Page 1

STADIN RUUSU

Työelämän lainsuojattomat | Laadukas varhaiskasvatus Työttömyys ja työvoimapula | Matti Ahde | Venäjän ”homolaki” Pekka Matilainen | Pääkaupunki maailmansodan varjossa

04 13


STADIN RUUSU 04/13

PÄÄKIRJOITUS

V

lehden teemaksi olemme valinneet työn tulevaisuuden. Käsittelemme työtä mm. määräaikaisten työ­ suhteiden ja automatisoinnin näkökulmista. Jotta työssä jak­ settaisiin ja jatkettaisiin, on tärkeää pitää huolta itsestään. Työn vasta­ painoksi itseään voi kehittää esim. Työväen Sivistysliiton opintojen avulla, rentoutumismahdollisuuksia puolestaan tarjoaa Lomakoti Kotiranta, joiden molempien toimintaa esittelemme tässä numerossa. Lisäksi mukana on taas rutkasti kirjallisuutta ja teatteritaidetta. Lauta­kuntaesittelyssä on tällä kertaa varhaiskasvatuslautakunta. Vuoden päätteeksi kysyimme Helsingin kaupunginjohtajilta, mitkä ovat heidän uuden vuoden lupauksensa kaupunkilaisille. Stadin Ruusu lupaa tulevana vuonna tarjota lukijoilleen kiinnostavaa ja monipuolista luettavaa. Kevät tuleekin olemaan aktiivista aikaa sekä puoluekokouksen että EU-vaalien tiimoilta. Ensi vuonna tulee kulu­ neeksi 25 vuotta siitä, kun ensimmäinen Stadin Ruusu ilmestyi, jo­ ten nostalgiaa ja juhlatunnelmaa on luvassa. Seuraava lehtemme il­ mestyy helmikuussa. ● uoden viimeisen

Rauhallista joulun aikaa ja mielenkiintoisia päiviä vuodelle 2014 heta war to

päätoimittaja

Stadin ruusu – Helsingin sosialidemokraatit ry:n julkaisu. JULKAISIJA Helsingin Sosialidemokraatit ry sähköposti: helsinki@sdp.fi www.stadindemarit.fi PÄÄTOIMITTAJA Heta Warto heta.warto@gmail.com

STADIN RUUSU 4/2013 TEKIJÄT Aaltio Kati, Aaltonen Valtteri, Anttila Kari, Hurme Pekka, Jalovaara Ville, Kolanen Risto, Kotkamaa Hilkka, Koskela Antti, Mäki Terhi, Oksanen Heikki, Pirttilahti Minna, Rönni-Sällinen Annika, Setälä Vesa, Tuominen Leena-Maija, Valtanen Markku, Vapaasalo Samuli

TILAUSMAKSU 17 euroa/vuosikerta ilm. 4 kertaa vuodessa

ULKOASU Fredrik Bäck www.fredrikback.fi

ILMOITUKSET Hanna Isbom hanna.isbom@sdp.fi puh. 050 413 8299

KANNEN KUVA Aleksi Salonen/Helsingin kaupungin mediapankki

PAINOSMÄÄRÄ 5 200 kpl

PAINO Brand ID Oy, Pori 23. vuosikerta, ISSN 0787-5983

STADIN RUUSU 4/2013

2


SISÄLLYS 04/13 k u u l u m i s i a p i i r i s t ä 04

työväen sivistysliit to

y l e r m i r u n ko i n m e m o r i a m 06

huoli ihmisoikeuksista kasvaa 18

työmarkkinatilanne ja

laadukas varhaiskasvatus 20

sopimusjärjestelmän tulevaisuus 07

apulaiskaupunginjohtajien lupaukset 22

vapaaehtoistoiminta helsingissä 08

mat ti ahde kellosta 22

m ä ä r ä a i k a i se t t y ö s u h te e t n y t

monta konstia vaihtaa vuot ta 24

j a t u l eva i s u u d e ss a 10

” kriget

t y ö e l ä m ä n l a i n s u o j at to m at 12

pekka matilainen tar t tui dekkariin

r u u s u n s t a d i l a i n en : e e t u l a a k so n e n 13

syksyn teat teria , tanssia ja sirkusta 28

k u n n a l l i n e n l i i ke l a i tos

m i k ä se o n ? 14

t y ö t t ö m y ys j a t y ö vo i m a p u l a 15

järjestöjen järje s t ö 16

har brutit ut !” 25

7 26

lomakoti kotorannass a mieli lepää ja kroppa liikkuu 30

anu länsisalmi

S.9 ”Yli kolmannes suomalaisista on tehnyt tai tekee jotakin vapaaehtoistyötä.”


KUULUMISIA PIIRISTÄ

Helsingin Sosialidemokraatit: Kunnallinen työterveyshuolto veroparatiisiyhtiöiden vastavoimaksi ollut tähän mennessä hankaluuksia järjestää työterveyspalveluja. Samalla voitaisiin parantaa väestön terveydentilan seurantaa. Kau­ pungin omassa yksikössä tulee olla mahdollisuudet tarjota lakisää­ teisten työterveyspalvelujen ohella myös muita työntekijöiden työ­ hyvinvointiin liittyviä palveluita. Työterveyshuoltoa tuetaan merkittävästi julkisin varoin. Ei ole hy­ väksyttävää, että verorahoja kulkeutuu yksityisten yritysten kautta veroparatiiseihin. Yhtiöiden harjoittama verosuunnittelu ei ole lai­ tonta, mutta on moraalisesti kestämätöntä, että yhtiöt maksavat hyvin vähän veroja Suomeen ja voitot jakautuvat kansainvälisille pääomasijoittajille. Kaupungin omistama työterveyshuollon uusi toimija hyödyttäisi koko yhteiskuntaa tuomalla uudenlaisen toi­ mintamallin panostamalla erityisesti ennaltaehkäiseviin palveluihin. Uuden yksikön perustamista on selvitettävä Helsingin kaupungin, naapurikaupunkien ja HUS:n kesken. ●

h e l s i n g i n sos i a l i d e m okraat tien syyspiirikokous vaatii Helsin­ gin kaupunkia perustamaan oman työterveyshuollon liikelaitoksen tai kunnallisen yhtiön työterveyshuoltoon vaihtoehdoksi kansain­ välisten pörssiyhtiöiden omistamille palveluntarjoajille. Tavoitteena on, että julkinen sektori ottaa entistä suuremman roolin työterveys­ palvelujen tuottamisessa.Yksityisten toimijoiden rinnalle on luotava selvästi työntekijöiden jaksamiseen ja työhyvinvointiin tähtäävä pal­ velujärjestelmä työterveyshuoltolain hengessä. Kaupungin oma työterveyshuollon yksikkö houkuttelisi useita työnantajia yksikön asiakkaiksi tarjoamalla laadukkaita ja kustannus­ tehokkaita palveluita. Yksikkö palvelisi myös niitä yrittäjiä, joilla on

markku valtanen

markku valtanen

STADIN RUUSU 4/2013

04


KUULUMISIA PIIRISTÄ

Ay-väen

joulukuun aluss a perustettiin Helsinkiin ”Ay-väen sosialidemo­ kraatit ry”, josta tullaan kansanomaisemmin puhumaan Ay-väen demarit. Uuden yhdistyksen tarkoituksena on tarjota väylä SDP:n jäsenyyteen sosialidemokraattisesti ajatteleville ay-aktiiveille. – Populistisen oikeiston muista väitteistä huolimatta tiedämme, että jos joku puolue tässä maassa on ”työväenpuolue” se on SDP, uuden yhdistyksen puheenjohtajaksi valittu Juha Jaatinen korostaa. Vuodenvaihteen jälkeen Palvelualojen sosialidemokraatit ja Posti- ja viestintäalan sos.dem. yhdistys menevät yhteen ja kutsuvat uusia mukaan. Yhdistyminen on iso harppaus, koska siinä yksityinen pal­ veluala ja valtion posti- ja logistiikka-ala yhdentyvät. – Postin muu­ tos liiketaloudellisesti toimivaksi työyhteisöksi on kaventanut van­ han eron. Ei valtion leipä ole enää pitkä, mutta kapea, se on lyhyt ja kapea Maija Pulkkinen sanoo. Ammattiyhdistyssosiaalidemokraatit haluavat nostaa esille hyvän­ tuulista ja mutkatonta ilmettä. Kaikki itsensä ay-aktiiveiksi tuntevat sosiaalidemokraatit, keskusjärjestöstä huolimatta, toivotetaan terve­ tulleiksi, Jaatinen lopettaa. Ay-väen demareiden puheenjohtajana toimii Juha Jaatinen ja va­ rapuheenjohtajana Tarkko Laurinen. Muut johtokunnan jäsenet vuonna 2014 ovat Jari Järn, Maija Pulkkinen, Lassi Ojanen, Timo Saarinen, Hannele Ugur ja Simo Utriainen. ●

miina jaatinen

sosiali­demokraatit starttaa

ja t a r k ko l a u r i n e n ajavat mutkatonta aydemariutta. Taustalla postinjakajanuket, ”joiden ikäisiä” uusia aktiiveja haetaan.

j u h a j a at i n e n

risto kolanen

Piirihallitus 2014

Ehdolle asetettuja

on valittu seuraavat henkilöt: Pj Risto Kolanen, vpj:t Timo Kontio ja Anne Mikkola-NoksoKoivisto (kaksivuotinen kausi jatkuu 2013) Jäsenet: Valtteri Aaltonen (uusi), Antti Koskela (uusi), Jape Lovén, Karita Toijonen (uusi), Antti Malste (uusi), Petri Ijäs, Nina Castén, Hannele Siika-aho (uusi), Heta Välimäki ja Arzu Caydam-Lehtonen (uusi). ●

seuraavat euroopan parlamentin

jäsenten vaalit (europarla­ menttivaalit) toimitetaan kaikissa EU:n jäsenvaltiossa vuonna 2014. Vaalien toimittamisajanjakso on 22.–25.5.2014. SDP:n puolueval­ tuusto asetti vaaleihin kaikkiaan 13 ehdokasta ja antoi puoluehalli­ tukselle valtuudet täyttää loput 7 paikkaa. Nyt nimettyjä ehdokkaita ovat:

v u o d e n 2014 p i i r i h a l litukseen

1. Timo Harakka, toimittaja (Keski-Suomi) 2. Liisa Jaakonsaari, MEP (Oulu) 3. Ilkka Kantola, kansanedustaja (Varsinais-Suomi) 4. Kimmo Kiljunen, ulkoministerin erityisedustaja (Uusimaa) 5. Johannes Koskinen, kansanedustaja (Häme) 6. Miapetra Kumpula-Natri, kansanedustaja (Pohjanmaa) 7. Janne Laulumaa, pääluottamusmies (Varsinais-Suomi) 8. Riitta Myller, kansanedustaja (Savo-Karjala) 9. Kaisa Penny, apulaisrehtori (Pirkanmaa) 10. Nasima Razmyar, viestintäsihteeri (Helsinki) 11. Mitro Repo, MEP (Helsinki) 12. Eero Vainio, opiskelija, SDP:n varapuheenjohtaja (Häme) 13. Thomas Wallgren, filosofian dosentti, yliopistonlehtori (FSD) ●

MUISTA MAKSAA JÄSENMAKSUSI! e n s i v u o n n a Helsingin Sosialidemokraattien jäsenet pääsevät käyttämään äänivaltaansa kahdessa jäsenäänestyksessä. Helmimaaliskuussa järjestetään äänestys puoluekokousedustajista ja elokuussa valitaan kansanedustajaehdokkaat. Äänivaltaisia ovat ne jäsenet, jotka ovat maksaneet vuoden 2013 jäsen­ maksut 31.12.2013 mennessä. Osastot ja valitsijayhdistykset voivat asettaa ehdokkaita puoluekokoukseen 31.1.2014 asti ja kansanedustajaehdokkaiksi 10.6.2014 asti. Ehdolle voi asettaa vain äänivaltaisia jäseniä. ●

05

STADIN RUUSU 4/2013


KUULUMISIA PIIRISTÄ

Ylermi Runko – osuustoiminnan ja kaupunkisuunnittelun merkkimies

Ylermi Runko (1927–2013) on yksi niistä stadilaisista demareista, jotka jäävät historiaan erityisinä, voimakkaina vaikuttajina. kaupunkisuunnit telulautakunnan ensimmäisenä puheenjohta­ jana hänellä oli tilaisuus linjata lautakunnan työskentelyä ja johtaa sitä kahden vuosikymmenen ajan. Arvovalta, joka tällä kaupungin tärkeimmäksi luonnehditulla lautakunnalla on yhä, perustuu Run­ gon aikakauden määrätietoiseen kaavoitus- ja liikennesuunnitte­ luotteeseen. Suunnittelun sisällöstä tietysti oltiin usein niin puo­ lueiden välillä kuin puolueväen keskenkin erimielisiä. Nyt kun ihmisten asumismahdollisuudet kaupungissa ovat edelleen tär­ keimpiä huolenpidon kohteitamme, voisimme ehkä tutkailla men­ nyttä vaikkapa tuolta ajalta. Elannon pääjohtajana Rungolla oli keskeinen rooli yhdessä vai­ heessa sitä prosessia, jonka tuloksena meillä on edelleen oma osuusliike, Hok-fuusion jälkeen nimeltä Helsingin osuuskauppa Elanto – ainutlaatuista maassamme. Elannon itsenäisyyden säilyttä­ minen tuolloin oli edellytys nykypäivälle, kiitos Rungon ja monien monien muiden stadin demarien. Rungon toiminta ei ollut vain paikallista tai alueellista. Puolue­ kokoukseen hänet valittiin edustajaksi toistuvasti osoituksena siitä, että helsinkiläinen puolueväki luotti häneen myös laajemmissa linjan­vedoissa. ● kari piimies

Kirjoittaja toimi Stadin demareiden puheenjohtajana 1997–2008.

STADIN RUUSU 4/2013

06


STADIN RUUSU

Työmarkkinatilanne ja sopimusjärjestelmän tulevaisuus

y h te i s k u n t a p o l i i t t i sen sos.dem. yhdistyksen (Ypsy) kokouksessa 14 marraskuuta 2013 käytiin vilkas keskustelu SAK:n puheenjohta­ jan Lauri Lylyn ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtajan Juhana Vartiaisen alustusten pohjalta. Lylyn mukaan vastikään tehty työllisyys- ja kasvusopimus on oi­ keudenmukainen. Se rauhoittaa työmarkkinoita kolmeksi vuodeksi ja kattaa 93 % palkansaajista. Sen sisältämät maltilliset korotukset painottuvat pienituloisille ja tukevat työllisyyttä ja sitä kautta lisää­ vät pienituloisten ostovoimaa. Työttömien asemaa vahvistetaan. Lyly korosti, että eläke on siirrettyä palkkaa. Eläkepolitiikassa nyt tehdyt linjaukset – aikaisempien uudistusten jatkona – antavat poh­ jaa eläkejärjestelmän kehittämiselle niin, että nuorille annettavaan eläkelupaukseen voi luottaa. Työuria on pidennettävä kaikilta vai­ heiltaan ja eläkeikien on noustava, mutta työn rasittavuus on otettava huomioon niin että kaikki saavat ansaitsemansa arvokkaan kohtelun eläkkeelle siirtyessään. Eläkkeelle siirtymisessä pitää tämän vuoksi olla työn luonteen huomioon ottavaa joustoa. Eläkeikään pitää löy­ tää ratkaisuja, joilla se liukuu ylöspäin niin, ettei sääntöjä muuteta vähän väliä. Eläkkeelle jäämisen ajankohdan ja ehtojen pitää olla riittävän ajoissa työntekijän tiedossa tai luotettavasti ennustettavissa. Vartiaisen mukaan muiden pohjoismaiden kokemuksista voi oppia sen, että palkkakehityksen tulee perustua vientisektorien kilpailu­ tilanteeseen. Tämä on tarpeen riippumatta siitä, onko maa eurossa vai sen ulkopuolella. Vientisektoreiden tulee olla päänavaajia eten­ kin, jos keskusjärjestöjen rooli ei ole voimakas. Saksan malli, jossa pienituloisten palkansaajien osuus on selvästi kasvanut, ei ole hyvä. Sen sijaan kannattaa ottaa oppia Tanskan mallista, jossa valtio antaa työmarkkinaturvaa, mutta samalla velvoittaa osallistumaan työhön. Kansalaispalkka ilman velvoitteita rapauttaisi yhteiskunnan. Suomen eläkejärjestelmä on Vartiaisen mukaan rahoituksellisesti suhteellisen vahvalla pohjalla, mutta eläkeiän nostamista tarvitaan etenkin, jotta Suomen julkinen talous pystyisi turvaamaan kasvavan ikääntyvän väestön palvelut, kohtuullisen sosiaaliturvan ja muut jul­ kisen vallan menot. Vartiaisen mukaan ala- ja yrityskohtaistapalkka­ joustoa tarvitaan. Yleiskorotusten taso on muissakin pohjoismaissa jäänyt hyvin pieneksi tai suorastaan olemattomaksi. Yrityksissä tulee olla kannustavaa palkkausta.

lauri lyly

j u h a n a va r t i a i n e n

Lylyn mukaan nyt tehdyn ja vuoden 2011 raamiratkaisun tekemistä auttoi se, että sosialidemokraatit ovat hallituksessa. Maltillisten pal­ kankorotusten avulla korjataan nyt sitä kilpailukyvyn heikkenemistä, jonka 2007 alkanut palkkakierre oli rapauttanut. Molemmat alus­ tajat katsoivat, että vuonna 2007 mentiin väärään suuntaan. Ko­ koomus politikoi eduskuntavaalien alla sairaanhoitajien palkoilla ja työantajaleirissä pääsi vallalle ideologisesti värittynyt keskitettyjen työmarkkinasopimusten vastainen linja, joka johti liittokohtaisissa sopimuksissa palkkakierteeseen samalla, kun kansainvälinen talous putosi lamaan. Nyt suomalaisen työn kilpailukykyä korjataan, jotta pysyttäisiin mukana edes hitaassa kasvussa. ● heikki oks anen

07

STADIN RUUSU 4/2013


STADIN RUUSU

Vapaaehtoistoiminta Helsingin kaupungissa Vapaaehtoisten voimin tehdään paljon.

