Stadinruusu 2/2014

STADIN RUUSU

Pasila nyt ja 2040 | Suomi ei ole wahlroosilainen yritys Automaattimetro käy kalliiksi | Palmia porvareiden pelinappulana Jacke – stadilainen oikeuden mies | Thomas Piketty

02 14

STADIN RUUSU 02/14

PÄÄKIRJOITUS

T

änä keväänä SDP:ssä ovat puhaltaneet muutoksen tuulet.

Eurovaalien tulosta on spekuloitu joka mediassa. Alhaisesta kannatuksesta huolimatta saimme kaksi taitavaa ja pätevää edustajaa Euroopan parlamenttiin. Siitä voimme olla iloisia. Tässä lehdessä Jukka Isotalo kiteyttää kolumnissaan, millä tavoin ihmiset voivat arkeensa vaikuttaa. Äänestäminen on yksi keskeinen tapa, mutta merkitystä on myös muilla valinnoilla.

Tähän numeroon olemme koonneet tekstejä erityisesti liikenteen ja Helsingin seudun kehittämisen näkökulmista. Kerromme erilaisista hankkeista, kuten kehäradasta, automaattimetrosta ja Pasilan uudistumisesta. Kiitollisena voin todeta, että tähänkin lehteen olemme saaneet tekstejä useilta erinomaisilta kirjoittajilta. Lehdestä löytyvät myös puolueen puheenjohtajan ja valtiovarainministeri Antti Rinteen terveiset jäsenillemme.

Mainittakoon myös, että ulkoministeri Erkki Tuomiojalle (sd.) luovutettiin demarinaisten Risto Rohkea -palkinto tunnustukseksi siitä, että hän on esimerkillisesti toiminut aatteen vakaumuksella tasa-arvoisen, suvaitsevaisen ja moniäänisen yhteiskunnan hyväksi sekä osallistunut aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen tasa-arvonäkökulmasta. Ekin tekstejä on toisinaan saanut lukea myös Stadin Ruususta. Onnittelumme. Hyvä Eki! Seuraava Stadin Ruusu ilmestyy syyskuussa. Innokkaat kynäilijät ja kuvaajat, tulkaahan mukaan tekijäporukkaamme! ●

Aurinkoisia kesäpäiviä toivottaen heta war to

päätoimittaja

Stadin ruusu – Helsingin sosialidemokraatit ry:n julkaisu.

JULKAISIJA Helsingin Sosialidemokraatit ry sähköposti: helsinki@sdp.fi www.stadindemarit.fi PÄÄTOIMITTAJA Heta Warto heta.warto@gmail.com

STADIN RUUSU 2/2014 TEKIJÄT Nina Castén, Hurme Pekka, Isbom Hanna, Isotalo Jukka, Jalovaara Ville, Kolanen Risto, Koskela Antti, Kotkamaa Hilkka, Lehtinen Ari, Pitkänen Tuulia, Pajamäki Osku, Rajakangas Ulla-Maija, Valtanen Markku, Vepsä Sinikka

TILAUSMAKSU 17 euroa/vuosikerta ilm. 4 kertaa vuodessa

ULKOASU Fredrik Bäck www.fredrikback.fi

ILMOITUKSET Hanna Isbom hanna.isbom@sdp.fi puh. 050 413 8299

KANNEN KUVA Paul Williams, Helsingin kaupungin aineistopankki

PAINOSMÄÄRÄ 5 200 kpl

PAINO Brand ID Oy, Pori 24. vuosikerta, ISSN 0787-5983

STADIN RUUSU 2/2014

2

SISÄLLYS 02/14 te r ve i se t p u o l u e e n p u h e e n j o h t a j a l t a 04

ruusun stadilainen : ter t tu peltonen 15

se sy n t y y s i t te n k i n 04

kolumni : osku pajamäki 16

p a s i l a n y t j a 2040 05

me kannatamme yhteisvastuun kirkkoa 17

lentokentältä keskustaan junalla 06

raatihuoneen narikkavahti 18

kolmasosa työssäkäyvistä pendelöi 07

jacke

suomi ei ole wahlroosilainen yritys 08

köyhyysrajan alapuolellakin on elämää 20

to i s t a ke r t a a p u o l u e ko ko u k se ss a 09

thomas piket ty

j ä se n ä ä n e s t ys e d u s k u n t ava a l i e h d o k k a i s t a 10 a u to m a at t i m e t ro k ä y k a l l i i k s i 12 k a u p u n k i l i i k ke e ssä

13 - ko n fe re n ss i 14

–

stadilainen oikeuden mies 19

– capital in the 21 st cent u r y 22 tehtaan pilli soi 23 rakkaut ta ja anarkiaa kevään teat teriss a 24 seitsemän kielen kitaralla 25

e u ro o p a n o m at u n to

susanna karhapää, helsingin kaupungin aineistopankki

S. 14 ”Vähemmistöt ovat marginaalissa ja heitä voidaan halutessa myös tietoisesti pitää marginaalissa. Pitkällä aika-tähtäimellä se ei palvele vähemmistöjä eikä valtaväestöä.”

STADIN RUUSU

Terveiset puolueen puheenjohtajalta

tarpeisiin tasa-arvoisesti. Jotta vältymme yksien rikastumisen, toisten köyhtymisen, palveluiden eriytymisen ja eriarvoistumisen tulevaisuudelta. Demareiden pitää rakentaa toivoa siitä, että tasa-arvoinen maailma on edelleen mahdollinen.

Siksi nyt valtakunnan tasolla tarvitaan julkisia investointeja, jotka luovat työpaikkoja pikaisesti ja parantavat samalla tulevaisuudessa työllistämisen mahdollisuuksia. Tällaiset investoinnit voivat liittyä esimerkiksi korjausrakentamiseen ja tiestön kunnostamiseen.

Teollisen tuotannon kilpailukykyyn tarvitaan myös kohdennuksia.

Osaaminen ja tutkimus ovat ensisijaisia. Yhtä lailla on syytä edistää pienten- ja keskisuurten yritysten rahoitusta ja muita kasvuedellytyksiä.

Me emme voi kuitenkaan tehdä mitään, elleivät ihmiset luota meihin. Politiikan muovaamisen lisäksi kaikkia meitä tarvitaan rakentamaan tätä luottamusta. Jos me emme ole turuilla ja toreilla kertomassa ihmisille, että tahdomme heille työtä ja haluamme kehittää oikeuden­ mukaista yhteiskuntaa, kukaan ei tee sitä puolestamme. ●

Hyvä toveri, Suomen hyvinvointi on kaltevalla pinnalla. Yhteiset varamme eivät tulevaisuudessa riitä ihmisten palveluiden ja tulonsiirtojen ylläpitämiseen nykyisessä mitassa.

Nyt tarvitaan demareita. Demareilla tarkoitan tosiaan jokaista meistä. Sellaista peräsintä ei ole puolueelle rakennettu, jolla yksi mies tai nainen voisi kurssia kääntää. Jokaista tarvitaan innostamaan ihmisiä ja palauttamaan luottamusta tähän puolueeseen.

Luottamus syntyy teoista ja selkeistä sanoista. Tekoja tulee tehdä nyt ennen muuta työpaikkojen puolesta.

Ilman työtä ei tule verotuloja, joilla maksetaan palvelut ja tulonsiirrot kuten terveyskeskukset, peruskoulut tai opintotuki. Meillä on työttömiä 307 000. Tämä on pois paitsi työttömien ihmisten hyvinvoinnista, myös koko yhteiskunnan menestyksestä.

Työpaikkoja ja niiden tuomia verotuloja tarvitaan, jotta hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan kehittää siten, että se vastaa ihmisten

s i n u a t a r v i t a a n!

ant ti rinne

SE SYNTYY SITTENKIN

eella. Maantieteellisesti alueet muodostuvat nykyisten erityisvastuu­ alueiden pohjalta siten, että olemassa olevia toimivia rakenteita hyödynnetään.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vastaavat alueet muodostavat sote-palveluihin yksiportaisen ja selkeän hallinnon.

Järjestämisvastuussa olevien alueiden hallintomalliksi tulee kunta­ yhtymä. Niiden rahoitus tulee kunnilta ikärakenteella ja sairastavuudella painotetun asukasmäärän perusteella. Alueellisen tasaarvon ja talou­dellisen tehokkuuden varmistamiseksi kansallista ohjausta vahvistetaan uudistuksen yhteydessä.

Uudistuksella tavoitellaan saumatonta palvelukokonaisuutta, joka on tärkeää ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Vaikka toiminnan järjestämisestä vastaavat sote-alueet ovat isoja, palvelut säilyvät jatkossakin lähellä ihmisiä. Parhaillaan käynnissä olevassa valmistelussa selvitetäänkin, mikä on tarkoituksenmukaisin tapa tuottaa palveluita ja miten varmistetaan sote-integraatio. Lisäksi on ratkaistava omaisuusjärjestelyihin ja henkilöstön asemaan liittyvät kysymykset.

Sosialidemokraateille tärkeintä on in house-periaatteen säilyttäminen. Toisin sanoen haluamme, että jatkossakin julkinen toimija voi hankkia palvelun kilpailuttamatta toiselta julkiselta toimijalta.

Lisäksi kuntien rinnalla tuottajina säilyvät yksityiset yritykset ja järjestöt.

Harjoitus ei ole yksinkertainen ja vaatii huolellista valmistelua.

Aikataulun mukaan luonnos hallituksen esitykseksi lähetetään lausuntokierrokselle tässä kuussa. Eduskunnan käsiteltäväksi esityksen on tarkoitus lähteä lokakuussa ja laki tulisi voimaan keväällä 2015.

Uudet sote-alueet aloittavat toimintansa vuoden 2017 alussa. ●

ulla - maija rajakangas peruspalveluministerin valtiosihteeri

u l l a - m a i j a ra j a k a n g a s

sos i a a l i - j a te r veyd e nhuollon

uudistamista ja sitä, miten se tulisi toteuttaa, on pohdittu jo pitkään. Useamman hallituksen aikana asiaa on väännetty. Nyt se tehdään, peruspalveluministeri Susanna Huovisen johdolla.

Uudistuksen taustalla on tarve väestön terveyden, hyvinvoinnin ja sosiaalisen turvallisuuden edistämisen vahvistamiseen. Esimerkiksi terveyserojen kaventamisesta on puhuttu vuosikausia, mutta tilanne on pikemminkin heikentynyt. Tavoitteiden toteutuminen edellyttää yhdenvertaisten sote-palvelujen turvaamista koko maassa. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja pitää vahvistaa. Uudistuksen toteuttaminen vaikuttavalla ja kustannustehokkaalla tavalla edellyttää riittävän suuria väestöpohjia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota.

Poliittiset ryhmät tekivät maaliskuun lopussa sopimuksen sosiaalija terveyspalveluiden järjestämisestä viidellä vahvan järjestäjän alu-

STADIN RUUSU 2/2014

04

STADIN RUUSU

Pasila nyt ja 2040 on yli 23 000 työpaikkaa ja yli 10 000 asukasta. Vuonna 2040 Pasilassa tulee olemaan yli 60 000 työpaikkaa ja lähes 23 000 asukasta.

Pasila on valtion ja Helsingin kaupungin aiesopimusalue 2002, josta valtio omistaa maa-alasta 84 % ja Helsinki 16 %. Pasilaan on tarkoitus toteuttaa kolmen korttelin kokonaisuus.

pysäköintipaikkaa ja 338 sähköauton latauspistettä. Kulutettavan puhtaan veden määrä on 20 % hyvää nykykäytäntöä alhaisempi ja jätteiden keräys toteutetaan keskitetyllä imujäte-järjestelmällä. Elinkaarikoordinaattori vastaa ekologisten kriteereiden toteutumisesta hankkeen kaikissa vaiheissa.

Uudistuva Pasila

Pasila on nykyisin Suomen toiseksi vilkkain asema. Sen paikalliset häiriöt junaliikenteessä laajenevat helposti valtakunnallisiksi ja matkustajaliikenteen ongelmat viivästyttävät myös tavaraliikennettä Helsingin seudun asukasmäärä on nyt 1,4 miljoonaa. Kasvu­ ennusteen mukaan asukasmäärä vuonna 2020 on noin 40 000 henkilöä ja vuonna 2050 noin 400 000 henkilöä. Kasvava matkustajamäärä vaatii tehokkaan joukkoliikennejärjestelmän. On myös selvää, että Suomen kilpailukyky edellyttää sujuvaa raideliikennettä.

Raideliikenteen edut ympäristölle korostunevat entisestään. Pasilaan rakennetaan uusi raide ja laituri, joiden tarkoituksena on vähentää merkittävästi kauko- ja lähijunien myöhästymisiä sekä tavaraliikenteen häiriöitä, kun matkustajajunien täsmällisyys paranee. Uusi raide mahdollistaa junamäärän kasvattamisen Pasilassa ja se tuo joustavuutta koko Suomen junaliikenteeseen. Hinta-arvio sille on 40 miljoonaa.

Kolmen korttelin hanke käynnistyy uuden Pasilansillan rakentamisella syyskuussa 2014. Pasilan joukkoliikenneilta pidetään keskiviikkona 3.9.2014. Paikka ja aika tarkentuvat lähempänä.

Tiedotus HSL:n ja Pasila-seuran kautta. ●

t ä l l ä h e t ke l l ä p a s i l a ss a

Pasilan liikenne vaikuttaa koko Suomeen

Pasilan asemakortteli tulee olemaan Suomen vilkkain juna-asema, jonka kautta kulkee jatkossa yli 1 000 junaa päivässä. Lisäksi tulevaan kortteliin tulee konferenssikeskus, pääkonttoritason toimistoja ja joukkoliikenneterminaali. Pasilan keskikortteliin rakennetaan hotelli ja City Suites-asuntoja, toimitiloja yrityksille sekä monitoimitiloja erilaisille tapahtumille. Läntisimpään kortteliin on kaavailtu omistus-, vuokra-, ja senioriasuntoja sekä viihtyisä piha-alue, joka toimii asukaspuistona. Keski- ja asuinkortteleiden alla tulee sijaitsemaan 63 000 m²:n täyden palvelun kauppakeskus, joka parantaa palvelutasoa myös läheisissä kaupunginosissa.

