Stadin Ruusu 4/12

STADIN RUUSU

Aki Ollikainen teki nälkävuodet näkyviksi | Ahkeralla jalkatyöllä valtuustoon | Uudistuminen puhutti piiriä | Helsinki – hyvä työnantaja?

STADIN RUUSU

PÄÄKIRJOITUS

K

04/12

osallistui työhyvinvointitalkoisiin juuri kunnallisvaalien alla. Hallituskumppanimme mielestä sairastamisen kulut voi sairausloman alun osalta ulkoistaa työntekijälle itselleen.

Ehdotus on hyvä, mikäli sillä halutaan pelottaa työpaikastaan huolestuneet työntekijät hiljaisiksi, muuttaa työpaikat flunssakaudella sairastuviksi ja lisätä pitkien sairausomien ja ennenaikaisten eläköitymisten riskiä.

Ehdotus on huono, mikäli sillä halutaan lisätä työntekijöiden terveyttä ja työmotivaatiota, työhyvinvointia sekä vähentää sairauslomapäiviä kokonaisuudessaan.

Viimeksimainitun tavoitteen toteutumiseksi tulisi pureutua niihin syihin, jotka estävät työntekijää viihtymästä tai voimasta hyvin työpaikallaan. Työhyvinvointi ei ole pahitteeksi terveillekään työntekijöille.

Tässä lehdessä puhutaan työhyvinvoinnista. Työhyvinvointi on sanana huono, koska se ei kerro kaikkea sitä, mitä se voi pitää sisällään. Töissä ei tarvitse olla aina kivaa, kahvitauon ei tarvitse kestää kuutta tuntia eikä työnantajan järjestää joka perjantai bileitä. Työnantajakin on vähän hakoteillä, jos kuvittelee firman työhyvinvointiasioiden järjestyvän sillä, että antaa työntekijöille nipun liikuntaseteleitä tai hommaa toimistoon pari fiikusta.

Työhyvinvointi on kokonaisvaltaista työntekijästä ja tämän jaksamisesta sekä hyvän työn edellytyksistä huolehtimista. Hyvinvoivasta työntekijästä ja terveestä työyhteisöstä on hyötyä myös työnantajalle, sillä motivoituneet työntekijät yksinkertaisesti tahkoavat enemmän kilisevää firman kassaan kuin uupuneen. Hyvinvoivassa työyhteisössä ideat lentelevät ja työntekijät jaksavat tulla töihin, vaikka vähän stressaisikin, koska tietävät sen olevan tilapäistä.

Tämä on viimeinen kirjoitukseni Stadin Ruusun päätoimittajana.

Kolmen ja puolen vuoden pesti päättyy tähän lehteen. Haluan kiittää kaikkia Stadin Ruusun toimittamiseen vuosien varrella osallistuneita. ● okoomuksen valtuusto

piret ta pietilä

päätoimittaja

Stadin ruusu – Helsingin sosialidemokraatit ry:n julkaisu.

JULKAISIJA Helsingin Sosialidemokraatit ry Säästöpankinranta 6 C 5. krs 00530 Helsinki puh. (09) 708 9623, Carola Grönlund fax (09) 719 795 s-posti: helsinki@sdp.fi www.stadindemarit.fi PÄÄTOIMITTAJA Piretta Pietilä, puh. 050 528 5898 s-posti: piretta.pietila@gmail.com

STADIN RUUSU 4/2012

TOIMITUSSIHTEERI Mikko Nikula STADIN RUUSU 4/2012 TEKIJÄT Blomberg Katja, Kolanen Risto, Kontio Timo, Kotkamaa Hilkka, Kärkkäinen Timo, Myller Mikko, Niemi Iiris, Nehri Welat, Oksman Kati, Selinummi Elisa, Tylli Reima, Vallinen Sanna, Vapaasalo Samuli, Vauhkonen Pekka, Warto Heta

STADIN RUUSU 4/2012 AVUSTAJAT Kurttila Tuomas, Marttila Irma, Vuolanne Ulla

ULKOASU Fredrik Bäck www.fredrikback.fi

TILAUSMAKSU 17 euroa/vuosikerta ilm. 4 kertaa vuodessa

PAINO BrandID -Kirjapaino, Pori PAINOSMÄÄRÄ 8 000 kpl

ILMOITUKSET Hanna Isbom, puh. (09) 708 9620, 050 413 8299

2

22. vuosikerta, ISSN 0787-5983

SISÄLLYS 04/12 04 tunkua tohtoreista eli valtuutetut esittelyssä 06 u u d i s t u m i n e n p u h u t t i p i i r i ä 10 j a k s a m i s t a t y ö h ö n ! 12 a s u n n o t to m i e n y ö o n y h te i s k u n n a l l i n e n teko 14 h e l s i n k i y r i t t ä ä o l l a h y v ä t y ö n a n t a j a 16 p i e n i n a s ke l e i n p a re m p a a ko h t i 21 k ä d e n j ä l ke m m e n ä k y y b u d j e t i ss a 22 u p e i t a i h m i se n ko ko i s i a t a r i n o i t a 25 p e te r p a n l i i te l e e 30 a k i ol l i k a i n e n s a i n ä l k ä v u o d e t n ä k y v i i n

S.5 Kunnallisvaaliehdokkaat Pilvi Torsti ja Tuomas Kurttila kampanjoivat Elielin aukiolla. Lue lisää kunnallisvaaleista sivuilta 5 ja 8.

S.8 Espalla kampanjoitiin aurinkoisena lauantaipäivänä toimivien vanhuspalvelujen puolesta.

KULTTUURISTADI

Kirjailija Aki Ollikainen

teki nälkävuodet näkyviksi anni kotkamaa

s u o m e n y l i o n py y h k äissyt ainakin viisi dokumentoitua nälkävuotta, joksi lasketaan vähintään kaksi katovuotta peräkkäin. Silloin kansa näki nälkää viimeistään toisena talvena, kun siemenviljatkin oli syöty. Vuosina 1665–97 nälkävuosi oli pahin, ja silloin peräti kolmannes Suomenniemen väestöstä menehtyi nälkään. Tuota aikaa kutsutaan Kuolon vuosiksi. Viimeisin nälkävuosi koettiin vuosina 1866–68, Suuret nälkävuodet. Tähän karmeaan historian kohtaan on tarttunut nuori kirjailija Aki Ollikainen esikoisteoksessaan Nälkä­vuosi. Napakasti, mutta avaran runollisesti kirjoitettu kirja on vain 140-sivuinen, mutta lukukokemuksena paljon laajempi, mieleen painuva. Ei ihme, että kirja on palkittu moneen kertaan, viimeksi Finlandia-ehdokkuudella.

kirja Nälkävuosi on löytänyt tiensä luki­joiden ja palkintoraatien jäsenten käsiin. Nälkävuosista ei ole kerrottu suomalaisessa kauno­kirjallisuudessa kovinkaan paljon eikä näin koskettavasti koskaan.

a k i o l l i k a i se n

Halla ja heikko rakenne

Suurin syy nälkäkuolemiin oli yksinkertaisesti halla, joka vei viljan kasvun, mutta toinen syy on yhteiskunnan heikko rakenne. Kriiseihin ei oltu varauduttu.

– Päättäjissä ja säätyläisluokassa kulki jopa ajatus, että kansaa on kasvatettava kovakouraisesti omatoimiseen elämään.

– Näitä ajatuksia löysin tutkiessani arkistoja. On helppo huomata, miten kansa ja vallanpitäjät elivät todella kaukana toisistaan. Vallan linnakkeissa katsottiin katovuotta kansantalouden näkökulmasta.

Nälkäänäkevä taas näki sumenevin silmin tyhjän lautasen surren avuttomana rakkaan ihmisen kuolemaa.

Perhe pakenee haavekuvaan

Kirja kertoo toden tuntuisesti Juhanin ja Marian sekä heidän lastensa Juhon ja Mataleenan perheestä, jonka torppaan on astunut vilu ja nälkä. Edes jäkäläleipää ei uskallettu enää leipoa, koska naapuri kuoli jäkälästä saamiinsa myrkkyihin. Ihminen tarvitsee toivoa toivottomassakin tilanteessa. Riutunut perhe lähtee raahustamaan kohti parempaa tulevaisuutta, ilman että kukaan tietää onko haavekuva edes totta. Ehkä Pietarin kimaltavassa kaupungissa on valoa heillekin? ”Talon ovi jää ammolleen kuin Juhanin suu. Marja kieltää Mataleenaa enää palaamasta sitä sulkemaan – niin on armollisempaa.”

Tiellä odottaa nälän ja vilun lisäksi kulkutaudit.

Ihminen ja kansantalous

”Pieni ylimielinen hymynhäivä tunkee väkisin suupieleen ja senaattori huomaa samanlaisen ilmestyvän Renqvistinkin kasvoille, jolta se kuitenkin pian sammuu, ja samassa senaattorikin ajattelee tuhansiin nousevaa ruumismäärää. Nälkä ja kulkutaudit tekevät tehtävänsä suuressa ihmisjoukossa... mutta emme me voi yksittäisen ihmisen onnea laskea kansakunnan tulevaisuuden edelle.”

Synkästä aiheestaan huolimatta Aki Ollikaisen kirja ei ole ahdistava. Se on kirjoitettu inhimillisellä lämmöllä, kauniilla kielellä, viisaudella ja – jos voi sanoa – hyvällä maulla. Se ei ole syytös eikä vihapuhetta. Edes vallasväkeä ei demonisoida, vaikka he piikin saavatkin.

Nälkävuosien jälkeen Suomen taloutta ryhdyttiin todella korjaamaan, rakentamaan rautateitä ja sivistämään uutta sukupolvea.

Myös yksi köyhän perheen jäsen pääsee luokkaretkelle, vaikkei koskaan opikaan sanomaan uutta äitiään äidiksi, mammaksi vain. ●

Nälkä yhtä etäällä

Tästä on kerrottu aiemmin historiankirjoissa, mutta on hienoa, että kaunokirjallisuuskin on nyt löytänyt aiheen. Kirjan muinaishistorian voi sijoittaa myös nykypäivään, sillä tilastojen mukaan miljardi, viidennes maailman väestöstä, ei saa syödä vatsaansa täyteen.

Nälkää näkevät vain tuntuvat niin etäisiltä, ettei niistä puhuta edes sivulauseessa, kun kipuilemme länsimaiden talouskriisissä. Ehkä jo Nälkävuosi-kirjan aikaan lämpimissä huoneissa, makean leipäkorin vieressä elävät senaattorit, kenraalikuvernöörit, lääkärit ja apulaiskamreerit olivat yhtä kaukana Suomen syrjäseutujen nälkäisistä kuin tänään olemme Afrikan sarven pullottavista lasten vatsoista. ­– Sain idean kirjaan käydessäni kerran Haapajärven hautausmaalla, jossa vuosina 1866–68 nälkään kuolleille on muistokivi. Silloin kahdeksan prosenttia väestöstä kuoli nälkään! Ajatus nälkään nääntyneistä ihmisistä jäi vaivaamaan mieltäni ja ryhdyin tutkimaan dokumentteja. Kirja lähti liikkeelle vähitellen, Ollikainen kertoo.

STADIN RUUSU 4/2012

hilkka kotkamaa

04

sanna vallinen

AJANKOHTAISTA STADISTA

Valtuutetut keräsivät puolet äänistä joukossa. Heidän kannatuksensa jakautui ympäri Helsinkiä. Tosin Heinäluoma keräsi myös erityisen kovan tuloksen Itä-Helsingissä. ”Yleisehdokkaat” keräsivät myös hyvän tuloksen ympäri kaupunkia. Kaikilla heillä oli myös aikaisempaa kokemusta kunnallispolitiikasta. He olivat Sara Paavolainen, Pilvi Torsti, Ilkka Taipale, Maija Anttila, Tarja Tenkula, Osku Pajamäki, Thomas Wallgren, Jukka Järvinen ja Tuomo Valokainen. Ehkä ohuin kunnallispolitiikan kokemus heistä on ensikertalaisella Pilvi Torstilla. Hänen selkeä vahvuutensa oli Eero Heinäluoman ohella näkyvin, toimivin ja pitkäjänteisin kampanja.

p o l i t i i k k a j a va a l i t ovat usein yhteispeliä. Niin tälläkin kertaa.

Demarilista keräsi Helsingissä reilut 48 000 ääntä. Viidentoista valtuutettumme osuus tästä oli noin puolet. Yhtä suuri osuus tuloksesta on siis niillä, jotka eivät menneet läpi.

Selkeästi omille ääniluvuilleen pääsivät Eero Heinäluoma (5243) ja Pentti Arajärvi (3682). Loput valituista olivat noin tuhannen äänen päästä toisestaan. Kolmantena läpimennyt Sara Paavolainen keräsi 1817 ääntä ja viimeisenä Tuomo Valokainen 855 ääntä. Myös varavaltuutettujen äänimäärät pysyvät suhteellisen lähellä valittuja.

Isoin ero kahteen muuhun suureen puolueeseen, Kokoomukseen ja Vihreisiin, syntyi listojen loppupäässä. Meillä 39 ehdokasta keräsi alle sata ääntä, kun Vihreillä samainen luku oli 13 ja Kokoomuksella 13. Vaalituloksen kannalta ero alkaa jo merkitä jotain. Tässä olisi selkeä peiliin katsomisen paikka. Ehdokasasettelu jos mikä on omissa käsissä.

Kuusi tohtoria

”Paikallisehdokkaat” imuroivat tehokkaasti äänensä kotinurkillaan.

Ville Jalovaara sai yli puolet äänistään Vuosaaressa. Lähes samaan ylsi Terhi Mäki Myllypurossa. Suuria äänimääriä keräsivät kotinurkillaan myös Tenkula ja Pajamäki Pohjois-Helsingissä, Heinäluoma idässä sekä Paavolainen Oulunkylän ja Veräjänmäen nurkilla.

Valtuutetut ovat korkeasti koulutettuja. Vain kolmella ei ole takanaan korkeakouluopintoja. Kuusi heistä on väitellyt tohtoriksi.

Suku­puolijakauma on tasa-arvoinen: miehiä on 8 ja naisia 7. Kaksi heistä on saavuttanut eläkeiän. Viiden ikä alkaa viitosella, kolmen nelosella, kahden kolmosella, kuutosella tai seiskalla sekä yhden kahdella. ●

Vahvoja idässä ja pohjoisessa

Pärjäsimme parhaiten jälleen Itä- ja Pohjois-Helsingissä. Yli 30 prosentin kannatuksia mitattiin Jakomäessä, Kontulassa, Myllypurossa, Suutarilassa ja Ylä-Malmilla.

Valtuustoryhmässä on äänten koostumuksen perusteella kolme melko selkää ryhmää: 1) julkisuuden ehdokkaat, 2) tasaisesti ympäri kaupunkia keräävät yleisehdokkaat ja 3) paikalliset ehdokkaat.

Selkeitä julkisuudesta hyötyneitä valtuutettuja olivat Arajärvi, Nasima Razmyar sekä kansanedustajat Heinäluoma ja Päivi Lipponen.