H

on paljon erilaista ja monipuolista vapaaehtoistoimintaa. Vapaaehtoistoimintaa organisoivat Sosiaali- ja terveysviraston lisäksi muut virastot, seurakunnat sekä lukuisat yhdistykset ja järjestöt. Vapaaehtoisvoimin voidaan tehdä melkein mitä vain, mutta tietenkään vapaaehtoistyö ei korvaa ammatillista työtä, vaan sitä tehdään tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin. Erilaisia vapaaehtoistyöntehtäviä on siis todella paljon eikä niitä kaikkia pysty millään listaamaan.Vapaaehtoistyöntehtävät vaihtelevat luonteeltaan, kestoltaan ja sitovuudeltaan valtavasti. Vapaaehtoistyötä tehdään kaikenikäisten ihmisten parissa joko yksin tai ryhmissä. Vapaaehtoistyön tehtävät myös vaihtelevat riippuen siitä, minkä alan tahoa lähestyy. Sosiaali- ja terveysviraston vapaaehtoistoiminta keskittyy pitkälti sosiaali- ja terveysalaan sekä sen yksiköissä toimi­ miseen. Sosiaali- ja terveysvirastossa isoja ja suosittuja vapaaehtoistoimin­ nan muotoja ovat esimerkiksi vanhusten parissa tehtävä vapaaeh­ toistyö. Se voi olla esimerkiksi ulkoilukaverina toimimista, asiointi­ käynneille saattamista, juttelukaverina olemista tai vaikkapa kirjan lukemista ääneen. Sosiaali- ja terveysviraston asukastiloilla on myös mahdollista tehdä monenlaista vapaaehtoistyötä. Näistä esimerk­ keinä ovat muun muassa erilaisten ryhmien vetäminen, asukas­tilan arkeen osallistuminen, mukana olo tapahtumien ja tempausten järjestämisessä tai jonkun oman idean toteuttaminen vapaaehtoi­ sena. Vapaaehtoisten omat vaikutusmahdollisuudet ja ideat heidän omasta vapaaehtoistyöstään ovatkin ensiarvoisen tärkeitä. Muita mahdollisia vapaaehtoistoimintoja Sosiaali- ja terveysvirastossa ovat esimerkiksi rikos- ja riita asioiden sovittelu, lastensuojelun tukihen­ kilötoiminta, tukiperhe- ja lomatoiminta sekä uusi, laajaa kiinnos­ tusta herättänyt, kulttuurikaveritoiminta. Monet yhdistykset ja järjestöt organisoivat myös vapaaehtoistoi­ mintaa ja lukuisat heidän toimintonsa ovat jopa riippuvaisia vapaa­ ehtoistyöntekijöiden panostuksesta. Erilaiset urheiluseurat ja niiden toiminta on tästä hyvä esimerkki.

kokeiluina eri yksiköissä. Vuodesta 1985 Huoltovirasto tunnettiin nimellä Sosiaalivirasto ja samaisena vuonna uusi virasto sai myös budjettiinsa ensimmäisen avustuksen vapaaehtoistyölle. Vuonna 1991 vapaaehtoistyö alkoi sosiaaliviraston palvelukeskuk­ sissa ja lähti siitä leviämään muihin yksiköihin. Vapaaehtoisten vä­ lityspisteet perustettiin vapaaehtoistoiminnan kasvun myötä 1990ja 2000-lukujen vaihteessa. Nykyisellään sosiaali- ja terveysviraston vapaaehtoisten välityspiste toimii Malmin toimintakeskuksessa. Se toimii lähes täysin vapaaehtoisten voimin ja välittää ensisijaisesti saattoapua.

e l s i n g i n k a u p ungiss a

Pitkä historia taustalla

Epävirallista vapaaehtoistoimintaa ja pyyteetöntä yhteisten asioi­ den hyväksi tehtävää työtä on harrastettu varmasti aina. Virallista, jonkin tietyn tahon organisoimaa, vapaaehtoistoimintaa on hie­ man helpompi katsoa taaksepäin historian valossa. Sosiaali- ja ter­ veysviraston rakenteellisesti vahva vapaaehtoistoiminta on perin­ töä vuosikymmenien takaa. Jo 1970-luvulla kaupunki ja silloinen huoltovirasto aloittivat alueellisen vapaaehtoistoiminnan kokeilun vanhuspalveluissa. Tämän jälkeen vapaaehtoistoimintaa jatkettiin STADIN RUUSU 4/2013

08


STADIN RUUSU Auttamisen halua ja osallisuuden tunnetta

Vapaaehtoistyön haasteet

Vapaaehtoistoimintaa on tutkittu paljon ja myös hyvin ansioitu­ neesti suomalaistenkin toimesta. Suomalaisten osallistumisesta vapaa­ehtoistoimintaan pystytään kertomaan melko luotettavasti sen verran, että noin yli kolmannes suomalaisista on tehnyt tai tekee jotakin vapaaehtoistyötä. Monelle yllättävä tieto voi olla, että osal­ listumisaktiivisuus ei juuri poikkea eri väestöryhmissä mitä tulee esimerkiksi ikään tai sukupuoleen. Eniten aikaansa vapaaehtoistoi­ minnalle antavat kuitenkin yli 50-vuotiaat ja eläkeläiset. Sosiaali- ja terveysvirastossa on noin 1500 vapaaehtoistoimijaa ja heitä on myös monesta eri väestöryhmästä. Vapaaehtoistyön koor­ dinaattoreiden arvion mukaan Sosiaali- ja terveysviraston vapaa­ ehtoisista isoimman joukon muodostavat yli 65-vuotiaat aktiiviset eläkeläisnaiset. Jokaisella on omat subjektiiviset motiivinsa tehdä vapaaehtois­ työtä ja he myös saavat siitä vastineeksi hyvin erilaisia asioita. On kuitenkin tunnistettu joitakin yleisimpiä motiiveja ryhtyä tekemään vapaaehtoistyötä. Auttamisen halu nousee tässä kohden aika keskei­ seksi sekä myös kokeilunhalu tehdä jotain aivan uutta. Vapaaehtois­ toiminta voi olla myös harrastus, jolla ihmiset samalla auttavat toi­ sia ja täyttävät omaa tekemisen kaipuutaan. Vapaaehtoistoiminta on myös erinomainen keino päästä kosketuksiin ihmisten ja ryhmien kanssa sekä tätä kautta lisätä osallisuuden ja osallistumisen tunnetta.

Keskeisin haaste vapaaehtoiselle on omasta jaksamisestaan huoleh­ timinen. Pääsääntöisesti vapaaehtoistyön ei missään nimessä pitäisi kuluttaa tai aiheuttaa tekijälleen stressiä. Päinvastoin, sen tulisi antaa tekijälleen hyvää mieltä ja positiivista virettä arjen keskelle. Vapaa­ ehtoisen on tärkeä tunnistaa omat rajansa, osata sanoa ei ja kiinnit­ tää huomiota jaksamiseensa. Tätä ei kuitenkaan saa jättää ainoastaan vapaaehtoisen harteille vaan heille on pystyttävä tarjoamaan tukea tarpeen tullen. Sosiaali- ja terveysvirastossa tämä vapaaehtoisille an­ nettava tuki on tärkeimpiä osa-alueita koko toiminnassa. Vapaaehtoistoiminnan koordinoinnin ja kehittämisen näkökul­ masta nousee myös esiin haasteita. Vapaaehtoistyön kenttä on kovin sirpaleinen, mikä johtuu monista toimijoista, joiden toimintatavat poikkeavat toisistaan. Tämä on omalla tavallaan rikkaus, mutta myös luo haasteita käytäntöjen yhtenäistämisen kannalta. Vapaaehtoistoi­ minta myös elää ja muotoutuu koko ajan sekä seuraa ajan henkeä. Nykyisin vapaaehtoisten sitouttaminen pidempikestoisiin toimin­ toihin on hankalampaa ja haluttuja ovat enemmänkin kertaluon­ toiset vapaaehtoistyöntehtävät. Vapaaehtoistyön organisoiminen on myös haasteellista ja se vaatii resurssien lisäksi erityistä osaamista ja ymmärrystä vapaaehtoistoiminnan erityisluonteesta. On hyvin tär­ keää, että vapaaehtoistoiminta perustuu eettisesti kestävälle pohjalle ja tämä on otettava huomioon sitä kehitettäessä. ● ves a setälä

comma image oy, helsingin kaupungin aineistopankki

Vapaaehtoistyötä eläkeläisten parissa

jäsentapaaminen ,

jooga, vesijumppa, kuntosali, senioritanssit, jumppa, muistikerho, askartelukerho, lukupiiri, teatteri, taidenäyt­ tely, museo, retki, konsertti, kylpyläloma, myyjäiset, juhlat. Tarjolla on tekemistä ja menemistä ”jokaiselle”. Tarjonnan vastaanottajina ovat lähes kaksi ja puoli sataa Pitäjänmäen Eläkkeensaajien jäsentä. Mikään tekeminen tai meneminen ei synny ilman tekijöitä. Tarvi­ taan hallituksen jäsenet, matkavastaavat, emännät, kerhojen ja jump­ pien vetäjät. Ylipäätään tarvitaan lukemattomia työtunteja, jotta kaikki toimii. Kaikki saadaan aikaan vapaaehtoisvoimin. Yhdistyksen puheenjohtajalta, sihteeriltä ja taloudenhoitajalta monine eri tehtävineen kuluu joka viikko monta tuntia asioiden hoidossa. Vapaaehtoistyötunteja kertyy yhteensä enemmän kuin yhdellä palkatulla työntekijällä olisi viikottaista työaikaa käytettä­ vissä. Usein eläkeläisyhdistyksissä huokaillaan kun uusia vetäjiä ei tahdo löytyä. ▸

09

STADIN RUUSU 4/2013


STADIN RUUSU

leena - maija tuominen

Määräaikaiset työsuhteet nyt ja tulevaisuudessa Vuonna 2012 Suomessa oli keskimäärin 2 146 000 palkansaajaa. Heistä määräaikaisia oli 336 000, joista naisia 202 000 ja miehiä 134 000.

s i n i k k a k r ö ge r

Houkuteltiin heti toimintaan

Sinikka Kröger oli jäämässä eläkkeelle vuosi sitten. Paria kuukautta ennen eläkepäivien koittamista hänen miehensä toi Pitäjänmäkipäiviltä ”tuliaisina” Pitäjänmäen Eläkkeensaajien esitteen ja toiminta­ kalenterin. – Tutkimme yhdessä papereita ja kävimme yhdistyksen nettisivuil­ le, mistä saimme vielä tarkempaa tietoa toiminnasta. Päätimme mennä mukaan heti kun olen päässyt eläkkeelle ja niin myös teim­ me. Yhdessä lähdimme ja sille tielle olemme jääneet. – Emännäksi minut houkutteli yhdistyksen entinen puheenjoh­ taja jo toisella kerralla, kun olin mukana jäsentapaamisessa. Viime keväänä minua kysyttiin yli 75-vuotiaiteen jumpan vetäjäksi. Ensin kieltäydyin, koska en halunnut sitoa itseäni moneen asiaan. Sinnik­ käiden houkuttelujen jälkeen, menin tutustumaan jumpparyhmään ja sinnekin sitten olen jäänyt. Vedän jumppaa kokeneemman vetäjän kaverina. – Jäsentapaamispäivinä, jolloin on myös jumppa, tulee päivälle pituutta viisi tuntia. Emännistä yksi hankkii tarvikkeet, joten niihin en puutu. Ja syksyn jumppaohjelma oli valmiiksi suunniteltu. Suun­ nittelu vie tulevaisuudessa varmaan jonkin verran aikaa. – Yhdistyksen jäsenenä on mahdollisuus olla sekä antajana että saajana. Kaupan päälle olen saanut paljon uusia, mielenkiintoisia ystäviä. Etenkin vapaaehtoistehtävissä olevat ovat kokeneita ja in­ nokkaita ihmisiä, heiltä on paljon opittavaa. ●

naispalkans aajista oli määräaikaisia 18 prosenttia ja miespal­ kansaajista 13 prosenttia. Määräaikaisuus on siis yleisempää naisilla kuin miehillä kuitenkin siten, että viime vuosina määräaikaisten naispalkansaajien osuus on laskenut hitaasti. Kaksi kolmesta määräaikaisesta palkansaajasta haluaisi pysyvää työtä. Noin 25 prosenttia määräaikaisista palkansaajista ei halunnut pysyvää työtä. Heistä suurin osa oli 15–24-vuotiaita. Tavallisempaa kuitenkin on, että määräaikaisessa työsuhteessa työskennellään siksi, että pysyvää työtä ei ole löytynyt. Määräaikaisista noin 66 prosentil­ le vakituisen työn puute oli syy määräaikaisuuteen. Vastentahtoisesti määräaikaisessa työsuhteessa olevien osuus määräaikaisista palkan­ saajista nousi jonkin verran vuodesta 2011 vuoteen 2012. Vuonna 2012 työmarkkinoilla oli 221 000 määräaikaista palkan­ saajaa, jotka eivät olleet löytäneet vakituista työpaikkaa, vaikka olisi­ vat sellaisen halunneet. Heistä yli puolet oli naisia. Määräaikaisuudesta tiedetään, että vastentahtoinen määräaikaisuus yleistyy iän myötä. Nuorille määräaikaisuus on useimmiten oma valinta. Uusista työsuhteista noin puolet on määräaikaisia. Naisten ja miesten välillä on selkeä ero sen suhteen, onko uusi työsuhde määräaikainen vai vakituinen siten, että naisten sopimista työsuh­ teista liki 60 prosenttia on määräaikaisia.