Lisäksi Pasilaan on tulossa 2 500 autopaikkaa, suora kävely-yhteys kaduilta kaikkiin kerroksiin, päivittäistavarakauppoja, erikoisliikkeitä, ravintoloita, pop up- ja pienmyymälöitä sekä elokuvakeskus, monitoimitiloja, hotellin ja aseman palvelut. Joukkoliikenneterminaali sijaitsee aseman edessä, jonka kautta kulkee yli 1 000 junaa, 800 bussia ja 450 raitiovaunua päivittäin.

Ekologisuus lähtökohtana

Rakennusten energiatehokkuus on A-luokka vuoden 2008 määräysten mukaisesti. Kattopinta-alasta kolmasosa tehdään puistoalueeksi viherkattoineen. Lisäksi Pasilaan tehdään noin 3 400 polkupyörän

yit rakennus oy

heta war to

05

STADIN RUUSU 2/2014

STADIN RUUSU

Vuoden päästä lentokentältä pääsee junalla keskustaan

lähes viisikymmentä kappaletta. Suurimmat siltatyömaat on nähty Vantaanjoen ylittävällä sillalla sekä pääradan ylittävällä sillalla Hiekka­­ harjussa. Viime vuoden maaliskuussa Tikkurilan asemalla tehtiin yksi Kehärata-projektin haastavimmista urakoista, kun asemasillan rakentaminen lähti käyntiin. Raiteiden yli kulkevalta sillalta tulee yhteydet asemalaitureille ja Tikkurilan uuteen asemakeskukseen.

Kehärata sujuvoittaa myös pääkaupunkiseudun tieyhteyksiä, sillä Hämeenlinnan-väylän parannustyöt Kehä III -alueella ovat osa projektia.

m o n i ss a e u ro o p p a l a i siss a pääkaupungeissa, kuten Tukholmassa, Pariisissa, Varsovassa, Roomassa, matka kaupungin päälentokentältä kaupungin keskustaan sujuu kätevästi suoraan lentoterminaalista lähtevällä nopealla junalla. Helsinki-Vantaan kentällä matkustajan on toistaiseksi vielä valittava auton, taksin tai bussiyhteyden välillä.

Varsinkin ensimmäistä kertaa maahamme tulevalle ulkomaiselle jo oikean bussipysäkin löytäminen lentoasemalta saattaa olla nykyisin aikaa vievää. Pian tilanne on kuitenkin toinen. Ensi kesänä valmistuvan uuden Kehäradan ansiosta Helsinki-Vantaan lentokentältä pääsee heinäkuussa 2015 puolessa tunnissa junalla Helsingin päärautatieasemalle. Merkittävä parannus Suomen tärkeimmän kansainvälisen lentokentän saavutettavuuteen on myös se, että pohjoisen suunnasta saapuvat, ulkomaille suuntaavat lentomatkustajat voivat vaihtaa Tikkurilassa kaukojunasta heidät lentokentälle kahdeksassa minuutissa pitkin Kehärataa vievään junaan.

Aviapoliksen maanalainen rautatieasema on jo valmis

Tämän vuoden toukokuussa valmistui ensimmäinen Kehäradan kahdesta uudesta tunneliasemasta, kun lentokentän länsipuolen Aviapoliksella saatiin työt päätökseen. Neljänkymmenen metrin syvyydessä maan alla sijaitseva asema tekee suomalaista rautatiehistoriaa sikäli, että se on ensimmäinen täysin maan alla sijaitseva rautatieasema. Suomen olosuhteissa aseman ainutlaatuinen louhinta­ hanke käynnistettiin toukokuussa 2009 tekemällä maanpinnasta neljänkymmen metrin syvyyteen ulottuva huoltotunneli, josta urakka eteni itse asemahallin ja edelleen kahden rautatietunnelin louhintaan.

Aviapoliksen asemalle mahtuu yli kaksituhatta matkustajaa ja sen yleisilmettä leimaavat punaiset betoniseinät sekä laiturialueen ylle kaartuvat teräsrangat. Maan päällä asemasta näkyy vain kaksi sisäänkäyntipaviljonkia ja se vaikuttaa sijaitsevan keskellä lentoaseman läntistä huolto-aluetta. Tulevaisuudessa uusi asemaa tulee kuitenkin palvelemaan koko sen ympärille kohoavaa Aviapoliksen uuden yritys- ja asuinalueetta työntekijöitä ja asukkaita.

Kehärata tulee parantamaan merkittävästi myös meidän helsinkiläisten yhteyksiä lentokentälle. Valmistuessaan rata tarjoaa kiintoisia mahdollisuuksia kehittää pääkaupungin turismia, joita kannattaa jo nyt alkaa Helsingissä kaupungin matkailutoiminnan kehittämisen näkökulmasta ennakkoluuttomasti pohtia. Kehärata nimittäin mahdollistaa esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokenttää läpikulkuväylänä käyttävien monien lyhyen aikaa maamme kamaralla olevien matkalaisten aiempaa helpomman mahdollisuuden pistäytyä tutustumassa Helsingin keskustan nähtävyyksiin. ●

Vantaata uudistava suurhanke

Kehärata on Suomen mittakaavassa todellinen rautateiden suurhanke.

Se parantaa myös monella tapaa naapurikaupunkimme Vantaan joukkoliikenneyhteyksiä ja kehittää sitä elinkeinopoliittisesti. Kehä­ radan kokonaiskustannukset ovat arviolta mittavat 738,5 miljoonaa euroa. Liikenneviraston sopimuskumppanina Vantaan kaupunki vastaa noin kolmasosasta rakentamiskustannuksissa. On arvioitu, että uuden raideyhteyden valmistumisen myötä Vantaalle tulee vaiheittain tuhansia uusia asuin- ja työpaikkoja, joiden mahdollistamiseksi radan varteen on tehtävä niiden vaatimia suuria katu-, liityntä­ pysäköinti- ja tiejärjestelyjä.

Valmistuessaan kehärata on kaksiraiteinen kahdeksantoista kilometriä pitkä junayhteys, joka yhdistää Vantaankosken radan lentoaseman kautta päärataan Vantaan Hiekkaharjussa. Maan alla radasta kulkee lentoaseman alueella oleva kahdeksan kilometrin osuus.

Lentokentän käyttäjien ohella on arvioitu, että uusi rata asemineen palvelee tulevaisuudessa kilometrin säteellä asemista 200 000 asukasta ja samaa määrää töissä kävijöitä. Ensimmäisessä vaiheessa Kehä­radalle tullaan avaamaan maanalaiset lentoaseman ja Aviapoliksen asemat sekä maan pinnalla sijaitsevat Leinelän ja Kivistön asemat. Myöhemmin on tarkoitus rakentaa vielä asemat Vehkalaan, Petajseen, Viinikkalaan ja Ruskeasantaan.

Kehärata on viimevuosina ollut yksi Suomen suurimpia rakennus­ työmaita. Maanalaisten louhintatöiden ohella se on ollut myös valtava siltatyömaa. Uusia siltoja on rakennettu ja vanhoja parannettu STADIN RUUSU 2/2014

ville jalovaara

Kirjoittaja on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu.

06

STADIN RUUSU ulkopaikkakuntalaisista 41 prosenttia oli helsinkiläisiä. Helsingissä työskentelevistä ulkopaikkakuntalaisten osuus oli 41 prosenttia.

Asukasluvultaan suurissa kaupungeissa oman kunnan ulkopuolella työssäkäyvien osuudet olivat pieniä. Kahdestakymmenestä kunnasta, joista käytiin eniten töissä muissa kunnissa, suurin oli Tuusula, jonka työllisistä 71 prosenttia kävi kunnan ulkopuolella töissä.

Pendelöintiin liittyy myös käsite työpaikkaomavaraisuus, joka kuvaa tietyssä kunnassa työssäkäyvien ja samassa kunnassa asuvien työllisten välistä suhdetta. Mikäli työpaikkaomavaraisuus ylittää sata prosenttia, on kunnassa enemmän työpaikkoja kuin työllisiä.

Vuonna 2010 työpaikkaomavaraisuus oli yli sata prosenttia 66 kunnassa kaikista 320 kunnasta. Manner-Suomessa pienin työpaikka­ oma­varaisuus oli Pornaisissa (41,2 prosenttia) ja Lemillä (44,7 prosenttia).

Esimerkiksi Vantaan työpaikkaomavaraisuus oli vuonna 2010 melko suuri eli 104,4 prosenttia, jolloin voitaisiin ajatella, että kaupunki tarjoaa työpaikkoja yli oman tarpeensa. Kaupungin 18–64-vuotiaiden työttömyysaste oli kuitenkin samaan aikaan 8,5 prosenttia.

Tällöin puhutaan kuntatason kohtaanto-ongelmasta: työttömät ja työpaikat eivät kohtaa.

Toisaalta on kuntia, joissa on sekä pieni työpaikkaomavaraisuus että pieni työttömyysaste. Tällainen on esimerkiksi Nurmijärvi, josta pendelöidään useisiin pääkaupunkiseudun kuntiin. Nurmijärven työpaikkaomavaraisuus vuonna 2010 oli 59,9 ja työttömyysaste 5,3 prosenttia.

Kolmasosa työssäkäyvistä pendelöi

Kuntarajan ylittäjät hyvätuloisia

Pendelöiviä henkilöitä voidaan vertailla erilaisten taustamuuttujien valossa niihin henkilöihin, jotka työskentelevät omassa kunnassaan.

Vuonna 2010 pendelöivien työllisten keskimääräiset valtionveronalaiset tulot, 39 000 euroa, olivat 18 prosenttia suuremmat kuin asuinkunnassaan työssäkäyvien tulot. Luvuista voi päätellä, että paremmin palkatun työn takia ollaan valmiita lähtemään töihin kauemmas kotiovelta. Toisaalta voidaan ajatella, että paksumman lompakon myötä muuttohalukkuus ja -mahdollisuudet lisääntyvät.

Työllisistä miehistä kävi töissä yli kuntarajojen 36 prosenttia ja naisista noin 29 prosenttia. Kaikista pendelöijistä miesten osuus oli 55 prosenttia, vaikka heidän osuutensa kaikista työllisistä oli 50 prosenttia.

Perheelliset pendelöivät enemmän kuin perheettömät. Perheellisistä miehistä pendelöi 38 prosenttia, kun taas perheisiin kuulumattomista miehistä oman kunnan ulkopuolella töissä kävi 32 prosenttia. Naisilla vastaavat osuudet olivat perheellisillä 30 prosenttia ja perheettömillä 25 prosenttia. Yhden lapsen vanhemmat pendelöivät hieman enemmän kuin lapsettomat tai kahden tai useamman lapsen vanhemmat. Pendelöijiä oli eniten 35–44-vuotiaissa, 36 prosenttia työllisistä. Vähiten pendelöivät 55 vuotta täyttäneet ja tätä vanhemmat työlliset, joista 28 prosentin työmatka suuntautui oman kunnan ulkopuolelle.

Muualla kuin asuinkunnassaan työssäkäyvistä miehistä 76 prosentilla on nimissään henkilöauto. Vastaava osuus pendelöivillä naisilla oli 50 prosenttia. Tilastoissa autottomilla henkilöillä voi kuitenkin olla auto käytössään: se saattaa olla rekisteröitynä puolison nimellä.

Kotikunnassaan työskentelevistä miehistä henkilöauton omistajia tai haltijoita oli 71 prosenttia, naisista 41 prosenttia. ●

v u o n n a 2010 yhteensä 758 000 henkilöä eli noin kolmasosa työllisistä kävi töissä oman asuinkuntansa ulkopuolella. Pääkaupunkiseudulla työskentelevistä noin 20 prosenttia asui Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisen ulkopuolella. Pääkaupunkiseudun kuntien työllisistä 29 400 eli noin kuusi prosenttia työskenteli muualla kuin pääkaupunkiseudulla.

Pendelöinnillä eli sukkuloinnilla tarkoitetaan työssäkäyntiä oman asuinalueen ulkopuolella.

Eniten muista kunnista tultiin töihin Kauniaisiin: yhteensä 66 prosenttia Kauniaisissa työskentelevistä asui Kauniaisten ulkopuolella. Kauniaisissa työskentelevistä 35 prosenttia oli espoolaisia, 14 prosenttia helsinkiläisiä ja neljä prosenttia kirkkonummelaisia.

Kauniaisista myös matkattiin muualle töihin: työllisistä noin joka viides oli töissä asuinkunnassaan. Kauniaisissa asuvista työllisistä 40 prosentin työpaikka sijaitsi Helsingissä ja 28 prosentin Espoossa.

Kauniaisten, niin kuin monen muunkin kunnan, yö- ja päiväväestö koostuvat suurelta osin eri henkilöistä.

Monia suurien kaupunkien kupeessa sijaitsevia kuntia pidetään lähinnä kehyskuntina ja ”työvoimareservaatteina”. Myös näihin kuntiin tullaan kuitenkin töihin muualta. Esimerkiksi Raision työpaikkoihin saatiin työntekijät 65-prosenttisesti oman kunnan ulkopuolelta.Tuusulassa työssäkäyvistä 61 prosenttia tuli jostakin toisesta kunnasta, Pirkkalassa työssäkäyvistä 60 prosenttia.

Vantaan työpaikoista yli puolet ulkopaikkakuntalaisilla

Kun listataan parikymmentä kuntaa, joissa ulkopaikkakuntalaisten osuudet kunnassa työssäkäyvistä olivat suurimmat, nousi suurista kaupungeista listalle ainoastaan Vantaa. Vantaalla sijaitsevista työpaikoista 57 prosentissa työskenteli ulkopaikkakuntalainen, ja näistä

heta war to

Tiedot jaana 07

huhta

ja topias

pyykkönen /Tilastokeskus.

STADIN RUUSU 2/2014

STADIN RUUSU

Suomi ei ole wahlroosilainen yritys työntekijöiden kunnolliseen palkkaan, ympäristöystävällisyyteen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamiseen.

Ihmisellä on vapaus valita tai jättää valitsematta, mutta tuon vapauden takia hän on myös vastuussa teoistansa.

