Poikkeusvuosi toi todistusvalinnan

Etäseminaarissa koottiin kokemuksia opiskelijavalintauudistuksesta.

TEKSTI ANNA HALME KUVA SARI SAARINEN

Todistusvalinnan vaikutukset ovat herättäneet monia kysymyksiä. Kapeneeko lukion yleissivistävyys? Asetetaanko oppiaineet toisiaan vastaan, kun toisista annetaan todistusvalinnassa enemmän pisteitä? Tutkimustietoa ei ole vielä saatavilla, ja niinpä olikin tärkeää, että eri sidosryhmien kokemuksellista tietoa kerättiin yhteen etäseminaarissa, joka oli otsikoitu osuvasti: Menikö metsään vai näkyykö valoa? Etäseminaari pidettiin marraskuussa, ja sen järjesti Helsingin yliopiston aineenopettajankoulutus.

Tietoa kerätään

Seminaarin järjestäjien mukaan todistusvalinnan vaikutuksien selvittämiseen tarvitaan sekä laajaa pitkittäistutkimusta että joustavia lyhyemmän ajanjakson analyyseja. On tärkeää, että lukio-opetus antaa tulevaisuudessakin laaja-alaisen yleissivistyksen ja että todistusvalinta on oikeudenmukainen ja yhdenvertainen tie korkeakouluihin.

Korkeakoulutus periytyy sukupolvelta toiselle, niin myös kouluttamattomuus. Valtiosihteeri Minna Kelhä opetus- ja kulttuuriministeriöstä esitteli tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että todistusvalinnat voisivat vähentää tätä ylisukupolvista eriarvoisuutta. Tulokset eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, vaan lisää tutkimusta kaivataan.

Rehtori Sari Lindblom Helsingin yliopistosta totesi, että vuosi 2020 on ollut ”triplavuosi” eli kolmella tavalla poikkeava todistusvalintauudistuksen voimaantulon, koronapandemian ja aloituspaikkojen lisäyksen takia. Tältä vuodelta todistusvalinnan vaikutuksia on vaikea tutkia, joten tarvitaan pitkäaikaista tutkimusta eri väylien toimivuudesta.

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT arvioi opiskelijavalintauudistuksen vaikutuksia kahdessa vaiheessa. Lyhyen aikavälin vaikutuksia hakukäyttäytymiseen ja hakuvalintoihin käsitellään esiraportissa vuodenvaihteessa 2020–2021. Kirjoitushetkellä esiraportti ei ollut vielä ilmestynyt, mutta toivottavasti lehden ilmestymishetkellä tammikuussa näitä ensimmäisiä tutkimustietoja on jo saatavilla. Loppurapotti julkaistaan vuonna 2022.

Kieliin liittyviä havaintoja

Oppilaitostasolla on jo havaittavissa vaikutuksia ainevalintoihin, muun muassa kieliin. Heini Kelosaari toi seminaariin Suomen opinto-ohjaajat ry:n terveiset. Yliopistojen pisteitysmallit eivät ole johdonmukaisia, ja opojen näkemyksen mukaan niitä tulisi arvioida uudelleen. Etenkin luonnontieteiden ylivaltaa olisi tarkasteltava kriittisesti. Kieltenopiskelun väheneminen huolettaa opinto-ohjaajia. Miten tulevaisuudessa voidaan pärjätä ilman kielitaitoa, Kelosaari kysyi.

Kelosaari esitteli tämän vuoden valintaperusteista todellisen esimerkin, jossa yliopistoon englantia opiskelemaan pyrkivät saivat enemmän pisteitä pitkän matematiikan laudaturista (36,1 pistettä) kuin A-englannin laudaturista (34 pistettä). Oman yliopistonsa lukuja tämän vuoden sisäänotosta esitteli apulaisprofessori Jan Löfström Turun yliopiston aineenopettajankoulutuksesta. Turun yliopistossa englannin uusista opiskelijoista otettiin tänä vuonna todistusvalinnan kautta peräti 78 prosenttia (humanistisen tiedekunnan keskiarvo 50–65%). Toisenlainen esimerkki Turusta on saksa, jota opiskelemaan pääsi todistusvalinnan kautta hieman alle puolet, 44%. Ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtaja Jari Lavonen esittikin, että kieltenopiskelun houkuttelevuutta voisi lisätä tieto siitä, että meikäläisittäin harvinaisempien kielten opiskelupaikkoja jää nykyisin korkeakouluissa jopa täyttämättä.