Hyvä – paha määräaikaisuus

On selvää, että vastentahtoinen määräaikaisuus on ikävää. Se tuo mukanaan monenlaista hankaluutta elämän suunnitteluun ja vai­

leena-maija tuominen

STADIN RUUSU 4/2013

10


STADIN RUUSU

Määräaikaisen työsuhteen solmimiseen tulee työnantajalla olla työsopimuslain mukainen peruste. Myös todistustaakka määrä­ aikaisuuden perusteesta on työnantajalla. Työnantajalla täytyy olla perusteltu syy kullekin yksittäiselle ketjutetulle määräaikaiselle työsopimukselle. Työnantaja ei saa ketjutuksilla pyrkiä kiertämään toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin kuuluvaa suojaa. Jos työnantajan työvoiman tarve on arvioitavissa pysyväksi, jatkuvasti toistuvien määräaikaisten sopimusten käyttöön samoissa töissä ei ole perusteltua syytä. Mikäli työntekijän kanssa on tehty useita määrä­aikaisia työsopimuksia peräkkäin ja joudutaan arvioimaan menettelyn laillisuutta, ratkaisevaa ei ole määräaikaisten työsopi­ musten lukumäärä. Laillisuutta arvioitaessa olennaista on sen sel­ vittäminen, mikä on ollut kulloinkin se syy, jonka vuoksi yksittäiset työsopimukset on tehty määräaikaisina. Liian usein törmään työssäni siihen, että määräaikaisuuden lailli­ suutta ei haluta selvittää, vaikka työntekijällä on aina oikeus saada selvitys määräaikaisuuden perusteesta. Työsopimuslain suojasta huolimatta määräaikainen työntekijä kokee olevansa heikossa ase­ massa määräaikaisuuden perustetta selvitettäessä. Etenkin ruuhka­ suomen ja suurten kaupunkien ulkopuolella asuvat tietävät, että ei kannata kyseenalaistaa määräaikaisuuttaan, mikäli aikoo jatkossakin saada edes jotakin työtä. Moni siis pelkää tarkistuttaa määräaikaisuuden perusteensa. Suo­ messa työsopimuslain yksi heikkous on se, että vaikka lain perustella todettaisiinkin työnantajan määräaikaisuus perusteettomaksi, ei tämä takaa työsuhteen jatkuvuutta vakituisena työsuhteena. Työn­ antaja selviää tekemästään laittomuudesta maksamalla korvauksia työntekijälle, mutta ei ole velvollinen jatkamaan työsuhdetta vaki­ tuisena. Suurimman riskin kantaakin näissä tilanteissa työntekijä, jonka kanssa perusteeton määräaikaisuus oli solmittu. Määräaikai­ suutta koskevat määräykset olisi saatava työehtosopimuksiin, jolloin laillisuuden selvittäminen ja käsittely tapahtuisi työtuomioistui­ messa. Työtuomioistuinkäsittely koetaan helpommaksi ja työnteki­ jät uskaltautuvat helpommin selvittämään määräaikaisuuttaan kuin käräjäoikeuteen mentäessä.

minna pirttijärvi

Moni pelkää tarkistuttaa määräaikaisuuden perusteensa. —

Tasa-arvokysymys

minna pir t tijärvi

Määräaikaisuus on mitä suurimmissa määrin tasa-arvokysymys. Naiset joutuvat useimmiten vastentahtoisen määräaikaisuuden uh­ reiksi. Naisten heikomman ansiotason takana on myös miehiä run­ saampi määräaikaisten työsuhteiden osuus. Palkka ei kehity ja eläke jää alhaisemmaksi. Tämän estämiseksi tulisi määräaikaisissa työsuh­ teissa maksaa määräaikaisuudesta johtuvaa korkeampaa palkkaa tai määräaikaisen työn verottamista tulisi keventää. Tekemällä määrä­ aikaisuudesta kalliimpaa työnantajille voidaan määräaikaisuuden haittoja naisille vähentää ja hillitä määräaikaisten työsuhteiden määrää. Jatkossakin tulee aina olemaan määräaikaisia työsuhteita, mutta niissä työskentelemistä tulee kehittää tasa-arvoisemmaksi niin työ­ suhteen ehtojen, palkan kuin työnantajan direktio-oikeuden suh­ teen. Määräaikainen työ ei saa olla tekijälleen huonompaa työtä kuin vakituinen työ. ●

kuttaa itsetuntoon. Määräaikaisena ei voi sitoutua pitkäaikaisiin lainoihin tai hankintoihin. Pahimmillaan elämä jää junnaamaan paikoilleen, kun oma talous on näköalatonta ja epävarmaa. Mikäli määräaikaisuuksia tarjotaan toistuvasti saman työnantajan toi­ mesta, alkaa mielessä pyöriä pohdintoja siitä, miksi sitä pysy­ vää työsuhdetta­ ei tarjota. Olenko jotenkin huono työntekijä? Eikö persoonastani pidetä? Teenkö jotain väärin ja, jos näin on, miksi minulle ei sanota siitä, että voisin korjata toimintaani? Erityisen tu­ hoisaa itsetunnon kannalta on, jos työnantaja laittaa määräaikaisen työn hakuun uutena vakituisena työnä eikä sitä aiemmin määrä­ aikaisena tehnyttä valitakaan vakituiseen tehtävään.

minna pir t tijärvi

Kirjoittaja on JHL:n sopimustoimitsija ja kirkkonummelainen demarikunnanvaltuutettu. 11

STADIN RUUSU 4/2013


reto linder

STADIN RUUSU

Työelämän lainsuojattomat säätelevät monenlaiset normit. Työ­ lainsäädäntö perustuu työntekijän suojelun periaatteelle, minkä vuoksi sopimisvapautta on rajoitettu verrattuna yleiseen sopimus­ oikeuteen. Tavoitteena on suojella työsuhteessa heikompaa osa­ puolta eli työntekijää. Tämä tavoite toteutuu kuitenkin ainoastaan silloin, kun kyseessä on kokoaikatyö. Työlainsäädäntö epäonnistuu tavoitteissaan monien työntekijöiden osalta, sillä yhä suurempi osa työsuhteista on muita kuin toistaiseksi voimassa olevia kokoaikaisia työsuhteita. Erilaiset osa-aika- ja silpputyöt lisääntyvät eri aloilla.

voi luottaa kuin työsopimuksen mukaiseen työtuntimäärään ja siitä maksettavaan palkkaan. Työnantajan palkatessa toisen osa-aikaisen työntekijän työntekijä kyselee, miksi lisätyötä ei tarjottu hänelle. Työnantaja ilmoittaa, että yhtenä päivänä viikossa tarvitaan kahta työntekijää samaan aikaan. Jatkossa työtunnit jaetaankin kahden työntekijän kesken, jolloin ensiksi työsuhteessa olleen työntekijän työt käytännössä vähenevät. Työnantaja vetoaa tasapuolisuuteen ja oikeuteensa jakaa työvuorot antaessaan kummallekin työntekijälle yhtä paljon töitä. Sama toistuu uudelleen ja jonkin ajan kuluttua työtunteja onkin jakamassa kolme osa-aikaista työntekijää ilman, että kenenkään työsopimuksen mukaisia tunteja olisi nostettu saati, että kukaan työntekijöistä olisi saanut kokoaikatyötä.

t y ö e l ä m ä ä j a t y ö s u hteita

Osa-aikatyöttömyys

Usein törmää käsitykseen, että osa-aikatyön tekeminen olisi ohi­ menevä elämänvaihe, hetkellinen elämäntilanteesta johtuva työn­ tekijän oma valinta. Näin tietenkin optimitilanteessa onkin, eikä osa-aikatyö silloin ole ongelma. Valitettavasti on kuitenkin yhä enemmän työntekijöitä, jotka tekevät vuodesta ja jopa vuosikym­ menestä toiseen työtä osa-aikaisesti, koska kokoaikatyötä ei ole tar­ jolla. Tällöin on itse asiassa kyse osa-aikatyöttömyydestä, jonka ku­ lut maksaa yhteiskunta: Työstä maksettavat verotulot jäävät pieniksi, työntekijä joutuu turvautumaan soviteltuun työttömyyspäivärahaan ja muihin yhteiskunnan tukiin, pahimmassa tapauksessa jopa toi­ meentulotukeen pärjätäkseen. Pieni palkka vaikuttaa ansioperustei­ seen sosiaaliturvaan ja siten työntekijän toimeentuloon sairastuessa, vanhempainvapaalla ja työttömyyden aikana. Tulevaisuuden uhkana on myös eläkkeiden pienuus ja lisääntyvä vanhusten köyhyys, sillä moni tämän päivän osa-aikatyöntekijä saa tulevaisuudessa niin pientä eläkettä, ettei sillä ole mahdollista tulla toimeen. Osa-aikatyön teettämistä rajoittaa lainsäädännössä vain työsopi­ muslain määräys, jonka mukaan työnantajan on ennen uuden työ­ voiman palkkaamista tarjottava työtä palveluksessaan oleville osaaikaisille työntekijöille. Määräys on sinänsä hyvä, mutta riittämätön. Esimerkiksi palvelualoilla työskentelevän osa-aikatyöntekijän arkea on se, että työtuntien määrä työsopimukseen on sovittu hyvin pie­ niksi. Työntekijä haluaa tehdä ja tekeekin enemmän työtä, mutta ei STADIN RUUSU 4/2013

Työsopimuslaki kaipaa uudistamista

Nykyinen lainsäädäntö jättää lainsuojattomiksi heikoimmassa ase­ massa olevat työntekijät ja siitä syystä työsopimuslakia on muutet­ tava. Ensinnäkin tulisi vaatia, että työnantajalla on perusteet osa-­ aikaisten työsopimusten tekemiselle. Näin rajoitettaisiin osa-­ aikaisten työsuhteiden käyttäminen tilanteisiin, joissa kokoaika­ työtä ei tosi­asiassa ole mahdollista järjestää tai joissa osa-aikatyön tekeminen olisi aidosti työntekijän oma valinta. Toisekseen yksit­ täisten työntekijöiden jääminen osa-aikatyön ja osa-aikatyöttömyy­ den loukkuun tulisi estää lisätyön tarjoamisvelvollisuuden ja työ­ ajan vakiintumisen käsitteiden täsmentämisellä. Lisätyöhön tulisi olla etusija niillä osa-aikatyöntekijöillä, jotka ovat olleet pisimpään osa-aikaisina. Lainsäädännössä tulisi määritellä, milloin tosiasiassa tehdyt työtunnit vakiintuvat työsuhteen ehdoksi ja työsopimukset tulisi päivittää vastaamaan todellista tilannetta. Näin osa-aikaisessa työsuhteessa työnsä aloittanut työntekijä voi saada ajan myötä koko­ aikatyön. ● annika rönni - sällinen

Kirjoittaja on espoolainen demari ja juristi, joka työskentelee Palvelualojen ammattiliitossa neuvottelupäällikkönä. 12


RUUSUN STADILAINEN

Positiivisen populismin puolestapuhuja

Nykyinen lainsäädäntö jättää suojattomiksi heikoimmassa asemassa olevat työntekijät. —

eetu laaksonen , 36-vuotias perheenisä, on melko uusi kasvo SDP:n jäsenistössä. – Olen ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ainakin jossain määrin jo teini-iästä asti. Tämä juontaa var­ masti isäni poliittisesta aktiivisuudesta ja sitä kautta perheessä val­ linneesta ilmapiiristä. Vanhemmiten tämä kiinnostus on jalostunut poliittiseksi innostumiseksi, kertoo Laaksonen taustaa sille, miten hän on lähtenyt mukaan puoluen toimintaan. Laaksonen kertoo puolueen valinnan tulleen verenperintönä, tässä asiassa hän seurasi isänsä jalanjälkiä. – Olen ollut Nuorten kotkien toiminnassa mukana pienestä pitäen. Puolueeseen liityin noin vuosi sitten. Olisin ehkä liittynyt jo aiemmin ellen olisi hiukan joutu­ nut vastustelemaan tällaista itsestäänselvyyttä vastaan. Lopulta kuitenkin järki voitti, Laaksonen toteaa. Hän kuuluu Malmin sosiali­ demokraatteihin ja toimii siellä sihteerinä. – Olen mukana yhdis­ tyksen ruohonjuuritason toiminnassa mahdollistaen puolueen äänen kuulumisen. Käytännössä olen kasaillut ja purkanut telttaa Malmin markkinoilla. Tulevaisuudessa haluan vaikuttaa muillakin tavoilla, mutta koen olevani vielä oppipoikana toiminnassa, kuvai­ lee Laaksonen omia vaikuttamismahdollisuuksiaan. Mitkä ovat Laaksosen mielestä tärkeitä asioita, joihin SDP:n tu­ lisi vaikuttaa? – Uusliberalismin nousun estäminen tulee ensim­ mäisenä mieleen, se vaarantaa koko hyvinvointiyhteiskuntamme. Asioiden esille tuominen kansan kielellä vaatisi Laaksosen mukaan eniten petraamista. – Politiikka on liian vaikeaa ja sitä kautta se ei kiinnosta. Jonkinlaista positiivista populistista ilmaisua tarvitaan. ●

a n nika rönni - sällinen

annika rönni-sällinen

heta war to

13

STADIN RUUSU 4/2013


STADIN RUUSU

Kunnallinen liikelaitos

mika lappalainen , helsingin kaupungin aineistopankki

– mikä se on? m i k ä o n k u n n a n l i i kelaitos , entä kunnallinen yhtiö? Mitä tar­ koittaa kuntalakiin tullut yhtiöittämisvelvollisuus? Ja mikä yhteys näillä on kaupungin palveluihin tai niitten ulkoistamiseen? Kunta tai kaupunki voi toteuttaa tehtäviään monessa eri muo­ dossa. Tyypillisesti kunta hoitaa osan tehtävistään liikelaitosten tai kunnallisten yhtiöitten kautta. Kunnallinen liikelaitos on kunnan omaan organisaatioon kuuluva yksikkö, joka perustetaan liiketoi­ mintaa tai liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti hoidettavaa tehtävää varten. Käytännössä kyseessä on siis kunnan yksikkö, joka on eriytetty kirjanpidossa ja budjetoinnissa, ja jonka on tarkoitus olla omavarainen. Tyypillisiä kunnallisia liikelaitoksia ovat esim. vesilaitokset tai kiinteistö- ja toimitilapalveluita kunnalle tuottavat yksiköt, kuten Helsingissä Palmia. Helsingin kaupungin luultavasti tunnetuin liikelaitos on Suomen suurimpiin sähkön myyjiin lukeu­ tuva Helsingin Energia. Kaupunkikonserniin voi kuulua myös kunnan omistamia yhtiöi­ tä, osuuskuntia ja säätiöitä. Ne ovat kunnan organisaatiosta erillisiä yksiköitä, joilla on oma taloudenpitonsa ja jotka toimivat omissa nimissään samojen sääntöjen perusteella kuin vastaavat yksityiset yritykset ja säätiöt. Kunnallisissa yhtiöissä kunta käyttää omistajaval­ taa samalla tavalla kuin omistajat yksityisessä yhtiössä. Yhtiön omai­ suus on kunnan varallisuudesta erillinen, mutta yhtiö voi maksaa tuloksestaan osinkoa kunnalle. Toisin kuin kunnallinen liikelaitos, kunnallinen yhtiö maksaa tuloksestaan veroa. Kilpailusäännösten vuoksi kunta ei juurikaan voi rahoittaa tai tukea yhtiötään edes kon­ kurssin uhatessa. Kunta ei voi ostaa vapailla markkinoilla toimivalta yhtiöltään palveluja suoraan, vaan kunnallinen yhtiö joutuu kilpai­ lemaan kunnan omistakin hankinnoista samoille ehdoilla yksityis­ ten yritysten kanssa. EU:n kilpailusäännösten pohjalta kuntalakia on tänä syksynä muutettu ja liikelaitostentoiminnalle on asetettu aikaisempaa tiu­ kemmat ehdot. Kunnan liikelaitos ei merkittävissä määrin saa enää tarjota tuotteita tai palveluita avoimille markkinoille ja näin kilpailla yksityisten yritysten kanssa. Mikäli liikelaitos tai muu kunnallinen yksikkö toimii tällä tavoin kilpailutilanteessa, se tulee uuden lain mukaan yhtiöittää, jotta se ei saa kilpailuetua suhteessa yksityisiin yrityksiin. Yhtiöittämisvelvollisuus ei koske kunnan itselleen tuotta­ mia palveluita tai lakiin perustuvia tehtäviä, esim. perusterveyden­ huoltoa. Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on lain muutoksella annettu valtaa valvoa kuntien toimintaa markkinoilla. Helsingin kaupungin nykyisistä liikelaitoksista Helsingin Energia ja Vuosaaren satama toimivat siinä laajuudessa avoimilla markki­ noilla, että ne on kuntalain muutoksen jälkeen yhtiöitettävä. Niiden asema markkinoilla on sen verran vahva, että niiden voidaan odot­ taa pärjäävän yhtiömuodossa ja tuottavan kaupungille tuloja myös tulevaisuudessa, joskin yhteisöverolla vähennettynä. Poliittisia pai­

