SUKELTAMALLA TIETOA RANNIKON VIERASLAJEISTA Suomen rannikolle on viime vuosikymmenien aikana löytänyt tiensä joukko vieraslajeja etenkin laivojen mukana ja uusia vesireittejä pitkin. Vieraslajiksi kutsutaan lajia, joka ihmistoiminnan seurauksena leviää sellaiseen ympäristöön, johon se ei omin voimin kykenisi leviämään. Suomessa on tavattu noin 30 vieraslajia, joista viiden on arvioitu aiheuttavan taloudellista tai ekologista haittaa. Kahdeksan on listattu potentiaalisesti haitallisiksi. Joukkoon mahtuu niin äyriäisiä, nilviäisiä, matoja, vesikasveja kuin kalojakin, sekä muutama erikoisuus, kuten sammaleläin ja hyönteinen, jonka toukkavaihe elää meressä. EU:n meristrategiadirektiivi sekä vasta valmistunut kansallinen vieraslajistrategia edellyttävät, että vieraslajien levinneisyys tunnetaan ja että niiden
:
OSA 1
aiheuttamat haitat pystytään arvioimaan. Suomen rannikolle saapuneiden vieraslajien levinneisyyttä tai vaikutuksia ei kuitenkaan tunneta tarkkaan. Lajeja ei löydetä helposti, jos niiden olemassaolosta ei ole ennakkotietoa. Osa lajeista voi jäädä tunnistamatta, jos ne muistuttavat Suomessa luonnollisesti esiintyviä lajeja. Suuri osa lajeista jää kuitenkin havaitsematta, koska laji ei esiinny alueella, johon viranomainen laskee näytteenottimensa tai käytössä ei ole sopivaa menetelmää. Huonoiten levinneisyydeltään ja vaikutuksiltaan tunnetut lajit majailevat matalassa rantavyöhykkeessä tai ne ovat pohjaan kiinnittyviä, jolloin perinteisen seurannan kynnet eivät niihin pure. Sukeltaja, tuo vedenalaiselle luonnolle muinoin tuntematon eliö, liikkuu samoissa matalissa
rantavesissä kuin monet vieraslajit. Tämän harrastajakunnan edustajien määrä on vieraslajien tavoin kasvanut vesistöissämme. Sukeltajat pääsevät omin silmin näkemään niitäkin eliöitä, jotka eivät tartu näytteenottimeen ja joista maalla touhuavat serkkunsa eivät ole vielä kuulleetkaan. Vaikka sukeltamista hyödynnetään eräissä rannikon ympäristöseurannoissa, ei sen potentiaalia ole vielä laajemmin hyödynnetty vieraslajien seurantaan. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen Visevaris-projektissa selvitetään vieraslajien seurannan puutteita ja suunnitellaan toimenpiteitä seurannan kehittämiseksi. Lisäksi projekti tuottaa vieraslajeista tunnistusoppaan vuonna 2011. Perinteinen näytteenotto ei tarpeeksi usein kohdistu sinne,
SUKELTAMALLA BONGATTAVAT VIERASLAJIT – TASKURAVUT Villasaksirapu näyttää hurjalta.
RIKU LUMIARO
Pieni liejutaskurapu mahtuu kämmenelle. MAIJU LEHTINIEMI
14 S U K E LTA J A
Rantataskurapu Norjassa. Suomen vesille tämän kaverin ei uskota vakiintuneen. REET TA LJUNGBERG
missä sukeltaja häärää: valoisat, rannan läheiset vesikasvi- tai levävyöhykkeet. Esittelemme tässä juttusarjassa neljä matalissa vesissä viihtyvää lajiryhmää, joiden bongaamiseen ja raportointiin sukeltajatkin voivat osallistua. Sarjan ensimmäisessä osassa käymme vieraslajeista läpi taskuravut. Vuoden aikana julkaistavissa jatko-osissa käsitellään kaloja, äyriäisiä ja nilviäisiä. Sarjassa esiteltävien lajien, samoin kuin muidenkin rannikon vieraslajien osalta yleisöhavaintoja vastaanottavat tällä hetkellä Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Maiju Lehtiniemi ja kalojen osalta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Lauri Urho. maiju.lehtiniemi@ymparisto.fi lauri.urho@rktl.fi REETTA LJUNGBERG & MAIJU LEHTINIEMI