Issuu on Google+

1/2012

Katse kohti puoluekokousta ja kunnallisvaaleja

Stadin Ruusu 1/2012

1


Pääkirjoitus.................................2 Rohkein mielin kunnallisvaaleihin.......................3 Guggenheim - Salomon kaivos vai Kankkulan kaivo?........................4 Heikki Hursti jakaa ruokaa Kalliossa.................6 Ajankohtaista Stadista................8 Uusia tuulia piirihallitukseen ja toimintaan................................10 Hanna Isbomista toiminnanjohtaja......................12 Kaupunginhallituksen pulpetiss...................................13 Koiranilmasta riskianalyysiin....14 Kuulumisia piiristä....................15 Eurooppa uudelle vuosikymmenelle......................16 Kerran jaettu on jälleen EHYT....18 Raatihuoneen narikkavahti ......19 Jukka Paasikallio jää eläkkeelle..20 Minne menet Valko-Venäjä?.....22 Unohdetaanko laman lapset? . .23 Liksomin Hytti nro 6 vie viimeiseen taistoon...................24 Tillsammans nauraa 70-luvun kimppahengelle........................26 Rakkautta nykytanssin keinoin.27 Vaaleja tulossa: HOK-Elanto, Metalli ja JHL............................28 Puoluekokousvaalit...................31

pä ä k i r j o i t u s

T

P

M

N

ammikuussa presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen lehdet uutisoivat näyttävästi: vasemmiston kannatus jäi 13 %:iin ja vasemmistopuolueet ovat tämän takia kriisissä. Samoissa vaaleissa vihreiden ehdokas sai ensimmäisellä kierroksella 19 % ja toisella peräti 37 % äänistä. Silti kukaan ei arvele, että vihreät yltäisivät noin suuriin lukemiin seuraavissa kunnallis- tai eduskuntavaaleissa. eillä demareilla oli presidentinvaaleissa hyvä ehdokas. Paavo Lipponen on kokenut ja viisas poliitikko, jolta löytyy näkemystä ja kontakteja niin ulko- ja sisäpolitiikasta usean vuosikymmenen ajalta. Kampanjassa nostettiin esiin kysymyksiä demokratiasta ja oikeudenmukaisudesta. Se ei vain tällä kertaa riittänyt

P

residentinvaalikentillä huomasimme, että me ajamme niitä asioita, jotka ovat tärkeitä tavalliselle helsinkiläiselle: työtä ja oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, solidaarisuutta. Tämä antaa hyvän pohjan syksyisiin kuntavaaleihin.

H

eruspalveluministeri Maria GuzeninaRichardsonin helmikuun lopun ehdotus KELA-maksujen poistamisesta yksityisestä terveydenhuollosta kuohahdutti. Kokoomuslaiset torppasivat ministerin ajatuksen hallitusohjelman vastaisena, mutta asiassa on silti vinha perä: jos julkista terveydenhuoltoa oikeasti halutaan tehostaa ja parantaa, on siivottava rönsyt pois.

iin kauan, kuin suurin osa työssäkäyvistä, yliopisto-opiskelijat ja keskituloiset tai varakkaammat eli suurin osa päätöksentekijöistäkin saavat terveyspalvelunsa muualta, ei julkisen terveydenhuollon kehittämiselle aidosti ole riittävästi painetta. KELA-korvaus yksityisistä hoidoista on sen verran pieni, ettei sen poistaminen kuitenkaan tekisi ”ohituskaistan” käytöstä olennaisesti kalliimpaa sen käyttäjälle.

T

erveydenhuollon keskittäminen julkiselle puolelle ei toisi valtion kassaan isoja määriä säästöjä, mutta olisi tehokas kannustin kehittää ainakin yksi terveydenhuoltojärjestelmä tehokkaaksi, toimivaksi - ja edulliseksi.

elsinkiläiselle on tärkeää, että julkiset peruspalvelut, koulut, päiväkodit, terveyskeskus ja kirjastot ovat toiminnassa ja lähietäisyydellä tai hyvien julkisten kulkuyhteyksien päässä. Samoin jokaisella helsinkiläisellä tulee olla pääsy ostoksille, urheilemaan, kulttuuririentoihin ja luontoon - ilman omaa autoa ja ilman tukullista rahaa takataskussa.

L

ähiöt on pidettävä vireinä ja sosiaalisesti oikeudenmukaista asuntotuotantoa ympäri Helsinkiä on jatkettava. Myös kasvua tarvitaan: yrittäjyyttä on tuettava ja kaupungissa luotava otolliset olosuhteet elinkeinoelämälle ja investoinneille. Sosialidemokraatit ovat vastuullisia taloudenpitäjiä, jotka haluavat huolehtia siitä, että yhteiset verovarat jaetaan oikeudenmukaisesti kaupunkilaisten arjen pyörittämiseen. Piretta Pietilä Päätoimittaja

Kuva: Sanna Vallinen

SISÄLLYS

STADIN RUUSU - helsingin sosialidemokraatit ry:n julkaisu JULKAISIJA Helsingin Sosialidemokraatit ry Säästöpankinranta 6 C 5 krs. 00530 Helsinki puh. (09) 708 9623, Carola Grönlund fax. (09) 719 795 s-posti: helsinki@sdp.fi www.stadindemarit.fi PÄÄTOIMITTAJA Piretta Pietilä, 050 528 5898 s-posti: piretta.pietila@gmail.com

