”Vähäinenkin kielitaito on arvokas asia”

Vuoden kieltenopettaja Maarit Rainio haluaa auttaa kaikkia löytämään itselleen sopivan oppimispolun.

Haastattelu ANNA HALME kuva MAARIT RAINIO

SUKOLin hallitus on päättänyt valita Vuoden kieltenopettajaksi 2022 Maarit Rainion, joka on ruotsin, englannin ja venäjän opettaja Turun yliopiston Rauman normaalikoulussa. Yksi valinnan perusteluista on eriyttävä opetus ja erilaisten oppijoiden oppimispolkujen tukeminen ja suunnittelu yhdessä oppijoiden kanssa, joista Rainio on kirjoittanut Tempukseenkin (2/2022 ja 5/2022). Tempuksen jutut ovat hyvä esimerkki toisesta palkintoperusteesta, joka on kollegiaalinen tuki: ideoiden, osaamisen ja materiaalin jakaminen ja saaminen.

Vuoden kieltenopettaja -tunnustus jaettiin SUKOLin liittokokouksessa 12.11. Sanoma Pro lahjoittaa tunnustukseen liittyvän tuhannen euron rahapalkinnon.

Maarit Rainio, kertoisitko lyhyesti itsestäsi ja työpaikastasi?

Olen valmistunut Åbo Akademista vuonna 1992 venäjän, englannin ja ruotsin opettajaksi. Olen töissä vieraiden kielten lehtorina Rauman normaalikoulussa. Koulumme on yhtenäiskoulu, jossa opetan kaikille 6.–9. luokille ruotsia ja osalle 5.–9. luokista englantia. Koulumme valinnaiskielet ovat 4. luokalta alkavat saksa ja ranska. Lisäksi oppilailla on mahdollisuus valita ensimmäiseltä luokalta lähtien laajan englannin opinnot (yhden vuosiviikkotunnin suuruinen painotustunti).

Opettajanurani suurin tähtihetki on ollut ideoimani valinnaisaine Act Globally, joka keskittyi maailmankansalaiseksi kasvamiseen ja kansainvälisyyskasvatukseen ja jossa oppilas opiskeli kahdeksan kielen turistialkeet (ruotsi, englanti, venäjä, japani, saksa, ranska, italia ja espanja). Tämä valinnaisaine tarjosi kaikille tilaisuuden tutustua uusiin kieliin ilman arvosanatavoitteita, saada kosketuspintaa kansainvälisiin tuulahduksiin ja kokea monikulttuurisia elämyksiä.

Mielestäni vähäinenkin kielitaito on arvokas asia. Sen avulla saa mahdollisuuden avata oven ja kurkistaa eri kulttuureihin sekä lumoutua kielten ihmeellisestä maailmasta. Itse osaan 12 kieltä: ruotsia, suomea, englantia, venäjää, saksaa, ranskaa, italiaa, espanjaa, japania, puolaa, norjaa ja islantia.

Sinulla on myös erityisopettajan tutkinto. Millaista hyötyä siitä on kieltenopettajan työssä?

Suoritin tutkinnon vuonna 2006 lähinnä siksi, että voisin paremmin ymmärtää erilaisuutta ja erilaisten diagnoosien taustoja ja siten tukea oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevia oppilaita. Haluaisin auttaa kaikkia oppilaitani löytämään itselleen sopivan oppimispolun ja opiskelustrategoita. Tutkinto myös tuki omaa ammatillista kasvuani. Sain erityispedagogista tietoa, konkreettisia vinkkejä, käytännön työkaluja ja laajan yhteistyöverkoston opettajuuteni työkalupakkiin.

Mielestäni jokainen oppilasryhmä ja jokainen luokka on kuin joukkue, joka tekee yhdessä töitä ja puhaltaa yhteiseen hiileen.

