Symbiontti 1/2024

1/2024

60. vuosikerta

Päätoimittaja

Suvi Leskinen suvi.leskinen@helsinki.fi

Toimitussihteeri

Oona Kurola oona.kurola@helsinki.fi

Muut tekijät

Hallitus 2024, Silja Kiljunen, Kalle Kröger, Essi Kumpumäki, Suvi Leskinen, Otto Litkey, Havu Marjovuo, Roope Nykänen, Kiisla Porvari, Henriikka Rossi, Savi Wartiovaara

Ulkoasu ja taitto

Lauri Ahlberg, Silja Kiljunen, Essi Kumpumäki, Oona Kurola, Suvi Leskinen, Havu Marjovuo, Otso Nuutinen, Roope Nykänen, Kiisla Porvari, Henriikka Rossi, Vilma Rönty

Kansi

Oona Kurola

Logo

Anni Virolainen

Paino

Helsinki Bofori Oy, Helsinki Painos 80 kpl

ISSN-L 1458-4115

Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea.

Symbioosi ry

PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

Pääkirjoitus

Tulevat ja menneet tapahtumat

Pj-palsta

Hallitus 2024 esittely Tipupalsta Loistavat eliöt Toimitus

Valoa, elämää

Teksti: Suvi Leskinen – Kuva: Lauri Ahlberg

Valolla on perusteellinen merkitys ihmisyydelle, ja ylipäätään elämälle. Itsestään selvä esimerkki on auringonvaloa hyödyntävät autotrofit, jotka rakentavat molekyylejä meille muille kulutettavaksi. Kuulemma jos valoa paistattaa tarpeeksi kasalle atomeita, ei ole yllätys, että lopulta putkahtaa elämää. Evoluution myötä elämän rytmi on kietoutunut valon ja vuodenaikojen kiertokulkuun. Myös ihminen on ammoisista ajoista asti seurannut kulkua auringon ympäri ja tarkkaillut edestakaisin vaihettuvaa kuuta. Ikivanhat pakanajuhlat litha ja yule juhlistavat yötöntä yötä ja sydäntalven pimeyden kääntymistä kohti valoa, ne tietysti tunnetaan nykyään juhannuksena ja jouluna.

BIOLOGINA OLEN OPPINUT arvostamaan eri vuodenaikoja, ja on mielenkiintoista seurata niiden vaihtumista luonnossa. Jokaisesta löytyy oma taikansa, jopa ankeaksi parjatussa talvessa.

Kesän lämmössä vehreys ja kasvien kukoistus ovat huipussaan. Tyyni ja lämmin meri kannattelee lempeästi, ja pääskyset kiitävät poutapilvien seilatessa. Uteliaat poikaset kokeilevat siipiään ja seuraavat tiiviisti emonsa oppeja. Syksyn sadonkorjuussa kesäisen valon muisto maistuu herkullisissa marjoissa ja hedelmissä. Puut keräävät elintärkeän lehtivihreän talteen, ja hetken maisema hehkuu ruskan väriloistossa. Eläinten valmistautuessa kylmän tuloon käy kova tohina. Linnut etsivät lajitoverinsa ja parveilevat porukalla, kunnes lähtevät seuraaville kesämaille. Oravat loikkivat käpyjen ja terhojen perässä, ja kaapivat pienen sylinsä täydeltä sammalta kotipesäänsä pehmikkeeksi.

Lopulta talven tultua laskeutuu rauha. Valkoisessa hiljaisuudessa osa käy nukkumaan tai vaipuu horrokseen, muut värjöttelevät jossain piilossa hissukseen. Kuihtuneet kasvit törröttävät hangessa ja tiputtelevat siemeniä tuulen vietäväksi, jotka toivon mukaan itävät taas keväällä. Tuntuu, kuin kaikki vain odottaisivat. Pohjoisen kaamoksen sinisessä hämärässä auringon säteet kajastavat horisontin takaa, värjäten taivaan kylmän vaa-

leanpunaisen ja keltaisen sävyihin. Jos käy hyvä tuuri, taivaalle ilmestyy sateenkaarena hohtavia helmiäispilviä. Yön tullen tarunomainen repo juoksee häntäänsä huiskaisten ja sytyttää vihreät taivaantulet tähtien tuikkiessa.

Kevään saapuessa odotus palkitaan, ja elämä herää nopeasti unesta. Kiireisimmät krookukset puskevat viimeisten lumilaikkujen lävitse. Harmaat pajunkissat ja vaaleanvihreät hiirenkorvat sulostuttavat maisemaa. Puutarhakarkurit kukkivat hienoisena sinisenä mattona ja valkovuokot valloittavat tutut metsien harjanteet. Komean kokoiset kimalaiskuningattaret pörräävät kukasta kukkaan, ja lintujen laulu raikaa pitkin maita. Pian luonto on jälleen täydessä loistossaan, sitten taas valmistaudutaan seuraavaan kauteen.

ON JOTENKIN LOHDUTTAVAA , että vuodenajat tulevat ja menevät kukin vuorollaan. Mielestäni sama ajatus kaikuu George Harrisonin säveltämässä kappaleessa Here Comes the Sun. Akustinen kitara soi kepeästi ja laulu pursuaa toivoa kevään alusta, jäät sulavat ja kauan kaivattu aurinko lupaa talven taittoa. Säveltäessään Harrison kävi läpi vaikeita aikoja ja välit kavereihin takkusivat. Istuessaan kitaran kanssa puutarhassa taisi löytyä toivonpilkahdus. Huonot ajat lopulta muuttuvat paremmiksi, on vain jaksettava odottaa.

Yritän vaalia tätä ajatusta parhaani mukaan. Aivan kuten kesän ja talven loputon tanssi, välillä on vaikeampaa ja pian menee taas paremmin. Se on osa elämää, joten kannattaa vain hengittää, keskittyä tähän hetkeen ja antaa mennä. Otan minulle heitetyt haasteet vastaan, ja iloitsen valoisampien aikojen koittaessa. Kunhan on edes hippunen toivoa, niin kaikki on mahdollista.

Tapahtumat

Menneet ja tulevat tapahtumat

Koonnut: Toimitus – Kuva: Suvi Leskinen

Menneet

3.–12.1. Kilppari-excu Perinteinen excursio Kilpisjärven biologiselle asemalle! Exculla mm. huiputettiin Saana ja sitsattiin todellisessa kaamoksessa. Lue juttu sivulta 22!

18.1., 31.1., 14.2., 29.2. Saunavuoro Saunamajurit ovat lämmittäneet ahkerasti Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan puusaunaa.

