Saksan taito vei suomen kielen opettajaksi

Suomen kielen opiskelija ei ehkä ensimmäiseksi arvaisi, että tuleva työura voisikin aueta kotimaan ulkopuolella ja vieraan kielen maisemissa. Niin kävi Mikko Kajanderille, joka opettaa vakituisena lehtorina suomen kieltä ja kulttuuria Wienin yliopiston fennougristiikan laitoksella.

Teksti SATU TASKINEN kuvat SATU TASKINEN, STEFAN BREMER

Mikon työhuone yliopistolla on Wienin vanhan sairaala-alueen tiloissa Alsergrundin kaupunginosassa. Kampus nimeltä Altes AKH on tunnelmallinen suojeltujen, satoja vuosia vanhojen rakennusten kompleksi. Sen yhteydessä toimii ravintoloita, ruokakauppa ja kirjakauppa. Keskellä on puisto, johon talvisin nousee joulutori. Suomalais–ugrilaisen laitoksen edessä maamerkkinä on suihkulähde.

Mikon tie Wieniin on kulkenut lukuisien etappien kautta. Jotta kielen opetustyötä voi tehdä ulkomailla, on luonnollisesti osattava kunnolla jokin vieras kieli. Avaimeksi Mikon tulevaan työuraan osoittautui yläasteella aloitettu saksa. ”Oli tavallaan sattumaa, että aloin opiskella juuri saksaa”, Mikko kertoo. ”Olen syntynyt vuonna 1977, ja kävin koulua Joensuussa, kun kolmannen vieraan kielen valinta tuli ajankohtaiseksi. Vaihtoehtona oli saksan lisäksi ranska. Jonkin verran opiskeltiin myös venäjää. Koska isosiskoni oli valinnut ranskan ja halusin muun kuin hän, valinta oli selvä.”

Erasmus-vaihto poiki tilaisuuksia

Mikko valmistui vuonna 2002. Hän on opettanut päätoimisesti jo 20 vuotta. Mutta aloitetaan opintojen alusta: ”Opiskelin suomen kieltä ja kirjallisuutta sekä puheviestintää ja vähän journalistiikkaakin, pääasiassa Jyväskylän yliopistossa. Jossain vaiheessa tajusin, että sieltä oli mahdollisuus lähteä opiskelijavaihtoon! Siihen aikaan juuri kukaan suomen opiskelija ei lähtenyt vaihtoon, koska ajatus oli, ettei siinä ole mitään järkeä. Mutta ajattelin, että ehdottomasti haluan lähteä, ensinnäkin sen vuoksi, että opin jotain vierasta kieltä.”

Valintakriteeri oli päästä sellaisen maan yliopistoon, jossa äidinkielenä puhuttaisiin muuta kuin englantia. Yliopiston olisi lisäksi tarjottava ulkomaalaisille suomen kielen opetusta. Kohteeksi valikoitui Göttingen, ja vaihtovuoden aikana Mikon saksan taito otti ison harppauksen. ”Göttingenissä menin kysymään lehtorilta, saako oppitunteja tulla seuraamaan. Vastaus oli myönteinen, sillä lisäyksellä, että jos tulee, joutuu töihin.”

Göttingenin harjoittelusta lähti liikkeelle varsinainen lumipalloefekti. ”Sain harjoittelupaikan Hampurista vuonna 2001 yhdeksi lukukaudeksi”, Mikko kertoo, ”ja tämä poiki sen, että valmistuttuani sain äitiysloman sijaisuuden Helsingin saksalaisesta koulusta.” Sen jälkeen tulikin puhelu Kölnin yliopistosta, jossa tarvittiin sijaista. Suomea opettavissa saksankielisissä laitoksissa oli ilmeisesti kiirinyt sana harjoittelijasta, joka mieluusti lähtisi ulkomaille töihin. Kahden Kölnin–vuoden jälkeen Mikko ehti hetken olla Suomessa tekemässä väitöskirjaa, ja kun Wienissä aukeni 2-vuotinen paikka, hän haki sitä ja sai sen. Kahden vuoden jälkeen paikka vakinaistettiin.