2

TOIMITUSSIHTEERI Jukka Riksman TOIMITUS Haapalainen Susanna, Heikkinen Markku, Jalovaara Ville, Kalenius Saija, Kokkonen Kati, Kolanen Risto, Kontio Timo, Kotkamaa Hilkka, Kärkkäinen Timo, Niemi Iiris, Ojanne Jaakko, Oksman Kati, Pirhonen Harri, Selinummi Elisa, Suomalainen Mikko, Tuominen Leena-Maija, Tylli Reima, Valokainen Tuomo, Välimäki Heta

Avustajat Stadin Ruusu 1/2012: Hytti Antti, Klinga Marjut, Kotkamaa Anni, Marttila Irma, Muona Marianne, Ranta Mikko, Taipale Kaarin

ILMOITUKSET Jukka Paasikallio puh. (09) 708 9620, 040 732 6632

22. vuosikerta ~ ISSN 0787-5983

ULKOASU Mediataju Oy, Matti Halonen

PAINOSMÄÄRÄ 8.000 kpl

PAINO Kehitys Oy, Pori

TILAUSMAKSU 17 euroa/vuosikerta ilm. 4 kertaa vuodessa

Kannen kuva Kari Lopperi


Puheenjohtaja Jutta Urpilainen antoi Paavo Lipposelle kampanjatoimiston kiitoslahjan jossa luki ”PÖÖ”. Kuvassa taustalla vaalivalvojaiset juontaneet Nasima Razmyar ja Timo Kontio.

SDP:n presidentinvaalikampajan arvot kestävät

”Nyt rohkein mielin

kunnallisvaaleihin!” “Pöö”, sanoi SDP:n Jutta Urpilainen astuessaan täpötäyteen Paasitornin juhlasaliin presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen vaali-iltana. SDP:n ehdokkaan Paavo Lipposen äänimäärä ei riittänyt presidentinvaalien toiselle kierrokselle, mutta salissa olijat olivat ylpeitä ehdokkaasta. Kampanjatoimiston henkilökunta lahjoitti Paavolle kiitokseksi Anna-Maija Mattila-Selinin grafiikanlehden, jonka nimi on PÖÖ. “Olemme tehneet hienon pre-

sidentinvaalikampanjan ja tuoneet esille meille tärkeitä arvoja”, sanoi Jutta Urpilainen tilaisuudessa. “Huomasin vaalikentillä, että meidän viestimme on erittäin ajankohtainen. Lähdetään siis rohkein mielin kunnallisvaalikampanjaan!”

Puheenjohtajat kokoontuivat Ensimmäiset askeleet kohti kuntavaaleja otettiin helmikuun viimeisenä lauantaina, kun sosiali-

demokraatit kokoontuivat puheenjohtajapäiville Vantaalle. Puheenjohtaja Urpilainen teki laajan talouspoliittisen katsauksen, jossa hän ehdotti suurituloisilta nykyistä suurempaa osallistumista taloustalkoisiin. Urpilaisen mukaan kaikkein eniten ansaitseville, yli sadan tonnin kerholaisille olisi lisättävä määräaikainen uusi tuloluokka: solidaarisuusvero. Taloudessa on synkkiä pilviä edessä. Ne väistyvät vain talouskasvun avulla. Työllisyys tarvitsee

kannustimia. SDP:llä on mahdollisuus koota palkansaajien ja pienyrittäjien allianssi työllisyyttä tukevan verolinjan taakse. Urpilaisen mukaan työllisyys tarvitsee kannustimia. SDP:lla on mahdollisuus koota palkansaajien ja pienyrittäjien allianssi työllisyyttä tukevan verolinjan taakse. Piretta Pietilä

Stadin Ruusu 1/2012

3


debatti

Salomon kaivos vai Kankkulan kaivo? Pia Pakarisen mielestä Guggenheim-museo keräisi yksityistä rahaa ja sen menettäminen voisi osoittautua vahingoksi. Osku Pajamäen mukaan museo voisi kääntyä imagohaitaksi voiton sijaan.

“Pitää muistaa, että mitä tahansa hanketta on aina helpompi vastustaa kuin kannattaa. Sivu suun menneen mahdollisuuden käyttämättä jättämisestä on vaikeampi jälkikäteen syyttää ketään.” Näin sanoo Pia Pakarinen. Hän on Helsingin kokoomuksen kaupunginvaltuustoryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja, yrittäjä ja juristi. Pakarinen ei näe Guggenheimasian värittyneen puoluepoliittisesti. Hänen mukaansa kokoo-

musryhmässäkin on näkemyksiä vakaasta kannatuksesta jyrkkään vastustukseen. ”Edustan varauksellisen myönteistä kantaa”, Pakarinen kertoo. Hän sanoo puhuvansa nyt vain omasta puolestaan. Guggenheim -museon ja sen kustannusten kyseenalaistajiin kuuluu Osku Pajamäki. Hän on Helsingin sosialidemokraattisen valtuustoryhmän jäsen ja ammatiltaan tuottaja. Pajamäki istuu kaupunginhal-