19.1. Back to kertsi -bileet Kertsikausi avattiin after ski-teemaisilla kertsibileillä!

7.2. Lukupiirin tapaaminen Keskustelua Iida Turpeisen teoksesta Elolliset.

27.2. Kevätkokous Byrokraattista menoa, viime vuoden hallitus ojensi virallisesti soihdun uudelle hallitukselle.

28.2. Symbioosi x Helix ystissitsit Symppari ja Helix ne yhteen soppii! Ystävänpäivän innoittamat sitsit järjestettiin Alina-salissa.

Tulevat

1.-3.3. Virkailijavaihtarit

15.3. Happobileet

18.3. Lukupiirin tapaaminen

19.–21.4. Ahvenanmaan linturalli

24.4. Vappuspora

30.4. Hirven lakitus

1.5. Vappushokkelo

15.–16.6. Jukolan viesti

Valonpilkahduksia

Teksti ja kuva:

Kiisla Porvari

Heipähei rakkaat symbiontit! Kevätlukukausi on täällä taas ja niin myös uusi ihana hallituskausi. Vuosi on itselläni alkanut melko intensiivisesti byrokratiantuoksuisissa tunnelmissa, mutta onneksi pilkahduksia kevään valosta on jo ollut havaittavissa. Kevät tuo valon lisäksi mukanaan myös kaikkea kivaa tapahtumaa, joista itse odotan erityisesti perinteistä kevään Ahvenanmaan linturallia sekä vappua. Vapun myötä odotan tietenkin kovasti fuksien vuosittain järjestämää Vappushokkelo-lastentapahtumaa. Viime vuoden Shokkelomestarina muistelen tapahtumaa erityisellä lämmöllä, ja minulla on täysi luotto siihen, että tämän vuoden Shokkelosta tulee hyvin onnistunut. Vappuviikon lämpimät (tai vähemmän lämpimät) kevätsäät tuntuvat vielä nyt kovin kaukaisilta, kun katson ikkunasta jäistä maisemaa. Pikkuhiljaa lisääntyvä päivänvalo ja ensimmäinen poskea lämmittävä auringonpaiste luovat kuitenkin toivoa siitä, että kyllä se kevät vielä sieltä saapuu!

Koska jäiseen ulkoilmaan olen mennyt aina vähän vaihtelevalla halukkuudella, olen löytänyt turvapaikan rakkaasta kertsistä, jossa olen kuluttanut liian monta tuntia juomalla liian monta kuppia kahvia. Tehokkuuden pesäkkeeksikin kutsuttua kertsiä saa ja pitää kuitenkin käyttää hyödykseen – se on oiva levähdyspaikka, jossa pääsee piristämään päiväänsä kuuntelemalla mitä erikoisempia keskusteluja kahvikupin äärellä. Kannustan siis jokaista piipahtamaan aina välillä kertsillä silläkin riskillä, että sinne saattaa jäädä huomaamattaan suunniteltua pidempään. Kertsihengailusta onkin yhteistuumin pyritty viime kuukausina tekemään entistä mukavampaa esimerkiksi uusien hankintojen, kuten sohvien ja jääkaapin avulla sekä pienellä järjestelyllä ja

siivouksella. Myös välipalahyllyä on täydennetty, joten ei tarvitse Prismaankaan asti liukastella! :)

Olen keväästä ja koko tulevasta vuodesta erittäin innoissani. Kuten yleensä, isoja juttuja on tulossa eli pysykää kuulolla. Toivotan kaikille ihanaa kevään odotusta, näkyillään hei kevään tapahtumissa ja kertsillä! <3

pj-Kiisla

Hallitus 2024 esittely

Teksti ja kuvat: Hallitus 2024

1. Kuka olet ja mitä teet hallituksessa?

2. Mitä opiskelet ja miksi?

3. Mikä on horoskooppisi?

4. Mikä lintu olisit?

5. Lapsuuden haaveammatti?

6. Suosikki tieteellinen nimi?

7. Minkä luontotyypin ympäristössä haluaisit asua?

Hallitusesittely

Kiisla

1. Oon Kiisla ja toimin tänä vuonna Symbioosin puheenjohtajana!

2. Opiskelen genetiikkaa, koska haluan tietää mistä kaikki jännät ilmiöt johtuu.

3. Aurinkomerkki neitsyessä, kuumerkki leijonassa ja nouseva merkki vaa’assa.

4. Olisin tietenkin etelänkiisla, joka on ruokkilintuihin kuuluva arktinen merilintu, sen mukaan oon saanut nimeni. Muistuttaa joidenkin mielestä vähän pingviiniä. Etelänkiisla pitää kuuleman mukaan muun muassa seuraavia ääniä: wag wag wag worr wag wag wag (samaistun).

5. Haaveammatti oli lapsena pitkään kirjailija, koska rakastin tarinoita ja lukemista. Rakastan kyllä edelleen, saa nähdä jos vielä pääsisin kirjoittamisen makuun (toistaiseksi ei kannata odottaa suuria pj-palstalta...).

6. Varmaan voimaeläimeni tieteellinen nimi Lutra lutra, se on vaan harvinaisen kuvaava ja söpö nimi.

7. Haluisin todennäköisesti asua jonkin suoluontotyypin ympäristössä, koska suot on parhaita. Korpisuo olisi mukavan puustoinen, niin ehkä sitten se!

Laura

1. Oon Laura ja toimin varapuheenjohtajana, eli koitan keventää pj:n taakkaa.

2. Opiskelen biologiaa ja suuntaudun genetiikkaan, koska onhan se nyt super mielenkiintoista!

3. Kaksonen (kuumerkki oinas ja nouseva neitsyt).

4. Papukaija tai sinisorsa.

5. Eläintarhassa eläinten ruokkija oli eka haaveammatti ja sen jälkeen kirurgi.

6. Oon aika huono tieteellisissä nimissä niin varmaan joku Gorilla gorilla :D

7. Jossain subtrooppisella alueella, missä on vehreää ja vesi silti läsnä. Esimerkiksi Madeiran laurisilva-metsä.

Ilja

1. Moro! Olen Ilja ja tänä vuonna keskittyneen näköisenä kirjoitan pöytäkirjoja kokouksissa eli siis toimin sihteerinä. Samalla olen shokkelomestari.

2. Opiskelen biologiaa, koska mielestäni ei ole mitään mielenkiintoisempaa kuin elämä ja sen erilaiset ilmentymismuodot. Erikoistun varmaan fysiologiaan ja neurotieteisiin, mutta onhan tässä vielä aikaa miettiä.

3. Vaaka.

4. Olisin varmaan närhi, se on vaan niin siistin näköinen.

5. Halusin kovasti olla tutkija tai vaihtoehtoisesti bussikuski.

6. Gulo gulo, koska se on helppo muistaa ja ahmat ovat jänniä.

7. Lehdossa.

Hallitusesittely

Kaisla

1. Moi :D Oon Kaisla ja tän vuoden kirjanpitäjä.

2. Opiskelen fysiologiaa ja neurotieteitä, koska haluan ymmärtää miten elimistö toimii ja mitä tapahtuu, jos se ei toimi. Erityisen kiinnostuksen neuroa kohtaan on luonut kiinnostus psykologiaan.

