Kieltenopetuksen eriyttäminen lukiossa

SUKOLin etäkoulutuksessa käsiteltiin eriyttämisen teoriaa ja käytäntöjä.

Teksti ANNA HALME

SUKOL järjesti marraskuussa Suomen lukioiden eritysopettajien yhdistyksen SLEOn kanssa etäkoulutuksen, jonka aiheena oli kieltenopetuksen eriyttäminen lukiossa. Aihe kiinnosti, sillä ilmoittautuneita oli ennätysmäärä, yli 200. Koulutuksessa käsiteltiin eriyttämisen teoriaa ja käytännön esimerkkejä lukion arjesta.

Miksi eriyttää?

Anssi Roiha esitteli eriyttämisen teoriapohjaa, laajaa eriyttämiskäsitystä ja oppijatuntemuksen merkitystä. Roiha toimii erityispedagogiikan yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopistossa ja eriyttävän kielenopetuksen dosenttina Turun yliopistossa. Taustaltaan hän on erityisluokanopettaja ja englannin aineenopettaja.

Roihan mukaan eriyttäminen on perusopetuksessa kaiken opetuksen pedagoginen lähtökohta ja lukiossakin siihen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Eriyttäminen on yhtäältä opetuksen kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa luokkaryhmien ja yksittäisten oppilaiden erilaisuus otetaan huomioon. Se voi olla reaktiivista, jolloin opetusta aletaan eriyttää, kun haasteita ilmenee, tai proaktiivista eli ennakoivaa. Toisaalta eriyttämisen määritelmään kuuluvat kaikki käytännön opetusstrategiat ja keinot, joiden avulla opettaja vastaa koulussa oppijoiden yksilöllisiin tarpeisiin. Eriyttämistä voi harjoittaa ylös- ja alaspäin.

Eriyttäminen on kieltenopetuksessa välttämätöntä, koska kaikki opetusryhmät ovat heterogeenisia. Vieraan kielen oppiminen on yksilöllinen prosessi, johon vaikuttavat sosiaalinen konteksti, oppijan asenteet, motivaatio, kielijännitys, ikä, persoonallisuus, kyvyt, aikaisemmat tiedot, opiskelustrategiat, käytetyt opetusmenetelmät ja oppimismahdollisuudet. Eriyttäminen edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, sillä sen tavoitteena on varmistaa kaikille oppijoille yhtäläiset lähtökohdat. Tutkimusten mukaan eriyttävä opetus vaikuttaa positiivisesti kaikkiin oppijoihin, muun muassa oppimiseen, motivaatioon ja minäkäsitykseen.

Oppijatuntemus on a ja o

Roiha kertoi, että eriyttäminen saatetaan usein kokea haasteelliseksi. ”Toisaalta jos kysyisin, millaista arviointi on, moni varmaan vastaisi, että se on haasteellista. Silti sitä on tehtävä”, hän vertasi. Materiaalit ja resurssit, aikarajoitteet, luokkakoot ja hallinnollisen tuen puute ovat haasteita, joihin opettaja ei voi suoraan vaikuttaa. Sen sijaan opettajan hallinnassa on tietojen hankkiminen eriyttämisestä ja erilaisista opetusmenetelmistä, opetuksen suunnittelu ja oppijatuntemus, ja näihin kannattaa satsata.

Oppijatuntemus kehittyy ja täydentyy jatkuvasti. Tehokas eriyttäminen edellyttää, että opettajalla on tarkka ja tietoihin perustuva käsitys oppijoista ja heidän tavoitteistaan. Lisäksi opettajan on tiedettävä, mitkä opetustoiminnot ovat tarkoituksenmukaisia eri taitotasoilla oleville oppijoille näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Oppijatuntemus vaikuttaa työtapojen, aiheiden ja arviointimenetelmien valintaan.

Tutkimusten mukaan eriyttävä opetus vaikuttaa positiivisesti kaikkiin oppijoihin, muun muassa oppimiseen, motivaatioon ja minäkäsitykseen.