STADIN RUUSU 4/2013

neita yhtiöittämisen puolesta kohdistuu Helsingissä myös mm. toimi­tila- ja hyvinvointipalveluita tuottavaan Palmiaan sekä kau­ pungin rakennuttamispalvelu Staraan. Mikäli esimerkiksi Palmia yh­ tiöitettäisiin toimimaan avoimilla markkinoilla, joutuisi kaupunki vastaavasti kilpailuttamaan kaikki siivous-, kouluruokailu-, tur­ vallisuus-, yms. palvelut, joita Palmia tällä hetkellä hoitaa. Näillä markkinoilla toimii niin raskaan sarjan kilpailijoita, ettei Palmia todennäköisesti pärjäisi tilanteessa. Palmian, kuten usean muunkin kaupungin liikelaitoksen kohdalla yhtiöittäminen tosiasiassa en­ teilisikin kaupungin vetäytymistä kyseisiltä toimialoilta yksityisten yritysten hyväksi. Kuntalain uudistuksen yhteydessä innokkaimmat yksityistämisen kannattajat ovat jo ehtineet julistamaan, että lainmuutos velvoittaa kunnat luopumaan myös esim. tuetuista liikuntapalveluista kuten uimahalleista ja kuntosaleista tai yhtiöittää ne toimimaan markkina­ ehtoisesti. Tämä väite on kuitenkin virheellinen. Yhtiöittämisvel­ voite ei koske sellaisia palveluita, joita kunta tarjoaa kuntalaisille lakiin perustuen (esim. liikuntapalveluita tarjotaan liikuntalain pe­ rusteella). Todellinen vaara tämänkaltaisia kunnallisia palveluita kohtaan ei ole siinä, että ne lain nojalla muuttuisivat kielletyiksi, vaan että kunnat poliittisen paineen ja lakijutuilla uhkailun edessä alkavat itse luopua niistä tai korottavat niiden hintoja markinaehtoi­ siksi, ”oikeudellisesti epäselvän” tilanteen nimissä. ● valt teri aaltonen

14


STADIN RUUSU

Työttömyys ja työvoimapula – automaation seuraukset mukaan teknologinen kehitys ei vaikuta työpaikkojen määrään. Kun osa töistä katoaa esimerkiksi automatisoitumisen seurauksena, uusia töitä syntyy tilalle. Väite on sinänsä tosi. Ongelmana on, että katoavat ja syntyvät työt ovat eri paria keskenään. Katoavista työpaikoista työttömiksi jäävät eivät välttämättä työllisty syntyviin uusiin työpaikkoihin. Toisin sanoen syntyy työvoiman kohtaanto-ongelma, joka nostaa rakenteellista työttömyyttä. Ilmiö on jo nyt nähtävissä, vaikka sen koko voima joudutaan kokemaan vasta lähivuosikymmeninä.

Suomessa tämä muutos tapahtui niin myöhään, että suurin osa tä­ män lehden lukijoista on ehtinyt sen kokea. Myöhemmin teolli­ suudelle tapahtui sama kuin aiemmin maataloudelle. Koneistumi­ nen ja automatisoituminen leikkasi työpaikkoja. Teollisuus työllistää tätä nykyä alle 20 prosenttia Suomen työvoimasta, ja luku piene­ nee edelleen. Vastaavasti yli 60 prosenttia työvoimasta työskentelee palveluammateissa. Mutta mitä tapahtuu, kun palveluammatitkin automatisoituvat? Kysymys tuntuu monelle kaukaiselta ja futuristi­ selta, mutta todennäköisesti muutos tapahtuu jo seuraavien vuosi­ kymmenien aikana. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon, että Suomen yleisin ammatti on vähittäiskaupan myyjä. Tämä ammattiryhmä jou­ tuu lähivuosina paineen alle, sillä itsepalvelukassat ovat tekemässä jo tuloaan. Entä ne uudet työpaikat, joita syntyy? Millaisia töitä yhteiskuntaan syntyy, kun teollisuuden ja palveluiden työpaikkoja katoaa automaation myötä? Todennäköisesti ainakin korkeaa tieto­ teknistä osaamista vaativia töitä ja tietoteknisiä suunnittelutehtäviä. Toisin sanoen uudenaikaisen tekniikan lujaan hallintaan perustu­ via työtehtäviä. Työttömäksi jäävä paperimies tai marketin kassa on pahassa raossa, jos tarjolla olevat työpaikat ovat lasi- ja teräspalat­ sien akateemisia töitä. Uudelleen- ja muuntokoulutukselta tullaan vaatimaan paljon. Kolikon onnellisena puolena on, että hoitoalan työvoimapula lievenee, kun joitakin työtehtäviä voidaan hoitaa au­ tomatisoidusti.

va l l i t seva n t a l o u s a j at telun

Palveluammattien automatisointi

geri - jean blanchard

Työmarkkinoiden rakennemuutoksia on ollut ennenkin. Ensin maa­ taloudesta siirryttiin teollisuusyhteiskuntaan, kun maatalouden ko­ neistuminen vähensi tarvittavan työvoiman määrää merkittävästi.

Riskinä kansan jakautuminen

Työssäkäynti on aina ollut liima, joka pitää ihmiset yhteiskunnassa mukana. Sosialidemokraattinen ideologiakin pohjaa vahvasti siihen. Kun osa kansasta uhkaa jäädä työmarkkinoiden murroksessa ulko­ puolisiksi, kansan jakautumisen riski on ilmeinen. Jo nyt olemme tilanteessa, jossa toiset eivät työmarkkinoille kelpaa, samalla kun toiset raatavat jaksamisen rajoilla. Rima on noussut työmarkkinoilla. Yhteiskunnalla ei ole varaa tämän trendin syvenemiseen. Jotta au­ tomaation ja tietotekniikan osaamisen vaatimukset eivät jatkossa syrjäyttäisi merkittävää osaa kansasta pois työmarkkinoilta, täytyy jo perusopetuksen tasolla kiinnittää huomiota uusiin osaamisvaati­ muksiin. Aapisen lukemisella pärjäsi aikanaan. Haasteita on, mutta ne ovat voitettavissa. Kansamme on totisesti ollut vaikeissa paikoissa ennenkin. Suomen vahvuuksia on aina ollut kansakunnan yhtenäi­ syys, jota tullaan tarvitsemaan jatkossakin. ● ant ti koskela

Kirjoittaja on Itäkeskuksen sosialidemokraattien puheenjohtaja. 15

STADIN RUUSU 4/2013


STADIN RUUSU

per t ti viitaniemi

Työväen Sivistysliitto – järjestöjen järjestö TSL:n valokuvauskurssi.

Työväen Sivistysliitto on tarjonnut koulutusta jo lähes sadan vuoden ajan. t y ö v ä e n s i v i s t ys l i i t to , TSL, perustettiin vuonna 1919. Organi­ saation esikuvana oli muutama vuosi aiemmin perustettu Ruotsin ABF. TSL syntyi kansalaissodan jälkeen aika toisenlaiseen Suomeen.

maan keskeisiä ajatuksia oli mm. totuuden etsintä ja kaikenlaisen kiihotuksen ja manipulaation välttäminen. Tarvittiin siis itsenäisesti ajattelevia, työväenliikkeen arvopohjan tunnistavia toimijoita. Ter­ rorin, aseellisen voimankäytön ja manipulaation sijaan korostettiin argumentteja, työväenliikkeen omaehtoista sivistystyötä.

”Niin voimakas kuin työväenliike tässä maassa on ollutkin, niin suurina ja mahtavina kuin sen järjestöt ovat esiintyneet, meidän on tunnustettava, että sen sivistystoiminta on ollut sangen vaillinainen ja kärsinyt varsinkin johdon ja keskityksen puutetta. Sitä varten ehdotetaan nyt Työväen Sivistysliitto (TSL) perustettavaksi. Se ei ole tarkoitettu miksikään uudeksi, alimmista osistaan ylimpiin saakka itsenäiseksi järjestöksi muiden rinnalla, vaan niiden yhteiseksi elimeksi määrättyä tarkoitusta varten. Temmatkoon työväen sivistysliike mukaansa työväen­järjestöt järjestöinä ja niiden jäsenet yksilöinä!” (Ote kutsukirjeestä TSL:n perustavaan kokoukseen 1.9.1919).

Monenlaista sivistystoimintaa

TSL:n jäsenjärjestöpohja laajeni pikku hiljaa. Työväen urheiluliitto liittyi jäseneksi 1920, Erilaiset Työväen kulttuurijärjestöt mm. Suo­ men Työväen Musiikkiliitto vuonna 1920-luvun alussa ja vuonna 1931 SAK. Vuonna 1949 TSL:n jäseninä oli kattava joukko työväen­ liikkeen järjestöjä. Mukaan luettuna edesmenneet. Suomen Kansan Demokraattinen LiittoSKDL ja Suomen Kommunistinen Puolue SKP. Paikallisten opintojärjestöjen perustaminen vauhdittui 1950-luvulla. TSL:n historiaan mahtuu monenlaista sivistystoimintaa. Oli kier­ täviä metsätyömaakirjastoja, luentoja, opintokerhoja, kirjeopisto, laajaa kulttuuritoimintaa mm. Valkeakosken Työväen Musiikkitapah­ tuma, Jätkän kulttuuripäivät jne. Opintotoiminnassa keskeisiä tee­ moja olivat yhteiskunnallinen ja poliittinen tietous. Kurssinimik­ keitä olivat mm. kunnallistieto, luottamusmiestieto, taloustieto ja osuustoiminta sekä järjestötieto. Yksi historian merkkipaalu liittyy 70-luvulla opintokeskuslain syntymiseen. Se mahdollisti resurssien moninkertaistuessa piirija opintojärjestöverkoston muodostumisen. TSL:n historiaan liit­ tyy myös merkittäviä työväenliikkeen toimijoita. Voionmaan lisäksi

TSL oli alun perinkin järjestöjen järjestö. Perustavaan kokoukseen sos.dem puoluetoimikunnan huoneistossa osallistuivat Sosiali­ demokraattisen puolueen lisäksi Sos.dem. Nuorisoliitto, kulutus­ osuuskuntien Keskusliitto ja Raittiusyhdistys Koitto. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin professori Väinö Voionmaa. Nuoressa de­ mokratiassa oli tärkeää, että työväenliike itse otti sivistystehtävän to­ teuttaakseen, koska mikään muu taho ei siitä huolehtinut. Työväen­ liikkeen toimijat tarvitsivat valmiuksia toimiessaan mm. erilaisissa järjestöllisissä ja kunnallisissa luottamustehtävissä. Samalla haluttiin rajata TSL:n tehtävä sivistykselliseksi. Haluttiin välttää sitä, että uu­ desta järjestöstä muodostuisi puoluepoliittinen liike. Väinö Voion­ STADIN RUUSU 4/2013

16


STADIN RUUSU

mm. R.H.Oittinen,Yrjö Kallinen, Sakari Kiuru ja Olavi Hurri. Toki paljon muitakin.

panimme jatkossakin ovat sekä jäsenjärjestöt että paikalliset opinto­ järjestöt. Silti haasteita riittää. Valtiovallan rahoitus on pienenemässä ja TSL:n on löydettävä yhä paremmin juuri ne asiat, joiden kautta maailmaa halutaan muuttaa. Aika on kypsä yhteiselle tekemiselle monen eri työväenliikkeen toimijan kanssa. Tarvetta yhteiskunnal­ lisen keskustelun ja tietoisuuden lisäämiseen on runsaasti, Anttila kuvaa nykyisiä haasteita.

Tietoyhteiskuntaa tukemassa

Kari Anttila on toiminut Työväen Sivistysliiton pääsihteerinä kol­ misen vuotta. – TSL:n kanssa olen ensimmäistä kertaa ollut tekemisissä jo 70luvulla, jolloin opiskelin mm. demokraattista sosialismia opinto­ kerhossa. Olen koulutukseltani kasvatustieteiden maisteri ja elin­ ikäisen oppimisen periaatteella olen opiskellut koko elämäni, ker­ too Anttila taustoistaan. – Nykyään TSL:lla on noin 100 paikallista opintojärjestöä ja run­ saat 30 jäsenjärjestöä. TSL on edelleen monessa mukana, mutta ylei­ sen koulutusjärjestelmän kehittyminen on osittain korvannut sen tehtävän, joka TSL:lla oli työväenluokkaisten toimijoiden koulutta­ jana, toteaa Anttila nykytilanteesta. – TSL:n kurssitoiminta on laajuudeltaan noin 38.000 kurssituntia vuodessa, opintokerhoja järjestetään yli 100.000 tuntia vuosittain ja ammatillista lisäkoulusta kertyy noin 60.000 opiskelijatuntia. Edel­ leen järjestämme luentoja ja seminaareja. Uusina hankkeina meillä on yhteistyössä SDP:n, Voionmaan Opiston ja Työväen Akatemian kanssa järjestettävä Poliittinen Korkeakoulu, yhteispohjoismainen Globaalikoulu ja T-Opistojen kanssa järjestettävä Tulevaisuuden teki­ jät-koulutus. Nämä koulutusohjelmat antavat yhteiskunnallisia val­ miuksia työväenliikkeen tuleville vaikuttajille. Työväenliikkeen jär­ jestöjen yhteinen tekeminen on meille keskeistä, Anttila muistuttaa. Tietoyhteiskuntaan liittyvä koulutus on yksi TSL:n vahvuuksista. Opastusta tarjotaan mm. siihen, miten vanhempi väestö selviää jat­ kuvasta digitalisoitumisesta jäämättä yhteiskunnan ulkopuolelle ja miten ammattiosastot voivat toimia verkossa sekä siihen, mitä mah­ dollisuuksia opintoaineistojen digitalisoiminen tarjoaa. Kurssien lisäksi muukin toiminta on aktiivista. – Julkaisutoimin­ tamme on vilkasta ja seuraava julkaisu tehdään yhdessä Sorsa-sää­ tiön kanssa. Teemana on Eurooppalainen vasemmisto. Kulttuuritoi­ minnan saralla aloitamme työväentalokiertueen syksyllä 2014 ja olemme aktiivisesti mukana Työväen Kirjallisuuspäivien järjestelyis­ sä. Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtuma on myös tärkeä yhteis­ työkumppanimme, Anttila listaa monipuolista toimintaa. TSL:n uusin toiminto on Hakaniemen Hankekeskus, joka tarkoit­ taa erilaisten, työväenliikkeelle tärkeiden hankkeiden resursoimista mm. Euroopan Sosiaalirahoituksen avulla. Tavoitteena on valmistella erityisesti ammattiliittojen kanssa omasta arvopohjastamme pon­ nistavia kehittämishankkeita, joista erinomaisena esimerkkinä on Työelämän koulutusneuvojat -hanke.

Tulevaisuus

– Strategian päivittämisessä keskeistä on visiomme pohtiminen. Mitä maailman muuttaminen paremmaksi voisi olla visiona ja toi­ minnan linjauksina? Olemmekin päivittämässä strategiaamme vuo­ den 2014 edustajiston kokoukseen. Nykyisin olemme linjanneet painopisteitämme seuraavasti: yhteiskunnallisuus ja kansalaisuus keskiöön, luovalle kulttuurille näytön paikkoja, ihmisille mahdolli­ suuksia toteuttaa itseään, työelämäkysymyksiin erikoistunut, valta­ kunnallisesti saavutettava oppilaitos, paikallisen toiminnan ja yh­ teisen tekemisen vahvistaminen, tietoyhteiskunta kaikkien saataville ja verkot palvelemaan kansalaisia, uteliaisuuteen rohkaiseminen ja hankeosaamiseen vahvistaminen, kiteyttää Anttila TSL:n tulevat tavoitteet. ● kari ant tila

ja heta

war to

Tietoyhteiskuntaan liittyvä koulutus on yksi TSL:n vahvuuksista.