3. Neitsyt!

4. Lauluharrastuksen takia voisin valita jonkun kivan laululintusen, ehkäpä mustarastas. ”Laululintuset” on myös naapureiden antama lempinimi mulle ja mun kämppiksille! Sitä en osaa sanoa, onko nimi annettu hyvällä vai pahalla :D

5. Delfiinien kouluttaja tai merenneito, vähän vanhempana lääkäri.

6. Mus musculus on söpö ja tuli ekana mieleen.

7. Meidän mökki on ehdottomasti mun lempipaikka ja siellä on paljon kalliometsää, mutta myös meri vieressä. Eli joku tän tyyppinen kombo!

Paavo

1. Moi! Mä oon Paavo ja toimin tämän vuoden hallituksessa taloudenhoitajana.

2. Opiskelen nyt toista vuotta ja opinnot on kallellaan fysiologian ja neurotieteen suuntaan.

3. Olen horoskoopiltani keskikesän rapu.

4. Aamuisin tunnen olevani töyhtöhyyppä.

5. Halusin pienenä olla lentäjä tai hammaslääkäri, mutta vuosien varrella tulin järkiini.

6. Ikuista lempinimeäni kantava Spongiforma squarepantsii on kai pakollinen valinta tähän.

7. Kenttäkurssin aikana nähdyt erilaiset suotyypit jättivät lähtemättömän vaikutuksen. Lakkojen kasvu on selkeä plussa :)

Anni

1. Moii! Oon Tiensuun Anni ja hallituksessa toimin toisena tiedottajana.

2. Opiskelen ekologiaa ja evoluutiobilsaa + mantsaa Kumpulassa. Ekoevo tuntuu luontevimmalta vaihtoehdolta, koska rakastan luonnossa pyörimistä ja sieniä, kasveja ja eläimiä... Haluaisin tehdä kartoitushommia, ja niihin pääsen varmaankin parhaiten, jos opiskelen ekologiaa. Tykkään myös kyllä tosi paljon mantsasta, ja sitä päädyin lukemaan opettajalinjan kautta. Eli musta saattaa siis tulla myös opettaja. Tai maantieteilijä? Kattellaan nyt mihin tässä päätyy.

3. Oinas.

4. Keltahemppo. Perustelut vaikka niitä ei kysytty: keltainen on paras väri mitä maa päällään kantaa, ja hemppo on ihana sana, kun se on vähän niin kuin hömppä.

5. Muotisuunnittelija tai aitajuoksija.

6. Mus musculus.

7. Toisaalta ois ihanaa asua jossain pienessä mökissä tupasvillasuon laidalla, kerätä aamupuuroon lakkoja ja nukahtaa rahkasammalmättäälle niin, että viimeinen kuva silmissä ois tuulessa hienoisesti heiluvat tupasvillat. Mutta toisaalta olisi ihanaa oleilla pienessä mökissä vanhassa kuusivaltaisessa aarniometsässä. Kävelyretkillä jalat uppoisi puolen metrin syvyiseen sammalkerrokseen, puut olisi verhoutunut naavoihin, luppoihin ja muihin jäkäliin ja mökin vieressä ois pieni kirkasvetinen metsälampi, johon voisin pulahtaa aamu-uinnille. Ei mutta nyt kun mietin, niin ehkä paras ratkaisu olisikin se, että muuttaisin tuonne mettään ja sitten siinä ois vieressä tupasvillaa kasvava suo!!

Elina

1. Hellouu!! Mä oon Elina ja oon Symbioosin toinen tiedottaja.

2. Opiskelen bilsaa ja mua kiinnostaa erityisesti ympäristömikrobilsa. Oon muutenkin tosi laajasti kiinnostunut biologiasta ja mulle on tärkeää opiskella alaa, jolla voin tulevaisuudessa edistää ympäristöasioita.

3. Hmmm tää on vaikee!! En oikein muista mistä lapsena haaveilin, mut varmaan joku poliisi tai eläinlääkäri XD

4. Rapu.

5. Oisin varmaan kurki, koska niillä on hassut pitkät koivet :3

6. Margaritifera margaritifera. Se on mun mielestä tosi kaunis nimi tosi kiehtovalla eläinlajilla ja se painui mun mieleen, kun luin Anni Kytömäen Margaritan!

7. Varmaankin puustoisen kallion, koska ois ihanan valoisaa ja paljon jäkälää jonka päällä makoilla.

Emilia

1. Olen Emilia ja toimin hallituksessa yhtenä kolmesta tirehtööristä :)

2. Fysiologiaa ja neurotieteitä. Vaikea tosin sanoa miksi. Aivojen toiminta on vaan niin mielenkiitoista!

3. Oinas.

4. Olisin varmaan joku vesilintu, koska haluaisin osata sekä lentää että sukeltaa, tyyliin silkkiuikku. Sillä on myös tyylikäs kampaus.

5. Lapsena halusin olla eläinlääkäri, taiteilija tai biologi!

6. Mus musculus

7. Meri on elementtini, joten asuisin mielelläni ehkä saaristossa tai sitten jossain Välimeren rannikolla.

Essi

1. Mooii! Meiksi on Essi ja oon toinen meidän kulinaristeistamme.

2. Opiskelen biologiaa kandivaiheessa, mutta haaveissa ois mikrobilsan maisteri – mikroskooppinen maailma on aikas kiehtova. Mut toki jos ois aikaa, niin voisin kyl bilsan saralta opiskella vähän kaikkea!

3. Horoskoopiltani oon jousimies.

4. Jos olisin lintu, niin oisin varmaa puukiipijä. Ne on sairaan söpöi ja coolei. Ja ne pyörii hassusti ympäri puunrunkoa.

5. Mun lapsuuden haaveammatti oli maatilan emäntä. Tää juontaa juurensa varmasti siihen, että kävin koko mun lapsuuden Fallkullan kotieläintilalla, jossa siivoiltiin eläinten karsinoita ja puuhailtiin niiden kanssa kaikkea kivaa. Kävelylenkkejä lehmien kanssa, possujen aurinkorasvaamista, kaniagilityy…

6. Tieteellisistä nimistä mun lemppari on salee Ursus arctos. Karhu karhu – miksei?

7. Oikeastaan mikä vaan sisävesien luontotyypeistä ois aika unelma.

Selma

1. Olen Selma ja toimin hallituksessa shokkelomestarina.

2. Opiskelen ensimmäistä vuotta biologiaa. Valitsin juuri biologian, koska pienestä pitäen luonto on ollut lähellä sydäntä (toivoin sienikirjaa synttärilahjaksi kun täytin 6v).