lituksessa, jonka käsiteltäväksi asia palautunee lautakuntalausuntojen jälkeen. Pajamäki pitää Guggenheim – päätöstä suurena kunnallispoliittisena asiana. Hänen mielestään valmistelun ja käsittelyn täytyy mennä kuten muidenkin isojen hankkeiden, ilman oikoteitä. ”Guggenheimia on rinnastettu Olympiastadionin suuriin kunnostuskustannuksiin. Stadion ei ole vielä edes päätöksenteossa, mutta Guggenheimista poiketen se on kulkenut jo pitkän tien oikealla valmistelulogiikalla. Esi-

merkiksi kustannustenjako valtion ja kaupungin välillä on tehty selväksi”, Pajamäki vertaa.

Piristysruiske vai silmätikku Pakarisen mielestä hanke on kiinnostavin luovan alan elinkeinotoiminnan kannalta. ”Elinkeinoelämämme murroksessa meidän on panostettava innovaatioihin, ja näen paljon mahdollisuuksia luovilla aloilla”, Pakarinen sanoo. Uusi museo inspiroisi koko luo-

Kuumimmat Riittävätko selvitykset? Pia Pakarinen: ”Kysymykset, joihin odotan vastausta, eivät taida ratketa lautakuntalausunnoilla. Kaupunginjohdon pitää selvittää

4

yksityinen rahoitus ja sopimusehdot Guggenheimin kanssa. Sopimus on saatava niin hyväksi, että siitä varmasti löytyy sopu valtuustossa. Uskon Helsingin neuvotteluasemaan.” Osku Pajamäki: ”Emme ole edes lisäselvitysvaiheessa. Olemme saaneet vain 2 miljoonan euron myyntikatalogin Guggenheimilta. SDP:n ryhmä edellyttää, että kaupunginjohtaja tuo päätettäväksi aidon aiesopimuksen, jossa sanotaan selvästi, mitä maksaa, kuka maksaa, kuka hallinnoi ja mikä on taidepoliittinen sisältö. Aiesopimuksesta tarvitaan lausunnot muun muassa lautakunnilta, aluetaloudelliset selvitykset Tilastokeskukselta ja Helsingin tietokeskukselta ja taidejärjestöiltä.”


vaa alaa ja laajentaisi taidemarkkinoita, kun turistien määrä kasvaisi. Pakarinen huomauttaa, ettei Guggenheim -säätiö ole valinnut Helsinkiä sattumalta. Pietari on lähellä. Helsingistä on muodostunut lentoliikenteen solmukohta, mutta matkustajien yöpymisten määrä on nyt liian pieni suhteessa siihen, miten paljon tätä kautta kuljetaan. ”Meillä ei ole tarvetta nöyristellä, meillä on suorastaan hieno neuvotteluasema”, Pakarinen vakuuttaa. Pajamäki epäilee, että Helsinki voisi erottua pohjoismaisista pääkaupungeista huonossa, ei hyvässä jos museo rakennetaan. Hän pelkää, että meistä tulee silmätikku, jos dissaamme oman taideosaamisemme ja ostamme ulkoa. ”Jos haluamme uuden hyvin

resurssoidun ja oman taidehankkeen, vertauskohta löytyy Tukholman Moderna Museetista ja Kööpenhaminan Lousianasta. Mitä ihmeen tekemistä meillä tai asemallamme on Abu Dhabin ja Bilbaon kanssa?”, Pajamäki kysyy.

Mistä yksityiset rahat? Kumpikaan ei täysin luota valtion merkittävään mukaan tuloon, mutta Pakarinen uskoo yksityisen rahan kiinnostukseen. Hänen mielestään vuosittainen miljoonan euron lisenssimaksu on mahdollista kerätä yksityisiltä, koska Helsingin designpääkaupunkihankekin keräsi vuodessa 7 miljoonaa. ”Edellytänkin, että säätiöt, yritykset ja yksityiset halukkaat maksavat lisenssimaksut, eivät veronmaksajat. Tämä on itsestään selvää”, Pakarinen toteaa. Pajamäki on toista mieltä ja sa-

Guggenheimit Suurimmat riskit? Pajamäki: ”Valtava imagoriski. Brändin ostaminen ei tee Helsingistä kulttuurin kehtoa. Pahimmillaan se antaa vaikutelman heikosta kulttuuri-identiteetistä ja itsetunnosta. Seuraavana tulevat taloudelliset riskit ja vaara Helsingin taidemuseon tuhoamisesta.” Pakarinen: ”Taloudelliset riskit ovat aina olemassa, mutten pelkää niiden realisoituvan. Rakennuskustannukset on jo mitoitettu kaksinkertaisiksi Musiikkitaloon nähden. Taidemuseolle tarvitaan uusia tiloja joka tapauksessa. Noin puoli miljoonaa kävijää vuodessa on realistinen arvio, sama määrä käy Temppeliaukion kirkossa. Rakentaminen ja museo tuovat työpaikkoja. Ajat ovat nyt kaupungille huonot, mutta suhdanteet toivottavasti muuttuvat, kun rakentaminen alkaisi 2014 - 2015.”

