oli vahvempi ja laadukkaampi juhlajuoma (Ovell 1996).

Myöhemmin olut on vakiintunut yleistermiksi, ja sahti luokitellaankin nykyään oluen alalajiksi. Käytämme tässä artikkelissa nykyistä terminologiaa.

Useimmilla sahtialueilla käytetään ohramaltaan ohella myös ruista. Varsinaisissa olutmaissa ruis yhdistetään taloudeltaan köyhiin ja kehittymättömiin seutuihin ja sen viljely on jäänyt vähäisemmäksi. Ruisoluet ovat osittain 22

tästä syystä maailmalla melko harvinaisia. Ruis kasvaa kuitenkin hyvin ankarassakin ilmastossa, joten se on Itä- ja Pohjois-Euroopassa paikoitellen ollut viljapeltojen päätuote (Jackson 1993). Eri alueilla valmistettavat sahdit poikkeavat toisistaan suuresti ja yhtenä nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että Päijänteen länsipuolella sahdit ovat tummia ja itäpuolella kellertäviä (Tikkanen 2004, Asplund 1990).

Sahtia on valmistettu pääasiassa Kotkan ja Oulun välisen linjan länsipuolella. Tunnetuimmat sahtialueet ovat Häme ja Satakunta, missä sijaitsevat myös tärkeimmät sahtipitäjät Sysmä, Asikkala, Lammi, Joutsa, Pertunmaa, Hartola, Hollola, Padasjoki ja Ikaalinen (Ovell 1996). Satakunnan poh-

Varhaisia piirroksia Sahtiwaareista. Kuvat eivät välttämättä vastaa todellisuutta.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

joisrajalla sijaitseva Honkajoki on sisällyttänyt kultaisen kaksikorvaisen sahtihaarikan kunnan vaakunaan. Kunnan virallisen kannan mukaan haarikka kuvaa vanhaa käsityötaitoa ja esineistöä (http://www.honkajoki.fi/). Sahtiwaarit tietävät kuitenkin totuuden.

Aika oluenlaskun alussa ”Se oli oluen synty, kalevaisten kaljan alku; siitä sai hyvän nimensä, siitä kuulun kunniansa, kun oli hyväoloinen, hyvä juoma hurskahille: pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle, hurskahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan.”

Niin oli olut syntynyt ohran, humalan, veden ja hiivan liitosta (Lönnrot 1849). On ilmeistä, että olutta on Suomessa pantu kauan ja on hyvin mahdollista, että jo ensimmäiset Uralin ja Volgan suunnalta saapuneet suomalaiset toivat jonkinlaisen oluenpanotaidon mukanaan. Nykyään tunnettut sahdintekovälineet ja -tekniikat lienevät kuitenkin yleistyneet alle tuhat vuotta sitten (Ovell 1996).

Aikaisin tunnettu kirjallinen maininta oluesta Suomessa on vuodelta 1366, jolloin todettiin paljon olutta nautitun Piispa Hemmingin hautajaisten yhteydessä. Sekä ohraa että humalaa on Suomessa viljelty kauan. Aikaisimmat merkit ohranviljelystä ovat Ahvenanmaalta 900-luvun lopulta (Ovell 1996). Pohjoisista kansoista suomalaiset osaavat parhaalla tavalla kasvattaa ohraa ja valmistaa siitä olutta (Gothus 1555).

S YM B I O N TT I

2 • 2012

1800-luvulta 1900-luvun alkuun Sahti kuului maalaistalojen arkeen ja juhlaan. Talvisin olutta kulutettiin suuria määriä ruuan kanssa, sillä suolaan säilötyt ruuat tarvitsevat luonnollisesti paljon nestettä palanpainikkeeksi. Kylmää vettä vältettiin varsinkin talvisin sen oletettujen heikentävien, sairastuttavien ja jopa kohtalokkaiden seurausten takia (Lönnrot 1839). Maitoa juotiin erityisesti kesäisin, mutta talvisin ei juuri ollenkaan (Kuusi 1980). Arkisin juotiin kaljaa, jonka laatu vaihteli suuresti; parempien oluiden makuun palvelusväki pääsi vain juhlien aikaan. Talkoojuomana sahti oli vertaansa vailla. Isäntäväellä oli tapana kantaa pellolle maitotonkallinen sahtia, josta sitten kaadettiin haarikoihin taukoa pitävälle talkooväelle juotavaa, jota jokainen sitten siemaili tuntojensa ja tarpeidensa mukaan (Asplund 1990).

Sahti tarjoillaan kaksikorvaisesta sahtihaarikasta. Puinen haarikka valmistettiin perinteisesti katajasta (Jackson 1993), mutta muissa lähteissä mainitaan hyvin yleisesti käytetyn pellistä valmistettuja haarikoita. Samantyyppisiä astioita käytetään esimerkiksi Skotlannissa, jossa toisinaan hopeisesta quaich-nimisestä kaksikorvaisesta astiasta tarjoillaan viskiä (Jackson 1993).

Sahti kuului ehdottomana osana monien juhlien tarjoiluihin. Sitä on tarjoiltu erityisesti häissä, syntymä- ja nimipäivillä sekä juhannuksena. Monilla paikkakunnilla kirkollisia juhlapyhiä varten on myös valmistettu sahtia, mutta joillain alueilla sahtia ei ole pidetty sopivana näiden juhlien, kuten joulun ja pääsiäisen, luonteeseen. Sahdin valmistus aloitettiin vähintään kahta viikkoa ennen juhlaa ja tehtävä annettiin joko talon emännälle tai sahdin teon taitavalle kyläläiselle (Siikaniemi 1991, Asplund 1990). Häitä varten valmistettiin yleisesti kahta erivahvuista sahtia, mutta muuten kaikki vieraat saivat samaa juomaa. Sahtihaarikka kiersi pöydissä ja haarikan osuessa omalle kohdalle siitä ei sopinut kieltäytyä. Jokainen sai tietysti vaikuttaa hörppynsä pituuteen (Asplund 1990). Hautajaisiakaan ei Lammilla voitu järjestää kuin aikaisintaan kahden viikon päästä, koska sahti ei valmistunut nopeammin. Näin kävi erityisesti silloinw kun sahdin tarjoilu hautajaisissa oli vainajan viimeinen toive (Asplund 1990).

Aikoinaan maltaat oli tapana valmistaa itse syksyisin puiduista viljoista. Maltaiden valmistukseen oli useita erilaisia tapoja, mutta yhteistä niille kaikille oli jyvien idättäminen, imellyttäminen, kuivaaminen ja jauhaminen. Maltaiden imellytys ja kuivaus tapahtui yleisimmin mallassaunoissa, joissa maltaita täytyi löylyttämisen ohella käännellä tasaisen imeltymisen takaamiseksi ja kypsymisen estämiseksi.

Tehtävän sai hoitaakseen talon nuori piika tai tytär. Mallassaunoista kantautuva imelä tuoksu houkutteli paikalle kylän nuorisoa ja mallassaunat olivatkin tärkeitä kokoontumispaikkoja. Lattialle levitetyillä pehkuilla rupateltiin ja kiukaalla paistettiin vohveleita tai huuteloa, joka oli ohrajauhoista valmistettu pannukakku (Asplund 1990).

Vanhemmat ihmiset väittivät mallassaunoja paheiden 23

pesiksi ja huhut kertoivat, että suurin osa kylän äpärälapsista olisi saanut alkunsa mallassaunojen aikoihin (Asplund 1990). Tämän tiedon valossa myös eräs tuttu sitsilaulu saa hieman uutta näkökulmaa (Symbioosin laulukirja 2005, s.

34). Nykyään maltaita valmistetaan teollisesti ja niitä myydään valmiina sahdintekijöiden käyttöön (Asplund 1990).

Lähimenneisyys ja nykyisyys Kieltolain päätyttyä sahtia voitiin jälleen panna myös laillisesti. Vaikka talonpoikaisperinteet ovatkin hiipuneet, on sahdin arvostus noussut 1980-luvulta lähtien. Vanhoissa sahtipitäjissä halutaan vaalia perinteitä, mutta myös sahtipitäjistä taajamiin muuttaneiden sukutalojen akateemisten jälkeläisten aktiivisuudella on ollut suuri merkitys (Asplund 1990). Suomen sahtiseura perustettiin 1990-luvun alussa puolustamaan ja vaalimaan sahtiperinnettä sekä tukemaan kaikkea sahtiin ja sen käyttöön liittyvää tutkimus- ja harrastustoimintaa (Asplund 1990).

Perinteisiltä sahdinvalmistusalueilta on tullut useita kaupallisia sahdinvalmistajia. Alkuperäisen sahdin laillinen myynti sallittiin uudestaan 1.1.1988 ja ensimmäiset Alkon hyväksymät yrittäjät olivat Lammin Sahti (Lammi, 1985 -), Joutsan Sahti Oy (Joutsa, 1986 - 1989, 1992 -), Hämeen Sahti Oy (Teisko, 1987 - 1990), Honkajoen Sahti Oy (1988 -) ja Sysmän Sahti Oy (1989 - 1995) (Asplund 1990, Bonsdorff 1997). Nykyään Alkosta saa vain kahden valmistajan sahtia; Finlandia Sahtia ja Lammin Sahtia. Jälkimmäistä myydään vain Lammin Alkossa. Jotkut muut valmistajat, kuten Sysmän Sahti, myyvät sahtivierrettä, joka tulee itse käyttää valmiiksi tuotteeksi (Jackson 1993).

Tunnettu olutasiantuntija ja -kirjoittaja Michael Jackson teki sahtia tunnetuksi myös maailmalla. Suomalainen sahti teki häneen suuren vaikutuksen, sillä se sai hänet laulamaan skotlantilaisia kansanlauluja suomalaisessa saunassa. Mies oli tunnettu siitä, ettei hän laulanut eikä tanssinut (Tikkanen 2004).

Helsinkiläinen olutharrastaja voi löytää Lammin sahtia ainakin Willistä Wäinöstä, Zetorista ja Viidestä Pennistä, sekä Finlandia Sahtia St. Urho’s Pubista. Viimeksimainittu on sahtikulttuurin edelläkävijä, jonka sahtiviikoilla on ollut tarjolla myös esimerkiksi Stadin Panimon valmistamaa sahtia. Lammin kenttäkurssien aikana kannattaa suunnata opintoretkelle Liesoon tutustumaan Lammin Sahdin valmistukseen tai hieman kauemmaksi Hollolaan tutkailemaan Hollolan Hirven Kivisahdin syntyä. Myös Lammin kirkonkylän Pellava- ja sahtimuseo on varmasti tutustumisen arvoinen.

Kuitenkin sahdin syvin olemus tulee esiin kun sen valmistaa itse perinteisin menetelmin. Seuraavassa Symbiontissa Sahtiwaarinne kertovat lisää siitä, miten sahtia pannaan ja miltä eri sahdit maistuvat. Hankkiipa sahtinsa sitten kapakan, Alkon tai itse ohrapellon kautta, on se paikkansa ansainnut niin juhlassa, talkoissa kuin ihan vain hyvässä seurassa.

Siis tuoppinne nostakaa! (Nygård 2004)

Sahti juhla- ja seurustelujuomana Aino Tuloisela

Vielä 1950-luvulle asti sahti kuului oleellisena osana tarjoiluun hämäläisissä pidoissa. Varsinkin perinteisissä maalaishäissä pitopöydän ruokarunsauden päätti juomavalikoima, johon maidon ja piimän lisäksi kuului pitopöydän kunkkuna vielä hieman kannussa kuohuva sahti. Ruokajuomana tarjolla ollut sahti oli todella vielä käymistilassa olevaa makeaa tummanruskeata juomaa. Siitä käytettiin nimitystä naistensahti, koska se ei ollut vielä ”päähänkäypää”, ja sitä uskalsivat nauttia myös raittiutta kannattavat juhlijat.

Pidoissa vasta ruokailun jälkeen lähti liikkeelle kenkkäri, joka oli täysin käyneen ja selkeäksi muuttuneen sahdin tarjoilija. Juhlatalon isäntä oli valinnut kenkkäriksi hyvin tuntemansa luottohenkilön. Hänen tehtävä oli kulkea juhlaväen keskuudessa ja tarjoilla kaksikorvaisesta sahtikannusta pääasiassa miesväelle sahtiryyppyjä. Kenkkärin osavastuulla oli, ettei kovin paljon tullut ylilyöntejä, sillä tarttuihan sahtikannuun monenlaista nautiskelijaa. Joidenkin juhlamieli nousi pienistä siemauksista, toiset taas halusivat jalosta juomasta täyden tehon.

Sahdin teko oli entisaikaan naisväen työtä ja heidän harmiksi jäi usein sahdin aiheuttama käänteinen puoli. Joulun ja yleensä juhlapyhien aikaan, kun maalaiskylässä kiersi miesporukka talosta taloon tyhjentäen sahtitynnyreitä, vannoivat emännät usein sen sahdin olevan viimeisen. Mutta sitkeästi sahtiperinne piti pintansa hiipuen vasta 1900-luvun loppupuolella.

Lähteet Asplund, Ulla. 1990. Sahtikirja. Valkeakoski.

Bonsdorff, Seppo. 1997. Suomen panimot, Matrikkeli portteri-, olut- ja sahtipanimoista 1756 - 1996. Helsinki.

Gothus, Olaus Magnus. 1977 [1555]. Pohjoisten kansojen historia. Suomea koskevat kuvaukset. Latinan kielestä kääntänyt Kaarle Hirvonen. Keuruu.

Jackson, Michael. 1993. Michael Jackson’s Beer Companion (alkuperäisteos). Suomennos: Saarinen, Osmo. 1994. Michael Jacksonin olutkirja. Keuruu.

Kuusi, Sakari. 1980. Hollolan pitäjän historia I-II, Yhdistetty ja korjattu painos. Kukkila.

Leinonen, Marjo. 2009. Sahdin hiivaus ja aistinvarainen arviointi, Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö, Bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelma. Hämeenlinna.

Lönnrot, Elias. 1839. Suomalaisen talonpojan kotilääkäri. Helsinki.

Lönnrot, Elias. 1849. Kahdeskymmenes runo. Kalevala. Helsinki Ovell, P. 1996. Finland’s Indigenous Beer Culture. Cervisia Fennica Special Publications. 1:4–20 Siikaniemi, Päivi. 1991. Pidoista ja pitojen laittajaisista 1930-luvulla.

Kirjassa: Hollolan kotiseutukirja V. Lahti.

Symbioosi ry. 2005. Symbioosin laulukirja. Helsinki.

Tikkanen, Unto. 2004. Viinin ja oluen lähteillä. Helsinki.

Toyohisa Inoue, Haruyuki Iefuji and Haruo Katsumata. 2012.

Characterization and Isolation of Mutants Producing Increased Amounts of Isoamyl Acetate Derived from Hygromycin B-Resistant Sake Yeast. Biosci.

Biotechnol. Biochem., Vol. 76, 60-66 Nygård, Mathias. 2004. Sahti-Waari. Turisas: Battle Metal. Century Media.

24

S YM B I O N TT I

2 • 2012

AHVENANMAAN LINTURALLI 2012 Jokaisen biologian opiskelijan kevään (toinen) kohokohta, Ahvis, saapui jälleen yhtä vakaasti ja varmasti kuin sienet syksyllä. Karvainen ja vähemmän karvainen joukko epämääräisiä helsinkiläisiä, parvessa jokunen kehä III:n ulkopuolinen yksilö, pakkautui Turun satamassa laivaan ja suuntasi kulkunsa kohti Maarianhaminaa. Koko viikonloppu kului jälleen vauhdin ja vaarallisten tilanteiden parissa. Kisan aikana ja kisa-ajan ulkopuolellakin havaittiin useita mielenkiintoisia lajeja varsin arktisesta säästä huolimatta.

Tänä vuonna Symbiontti oli VALMISTAUTUMINEN ajan hermolla ja Ahvisraportti on toteutettu lyhyinä Uivelot Viskisieppo ja sirittäjät tviittauksina, jotka on näpKaukoputken saamiseksi liityttiin LohTammikuussa joukkueen jäsenten Fapärästi sijoitettu karttatietoijan lintuseuraan. Lintujen opiskelu cebookiin ilmestyi kutsu ryhmään ”OJaloitettiin JO automatkalla Turkuun ja 4.2102 Advanced Preparatory Course hin. Kolme joukkuetta raportaidot hiottiin täydellisyyteen laivamatfor Ahvis Bird Rally”. Viikkoa ennen toi: lue mitä tapahtui, missä kan aikana. Matkaevääksi naurettavan Ahvista kirjastonhoitaja ystävällisesti tapahtui ja milloin tapahtui. halpa viinitonkka ja Maarianhaminasta suunta Hagaan. Ennen kisan alkua pelloilta bongattu jo laumoittain hanhia, merikotka ja uivelo!

Lintu kuin lintu - miksi yksi ei riitä?

Myös museofossiilit raportoivat seikkailuistaan Ahvenanmaalla. Laivalla naapurijoukkue vuoti piipparitiedon lumihanhesta.

S YM B I O N TT I

lahjoitti Ahvenanmaan kartan (koska se oli niin ”huonossa kunnossa”). Liekö viime vuonnakin ollut Ahviksella mukana... Joka tapauksessa meille se kelpasi mainiosti. Merkinnöiksi paperiin päätyi joitakin mukavia aikaisempien vuosien ja päivien haviksia (kiitos Tiira). Tietokoneelta kuunneltujen valikoitujen ääninäytteiden kertaamiseksi poltimme perjantaiaamun ja eritoten Ilkan ratoksi Ahvis HC –lintuäänilevyn.

2 • 2012

Tekstit: ILKKA KIVISTÖ, SUSANNA JERNBERG, OLLI JALONEN, ANNA-RIINA MUSTONEN, EETU MYKKÄNEN & LAURA HIISIVUORI Kuvat: SUSANNA JERNBERG, ILKKA KIVISTÖ, SUVI LESKINEN, MIKAEL LINDHOLM & UIVELOT Kartta: ILKKA KIVISTÖ

25

Perjantai

Koko aika täytyy käyttää hyödyksi ja lintuja etsitään vaikka taskulamppujen valossa!

Uivelot, 20:50 Maarianhamina: Ruokaa Maarianhaminan ainoassa menomestassa: kan ja ta med? Hinnatkin kohdallaan, 13 € ateriasta. Ja laittakaa nyt ahvenanmaalaiset ne pitkät valot pois. Lintuja yhä 32.

Viskisieppo ja sirittäjät, 17:35 Järsö: Ahvis lähtenyt käyntiin ihan loistavasti! Ensimmäisestä pysähdyspaikasta eli Järsön kärjestä saatiin heti ensimmäisen 20 minuutin aikana 20 lintulajia! Aivan mahtava meininki ja kaikki messissä!

Viskisieppo ja sirittäjät tarkkana.

26

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Lintu kuin lintu - miksi yksi ei riitä?

16.55 Teinit teki temput ja vanhukset tippui vauhdista kättelyssä.

Olosuhteiden pakottamana ralli jouduttiin aloittamaan Nåtön biologisen aseman sisätiloista. Toisessa kädessä lautanen ja toisessa lusikka jolla mätettiin kauramakaroni-pesto-seosta sisään. Ikkunoiden läpi saatiin kuitenkin jokunen lajikin. Ei pysty muuttamaan rutiineita, rallinhan alkaa perjantaina klo 18.

Museofossiilit lähtökuopissa.

17.35 ”Mehän voitais ottaa sellainen periaate, että hyväksytään vaan sisätiloista tehdyt havikset. Tai ees jonkun katoksen alta…”

Matkassa on myös 12 m lakua.

17.50 Rallin alku – siis oikea alku – alkaa häämöttää. Ei ehditty ollenkaan orientoitumaan, kun ralli alkoi liian aikaisin. Ja sitten oli vielä se pr---kleen lumihanhi, joka piti käydä hoitamassa ennen rallin alkua ja sitten se olikin tarhasta karannut eskimo. Ei elistä siis tälle päivälle.

19.20 Joutsenet pilasivat metelöinnillään hienon luontohetken.

20.34 Yritettiin laulurastasta, saatiin lehtokurppa. Sijainti: Markusbölen Storträsk.

21.03 Hammarlandissa ajellaan räntäsateessa kohti Eckerön siltoja.

Pitkän mäen puolivälissä hidastetaan vauhtia ja tarjotaan auton ikkunasta ihanille sissi-fillaristeille suklaata. Eivät huoli, on kuulemma hyvä fiilis muutenkin pyöräillä räntäsateessa ylämäkeen. Väite kuulosti täysin uskottavalta. (Jälkikäteen laivalla tulivat kyllä kiittämään ilahduttavasta tarjouksesta, toim. huom.).

21.18 Marbyn pusikoissa saimme voimaa katajan kosketuksesta käsiketjun avulla. Valkea kani häkeltyi auton valoista ja meinasi jäädä alle. Ei jäänyt. Onneksi. Sillä oli vielä talvi. Tulee tosi valkoista juttua taivaalta.

Uivelot, 19:20 Kastelholma: Sairaan kylmä Kastelholmalla, harmaahaikarallakin vilu rantaruovikossa. Aiemmin nähty jo lähes 30 lajia, nyt puolen tunnin taistelun jälkeen tuokin pikkulintu tunnistettu keltasirkuksi!

Viskisieppo ja sirittäjät, 19:30 Svibyviken: Punasotka, joka oli Tiiraankin merkitty, nähty! Se oli sopivasti 40. laji. Viime vuonna koko rallin tulos oli 46 lajia, joten vauhti ei näytä ollenkaan pahalta. Mutta pulun metsästys ei tuottanut tulosta... Jaksaisikohan sitä lähteä pöllöjä kuuntelemaan.

Uivelot poseeraamassa.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

27

27

Lauantai Viskisiepot ja sirittäjät, 11:47 Käringsundby: Se on piekana! Tykitys on jälleen käynnissä ja joukkue vauhdissa, jäätävästä lumimyrskystä huolimatta!

Styrsistä haettiin ruokit ja luotokirvinen ym. peruslajit, Degersandista merisirri.

Uskomattomat 62 lajia plakkarissa!

Uivelot, 14:00 Näfsby: Aallonmurtaja-alue oli huippu: nokikanaa, riskilää, palokärkikin. Tätä seurannut räntäsade taas lämmitti sydäntä. Tuntemattomia haukkahavaintoja, muttei koskikaraa tai muitakaan missään.

Kviik 40!

Uivelot, 5:30 Skeppsvik: Kannatti herätä kello neljä. Saldona aamun pöllöretkestä kahden hengen huuhkajahavainto ja lentävä sammakko. Eikun, lehtokurppa. Nyt matka kohti muuton seurantaa! Lajimäärä siis jo 33!

Viskisieppo ja sirittäjät, 08:38 Kohti Styrsiä: Päivän alku oli hieman heikko, Skepsvikistä yksi uusi laji: harmaalokki! Se on varmaankin ässä... Matkalla hyvä metsästoppi josta mukaan tarttui muun muassa pinna puukiipijästä, joka innosti joukkueemme riehakkaaseen olotilaan.

28

Uivelot, 9:40 Torp: Muuton seuranta kaukoputkella lintukirja kädessä oli mieletöntä, haahkoistakin – kevään tuntu rinnassa! Taajama-alueen pelloilta toivottiin kuovia, saatiin harakka. Hölmömpi voi mennä sekaisin? Lajeja 35.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Viskisieppo ja sirittäjät, 16:07 Auto: Nyt matkalla kohti Hagan peltoja, kohta ollaan perillä. Ihme kyllä, siellä ei olla aikaisempien rallien aikana käyty vaikka haviksia ilmotetaan paljon. Hepe on viskipullon jälkeen juttutuulella ja pitää meidät muutkin virkeinä.

Lintu kuin lintu - miksi yksi ei riitä?

8.34 Ei tullut pöllöjä eikä luhtakanaa. Syynä räntäsade, sängyn viehätys ja Lauran epäusko ahvenanmaalaisiin pöllöihin. Yöllä Nåtössä rämähti palohälytin soimaan klo 03.10. Se oli henkien kehotus lähteä pöllömetsälle. Laura päätteli, ettei hätää ole (koska viereisessä huoneessa olivat heränneet ja keskustelivat rauhallisesti) ja käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan. Ei pöllöjä siis.

Hakki (ässä, toim. huom.) ja närhi. Tulivat tervehtimään, kun aikamme piiskutettiin. Tai Ville piiskutti. Eipä ennen ole moiset piiskutusta tulleet kuuntelemaan. Epäuskomme (tai Lauran siis) kohdistui ainoastaan pöllöihin.

Aamulla satoi räntää. Yäk. Onneksi heikkeni.

Räntäsade siis.

9.03 Sade alkoi taas. Varpaat jäässä.

Viskisieppo ja sirittäjät, 05:54 Auto: Päästiin kohtuu ajoissa liikkeelle, nyt istutaan autossa matkalla kohti Skepsvikiä. Yhtään uutta lintua ei olla nähty ja kilpailijoita saattaa vähän väsyttää. Odotukset päivän suhteen ovat kuitenkin korkealla.

Uivelot, 15:10 Lentokenttä: Pilttipurkkia hernekeitosta, kaislikossa suhisee.

Torpfjärdeniltä kalatiira ja etelän pelloilta vihdoin se töyhtöhyyppä.

Lajimääräksi 41, ja kylmiltä Nåtön silloilta kohti etelän aurinkorantoja. Ympyrä sulkeutuu mekolla.