Mielestäni jo opettajankoulutuksessa pitäisi olla enemmän erityispedagogiikkaa. Moni nuori opettaja joutuu ensimmäisinä opetusvuosinaan ison haasteen eteen, koska oppilaiden osaamistason kirjo on todella laaja. Itselläni kaikkein toimivin ja kaikki oppilaani huomioon ottava opetusratkaisu on ollut laaja-alainen alaspäin ja ylöspäin eriyttäminen, josta kerron lisää tämän lehden sivuilla 12–14. Toivoisin, että kaikilla olisi mahdollisuus yhteistyöhön erityisopettajan kanssa, samanaikaisopettajuuteen, verkostoitumiseen ja lisäkoulutukseen. Saan paljon uusia ideoita, eriyttävää opetusmateriaalia ja voimaa omasta yhteistyöverkostostani – ja jaan niitä myös muille. Opetusmateriaalin jakamisen kulttuuri ja yhteistyö ulkomaisten ja kotimaisten kieltenopettajien kanssa keventää omaa työtaakkaa, ja tietenkin suurin hyöty siitä koituu oppilaille.

Yksi palkitsemisen perusteista on, että luokassasi toteutuu yhteistoiminnallinen oppiminen ja oivaltamisen ilo. Miten nämä saavutetaan?

Opettajalla on keskeinen rooli luokan positiivisen ja sallivan ilmapiirin luomisessa. Mielestäni luokkaan on hyvä luoda työskentelykulttuuri, joka sallii erilaiset oppilasryhmittelyt ja josta löytyy erilaisia paikkoja monenlaiseen työskentelyyn.

Itselläni on luokassa 2–3 oppilaan ryhmiä, joilla on samansuuntaiset eriyttämistarpeet, tavoitetaso ja mielenkiinnonkohteet – näin oppilaita on helpompi ohjata kohdennetusti ja he saavat vertaistukea toisistaan. Luokkatilaan olen oppilaiden kanssa yhdessä muokannut ja sisustanut erilaisia työskentelytiloja – esimerkiksi hiljaisen työn nurkkaus, digipiste, peliluola tai eriyttävien tehtävien hylly –, joissa kukin ryhmävalintansa mukaan työskentelee. Yhdessä oppiminen ja erilaiset oppilasryhmittelyt parantavat luokan ilmapiiriä ja tukevat oppimista.

Opettajana kierrän luokassa auttamassa ja kuuntelemassa, ja osaa oppilaista ohjaan yksilöllisesti. Joitakin oppilaita autan löytämään heille sopivia ja motivoivia tehtäviä, toisia kannustan tarttumaan hieman haastavampiin tehtäviin ja toisille opetan vaikeitakin knoppeja ja kielen kiemuroita. Jos luokassa on mukana samanaikaisopettaja, esimerkiksi koulunkäynninohjaaja tai erityisopettaja, suunnittelen heille oman roolin, lähinnä jatkuvaa tukemista ja ohjaamista kaikkein heikoimman oppilasryhmän kanssa.

Menetelmäni perustuu pitkälti yhteistoiminnalliseen oppimiseen eli siihen, että jokainen on vastuussa oman oppimisensa lisäksi myös ryhmän oppimisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Opetustapa korostaa sosiaalista vuorovaikutusta, jonka kulmakiviä on mielestäni toisen oppimisen kannustaminen ja tukeminen, kaikkien ryhmän jäsenten mielipiteiden kuunteleminen ja asioista keskusteleminen. Usein tuntitehtävien ratkaiseminen vaatii yhdessä tutkimista, pohtimista ja miettimistä ja myös luovuutta ja ongelmaratkaisukykyä. Tavoite saavutetaan yhdessä harjoittelemalla, positiivisella asenteella ja pienin askelin – palkkiona yhteinen oppimisen riemu.

Millä tavalla digimaailma ja pelillisyys mielestäsi edistää kieltenoppimista? Mistä ammennat ideoita työhösi?

Olen opiskellut mediakasvatusta ja tieto- ja viestintätekniikkaa. Hyödynnän opetuksessani runsaasti erilaisia digitaalisia välineitä, alustoja ja sovelluksia, ja kuulun itse useaan alan kansainväliseen verkostoon. Verkostot ovat korvaamattomia: jaamme keskenämme opetusmateriaaleja, välillä ideoimme yhdessä, ja oppilaamme tekevät digitaalisesti yhteistyötä (esimerkiksi digitaalinen kirjeenvaihto, digitaaliset yhteistyöprojektit ja Zoom-tapaamiset).