Eriyttävässä koulukulttuurissa työskentely on joustavaa, eikä kaikkien oppijoiden aina tarvitse tehdä samoja asioita samalla tavalla ja samaan aikaan. Eriyttäminen koskee kaikkia. Alun perin se on liittynyt lahjakkaiden opettamisen muokkaamiseen, mutta nykyään erilaisin eriyttävin tukitoimin ja muokkauksin pyritään vastaamaan kaikkien oppijoiden erilaisiin tarpeisiin yleisopetuksen inklusiivisissa luokissa. Roihan mukaan on hyvä, että opetuksen käytänteet jo lähtökohtaisesti eriyttävät sekä ylös- että alaspäin. Urakkatai projektityöskentely on tästä hyvä esimerkki. Yleisökommentissa todettiin, että oppijat, joilla on keskittymisen tai sosiaalisen ahdistumisen haasteita, saattavat häiriintyä, jos oppitunnilla tehdään yhtä aikaa erilaisia asioita. Tähän Roiha totesi, että samana pysyvä oppitunnin rakenne voi auttaa samoin kuin se, että tunnin aluksi kerrotaan, mitä sen aikana tapahtuu.

Opetus kohtaa oppijan

Englanninopettaja Petra Lonka Lahden lukio Gaudiasta kertoi eriyttävän kokonaispedagogiikan oppimismallista eli BLOCK-pedagogiikasta. Hän on esitellyt malliaan myös Tempuksessa 5/2022. Lonka on todennut omassa opetuksessaan, että tarve eriyttämiselle ja yksilölliselle lähestymistavalle on suuri, koska ryhmät ovat koko ajan entistä heterogeenisempia. ”En voi muuttaa nuoria, mutta voin muuttaa omaa opetustani”, hän sanoo.

Kokonaisvaltaisesti eriyttävä BLOCK-pedagogiikka perustuu positiiviseen pedagogiikkaan ja coachingiin, ja siinä opetus kohtaa oppijan tämän omalla tasolla. Opetusryhmä on tiimi, jossa rakennetaan jokaisen vahvuuksia. Sen sijaan, että kontrolli ja tehtävien valinta olisi opettajalla, vastuuta ja oppimisen omistajuutta siirretään asteittain oppijalle. Oppija tekee tasolleen sopivia tehtäviä itselleen sopivan määrän ja omassa tahdissaan, kun taas opettaja ohjaa ja antaa palautetta.

Järjestelmän rakentaminen on vaatinut Longalta ja hänen kollegaltaan työtunteja, mutta kun se on valmis, opettajalla on runsaasti aikaa yksilölliseen ohjaukseen ja palautteenantoon. Opetusryhmässä on tyypillisesti 26–32 opiskelijaa, ja joka tunnilla ei ehdi jutella jokaisen kanssa. Hiljaisen työskentelyn aikana Lonka saattaa esimerkiksi lukea kirjoitelmia ja käydä kysymässä, miten voi auttaa.

Turvallisen oppimisympäristön luominen

Roihankin mainitsema oppijatuntemus on keskeistä BLOCK-pedagogiikassa. Miten on mahdollista tietää kaikkien tarpeet ja tavoitteet? Lonka lähettää ennen opintojakson alkua kaikille ”Tervetuloa oppimaan enkkua” -viestin, joka on tyyliltään rento ja helposti lähestyttävä. Ensimmäisen tunnin lopuksi hän pyytää opiskelijoilta luottamuksellisesti itsereflektiota, jossa selvitetään aiemmat kielenoppimiskokemukset, pelot, toiveet ja mahdolliset oppimisvaikeudet. Lonka kertoi, että opiskelijat vastaavat todella laajasti ja avoimesti. Opintojakson aikana tehdään välitestien yhteydessä kolme oman työskentelyn reflektiota ja loppukokeen päätteeksi vielä loppureflektio. Lonka totesi, että jatkuva kohtaaminen onnistuu oppimismallin sisällä, koska opiskelija etenee tehtävissään itsenäisesti.

Lonka aloittaa oppitunnin sanomalla: ”Thank you for showing up – welcome to the lesson.” Tunnin alussa on yleinen ohjaus teemaan ja oppitunnin buffet-pöydän antimien eli erilaisten tehtävien esittely. Tehtäviä on eritasoisia, ja opettaja voi vinkata, mistä kannattaa aloittaa, mutta hän rohkaisee kokeilemaan muutakin. Tehokasta työskentelyaikaa on 50–55 minuuttia, ja sinä aikana opettaja kiertelee luokassa, neuvoo, ohjaa, korjaa, kannustaa ja juttelee. Toiset tarvitsevat enemmän opettajan tukea, toiset eivät juuri lainkaan. Lonka tähdensi, että varsinaista opettamista hän tekee enemmän opiskelijoille erikseen kuin kaikille yhteisesti luokan edessä. Lopuksi kokoonnutaan yhteen ja kerätään tunnelmat ja kiitokset.