11.17 ”Tarttis keskittyä peruslajeihin. On tosi noloo, jos harmaalokki ja nokikana puuttuu. Vaikka on nää muutkin kivoja”.

12.16 Saakelin lumisade. Hammarudda. Ei ollut pikkutylli, eikä luotokirvinen. Mutta saatiin sentään harmaalokki ja merimetso.

12.26 Kulorastas. Jee! Lumisateessa. Suklaatahroja muistikirjassa.

12.51 Ramsholmenilla jalohaikara. Piristi räntäsadetta (olimme ilmeisesti ensimmäinen joukkue, joka linnun havaitsi. ylpistelevä toim. huom.)

13.17 Pitäkää varpusenne, prkle. Ja pulunne.

13.53 Åålannin museo on hyvä vessapaikka. Jos ei keskustassa kehtaa kyykkypissalle. Nokikana vaakatuulessa. Tuli se varpunenkin.

14.13 Turnauskestävyys. Voih. Ajellaan Saltvikin suuntaan, josko siellä olisi vielä jotain lisää. Josko ottaisi viskihuikan? Tai suklaata.

Edellisen kerran kilisteltiin viskiä bongariliiton joukkueen kanssa (jolla oli jaloviinaa) jalohaikaran kunniaksi.

14.52 Inhoittava tuuli, vaikkei enää sadakaan. Kohta paistaa aurinko! Korppi. Kyllä sitä metsästettiinkin.

Ei ahvisjuttua ilman lintukuvaa, tässä siis Mikael Lindholmin kuvaama jalohaikara.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

16.58 Hillitön loppurutistus. Fasaani – joka muuten näytti varsin uskottavalta muovipatsaalta. Oli elävä kuitenkin. Kovasta vauhdista havaittuna (peruutettiin takaisin tosin). Viimeiseen puoleen tuntiin lisäksi pulmusia ja lyhytnokkahanhi Hagan pelloilta.

Lopputunnelmat Viskisiepot ja sirittäjät Huippu Ahvis takana! Hagan pelloilta saatiin viimeisen puolen tunnin aikana vielä 3 uutta lajia ja yhteensä lajeja kertyi 70! Tämän luvun Suski taisi heittää läpällä tavoitelajimääräksi heti Ahviksen alkuun. Kerrankin osui oikeaan!

Tehokkaasta valmistautumisesta ja kiihkoilusta sekä kilpailumielen lietsomisesta oli selkeästi apua. Harmi, että Ahvis järjestetään vain kerran vuodessa. Sekä se, ettei uuden majoituspaikan läheiseen Stallhagenin panimoon ehtinyt millään!

Uivelot Retkestä jäi käteen lintuhavaintoja 41.

Häpeärajasta jäätiin mutta häpeää ei tunnettu! Siistiä oli, tosin lämpimämpikin olisi voinut olla! Tiirasta saatiin melkein ässä, hyvä me! Upea kokemus oli nähdä hiirihaukka pyrähtämässä lentoon läheisestä puusta, harmi vaan, että tunnistus tapahtui vasta illan bileissä. Todettiin myös, ettei ahvenanmaalaisilla ole luurankoja kaapissa vaan metsässä! Sääli muita fukseja, jotka jättivät välistä biotieteiden takia… hähä!

Lintu kuin lintu - miksi yksi ei riitä?

Hyvä ralli, 77 lajia. Jäi harmittamaan ainoastaan se räntäsateessa tehty päätös, ettei käydä tarkistamassa Torpfjärdeniä (jalohaikarahuumassa päätös syntyi keveästi). Jäi tavit ja haapanat uupumaan. Muilta osin jäätiin alkuennusteesta ainoastaan kolme lajia. Ei paha. Ensi vuonna uudestaan – vielä fossiloituneempina.

J.K. klo 18.56 Matkalla purkuun. Tosi siisti ja vanhusten näkökyvylle soveliaan kokoinen (A3) lajilista mukana. Mutta missä ihmeessä on Ahvenanmaan idrottscenter? Jossain muualla todennäköisesti kuin Ekströms stugorien tykönä. Ehkä paikka on Gottbyssä?

Ja karttakin jäi himaan. Tai Nåtöhön siis. Soitetaan varmuuden vuoksi ja varmistetaan. No niin, oletus oli oikea.

Sinne siis!

29

Tulokset Joukkueista palkittiin 1., 2. ja 3. sija. Lisäksi jaettiin pseudopalkinto Kaksirriäiset-joukkueelle sekä sisupalkinto Go with the flow -joukkueelle. Ahviksella havaittiin tänä vuonna yhteensä 124 lajia.

1. Huyyiiij, 82 lajia, ässät harmaasorsa, kuikka & lapinsirkku. Jussi Judin, Henri Karjalainen, Asseri Laitinen, Ossi Nokelainen, Lauri Mikonranta 2. Sivistyneet, 82 lajia. Jari Julkunen, Otso Häärä, Atte Rajapuro, Netta Seppälä 3. The Kalakerho, 81 lajia, ässät kaakkuri & viiksitimali. Paavo Junttila, Mikko Heini, Kari Vaahtomeri, Erno Peltola, Ville ”Kauhu” Kanhu 4. Psykosoosi, 81 lajia. Aki Aintila, Kalle Saramo, Christa Granroth, Tarja Pajari 5. Lintu ku lintu - miksi yksi ei riitä?, 77 lajia, ässät pähkinähakki & mustakurkku-uikku. Laura Hiisivuori, Ville Heimala, Mikael Lindholm 6. 57:n pysähdyksen taktiikka, 75 lajia, ässä sinisuohaukka. Aapo Ahola, Jaakko Sarparanta, Jaakko Ekman, Rixu Leppänen, Mikko Leppänen 7. Trumpettisorsat, 72 lajia. Niko Felt, Nina Muukkonen, Kalle Lappinen, Lauri Tuomiranta 8. Team Spånde, 71 lajia. Mats Ittonen, Niko Björkell, Hanna Hyvönen, Mikael Linden 9. Viskisieppo & sirittäjät, 70 lajia. Olli Jalonen, Susanna Jernberg, Virve Koivuranta, Henri Järvisalo, Ilkka Saarinen 10. Sopulimafia, 69 lajia. Roland Vösa, Anna Allen, Anna Koskela, Ulpu Mankinen, Aurelia Mäkynen 10. Naurulokki, joka lepäämättä liitää, 69 lajia. Eija-Leena Laiho, Heini Lankia, Ninni Nikkonen, Helena Suomela 11. Makoilijat, 66 lajia. Milka Keihäs, Janina Rannikko, Oskari Härmä, Jani Sormunen 12. Missä on sherry, Pentti Arajärvi, 64 lajia. Tuomas Lahti, Iida Autio, Kristiina Visakorpi, Hanna Parri, Anni Parkkinen 13. Saariston tähtöset, 61 lajia. Aapo Salmela, Iiro Uotila, Joel Jalkanen, Ilkka Kivistö, Lauri Karanko 14. Markushaukat, 60 lajia. Markus Haveri, Loviisa Hykkinen, Liisa Maanavilja, Autti Salovaara, Elina Hilkelä 15. Setä Samulin seksityöläiset, 59 lajia. Mika Saarenpää, Mikko Tiusanen, Pauliina Hyttinen, Jenni Virtanen, Susu Rytteri 15. Forrest Gumpkörtel, 59 lajia. Anni Joensuu, Tea Kaartokallio, Pauliina Toivonen, Kristian Silander, Nalle Pentinmikko 16. Ganstaz 4 life, 55 lajia. Tuomas Ojalehto, Iiro Hämäläinen, Eeki Niukkanen, Maria Pöyhönen 16. Go with the flow, 55 lajia. Kaisa Jauhiainen, Krista Raveala, Anne-Marie Hietala 17. Silli, 53 lajia. Inkeri Hiironniemi, Siiri Fuchs, Pinja Näkki, Noora Herranen 17. Purkki, 53 lajia. Varpu Pärssinen, Minna Holopainen, Jenna Lindfors 18. Imagopossut, 52 lajia. Coong Lo, Elisa Metsovuori, Kaisa Torppa, Annu Tertsonen, Suvi 18. Bileet ilman happoa, 52 lajia. Minna Hovi, Mari Sahlsten, Riikka Pesonen, Tuomas Lilleberg, Jaakko Kilpelä 19. Harmaakujemyyrät, 50 lajia, ässä isolepinkäinen. Mikko Aulio, Anni Nousiainen, Tiina Typpi, Tuuli Teittinen, Laura Mattila 19. Fögelit simmaa, 50 lajia. Katja Koskenpato, Anniina Kuusijärvi, Noora Nevala, Markus Tietäväinen 19. Kaksirriäiset, 50 lajia. Jani Järvi, Hanna Piitulainen, Katarina Meramo, Joni Uusitalo, Laura Lukkariniemi 20. Uskon puute, 49 lajia. Salla Lohi, Liisi Matilainen, Usko Szeto 21. Viidakon tähtöset, 47 lajia. Samu Elovaara, Elina Bertell, Ilari Siren, Iida Lehtimäki, Alina Tuomisto 22. Naturan naarakset, 46 lajia. Johanna Riuttala, Elina Nystedt, Miina Fagerlund, Emmi Vähä 23. Kolibri ja lentävät keisaripingviinit, 44 lajia. Joel Esteban Lasikari, Mona Christensen, Heidi Haikala, Salla Markkinen, Reino Kupula 23. Melkein pääsin Panamaan, 44 lajia. Hanna Jauhiainen, Ilari Tahkokallio, Matias Saarinen 24. Tellu, 43 lajia, ässä pyy. Oona Kantele, Nerea Aalto, Annmari Hämäläinen 25. Uivelot, 4o lajia. Anna-Riina Mustonen, Eetu Mykkänen, Hanna Seppälä, Daniel Borshagovski 26. Team Näkki, 37 lajia. Leeanoora Kekäläinen, Anna Kerava, Lotta Pasila, Rosanna Pöyhönen 27. Pullasorsat, 35 lajia. Silja Soini, Mia Toivonen, Ari Turula, Satu Salonen

30

Vuoden 2012 peli & kikat kiittävät onnistuneesta linturallista!

Laulujoutsen Kyhmyjoutsen Metsähanhi Tundrahanhi Merihanhi Kanadanhanhi Valkoposkihanhi Lyhytnokkahanhi Ristisorsa Haapana Tavi Sinisorsa Punasotka Tukkasotka Lapasotka Haahka Alli Mustalintu Pilkkasiipi Telkkä Uivelo Tukkakoskelo Isokoskelo Teeri Fasaani Silkkiuikku Harmaahaikara Jalohaikara Merikotka Kanahaukka Varpushaukka Hiirihaukka Piekana Maakotka Tuulihaukka Räkättirastas Luhtakana Nokikana Kurki Meriharakka Tylli

Kapustarinta Taivaanvuohi Töyhtöhyyppä Lehtokurppa Kuovi Naurulokki Kalalokki Harmaalokki Selkälokki Merilokki Ruokki Riskilä Kesykyyhky Uuttukyyhky Sepelkyyhky Helmipöllö Varpuspöllö Suopöllö Harmaapäätikka Käpytikka Palokärki Pikkutikka Kangaskiuru Kiuru Niittykirvinen Luotokirvinen Västäräkki Tilhi Peukaloinen Rautiainen Punarinta Mustarastas Laulurastas Punakylkirastas Kulorastas Hippiäinen Pystötiainen Töyhtötiainen Hömötiainen Korppi Kottarainen Varpunen Pikkuvarpunen

Kuusitainen Talitiainen Sinitiainen Puukiipijä Närhi Harakka Haahka Varis Mustavaris Naakka Nokkavarpunen Peippo Viherpeippo Järripeippo Tikli Vihervarpunen Urpiainen Hemppo Pikkukäpylintu Isokäpylintu Punatulkku Pulmunen Keltasirkku Pajusirkku Merisirri Kyhmyhaahka Härkälintu Tiira Jänkäkurppa ÄSSÄT: Harmaasorsa Pyy Kaakkuri Kuikka Sinisuohaukka Viiksitimali Isolepinkäinen Pähkinähakki Lapinsirkku Mustakurkkuuikku

Voittajien lauluesitys ei jättänyt ketään kylmäksi.

Kuva: SUVI LESKINEN S YM B I O N TT I

2 • 2012

Sivupöytä

LÖYTÖRETKELLÄ Kevät on monille löytämisen aikaa. Etappi-järjestelmä löytää puutteet opintorekisteristä, biologi lintuharrastuksen naftaliinista pakatessaan Fjällräven-talviroippeita varastoon.

Takatalven öisellä, äänimaisemaltaan koirien haukuntaan ja maalaisten mopojen pärinään painottuvalla pöllöretkellä voi löytyä kriittisyys omia valintojaan kohtaan: onko tässä mitään järkeä (olen lähes varma että nyt on vain erittäin huono myyrävuosi). Ilahduttavasti myös Paavo Väyrynen ja Keskusta ovat jälleen kerran löytäneet toisensa – astetta suuremman kokoluokan vastajytky voipi olla tiedossa.

Pienellä itsetutkiskelulla opiskelija voi löytää sisimmästään tarpeen toteuttaa itseään uudella tavalla, kohdata uusia haasteita ja laajentaa omaa tapaansa tarkastella maailmaa.

Häpeämättömästi omakohtaiseen kokemukseen perustuen väitän, että loistava tapa tyydyttää tämä tarve on hakeutua uudelle alalle opiskelemaan. Vaikka uusi ala vaikuttaisi ensisilmäyksellä olevan ensimmäisen kanssa täysin toisesta maailmasta, voi oman mielenkiintonsa ja aktiivisuutensa kautta luoda ja löytää yllättäviäkin yhteyksiä. Kuinka moni tiesi, että Industrial Ecology –niminen oppiaine on kova sana Yalen yliopistossa?

Nykyisen valtiollisen tason muodin mukaiset jatkuvat kiristykset opiskelijoiden omaa elämäänsä koskevaan valinnanvaraan heikentävät merkittävästi tulevien opiskelijasukupolvien mahdollisuuksia löytää se ala, jolla parhaiten toteuttaa itseään. Pyrkimykset tehostaa potentiaalisen työvoiman käyttöä läpi eliniän voivat huonosti toteutettuina johtaa negatiivisiin nettovaikutuksiin. Muun muassa keskustelu työurien pidentämisestä painottuu lähinnä lakisääteisen eläkeiän nostamiseen, vaikka ongelmana on kasvava määrä ennenaikaisia työurien keskeytyksiä. Intuitiivisesti ajatellen töissä jaksaa parhaiten kun sen sisältö on mielekästä ja oma työpanos tuntuu merkitykselliseltä – todennäköisimmin tällainen tilanne toteutuu, kun ihminen päätyy alalle, jolle luontainen taipumus ja mielenkiinto lopulta vievät.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Teksti: OLLI JALONEN Kuva: SUSANNA JERNBERG

Jo nykyään ensimmäistä korkeamman asteen opiskelupaikkaansa pohtivilla on taipumusta turvallisuuhakuisuuteen. Varmahko työllistyminen ja kilpailukykyinen palkkataso vetävät luonnollisesti väkeä perinteikkään tulosvarmoihin opiskelukohteisiin. Kuitenkin 18-vuotiaan ajatusmaailma, käsitys itsestä ja yhteiskunnasta voivat olla vielä melko hataralla pohjalla; päätös koko loppuelämän tekemisistä ei välttämättä ole helpointa tehdä juuri tässä vaiheessa. Ehdotetut uudet kiintiöt toista opiskelupaikkaa hakeville eivät ainoastaan aseta hakijoita erittäin epätasa-arvoiseen asemaan keskenään vaan myös rajoittavat yksilön valinnanvapautta ja määräysvaltaa omasta elämästään.

Kahden tutkinnon suorittaminen päällekkäin ei ole aina kovin yksinkertaista, eikä näin pitäisikään olla. Sivistysvaltion yksi merkki on kuitenkin arvon antaminen ihmisten halukkuudelle kehittää omaa mentaalimaailmaansa yhä pidemmälle. Pelkään, että rajoitteet useamman opiskelupaikan saavuttamisessa karsivat hakijoita eniten juuri niiltä aloilta, jotka ovat nykyisessäkin kilpailussa lahjakkuuksien houkuttelussa heikoilla taloudellisista syistä.

Suosittelen vahvasti haastamaan omia ajattelutapojaan.

Empiirisen keskustelukokemukseni perusteella useaa biologia motivoi alallaan halu vaikuttaa ympäristön hyväksi – tämä on hyvinkin mahdollista myös toimimalla etabloituneen järjestelmän sisällä tai pyrkimällä vaikuttamaan suoraan siihen. Sun Tzun nimellä julkaistusta anekdoottien kokoelmasta tilanteeseen sopii vähintään ”Tunne vihollisesi”. Vähemmän poleemista lähestymistapaa tavoitteleva taasen tiivistää ajatuksen saman kirjoituskokoelman mukaan ”Mahdollisuuksien määrä moninkertaistuu kun niihin tarttuu.” Uudet ajatukset kasvattavat – jokainen uusi ratkaisu voi toimia pohjana suurelle määrälle muita.

31

Teksti: MINNA HOLOPAINEN Kuva: MIIA PIETILÄINEN

Tarvitseeko muuta sanoa?

Nyt on aika hämmentyä! Eli tulla hämmennetyksi! Varo siis ensi kerralla, kun olet kokkailemassa. Pataan on helppo pudota, mutta sieltä on vaikea mönkiä pois, kun laidat ovat ihan hernekeitossa hämmennyksen jälkeen. Muutenkaan ei kannata tyytyä pierurokkaan, etenkään jos ollaan laittamassa ruokaa lemmityn kanssa. Voi olla ikävää sitten illalla intiimien hetkien aikana. Ruuanlaittoon siis kannattaa panostaa, vaikka omat kokintaidot epäilyttäisivätkin.

Kaikki eivät osaa paistaa pannulla mukakokkelia enempää, mutta silti kokkailu yhdessä poika- tai tyttöystävän kanssa on melko tavallinen ilmiö.

Ei sentään yhtä tavallinen kuin sääilmiö, kuten lumisade Ahviksella. Vaikka kokisit, ettet osaa kokkailla, ei silti kannata olla luuseri. Aina kannattaa olla uusille asioille avoin, sillä 1) toinen voi osata ja saat hyvää ruokaa tai 2) toinenkaan ei osaa ja ah autuutta, koette olevanne luodut toisillenne. Tähtiin kirjoitettua! Siinä meni taas yksi asteroidi, pään yli vilahti.

Hirvittääkö?

Hyppy tyhjyyteen siis kannattaa. Mutta entä jos rakkaasi on täysi luuserikokki ja joudut itse kärsimään toisen sähellyksestä? Ota asia huumorilla, saat nauraa sydämesi kyllyydestä, kun toisen päälle kaatuu kattilallinen vettä.

Parhaassa tapauksessa vesi on vielä kylmää, mutta juurekset ovat jo lillumassa. Saat hyvät naurut, kun kivasti jää lanttu housuihin kiinni (vaatii oikean leikkaustyylin). Huom! Juuri ei 32

viittaa aina juureksiin, kyseessä voi olla myös parran alkuosa. Parrat on kivoja, ne ovat pörröisiä ja monikäyttöisiä.

Niitä voi esimerkiksi käyttää juuresharjana, jossei ole muuta tekemistä. ”Hyvä ruoka, parempi mieli”, sanotaan usein. Entä jos kuhertelevaisten yhteiset evästysyritykset päättyvät kammottavista tilanteista kammottavimpaan: EI RUOKAA! Safka paloi pohjaan niin ettei sitä irrota moottorisahakaan ja helvetti on irti. Tämän kauhuskenaarion vuoksi keittiössä kannattaa pitää vain tylsiä veitsiä, ei niitä iloisia vihreitä. Joku, esimerkiksi harhautunut hirvi, voisi vaikka luulla niitä ruohoksi ja syödä. Eläimen harhaanjohtaminen on vakava syyte ja voi viedä vankilaan jopa kahdeksaksi vuodeksi.

Vaahtosammutin pelastaa illan Parisuhteeseen valmistautuessa kannattaa myös pitää huolta omista suojautumistaidoistaan. Urhoollinen pakeneminen pöydän alle on hyvä vaihtoehto, jos olet helposti harhautettavissa. Sujahdusääni ”shiuuuuuuuuuuuuuuuh!” vie nopeasti keskittymiskyvyn ja käy kuin pikku-Patelle. Tiedät kyllä mitä.

Jossei mikään tunnu lopettavan veitsitai haarukkasadetta, voit vaihtoehtoisesti terästää ihanan ärtsypussisi juomaa, jotta sihti heikkenisi.

Kunnon onnettomuuden sattuessa keittiössä naisella on perinteisesti etulyöntiasema. Esimerkiksi vanhan tutun ”kattilasta kattoon” – palon aikaansaaminen johtaa uljaiden palomiesten saa-

pumiseen paikalle. Palomies – ja sytyt varmasti! Vai hetkinen. Jenkkisarjoissa palomiehet saavat naisen kuin naisen tuleen. Ajattele nelikymppistä hien- ja noentuoksuista urhoa, jonka nenäkarvat kutittelevat leukaa, kömpimässä luoksesi... Ehkä pitäydymme luuserikokeissa, jos muuten miellyttää.

Miellyttäminen on vaikeaa. Aina pitäisi olla ihana ja mistään ei saisi kinata. Miellyttämisnäkökulma on kuitenkin väärin kohdennettu. Eikö olekin vaikea löytää joku, joka miellyttää omaa silmää sekä ulko- että sisäpuolelta? Hienot suolet ja niin edespäin.

Siinä vaiheessa, kun sellainen ihminen tai muu nisäkäs (kalakin kelpaa) löytyy, eikö pitäisi olla tyytyväisiä? Jopa muutaman palaneen ravintoannoksen kestää? Riskillä kyllä mennään silloin, joten vaahtosammutin on hyvä löytyä jokaiselta kotoa. Tällöin voi naamioida ruuanpuutteen ovelasti joko vaahtobileiksi tai romanttiseksi ”tämän suunnittelin jo eilen” vaahtotapahtumaksi.

Asiaan Kiva jamppa on kainalossa, mutta se haisee (palaneelle). Ei kannata kettuilla liikoja, ettei käy ikävästi. Voi olla, että yhtä miellyttävää palaneen tuoksua ei löydy vähään aikaan. Toisaalta, myös vaihtamalla paranee. Optimitilanne on tietenkin ottaa molemmat, jolloin saat maun ja keveyden. Mahdollinen skenaario: nokinen maku, ei pysy sisällä = kevyt. Jee!

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Teksti & kuvat: MIIA PIETILÄINEN

33

SEYCHELLIT Trooppisten biotooppien perusteet

Minulle tarjoutui helmikuussa tilaisuus lähteä perheen kanssa lomamatkalle Seychelleille. Suomen talvi tuntui sysipimeältä, hyisen kylmältä ja ennen kaikkea loputtoman pitkältä: päätöstä ei tarvinnut kauaa miettiä. Ja niin, Ystissitsien jälkeisen, luonnollisesti hyvin nukutun, yön jälkeen lähdin kentälle.

Teksti & kuvat: MIKKO TIUSANEN

S

eychellit on monessa mielessä omalaatuinen maa. Se koostuu yli sadasta saaresta, jotka ovat hajallaan Intian valtameressä päiväntasaajan alapuolella. Saaret sijaitsevat kaukana aivan kaikesta.

Lähin manner, Afrikka, on noin 1 300 kilometrin päässä lännessä.

Saaret ovat olleet eristyksissä kaikista mantereista arviolta jo 90 miljoonaa vuotta, joten paikallisella luonnolla on ollut aikaa kehittyä omaan suuntaansa.

Lisäksi ainoastaan suurimmat saarista ovat asutettuja, ja niillekin asutus on saapunut varsin myöhään, joten väkiluku ei vieläkään ole kovin korkea.

Saariston luonto on saanut olla rauhassa, ja se onkin monin paikoin niin koskematonta kuin nykymaailmassa vain voi olla. Seychellit on monissa listauksissa mainittu globaalisti merkittäväksi hotspot-alueeksi muun muassa korkean endeemisyysasteensa vuoksi.

Sitä voi pitää lähes täydellisenä mat-

kakohteena opintojensa alkuvaiheessa innoitusta etsivälle ekoevologille.

Sademetsiä, tietenkin Biologille, tai ainakin minulle, tulee ensimmäisenä tropiikista mieleen sademetsät. Tässä suhteessa Seychellit eivät pettäneet. Kaikkialla, mihin vuorovesi ei yllä tai ihmisasutus ei ole levittäytynyt, kasvaa vehreä kasvillisuus. Puut ovat valtavia ja kurkottelevat vuorten, joiden rinteillä ne kasvavat, tavoin kohti taivasta. Niiden runkoja ja oksia peittää monimuotoinen päällyskasvillisuus. Uskoisinpa, että Johannes Ehnrothkin olisi ollut pähkinöissään lukuisten ihastuttavien sammalten keskellä.

Ainakaan kahden viikon otoksen perusteella Seychellien sademetsien kosteus ja rehevyys ei monien muiden tropiikin metsien tavoin johdu kellon tarkkuudella lankeavista iltapäiväsateista, sillä kertaakaan

en mokomaa joutunut kohtaamaan.

Ilmeisesti haihdunta saaria ympäröivästä lähes 30-asteisesta vedestä on niin voimakasta, että se tuottaa riittävän ilmankosteuden epifyyttien menestykselle. Toinen mielenkiintoinen paikallisten sademetsien vesitaloutta ylläpitävä ilmiö ovat korkeimpia huippuja jatkuvasti ympäröivät sankat pilvet.