He kaikki olivat myös viiden eniten ääniä keränneen ehdokkaan

mikko myller

Taas tuli turpiin kunnallisvaaleissa selkeästi turpiinsa. Torjuntovoitosta ei voi eikä pidä puhua, kun puolueen kannatus on laskenut Helsingissä koko 2000-luvun. Viime vuoden eduskuntavaaleista tulos tipahti 0,7 prosenttiyksikköä, edellisistä kunnallisvaaleista prosenttiyksikön. Valtuustopaikkojen määrä putosi yhdellä viiteentoista ja kannatusprosentiksi jäi 16,8.

Varsinaisen huippuvuoden eli 2004 kunnallisvaaleista olemme tulleet kannatuksessa alas 6,6 prosenttiyksikköä ja neljä paikkaa.

Valtakunnallisesti SDP häviää, kun äänestysprosentti jää matalaksi. Helsingissä näin ei ole. Vaikka kaupungin äänestysaktiivisuus oli umpisurkea 57,4 prosentilla, niin saimme lähes yhtä huonon tuloksen viime eduskuntavaaleissa. Tämä siitäkin huolimatta, että Helsingissä oli tällöin maan korkein äänestysaktiivisuus, reilut 75 prosenttia .

Ennakkoäänissä menestymme vielä hyvin, nytkin ne lupasivat toista sijaa ja jopa 19 valtuustopaikkaa. Kaikkein heikoimmalla olemme varsinaisena äänestyspäivänä äänestävien liikkuvien äänestäjien keskuudessa. Siellä vaalityömme ei näytä purevan, vaikka se onkin kaikkein ratkaisevin ryhmä vaalivoiton ja -tappion kannalta. Olisikohan aika jo herätä tähän?

Vaalimökkien sijainneilla tai koolla saati mainosten määrällä tätä ongelmaa ei ratkaista. Edessä on paljon isompi urakka: politiikka pitää linjata ajatuksella, ehdokasasettelu olisi syytä laittaa kuntoon ja tehdä tarpeelliset järjestöuudistukset. ●

stadin demarit sai

m i k ko m y l l e r

05

STADIN RUUSU 4/2012

STADIN RUUSU

Uudet valtuutetut esittelyssä

Kaupunginvaltuutetut 2013–2016 (ylhäältä vasemmalta): m a i j a a n t t i l a , p e n t t i a ra j ä r v i , e e ro h e i n ä l u o m a , v i l l e j a l ova a ra , j u k k a j ä r v i n e n , p ä i v i l i p p o n e n , te r h i m ä k i , s a ra p a avo l a i n e n , os k u p a j a m ä k i , p i l v i to r s t i , n a s i m a ra z m ya r , i l k k a t a i p a l e , t a r j a te n k u l a , t u o m o va l o k a i n e n ja t h o m a s wa l l g re n .

STADIN RUUSU 4/2012

06

STADIN RUUSU Maija Anttila, 70, Siltasaari

Osku Pajamäki, 42, Puistola

Eläkkeellä oleva sairaanhoidon opettaja ja terveydenalan ammattilaisten Tehyn osastopäällikkö on toiminut valtuutettuna vuodesta 1997. Uuden valtuustoryhmän varapuheenjohtaja. Kovatahtoinen leidi, joka on näyttänyt kyntensä mm. terveyslautakunnassa sekä kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana.

”Vihainen nuori mies”, joka aloittaa viidennen valtuustokautensa. ”Politiikan ikuinen broileri”, joka on luonut komean uran politiikan ulkopuolella tv-tuottajana. Saavutti uransa parhaimman kunnallisvaalituloksen. Luottamusta löytyy: edellisen kauden SDP:n kaupunginhallitusryhmän puheenjohtaja ja nyt uuden valtuustoryhmän vetäjä.

Pentti Arajärvi, 64, Kallio

Nasima Razmyar, 28, Käpylä

Ensikertalainen, muttei aivan tuntematon. Tarjan mies. Suomen kovimpia sosiaalipolitiikan asiantuntijoita. Toimii Helsingin yliopiston sosiaalioikeuden professorina, aikaisemmin Suomen tunnetuin valio­kuntaneuvos.

Uusi valtuutettu, joka lienee kansallisesti sieltä tutummasta päästä.

Tuli kuuluisaksi vuoden pakolaisnaisena ja tanssivana tähtenä. Valtuustoryhmämme ensimmäinen maahanmuuttaja, parin vuoden päästä sama edessä kansanedustajana? Odotukset ovat kovat. Valtuustoryhmän kuopuksella on näytön paikka.

Eero Heinäluoma, 57, Mellunmäki

Eduskunnan puhemies aloittaa toisen kautensa kaupunginvaltuutettuna. Itä-Helsingin ja demarien äänikuningas, joka parantaa tulostaan vaali vaalilta. Iso julkisuus toki auttaa, mutta jaksaa myös vaalien välissä päivystää toreilla ja ostareilla satoi tai paistoi.

Ilkka Taipale, 69, Veräjänmäki

Jumalan hullu, sosialidemokraattien omatunto. Puhunut ja huutanut megafoniin heikompien puolesta jo 60-luvulta lähtien. Valittiin ensimmäisen kerran valtuustoon jo vuonna 1969. Lääkärismies on julkaissut enemmän kirjoja kuin monet ovat elämänsä aikana lukeneet.

Ville Jalovaara, 36, Vuosaari

Teologian tohtori ja ensikertalainen, jonka läpimeno oli todellinen hengen voitto materiasta. Aloitti jo aikaisin väsymättömän jalkatyön ehdokkaana ja jaksoi loppuun asti. Keräsi komeat äänimäärät kotinurkillaan Vuosaaressa.

Tarja Tenkula, 51, Suutarila

Malmin sairaalassa osastonhoitaja aloittaa kuudennen kauden valtuutettuna. Sosiaali- ja terveyspuolen huippuosaajia. Luottonainen, joka käväisi myös SDP:n varapuheenjohtajana 90-luvun alussa.

Jukka Järvinen, 48, Oulunkylä

Entinen ammatilaisnyrkkeilijä ja nykyinen päihdetyöntekijä nousi valtuutetuksi varavaltuutetun paikalta. Kun Käpylän lempeänä ”pyövelinä” tunnettu Järvinen puhuu päihdeongelmaisten, asunnottomien ja syrjäytyneiden puolesta, meluisampikin kansalainen kuuntelee. Tumppi Valokaisen kanssa valtuustoryhmän katu-uskottavin jäsen.

Pilvi Torsti, 36, Töölö

Pilvi-ilmiö alkoi eurovaaleissa, jatkui kisana kansanedustajuudesta ja sai komean voiton kunnallisvaaleissa. Tohtorisnainen ja Lauri Ihalaisen erityisavustaja, joka on tehnyt keltaisesta oman värinsä.

Tuonut mukanaan puolueeseen paljon uutta, koulutettuja nuoria aikuisia. Huippulupaus.

Päivi Lipponen, 45, Töölö

Tuomo Valokainen, 56, Hermanni

Toisen kauden kansanedustaja ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja. Ryhmän konkareita, edustanut kaupunkilaisia jo vuodesta 1997 lähtien. Tehoja löytyy, on ehtinyt kaiken muun muassa tehdä väitöskirjan, suorittaa kauppatieteen tutkinnon, julkaista useita kirjoja ja suorittaa karatessa toiseksi korkeimman eli ruskean vyön.

Tunnetaan paremmin taiteilijanimeltään Tumppi Varonen. Legendaarisen Problems-yhtyeen keulahahmo ja lähihoitaja aloittaa toisen kautensa valtuustossa. On usein kulkenut omia polkujaan, kun päätöksiä on tehty. Ikuinen katupoika.

Thomas Wallgren, 54, Meilahti

Terhi Mäki, 60, Myllypuro

Toisen kauden valtuutettu. Suomenruotsalainen Helsingin yliopiston filosofian dosentti ja yliopistonlehtori. Kansalaisaktivistin ajatuksia kuunnellaan, on pitänyt esillä mm. Helsingin globaalia vastuuta. Valittiin valtuustoryhmän varapuheenjohtajaksi.

Lähihoitaja aloittaa kolmannen kautensa valtuutettuna. Erikoistunut demareiden perusleipään eli sosiaali-, vanhus- ja terveysasioihin.

Ei välttämättä tunnetuin valtuutettumme paitsi Myllypurossa, jossa hän keräsi jälleen huikean äänimäärän.

Sara Paavolainen, 53, Oulunkylä

Saimin äiti. Näyttelijä, joka kasvoi poliitikoksi kehitysvammaisen tyttärensä rinnalla ja omaishoitajana. Oli mukana rakennuttamassa 20 kehitysvammaiselle nuorelle asumispalvelutalon. Aloittaa toisen kautensa valtuustossa.

Viisi ensimmäistä varaedustajaa ovat Jape Lovén, Tomi Sevander, Kaarin Taipale, Mari Rantanen ja Mirka Vainikka.

07

STADIN RUUSU 4/2012

STADIN RUUSU

Demareiden vaalikampanjassa esillä

työ, oikeudenmukaisuus ja omenat Stadin Demarien 127 ehdokasta jalkautuivat tasaisesti ympäri kaupunkia kampanjoimaan syyslokakuuksi. Ehdokkaat tapasivat kaupunkilaisia Hakaniemen ja Rautatieaseman vaalimökeillä sekä vaaliautojen pysähdyspaikoilla ympäri kaupungin. myös keskustelemalla kaupunkilaisen arkea koskevista asioista, kuten asumisesta ja kaavoituksesta, julkisten palveluiden tulevaisuudesta, nuorten syrjäytymisestä ja koulutuksesta. Mahtuipa kampanjatyöhön myös teatteriesityksiä, tanssia ja musiikkiesityksiä. ●

ä ä n e s t ä j i ä h o u k u te l tiin

iiris niemi

p i re t t a p i e t i l ä

STADIN RUUSU 4/2012

08

sanna vallinen

Stadin Demarien vaaliauto kurvaili lokakuun ajan siellä, missä kaupunkilaisetkin liikkuivat. Maunulan ostoskeskuksella kunnallisvaaliehdokkaat Tuomas Kurttila ja Reijo Vuorento tarjoilivat kahvia, jakoivat esitteitä ja keskustelivat kaupunkilaisten kanssa.

sanna vallinen

sanna vallinen

welat nehri

STADIN RUUSU

Perinteinen punainen vaalimökki päivysti kampanjan ajan niin Hakaniemessä kuin Rautatieasemallakin. Ehdokkaat ja vapaaehtoiset jakoivat kahvia, karkkia ja esitteitä. Stadin Ruusukin mahtui joukkoon. Kahvia tarjoilevat vaalivapaaehtoinen Raili ja ehdokas SannaMari Oranen, taustalla päivystää ehdokas Valtteri Aaltonen.

Stadin Demarit jakoivat ilmapalloja aurinkoisessa säässä Espan puistossa syyskuun lopulla. Kampanjalauantain teemalla vanhuspalveluista keskustelemassa piirin toiminnanjohtaja Hanna Isbom, Pilvi Torsti, Reijo Vuorento, Krista Kiuru, Hannele Siika-aho, Jani Ryhänen ja Welat Nehri.

Kuinka monta nuorta Helsingillä on varaa menettää? -keskustelutilaisuudessa Tuomas Kurttila ja Jussi-Pekka Rode keskustelivat nuorten syrjäytymisestä ja sen ehkäisystä kaupungissamme. Juontajana toimi Allianssin puheenjohtaja Hanna-Mari Manninen.

Stadin Demarit tarjoilivat kunnallisvaaleissa työtä ja oikeudenmukaisuutta. Laukusta löytyi niin omenoita kuin jätskiäkin. Niiden kyytipojiksi tarjottiin uskottavaa politiikkaa ja päteviä päättäjäehdokkaita.

09

STADIN RUUSU 4/2012

KUULUMISIA PIIRISTÄ

Vaalitulos ja uudistuminen puhuttivat syyskokousta Scandic Paasin Circus -saliin kokoontunut Helsingin Demarien piirikokous oli vahvasti virittynyt puheenjohtajavaihdokseen. Monen mieltä hiersi kysymys, miksi vuonna 2003 Helsingin suurimman puolueen valtikkaa pitäneet sosialidemokraatit ovat luisuneet kokoomuksen ja vihreiden taakse kolmanneksi.

Terveydenhuollon tasa-arvotyötä jatketaan

Piirikokouksen kannanotossa vaadittiin terveydenhuollon tasaarvoistamisen jatkamista tavoitteena maksuton terveydenhuolto.

Keinoina nähtiin muun muassa erikoissairaanhoidon maksujen ja lääkekustannusten kohtuullistaminen pienituloisille esimerkiksi maksukattoja alentamalla.

Piirikokous piti hyvänä sitä, että terveyskeskusmaksu poistuu käytöstä vuoden 2013 alusta. Helsingin demarien mielestä ihmisen sosiaalinen asema, ikä tai asuinpaikka ei saa vaikuttaa siihen, miten hän saa hoitoa. Ongelmiin puuttuminen ajoissa ehkäisee tehokkaimmin niiden pahenemista.

Helsingin Demarien piirihallitukseksi vuodeksi 2013 valittiin: Risto Kolanen (pj), Timo Kontio (vpj), Anne Mikkola-NoksoKoivisto (vpj), Nina Castén (uusi), Kadar Gelle (uusi), Antti Hytti, Petri Ijäs, Olavi Jauhiainen, Anna-Maria Kantola, Jape Lovén (uusi), Pauliina Painilainen (uusi), Leena Rosenberg-Ryhänen (uusi) ja Heta Välimäki.

avauksessa piiriin puheenjohtaja Risto Kolanen. Gallupeissa pääkaupunkilaiset olivat kertoneet luottavansa vahvimmin sosialidemokraatteihin palvelujen ja perusturvan hoitajina. Tämä ei realisoitunut vaalikannatukseksi. Sosialidemokraattinen asuntoministeri teki näyttäviä avauksia pääkaupunkiseudun ja muun ruuhka-Suomen asuntopolitiikan tervehdyttämiseksi. Siitä ei tunnuttu saavan mitään hyötyä Helsingin vaaleissa.

Poliittisen tilannekatsauksen pitänyt ulkoministeri Erkki Tuomioja sivusi kunnallisvaaleja todeten, ettei hyväkään kuntapolitiikka paikallisella tasolla välttämättä auta, jos puolue ei valtakunnan tasolla pärjää. SDP:n politiikkaan niin valtakunnassa kuin Helsingissä tuntuu pätevän Tuomiojan luonnehdinta, että on tehty paljon oikeanlaisia tekoja, mutta uskottavuus on yhä hakusessa.

a i h e e se e n p u u t t u i j o

Varapuheenjohtajat kehittävät järjestöä ja viestintää

Piirikokouksen puheenjohtajavaaleissa nousivat esiin erityisesti piirin toimintatapojen ja viestinnän kehittäminen. Nämä korostuvat myös piirihallituksen varapuheenjohtajiksi valittujen tovereiden omissa tavoitteissa.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja Timo Kontio on 29-vuotias sosionomi ja valtiotieteilijä, joka työskentelee tällä hetkellä liikenne- ja viestintäministeriössä ministeri Kiurun sihteerinä. Hän asuu vaimonsa kanssa Punavuoressa. Timo on Nuorisoasuntoliiton varapuheenjohtaja ja Helsingin kaupunginhallituksen varajäsen.