Jos museo tulee, onko Katajanokka paras paikka? Pakarinen:”En näe muuta paikkaa. Museon täytyy olla meren äärellä ja keskeisellä paikalla. Toivon jotain merellisesti sijaitsevan Oslon oopperatalon kaltaista. Katajanokalla sen huomaisi vuosittain kolmisen miljoonaa matkailijaa.” Pajamäki: ”Guggenheim ilmoitti myyntipaperissaan haluavansa Helsingin parhaan paikan. Kulttuurikohteen sijaintina Katajanokka on hyvä. Arkkitehtuurisesti ehkä ongelmallinenkin. Kirjasto- ja kulttuurilautakunnan kanta oli älykäs. Pitäisi voida pohtia, elävöittäisikö museo enemmän jossain muussa kaupunginosassa? Kuten jossain uudessa kaupunginosassa, jolle halutaan imagoa ja houkuttimia.”

noo museota myydyn yksityisen rahan hankkeena, mutta tuota rahaa ei näytä olevan tulossa. ”Kulttuuriministeriö taas on lausunut, ettei hankkeella ole taidepoliittista arvoa. Mikä olisi ohituskaista, jolla Guggenheim saisi merkittävästi valtion rahaa? Ellei sitä sitten tehtäisi kokoomuksen kasvojen pelastamiseksi”, Pajamäki tyrmää. Molemmat haluavat lisää selvitystä siitä, mikä olisi Guggenheimin vaikutus kaupungin muuhun kulttuuritoimeen. ”Mitkä menot tulisivat kaiken entisen päälle? Mitä vanhaa jäisi pois?”, Pakarinen kysyy.

”On selvää, että Guggenheim veisi rahaa Helsingin taidemuseolta. Siitä kärsisi koko suomalainen taide ja sen kansainvälistymisprosessi”, Pajamäki vastaa. Pakarinen ei arvaa ennustaa päätöksenteon aikataulua. Pajamäki olettaa, että pitkälle kevääseen menee joka tapauksessa. Kaupunginvaltuusto päättää aikaisintaan maalis-huhtikuussa, lähteekö kaupunki rakentamaan Guggenheim-museota. Teksti: Timo Kärkkäinen Kuvat: Iiris Niemi


Ruokajonot piikkinä hyvinvointivaltion lihassa

Heikki Hursti jakaa ruokaa Kalliossa Ihmisten hätä näkyy konkreettisesti Helsinginkatu 19:ssa, missä Heikki Hursti jakaa tarvitseville ruoka- ja vaateapua joka keskiviikko ja perjantai. Moni menetti työnsä, yrityksensä, uransa, omaisuutensa ja terveytensä 1990-luvun vaihteen lamassa eikä talouden uusi kasvu näihin kaikkiin ihmisiin ulottunut. Vuonna 2008 alkoi maailman-

Pakkanen ei pelota katujen miestä. Heikki Hursti tekee vapaaehtoistyötä joka säällä.

6

laajuinen finanssikriisi ja köyhien, osattomien ja hädässä olevien ihmisten lukumäärä lisääntyi entisestään. ”Kun tähän paikkaan vuonna 2005 muutettiin, oli päivässä noin

200 – 300 avunhakijaa, mutta nykyään tarvitsijoita voi olla jopa 1500 päivässä”, Heikki Hursti kertoo. Heikki Hursti jatkaa legendaarisen isänsä, Veikko Hurstin ja äitinsä Lahjan aloittamaa avustusja auttamistyötä. Toiminnalla on pitkät juuret Kallion kulmilla. Heikki Hursti auttaa jo kolmannessa polvessa.

Lähimmäisen auttaminen sukuperintönä Heikki Hurstin isosisä, Arvo Hursti oli metodistipappi, joka toimi Pietarissa ja Karjalan alueella. Vaimonsa Ellin kanssa Arvo Hursti kasvatti seitsemän lasta, joista toiseksi nuorin oli Veikko.


Suuresta perheestä huolimatta Arvo Hurstilla riitti sydäntä auttaa osattomia ja ahdingossa olevia, joita majoitettiin perheen kotitaloon Pakinkylässä, nykyisessä ItäPakilassa. Tarvitseville oli tarjolla sekä sija että ravintoa. Kun perhe menetti kotitalonsa onnettoman takauksen seurauksena oli edessä muutto Helsingin Kallioon, työväen kaupunginosaan. Sodassa vapaaehtoisena ollut Veikko oli lahjakas ja hyväkuntoinen mies, mutta joutui itse ahdinkoon alkoholin kanssa. Herätys pelasti ja vei kuiville ja vuonna 1967 alkoi avustustyö. Työtä varten rekisteröitiin vuonna 1983 Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry. Toiminta keskittyi Harjutorin varteen aina vuoteen 2005, jolloin toimisto siirtyi nykyisille sijoilleen Mellunmäkeen. Toiminnan keskipiste on edelleen Kallion miljöössä, Helsinginkatu 19:ssa. ”Isähän ei tässä nykyisessä paikassa ehtinyt kauaa toimia, sillä hän kuoli jo samana vuonna, kun tänne muutettiin”, Heikki Hursti kertoo. “Kuitenkin siinä hänen kuolinvuoteensa ääressä minulla oli hyvin vahva tunne, että tätä työtä on jatkettava. Isä itse oli sanonut, että kun Jumala on tämän työn aloittanut niin hänellä on tälle varmasti jatkajakin. Kun sitten vielä isän papereiden joukosta löytyi paperi, jossa luki, että Jumala oli ilmoittanut minun tätä jatkavan, tuli sellainen varma ja hyvä olo.”