Wienin yliopiston suomen kielen ja kulttuurin ohjelma on yhteensä kolmivuotinen. Opinnot alkavat nollasta, ja joka jaksaa käydä kaikki kuusi suomen kurssia, pääsee B1- tai jopa B2-tasolle. Se on tavoite. Mikko kertoo, että opintoyhmät on jaettu kolmeen eri tasoon ja niissä on vaihteleva määrä opiskelijoita, kaikissa ryhmissä kuitenkin alle kymmenen. Koronan aikaan ryhmät ovat vähän pienentyneet. ”Kielten opettaminen etänä varmasti on vaikuttanut siihen, että opiskelijoita on jäänyt pois”, Mikko tiivistää. Toisaalta jäljelle jääneet opiskelijat ovat hyvin motivoituneita ja jaksavat yrittää.

Wieniin tulee opiskelijoita myös ympäröivistä maista. Mikko kertoo, että heitä saapuu Unkarista, Sloveniasta, Kroatiasta, Saksasta, Etelä-Tirolista ja muiltakin lähialueilta: ”Korkeintaan puolet suomen opiskelijoista on itävaltalaisia. Se johtuu toisaalta maan historiasta ja toisaalta siitä, ettei tällaista ainetta opeteta yliopiston tasolla muualla Itävallassa.”

Sano tavoitteesi kirkkaasti ja selvästi ääneen

Mikko tietää omasta kokemuksestaan, että kielen oppimiseen auttaa kovasti, jos on tietoinen omasta motivaatiostaan. Siksi hän kysyy sitä omilta opiskelijoiltaan aina opintojen alussa. ”Siihen voi palata, jos opinnot tuntuvat joskus hankalilta.”

Suomen oppimishalut juontuvat usein jostain kulttuuriin liittyvästä asiasta kuten suomalaisesta bändistä. Joku pitää suomalaisista elokuvista. Yksi opiskelija oli Alvar Aallon arkkitehtuurin ihailija. Hyvä kannustin on myös haave opiskelusta Suomessa joskus tulevaisuudessa, ja toki joillakin on perheeseen liittyviä syitä.

”Suomen kielellä on maine erikoisena EU-kielenä”, Mikko sanoo. ”Jotkut valitsevat opinnot sen takia. Kääntäjäksi haluavat ovat hoksanneet, että harvinaisen kielen taitajalle voi löytyä hyvin töitä. Erilaisella tutkinnolla voi erottua muista hakijoista.”

Pohtiessaan omaa suhdettaan saksan kieleen Mikko tulee tulokseen, että olisi voinut tehdä samankaltaisen matkan Euroopassa myös jonkin muun kielen parissa. Uskaltautuminen mihin tahansa vieraaseen kieleen on Mikon mielestä tärkeää ja kiinnostavaa siksi, että kieli lopulta tekee kommunikaation mahdolliseksi: ”Kielitaito – ihmisten välinen yhteisymmärrys, näin hienosti sanottuna – rakentuu, kun pääsee puhekontaktiin toisen ihmisen kanssa. Nautin tästä, ihan millä kielellä vain. Kun tulee tämä, että hei, hän ymmärsi minua.”

Mikon kokemuksen mukaan kielen puhumista ei kannata pelätä. Kerran hän sattui Puolassa tilanteeseen, että piti vaihtaa junaa eivätkä liput käyneetkään. Lipunmyyntitiskillä kukaan ei osannut saksaa eikä englantiakaan. ”Lopulta teimme niin, että minä puhuin suomea ja he puolaa. Tilanne selvisi, koska kaikki tiesivät, mistä on kysymys: kaupungeista, kellonajoista ja maksusta. Jos siinä tilanteessa olisin ollut sanomatta mitään, se olisi ollut huomattavasti huonompi vaihtoehto. He hoksasivat saman, ja asia järjestyi, vaikka toistemme kielistä kumpikaan osapuoli ei tajunnut mitään.”

Mikon mielestä Euroopassa saksa edelleen on vahva iso kieli. Ruotsin taitaminen sitä paitsi tukee saksan opiskelussa.

Wienin yliopiston suomen kielen ja kulttuurin opinnot alkavat nollasta. Joka jaksaa käydä kaikki kuusi suomen kurssia, pääsee B1- tai jopa B2-tasolle.

Älä masennu vaikeuksista

Mikko muistelee, että aikoinaan koulussa muut sijamuodot olivat helposti ymmärrettäviä mutta kesti pitkään oppia ymmärtämään, mikä on akkusatiivi ja miten se toimii.