Timo luonnehtii itseään lastensuojelu- ja nuorisotyön ammattilaiseksi. Piirin varapuheenjohtajana hän haluaa ottaa vastuuta erityisesti piirin järjestö- ja yhdistysrakenteesta sekä poliittisesta valmistelusta.

Toinen varapuheenjohtaja Anne Mikkola-Nokso-Koivisto on 32-vuotias myynti- ja projektipäällikkö it-alalla. Hän kuvaa toiminta­ tavakseen “lyhyt analyysi ja siitä seuraavat toimenpiteet”.

Piirin varapuheenjohtajana Anne haluaa edistää avoimuutta ja yhteishenkeä. Hän on valmis ottamaan vastuuta viestinnän ja markkinoinnin uudistamisesta. Jos osastoilla ja piirillä on hyvä tekemisen meininki, se tarttuu äänestäjiinkin.

Anne toivoo, että demarit voisivat tuoda paremmin esille puolueen monipuolisuutta: tuomme yhteen eriikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä, joita yhdistää käsitys työstä, oikeudenmukaisuudesta ja kohtuu­ desta. ●

Tiukka äänestys johtajasta

Salissa tehtiin vielä viime hetken vaikuttamistyötä, kun puheenjohtajaehdokkaat pitivät linjapuheensa. Risto Kolanen sanoi haluavansa jatkaa neljä vuotta sitten aloitettua uudistustyötä. Hän luonnehti itseään piirin kaikki tasot läpikäyneeksi, keskustelevaksi ja vastuuta jakavaksi johtajaksi.

Nuori haastaja Matti Niemi lupasi pyrkiä nostamaan Helsingin sosialidemokraatit kokoomuksen haastajaksi ja vähintään toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hän halusi lisää aktiiveja kansalaisliikkeistä ja systemaattista toimintaa liikkuvien äänestäjien tavoittamiseksi.

Kannatuspuheenvuoroissa tuotiin esiin, että muutos on tehtävä nyt, ei vasta pari vuotta ennen seuraavia vaaleja. Piirikokousedustajia kehotettiin unohtamaan ehdokkaiden ikä äänestyspäätöstä tehdessään. Muistutettiin, että Helsingin piirin puheenjohtajalla on kaksoisrooli järjestöjohtajana ja kunnallispoliittisena neuvottelijana, joten kokemusta vaaditaan. Äänestystulos oli tiukka. Kolanen äänestettiin jatkamaan piirin johtajana 68 äänellä, ja Niemi sai 57 ääntä. Myös varapuheenjohtajista äänestettiin. Ehdolla olivat Antti Hytti, Timo Kontio, Anne Mikkola-Nokso-Koivisto sekä Leena Rosenberg-Ryhänen. Valituiksi tulivat Kontio ja Mikkola-Nokso-Koivisto.

STADIN RUUSU 4/2012

timo kärkkäinen

10

elisa selinummi

KUULUMISIA PIIRISTÄ

Ulkoministeri e r k k i t u o m i o j a etsi piirikokouksen poliittisessa tilannekatsauksessa puolueen politiikkaan uutta suuntaa. "On tehty oikeita tekoja, mutta ne eivät yksinään riitä", hän sanoi.

a n n e m i k ko l a - n o k so - ko i v i s to

elisa selinummi

t i m o ko n t i o

Kolmannelle kaudelleen piiripuheenjohtajaksi valittu r i s to ko l anen ja toinen puheenjohtajaehdokas, m at t i n i e m i , puheenjohtajavaalin jälkeen

Piirihallituksen uudet jäsenet

Nina Castén

Nina Castén on 29-vuotias projektikoordinaattori ja kulttuurituottaja. Hän kuvaa itseään syntyperältään ja työkokemukseltaan kansainväliseksi ja monikulttuuriseksi. Nina haluaa edistää yhdenvertaisen ja moniarvoisen Helsingin rakentamista, mikä edellyttää hänestä mm. nuoriin panostamista.

puolueeseen että puolueesta ay-liikkeeseen. Japen mielestä pitää pyrkiä enemmän olemaan selkeästi asioiden kannalla ja viestimään se tehokkaasti.

Pauliina Painilainen

Piirihallituksen kuopus Pauliina Painilainen on 23-vuotias ja valmistuu joulukuussa Haaga-Helia -ammattikorkeakoulusta trade­nomiksi. Hän asuu Kalliossa. Pauliina on toiminut Helsingin demarinuorten varapuheenjohtajana ja piirihallituksen tarkkailija­ jäsenenä. Hän aloittaa ensi vuonna Kallion sosialidemokraattien puheenjohtajana. Harrastuksiin kuuluu järjestötoiminnan lisäksi lukeminen, vesijuoksu ja iaido.

Kadar Gelle

Kadar Gelle on 30-vuotias itähelsinkiläinen. Hän on naimisissa ja hänellä on yksi poika. Kadar on tehnyt noin kymmenen vuoden aikana hyvin monenlaista lastensuojelutyötä lastenkodeissa, päihdehuollossa sekä perhetyössä. Tällä hetkellä hän työskentelee Kurvi-projektissa, joka tarjoaa elämänhallinnan tukea ja ohjausta helsinkiläisille 18–25-vuotiaille maahanmuuttajataustaisille nuorille, jotka ovat toimeentulotuen asiakkaita.

Leena Rosenberg-Ryhänen

Leena on 62-vuotias pitkän linjan terveydenhuollon ja järjestötoiminnan ammattilainen. Takana on 20 vuotta sairaanhoitajana ja 22 vuotta valtakunnallisessa syöpäpotilaiden etujärjestössä, josta 12 vuotta toiminnanjohtajana. Hän asuu Vuosaaressa, ja perheeseen kuuluu aviomies. Lapset ovat jo maailmalla. Vahvuudekseen hän lukee pitkän kokemuksensa työstä ihmisten ja heidän vaikeiden elämän­tilanteittensa kohtaamisessa sekä pitkän järjestökokemuksen.

Jape Lovén

Jape Lovén on 38-vuotias ahtaaja ja pääluottamusmies Vuosaaresta.

Perheeseen kuuluu vaimo ja tytär. Hän on Auto- ja kuljetusalan liiton AKT:n valtuuston 1. varapuheenjohtaja ja Kuljetusalan demareiden puheenjohtaja. Vaaleissa Jape on luonnehtinut itseään 100-prosenttiseksi duunariksi. Hän haluaa vaikuttaa sekä ay-liikkeestä 11

STADIN RUUSU 4/2012

STADIN RUUSU

Jaksamista työhön!

heta war to

Miten työssä jaksamista tuetaan? Miksi toiset jaksavat jatkaa työelämässä vielä eläkeiän jälkeenkin?

Kävimme kysymässä näitä asioita Skanskan henkilöstöjohtaja Kirsi Mettälältä ja laskentapäällikkö Juhani Vahterilta.

kirsi mettälä

Juhani Vahteri, 71, on harvinainen poikkeus, sillä hän on jatkanut palkkatyössään reilusti yli keskimääräisen eläkeiän. Yhä edelleen Vahteri tekee täyttä työviikkoa.

Hän on nähnyt työelämässä monia erilaisia vaiheita ja kokenut melkoisen joukon muutoksia. Vuonna 1969 hän aloitti silloisen Hakan palveluksessa ja Hakan konkurssin jälkeen siirtyi suoraan Skanskan palvelukseen vuonna 1994.

Omalla alallaan hän näkee työelämän selkeimmän muutoksen liittyvän työvälineisiin ja tekniikan huikeaan kehittymiseen. ”Tämä on helpottanut työtä, mutta samalla aiheuttanut sen, ettei asioihin perehtyminen ole enää niin syvällisellä tasolla kuin aiemmin ”, Vahteri kiteyttää.

va h te r i

keskustelevat työssä jaksamisesta.

muttei mitenkään pakon sanelemana, vaan täysin vapaaehtoisesti,” Vahteri toteaa. Ympäristö on suhtautunut ratkaisuun jatkaa työelämässä ainoastaan myönteisesti. ”Lapset ovat kannustaneet jatkamaan. Eikä työnantajankaan puolelta ole tullut vihjeitä siihen suuntaan, että pitäisi jäädä pois.”

s k a n s k a n l a s ke n t a p ä ällikkö

Mielekäs työ ja mukava työyhteisö

”Työ on motivoivaa ja työyhteisö, niin esimiehet kuin työtoveritkin, ovat kannustavia. Tuntuu, että kuulun tähän joukkoon ja että hyväksytään”. Nämä kaksi keskeisintä vaikutinta Vahteri listaa sille, miten työssä jaksaa virallisen eläkeiän jälkeenkin. Yleisiä neuvoja, miten työelämässä jaksaa, ei Vahteri halua antaa, sillä syyt työelämässä pysymiseen tai toisaalta eläkkeelle siirtymiseen ovat niin henkilökohtaisia asioita. Vastapainoksi työlleen Vahteri harrastaa ulkoilua ja mökkeilyä.

Ei kiirettä eläkkeelle

Juhani Vahterin oli tarkoitus jäädä eläkkeelle 65-vuotiaana, mutta muutokset yksityiselämässä sekä mielekkäät työtehtävät johtivat suunnitelmaan jatkaa työelämässä 68-vuotiaaksi. Kun 68 ikävuoden rajapyykki saavutettiin, Vahteri halusi edelleen jatkaa työtä tutussa porukassa. Nyt Vahteri ei enää laadi suunnitelmia eläkkeelle siirtymisen osalta. ”Teen töitä niin kauan kuin se tuntuu mukavalta. Joka aamu on mukava lähteä töihin ja tulee raahattua töitä kotiinkin, STADIN RUUSU 4/2012

ja j u h a n i

Työelämän haasteita

Skanskan henkilöstöjohtaja Kirsi Mettälä on toiminut tehtävässään reilut kuusi vuotta. Hän kertoo, että viime aikoina esille noussut erityisesti työvoiman saatavuuteen liittyvä problematiikka. ”Mistä saadaan työvoimaa ja miten pidennetään työuria sekä alkupäästä, 12

STADIN RUUSU korkea kuin 55,5 prosenttia. Kaikkien EU-maiden väestö vanhenee ja työikäisten ja lasten osuus suhteessa yli 65-vuotiaisiin vähenee.

Väestöennusteiden mukaan Italia ja Saksa tulevat olemaan ”vanhimmat” maat; vuoteen 2030 mennessä näissä maissa jopa 28 prosenttia väestöstä on yli 65-vuotiaita. Suomessa tilanne ei ole kovinkaan paljon helpompi, sillä ennusteen mukaan vastaava luku Suomessa on 26 prosenttia. Joidenkin ennusteiden mukaan työikäisen väestön määrä vähenee Suomessa vuosien 2009–2019 välisenä aikana jo lähes 200 000 hengellä.

Väestön vanhenemisen myötä huoltosuhde, siis 15–64-vuotiaiden määrä suhteessa muun ikäisiin, heikkenee kaikissa EU-maissa.

Huolto­suhteen heikkeneminen on yleiseurooppalainen ongelma, mutta Suomessa heikkeneminen on muita maita nopeampaa. Ennusteiden mukaan vuonna 2030 Suomessa tulee olemaan sataa työikäistä kohden 73 alle 14-vuotiasta ja yli 65-vuotiasta. Vuonna 2003 tilanne oli 50 alle 14- ja yli 65-vuotiaita sataa työikäistä kohden.

Ikääntyneiden työllisyys on yleisintä Ruotsissa, jossa peräti 70 prosenttia 55–64-vuotiaista oli työssä vuonna 2008. Alhaisin työllisyysaste löytyy Puolasta, jossa vain 29 prosenttia ikääntyneistä kävi töissä. Ikääntyneiden työllisyyden kehitys on ollut huimaa Suomessa, ja tällä hetkellä ikääntyneiden työllisyys on meillä selkeästi yli EU:n keskiarvon. Suomi saavutti EU:n tavoitetason 50 prosentin työllisyysasteesta 55–64-vuotiaille. Vaikka Suomi on onnistunut nostamaan 55–64-vuotiaiden työllisyysastetta merkittävästi, on työsarkaa täälläkin vielä jäljellä. EU-tasolla Suomi näyttäytyy ikäpolitiikan mallimaana, mutta muista Pohjoismaista ollaan selkeästi jäljessä, mitä tulee ikääntyneiden työllisyyteen. ●

jotta saadaan nuoria töihin ja ehkäistään syrjäytymistä, ja toisaalta myös työurien loppupäästä”. Skanskasta jäädään vanhuuseläkkeelle keskimäärin 63,7-vuotiaana, kun valtakunnallisella tasolla vastaava luku on 64,5 vuotta. Rakennusalalla on työn luonteesta johtuen tyypillistä, että eläkkeelle jäädään aiemmin kuin muilla aloilla keskimäärin.

Skanskassa työskentelee tällä hetkellä 3 300 henkilöä, joista kaksi kolmasosaa rakennustyössä ja yksi kolmasosa toimihenkilöinä.

Monet työssä jatkamisen keinot ovat käytössä Skanskassa. Henkilöstölle on tarjolla muun muassa erilaisia koulutusohjelmia, osaaikaeläkkeen mahdollisuutta, muuntokoulutusta, vaihto-ohjelmaa ulkomaille, tehtäväkiertoa, etätyömahdollisuuksia sekä työparityöskentelyä. Kirsi Mettälä kertoo, että he ovat pyrkineet työskentelemään sen eteen, etteivät nuoret syrjäytyisi, vaan pääsisivät kiinni työelämään erilaisten oppisopimusten ja työssä oppimisen kautta.

Keskittymistä olennaiseen

Työelämän haasteiksi Mettälä kiteyttää kiireen. ”Työtahti on kiihtynyt, joten henkilöstön paine on kyllä aika kova. Se näkyy myös tietyissä diagnooseissa; toimihenkilöillä jaksaminen on suurin ongelma”, kuvailee Kirsi Mettälä nykyistä työelämää. Työssä jaksamisessa tärkeää on fyysisen kunnon lisäksi myös se, miten työssä viihdytään ja millainen työympäristö on”, toteaa Mettälä.