Köyhyyden tuntija ja auttamisen osaaja Veikon ja Lahjan kuusilapsiseen perheeseen syntyneelle Heikki Hurstille auttamistyö ei ollut vierasta, sillä hän oli perheineen tehnyt sitä jo aikoinaan Espanjassa toimiessaan pastorina sikäläisten ahdingossa elävien parissa. Nyt oli aika ottaa työ Kalliossa vastaan. Sarka on koko ajan kasvanut, hätä on yhä useammalla. ”Avuntarvitsijoilla on hyvin erityyppisiä syitä hakea apua, leipäjonossa on esimerkiksi pätkätyö-

läisiä, yksinhuoltajia ja työttömiä”, kertoo Heikki Hursti. Nykyään yhä useammin jonossa ja soppatykin ääressä kuulee myös muita kieliä kuin suomea. Joukossa on terveytensä menettäneitä ja päihdeongelman kanssa kamppailevia ihmisiä. Ikähaarukka on myös suuri: paikalla käy niin nuoria, vanhuksia kuin keskiikäisiäkin. “Tyypillistä köyhää ei voi määritellä, mutta perustellusti voi sanoa, että kenestä tahansa voi tulla leipäjonon asiakas”, Heikki Hursti sanoo. Eräässä mielessä rohkaisevaa lienee kuitenkin se, että aikoinaan jonossa seisseistä on tullut vapaaehtoistyöntekijöitä. Omakohtainen kokemus on kannustanut auttamaan toisia. ”Samalla lahjoituksia on tullut lisää. Saamme esimerkiksi HokElannolta vuosittain 60 000 euron edestä elintarvikkeita jaettavaksemme. Muita suuria lahjoittajia ovat HKScan, Saarioinen ja esimerkiksi pesuaineita meille lahjoittava Unilever ”, Hursti kertoo Hurstilla on kolmannen sektorin työstä todellista ammattitaitoa, jolla on kysyntää laajemminkin. Toimintaa on kaikkialla, missä vain ilmaantuu tarvitsijoita sekä auttamishaluisia ja työhön sitoutuvia ihmisiä. ”Me teemme yhteistyötä järjestöväen kanssa muun muassa Turussa, Porissa ja Torniossa. Konsultoimme ja neuvomme, miten toiminta saadaan alkuun ja vakiintumaan.”

leikata näiden ihmisten toimeentuloa toisesta päästä. Sehän tässä suomalaisessa yhteiskunnassa mättää, että jos hiukan korotetaan eläkettä, niin samalla leikataan vaikka asumistukea”, Heikki Hursti linjaa. Jos ihminen joutuu yllättäen taloudelliseen kriisiin, byrokratia erilaisten avustusten saamiseksi saattaa kestää kohtuuttoman kauan. Hurstin mielestä olisi luotava jonkinlainen rahasto, josta hätätilanteessa saisi välittömän avun ja tuen. “Tämä toimisi vaikka silloin, kun asuntovelalliselta perheeltä menee työpaikat, niin kuin nyt Salossa. Rahan voisi periä takaisin siinä vaiheessa, kun byrokraattinen avustus on saatu kuntoon. Apua tarvitaan pian, kun lainat kaatuvat päälle tai häätö uhkaa ja jääkaappi on tyhjä”, Hursti sanoo. Heikki Hursti haluaa myös korostaa niitä arvoja, joiden voimal-

la elämä kantaa. Pohjallahan on vahva uskonnollinen vakaumus. ”Vaikka puhummekin paljon taloudellisesta tilanteesta, on toiminnassamme mukana myös evankeliumin sanoma. Haluaisimme välittää vaikeinakin aikoina hengellistä turvaa sisäiseen elämään.” Tuputtamista ei kuitenkaan ole havaittavissa. Valinta on jokaisen oma. Myös auttamishalunsa ja – kykynsä mukaan voi itse kukin toimia. Emme voi väittää, ettemme hädästä tietäisi. Hurstin leipä- ja ruokajakelupisteelle on 27.2.2012 julkaistun tiedotteen mukaan löytynyt uudet, isommat tilat entisten vieressä. Hursti jää siis Kallioon. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta: www.hurstinapu.net Teksti: Jaakko Ojanne Kuvat: Kari Lopperi

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen tapaamassa Heikki Hurstia Hakaniemen torilla.

