5
4
Vesikeuhkon pääosat ovat paineilmavarastona toimiva säiliö eli kaasupullo tai -pullot, säiliön sulkuventtiliin suoraan tai letkun välityksellä liitettävä hengitysregulaattori eli itse vesikeuhkon "sydän" ja suukappale, jonka kautta hengitys tapahtuu. Rakenteellisesti on olemassa useita alalahkoja, kuten yksivaiheregulaattorit ja kaksivaiheregulaattorit; haitariletkutyyppi ja ns. Pro-tyyppi (ensimmäisen markkinoille tulleen tehtaanmerkin mukaan nimitettynä). Näiden eri tyyppien toimintaperiaatteet ovat verrattain yksinkertaiset ja helpposelitteiset, mutta rakenteelliset ja teknilliset yksityiskohdat sensijaan ovat hyvin vaihtelevat ja joskus monimutkgisetkin, sillä lukemattomista valmistajista jokainen pyrkii mahdollisimman myyvään ja myös kevyeeseen regulaattoriin, toisin sanoen hengitysvastuksen on oltava suurillakin virtausmäärillä mahdollisimman pieni eli hengityksen kevyttä suurissakin syvyyksissä sukellettaessa. Teisaalta taas patenttisuojan alaiset teknilliset yksityiskohdat vaptivat jokaisen valmistajan laatimaan oman vipusysteeminsä toivottuun lopputulokseen pääsemiseksi.
VESIKEUHKO
Ora Patoharju
Joukko urheilusukeltajia on sitä mieltä, että sukellus hengityslaitetta käyttäen on "epäurheilijamaista käyttäytymistä" ia pitävät kunnia-asianonaan sukeltaa vain niin kauan ja syvälle kuin heidän omat keuhkonsa sallivat. Lisäksi nykyään yleinen sukeltajien mielipide pitää sukelluskalastusta hengityslaitetta käyttäen rosvokalastuksena, ioka ei suo kaloille mitään mahdollisuuksia ja vie siis pyytämisen jännityksen. Me muut, jotka käytämme hengityslaitetta, kunnioitamme tätä vakaumusta, mutta meidän oma henkemme sukelluksissa on laitteen moitteettoman toiminnan varassa ja siksi meidän on myös tunnettava nämä "kiduksemme" sekä sisältä että päältä. Letkuista riippumattomalla, itsenöisellä paineilma-hengityslaitteella on sukellettu jo vuosisadan alusta lähtien, mutta nykyiseen muotoonsa kehittyi laite viime sodan aikana, jolloin Cousteau ja Gagnan muunsivat puukaasuttimen säätöventtiilin hengitysregulaattoriksi. Patentoituna tämä laite sai nimekseen "Aqua-Lung" eli vesikeuhko, joka nimi rekisterisuojasta huolimatta on yleistynyt merkitsemään yleensä nykymaailmassa laa!immin käytettyä urheilusukeltajan hengityslaitetyyppiä ia sana vesikeuhko on tavallaan "happilaitteen" vastakohta.
Perustyyppi on kaksivaiheinen haitariletkuregulaattori, kuva 1. Vesikeuhkoventtiili on kiinnitetty suoraan paineilmapullon sulkuventtiilin ja sekä sisään- että uloshengitys tapahtuu haitariletkujen kautta. Myös uloshengitysilma, joka vesikeuhkossa johdetaan veteen ja joka vapaasti purkautuessaan muodostaa Urheilusukeltajalie tyypilliset kuplat, on letkuilla johdettava takaisin hengitysrasiaan. Tämän vaatii eräs vesikeuhkon perusperiaatteista, sillä jos uloshengityspiste ja ilman tuloa säätävä kalvo ovat samassa pisteessä, ei regulaattori voi ruveta itsestään puhaltamaan ilmaa ulos, oli sukeltaja tai laite vedessä missä asennossa tahansa. Jos ulospuhalluspiste on kaivoa korkeammalla, puhaltaa regulaattori, ~on ko voi todeta ottamalla suukappaleen suustaan ia hieman kohottamalla sitä - tällä menetelmällä täytetään veden alla myös kanistereita ja nostosäkkejä ilmalla. Kaksivaiheregulaattorin ensimmamen vaihe on paineenalennusventtiili, jossa pullosta virtaavan korkeapaineisen ilman paine alennetaan jousikuormitettua kaivoa apuna käyttäen vakinaiseen keskipaineeseen, joka yleensä vaihtelee 2 ... 8 ilmakehän välillä. Tästä keskipaineosasta saa hengitysilman toinen vaihe eli itse hengitysregulaattori, jonka toiminta on samanlainen kuin oheisessa yksivaiheregulaattorin toimintaa esittävissä kuvissa. Kalvon toisella puolella on vesi ia toisella ilma - regulaattorin si-