3. Aurinko vaaka, nouseva neitsyt, kuu härkä. Koen, että noi kuvastaa mua aika hyvin.

4. Harakka (Pica pica), koska mä tykkään kaikesta kiiltävästä!

5. Delfiini.

6. Mini scule, Mini mum, Mini ature.

7. Haluaisin asua vuoristossa. Rakastan kiipeillä ja vaeltaa vuoristoissa, koska siellä maapallon voima ja ihmisen pienuus jotenkin korostuu. Plus se korkeuden tuoma adrenaliini on mun elämän suola!

Camilla

1. Moiksu! Oon Camilla ja oon hallituksessa yhdenvertaisuusvastaavana. Saa siis laittaa viestiä tai tulla vetäisee hihasta ihan milloin vain, jos on jotain mistä haluaa puhua tai ideoita, miten saatais edistettyä yhdenvertaisuutta Symbioosissa!

2. Suuntaudun genetiikkaan, koska on kiva ymmärtää omaa ja ympäröivien tyyppien elämää vähän paremmin. Oon myös yrittänyt syventyä vähän enemmän matematiikkaan lähiaikoina.

3. Jousimies!

4. Olisin kuulemma pingviini, koska mulla on mukamas lyhyet jalat.

5. Halusin olla ratsastaja (ponin, saatikaan hevosen selässä en ollut koskaan käynytkään), vanhemmat sanoi, että musta tulee lääkäri. Päädyttiin kompromissiin, joka oli tietysti ratsastava lääkäri.

6. Gorilla gorilla gorilla.

7. Oon aika tyytäväinen kaupungissa, mutta jos pitäis vaihtaa, niin aarniometsä ois aika pähee.

Suvi

1. Heippa hei, olen Suvi ja tämän lehden päätoimittaja.

2. Kasvitiede best! Luulen, että ennemminkin kasvit valitsivat minut. Palaset vain loksahtivat paikoilleen ja totesin tämän olevan mun juttu. Kasvien ja luonnon ihmeellisyys jaksaa ihastuttaa ja hämmästyttää yhä uudelleen. Sammalet ovat suosikkejani, ne ovat vähän kummallisia ja tosi söpöjä.

3. Aurinko kalat, nouseva ja kuu skorpioni.

4. Haluaisin olla korppi. Ne ovat mystisiä, ja kiiltävä hiilenmusta höyhenpuku on upea. Ne myös välillä pitävät hassua ääntä. Maastossa kerran luulin, että laite pimahti ja piippaili pong pong, mutta se olikin ohi lentänyt korppi!

5. Prinsessa ja eläinhoitaja. Kollasin jo pienenä mumman korulaatikoita ja pidin röyhelömekkoja, niin totta kai halusin olla isona kuninkaallisen kaunis ja tyylikäs. Lapsena olin todellinen kissafani, joten eläinhoitajana saisi paijata kaikenkarvaisia otuksia päivittäin. Edelleen sisäinen lapseni riemastuu kaikesta röyhelöstä, kimalteesta ja suloisista eläimistä.

6. Fuscocephaloziopsis albescens, kirsisammal. Sympaattinen kirkkaanvihreä maksasammal, joka muistuttaa hieman perhosentoukkaa ja viihtyy tuntureilla. Nimen kirjoittaminen on aina yhtä hauskaa ja lausuminen saa kielen solmuun!

7. Lappi on vienyt sydämeni täysin, joten sinne! Tunturin laelle rakentaisin erakkomökin, jonka takapihalla kasvaisi lyhyen kesän ajan hurmaavia lapinkukkasia. Tuntureiden lumenviipymät ovat kiehtova luontotyyppi, sillä lumi sulaa vasta kesällä ja niissä esiintyy mitä mielenkiintoisimpia kasveja. Lumenviipymillä asustavat myös tunturisopulit, joiden kanssa voisin möyriä päivät pitkät sammalten perässä.

Kuinka aurinkovoima vaikuttaa lintuihin?

Teksti ja kuva: Roope Nykänen

Aurinkovoimaa tarvitaan muiden uusiutuvien energianlähteiden ohella kampittamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Mutta mikä on aurinkovoiman vaikutus paikalliseen linnustoon?

Uusiutuviin energianlähteisiin nojautuvaa sähköntuotantoa putkahtelee ympäri Suomea kuin sieniä sateella. Samalla kun maisemaa halkovat turbiinit ja peltoja täyttävät paneelit, on herännyt keskustelua uusien energianmuotojen vaikutuksesta ympäröivään luontoon. Keskustelu energianlähteiden linnustovaikutuksista on keskittynyt pitkälti tuulivoiman vaikutuksiin. Lentäviä lintuja silpovat lavat ovat ilmeinen huolenaihe, jonka lisäksi on herätty voimaloiden häiriövaikutuksiin, joita voivat olla esimerkiksi melu, välke ja rakentamisen aikainen tärinä ja ihmistoiminta. Uhkaavasti humisevien ja korkealle kohoavien voimaloiden onkin huomattu karkottavan monia lintulajeja läheltään, esimerkiksi pöllöjä, metsäkanalintuja ja monia avomaan kahlaajia. Lisäksi voimaloiden rakentaminen hävittää lajien elinympäristöjä, keskimäärin noin 5–6 hehtaaria per tuulivoimala, jos tuulivoiman myötä rakennettu tiestö ja sähkönsiirto lasketaan mukaan.

Kiinnostus aurinkovoiman rakentamiseen on kasvanut viime vuosina alentuneiden kustannusten ja tuulivoimaa lupsakamman lupamenettelyn myötä. Suomea ei myöskään nähdä huonona sijaintina aurinkovoimalle, sillä pitkät kesät kompensoivat pimeitä talvia ja kylmemmät lämpötilat mahdollistavat paneelien paremman toiminnan. Aurinkovoimaan investoidaan maassamme nyt paljon ja vireillä on lukuisia aurinkovoimahankkeita. Eikä nyt puhuta mistään pienistä puroista, vaan esimerkiksi Lappeenrannan Huuhansuon ja Suurisuon alueelle suunnitellaan 15 km2 aurinkovoimaaluetta. Alueeltaan tämä vastaa melkein kahta Viikkiä. Mutta olisiko aurinkovoima lintuystävällisempi vaihtoehto kuin tuulivoima?

