Mikä koulussa on häiriöksi?

Häiriö?-teoksessa tarkastellaan työrauhan haasteita pedagogisena, yhteiskunnallisena ja vertaisryhmän ilmiönä.

Teksti NIINA SINKKO kuva Vastapaino

Häiriö?-kirjassa koulujen kirjavia työrauhan haasteita tarkastelee vakuuttava kavalkadi kasvatusalan asiantuntijoita. Maija Lanaksen ja Tomi Kiilakosken toimittaman teoksen taustavoimissa vaikuttaa peräti 14 kirjoittajan joukko. Kirjoittajien monipuolinen asiantuntemus näkyy aihepiirin tarkastelun laajuudessa ja moninaisissa näkökannoissa – mutta valitettavasti lukijan kannalta myös siinä, että teos on melko epäyhtenäinen ja paikoin raskaslukuinen.

Itselleni lähes ylivoimaiseksi haasteeksi muodostui teoksen alku, jossa käytetään peräti 27 sivua teoksen sisällön ja käsittelytavan kuvailuun ja lukijan sisäänajoon kirjan tematiikkaan. Nyky-yhteiskunnan kuormittamat aivoni kaipasivat tuon tuostakin yksinkertaisempaa käsittelytapaa ja suorempaa siirtymistä asioiden ”syvään päätyyn” koulujen arkeen. Toisaalta nämä hetket pysäyttivät minut: olenko minä muodostumassa häiriöksi, koska keskittymiseni tuntuu hapuilevan tämän tästä?

Mikä on häiriö?

Teos onnistuu todella loistavasti laajentamaan lukijan ajattelua siitä, miten häiriöt tulkitaan koulumaailmassa ja miten niitä lähestytään. Sain itsenikin kiinni siitä, että olen usein tarkastellut asiaa puhtaan oppilaslähtöisesti akselilla kiusaaja ja kiusattu. Koin yksinkertaisia ahaa-elämyksiä siinä, että lasten arki koulussa on erilaisten sääntöjen ja koodien havainnointia ja oman toiminnan sopeuttamista tähän kirjoittamattomien ohjeiden viidakkoon. Se, mikä yhtäällä näyttäytyy opettajan sallimana ja arvostamana aktiivisuutena, onkin toisaalla päälle puhumista ja niskurointia. Soisinkin, että kouluissa käytäisiin keskustelua teoksen teemojen ympäriltä: Mikä kaikki on omassa kouluyhteisössämme ei-toivottua käytöstä? Miten siihen voidaan pureutua systemaattisesti ja syyllistämättä?

Koska työrauhaan liittyvät häiriöt ovat aina konkreettista tapahtumahetkeä monisyisempi kokonaisuus, teoksen kolmas osa, jossa pureudutaan häiriöön yhteiskunnallisena ilmiönä, oli ehdottomasti minulle lukijana mielenkiintoisin.

Ajankohtainen aihe

Teoksen aihe ei voisi olla ajankohtaisempi. Häiriöt ovat puhuttaneet viimeaikaisen inkluusiokeskustelun myötä sekä opettajia että yhteiskunnan päättäjiä. Tämän vuoksi kirja on paikallaan laajentamaan näkökulmiamme ja lisäämään tietoisuutta koulujen työrauhaan vaikuttavista seikoista yksilön, ryhmän ja yhteiskunnan tasolla.

Pienenä ”juonipaljastuksena” voin kertoa, että haastavasta teemastaan huolimatta teos on lopulta paikoin viihdyttäväkin. Esimerkkinä tästä on kuvaus perunan muussaamisen aiheuttamasta häiriöstä, joka paisuu isomman mittaluokan ongelmaksi kyseisessä kouluyhteisössä. Esimerkin myötä itselleni heräsi ajatus siitä, että kasvattajillakin on syytä käydä syvää sisäistä pohdintaa erilaisista koulun häiriötilanteista ja omista tulkinnoistaan ja vaatimuksistaan niiden keskellä.

Lukijana pystyin samastumaan moniin kuvattuihin tilanteisiin ja peilaamaan omia kokemuksiani ja toimintatapojani kirjan antaman syvemmän tiedon valossa. Häiriö? johdattaa lukijan myös ansiokkaasti lisätiedon lähteelle, sillä teoksessa annetaan lähdekirjallisuutta ja viittauksia alan tutkimukseen.

Maija Lanas ja Tomi Kiilakoski (toim.): Häiriö? Näkökulmia työrauhan säröihin kouluissa. Vastapaino 2022.