Useinkaan yli puolen kilometrin korkeudessa olevia alueita ei nähnyt lainkaan, sillä noustessaan rinteitä ylöspäin, kosteasta ilmamassasta tiivistyi sankkoja harmaita hattaroita.

H u i p u i l l e k e l l o n y m p ä ri valu va konvektiosade ruokkii koko saaren kasvillisuutta, sillä juostessaan lukemattomina noroina ja puroina alas kallioilta joka puolelle saarta, se täydentää jatkuvasti ohuen maaperän vesivarantoja.

Sademetsistä puhuttaessa on aina syytä mainita ”se valtava eliöiden kirjo”.

Madagaskarinkutoja Foudia madagascariensis on Seychellien tavallisin ja ylivoimaisesti runsain lintulaji. Sitä näkee joka paikassa.

34

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Seychellien pääkaupunki Victoria ei ole koolla pilattu.

Seychelleilläkin kasvillisuus kaikkine näyttävine endemiitteineen täytti kaikki odotukset, mutta henkilökohtaisesti odottamani alkuräjähdysmäinen eläintulva jäi uupumaan. Erityisesti hyönteisharrastajana toivoin näkeväni paljon eksoottisia lajeja – turhaan.

Eristyksissä olevan saaren eläinten ongelmana on selvästikin saaren eristyneisyys. Jos saari on liian kaukana, sinne ei välttämättä eksy lainkaan lajeja, vaikka se olisi miten otollinen.

Seychelleillä on lajilukumäärään suhteutettuna valtavasti upeita endeemisiä eläinlajeja, mutta lajien kokonaismäärä on valitettavan pieni: sademetsät olivat täynnä tyhjiä ekolokeroita.

Eniten sademetsälajistosta olisin halunnut päästä näkemään jonkun saarten seitsemästä kotoperäisestä matosammakkolajista. Saatoinpa m e t s i s s ä k i e r r e l l e s s äni käänt ä ä jokusen kiven tai tukin ja vähäsen, ja vähäsen enemmänkin, potkiskella lehtikariketta. Mutten löytänyt mitään. Matosammakkojen ohella vaikutti koko muukin metsänpohjan lajisto puuttuvan. Onnekseni pääsin sentään näkemään peräti puolet (lue: sen toisen) saariryhmän endeemisistä nisäkäslajeista, tosin seychellienlekkoa Pteropus seychellensis on saarille eksyvän mahdotonta välttää. Tätä valtavaa lepakkoa lenteli joka puolella saarta, ja äänekkäitä nukkumispuitakin löysin muutamia.

3 S YM B I O N TT I

2 • 2012

Laskuveden aikaan Sademetsien ohella toinen trooppinen biotooppi, johon sain Seychelleillä ensikosketukseni, olivat mangrovesuot.

Mangrovesoita on saaristossa jokaisella rannalla, jotka ovat riittävän alavalla maalla ja altistuvat näin vuoroveden vaihteluille. Nämä suot eivät ole saaren sademetsien tapaan turvassa ihmisiltä; usein ensimmäisenä asutus ja maanviljely keskittyvät ranta-alangoille ja siis kilpailevat tilasta juuri mangrovekasvillisuuden kanssa. Monet Seychellien jo hävinneet endeemiset lajit ovatkin mangrovesoiden asukkeja. Esimerkiksi

pari soiden kilpikonnalajia ja suuret lentokyvyttömät rantakanat katosivat nopeasti ensimmäisten ihmisten asettuessa saarille 1700-luvulla. Saarten pääkaupunki Victoriakin lienee rakennusvaiheessaan hävittänyt tieltään merkittävän trooppisen kosteikon, josta ovat jäljellä enää kaupungin tulvakanaalit.

Onneksi Seychellien kaikki mangrovesuot eivät ainakaan vielä ole ojitusten, paalutusten tai patojen tuhoamia. Jäljellä on vielä lukuisia, tosin pieniä, soita, jotka on siroteltu pitkin saarten rantoja. Tutustuin näis-

Symbiontti tutkii mangrovesuota. Etuoikealla isompien rapujen koloja.

35

Koralliriutat levittäytyivät joka suuntaan saarten rannoilta. Riutta näkyy hyvin veden alta tummina ja vaaleina alueina.

tä yhteen, omasta mielestäni varsin edustavaan, yksilöön. Vuoksen aikana ei mangroven eläimistöstä saanut minkäänlaista näkemystä, sillä virtaava vesi on sakeanaan hienojakoista maa-ainesta. Vedestä pistävät esiin ainoastaan mangrovepuiden rungot sekä niiden veikeät hengitysjuuret.

Laskuveden tullen kuiville jäävä mutainen maa herää kuitenkin vilkkaaseen elämään; kaikki luoteen suoma aika on käytettävä ravinnon etsimiseen ja lisääntymiseen.

Lähinnä veden paljastamalla liejulla viiletti paljon erilaisia rapuja, mutta varsinkin pienten lampareiden ympäristössä liejuryömijät (Periophthalmus kalolo) pomppivat pakoon lähestyvää ihmistä. Ehdottomasti parhaiten mieleen jäivät valloittavat viittoilijaravut Uca spp. Näiden vain parin sentin mittaisten viipottajien touhuja tuli seurattua rähmälleen kyykistyneenä useampikin tovi…

Viittoilijarapuja oli suo täynnä – kosteassa maassa niiden pesäkoloja oli useita jokaista kämmenalaa kohden.

Kaikkien kolojen suulla oli koirasrapu vartiossa. Koiraat heiluttelivat rytmikkäästi ruumiin kokoonsa nähden luonnottoman suuria valkoisia saksiaan yrittäen houkutella itseään pienempiä naaraita pesäkololleen.

Jos naapurikoiras uhkasi tulla liian lähelle, oli omaa koloa luonnollisesti puolustettava. Naaraat käyskentelivät pitkin tannerta ja näyttivät olevan huomattavasti enemmän kiinnostuneita ravinnonhankinnasta kuin tyrkkyjen koiraiden eleistä.

3 36

Pinnan alla Saaria ympäröivissä syvän sinisissä vesissä suomalaista biologia sykähdyttivät joka suuntaan rannikolta avautuvat koralliriutat. Itsekin saavutin hienon sukelluskohteen kävelemällä hotellihuoneelta 50 metriä lähimpään rantaan ja uimalla toisen mokoman ohi valkoisesta korallihiekasta muodostuneiden särkkien. Siellä se sitten möllötti, kirjava koralliriutta.

Valitettavasti viime vuosina Ison valliriutan yhteydessä paljon puhuttanut korallien vaaleneminen (bleaching) on ehtinyt Seychelleillekin ja syönyt korallien väriloistosta parhaan terän. Merten lämmetessä korallieläinten symbiontteina elävät levät ja bakteerit kuolevat, jolloin jäljelle jää pahimmillaan vain valkoisia runkoja.

Helpotuksekseni kaikki sävy ei ollut koralleista kaikonnut, ja kalalajiston kirjoon ei veden lämpeneminen näyttänyt vaikuttaneen ollenkaan.

Pinnan alla lukuisat hämmentävän värikkäät kalat parveilivat sukeltajan ympärillä ja saivat pohtimaan, mitähän kaikkea rantabaarin pitäjä oli mahtanut juomiin sotkea. Suurin osa näistä ilmeisesti todellisista kaloista puikkelehti iloisesti kalpenevien korallien lomassa, mutta toiset yrittivät löytää sopivia piiloja riutan koloista.

Selvimmin kalapaljoudesta pistivät silmään suuret ja näyttävät lajit kuten erilaiset papukaijakalat (Scaridae) ja runsaslukuinen juovavälskäri Acanturus lineatus, mutta myös jännyyksille kuten tursaille, kalmareille ja merimakkaroille oli omistettava oma aikansa. Pääsääntönä oli, että mitä kauemmas rannasta jaksoi uida, sitä isompia otuksia tuli vastaan. Pääsinpähän näkemään yhden maailmanlaajuisesti silmälläpidettäväksi luokitellun valkoevähainkin (Triaenodon obesus).

Hotellirantaa edustavampi koralliriuttakohde löytyi pääsaaren, Mahen,

Hämmentävän värikäs kala, lajiltaan juovavälskäri Acanturus lineatus.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Intian valtameri on muovannut Seychellien rantakallioista jänniä.

koillispuolella sijaitsevien pienempien saarten ryhmän keskeltä. Tällä meriluonnon suojelualueella oli ”perusrantoja” monipuolisempi ja parempivointinen korallisto, mutta kalalajisto vaikutti hyvin samankaltaiselta kuin muuallakin.

Vedenalaisesta maailmasta on vielä mainittava matkan aikana kohisten noussut kunnioitus sen kuvaajia kohtaan. Otin peruspokkarilla satoja valokuvia veden alla, mutta vain murto-osa niistä oli edes kohtuullisia. Epävakaassa ympäristössä esimerkiksi valotus ja kohteeseen tarkentaminen osoittautuvat lähes mahdottomiksi tehtäviksi.

Montakohan vuotta esimerkiksi yhden BBC:n koralliriuttadokumentin kuvamateriaalin tuottamiseen mahtaa mennä? Syytän epäonnistumisestani puutteellista välineistöä. Tai sitten en vain osaa…

Tuttuja kiviä Koti-ikävää helpottamaan näinkin eksoottisesta matkakohteesta löytyy myös jotakin tutun turvallista. Yhteistä Seychelleillä ja koti-Suomella on kallioperä. Molempien valtioiden kivistö koostuu nimittäin suurelta osin S YM B I O N TT I

2 • 2012

graniitista. Seychelleillä tosin toistuvat jääkaudet eivät ole hioneet pinnanmuotoja tylsän tasaiseksi peneplaaniksi, vaan päinvastoin: äkkijyrkät vuorten seinämät, valtavat mielikuvituksellisesti painovoimaa uhmaavat kallionlohkareet ja valtameren tyrskyjen kovassa kulutuksessa upeasti vuosimiljoonien saatossa muovautuneet rantakalliot loivat koko saarelle ainutlaatuisen geologisen ilmeen. Pienen kuvan pinnanmuotojen voimakkuudesta antaa esimerkiksi vain parikymmentä kilometriä pitkän pääsaaren korkein huippu, Morne Seychellois, joka yltää liki kilometrin korkeuteen.

Yhtenä päivänä päätin haastaa paikalliset maastonmuodot pienellä vuoripatikoinnilla, mutta Suomenpoika sai jo pian huomata, että lienee parempi pysytellä kotoisissa urheilumuodoissa, kuten vaikkapa O l l i T u r u s e n lengendaarisella Taiga-ekskursiolla tutuksi tulevassa suokävelyssä. Aluksi suunnittelin rämpiväni vuorta ylös sademetsän peittämiä rinteitä pitkin, mutta tämä osoittautui heti täysin mahdottomaksi, sillä mukana olisi pitänyt olla täydellinen lajitelma kalliokiipeilyvälineitä. Jylhät muodot ovat toisaalta suojelleet saaren luontoa paremmin kuin mitkään rauhoitukset, sillä jyrkillä rinteillä on liki mahdotonta harrastaa pienimuotoisintakaan ihmistoimintaa.

Niinpä minäkin jouduin tyytymään tylsään asfalttivaellukseen.

Ranta-alangolta paikalliset tiet lähtevät nopeasti nousemaan ylös pitkin vuorten rinteitä serpentiinimäisinä, Bond-kaahailua janoavina nauhoina.

Vaikka lukuisilla mutkilla on pyritty tekemään nousukulmat niin loiviksi, että afrikkalainenkin bensakone kykenee ne selvittämään, joutui kävelyllä aina välillä pysähtymään hengähdystauolle ihailemaan alla levittäytyviä maisemia. Upean vaihteleva rantaviiva ja rehevä ranta-alanko säväyttivät, kuten myös lukuisat pienet valkoisenaan jyrkkiä kallioita laskettelevat joet.

Lisäksi vuorten ympärillä kaartelevat jouhipyrstöiset pikkutropiikkilinnut (Phaethon lepturus), jotka eivät metrisellä siipikärkivälillään olleet ainakaan mielestäni pieniä, sekä aina välillä yli lehahtavat endeemiset seychelliensinikyyhkyt (Alectroenas pulcherrima)

herättelivät sisäistä ornia.

Parin tunnin kipuamisen jälkeen, kun keskipäivän liki zeniitistä tuleva auringon paahde nosti varjolämpötilan 34 celsiukseen ja vesivaratkin olivat jo päässeet loppumaan, oli aika kääntyä takaisin kohti rannikkoa. Jäivät huiput odottamaan päättäväisempää yrittäjää. *** Biologille, ja miksei muillekin, on tämä Intian valtameren saariryhmä matkakohteena eksoottinen ja palkitseva. Alue on erittäin turistiystävällinen, ja palvelut pyörivät hyvin. Itse huomasin olevani sarvikuonojen maassa ainoastaan yrittäessäni yhteyttä nettiin: koko hotellin käytössä oli 256 kb/s:n levyinen kaista, mikä toisaalta pakotti unohtamaan kaiken mitä muualla maailmassa tapahtui. Risuja on annettava paikallisesta hintatasosta, josta ei omalla opiskelijabudjetillani olisi selvinnyt ilman PB-rahoitusta.

Lisäksi matkaan kannattaa varata hitusen omia virvokkeita, sillä ainakin minulla pääsivät lähikaupan oluet loppumaan.

Jätin taakseni utuisen saaren.

37

Pääainehoroskoopit Teksti: JOHANNES LUOTILA Kuvat: LAURI TUOMIRANTA

Fuksi:

Kasvibiologia:

Yleinen: Fuksi on levon tarpeessa biotieteiden perusteiden jälkeen – varsinkin reputusten. Levosta ei kuitenkaan taida tulla mitään yliaktiivisia lapsia muistuttavien shokkelomestareiden repiessä fuksia kahteen eri suuntaan. Paras kuitenkin antaa virran viedä, sillä kohtalotoverisi auttavat sinua selviämään. Ja ”raitis” vappu on kuitenkin unohtumaton vappu.

Yleinen: Kasvitieteilijällä on kevättä rinnassa, muutenkin kuin loputtoman siitepölyn muodossa. Oma ala alkaa herätä henkiin myös Viikissä, mikä vähentää halua olla sisällä. Hillitse silti halusi lähteä ja ottaa kasvio mukaan, Jouko ja Johannes eivät voi aina olla selittämässä sen käyttöä. Ota sen sijaan sijaan itseäsi niskasta kiinni ja ajattele tutkimusasemia, se motivoi jaksamaan vaatimuskursseja.

Opiskelu: Kenttäkurssit häämöttävät valona tunnelin päässä, mutta varo: Tunnelin päässä voi olla kutsuvasti hymyilevän Paan tilalla pettynyt Heikki.

Kertsi: Kertsin käävät ja saapasviikingit ovat jo alkaneet tulla osaksi sopeutuvaisimpien fuksien elämää, jos ei muuten, niin muumien kautta. Liity heidän seuraansa, sillä olethan yksi meistä. Gooble-gobble, gooble-gobble! One of us, ONE OF US! Rakkaus: Eräs tietty toinen fuksi eksyy ajatuksiisi kesken luentojen. Hae apua, ennen kuin on liian myöhäistä. Muista kuitenkin seuraava: se mitä tapahtuu shokkelossa, pysyy shokkelossa. Ole varuillasi myös kenttäkursseilla, sillä illan pimetessä assarit vaanivat humaltuneita fuksityttösiä metsän varjoissa.

Onnenpäivä: 3.5. Kohtaat yleisen helpotuksen ja jälkiseuraamuksista vapautumisen.

”

Opiskelu: Loputtomat tuntemusjaksot ja laboratoriot alkavat jo kyllästyttää, mutta älä huoli, Aulikin vinkkaus saattaa olla merkki siitä, että juuri sinä olet Se kasvitieteen opiskelija, joka saa töitä.

Paitsi jos olet systemaatikko, jolloin on suositeltavaa varautua opettelemaan miten väikkäreitä tehdään.

Kertsi: Kertsin multapurkit siemenineen toimivat kasvi-ihmiseen kuin liikkuva atrappi sorsanpoikaseen. Älä kuitenkaan huoli niistä liikaa, kasvien sietokykyä musiikkiin on tutkittu Talking Heads -yhtyeen kappaleiden avulla, joten niiden tulisi kestää ihan mitä vaan kaiuttimista tulevaa.

Rakkaus: Et ole varma ovatko sinulle annetut leikkokukat lähestymisyritys vai hevosenpäähän verrattava uhkaus. Älä silti huoli, ehkä ihailijasi tietää, että sinulla on mahdollisuus solukkoviljelyyn.

Onnenpäivä: 30.4. ja 1.5.. Kohtaat yleisen helpotuksen.

Aulikin vinkkaus saattaa olla merkki siitä, että juuri sinä olet Se kasvitieteen opiskelija, joka saa töitä”

38

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Ekologia ja evoluutiobiologia:

Ympäristönmuutos ja -politiikka:

Yleinen: Ahvikselta toipuminen alkaa lähestyä päättymistään kuten myös sen tuoma noste.

Ekoevon opiskelijaa vaivaa pieni kevätmasennus ennen kenttäkursseja ja migraatiota omaan habitaattiin kertsiltä. Saat uutta puhtia kevääseen tekemällä spontaanin teon ja lähtemällä ystäviesi kanssa kulkemaan Viikin lähiympäristössä. Tunne märkä maaperä ja anna saappaidesi kyntää humusta niin vedessä kuin maalla ja mielialasi lähtee uuteen nousuun.

Yleinen: Suuri kesän ja ulkoilmaelämän odotus on edessä, eikä vain kesäkurssien takia. Kesää on kiva käyttää muiden myyläisten kanssa, mutta malta vielä hetki. Kertsilläkin voi vielä lekotella toisiinsa kinni liimautuneena. Odottele maltilla, sillä muuten paikkasi voidaan viedä. Kertsillä pätevät kuitenkin viidakon lait ja tavat.

Opiskelu: Tietokoneharjoittelut ja läsnäolopakot syövät ekoevoilijaa, mutta toisaalta nukkua voi luentosaleissakin. Älä siis lannistu, vaan laita leuka rint... siis pystyyn kuin kunnon saapasjalan kuuluu. Me kaikki kuitenkin arvostamme sinua ihmisenä ja biologina.

Kertsi: Ekoevolla on synkkää ja arki kuluu synkän musiikin kuuntelussa kertsillä. Kuuntele kuitenkin ystäviesi neuvoja ja ota kalja. Se piristää päivää yllättävästi.

Rakkaus: Keväinen lempi syttyy Vanhankaupunginlahdella lintuja staijaavan parrakkaan ornin kanssa. Ole kuitenkin varuillasi, sillä paikalle liihottava lapinpöllö tai pere varastaa helposti huomion. Ota mallia suokukoista, ja varustaudu komealla kauluksella niin et jää kakkoseksi.

Onnenpäivä: 30.4. ja 1.5.. Kohtaat yleisen helpotuksen. Jos olet I. Hanski, onnenpäiväsi on joka päivä.

Opiskelu: Opiskelijaa pompotellaan miltei kaikkien kampusten välillä. Ja välillä syntyy myös tunne, että olet Turussa. Toisaalta olet saamassa opetusta miltei kaikesta luontoon liittyvästä ja näin ollen olet kaikesta yhtä pihalla. Ei hätää, me kaikki olemme enemmän tai vähemmän pihalla.

Kestä se kuin myypylän kuuluu ja voit pysyä yhtä sitkaasti alalla kuin nimityksen tuoma mielleyhtymä.

Kertsi: Jotkut Ultra Bra:n vihaajat yrittävät vieläkin ”vallata kertsin takaisin” ”hipeiltä” soittamalla ”vihaista” ”musiikkia”, mikä ennemmin luo illuusion hyvinvoivista ampiaiskolonioista kertsillä. Älä anna sen häiritä, kyseessä on vain huomion halu joiltakin, jotka ovat kateellisia myyläisten vapautuneisuudelle. Lisäksi emme ole vielä kehittännet toimivaa taktiikkaa teitä vastaan, senkin human... söpöt viherpiipertäjät.

Rakkaus: Parisuhdetilannetta kuvaavat parhaiten lauseet ”Myyläisillä taudit ovat yhteisiä” ja ”Ei ole miehiä eikä naisia, vain myypylöitä”. Miksiköhän olittekaan niin pirun onnellisia? Miksi minäkin en ole hippi?

Onnenpäivä: Myyläiset ovat aina onnellisia.

”

Ota mallia suokukoista, ja varustaudu komealla kauluksella niin et jää kakkoseksi”

S YM B I O N TT I

2 • 2012

39

Fysiologia ja neurotiede:

Mikrobiologia:

Yleinen: Fysiologi alkaa olla pienen loman tarpeessa ennen kesää ja hetkellistä aktiivisempaa työelämää. Hanki elämääsi vaihtelua ja liity vaikka ekologien seuraan kertsille. Heidän tilityksensä kyllä saa sinut tuntemaan olosi helpottuneeksi ja rentoutuneeksi. Lisäksi seura tekee hyvää eristyksen jälkeen, ovathan tarpeesi kuitenkin samat kuin muilla ihmisillä. Ja niin myös ekologeilla.

Yleinen: Agarin ja E.colin hajun tuntemista kaikkialla ei syyttä sanota ammattitaudiksi. Mutta ei hätää, se ratkeaa samalla asialla kuin muutkin mikrobiologiaan liittyvät ongelmat – viinalla.

Nappaa muutama hörppy vahvempaa (ei kuitenkaan etaxia, ei tässä sentään mitään biokemistejä olla) labran jälkeen ja sinulla on heti yksi huoli vähemmän. Vältä kuitenkin ehdollistettua viinan polttamista astiassa, brännvin ei ole konreettinen kuvaus juomasta tai sen tarjoiluehdotuksesta.

Opiskelu: Kevään labrat alkavat olla jo ohi ja samalla myös seminaarityöskentely. Toisaalta tämä tarkoittaa myös, että Sinikkaa näkee vähemmän.

Jaksa vielä hetki ja ajettele niitä hetkiä, jolloin työllistetyssä tulevaisuudessa saat olla tauotta elämien ja niiden osien kanssa tekemisissä. Tekemässä jotain hauskaa ja maallikoita järkyttävää.

Kertsi: Varo, ne ovat tajunneet minne olet kätkenyt nisäkkäiden raadot. Pelasta kokoelmasi, sillä ne eivät tajua tönköksi jäätyneiden, kuukausikaupalla kuolleiden ja aromikkaiden pienpetojen pakastuksen tarpeellisuutta. Saati näiden jäännösten kauneutta. V*tun ituhipit.

Rakkaus: Kun seuraavan kerran bussissa viereesi istuu komea könsikäs tai kuuma tsirbula, kokeile seuraavaa iskurepliikkiä: ”Saisinko kokeilla sun gluteus maximusta?” Älä masennu, vaikkei heti onnistaisi. Lausahdustasi arvostavaa lääketieteen opiskelijaa kannattaa odottaa.

Onnenpäivä: 30.4. ja 1.5.. Kohtaat yleisen helpotuksen.

”

Opiskelu: Labraan lukkiutuminen hämärtää mikrobiologin ajan- ja vuodenajantajua. Toisaalta tämä ei liiemmin mikrobiologia haittaa. Samalla yleinen vainoharhaisuus on jo iskostunut mikrobiologiin, samoin kuin myös viinaa-liekitävortexoi -mantra. Muista, että vaikka olisitkin hieman (tai aika laillakin) paranoiasta kärsivä, se ei tarkoita, etteikö normaalifloora olisi juonimassa näytteidesi ja viikon työskentelyn pään menoksi.

NE OVAT KAIKKIALLA! Kertsi: Mikrobiologia saattaisi kiinnostaa kertsin floora, mutta lähellä oleva miesten vessa tarjonnee paremman tutkimuskohteen. Varsinkin katto.

Rakkaus: Muista, että vaikka transformaatio käy kiivaimmillaan näin kevään aikaan, on piluksen työntäminen naapurin solulimaan varmempi tapa saada lempi leiskumaan juuri halutun yksilön kanssa.

Onnenpäivä: 30.4. ja 1.5.. Kohtaat yleisen helpotuksen.

Varo, ne ovat tajunneet minne olet kätkenyt nisäkkäiden raadot!”

40

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Akvaattiset tieteet:

Perinnöllisyystiede:

Yleinen: Akvalainen kaipaa luontoon ja hyödyntämään sitä. Eräretkien kutsu vainoaa akvaa, mutta läsnäolopakot sitovat ikävästi Uudenmaan lääniin. Tilanne on hankala, ja kenttäkurssien vähyys ei auta asiaa, varsinkaan, kun toisella tiedekunnalla on niitä. Helpota tilannetta kulkemalla Viikin maastossa tai viettämällä survival horror -elämyksiä kertsillä juhlien jälkeen. Kutsu mukaan muitakin akvoja, he ovat parempia sopeutumaan omnivoriaasi kuin tavalliset myyläiset.

Yleinen: Kevään koittaessa erinäiset riennot ovat viedä sinut mukanaan. Panosta enemmän aikaa oleellisiin asioihin, kuten kirjatenteistä selviämiseen ja hyvien labrasuoritusten jatkamiseen. Kesätyönäkymät näyttävät labrabiologille valoisalta, jatka siis etsintöjä!