Koulutus on väline muuttaa maailmaa

Opintotoiminnan luonne on muuttunut lähivuosikymmenien aikana aika tavalla. Nykyisin tarjontaa on paljon. Koulutus on kuitenkin vain väline. TSL:lle se on väline maailman muuttamiseen parem­ maksi, oikeudenmukaisemmaksi. Seminaarien, luentojen ja juttutu­ pien tarkoituksena on lisätä yhteiskunnallista keskustelua ja pohtia työväenliikkeen arvojen pohjalta maailmaa. Kulttuuri- ja harrastus­ toiminta tarjoaa monelle mahdollisuuden toteuttaa itseään. – Hyviin seminaareihin riittää edelleen osallistujia ja kurssi- ja kerhotoimintakin näyttää aika hyvältä. Tärkeimmät yhteistyökump­

kari anttila

17

STADIN RUUSU 4/2013


STADIN RUUSU

Huoli ihmisoikeuksista kasvaa Venäjän yksilön- ja sananvapautta heikentävä ”homolaki” kerää venäläisten keskuudessa irto­ pisteitä, mutta aiheuttaa kansainvälistä kuohuntaa. Venäjän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen keskuudessa laki lisää epävarmuutta luodessaan jalansijaa kasvavalle homofobialle ja väkivallalle. Aihe on esillä Sotšin Olympialaisten lähestyessä. ke s ä l l ä 2013 hyväksytty laki mahdollistaa sakottamisen ”homo­ seksuaalisen propagandan” levittämisestä alaikäisten keskuudessa. Laki on räikeästi ristiriidassa länsimaisen tasa-arvokäsityksen kanssa ja vaikuttaa niin venäläiseen yhteiskuntaan kuin Venäjän kanssa yh­ teistyötä tekevien maiden asenteisiin. Uusi laki vaikuttaa muun mu­ assa siihen, että venäläisillä nuorilla ei enää jatkossa ole mahdolli­ suutta saada tukea oman sukupuolensa tai seksuaalisuutensa kanssa, todetaan sosialidemokraattisen LGBT-järjestön Pinkkiruusun kan­ nanotossa. Viime kesäinen asennetutkimus tukee käsitystä syrjinnän yleisty­ misestä Venäjällä. Homoseksuaalisuuden kriminalisoiva Stalinin ai­ kainen laki kumottiin 1993 ja homoseksuaalisuus poistettiin psy­ kiatristen sairauksien luettelosta 1999. Uuden lain voimaantulon aikoihin valtiollisen tutkimuslaitoksen VTsIOMin tutkimuksen mu­ kaan kuitenkin 40% haastatelluista on sitä mieltä, että homoseksu­ aalisuuden tulisi olla yhä rikos.

Moskova, maaliskuu 2013.

Ristiviestintää ja turpakeikkaa

seksuaaleille. Värikkääseen tyyliin hän esitti, että auto-onnettomuu­ dessa menehtyneiden homoseksuaalien sydämet tulisi haudata tai polttaa, koska ne ovat sopimattomia elämän jatkumiselle. Venäjän urheiluministeri Vitali Mutko yhdisti puheenvuorossaan ”epätyy­ pilliset seksuaalisuhteet” huumeiden- tai alkoholin väärinkäyttöön. Laajalti tämän tyyppiset julkiset lausunnot on tulkittu nostamaan homovastaista ilmapiiriä ja myös madaltamaan rimaa väkivaltaisiin tekoihin tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Ja väkivallantekoja myös tapahtuu. Lain voimaantulon jälkeen LGBT-yhteisöjen ja -yksilöjen elämä on muuttunut väkivallanpe­ lon sävyttämäksi. Uutisissa kuullaan jatkuvasti uusista hyökkäyksistä homoseksuaaleja kohtaan, ja videotodisteet näyttävät miten nuoret homoseksuaalit joutuvat toisten nuorten hyökkäysten, kidnappaus­ ten ja kidutuksen kohteiksi. Useissa hyökkäyksissä viljellään ääri­ oikeistoon ja uusnatseihin liittyviä merkkejä ja tunnuksia. Venä­ läinen yhteiskunta ei kuitenkaan näe näihin tahoihin kohdistuvia

”Järjestäjien, urheilijoiden ja kannattajien kanssa teemme kaikkem­ me, että osallistujat ja vieraat tuntevat olonsa mukavaksi Sotšissa, riippumatta kansallisuudesta, rodusta tai seksuaalisesta suuntautu­ misesta.”, sanoi Venäjän presidentti Vladimir Putin kansainväli­ sen olympiakomitean johdon vieraillessa presidentin kesämökillä Sotšissa lokakuussa. Kansainvälisen olympiakomitean johdon näkökulmasta katsottuna Venäjän korkein johto antoi heille lupauksen siitä, että Venäjän homo­seksuaalisen propagandan jakamisen kieltävä laki ei uhkaa kisa­vieraita. Komitean johto myös tulkitsi, ettei runsaasti kritiikkiä osakseen saanut laki ole ristiriidassa Olympialaisten periaatteiden kanssa, mitä on laajalti ihmetelty ihmisoikeusaktiivien kannan­ otoissa. Viime vuonna presidentti Putinin omistamalla TV kanavalla suo­ sittu juontaja Dimitri Kiseleff vaati ankarampia rajoitteita homo­ STADIN RUUSU 4/2013

18


murrur, wikimedia commons

STADIN RUUSU

Helsinki, syyskuu 2013.

Sisältyykö Venäjän valtiovisioon jokin yhteismitallinen venäläisyys, jonka rajat ylittävä osa halutaan karsia pois?

bogomolov. pl , wikimedia commons

avioliittoinstituution” puolesta, jossa äärioikeiston keulakuva Marine Le Pen keräsi talouskurimuksen alle jääneiltä tukea löytämällä yhteiskunnan rappiolle syyn erilaisuudesta. Kreikassa viha kanavoi­ tuu miltei kaikkea ”erilaista” kohtaan. Kansalaisten pettymys yhteis­ kuntaan etsii purkautumiskanavakseen helppoa kohdetta. Euroo­ passa yleinen hämmennys saa alustakseen yksioikoisella retoriikalla mässäileviä poliittisia liikkeitä, jotka kanavoivat vihan inhimillistä ja yhteiskunnallista monimuotoisuutta edustaviin kohteisiin. Miten tästä eteenpäin?

Sosialidemokraattinen LGBT-yhteisö Pinkkiruusu ilmaisi kannan­ otossaan huolensa Venäjän ihmisoikeustilanteen kehityksestä. Pinkki­ ruusu vaatii, että SDP nostaa voimakkaammin Venäjän huonon­ tuneen ihmisoikeustilanteen niin kansainvälisissä valtiojohdon tapaamisissa kuin kansallisestikin. Pinkkiruusun puheenjohtaja Pauliina Painilainen perustelee Pinkki­ruusun vaatimuksen ytimekkäästi: ”SDP:n kansainvälisenä tasaarvoliikkeenä tulee ottaa selkeämmin kielteinen kanta nykyiselle ke­ hitykselle”. Helsingin ja Pietarin suhteiden säilyttämisestä aiemmin näkyvästi lausunut Lauttasaaren sosialidemokraattien puheenjohtaja Kimmo Sarje kannattaa Pinkkiruusun näkemystä: ”On ensiarvoisen tärkeää, että tapaamisten yhteydessä voidaan käydä tästäkin asiasta avointa ja rakentavaa keskustelua venäläisten kollegoiden kanssa. Ei kuiten­ kaan ole syytä lähteä boikottihankkeisiin, koska ne usein tulkitaan yhteistyön kaventamisena, eivätkä saa aikaan kehitystä modernin sivistysyhteiskunnan suuntaan.” Pinkkiruusun puheenjohtaja esittää haasteen: Jokaiselle SDP:n jäse­ nellä aina kunnallispoliitikoista ministereihin on velvollisuus pitää keskustelua yllä myös omassa lähiympäristössään ja näin muistuttaa ihmisiä Venäjän kansalaisjärjestöjen kaventuneesta elintilasta. ●

hyökkäyk­siä viharikoksina ja jättää väkivaltaa kohtaavat tahot niin yksilöinä kuin yhteisöinäkin ilman lain suojaa. Homous ei lopu hakkaamalla

Länsimaisen hyvinvointivaltion näkökulmasta on vaikeaa ymmär­ tää mitä tällaisilla laeilla ja asenneympäristön muutoksilla halutaan saada aikaan. Sisältyykö Venäjän valtiovisioon jokin yhteismitallinen venäläisyys, jonka rajat ylittävä osa halutaan karsia pois? Joutuuko tällaisen mallin kannalta ”vääränlainen” yksilö piilottamaan itses­ tään sellaiset piirteet, jotka eivät kelpaa? Onko se edes mahdollista? Miten piilottaa itsestään vaikkapa tsetseeniys? Tai transsukupuoli­ suus? Myös Euroopassa asenteet kääntyvät voimakkaasti oikeistokon­ servatiiviseen suuntaan. Kotimaisesti suurin tasa-arvoista avio­ liittolakia vastustava ryhmittymä valmistautuu median tuella EUvaalivoittoon, Pariisissa järjestettiin valtaisa marssi ”perinteisen

s amuli vapaas alo

19

STADIN RUUSU 4/2013


paul williams , helsingin kaupungin aineistopankki

STADIN RUUSU

LAADUKAS VARHAISKASVATUS ON JOKAISEN LAPSEN JA PERHEEN OIKEUS HELSINGISSÄ Varhaiskasvatusvirasto aloitti toimintansa omana itsenäisenä virastona tämän vuoden alussa. k a u p u n g i n strategiaohjelmaan on kirjattu vuosille 2013–2016 seuraavaa koskien varhaiskasvatusta: ”Tehdään syrjäy­ tymisvaarassa olevien lasten ja nuorten tukemisesta yhteinen pro­ sessi sosiaali- ja terveysviraston, varhaiskasvatuksen, opetustoimen, liikuntatoimen ja nuorisotoimen kanssa. Lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia tuetaan varhaiskasvatuspalveluilla ja koko kaupungin kasvatuskumppanuudella”. Nämä ovat vain sanoja, mutta varhais­ kasvatus on näiden asioiden keskiössä. Varhaiskasvatusvirasto vastaa Helsingissä tänä päivänä hyvin moni­ naisista tehtävistä; suomenkielisestä päivähoidosta ja esiopetuksesta, leikkipuistojen ja perhetalojen avoimesta toiminnasta, leikki­ toiminnan kerhoista sekä kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen koordinoinnista. Lautakunta kokoontuu vuoden aikana kerran kuukaudessa, bud­ jettia tehdessä keväällä ja syksyllä kaksi kertaa kuukaudessa. Lauta­ kunnassa on vain yksi edustaja demareista, mitä pidän hiukan valitettavana asiana. Toisaalta kokoonpanomme on puoluetaustoista riippumatta hyvinkin yhtenäinen – meille kaikille ovat lapset ja hei­ dän hyvinvointinsa todella tärkeä asia. Se ehkä näkyi parhaiten kun äänestimme lokakuun kokouksessa Helsinki-lisän mahdollisesta leikkauksesta. Lautakunta päätti yksimielisesti olla leikkaamatta kuntalisää 2–3-vuotiailta lapsilta. Varhaiskasvatusvirasto on vuoden alusta alkaen tiivistänyt yhteis­ työtä sekä neuvolan että lastensuojelun kanssa, mikä on erittäin tär­ keä asia. Marraskuussa lautakunnalla oli myös yhteinen seminaari sote-lautakunnan kanssa juuri tästä aiheesta. Itse toivon vuoropu­ helun neuvolan ja lastensuojelun kanssa jatkossa tiivistyvän luon­

tevaksi toiminnaksi, jonka keskiössä lapsi ja hänen perheensä ovat. Ensi vuoden haasteena lautakunnassa on valtuuston kirjaus kos­ kien päiväkotien tilakäyttöä – 9m²:stä 8m²:iin – mikä ei saa tar­ koittaa sitä, että lapset leikkisivät käytävillä ja kuraeteisissä huonossa sisäilmassa. Tulevaisuuden uudentyyppisiin päiväkoteihin tuo 8m² tilavaatimus kyllä sopii.Myös lasten määrä on viime vuosina ollut jo lähes vitsiksi tullut ongelma, vuodesta toiseen lapsia on päivähoi­ dossa 500–1000 enemmän kuin budjetissa on määritelty. Myös tä­ hän laskennalliseen ongelmaan lautakunta tulee pureutumaan ensi vuoden aikana. Kunnallinen päiväkotihoito on edelleen helsinkiläisperheille tär­ kein hoitomuoto. Perhepäivähoito on erinomainen hoitomuoto etenkin pienille lapsille ja minusta se on yksi niistä hoitomuodoista joita pitää kehittää Helsingissä tekemällä se houkuttelevammaksi esimerkiksi koulutuksen ja työsuhdeasuntojen tarjontaa lisäämällä. Muista hoitomuodoista myös kerhotoiminta leikkipuistoissa on pikkuhiljaa kasvattanut suosiotaan. Maahanmuuttajaperheiden äi­ tien kielikoulutus lastenhoidon yhteydessä asukastaloissa ja leikki­ puistoissa on kasvussa ja tätä toimintaa pitää myös kehittää katta­ vasti Helsingissä. Varhaiskasvatuksen voimavara on osaava ja ammattitaitoinen hen­ kilökunta päiväkodeissa, perhepäivähoidossa, leikkipuistoissa ja kerhoissa ja todella toivon että lautakuntamme kykenee kuuntele­ maan ja pitämään huolta tästä voimavarasta. ●

helsingin

STADIN RUUSU 4/2013

terhi mäki

Kirjoittaja on varhaiskasvatuslautakunnan varapuheenjohtaja. 20


Tulevaisuuden toivot, 6-vuotiaat helsinkiläiset, kertoivat Stadin Ruusulle, mitä seuraavat sanat heidän mielestään tarkoittavat.

JÄSENRISTEILY 18.-19.1.2014

Palkka

Jos siivoaa huoneen, saa rahaa Virpomisesta saa palkan, pääsiäismunan Pitää antaa jollekin rahaa

Tervetuloa mukaan SDP:n jäsenristeilylle. Luvassa tiukkaa asiaa, puhetta politiikasta ja hyvää seuraa. Älä jätä tätä väliin!

Kansanedustaja

Kuuluttaa tärkeitä asioita Melkein presidentti Päättää Suomen jutuista On poliisi tai työnjohtaja Johtaa kansaa

M/S EUROPA lähtee la 18. tammikuuta 2014 klo 18.30 Helsingin Länsisatamasta ja saapuu takaisin su 19. tammikuuta klo 16.00. Ministereiden kyselytunti Karaokekilpailu EU-ehdokkaiden talk show Seminaareja ja paljon muuta ohjelmaa

Politiikka

Jotain sähköjuttuja –lamppuja Joka rakentelee paljon ja keksii Jotain käsitöitä, näppäryyttä

HINNAT ALK. 40 €/hlö VARAA MATKASI NYT!

Hallitus

Työpaikka. Vahtii vankia, jonka kuningas on laittanut vankilaan Hallitsee omia rahoja Hallitsee maailmaa Hallitsee kaupunkia

www.sdp.fi/jasenristeily tai varaa matkasi Matkapojista, puh. 010 2323 200. Yli 10 hengen ryhmät puh. 010 2323 117.