AURINKOVOIMAN VERTAILU tuulivoimaan osoittautuu heti hankalaksi, sillä niiden vaikutukset linnustoon ovat varsin erilaiset. Siinä missä tuulivoiman suurimmat vaikutukset linnustoon liittyvät häiriövaikutuksiin

ja törmäyskuolemiin, aurinkovoima häiritsee lintuja eniten elinympäristön häviämisen kautta. Siinä missä tuulivoima tuottaa vuodessa 3 GWh per hehtaaria, on sama lukema esimerkiksi lohjalaisella aurinkovoimalla 1 GWh. Lisäksi koska tuulivoimalat sijoitetaan kauaksi toisistaan, eivät voimalat katkaise ekologisia yhteyksiä. Aurinkovoiman tapauksessa aurinkopaneelit laitetaan vieri viereen, jolloin aurinkovoimala-alue voi peittää alleen laajan yhtenäisen alueen ja näin katkaista viheryhteyksiä. Vaikka linnut eivät kuulukaan herkimpään ryhmään mitä tulee viheryhteyksien säilymiseen, esiintyy meilläkin kuukkelin kaltaisia lajeja, joiden liikkuminen paikasta toiseen on riippuvaista katveisista saloista. Olennainen merkitys on kuitenkin siinä, mihin aurinkovoima-alueet sijoitetaan. Jos aurinkovoimaa kohdistetaan alueille, joiden luonnonarvot ihmistoiminta on jo ehtinyt tuhota, jäävät aurinkovoiman negatiiviset vaikutukset monimuotoisuuteen pienemmiksi. Tällaisia aurinkovoimalle soveltuvia alueita ovat muun muassa rakennusten katot sekä turvetuotanto- ja maatalousalueet. Sen sijaan metsän hakkaaminen aurinkovoiman tieltä on lyhytnäköistä monimuotoisuuden, linnut mukaan lukien, näkökulmasta. Toisaalta avoimet alueet voivat toimia monilla lintulajeilla tärkeinä elinympäristöinä pesimisen ulkopuolella. Muun muassa teeret soidintavat ja monet päiväpetolinnut saalistavat avoimessa maastossa.

Välillä aurinkovoimaloiden perustaminen voi jopa lisätä linnuston monimuotoisuutta alueella. Slovakiassa tehdyssä tutkimuksessa muun muassa havaittiin, että linnuston monimuotoisuus oli suurempaa aurinkovoima-alueilla kuin kontrollialueilla, jotka vastasivat aurinkovoimala-alueiden ympäristöä ennen voimaloiden perustamista (maanviljely- ja ruohoalueita). Aurinkovoima-alueilla esiintyi myös enemmän hyönteissyöjälintuja, kuten mustaleppälintuja ja mustapäätaskuja. Erojen arveltiin johtuvan siitä, että aurinkovoimala-alueella

esiintyy monimuotoisempi kasvilajisto, koska voimalat lisäävät mikroilmastojen heterogeenisyyttä vaikuttamalla paikalliseen kosteuteen, lämpötilaan ja varjoisuuteen. Lisäksi aurinkovoima-alueiden kasvistoa ei kontrolloida yhtä intensiivisesti kuin maatalousalueella mahdollistaen monimuotoisen kasvilajiston. Toisaalta ajatusta aurinkovoiman positiivisista vaikutuksista linnuston monipuolistumiseen ei voida pitää kyseisen tutkimuksen perusteella järin absoluuttisena, sillä kontrollialueina toimivat ihmisen vahvasti muokkaamat ympäristöt. Olisivatko tulokset esimerkiksi voineet olla erilaiset, jos kontrollialueina olisi käytetty hylättyjä ja jo umpeen kasvavia maatalousalueita?

EHKÄ HIEMAN YLLÄTTÄVÄSTI aurinkovoima voi myös aiheuttaa lintujen törmäyskuolemia. Siinä missä tuulivoimaloiden tapauksessa linnut eivät osaa väistää oudosta kulmasta syöksyvää lapaa, aiheuttaa aurinkovoima lintukuolemia, kun linnut tietämättömyyttään laskeutuvat voimaloita päin. Ilmiö selittyy voimaloiden heijastavasta pinnasta, jota linnut luulevat vesialueeksi. Näin ollen törmäysriski aurinkovoimaloihin on erityinen etenkin vesilinnuilla.

Tässäkin tapauksessa viisaalla suunnittelulla voidaan ehkäistä haittojen laajenemista. Aurinkovoimalat voidaan esimerkiksi sijoittaa alueille, jonka lähellä ei sijaitse suuria vesialueita, jolloin myös törmäyksille alttiita vesilintujakin esiintyy vähemmän. Lisäksi aurinkopaneeleissa voidaan käyttää materiaaleja, jotka eivät heijasta yhtä paljon valoa taivaalle.

Mites sitten aurinkovoimala-alueen yli lentäneet ja karrelle palaneet linnut? Suomessa käytetty aurinkovoimatekniikka nojaa aurinkokennoihin, jolloin niiden

tekniikka ei perustu valon heijastamiseen ulos paneeleista. Näin ollen paneelit eivät myöskään muodosta kuoleman pätsiä yläpuolelleen. Toinen vaihtoehto aurinkovoiman rakentamiselle ovat peilit, jotka ohjaavat auringon valon voimalan keskellä olevaan torniin. Heijastuvasta valosta vapautuva lämpö lämmittää tornissa olevaa vettä, joka höyrystyessään pyörittää turbiineja. Peileistä heijastuva valo tekee voimala-alueen yläpuolisesta ilmasta tukahduttavan kuuman ja sen on havaittu tappavan tai haavoittavan voimala-alueen tornin lähellä lentäviä lintuja. Esimerkiksi peilitekniikkaan perustuvan Ivanpahin aurinkovoimalan Yhdysvalloissa arvellaan tappavan vuodessa 28 000 lintua.

Lähteet

Aubudon. Solar power and birds.

Envineer Oy (2023). Huuhansuon-Suurisuon aurinkovoimalahankkeen YVA-ohjelma.

Ilta-Sanomat (2014). Aurinkovoima vahingoittaa ympäristöä: Linnut syttyvät tuleen

Jarčuška, B., Gálffyová, M., Schnürmacher, R., Baláž, M., Mišík, M., Repel, M., ... & Krištín, A. (2024). Solar parks can enhance bird diversity in agricultural landscape. Journal of Environmental Management, 351, 119902.

Juuti, P. (2023). Aurinkovoimaa halutaan lisätä vihreän energian tuottamiseksi, mutta luonnonsuojelijat varoittavat ympäristöhaitoista. Yle.

Loistavat eliöt

Teksti ja kuvat: Silja Kiljunen & Havu Marjovuo

Monet eliöt osaavatkin tuottaa omat valonsa aivan itse, eli kyseessä on tietysti kemiallinen reaktio nimeltä bioluminesenssi! Tästä nerokkaasta tempusta on hyötyä erityisesti merenpohjan syvässä pimeydessä, mutta onpa olemassa myös hohtavia sieniä.