Opiskelu: Kaloja ja niiksi ennen kutsuttuja kaikkialla. Vesistöissä on myös kaikkea muuta kivaa kätkettynä, ja tarvitaan oikea akvaihminen niiden huomioimiseen. Opiskelu on tavallaan puuduttavaa, mutta palkitsevaa. Ainakin jos harrastuksenasi on kalastus.

Kertsi: Kertsillä kohtaa ihmisiä, jotka ovat soputuvampia akvoihin ja joihin akvat ovat soputuvampia kuin muualla. Löydät sieltä kevväällä uusia tuttavuuksia, jotka arvostavat laitoksellesi epätyypillisiä ominaisuuksiasi.

Rakkaus: Rakkaus kaloihin kasvaa jäiden sulaessa ja uimavesien lämmetessä. Vältä kuitenkin törmäämästä liian usein flegmaattisiin lahnoihin, valitse kaveriksesi mieluummin pieni ja pirteä kutuasuinen kolmipiikki. Jos ongelmia ilmenee, Setä Samuli auttaa.

Onnenpäivä: Myyläiset ovat aina onnellisia.

Opiskelu: Selvittyäsi lopulta nippelitietoa sisältävistä tenteistä olet alkanut huomata, ettei jokainen hetki olekaan Pekka Heinona oloa – ainakaan vielä. Samoin geelielektroforeesin tulokset kertovat kivoista kommelluksista. Älä siis anna asioiden painaa mieltäsi liikaa, olethan geneetikko. Henkilö, jolla on valtuudet leikkiä Drosophilan kehityksellä valmistuttuaan.

Kertsi: Geneetikko ilmestyy Biokeskus 3:n kertsille harvoin, mutta saapuessaan sinne hänet yllensä onnistutaan säikyttämään pois. Älä anna kuitenkaan mörköjen pelottaa, sillä siellä on kivoja ihmisiä. Kivoja, muttei normaaleja.

Rakkaus: Perinnöllisyystieteilijällä on menestystä ihmissuhderintamalla – kenties siitä syystä että hän on miltei ainoa, joka ei näytä/haise peikolta, teurastajalta tai vedenpuhdistuslaitoksella uineelta. Älä silti anna huuman viedä, vaan kuuntele ystäviesi neuvoja, sillä rekombinaatio ei kaikkien kanssa kannata. Suurimmassa osassa tapauksista ei myöskään sen simulointi.

Onnenpäivä: 30.4. ja 1.5.. Kohtaat yleisen helpotuksen.

”

Älä anna huuman viedä, vaan kuuntele ystäviesi neuvoja, sillä rekombinaatio ei kaikkien kanssa kannata”

S YM B I O N TT I

2 • 2012

41

Biologien pariutuminen ennen ja nyt Teksti: PINJA NÄKKI Kuvat: MIIA PIETILÄINEN

Suhteellisen eristyneenä saarekkeena Viikki ja sen biologiyhteisö tarjoavat oivan kohteen sisäsiittoisuuden tutkimiselle. Opiskelijat tulevat Viikkiin ympäri maata, minkä vuoksi geenipooli pysyy riittävän monipuolisena vuosikurssista toiseen. Biologien keskinäinen pariutuminen on kaikille tuttu ilmiö, ja sitä on tutkittu ainejärjestölehdissä useaan otteeseen. Tämä juttu selvittää, millaisia muutoksia biologian opiskelijoiden parinvalinnassa ja lisääntymiskäyttäytymisessä on tapahtunut reilun kymmenen vuoden kuluessa.

Ennen E-lomakkeiden valtakautta kysely toteutettiin jakamalla kaavakkeita Luonnontieteellisellä museolla, BiTa:n bussimatkalla sekä Symbioosin sähköpostilistan kautta. Kysymykset ovat vuodesta toiseen pysyneet samankaltaisina, vaikka uudempi Symbiontin ja Vapaan Radikaalin yhteistyön tuloksena syntynyt e-lomakekysely onkin huomattavasti laajempi ja modernimpi kuppikokoineen, peniksen keskimittoineen sekä seksilelukysymyksineen.

Otoskoko vuonna 1999 oli 54, kun taas vuonna 2010 jopa 240 vastaajaa, mikä on todennäköisesti seurasta kyselyn toteuttamistavasta. Kyselyyn ovat herkimmin vastanneet ainejärjestöaktiivit sekä seksistä kiinnostuneet henkilöt, minkä vuoksi aineisto saattaa olla hieman vinoutunutta. Vastanneiden sukupuolijakauma on kuitenkin pysynyt melko samana, sillä vastanneista miehiä oli noin kolmannes molemmissa kyselyissä.

Hyvä takapuoli kiinnostaa Vaikka parinvalinnan kriteerit voisivat muuttua paljonkin vuosien mittaan, mieltymykset ovat pysyneet hyvin samanlaisina. Vuonna 1999 kumppanis42

sa arvostettiin eniten huumorintajua, luottamusta (toim. huom. itseluottamus vai luotettavuus?), älykkyyttä ja hyvää takapuolta.

Vuoden 2010 kyselyssä saatiin samansuuntaisia tuloksia. Molemmat sukupuolet arvostavat kumppanissaan yhtä paljon huumorintajua, älykkyyttä ja itseluottamusta, minkä lisäksi naiset arvostavat miehissä hyvää kuntoa ja miehet naisissa tiukkaa peppua.

Lähelle top 4:sta vuonna 2010 pääsivät naisten mieltymysten keskuudessa myös tiukka peppu, tummat hiukset ja rauhallisuus, kun taas miehet pitivät naisissa lievästi pehmeistä muodoista, pitkistä hiuksista ja hyvästä kunnosta.

Mieltymysten pysyminen samana voi selittyä ainakin osaksi suurella määrällä fossiileja. Ensimmäiseen kyselyyn fukseina vastanneet ovat saattaneet osallistua myös uudempaan kyselyyn fossiloituneina muinaisjäänteinä, tosin heidän osuutensa ei kuitenkaan voi olla kovin merkittävä.

Mielenkiintoista on, että miellyttävinä pidetyt ominaisuudet näyttäisivät heijastelevan tyypillisen biologian opiskelijan piirteitä. Ehkä kysyntä tässä tapauksessa vastaa tarjontaa ainakin jos pariutumistilastoihin on luottamista.

Pitkä opiskelu-ura takaa biologikumppanin Vuonna 1999 biologien pariutuminen vaikuttaisi olleen vielä yleisempää kuin nykyään: kyselyn mukaan useampi kuin joka viides seurusteli tutkimushetkellä toisen biologian opiskelijan kanssa. Tutkimuksessa havaittiin, että fukseista pareja keskenään muodostaa vain noin 6%. Sen sijaan toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoista kolmannes ja neljännen ja sitä useamman vuoden opiskelijoista 42% seurustelee toisen opiskelutoverinsa kanssa.

Parinmuodostuksen todennäköisyys näyttäisi siis korreloivan opiskeluvuosien kanssa. Kun katsotaan muitakin kuin nykyisiä suhteita, ilmiö vaan vahvistuu: fukseista neljännes seurustelee tai on seurustellut biologian opiskelijan kanssa, kun taas sitä vanhemmilla opiskelijoilla luku on jo 75%.

Ihastumisia tapahtuu tiuhaan, sillä 60% vuoden 1999 kyselyyn vastanneista kertoo joskus ihastuneensa kanssaopiskelijaan ja 14% jopa suunnitteli tulevaisuudessa seurustelevansa biologian opiskelijan kanssa. Biologiparitukselle löytyy kuitenkin myös vastustajia, sillä viidennes vastaajista ei voisi kuvitellakaan heilastelevansa opiskeluS YM B I O N TT I

2 • 2012

toverinsa kanssa.

Siitä, miten biologien suhteet sitten kestävät, ei ole olemassa tarkkaa tietoa. Vuonna 1999 selvisi, että seurustelevista 15% hyväksyy syrjähypyt, kun taas loikkareita löytyy jopa 41% edestä.

Vaikka suhteet kestäisivätkin, ne eivät välttämättä ole kovin vakaalla pohjalla.

Vuoden 2010 tutkimuksessa puolestaan havaittiin, että perinnöllisyystieteilijöiden suhteet kariutuvat keskimäärin muita aikaisemmin - suurin osa heidän suhteistaan kestää vain päiviä!

Ovatko geneetikot kenties kranttuja?

Kun huonoja, mahdollisesti periytyviä ominaisuuksia ilmenee liikaa, on korkea aika vaihtaa kumppani kelpoisuudeltaan parempaan yksilöön.

Yhä useampi aloittaa yliopiston neitsyenä Seksielämä on yllättäen aloitettu aikaisemmin vuonna 1999, jolloin tutkimuksen mukaan noin 5% vastanneista on menettänyt neitsyytensä alle 14-vuotiaana ja 80% 14-18-vuotiaana. Vastaavat luvut vuonna 2010 olivat 2,12% alle 14-vuotiaana ja 52,43% 14-17-vuotiaana. Seuraavan kategorian (18-20-v.) ottaminen mukaan tulokseen tekee luvusta suuremman: 79,64%. Luvut ovat lähellä toisiaan, vaikka voidaankin todeta, että vuonna 1999 seksielämä on aloitettu keskimäärin hieman aikaisemmin. Tämäkin tosin voi olla vain otoksen koosta johtuvaa vääristymää.

Molemmissa tutkimuksissa havaittiin myös seksikumppanien määrän korreloivan opiskeluvuosien kanssa.

Vuonna 1999 neljännen tai useamman vuoden opiskelijoista jopa 42% on kerryttänyt lukuaan niin korkeaksi, että pitää sitä liian suurena tai ei edes muista tarkkaa määrää.

Mitä kauemmin opiskelu jatkuu, sitä suurempi todennäköisyys on päätyä biologin petikumppaniksi. Vuonna 1999 fukseista 18% ja toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoista 40% olivat päätyneet joskus samaan sänkyyn opiskelutoverinsa kanssa. Neljännen tai useamman vuoden opiskelijoilla luku on jo lähes 90%!

Vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa opiskelukaverin kanssa seksiä on harrastanut hieman yli puolet vastanneista, mutta ilmeisesti joskus myös tahtomattaan: vain noin 34% vastaajista kertoi haluavansa harrastaa seksiä opiskelukaverinsa kanssa. Assarit ovat suuressa suosiossa, sillä noin 14 % haluaisi harrastaa seksiä heidän kanssaan kuitenkin vain muutaman prosentin siinä onnistuessa.

Kun mikään ei riitä Biologian opiskelijoista vuonna 1999 15% kertoo harrastaneensa seksiä Elukalla ja 26% biologisella asemalla. Näiden lisäksi mielikuvituksellisimpiin seksipaikkoihin lukeutuvat muun muassa lumihanki, hissi, lintutorni, metsä, täysi bussi ja lukion biologian luokka.

Tämä varmasti valaisee sitä, miksi niin monet opiskelijat tekevät mielellään sijaisuuskeikkoja...

Vuoden 2010 kyselyssä vajaa 15% on harrastanut seksiä Lammilla, noin 5% Tvärminnessä ja vielä harvempi Kilpisjärvellä, joten biologisten asemien suosio lemmenleikkien pesänä on hieman laskenut. Sen sijaan laboratorio sekä Symbioosin ja Helixin kertsit ovat selvästi olleet suosittuja.

Seksielämään tyytymättömien määrä on vuosien kuluessa noussut.

Kun aikaisemmin yksi kymmenestä koki jäävänsä liian usein paitsi, vuonna 2010 miehistä viidesosa ja naisista kymmenesosa pitävät seksielämäänsä heikkona. Vuonna 1999 seksiä harrasti säännöllisesti 55% ja satunnaisesti 36%. Jos vuoden 2010 tutkimuksessa yhdistetään kategorioita, 77% harrastaa seksiä säännöllisesti (useammin kuin kerran kuussa) ja 23% harrastaa seksiä satunnaisesti (kerran kuussa tai harvemmin).

Vaikka seksiä harrastetaankin yhä säännöllisemmin, tyytymättömyys seksielämään on lisääntynyt. Tähän voi olla syynä nyky-yhteiskunnan seksualisoituminen; vällyjen välissä vaaditaan nykyään enemmän kuin ennen. Suuri muutos on

varmaankin tapahtunut 2000-luvulla naisten kohdalla, sillä suuren suosion saavuttanut ja asenteita muovaava Sinkkuelämää-sarjakin esitettiin televisossa vasta vuodesta 1998 alkaen.

Yhteissaunako syntiä?

Jännittävimmät erot eivät niinkään löytyneet kyselyiden tuloksista, vaan niiden suunnittelusta. Vuonna 1999 kyselyssä haluttiin tietää, kuinka moni vastaaja hyväksyy yhteissaunan – näinä päivinä vastaus olisi jo oletusarvoisesti selvä. Samassa kyselyssä myös kysyttiin homo- ja biseksuaalisuuden hyväksymisestä, kun taas uudemmassa kyselyssä haluttiin tietää suoraan vastaajan seksuaalinen suuntautuminen.

Ilmapiirin vapautumisesta kielivät myös kysymykset naisten rintojen kuppikoosta sekä miesten penisten pituuksista puhumattakaan kysymyksistä, joissa selviteltiin suosikkiasentoja tai fetissejä.

Loppupäätelmänä voidaan todeta biologien pysyvän vuodesta toiseen huumorintajuisina, älykkäinä ja tiukkapeppuisina, sillä näiden asioiden arvostus ja biologien korkea pariutumisprosentti kulkevat käsi kädessä.

Lähteet: Elovaara, S., Raveala, K. & Zorbas. 2010. Seksi- ja lisääntymiskysely biotieteilijöiden parissa. Symbiontti 2/2010, s. 20-27 Elovaara, S. 2010. Suuri biotieteellinen seksikysely. Vapaa Radikaali 2/2010, s. 38-48.

Hiisivuori, L. 1999. Biologit arvostavat älykkyyttä ja hyvää takapuolta! Symbiontti 2/1999, s. 12-15.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

43

Rakkautta yli sukupuolirajojen?

Homoseksuaalisuus eläinmaailmassa

Teksti ja kuvat: VARPU PÄRSSINEN

Monet lienevät kuulleet tarinoita koiraspingviineistä, jotka ovat eläintarhassa löytäneet toisensa ja eläneet onnellisena elämänsä loppuun asti – elleivät eläintenhoitajat sitten ole joutuneet raastamaan kyyhkyläisiä irti toisistaan. Näin kävi ainakin Toronton eläintarhan afrikanpingviineille (Spheniscus demersus), koska uhanalaisen lajin säilyttämiseksi poikapingviinit täytyi pakottaa kiinnostumaan tytöistä. Tällaiset luonnonvalintaa uhmaavat rakkaustarinat ovat toki söpöjä, mutta biologi kiinnostuu tietenk)in heti: Onko tällainen yleistä myös luonnonoloissa? Ja ennen kaikkea: Voiko villieläimilläkin tunteen palo olla niin kova, että jälkeläisten tuottamisellakaan ei ole enää väliä?

Häilyvä seksuaali-identiteetti Homoseksuaalinen käyttäytyminen itse asiassa on eläinmaailmassa melko yleistä. Meille kuitenkin ekologian luennoilla toitotetaan jatkuvasti, kuinka kaikki eliöt pyrkivät siirtämään geenejään tuleville sukupolville mahdollisimman paljon. Mikä sitten saa eläimet kosiskelemaan myös omaa sukupuoltaan? Eikö tämän pitäisi vain vähentää eläimen kelpoisuutta, ja näin ollen lopulta karsiutua populaatiosta? Homostelusta on kuitenkin monille eläimille myös suoraa hyötyä; yksilön kelpoisuus voikin jopa kasvaa!

Alusta alkaen on hyvä pitää mielessä, että homoseksuaalisen käyttäytymisen tutkimusta on tehty nimenomaan eläinten käyttäytymisen pohjalta. Jos seksuaalinen käyttäytyminen tapahtuu kahden saman sukupuolen yksilön välillä, on se homoseksuaalista.

44

jit hyödyntävät monin tavoin.

Toisaalta homoseksuaaliset teot saattavat olla pelkkiä virhearvioita, joita tällöin pyritään välttämään.

Emme kuitenkaan voi mennä kyselemään eläimiltä: ”Mikä on seksuaalinen suuntautumisesi? Tunnetko enemmän vetoa lajisi naaraisiin vai koiraisiin?”

Todennäköisesti suurinta osaa eläinmaailman ”homoista” kutsuttaisiinkin ihmisten termistöllä biseksuaaleiksi.

Tärkeä pointti homoseksuaalisen käyttäytymisen yleisyydelle onkin se, ettei sen tarvitse sulkea pois vastakkaisen sukupuolen viekoittelua. Tällöin homostelu ei ole este jälkikasvun tuottamiselle. Siitä on kuitenkin paljon monia muita hyötyjä, joita eri eläinla-

Kimpassa on kivempaa Homoseksuaalisen kanssakäymisen kovan linjan harrastajat tuntuvat löytyvän älykkäiden nisäkkäiden joukosta.

Erityisesti pullonokkadelfiinit (Thursiops sp.) ovat kunnostautuneet tässä hyvin: jopa puolet urosten kaikesta seksuaalisesta käyttäytymisestä on toisten urosten kanssa! Myös bonobot (Pan paniscus), joita usein kuvataan kädellisten lahkon hippeinä, jakavat rakkautta yli sukupuolirajojen. Molemmilla lajeilla homostelu ilmenee usein mm. sukupuolialueiden hierontana, ja bonoboilla tämä voi johtaa orgasmiin asti. Lajeilla on kuitenkin selvä ero sukupuolten välillä: pullonokkadelfiineillä homoseksuaalisuutta harrastavat enimmäkseen urokset, bonoboilla taas S YM B I O N TT I

2 • 2012

naaraat.

Molemmat lajit ovat hyvin sosiaalisia ja elävät pienissä ryhmissä. Homoseksuaalisen käytöksen uskotaankin toimivan näillä lajeilla sosiaalisena siteenä ryhmän kesken. Mikä olisikaan parempi tapa sopia bonobonaaraiden välinen riita kuin rakastelu? Ryhmäkin pysyy tiiviisti yhdessä, kun kaikki voivat pitää hauskaa vähän kaikkien kanssa.

Make love, not war (ja päinvastoin) Homoseksuaalisen käyttäytymisen arvellaan edistävän sosiaalisia kontakteja myös monilla muilla lajeilla.

Yleisimmin sen oletetaan vähentävän jännitystä saman sukupuolen edustajien välillä. Tämä saattaa joko ehkäistä myöhemmin tapahtuvia yhteenottoja, tai auttaa sovinnon tekemisessä konfliktin jälkeen. Tällaista käytöstä on havaittu muun muassa japaninmakakeilla (Macaca fuscata) sekä amerikkalaisella terhotikalla (Melanerpes formicivorous).

Toisaalta homoseksuaalinen käyttäytyminen voi hyödyttää vain toista osapuolta. Monet eläinlajit voivat hallita yksilöiden välistä hierarkiaa käyttämällä parittelua alistamiskeinona. Esimerkiksi jotkin lantakärpäset (Hydromyza livens) taas voivat vähentää kilpailijansa lisääntymismenestystä homoseksuaalisen kanssakäymisen kautta.

Harvoissa tapauksissa koiraiden välinen parittelu voi jopa edistää koiraan poikastuottoa: eräällä kovakuoriaislajilla (Tribolium castaneum) on todettu, että koiraan siemennesteellä on pieni mahdollisuus siirtyä

toisen koiraan mukana naaraaseen ja hedelmöittää naaraan munat.

Tekevälle sattuu Joillain lajeilla homoseksuaalista kanssakäymistä ei niinkään erikseen haeta, vaan sukupuolten välillä ei juuri tehdä eroa. Esimerkiksi koirasmerietanalle (Crepidula fornicata) on aivan sama, aloittaa se parittelun koiraan vai naaraan kanssa, kun vastapuoli voi vain vaihtaa sukupuolta kesken kaiken.

Joskus taas kiihkoissaan olevat koiraat eivät kestä pysähtyä miettimään, onko alapuolella sillä hetkellä koiras vai naaras. Tätä sattuu esimerkiksi rupikonnalle (Bufo bufo) usein. Konnat ovat kuitenkin onnistuneet kehittämään tietynlaisen äännähdyksen, jonka koiras voi päästää joutuessaan toisen koiraan syleilyyn. Näin toinen koiras ymmärtää erehdyksensä ja tajuaa päästää irti.

Happily ever after?

Vaikuttaa siis siltä, että eläinmaailmassa eletään ensisijaisesti heterosuhteissa ja homoparit kohtaavat vain satunnaisen seksin toivossa kuin Brokeback mountainissa ikään. Luonnosta löytyy kuitenkin myös vakituisesti sitoutuvia homopareja, vaikka tämä onkin harvinaisempaa.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Havaijinalbatrossien (Phoebastria immutabilis ) populaatiot ovat usein selvästi naarasvoittoisia. Koska koiraita ei riitä kaikille, naaraat muodostavat keskenään pareja, jotka voivat kestää hyvin pitkäänkin. Naarasparien ei kuitenkaan tarvitse jäädä lapsettomiksi – riittää, että toinen naaraista käy hieman tapaamassa jotakin varattua koirasta, ja kas! Pian myös

naarasparille syntyy omia poikasia hoidettavaksi. Naaraat voivat tehdä poikasia vuorotellen, jolloin kaikki hyötyvät: poikasia on helpompi hoitaa parina, ja poikasten isätkin saavat itselleen lisää jälkeläisiä minimivaivalla.

Entäs ne pingviinit sitten? Tutkijat ovat esittäneet, että vangitut eläinyksilöt herkistyvät homostelulle, jos niitä ei altisteta tarpeeksi vastakkaisen sukupuolen yksilöille. Toisin sanoen epäluonnolliset olosuhteet saavat pingviinit hieman sekaisin. Mutta aina löytyy varmasti tapauksia, jossa saman sukupuolen eläimet liimautuvat toisiinsa ilman mitään selitettävää syytä. Ehkä sukupuolirajat ylittävää tosirakkauttakin siis esiintyy myös eläinmaailmassa!

Lähteet: Bailey, N.W. & M. Zuk Same-sex sexual behavior and evolution Trends in Ecology & Evolution, 24 (2009), 439-446

45

Symbiontti tutkii

Varinaa ja villeja ideoita Symbiontti selvitti puolestanne, uskaltaako seksikauppaan mennä ja minne silloin kannattaakaan suunnata. Oppaaksi kierrokselle otettiin tietysti Setä Samuli ja ohjelmassa oli viisi erotiikkaliikettä keskustan alueella. Setä Samuli sekä lisääntymisen ammattilaiset Flame Princess, Sugar Glider ja Foxy Lady listasivat plussat ja miinukset sekä valitsivat kustakin liikkeestä suosikkituotteensa.

Teksti ja valokuvat: FOXY LADY, FLAME PRINCESS, SUGAR GLIDER & SETÄ SAMULI Piirros: SINI SEPPÄLÄ

Ensimmäinen kerta jännittää aina Aloitimme kierroksemme Aikuisten lelukaupasta, jonka eteen tapaaminen oli sovittu soveliaaseen aikaan keskellä kirkasta iltapäivää. Odotukset olivat korkealla, sillä liikkeen maine kaupungin parhaasta palvelusta oli kiirinyt tutkijoiden korviin.

Liikkeessä meitä palveli Kari, joka esitteli tyhjentävästi erilaisten tuotteiden käyttötarkoitukset lisävinkkeineen. ”Tätä voi duunaa vaikka leivän päälle”, Kari kertoi maustettujen liukuvoiteiden laadusta ja turvallisuudesta. Vedenkestävää dildoa suositeltiin myös aamupuuron sekoittamiseen ja vibraattorilla varustetulta jumppapallolta kannattaa puolestaan katsella esimerkiksi Kauniita ja rohkeita.

Palvelu oli asiantuntevaa ja valistus höystetty havainnollistavalla huumorilla, esimerkiksi ”tästä punoittaa posket vielä ensi juhannuksenakin” ja ”dildoistahan ei jää kiinni metallinpaljastimeen, vaikka läpivalaisulaitteen käyttäjä kyllä huomaa, mitä siellä laukussa kulkee.” Kaupassa ei ainakaan pelottanut vaan nauratti, joten kyseessä on hyvin matalan kynnyksen liike.

Luonnonystävän erityistarpeet tulevat myös tyydytetyiksi, sillä valikoi-

46

masta löytyy ympäristöystävällisiä, ladattavia ja pitkäikäisiä dildoja sekä muita kenttäkursseilla ja muilla luontoretkillä helposti kuljetettavaa matkavälineistöä.

Naisvaltaisen alan iloksi Kari totesi, että oikeastaan kaikki lelut tähtäävät naisten nautintoon ja miellyttämiseen. Karin mukaan ostetuin tuote on H2O-merkkinen vedenpitävä dildo, jonka valtteja ovat muun muassa maltillinen koko, hiljainen käyntiääni ja lähellä kärkeä oleva moottori. Korruptiolahjuksena kaikki tutkimusryhmän jäsenet saivat itselleen oman erikoiskondomipaketin.