Pääministeri

Päättelee kaikenlaista On kansanedustaja ja vähän niin kuin maan hallitsija Ulkoministeri

Joku hallitsee ulkona sateessa En oo kuullut sanaa koskaan Että ministeri on ulkona Presidentti

Päättää asioita Mies tai nainen, joka valitaan ja välillä vaihdetaan Vuoden hallitsija Tulevaisuus

Se tarkoittaa unta Lupaa jotain Uusi viikko on tulevaisuus Joku on tulemassa ●

OSTETAAN Hakaniemi-Kallio läheisyydestä n. 50–70 m2 asuntoa. Erityisesti vanhat talot kiinnostavat, mutta kaikki huomioidaan! Soita 0405067676. ●

p u o l u ea k t i i v i e t s i i

21

STADIN RUUSU 4/2013


STADIN RUUSU

Gallup: ApulaisKAUPUNGINJOHTAJIEN LUPAUKSET

Matti Ahde Kellosta sähkömiehestä parlamentaarikko, oopperamies, urheilujohtaja ja pelimies

per t ti nisonen

”N

Kirja on kirjoittajansa Matti Ahteen näköinen, hänen kertomuksensa. Ahteelle tyypilliseen tapaan turha itsekritiikki ei kirjaa vaivaa. Se saattaa olla muiden kirjoittajien tehtäviä.

uorille koulutusta ja hyvät ammatit – ammatillisen koulutuksen paikkoja lisätään 770:lla ensi vuonna. Helsingin väestömäärä kasvaa voimakkaasti ja eten­ kin nuorten 15–24 -vuotiaiden osuus li­ sääntyy. Koulutus antaa nuorille parhaat tulevaisuuden eväät. Ilman toisen asteen koulutusta on vaikea tämän päivän yhteis­ kunnassa pärjätä. Siksi nuorten yhteiskun­ tatakuun toteuttaminen ja siihen panosta­ minen on yksi keskeisimmistä tavoitteista Helsingissä. Laajennamme ensi vuonna merkittävällä tavalla, 770 oppilaspaikalla, Stadin ammattiopistoa. Siis tervetuloa opiskelemaan.”

Matti Ahde ja Timo Hakkarainen: Matti Ahde – sähkömies.WSOY 2013. 459 s. Oulun Kellossa antaa taustan koko Matti Ahteen elämäntoiminnalle. Lapsuusparven vanhimpana Matti joutui jo nuorena huolehtimaan pikkuveljistä ja -siskoista. Äiti yritti minkä jaksoi, isästä ei siihen ollut. Siitä taustasta Matti Ahteen tie suoma­ laisen yhteiskunnan suureksi vaikuttajaksi on aivan uskomatttoman hieno, kaikkine virheineenkin kunnioitettava. Tätä tietä kuvaa Matti Ahteen ja toimittaja Timo Hakkaraisen kirja Matti Ahde – sähkömies.

köyhä lapsuus

Ritva Viljanen

Tahtopoliitikko

Matti Ahde tuli Oulusta sos.dem. kansanedustajaksi aika yllättäen vuoden 1970 vaaleissa. Nuori Oulun poika ei tyytynyt olemaan eduskunnassa hiljainen ”takarivin taavi”, vaan nousi nopeasti sil­ loin eduskunnan suurimman ryhmän, demarien, puheenjohtajaksi alle kolmekymppisenä. Se oli todellinen vaikuttajan paikka. Ahteesta tuli valtakunnantason poliitikko. Kirjan paras osa on poliittisen uran kuvaus, kuvaus eduskuntatyöstä, ministeriöistä, toisista poliitikoista, kamppailuista, juonitteluista. Ahde ei ollut koskaan mikään suuri poliittinen teoreetikko, vaan käytännön tahtopoliitikko. Hänellä oli ja on yhä synnynnäinen, ilmiömäinen kyky saada ihmiset puo­ lelleen puhumalla, on sitten kyse yhdestä ihmisestä tai kolmesta­ sadasta kuulijasta. Sitä sanotaan charmiksi, lumovoimaksi. Kun tämä lumovoima yhdistetään tahtoon viedä asioita eteenpäin, lävitse, saa­ daan tuloksia aikaan. Kirjassa on erinomainen kuvaus Matti Ahteen aikaansaannoksista Suomen ensimmäisenä ympäristöministerinä 1980-luvulla. Matin ministeriajan ansiolista ympäristöasioissa on komea: koskiensuojelulaki, harjujensuojeluohjelma, rikin ilmas­ toon pääsemisen puolittamisohjelma, soiden suojelualueet, ym­ päristölautakuntien perustaminen, jätteiden hyödyntäminen. Ete­ lässä Mattia vielä ymmärrettiin, mutta Pohjois-Suomessa, ”omalla kentällään”, Matti Ahde oli kirosana, vähän kaikkien puoluei­ den keskuudessa. Matti vastusti Kollajan allasta, Hailuodon siltaa, Oulu­järven ylitystietä... Kirja kuvaa hyvin suomalaisten kiihkeyttä, tappouhkauk­sia tuli ,suojelupoliisi asetti henkivartijat. Ympäristön­ suojelu on Suomessa hengenvaarallista hommaa, ministerille aina­ kin. Tahdolla, viehätysvoimalla ja poliittisella pelisilmällä Ahde ajoi vaikeat uudistukset lävitse ja säilytti vielä edustakuntapaikkansa, vaikka vastustajat muuta vannoivat ja yrittivät.

”H

elsinki takaa maan suurimpana vuokranantajana kohtuuhintaisen asumisen liki sadalle tuhannelle helsinki­ läiselle. Tulen muistuttamaan päättäjiä yh­ teisesti asetetun 5 500 uuden asunnon tavoitteen säilyttämisestä myös päättäjien omilla takapihoilla.”

Hannu Penttilä

”L

upaan miettiä entistäkin tarkemmin, mikä on tärkeää ja mikä ei. Tiukassa taloustilanteessa on oleellista kohdistaa yhteiset verorahamme sinne, missä niistä on eniten hyötyä helsinkiläisille.”

per t ti nisonen

Laura Räty

”L

upaan edelleen parantaa vuorovaiku­ tusta ja keskusteluyhteyttä kaupunki­ laisten ja kaupunkiorganisaation välillä.”

Pekka Sauri Jussi Pajunen ei vastannut tiedusteluumme. STADIN RUUSU 4/2013

22


STADIN RUUSU

Martti Ahteella on ilmiömäinen kyky saada ihmiset puolelleen puhumalla. — pekka hurme

”Sorsan pojat”

Kirja ei kuvaa kovinkaan paljon Ahteen poliittisen uran kavereita, Paavo Väyrynen saa tietysti tölväisyn. Kalevi Sorsa oli SDP:n puo­ luesihteeri ja myöhemmin puheenjohtaja, jonka siipien suojaan ui nuori demarikolmikko Ulf Sundqvist, Erkki Liikanen sekä Mat­ ti Ahde. Kolmikosta Matti Ahde, sähkömies, nousi kahta maisteria korkeammalle, eduskunnan puhemieheksi, tasavallan kakkoseksi. Siitä hommasta seurasi Ahteen uran ensimmäiset, dramaattiset pot­ kut. Sorsa palkitsi uskollisuuden siirtämällä Ahteen tökeröllä tavalla sivuun. Kuvaus potkuista on järkyttävyydessään vahva osoitus poli­ tiikan valtapyrkimyksistä, joissa ystävyys ei paljon paina.

men Valtakunnan Urheiluliitto SVUL:sta ja palasivat TUL:n riveihin. Tämä suostuttelu oli Matti Ahteen tärkein työ TUL:n puheenjohtaja­ na, järjestöä hän johti pitkälle 1990-lukua. TUL oli Ahteen johdolla mukana perustamassa uutta urheilun keskusorganisaatiota, Suomen Liikunta ja Urheilu SLU:ta. TUL:n mukaanmeno merkitsi itsenäisen työläisurheilun loppua Suomessa, valtionapu supistui olennaisesti ja järjestön oma toiminta myös. Nykyisin TUL on pikemminkin haalistunut työläisurheilun perinneyhdistys. Oliko tämä Matti Ah­ teen tarkoitus, sitä kirja ei kerro?

Oopperan lumoissa

Kalevi Sorsa antoi Ahteelle ensimmäiset potkut, mutta toiset potkut herättivät vielä enemmän huomiota. Näiden potkujen jälkimaineesta Matti Ahde tulee kärsimään koko loppuelämänsä. Veikkaus Oy:n hallitus erotti toimitusjohtaja Ahteen nopeasti, yksimielisesti, heti. Luottamus toimitusjohtajaan oli mennyt. Johtajan väitettiin ahdis­ telleen naispuolisia työntekijöitään Veikkauksessa. Kirjassa Ahde va­ kuuttaa syyttömyyttään. Sehän on sallittua, lukijalle jää uskottavuu­ den ymmärtämisen taakka. Kirjassa kerrotaan paljon julkisuuden roolista Ahteiden elämässä, julkisuudesta puhuttaessa ei tule unohtaa rouva Ahdetta, Hilkkaa. Näyttävä pariskunta nautti suuresti julkisuudesta, kerjäsikin sitä, kunnes alkoi tulla lunta tupaan. Ja julkisuuden kiroushan vain jat­ kuu, ainakin Hilkan osalta.

”Käpälöintiä”

Matti Ahteen erikoisuus on ollut läpi elämän kestänyt, todellinen, kiinnostus oopperataiteeseen. Sitä on epäilty, pilkattukin, mutta kirja kertoo todellisesta harrastuksesta, joka vei poliitikon oopperan hallinnon johtopaikoille. Helsingissä Matti Ahteella ei ole patsasta, ei ehkä tulekaan, mutta pysyvä Ahteen saavutus, komea sellainen, seisoo Töölönlahden rannalla: oopperatalo. Kuvausta oopperatalon synnystä, rahoituksesta, olisi voinut kirjassa valottaa enemmänkin. Monenlaisten erikoisten rahoituskiemuroiden kautta taloa päästiin rakentamaan. Tarvittiin tahtopoliitikko-oopperamies Matti Ahdetta, jotta tuo talo Töölönlahden rantaan nousi. Meidän veronmaksajien iloksi tai harmiksi. Oopperan taiteilijatukijoiden voimin talo olisi jäänyt rakentamatta. Urheilujohtaja

Kalliolaisia

Matti Ahde oli nuorena lupaava jalkapalloilija, koripalloilijakin Ou­ lussa, mutta urheilumieheksi hän tuli suoraan johtajaksi, Työväen Urheiluliitto TUL:n puheenjohtajaksi 1978. Tehtävä oli eheyttää työväenurheilu. Työväenliikkeen rasitteena oli 1950-luvulta TUL:n hajotusjärjestöksi perustettu Työväen Urheiluseurojen Keskusliitto TUK, jäänne sosialidemokraattisenpuolueen ”leskisläiseltä” ajalta. Tässä tehtävässä tarvittiin Matti Ahteen puhujanlahjoja, vakuutta­ vuutta ja suostuttelua. TUK saatiin lakkautettua kesään 1979 men­ nessä ja kaikki vahvimmat TUK:n seurat erosivat porvarillisesta Suo­

Kallion kentällä, Brakulla, kaikui 1950-luvulla rusettiluisteluissa pi­ meässä illassa: ”aatosta jaloa ja alhaista mieltä, tunteiden paloa ja kylmyyyttä sieltä”. Sitä on ollut ja on elämä Kalliossa. Sitä on ollut myös Ahteiden elämä, kaikkinensa. Siksi he sopivat hyvin asumaan Kallioon. Kaikki, Matti, Hilkka sekä lapset Tiina, Timo ja Jussi. ● pekka hurme

Kirjoittaja on työskennellyt TUL-lehden päätoimittajana ja Olympiastadionin markkinointipäällikkönä. 23

STADIN RUUSU 4/2013


STADIN RUUSU sillä useimmissa nykyisin myytävissä tinoissa on todellisuudessa ti­ naa vain muutama prosentti ja loput lyijyä. Uudenvuodenpäivä ei ole virallinen liputuspäivä. Ensi kerran uu­ denvuodenpäivänä liputettiin vuonna 2000 Suomalaisuuden liiton ja Helsingin yliopiston aloitteesta. Ruotsissa ja Virossa uudenvuo­ denpäivä sen sijaan on liputuspäivä.

Monta konstia vaihtaa vuotta

Pakkasukko

Venäjällä uusi vuosi on paljolti ottanut kristillisenkin joulun ase­ man, sillä se on ajankohdaltaan lähempänä läntisen kristikunnan maissa vietettävää joulua kuin venäläis-ortodoksinen joulu. Orto­ doksiset kirkothan Suomen ortodoksista kirkkoa lukuun ottamatta noudattavat juliaanista kalenteria, joka on parisen viikkoa jäljessä gregoriaanista. Lahjoja jakava Pakkasukko kulkee venäläisellä kolmi­ valjaksella ja mukanaan hänellä on lapsenlapsensa Lumityttö eli Lu­ mihiutaletyttö. Uudenvuodenyönä Pakkasukko ja Lumityttö tuovat lapsille lahjoja sekä toteuttavat ihmisten salaisia toiveita. Pakkasukko on Joulupukin vanha ystävä.

ympäri maailmaa eri tavoin. Uuden vuoden alkaessa muistellaan menneen vuoden tapahtumia ja tehdä suunnitelmia alkavan vuoden varalle. Eri maissa vuoden vaihdetta vietetään eri tavoin ja eri aikaan. Elin­ keinollisista ja historiallisista syistä vuodenvaihde on ollut jopa eri vuodenaikoina. Muinaisten babylonialaisten vuodenvaihde ajoittui kevätpäiväntasaukseen. Heillä oli myös toinen vuodenvaihde syys­ päiväntasauksen aikaan. Egyptiläiset puolestaan aloittivat vuoden kesäpäivänseisauksesta. Vuoden ensimmäisen päivän sijoittaminen tammikuun ensimmäiseen päivään on roomalainen käytäntö. Suo­ messa vuodenvaihde oli vanhastaan syksyllä, kun maataloustyöt oli saatu päätökseen. Perinteisesti suomalaiset viettivät uutta vuotta kekrinä. Tuolloin katsottiin tulevan vuoden enteitä mm. heittämällä vihta saunan ka­ tolle. Vastan asennosta ennustettiin tulevaa. Toinen varma ennustus­ keino oli heinien heittely kattoon. Mitä enemmän olkia jäi kattoorsille, sitä parempaa onnea sen uskottiin tietävän. Nykyisin tinan valaminen on yleinen tapa ennustaa tulevan vuoden tapahtumia. Tinan valaminen tuli Suomeen Ruotsista ja Keski-Euroopasta. Se oli aluksi säätyläisten perinne, mutta levisi 1800-luvulla kansan kes­ kuuteen, aluksi Länsi-Suomessa. Tinan valamisen on sanottu van­ hoista ennustustavoista kenties parhaiten nykyiseen elämänmenoon sopeutuneeksi. Tina on sanana hiukan virheellinen tässä yhteydessä, u u t t a v u o t t a j u h l i t aan

Kiinalainen uusivuosi

Vanhan kiinalaisen kalenterin mukainen vuodenvaihe on silloin, kun uusikuu sattuu toisen kerran talvipäivänseisauksen jälkeen. Au­ rinko on tällöin Eläinradalla Vesimiehen merkissä. Länsimaisen ka­ lenterin mukaan kiinalainen uusi vuosi sijoittuukin tavallisimmin helmikuuhun, joskus tammikuun lopulle. Vuodet seuraavat toisiaan kuudenkymmenen vuoden jaksoissa. Vuodet nimetään ”taivaallisen rungon” ja ”maallisen oksan” merkkien perusteella. Suomalaiseen uuteen vuoteen kuuluvat ilotulitteet ovat alun perin kiinalainen tapa ja niiden tarkoitus on ollut pahojen henkien karkottaminen. heta war to

daniela sanchez

Lähde: Wikipedia

STADIN RUUSU 4/2013

24


KULTTUURISTADI

”Kriget har brutit ut!” ivan timirjasev, helsingin kaupunginmuseo

– pääkaupunki maailmansodan varjossa

Erilaiset verkostot yksilöiden tukena

Samu Nyström: Helsinki 1914–1918 – Toivon, pelon ja sekasorron vuodet. Minerva 2013. 368 s.

