”Nehän puhuu mulle venäjää!”

Tapaustutkimus venäjänkielisen CLIL-alkuopetusluokan vuorovaikutuksesta.

Teksti MAARIT KAUNISTO

Joitakin vuosia sitten paiskin töitä ekaluokkalaisteni kanssa. Puhuin heille venäjää lähes taukoamatta ja kaiken muun toiminnan keskellä videoin luokan vuorovaikutusta – myös itseäni. Mahdollisia tutkimuskysymyksiä vilisti ajatuksissani, mutta mitään konkreettista ei minulla tässä vaiheessa vielä ollut.

Väitöstutkimukseni lähtökohdat ovat kiinnostuksessani CLIL-opetukseen (Content and Language Integrated Learning) ja rakkaudessani venäjän kieleen. CLIL-opetuksessa ydinajatuksena on toiminnallinen kielenkäyttö mahdollisimman autenttisissa tilanteissa, muun toiminnan ohessa. Kun kieltä opiskellaan sisältöjen ja merkitysten välityksellä, muotoutuu perusta elinikäiselle kielenoppimiselle.

Tutkimuksessani alkuopetusikäiset, täysin suomenkieliset oppilaat käyttävät CLIL-opetuksen kohdekieltä, venäjää, oppimisen välineenä. Olin jo ennen tutkimuksen aloittamista luokanopettajan työssäni tehnyt arkihavaintoja siitä, että pienet suomenkieliset kielenoppijat melko helposti ja nopeastikin pystyvät toimimaan venäjänkielisessä opetuksessa mutta eivät itsenäisesti tuottamaan kieltä.

Kielitaidon kapenemista vastaan

Henkilökohtaisen motiivini lisäksi tutkimuksen tekemiseen minua ajoi Suomessa harjoitettu kielipolitiikka. Suomalaisten kielitaito kapenee, ja kansallinen kielivarantomme köyhtyy. Tämä on herättänyt huolta jo useamman vuosikymmenen. Kouluissa opiskellaan pääsääntöisesti englantia ja ruotsia, ja muiden kielten opiskelu on valitettavan vähäistä. Myös CLIL-opetuksen yleisimmät kielet ovat englanti ja ruotsi. Väitöstutkimuksessani nostan esiin harvemmin ensimmäisenä vieraana kielenä opiskellun kielen, venäjän, merkityksen niin kielivalintana kuin kielivarannon rikastajana.

Väitöstutkimukseni osallistuu keskusteluun yksikielisen kouluinstituution murroksesta. Ihmisten välisessä kanssakäymisessä on aina käytetty kieliä limittäin. Sen sijaan esimerkiksi CLIL-opetuksessa kieliä on pyritty pitämään perinteisesti erillään. Kielten käyttö rinnakkain on nykyään täysin sallittua myös opetuksessa, jos se palvelee merkitysten välittämistä ja ymmärtämistä. Oma tutkimukseni toteutuu kuitenkin yksikielisessä kontekstissa. Opettajana käytin johdonmukaisesti CLIL-tunneilla kohdekieltä venäjää, ja samalla rohkaisin oppilaita heille vieraan kielen käyttöön pienelläkin kielitaidolla.

Perustelen tätä kielipedagogista ratkaisuani muun muassa sillä, että oppilaiden arjen kieliympäristö oli venäjänkielisiä CLIL-tunteja lukuunottamatta täysin suomenkielinen. Oppilaat olivat kielellisesti samalla lähtöviivalla: kaikkien äidinkieli oli suomi ja vieras kieli venäjä. Kohdekieltä oppilaat eivät päässeet harjoittelemaan missään muualla kuin CLIL-tunneilla. Puhuin oppilaille venäjää, mutta heiltä ei ollut kiellettyä käyttää suomen kieltä. Tuin oppilaita suullisissa vuorovaikutustilanteissa esimerkiksi tarjoamalla heidän käyttöönsä sanastoa ja fraaseja.