LELO:n ladattavassa dildossa akun kesto on jopa 7 tuntia! 84€

+ loistava ja asiantunteva palvelu + sopii ensikertalaiselle + tarkoin valikoidut tuotteet - melko suppea valikoima Setä Samuli: Matkapillu Flame Princess: Passionhedelmän makuinen liukuvoide Sugar Glider: LELO luksusekodildo Foxy Lady: Beasty Toys penisrengas (mallia hirvi) Aikuisten lelukauppa Viideslinja 7, Kallio Aukioloajat: ark. 10-18.30, la 10-16 www.aikuistenlelukauppa.fi

”He’ll Batter Your Bush!” Puhallettava Barack, 34,90€

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Blow up Barack ja muut kuuluisuudet Seuraavaksi astuimme tien toisella puolella olevaan kilpailijaliikkeeseen, jota mainostetaan Kallion suurimpana. Liike oli huomattavasti suurempi ja valikoima laajempi, mutta myyjän habitus oli sen verran epäilyttävä, ettei kukaan tutkimusryhmästä uskaltanut puhua hänelle ensimmäiseen varttiin.

Kysyttäessä hän vastasi lyhyesti eikä reagoinut asiakkaiden äänekkääseen hämmästelyyn hyllyjen äärellä. Täällä voi siis asioida halutessaan hyvin rauhassa ja anonyymisti.

Valikoimassa oli laaja kirjo dildoja ja erilaisia rooliasuja. Tuotteet oli järjestelty selkeästi osastoittain, joten tietyn tuotteen löytäminen kaupasta oli helppoa. Erikoisuutena liikkeessä oli erittäin paljon erilaisia seksinukkeja. Mukaan oli päässyt puhallettavan Britneyn ja Beyoncen lisäksi myös Yhdysvaltojen presidentti Obama, jota mainostettiin lauseella ”He fucked the economy, now you can fuck him.” Naisnukkeja sai myös osina, joita voi halutessaan yhdistellä: voit liittää pelkän torson blondiin tai brunetteen päähän oman mieltymyksesi mukaan. + laaja nahka-asustevalikoima + selkeät osastot + runsas tarjonta + paljon seura- ja pariskuntapelejä + katselukopit elokuvia varten - hieman häiritsevä tunnelma - vaisu palvelu Setä Samuli: Super Duper Dong Ivory -jättidildo Flame Princess: Sexy wedding kit / Sexy divorce kit Sugar Glider: timanttikäsiraudat Foxy Lady: Renate buccone musta pitsialusasu Sex City Shop Viideslinja 2, Kallio Aukioloajat: ark. 10-19, la 10-16, su 12-18 www.sexcityshop.fi

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Kaupastakin voi lentää ulos Seuraava kohteemme oli seksitavaratalo SusannaQ. Sisustus oli varsin kliininen ja valoisa verrattuna muihin luolamaisiin erotiikkaliikkeisiin. Vaikka valikoima oli hyvin paljon naisille suunnattu, asiakaspalvelulla osoitettiin, että liikkeen kohderyhmänä ovat takahuoneen lisäpalveluja ostavat miehet. Tämä oli ainoa liike, jossa oli naismyyjä. Valitettavasti emme pystyneet tekemään laajamittaisempaa tutkimusta liikkeessä, koska meitä kiellettiin kirjoittamasta yrityksestä lehteen. + myyjän toimistotyöasu: minihame, pitsitoppi, stay-up -sukat, korkokengät ja huolellinen meikki - naiset epätoivottuja asiakkaita - epäystävällinen palvelu - hämärältä vaikuttava liiketoiminta SusannaQ seksitavaratalo Vaasankatu 19, Kallio Aukioloajat: ark. 10-21, la 10-21, su 12-18 www.susannaq.fi

Perinteitä kunnioittaen Kallion vanhin erotiikkaliike Seksipiste oli helposti lähestyttävä keskeisen sijaintinsa ja ilmapiirinsä vuoksi. Täällä myyjänä oli mies, joka vaikutti tavalliselta perheenisältä ja palveli meitä mielellään. Hän oli myös kiinnostunut valitsemistamme suosikkituotteista.

Liike oli valoisa ja seinillä oli paljon aiheeseen liittyviä tauluja. Asiakkaana oli lisäksemme tavallisen näköinen opiskelijapoika (tutki dildohyllyä), joka todisti vääräksi ennakkoluulon siitä, että liikkeissä asioi vain vanhoja likaisia setiä.

Valikoima liikkeessä oli suhteellisen laaja etenkin liukuvoiteiden osalta, mikä myyjän mukaan selittyy sillä, etteivät ihmiset eivät enää jaksa keskittyä esileikkiin, vaan haluavat päästä suoraan asiaan. Asian tilaa havainnollisti puolentoista litran jättipullo liukuvoidetta (25e). Lisääntymisen ammat-

tilaisina suosittelemme kuitenkin jo budjettisyistä, että esileikin perinnettä pidettäisiin yllä.

Pehmustettujen käsirautojen vieressä myytiin myös jalkarautoja, joita ei muissa liikkeissä näkynyt. Ensimmäistä kertaa kierroksella törmäsimme myös seksituoliin ja -keinuun, jotka sopivat korkeammankin tason harrastajille. + vibraattoreiden testerit + top 10 -luokitukset tietyistä tuoteryhmistä + erillinen elokuvahylly pariskunnille ja genret hyvin merkitty (esim. ”jalkafetissi”, ”seniori”, ”raskaus” ja ”amatöörit”) + lateksin ystävälle - sekava tuotteiden asettelu - turhan perusliike - osa parhaista tuotteista loppu Setä Samuli: Fetissipenkki Flame Princess: SQWEEL-oraaliseksisimulaattori Sugar Glider: Peniksen muotoinen sex pasta Foxy Lady: ”Vortexxx” -elokuva (leffat pariskunnille -osasto) Seksipiste Vaasanpolku 3, Kallio Aukioloajat: 10-17.30, la 10-14 www.seksipiste.fi

SQWEEL-oraaliseksisimulaattori takaa orgasmin, 65€

47

Kaalimatoja saa useissa eri väreissä ja muodoissa - nyt myös ladattavina (akun kesto noin 4 tuntia), 79,95€

Kalterihäkkejä ja gay-leffoja Viimeinen kohteemme oli Kampissa sijaitseva Keltainen Ruusu, joka mainostaa itseään Suomen suurimpana erotiikkaliikkeenä. Valikoima olikin kaikkein laajin ja oheispalvelujen tarjonta vaikutti kattavimmalta. Kuulimme, että liikkeen 400 neliömetrin lisätiloissa on käytössä pimeä huone ”jossa tapahtuu mitä tapahtuu”, seksikeinuhuone sekä kalterihuone pariskunnille, jotka pitävät siitä, että ulkopuoliset katsovat heitä työn touhussa.

Myymälän valikoimissa oli kuntosalilaitteita muistuttavia ”love machine” -koneita ja muita erikoisuuksia, kuten puhallettavia eläimiä. Tyypilliseen tapaan suunnittelijat olivat muistaneet vain nisäkkäät ja linnut (lammas, aasi, lehmä ja ankka), vaikka olisimme toivoneet myös sieniä, lihansyöjäkasveja ja perhosentoukkia edustamaan tasapainoisemmin eliökuntaa.

DVD-valikoima oli laaja ja hyvin järjestelty. Hyllyistä löytyivät eriteltyinä kotimaiset, bi-, gay-, lesbo-, transu- ja (lisääntymisen ammattilaisten yllätykseksi) sexual healing -elokuvat.

Liike panosti selvästi myös valtavirrasta erottuviin suuntauksiin, ja esillä oli paljon anaaliseksivälineitä. Miehille tarjonnassa oli myös erikseen suuta tai anusta muistuttavia fleshlightteja sekä tunnettujen pornotähtien anatomioiden mukaan muotoiltuja tekovaginoita (valikoimissa esimerkiksi Lisa Ann, Tera Patrick ja Setä Samulin suosikki Jenna Haze). Myyjä sanoi, että voimme lisätä liikkeen eduksi artikkelissamme sen, että hän näytti aivan Brad Pittiltä.

Kun vedimme dildolla käteen, par48

haimmalta tuntui kaupan myydyin Feelztoys-merkkinen G-spot master.

Dildovalikoima oli laaja, ja suosittuja kaalimatoja oli erittäin kattava valikoima.

Kukaan tutkimusryhmästä ei ollut aikaisemmin törmännyt sienimäisiin ”soft tampons” -tuotteisiin, joilla naiset voivat välttää kuukautisista yleensä aiheutuvia seksielämän rajoituksia. Yksi vaikuttavimmista löydöistä oli myös ”Horny control” -vibraattori, jonka mukana tuli kaukosäädin. Unohdimme kysyä signaalin kantaman, joten emme valitettavasti osaa sanoa, voisiko tätä tuotetta käyttää piristämään aamuisia bussimatkoja tai tylsiä luentoja. + dildojen ja penisrenkaiden kokeilupöytä + laajin geishapallovalikoima + katselukopit elokuvia varten + suurin valikoima rooliasuja + paljon erotiikka-aiheista sisustus- ja juhlatavaraa - valinnan vaikeus - markettimainen tunnelma

Mitä jäi käteen?

Hämmästyimme siitä, ettei liikkeissä käyminen ei ollutkaan niin kuumottavaa kuin olimme aluksi luulleet. Jännittävin hetki oli liikkeeseen pujahtaminen muiden kadunkulkijoiden huomaamatta, ja sisällä kaupassa ujous katosi. Yleensä palvelu oli asiallista eikä kiusallista ilmapiiriä päässyt syntymään.

Olisi kiinnostavaa tietää, millainen on erotiikkaliikkeiden asiakaskunnan sukupuolijakauma. Seksivälinetarjonta keskittyy naisen nautintoon, minkä vuoksi voisi kuvitella naisten olevan suurin asiakasryhmä. Mielikuva kuitenkin on, että miehet käyttäisivät näitä palveluja enemmän, ja tätä kuvaa tukivat myös omat havaintomme kierrokselta.

Setä Samuli: Transuleffa, jossa esiintyy ainoa miespuolinen pornotähti, jolla on naisen sukuelimet Flame Princess: Vibrating sponge suihkussa käytettäväksi Sugar Glider: Lipstick vibe –minivibraattori käsilaukkuun Foxy Lady: Bad Kitty vibrating chair Keltainen Ruusu Malminrinne 2-4 Aukioloajat: ark. 10-06, la 10-06, su 12-06 www.keltainenruusu.fi

Feelztoysin G-spot master -dildossa on seitsemän eri värinätasoa, 29,95€

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Miesten suuri osuus asiakkaiden keskuudessa saattaisi selittyä kauppojen oheispalveluilla, kuten suosituilla katselukopeilla. Kummastelimme kovasti sitä, miksi joku haluaisi katsoa pornoelokuvia liikkeissä mukavan kotisohvan sijaan. Hetken aikaa mietittyämme päädyimme sellaiseen hypoteesiin, että katselukopit on suunnattu henkilöille, jotka eivät syystä tai toisesta voi katsoa elokuvia kotonaan.

Miehet myös käyvät usein ostoksilla miellyttääkseen kumppaniaan.

Monesti myyjät nostivatkin esille, että liikkeissä asioivat miehet valitsevat mielitietyilleen yleensä liian suuria dildoja. Lisääntymisen ammattilaiset totesivatkin, että monet dildot olivat jopa pelottavan näköisiä liian suuren kokonsa vuoksi. Lisäksi aitoja elimiä väritykseltään jäljittelevät dildot toivat mieleen irti leikatut ruumiinosat.Ei siis kovin houkutteleva ajatus. Emme suosittele jälkimmäisiä tuotteita lahjaksi naisille, vaan värikkyys, laatu ja tyylikäs muotoilu ovat ehdottomasti plussaa.

Osa tuotteista on tarkoitettu ainoastaan vitsillä ostettavaksi, eivätkä ne silloin palvele syvempiä tarkoituksia.

Aikuisten lelukaupan Karin mukaan perinteiset puhallettavat mollamaijatkin ovat jo ”so last season”, eikä niitä enää osteta kuin polttareiden viihdykkeeksi.

Jäimme miettimään, että lisämielenkiintoa tarkasteluun saisi, jos tutkimusryhmässämme olisi ollut voimakkaammin edustettuna eri seksuaalisia suuntauksia. Lisäksi olisi kiinnostavaa tietää, miten pelkästään miehistä koostuvaa ryhmää palveltaisiin kaupoissa.

Kolmen tunnin kenttätutkimuksen jälkeen lisääntymisen ammattilaisten päät olivat pahasti pyörällä. Yritäpä itse keskittyä arkirutiineihin kun verkkokalvoillesi on palanut hyllyittäin neonvärisiä penisjäljitelmiä.

Setä Samuli ja lisääntymisen ammattilaiset suosittelevat Ensikertalaisille: Asioi Aikuisten lelukaupassa ja kysele rohkeasti jopa perusjuttuja. Pohjatietoa ei tarvitse olla eikä korviasi ala kuumottaa, koska kuvaukset ovat hyvin humoristisia.

Kirjaville mieltymyksille: Keltaisesta Ruususta löydät kattavasti tuotteita moneen makuun. Vähemmistöryhmät on huomioitu hyvin ja kokeneemmille harrastajille liike tarjoaa jännittäviä lisäpalveluita.

Polttari- ja kaveriporukalle: Sekä Sex City Shopista että Keltaisesta Ruususta löytyy hyvin överikamaa. Sex City Shopista saa apuvälinepaketteja häihin ja erotilanteisiin. Täällä saat käkättää rauhassa kenenkään kyselemättä.

Pariskunnille: Leffoja pariskunnille kannattaa hakea Seksipisteestä.

Suosittelemme myös seksikeinua ja kiireisille puolentoista litran liukuvoidepulloa.

Liukuvoiteita moneen makuun: meloni, persikka, lakritsi, mango ja mansikka.

Lisääntymisen ammattilaiset kuitenkin pettyivät, kun avokadon makua ei löytynyt yhdestäkään kaupasta.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Sinkuille: Keltaisessa Ruusussa oli kattava valikoima erikoiskondomeja ja Aikuisten lelukaupasta testiryhmä sai niitä ilmaiseksikin. Tuiketta silmiin voi saada täydentämällä alusvaatevalikoimaa esimerkiksi kauniilla stay up -sukilla tai perhosstringeillä, Keltaisesta Ruususta tai Sex City Shopista.

49

Syvällisiä hulluuksia

Ekologinen manifesti

On sanomattakin selvää että vastustamme ylläolevaa ajattelutapaa.

Koska

Ihmisiä on vähennettävä, ei lisättävä sotien tms avulla! Mutta miten? §1 Kannan rajoittaminen ei toimi Lasketaanpa: Syöksyn kadulle rynnäkkökivääri kädessä tappaen 40 henkeä tunnissa, 8 tuntia päivässä, 20 päivää viikossa.

Kuukaudessa 6½ tuhatta kuollutta. Samaan aikaan maailman väestö kasvaa 6½ miljoonalla. Ja kuka maksaa ylläpitoni kun teen tätä täyspäiväistä käytännön ympäristöbiologiaa? Ja mistä kivääri? Käytännössä tämä ei toimi.

§2 Syntyvyyttä ei voi vähentää On olemassa liike joka ajaa vapaaehtoista ihmiskunnan sterilointia (www.vhemt.org). Kaunis ajatus: jos lapsia ei syntyisi tippuisi väestö 56 miljoonalla vuodessa. Mutta miten saadaan ihmiset innostumaan tästä? Muoti-ilmiö? Iltalehtien lööppeihin kampanjaa tyyliin “Miss Suomi: Steriloin itseni ja nyt elämä on yhtä orgiaa!” ? Tuskinpa, eikä liikkeen kannatus ainakaan nouse siitä etteivät sen kannattajat lisäänny. Tämänhän kertoo jo perus evoluutiobiologia.

§3 Jykevämpiä menetelmiä on vaikea kehittää Biologiset aseet! Kaupunkien pääväylille piilotetut säteilylähteet – jotka vieläpä steriloisivat henkiin jääneet ohikulkijat! Mutta käytännön toteutus: miten minä, yksi ihminen, lähden kehittämään biologista asetta? Saako ainekset valmiina Alepasta?

50

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Teksti ja kuvat: TAPANI HOPKINS & MAARI BORG

Tarvitaan ryhmä, joukko asiantuntijoita jotka sekä ymmärtävät luonnon kantokyvyn rajat että kykenevät pitämään ihmiskunnan kurissa. Tarvitaan sinua, biologi. Platon oli oikeassa, ideaalivaltio vaatii että me biologit otamme – maailmanlaajuisesti – ihmiskunnan ohjakset käsiimme!

1) Me tiedämme että ihmisiä on liikaa.

2) Yhdessä me kykenemme – nyt ja tulevaisuudessa – kehittämään ja levittämään sellaisia biologisten aseitten cocktaileja ettei ihmiskunta enää ikinä vaaranna ympäristöään.

3) Sukupolvesta toiseen, jälkeläisistämme koostuva eliitti tulee valvomaan ja tarvittaessa säätelemään ihmiskuntaa.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

51

Setä Samulin

SEKSIKOULU Miesten anaalialue on tabu. Se on karvainen ja ruma – kykenevä ainoastaan jarrujälkien jättämiseen. Ruman ulkokuoren alta voi kuitenkin paljastua jotain ainutlaatuisen upeaa.

Hiiohoi, arvon oppilaat, ja tervetuloa jälleen Setä Samulin Seksikoulun pariin! Lähtötasotestien perusteella ilahduttavan moni teistä osoitti suurta mielenkiintoa miehistä anaalialuetta kohtaan. Tarpeeseen oli vastattava.

Tämänkertainen oppituntimme onkin omistettu täysin miehiselle mielihyvälle. Tuntimme aiheena on surullisen vähälle huomiolle jäänyt miesten g-piste; todellinen miehisen mielihyvän mekka, johon tulisi pyhiinvaeltaa huomattavasti nykyistä useammin.

Mekkaan käydessään valitettavan moni kohtaa kuitenkin ylitsepääsemättömän ongelman: sulkijalihasten vartioiman anusaukon. Kyllä, satumaiseen nautintoon saattavan taikanappulan tavoittaakseen on käytävä sisään. Jos tähän pystyy, odottaa lopussa jotain jumalaista: täydellinen orgasmi, jollaista ei ole kuunaan kokenut. Ja teille pelokkaille: Setä Samulin tietolähteiden mukaan homoseksuaalisuutta ei edelleenkään määritellä anaalisen penetraation perusteella. Antaudu siis avoimen ennakkoluulottomasti opinahjomme

52

ensimmäiselle kotitehtävälle, jonka lopputulema on varmasti antoisin aikoihin. Miespuolinen oppilas voi suorittaa kotitehtävän joko yksin tai parin kanssa, kun taas naispuolisen oppilaan tulee hankkia miespuolinen pari, jolle haluaa tehdä jotain todella hyvää.

Hameväen humputuksia?

Miesten g-piste on lainannut nimensä vastakkaiselta sukupuolelta, sillä sen on ajateltu koostuvan samoista rakenteista naisen vastaavan kanssa. Todellisuudessa miehen g-piste ei ole mitään ihmeellistä saati löytämätöntä. Miehen g-piste ei ole muuta kuin seksuaaliterapeuttien salanimi vanhalle tutulle eturauhasellemme. Juuri sille, jonka liikakasvusta ja siitä seuraavista virtsaamisongelmista vanhempi herrasväki kärsii.

Naisten g-pisteestä miesten vastaavan erottaa myös se, että sen olemassaolo ei ole vain myytti. Kaikilla teillä kanssaveljilläni on eturauhanen. Eturauhanen sijaitsee virtsarakon alapuolella ja sen tehtävä on tuottaa nestettä siemennesteeseen. Eturauhasen välitön läheisyys peräsuoleen mahdollistaa sen suoran stimuloinnin alateitse.

Eturauhanen ja sen viereinen peräsuolen seinämä muodostavatkin yhdessä yhden miespuolisen kehon erogeenisimmistä alueista. Mekaanisella stimuloinnilla pyritään puhtaan seksuaalisen nautinnon lisäksi lisäämään eturauhasen tuottaman ravintopitoisen nesteen määrää. Eturauhashieronnan onkin empiirisesti todettu johtavan suurempiin lasteihin ja niistä aiheutuviin räjähtävämpiin ejakulaatioihin.

Matka miehiseen mielihyväpisteeseen Toisin kuin naisten kryptisen, taioin piilotetun nautintonappulan, ei miesten mielihyväalueen etsiminen vie ikää ja terveyttä. Miesten g-piste on erittäin helposti löydettävissä. Etsittäessä miehistä g-pistettä ensimmäistä kertaa, tulee ensimmäiseksi unohtaa kiire. Peräaukon sulkijalihakset ovat luonnostaan suhteellisen kireät ja tottumattomat sisäänpäin suuntautuvaan liikkeeseen.

Ajan myötä anaalipenetraatio helpottuu, ja tuleekin aika, jolloin eturauhasstimuloitujen siemennestelastien tusauttaminen Bio-kolmosen helpotushuoneessa onnistuu nopeammin kuin Kurt Fagerstedtin nimen tavaaminen.

Nyt on kuitenkin aika rentoutua, ottaa mukava makuuasento selällään ja nostaa jalat kohti taivaita. On toivottavaa sekä itsesi että mahdollisen kumppanisi kannalta, että viimeisimmän vessaretkesi jälkeen takaporttisi on huolellisesti puhdistettu. Jos huolellisten hygienitointen jälkeen olet vielä epävarma, voit hyvin käyttää kumihanskoja käsiesi suojana. Kumihanskat ovat myös omiaan pehmentämään kynsien teräviä kulmia, joiden tulisi muutoinkin olla lyhyiksi leikatut.

Eturauhashieronta ja sitä edeltävä anaalipenetraatio tulee aina aloittaa esileikillä. Ota liukuvoideputkilosta kunnollinen määrä geeliä, jonka levität tunnollisesti sekä etusormeesi että anusaukon ympäristöön. Levittäessäsi liukastetta peräaukkosi ympäristöön, voit samalla hellästi hieroa aluetta etusormesi pehmeällä päällä. Useimmilla miehillä jo tämä tuottaa suurta mieliS YM B I O N TT I

2 • 2012

hyvää. Rentouduttuasi kunnolla, voit antaa hyvin liukastetun sormesi sujahtaa peräaukosta sisään sulkijalihasten ohi. Toista edestakaista liikettä, lisäten sormesi aiheuttamaa painetta jokaisella kerralla. Huomaat, että sulkijalihaksesi rentoutuvat jokaisen liikkeen jälkeen hieman enemmän. Kun koet sulkijalihastesi olevan tarpeeksi tottuneita liikkeeseen, vie etusormesi sisään ja rauhoitu hetkeksi. Olet valmis etsimään g-pisteesi.

Eturauhasen löytäminen on, kuten jo mainitsinkin, erittäin helppoa. Käyristä vain suolesi sisällä oleva sormesi kuvasarjan osoittamaan kutsuliikkeeseen. Pieni kohouma vatsanpuoleisessa suolenseinämässä, noin viiden senttimetrin päässä anusaukosta, on juuri se, jota tulit etsimään. On erittäin normaalia, ja jopa suotavaa, että pelkkä sormien hellä kosketus aiheuttaa vallankahvasi jäykistymisen. Tämä on hyvä asia, sillä eteenottaminen kertoo siitä, että ollaan nautinnon äärellä isolla ännällä.

Eläimellinen ejakulaatio Itse stimulointi vaatiikin hieman enemmän. G-pisteen löytämiseen on helppo antaa yleispäteviä ohjeita, mutta siitä eteenpäin asiat muuttuvat yksilöllisemmiksi; joka toimii yhdelle, ei välttämättä aiheuta minkäänlaista mehujen virtaa toisessa. Vain kokeilemalla tietää. Yksi nauttii hellästä, sormenpäällä tapahtuvasta pyörittelevästä liikkeestä, toinen rajummista työntävistä liikkeistä, kolmas kenties jatkuvasta paineen tunteesta. Tärkeintä on kokeilla, leikitellä ja antaa keholle aikaa tuoda tuntemukset esiin. Rauhoitu ja kuuntele kehoasi; odotettavissa oleva orgasmi on sen arvoinen. On myöskin muistettava, ettei ensimmäinen kerta kerro koko totuutta. Seuraavalla kerralla tunne on S YM B I O N TT I

2 • 2012

varmasti nautinnollisempi. Parhaimmillaan ensimmäinenkin kerta antaa ennenkokematonta mielihyvää. Selkärangasta lähtevät sähköisen jumalaiset nautinnon sykäykset ovat jotain, johon ei voi olla jäämättä koukkuun. Jos näin käy, onnittele itseäsi, nauti täysin rinnoin ja tule – voimakkaammin kuin koskaan. Muista myös, että harjoitus tekee mestarin tässäkin. Ajan myötä huomaat kykeneväsi tyydyttämään itsesi ilman pienintäkään kosketusta itse penikseen. Se on tavoittelemisen arvoinen päämäärä, usko pois.

Vaikka sormet ovatkin täydellisen ohjailtavuutensa ansiosta mitä erinomaisimpia välineitä miehisen g-pisteen stimuloimiseen, eivät nekään ole kaikkivoipia. Sormilla tapahtuvan stimulaation ongelma on se, että ainakin yksi käsi, joko oma tai kumppanisi, on aina poissa pelistä. Jos kaksi osapuolta käsittävässä seksuaalisessa aktissa on tarkoitus tuottaa mielihyvää molemmille, on harmillista, jos toinen osapuoli on kädestään kahlittuna haaroväliisi.