Helsingistä, toisin kuin monista muista sotaa käyvän Euroopan kau­ pungeista, miehet eivät siis lähteneet maailmansodan alettua jou­ koittain kuolemaan itä- ja länsirintaman taisteluhautoihin. Sota tuli voimalla Helsinkiin vasta alkuvuodesta 1918 punaisten ja valkois­ ten välisten taisteluiden muodossa. Vaikka ensimmäisen maailman­ sodan ratkaisutaistelut käytiin kaukana Suomesta, globaalin sodan aineelliset ja henkiset vaikutukset ylettyivät myös tänne. Samu Ny­ strömin tutkimus osoittaa, että Helsingin kriisiajan ongelmat oli­ vat aluksi yleiseurooppalaisia ja Venäjän imperiumia koskevia. Pit­ kittyessään maailmansodasta tuli myös kaupungin sisäinen kriisi ja vaikeudet johtivat asteittain kaupungin jakautumiseen kahteen toisiaan vasten asettuneeseen ryhmään. Nyströmin arvion mukaan Helsingistä puuttui ensimmäisen maailmansodan aikana yleinen tahto kaupunkiyhteisön koossa pitämiseen. Yksilöiden tasolla hel­ sinkiläiset kuitenkin muodostivat erilaisia verkostoja, joiden avulla etsittiin turvaa, elintarvikkeita, työmahdollisuuksia, jotka kaikki olivat välttämättömiä henkiinjäämisen kannalta. Toisin kuin oma­ varaistaloudessa, modernissa kaupungissa nälkä oli nopeasti ovella, jos kaupoista ei saanut ruokaa tai inflaatio oli syönyt hetkessä elin­ ikäisten säästöjen ostovoiman. Poikkeusajan kaupunkielämäkerta myös kertoo myös meidän ihmisille kuinka haavoittuva kaupunki­ yhteisö oli ja on todennäköisesti nykyään yhä enemmän, poikkeus­ oloissa. Samu Nyströmin tutkimuksessa on varsin seikkaperäisesti kuvattu, vaikkakin osittain kooten muiden aiemmin tekemistä tutkimuksista, se kahden ja puolen kuukauden aika, jolloin Helsinki keväällä 1918 toimi punaisen Suomen pääkaupunkina. Nyströmin näkökulma on politiikkaa ja sisällissodan taisteluita enemmän helsinkiläisten arkea käsittelevissä kysymyksissä, vaikka hän myös samalla pystyy hyvin sijoittamaan Suomen ensimmäisen maailmansodan ajan tapahtu­ mat osaksi laajempaa eurooppalaista viitekehystä. ●

harva asia enää muistuttaa suoraan meitä pääkaupunkimme viime vuosisadan aikana kokemasta kahdesta sodasta. Toisen maailmansodan aikana Helsinki kärsi vaurioita Neu­ vostoliiton ilmavoimien pommituksissa. Ensimmäisen maailman­ sodan loppuvaiheessa kaupungin kaduilla taistelivat niin suomalai­ set, venäläiset kuin ja saksalaisetkin. Vuonna 1918 sekä kaupungin vauriot että ihmishenkien menetyksetkin taisteluiden aikana ja eri­ tyisesti niiden jälkeen olivat suuria. Muistojen ja muistomerkkien ohella kevään 1918 taisteluista muistuttavat yhä myös esimerkiksi saksalaisen tykistötulen jäljet keskustasta Hakaniemen kulkevassa Pitkässäsillassa. Suomen sisällissodasta on julkaistu runsaasti tutkimusta, mutta tästä huolimatta Samu Nyströmin viime lokakuussa Helsingin yli­ opistolla tarkastettu ensimmäisen maailmansodan aikaa käsittelevä historia-alan väitöskirja Poikkeusajan kaupunkielämäkerta – Helsinki ja helsinkiläiset maailmansodassa 1914–1918 tuo tähän aikakauteen uusia näkökulmia. Väitöskirja on vapaasti luettavissa Helsingin yliopiston E-thesis verkkopalvelusta. Syksyllä kirjasta ilmestyi myös kirjakaup­ pamyyntiin tarkoitettu Minerva-kustantamon julkaisema väitöskir­ jan ns. populääriversio Helsinki 1914–1918 – Toivon, pelon ja sekasorron vuodet. Elokuun ensimmäisenä päivänä 1914 Helsingin kadut täyttivät lehtipoikien huudot ”Kriget har brutit ut!”. Saksan ja niin sanot­ tujen ympärysvaltojen, joihin Suomi Venäjän osana kuului, välille oli puhjennut sota. Suomella ei ollut enää omaa armeijaa, vaan niin koko maan kuin sen pääkaupunginkin puolustus oli venäläisen sota­väen vastuulla. Helsingissä kierteli sodan ensimmäisinä päivinä varmoina pidettyjä huhuja siitä, että Saksan laivasto oli jo matkalla kohti Helsinkiä ja pian kaupunki yritettäisiin vallata. Laivastoa ei sillä kertaa kuulunut. Sota pysytteli toistaiseksi kaukana Suomen rannoilta.

n y k y p ä i v ä n h e l s i n g i ssä

ville jalovaara

Kirjoittaja on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu. 25

STADIN RUUSU 4/2013


KULTTUURISTADI

Pekka Matilainen tarttui dekkariin

Pekka Matilainen: Kupoli. Atena 2013. 300 s.

Murhamysteerin jäljillä muinaisessa Firenzessä

P

Matilaisen kirja sai nimekseen Kupoli (Atena). Se on helppolukui­ nen, mukaansatempaava ja oikeasti jännittävä. Parasta ehkä sittenkin on, että kirjassa ovat hajut ja maut, ihmisten sen aikainen maail­ ma ja ympäristö kohdallaan. Kukkivien puiden ja parfyymien se­ kaan sekoittuivat kadulla olevien jätteiden ja ulosteiden löyhkä sekä joesta nousevan liejun haju. Kirja on huikea sukellus menneeseen maailmaan, jossa kukaan nykyihminen ei ole käynyt. Ihminen oli silloinkin perimmältään yhtä ja samaa. – Ajattelin kirjoittaessani, että synteihin saa syyllistyä, kunhan ei ole pitkäveteinen, Matilainen veistelee. – Olen jättänyt kirjoittamatta ne kohdat, joiden yli tiedän lukijan hyppäävän.

e k k a m at i l a i n e n on aito stadin kundi ja palkittu tietokirjai­ lija, mutta uunituoreessa dekkarissaan hän on mennyt mah­ dollisimman kauaksi mukavuusalueeltaan. Uutuuskirja on murhamysteeri, tapah­tumapaikka on Firenze ja aika Herran vuosi 1423. Kuinka tässä näin pääsi käymään? – Olen opinnoissani ja muutenkin kiinnostunut juuri tuon ajan Firenzestä Medicien suvun valtakaudella. Ajattelin tehdä aiheesta väitöskirjan, mutta sitten keksin: kirjoitan muinaiseen Firenzeen si­ joittuvan dekkarin. Se tuntui paljon hauskemmalta. Pekka Matilainen on käynyt Firenzessä usein ja ehkä hänelle on käynyt kuten 1800-luvulla Stendahlille, joka sairastui Firenzen ylenpalttisesta kauneudesta ja taiteen ylivertaisuudesta. Matilainen myöntääkin Stendahlin oireyhtymänä tunnetun ilmiön tehneen hä­ nestä kirjailijan.

Tuoksut veivät voiton

Kirja alkaa siitä kun päähenkilö Pikku-Tonin kotitilalle tulee Mi­ lanosta Firenzeen ohikulkumatkalla oleva mies Antonio Loschi. Tämä pysähtyy taloon pidemmäksi aikaa, koska hän ei voi vastustaa keittiöstä tulevia tuoksuja. Emäntä valmistaa ”salvokukkoa, viinissä liotettua kyyhkymuhennosta täytettyjen oliivien kera, leipärieskoja sekä rasvaisella pannulla paistettuja ohukaisia. Juomina oli liköörejä ja viinejä. Emäntä oli ottanut kaapin perukoilta esiin parhaat astiansa,

1400-luvun tunnelmissa

Dekkarin muoto rikosarvoituksineen viehätti Matilaista. Jännäriin voi upottaa kaikkea, arkea ja juhlaa, historiallista ajankuvaa ja inhi­ millistä elämää, tietoa ja mielikuvitusta. Sitä paitsi väitöskirjoja ei lue kukaan, mutta dekkareita lukee. STADIN RUUSU 4/2013

26


hilkka kotkamaa

KULTTUURISTADI

Kaupunkilaiset toivoivat sodan väistyvän Jumalan avulla, ”kulke­ malla katuja pitkänä kulkueena katumusharjoituksien kera, valkoi­ nen kauhtana päällä ja ylistyslauluja veisaten. ”Sota on rangaistus syntisestä elämästä”. Katedraali ja siihen kupoli oli kaupunkiin saatava. Työhön kut­ suttiin kuulu arkkitehti Filippo Brunelleschi, ”joka on ryhtynyt hankkeeseen kuin riivattu”. Arkkitehti Filippo Brunelleschi pohti itsekin, pysyikö maailman suurin kupoli kasassa. ”Olen arkkitehti, en ennustaja”, hän totesi. Kaupunkilaiset uskoivat rukouksiin ja ennusteisiin, mutta arkkitehti perusti työnsä mittoihin, painoihin, lujuuksiin, laastien koostumukseen, kattotiilien paksuuksiin ja itse keksimiinsä mekaanisiin laitteisiin. ”Oikeastaan kukaan ei tiennyt millainen kahdeksankulmainen suurkupoli oikein olisi, miltä se näyttäisi ja kestäisikö katedraali Firenzen Duomo sen painon. Olihan se lajinsa ensimmäinen.” Vaihtuuko miekka tietoon?

Vuosisatojen takainen kulkija voi kirjan päähenkilön lailla filosofee­ rata, miltä maailman tulevaisuus näyttää. Onko rauha mahdollinen? Ehkä sulkakynä on kohta päihittänyt ritareiden peitset ja miekat ja tulevaisuus on niiden, joilla on tieto hallussaan. Käsikirjoitus voi olla arvokkaampi kuin ihmishenki. ”Viesti on vain ilmaistava selkeästi, kirjoitus on supistettava terä­ väksi ja puhtaaksi kuin karhuemo nuolee poikasensa. ” Tämän muinoin eläneen ihmisen motto kelvannee tänäkin päivä­ nä: ”Ei ole tärkeää omistiko ihminen mitään, vaan se ettei mikään omista häntä”.

– Kun juopottelussa ei tuntunut olevan enää mitään mieltä, päätin ryhtyä sivistämään itseäni. En halunnut päästää itseäni helpolla, joten otin yliopostossa pääaineikseni latinan ja klassisen kreikan, laitoksen vaikeimmat aineet. Otin opinnot perusteellisesti ja valmistuin pikavauhtia maisteriksi, p e k k a m at i l a i n e n kertoo urastaan.

Haasteiden mies

Sota syntien rangaistuksena

Pekka Matilainen on kaunokirjallisessa mielessä esikoiskirjailija, vaikka hän on ehtinyt tehdä paljon muuta työtä toimittajana ja tieto­kirjailijana. Tämän oppineen miehen alkutaival alkoi nihkeästi. Helsingin Kalliossa ja Sörkässä lapsuutensa viettänyt poika erotettiin koulusta viidennellä luokalla huonon käytöksen takia. Seuraavat 15 vuotta menivät rankkaa ja kosteaa nuoruutta viettäessä. Kun elämä vaipui katuojan tasolle, hän päätti tarttua elämään uudella otteella. Hän meni Helsingin yliopistoon nelikymppisenä. – Kun missään ei tuntunut olevan enää mitään mieltä, päätin ryhtyä sivistämään itseäni. Halusin näyttää, koska olin päässyt eri­ vapaudella opiskelemaan. En halunnut päästää itseäni helpolla, joten otin pääaineikseni latinan ja klassisen kreikan, laitoksen vaikeimmat aineet. Otin opinnot perusteellisesti ja valmistui pikavauhtia mais­ teriksi. Matilaisesta tuli Ylioppilaslehden päätoimittaja, josta työstä hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1993. Skepsis ry:n Sokrates palkinnon hän sai kriittisestä journalismista 1999. – Skeptiksen palkinnon sain jutustani Jorma Ollilan kapeista harti­ oista. On hassua, että Ollilan luihuista hartioista puhutaan vieläkin, vaikka koko juttu lähti yhdestä pienestä kolumnistani. Pekka Matilainen on kirjoittanut useita kirjoja kulttuurihistoriasta, mutta dekkaristina hän on uransa alussa. Ja lupaavassa sellaisessa. ●

Kupolin romahtamista enemmän Firenzessä pelättiin kuitenkin vihollista, hirviötä nimeltä Milano, joka uhkasi nielaista Firenzen.

hilkka kotkamaa

pöytää peitti hieno pellavaliina”. Antonio Loschin kommentti ateri­ asta oli, ettei parempaa ollut saanut edes ruhtinaiden hovissa. Salaperäinen ylhäisömies Antonio Lochi ottaa mukaansa PikkuTonin ja päättää kasvattaa kaimapojasta oppineen miehen ja työnsä seuraajan. Muukalaisen iloa ja pelkoa

Saapuminen vilkkaaseen Firenzeen ei ollut helppo. Kaupungissa pelättiin muukalaisia tautien ja huonojen uutisten pelossa. Myös väärä­uskoisien uskottiin tuovan pahuutta ja sodan enteitä. Firenze oli käymistilassa. Kaupunkia on kuohuttanut skandaali­ mainen murha, jonka uhri sekä tekijä johtavat ylimystöpiireihin. Kuhinaa aiheuttaa myös valtava katedraalin rakennustyö, joka on keskeytyksissä teknisen ongelman takia. Sata vuotta käynnissä ol­ leesta katedraalista puuttui kupoli. Valtavan kattorakennelman tek­ niseen kestävyyteen eivät monet enää uskoneet.

27

STADIN RUUSU 4/2013


KULTTUURISTADI tom hakala

Syksyn teatteria, tanssia ja sirkusta salla hakanpään

Pinta on vuoden huikeinta nykysirkusta.

Poimintaa pienten teattereiden, tanssiryhmien ja sirkuksen helmistä. – Meidät luotiin toisillemme, / me tulimme toisiksemme, / meidät viritettiin samaan jumalaiseen sävelmään, aistikas Noora Nyyssönen ja herkkä Kaisla Flood laulavat ja tanssivat sensuellin hienosti yhteen Käärmeen valtakunnassa, vampyyrin tarinassa Katri Valan väestö­ suojassa alkusyksystä. Kun purkauduimme ulos esityksestä, tuntui mukavalta, että Käenkuja oli hyvin valaistu. – Uskaltaudu New Or­ leansin pimeille kujille, mutta muista: ei kukaan pääse pakoon itse­ ään…, laulu jatkoi. Tuomari Nurmion laulut Paratiisin puutarha –kokoelmasta ja Stingin soinnukas Rakkauteen kirottu (Moon over Bourbon Street) ovat taita­ vassa käytössä, kun Teatteri Kultsa ja Vantaan Näyttämö ovat puolen vuoden ajan yhdistäneet voimansa Juha Meriläisen ohjauksessa. – Näyttelijät ovat Vantaalta, muusikot Kultsasta, tutut vantaalaiset katsojat sanoivat. No ei ihan niin, varmaa työtä tekevät Suvi Lahdenmäki ja Jukka Hurjanen ovat Kultsan peruskauraa. Käärmeen valtakunta on kertomus petoksesta, rakkaudesta ja hy­ vää tahtovista, mutta pahaan taipuvaisista ihmisistä. Harvinainen, onnistunut yritys tuoda kauhua näyttämölle. Tosin yöesitykset klo 22 alkaen eivät kuulemma vetäneet. Esitys on kunnianosoitus Bram Stokerin, Edgar Allan Poen ja Mary Shelleyn kauhuklassikoille. Lehtikin on englanniksi aito. Harvalla teatterilla on musiikista vastaava yhtä tasokas livebändi. Niina Räty tanssii Stingin laulun lumoavasti. Noora Nyyssösen ääni tenhoaa.