Vapaudella on hintansa, mutta valinnoillaan kuluttaja voi vaikuttaa siihen, pärjäävätkö yritysten välisessä kilpailussa yhden asian liikkeet, jotka pyrkivät voiton maksimointiin, vai pärjäävätkö sellaiset – usein pienet – yritykset, jotka toiminnassaan pyrkivät ottamaan huomioon myös niitä ympäröivän yhteiskunnan ja ympäristön kokonaishyvinvoinnin omasta taloudellisesta voitostaan tinkien.

Politiikassa on kyse arvoista. Eurot ovat alisteisia arvoille. Jos haluamme maailmasta paremman, silloin on lopetettava kaikkialle yltävä puhe euroista, ja alettava puhua ihanteista ja tavoitteista. On pyrittävä toimimaan noiden ihanteiden ja tavoitteiden puolesta, sillä parempaa maailmaa rakennettaessa ei ole kyse euroista, vaan teoista. Maailmaa eivät muuta eurot, vaan ihmiset.

Björn Wahlroos sanoo: ”Kapitalistisella yrityksellä ei voi olla vallitsevia käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, arvokasta ja arvotonta, hyväksymistä ja hylkäämistä. Yritys on yhden asian liike. Sen tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon varallisuutta omistajilleen.”

Wahlroosin nihilistinen käsitys yritysten toiminnasta ei kerro todellisuudesta suomalaisissa yrityksissä. Osakeyhtiölain velvoitteista huolimatta kapitalistiset yritykset eivät ole vain itsestään eteenpäin vyöryviä voitontekokoneita, vaan ihmisten ja heidän järkensä ja tunteiden ohjaamia kokonaisuuksia. Yritykset työpaikkoineen ovat saumaton osa muuta yhteiskuntaa ja elämää, ja yhä useammin yrittäjät ja työntekijät toimivat vastoin Wahlroosin kuvausta. Näiden yritysten toimintaa ohjaa voitontavoittelun ohella ymmärrys siitä, että yrityksillä on oltava ihanteita ja pyrkimystä toimia niiden mukaisesti. Ilman ihanteita ja niiden soveltamista yritystoimintaan yhteiskunnasta tulisi epävakaa ja maapallosta lopulta kivinen erämaa.

Jos yhteiskuntaa rakennetaan vain taloudellisista lähtökohdista, päädytään maailmaan, jossa valtiot ovat kuin wahlroosilaisia yrityksiä. Valtioita, joissa lasketaan, kenestä on eniten hyötyä, ketä kannattaa hoitaa, kouluttaa tai auttaa.

Elämme täällä pienellä pallollamme vain tämän yhden kerran.

Miksi siis emme eläisi ihanteisiin uskoen ja niitä toteuttaen?

Lahjakkaan ihmisen tehtävänä ei ole luoda mahdollisimman suurta varallisuutta itselleen, vaan toimia koko yhteisön hyväksi. Sillä yksikään ihminen, yhteisö tai yritys ei ole saari, täydellinen itsestään.

Elämä on joukkuelaji. ●

aku isotalo

e u ro p a r l a m e n t t i va a l it pidetään joka viides vuosi. Koko EU:n alueella äänestysprosentti on laskenut vuodesta 1979 noin 20%, ja oli tämän vuoden 2014 vaaleissa 43,11%. Äänestysinto laskee, koska yhä useammat äänestäjät ovat päätyneet käsitykseen, ettei heidän antamillaan äänillä ole merkitystä poliitikkojen perustellessa päätöksiänsä poliittisesta suuntauksesta riippumatta taloustermeillä. Äänestäjät kokevat, että poliitikkojen sijaan todellista valtaa käyttävät talouselämän päättäjät ja valtioita johdetaan kuin vailla ihanteita olevia yrityksiä. Äänestäjät ovat oikeassa siinä, että taloudelliset reunaehdot ohjaavat poliittisia päätöksiä. Heidän on kuitenkin hyvä tiedostaa, että aktiivisina kuluttajina myös he voivat päivittäin tehdä poliittisia päätöksiä. On poliittinen päätös valita tuote, jonka halpuus perustuu tavoitteeseen tuottaa mahdollisimman paljon varallisuutta omistajilleen, heikkoon laatuun, työntekijöiden surkeisiin palkkoihin, lapsityövoiman käyttöön, ympäristöstä piittaamattomuuteen ja yhteiskunnan epädemokraattisuuteen. Toisaalta on poliittinen päätös valita tuote, jota valmistettaessa pyritään tuotteen korkeaan laatuun,

jukka isotalo

j u k k a i so t a l o

STADIN RUUSU 2/2014

08

STADIN RUUSU

Toista kertaa puoluekokouksessa Puoluekokous jää historiankirjoihin – ja mieliin. sd p : n h i s to r i a l l i se n

kiinnostavan puoluekokouksen jälkeen moni on ollut hämmentynyt, riemuissaan, pettynyt tai uudelleen innostunut. Puoluekokouksen tiukka puheenjohtajakisa ja sen myötä myös asiakysymykset löivät laajasti läpi mediassa ja jäsenistön keskuudessa. Osallistuin Seinäjoella toiseen puoluekokoukseeni ja sain tällä kertaa myös luottoa toimia nuorten puoluekokousedustajien epävirallisen ryhmän puheenjohtajana. Kuten moni pitkän linjan puoluekokouskävijä tietää, on kokouksen kulussa, dynamiikassa ja tekniikassa monia erityispiirteitä suhteessa muihin tilaisuuksiin.

Toki on osattava laulaa säveleltään hankalakin työväenlaulu, jaksettava pitkäpiimäisiä puheenvuoroja ja päästävä aamulla kahdeksaksi kokouspaikalle illan juhlista huolimatta. Tämän lisäksi todelliseen vaikuttavuuteen puoluekokouksessa liittyy erilaisten ryhmittymien ja agendojen tunnistaminen sekä hiljainen ymmärrys siitä, missä kohtaa prosesseja päätökset todella syntyvät. Oman piirin puoluekokousedustajaryhmän kantaan vaikuttaminen voi usein olla hyödyllisempää kuin pelkkä salissa paasaaminen. Valitettavasti moni päätös on myös jo tehty, kun aloitteista päästään yhdessä salissa keskustelemaan. Puoluekokousedustajat muodostavat erilaisia virallisia ja epävirallisia ryhmittymiä. Jokainen puoluekokousedustaja edustaa automaattisesti yhtä SDP:n piiriä ja sen puolesta on yleensä sitoutunut ajamaan esimerkiksi oman alueen ehdokkaita puoluejohtoon.

normaalilla logiikalla ajateltuna on yleensä vaikeaa kasvaa kokeneeksi, jos ei koskaan pääse ensimmäiseenkään kokoukseen, koska on liian kokematon. SDP:n historiassa on nähty muutamiakin kertoja, kun nuorisoliiton ja yleisesti nuorten ryhmän edustajat ovat hyvällä kampanjalla saaneet edustajansa esimerkiksi varapuheen­ johtajistoon. Nuorisoliiton entinen varapuheenjohtaja Sanna Marin nousi nytkin puoluejohtoon paitsi Pirkanmaan, myös nuorten ehdokkaana. Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Marinin kunniaksi on kuitenkin todettava, että hänen oma pätevyytensä oli parasta vetoapua kisassa. Tästä huolimatta henki kokouksessa oli hetkittäin jopa kyllästynyt kaikkeen avoimuuden ja moderniuden vaatimukseen, jota nuorista puoluekokouksessa lähtee. Kehityskulku on huolestuttavaa, onhan jonkun kasvettava perimään manttelit tulevien vuosikymmenien kuluessa. Puoluekokouksen järjestöllisesti merkittävimpiin päätöksiin kuului muun muassa puoluekokouskauden palauttaminen takaisin kolmen vuoden sykliin. Puoluekokousedustajamäärän määräytymistapaa myös muutettiin, mutta muutoksen vaikutukset ovat nykyisellä jäsenmäärällä marginaalisia.

Moni nuori edustaja piti tärkeänä, että edustajamäärää ei radikaalisti laske. Pienemmät puoluekokousedustajamäärät kun helposti tipauttavat ikänsä puolesta vähemmän kokeneet nuoret pois ja vähentävät siten heidän toimintamotivaatiotaan entisestään. Tänä päivänä ja laskevalla puolueen jäsenmäärällä on hieman kohtuutonta vaatia kymmenen vuoden kahvinkeittoa puoluekokouspaikan saamiseksi.

Kokonaisuudessaan toinen puoluekokoukseni vahvisti kuvaani tilaisuudesta suurten tunteiden ja päätösten paikkana. Tästä syystä toivon myös jatkossa nuorille laajoja mahdollisuuksia päästä kokouspäätöksentekoon. Kokoukseen osallistujan kokemus kun muodostuu niin monesta muusta asiasta kuin pelkistä päätöksistä. Se muodostuu myös yli viidensadan sosialidemokraatin tapaamisesta, yhteishengestä ja illanvietoista. Yhdessä ne ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin poliittiset voitot – tai häviöt. ●

Henki kokouksessa oli hetkittäin jopa kyllästynyt kaikkeen avoimuuden ja moderniuden vaatimukseen, jota nuorista puoluekokouksessa lähtee.

Piirien kulttuuri muiden asioiden linjakkaasta ajamisesta vaihtelee. Poikki piirien puoluekokoukseen muodostuu myös muiden nimittäjien määrittämiä fraktioita aina naisliiton aktiiveista nuoriin puoluekokousedustajiin tai jonkin ammattiliiton ryhmittymiin.

Nuorten puoluekokousedustajien ryhmässä nähtiin tänä vuonna merkittävästi vähemmän osallistujia kuin viimeksi. Tästä ei kukaan jatkuvuudesta huolestunut voi olla ylpeä. Syitä on monia. Useista piireistä kuultiin esimerkiksi viestiä, jonka mukaan näin tärkeään puoluekokoukseen ei voi tulla harjoittelemaan. Sääli sinänsä, sillä

tuulia pitkänen

09

STADIN RUUSU 2/2014

STADIN RUUSU

Päivi Lipponen

Jäsenäänestys

Kansankoti rakennetaan uudelleen

eduskuntavaaliehdokkaista valitsee ehdokkaat tuleviin eduskuntavaaleihin jäsenäänestyksellä. Jäsenvaalissa äänioikeutettuja ovat SDP:n jäsenet, joiden kotikunta on Helsinki, ja jotka ovat maksaneet jäsenmaksunsa 30.6. mennessä (tai ovat vapaa- tai maksuvapaajäseniä). Tällä kertaa jäsenvaali käydään netti- ja uurnaäänestyksenä. Kotiäänestysmahdollisuutta tarjotaan sairaudesta tai liikuntakyvyttömyydestä johtuen. Äänioikeutetut saavat kotiin kirjeitse ilmoituksen äänioikeudesta ja ohjeet äänestykseen. Mikäli et saa kirjettä postissa 14.8. mennessä, ota yhteys piiritoimistoon carola.gronlund@sdp.fi tai 044-3061294.

Nettiäänestys järjestetään 14.–21.8. Ne, jotka eivät äänestä netti­ äänestyksessä, voivat äänestää uurnavaalissa piiritoimistolla 25.– 29.8. Vaalin tulos julkistetaan 1.9. Jäsenäänestyksessä 15 eniten ääniä saanutta valitaan suoraan ehdokkaiksi. Ylimääräinen piirikokous päättää ehdokasasettelusta 8.9. ●

h e l s i n g i n sos i a l i d e m okraatit ry

TUULA HAATAINEN sairaanhoitaja, VTM

Asiantuntija Sydämellä

Ehdokaslistan löydät piirin kotisivulta osoitteesta http://www.stadindemarit.fi/politiikka/vaalit

MARINA LAMPINEN

Kaarin.

Osaa.

eduskuntaan

tasa-arvoa ja koulutusta!

Helsinkiläinen opettajaopiskelija, Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja 2013 ja nuori sosialidemokraatti.

Kaarin Taipale

TkT, kaupunkitutkija

Lue lisää ajatuksiani: www.marinalampinen.fi Ilmoittaudu mukaan: marinalampinen.eduskuntaan@gmail.com

STADIN RUUSU 2/2014

Ehdolla eduskuntavaaliehdokkaaksi

10

EESPÄIN!

AIKA PUHUA TOTTA Natosta, USA:n sotilaallisesta- ja taloudellisesta vallan­ käytöstä sekä kaiken kattavan urkinnan vaikutuksesta mielenterveyteen sekä turvallisuuteen.

On kysyttävä mihin russofobian lietsonnalla pyritään.

PILVI TORSTI

Yhteiskuntapolittinen sosdem yhdistys ehdottaa minua kansanedustajaehdokasehdokkaaksi.

ehdolle eduskuntaan.

Tule mukaan! Ota yhteys 040-7191206.

Pirkko Turpeinen – Saari , psykiatri, tietokirjailija www.turpeinen-saari.net

Ehdolla eduskuntavaaliehdokkaaksi

Rakkaudesta Suomeen ja ihmisiin Pentti Arajärvi Oikeustieteen tohtori, professori

11

STADIN RUUSU 2/2014

STADIN RUUSU mika lappalainen , helsingin kaupungin aineistopankki

Automaattimetro käy kalliiksi h i s to r i a t a i t a a to i s t aa itseään. Helsingin metro valmistui 1982 aikataulustaan pahasti myöhästyneenä ja media arveli tuolloin, että maanalaisesta on tulossa sukupolvelta toiselle siirtyvä kallis perintö (HS 28.5.14) Samoin on nykyisen metron automatisointiprojektin suhteen.

HKL:n oman arvion mukaan Helsingin metron automatisointi on tällä hetkellä myöhässä 61 kuukautta alkuperäisestä sopimuksesta.

Uusi etenemissopimus allekirjoitettiin 27.5.2012 Siemensin kanssa ja tästäkin uudesta toimittajan hyväksymästä aikataulusta ollaan myöhässä 30 kk. Helsingin metron valmiusaste on 57,3%. Kaupunginhallituksen demariryhmä ei meidän tietojemme mukaan hyväksynyt eikä allekirjoittanut tätä etenemissopimusta, mikä nyt jälki­ käteen arvioituna oli viisas ratkaisu.

HKL:n arvion mukaan Länsimetron automatisoinnin toimitta­ minen on myöhässä alkuperäisestä aikataulusta 44 kk ja etenemis­ sopimuksella hyväksytystä sitovasta aikataulusta 23 kk. Länsimetron automatisoinnin valmiusaste on 16,4%.

