Hukkuneen Hoito Suomessa kuolee hukkumalla vuosittain noin 300 henkeä, koko maailmassa noin 140.000 henkei. Noin 40 Ofo on alle 4-vuotiaita (Conn -79, Kruus -80). Suomessa hukkuminen onkin yksi kolmesta johtavasta lasten kuolinsyystä. HYKS:ssä v. -71-76 hoidetuista 30 hukkuneesta 23 oli poikia. Aineiston potilaista 13 toipui täydellisesti, neljä sai pysyvän neurologisen vamman ja 13 kuoli. - hyperhoito = hyperhoitomenetelmä - hyperpatofysiologiaa - hyperpotilaan toipumiseen vaikuttavat tekijät ja seikat Hukkumisen patofysiologia Ensireaktiot vedessä: - kauhu - paniikinomaiset liikkeet - kenties jopa uintiliikkeitäkin Hengityksen pidättämisestä seuraa veden, mahansisällön tai molempien aspirointi. Noin 10 % hukkumisista on ainakin alkuvaiheessa ns. kuivia hukkumisia (laryngospasmi), jolloin kurkunpää sulkeutuu kunnes tajuttomuus lopettaa ko. heijasteen. Hukkuminen makeaan veteen ja suolaiseen meriveteen aiheuttaa erilaisen taudinkuvan. Suolainen vesi aiheuttaa nesteen siirtymistä verenkierrosta keuhkorakkuloihin (alveoleihin) ja siten nopean "keuhkopöhön" (ödeeman). Koska Suomessa meri vesi on suolapitoisuudeltaan 0,02 - 0, 75 prosenttista, voidaan puhua makeaan veteen hukkumisesta. Suolaton vesi siirtyy heti alveoleista verenkiertoon ja aiheuttaa veren laimenemisen. Keuhkovaurioita pahentaa myös vieraan materiaalin (esim. mudan ja levän) aspirointi. Yhtenä tärkeänä seikkana potilaan paranemiseen on pidetty kylmän vaikutusta uhrin elintoimintoihin. Tärkeä merkitys aivojen toipumisen kannalta on kuitenkin llk. sukellusheijasteella, joka esiintyy etenkin lapsilla. Heijaste syntyy silloin, kun kasvot upotetaan kylmään veteen. Tällöin ääreisverisuonet supistuvat ja verenvirtaus suuntautuu aivoihin ja sydämeen. Toinen toipumiseen vaikuttava tekijä on tämän heijasteen aiheuttama voimakas pulssin hidastuminen. Hidas sydämen toiminta voi jatkua jopa 810 min uppoamisen jälkeen. Tämä antaa aivosoluilIe niiden elossapysymisen kannalta riittävän verenkierron. Siksi hermokudos ei ole aina palautumattomasti tuhoutunut, vaikka se kliinisesti katsoen näyttäisikin olevan vakavasti vaurioitunut. Toipumiseen vaikuttaa myös kylmän veden aiheuttama hypotermia. Vaikka se on tärkeä syy kuolemaan jopa suhteellisen lämpimissä vesissä, sen edulliset vaikutukset ovat toisaalta huomattavat. Potilaan ydinlämmön laskiessa 33-30 asteeseen seuraa tajuttomuu~. Tällöin
on kuitenkin vielä 10-15 min aikaa, ennen kuin aivot tässä lämpötilassa vaurioituvat. Esim. pelastusliiveissä kelluvan uhrin hengitys ja sydämentoiminta jatkuvat vielä 33-30 asteen alapuolella. Noin 28 asteessa lisääntyy kammionvärinän riski, mutta toisinaan uhrin sydän saattaa lyödä vielä 22 asteessakin. Tässä lämpötilassa kestää 30-40 min, ennen kuin palautumaton aivovaurio kehittyy. Hukkuneen elvytys Hukkuneen elvytys on aloitettava HETI. Hypoterminen sydän käynnistyy huonosti, jonka vuoksi hukkunutta on samassa yhteydessä lämmitettävä. Ryhmi