Aliivibrio fisherii

Olemme pieniä bakteereja ja hohdamme, kun meitä on tarpeeksi samassa porukassa. Me leijailemme mielellään vapaana meressä, mutta myös kaveerataan mustekalojen ja muiden merieläinten kanssa. Meidän paras kaveri on Euprymna scolopes -mustekala, mutta kaverisuhde tuon mustekalan kanssa on kyllä vähän on-off. Se aina turauttaa suuren osan meistä joka aamu pihalle sen valoelimistä, vaikka autamme sitä maastoutumaan bioluminesenssin avulla, huoh!

Tripos longipes

Olen merissä elävä panssarisiimalevä ja välkytän valojani, kun lähellä on saalistajia, esimerkiksi hankajalkaisia. Näin kutsun paikalle kaloja, jotka sitten syövät hankajalkaiset. Ovelaa, eikö? Kuulun planktoniin eli keijustoon, ja ainakin omasta mielestäni nimi on oikein osuva – näytänhän aikalailla meren keijukaiselta. Jos meitä kerääntyy yhteen tarpeeksi monta, tuotamme niin paljon valoa, että voisit jopa lukea Symbiontin uusimman numeron sen valossa!

Aequorea victoria

Olen pieni meduusa ja tykkään uiskennella Tyynellä valtamerellä. Minulla on jopa kaksi erilaista valoa tuottavaa proteiinia, ja hohdankin sekä sinisenä että vihreänä. Minut voit muistaa esimerkiksi merkkigeeninä käytetystä GFP-proteiinista (green fluorescent protein), jonka löytäjä voitti Nobelin. Sanoisin että palkinto kuuluisi oikeasti minulle, sillä minähän sen proteiinin keksin!

Idiacanthus fasciola

Olen nauhakitakala, myös lohikäärmekalana tunnettu subtropiikin syvänmeren asukas. Naaraana elän huomattavasti pidempään kuin pienet hampaattomat koiraat, jotka kuolevat vain kahden viikon ikäisinä. Sukuumme kuuluvat ainoat selkärankaiset, jotka tuottavat punaista bioluminesenssia. Minä hohdan kellertävää valoa ja tuotan sen aivan itse – en siis minkään planktoneliön avustuksella. Vatsani pinnoite on ultramustan värinen, jotta syömäni bioluminesoivat äyriäiset eivät hohtaisi sen läpi. Poikasena olin läpikuultava ja silmäni olivat pitkien antennien päässä – näytin niin erilaiselta, että hölmöt biologit luulivat pitkään poikasia aivan eri lajiksi!

Lophiiformes

Olen krottikala, bioluminesoivien elikoiden tunnetuin esimerkki. Ignoorataan se, että en tuota valoani itse, vaan lampussani elää bioluminesoivia bakteereja. Eipähän käy pohjaelämä yksinäiseksi ja kamut tuottavat lisäksi valoakin. Olen kuuluisa (vaikka osa siitä taitaisi kuulua kamusilleni) kyvystäni käyttää lamppuani saalistuksessa; se houkuttelee paikalle saaliseläimiä. Lempiruokaani ovat äyriäiset ja kalat. Kuitenkaan kaikilla meillä krottikalojen lahkon edustajilla ei ole lampettia, vaan osa elelee iloisesti matalammissa vesissä ilman omia valoja. Shout out serkulleni Ogcocephalus darwinille, joka on kyllä aika veikeän näköinen kaveri.

Watasenia scintillans

Tervehdys Japanin meriltä! Olen pieni japaninhohtokalmari, englanniksi osuvasti ’firefly squid’. Hohdan sinistä valoa kehoani rivittävistä valoelimistä. Bioluminesenssiani käytän kommunikaatioon, ruoanhankintaan ja naamioitumiseen. Ehkä valoilla piiloutuminen kuulostaa oudolta, mutta ne auttavat sulautumaan pinnalta hohtavaan valoon! Keväisin kokoonnumme lisääntymään Japanin rannikoille valtaviksi hohtaviksi massoiksi. Mutta ei kannata tulla säikyttelemään meitä – saatamme suihkauttaa päällesi hohtavan limapilven!

Eliöpalsta

Omphalotus nidiformis

G’day, terkut Australiasta! Olen loistava sieni täältä eteläiseltä pallonpuoliskolta. Ennen minun luultiin kuuluvan osterivinokkaiden kanssa samaan Pleurotus sukuun, jotka ovat tuttuja ihmisten lautasilta. Mutta hupsista keikkaa, minua ei kannatakaan syödä jollei halua mahanpuruja! Nykyinen sukuni Omphalotus sisältää minun lisäkseni myös muita hohtavia sienisukulaisia, kuten Etelä-Euroopan serkkuni öljypuusieni, Omphalotus olearius.

Sohvatestaus kertaa kolme

Teksti: Otto Litkey

Kertsille on saapunut peräti kolme uutta vanhaa sohvaa, joten on jälleen aika arvostella sohvat! Mihin aktiviteettiin sohva sopii parhaiten? Entä minkä eläimen kanssa kullakin sohvalla olisi mukavinta hengailla?

Kertsille saatiin loppusyksystä uusia sohvia, jee! Silmiinpistävän puhtauden ja modernin ilmeen lisäksi kaikkia sohvia yhdistävät leveät neliskanttiset käsinojat, joiden päälle voi mukavasti asettaa kahvikupin, tai jopa oluttölkin. Tässä mitä mainioimmassa ominaisuudessa piilee kuitenkin myös huomattava riski läikyttämisille ja muille sottapyttyilyille. Riskin uhallakin on aika mahtavaa istuskella niin, ettei kuppia tarvitse edes kurottaa.

Sohvien luonteessa on kuitenkin myös perinpohjaisia eroja, joita seuraavissa arvosteluissa puidaan.

Tummanharmaa rahillinen kulmasohva

L-kirjaimen muotoinen sohva mahdollistaa pötköttelyn ihan keskellä kertsiä, mistä tulee jotenkin aika päällikkö fiilis. Pitkälleen pääsee ruhtinaallisin elkein olematta kuitenkaan niin törppö, että vie koko sohvallisen istumapaikkoja muilta. Tästä on täydellistä tuijotella valkokangasta ja ekstraleveällä käsinojalla on tilaa kaikenlaisille leffaherkuille.

Tällä sohvalla istuisin mieluiten krokotiilin ja valtavan sammakon kanssa. Paikka sopisi superroistolle, jonka vierellä sohvan jatkeella pötköttäisi krokotiili ja toisella puolella valtava sammakko. Keskeinen sijainti valkokangasta vastapäätä olisi hyvä ilkeiden suunnitelmien juonimiseen, videopuheluihin presidenteille, ynnä muuhun sarjakuvapahiksen arkielämään.