Kirsi Mettälä kuvailee nykyistä tilannetta ja toimenpiteitä seuraavasti: ”Olemme tänä vuonna tehneet kovasti töitä sen eteen, mikä meille on kaikkein tärkeintä eli olemme palanneet perusasioiden pariin. Olemme keskittyneet olennaiseen ja turhat lillukanvarret on pyritty karsimaan pois. Uskon, että näiden toimenpiteiden vaikutukset tulevat näkymään parempana työhyvinvointina sekä jaksamisena.”

heta war to lähde :

Anna Pärnänen, 2011. Organisaatioiden ikäpolitiikat: strategiat, instituutiot ja moraalit. Väitöskirja

Tästä on kyse: työssä jatkaminen lukuina

Vuonna 2000 ikääntyneiden, 55–64-vuotiaiden työllisyysaste Suomessa oli 42,2 prosenttia. Vastaava luku vuonna 2009 oli jo niinkin

Kommentti osaamispääoman johtamisesta n y k y i se n t y ö e l ä m ä n yksi suurimpia haasteita on saada ihmiset jatkamaan työelämässä. Eläkeiän nostamisen sijaan olisi keskityttävä parantamaan työelämän laatua. Aiemmin organisaatioissa kysyttiin, mitä meillä on töissä ja tällä tarkoitettiin taitoja ja osaamista. Nykyisin organisaatioiden tulee kysyä, keitä meillä on töissä. Ihmisten aito kohtaaminen on lähtökohta sille, että työ on motivoivaa ja siellä jaksetaan ja halutaan jatkaa.

Osaamispääoman johtaminen on organisaation menestymisen kannalta kriittistä. Usein kuulee puhuttavan siitä, että henkilöstö on yrityksen keskeisin voimavara. Mutta kuinka moni yritys todella kohtelee henkilöstöä tärkeimpänä resurssina? Valitettavan usein keskitytään toiminnan tehostamiseen ja tuloksen tekemiseen.

On hyvä muistaa, että jos henkilökunta on tyytymätöntä, se varmasti näkyy toiminnassa ja välittyy suoraan tai epäsuorasti asiakkaille ja vaikuttaa sitä kautta tulokseen. Hyvinvoiva henkilöstö on paras kilpailuvaltti, ja silti juuri henkilöstöään monet yritykset tuntuvat laiminlyövän. Henkilöstön hyvinvointi ei toki ole ainoastaan yrityksen vastuulla, vaan myös henkilöllä itsellään on vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Merkitystä on siis myös sillä, miten vapaa-aikansa käyttää ja miten itsestään huolehtii. Yritys voi tukea työssä jatkamista monin eri keinoin, mutta myös jokaisen henkilön omat valinnat ja käytös vaikuttavat siihen, millainen työyhteisöstä muodostuu. heta war to

13

STADIN RUUSU 4/2012

AJANKOHTAISTA STADISTA

Asunnottomien yö on yhteiskunnallinen teko

hanna isbom

h e l s i n g i n sos i a l i d e m okraatit ojensi tämän vuotisen Yhteiskunnallinen teko -palkintonsa asunnottomien yölle. Vailla vakinaista asuntoa ry:n koordinoima tapahtuma tuo joka syksy näkyväksi merkittävän yhteiskunnallisen ongelman. Palkintoraadin mukaan Asunnottomien yö on sitoutumattomana kansalaisliikkeenä ansiokkaasti ajanut asunnottomien asiaa, ja omalla työllään edesauttanut poliittisen tahdon vahvistumista asunnottomuuden poistamiseksi.

– Helsingissä asunnottomien määrä on suuri sekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Demokraattisen yhteiskunnan arvoa mitataan erityisesti siinä, miten kohdellaan asunnottomia, köyhiä ja syrjäytyneitä, perustelee palkintoraadin puheenjohtaja, Helsingin työttömien toiminnanjohtaja Anna-Maria Kantola.

Helsingin sosialidemokraatit jakoivat yhteiskunnallinen teko -palkinnon nyt kahdeksannen kerran. Aiemmin palkinnon ovat saaneet esimerkiksi Ylioppilasteatterin Valtuusto-näytelmä, Helsinki Refugee Hospitality Club Punavuori sekä Poliittisen historian klubi. ●

Asunnottomien yötä vietetään vuosittain 17.10. Helsingin sosialidemokraattien palkinnon otti tapahtumayönä Hakaniemen torilla vastaan Vailla vakinaista asuntoa ry:n puheenjohtaja s a n n a l e h to n e n . Palkinnon ojensivat palkintoraadin puheenjohtaja a n n a - m a r i a k a n to l a ja piirin puheenjohtaja risto ko l a n e n .

p i re t t a p i e t i l ä

Sosiaali- ja terveysvirasto yhdistävät voimansa varhaiskasvatusvirasto aloittaa sosiaali- ja terveysvirastot yhdistyvät tammikuussa 2013 uudeksi sosiaali- ja terveysvirastoksi. Samalla suomenkielinen päivähoito siirtyy uuteen varhaiskasvatusvirastoon.

Ruotsinkielinen päivähoito jää opetusviraston tehtäväksi.

Sosiaali- ja terveysviraston perustamiseen valmistauduttiin jo alkusyksystä palkkaamalla virastojen johtajat sekä ydintoimintojen päälliköt. Kaupunginhallituksen alainen sosiaali- ja terveysjaosto on kokoontunut kesäkuusta alkaen pohjustamaan valintoja sekä tekemään muita valmistelevia töitä. Jaosto on muun muassa valmistellut uusien virastojen budjetit sekä päättänyt yksikköjaosta.

Sosiaali- ja terveyslautakunta sekä varhaiskasvatuslautakunta aloittavat työnsä tammikuussa 2013, kun uusi kaupunginvaltuusto on ne nimennyt.

Sosiaali- ja terveysvirasto helpottaa kuntalaisten palvelunsaantia, kun jatkossa esimerkiksi terveydenhoidon ja päihdepalvelut saa samasta yksiköstä samoin kuin hoivapalvelut omastaan – riippumatta siitä, onko hoivattava sairaalassa vai kotona.

– Päivähoidon erittäminen omaan virastoon selkiyttää uuden sosiaali- ja terveysviraston toimintaa ja päivähoidonkin on helpompi tehdä yhteistyötä opetusviraston kanssa, sanoo nykyisen terveyslautakunnan puheenjohtaja, sosiaali- ja terveysjaoston jäsen Jouko Malinen.

Viraston toimintaa vauhdittamaan kaupunginvaltuusto on päättänyt menojen lisäyksestä sosiaali- ja terveyssektorille. Samalla terveyskeskusmakuista luovutaan. – Maksun poistaminen tulee vapauttamaan hallinnosta resursseja hoitotyöhön, sanoo Jouko Malinen.

Puolueiden välisessä lautakuntapaikkajaossa uuden sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajuus on tulossa demareille. – Sosiali­ demokraateille on kaksi paikkaa lautakunnan 13 paikasta. Puheen­ johtajan pitää pystyä yhteistyöhön, jos aikoo saada demarien tavoitteita eteenpäin, Malinen sanoo.

helsingin kaupungin

STADIN RUUSU 4/2012

piret ta pietilä

14

AJANKOHTAISTA STADISTA

Ryhmät yksimielisyyteen vuoden 2013 budjetista lisärahaa vanhuspalveluihin ja homekorjauksiin

kaupunginjohtaja Jussi Pajunen antoi oman budjettiehdotuksensa syyskuun lopussa. Kaupunginvaltuustoryhmät kävivät kunnallisvaalikiireiden keskellä neuvottelut kaupunginjohtajan pohjaesityksestä. Neuvottelujen tuloksena ryhmät esittävät yhteensä 27 miljoonaa lisää käyttömenoja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä tärkeinä pidettyihin homekoulujen korjauksiin.

Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän neuvottelijoina olivat ryhmän puheenjohtaja puheenjohtaja Jorma Bergholm sekä kaupunginvaltuutetut Tarja Kantola, Osku Pajamäki ja Thomas Wallgren.

– Kaikki ryhmät olivat mukana neuvotteluissa alusta asti, kertoo Tarja Kantola. – Koska muut ryhmät kuin kokoomus kananttivat terveyskeskusmaksujen poistoa, meillä oli alusta saakka vahva konsensus päällä muiden ryhmien kesken.

Käyttötalousmenoja lisättiin budjettiesityksestä yhteensä lähes 27 miljoonaa euroa. Budjettisovussa panostetaan erityisesti lapsiin ja vanhuksiin. – Tällä haluttiin varmistaa, että tammikuussa 2013 aloittavilla uusilla sosiaali- ja terveysvirastolla sekä varhaiskasvatusvirastolla on kunnolliset edellytykset aloittaa toimintansa, Kantola sanoo.

Investointimenoihin lisättiin Pajusen budjettiehdotukseen 21 miljoonaa euroa. Lisäyksellä halutaan panostaa erityisesti homekoulujen korjauksiin. ●

mika ruusunen

mika ruusunen

piret ta pietilä

erik bruun

Susanna Leinoselle Helsingin kulttuuripalkinto sai marraskuun puolivälissä vuoden 2012 Helsingin kulttuuripalkinnon ja graafikko Erik Bruun Helsingin muotoilupalkinnon, joka jaettiin maailman designpääkaupunkivuonna kertaluontoisesti. Molemmat palkinnot ovat 10 000 euroa.

Susanna Leinonen tekee merkittävää kansainvälistä uraa ja kuuluu suomalaisen nykytanssin kärkeen. Kulttuuritalo Stoan residenssi­ taitelijana hän tuo nykytanssin lähelle helsinkiläisiä. Leinonen avaa teok­siaan yleisölle taiteilijatapaamisten, avointen harjoitusten ja työpajojen avulla. Marras-joulukuun taitteessa tulee ensi-iltaan Stoassa Romeo ja Julia. ●

tanssitaiteilija sus anna leinonen

kiitti palkinnosta ja korosti tanssiryhmänsä kokoonpanon saumatonta yhteistyötä.

susanna leinonen

risto kolanen

15

STADIN RUUSU 4/2012

REPORTAASI

esko jämsä , helsingin kaupunki aineistopankki

Helsinki – hyvä työnantaja?

t i m o ko n t i o

ja k at i

o ksman

Työ on useimmille meistä iso osa jokapäiväistä elämää. Siksi on tärkeää, että töissä jaksaa ja viihtyy. Otimme selvää, mitä merkitystä työ­ hyvinvoinnilla on ihmisten arkeen sekä yritysten tuottavuuteen. Kysyimme myös henkilöstön ja johdon edustajilta, millainen työnantaja Helsinki on ja mitä se tekee työntekijöidensä hyvinvoinnin tukemiseksi.

jaksaminen merkitsee parempaa eläketurvaa. Kiteytetysti voi ajatella, että kun asiat ovat töissä hyvin, jaksaa paremmin myös vapaaajalla. Hyvinvoivalla työntekijällä työ ei häiritse vapaa-aikaa eikä vapaa-aika työtä.

Yritykset pitävät työssä jaksamisen tukemista usein liian kalliina.

Panostukset työhyvinvointiin voivat kuitenkin olla liiketaloudellisesti hyvin kannattavia. Aluksi suurilta tuntuvat panostukset poikivat jaksavampaa ja viihtyvämpää henkilöstöä. Käytännössä yritykselle työhyvinvointi merkitsee säästöjä sairauspoissaolo-, sijais-, työ­kyvyttömyys- sekä rekrytointikustannuksissa. Jo pelkästään sijaisten ohjaaminen ja neuvominen oman työn ohessa vie vakituisilta työntekijöiltä suuren määrän aikaa.

Järkevästi kohdennettuna työhyvinvointitoimet tuottavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahosen tutkimusten mukaan keskimääräinen hyöty on kuusinkertainen panostuksiin nähden. Yksi työhyvinvointiin sijoitettu euro tuottaa siis tulevaisuudessa kuusi euroa säästöä.

viihdytään ja jaksetaan eläkeikään saakka. Työntekijän kannalta työssä viihtyminen tuo sisältöä ja mukavuutta elämään. Useimmille työ tuo mahdollisuuden antaa panoksensa yhteiskunnan rakentamiseen. Vanhuuseläkeikään saakka

h y v i n vo i va ss a t y ö p a ikass a

STADIN RUUSU 4/2012

16

REPORTAASI

Helsinkiläiset hyvinvoinnin tuottajina

Yhteinen etu vaatii yhteistyötä

Työhyvinvoinnista huolehtiminen on sekä työntekijän, työnantajan että myös koko työyhteisön yhteinen tehtävä. Ongelmat voidaan ennaltaehkäistä vain, jos niistä puhutaan etukäteen.

Työurien pidentymisellä on myönteisiä taloudellisia vaikutuksia myös koko yhteiskunnalle. Työeläkevakuuttaja Eteran mukaan ammatillinen kuntoutus maksaa itsensä takaisin noin puolessatoista vuodessa. Kuntoutetuista 81 % palaa työelämään. 59 % jo eläkkeelle siirretyistä on kuntoutuksen jälkeen palannut sorvin ääreen. Toisaalta edullisimmaksi tietysti tulee se, jos kuntoutusta ei edes tarvita.

Työterveyslaitoksen mukaan ennenaikaisen eläkkeelle siirtymisen taloudellista merkitystä ei ole aiemmin tiedostettu. Tuo summa on hurja: ennen aikojaan eläköityminen maksaa yhteiskunnalle noin 21 miljardia euroa per vuosi työvoimakustannuksina laskettuna.

Tämä selviää Työterveyslaitoksen Ahosen laskelmista. Loppusumma nousee entisestään, kun siihen lisätään sairauspoissaolot ja työtapaturmat. Summa on huiman suuri, kun otetaan huomioon, että esimerkiksi Suomen valtion budjetti on noin 50 miljardia euroa.

helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja 39 000 työntekijällään. Helsinki tuottaa palveluita ja hyvinvointia kaupunkilaisille, mutta sen panos hyvinvoinnin tuottamisessa on myös valtakunnallisesti merkittävä.

Ritva Viljanen on Helsingin apulaiskaupunginjohtajana vastuussa henkilöstöasioista. Viljanen aloitti tehtävässään muutama kuukausi sitten. Kysyimme häneltä sekä kaupungin työntekijöiden edustajalta, JUKO:n pääluottamusmies Jaana Alajalta, miten Helsingin kaupunki ottaa huomioon ja edistää työntekijöidensä hyvinvointia.

Helsingin kaupunki pyrkii monin tavoin pitämään huolta työntekijöistään. Erilaisia kyselyitä työntekijöille lähetetään säännöllisesti, jotta voidaan seurata muutoksia työntekoon liittyvissä olosuhteissa ja hyvinvoinnissa.

Lisäksi työntekijöiden hyvinvointiin otetaan kantaa kaupungin strategiassa.

– Helsingin kaupunki on jo pitkään hyvällä tavalla tukenut työhyvinvointia. Kaupunki on valtuustostrategiansakin perusteella ▸

Työhyvinvointifoorumi tukee

Työnantajilla on saatavilla paljon eri tukea ja välineitä työhyvinvoinnin rakentamiseksi työpaikoilla. Yksi näistä on sosiaali- ja terveysministeriön yhdessä Työterveyslaitoksen kanssa ylläpitämä työhyvinvointifoorumi. STM:n neuvotteleva virkamies Tarja Kantolahti kertoo, että hallituskaudella 2008–2011 luotu valtakunnallinen foorumi on perustettu, koska tarvitaan nykyistä enemmän eri tahojen välistä yhteistyötä työhyvinvoinnin tason kohottamisessa ja jo olemassa olevien hyvien käytäntöjen laajemmassa käyttöönotossa koko Suomeen.