Ääntämiseen liittyy joskus vaikeuksia edelleen. Mikkoa naurattaa, kun hän kertoo, millaista hänen mielestään on esimerkiksi erilaisten s-äänteiden ääntäminen samassa sanassa. Vaikkapa saksalaisen uutislähetyksen nimi Tagesschau. Ei auta ehkä kuin katkaista sana keskeltä, ettei siitä tulee suhuässäpuuroa. ”Saksan opiskelusta puhuessa usein törmää siihen, että saksan artikkelit ja niihin liittyvät taivutukset voivat pelottaa.” Vieraan kielen ympäristössä toimiva ja vierasta kieltä opettava konkari vakuuttaa, ettei kannata juuttua virheiden tai tiettyjen asioiden ulkoaopettelemisen kauhuun. Kieleen kannattaa uskaltaa mennä sisään ja luottaa, että se alkaa pikkuhiljaa aueta, kun sitä käyttää yhä enemmän. Ottaa vain uudet sanat rohkeasti suuhun. ”Kieltä oppii kommunikaatiotilanteissa hyvin kiinnittämällä huomiota siihen, miten äidinkielen puhuja jonkin asian sanoikaan. Jos taivutusten palapeliä ajattelee liikaa, puhumisesta ei tule mitään. Kannattaa kuunnella puhetta ja vaikka laulujen sanoja, ja siitä sitten alkaa luonnollisesti muistaa.“

Saksankielinen maailma on monimuotoinen

”Jopa vaihto pohjoisesta Göttingenistä Kölniin oli pienoinen kulttuurisokki. Ja Itävalta on samasta kielestä huolimatta kokonaan toinen maa”, Mikko kertoo. Wienissä Mikon oli aluksi vaikeaa saada ihmisiin kontaktia. He vaikuttivat kovin pidättyväisiltä. Kuoro osoittautui lopulta hyväksi paikaksi löytää tuttavuuksia. ”Kysymys ulkomaalaiselle oli ja vieläkin usein on, että mistä tulee, kuinka viihtyy ja kuinka kauan aikoo olla.” Ehkä wieniläisten onkin tärkeää ensin tietää, kuinka sitoutunut toinen ihminen on. ”Olen oppinut vastaamaan näin: päivä päivältä pidän enemmän Wienistä, ja minulla on vakituinen työ, eli saan itse päättää, kuinka kauan haluan olla, enkä ole lähdössä pois.”

Wienissä on hyvä olla ja elää. Sen huomaa sitä paremmin, mitä pidempään kaupungissa asuu. Jos Suomesta jonkin asian voisi tuoda, se olisi Mikon mielestä koulu. Omia lapsia hänellä ei ole, mutta tuttavia kuunnellessa on tullut selväksi, että mikään varsinainen lapsiperheiden paikka Itävalta ei ehkä ole. ”Koulusysteemi on vähän vanhanaikainen. Suomessa se on tasa-arvoisempi. Opettajat kantavat enemmän vastuuta siitä, että asiat tulevat selitettyä oppilaille niin, että he oppivat. Tuttavien lapset, jotka ovat käyneet molemmissa maissa koulua, sanovat, että täällä opettajat selittävät asiansa, ja jos oppilas ei pärjää, hänelle hommataan tukiopetusta, jos vanhemmilla on rahaa.”

Jokainen kulttuuri on oma erityinen maailmansa

Mikon mielestä Euroopassa saksa edelleen on vahva iso kieli. Ruotsin taitaminen sitä paitsi tukee saksan opiskelussa. ”Saksa on tärkeä kaupankäynnin kieli suomalaisille. Vaikka osattaisiinkin englantia, niin kun ymmärtää toisen osapuolen omaa kieltä, se edistää työssä, sopimusten tekemisessä ja asiakkaan kanssa monia asioita paljon. Pääsee eri tavalla kontaktiin, kun on kieli, joka ei ole vieras molemmille.”

Mikolle itselleen kielitaidosta on iloa erityisesti musiikin parissa, lauluharrastus kun on jatkunut edelleen. ”On hirveän hienoa, että ymmärtää, mitä laulaa. Huomasin jo kuorossa, että oli ihan eri asia, kun lauloimme italiaksi, jota en osaa. Saksan taito avaa Lied-laulut uudelle tasolle. Jos en osaisi kieltä, tärkeä osa laulujen maailmasta jäisi pois.”

Fennougristiikan laitos on on AKH:ssa (lyhenne sanoista Allgemeines Krankenhaus).

Kirjoittaja: Satu Taskinen Satu Taskinen on Wienissä asuva suomalaissyntyinen kirjailija.