Kuinka puuttua ongelman ytimeen? Välitön apu on osoittautunut yhteiskunnassamme välttämättömäksi. Vaikka köyhyys on yhteiskunnalle häpeäksi, se ei poistu vaikenemalla. Olisi korkea aika tarttua ongelmien syihin ja helpottaa samalla ahdingossa olevien avun saantia. ”EU:n myötä hinnat nousivat, mutta eläkkeet ja opintotuet jäivät ennalleen. Niitä olisi korotettava, mutta siten, että ei samaan aikaan

Stadin Ruusu 1/2012

7


ajankohtaista stadista Sosiaali- ja terveysvirasto yhdistyy 2013 Kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan kaupunginvaltuustossa 30.11.2011, että sosiaali- ja terveysvirastot yhdistyvät seuraavan valtuustokauden alussa 1.1.2013. Paikallaolleista demareista yhdistymisen kannalla olivat kaikki muut paitsi yksi, joka äänesti tyhjää. Sosiaaliviraston esitys organisaatiomuutoksesta oli harkinnalla tehty ja siinä puututtiin sisältöihin tavalla, joka voi johtaa helsinkiläisten kannalta parempaan lopputulokseen, jos pystymme rakentamaan uuden organisaation asukaslähtöises-

ti”, kaupunginvaltuutettu, sosiaalilautakunnan jäsen Terhi Mäki lausui asiasta päättäneessä valtuuston kokouksessa. ”Virastojen yhdistämisen hyöty tulee näkymään parhaiten vanhuspalveluissa, jos vanhukset pääsevät kunnon heiketessä joko suoraan tai mahdollisimman lyhyellä jonotusajalla tarvitsemaansa hoitopaikkaan.” Mäki tähdentää. ”Näin saadaan myös loppu eipäs – juupas-väittelylle siitä, kumpi virasto hoitojonoja kasvattaa. Päihde- ja mielenterveysasiakkaiden kokonaisvaltainen

hoito voi niinikään onnistua paremmin yhdistyneessä virastossa. Tieto virastosta toiseen kulkee valitettavan huonosti näin suuressa kaupungissa. “Ideaalitapauksessa päästään siihen, että kuntalainen saa yhdeltä luukulta tarvitsemansa ”Oma varhaiskasvatusvirasto on ainutlaatuinen Suomessa. Oma virasto mahdollistaa entistä paremmin perheiden tukemisen lapsen kasvussa ja kehityksessä yhteistyössä neuvolan, lapsiperheiden palvelujen (lapsiperheiden kotipalvelun, lastensuojelun ja perheneuvolatoiminnan) ja opetustoimen kanssa”, Terhi Mäki sanoo.

Matkarauhaa, kiitos! Metromatka alkaa rauhallisesti, mutta sitten vaunuun nousee joukko metelöiviä, vahvasti päihtyneitä matkustajia. Ennen pitkää he alkavat riidellä keskenään ja häiritä muita matkustajia henkilökohtaisuuksia kaihtamattomilla kommenteillaan. Jos vaunuun sattumalta nousee lipuntarkastajia, matkalippuja näiltä häiriköiltä tuskin löytyy. Jos vartijat tulevat vaunuun kierroksellaan, seurueen matkatenko todennäköisesti keskeytyy seuraavalle asemalle. Mutta vartijatkaan eivät ennätä joka paikkaan. Vaikka mitään sanallista häiriköintiä vakavampaa ei tapahtuisi, saattaa mekkalointia seuramaan joutuville jäädä matkastaan vaivaantunut

8

ja pelokaskin olo. Tämähän ei suinkaan ole matkan tarkoitus, vaan jokaisella henkilöllä on oikeus matkustaa rauhassa ja nauttia matkastaan. Matkustuskokemukset vaikuttavat siihen, lähdetäänkö seuraavallakin kerralla töihin, vapaa-ajanviettoon tai kyläilemään julkisella matkustusvälineellä vai mahdollisesti omalla autolla.

Mitä on tehtävissä? Päivittäin matkustava näkee viikoittain pienehköjä järjestyshäiriöitä metroissa, raitiovaunuissa ja busseissa. Helsingin liikennevälineissä on viime vuosina myös pahoinpidelty kanssamatkustajia ja kuljettajia ja osa näistä ilkitöistä on aiheuttanut uhreille

pysyviä vammoja. Liikenneturvallisuuden kannalta erityisen vaarallista on kuljettajiin kohdistuva häirintä. Yksilökohtaisesti on erittäin tärkeää, että niin kuljettajalla kuin jokaisella matkustajallakin on joukkoliikennevälineessä oikeus rauhalliseen ja turvalliseen matkaan joka päivä kaikkina vuorokauden aikoina. Se on tärkeä myös Helsingin asumisviihtyvyyden kannalta. Sen vuoksi pääkaupunkiseudun joukkoliikennetoimijat HSL, HKL, VR, Trafi ja Veolia aloittivat tämän vuoden alussa yhteisen Matkarauhaa -kampanjan matkustusturvallisuuden lisäämiseksi. Kampanjan tarkoituksena on parantaa sekä matkustajien että työntekijöiden turvallisuutta, mutta samalla halu-

“Älä riko metrorauhaa, älä mellasta ja pauhaa”, toivoo joku kampanjan sivustolla. Jättämällä oman matkarauhatoiveesi kampanjasivustolla osallistut HSL:n vuosilipun arvontaan. Kuva HSL / Lauri Eriksson.