– Tätä hyväksi havaittua toimintatapaa nyt jatketaan ja kehitetään, Kantolahti sanoo. Hankkeen väliarviointi tehdään 2013 syksyllä.

Kantolahti toteaa, että työnantajat, työntekijät ja viranomaiset ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita tekemään yhteistyötä työhyvinvointiasioissa.

– Työhyvinvointiin liittyvä keskustelu on julkisuudessa mielestäni lisääntynyt 1990 luvun jälkeen. Sana työhyvinvointi on tullut kaikille tutuksi, joskin sen sisältö ei ole aina selvä. Aiheeseen liittyvät verkkopalvelut ja työpaikoille syntyneet työhyvinvointipäällikkön vakanssit sekä muut vastaavat asiantuntijatehtävät ovat lisääntyneet, Kantolahti kertoo.

Virkamiehenä Kantolahti korostaa jo olemassa olevia puitteita työhyvinvoinnin toteuttamiselle. – Työturvallisuuslain sisältämien perusasioiden noudattaminen luo vahvan perustan, jolle työhyvinvointia on hyvä rakentaa, Kantolahti sanoo. Työhyvinvoinnin rakentamiseen tarvitaan kuitenkin aina yhteistyötä työpaikalla, sillä ilman kunnon yhteistyötä laeista ei ole hyötyä.

– Kuluttajia kiinnostaa nykyään myös se, miten niillä työpaikoilla voidaan, joilta heidän ostamansa tuote tai palvelu on peräisin, Kantolahti sanoo. Ehkä jatkossa hyvinvoivia työntekijöitä käytetään entistä enemmän kilpailutekijänä tuotteiden tai palveluiden markkinoinnissa. ●

Kuluttajia kiinnostaa nykyään myös se, miten niillä työpaikoilla voidaan, joilta heidän ostamansa tuote tai palvelu on peräisin. Ehkä jatkossa hyvinvoivia työntekijöitä käytetään entistä enemmän kilpailutekijänä tuotteiden tai palveluiden markkinoinnissa.

— tarja kantolahti

17

STADIN RUUSU 4/2012

REPORTAASI

jaana alaja

r i t va v i l j a n e n

▸ turvallinen työpaikka. Pidän erittäin tärkeänä, että kirjaus lukee siellä, Viljanen sanoo.

– Kirjaus on lupaus siitä, ettei tuotannollis-taloudellisista syistä irti­sanota ihmisiä. Helsinki suurena työnantajana pystyy järjestämään henkilöstölleen toimintaa kehitettäessä ja organisaation rakenteita muutettaessa uusia töitä. Näin Helsingissä voidaan katsoa tulevaisuuteen ja sen muutoksiin luottavaisin mielin.

Tehtyjen tutkimusten perusteella henkilöstöasioiden hoidossa on ollut petrattavaa. Tilastojen perusteella henkilöstö voi kuitenkin pikkuhiljaa yhä paremmin, mistä kertoo mm. hienoisessa laskussa olevat sairauspoissaololuvut.

Yksi tapa pitää huolta Helsingin kaupungin työntekijöistä on se, että Helsinki tarjoaa heille laadukkaita ja kohtuuhintaisia liikuntapalveluita.

– Pitkällä aikavälillä työhyvinvointi on parantunut ja muun muassa eläkkeellesiirtymisikä on noussut. Viimeisen viiden vuoden aikana kehitys on kuitenkin ollut hidasta, Viljanen toteaa.

Alaja toteaa lukujen paikkansapitävyyden. Hänen mukaansa työtapaturmien osuus sairauspoissaoloista on huomattava, joten kyse ei ole mistään yleisestä työssäuupumisesta. Henkilöstön ikääntyminen asettaa myös omat haasteensa. Kaupungin henkilöstöpoliittisessa ryhmässä on kuitenkin aikaansaatu tekijöitä, jotka huomioivat paremmin työn ja henkilöstön ikääntymisen. – Helsingin kaupunki sai ikäjohtamisen EU-tason palkinnon tänä vuonna, kertoo Alaja.

Alaja on iloinen siitä, että kaupunki pyrkii siihen, että henkilöstöä koskevat asiat käsitellään aina henkilöstön kanssa. – Toisissa virastoissa tämä toimii paremmin kuin toisissa mutta edistystä on tapahtunut kaikkialla. Näin kaupungin tavoite olla turvallinen työnantaja toteutuu melko hyvin, Alaja sanoo.

Viljanen on sitä mieltä, ettei työnantajan pitäisi nykypäivänä mitata yksisilmäisesti vain työn tehokkuutta. – Tuloksellisuuden kannalta tärkeitä mittareita ovat myös työnantajan ja työntekijöiden välinen kunnioitus ja luottamus, Viljanen sanoo.

– Työhyvinvoinnin varmistamiseksi työnantajan on tehtävä rohkeita panostuksia, Viljanen sanoo.

Viljasen johtama organisaatio on monipuolinen ja erikoinen yhteisö. Oman haasteensa työhyvinvoinnin kehittämiseen luo se, että kaupungilla on satoja, ellei tuhansia eri ammatteja. – Se on erityinen arvo, mutta myös asettaa meille tiettyjä haasteita, Viljanen sanoo.

Myös Alaja löytää kehitettävää. – Vaikka kaupungin henkilöstöpolitiikka tukee kohtuullisesti työhyvinvointia, voi yksittäinen työntekijän olla vaikea ymmärtää, miksi muutoksia tapahtuu lähes koko ajan, Alaja kuvailee nykytilannetta.

Yksi sektori, missä kehitettävää riittää, on sukupuolten välinen tasa-arvo. Kaupunki kyseli syksyllä 2011, miten sukupuolten välinen tasa-arvo on toteutunut kaupungin työpaikoilla. Valtaosa vastaajista koki sukupuolen tasa-arvon toimivan hyvin. Tyytymättömiä oli eniten naisten keskuudessa. He kokivat epäkohtia niin palkkauksen tasa-arvossa, uralla etenemisessä, ammattitaidon arvostuksessa ja työmäärän jakautumisessa.

– Virastopäälliköistäkin naisia on vain murto-osa. Naisvaltaisilla aloilla palkkaus on pienempi kuin miesvaltaisilla aloilla ja etenemismahdollisuudet vähäisemmät. Kaupungilla on tulospalkkausjärjestelmä, joka sekin kohtelee sukupuolia eriarvoisesti. Tulospalkkioita maksetaan enemmän miesvaltaisilla aloilla, Alaja toteaa.

Esimerkkiä muillekin työnantajille?

Apulaiskaupunginjohtaja Viljasen tavoitteena on viedä kaupungin henkilöstöpolitiikkaa suuntaan, jossa se voi omalla toiminnallaan näyttää hyvää esimerkkiä muille työnantajille.

– Se on mahdollista monella tavalla. Helsinki on Suomen suurin työnantaja, joten jo siksikin sillä on suuri esimerkillinen vastuu työnantajien piirissä. Niin on oltava myös jatkossa. Helsingin hyvää toimintaa henkilöstön hyvinvoinnin tukijana ei ole tuotu riittävästi esiin viime aikoina. Turha on pitää kynttilää vakan alla, Viljanen sanoo. ●

Tärkeimpiä asioita ei voi mitata rahalla

Työhyvinvoinnin mittaamiseksi on kehitetty monia erilaisia mittareita. Käyttöön niitä on Viljasen mukaan otettu vähän. Apulaiskaupunginjohtaja kuitenkin muistuttaa, että aina ei tarvita suuria teknisiä mittalaitteita ihmisten hyvinvointia mittaamaan. – Ihmisten kasvoilta voi jo lukea paljon, Viljanen sanoo, ja jatkaa, että työnteossa pitää myös olla iloa. Viljanen toivoo, että jokaisen Helsingin kaupungin työntekijän mielestä olisi mukavaa tulla töihin.

STADIN RUUSU 4/2012

18

TYÖTERVEYSHUOLTO

Työterveyshuolto työn tukena kimmo brandt , helsingin kaupunki aineistopankki

Palkansaaja-ammateissa toimiville työterveys­ huolto tulee tutuksi, kun pitkittyneeseen oirei­ luun haetaan apua työnantajan osoittamalta palveluntarjoajalta. Lakiin perustuvan työterveyshuollon käyttäjät harvoin hyötyvät tutkimuksesta, jota useat julkisrahoitteiset organisaatiot aikaansaavat työelämää parantaakseen. yhtenä keskeisenä tavoitteena on työkyvyttömyyden ehkäisy ja työkyvyn edistäminen, linjaa Pientyöpaikoilla uudistumisen PUNK-hanke. Hankkeen tueksi on kehitetty työkirja varhaisen tuen, sairauspoissaolojen hallinnan ja työhönpaluun käytäntöjen sopimiseksi. Erityisiä työkyvyn tuki -malleja ei kuitenkaan edellytetä alle 20 hengen työpaikoilta, vaan riittää, että käytännöt kirjataan työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan.

Helsingissä toimivista yrityksistä 84% on mikroyrityksiä, jotka työllistävät alle 5 henkeä. Työelämän trendit osoittavat, että pienen pään yritykset ja toiminimiyrittäjät ovat määrällisesti kasvussa.

Pienemmän yritystoiminnan työterveyshuolto on ymmärrettävästi yrittäjälle taloudellisesti hyvin hankala järjestää. Onkin vaarana, että pienyrittämiseen kannustava elinkeinoilmapiiri jättää suuren osan työvoimasta vaille turvaa, joka tukisi hyvässä työiässä ja –kunnossa olevan kansanosan jaksamista, tuottavuutta ja hyvinvointia.

t y ö te r veys h u o l to t y ön

Työhyvinvoinnin kovat arvot

”Henkilöstön motivaatio ja hyvinvointi eivät ole vain kauniita sanoja”, kertoo Mehiläinen, yksi suurimmista yksityisistä työterveyshuollon palvelutuottajista.Yhdessä kansainvälisen strategiakonsultin kanssa Mehiläinen haluaa vaikuttaa suomalaisten yritysten menestymiseen henkilöstön potentiaalin ja voimavarojen kehittämisen kautta, tehostaakseen työaikaa ja johtaakseen parempaan tulokseen.

Mehiläisen kovat arvot määrittävät hyvinvoinnin yksilöllisenä tasa­painotilana, jossa ympäristölliset, käyttäytymiseen ja toimintaan liittyvät vaikutteet voivat horjuttaa harmoniaa, ja aiheuttaa ongelmia. Tästä lähtökohdasta Mehiläinen tarjoaa asiakkailleen erilaisia työhyvinvoinnin ratkaisuja, joita työnantaja voi ostaa.

työn edellytys, vaan sen tulos, ja työhyvinvointi itsessään näkyy kuntalaisille laadukkaina ja tehokkaina palveluina. Uudenlaisen näkökulman johdosta syntyy myös tuloksia: keväällä 2012 tehdyn kyselyn perusteella 82% kaupungin työntekijöistä kokee työkykynsä vähintään hyväksi.

Tulevaisuuden haasteet

Työterveyshuollossa on korkeaa ammattitaitoa, hyvää tutkimustietoa sekä monimuotoisia toimintamalleja ja motivaatioita. Se ei kuitenkaan vastaa pienyritysten ja ammatinharjoittajien määrän kasvuun, vaan käytänteet rakentuvat suurempien yksiköiden tarpeisiin.

Tulevaisuutta silmälläpitäen työterveyshuollon pitää muokkaantua täsmällisemmin asiakkaan tarpeisiin, lähtien kumppanuudesta, joka toimii työntekijää tukevana voimana huolimatta siitä, missä tämä työskentelee. Olisiko tämän tarpeen täyttäjäksi esimerkiksi kaupungin julkisesta työterveydenhuollon yksiköstä, jota Maija Anttila(sd) valtuustoaloitteessaan 14.3.2012 esitti? ●

Helsingin työterveyshuollon näkökulma on toinen

Helsingin kaupungin työterveyskeskus, Tyke, määrittää tavoitteensa asiakaslähtöisesti. Tyken asiakkaat ovat kaupungin työntekijöitä, jotka työskentelevät yli 800 eri ammatissa. Monialaiseen tarpeeseen on Tykessä muodostettu tiimit, joissa lääkärin, hoitajan, fysiologin ja psykologin yhteistyöhön on rakennettu selkeät rakenteet asiakkaan tueksi. Näin potilaan hoitoa ja työpaikan työympäristöä pystytään kehittämään tehokkaasti asiakkaan tarpeista käsin.

Tyken näkemyksessä työhyvinvointi ei ole tuloksellisen ja sujuvan

s amuli vapaas alo

19

STADIN RUUSU 4/2012

STADIN RUUSU

heli matikkala

”L

piret ta pietilä

Gallup: Mitkä tekijät auttavat jaksamaan työssäsi?

iikunta ; pyöräilen töihin. Harrastan myös uintia, tennistä ja pilatesta.”

Suomen sosialidemokraattisen sanomalehtimiesliiton väistyvä puheenjohtaja j u h a p ö y r y ja juuri puheenjohtajaksi kukitettu m i r i i k k a l a a k ko nen liittokokoustunnelmissa

Lastenhoitaja Seija Kauppinen, 54, Suomalais-ranskalainen päiväkoti Les Galopins, Helsinki

heta war to

”H

Miriikka Laakkonen SSSL:n puheenjohtajaksi yhteiskuntatieteiden maisteri Miriikka Laakkonen, 39, valittiin Helsingissä marraskuun alussa pidetyssä liittokokouksessa Suomen sosialidemokraattisen sanomalehtimiesliiton puheenjohtajaksi kaksivuotiskaudelle.

Perheensä kanssa Helsingissä asuva Laakkonen on työskennellyt energia-alalla yli neljätoista vuotta, pääosin viestinnän, markkinoinnin ja myynnin parissa. Viestinnällisiksi vahvuuksikseen nykyisin viestintäpäällikkönä toimiva Laakkonen luettelee kriisiviestinnän, hankeviestinnän sekä laajan kontaktiverkoston median edustajiin.

Puheenjohtajana Laakkonen haluaa kartoittaa jäsenistön halukkuutta sosialidemokraattisen puolueen viestinnän toteuttamiseen.

– Liitossa on monipuolisesti media-alan osaajia ympäri Suomen ja he ovat sitoutuneita puolueen toimintaan. Minusta puolueen tulisi enemmän hyödyntää tätä mahdollisuutta, Laakkonen sanoo.

Laakkonen haluaa myös nostaa liiton jäsenmääriä. – Mitä enemmän väkeä meillä on jäseninä, sen paremmin pystymme viestimään ja hyödyntämään myös puoluetta.

Laakkonen kertoo saaneensa useita yhteydenottoja, joissa on ihmetelty, voiko liiton jäseneksi liittyä, vaikkei olisikaan töissä sanomalehdessä. – Liiton nimessä tulisi näkyä se, että se on avoinna kaikilla media-alalle työskenteleville, Laakkonen linjaa.

Edelliset kaksi vuotta liiton puheenjohtajana toiminut Juha Pöyry väistyi puheenjohtajan paikalta perhesyistä.

