PUNAINENMERI t 700-LUVULLA TUTKIMUSMATKA YLI VUOlTA SlffiN
200
Usea matkatoimisto järjestää kohtuuhintaisia matkoja Punaisenmeren rantakohteisiin Akabaan, Eilatiin, Sharm ei Sheikhiin ja Hurghadaan. Punaisessameressä sukelletaan monenlaisin odotuksin ja erilaisista asioista kiinnostuen. Vaihtelua Punainen meri tarjoaa jokaiselle. Sukellusympäristönä se eroaa Itämeren rantavesistä lähes kaikessa mahdollisessa, sisävesistä puhumattakaan. Suomalaisella Punaisenmeren matkailulla on pitemmät ja kunniakkaammat perinteet kuin osaamme arvatakaan. Ensimmäinen Punaisenmeren luonnontutkija oli 1732 syntynyt helsinkiläinen Petter Forsskål. Hän opiskeli itsensä Carl von linnen oppilaana Uppsalassa. Yhteiskunnallisesti edistyksellisen, mutta tiedeyhteisön tuomitseman väitöskirjatyön jälkimainingeissa Forsskål lähti Tanskan kuninkaan, Fredrik V:n kustantamalie tutkimusmatkaIle "onnelliseen Arabiaan". Tällä matkalla tehty uraauurtava tieteellinen työ näkyy edelleen mm. kalanimistössä. Forsskål tutki ajan tapaan hyvinkin monenlaisia asioita. Samoilla vesillä nyt liikkuvia sukeltajia kiinnostaa eniten kalat, joita Forsskål kuvasi 120 lajia. Hän prässäsi kalanäytteet kuten kokoamansa kasvitkin. Kala-, kotilo- ja simpukkanäytteet ovat vieläkin tallella Kööpenhaminan yliopiston eläinmuseossa. Forsskålin tieteellisesti nimeämiä lajeja näkee joka sukelluksella: nauhakeihäsrausku CTaeniura Iymma), korallimeriahven, isosilmäoravakala, piikkioravakala, seeprameriahven, hietaputsari, viiriperhokala, keltapilkkuvälskärikala, sinisarvikala ... Häpeä, ettei suomalaisessa kalanimistössä liene Forsskålin mukaan nimettyä lajia. Englannin ja saksan kielessä on Forsskålin mullo. Nimikkokalansa Peter Forsskål on kyllä ansainnut.
Forsskål itse ei palannut matkaltaan, vaan menehtyi Jeddassa - nykyisessä Saudi Arabiassa malariaan. Kuollessaan vasta 31vuotias Petter Forsskål ehti kuitenkin tehdä säilyvän elämäntyön, jonka samoilla vesillä kaksi ja puoli vuosisataa myöhemmin ihailevat maan miehet voivat arvonannolla muistaa. Punaisenmeren historia alkaa 34 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneella maankuoren repeämisellä. Afrikka ja Aasia erkanivat toisistaan. Seisminen aktiivisuus jatkuu edelleen, kuten Akabanlahden rannoilla on hiljattain koettu. Kalalajeista joka kymmenes noin sata lajia - tavataan vain Punaisellamerellä. Perhokaloista tällaisia endeemisiä lajeja on peräti puolet. Valtaosa lajistosta on kuitenkin samaa, kuin Intian valtamerellä ja Tyynellä merellä. MERlSTÄ LÄMPIMIN JA SUOLAISIN
Punainenmeri on osa Itä-Afrikan hautavajoamaa. Se on syvä, jopa 2500 metriä, Akabanlahdessakin on vettä 1800 metriä. Keskisyvyys, lähes puoli kilometriä, on hieman enemmän kuin Itämeren syvin kohta. Punainenmeri on lämpimämpi, kuin sen sijainti antaa odottaa. ilmastollisista syistä aurinko lämmittää vettä tehokkaasti ilman sadekausien tuomia viilennyksiä. Veden vaihto Intian valtameren kanssa on Bab ei Mandebin kynnyksen takia vähäistä. Eteläisemmässä valtameressä on veden lämpötila 1000 metrin syvyydessä meille tutut 6-8 astetta. Punaisessameressä on samalla syvyydellä vielä keskimäärin 21 asteista vettä. Kovin radikaalia veden viilenemistä ei siis" syvälläkään" käyvä laitesukeltaja voi kokea! Lämpimyys johtuu vedenalaisesta geotermisestä toiminnasta. Aivan pohjalla saattaa paikoin olla yli 50-asteista vettä! Suomalaissukeltajien suosima Punaisenmeren pohjoisosa on
Punaisenmeren nimen selitetään johtuvan veden punaiseksi värjäävien levien esiintymisestä. Mitenkähän on? Luontevammalta selitykseltä tuntuu rannan punaruskeiden vuorten heijastuminen veden pinnasta. Meri näyttää sopivasta katselukulmasta selvästi punertavalta. verraten viileä. Vaikka se on pohjolasta tulleelle jopa petollisen kuuma, on muistettava, että vasta Punaisenmeren eteläosa on maapallon kuumimpia seutuja. Vesi on talvellakin yleensä vähintään 20-asteista. Punaisenmeren eteläosassa pintaveden lämpötila voi nousta yli 31 asteen! Veden lämpimyys on korallien menestymisen ehto. Alle 18 asteessa korallieläimet menehtyvät. Jo Välimerellä se näkyy koralliriuttojen puuttumisena. Vaikka vilu voi tulla myös Punaisellamerellä, ovat sukellusolosuhteet omilla leveysasteillamme totisesti aivan toiset. Lämpimyyden ohella sukellusmatkalainen arvostaa vähäsatei-
suutta. Esimerkiksi Egyptin Hurghadassa sataa keskimäärin vain 3 mm vuodessa. Vähäsateisuudella on merkitystä myös sukellusolosuhteisiin. Koska sademäärä on olematon ja valuma maalta vähäinen, ei mereen huuhtoudu mitään näkyvyyttä heikentävää. Se, että Punaiseen mereen tulee makeaa vettä äärimmäisen vähän yhdistettynä huimaan, yli kahden metrin haihtumaan vuodessa, tekee Punaisestamerestä suolaisimman meren. Pohjoisosissa suolapitoisuus on noin 40 promillea. Vastaavia suolapitoisuuksia on vain paikoin Persianlahdella. Valtamerien suolapitoisuus on 33-35 promillea.