Monipuolista kielitaitoa kuitenkin tarvitaan muillakin aloilla kuin varsinaisissa kieliaineissa. Huoli kielivarannon kapenemisesta nousi esiin useamman kerran etäseminaarin aikana. Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n erityisasiantuntija Pauliina Viitamies piti todella huolestuttavana sitä, että kieltenopetuksen varhentaminen ei ole kantanut hedelmää. ”Uusia avauksia pitäisi tehdä elinkeinoelämän ja yliopistojen kanssa, jotta saisimme kielivarantoa kasvatettua”, Viitamies sanoi.

Mikko Vieltojärvi totesi, että myös hänen taustayhteisössään Elinkeinoelämän keskusliitto EK:ssa yksi merkittävimpiä tämän hetken koulutukseen liittyviä huolenaiheita on kieltenopiskelun asema. Erityisen haastava on suurten eurooppalaisten kielten tilanne englantia lukuun ottamatta. Muun muassa saksaa ja ranskaa tarvitaan edelleen työelämässä. Kuntaliiton Kyösti Värri peräsi tuntijakoon väljyyttä, joka antaisi opiskelijoille mahdollisuuden valita kieliä ja erottautua edukseen työmarkkinoilla.

Hyötyjä ja haittoja

Heini Kelosaari kertoi, että opinto-ohjaajien näkökulmasta valintauudistuksen hyödyt liittyvät valintaperusteiden ennakoitavuuteen. Lukion aikana tehty työ tulee todistusvalinnan kautta nä-

kyväksi, ja erillistä valmistautumista vaativien pääsykokeiden määrän väheneminen on tervetullutta. Aineopettajaliiton lukiotoimikunnan puheenjohtaja, Kiimingin lukion rehtori Pia Räsänen muistutti kuitenkin, että pääsykokeisiin valmistautuminen on antanut tarpeellista ennakkokäsitystä opiskelualasta. Tulevaisuudessa yliopistojen ja korkeakoulujen kurkistuskurssit voivat tuoda tähän parannusta.

Sirkku Kupiainen Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksesta toi esiin samantapaisia hyötyjä. Ylioppilastutkinto luo yksittäistä pääsykoetta monipuolisemman kuvan hakijan osaamisesta ja valmiuksista. Hakijan kannalta parannus on se, että uudistus antaa mahdollisuuden pyrkiä samanaikaisesti useampaan koulutukseen.

Kupiaisen mielestä uudistuksen toteutustapa ei kuitenkaan ole kovin onnistunut: ”Sen sijaan että ratkaisu olisi korostanut tutkinnon roolia lukion päättökokeena ja rohkaissut opiskelemaan ja kirjoittamaan mahdollisimman monipuolisen valikoiman erilaisia oppiaineita, se on johtanut tilanteeseen, jossa etenkin reaaliaineet ja kielet joutuvat kilpailemaan keskenään opiskelijoiden ajasta ja panostuksesta.”

Pia Räsänen toi esiin opettajien ja rehtoreiden näkökulman: kun ainevalinnat polarisoituvat, osalla virassa olevista opettajista on pulaa tunneista ja toisiin aineisiin tarvitaan lisää opettajia. Virkarakenteet eivät muutu hetkessä; tarvittaisiin ennakoivampaa, pitkäjänteistä uudistamista.