Muiksi jäseniksi liittohallitukseen valittiin Marja-Leena Jylhä, Katarina Kivistö, Anna-Kati Mattila, Mika Minkkinen, Leena Niinimaa, Heikki Piskonen, Heikki Raittila, Seppo Saari, Katri Söder ja Reima Tylli.

Liittokokouksessa hyväksyttiin myös uudet säännöt liitolle. Nimi säilyy samana ainakin seuraavaan liittokokoukseen asti, vaikka myös nimenmuutoksesta keskusteltiin. ●

enkilökohtaisesti mietit tynä

peruspositiivinen elämänasenne, perhe ja perheen verkostot sekä harrastukset: käsityöt ja liikunta. Oman alan opiskelu vaikuttaa myös jaksamiseen ja se, että saa itse vaikuttaa omaan työhönsä. Tietysti myös asiakkaiden ja esimiehen palaute vaikuttavat.”

Lastentarhanopettaja Salla Kalliosalo, 46, Päiväkoti Siltamäki, Helsinki

”S

heta war to

e aut taa jaksamaan , että yksityiselämässä on kaikki kunnossa.

Vastapainona työlle toimii myös uusi harrastus: aikuisbaletti. Töissä motivoivat lapset sekä vapaus suunnitella ja toteuttaa omia ideoita.”

Lastenhoitaja Marjatta Komulainen, 48, Päiväkoti Seulanen, Helsinki heta war to

piret ta pietilä

STADIN RUUSU 4/2012

20

KAUPUNGINHALLITUKSEN PULPETISSA

Pienin askelin parempaa kohti

G

jälleen kaupungin maksettavaksi. Sovittu on, että koulut saavat ylläpitokustannuksiin kompensaatiota jo yleisrahoituksessaan. Kaupungin koulut ja sopimuskoulut ovat keskenään eriarvoisessa asemassa, mikä johtaa oppilaiden eriarvoistumiseen. Osku Pajamäki tästä älähti kokoukselle ja sai vastaansa aikamoisen porvarisryöpyn.

Kokoomusrouvat painottivat, että lasten hyvinvoinnilla ei pidä leikkiä, eikä remonttivaroista siis voi keskustella. Samaan yksinkertaistavaan loveen lankesivat vihreät kiihkoissaan. Eihän nyt lapsia pidä homeen keskellä pitää. Ei tietenkään, mutta tässä rikottiin sopimuksia ja asetettiinn kaupungin koulut muita selvästi heikompaan asemaan. Yhdessä kuitenkin päästiin sopuun siitä, että sopimuskoulujen rahoitusperiaatteita tarkistetaan pian suhteessa kaupungin kouluihin. Näin on taidettu sopia jo moneen kertaan. Ehkä olisi jo aika siirtää sanat käytäntöön.

Kaupunginhallituksessa on istuttu melkein samalla kokoonpanolla nyt neljä vuotta. Demariryhmässä on ollut vaihtuvuutta lähinnä varajäsenten osalta. Kaupunginhallitus onkin hitsautunut hyvin yhteen. Puheenjohtaja Risto Rautavaa on syytä kiittää suoraselkäisyydestä ja rakentavuudesta. Valtaosa jäsenistä on ollut erinomaisesti sitoutuneita tehtäväänsä. Monesta asiasta olemme olleet kokouspöydän ympärillä keskenämme erimielisiä, mikä ei varmasti tule kellekään yllätyksenä.

Kuitenkin yhteistyöllä on saatu luotua kaupungista taas ehkä hieman parempi paikka elää. Samanlaista menestystä toivottavasti nauttii myös aivan pian nimettävä uusi kaupunginhallitus. ●

taidemuseosta kohkattiin vuoden päivät. Kaikki muistavat varmasti myös ennen sitä käydyt keskustelut ja väännöt koskien keskustakirjastoa, Musiikkitaloa, Katajanokan hotelli­ hanketta ja niin edelleen.

Keskustakirjasto on jälleen tapetilla. Samoin Jätkä­ saaren tornihotellikaavailut pyörivät juuri kaupunki­ suunnittelulautakunnan kokouksissa. HIFK ilmoitti haluavansa kaupungilta tontin Olympiastadionin ja Töölönlahden välistä uutta jäähallia varten. Uuden arkkitehtuurin suuria julkisia hankkeita kannatetaan ja vastustetaan lähes poikkeuksetta samoin argumentein joka kerta. Mielipiteiden esittäjät ja poterot vaihtelevat.

Toistuvaa on, että jotkut aina haluavat jotain säväyttävää, suurta ja fantastista kaupungin kruunuun jalokiveksi. Toiset pohtivat, onko tämä nyt oikeanlainen timantti tähän kohtaan kaupunkia. Ensimmäiset ovat mielestään edistyksellisiä, toisten mielestä moukkia. Toiset taas pitävät itseään esteetikkoina, ensimmäiset taas haukkuvat lähinnä pelkureiksi. Mielestäni tällainen intohimoinen suhtautuminen kotikaupunkiimme on vain mahtavaa, kunhan poolit pysyvät liikkeessä.

Kaupunkikirjastosta tulee muuten huikea, jos mikään loppusuoralle päässeistä vaihtoehdoista toteutuu.

Apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen esitteli kaupunginhallitukselle toinen toistaan hienoimpia malleja. Töölönlahdelle rakentuu Kansalaistorin kupeeseen avoin ja vastaanottava tila kaupunkilaisten käyttöön.

Kirjaston sisällöistä ja palveluista ei olla vielä ihan yhteisymmärryksessä, eivätkä toki valtuutetutkaan ole päässeet liiemmälti mielipiteitään kertomaan.

Yksityisistä sopimuskouluistakin on taas ehditty kinata. Erään sopimuskoulun remonttikulut ujutettiin u g genheimin

timo kontio

kaupunginhallituksen varajäsen

21

STADIN RUUSU 4/2012

RAATIHUONEEN NARIKKAVAHTI

Demareiden kädenjälki budjetissa

K

kärsivät peruspalvelupaikat tarvitsevat remonttia. Mellunmäen kirjaston suunnittelurahat ajoimme ylimääräisenä plussana taloussopuun.

Asumisen kallistuminen käy helsinkiläisten kotitalouksien kukkarolle. Julkiset tilat on saatava yhteiseen käyttöön. Päivähoitopaikkoja on kroonisesti liian vähän tai väärissä paikoissa.

Valtio, kunnat ja yleishyödylliset toimijat palloittelevat asuntuotannon pahasta laahaamisesta. Pieni- ja keskituloisella ihmisellä on pitkään ollut vaikeuksia löytää asuntoa. Asuntojonot ovat pitkiä, töihin tullaan kehyskunnista.

Parannuksia tarvitaan koko asuntotuotantoketjuun, uudistuotannon lisäksi jo olemassa olevaan asuntokantaan. Tuettujen asuntojen vuokrahinnat lähentyvät monesti jo markkinaehtoisesti tuotettujen asuntojen hintoja. Sitova lähtövuokra on määritettävä osana hankekäsittelyä, vuokrien tasausta on kehitettävä ja omakustannusperiaate on varmistettava valtion tuella rakennetuissa asunnoissa. Näin on myös demariministeri Krista Kiuru linjannut.

Kuntien on toteutettava tehdyt aiesopimukset asuntomääristä. Tarvitsemme uusia yleishyödyllisiä toimijoita rakentamaan kohtuuhintaisia asuntoja, erityisesti Helsingin seudulle. Kokoomus on Ei-linjalla ja ampuu alas Kiurun ehdotukset. Uusia keinoja ja toimijoita tarvitaan. Tulevan vaaleilla valitun demokraattisen seutuhallinnon keskeinen tehtävä on ottaa vastuu asuntotavoitteista. Nykyjärjestelmä ei toimi. ●

käsitteli marraskuussa kahteen otteeseen ensi vuoden talousarviota.

Sopu suurista linjoista syntyi kaupunginhallituksessa istuvien puolueiden kesken. Kunnallissvero ei nouse. Erot puolueiden näkemyksissä syntyvät perusteista, onko Helsinki rikas vai köyhä kaupunki.

Helsingin taloustilanne on ihan vakaa. Helsinki saa lainarahaa samalla hinnalla kuin Saksa. Suurimman puolueen näkemys on toinen. Tatu Rauhamäki (kok) korosti, että kaupungin velka on ”tuplasti enemmän kuin vielä neljä vuotta sitten”, mistä valtuustolle ei voi antaa hyvää arvosanaa vastuullisina päättäjinä.

Demareiden vanhan valtuustoryhmän vetäjä Jorma Bergholm on taloustoisinajattelija, joka jätti neuvottelutuloksella oman testamentin tuleville päättäjille. Hyvää on sosiaali- ja terveyspuolen vahva lisäresursointi 13 miljoonalla, josta vanhuspalveluihin menee 8 miljoonaa. Samoin varhaiskasvatuksessa 8 miljoonaa kohdentuu sekä hoitopaikkojen lisäämiseen että ryhmäkokojen pienentämiseen. Kaupungilla on aktiivisempi ote kiinteistöjen peruskorjauksissa, investointipanos kasvoi aiempiin vuosiin verrattuna. Terveyskeskusmaksu poistuu, pitkälti SDP:n ansioista.

Demarit ja vasemmistoliitto katsovat, että kaupungin palveluja tulee parantaa pääsääntöisesti kaupungin omana toimintana. Tällä kertaa neuvotteluissa panostettiin myös tulevaisuuden investointeihin. Jatkossa on keskityttävä peruskorjaamiseen, jotta kaupunki ei pääse rapistumaan. Kadut, puistot ja sisäilmaongelmista

STADIN RUUSU 4/2012

aupunginvaltuusto

22

EDUSTAJISTOVAALIT

HYAL ja demarit ylioppilas­kunnan oppositioon ylioppilaskunnan edustajistovaalit järjestettiin 6.–7.11. Vaalien selkeä voittaja oli ainejärjestöjen liitto HYAL, joka keräsi 22 paikkaa. Poliittisesti vihervasemmistolainen Maail­ manpyörä saavutti 13 paikkaa, kokoomuksen ja keskustan Oikea Suunta neljä ja Sosialidemokraattiset opiskelijat säilyttivät yhden paikan. Muut sitoutumattomat ryhmät jakavat keskenään loput 20 paikkaa. Demariopiskelijoiden edaattoriksi valittiin Antti Seitamaa.

Edarivaaleja hallitsee edelleen sitoutumattomat, mutta vihervasemmistolaiset ryhmät nostivat kannatustaan. Tämän seurauksena vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa päästiin yllättävään tulokseen, kun HYY:ssä pitkään hallinnut isoin ryhmä HYAL jätettiin hallituksen ulkopuolelle. Valitettavaa tuloksessa on, että oppositioon jäi myös Demariopiskelijat pienimpänä ryhmänä.

Sateenkaarihallituksen muodostavat Maailmanpyörä (vihr/vas), HELP (sit), Osakunnat (sit), Oikea suunta (kok) ja Snäf (sit). Demarit eivät mahtuneet ryhmään, jota jo kasvatettiin yhdellä hallituksen jäsenellä. Vain seitsemällä äänellä enemmistöhallituksen muodostava koalitio on niin moninainen, että edessä on kuitenkin mielenkiintoinen vuosi. HYAL tarjoaa erittäin vahvan haasteen hallitukselle, joka on tavoitteineen ja arvoineen vaikea pitää koossa.

Vastakkainasettelun aika todella on ohi! ●

helsingin yliopiston

rami lindström

elis a selinummi

Demariopiskelijoiden a n t t i

se i t a m a a

valittiin HYY:n edustajistoon.

Kuka valtaisi yo-kunnat? on tänä vuonna ollut kova noste – ainakin SDP:n sisällä. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) edustajistovaaleissa lokakuussa Opiskelijoiden sosialidemokraattinen yhdistys (OSY) ei juuri edennyt, mutta säilytti ainokaisen paikkansa.

Viestintäalan konkari, Suomen Sosialidemokraatin entinen päätoimittaja ja vanha SYL-aktiivi Seppo Heikki Salonen kannatti puheenjohtajuudesta kamppaillutta nuorta Matti Niemeä Helsingin demareiden piirikokouksessa tarmokkaasti. Poliittisen tilannekeskustelun yhteydessä hän heitti pallon myös nuorille itselleen. Salonen pohti, onko sosialidemokratian suosio Helsingin yliopiston opiskelijoiden piirissä vajonnut peräti alhaisimmilleen sitten vuoden 1905.

Salosen mielestä demariopiskelijoilla ei tänä päivänä näytä olevan mitään roolia opiskelijatoiminnassa. Ei ainakaan HYY:ssä. Kuitenkin OSY:n tavoitettavissa olisi valtava potentiaali nuoria ihmisiä – yksin Helsingin yliopistossa 28 000 opiskelijaa.

Kolmannes Helsingin yliopiston opiskelijoista äänesti syksyn edustajistovaaleissa. Jaossa oli 9000 ääntä ja 60 edustajistopaikkaa,

joista Suomen toiseksi suurimman puolueen SDP:n ehdokkaat saivat yhden. Eduskunnan kokoon suhteutettuna tämä tarkoittaisi, että SDP:llä olisi vain 3 kansanedustajaa nykyisten 42:n sijaan.

Puolustukseksi voi mainita, ettei kokoomuskaan ole tällä hetkellä kummoisessa suosiossa HYY:ssä. Heillä on 3 edustajistopaikkaa ja keskustalla 1.

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus. Vasemmistolla on imua Helsingin yliopistossa, mutta se ei kanavoidu demariopiskelijoille.

Sitoutumattoman vasemmiston ja HYY:n Vihreiden vaalirengas Maailmanpyörä lisäsi kannatustaan ja sai yhteensä 13 paikkaa. He istuvat myös HYY:n uudessa hallituksessa. Demariopiskelijat eivät.

Kuka onnistuisi kanavoimaan nuorten demarien nosteen myös opiskelijamaailmaan? Tilausta olisi. Sen todistavat Sitoutumattoman vasemmiston 7 edustajaa – enemmän kuin vihreillä. Tarjolla olisi kahden vuoden päästä taas 28 000 potentiaalista äänestäjää HYY:n vaaleissa. ●

n u o r i l l a d e m a re i l l a

timo kärkkäinen

23

STADIN RUUSU 4/2012

STADIN RUUSU

Piiri tanssi itsenäisyyden kunniaksi Stadin Demarit kokoontuivat perinteiseen tapaan tanssimaan Paasitorniin itsenäisyyspäivän aattona.

Juhlapuheen piti SDP:n puoluesihteeri Reijo Paananen.

hanna isbom

Demarikansan tanssitahdeista huolehti Into Mieli & Set. Rumpujen takaa löytyi monelle juhlijalle tuttu kasvo, Malmin demareiden puheenjohtaja Pentti Laaksonen.