Hieman vaaleampi tummanharmaa vuodesohva

Rakastan tässä sohvassa sitä kuinka ryhdikkäästi siinä tulee istuttua. Paikalla ennen olleen vaaleansinisen sohvan pohjaton aukko imi vahvimmankin istujan sisuksiinsa kummallisiin epäergonomisiin jumitteluasentoihin. Tämä kummittelee edelleen mielessäni ja usein rysähdän tähän voimalla istumaan, jolloin sohvan särmikkyys yllättää. Sijainti nurkassa lähellä tietokonepöytää ja pistorasioita tekee tästä mainion sohvan asioiden hoitamiselle. Kaikista ryhdikkäin sohva on kuitenkin myös salaa kaikista rennoin. Koko helahoito aukeaa vuodesohvaksi, jolle köllöttelemään asettuessa on vaikeaa käsittää miten niin ryhdikäs sohva voi muuttua näin mainioksi pötköttely paikaksi.

Istuisin tällä sohvalla mieluiten vompatin kanssa. Kun istutaan, istutaan kunnolla ja kun pötkötellään, pötkötellään kunnolla. Ei mitään kikkailuja, vaan ihan rehellistä vompattimeininkiä.

Ruskea sohva jääkaapin edessä

Tässä kelpaa röhnöttää! Selkätyynyt ovat pehmeää höttöä joihin uppoaa niin, että ryhdikkäästä asennosta ei voi edes unelmoida. Kaikin puolin erittäin pehmeä sohva, käsinojatkin ovat niin pehmeät, että tässä kahvikupin säilyttäminen meinaa jo vähän hirvittää. Ainakin aiemmin paikalle sijainneille sohville saattoi aurinko paistaa ikkunasta onnekkaina aamuina, ja tässä paisteesta nautiskelu olisi varmasti upea kokemus. Kunhan asettuu oikeaan päähän sohvaa, jääkaapin yltää avaamaan ilman ahterin nostamista; kyseessä on siis taktikoivan kertsihengarin unelmasohva.

Tällä sohvalla istuisin mieluiten suuren tursaan kanssa, joka ylettäisi hyvin keittelemään kahvia ja kurottelemaan jääkaapista noccoja ja limppareita lonkeroillaan.

Martti seikkailee: Kilpisjärvi-excursio

Teksti: Kalle Kröger – Kuvat: Otso Nuutinen & Vilma Rönty

Tämä palsta kertoo Martti-kissan kokemuksista Kilpisjärvi-excursiolla. Martti on rodultaan kääpiökokoinen sileäkarvainen sammalnuuhkija ja kotoisin Liettuan Vilnasta. Sittemmin helsinkiläistynyt karvapallero lähti ensimmäiselle reissulleen kohti Suomen Lappia.

Menomatka oli kylmä (-38 °C) ja pakkanen nipisti kirsua, kun pysähdyspaikalla tervehdittiin parhaat päivänsä nähnyttä poroa.

Saanan kupeessa sijaitseva Kilpisjärven biologinen asema tarjosi maistuvaa ruokaa ja majoitus hoitui kotoisassa kahden hengen huoneessa.

Talvisia aktiviteetteja riitti. Yksi excursion päätapahtumista oli yksilö- tai porukkasuorituksena tehtävä Saanan huiputus. Martti ei ollut käynyt tunturilla, ja Google Mapsin puolentoista kilometrin reittiehdotus huipulle heitti ainakin muutamalla kilometrillä. Tassuttelu oli raskasta, mutta hienot maisemat tuntuivat kaiken työn arvoisilta.

Kauppareissu Kilpishalliin sujui helpoiten tietenkin hiihtäen Kilpisjärven rantaa pitkin raikkaassa pakkassäässä. Matka eteni verkkaisesti ja neljän kilometrin matka sivakoitiin kunniakkaasti vain noin kahdessa tunnissa. Avannossa käyminen kävi Martista pienestä kävelystä, kun aikaa rannalta aseman kellarin saunaan kului viisi minuuttia (rantasauna oli ilmeisesti rempassa).

Reissussa Martti sai myös uusia ystäviä. Tsahkalputouksen kodalle matkatessaan Martti tutustui monen monituiseen lumella kipittävään ötökkään. Fuksi-Martti ei ole vielä ehtinyt lajintunnistuskursseja käymään, joten Googlelta kysyttäessä se tunnisti ötökät suvultaan lumikirsikkäiksi eli lumivaaksiaisiksi.

Viimeisenä päivänä Martti pääsi ajelulle Norjaan. Ensimmäisenä vierailtiin hienolla Rovijoen vesiputouksella. Matka jatkui Skibotniin eli Yykeänperään. Siellä vuonoa ympäröivät vuoret, jotka olivat suomalaisia tuntureita huomattavasti jylhempiä. Rannalla laskuveden aikaan tassutellessaan Martti tutustui moneen uuteen, tosin kohmeiseen, ystävään. Merisiili, meritähti ja siniset simpukat olivat Martille uusia tuttavuuksia, joita hän oli nähnyt aiemmin vain Avarassa luonnossa sekä eläinkunnan rakenteet kurssin leikkuupöydällä.

Lähtöpäivänä kaamos päättyi Kilpisjärven kylässä. Vaikka Martin kokemus kaamoksesta oli positiivinen ja valoa riitti, oli hänelle helpotus nähdä aurinko ensimmäisen kerran etelää kohti matkaavan bussin ikkunasta. Matka tuntui menevät nopeasti ja jotkut saattoivat bongata jopa pöllön bussin ikkunasta katsellessaan. Martti ei pöllöjä nähnyt, mutta hän teki toisen porohavaintonsa ja pystyi näin ollen sanoa nähneensä poroja, eikä vain poron. Matkustaminen on mukavaa, mutta parasta on kotiin palaaminen, mietti Martti, kun hän pääsi painamaan päänsä oman sängyn tyynyyn.

-Martti<3

Kun tuuli ujelsi ja pakkanen paukkui ulkona, lämpimän aseman sisällä oli mukava viettää elokuvailtaa tai pelata korttia.

Horoskooppi

Horoskooppi

Teksti ja kuvitus: Henriikka Rossi

Oletteko koskaan kuulleet noita riimuista? Kyseessähän eivät ole klassiset riimukivet vaan yksinkertaisemmat kuvasymbolit. Tällä kertaa ihmetellään, mitä ne osaavat meille tulevasta kertoa!

Oinas 21.3.–19.4.

Seis, menet kohti jotain vaarallista ottamalla liikaa riskejä. Itsekkyys ei kannata, joten istu alas ja tutki, näetkö kaiken mitä oikeasti on edessäsi. Tarvitset yhteistyötä selvitäksesi tästä.

Kaksoset 21.5.–20.6.

Miten saada aikaan mukava tasapaino kaikkien kanssa? Siinä vasta kysymys. Luultavasti muutkin haluavat samaa, joten saatte kyllä jutun rullaamaan. Mitään täydellisyyttä ei kannata silti olettaa.

Härkä 20.4.–20.5.

