Kielitaito vahvistaa Suomen turvallisuutta

Kaikki yleissivistävän koulun viime vuosien uudistukset ovat yksipuolistaneet kieltenopetusta. SaRaVe- ja LUKKI-verkostojen seminaarissa todettiin, että pula kielitaitoisista ammattilaisista rasittaa Suomen taloutta ja kokonaisturvallisuutta.

Teksti ANNA HALME

Esikuntapäällikkö Pekka Snellman Uudenmaan prikaatista vertaa kielitaitoa peruskuntoon: tiukassa tilanteessa selviää paremmin, kun pohja on kunnossa ja resursseja vapautuu varsinaisen asian hoitamiseen. Kansalaisten monipuolisen kielitaidon merkityksestä Suomen huoltovarmuudelle keskusteltiin Kielitaito tulevaisuustaitona -seminaarissa Helsingissä perjantaina 15.11.2024. Seminaarin järjestivät yliopistojen kieliaineiden yhteinen SaRaVe-verkosto ja lukion kieltenopetuksen kehittämishanke LUKKI.

Pula kielitaitoisesta työvoimasta

Tällä hetkellä Suomessa työmarkkinoilta poistuu ihmisiä, joilla on parempi kielitaito kuin sinne tulevilla. Kieltenopiskelu on vähentynyt ja yksipuolistunut, ja se näkyy jo siinä, että esimerkiksi EU-virkoihin ei Suomesta riitä hakijoita.

Kielitaitoa tarvitaan myös suomalaisille avautuvissa Nato-viroissa. Snellman muistutti, että Nato koskee muitakin kuin puolustusvoimia: siihen on liittynyt koko Suomi, ja vaikutuksia on kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Naton pääkieli on englanti, mutta 32 valtion liittoumassa vaaditaan muidenkin kielten ja kulttuurien tuntemusta, jotta Suomen näkökulmia voi tuoda esiin.

Kielitaidon puutteet ovat kansainvälisen kaupan esteenä. Tilanne on kestämätön Suomen kaltaiselle pienelle, vientivetoiselle maalle. Yliopistoissa kielitaitoisten hakijoiden määrän väheneminen on heikentänyt suomalaisten mahdollisuuksia osallistua kansainväliseen huippututkimukseen.

Median rooli

Medialta vaaditaan kieli- ja kulttuuriosaamista, jotta erilaiset vaikutusyritykset pystytään tunnistamaan. Median merkitys on muutenkin suuri, sillä jos tiedotusvälineet pohjaavat tietonsa vain englanninkielisiin uutissivustoihin, koko yhteiskunnan maailmankuva kapenee.

Professori Leena Kolehmainen Helsingin yliopistosta korosti, että sillä on väliä, miten media sanoittaa tilannetta. Hänen esimerkkiotsikkonsa Turun Sanomista kuului: ”Yhä harvempi alakoululainen opiskelee useita kieliä.” Yksilöt nostetaan esille, ikään kuin he olisivat toimijoita, joilla on valtaa ja vastuuta Suomen tulevaisuudesta. Todenmukaisempaa olisi kirjoittaa ”Kunnat eivät tarjoa kieliä” tai ”Oppilailla ei ole mahdollisuutta valita”.

Professori Marjut Johansson Turun yliopistosta toivoi suomalaiselta medialta tasapuolista, asiantuntevaa ja asiat hallitsevaa journalismia. Vastakkainasettelua ei tarvita yhtään enempää. Kielivalintojen vähenemisessä kyse ei ole yksilöihin johdettavista syistä vaan kuntien politiikasta.

Kuntien valta

Kolehmainen tiivisti nykytilanteen: ”Kuntien ratkaisut sanelevat väestön kielitaidon.” Suomessa yli 90 % koululaisista opiskelee A1-kielenä englantia, miksi? Vastaus on, että vastuu on koulutuksen järjestäjillä. Aiheesta puhutaan, ikään kuin ongelma olisi lasten ja nuorten motivaation puutteessa, mutta tämä ei pidä paikkaansa, vaan lapset ja nuoret ovat samanlaisia kuin ennenkin. Tutkimus on osoittanut, että nuoret arvostavat kielitaitoa ja haluaisivat opiskella kieliä, jos siihen olisi mahdollisuus (https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/88984).