On tietysti mahdollista, että kumppanisi tyydytettyä ensin sinut esimerkiksi eturauhasstimulaation siivittämän oraaliseksin avulla (joka on j-u-m-a-l-a-i-s-t-a), tarjoat vastapalveluitasi, ja molemmat ovat tyytyväisä. Jos kuitenkin puhutaan traditionaalisemmasta, molempia osapuolia samanaikaisesti tyydyttävästä seksistä, olisi molempien osapuolien kannalta kerrassaan upeaa, jos eturauhasstimulaation aiheuttama seksuaalisen latautumisen moninkertaistuminen olisi valjastettavissa. Onneksi tähänkin on ratkaisu, kiitos seksiteollisuuden.

Markkinoilla on useita miesten gpisteen stimuloimiseen tarkoitettuja seksileluratkaisuja. Kokoja, muotoja ja materiaaleja löytyy laidasta laitaan, jo-

ten epämielyttävään tunteeseen ei tarvitse tyytyä. Butt-plugeina ja g-pistekiihottimina tunnetut laitteet ovat omiaan myös kaikille kotirunkkareille: on kovin haastavaa selata internetin ihmeellisen maailman tarjoamia viihdykkeitä, jos toinen käsi on vangittuna veitikan varteen ja toinen anusaukkoon. Vaikka eturauhasen stimulointiin tarkoitetut seksilelut ovatkin käteviä, on niissäkin omat ongelmansa: kaikki eivät sovi kaikille ja kokeileminen maksaa. Ohjeistankin teitä, arvon oppilaani, tutustumaan ensitöiksenne internetin seksikauppojen ilmaiskokeilutarjontaan.

Eräästä, radiokanavillakin paljon mainostetusta nettiputiikista löytyy muun muassa Komeljanttari-nimellä myytävä g-pistekiihotin, joka verottaa kukkaroasi vain postikulujen verran.

Seksileluista on hyvä palata alkutekijöihin. Päivän oppituntimme aikana etenimme aimo harppauksen todella monelle täysin tuntemattoman, jopa vieroksuman, asian tiimoilla. Ohjeistan kuitenkin olemaan avoin, kokeilemaan ja yllättymään. Seksuaalisuutemme on niin suuri ja tärkeä osa ihmisyyttämme, että olisi sääli jäädä paitsi näinkin suuresta nautinnosta vain ennakkoluulojen luomien mielen esteiden vuoksi.

Vain sinä itse, rakas oppilaani, tiedät, mikä tuntuu hyvältä ja milloin on aika edetä. Käsittele siis rauhassa saamaasi tietoa ja tartu ohjeisiin vasta silloin, kun se tuntuu luontevalta. Setä Samuli ei ole työntävä lateksoitua sormeaan peräsuoleesi, ellet itse näin toivo tapahtuvan. Jääkäätte siis hyvästi, kokeilkaatte, harjoitelkaatte ja ennen kaikkea nauttikaatte, ihanaiset oppilaani! Kohtaamme jälleen ensi numerossa naisellisen nautinnon merkeissä!

Setä Samuli 53

Symbiontin

eroottinen

kirjoituskilpailu

Taitto ja kuvat: OONA KANTELE

Viime numerossa Symbiontti julisti kaikille avoimen eroottisten novellien kirjoituskilpailun. Kilpailuun osallistui kymmenen tekstiä, joista kolme parasta julkaisemme tässä. Novellien kommentoinnin ja arvostelun on suorittanut Symbiontin raati, joka yllättyi täysin novellien korkeasta tasosta, monipuolisuudesta ja kielellisestä lennokkuudesta. Monet novelleista olivat herkullisen homoeroottisia. Kuumia hetkiä koettiin niin Jäämeren rannalla, biokeskuksen työhuoneessa kuin laboratoriossakin. Kärkikastin novellien eroottiset kohtaukset oli kuvailtu antaumuksella. Raati piti erityisesti romantiikan ja erotiikan yhdistämisestä ja arvosti suuresti henkilöhahmojen syvyyttä. Raati kiittää kaikkia kirjoituskilpailuun osallistuneita! Voittaja voi lunastaa palkintonsa ilmoittamalla numerokoodinsa ja nimensä sähköpostilla osoitteeseen oona.kantele@helsinki.fi.

54

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Lumisokeus Jo neljättä kuukautta yksin Jäämeren rannalla. Kylmyys ja lohduton pimeys olivat olleet tänä aikana Gerard Bergin ainoat seuralaiset. Pienessä ja syrjäisessä erakkomajassa väitöstutkimuksensa kanssa painiva saksalaissyntyinen hydrobiologi ei ollut saanut työtään edistymään viikkoihin, ja sen sijaan hän oli käyttänyt aikansa metsästämiseen ja kalastamiseen.

Entisen kaupunkilaismiehen iho oli jäätikön hyytävässä tuulessa ahavoitunut karheaksi, ja oli kuin hänen piirteensä olisivat muuttuneet särmikkäämmiksi pohjoisen ankarissa oloissa vietetyn ajan myötä. Itsekseen hymähtäen hän ajatteli, että enää hänen tutkijakollegansa Helsingissä ja Frankfurtissa eivät tunnistaisi häntä tullessaan vastaan. He olivat naureskelleet Bergin suunnitelmalle puolen vuoden viettämisestä yksin Grönlannissa. Sanoneet, ettei hän kestäisi siellä kuukauttakaan.

Päinvastoin! Hän oli alkanut nauttia erakkoelämästä ja karuista oloista hyvin pian alkujärkytyksestä toivuttuaan.

Täällä mies sai olla rehellisesti mies.

Nyt hän istui mökin ainoassa nojatuolissa rantaan seilanneiden ajopuiden lämmössä niiden rätistessä ja paukkuessa suuressa takassa, jonka edessä hänen saappaansa seisoivat kuivumassa. Liekkien yllä vartaassa kypsyi aamulla saaliiksi saatu lunni.

Lattiaa hallitsi vaikuttava jääkarhuntalja, ja käsissään mies piteli massiivista Mauser M 98 Magnum -kivääriään, jota hän öljysi huolellisesti seuraavaa metsästyskertaa varten.

Lähestyvän moottorikelkan pärinä sai Bergin jäykistymään tuolissaan.

Hän ei ollut tottunut tunkeilijoihin ja ärsyyntyi ajatuksesta, ennen kuin muisti, mikä päivä oli. Kerran kuukauS YM B I O N TT I

2 • 2012

dessa paikallinen inuiittinuorukainen Nuk kävi tuomassa majalle lisää välttämättömiä tarvikkeita: polttopuita, ruokasäilykkeitä ja postin. Hänen isänsä vuokrasi mökkiä Bergille, ja heidän tavakseen oli tullut, että Berg maksoi vuokransa Nukille kuukausittain näiden käyntikertojen yhteydessä. Hän muistikin laittaneensa oikean määrän seteleitä jo valmiiksi kirjekuoreen, joka odotti pöydällä hakijaansa.

Nukilla oli avain mökkiin, ja hän saapasteli muitta mutkitta sisään, kuten hänen tapanaan oli. Berg ei vaivautunut kääntymään tuolissaan, vaan jatkoi keskittyneesti öljyn hieromista kivääriinsä. Jäätiköllä ei ollut tarvetta turhaan kuulumisten kyselyyn. Yleensä Nuk vain asteli sisään, laski tavarat lattialle, otti rahakuoren pöydältä ja lähti tiehensä yhtä eleettömästi kuin oli tullutkin. Nyt Berg kuitenkin havaitsi, että Nuk oli tavarat tuotuaan ja kuoren otettuaan jäänyt seisomaan paikalleen.

Olikohan rahamäärä kuoressa väärä, vai mistä poikkeuksellinen käytös johtui?

Berg käännähti uteliaana katsomaan nuorukaista ja huomasi yllätyksekseen, että tämän mustanruskeiden, kirkkaiden silmien katse oli nauliutunut häneen. Tai tarkemmin sanoen valtavaan, kiiltävään, öljyttyyn kivääriin, joka lepäsi hänen polvillaan. Jäätiköllä kaikki kantoivat kivääriä jääkarhujen varalta, joten ase sinänsä ei varmasti ollut Nukille uusi tuttavuus. Erikoista oli vain sen uskomaton koko. Joka päivä ei nähnyt .500 Jefferyä.

Huvittuneena nuoren miehen peittelemättömästä kiinnostuksesta Berg katsoi tätä nyt ensimmäistä kertaa tarkkaan ja pani merkille, että tämän iho oli kauniin ruskea, piirteet poika-

maisen raikkaat ja olemus jäntevä ja eloisa. Hetken mielijohteesta Berg kohotti kivääriään kysyvästi. ”Haluatko kokeilla sitä?” hän ehdotti englanniksi, tietämättä, ymmärsikö nuorukainen.

Nuk näytti käsittävän ainakin miehen kehottavan eleen ja astui empien lähemmäksi.

Mies ojensi kiväärinsä ja öljyisen rievun pojalle, joka tarttui niihin arastelevasti, mutta selvästi innoissaan.

Nuorukainen punnitsi käsissään kiväärin hämmästyttävää painoa ja polvistui takan edustalle tarkastellakseen aseen yksityiskohtia liekkien valossa. Hetken sitä ihailtuaan hän tuki kiväärin perän lattiaan ja antoi vaikuttavan paksun piipun kohota kattoa kohti, ryhtyen sitten hieromaan siihen öljyä pitkin, hellin ja viivyttelevin vedoin.

Berg katsoi esitystä lumoutuneena.

Ainoana ongelmana erakkoelämässään hän piti pakkoselibaattia, johon oli itsensä tuominnut, sillä toisia ihmisiä, varsinkaan naisia, ei näissä oloissa pahemmin tavannut. Hän oli ollut niin pitkään ilman, että oli jo miltei unohtanut, miltä toisen ihmisen läheisyys tuntui, mutta fyysisestä tarpeesta muistutti jatkuvasti orastava erektio, joka ei jättänyt häntä hetkeksikään rauhaan, vaan ilmoitti olemassaolostaan joka kerta, kun alushousujen kangas hankautui liikkuessa härnäävästi ihoa vasten. Katsellessaan nyt nuoren miehen jäntevien käsien sulavaa ja taitavaa liikehdintää kiväärinsä piipulla hän ei voinut välttyä kiihottumasta. Nuo ketterät, innokkaat kädet, hän näki jo mielessään ne tekemässä samanlaista, edestakaista, rytmikästä liikettä hänen toisen aseensa koko pituudella, ja tuskallisen voimakas erektio sai hänen housunsa tuntumaan kiusallisen ah55

tailta. Hän ei voinut olla voihkaisematta hiljaa. Äännähdyksen kuullessaan Nuk kohotti katseensa mieheen ja näki tuskaisen ilmeen tämän kasvoilla. Hieman pelästyneen oloisena hän laski kiväärin käsistään lattialle ja katsoi miestä kysyvästi, ilmeisesti käsittämättä, mistä tämän tukala olo johtui. Berg ei voisi ehdottaa pojalle mitään, se ei tulisi kuuloonkaan. Mitä tämän isäkin, erakkomajan vuokranantaja, sanoisi, jos saisi tietää? Eikä Berg ollut koskaan ollut miehen kanssa, ei edes haaveillut sellaisesta. Sitten oli vielä ikäerokin, Nuk oli takuulla häntä melkein kaksikymmentä vuotta nuorempi, vasta poikanen, ehkä seitsemäntoista... Mutta hänen ajatuksensa laukkasivat, ja hän huomasi haaveilevansa inuiittinuorukaisen paljaasta, ruskeasta ihosta, joka kiiltelisi hikisenä hänen voimakkaiden kouriensa otteessa, ja tämän kiinteästä, koskemattomasta takapuolesta, jonka kimmoisaan syvyyteen hän saisi työntyä ja laueta, kuukausien odotuksen jälkeen.

Nuk nousi lattialta ja otti hieman hämmentyneen oloisena askelen poispäin. Olikohan hän huomannut kuumeisen poltteen miehen katseessa?

Kykenemättä hillitsemään itseään Berg tarttui rajusti pojan ranteeseen ja riuhtaisi hänen kätensä vaativasti itseään kohti, pakottaen sen tunnustelemaan kovana tykyttävää, kookasta kaluaan housukankaan läpi. Säikähtäneenä nuorukainen tempaisi kätensä pois, katsoi miestä silmät leimuten ja karkasi ulos mökistä paiskaten oven kiinni perässään.

Kuunnellessaan moottorikelkan äkäisenä loittonevaa ääntä Berg soimasi kiihtyneenä itseään tekemästään hölmöydestä. Mitä ihmettä hän oli ajatellut? Hän joutuisi takuulla ikävyyksiin käytyään käsiksi poikaparkaan. Nuk kantelisi vanhemmilleen, ja Berg saisi ahdistelusyytteen. Hän kaatoi itselleen vodkaryypyn ja istui synkkänä tuolissaan loppuillan, vihaten sydämensä pohjasta alkukantaisia viettejä, jotka olivat saaneet hänet käyttäytymään sopimattomasti.

Aamuyöllä Berg heräsi kapealla ja kovalla kenttävuoteellaan siihen, että häntä paleli. Hän oli käynyt nukkumaan ainoastaan alushousut yllään, 56

mökin oltua silloin suorastaan liiankin lämmin, ja nyt takkatuli oli himmentynyt pelkäksi hiipuvaksi hiillokseksi.

Vastentahtoisesti mies heitti huovan yltään ja nousi kohentamaan tulta.

Hän oli juuri saanut lisättyä muutamia uusia halkoja hiilloksen ruoaksi, kun hiljaisuuteen tunkeutui odottamaton ääni: lähestyvä moottorikelkka. Nytkö jo häntä tultaisiin noutamaan? Hänen sekavan mielensä täyttivät kauhukuvat raivostuneen inuiittiyhteisön rankaistavaksi joutumisesta, ja häntä puistatti.

Kelkka ajettiin aivan mökin nurkalle, ja sitten kuuluivat askeleet. Berg kääntyi sydän jyskyttäen ovea kohti, valmiina puolustamaan itseään, jos niikseen tuli.

Hän vilkaisi vaistomaisesti takanreunukseen nojaavaa uskollista Magnumiaan, toivoen, ettei joutuisi turvautumaan siihen. Sitten ulko-ovi avattiin, ja tulija astui sisään. Se oli Nuk, ja hän oli yksin.

Epäuskoisena Berg tuijotti inuiittinuorukaista kykenemättä liikkumaan tai sanomaan sanaakaan. Hän ei tiennyt, mitä odottaa, mutta tunsi olonsa epävarmaksi seistessään siinä pelkissä boksereissaan. Toisaalta, hänen vartalossaan ei onneksi ollut moittimista: olihan hän pitkä, voimakasrakenteinen ja ryhdikäs, ja kaikin puolin hyvässä kunnossa päivittäisen jäätiköllä vaeltelun ansiosta.

Nuk heitti saappaansa ja hylkeennahkatakkinsa nurkkaan ja käveli rauhallisesti suoraan Bergin luokse, jääden seisomaan röyhkeästi aivan tämän

eteen, hieman liiankin lähelle, itsevarmassa asennossa jalat hieman harallaan, selkä suorana ja pää uhmakkaasti pystyssä. Berg pelkäsi, että nuori mies tarttuisi kohta kupeellaan roikkuvaan komeaan metsästyspuukkoon ja tekisi hänestä selvää. Mutta sen sijaan poika katsoi Bergiä haastavasti suoraan silmiin ja laski molemmat kätensä hämmästyttävän hellästi hänen leveälle rinnalleen, ryhtyen tunnustelemaan tutkivasti lihasten kimmoisuutta ja punertavien, kiharaisten karvojen sekaan kätkeytyvien nännien kovettumista kosketuksensa seurauksena. Häkeltyneenä Berg päästi pienen huokauksen, ja tajusi samalla erektionsa palanneen vielä aiempaakin julkeampana. Hänen ohuet alushousunsa eivät sitä kyenneet kätkemään, ja hän tunsi jäykistyvän elimensä puskevan miltei kankaan läpi.

Se ei takuulla jäänyt Nukiltakaan huomaamatta. Hän seisoi niin lähellä, että varmasti tunsi miehen vaativan erektion painuvan alavatsaansa vasten.

Berg ei kyennyt enää vain seisomaan toimettomana paikallaan. Hän tarttui rajusti Nukin paidanhelmaan ja veti vaatteen yhdellä, kiihkeällä nykäisyllä hänen päänsä yli, paljastaen poikamaisen sileän ja hoikan, jäntevän ylävartalon, joka hehkui houkuttelevasti takkatulen loimussa. Yhtä kovalla vimmalla Berg kävi käsiksi nuorukaisen vyönsolkeen ja housunnappeihin. Hän repi ne auki ja antoi housujen pudota pojan nilkkoihin puukkoineen kaikkineen.

Miehet katselivat toisiaan ääneti,

S YM B I O N TT I

2 • 2012

ihmeellisen yhteisymmärryksen vallassa. Hitaasti ja viivytellen Nuk laskeutui polvilleen jääkarhuntaljalle, samalla suudellen kostean, yhtenäisen vanan Bergin kaulalta navan alapuolelle asti.

Hän empi vain hetken ennen kuin veti miehen alushousut jäykistyneen kalun ylitse, paljastaen valtavan elimen koko komeudessaan. Se veti vertoja takanreunukseen nojaavalle kiväärille, kohotessaan pitkänä, jykevänä ja riettaalla tavalla hieman käyränä kattoa kohden. Nukin kasvot olivat aivan lähellä ja Berg tunsi hänen kuuman hengityksensä hivelevän herkkää ihoaan.

Hänen sisällään kuohui.

Hitaasti nuorukainen ryhtyi nuolemaan Bergin kalun vartta tyvestä kärkeä kohti, eri puolilta, saaden sen kovettumaan äärimmilleen. Kiihtyneesti huokaillen Berg tarttui pojan mustaan, karkeaan tukkaan ja ohjaili tämän liikkeitä. Jo rohkeammin Nuk otti tukevan otteen miehen seipään varresta ja alkoi hyväillä sitä pitkin, hellin mutta varmoin vedoin, antaen samalla sen punaisena sykähtelevän pään upota kokonaan suuhunsa ja imien rytmikkäästi.

Berg pelkäsi jo, ettei kestäisi käsittelyä pitkään oltuaan niin kauan ilman toisen ihmisen kosketusta. Miten ihmeen taitavasti poika tuon tekikään! Berg ei muistanut, että se olisi koskaan tuntunut yhtä nautinnolliselta. Hän vaikersi ja upotti sormensa syvemmälle nuorukaisen hiuksiin, tukistaen hellästi.

Poika oli ryhtynyt hyväilemään häntä nyt molemmin käsin, antaen niiden vaellella ketterästi hänen kalunsa koko pituudella, samalla nuollen, suudellen ja näykkien hänen kiveksiään. Bergillä ei ollut vaihtoehtoja: hän tunsi kasvavan paineen ja tiesi, että laukeaisi hetkenä minä hyvänsä, jos antaisi pojan jatkaa. Ja hän halusi viivytellä. Niinpä hän sysäsi tylysti nuorukaisen kauemmaksi, pakotti ranteista pidellen hänet irrottamaan otteensa ja kyyristyi itsekin jääkarhuntaljalle tämän viereen. Nuk vaikutti hämmentyneeltä käänteestä, mutta ei vastustellut, kun Berg riisui kainostelematta hänen alushousunsa.

Kaunismuotoinen, sopusuhtainen elin ponnahti innokkaasti esiin vapaudestaan riemastuneena. Berg tarttui pojan vyötäröön tiukasti ja käänsi hänet muitta mutkitta nelinkontin, asettuen omistajan elkein hänen taakseen.

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Pojan kaunis, pronssinruskea iho hohti takkatulen valossa paljastaen jännittyvät selkälihakset hänen vääntelehtiessään malttamattomana miehen tukevassa otteessa. Berg liukasti sormensa syljellään ja alkoi hyväillä pojan reisien välistä tämän sileiksi ajeltuja kiveksiä ja nuoruutensa tunnossa innosta värähtelevää penistä. Nuk päästeli hiljaisia, hyväksyviä urahduksia ja työnsi kapeaa takamustaan auliisti taaksepäin. Berg jatkoi hyväilyä kädellään ja laskeutui suutelemaan pojan pakaroiden sileää ihoa, ja kohta myös niiden välissä kuumana hehkuvan aukon suuta saaden pojan henkäisemään kiihtyneesti. Mies antoi kielensä vaellella aukon ympäristössä, upottaen sitä vähän väliä sisäänkin ja tuntien suussaan suolaisen, kielletyn maun. Poika voihki yhä äänekkäämmin ja liikutteli itseään nuolaisujen tahdissa ujostelematta.

Berg kohottautui polviensa varassa ja painautui Nukin pakaroiden väliin, antaen kalunsa liukua härnäävästi edestakaisin syljen liukastamassa vaossa. Poika jähmettyi hetkeksi, mutta rauhoittui sitten, ja alkoi kohta jopa kiemurrella häntä vasten kärsimättömänä. Mies vetäytyi kauemmaksi ja antoi maistiaisen peukalollaan, työntäen sitä kokeeksi tuuman verran sisälle ahtaaseen ja liukkaaseen anukseen. Poika urisi tyytyväisenä, ja siitä rohkaistuneena Berg levitti tämän pakaroita entisestään ja antoi liukastetun kalunsa kärjen upota hyvin hitaasti ja tunnustellen nuorukaisen sykkivään aukkoon.

Ensin hän kohtasi vastustusta, mutta hidastettuaan tahtia tunsi pojan rentoutuvan ja päästävän hänet etenemään. Äärimmäisen hitaasti ja vaativasti hän tunkeutui syvemmälle, tuntien joustavien seinämien puristavan kaluaan joka puolelta nautinnollisesti. Poika huohotti kiihtyneenä, mutta ei enää vastustellut. Hiljalleen Berg alkoi nopeuttaa tahtia. Hän työntyi ja vetäytyi, työntyi taas ja entistä pidemmälle, suuteli nuorukaisen hiestä kiiltelevää selkää rauhoittavasti ja hyväili vasemmalla kädellään tämän jäykkänä sykähtelevää penistä. Pojan ääntelyyn sekoittui nautintoa ja kipua, mutta oli helppo huomata, että päällimmäisenä oli nautinto, sillä Berg tunsi jo ensimmäisten, malttamattomien pisaroiden kihoavan hänen kalunsa kärkeen, ja

hän kiihdytti hyväilyjään. Kohta nuorukainen laukesikin hänen käteensä rajusti ähkäisten. Nukin voimakkaan orgasmin aiheuttamat supistelut pumppasivat raivokkaasti Bergin elintä, eikä hän enää kyennyt hallitsemaan itseään, vaan purkautui pojan sisään päästäen alkukantaisen ulvahduksen.

Tuntui kuin litroittain elämännestettä olisi syöksynyt hänestä nuorukaisen syvyyksiin neljän kuukauden aikana kertyneellä paineella, ja hieman nolostuneena, mutta äärimmäisen helpottuneena hän antoi vavahtelevan kalunsa liukua ulos. Hikisinä ja raukeina miehet jäivät vielä hetkeksi loikoilemaan jääkarhuntaljalle, hämmentyneinä ja tyydytettyinä toisiaan hyväillen.

Kun Nuk hetken kuluttua kaasutti moottorikelkalla tiehensä, mies jäi katselemaan hänen jälkeensä mökin ovelta niin pitkään kuin saattoi erottaa loittonevan pisteen valkealla lakeudella. Kirpeä, arktinen ilma viilensi miellyttävästi hänen yhä kuumana hehkuvaa ihoaan. Hän tiesi kyllä, ettei poika malttaisi pysyä pitkään poissa. Berg hymyili itsekseen kalpealle aamuauringolle, joka valaisi jo itäisen taivaan.

Kesä teki tuloaan, valo oli lisääntymässä, ja hänellä olisi vielä kaksi kuukautta aikaa nauttia Grönlannin antimista.

Nimim. Jäätikön polte

Raadin kommentit ”Kunnon juoni” ”Vau, mikä jännite!” ”Pitkitetty nautinto” ”Aseen öljyäminen ei ole koskaan ollut eroottisempaa!” ”Nuk <3”

57

Kurssisuoritus Opiskelijat parveilivat käytävällä, jonka ilmoitustaululle tenttitulokset oli juuri ripustettu. Kasvoille levisi ilahtuneita hymyjä, ja helpottuneesti huokaillen lauma kohta hajaantui jälleen. Annika oli odottanut vuoroaan sivummalla ja uskaltautui vasta muiden poistuttua katsomaan tuloksia. Hän oli yrittänyt Biotieteiden perusteet II:n tenttimistä jo toista kertaa, eikä vieläkään ollut varma läpi pääsemisestään. Pettymys oli suunnaton, kun hän ei taaskaan löytänyt nimeään kurssin läpäisseiden listalta. Epätoivon kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. Kandidaatin tutkinto oli tästä kiinni, ja hän oli reputtanut taas.

Tyttö lyyhistyi masentuneena käytävän lattialle ja nyyhkytti, pyyhkien vuolaasti virtaavia kyyneleitä kämmenselkäänsä. Hän ei koskaan saisi tutkintoa suoritettua!

