IHMISIÄ, AJATUKSIA edelleen pitää, että koska hyvästä nestetasapainosta ei ainakaan ole haittaa, tulisi siitä huolehtia. Myös hapen hyötyjä sukeltajantaudin ehkäisyssä on tutkittu. Sukeltajilla on testattu, miten ennen sukellusta hengitetty happi vaikuttaa typpikupliin. Alustavien tulosten mukaan hapen hengittäminen 30 minuutin ajan ennen sukellusta vähensi kuplia. Asiaa on kuitenkin tutkittu vasta niin vähän, että suosituksia sen perusteella ei voida antaa. Norjalainen tutkija Alf Brubakk esitteli tutkimuksia, joissa selvitettiin liikunnan vaikutuksia sukeltamiseen. Voimakas rasitus sukelluksen aikana ja jälkeen saattaa lisätä sukeltajantaudin riskiä. Sen sijaan ennen sukellusta harrastettu rasittava liikunta näyttäisi vähentävän kaasu-
Fysiologian rajoitukset eivät veny loputtomiin. kuplien syntymistä ja nopeuttavan niiden poistumista elimistöstä. Brubakk muotoili suosituksen, jonka mukaan ennen sukellusta tehty 5 minuutin pituinen, rasittava aerobinen suoritus, jossa syke kohoaa 85–90 prosenttiin maksimista, näyttäisi vähentävän sukeltajantaudin riskiä. Sukelluslääkäri Jari Suvilehdon katsaus suomalaisiin sukellusonnettomuustilastoihin antoi viitteitä kolmesta asiasta, johon sukeltajien soisi kiinnittävän huomiota: koulutus ei suojaa sukeltajantaudilta, onnettomuustilanteessa hoitoon tulee hakeutua viipymättä ja hapenanto on tärkeä ensiaputoimenpide. (Lisää aiheesta sivulla 17.) TUNNE RAJASI
Mitchellin sunnuntain luennot käsittelivät erityisesti rebreather- ja tekniikkasukeltajia kiinnostavia aiheita: hiilidioksidin vaikutusta sukeltajan toimintakykyyn sekä millaisia vaikutuksia erittäin syvillä sukelluksilla on hengitystoimintaan. Syvyyksien kasvaessa ja rasituksen alaisena hengitys saattaa olla riittämätöntä, mistä saattaa seurata hyperkapnia, hiilidioksidimyrkytys. Tila on hengenvaarallinen. Mitchell pyrki luennoissaan osoittamaan, että syvyyksien kasvaessa tähän riskitekijään täytyy kiinnittää yhä tarkemmin huomiota. Ihmisen fysiologiset rajoitukset tulee tuntea, ja niitä ei voi loputtomasti venyttää, hän painotti. TÄRKEITÄ KOHTAAMISIA
Lähes yhtä tärkeää seminaareissa kuin luentojen kuunteleminen, on muiden sukeltajien tapaaminen. Suomen sukeltajayhteisö on pieni ja tilaisuuksia muiden harrastajien kohtaamiseen tässä laajuudessa ei ole montaa. Myös lauantai-illan juhlaillallinen toimi kohtauspaikkana, jossa oli mahdollisuus keskustella myös luennoitsijoiden kanssa epävirallisemmin. Illan ehdoton huipentuma oli sukeltajista ja näiden perheenjäsenistä koostuva bändi.
Helsinkiläinen Richard Eller sai viikonlopusta kotiin vietäväksi ajattelemisen aihetta. – Erityisesti CO2-retentio ja taipumukset tähän tulivat uutena aiheena itselleni ja antavat hyvää perspektiiviä ilmankulutukseen ja mitä pitäisi huomioida vaativammilla sukelluksilla. Samoin Brubakkin luento liikunnasta ennen sukellusta oli mielenkiintoinen aihe, hän sanoo.
Vantaalaista Tommi Pulkkista kiinnosti sekä sukelluksen lääketieteellinen puoli että tekniikkasukellus. – Nitroxilla tulee paljon sukellettua, mutta luolaan ja syvemmälle on vaan päästävä. Jatkokouluttaminen on varmasti edessä. Käteen jäi vieläkin suurempi mielenkiinto rebreather-sukeltamiseen, tekniikkasukeltamiseen sekä tietoa yleisesti ihmisen fysiologiasta ja moninaisten muuttujien vaikutuksesta sukeltajantaudin ehkäisyyn, Tommi toteaa.
Sukelluslääketiedeteema houkutteli paikalle myös lääketieteen ammattilaisia. Jyväskyläläinen sukeltava lääkäri ja SSLY:n jäsen Seppo Lauritsalo tuli seminaariin päivittämään tietojaan. – Olen ADALS- eli sukellusonnettomuuksien ensihoitokurssien kouluttaja, ja esimerkiksi omassa seurassani minua konsultoidaan usein lääketieteellisissä asioissa, hän kertoo. Lauritsalon mielestä seminaari oli hyvä ja kannatti osallistua. Erityisesti Mitchell sai kiitoksia. – Hänen luentonsa olivat parasta antia: loistava esiintyjä ja hyvät aiheet. Sain syventävää tietoa erityisesti hiilidioksidista ja PFO:sta. Oli myös mukava nähdä tuttuja ja keskustella muista alaan liittyvistä asioista, hän sanoo.
Nurmijärveläinen Teemu Keravuori oli tyytyväinen. – Tosi kiva oli kuunnella ammattitaitoisten lääkäreiden esityksiä lähes kansantajuisesti. Jotain kyllä meni ohikin... Parasta puhujien annissa oli se, että he esittelivät tutkimustuloksia ja arvailujakin asioista, joista ei vielä lääketieteellisiä totuuksia ole julkaista ja josta he eivät itsekään tienneet kaikkea. Oli mukava kuulla heidän sanovan ”we don’t know”, koska se antoi kuvan, että he kertoivat kaiken minkä tiesivät, hän pohtii.
Espoolaisen Maria Korhosen toi seminaariin nimenomaan omia opintoja sivuava aihe. –Kiinnostavin aihe oli varmaankin, no oikeastaan kaikki Simon Mitchellin luennot. Oli kyllä harvinaisen hyvä luennoitsija ja hänen luennoillaan haluaisin käydä jatkossakin, oli aihe sitten mikä tahansa, hän tuumaa. 39