Johansson kertoi Turun yliopistolla järjestetystä tilaisuudesta, jossa käsiteltiin koulutuksen globaaleja trendejä. Läsnä oli OECD:n koulutus- ja innovaatio-osaston päällikkö Tia Loukkola, jonka mukaan perusopetuksessa on liikaa painetta sisältöjen lisäämiseen – pikemminkin niitä täytyy karsia. Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Juha Kaskinen oli tilaisuudessa painottanut, että esimerkiksi tulevaisuustaitoja ei tarvitse lisätä perusopetuksen opetussuunnitelmiin. Perusopetuksen tehtävänä on luoda vahva pohja myöhemmille opinnoille.

Johanssonin mukaan on mietittävä, mikä on keskeistä oppia, jotta pysymme muiden eurooppalaisten maiden kanssa samalla tasolla. Seminaarin pääviesti ei ollut se, että jotain tarvitaan lisää vaan että koko järjestelmän täytyy muuttua. Nyt tehdään vain laastaritoimia.

Hankkeista ratkaisuihin

SUKOLin puheenjohtaja Outi Vilkuna kertoi, että erilaisissa hankkeissa on ollut tavoitteena suomalaisten kielivarannon laajentaminen ja kielten osaamisen parantaminen sekä kieltenopetuksen alueellisen ja paikallisen saavutettavuuden ja jatkuvuuden tukeminen. Yhdenvertaisuuden on kuitenkin huomattu muodollisesta koulutuksellisesta tasa-arvosta huolimatta heikkenevän. Oppilaiden kielivalinnat ja kieltenopetuksen tarjonta ovat eriarvoistuneet alueellisesti, oppilaiden sukupuolen sekä oppilaiden vanhempien koulutustaustan ja sosioekonomisen aseman mukaan.

Kolehmainen vahvisti, että tutkimuksia ja selvityksiä on tehty paljon mutta kielikoulutuspolitiikkaa ei johdeta tutkimuksen pohjalta. Kaikki perusopetuksen ja lukion viimeaikaiset reformit ovat vähentäneet muiden kielten kuin englannin opetusta (https://www.ts.fi/puheenvuorot/5925683).

Lyhytkestoisella rahoituksella ei saada pitkäjänteisiä ratkaisuja. Hankkeiden ja projektien sijaan tarvitaan kestävää kuntarahoitusta. Yksituumaisesti todettiin, että kieltenopetuksen järjestämisen velvoittavuutta tulisi lisätä ainakin suuremmissa kunnissa. Suomelta puuttuu vieraiden kielten kansallinen strategia, jonka laatimisella olisi jo kiire.

Etänä vai läsnä?

Yleisökeskustelussa nostettiin esiin teknologian mahdollisuuksia ja generatiivisen tekoälyn vaikutuksia. Keskusteluun osallistui useita yleisön jäseniä, muiden muassa Venla Bernelius Peruskoulun tulevaisuustyö -hankkeesta, pedagoginen asiantuntija Satu Koistinen Helsingin kaupungilta ja Anu Halvari ja Annamari Kajasto Opetushallituksesta.

Bernelius kysyi, miten etäopetuksen mahdollisuuksiin suhtaudutaan. Kajasto kertoi, että opetusministeriön väestökehityksen haasteita pohtivassa työryhmässä on keskusteltu aiheesta. Vilkuna sanoi, että kieltenopettajien mielestä puhtaan etäopetuksen lisääminen ei ole ratkaisu, sillä verkko-opetuksen toteutus ei onnistu edes lukioikäisillä. Kun kaikki kommunikaatio käydään näytön välityksellä, opintojen keskeyttäminen on hyvin yleistä. Tarvitaan yhteisöllisyyttä, joka kannustaa viemään opintoja loppuun.

Vilkuna toi esiin, että onnistuneitakin etäopetuksen malleja on esimerkiksi Uumajassa mutta opetuksen asianmukainen järjestäminen vaatii erittäin kallista teknologiaa. Perusopetuksen etäopetuksen lisääminen vaatisi myös lainmuutosta, sillä nykytilanteessa luokassa paikalla pitää olla opetushenkilöstöä, jolla on osaamista opetettavassa aineessa. Etäopetusta haikailevien on hyvä muistaa, että pienenevissä kunnissa kehityksen päätepisteenä on koko peruskoulun käyminen etänä, ja sitä ei varmasti toivo kukaan.