Kunnallisvaaliehdokkaanakin kunnostautunut Nina Castén esiintyi juhlayleisölle uutta mustalaismusiikkia esittävän Drom-yhtyeen kanssa. Yhtyeen kappaleet on sävelletty kirjailija Veijo Baltzarin runoihin. Casténin syvä ääni ja Sibelius-Akatemian taidokkaat sellon ja viulun soittajat hurmasivat yleisön. ●

Stadin Ruusu etsii

päätoimittajaa on Helsingin sosialidemokraattien neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti. Päätoimittajan tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa lehti sekä saattaa lehti painokuntoon yhteistyössä lehden taittajan kanssa. Päätoimittajan apuna on toimituskunta, johon kuuluu niin kirjoittajia kuin valokuvaajiakin.

Päätoimittaja kirjoittaa ja valokuvaa myös itse.

stadin ruusu

hanna isbom

Sovit päätoimittajaksi, jos ● osaat kirjoittaa erityyppisiä lehtijuttuja ja kamera pysyy kädessäsi ● osaat organisoida, aikatauluttaa ja delegoida ● olet kiinnostunut sosialidemokratiasta ja Helsingin kunnallispolitiikasta ja pysyt ajan hermoilla.

Toimitathan kirjallisen hakemuksesi tehtävään 7.1.2013 mennessä Helsingin sosialidemokraattien toiminnanjohtaja Hanna Isbomille osoitteeseen hanna.isbom@sdp.fi. Hanna Isbomilta saat myös lisätietoja tehtävästä. ●

STADIN RUUSU 4/2012

24

ESITTELYSSÄ

KANSAN SIVISTYSRAHASTO UPEITA HANKKEITA – IHMISEN KOKOISIA TARINOITA Apurahoja työväenlaululevytyksestä afrikkalaiseen runouteen k a n s a n s i v i s t ys ra h a stolla on tärkeä tehtävä työväenliikkeen toimintakentällä. Säätiön kautta on tuettu tuhansia hankkeita, projekteja ja tutkimuksia vuosikymmenien ajan. Työväenliikkeen säätiöllä on työväenliikkeen arvot, joita toteutetaan mm. apurahatoiminnan painopistevalinnoissa. Sosiaaliset perusteet, omaehtoinen kulttuuritoiminta, työväenliikkeen hankkeet ja yhteiskunnallinen tutkimustyö muodostavat rahaston merkityksen ja identiteetin.

osallistua oman yhteisönsä ja sen arvojen kehittymiseen.

Henkilökohtaiset voimavarat eivät kuitenkaan usein riitä luovuuteen tai kulttuurin kautta koettuihin elämyksiin, tilaisuuksien etsimiseen, oman elämän havainnointiin. Voimme säätiön kautta edesauttaa monia mielenkiintoisia hankkeita – oli sitten kyse sen merkityksestä ihmiselle itselleen, perheelle, yhteisölle tai kansainvälisesti.

Taiteellinen luovuus on ihmisen kyvyistä vahvimpia ja arvokkaimpia, toiminta rikastuttaa monin tavoin yksilöiden ja yhteisöjen elämää. Kulttuurinen perintömme kasvaa taiteellisesta luovuudesta ja taiteen erilaisista ilmenemismuodoista.

Työväenliikkeelle keskeisten painopisteiden kautta jatkamme olemassaolomme oikeutusta ja nostamme profiilimme sinne mihin se kuuluukin, heikosti kuuluvan äänen tukemiseen.

Säätiöllä on vahva yhteiskunnallinen tehtävä

Työväenliikkeen kulttuurin yhtenä tehtävänä on aina ollut rikkoa ihmisten itselleen tai ympäristön heille asettamia rajoja. Innostaa ihmisiä katsomaan yli oman osaamisensa ja elämänalueensa, tähyilemään eteenpäin. On tärkeää, että ihmisiä rohkaistaan ja kannustetaan kehittämään itseään, tarttumaan uusiin haasteisiin ja uskaltautumaan luovaan elämään. Tätä säätiön toiminta-ajatusta toteutetaan tukemalla hankkeita niiden alkutaipaleella.

Työväenliikkeen syntymäaikoihin ihmisillä oli voimakas tarve väestön omaehtoiseen toimintaan. Työväestö perusti omia urheilu-, sivistys-, raittius-, osuus- ja työväenyhdistyksiä. Syntyi yleinen tahto parantaa omia sosiaalisia olosuhteitaan. On edelleen tärkeää, että oman elämänsä kautta voi vaikuttaa oman elämänsä tapahtumiin.

Miten kaikki on mahdollista?

Järjestöväen vahva tuki mahdollistaa rahaston tärkeän toiminnan jatkumisen. Pääoman tuoton, lahjoitusten ja testamenttien lisäksi rahastolle ohjatuilla merkkipäivien onnitteluilla ja KSR:n välittämillä kirjekukilla ja adresseilla kootaan varoja toiminnan pohjaksi. ● ulla vuolanne

Elämyksellisyyteen, esteettisyyteen ja eettisyyteen

Kansan sivistysrahasto, asiamies

Ihmisen tehtävä ja pyrkimys on etsiä ihmisyyttä, omaa identiteettiään, paikkaansa omassa yhteisössään ja maailmassa sekä vaikuttaa ja

Huominen kasvaa tänään: Kansan Sivistysrahasto

KANSAN SIVISTYSRAHASTO , joka jakaa apurahoja kult-

Rahoituspohjana yksityisten kansalaisten, järjestöjen ja yritysten lahjoitukset, testamentit, rahastoille ohjatut merkkipäiväonnittelut, kirjekukka- ja adressipalvelut sekä sijoitetun pääoman Rahoituspohjana yksityisten kansalaisten, järjestöjen ja tuotto. yritysten Testamentintestamentit, tai lahjoituksen kauttaohjatut on mahdollisuus tukea olelahjoitukset, rahastoille merkkipäiväonnittelut, massa oleviajarahastoja tai perustaa säätiöön oma nimikkorahasto. kirjekukkaadressipalvelut sekä sijoitetun pääoman tuotto.

Rahastoista jaettavien apurahojen kautta vahvistaa tai jatkaa Testamentin tai lahjoituksen kautta on voi mahdollisuus tukea oleelämäntyötään ja omiin tai arvoihin perustuvaa massa olevia rahastoja perustaa säätiööntoimintaa. oma nimikkorahasto.

Rahastoista jaettavien apurahojen kautta voi vahvistaa tai jatkaa elämäntyötään ja omiin arvoihin perustuvaa toimintaa. yhteystiedot Siltasaarenkatu 6, 7 krs. Helsinki (09) 5868 530 yhteystiedot muista@sivistysrahasto.fi Siltasaarenkatu 6, 7 krs. Helsinki (09) .5868 530 www sivistysrahasto . fi muista@sivistysrahasto.fi www. sivistysrahasto . fi

i t se n ä i n e n t y ö v ä e n liikkeen säätiö

tuuri- ja tutkimustoimintaan. Perustettu 1955, perustajajäseninä keskeisiä järjestöjä.

80 alarahastoa, mm. i t se n ä i n e n työväenliikkeen t y ö v ä e n l i ikkeen säätiö ,Noin joka jakaa apurahoja kultkokojamaan kattavat maakuntarahastot. tuuritutkimustoimintaan.

Perustettu 1955, perustajajäseninä Marttatyöväenliikkeen Salmela-Järvisen rahasto Noin on Helsingin alueen maakuntakeskeisiä järjestöjä.

80 alarahastoa, mm. koko rahasto, jonka puheenjohtajana toimii Aysu Shakir-Corbishley maan kattavat maakuntarahastot. ja asiamiehenä Aleksej Fedotov.

Martta Salmela-Järvisen rahasto on Helsingin alueen maakuntaApurahojen painopisteitä ovat tasa-arvoasiat, lasten ja nuorten rahasto, jonka puheenjohtajana toimii Aysu Shakir-Corbishley ja kasvaminenAleksej ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Apurahoja asiamiehenä Fedotov. jaetaan vuosittain noin 350ovat 000tasa-arvoasiat, eurolla, keskimääräinen apuraha Apurahojen painopisteitä lasten ja nuorten on 2 000–3ja 000 euroa. kasvaminen yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Apurahoja Apurahojen hakuaika marras-joulukuu, hakulomake jaapuraha -ohjeet jaetaan vuosittain noin 350 000 eurolla, keskimääräinen KSR:n000 kotisivuilla. onovat 2 000-3 euroa.

Apurahojen hakuaika marras-joulukuu, hakulomake ja –ohjeet ovat KSR:n kotisivuilla.

25

STADIN RUUSU 4/2012

PIRKKO ARO IN MEMORIAM e n t i n e n k a n s a n e d u s t aja ja monipuolinen vaikuttaja Pirkko Aro kuoli 9.11.2012 pitkän sairauden uuvuttamana rauhallisesti Laakson sairaalassa. Hän olisi täyttänyt ensi vuonna 90 vuotta.

Aro toimi helsinkiläisenä kansanedustajana vuosina 1966–1979.

Hän teki monipuolisen työuransa lehtien toimittajana ja avustajana, televisiossa sekä Kansalaisopiston opettajana ja rehtorina. Aro oli Hertta Kuusisen ja muutaman sosialidemokraattisen kansanedustajan rinnalla ensimmäisiä näkyviin tehtäviin päässeitä naispoliitikkoja, joka löi läpi uuden välineen, television, kautta.

Vihdissä syntynyt Aro julkaisi useita kirjoja, joista aikanaan luetuin taisi olla ”Eipäs vaieta seurakunnassa”. Hän tuli politiikkaan Vapaamielisten liiton riveissä, jatkoi Liberaalisen kansanpuolueen eduskuntaryhmän johdossa ja vuodesta 1973 SDP:n ryhmässä. Helsingin kaupunginvaltuustossa Aro vaikutti 1965–1973.

Pirkko Aro korosti aina yhteisvastuullisuutta, rauhanaatetta ja tasaarvon edistämistä. Puheessaan Naisyhdistyksen 85-vuotisjuhlissa Pirkko mainitsi: ”Nämä perusperiaatteet, jotka aikanaan virittivät Helsingin sosialidemokraattisen Naisyhdistyksen perustamiseen, antavat jatkuvasti uutta sisältöä järjestön toimintaan sitä mukaa kuin uudet yhteiskunnalliset ongelmat odottavat vastaajia”. ●

p i r k ko a ro n

kuvasi Matti Vuohelainen Turussa v. 1987 pidetyssä liitto­

kokouksessa.

Pirkkoa kiitollisena muistaen r i s to ko l a n e n

irma mar t tila

Helsingin Sosialidemokraatit pj Helsingin Sos.dem. Naisyhdistys pj

lan Auto- ja Kuljetusa Työntekijäliitto ry

senelle! jä a v r tu , e ll e is a Arvo ammattil

n aikaa!

aa joulu n a ih a a tt o iv to AKT ry

auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto John Stenbergin ranta 6, 00530 Helsinki // PL 313, 00531 Helsinki // (09) 613 110, faksi (09) 739 287 // etunimi.sukunimi@akt.fi // www.akt.fi

STADIN RUUSU 4/2012

26

KOLUMNI

Välittävää vastuuta

K

u n v ielä 1980 - luvun lopulla suomalainen mies halusi käyttää aikaansa metsästykseen, kalastukseen ja remontointiin, 2000-luvun vaihteessa nämä ajankäytön toiveet muuttuivat perheeseen, lapsiin ja puolisoon. Taustalla on arvo- ja asennemuutos.

Perheiden arki tuntuu kiinnostavan. Perheiden kysy­ mykset ovat päivittäin uutisoinnissa ja ne herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita. Homekoulut, kotiäidit, päivähoidon taso, perheiden kotipalvelut, perheiden jaksaminen, avioerojen määrä, koulukiusaaminen, asumisen kalleus, perheen ja työn yhteensovittaminen.

Puolue, joka uskottavasti puhuttelee perheitä, pärjää vaaleissa. Lapset ovat tärkeitä. Lapset ovat tärkeitä myös isovanhemmille, naapurin lapsettomalle pariskunnalle, jokaiselle meistä.

Eikä kyse ole poliittisesta laskelmoinnista. Kyse on kansakunnan tulevaisuudesta. Lapsista näemme huomenna, mikä meille aikuisille on ollut tärkeää tänään.

Lapsuuden varaan rakentuu se hyvä, mikä luo hyvinvointia ja vaurautta.

Pienten lasten vanhempien suurimpana huolena vanhemmuudessa on jaksaminen (THL:n raportti 36/2011). Tämä paine nousee monesta lähteestä. Riittämätön kiitoksen ja myönteisen palautteen kulttuuri, läheisverkostojen puute tai liian suuret odotukset vanhemmuudessa onnistumisesta ovat taustalla. Nämä ovat asioita, joihin meistä jokainen voi vaikuttaa. Juuri Sinä.

On välttämätöntä kirkastaa meidän jokaisen vastuu perheistä sekä nostaa samalla pohdintaan vanhempien ja perheiden vastuu. Tämä ei saa olla kylmää ja kovaa yksinpärjäämisen kulttuuria, mikä tuntuu olevan yhteiskunnan vallitseva henki. Tarvitsemme välittävää vastuuta, joka tukee, kannustaa ja on lähellä. Se on kasvatus­ kumppanuutta niin koulussa kuin naapurustossa.

Politiikan on tunnistettava oma sarkansa. Ytimeen nousevat hyvin toimivat peruspalvelut sekä työn ja perheen yhteensovittaminen. Suomi on vasta alkutaipaleella. Meillä on suuret mahdollisuudet rakentaa Suomesta lapsiystävällinen yhteiskunta, josta Kalevi Sorsa puhui jo vuosikymmeniä sitten.

Suomi tarvitsee työtä. Työuria on välttämätöntä pidentää. Työurien pidentämisessä tarvitaan kuitenkin otetta, joka mahdollistaa vanhempien kasvatusvastuun kantamisen. Lapsista on huolehdittava. On pidettävä alituiseen mielessä, että tarvitsemme politiikkaa, joka yhdistää vahvan kansantalouden ja ihmisten selviämisen arkivelvoitteistaan. Jälkikasvusta huolehtiminen on talouskasvun kulmakiviä.

Työnantajien kanssa on lähdettävä rakentamaan lapsiystävällistä työelämää. Isien hoivavastuuta on lisättävä, mikä ei tämän päivän miehiä ahdista – päinvastoin. Työelämän johtamiseen on saatava uusi ote. Pieniä lapsia ei pidä jättää sairastamaan kotiin yksin. Lainsäädäntöön ja työehtoihin on saatava uusi henki tämän suhteen. Työ ja perhe täytyy saada mahtumaan samaan elämään.

Kyse on lopulta siitä, miten yhteiskuntana luomme edellytykset sille, että vanhempi selviää kasvatustehtävästään. Tähän tarvitaan kaikkien tukea – välittävää vastuuta. Kylmästi vastuuttamalla vanhempien huoli omasta jaksamisestaan vain syvenee. Nykyisen tien päässä on näivettyjä, iloton ja haluton Suomi.

Meidän varassamme on olla vastavoima yksin pärjäämisen kulttuurille. On kirkastettava ihmisen vastuu, jonka kantamisessa näemme vahvemmin yhteiskunnan ja oman roolimme lähimmäisenä. Aika on tälle kypsä. ● tuomas kur t tila

Puheenjohtaja, Toukolan Sd-yhdistys ry.