A. Jopa 18 % sairaalaan tajuissaan tuoduista hukkuneista menehtyy myöhemmin keuhkoperäisiin komplikaatioihin. Ryhmi B. Tila on jo vakavampi, koska on hengitetty vettä. Tila pahenee lähituntien aikana. On syytä arvioida hengitys, nestetasapaino ja neurologinen tila tihein välein (infektio). Ryhmi C. C-ryhmän potilaille annettavan tehokkaan "hyperhoidon" (ylihengitys, y!Jnesteyttäminen ja ehkäisy tilanteen mukaan sekä runsas lämmitys, jne. eli hyperventilaatio, hyperhydraatio ja hyperpyreksian esto ja hoito, nukutuslääkeuni sekä lihasrentoutuslääkitys). Tarkoituksena on säilyttää aivojen kaikki ne neuronit, jotka ovat eläviä mutteivät toimi, estää aivopaineen nousun ja pienentää sitä. Hypotermialla (vajaalämpöisyys) ja barbituraattiunella on muitakin suoraan neuroneihin kohdistuvia edullisia vaikutuksia. Hyperhoito Ylihengitys (Hyperventilaatio) Keuhkopöhön (ödeeman) kaltainen tila. Riittävän hengityksen aikaansaamiseen vaaditaan jo sairaalatasoista hoitoa. Nimittäin happihoitoa hengityskoneessa. YJihengityksellä aikaansaatu alhainen hiilidioksidin osapaine aiheuttaa aivoverisuonten supistumisen, joka ehkäisee aivopaineen nousua. Myös liiallinen ylihengitys voi supistaa versuonia liikaa.
Hyperhydraation hoito Valtaosalla hukkuneista on "liikanesteinen tila" eli hypervolemia. Näin ollen potilaalle annettava nestemäärä on rajoitettu 1/ 3:aan perustarpeesta. Hyperpyreksian esto (kuume) Ydinlämpö pitäisi laskea nopeasti ulkoisella jäähdytykellä n. 30 asteeseen, aivovaurioiden vähentämiseksi. Lihasten värinät ja kouristukset estetään "relaksanteilla" tai klooripromatsiinilla. Samalla se ehkäisee kehittyvän aivoperäisen kuumeen (hypertermian) syntyä. Barbituraattiuni (nukutuslääke tai -aine) Vaikutusmekanismi ei ole lääketiet. täysin selvä. Tiopentaali vähentää aivopainetta pienentämällä aivojen verenvirtausta ja samalla kallon si~istä veritilavuutta. Pohdinta Hukkuneen hoidon päätavoitteet ovat potilaan henkiin jäämisen turvaaminen ja pysyvän neurologisen vamman syntymisen estäminen. Tehokkaalla peruselvytyksellä ja eri hoitotoimenpiteillä pyritään Si[ilyttämään tai parantamaan aiVosolujen elinkykyä. Samalla estetään aivopaineiden kasvu ja pienennetään sitä. Hyperhoitoa tulisi antaa kaikille hukkuneille. Kirjallisuuden mukaan jopa viidenneksellä hukkuneista, jotka ovat toipuneet, jää pysyvä neurologinen vamma. Hukkuneen toipumiseen vaikuttaa mm.: - vedessäoloaika - vedenlämpö - liikehdintä Elvytykseen on ryhdyttävä aina, ellei varmasti tiedetä potilaan olleep veden alla yli tunnin. Tutkijat ovatkin kuvanneet hukkuneen saattavan toipua neurologisesti oireettomaksi jopa 2,5 tunnin elvytyksen jälkeen. Tällöin he korostavat hypotermian aivoja suojaavaa vaukutusta sekä tehokkaan ja tarpeeksi pitkään jatkuvan elvytyksen ja alkuhoidon merkitystä. "Normaali" ihmisen antamalla peruselvytyksellä hypotermiselle hukkuneelle on toipumisen kannalta ratkaiseva merkitys, tästä on lukuisia esimerkkejä. 15