Käytännön hommia, kerää faktat ja oleellinen data ja päättele niiden avulla mitä seuraavaksi, sillä edessä on joku este. Nyt on silti hyvä hetki pitää tavoitteet ihan niin korkealla kuin haluat, vaikka kiireeseen ei kannata vielä sortua.

Rapu 21.6.–22.7.

Pilvien takana paistaa toinen todellisuus. Kuinka paljon siitä mitä näet on totta? Toisten kautta katsoessa sumu yleensä hellittää ja kuva kirkastuu.

Leijona 23.7.–22.8.

Nyt pitäisi viimeistään päästää irti asioista ja ihmisistä, jotka rajoittavat vapauttasi. Vaikka porukka yrittäisikin päällisin puolin tulla juttuun, ilmassa lentelee jos minkälaisia passiivisaggressiivisia lausahduksia.

Neitsyt 23.8.–22.9.

Ronskia otetta ja päättäväisyyttä kehiin, ujostella voi sitten joskus. Tällä hetkellä olet huomion keskipisteenä tavalla tai toisella eikä sitä kannata pelätä, lopputulos tulee olemaan hieno.

Horoskooppi

Vaaka 23.9.–22.10.

Mielikuvituksen sopukoissa pyöriminen voi olla kerrassaan virkistävää puuhaa. Kenties päässäsi näkyy jonkinlaisia viestejä tai jotain muuta mystistä. Onko siellä viipyminen riski? Horoskooppi

Skorpioni 23.10.–21.11.

Mennään eikä meinata, ihan omalla tyylillä! Sillä pusket läpi kaikesta negatiivisesta palautteesta, joka muuten pysäyttäisi. Kaverit tulevat apuun, jos tarvetta on.

Jousimies 22.11.–21.12.

Itsensä tutkiskelusta seuraa joskus yllätyksiä ja uusia ahaa-elämyksiä. Saattaa olla, että vanhoista ajatusmalleista on viimeistään luovuttava, koska ne seisovat tielläsi. Tappelet menneen itsesi kanssa.

Kauris

22.12.–19.1.

Feminiinisten energioiden saralla tapahtuu ja nopeasti. Kaikki merkit viittaavat nyt toiseen tai toisiin ihmisiin ja sieltä suunnalta tuleviin viesteihin.

Vesimies 20.1.–18.2.

Isoja kysymyksiä ja sitäkin isompia vastauksia, tai ainakin pitäisi olla. Kysytkö apua vääristä lähteistä? Kaiva aivokapasiteettiasi hetki vielä, onko se tuttu ja turvallinen varmasti tätä jälkimmäistä.

Kalat

19.2.–20.3.

Tee niin kuin itse tekisit ja pääset pois varjoista kohti iloista valoa. Tämä siis, jos onnistut hidastamaan sen verran, että näet mihin astut. Tarkoitus on olla vastaanottavainen.

Kulinaristin palsta

Teksti ja kuva: Essi Kumpumäki

Heipsun! Koska kulinaristinanne tehtävänäni oli jakaa teille resepti, niin tässä sitä ollaan! Pallottelin pitkään eri reseptien välillä, koska itse tykkään sikana ruoanlaitosta ja jos jonkinlaista on tullut kokkailtua. Mutta koska minut myös tunnetaan himosienestäjänä, niin ajattelin ilahduttaa (tai vihastuttaa) teitä sienireseptillä. Toivottavasti on viimesyksyiseltä Symbioosin sieniretkeltä kuivattuja sieniä jemmassa ;-)

Itse käytin tällä kertaa kuivattuja herkkutatteja sekä suppilovahveroita. Tähän sopii hyvin erilaiset sekoitukset metsäsienistä! Pakastettuina säilötyt sienet käyvät myös hyvin. Olettaisin myös kaupan herkkusienten ajavan asiansa tässä.

Ainekset

• 1 sipuli

• 15 g kuivattuja sieniä / 200 g tuoreita sieniä

• 2 tl kuivattua timjamia

• (loraus valkoviiniä)

• 2–4 dl kaurakermaa

• 300 g pastaa

• suolaa

• (valko)pippuria

• pastaan sopiva juustoraaste

Tee näin

1. Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne likoamaan kylmään veteen (~5 dl) 15 minuutiksi. Purista sienistä ylimääräinen vesi pois ennen käyttöä. Tuoreita sieniä käyttäessä pilko sienet ja paista kuivalla pannulla vesi pois sienistä. Siirrä tuoreet, paistetut sienet syrjään hetkeksi.

2. Laita vesi kiehumaan pastaa varten ja keitä pasta paketin ohjeiden mukaisesti suolavedessä.

3. Kuori ja pilko sipuli hienoksi ja paista silputtu sipuli haluamallasi paistorasvalla kuultavaksi. Lisää sekaan joko ennastetut sienet tai syrjään siirretyt tuoreet sienet.

4. Jos sinulla on käytössäsi valkoviiniä, niin suosittelen sen lisäämistä, mutta se ei ole pakollista. Lisää suola, pippuri, timjami sekä kerma (jos haluat enemmän kastiketta, käytä 4 dl kermaa). Kuumenna. Tarjoa kera pastan ja juustoraasteen. Päälle sopii myös tuore timjami- tai persiljasilppu, jos sellaisia sattuu löytymään.

Vinkki!

Jos avattu viini uhkaa jäädä juomatta, niin se kannattaa pakastaa jääpalamuotissa. Silloin saat pakkasesta aina kivasti viiniä ruokaan!

Repäisyt

Koonnut: Toimitus

”Kaihan maksit?”

Eli ’kai maksoit’, Savi W. kaamossitseillä

”Se pitää murskata lattiaan.”

Jollosen mielipide soivasta joulumukista

”En ole yllättynyt, mutta järkytyin kyllä.”

Otto L.

”Tiedättekö, mitä HILL-seminaarin jälkeen on? Tiedättekö?? Hillitön kesä.”

Otto L., Jullea mukaillen

”Asioita mitä ei kertsin pakastimeen haluta: tiklejä tai muitakaan eläimiä.”

Lauri P. ja normipäivä kertsillä

”Sori siitä.”

Taloudenhoitaja limun kallistuttua 10 sentillä

”Paras optio on polttaa koko puu ja mieluiten asunto.”

Jollosen vinkit vihannespunkkien torjuntaan

”Mun Habbo hotellin hahmo on vanhempi kuin fuksi.”

Suvi L.:n vanhoja luita kolottaa

”Mikä sen suvun nimi olikaan? Mun pitäis tietää, kun mä sen kerran nimesinkin.”

Kasvimuseon kahvitauolla kuultua

”Andy täs, mä oon tääl Loosessa ja tarttisin kyydin.”

Andy McCoyn soitto taksille Symbioosin pikkujouluissa

Lähetä toimitukselle terkut ja repäisyt e-lomakkeella