Luonnonvoimat selätetään yhteistyöllä palvelut eikä häntä pompoteta virastosta toiseen”, Mäki kertoo. “Päätöksen seurauksena voi tulla aikamoista laatikkoleikkiä”, sanoo Terhi Mäki. “Jos palveluja yhdistetään siten, että budjettia voidaan pienentää ja henkilöstöä vähentää, on kaupunkilaisten turha odottaa parempia palveluja. Me demarit haluamme varmistaa sen, että uusi virasto on dynaaminen ja toiminnallinen eikä kompastu byrokratiaan.” Teksti: Piretta Pietilä Kuva: Helsingin kaupunki aineistopankki

taan myös viestittää suvaitsevaisuuden puolesta. Tuhannet ihmiset ovat tämän alkuvuoden aikana kirjoittaneet Matkarauhaa -kampanjasivulle toiveitaan siitä, mihin asioihin olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota, jotta matkanteko liikennevälineissä olisi rauhallista. Kampanjan toisessa vaiheessa helmi-maaliskuun taitteessa matkustajien toiveet tuodaan näkyvästi esille. Ja kampanjan päätteeksi kaikki toiveet saatetaan kaupungin päättäjien tietoon mahdollisia toimenpiteitä varten . www.matkarauhaa.fi Ville Jalovaara

Lumentulosta ei ole pelkästään harmia. Näin kauniita maisemia sai tekstin kirjoittaja kameraansa tammikuussa Mellunmäessä.

Kirjoitin viime Stadin Ruusussa siitä, kuinka Helsinki julisti operaatio ”Lumisodan”, jolla pyrittiin poistamaan tehostetusti lumi pois kaupungin kaduilta viime talvena. Tästä näkökulmasta tutkinkin nyt tämän talven lumenpoistoa. Lumisota voi tuntua liian rajulta ilmaisulta lumenauraukselle, mutta tavallisen kansalaisen mielissä jatkuvat lumityöt tuntuivat lähes sodalta. Lunta tuli ennätysmäärin. Aurauskalusto ei ehtinyt hoitamaan loppuun kohteitaan, kun ne olivat jälleen ääriään myöten täynnä. Lastenvaunuilla puskettiin eteenpäin ja armeijaa huudettiin apuun. Kahden runsaslumisen talven jälkeen rakennus- ja ympäristötoimen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri uskoi, että jotain oli tehtävissä, ennen kuin kaupunki uppoaa lumihankeen. Armeijaa ei saatu apuun, mutta opittiinko mitään viime talvesta?

Autot pois lumiaurojen tieltä Lumenpoistosta vastaava rakennusvirasto kertoo nettisivuillaan, että lumi poistetaan ensin joukkoliikennekaduilta ja sitten pienemmiltä kaduilta. On ymmärrettävää, että joukkoliikenne on etusijalla, mutta tilanteissa, missä lumentulo on

lähes jatkuvaa, sivuteitä ei jättää odottamaan loputtomiin. Autoilijaa on helppo syyllistää turhista kilometreistä, mutta on muistettava, että monet meistä joudumme käyttämään autoa työtehtävissämme, tahdomme sitä tai emme. On myös muistettava, että pikkuteillä ja pihaalueilla on myös hälytysajoneuvojen voitava päästä ripeästi eteenpäin. Lisäksi rakennusvirasto tiedottaa, että operaation tehostamiseksi kaupunki tarjoaa asukaspysäköintitunnuksen haltijoille tilapäisiä pysäköintipaikkoja muun muassa toreilla ja urheilukentillä. Rakennusvirasto on myös ottanut käyttöön palautepalvelun, johon voi ilmoittaa ongelmakohteista ja toisaalta on mahdollista saada vaikka tekstiviesti alueesta, missä on menossa katujen puhdistustyö.

Arjen on pyörittävä – talvellakin “Poikkeustoimet ovat välttämättömiä sekä liikenteen sujumisen takaamiseksi että mahdollisiin

uusiin lumisateisiin varautumiseksi, sanoo Pekka Sauri. “Kiitän kaupunkilaisia kannustuksesta ja pitkämielisyydestä. Yritetään selviytyä luonnonvoimista yhteistyöllä ja sisulla”, hän toteaa. Aura-autoja ei Helsingissä juuri riitä enempää kuin viime talvena, koska rakennusvirasto ei ole saanut lisää rahaa, päinvastoin. Kuka tahansa, joka liikkuu kaupungilla, näkee kuinka kovasti kaupunkia yritetään pitää toimintakykyisenä. Kirjoittamispäivänä helmikuun lopussa Itä-Helsingin pikkuisia päättyviä kadun pätkiä putsattiin viikkottaisen puhdistusaikataulun mukaan. Toisaalta Kalliosta tai Töölöstä oli ihan turha yrittää löytää aukkoa autolle. Talvi tuo aina mukanaan omat murheensa, joihin vain on sopeuduttava, mutta on kuitenkin muistettava, että asumme sentään design-pääkaupungissa, joten voisi kuvitella arjen pyörivän turvallisesti talvellakin. Teksti ja kuva: Marjut Klinga