Teatterikulman tiloja käytetään kekseliäästi, rappusia, ovensuita, pi­ mentopaikkoja, ikkunasyvennyksiä, hissejä. Maria Ahlrothin tanko­ tanssi kellarissa muistuttaa Matrix-elokuvien Carrie Mossia. Syksy 2013 suursatsaus on Viiruksen ja Teater 90° yhteistuotanto, kapitalismia rajusti raikkaalla otteella suomiva Där vi en gång flått (Missä nyljimme kerran). Yleisö kutsutaan ”särkyneiden sydänten hotelliin”, jossa on koolla menestyjiä poliitikoista Paaviin, jota lah­ jakas Oskar Pöysti esittää suurenmoisesti. Elämme lähitulevaisuutta, Nokian myymisestä alkaneen talousjär­ jestelmän romahtamisen jälkeen. Helsingin alta löytyy länsimetron louhinnan yhteydessä jättimäinen kupariesiintymä ja maa myydään Green Copper Minesille, joka lupaa työllistää puolet Suomen työt­ tömistä ja pelastaa kansakunta perikadolta. Ohjaaja, kirjoittaja Lauri Maijala yhdistelee eläinfaabelia, musi­ kaalia, sketsisarjaa ja sekoittaa kaiken nykyteatterin myllyssä. Meidät nyljetään: karhulta turkki, ketulta häntä ja kotkalta siivet. Otsikko viittaa tietysti Kjell Westön romaaniin Missä kuljimme kerran. Sen ta­ voin kuvataan luokkia ja Suomen henkistä ilmastoa yhteiskunnan muututtua. Mutta Westön sivistyneen sanailun sijasta Viirus tekee suorapuheista satiiria. Henkilöiden puheista ei välillä ymmärrä mi­ tään, mutta mimiikka, elekieli kiehtoo pauloihinsa. Skrobovaloja Lumeessa

Liikkeellä marraskuussa kokosi jälleen Kiasmaan, Tapiolan Louhi-sa­ liin, Zodiakiin, Stoaan ja mediakeskus Lumeeen nykytanssin ystäviä. Kovin suuria saleja ei ole, mutta esitykset täyttyvät hyvin. Valotai­ teellinen esitys Light Solos oli uskomattoman hieno kokemus, vaikka ensimmäisen soolon skrobovalot kävivät vähän silmille, kuten mei­ tä ennakolta varoitettiin. Ula Sicklen liike lattialla näytti katsojan silmissä valovaihteluineen kuin Camera Obscurassa 1800-luvulla varhaiset elokuvakokemuk­ set tai myöhemmät animaatiot. Hyvin esteettinen tanssija näyttäisi

Missä nyljimme kerran syksyn huippu

Teatteri Viirus tekee yleisötyötä saavuttaakseen Krunikan näyttämöl­ le uusia, myös syrjäytyneitä katsojaryhmiä. Saksalaisen Dea Loherin Oskuld (Viattomuus) viime keväänä oli tarina kahdesta laittomasta maahanmuuttajista jotka näkevät jonkun kävelevän mereen, … so­ keasta tanssijasta ja monesta muusta. Erik Söderblomin ohjauksessa Viiruksen ja Klockriketeaternin hieno yhteistyö toi suomenruotsa­ laisen teatterin nuoria tähtiä ja vanhoja tekijöitä yhteiselle matkalle. STADIN RUUSU 4/2013

28


KULTTUURISTADI liikkuvan ensin, vaikkei tee juuri liikkeitä. Sitten hän tekee ja muo­ dostaa liikekaaria, jotka eivät ole lineaarisia ihmissilmälle. Esitys tes­ taa katsojien havaintokyvyn rajoja. Kanadalais-puolalainen Ula Sickle  työskentelee eri taidemuotoja yhdistellen, usein yhteistyössä eri alojen taiteilijoiden kanssa. Ääni­ suunnittelija Yann Leguayn kanssa hän toi kolmen teoksen koko­ naisuuden Light Solos.

Kati Korosuo, Katja Sallinen ja Pirinen tanssivat esityksen tunne­ mielialat juhlavasti, leikitellen ja fantasioiden. Naisilla oli omat vä­ rit, oranssi, keltainen ja sinertävä. He sotkivat lattian ja itsensä pii­ mällä ja jääpaloilla. Valtava vauhti ja naisten keskinäinen yhtenäisyys lumosi. Tomi Humaliston monivärisuunnittelu ja toteutus esityksen lo­ pussa on uskomattoman kaunis.

Zodiakin kaksi helmeä

Hakanpään huikea Pinta

Uuden tanssin keskus Zodiak pääsi syksyn ensi-illassa uuteen nou­ suun, loppukevään pettymysten jälkeen. Hanna Pajala-Assefan koreografia ja tanssi afrikkalaisen miehensä Abdissa ”Mamba” Assefan rumpujen ja nostojen tuella on kauneinta nykytanssia Kaa­ pelilla pitkään aikaan Zodiakin yltiötaiteellisten kokeilujen jälkeen. Kaikesta näki, että teos on hyvin henkilökohtainen. Rakkaus on ko­ kemuksena kaikille yhteinen, mutta tanssiteoksen aiheena banaali. Erään rakkauden historia on taitelijapariskunnan liikkeeseen ja rytmiin perustuva duetto. Teos etenee punaisen köyden kietomisesta naisen ympärille ja siitä vapautumisesta. Välillä soitetaan rumpuja ja bambukeppejä. Ikiai­ kaisesta rakkausteemasta kumpuavassa tanssissa lyömäsoitinmusii­ kin ja liikerytmin ammattilaiset haastavat toisensa oman taiteenla­ jinsa perusteissa. Kaunis tunnekylläinen kliimaksi syntyy keskellä salia liehuvassa verhossa, jonka läpi valo taittuu ja joka sekä erottaa että yhdistää rakastavaisia. Lopulta Mamba Assefa asettaa mikrofoneja tanssijavai­ moonsa ja ”soittaa” ääniä hänestä kuin rummusta. Teos ei julista, vaan ylistää rakkautta. Osana Liikkeellä marraskuussa -festivaalia valmistettu monitai­ toisen Elina Pirisen koreografia Personal Symphonic Moment oli syk­ syn hienoin nykytanssiesitys, myös Zodiakissa. Se on tehty Dmitri Šostakovitšin 7. sinfoniaan, Leningradiin, jonka kuulimme koko­ naan esityksen sisällä.

Suvilahden Cirko-keskuksessa oli nähtävillä yhteisesitys, jonka alku oli suomalaisen nykysirkuksen huikea läpimurto. Salla Hakanpää sitoi meidät täydellisesti vertikaaliköydellä ja maneesin pintaan kuin huomaamatta nousevan veden välissä Pinnan lumomaailmaan puo­ leksi tunniksi. Hän on samalla kertaa voimakas ja esteettinen, kun taitelija liiraa maneesin päällä vettä melkein päällemme. Veden alla kuvattu syvyystanssivideo ja elävä Sanna kohtaavat kauniisti pinnan alla ja päällä. Ville Walon ohjaama esitys sai ylistävän katsoja- ja lehtipalautteen ”nykysirkuksen timanttina”. Yhteisillan toinen esitys, Zero Gravity Companyn Will have sex for love oli myös hyvin aistillinen ja taitava esitys. Netta Lepistö ja Maarit Utriainen osaavat paljon, mutta tunnin pituus oli liikaa eikä kantanut loppuun. Näimme liian paljon toistoa ja juoksua välinei­ den välillä maneesilla. Taidollisesti suomalainen nykysirkus nousee huipulle, kuten nyky­ tanssi teki parin vuosikymmenen aikana. Salla Hakanpään Pinta saa odotetut lisäesitykset tammikuulla 2014. Illan aloittaa uusi versio Ville Walon sooloteoksesta Mortimer. Esitykset ovat 22.1.–25.1.2014 klo 19.00 & 26.1.2014 klo 15.00. Tämä huikea elämys kannattaa kokea! ●

timo wright

cata por tin

risto kolanen

Koreografi e l i n a p i r i n e n (etualalla) yhdistää musiikkia ja tanssia, taustalla k at i ko ros u o .

m a r i a a h l ro t h

ja v i k to r

idman

tapaavat särkyneiden sydänten hotellissa.

29

STADIN RUUSU 4/2013


STADIN RUUSU

Lomakoti Kotorannassa

mieli lepää ja kroppa liikkuu Kotorantaan saapuessa unohtaa, että Helsinkiin on matkaa vain noin 50 km. Ilman vapaaehtoistoimintaa ei Kotoranta olisi Kotoranta.Aktiiviset vapaaehtoistyöntekijät ovat paikalla tuettujen lomien aikana koko ajan, siis 24/7 ja ovatkin hyvin tärkeä osa toimintaa. Vapaaehtoisten omien taitojen mukaan he auttavat ja ovat ohjaa­ massa ulkoliikunta-aktiviteeteissa, peleissä, askarteluhetkissä, mu­ siikkituokioissa ja jne. Jokaisen erityisosaaminen huomioidaan ja jokaiselta löytyy taitoja, joita tarvitaan lomapäivän pyörittämisessä. Kaikki ovat tervetulleita mukaan toimimaan vapaaehtoisena omien taitojensa mukaan. Vapaaehtoisille pidetään säännöllisesti koulutuk­ sia vuoden aikana, joten siellä viimeistään löytyvät omat vahvuudet ja taidot, joita Kotorannassa tarvitaan. Tällä hetkellä Kotoranta on tilanteessa, jossa johtokunta on joutu­ nut tarkkaan miettimään ja laskemaan mitä tulevaisuudelta haetaan. Koska jo nyt on varmaa, ettei ympärivuotista toimintaa voi laskea pelkästään tuettujen lomien varaan, on toimittava heti. Kiinteistö on valmistunut vuonna 1962 ja on erilaisten korjausten tarpeessa. Taatakseen toiminnan jatkuvuuden on kiinteistöä juuri remontoitu sisä­tilojen osalta sekä koko ajan on tehty pientä peruskorjausta myös rakenteisiin sekä hankittu uusia kalusteita vanhojen tilalle. Markkinointia tehdään monissa eri kanavissa ja Kotorannassa esi­ merkiksi yöpyy viikoittain yksittäisiä asiakkaita. Kokousten, sauna­ iltojen ja erilaisten juhlien myyminen on aikaa vievää puuhaa ja välillä tuntuu, että aika sekä resurssit olevan vähissä. Tällä hetkellä katse on vankasti tulevaisuudessa ja uskoa siihen on, mutta se vaatii kovasti töitä Kotorannan vakinaiselta henkilöstöltä sekä heiltä jotka oman päivätyönsä lisäksi tekevät töitä Kotorannan eteen vapaaehtoi­ sena tai johtokunnassa. Nyt Kotoranta valmistautuu joulun odotukseen ja itse jouluun. Tule sinäkin lomailemaan Lomakoti Kotorantaan! ●

m ä n t y k a n k a i se n h a r j un rinne viettää alas kirkasvetiseen Sääks­ järveen, joka on Suomen suurin lähde. Tämän järven rannalla on sijainnut Lomakoti Kotoranta jo vuodesta 1947. Juuri tämä sijainti antaa Kotorannalle mahdollisuuden toimia virkistyspaikkana kaikenlaisille ryhmille. Maaston vaihtelevuus ja kauneus tekevät paikasta ainutlaatuisen elämyksen, jossa ympäri­ vuotiset aktiviteetit kohdistuvat metsään, järveen, Kotorannan piha­piiriin sekä seudun monipuolisiin nähtävyyksiin sekä mm. ratsastus­talleille. Kotorannan lomaohjaaja on räätälöinyt jokaista ryhmää varten omanlaisensa ohjelman eli jokainen otetaan huomi­ oon eikä kukaan jää yksin ellei niin itse halua. Lomakoti Kotorannan pääasiallinen tulon lähde ovat tuetut lomat, joille pääsee sosiaalisin tai terveydellisin perustein. Lomaviikolla asiakas saa täysihoidon, ohjelmapalvelut ja täydelliset puitteet ren­ toutumiseen. RAY on suurin tuettujen lomien tukija, mutta nämä­ kin tuet vähenevät vuosi vuodelta ja kriteerit sekä kilpailutus vievät toimintamahdollisuuksia, osittain talkoovoimin toimivalta Koto­ rannalta, kuten myös muilta lomakodeilta joilla ei ole mahdolli­ suuksia kilpailla asiakaskunnasta esim. kylpylöiden kanssa. Kenellä tahansa on mahdollisuus päästä lomailemaan Kotorantaan. Kalen­ terista löytyy ajankohtia, joihin on räätälöity erilaisia teemalomia mm. Erätulien tunnelmaa – luontoloma, Voimahelmiä – omaishoi­ tajille ja heidän hoidettavilleen ja Viherpeukalo – loma jolla pääset kokeilemaan oman viherpeukalon voimaa, lisää lomateemoja löy­ tyy www-sivuilta. Kotoranta on avoinna ympäri vuoden mikä asettaa suuria haasteita sen toiminnalle. Tuettujen lomien määrän vähetessä etsitään myös muita tulonlähteitä ja markkinoidaan Kotorantaa aktiivisesti yri­ tyksille, yhdistyksille, yhteisöille ja yksityishenkilöille tapahtuma­ paikkana. Kotoranta onkin jo saavuttanut vankan aseman tyhy- ja tykypäi­ vien järjestäjänä, kokouspaikkana ja teemakokouspaikkana sekä eri­ laisten juhlien järjestäjänä. Kotorannan keittiö valmistaa kaikki ruuat itse, lähiruokaa suosi­ taan ja Sääksjärvestä nostetaan verkoilla tuoretta kalaa, metsä tarjoaa syksyisin marjoja sekä sieniä. Kaikki tehdään itse. Henkilöstö jous­ taa sesonkien mukaan ja tarvittaessa tehdään yhdessä remonttia tai suursiivousta. Lomakodin johtajana toimii Riikka Kauhanen.

STADIN RUUSU 4/2013

www. kotoranta.fi puh. 010 387 5800 s-posti: lomakoti@kotoranta.fi Kotorannantie 74, 05250 Kiljava (Nurmijärvi) kati aaltio

Kirjoittaja on Lomakoti Kotorannan johtokunnan jäsen. 30


hok-elanto.fi

Minne

ikinä menetkin HOK-Elanto haluaa olla pääkaupunkiseutulaisten arjessa, lähellä ihmisiä. Nykyisin suunnittelemme palvelujamme niin, että ne jakautuisivat tasaisesti laajalla toimialueellamme ja vähentäisivät näin liikennettä. Pääkaupunkiseutu on elävää ja kehittyvää aluetta, jossa väestönkasvu luo joka vuosi lisää ostovoimaa sekä palveluiden tarvetta. Palveluiden on oltava mitoitukseltaan sopivan kokoisia ja sijainniltaan oikeita. Kävelymatkan, pyörälenkin tai hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella sijaitsevat palvelut vähentävät asioinnin aiheuttamaa ympäristökuormitusta.

Kaikenkokoisia kauppoja tarvitaan, niin isoja kauppakeskuksia kuin pieniä lähikauppojakin. Kannelmäessä lokakuun 17. avattava Kauppakeskus Kaari on hyvä esimerkki pitkäjänteisestä kauppapaikan kehittämisestä. Keskeisellä paikalla sijaitseva kauppakeskus on vuosikymmenten saatossa onnistunut menestyksekkäästi palvelemaan yhä laajenevampaa joukkoa lähialueen asukkaita. Uskomme, että kestävillä ratkaisuilla toimipaikkojen ja palvelujen kehittämisessä voidaan tehdä toimivampi kaupunki ja puhtaampi ympäristö – meidän kaikkien iloksi.

Vastuullinen yritys, jonka sinä omistat.


STADIN RUUSU

04/13

OLEN KIINNOSTUNUT SDP:N JÄSENYYDESTÄ JA HALUAN MUKAAN TOIMINTAAN nimi osoite postinumero postitoimipaikka puhelin sähköposti www. stadindemarit . fi

VASTAANOTTAJA

MAKSUN

MAKSAA POSTI­

HELSINGIN SOSIALIDEMOKRAATIT

VASTAUSLÄHETYS Tunnus 500 7652

Saariniemenkatu 6, 1. krs 00530 Helsinki

Stadinruusu 04/2013  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you