27

STADIN RUUSU 4/2012

DEBATTI

Debatti Mirka Vainikka ja Juha Hakola Ennaltaehkäisy toimii palkattomuutta paremmin – hyvinvoiva työntekijä tulee töihin.

K

vaikuttamaan oman työnsä sisältöön ja työpäivän järjestämiseen, sen paremmin hän työssään viihtyy.

– On tärkeää, että kaikki osatyökykyiset saataisiin oikeasti työelämään, Mirka Vainikka sanoo. – Laki tekee tämän mahdolliseksi, mutta byrokratia saattaa koitua esteeksi vaikkapa kiinteistönhoitajalle, joka turhautuu paperisodan kanssa. Työnantaja voisi tulla tässä vastaan ja vaikkapa osoittaa työnohjaajia osatyökykyisten tueksi niin paperisotaan kuin itse työtehtävien etsintään ja niihin sopeutumiseen, Vainikka ehdottaa.

oko o m u k se n p uoluevaltuusto teki syyskuun lopulla aloitteen siitä, että työntekijän ensimmäinen sairauslomapäivä olisi sairauden syystä riippumatta palkaton, ja että seuraavat kaksi viikkoa työntekijä saisi 80 % palkasta. Aloite sai vastalauseiden vyöryn kansalaisissa, työntekijäjärjestöissä ja vasemmistopuolueissa.

– Toteutuessaan kokoomuksen aloite johtaisi siihen, että ihmiset tulisivat sairaana töihin, sanoo SDP:n puoluevaltuuston jäsen, Helsingin varavaltuutettu Mirka Vainikka. – Monilla matalapalkkaaloilla paine tulla töihin on suuri, joten työntekijä joutuisi kärsimään tästä nahoistaan, hän sanoo. Esimerkiksi hoitoalalla ihmisten talous on tiukalla ja sairas työntekijä aiheuttaa terveysriskejä hoidettavilleen.

Toisaalta sitten, kun olisi pakko jäädä sairauden takia töihin, työntekijät olisivat kotona “varman päälle”, ettei tarvitse saman sairauden takia kärsiä kahta palkatonta päivää, Vainikka uskoo. Tämä pidentäisi sairauslomia.

– Vaalikentillä moni kaupunkilainen tuli huolestuneena kysymään, onko syytä pelätä, että kokoomus ottaa tämän aloitteen esille ensi valtuustokaudella. Matalapalkka-aloilla, joita kaupungin työt monasti ovat, henkilöllä ei ole edes mahdollisuutta mennä sairaana töihin, koska flunssaa ei voi mennä tartuttamaan vanhuksiin eikä raskasta fyysistä työtä voi edes tehdä puolikuntoisena.

– Tässä on vähän sellainen henki, että työntekijästä otetaan kaikki tehot irti, että työntekijää ei arvosteta. Se voi aiheuttaa työpaikalla kireän ilmapiirin.

– Suurin osa ihmisistä haluaa tehdä työnsä hyvin ja tunnollisesti.

Niille harvoille, jotka ilmoittautuvat sairaaksi krapulan takia, oikea paikka olisi päihdekuntoutus, Vainikka sanoo.

Ehkäisevät toimet purevat palkattomuutta paremmin

Vainikan mielestä työnantaja voisi muutoinkin melko yksinkertaisilla toimilla vaikuttaa sairauspoissaoloihin ennaltaehkäisevästi. – Esimerkiksi ergonomialla on suuri merkitys tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisyssä. Konttorityössä kalusteiden ja valaistuksen tulee olla kunnossa, mutta erityisen merkittäväksi ergonomia nousee suorittavissa töissä, kuten hoitoalalla tai lumitöissä. Näissä perehdytykseen ja opastukseen käytetty aika sekä apuvälineisiin uhrattu raha maksavat itsensä usein moninkertaisesti takaisin, Vainikka sanoo.

Suomen toiseksi suurimmalla työnantajalla, 39 000 henkeä työllistävällä Helsingin kaupungilla sairauspoissaolot ovat kääntyneet hienoiseen laskuun vuosien 2010 ja 2011 aikana. Tähän on päästy pitkäjänteisellä henkilöstöpolitiikalla, kuten työterveyshuollon ja työpaikan hyvällä yhteistyöllä, varhaisen puheeksiottamisen toimintamallilla sekä tukemalla työhön paluuta pitkiltä sairauslomilta.

Erityisen merkittävää väheneminen onkin ollut pitkissä, yli kuukauden kestävissä poissaoloissa.

Parantamisen varaakin on. Itsekin Helsingin kaupungilla työskentelevä sosiaaliohjaaja Vainikka on huomannut, että kaupungilla moni hyvä asia juuttuu byrokratian rattaisiin. – Julkisella puolella aikaa esimerkiksi magneettikuvaukseen joutuu odottamaan hyvinkin pitkään. Jos työnantaja korvaisi tutkimukset välittömästi, pääsisi työntekijä nopeasti ensioireiden jälkeen takaisin töihin ja hänelle voitaisiin räätälöidä sopivat työtehtävät.

– Jonotuttaminen on paitsi taloudellisesti kannattamatonta, myös henkisesti raskasta niin työntekijälle kuin työyhteisöllekin, Vainikka linjaa. ●

Apua byrokratian kiemuroihin

Kokoomuksen aloitteessa Vainikkaa ihmetyttää se, että se pureutuu lyhyihin poissaoloihin. – Paljon isompi kustannuserä ovat pitkät, yli kuukauden kestävät poissaolot, ja niitä voi ehkäistä hyvin työpaikalla ja työyhteisössä tehtävillä toimilla, Vainikka sanoo. – Pitäisi olla sellainen näkökulma, että työ joustaa välillä myös työntekijän tarpeiden mukaan eikä aina toisinpäin, Mirka Vainikka sanoo.

Vainikan mukaan työelämän pienet joustot, kuten liukujen ja vapaiden käyttö, vaikuttaa työssäviihtyvyyteen ja sitä kautta ennaltaehkäisevästi sairauksiin. Mitä enemmän työntekijä pystyy STADIN RUUSU 4/2012

28

DEBATTI

A

ensimmäisestä sairauslomapäivästä ja sitä seuraavien kahden viikon alemmasta palkasta käsiteltiin kokoomuksen puoluevaltuustossa lokakuun lopulla, kertoo puoluevaltuutettu, helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Juha Hakola. – Kokoomuksen puoluekokouksessa kesällä 2012 jäi käsittelemättä aloitteita, joita nyt käsiteltiin.

Hakola itse äänesti puoluevaltuuston kokouksessa aloitteen hyväksymistä vastaan, puoluehallituksen kannan mukaisesti. Aloitteen aikaansaamaa, paikoin kuumanakin vellonutta keskustelua hän ei kuitenkaan pidä pahana asiana.

Hakolan mielestä oli tärkeää, että tämä asia nostettiin nyt keskusteluun. Vaikka keskustelu aluksi pyöri aloitteen ympärillä juupas-eipäs -keskusteluna, laajeni se ajan myötä yleisemmäksi keskusteluksi työhyvinvoinnista.

– Kun puhutaan siitä, miten pitkien sairauslomien pituuteen voisi vaikuttaa, niin työntekijän hyvinvointi nousee hyvin merkittävään asemaan, Hakola sanoo.

– Työpaikoilla tulisi yhdessä työterveyshuollon, työnantajan ja työntekijöiden kanssa miettiä työntekijöiden jaksamiseen ja hyvinvointiin liittyviä asioita.

Monenkeskinen keskustelu ja työhyvinvintityö työpaikoilla tehoaisi Hakolan mielestä sairausloma-asiassa paremmin kuin lain säätäminen sairauslomapäivistä. Hyvinvoinnissa hän heittää pallon kuitenkin myös työntekijöille itselleen.

– Työntekijöitä tulisi kannustaa oma-aloitteisesti pitämään huolta kunnostaan ja jaksamisestaan, hän sanoo. ● lo i te t t a p a l k at tomasta

Merkkipäiväonnittelujen ohjaaminen Martta Salmela-Järvisen rahastoon tukee Helsingin lasten ja nuorten harraste-,opinto- ja kulttuuritoimintaa.

Lahjoitus omaan maakuntarahastoon kantaa yli sukupolvien.

HUOMINEN KASVAA TÄNÄÄN

(09) 5868 530 ● muista@sivistysrahasto.com ● www.sivistysrahasto.com

p i re t t a p i e t i l ä

29

STADIN RUUSU 4/2012

christoffer allén

KULTTUURISTADI

k r i s t a koso n e n

ylivirittyneenä Vanja-enon pääosassa, jossa hän vuorotteli roolin l i n d a

z i l l i a c u k se n

kanssa.

Stadin teatterihelmiä 2012 huipennus, Ryhmäteatterin Peter Pan, oli nähtävissä kahden ja puolen kuukauden ajan, etupäässä loppuunmyytynä Suomenlinnassa. Näkyvillä oli kekseliäästi edellisen vuoden Ronja Ryövärintyttären lavasteista tuttuja vuoria ja linnoja.

Riippukeinut ja rohkeat liitelyt toimivat hyvin.

Juha Kukkonen sai ohjaajana joukkueen pelaamaan hyvin. Riku Nieminen oli uskottava Peter Pan, poikana, joka oppi lentämään onnellisten ajatusten avulla, mutta ei halunnut kasvaa aikuiseksi.

Alina Tomnikov oli herkkä Leena ja Robin Svartström pelottava Kapteeni Koukku. Lapset käpertyivät paikoin vanhemman olkaan tai käänsivät pään pois lavalta. Suositus oli yli 7-vuotiaille, mutta kyllä siellä oli pienempiäkin. Ryhmäteatterin esitys oli lopun laulua myöten melkoinen punk-Peter Pan. Kun kävelin kesäillassa lauttarantaan, yksi tuttu kulttuuria harrastava nainen sanoi, että taitaa jättää illalla ikkunan auki, jos vaikka Peter Pan tulisi ja veisi Kadonneiden poikien saarelle…

”Kukaan ei sido rintakehäänsä vain musiikin vuoksi”, eräs transmies sanoi käsikirjoittajalle. Mutta tämä Earl Hinesia ihaillut jazzpianisti teki näin musiikin vuoksi ja kärsi hengenahdistuksista. Salaisuus antoi ja vei kaiken.

Suosittu jazzmuusikko sai useita kauniita naisystäviä, joita Minna Haapkylä esittää hurmaavan valloittavasti. Billynä loistaa raikkaasti Joanna Haartti. Totuus selviää kaikille vasta ruumiinavauksessa, vaikka Billy saa Bettyn kanssa lapsenkin.

h e l s i n g i n ke s ä teat te rivuoden

Jelena Andrejevnan roolissa Vanja-enossa ja kuolla…, tuli mieleen neljän tunnin aikana Klockriketeaternin katsomon ylärivillä. Viimeinen esitys vietiin läpi Diana-puiston vieressä vuosi sitten ensi-illan saaneessa ukrainalaisen Andriy Zholdakin ohjauksessa. Esitys teki kolme kierrosta kotilavalla ja on kiertänyt ulkomailla ja maan eri kaupunginteattereissa. Joulukuun alussa se nähdään Puolassa festivaalilla.

Kososen kohtalokas rooli professorin rouvana kerää katseet, mutta hieno on myös nuoren Alma Pöystin tulkinta Sonjana. Aplodit olivat valtavat.

Klockriketeatern on freelancer -teatteri, joka esiintyy aiemmin “Pikku-Lillaniksikin” kutsutussa Dianassa. Ryhmän nimi tulee Harry Martinsonin romaanista ”Vägen till Klockrike”, jonka Kristin Olsoni ohjasi teatterin lähtölaukaukseksi vuonna 1994. ●

nähdä krista kosonen

h u o n e teat te r i j u r k a ss a Soita minulle Billy – Jazzahtava tositarina salatusta sukupuolesta sai elokuun Stage-festivaalilla uusintaesityksen.

Heini Junkkaalan kirjoittama näytelmä perustuu amerikkalaisen jazzmuusikon Billy Tiptonin (1914–1989) elämään. Tipton syntyi Dorothyna, joka 19-vuotiaana puki päälleen miesten puvun ja eli siitä asti miehenä.

Carl-Kristian Rundmanin hyvin esittämä isä kertoo lama-ajan lapselle, että naiset ja mustat eivät saa töitä valkoisten orkestereissa Oklahoma Cityssä. Vaikuttava esitys perustuu tosikertomukseen.

STADIN RUUSU 4/2012

risto kolanen

30

HY VÄ L L Ä J OULULLA ON HAHMONSA Pakkanen nipistelee pienessä nenänpäässä, kun nykerö-

matkakuntoon.

nenän painaa kiinni näyteikkunaan. Kun lumisella lapa-

HOK-Elanto on halunnut elävöittää Helsingin katukuvaa

sella pyyhkäisee huurretta ikkunasta, voi kurkistaa, mitä

näkyvällä paikalla ja samalla yhdistää uutta ajattelua van-

veikeät piirroshahmot mökissään puuhailevat. Ikkunasta

hoihin hyviin perinteisiin. Näyteikkuna on jo kuudenkym-

paljastuu kokonainen joulun satumaailma.

menen vuoden ajan tuonut jouluntoivotuksen kaupunki-

Joulukadun ja joulun näyteikkunoiden avautuminen on

laisille.

lapsiperheissä yksi joulun kohokohdista. Helsingin keskustassa, Sokos-tavaratalon kulmassa on piirrosanimaationa toteutettu HOK-Elannon interaktiivinen joulukalenteri, jonka ensimmäinen luukku avautuu 1.12. Pyöreän

Osana

muotoiluvuoden

ohjelmaansa

Joulukalenteri tuo valoa kaupunkiin vuoden pimeimpään aikaan. Jo viime jouluna lapset antoivat nimet näille valloittaville hahmoille. Nyt pääsemme tutustumaan niihin

kulman näyteikkunasta voit kurkistaa piirroshahmojen

tarkemmin. Ne nostavat hymyn huulille, kun vain malttaa

joulumökkiin, jossa nämä veitikat valmistautuvat joulun-

hetkeksi pysähtyä katsomaan ja lumoutumaan joulun

viettoon. Lahjoja pakataan ja pukin kelkkaa huolletaan

taiasta.

HOK-ELANTO ON W O R L D D E S I G N C A P I TA L H E L S I N K I 2 0 1 2 P Ä ÄY H T E I S T Y Ö K U M P P A N I

STADIN RUUSU

04/12

OLEN KIINNOSTUNUT SDP:N JÄSENYYDESTÄ JA HALUAN MUKAAN TOIMINTAAN nimi osoite postinumero postitoimipaikka puhelin sähköposti www. stadindemarit . fi

VASTAANOTTAJA

MAKSUN

MAKSAA POSTI­

HELSINGIN SOSIALIDEMOKRAATIT

VASTAUSLÄHETYS Tunnus 500 7652

Säästöpankinranta 6 C 5 krs 00003 helsinki