Aikataulullisesti eniten viivästymistä on aiheuttanut automaattisten laituriovien suunnittelu. Laiturioviratkaisulle on saatu hyväksyntä oviin tulevista tuntoherkistä reunoista (Safety Board Meeting 5.3.14), mutta tarvittavat jatkosuunnittelut Siemensin kanssa ovat vielä käynnissä. HKL ja Siemens ovat neuvotelleet laituriovien lisäja muutostöistä ja Siemens haluaisi laskuttaa lisätöistä 10,55 miljoonaa euroa. HKL taas katsoo, että näistä ei saisi aiheutua sopi­ muksen mukaisesti lisäkustannuksia. Hintariita on jumittanut asian etenemistä jo useamman kuukauden. Sopimusriitaa selvitetään HKL:n ja Siemensin johdon kanssa Berliinissä 2.6.14. Muita aikataulukriittisiä asioita ovat M300 junien viivästyminen ja M100 junien automati­soinnin viivästyminen.

HKL:n toimitusjohtaja Matti Lahdenranta arvioi HKL:n johto­ kunnan kokouksessa, että viivästymiset maksavat Helsingille ja Länsi­ metrolle keskimäärin arviolta noin miljoona euroa/viikko. Koko projekti on edennyt vuodessa vaivaiset 4prosenttia. Näistä rahaasioista riidellään etenemissopimuksessa sovitun välimiesoikeuden mukaisesti. Yhteistyökumppanina ja toimittajana Siemens ei ole ollut esimerkillinen kumppani. Automaattiprojektia ja Siemensin välistä yhteistyötä parantamaan palkattiin vuosi sitten konsultti, mutta asia ei ole paljoakaan edistynyt hänen uutterasta ja hyvin palkatusta työstään huolimatta. Yhteistyöntasosta kertoo jotakin myös se, että HKL:n ja Siemensin yhteisissä kokouksissa kumpikin osapuoli kirjoittaa omat pöytäkirjansa. Keskusteluyhteyttä ja yhteistä tahto­tilaa on ollut vaikea löytää. Siemens ja HKL ovat viestineet paljolti useiden satojen, pitkien sähköpostiviestien välityksellä. Siemensin Suomen metroasioista päättävää johtoa kävi kuultavana toukokuussa HKL:n kokouksessa ja he saivat Siemensin toiminnasta palautetta kaikilta johtokunnan jäseniltä.

Ari Lehtisen kanssa olemme monesti tuoneet esiin kokouksissa keskustelua sopimusten purkumahdollisuudesta Siemensin suhteen

STADIN RUUSU 2/2014

Viivästymiset maksavat Helsingille ja Länsimetrolle keskimäärin arviolta noin miljoona euroa/viikko.

— sinikka vepsä

sekä sitä, että Siemensiltä pyydetään selvitys siitä, miten metroliikenne voidaan hoitaa manuaalisesti vuonna 2016. Nyt 28.5.14 johtokunnankokouksessa pöytäkirjaan kirjattiin viimeinkin tahtotilamme mukainen päätös. Johtokunta kehottaa liikennelaitosta varmistamaan neuvotteluissa Siemensin kanssa, että länsimetron liikenne voidaan käynnistää suunnitellusti elokuussa 2016. Siltä varalta, että asiasta ei saada ratkaisua johtokunta kehottaa liikennelaitosta selvittämään nopealla aikataululla muita sellaisia ratkaisuja, joiden avulla metroliikenne joka tapauksessa saadaan käynnistettyä länsimetron valmistumisen myötä Länsimetro Oy:n edellyttämässä aikataulussa.

Uutena luottamushenkilönä minut valittiin ”arjen asiantuntijana” HKL:n johtokuntaan. En ikinä arvannut etukäteen, miten helteiseen paikkaan tulinkaan valituksi. Sosiaali- ja terveysalan työntekijänä minun on vaikea niellä tämän vuoden ja vuoden 2015 säästövaateita ja kireää budjettia samaan aikaan kun tunnelirakentamiseen ja metron automatisointiin upotetaan monia satoja miljoonia euroja.

Valitettavasti maanalaisesta jää perintönä lapsilleni ja mahdollisille tuleville lapsenlapsillekin maksettavaksi erittäin kallis lasku. ● sinikka vepsä

Kirjoittaja on terveydenhoitaja ja HKL:n johtokunnan jäsen.

12

seppo laakso , helsingin kaupungin aineistopankki

STADIN RUUSU

Kaupunki liikkeessä

ja demarit ovat usein jääneet äänestyksissä yksin. HKL:n johtokunnan työnteossa on ollut ongelmia, sillä vihreä puheenjohtaja ei uutena kaupungin valtuutettuna aina tunnu ymmärtävän HKL:n johtokunnan roolia, vaan toimii apulaiskaupunginjohtaja Saurin puolestapuhujana ja eräänlaisena virkamiesjatkeena.

Tärkein tehtävämme luottamushenkilöinä on mielestäni toimia kuntalaisten parhaaksi ja ottaa kantaa, mikäli toiminta ei ole kuntalaisten edunmukaista. Käsittämättömintä mielestäni on ollut HKL:n hallintomalliselvitys joita on tehty kuuden vuoden aikana neljä kertaa. HKL:n toimitusjohtajan mukaan aloitteet selvityksiin ovat tulleet valtuustolta. Käytännössä HKL:n toimitusjohtaja on koko ajan ajanut HKL:n yhtiöittämistä. Tämä ilmenee HKL:n johtokunnan pöytäkirjoista heti toimikautemme alusta. Herää kysymys, mitä nämä hallintomalliselvitykset ovat tulleet maksamaan helsinkiläisille veronmaksajille ja minkälaista epävarmuutta ne ovat aiheuttaneet HKL:n työntekijöissä?

Kaupunginhallituksen konsernijaosto päätti äänin 5–3, että HKL säilyy liikelaitoksena. Seuraavaksi esitystä käsitellään kaupunginhallituksen kokouksessa kesäkuussa. HKL:n johtokunta katsoo, että HKL:n toimintaa kannattaa jatkaa nykyiseen tapaan liikelaitoksena.

Liikelaitosmalli antaa kunnan sisäisessä toiminnassa riittävän läpinäkyvyyden HKL:n talouteen ja turvaa myös toiminnan läpinäkyvyyden kuntalaisten ja päätöksentekijöiden näkökulmasta kuntalain ja julkisuuslain mukaan.

Selvityksessä ei ole tullut esiin mitään merkittäviä hyötyjä, joita HKL:n tai sen osien yhtiöittäminen toisi. HKL:n jakaminen useaan erilliseen toimijan loisi uusia rajapintoja ja kangistaisi toimintaa tarpeettomasti. Toivottavasti seuraavina vuosina ei käytetä rahaa eikä aikaa tarpeettomiin selvityksiin. ●

– Helsingin kaupungin liikennelaitos

liikennelaitoksen (HKL) johtokunnan päätöksissä käsitellään merkittäviä rahasummia.

Helsingin kaupungin HKL -liikelaitos on osa Helsingin kaupunkia ja toimii kunnallisena liikelaitoksena. Päätökset HKL:lle kuuluvista asioista tekee HKL-liikelaitoksen johtokunta. Johtokunnassa käsiteltävät asiat valmistellaan HKL:ssa. HKL:n johtokunta ohjaa ja johtaa tarvittaessa HKL:n toimintaa, käsittelee päätöksiä, jotka koskevat raitiovaunu- ja metroliikenteen liikennöintiä sekä joukkoliikenne­ infran eli ratojen, asemien ja varikoiden hoitoa. Liikenteen suunnittelu- ja tilaajatoimintoja sekä matkustajaviestintää hoitaa HSL, Helsingin seudun kuntayhtymän liikenne. HKL:n johtokunta käsittelee myös päätöksiä, jotka koskevat Suomenlinnan Liikenne Oy:tä.

Lautakunnassa istuu kaksi demaria, Ari Lehtinen ja Sinikka Vepsä.

Kokouksien päätöksissä käsitellään isoja rahasummia. HKL:n liike­ vaihdon on arvioitu tänä vuonna olevan noin 153,3 milj. euroa ja vuoden 2015 suurin yksittäinen investointihanke, uusien metrovaunujen hankinnan on arvioitu maksavan 70,5 miljoonaa euroa.

Päätöslistalla on mm. ollut 10 miljoonan euron lisävaade automaatti­ metron lisätilauksiin.

Virkamiehet valmistelevat alueeseensa kuuluvat päätökset huolella, mutta aika ajoin on tarpeen esittää asioita jätettäväksi pöydälle tai tehdä vastaesityksiä. Kokoomus ja vihreät vetävät usein yhtä köyttä helsingin kaupungin

sinikka vepsä

13

ja ari

lehtinen

STADIN RUUSU 2/2014

nina castén

STADIN RUUSU

Euroopan omatunto -konferenssi onnistui tavoitteissaan Stadin Ruusun viime numerossa kerrottiin ennakko­tietoja Euroopan omatunto -konferenssista.

Jälkikäteen voidaan todeta konferenssin onnistuneen.

yhtäkään romania. Viron opetusministeri Jaak Aaviksoo toi esiin erittäin huolestuttavia tilastoja maan venäjänkielisen vähemmistön työllisyysasteesta, todeten että kyseisen seikan korjaamiseksi Viron valtion on tehtävä lähitulevaisuudessa konkreettista työtä. Tšekin apulaisulkoministeri Petr Drulák analysoi Veijo Baltzarin teoksessaan Kokemuspohjainen filosofia (2012) esittelemiä syndroomia ja ilmiöitä. Hän toi esiin Baltzarin mainitseman alemmuuskompleksin ongelmallisuuden kulttuurienvälisissä yhteyksissä. Drulák jatkoi ajatusta todeten, että kansakuntien välisestä eriarvoisuudesta syntyvä alemmuuskompleksi on osasyy terrorismiin. Hänestä kyseisiin taustailmiöihin onkin kiinnitettävä huomiota terrorisminvastaisessa taistelussa.

Monien konferenssissa esiintyneiden politiikkojen puheet olivat todella filosofisia, mikä osoittaa, että monikulttuurisuuskysymystä pohditaan laajasti eri puolilla Eurooppaa. Osa puhujista toi esiin, että hyvien ajatusten toimeenpano käytännössä onkin eurooppalaisten valtioiden suurin ongelma. Etnisten kysymysten kohdalla teoriasta siirrytään liian harvoin käytäntöön.

Olen hienoa, että Suomi pääsi tällä tapahtumalla profiloitumaan kansainvälisesti hyvin ainutlaatuisessa kontekstissa. On se melko harvinaista, että eurooppalaiset ministerit ja johtavat poliitikot saapuvat keskustelemaan uudistuksista vähemmistötaustaisen kulttuurivaikuttajan isännöimään tilaisuuteen, joka kaiken lisäksi lähettää heille kysymyksensä etukäteen, todeten, että heidän on todellakin vastattava puheissaan juuri hänen esittämiin, vaikeisiin kysymyksiin.

Baltzar provosoi yleisöä rohkeilla kannanotoillaan mahdollistaakseen aidon vuorovaikutuksen. Etukäteen annetut kysymykset mahdollistivat myös suurelta osin konferenssin onnistumisen, sillä tunnetusti vaikean ja herkänkin aiheen ollessa kyseessä esiintyjät olisivat helposti saattaneet puhua toistensa ohi. Punainen lanka säilyi ja asioihin mentiin pintaa syvemmälle. Poliitikot tiedostivat, että tällä foorumilla he eivät pääse pälkähästä esittelemällä itsestäänselvyyksiä ja tyypillisiä fraaseja monikulttuurisuudesta. Suurin osa heistä otti haasteen vastaan ja lähti mukaan aitoon dialogiin, yhteiselle matkalle.

Drom ry järjesti puheenjohtajansa kulttuurineuvos Veijo Baltzarin johdolla kansainvälisen Euroopan omatunto -konferenssin Eduskunnan pikkuparlamentissa tänä keväänä. Eurooppalaisen monikulttuurisuuspolitiikan uudistamiseksi järjestetty konferenssi kokosi yhteen arvovaltaisia päättäjiä eri puolilta Eurooppaa. Konferenssin suojelijana ja avaajana toimi presidentti Tarja Halonen.

Kirjailija Veijo Baltzar halusi tapahtumalla herättää eurooppalaiset päättäjät vastuuseen monikulttuurisen Euroopan rakentamisesta.

Baltzar halusi osoittaa suomalaisille ja eurooppalaisille vaikuttajille, että monikulttuurisuus ei toimi tämän päivän Euroopassa. Se on olemassa vain paperilla ja fyysisenä tosiseikkana, mutta sen toimivuuden eteen ei tehdä tarpeeksi työtä. Poliittisesta päätöksenteosta puuttuvat konkreettiset agendat ja toimenpiteet, on vain joka käänteessä toistettava termi ”suvaitsevaisuus”.

l u ova n k u l t t u u r i n y hdistys

Vähemmistöt pois marginaalista!

Euroopan omatunto -tapahtuman pääjärjestäjä Veijo Baltzar antoi rajua kritiikkiä: monikulttuurisuuden nimissä tehtävä työ kaikissa Euroopan maissa on pitkälti kosmeettista. Se työllistää valtaväestöä eikä ole tuloksellista. Vähemmistöt ovat marginaalissa ja heitä voidaan halutessa myös tietoisesti pitää marginaalissa. Pitkällä aikatähtäimellä se ei palvele vähemmistöjä eikä valtaväestöä. Päinvastoin, kosmeettinen toiminta voi tulla erittäin kalliiksi. Euroopalle, joka ei todistetusti tule toimeen ilman maahanmuuttajia, monikulttuurisuus voi kääntyä joko riemuvoitoksi, voimavaraksi, tai aiheuttaa huonosti hoidettuna katastrofin.

Edelliseen yhtyi moni päättäjä. Slovakian valtiosihteeri Stefan Chudoba totesi, että maalla ei ole varaa olla integroimatta enää STADIN RUUSU 2/2014

14

RUUSUN STADILAINEN

Kolmannen polven sosialidemokraatti

Suvaitsevaisuudesta yhdenvertaisuuteen

Osoittaakseen, että aidon ja toimivan monikulttuurisuuden rakentamiseksi pitää olla suunta, visio, sekä keinot, Baltzar julkisti konferenssin toisena päivänä 24 lakialoitettaan eurooppalaisen monikulttuurisuuspolitiikan uudistamiseksi. Nämä toimenpide-ehdotukset ovat tarkoitetut lainsäädäntötyön pohjaksi niin Euroopan unionin kuin sen jäsenvaltioiden tasolla.

