KULTTUURISTADI tom hakala
Syksyn teatteria, tanssia ja sirkusta salla hakanpään
Pinta on vuoden huikeinta nykysirkusta.
Poimintaa pienten teattereiden, tanssiryhmien ja sirkuksen helmistä. – Meidät luotiin toisillemme, / me tulimme toisiksemme, / meidät viritettiin samaan jumalaiseen sävelmään, aistikas Noora Nyyssönen ja herkkä Kaisla Flood laulavat ja tanssivat sensuellin hienosti yhteen Käärmeen valtakunnassa, vampyyrin tarinassa Katri Valan väestö suojassa alkusyksystä. Kun purkauduimme ulos esityksestä, tuntui mukavalta, että Käenkuja oli hyvin valaistu. – Uskaltaudu New Or leansin pimeille kujille, mutta muista: ei kukaan pääse pakoon itse ään…, laulu jatkoi. Tuomari Nurmion laulut Paratiisin puutarha –kokoelmasta ja Stingin soinnukas Rakkauteen kirottu (Moon over Bourbon Street) ovat taita vassa käytössä, kun Teatteri Kultsa ja Vantaan Näyttämö ovat puolen vuoden ajan yhdistäneet voimansa Juha Meriläisen ohjauksessa. – Näyttelijät ovat Vantaalta, muusikot Kultsasta, tutut vantaalaiset katsojat sanoivat. No ei ihan niin, varmaa työtä tekevät Suvi Lahdenmäki ja Jukka Hurjanen ovat Kultsan peruskauraa. Käärmeen valtakunta on kertomus petoksesta, rakkaudesta ja hy vää tahtovista, mutta pahaan taipuvaisista ihmisistä. Harvinainen, onnistunut yritys tuoda kauhua näyttämölle. Tosin yöesitykset klo 22 alkaen eivät kuulemma vetäneet. Esitys on kunnianosoitus Bram Stokerin, Edgar Allan Poen ja Mary Shelleyn kauhuklassikoille. Lehtikin on englanniksi aito. Harvalla teatterilla on musiikista vastaava yhtä tasokas livebändi. Niina Räty tanssii Stingin laulun lumoavasti. Noora Nyyssösen ääni tenhoaa.
Teatterikulman tiloja käytetään kekseliäästi, rappusia, ovensuita, pi mentopaikkoja, ikkunasyvennyksiä, hissejä. Maria Ahlrothin tanko tanssi kellarissa muistuttaa Matrix-elokuvien Carrie Mossia. Syksy 2013 suursatsaus on Viiruksen ja Teater 90° yhteistuotanto, kapitalismia rajusti raikkaalla otteella suomiva Där vi en gång flått (Missä nyljimme kerran). Yleisö kutsutaan ”särkyneiden sydänten hotelliin”, jossa on koolla menestyjiä poliitikoista Paaviin, jota lah jakas Oskar Pöysti esittää suurenmoisesti. Elämme lähitulevaisuutta, Nokian myymisestä alkaneen talousjär jestelmän romahtamisen jälkeen. Helsingin alta löytyy länsimetron louhinnan yhteydessä jättimäinen kupariesiintymä ja maa myydään Green Copper Minesille, joka lupaa työllistää puolet Suomen työt tömistä ja pelastaa kansakunta perikadolta. Ohjaaja, kirjoittaja Lauri Maijala yhdistelee eläinfaabelia, musi kaalia, sketsisarjaa ja sekoittaa kaiken nykyteatterin myllyssä. Meidät nyljetään: karhulta turkki, ketulta häntä ja kotkalta siivet. Otsikko viittaa tietysti Kjell Westön romaaniin Missä kuljimme kerran. Sen ta voin kuvataan luokkia ja Suomen henkistä ilmastoa yhteiskunnan muututtua. Mutta Westön sivistyneen sanailun sijasta Viirus tekee suorapuheista satiiria. Henkilöiden puheista ei välillä ymmärrä mi tään, mutta mimiikka, elekieli kiehtoo pauloihinsa. Skrobovaloja Lumeessa
Liikkeellä marraskuussa kokosi jälleen Kiasmaan, Tapiolan Louhi-sa liin, Zodiakiin, Stoaan ja mediakeskus Lumeeen nykytanssin ystäviä. Kovin suuria saleja ei ole, mutta esitykset täyttyvät hyvin. Valotai teellinen esitys Light Solos oli uskomattoman hieno kokemus, vaikka ensimmäisen soolon skrobovalot kävivät vähän silmille, kuten mei tä ennakolta varoitettiin. Ula Sicklen liike lattialla näytti katsojan silmissä valovaihteluineen kuin Camera Obscurassa 1800-luvulla varhaiset elokuvakokemuk set tai myöhemmät animaatiot. Hyvin esteettinen tanssija näyttäisi
Missä nyljimme kerran syksyn huippu
Teatteri Viirus tekee yleisötyötä saavuttaakseen Krunikan näyttämöl le uusia, myös syrjäytyneitä katsojaryhmiä. Saksalaisen Dea Loherin Oskuld (Viattomuus) viime keväänä oli tarina kahdesta laittomasta maahanmuuttajista jotka näkevät jonkun kävelevän mereen, … so keasta tanssijasta ja monesta muusta. Erik Söderblomin ohjauksessa Viiruksen ja Klockriketeaternin hieno yhteistyö toi suomenruotsa laisen teatterin nuoria tähtiä ja vanhoja tekijöitä yhteiselle matkalle. STADIN RUUSU 4/2013
28