OPINTOJAKSON RAKENNE

KÄYTÖSSÄ on 5-jaksojärjestelmä, jossa opintojaksossa on 18 oppituntia ja päättöviikon tunnit. 18 oppituntia on jaettu kolmeen opintojakson teemojen mukaiseen ”blokkiin”, joista kukin on kuuden oppitunnin mittainen.

Esimerkkinä ENA5 ”Kestävä tulevaisuus ja tiede”

BLOCK 1 Everyday Science

BLOCK 2 Psychology

BLOCK 3 Technology

B1 LESSON 1: Intro to the topic

B1 LESSON 2: Oral and audio lesson

B1 LESSON 3: Text and vocabulary

B1 LESSON 4: Grammar

B1 LESSON 5: Writing

B1 LESSON 6: Revision and check point – block test + self-reflection

Blokkitesti sisältää kaiken blokin aikana tehdyn, ja se toimii motivaattorina. Testin arvosana on ohjaava summatiivinen mutta ei lopullinen. Testin saa uusia tai tehdä apujen kanssa, tärkeintä on oppiminen. Yleinen kysymys opiskelijoilta on: montako tehtävää pitää tehdä? Vastaus kuuluu: montako tehtävää sinun täytyy tehdä, jotta opit? Testit auttavat huomaamaan tämän. Blokkitestien alustana on sähköinen lomake, joka korjaa automaattisesti monivalinnat ja syötetyt vastaukset. Opintojakson lopuksi pidetään Abitti-koe, joka on oppikirjan koemateriaalin mukainen. Opintojakson arvosana perustuu lähes suoraan loppukokeen arvosanaan.

Käytänteiden esittelyä

Etäkoulutukseen kuului kaksi eriyttävää käytännön case-esimerkkiä: enkkupolku ja ruotsin vitospaketti. Enkkupolun esitteli ruotsin ja englannin kielen lehtori Marjo Pullinen Lappeenrannan lukion Kimpisen toimipisteestä. Enkkupolku järjestetään lukiossa kerran viikossa, ja siellä saa tehdä tehtäviä tai suorittaa rästiin jääneitä sanakokeita, kuunteluita ja kirjoitelmia. Aineenopettaja, erityisopettaja tai opo ohjaa opiskelijan polkuun ja antaa polkuopettajalle tietoja suoritettavista tehtävistä. Paikalla on aina opettaja, jolta saa tukea. Pullisen mukaan haasteena on, että kaikki tarvitsijat eivät osallistu, mutta opiskelijat ovat aika hyvin oppineet, että rästit pitää tehdä ja että niille on paikka ja aika. Tähän mennessä enkkupolkulaiset ovat päässeet läpi englannin yo-kokeesta.

Ylivieskan lukiossa käytössä on ruotsin vitospaketti, jota esittelivät ruotsin ja saksan kielen opettajat Elina Nissilä ja Heidi Alanen. Ajatuksena on, että oppilas saa mahdollisuuden läpäistä RUB5-opintojakson hyväksytysti vitospaketin turvin. Taustalla on opettajien ja opiskelijoiden turhautuminen viimeisellä pakollisella ruotsin opintojaksolla, josta osa aiemmin tuli ”vain hakemaan nelosen”. Suorittamisvaihtoehtoina ovat perinteinen suorittaminen luokassa, perinteinen suorittaminen, jossa opiskelija työskentelee esimerkiksi käytävällä, ja vitospaketti. Vitospaketissa arvosana on korkeintaan ja vähintään 5 ja arviointi painottuu tehtävien tekemiseen ja tarkistamiseen. Tehtävissä on sanasto- ja kielioppitehtäviä, kuuntelua, kaksi kirjoitelmaa ja työhaastatteluvideo ruotsiksi.

Koulutuksen teoriaosuuden tallenne on nähtävissä SUKOLin jäsenpalvelussa 14.3.2025 asti.