Aloitteissa vaaditaan todellista yhdenvertaisuutta tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden sijaan. Baltzar vaatii, että Euroopassa on jatkossa tunnustettava monikulttuurisuus niin koulutuksessa, juridiikassa, hallinnossa kuin poliittisessa päätöksenteossa. Tämän saavuttamiseksi hänen mukaansa tarvitaan vähemmistökiintiöitä työelämään, hallintoon, korkeakouluopetukseen sekä poliittiseen päätöksentekoon. Aloitteet saivat konferenssissa laajaa kannatusta. Tukensa ilmaisivat konferenssiin osallistuneet päättäjät, vähemmistöjen ja valta­väestön edustajat, sekä nuoret.

Aloitteet saivat pian vastakaikua myös Euroopan komissiosta.

Drom ry:lle kirjoitti komission kulttuuripolitiikan yksikön johtaja Walter Zampieri. Hänen mukaan aloitteet kantavat erittäin tärkeää ja arvokasta sanomaa. Komissio pitää aloitteita erittäin hyödyllisinä EU:n päätöksenteon sekä tulevaisuuden poliittisten linjojen ja toimenpiteiden osalta. Komissio on halukas jatkamaan yhteistyötä Dromin kanssa ja aloitteiden hyödyntämistä työnsä tukena.

Voidaan pohtia, missä määrin monikulttuurisen väestön asiat ovat edistettävissä tai ratkaistavissa lainsäädännöllä. Baltzarin mielestä niin kauan kuin yhteiskunta ei toimi yhdenvertaisesti, se tarvitsee edistyksellistä, aidon yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi tähtäävää lainsäädäntöä, kuten vähemmistökiintiöitä. Konferenssissa esiintynyt kansanedustaja Ilkka Kanerva totesi, että ei ole olemassa sellaista lainsäädäntöä, joka voisi toimia moitteettomalla tavalla ”ilman ihmisen omaa sivistynyttä ja valistunutta asennetta”.

Loppujen lopuksihan nimenomaan tämä jälkimmäinen, niin päättäjien kuin kansalaisten asennekasvatus sekä sivistyspolitiikan kokonaisvaltainen uudistaminen ja siihen kannustaminen oli myös Baltzarin perimmäinen tavoite. Tämä onkin merkittävin hänen konferenssissa ehdottamista uudistustoimenpiteistä. Baltzar julisti, että aito monikulttuurisuus edellyttää koulutusjärjestelmän uudistamista ja kulttuurienvälisen kokemuspohjaisen kasvatuksen käyttöönottoa.

Toisten kunnioittamisen täytyy kummuta sisäänkasvatetusta moraalista ja sivistyksestä. Ja näiden asioiden sisäistämistä edesauttaa huomattavasti niiden opettaminen kokemuspohjaisesti. Baltzarin mukaan tämän pitää olla koululaitoksen tehtävä. Se edellyttää koulu­ järjestelmän uudelleen tarkastelua ja uudistamista erityisesti sen käyttämien opetusmenetelmien osalta.

Euroopan omatunto -konferenssi sai merkittävää kiitosta poikkitieteellisyydestään sekä eri näkökulmien laajasta kirjosta. Sitä voi luonnehtia voimakkaaksi kannanotoksi EU:n monikulttuurisuuspolitiikan uudistamisen välttämättömyydestä varsinkin koulutus-, kulttuuri- ja sivistyspolitiikan osalta.

Entinen pääministeri Paavo Lipponen oli mukana Euroopan omatunto -hankkeessa Drom ry:n ohjausryhmän jäsenenä alusta pitäen ja teki erinomaisen yhteenvedon tapahtumasta. Lisäksi lämmin kiitos kuuluu presidentti Tarja Haloselle ja opetusministeri Krista Kiurulle, joista molemmat olivat esiintymässä konferenssissa. ● nina castén

on 67-vuotias eläkeläinen. Palkkatyönsä hän teki pääasiassa VTT:ssa tutkimusinsinöörinä. Viimeiset vuodet Peltonen kehitteli uutta, puhdasta energiaa tuottavaa polttokennoa. – Kiinnostukseni politiikkaan syntyi jo lapsuudessa. Olen kolmannen polven sosialidemokraatti. Liityin vuonna 1965 Lohjan Sos.-Dem. Työläisnuoriso-osastoon ja samalla SDP:hen, kertoo Peltonen pitkästä poliittisesta taustastaan.

– Puistolan yhdistyksen jäsen olen ollut vuodesta -78 ja ehtinyt olla johtokunnassakin useamman vuoden. Yhdistyksen naisjaostoa vedin 80-luvulla. Se toiminta oli kenties kaikkein mukavinta jaoston naisten ollessa niin innostavia. Meillä oli joka tapaamisessa ulkopuolinen alustaja tai sitten joku meistä valmisteli sovitusta aiheesta keskustelun. Yhdistyksen miehet joskus piikittelivät, kun eivät päässeet mukaan. Kai pelkäsivät meidän valmistelevan vallankumousta yhdistyksessä, Peltonen nauraa.

Peltonen on ollut mukana vaalityössä, toisinaan tehnyt sitä ehdokkaalle henkilökohtaisesti, mutta useimmiten kollektiivisesti kaikille. – Meillä oli omat reviirit, joihin jaoimme mainoksia. Se oli aika tehokasta. Nyt en enää ole samassa mitassa mukana, Peltonen kuvailee.

Hänen on helppo kiteyttää politiikan tärkeimmät asiat. – Ruoan puhtaus ja hinta. Myös rakentamisen laatuasiat ovat tärkeitä. Outoa, ettei kukaan poliitikko ole tarttunut näihin asioihin voimallisemmin. Kolmas tärkeä asia on tietysti terveys. Siihen on valtiovallan taholta puututtukin. Olen liittynyt Helsingin Kuluttajayhdistykseen selvittääkseni näitä edellä mainittuja asioita ja vaikutusmahdollisuuksia.

Oman ikäryhmän asiat ovat Peltoselle luonnollisesti sydäntä lähellä.

– Itse kaiketi haluan vaikuttaa eläkeläisten asioihin. Pidän lähi­ kirjastojen resurssien kasvattamista ja toimenkuvan laajentamista tärkeänä. Kirjastot ovat kynnyksettömiä paikkoja, joihin kaikkien on helppo tulla, Peltonen perustelee.

Poliittinen keskustelu on laantunut. Kenties se on siirtynyt nettiin. Ennen keskustelua käytiin yhdistyksissä, nykyään on lähes mahdotonta saada päättäjiä alustajiksi, kuvailee Peltonen poliittisen toiminnan muutosta. – Järjestökoululutusta ei enää ole samassa laajuudessa kuin ennen. Sen huomaa uudessa sukupolvessa. Osallistuin 70-luvulla työväenliikkeen koulutukseen hyvin aktiivisesti, kansainväliset kurssit mukaan lukien. Saamastani opista olen kiitollinen. Koulutuksesta on ollut hyötyä laajemminkin, jopa palkkatyössäni. Peltonen toteaa. ●

Kirjoittaja on Helsingin kaupunginhallituksen varajäsen ja Stadin Demarien piirihallituksen jäsen.

heta war to

ter t tu peltonen

15

STADIN RUUSU 2/2014

KOLUMNI

VALTA JA VASTUU

E

Yhden prosentin tuottavuustavoite tarkoittaa kuitenkin sitä, että kaupunki ei ikään kuin ota huomioon kuuden tuhannen uuden helsinkiläisen tarpeita lainkaan (6000 henkilöä on prosentti väkiluvustamme). Nämä kuusi tuhatta uutta helsinkiläistä: maahanmuuttaja, vastasyntynyt, eläkeläinen, nuori opiskelija jne. on sopeutettava olemassa olevaan palvelurakenteeseen käyttämättä euroakaan. Ei siis uusia päiväkoteja, opettajia, terveyspalveluita, parkkipaikkoja, uima­halleja, ei mitään.

Aivan kuin Kittilän kunta liitettäisiin Helsinkiin niin, että sen asukkaille ei järjestettäisi palveluita lainkaan.

Miten tästä sitten viestisi.

Oikeastaan ainoa tapa kertoa valitun talouslinjan kylmyydestä tulee, kun palveluverkkoa leikataan. Erityisesti silloin, kun leikkaukset osuvat kouluihin, jossa on aktiivisia vanhempia.

Pienten säästöjen toivossa ollaan valmiita rikkomaan hyvin toimivia yhteisöjä, ja vastarintaa sitten kutsutaan ”hyvä­ osaisen keskiluokan kapinaksi”. Minä kutsuisin sitä ryhmäkanteeksi.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta sorsitun ääni on yksinäinen. Säästöt osuvat harvemmin useampaan yhtä aikaa ja ääni ei liity toiseen ääneen.

Kaupunkilaisten ja kaupunkimedian huomion saa vain kun kollektiivia loukataan. Siksi meidän budjettilinjamme tulee vastata tähän ryhmäkanteeseen varsin nöyrästi, ja samalla korostaen, että hutkitut leikkausehdotukset ovat seurausta turhan kovasta säästölinjasta.

Helsingin taloustilanne ei nimittäin vertaudu valtion vastaavaan. Helsingin tase on vahva, vaikka suhdannekuoppa onkin syvä ja pitkä ja Helsingin energian investointitarpeet suuret.

Kuntaliiton julkaisema valtuutetun käsikirja 2013–2016 avaa tilanteen näin: ”Yksilötasolla Herra tai Rouva Helsingillä olisi 1,2 miljoonan euron edestä omaisuutta, pankkitilillä 100 000 euroa ja lainaa 400 000 euroa. Nettovarallisuutta olisi siis 900 000 euroa, ja palkka juoksisi tämän päälle tasaiseen tahtiin.

Ei lainkaan huonommin, vaikka Helsinki tapaa valittaa velkaantumistaan.”

Meillä on siis varaa toimivaan Helsinkiin, joka ei lamasta huolimatta tee älyttömyyksiä.

Lähipalveluilla helpotetaan kaupunkilaisten arkea, ja se on sosialidemokraattinen vastuullinen tapa tukea kaupungin kilpailukykyä. ●

u rova a l i t on hävit ty ja media hakee Helsinki-politiikkaan liittyvän dramatiikkansa Vasemmistoliiton noususta SDP:n ohi.

Kirjoitan tätä kolumnia aamun Intercity-junassa kaupungin­ hallituksen johtamisjaoston reissulla Tampereelle. Oikeastaan voi sanoa, että edelliset vaalitappiot ovat syy matkaan.

Vihreillä on nyt enemmän valtuutettuja kuin meillä.

Tämän vuoden aikana jaosto käy läpi sekä Suomen, että puolen Euroopan johtamisjärjestelmät, jotta löytyisi tapa varmistaa Vihreille kaksi apulaiskaupunginjohtajaa. Tämä lievä kärjistys sallittakoon.

Kannatuksen menetys vaikuttaa nopeasti mahdollisuuksiimme tehdä sosialidemokraattista politiikkaa, mutta se ei vaikuta läheskään yhtä nopeasti niihin suuriin odotuksiin, joita helsinkiläiset meille asettavat. SDP:tä pidetään aina päävastuullisena tärkeiden julkisten palveluiden heikentymiseen, vaikka valtuutettujen määrä olisi kuinka pieni.

SDP ei edusta saavutettuja etuja, vaan SDP on saavutettu etu. Kunnes toisin todistetaan.

Minua pyydettiin kirjoittamaan nimen omaa valmistautumisesta Helsingin syksyisiin budjettineuvotteluihin, mutta niihin tämä pohdinta juuri liittyy.

Sovimme valtuustokauden alussa, että budjettiraamimme liittyy kaavaan, jossa kaupungin toimintamenot kasvavat seuraten kustannusten nousua ja voimakasta väestön kasvua.

Tästä sitten leikataan erityisesti kokoomuksen vaatima yhden prosenttiyksikön ”tuottavuustavoite” Ei kuulosta pahalta. Yksi prosentti. Jos perushelsinkiläiselle tekisi katugallupin, uskoisin hänen sanovan, että kyllä julkiselta sektorilta voi enemmän leikata. Ainahan julkisella puolella on löysää, eikö niin…

osku pajamäki

Valtuustoryhmän pj.

STADIN RUUSU 2/2014

16

STADIN RUUSU

Me kannatamme

yhteisvastuun kirkkoa

jakoi vinkkejä vaalityöhön. Äänestäjä­ kuntaa kannattaa lähestyä kirkon tilaisuuksissa ja vapaaehtoistoiminnassa. Seurakuntavaalit ovat myös hyvä mahdollisuus tutustua oman kaupunginosansa asukkaisiin.

v i l l e j a l ova a ra

Stadin demarit hakevat ehdokkaita syksyn seurakuntavaaleihin.

ihmisten elämän ja aseman yhdeksi seurakuntatyön painopistealueeksi. Vapaaehtoistyön arvostusta ja asemaa tulee kohentaa. Asetamme tavoitteeksemme myös sen, että uusiin kaupunginosiin saadaan kunnolliset ja monipuoliseen käyttöön soveltuvat kirkkorakennukset, jotta kirkolliset palvelut tavoittavat ihmiset siellä, missä he asuvat.

Kirkollinen päätöksenteko on viime vuosina noussut lukuisia kertoja julkisuuteen ja usein nimenomaan siksi, että luottamushenkilöt ovat ottaneet rohkeasti käyttöön heille uskottua poliittista valtaa.

Suuntauksen voi arvella vain voimistuvan. Esimerkiksi perussuomalaisten voi odottaa aktivoituvan näissä seurakuntavaaleissa aiempaa enemmän. Demareita tarvitaan puolustamaan meille tärkeitä periaatteita ja käymään rakentavaa dialogia muiden kanssa.