Kaikki muutokset eivät johdu todistusvalinnasta. Esimerkiksi kielten kokeisiin ilmoittautuneiden määrä on vähentynyt jo pidemmän aikaa. Kupiainen korosti, että tarvitaan tarkkaa tietoa ei vain kokeisiin ilmoittautuneista vaan niihin osallistuneista ja saaduista arvosanoista, jos halutaan arvioida valintauudistuksen vaikutuksia lukioon.

Kupiainen muistutti, että kannattaa vertailla myös aineiden eri arvosanojen tuottamia pisteitä, koska kaikki eivät voi saada pitkän matematiikan laudaturia: ”Monen voisi olla parempi tavoitella hyvää arvosanaa itselleen merkityksellisessä aineessa kuin keskinkertaista toisessa, vaikka sen laudaturista saisikin enemmän pisteitä.”

Heini Kelosaari kertoi, että opinto-ohjaajat toivovat lukiolaisille enemmän aikaa miettiä valintojaan, sillä liian varhainen valinta ei välttämättä takaa parasta mahdollista lopputulosta.

Kuka pääsee korkeakouluun?

Sari Lindblom toi esiin, että mielenkiintoinen kysymys on, tuleeko todistusvalinnan myötä korkeakouluihin erilaisia opiskelijoita kuin aiemmin. Esimerkiksi sukupuolijakauman mahdolliset muutokset puhuttivat seminaarissa.

Useammalla taholla on jo huomattu todistusvalinnan johtaneen siihen, että kolmen ja puolen tai neljän vuoden opiskelijoiden määrä lisääntyy lukioissa, koska halutaan varmistella menestystä ylioppilaskokeissa. Onnistumispaineet johtavat stressiin ja pahimmillaan alisuorittamiseen, mikä saattaa lisätä kokeiden uusimiskertoja.

Rajaton mahdollisuus ylioppilaskokeiden uusimiseen on muutenkin lisännyt uusijoiden määrää. Todistusvalinnan kannalta huolena on, että uusijat, jotka voivat keskittyä pelkkään yksittäiseen kokeeseen, saavat parhaat arvosanat ja niiden myötä myös opiskelupaikat.

Todistusvalintauudistus ei näytä toistaiseksi muuttaneen ammatilliselta puolelta tulleiden korkeakouluosuuksia. Minna Kelhä totesi, että tie ammatillisesta yliopistoon on edelleen kapea. Pitäisi varmistaa, että koulutusjärjestelmä on läpinäkyvä ja että periaatteellisen jatko-opintokelpoisuuden lisäksi kaikki saavat myös tosiasialliset mahdollisuudet korkeakoulutukseen.

FAKTA

TILASTON KERTOMAA

SUKOLissa tutkittiin opetushallinnon tilastopalvelu Vipusen tilastoista, mitä kieliä opiskelupaikan vastaanottaneet ovat kirjoittaneet ylioppilastutkinnossa (ks. kuva). Opiskelun aloittaneista 95 prosenttia on suorittanut pitkän englannin yo-kokeen. Lähes 7 % on suorittanut ruotsin äidinkielenä. Lyhyttä ranskaa ja keskipitkää ruotsia suorittaneiden osuus on pienentynyt vuosi vuodelta. Tilastossa ei näy pitkän saksan ja ranskan oppimäärien osuuksia, koska ne alittavat 3 prosentin tilastointirajan. Lukioiden kieltenopettajat ovat erittäin huolissaan todistusvalinnan vaikutuksesta lyhyiden kielten valintoihin ja ylioppilaskokeisiin osallistumiseen. Huoleen on syytä, kun katsoo, miten vähäiseksi korkeakouluopintonsa aloittavien suomalaisten nuorten kielitaito on kaventunut.

Kielen ylioppilaskokeen suorittaneiden osuus opiskelupaikan vastaanottaneista. Lähde: Vipunen.

Englanti, Espanja, Ranska, Ruotsi, Ruotsi, Ruotsi, Saksa, Suomi, Suomi, pitkä lyhyt lyhyt äidinkieli keskipitkä pitkä lyhyt äidinkieli pitkä

2016 2017 2018 2019 2020