Ilo oppia

Johansson siteerasi OECD:n Loukkolaa, joka oli puhunut siitä, millaisista asioista pitäisi pitää huolta tekoälyn vaikuttaessa kaikkien työhön ja koulutukseen: kognitiiviset ja sosiaaliset taidot, vuorovaikutustaidot ja terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät taidot ovat välttämättömiä perustaitoja. Tekoäly täytyy ottaa vakavasti, ja jos emme tutustu siihen heti, jäämme automaattisesti jälkeen. Käännösohjelmiin saattaa liittyä korkeita riskejä, ja niiden vastuullinen käyttö täytyy opetella. Johanssonin mukaan on opettajien velvollisuus ottaa uudistuksista selvää ja hankkia koulutusta – onneksi kieltenopettajat ovat innokkaita ja heittäytyviä. Vilkuna totesi, että tekoälyä hyödynnetään jo runsaasti mutta nuoria pitää edelleen opastaa sen käyttämiseen.

Kolehmainen nosti esiin kysymykset tiedon luotettavuudesta: ”Kuka on koneen takana? Mihin data menee?” Tarvitaan myös tiedon tulkitsijoita. Kieli ei ole vain väline, vaan kielen opetus tapahtuu kulttuurisessa kontekstissa, joka luodaan luokkahuoneessa. Hän kertoi käynnissä olevasta tutkimuksesta, jossa aineistona on kaikkien yo-kokelaiden äidinkielen kirjoitustaidon koe keväältä 2022. Kokeessa piti kirjoittaa omasta suhtautumisestaan monikielisyyteen ja kieltenopiskeluun. Esimerkiksi saksan opiskelusta nousee esiin kaksi verbiä: ”aloittaa” ja ”lopettaa”. Kielen opiskelua on aloitettu runsaasti, mutta opetus ei ole motivoivaa, jos ryhmät ovat todella pieniä tai opetus siirtyy verkkoon. Kieltenopetus on sosiaalista toimintaa, ja lapset ja nuoret tarvitsevat toisiaan. Kone ja verkkoyhteydet eivät tee oppimisesta hauskaa.

Koistinen pohti, voitaisiinko opettaa oppimäärinä myös yleisimpiä kotikieliä, mikä lisäisi valintojen määrää, yhteiskuntarauhaa ja uusia näkökulmia. Joka vuosi on uusi ikäluokka ja uusia valitsijoita, jos vain koulun rakenteet mahdollistavat monipuoliset valinnat. Miten saisimme läpi viestin siitä, että kielten oppiminen on mukavaa ja hienoa? Halvari kertoi useamman kaupungin lukion rehtoreilta tulleesta viestistä, että alkavien kielten ryhmät ovat tänä syksynä olleet pitkästä aikaa täynnä. Olisiko tämä hiljainen signaali muutoksesta? Johansson totesi, että huolet kannattaa tunnistaa mutta niihin ei pidä jäädä vellomaan. On mentävä kohti ratkaisuja. Hän kehotti lähettämään viestejä päättäjille ja muistutti, että kuntavaalit ovat tulossa.

MIHIN KIELI- JA KULTTUURITAITOJA TARVITAAN?

Leena Kolehmaisen ja Outi Vilkunan esityksistä

1. Työelämä: • tiede, teknologia, innovaatiot • turismi, ravintola-ala • diplomatia, kansainväliset verkostot ja liitot kuten EU, YK, Nato • talous, vienti, tuonti, yritykset • kulttuuri- ja koulutusvienti • media • humanitaarinen työ, kehitysyhteistyö • eri alojen tutkimusosaaminen, erityisesti kieli-, kirjallisuus- ja käännöstiede, kieliteknologia • kieliasiantuntijoiden koulutus, esimerkiksi opetusala, käännösviestintä, media, viestintä, koulutuspolitiikka

2. Kulttuurien ymmärtäminen ja integraatio

3. Sivistys ja empatiataidot

4. Kansallinen kokonaisturvallisuus

Tilaisuudessa puhujina olivat: • Marjut Johansson, professori, ranskan kieli, Turun yliopisto • Leena Kolehmainen, professori, saksan kieli, Helsingin yliopisto • Tomi Huttunen, professori, venäläinen kirjallisuus ja kulttuuri, Helsingin yliopisto • Mika Lähteenmäki, dekaani, Jyväskylän yliopisto • Piia Alvesalo, viestintäpäällikkö, Sivista • Jussi Lassila, vanhempi tutkija, Ulkopoliittinen instituutti • Pekka Snellman, esikuntapäällikkö, Uudenmaan prikaati • Outi Vilkuna, puheenjohtaja, SUKOL ry • Niina Saunamäki, LUKKI