Menestyksemme seurakuntavaaleissa riippuu yksinomaan siitä, miten demarit ja samanmieliset sitoutumattomat saadaan lähtemään vaaleihin mukaan. Jokaisen on syytä harkita kohdallaan, voisinko minä lähteä vaaleihin ehdokkaaksi. Ehdokkuus ei vaadi paljoa, mutta antaa mielekkäitä kokemuksia ja uusia tuttavuuksia. Luottamustehtävää hoidetaan yhteistyössä muiden kanssa ja matkan varrella oppii kaiken tarpeellisen. Ota siis rohkeasti yhteyttä seurakuntasi demariyhteyshenkilöön! Ehdokasasettelu päättyy syyskuun 15. päivä. ●

h e l s i n k i l ä i se t sos i a l i demokraatit kokoontuivat toukokuun lopulla keskustelemaan marraskuussa pidettävistä evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntavaaleista. Tilaisuus keräsi kokoon suuren joukon eri- ikäisiä vaaleista kiinnostuneita puolueen jäseniä.

Puolueen tuore seurakuntavaaliohjelma koettiin hyväksi kokoelmaksi puolueen yleisten arvojen kanssa yhdensuuntaisia tavoitteita.

Ohjelman koonnut Tarja Kantola totesi, että olemme vaaleissa täysillä mukana, koska katsomme, että demariarvoja tarvitaan seurakuntien päätöksenteossa. Haluamme kirkon, joka julistaa rohkeasti armollisuuden sanomaa ja edistää toiminnallaan yhdenvertaisuutta ja yhteisvastuuta. Kantolan mukaan ohjelmassa muun muassa pannaan painoa kirkon päätöksenteon demokratisoimiselle ja seurakuntien kehittämiselle hyvinä ja hyvinvoivina työyhteisöinä. Piiri­ järjestön seurakuntavaalijaoston puheenjohtaja Karita Toijonen muistutti, että myös kirkolliskokoukseen valittavat luottamushenkilöt valitaan välillisesti näissä vaaleissa, joten ei ole yhdentekevää, minkälaisia edustajia niissä menee läpi. Kirkkohistorian tutkija Ville Jalovaara puolestaan totesi, että ehdokkaaksi ryhtyminen on hyvä mahdollisuus tutustua oman kaupunginosan asukkaisiin. Seurakunnassa työskentelevä Niilo Toivonen kannusti lähtemään ehdolle muistuttaen, että seurakuntavaaleissa pääsee suhteellisen helposti läpi ja vaikuttamaan.

Helsingissä demarit aikovat nostaa joitakin SDP:n seurakuntavaali­ ohjelman tavoitteita erityisellä tavalla esiin. Vaadimme seksuaali­ vähemmistöjen toivottamista ehdoitta ja aidosti mukaan seurakuntien toimintaan ja kirkon työhön. Haluamme nostaa yksinäisten

markku valtanen

demariyhteyshenkilön löydät piirijärjestön verkkosivuilta www.stadindemarit.fi > politiikka > vaalit > seurakuntavaalit 2014 Demarien seurakuntavaaliohjelmaan voit tutustua puolueen verkkosivuilla www.sdp.fi > seurakuntavaalit Tietoa seurakuntavaaleista löydät verkkosivulta seurakuntavaalit.fi. oman seurakunnan

17

STADIN RUUSU 2/2014

RAATIHUONEEN NARIKKAVAHTI

Palmia porvareiden pelinappulana

D

Palmian pääluottamusnainen Eija Paananen (sd) ja muut työntekijöiden edustajat ovat huolissaan kaupungin pienipalkkaisten siivoojien tulevasta palkka-alesta ja koulujen ja päiväkotien tuttujen työntekijöiden luoman turvallisuuden menetyksen uhasta.

Konsernijaoston eteenpäin merkitsemä ratkaisu voi lyhyellä aikavälillä johtaa hintojen polkemiseen kaupungin oman palvelutuotannon alas ajamiseksi. Pitkällä tähtäimellä se tulee lisäämään palvelujen hankinnan kustannuksia.

tärkeät päätökset usein sumu­ verhoon. Kaupunginhallituksen konsernijaosto päätti 26.5. äänin 5–4 hyväksyä Palmian tulevaisuutta koskevan selvitysraportin, joka avaa tien kaupungin monia tukipalveluja koskevan liikelaitoksen hajottamiselle ja sen osien yhtiöittämiselle, Osku Pajamäen (sd) vastaesityksen, säilyttää Palmia kunnallisena liikelaitoksena, puolesta äänestivät Jorma Bergholm (sd), Dan Koivulaakso (vas) ja Nina Huru (ps).

Porvarillinen enemmistö ratkaisi, kokoomuksen kolme ja vihreiden kaksi jäsentä.

Konsernijaoston puheenjohtaja Tuuli Kousa (vihr.) ei näe vaaraa, että yhtiöittämisillä avattaisiin markkinat globaaleille yrityksille, jotka vähitellen söisivät muut toimijat kilpailusta.

– En ole tietoinen, että olisi tällainen riski (Kansan Uutiset 7.6.2014) e m o k ratia peit tää

palmian johtokunta teki 5.6. toisen ratkaisun 6–2 äänin.

Puheenjohtaja Karita Toijosen vastaesityksen mukaan selvitystyöryhmän raportti ei anna perusteita luopua hyvin toimivasta liikelaitosmallista. Palvelut ovat laadukkaita ja niiden toimitusvarmuus on korkealla tasolla: – Palmia voi jatkaa toimintaansa liikelaitoksena, jos markkinoille tarjotaan palveluita vain satunnaisesti. Palmian toiminnan taloudelliset edellytykset voidaan varmistaa hyväksymällä kaupungin palvelujen hankintastrategia, jossa määritellään merkittävä osa kaupungin virastojen ja laitosten palvelujen hankinnoista tehtäväksi suorina kaupungin sisäisinä hankintoina Palmialta.

h e l s i n g i n d e m a rit arvostelevat tällaisesta sinisilmäisyydestä (Demokraatti 28.5.)

– Kaupungilla ei ole minkäänlaista taloudellista laskelmaa, millainen säästö syntyy, jos kiinteistö-, turva- ja siivouspalvelut yhtiöitetään. Matalapalkkaisten asemaa halutaan nyt heikentää toimilla, joilla ei ole osoitettu olevan kokonaistaloudellista hyötyä kaupungille, jaoston varapuheenjohtaja Pajamäki arvioi.

Palmian johtokunnan puheenjohtaja Karita Toijonen ihmettelee, ettei kaupunki ole selvittänyt nykymallin vaikutuksia: – Nyt mennään silmät ummessa kohti yhtiöittämistä, vaikka liikelaitoksena säilyminen on varteenotettava vaihtoehto.

johtokuntaa esit tää ,

että kaupunginkansliaa kehotetaan valmistelemaan vuoden 2014 aikana hyväksyttäväksi Palmian johtosääntöön muutos, jossa määritellään Palmian tuottavan toimialansa palveluita kaupunkikonsernin virastoille, laitoksille ja yhteisöille ja jossa todetaan Palmian toimivan markkinoilla kuntalain mukaisesti vain vähäisessä määrässä.

Koko vasemmiston ja ps:n lisäksi mukana olivat nyt myös rkp ja vihreät. Palmian toimitusjohtajakaan ei tukenut konsernijaostossa voittanutta esitystä, vaan teki oman esityksen.

se l v i t ys ra p o r t ti esit tää ,

että liikelaitos Palmian henkilöstöruokailu-, kiinteistö-, turva- ja siivouspalvelut yhtiöitettäisiin. Ruokahuolto sekä puhelin- ja hyvinvointipalvelut jatkuisivat liikelaitosmuodossa. Kuntalaki muuttui vuosi sitten. Sen mukaan kaupunki saa osallistua markkinoille, jos se tekee sitä ”vähäisessä määrin ja satunnaisesti”.

Palmiassa työskentelee noin 3 000 henkilöä huolehtien ruokapalveluista, siisteydestä, kiinteistönhuollosta, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista eri puolilla Helsinkiä. Se on toiminut vajaa kymmenen vuotta. Sen työntekijät ovat läsnä helsinkiläisten arjessa muun muassa kouluissa, päiväkodeissa, palvelukodeissa, sairaaloissa ja metroasemilla. Niissä tuttujen työntekijöiden jatkuvuus on tärkeää laitosten ja palveluiden käyttäjille. Kun palvelujen toteutus suunnitellaan yhtenä kokonaisuutena vastaamaan kuntalaisten tarpeita, voidaan palvelut tuottaa tehokkaasti ja laadukkaasti.

STADIN RUUSU 2/2014

Palmialla roolin myös sosiaalisena työllistäjänä. Yhtiöittäminen pakottaisi Palmian kilpailemaan monikansallisten suuryritysten kanssa, ja vaarantaisi tuhansien Palmian työntekijöiden työpaikat. Yhtiöittäminen myös mahdollistaisi työehtoshoppailun ja palkkojen polkemisen matalapalkkaisella, naisvaltaisella alalla.

Narikkavahti muistaa, miten kaupunginhallituksen (silloin) tuore jäsen Heli Puura (sd) teki valmistelijoille hyviä ja vaativia kysymyksiä 2005, kun nykymuotoista Palmiaa luotiin ja tukipalveluja keskitettiin sille.

Lopulliset päätökset tehdään syksyllä valtuustossa. Uuden toimintamallin pitäisi selvityksen mukaan alkaa vuoden 2015 alusta. Kiirettä pitää. ●

sosialidemokraatit näkevät

18

KULTTUURISTADI

Jacke

– stadilainen oikeuden mies Heikki Saari: Jacke: Jacob Södermanin elämä. Siltala 2014. 347 s. j a co b s ö d e r m a n ,

Jacke, on syntyjään melkein Helsingistä, Stadista, Oulunkylästä. Kauniista huvilakaupunginosasta, joka liitettiin Helsinkiin Södermanin ollessa pikkupoika. Oulunkylän vihreät laaksot antoivat Jackelle elinikäisen lämpimän suhteen luontoon ja Vantaanjokeen, urheiluun, jazzmusiikkiin, ihmisten auttamiseen ja oikeudenmukaiseen kohtelemiseen.

Siinä ympäristössä kasvoi se Jacob Söderman, josta tuli Euroopan ensimmäinen oikeusasiamies, ministeri, maaherra, kansanedustaja, vankien ja mustalaisten puolustaja, jalkapalloilija, nyrkkeilijä, Chilekomission johtaja, oikeuslaitoksen uudistaja, jazzorkesterin basisti, kolumnisti, pakinoitsija, älykäs, charmantti, terävä, ilkeäkin yhteiskunnallinen vaikuttaja, suomenruotsalainenkin vielä. Demari, joka on aina kulkenut omia polkujaan, ei ole kuulunut puoluejohtoon eikä johdon suosikkeihin.

Stadilainen demari, joka on stadilaiseen tapaan sanonut reilusti mielipiteensä ja perustellut ne. Tätä stadilaista luonteenpiirrettä on arvostettu tai arvosteltu. Jacob Södermania ovat puoluetoverit, aina ne ”parhaat”, nimittäneet ”Sosialistisen juonittelun mestariksi” ja ”Venetsialaiseksi myrkynkeittäjäksi”. Maaherra-aikana tuli Ilta-Sanomissa nimitys ”Maaherra Mänttiys Pilatus”.

Jacob Södermaninista kertova kirja Jacke on tietokirjailija Heikki Saaren erinomaisen värikäs kertomus Jacob Södermanin elämäntaipaleesta. Se on kokoelma erilaisia kertomuksia Oulunkylän pojan äärettömän monipuolisista vaiheista suomalaisen ja kansainvälisen politiikan turuilla, joissa synnynnäisellä stadilaisuuden tuomalla

asenteella ja oivalluskyvyllä on asioita junailtu eteenpäin, oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Kirjan lopussa nyt 76-vuotias Jacke ilmaisee huolensa tämän päivän sosialidemokratian tilasta. Kirjan viimeinen luku ”Ja aurinko nousee” kelpaisi sellaisenaan puolueen kunnallispoliittiseksi kannanotoksi Helsingin puolesta.

– Olin luullut, että vandaalit löytyisivät Vantaalta, mutta ne ovatkin ottaneet Helsingin kaupungintalon majapaikakseen, sanoo Jacob Söderman. – Luulin, että 1950- ja 1960-lukujen betoni- ja asfalttisosialismi olisi jo historiaa… mutta ei Stadissa. Ylimielinen asenne esikaupungin väen toiveita kohtaan syö pahasti demarien kannatusta. …Vuokra-asuntoja nuorille ja pienituloisille palkansaajille. Nyt rakennetaan kovan rahan asuntoja varakkaille.”

Terveydenhoitolaitoksistakin omaishoitajana toimivalla Jacob Södermanilla on vanhemman valtiomiehen mielipide. – Sokea usko yhä suurempiin ja suurempiin yksiköihin (Kalasatama) on virhe, erityisesti sellaisten puolueiden kohdalla, jotka uskovat julkiseen hallintoon ja yhteisten asioiden asialliseen hoitoon. Sitä paitsi on väärin suunnitella sellaista korkealla kansalaisten ja henkilökunnan päiden yläpuolella.

Näin Jacob Söderman, Jacke, Stadin kundi, kirjassaan ”Jacke”. Lukekaa ja nauttikaa! ●

pekka hurme

19

STADIN RUUSU 2/2014

KULTTUURISTADI

Köyhyysrajan alapuolellakin on elämää

– En muista kokeneeni, että perheemme oli köyhä, vaikka joskus ihmettelin miksei meillä käyty koskaan parturissa ja miksi sain aina käyttää toisten vanhoja kenkiä.

M

athias rosenlund syntyi tukholmalaisessa lähiössä vappu-

– Minusta köyhyyden suurin ongelma ei ole rahapula, vaan se voimattomuuden, ulkopuolisuuden ja osattomuuden tila, johon se johtaa. On kauhea tunne, kun huomaa ettei voi vaikuttaa mitenkään tilanteeseensa.

aattona 1981, samana päivänä kuin kuningas Kalle Kustaa täytti 35 vuotta. Lapsia oli perheessä kolme ja isän ja äidin ahkeruudesta huolimatta perhe eli rahapulassa. Köyhyys ajoi perheen takaisin Suomeen Vaasaan, mutta niukka elämä ei juuri paran­ tunut.

Köyhyys on vankila

Mathias Rosenlund on ruvennut oikeastaan tuntemaan itsensä köyhäksi vasta aikuisena.