Henkilökohtaisen motiivini lisäksi tutkimuksen tekemiseen minua ajoi Suomessa harjoitettu kielipolitiikka. Suomalaisten kielitaito kapenee, ja kansallinen kielivarantomme köyhtyy.

Videointia ja analyysia

Väitöstutkimukseni kohteena on opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus erityisesti kielenkäytön ja osallistujaroolien kannalta kahden alkuopetusvuoden aikana. Tutkimuksen aineisto on videoitu aidoissa vuorovaikutustilanteissa venäjänkielisillä CLIL-tunneilla. Tutkimuksessa analysoin osallistujien kielellistä ja mahdollisuuksien mukaan myös kehollista vuorovaikutusta kahdessa erilaisessa aktiviteetissa: opettajajohtoisessa opiskelussa ja vapaammassa itsenäisessä työssä käsityötunneilla.

Tutkimusprosessini aikana osallistuin tutkimani CLIL-yhteisön jäsenenä täysipainoisesti yhteisön toimintaan. Luokkahuoneessa jalustalla seisova kamera kuvasi sellaisenaan opettajan ja oppilaiden toimintaa arjessa. Poimin videoaineistosta pysäytyksiä, joista opetustilanteiden jälkeen analysoin CLIL-yhteisön kielellistä ja mahdollisuuksien mukaan myös kehollista käyttäytymistä. Hyödynsin joitakin keskustelunanalyysin välineitä kuten sekventiaalisuuden eli puheen peräkkäisyyden erittelemistä, ja otin huomioon puheen kanssa samaan aikaan esiintyvän multimodaalisuuden. Haastavinta tutkimuksen tekemisessä oli kaksoisroolini tutkimuksen suorittajana ja tutkittavan kohdejoukon opettajana.

Osallisuus lisääntyy Kokonaisuudessaan väitöstutkimus osoitti muutoksen oppilaiden osallistumisessa, kohdekielen käyttämisessä ja CLIL-luokan toimintakulttuuriin sosiaalistumisessa. Tiivistetysti päätulokseksi muodostui se, että kahden alkuopetusvuoden aikana luokkahuoneen vuoronvaihtorakenteissa tapahtui selkeitä muutoksia. Oppilasaloitteet lisääntyivät ja monipuolistuivat, ja oppilaiden ilmaisut muuttuivat lähes täysin kohdekielisiksi.

Toinen päähavainto liittyy oppilaiden osallisuuteen. Harjoitteleva CLIL-toimintayhteisö näytti ruokkivan opettajan johdolla oppilaiden kielellistä ja sosiaalista toimijuutta vuorovaikutuksessa. Monenkeskinen, kaikille osallistujille puheoikeuksia salliva vuorovaikutusasetelma tarjosi oppilaille mahdollisuuksia toimia vaihtelevissa osallistujarooleissa.

Tutkimuksellani on merkitystä ensimmäisten kouluvuosien aikaisen kielenoppimisen parissa työskenteleville kielikasvattajille. Tutkimukseni antaa myös uutta tietoa siitä, miten voi alkuopetuksessa oppia venäjää vieraana kielenä muun toiminnan ohessa. Ohjattu ja tuettu tilanteinen kohdekielen käyttö luokkahuonevuorovaikutuksessa mahdollistaa osallistumisen kokemuksen, joka ajan kuluessa johtaa kielen oppimiseen.

Väitöstutkimukseni kohteena on opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus erityisesti kielenkäytön ja osallistujaroolien kannalta kahden alkuopetusvuoden aikana.

Kirjoittaja: Maarit Kaunisto

Maarit Kauniston väitöskirja ”Nehän puhuu mulle venäjää!” Tapaustutkimus venäjänkielisen CLIL-alkuopetusluokan vuorovaikutuksesta tarkastettiin Helsingin yliopistossa joulukuussa 2022.

