Valashait eivät ui muodostelmassa, mutta osuvat välillä sattumalta samalle reitille.
Hui, hai! – VARO, BUSSI TAKANA, HUUTAA KAVERI VIERESTÄNI. TOSIN EN KUULE JUURI MITÄÄN, SILLÄ KORVAT OVAT TÄYNNÄ VETTÄ, MUTTA TUON VERRAN OSAAN LUKEA HUULILTAKIN.VÄISTÄN IHAN VAAN VÄHÄN, JA KUUSI TONNIA PAINAVA VALASHAI LIPUU OHITSENI.
TEKSTI JA KUVAT PEKKA TUURI
VALASHAI ON kummallinen
nimi. Nimen antaneilla on selvästi ollut vaikeuksia ymmärtää, millaisesta eläimestä on kysymys. Se on valaan kokoinen ja syö planktonia, mutta nisäkäs se ei ole, vaan ihan selvästi hai. Pyrstöeväkin on pystyssä. Valtameriä halkova valashai esiteltiin länsimaiselle tieteelle vasta 1828.
le merta. Ja me olemme kerääntyneet tuon porukan keskelle. Valashaita vilisee ohitse jatkuvasti. Yhdellä kertaa veden alla voi nähdä jopa viisi yksilöä. Suurin osa kyntää pinnassa, mutta myös kolmen metrin syvyydessä on jatkuvaa liikennettä. ISO JA SÄYSEÄ
MAHTAVAT HAIVEDET
Viiden suomalaisen porukkamme kelluu keskellä merta Meksikonlahden ja Karibianmeren rajalla. Olemme vihdoinkin löytäneet sen, mihin englannin kielessä viitataan termillä “shark-infested waters”. Ympärillämme on käynnissä spektaakkeli vailla vertaa. Yli sata valashaita on kerääntynyt vain 500 metrin suuruiselle alueelle keskel-
Olemme amerikkalaisen Mauricio Handlerin valokuvausretkellä. Entisenä National Geographic -kuvaajana Mauricio jakelee ammattilaisen vinkkejä kuvaukseen ja kertoo valashaiden käytöksestä. Valashait ovat isoja mutta hyvin säyseitä. Ne eivät juuri snorklaajista piittaa. Ehkä ne arvioivat meidän olevan harmillisia, isokokoisia remoroita. Ainoastaan valashain peräevää pitää varoa. Se aaltoilee