– Köyhyys viilsi ihoa vasta sitten, kun lapsille piti sanoa, että he eivät saa samaa kuin muut. Vasta sitten minua riipaisi kun näin omien lasten vaeltelevan samoissa kerrostalojen varjossa, kuin itse olin lapsena kulkenut. ”Rupesin pelkäämään, että minun menneisyyteni, ympäristö, joka muokkasi minut ja sinkosi maailmaan, tulee määrittämään heidänkin elämänpolkunsa ja pitämään heitä vankina”, hän kirjoittaa kirjassaan.

Mathias Rosenlund on aina lukenut paljon ja siksi hän halusi murtaa menneisyytensä muurin menemällä yliopistoon – mutta ei valinnut rahakkaampaa alaa kuin kirjallisuuden.

Hän kirjoittaa: ”Olen ainoa, joka ei aja. Olen ainoa, joka lukee ja kirjoittaa. Joudun kestämään herjanheittoa epämiehekkyydestäni, neitimäisyydestäni kiinnostuksestani runoihin ja kirjoihin”.

Bättre folkin puute

Mathias Rosenlund on sitä kuuluisaa ruotsinkielistä bättre folkia, jota olemme pitäneet parempiosaisena. Hän myös tulee perheestä, jossa on isä ja äiti eikä kukaan perheenjäsenistä ole alkoholisti eikä mielenterveyspotilas – paitsi veli jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Rosenlund meni nuorena naimisiin, perusti perheen ja muutti Vantaalle, lapsuudesta muistuttavaan betonilähiöön. Nyt hän on antanut reippaasti ja rohkeasti kasvot köyhyydelle, jota emme usko edes olevan Suomessa. Hän on kirjoittanut omasta elämästään kirjan Vaskivuorentie 20.

Kirjassa hän kertoo siitä, mistä saamme vahvistusta tilastoista.

Suomessa elää paljon lapsiperheitä, jotka ovat suhteellisesti köyhiä.

Heillä ei ole nälkä, mutta joskus heillä syödään viikko makaronia, heillä ei ole vilu, mutta he kulkevat huonommissa vaatteissa kuin kaverit ja heilläkin on kesäloma, mutta he eivät koskaan matkusta mihinkään.

STADIN RUUSU 2/2014

20

hilkka kotkamaa

KULTTUURISTADI

Perheeseen syntyi kaksi lasta, ja mies jatkoi taistelua.

Ahdistusta helpotti kirjoittaminen. Siispä miksei kirjoittaisi kirjaa, jossa olisi itse oman elämäntilanteensa asiantuntija. ”Kirjoitan mielipuolisuuden taltuttamiseksi, kutsuakseni maailmaa sen oikeilla nimillä: hirvittävä, karmaiseva, suurenmoinen”.

– Minulle omat lapseni olivat pelkällä olemassaolollaan muistutus siitä, että minun täytyy kertoa millaista elämämme on. Olen lukenut paljon tarinoita ihmisistä ja minulle tuli tunne, että minunkin kertomukseni on kirjoittamisen arvoinen.

Kun työ ei kannata

Mathias Rosenlund eli maailmassa, jossa uutiset kertoivat tilastoin ja mietinnöin, miten työnteko tulisi saada kannattavaksi. ”Työ kannattaa aina”, sanoi valtiovarainministeri, mutta hän oli väärässä.

– Todellisuudessa näin, ettei työnteko kannattanut. Jokainen työpätkä oli pois toimeentulotuesta, asumistuesta ja muusta, joten perheelle ei jäänyt käyttöön yhtään sen enempää rahaa, vaikka kuinka olisin yrittänyt. Päinvastoin, ainoa työnteon seuraus oli, että olin entistä vähemmän kotona. Olen tosiaan huomannut, että kaikki työ ei kannata. Kun on köyhä ja sairas, työnteko oli turhaa. Lisäksi sairaus tuo köyhyyttä ja köyhyys tuo sairautta.

– Minulle omat lapseni olivat pelkällä olemassaolollaan muistutus siitä että minun täytyy kertoa millaista elämämme on, sanoo Mathias Rosenlund köyhyysrajan alapuolella olevan perheensä elämästä kirjassa Vaskivuorentie 20.

Toivoa ei ole

Mathias Rosenlund kirjoittaa ”koulutukseni perusteella minun on turha haaveilla työpaikasta. Saatan olla väärässä. Ehkä opiskelu sittenkin avaa ovia tulevaisuudessa. Toivon olevani väärässä. Mutta ei.

Valehtelen. Toivoa ei ole. En enää toivo mitään sellaista. Toivo on mennyttä.”

Hetkinen. Tajuan, että Rosenlundin kirjaa ei ehkä kannatakaan lukea dokumenttina köyhyydestä, vaan romaanina, jossa kuuluu suuren kirjailijan ääni. Juuri näin näki maailman Dostojevskin Raskolnikov kirjassa Rikos ja rangaistus. Ehkä rahanpuutteen paineessa onkin hioutumassa kirjailija, jolla on paljon muutakin sanottavaa. Näin terävällä kynällä voi kirjoittaa muutakin, maailmantuskaa, joka on tuttua romaanitaiteen suurista teoksista. Ehkä Rosenlundin päässä muhii jo seuraava kirja, joka ei ole esikoisromaanin tapaan oma­ elämäkerrallinen, vaan astuu avaraan maailmaan.

Uskon, että kuulemme vielä Mathias Rosenlundista, ei enää miehenä, joka antoi köyhyydelle kasvot, vaan terävänä, häpeämättömänä ja suorana sanankäyttäjänä sekä erinomaisen hyvänä kirjailijana. ”Auringonsäteet syöksähtävät talon edessä olevalle pellolle. Tämä syvä ja pimeä vesi ei päästä minua otteestaan”. Näin siis Mathias Rosenlund eikä Fjodor Dostojevski.

Sanokaa minun sanoneen, että tämä rohkea suomalaisen köyhyyden kuvaaja repäisee vielä kirjan, jossa on klassikon ainekset. ●

Pimeä varjo

Perheellisenä Rosenlund ei päässyt leveämmän leivän ääreen, vaan köyhyys jatkui. Vaimo sairastui ja joutui lähes työkyvyttömäksi. Itse hän jakoi aikansa lastenhoidon, kotitöiden, opiskelujen ja työnteon välillä.

Eikä siinä vielä kaikki. Hän ryhtyi kirjoittamaan yön tunteina romaania. Syntyi kirja, jolle hän antoi nimeksi osoitteensa Vaskivuorentie 20. Kirja kertoo miltä köyhyys tuntuu sisältä ja omasta itsestä päin katsottuna, enemmänkin henkisestä kokemuksesta kuin rahan puutteesta, vaikkakin myös siitä ”Kirjoitan, jotta lapseni ja lapsenlapseni eivät joutuisi elämään oman lapsuuteni varjossa, köyhyyden pimeässä varjossa. Paikassa jossa ei voi katsoa ympärilleen ja miettiä minne menisi, paikassa, johon jämähtää.”

Kirjoittamisen arvoinen tarina

Perheeseen syntyi kaksi lasta, ja mies jatkoi taistelua. Yliopistokurssien lomassa hän toimi öisin kuorma-auton apumiehenä, päiväkodissa, missä tahansa pätkätyössä ja paskaduunissa. ”Yrittäen joka ikinen viikko hillitä ainaisesta rahanpuutteesta johtuvaa ahdistusta, kun koskaan ei selviä kuukaudesta huolestumatta siitä, riittääkö ruoka”.

hilkka kotkamaa

21

STADIN RUUSU 2/2014

sue gardner

KULTTUURISTADI

Thomas Piketty – Capital in the 21st century Thomas Piketty: Capital in the Twenty-First Century. The Belknap Press 2014.

640 s. on ollut viime kuukausina kaikkien huulilla. Enemmistö Stadin Ruusun lukijoista lienee jossain yhteydessä kuullut maininnan tästä suursuosioon nousseesta ranskalaisesta ekonomistista. Capital in the 21st century on massiivinen tilastotietoon perustuva opus tuloeroista viimeisiltä neljältä vuosisadalta. Eepoksessa tutkitaan pääoman muotoja, kasautumista ja tuottoprosentteja pohjautuen eritoten verotilastoihin eri maista ja eri aikakausilta.

Kirja ei edes yritä olla helposti lähestyttävä. Alkuperäinen ranskankielinen painos on 900-sivuinen, Arthur Goldhammerin englanninkielinen käännös parisataa sivua lyhyempi. Taloustiedettä ennestään tuntemattomalle kirjan terminologia ja lähestymistapa voi olla haastava, vaikka Piketty käyttää niukasti kaavoja ja matematiikkaa.

Pikettyn teesien mukaan monet taloustieteen ongelmat johtuvatkin itse asiassa siitä, että taloustiede on yrittänyt olla eksakti tiede fysiikan tai matematiikan tapaan. Taloustieteen yhteiskunnallinen tausta on jäänyt vähemmälle huomiolle. Piketty painottaa, että relevanttien johtopäätösten löytämiseksi ekonomistien olisi tehtävä yhteistyötä historioitsijoiden ja sosiaalitieteilijöiden kanssa. Ajoittain ekonomistit ovat jopa tietoisesti pyrkineet erottautumaan muista yhteiskuntatieteilijöistä enemmän luonnontieteitä muistuttavaan suuntaan.

Pikettyn eniten huomiota herättäneet löydökset koskevat tuloerojen kasvua ja pääomien kasautumista viime vuosikymmenien aikana. Varallisuuden kasautuminen ja tuloerot alkavat Yhdysvalloissa olla jo 1930-luvun tasolla. Toisen maailmansodan jälkeisten vuosi­ kymmenien ”Great transformation” eli tulojen ja varallisuuden

uusjako tasa-arvoisempaan suuntaan on kääntynyt päälaelleen. Tilanteesta on Pikettyn ohella kirjoittanut myös skotlantilainen professori Mark Blyth.

Tulo- ja varallisuuserojen taustalla on tietoinen politiikka 1980-luvulta alkaen. Eriarvoisuuden kasvuun on suostuttu, sillä 1980-luvulta asti uusliberalistinen taloustiede on ollut hegemonia-asemassa talouspoliittisessä ja akateemisessa keskustelussa. Tässä suuntauksessa uskotaan, että tuloerojen kasvattaminen ja hyväosaisten verotuksen alentaminen koituu lopulta kaikkien hyväksi. Talouskasvu kiihtyy ja uusia työpaikkoja syntyy nopeammin, kun pääomaveroja, yritysveroja ja hyvätuloisimpien ansiotuloveroja alennetaan. Tätä kutsutaan ”trickle down” -ilmiöksi.

Piketty huomauttaa, ettei 1980-1990-lukujen talouskasvu tai työllisyys ole kuitenkaan ollut paremmalla tasolla kuin tasaisemman tulonjaon 1950-60-luvuilla. Tuloeroja kasvattava politiikka ei ole kyennyt kiihdyttämään talouskasvua tai työpaikkojen syntyä, mutta on tehnyt yhteiskunnasta alttiimman erilaisille kriiseille.

Muun muassa rahamarkkinoiden sääntelyn minimoiminen on lisännyt kriisialttiutta.

Toinen opuksessa esitetty keskeinen havainto on, että pääoman tuotot nousevat läntisissä maissa bruttokansantuotetta nopeammin.

Toisin sanoen pääomatulojen suhteellinen osuus kaikista tuloista kasvaa. Tästä seuraa, että palkkojen nousun täytyy vastaavasti olla bruttokansantuotteen kasvua hitaampaa.

Monessa länsimaassa palkat ovat junnanneet inflaation huomioon ottaen lähes paikoillaan, samalla kun pääomatulot ovat nousseet

t h o m a s p i ke t t y n n i m i

STADIN RUUSU 2/2014

22

KULTTUURISTADI

Tehtaan pilli soi! nopeasti. Pääomatuloihin kohdistetut veronkevennykset monissa maissa ovat vahvistaneet tätä suuntausta. Kehittyvissä maissa tilanne on usein toinen. Esimerkiksi Kiinassa palkat nousevat melko ripeää tahtia.

Kun korkojen, vuokratulojen ja osinkojen osuus kaikista tuloista kasvaa, ns. koroilla eläjien luokka nousee taas esiin. 1800-luvun Isossa-Britanniassa ja Ranskassa eli koroilla eläjien luokka, joka ei tehnyt työtä, vaan eli asunnoista, velkakirjoista ja viljelymaasta saatavilla korkotuotoilla. Mikäli tuloerot ja eritoten pääomatulot kasvavat, ilmiö on pian taas edessä.

Myös perityn varallisuuden merkitys on korostumassa. Kun palkkojen osuus talouskasvusta on pieni, on vaikeaa nousta menestykseen omilla palkkatuloillaan. Perintönä saadun varallisuuden osuus koko elinajan kaikesta varallisuudesta kasvaa, jolloin yksilön perhetaustan merkitys kasvaa.

Pikettyn kirja on herättänyt laajaa yhteiskunnallista keskustelua, etenkin Yhdysvalloissa. Nobelistit Paul Krugman ja Joseph Stiglitz ovat ylistäneet kirjaa talouspoliittisen keskustelun suunnanmuuttajana. Tuloerot ovat nousseet yhdysvaltalaiseen kahvipöytäkeskusteluun uudella voimalla vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen.

Capital in the 21st centuryn merkittävin saavutus on nobelisti Krugmanin mukaan se, että uusliberaali talouspolitiikka on menettämässä vuosikymmenten hegemoniansa. Talouskriisin jälkeen yhä useampi amerikkalainen pysähtyy kysymään, miksi työväen reaali­ ansiot ovat jämähtäneet 1980-luvun tasolle samalla kun rikkain prosentti on tehnyt irtioton.

New Yorkin New School -yliopiston professori Julia Ottin mukaan ihmiset etsivät talouskriisin jälkeen uutta suunnannäyttäjää, jollaiseksi Piketty on muodostumassa. On Piketty saanut osakseen kritiikkiäkin. Financial Timesissa esitettiin kirjassa esitettyjen aikasarjojen olevan virheellisiä. Piketty on sittemmin vastannut kritiikkiin ja keskustelu jatkuu edelleen.