TUTKIMUKSEN TEORIATAUSTAA

Väitöstutkimukseni teoreettinen pohja rakentuu sille ajatukselle, että kieltä opitaan käytön ja osallistumisen kautta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, yhdessä toimimalla, harjoittelevan yhteisön oikeutettuna jäsenenä.

Tutkimukseni teoreettisessa osuudessa tarkastelen CLIL-vuorovaikutuksessa kehittyvää kielenkäyttöä kolmesta näkökulmasta: institutionaalinen luokkahuonevuorovaikutustutkimus ja CLIL-metodologia, varhainen vieraan kielen oppiminen alkuopetuksen kontekstissa ja lähestymistavat osallistumiseen luokkahuonevuorovaikutuksessa.

Institutionaalisuus voi herättää jo sanana mielikuvan jäykkyydestä ja mekaanisuudesta. Luokkahuoneessa vuorotellaan, ja vuorottelua ohjaa yleensä opettaja, jonka toimintaa taas ohjaavat pedagogiset tavoitteet. Perinteisesti kahdenvälisen vuorottelun aloittaa opettaja kysymyksellään, johon hän odottaa oppilaalta tietynlaista vastausta. Luokkahuoneen vuorottelusäännöstöä voidaan kuitenkin rikkoa esimerkiksi keskeyttämällä ja puhumalla päällekkäin ja ottamalla puheenvuoro itsenäisesti. Erityisesti kieltä harjoittelevassa yhteisössä, kuten tämän tutkimuksen CLIL-luokassa, on jopa suotavaa rohkaista oppilaita tuottamaan kieltä tarjoamalla mahdollisuus horjuttaa perinteistä kahdenvälistä vuorovaikutuspuhetta. Opettaja voi omalla toiminnallaan luoda oppilailleen näitä mahdollisuuksia. Kun keskiössä on viestien merkitys ja sisältö kuten CLIL-opetuksessa, eikä esimerkiksi kielen muotoseikat, syntyy helpommin arkikeskustelua muistuttavaa vuorovaikutusta.

Kieltä harjoittelevassa yhteisössä osallistumista voi tukea ennustettava kysymys ja siihen tarjoutuva selkeä vastausmahdollisuus yksin tai kuorossa. Osallistumisen mahdollisuuksia tarjoavat myös holistiset fraasit eli formulat. Omassa tutkimuksessani pyynnöt toimivat tällaisina fraaseina, joita oppilaat hyödynsivät tietyissä tilanteissa toimiessaan CLIL-tunneilla. Kieltä harjoittelevassa luokkahuoneessa sosiaalinen vuorovaikutus sisältää puheen lisäksi myös siihen liittyviä prosodisia ja kehollisia elementtejä.

TUTKIMUSKYSYMYKSET JA AINEISTON KERUU

Mielestäni paras tapa tutkia kieliluokan vuorovaikutusta on mikrotason vuorovaikutusilmiöiden yksityiskohtainen tarkastelu. Kielen oppiminen on aina hidas prosessi, ja tästä syystä pitkän aikavälin tutkimus on tärkeää. Kahden vuoden aikana keräämäni aineisto tarjosi mahdollisuuden osoittaa muutos oppilaiden kehittyvässä venäjän kielen käytössä ja osallistumisessa luokkahuoneen vuorovaikutukseen.

Kolmesta artikkelista ja yhteenvedosta koostuvassa tutkimuksessani vastaan päätutkimuskysymykseen: Mitä vuoronvaihtorakenteita ja osallistujarooleja CLIL-alkuopetusluokan vuorovaikutuksessa esiintyy, ja miten ne muuttuvat?

Aineiston analysoinnissa hyödynnän mikroetnografiaa ja multimodaalista keskustelunanalyysia. Kokonaisvaltainen, kontekstitiedon hyödyntämiseen perustuva mikroetnografia sopii parhaiten tutkimusmenetelmäksi, sillä osallistuin itse tutkimani yhteisön toimintaan.