Samassa hän vaistosi, että joku oli tullut hänen vierelleen. Nolostuneena hän nosti katseensa ja näki kurssin luennoitsijana toimineen keski-ikäisen, laihan professorin, joka silmäili hänen valuneiden ripsivärien tahrimia kasvojaan mietteliäänä. ”Olen pahoillani”, mies virkkoi kuivalla äänellään, jossa sentään värähti aito myötätunto. ”En voinut päästää sinua läpi niillä vastauksilla.” ”Mä yritin ihan tosissani”, Annika niiskaisi. ”Mun kandi on siitä kiinni! Mä tekisin ihan mitä tahansa päästäkseni läpi.” Miehen katse sarvisankaisten silmälasien takana näytti muuttuvan hiukan. Siihen tuli erikoinen, nälkäinen kiilto. ”Todellako, ihan mitä tahansa?” professori kysyi. Annika nyökkäsi kiihkeästi. ”Ehkä voimme sopia vaihtoehtoisesta suoritustavasta”, mies tokaisi sitten ja pälyili ympärilleen. ”Tule huoneeseeni tänään iltapäivällä viiden aikaan.” Kiitollisena

58

Annika pyyhki kyyneleensä ja nyökytti innokkaasti päätään professorin loittonevalle selälle.

Iltapäivällä hän kiiruhti sovittuun aikaan professorin huoneen ovelle.

Hän otaksui joutuvansa kirjoittamaan pari esseetä tai tekemään ehkä ylimääräisiä laboratoriotöitä, mutta oli kyse mistä tahansa, hänellä oli jälleen toivoa. Hän suoristi hamettaan ja koputti malttamattomana oveen, ja pian professori päästikin hänet sisälle. Huone oli yksinkertainen ja melko pieni, tyypillinen yliopiston työhuone hyllyineen ja kirjoituspöytineen. Seinustalle oli asetettu kaksi ylimääräistä tuolia, ja toisella niistä istui eräs punatukkainen, nuori fuksityttö, jonka Annika muisti nähneensä silloin tällöin kampuksen käytävillä, vaikkei tätä varsinaisesti tuntenutkaan. Ilmeisesti hänkin oli reputtanut jonkin oman kurssinsa.

Professori viittasi Annikaa istumaan toiseen tuoleista ja asettui itse kirjoituspöytänsä taakse. ”Kas niin, Milla ja Annika”, hän puhutteli tyttöjä sitten. ”Kuten sanottua, olen valmis joustamaan teidän suhteenne, sillä tietenkin toivon opiskelijoiden parasta ja haluaisin kaikkien etenevän opinnoissaan. Saatte mahdollisuuden korvaavaan suoritukseen.” Annika hymyili ilahtuneena ja odotti kuulevansa, mitä professori haluaisi. Hänen järkytyksekseen mies kaivoi kirjoituspöytänsä laatikosta esiin pienen, digitaalisen videokameran. ”Jos tarjoatte kyllin hyvää materiaalia pikku kokoelmaani, lupaan järjestää teille molemmille tarvitsemanne opintosuoritukset.”

Annika tuijotti professoria uskomatta täysin korviaan. ”Siis mitä sä haluat meidän tekevän?” hän kysyi hämillään. ”Se ei liene niin vaikeaa arvata”, mies vastasi omituisen kireästi. ”Halu-

an nähdä kaksi sievää tyttöä kiimaisina toistensa kimpussa. Jos se on liian vaikeaa järjestää, voitte sanoa hyvästit tutkinnoillenne.” Annika toljotti keskiikäistä professoria pudistellen epäuskoisena päätään. Häntä kuvotti. Sitten hän vilkaisi Millaa, ja huomasi hämmästyksekseen, että tämä katsoi häntä rukoilevasti. ”Tehdään nyt vaan, mitä se haluaa”, fuksityttö kuiskasi. ”Se on vaan tää yks kerta, ja sit se on ohi. Mä oikeesti tarviin sen suorituksen.”

Kyllä Annikakin tarvitsi suorituksen, sitä ei käynyt kieltäminen. Mutta lesboilu tuntemattoman tytön kanssa viisikymppisen, kuivakan professorin silmien, ja mikä vielä pahempaa, kameran, edessä – oliko hän valmis maksamaan kurssisuorituksesta sellaisen hinnan? Hän punnitsi vaihtoehtojaan.

Toisaalta, mikään ei saisi häntä lukemaan enää kolmatta kertaa samaan tenttiin. Ja jos totta puhuttiin, Milla ei ollut hassumman näköinen. Siro, poikamaisen atleettinen vartalo ja lyhyiden, tulenpunaisten hiusten reunustamat, kauniit kasvot... Annika ei ollut kiinnostunut naisista, mutta jos olisi, Milla olisi kyllä ollut hänen makuunsa. ”No ei kai tässä muukaan auta”, Annika lopulta huokaisi alistuneena. ”Sitähän minäkin”, professori tokaisi hämmästyttävän tyynesti. Hän löysäsi kravattiaan ja veti sen päänsä yli. Sitten hän heitti solmion Annikalle. ”Sido Millan kädet”, hän komensi ja alkoi näpelöidä videokameraa, joka alkoi kohta surista vaativasti.

Vai että piti vielä olla sitomistakin.

Ei normaali tyttökiva riittänyt. Annika sormeili harmaata kravattia epävarmana ja katsoi Millaa anteeksipyytävästi. Tämä nyökkäsi rohkaisevasti ja siirsi oma-aloitteisesti kätensä tuolin selkänojan taakse. Voimatta täysin usS YM B I O N TT I

2 • 2012

koa, että todella teki sen, Annika kiersi tuolin taakse ja kuuliaisesti kietoi solmion Millan ranteiden ympärille. Hän viimeisteli työn vetämällä solmion päät tiukkaan solmuun. ”Avaa Millan paidan napit”, professori käski, tiiraillen tyttöjä likinäköisesti kameransa takaa. Annika ei voinut olla miettimättä, miten monta kertaa professori oli jo tehnyt saman joillekin toisille opiskelijaparoille. Kuinkahan suuri hänen kokoelmansa jo olikaan? Hän laskeutui polvilleen Millan eteen ja alkoi empien avata tämän tiukan, valkoisen kaulus-

S YM B I O N TT I

2 • 2012

paidan nappeja yksi kerrallaan, aloittaen kauluksesta ja edeten alaspäin.

Avautuvan paidan alta ilmestyivät näkyviin läpikuultavat, valkoiset rintaliivit ja sileä, virheetön iho. Millan rinnat olivat pienet ja kiinteät, ja vaaleanpunaiset nännit tököttivät pystyssä läpikuultavan kankaan hankaamina. ”Suudelkaa”, komensi professori, jonka ääneen oli hiipinyt omituinen käheys.

Annika teki työtä käskettyä, vaikka se tuntui hänestä hullulta. Hän kurottautui Millan puoleen ja kosketti kevyesti tämän huulia omillaan. Hän huomasi, että Milla vastasi hänen suudelmaansa halukkaasti, ja hänen huulensa olivat uskomattoman pehmeät ja suunsa tuoksuva ja kostea. Annika ei ollut ennen suudellut tyttöä, mutta jos hän olisi tiennyt, kuinka hyvältä se tuntui, hän olisi ollut tekemässä niin jatkuvasti. Hän suuteli Millaa kokeeksi uudelleen, pidempään, ja sai yllätyksekseen Millan notkean kielen suuhunsa. Fuksitytön innokkuuden haastamana Milla vastasi samalla mitalla, ja kohta he suutelivat jo estoitta, nuollen ja imien toisiaan äänekkäästi. Annika huomasi mielihyvän aallon kouraisevan alavatsaansa, ja hämmentyneenä hän tajusi kiihottuvansa. Hän antoi suunsa vaellella Millan huulilta näykkimään tämän korvanlehtiä ja puraisemaan tämän sorjaa kaulaa, saaden tytön huokailemaan nautinnosta. Professori vaikutti tyytyväiseltä asioiden kehitykseen. ”Hyvä, hyvä”, hän huohotti kameransa takana. ”Nyt riisu Millan farkut.”

Kuuliaisesti Annika kävi Millan tiukkojen, vaaleansinisten farkkujen kimppuun, avasi vyön ja napit ja kiskoi housut tämän jalasta. Milla auttoi sen minkä taisi kohottamalla peppuaan tuolista. Farkkujen alla hänellä oli valkoiset stringit, ja lähemmäs kumartuessaan Annika saattoi jo haistaa Millan kostuneen jalkovälin vienon tuoksun. ”Kosketa Millan rintoja”, professori määräsi, ääni karheana. Vilkaistessaan häntä Annika huomasi järkytyksekseen, että mies oli ryhtynyt estoitta hieromaan housunetumustaan, joka pullotti uhkaavasti. Mokoma pervo. Mutta käsky oli silti miellyttävä toteuttaa, ja Annika siirsi molemmat kätensä Millan sieville, pienille rinnoille, ryhtyen hyväilemään niitä hellästi. Hän hiveli nännejä rintaliivien ohuen kankaan

läpi, pyöritteli niitä sormissaan ja puristeli hiljaa. Milla kiemurteli kiimaisena, päästellen tukahdutettuja voihkaisuja. Annika alkoi jo kaivata hyväilyä itsekin, ja malttamattomana hän riisui oman puseronsa ja ryhtyi hyväilemään itseään rintaliiviensä läpi. ”Hyvä”, professori sammalsi kameran takaa. ”Anna mennä. Riisu nekin.”

Annika tajusi ihmetyksekseen seksinnälkäisen professorin kiihottavan häntä jopa lisää, vaikka tilanne samalla tuntui nöyryyttävältä. Hän päätti unohtaa estonsa ja avasi hakaset selkänsä takana, heittäen liivit lattialle ja paljastaen kauniit, täyteläiset rintansa, joita hän ryhtyi rohkeasti hyväilemään käsillään. Milla näytti nauttivan näytöksestä, hän katseli Annikaa peittelemättömän ihailun vallassa ja vääntelehti kärsimättömänä tuolissaan, kädet yhä selän taakse sidottuina. Professori oli laskenut kameran pöydälle. Se surisi edelleen ja oli suunnattu tyttöjä kohden, mutta mies oli nähtävästi halunnut vapauttaa molemmat kätensä muihin puuhiin: hän kävi sepaluksensa kimppuun ja kaivoi housuistaan esille hämmästyttävän paksun, suonikkaan elimen, jota hän ryhtyi kiivaasti ja huohottaen pusertelemaan. ”Riisu Millan pikkuhousut”, professori sopersi. Annika teki mitä käskettiin. Hän veti stringit kiemurtelevan tytön nilkkoihin. Milla levitti reitensä ujostelematta tarjoten näkymän ajeltuun, vaaleanpunaiseen ja kosteana kimmeltävään tussuunsa. ”Nuole sitä!” professori käski ääni värähtäen, ja tottelevaisesti Annika laskeutui nelinkontin ja työnsi kasvonsa Millan jalkojen väliin. Hän olisi halunnut tehdä niin muutenkin, mutta professorin määräys tuntui oikeuttavan sen, eikä hänen tarvinnut selitellä itselleen sitä, että hänen oikeastikin teki mieli. Milla kujersi onnellisena, kun Annika suuteli ensin pehmeästi tämän jalkovälin ihmeellisen sileää ihoa ja alkoi sitten nuolla.

Pitkiä, viivytteleviä, märkiä nuolaisuja alhaalta ylös. Hän tunnusteli huulillaan herkkiä ja silkinpehmeitä ihopoimuja ja pyöritti kieltään klitoriksella juuri niin kuin oli lukemattomia kertoja toivonut, että hänelle tehtäisiin, mutta jota kukaan hänen kanssaan ollut mies ei ollut osannut tehdä oikein. Pian Milla jo voihki ja tärisi voimattomana. Toi59

sella kädellään Annika nojasi lattiaan, toisella hän hyväili Millan ruusunpunaisia nännejä vuoronperään rintaliivien kankaan läpi.

Professori oli hivuttautunut vaivihkaa aivan lähelle. Hän tuli tuolissaan sidottuna vääntelehtivän Millan viereen ja työnsi valtavaa kaluaan tämän kasvojen eteen. Häkeltymättä tyttö käänsi päätään sopivaan kulmaan, avasi auliisti suunsa ja alkoi innokkaasti nuolla ja imeä miehen elintä. Professori hengitti kiihtyneesti, tarttui tytön punaisiin hiuksiin ja työntyi röyhkeästi syvälle tämän suuhun, melkein kurkkuun asti, mutta Millaa se ei näyttänyt haittaavan: hänen alapäänsä kostui entisestään, minkä Annika kielineen sai huomata. Annika ihmetteli mielessään fuksitytön estottomuutta ja alkoi kuin rangaistukseksi työnnellä sormiaan rajusti Millan sisään, nuollen tämän klitorista edelleen kiihkeällä, melkein väkivaltaisella vimmalla: ”Siitäs saat, senkin pikku lutka!” Kohta Millan kostean syvyyden kimmoisat seinämät alkoivat supistella Annikan sormien ympärillä ja hän laukesi vavahdellen ja äänekkäästi voihkien, professorin elin yhä suussaan.

Mies vetäytyi, kuivasi syljestä märän kalunsa julkeasti tytön hiuksiin ja lähti astelemaan horjahdellen takaisin pöydän suuntaan. Annika arveli jo, että hän oli saanut tarpeekseen ja meni ehkä sammuttamaan kameraansa, kunnes käsitti miehen pysähtyneen hänen taakseen. Yllättäen professori nosti hänen hameensa ja sitten riuhtaisi sukkahousut ja pikkuhousut yhdellä, rajulla liikkeellä alas. Annika säpsähti, mutta ei vastustellut, kun mies polvistui ja ryhtyi hengästyneenä sormeilemaan häntä takaapäin, ja todettuaan tytön vastaanottavaisen kosteuden hän samassa työnsikin jo jykevää kyrpäänsä tämän sisään. Se oli juuri se, mitä Annika oli salaa kaivannutkin, ja hän antoi miehen tunkeutua voimalla sisäänsä yhä uudelleen. Professorin luisevat kädet hivelivät hänen pyöreitä, muodokkaita pakaroitaan hameen alla, samalla kun miehen syvät, hurjat työnnöt tuntuivat kerta toisensa jälkeen repivän hänet kahtia. Kipu ja nautinto sekoittuivat pyörryttävällä tavalla saaden Annikan päästelemään hurjia, eläimellisiä kiljaisuja. Milla seu60

rasi näytöstä lumoutuneena tuolistaan ja vikisi jo malttamattomana jäätyään hetkeksi kokonaan ilman huomiota.

Sen huomattuaan Annika työnsi kasvonsa jälleen fuksitytön reisien väliin ja jatkoi hänen nuolemistaan aiempaakin kiivaammin. Pian Milla tärisi jo holtittomasti uuden lähestyvän orgasmin ravistelemana, ja Annika imi voimalla tytön klitorista, kunnes tämä nyyhkytti hysteerisesti, ja hänen koko jalkovälinsä sykähteli suloisesti Annikan suuta vasten.

Lopulta professori sai tarpeekseen: hän irrottautui Annikasta, kompuroi ylös ja palasi Millan luo. Hän tunki jäykkänä vavahtelevan elimensä jälleen fuksitytön suun eteen ja vatkasi oikealla kädellään kaluaan raivokkaasti, kunnes laukesi nytkähtäen Millan kasvoille ja päästi tyytyväisen urahduksen. Ilmeisesti pornoelokuvat eivät olleet jääneet katsomatta Millaltakaan, sillä niin oikeaoppisen ahnaasti tyttö ryhtyi lipomaan professorin ruiskimaa spermaa suunsa ympäriltä. Virnisti vielä kamerallekin ja iski silmää! Uskomaton linssilude. Annika ei välittänyt jäädä poseeraamaan professorin videokameralle yhtään enempää. Helpottuneena siitä, että tilanne oli viimein ohi, hän nousi ylös lattialta ja ryhtyi pukeutumaan hiukan häpeissään.

Professori vapautti hajamielisesti Millan kädet tuolin takaa ja tarjosi tälle paperinenäliinan, jolla tyttö pyyhkikin kasvonsa kiitollisena. Sitten mies meni sammuttamaan videokameransa silminnähden tyytyväisenä. ”Olen erittäin positiivisesti yllättynyt suorituksestanne”, hän myhäili tunkiessaan veltostunutta kaluaan takaisin housuihinsa. ”Saatte täydet opintopisteet.”

Tytöt poistuivat yhtä matkaa professorin työhuoneesta ja menivät yksissätuumin vessaan siistiytymään. ”Kiitos vielä”, Milla henkäisi posket hehkuen. ”Sä olit loistava.” Annika hymähti huvittuneena. Hän ei vieläkään aivan uskonut sitä, mitä juuri oli tapahtunut. ”Mutta sä et tainnut saada itse ollenkaan?” fuksityttö sitten uteli melkein huolestuneena. ”Mitä sitten?” Annika ihmetteli. ”Mä voisin ehkä tehdä sille asialle jotain”, Milla tarjoutui ja hivutti vaivihkaa kätensä Annikan hameen alle. ”Ai täällä?” Annika kysyi häkeltyneenä. ”Mä asun aika lähellä. Mennään

meille”, Milla ehdotti. ”Siellä ei ole ketään muita.”

Annika ei voinut olla myöntämättä itselleen, että tarjous houkutteli. Hän oli edelleen litimärkä kiimasta, ja turhautunut jouduttuaan todistamaan vain toisten orgasmeja, jääden itse ilman. Ajatus suloisen pikku fuksitytön käsistä ja kielestä hänen vartalollaan ei ollut hassumpi. ”Okei”, hän vastasi ja tarttui Millan käteen virnistäen. ”Mennään.”

Nimim. Punatukkainen tyttö

Raadin kommentit ”Ällöttävästä alusta kehkeytyi mehevä tilanne” ”En voinut olla ajattelematta Tähkää” ”Rohkeaa alistusta” ”Monipuolinen ja yllättävän omaperäinen toteutus kuluneesta ideasta huolimatta” ”Lesboseksiä vessassa olisi kaivattu!”

S YM B I O N TT I

2 • 2012

Ystäväni, rakastajani ”Joo, tuosta ovesta sisään ja vasemmalle”, lipunmyynnissä työskentelevä nainen opastaa.

Anton empii hetken, mutta astuu kuitenkin sisään. Tuoksu on huumaava. Myskin ja hien yhdistelmä on vahva ja miehinen. Permanto on tällä hetkellä tyhjä, mutta kulman takaa kuuluu puhetta. Tuukan läsnäolo on helppo tunnistaa hersyvien naurahdusten ansiosta. Antonin vatsassa muljahtaa oudosti, vaikka tilanteessa ei pitäisi olla mitään jännitettävää; näkeväthän pojat toisiaan koulussa päivittäin. ”Moro! Löysit näköjään perille”, Tuukka sanoo äänellä, jota värittää aito ilahtuneisuus, ja esittelee Antonin urheiluhallin vahtimestarille. Tuukalla on päällään tummat collegehousut ja keltainen hihaton paita. Tummat, hieman ylikasvaneet hiukset ovat hiestä kostuneet ja sojottavat kurittomasti. Tuukka haroo hiuksiaan pois silmiensä edestä, eikä Anton voi olla kiinnittämättä huomiota Tuukan telinevoimistelun muhkeaksi muovaamaan, koukistuneeseen hauikseen, jota kiertää paksu tatuointi. ”Joo, löysin. Sori, oon vähän aikasessa, ku Aulikin kämmekkäluennot loppu sen verran ajoissa. Käy vaan suihkussa rauhassa, meitsi voi odottaa.” ”Ei hätää, käyn sit ku ollaan saatu ne permantopohjat kannettua autoon.

Pukkaa pienen hien pintaan kuitenkin.”

Pojat lähtevät seuraamaan vahtimestaria seuraavaan kerrokseen.

Tuukka on takaapäin yhtä vaikuttava ilmestys kuin edestäkin. Täydellisesti muotoutuneet pakarat keinuvat Tuukan hypähdellessä useita askelmia yhS YM B I O N TT I

2 • 2012

dellä kertaa, eikä Anton voi estää katseensa nauliintumista niihin. Kireä paita tekee oikeutta Tuukan hätkähdyttävälle ylävartalolle; suuret rintalihakset, hyvin muotoutuneet vatsalihakset sekä leveät hartiat erottuvat niin selväpiirteisesti, että paita voisi hyvin olla osa Tuukan kehoa. Tuukka todella on unelmien adonis, kerubi ihmisen muodossa. Anton vajoaa niin syvälle omiin mielikuviinsa, ettei huomaa Tuukan tuijottavan häntä. ”Hiiohoi, missäs maailmoissa sitä taas ollaan? Jos kiinnittäisit välillä huomiota niihin rappusiinkin”, Tuukka huudahtaa veikeästi iskien samalla silmää.

Tuukan kysymys palauttaa Antonin maan pinnalle niin äkkiarvaamatta, että Anton punastuu. Vaikka Anton yrittääkin häivyttää punan poskiltaan mahdollisimman nopeasti, ajatukset silmäniskusta tuovat sen kerta toisensa jälkeen takaisin. Anton on varma, että Tuukka on ainakin jollain asteella tietoinen Antonin osoittamasta huomiosta, eivätkä silmäniskut täten olleetkaan harvinaisia. Välillä Antonista jopa tuntui, että Tuukka tarkoituksenmukaisesti leikitteli hänen kanssaan. Tuukan silmät ovat kuin huurteista terästä, jotka syvällä sinisenharmaalla sävyllään porautuvat suoraan Antonin sisimpään vallaten tämän suunnattomalla lämmön ja euforian tunteella. Vaikka Anton ei ollut koskaan ollut miehen kanssa, oli hän aina tiennyt, että samaa sukupuolta olevilla henkilöillä on paikka hänen sydämessään. Ajan myötä hän oli oppinut käsittelemään seksuaalisia tuntemuksiaan ja jopa nauttimaan

niistä. Tässä tilanteessa on kuitenkin jotain toisin, jotain erilaista kuin koskaan aiemmin. Seksuaaliset halut ja tuntemukset ovat toki nytkin vahvoja, ja mielessään Anton toivoo Tuukan ottavan hänet rajusti nyt ja tässä, portaissa kaikkien nähden, mutta tilanne on paljon monitahoisempi. Ensimmäistä kertaa elämässään Anton on rakastunut mieheen. ”Tässä nää pohjat nyt olis. Mun täytyy valitettavasti mennä, mutta noin riuskoina poikina te varmaan selviätte ihan omin nokkinenne”, vahtimestari sanoo ja poistuu paikalta.

Pohjat olivat jääneet käyttämättömiksi urheiluhallin peruskorjauksen jälkeen. Hieman kuluneet pohjat olivat mitä mainioimpia rakenteita vauhdilla lähestyvän Vappushokkelon shokkelorataan. Anton ja Tuukka ovat molemmat tapahtuman järjestelyistä vastaavia shokkelomestareita, ja joutuvatkin kevään mittaan työskentelemään tiiviisti yhdessä. Pojat kasaavat pohjia pinoihin ja lähtevät kantamaan niitä yhdessä tuumin autoa kohti. Matkalla Anton ei voi jälleen olla huomioimatta Tuukan koukistuneita hauiksia, jotka kannattelevat suurta pinoa vieterintäyteisiä pohjarakenteita. Anton kuvittelee itsensä noiden uljaiden käsivarsien väliin, ja Tuukan kantamaan hänet pukuhuoneeseen naidakseen häneltä aivot pihalle. Molempien käsivarsien ollessa varattuja Anton ei pysty tekemään kasvavalle etumuksellensa mitään ja yrittääkin suojata boksereiden tiukkuudessa sykkivää varustustaan kantamiensa permantopohjien avulla.

Autolle saapuessaan Tuukka hypähtää 61

pakettiauton tavaratilaan nostaakseen tiellä olleita kuormaliinoja. ”Jeesaas vähäsen, nostetaan nää tonne peremmälle, niin saadaan mahtumaan paremmin”, Tuukka sanoo tullessaan takaisin oviaukolle.

Noin metrin alempana seisovalle Antonille tarjoutuu täydellinen näkyvyys Tuukan lepattavan paidan sisään.

Anton ei voi ymmärtää, kuinka hänen mielensä pystyykään toimimaan niin nopeasti. Vain sekunnin murto-osissa hän on painanut pysyvästi mieleensä tuon näyn täydellisestä kreikkalaisesta veistoksesta: nännien ympärillä pyörteilevä tumma, hento karvoitus loppuu täydellisyyteen hiottujen vatsalihasten kohdalla jatkuakseen navasta alaspäin ohuena kiitoratana, joka häviää burgundinpunaisiin boksereihin. Antonin valtaa käsittämätön halu nuolla tuota hentoa, hiestä helmeilevää karvoitusta ja sen päässä odottavaa, selvästi suurta elintä.

Anton selvittää päänsä ja tekee työtä käskettyä. Ensimmäistä kertaa Anton joutuu niin lähelle Tuukkaa, että haistaa tästä erittyvän tuoksun. Hien, deodorantin ja Tuukan oman ominaishajun yhdistymä on päätä huumaava, alkukantaisen kiihottava. Antonin tekisi suunnattomasti mieli repiä tiukka treenipaita Tuukan päältä ja nojautua pakettiauton kylmään seinään tuon lihaksikkaan uroksen rajusti otettavaksi.

Tuukan puhelimen pärinä riistää Antonin haavemaailmastaan. Kuinka helvetin kiimainen ihminen voikaan olla, Anton ajattelee nolona ja toppuuttelee hieman itseään. Tuukka hyppää pois auton tavaratilasta ja menee auton keulaan puhumaan. ”Mun täytyy nyt mennä”, Tuukka sanoo nopeasti palattuaan. ”Aa, iskä soitti taas. Teillä on kyllä jännä perhe, ootte aina heti menossa ja tulossa, ku joku jäsenistä soittaa”, Anton heittää, mutta katuu töksäytystään välittömästi.