Teoksen saama huomio on hyväksi meille demareille, sillä Pikettyn linjaukset kuulostavat tutuilta. Tarvitaan progressiivinen pääomavero, jonka tuotot käytetään investointeihin ja köyhyyden lievittämiseen. Verotuksen tasoa tulisi kansainvälisesti yhtenäistää, jonka saavuttamiseksi veroparatiisien torjuminen on välttämätöntä.

Siinä työnsarkaa niille, jotka kysyvät mihin sosialidemokratiaa 2000-luvulla tarvitaan. ●

on UPM:n Tervasaaren paperitehtaan ja Myllysaaren museon uniikissa miljöössä järjestettävä perinteikäs festivaali. Tapahtuma tarjoilee jo 43. kerran hittejä, rytmejä, aatetta ja asiaa koko perheelle – työväenmusiikin helmiä tietenkään unohtamatta.

Festivaali julkaisee lisää ohjelmistoa joka kuukauden 15. päivä. Jo julkaistuihin esiintyjiin lukeutuvat muun muassa Eppu Normaali, Juha Tapio, J. Karjalainen, Olavi Uusivirta, Maarit, Paleface & Räjähtävä Nyrkki, Jonna Tervomaa, Herra Ylppö & Ihmiset, Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet, Softengine, Eini & Boogie, Ilmo Korhonen, Herra Heinämäen Lato -orkesteri, Heikki Silvennoinen, Duo Ari Numminen & Hannu Kella sekä Kaisa Korhonen.

Katso koko lista tästä linkistä!: www.valmu.com.

Festivaalin järjestää voittoa tavoittelematon Työväen Musiikkitapahtuma ry, joka kehittää toimintaansa vuosi vuodelta ekologisemmaksi, esteettömämmäksi ja solidaarisemmaksi. Tapahtuman pääyhteistyökumppanit ovat Ammattiliitto Pro sekä Valkeakosken kaupunki. Yhdistys myös järjestää lavatansseja sekä Kirjazz-tapahtumaa Kirjaslammen tanssilavalla. ●

pette rissanen

työväen musiikkitapahtuma

a n t t i kos ke l a

Kirjoittaja on puhemiehen eduskunta-avustaja ja kansantaloustieteen maisteri.

23

STADIN RUUSU 2/2014

KULTTUURISTADI esko vuorio

Rakkautta ja anarkiaa kevään teatterissa kaisla flood

ja v i r ve

l a a so n e n

ovat Kultsan herkkävireisiä näyttelijöitä.

Kevään teatteri tarjosi paljon rakkautta, ihmis­ suhteita ja yhteiskunnallista sanomaa. Bravo – kansainvälinen lastenteatteri hurmasi talvella, Cirko-festivaali toukokuulla.

P

i d e t t y, k a n s a n o mainen

nuorten naisten esittäjä Kaisla Flood värisi taas roolinsa läpi. Miesosassa Marko Jalonen jäi vähän sivuun.

Loppukeväänä Ilpo Tuomarilan Exit neljännesvuosisadan takaisena tekstinä tekee samaan aikaa pilaa sekä 60-luvun pettyneestä radikaalista että 80-luvun vihreistä vaihtoehtoajatuksista. Esitys on kirjailijan sanoin mielenkiintoinen sekoitus ajatuksia, identiteettejä, makkaroita ja likaisia alusvaatteita, jotka kaikki ovat osana kartoittamassa sodanjälkeisen sukupolven itsetutkiskelua ja identiteetin rakentamista.

Jussi Vehkasalo esittää sotilaan poikaa, joka kantaa isänsä veristä asetakkia päällään 90-luvun Suomessa. Hän haluaa samastua isään, mutta ei tiedä enää, missä sodassa on. Mikko Ravantti ihanteensa menettäneenä radikaalina on toinen esityksen peruskallio.

Jos Krogerus kirjoittaa vahvoja naisrooleja, Tuomarila tekee saman miehille.

näyttelijä Emmi Jurkka myöhästyi v. 1953 Intiimiteatterin esityksestään ensimmäisen näytöksen verran. Tähän hän tokaisi ”emmillisesti”: – Mitä siitä, minullahan on siinä vain muutama repliikki… Mitä nyt on yksi näytös sen rinnalla, että minä olen juuri perustamassa teatteria!

Teatteri Jurkka palkittiin valtakunnallisen teatteriväen Thalia-gaalassa vuoden 2013 teatterina. Palkintoa perusteltiin muun muassa sillä, että se on onnistunut sinnittelemään persoonallisena, omalaatuisena itsenäisenä intiiminä teatterina kohta 60-vuotiaaksi Joulukuulta koko kevään syksyyn asti täysi 56 paikan tuttu Vironkadun huone sai nauttia Erkki Saarelan naisellisista ilmeistä, eleistä ja liikehdinnästä Emmi Jurkkana. Viipuri, Oulu, Tampere, Turku, Koitto, Kansallisteatteri, Kansanteatteri – Työväenteatteri, Mauno Mannisen kanssa Intiimiteatteri ja lopulta Vapun kanssa oma teatteri, joka on kestänyt 60 vuotta, vaikka pankkilainoilla lähdettiin liikkeelle.

Laura Jäntin ja Ilpo Tiihosen Ilta Emminä teksti toimii Eero Ojasen säestyksellä 60-vuotisjuhlaesityksessä. Erkin viikset hurmaavat Emminä. Itävallan partainen Conchita kalpenee hänen rinnalla!

Bravo – lastenfestivaali hurmasi taas

Bravo! -festivaali loi riemastuttavan fantastisen kokemuksen irrottautua arjesta satujen ja nukketeatterin fantasiamaailmaan. Hieno oli kanadalaisen Les Sages Fous -ryhmän esitys Orpojen sirkus kulttuurikeskus Stoan avajaisissa. Kaksi taitavaa artistia varasti aikuisvoittoisen yleisön mielikuvituksen jännittävien merenneitojen ja muiden nukketeatterieläinten valtaan. Esiintyjillä oli kaihoisan hauskat katseet, kuten lastenteatterissa ja sirkuksessa pitääkin olla.

Kahdeksatta kertaa järjestettävä kansainvälinen lasten- ja nuortenteatterifestivaali Bravo! tarjosi laajan kattauksen teatteria kaikenikäisille Espoon Karatalolla, Helsingin Annantalolla, Diana-näyttämöllä ja muilla aluetaloilla, Kauniaisten ja Vantaan kulttuuritaloissa.

Tukholmalaisen Carrasco Dance Companyn nykytanssiteos Barto-

Kultsan vahvaa huoneteatteria

Takuuvarmaa Sörkan huoneteatteria oli taas Anna Krogeruksen Rakkaudesta minuun Katri Valan väestönsuojassa eli Teatteri Kultsassa.

Tarja Koskelan ohjauksessa Kultsassa esitystaukoa pitänyt Virve Laasonen tulkitsi aistillista, mutta turhautunutta Tea-äiti ja Heidi Ripatti riehakkaasti varhaisteinitytär Sylviaa, joka on saanut nimensä runoilija Sylvia Plathin mukaan Pääkaupunkiseudun harrastajateatterien ihanasti hermoherkin STADIN RUUSU 2/2014

24

KULTTUURISTADI grafi Mary Underwoodin tulkinnassa yhdistyvät tanssi, musiikki, nukketeatteri ja fyysinen teatteri. Lopputuloksena on maagisen lumoava ja häikäisevän kaunis spektaakkeli. On jokseenkin sivuasia, että teos esitetään sirkusfestivaalin osana. Teatteri, tanssi ja sirkus sekoittuvat todella taitavasti.

lomeo sekoitti tanssityylejä ja leikitteli sukupuolirooleilla. Italialaisen Andrea Buzettia suomalainen vastanäyttelijä oli Robe 575 AT -niminen valonheitin toisessa pääosassa esityksessä Spot. Hienosti Andrea loi tunnelman robotin avulla Annatalon saliin.

Cirko-festivaalin huippuja

Valo katosi kalliosuojaan

Monella eri paikalla esillä olleen Cirko-festivaalin 8.–18.5. komeimman esityksen koimme Tapiolan Louhisalissa. Forget Me Not -teos (Älä unohda minua) on saanut maineen ranskalaisen visuaalisen teatterin mestarin Philippe Gentyn kauneimpana näyttämö­ teoksena, joka sai ensi-iltansa Pariisissa jo vuonna 1992 ja kiersi sen jälkeen vuosia maailmaa. Vuoden 2012 uusintaensi-illassa norja­ laisten nuorten teatteriopiskelijoiden lopputyöksi ohjattu päivitys tulkitsee sen huippulahjakkaalla tavalla uudestaan.

Näyttämölle vyöryy hitaasti kierien ihmisiä ja nukkeja sekaisin.

Niitä on hyvin vaikea erottaa. Joku olento, jota luulee nukeksi, onkin ihminen (ja päinvastoin). Jokaisella tanssijalla on nukkeparinsa, selviää ajan myötä. Pienen simpanssilapsen selässä ratsastava nainen on huikea suoritus illuusion voimasta.

Alussa näyttelijät näkyvät pieninä silhuetissa, välillä he esittävät nopeita käsiliikkeitä ja pyörimisiä, lopussa he palaavat silhuetiksi, jossa jäätyneitä ruumiita kärryihinsä keräilevät ihmiset muistuttavat jotain Ingmar Bergmanin Seitsemännen sinetin kolkkoa ruttokuolemalla merkittyä pohjoista elokuvamaisemaa.

Louhisalin isolle lavalle luodussa näyttämöteoksessa liikutaan pohjoismaisissa lumen ja jään maisemissa. Ohjaaja Gentyn ja koreo-

Olipas vavahduttava esitys, ”fyysistä mielen teatteria” kalliosuojassa.

Kaupunginteatterin Elsa-tilasta kävelimme tunnelmallisessa illassa Kallion virastotalon alle väestösuojaan. Tanssija Valtteri Raekallio esitti Auri Aholan kanssa useissa eri huoneissa Mihin valo katoaa?

-teoksen.

Materiaalina ovat työryhmän omat lapsuusmuistot. Näiden muistojen, unien ja varjojen kontrolloimattomien kerrosten surrealistiset yksityiskohdat ovat voimakkaasti visuaalisia. Kohtaukset ja tapahtumat sijoittuvat fyysisesti eri tiloihin, joissa todellisten huoneiden rinnalla ovat uneksitut huoneet.

Lopussa Sinikka Alstela laulaa Wagnerin Träumen. Tanssijat istuvat portailla. ”Muistilla ei ole kronologiaa. (…) Entä jos ei pyrkisikään totuuteen, vaan lähtisi liioittelemaan, lainaamaan ja varastamaan estotta? Väittääkö esitystilanne kaiken kuitenkin totena vai paljastaako katsojalle valheen?”, Valtteri Raekallio kertoo kunnianhimoisesta, hienosta tanssiteatteriesityksestään. ●

cinthia chouinard

aino ojanen

risto kolanen

e r k k i s a a re l a n

Emmi ilmehtii ja tanssii Jurkassa esikuvan malliin.

Maaginen tunnelma syntyy merenneidosta ja muista nukeista.

25

STADIN RUUSU 2/2014

KULTTUURISTADI

Seitsemän kielen kitaralla Mustalaiskabaree Seitsemän kielen kitaralla sai ensiillan Euroopan omatunto -konferenssin aikana maaliskuulla Aleksanterin teatterissa, Helsingin vanhalla monikulttuurisella teatterija oopperanäyttämöllä. Yleisö koki melkoisen yllätyksen, kun mustalaiskabareen ohjaaja Baltzar paljastui sen yhdeksi esiintyjistä ja laulajista.

Mustalaiskabaree on osoitus monikulttuurisen joukon voimasta luoda jotain täysin uutta, kaunista ja merkityksellistä. Seitsemän kielen kitaralla on myös parodiaa, jossa nykyajan kuvauksellinen episodi monikulttuurisuudesta esitetään aikana, jolloin asenteet vähemmistöjä kohtaan ovat maailmanlaajuisesti kiristymässä. Etenkin alun yhteiset joukkolaulut toimivat vahvasti.

Aleksanterin teatterin mustalaiskabareen jatkoilla kansainväliset vieraat olivat ihastuneita siitä, että konferenssin päätekijät lauloivat ja tanssivat pääosissa lavalla. Ensi-iltajuhlassa kirjailijan poika, näyttelijä Kasimir Baltzar lauloi spontaanisti kauniin rakkauslaulun Illan tummuessa.

Drom ry:n Euroopan omatunto -tapahtumakokonaisuuteen sisältyi myös näyttely Miranda – mustalaisten holokausti Kansallismuseossa pitkin talvea. Miranda, slovakialaisen mustalaisperheen tyttö joutui maailmansodan aikana perheineen keskitysleirille. Mustalaisten holokaust on paljon vähemmän tunnettu kuin juutalaisten. Koska maailmalle hajonneella kansalla ei ollut voimaa ja voimavaroja hakea oikeutta sodan jälkeen.

Näyttelyssä oli koskettavia tarinoita nimenomaan Unkarin, Tshekin ja Slovakian mustalaisten joukkosurmasta. Veijo Baltzar on tehnyt kirjan 2008, jonka pohjalta näyttely on tehty. Hänellä on myös julkaisematon kirja Mirandasta, joka elää yhä keskitysleiristä selviytyjänä. ●

ve i j o b a l t z a r i n

esa toppila

risto kolanen

Kabareen vahvaa yhteislaulua ja tanssia. Etualalla n i n a

STADIN RUUSU 2/2014

castén

ja a i n o

se d e r h o l m .

26

Joka

päivä.

Arjessa

mukana.

Pääkaupunkiseudulla käytössäsi on 200 marketia, myymälää, liikennemyymälää sekä yli 100 ravintolaa.

Tutustu palveluihimme tarkemmin: hok-elanto.fi

STADIN RUUSU

02/14

OLEN KIINNOSTUNUT SDP:N JÄSENYYDESTÄ JA HALUAN MUKAAN TOIMINTAAN nimi osoite postinumero postitoimipaikka puhelin sähköposti www. stadindemarit . fi

VASTAANOTTAJA

MAKSUN

MAKSAA POSTI­

HELSINGIN SOSIALIDEMOKRAATIT

VASTAUSLÄHETYS Tunnus 500 7652

Saariniemenkatu 6, 1. krs 00530 Helsinki