Työtapojen valinnassa kannattaa ottaa huomioon oppimispelien ja ylipäätään pelillisyyden tarjoamat mahdollisuudet kielten opiskeluun. Ne tarjoavat oppijalle perinteisiin koulutehtäviin verrattuna mielenkiintoisempia ja motivoivampia oppimisen haasteita viihteellisessä muodossa. Pelit parhaimmillaan sitouttavat oppijan opittavan sisällön äärelle. Omassa tahdissa eteneminen ja pelistä välittömän palautteen saaminen edistää oppimista. Oppimispelitkin voivat saada aikaan flow-kokemuksen, jolloin ajan ja paikan taju katoavat. Hienoa, jos vieraiden kielten oppimiseen pääsee humahtamaan.

Jotta opetuspelien käyttö on mielekästä, sen ympärille on välttämätöntä rakentaa kielellistä viestintää ja oppimista tukevia kohdekielisiä tehtäviä ja toimintamalleja. Tarkoituksenmukainen ja monipuolinen digitaalisten välineiden, alustojen ja sovellusten käyttö kieltenopetuksessa sekä pelillistetty, mukaansatempaava oppimisympäristö lisäävät oppilaiden mahdollisuuksia kehittää työskentelyään. Valmiudet tiedon omatoimiseen, vuorovaikutteiseen ja kriittiseen hankintaan ja käsittelyyn ja luovaan tuottamiseen karttuvat.

Millä tavoin jaat ideoita, osaamista ja materiaalia?

Olen töissä Rauman normaalikoulussa, ja harjoittelukouluna meillä on koulutusvelvollisuus. Jaan omaa osaamistani myös kouluttajan roolissa. Erityisosaamisalaani on Interaktiivisen SMART Board –taulun digipedagoginen opetuskäyttö ja sen tuottaman opetusanalytiikan hyödyntäminen ensisijaisesti oppilaan oppimisprosessissa ja laajemmalti kieltenopetuksen kehittämisessä. Muita koulutusaiheitani ovat formatiivinen arviointi, eriyttäminen, kansainvälisyyskasvatus, pelioppiminen, toiminnallinen kieltenopetus ja miten kierrätysmateriaali muovautuu opetusmateriaaliksi.

Jaan ideoita myös digitaalisten kanavien kautta. Esimerkiksi Twitterissä minulla on kaksi tiliä, joissa jaan hieman erilaista materiaalia ja vinkkejä (@RainioMaarit ja @MaaritRainioEdu). Ylläpidän Pallon viemää -opetusblogia (https://pallonviemaa1.blogspot.com/), omaa opetussivustoani (https://maaritrainio.nettisivu.org/) ja YouTube-kanavaa, jolla julkaisen digipedagogisia opetusvideoita, kulttuurivideoita ja urheilijoiden haastatteluja opetuskäyttöön (https://www.youtube. com/MRAopetus).

Jäikö jotain kysymättä? Mitä muuta haluaisit sanoa?

Opetustyössä ja harrastuksessani jääkiekossa on paljon samankaltaisuuksia. Mielestäni jokainen oppilasryhmä ja jokainen luokka on kuin joukkue, joka tekee yhdessä töitä ja puhaltaa yhteiseen hiileen. Jokainen pelaaja luokassani on erilainen, jokaisella on oma pelipaikkansa ja roolinsa. Silti tai juuri siksi jokainen pelaaja eri vahvuuksineen ja heikkouksineen on yhtä tärkeä – muutenhan joukkue ei toimisi. Itse olen luokassa valmentajan roolissa. Koulun kanslia, terveydenhuolto, huoltajat ja muut oppilaan arjessa toimijat ovat tuki- ja taustajoukkoina tärkeä osa pelaajan hyvinvointia. Kaikki yhdessä muodostavat toimivan, voittavan joukkueen.

Maarit Rainio kiittää lämpimästi tunnustuksesta. ”Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan liittyä vuoden kieltenopettajien ketjuun”, hän sanoo.