Anton tietää, että Tuukan elämässä on paljon asioita, joista ei yksinkertaisesti puhuta. Liian monesti kaverusten välit ovat kylmenneet vastaavanlaisten tilanteiden vuoksi, kun Anton ei ole voinut olla kaivelematta henkilökohtaisia asioita. Tuukka poistuu nopeasti pää maata kohti painettuna, katsekontaktia viimeiseen asti välttäen.

62

Historia toisti Antonin arveluiden mukaisesti itseään, eikä Tuukasta kuultu neljään päivään. Anton koki, että oli hänen velvollisuutensa tehdä asialle jotain – hyvittää Tuukalle aiempi epäreilu käytös. Anton tiesi, että Tuukan puolelta oli turha odottaa minkäänlaista vastaan tulemista – ei vaikka vaakalaudalla olisi Vappushokkelon onnistuminen. Miten jotkut ihmiset voivatkaan olla niin vaikeselkoisia, Anton ajatteli kävellessään rappusia ylös toiseen kerrokseen, jossa Tuukan asunto sijaitsi. ”Sori, että tunkeudun tänne näin yllättäen, mutta meitsin täytyy pyytää anteeks sitä aiempaa. Ei mulla oo mitään oikeutta udella. Shokkelo lähestyy kuitenkin niin penteleen kovaa, että meidän on pakko pystyä tekemään töitä yhdessä. Ai sori, oot näköjään lähössä johonkin”, Anton sanoo viitaten Tuukan kotiasuksi liian moniosaiseen vaatetukseen.

Mustassa farkkutakissa, violetissa, tiukassa t-paidassa ja matalalantioisissa sinisissä farkuissa Tuukka näyttää nuoltavan, nieltävän hyvältä. Kireä paita paljastaa Tuukan kovettuneet nännit. Anton ottaa tahtomattaan eteen. ”Ei mitään, en ollu lähössä. Itse asiassa just vasta tulin”, Tuukka vastaa viittilöiden Antonia tulemaan peremmälle.

Anton istuutuu ruskealle nahkasohvalle ja ottaa tyynyn syliinsä peittämään täyteen komeuteen pakkautunutta penistään. Tuukan asunto on askeettinen pieni yksiö, jossa ei parvisängyn, sohvan ja television lisäksi ole paljon muuta. Tuukka seisoo Antonin edessä kädet taskuissaan, selvästi hieman hämillään ja tietämättömänä mitä sanoa. Käsien paino saa farkut liukumaan entistä alemmas, ja Antonille tarjoutuu herkullinen näkymä paljasta ihoa. Yhtäkkiä, täysin yllättäen Tuukka tulee ja istuutuu Antonin vierelle. Ihan lähelle. Niin lähelle, että Anton pystyy tarkastelemaan täydellisesti Tuukan vaikuttavien silmien värikirjoa ja haistamaan hänen sitrukselta ja setripuulta tuoksuvan partavetensä. Tuukka ottaa vähintään yhtä yllättäen otteen Antonin hartioista, joka saa Antonin hengen salpautumaan, ja istuttaa Antonin eteensä. Pienimuotoisesta yllätyksestä toivuttuaan Anton huomaa olevansa selkä vasten Tuukan rintaa ja vatsaa,

Tuukan jalkojen välissä. Tuukan liikuttaessa jalkojaan Anton tuntee, kuinka heidän jalkansa sotkeutuvat toisiinsa.

Antonin yllätykseksi Tuukka ei vedä jalkojaan pois, vaan kietoo kätensä löyhästi Antonin ympärille. Antonilla ei ole enää minkäänlaista tarvetta liikkua – enää koskaan. ”Jos jonkun meistä pitäis olla pahoillaan, niin mun”, Tuukka sanoo lopulta hiljaiseen, surumieliseen sävyyn.

Antonin ilme muuttuu entistä kysyvämmäksi, ja juuri kun hän on avaamassa suunsa, Tuukka keskeyttää: ”Monella meistä on suojakuori, jonka sisältä löytyvien asioiden ymmärtäminen voi olla itsellekin kovin hankalaa.”

Antonin aikomus avata Tuukan lausahduksen merkitys keskeytyy, kun Tuukka tuo kasvonsa aivan Antonin kasvojen eteen. Tuukka avaa suunsa pienelle raolle ja koskettaa hellästi huulillaan Antonin huulia. Suudelma on kevyt, arka ja ennen kaikkea täysin arvaamaton. Intohimon merkiksi Tuukka näykkäisee Antonin alahuulta. Enempää sanoja ei tarvita. Suunnaton halu valtaa molemmat osapuolet, ja poikien välillä vellova jännite tuntuu lähes säkenöivänä ilmassa. Anton alkaa leikitellä Tuukan kädellä, hieroo sen rystysiä ja kummastelee, kuinka karhea Tuukan telinevoimistelun rasittama iho on.

Tuukka painaa kasvonsa Antonin solisluun yläpuoliseen kuoppaan ja hengittää Antonin tuoksua, näykkien aina silloin tällöin hellästi Antonin kaulaa.

Hetken rohkeutta kerättyään Anton te-

S YM B I O N TT I

2 • 2012

kee aloitteen uuteen suudelmaan, joka on tällä kertaa paljon vahvempi. Anton työntää tunnustellen kielensä Tuukan suuhun, jonka Tuukka avaa halukkaasti, päästäen Antonin sisään koettelemaan ja leikittelemään kielellään.

Toinen Tuukan käsistä siirtyy Antonin taikaraivolle ja toinen selälle. Antonin kädet puolestaan liikkuvat Tuukan olkavarsilta ensin rintalihaksille ja sitten vatsalihaksille. Anton nauttii täysin rinnoin kaikista Tuukan selväpiirteisistä lihaksista. Kuinka ihmeessä ihminen voi olla näin kovana jo nyt, Anton miettii äänettömästi päästäen samanaikaisesti pieniä nautinnosta kertovia voihkaisuja kurkustaan. Tuukan kädet vaeltavat Antonin takamukselle ja lanteille, josta rohkaistuneena Anton painaa lantionsa Tuukan lantiota vasten. Anton haluaa, että Tuukka tuntee, kuinka valmis hän on. Suunnaton tyytyväisyyden hymy valtaa Antonin kasvot hänen tuntiessaan alaselässään, ettei ollut ainut. Anton käännähtää nopeasti, ja Tuukka pelästyy hieman tuntiessaan Antonin kovan kalun painautuvan omaa elintänsä vasten, mutta aloittaa silti herkästi hieromaan sykkivää kaluaan Antonin kalua vasten.

Näykkiminen ja toisiinsa hieroutuvat kalut saavat Antonin hulluksi halusta.

Anton vie kätensä Tuukan pullottavalle etumukselle ja hieroo sitä hellästi.

Tuukan mielihyvästä kertova ilme ja suljetut silmät antavat Antonille vapaat kädet. Tuukan jäänsiniset silmät säpsähtävät kuitenkin pian auki, kun Anton ujuttaa sormensa Tuukan vyönsoljen väliin. Pienen, hieman pelokkaan nyökkäyksen siivittämänä Anton avaa vetoketjun piinaavan hitaasti. ”Nosta lanteita hieman, jotta saadaan nää housut pois”, Anton ohjeistaa Tuukkaa.

Tuukka nostaa itseään, ja housut valahtavat lattialle. Tuukan hiilenharmaat bokserit ovat paikoittain märät kalusta vuotaneista touhutipoista. Anton hieroo nenällään Tuukan hillittömän peniksen ääriviivoja ja nuolee boksereiden märkiä kohtia. Elin on isompi, kuin Anton osasi uneksiakaan.

Anton vetää myös bokserit nilkkoihin, joka vapauttaa Tuukan kivikovan, terska punaisena sojottavan kangen. Anton istuu hajareisin Tuukan syliin ja alkaa hieroa Tuukan kalun vartta hellästi, S YM B I O N TT I

2 • 2012

mutta määrätietoisesti touhutippoja liukasteena käyttäen. Tuukka on sulkenut silmänsä nautinnosta ja liikuttaa lanteitaan Antonin käsien tahtiin.

Samaan aikaan Anton näykkii Tuukan sänkistä kaulaa, joka saa aikaan pienten kiimaisten murahdusten sarjan Tuukan kurkusta. Anton jatkaa näykkimistä ja siirtyy kaulasta alaspäin, näykkien Tuukan hieman pehmenneet nännit jälleen kivikoviksi. Anton etenee aina vain alemmas, tumman karvoituksen peittämiltä rinnoilta ensin täydellisille vatsalihaksille, ja viimein pitkään himoitsemalleen ohuelle kiitoradalle. Anton pyörittää kieltään karvoituksella pitkään ja hartaasti ja asettuu lopulta polvilleen Tuukan jalkoväliin. Anton ottaa Tuukan kiimasta käyristyneen kalun käteensä ja hieroo sitä naamaansa. Anton hankaa Tuukan reisiä ja alkaa samalla tuskallisen nautinnollisesti imeä Tuukan terskan päätä. Tuukan lanteiden mielihyvästä johtuvat nytkähdykset välittyvät Antoniin Tuukan käsien kautta, joilla hän pitää tiukan omistavasti kiinni Antonin hiuksista. Anton ottaa Tuukan elimen kokonaan lämpimään suuhunsa ja alkaa liikuttaa päätään ylös ja alas.

Tuukan lanteiden rytmin muuttuessa kiivaammaksi Anton lisää imunsa voimaa, hyväillen edelleen toisella kädellään Tuukan nivusia. Tuukan kalu vapauttaa Antonin suuhun lisää suolaisia ja lämpimiä touhutippoja, jotka Anton nielee nautinnosta inisten. Antonin oma, kovana seisova kalu huutaa halusta päästä ulos liian tiukoiksi käyneistä farkuista. Tuukka ähkii nautinnosta kuin maksettu lutka, ja lanteiden tihentynyt pumppaus kertoo Antonille, että kliimaksi on lähellä. Hän nielee Tuukan elimen viimeisen kerran niin syvälle kuin pystyy – niin pitkälle, että Tuukan tummat häpykarvat kutittavat nenänpäätä – jonka seurauksena Tuukka laukeaa sokeana nautinnosta ja ahtaa Antonin suun täyteen lämmintä spermaa. Tuukka tukahduttaa korkeana kaikuvan nautinnon karjahduksensa käsivarteensa. Anton nielee kaiken siemennesteen, ahnaasti kuin nälkää näkevä lapsi. Anton tuntee toisen laukeamisen olevan tulossa, mutta vetäytyy pois ennen toista, Tuukan selkärangasta asti lähtevää kouristusta, jonka johdosta toinen spermalasti roiskuu

Antonin kasvoille, käsille ja paidalle.

Mielihyvästä ja onnesta raukeana Anton nojautuu Tuukan nivusiin miettien samalla, ettei epäsopivan käytöksensä hyvittämistä miettiessään ajatellut mitään tällaista. Pian Anton kuitenkin havahtuu pehmeään liikkeeseen kasvoillaan. Tuukka on ottanut edelleen suhteellisen kovana sykkivän kalunsa käteensä ja hieroo sitä nyt Antonin suupieliin, levittäen näin viimeisetkin siemennesteensä Antonin kasvoille. ”Tais mennä sedältä vähän ohi” Tuukka virnistää, selvästi mielissään suihinotosta. Anton putsaa kernaasti loputkin spermat suuhunsa Tuukan kalulta. ”Ehkä seuraavalla kerralla onnistutaan paremmin”, Anton sanoo onnellisella äänellä, mairea hymy spermaisilla kasvoillaan. ”Niin, taitaa se Elukalta löytyvä Afrikkalainen yöhuone olla meidän vuosikurssilta korkkaamatta. Onneks vappuun ei oo enää kovin pitkä aika”, Tuukka toteaa ja iskee jälleen ilkikurisesti silmäänsä.

Tytzki_96

Raadin kommentit ”Ihanaa poikarakkautta” ”Ei pantu sielutonta pökkelöä” ”Oh, mitä kuvailua!” ”Mielikuvitukselliset kielikuvat” ”Vappushokkelo kivasti ajankohtainen. Mitähän ne shokkelon järkkääjät oikeasti puuhaavat?” ”Aulikki! Kämmekkäkasvit!”

63

R

ä j y s epäi

Aulikki Salmian kootut Pohjolan uhanalaiset kämmekät -luennoilta

”Täällä on nyt hyvin paljon erilaisia karvaisia peppuja, niinku mä kutsun niitä” -Aulikki kertoo tavastaan tunnistaa orhoja (Ophrys) ”En tiedä onko se vika, että pitää lukea norjaksi…”

- Aulikki uusista norjankielisistä orkideakirjoista

”Jani älä kirjoita sinne niitä repäisyjä!

Mä huomasin että Jani on repäisyvastaava niin kohta mun sanomisia on koko taka-aukeama täynnä!”

- Aulikki huomauttaa repäisyvastaavalle ”—ja siellä voit nähdä elämäsi hulvattomimmat pyramidikämmekät!”

- Aulikki kertoo kuinka Gotlannin tippukiviluolien läheltä voi löytää jänniä kasvilajeja ”Jani ei nyt kirjoita” - Aulikki aloittaa kertomaan tarinaa saksalaisista, joille huusi Norjassa täyttä huutoa heidän kerätessään uhanalaisia jääleinikkejä ”Kauhean vaikea artikkeli. Me ei oltas kukaan oikein kostuttu siitä.”

- Aulikki perustelee miksi tiettyä artikkelia ei valittu käsiteltäväksi kurssilla

64

Muiden luennoitsijoiden suusta

Ahvikselta

”Jahka löydän sen Heikki Tuuralan, otan sitä korvista kiinni ja pyöritän.”

- Pekka Heino, kun Geenitekniikan perusteiden luentosali oli (taas) vaihdettu Heinolta kysymättä

”Miten sanotaan ’hei’ ruotsiks?”

- Siiri F. miettii Kotipizzan jonossa ennen pitsan tilaamista

”Ennen kuin päästetään veitikka irti, annan puheenvuoron dekaani Jari Niemelälle...”

- Prof. Jorma Kuparinen prof. Pekka Kaupista tämän 60-vuotisjuhlallisuuksissa ”Kantasolujen toiminta on hyvin säädeltyä ja hallittua, ja ne jakautuvat hyvin harvoin. Ne ovat vähän kuin teinejä: ei ne kuolleita oo, mut ei ne tee mitään” - Timo Tuuri valottaa maailmankatsomustaan ”Nyt mä en sano rumaa sanaa, mä oon sentään isoäiti - - PERSIKKA!!!”

- Sinikka Tähkä Nisäkkään anatomian kurssilla, kun a. carotis communis sin. injisointi lateksilla ei ota onnistuakseen ”Evoluutio ei ole mitään muuta kuin historiaa” - Maisematutkija Simo Laakkonen esittelee näkemyksiään ITTT:n luennolla ”Nenässä hermosolut ovat suorassa kosketuksessa ilman kanssa. Siksi nenää kaivaessa menee muutkin kuin vain äidin hermot -omatkin” - Timo Tuurin suusta Kantasolubiologian perusteet -luennolla

”Vitsi et on hyvännäkönen scheissekasa” - Olli J. riemuitsee linturallin aikana maatilan lintuapajista Matkalla Mariehamn-Åbo aulan ikkunan takana kiikaroimassa lintuja. Takaa kuului seuraava keskustelu: - Kikar de på fiskar?

- Nej, fåglar. ”Mitä sun paidassa lukee?” ”Siinä lukee et jos tunnet olosi yksinäiseksi, mene merenrantaan niin meri veivaa bäkkiin” (toim. huom. waves back) ”Ai niinku panee takaapäin!”

- Jenna L. on kiinnostunut Siiri F:n paidan sanomasta Ahviksella ”Kyllähän chihuahua on lähes samanlainen ku pieni vesilintu” - Hanna Pi. pohtii minkäkokoisiin eläimiin merikotka hyökkää kiinni ”Se on niinku lihapullan, pingviinin ja rastaan sekotus!”

- Tiina T. kertoo fuksille koskikaran tuntomerkit ”Niin Aki on se parta?”

- Myyn fuksi opettelee ornien nimiä ”Wow! Ihan ku jostain luontodokkarista!”

- Tiina T. Katsoo hanhia kaukoputkella

”Taitaa olla Suomen suosituin kurssi” - Heikki Hirvonen yllättyneenä, kun on lintujenlaskentakurssin eka kerta ja luokka on täynnä ihmisiä S YM B I O N TT I

2 • 2012

Koonnut: JANI JÄRVI & PINJA NÄKKI

Yleistä häröilyä

Seksuaalissävytteistä jutustelua ”Ei se teiän G-piste missään vitussa sijaitse! Se on sellanen pieni ja ihana…

Tai ei se kyllä oo pieni. Eikä ihana.”

- Setä Samulin jutustelua naisen anatomiasta ”Eiku meil on tämmönen sopimus: minä kosken, sinä et.”

- Setä Samuli oppilaansa kanssa ”Tarjosin sille jätkälle esilämmitettyä piirakkaa... V*ttu mä tuun sen jätkän luo piirakka kuumana ja se vaan halus leikkii pensselillä” - Mari S. kertoo turhautuneena miesseikkailuistaan ”Mä en nyt sais puhuu tästä, mut mä oon vähän sellanen nuolija... Helvetin hyvä nuolija!”

- Mika S. paljastaa bussissa ”Siis miten sä otat mua hiuksista kiinni?” ”Mee nyt kontilleen siihen ni mä näytän, niinku doggystyle” - Anni N. ja Mika S. demonstroivat kertsillä hiusten repimistä seksin aikana ”Mitä täällä tapahtuu?” ”Me pannaan sua, pannaan halvalla” - Mikko T. ja Mika S. kertsillä ”Haluutsä vilkasta näitä mun genitaaleja?”

- Salla M. Siiri F:lle nisäkkään anatomian kurssilla rotta avattuna ”Mullakin on penis!”’

- Jani J. huudahtaa hallitushengailuissa katsahdettuaan snapsilasin pohjassa olevaan alastomaan mieshahmoon ”Tää on hyvä, voin seisoa tämän takana!”

- Kaisa T. luettuaan voittaja eroottisen novellin

S YM B I O N TT I

2 • 2012

”Mä vaan katoin sitä ku se imi sitä. Se muna vaan tyhjeni!”

- Siiri F. ”muurahaistoukkien kannibalismista” ”Ai mitä, voiksä toistaa ku Jani katto mun reikää?”

- Siiri F. Salla M:lle Helixin kertsin ulkopuolella ”Mul on nyt takapuoli täynnä näitä juttuja... Laitan tämänki tänne mun takapuoleen!”

- Jani J. hallituksen kokouksessa esityslistan toiselle puolelle kirjoittamistaan muistiinpanoista ”Mä tykkään näköjään kaikesta tämmösestä nahkasesta ja kurttusesta.”

- Mika S. kertsillä kun puhutaan söpöistä eläinvauvoista ”Aseksuaalit eivät tunnista omia mielihalujaan” - Mari S. kertsillä Suski: Must tuntuu et Jani ois aika kuumaa kamaa.

Mika: Mä voin koeajaa sen. ”Jos jollain ei oo viel mun puhelinnumeroa niin nyt olis tarjolla. 040041….”

- Suski J. epätoivoisena pöllöretkellä ”Ei minullakaan treffeillä ole koskaan mitään romantiikkaa” ”Riittää että toinen osapuoli pitää treffejä treffeinä” - Zorbaksen välikommentteja Elli L:n treffikeskusteluun ”Parasiitti on orgasmi, joka saa ravintonsa/ravinteensa yhdeltä tai muutamalta isäntäyksilöltä, normaalisti aiheuttaen haittaa mutta ei kuolemaa välittämästi” - Kata M:n muistiinpanot loisista

”Siis kuka on kehittänyt minkä ja millon?!” ”Metapopulaatioteorian” ”Siis onks ILKKA HANSKI kehittänyt sen?!”

- Joidenkin hölmöjen opiskelijoiden keskustelua ”Mä vaan runkkaan joka päivä kotona, runkkaan niin et tulee siemensyöksy!

Mä runkkaan niin et tapetit pitää vaihtaa!”

- Random spurgu avautuu bussissa ”Ai kamala, mä nauran niinku se v*tun Luttinen!”

- Jani vertaa itseään Putouksen sketsihahmoon

”

Kiitän luojaa

joka päivä siitä, että en ole biologi” - Tytti P. kasvituntemuksessa ”Vähän toi on paksu!” ”Nimenomaan! Siitähän me tykätään..”

Mikko T. ja Mika S. puhuvat Symbiontista 1/2012 ”Tää on ihan ku oikee lehti!”

- Pt-Pinja kertsillä Symbiontin ilmestyttyä Anni N. Mika S:lle :”Sä näytät vähän sellaiselta sekopäiseltä murhaajalta” Mikko T. ”No niin? Nyt on tiistai” ”Kemistit näyttää kyllä vähän vaippaeläimiltä” - Markku H. kertsillä

Kesä ja kärpäset tulee, jee! Samoin myös kenttäkurssit niin Lammilla, Tvärminnessä kuin Kilpisjärvelläkin! Muistakaa kirjata kesälläkin ylös kaikki railakkaat ja riettaat repäsyt, jotta saadaan niistä taas naurun aihetta syksyn ensimmäiseen numeroon! Repäisyjä voi lähettää65 Symbiontin repäisyvastaavalle osoitteeseen jani.jarvi@helsinki.fi.

Puheenjohtajalta

PJ on nyt lomalla. Kuva: AARO VIERTIÖ

Johtopäätöksiä riehumisesta Kun väsymys vie voimat, ajatus ei enää kulje. On vaikea erottaa, mitä pitäisi tehdä, ja mikä taas ei ole niin tärkeää. Kaikkein eniten päänvaivaa saan, kun mietin tulevaisuutta. Mihin tämä poukkoileva oravanpyörä on matkalla? Voinko ohjata sitä, ja mikä vielä tärkeämpää, minne haluaisin suunnata?

Tänä keväänä olen rämpinyt viikkoja sähköpostiviidakossa, laskenut kiireessä pyllymäkeä bussipysäkille, myöhästynyt joka ikisestä tapaamisesta, kiukustunut kavereille, irvistellyt rapsukerholle kertsillä ja lopulta piiloutunut uusien aurinkolasien taakse koko kevättä. Hirveintä on se, etten ole enää pystynyt kirjoittamaan. Miten jatkaa päätoimista opiskelua, jos kursoria ei saa paria kirjainta edemmäs tai kynänkärjestä tulee vain pisteitä?

Olisittepa nähneet Janin ilmeen, kun sanoin, että mä jään muuten puhislomalle. Vpj:n ääni kohosi falsettiin: ”Mille ihmeen lomalle? Millon?” Kun rupesin avaamaan Janille seuraavien viikkojen puhiksen tehtävälistaa, huomasin, että hommaa on paljon enemmän kuin olen tajunnut. Se on kuitenkin vain yksi syy siihen, miksi väsyttää.

Opintopsykologi antoi minulle ensimmäisen tapaamisen päätteeksi käteen kirjan, jonka otsikko on ”Elämää, ei taistelua.” Hups?

Elämää ei voi hallita. Se tulee sellaisena kuin tulee, riippumatta siitä, mitä siltä haluaisi. Siksi se on niin ihanaa ja ihan kamalaa. Jossain vaiheessa on myös katsottava nenänpäätään peilistä ja todettava, että tämä tyyppi on ainoa ihminen, josta en pääse eroon vaikka menisin minne. Sen kanssa on vaan tultava toimeen, ja hyväksyminen

66

tekee asiasta paljon helpompaa. Pidän kuitenkin sitkeästi kiinni periaatteestani, jonka mukaan jokainen voi vaikuttaa omaan asenteeseensa ja valintoihinsa arjessa. Alustavasti voin yrittää olla järjestämättä itseäni mahdottomiin umpikujiin tai kiireeseen. Silloin, kun kuitenkin päädyn edellisiin tilanteisiin, yritän muistaa, että vaihtoehtoja kyllä on. Ei pidä tehdä itseään sokeaksi.

Kuinka monta kertaa olenkaan ajatellut, että jotain on pakko tehdä, vaikka on kamala kiire kaikkien muiden pakkojen takia? Nyt olen päätynyt siihen, että kyse on ahneudesta. Ahneus on sitä, että ajattelee tarvitsevansa koko ajan lisää eikä mikään riitä. Sitä voi harrastaa myös haasteiden kasaamisessa. Itseni kohdalla se johtaa asetelmaan, jossa en muista mitä edellisenä päivänä on tapahtunut, eikä minulla ole hajuakaan, mikä on oikeasti tärkeää. Lisäksi olen lopen uupunut ja rupean riehumaan.

Ajattelin palauttaa elämääni hieman järjestystä. Huomasin, ettei minulla ole ollut kunnon rutiineja muutamaan vuoteen. Ehkä niiden olisi aika tehdä paluu. Nyt olen tilannut Hesarin, alkanut kasvattaa ituja, korjannut unirytmini ja päättänyt lukea sähköpostia vain jos on oikeasti aikaa. Multitasking, moniajo, loppuu, ja on aika tehdä kandidaatin tutkielma. Ja nauttia siitä. Bileistä en tosin aio pysyä poissa.

Yksinkertaista kevättä,

S YM B I O N TT I

2 • 2012

S YM B I O N TT I

2 • 2012

67

68

S YM B I O N TT I

2 • 2012