Stadin Ruusu 1/2012

9


Uusia tuulia piirihallitukseen ja toimintaan Stadin Demareiden hallitukseen valittiin syyskokouksessa kolme jäsentä, jotka eivät olleet edelliseltä kaudelta tuttuja. Heistä kaksi on aivan uusia toimijoita ja kolmas teki paluun piirihallitukseen. Anna-Maria Kantola, Mikko Suomalainen ja Anne Mikkola ovat erilaisia mutta haastatteluissa tuli esiin yhteinen huoli: Miten sosialidemokraattista liikettä kehitetään ja kuinka kunnallisvaalit voitetaan? Teksti: Elisa Selinummi

Anna-Maria Kantola –

sosialidemokratia lähelle ihmisiä Anna-Maria Kantola työskentelee Helsingin Työttömät ry:n toiminnanjohtajana. Hän teki paluun Stadin Demareiden piirihallitukseen kolmen vuoden tauon jälkeen. Sitä ennen hän ehti olla hallituksessa yksitoista vuotta. “Kolmen vuoden tauon aikana henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui paljon. Seurasin kuitenkin tiiviisti vaalikeskusteluja ja ajattelin, että ehkä voisin jollakin tavoin taas tulla kantamaan oman korteni kekoon tämän yhteisön toimintaan”, Kantola kertoo syistä lähteä ehdolle. Kantolan suurin syy piirihallitusehdokkuuteen oli huoli, että sosialidemokratia on menettänyt otteensa tavalliseen kansaan. Sosialidemokratiaa pitäisi edistää päivittäin kentällä ja siellä, missä ihmiset ovat. Kantolan mukaan voisimme kaikki tuoda esille omaa näkemystämme arkipäivässä eikä pitää sitä piilossa. “Teemme hienoja asioita ja päätöksiä, mutta niitä ei saada viestitettyä rivikansalaiselle ja -kuntalaiselle. Asiat esitetään niin, että niiden vaikutusta ja merkitystä tavallisen ihmisen elämään ei ymmärrä. Teemme hienoja muis-

10

tioita ja muuta, kun pitäisi olla vähän ytimekkäämpiä”, Kantola toteaa. Hänen mielestään konkretiaa on lisättävä, jotta saamme jälleen yhteyden kansaan. Stadin Demareiden tulisi järjestää tapahtumia, joissa tavattaisiin iloisissa merkeissä. Pitäisi olla kevyempiä tapahtumia, joihin ihmiset voisivat tulla vain osallistumaan, ja liikuttaisiin siellä, missä ihmiset liikkuvat. Nämä keinot on otettava käyttöön nyt ja vaalien välillä. Nyt niiden avulla pitää voittaa kunnallisvaalit, joiden pääteemaksi Kantola nostaa työllisyyden ja ennenkaikkea nuorten työllisyystilanteen kuntatasolla. - Tälläkin hetkellä kaupungilla on hienoja projekteja mutta ne eivät yksinkertaisesti vain toimi. Työllisyyden parantaminen on kuitenkin paras keino vähentää köyhyyttä ja syrjäytymistä ja siinä meillä on paljon tehtävää täällä pääkaupunkiseudulla. Näiden lisäksi Kantola nostaisi teemoiksi palvelujen parantamisen. Se on tärkeä puhuttaessa syrjäytymisen estämisestä. Palvelujen

rakenteellisten ongelmien poistamisella ja poikkihallinnollista yhteistyötä virastojen välillä parantamalla saataisiin heti tuloksia.

Monipuolinen työnkuva. Anna-Maria Kantola on Helsingin työttömien toiminnanjohtaja, mutta oli haastattelupäivänä sijaistamassa lounasravintolan kokkia sairastapauksen vuoksi. Kuva: Elisa Selinummi


Mikko Suomalainen –

uusia asioita etsimässä

Politiikka on työtä. Mikko Suomalainen on tekemisissä politiikan arkipäivän kanssa leipätyössään Demarinuorten järjestösuunnittelijana. Kuva: Elisa Selinummi

Mikko Suomalainen on kotoisin Haminasta ja muuttanut Kuopion kautta Helsinkiin. Hän on Kontula-Mellunmäen Sosialidemokraattien puheenjohtaja ja aloittaa ensimmäistä kauttaan piirihallituksessa. “Oli sopiva aika lähteä ehdolle ja piirihallitus vaikutti hyvältä näköalapaikalta. Pääsen vaikuttamaan paremmin niin osastojen asioihin kuin Stadin Demareiden toimintaan kokonaisuudessa”, Suomalainen avaa ehdokkuutensa taustoja. Hän on puoluetoiminnassa kiinnostunut strategisesta puolesta ja kokee voivansa paikallisella tasolla vaikuttaa siihen, minne päin politiikkaa halutaan ajaa. Yhteiskunnan kokonaisetu on merkittävin asia, jota sosialidemokratian pitää edistää. Kunnallisvaaleissa teemoina tulisi olla ter-

veydenhuolto, syrjäytymisen estäminen ja koulutuksen kehittäminen. Pelkistä teemoista puhuminen ei Suomalaisen mielestä kuitenkaan ole oikea tapa lähestyä äänestäjiä. “Aika on muuttunut siten, että pelkät teemat eivät kiinnosta ihmisiä. Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miltä me näytämme yleisön silmissä. Imagolla on nykypolitiikassa suuri merkitys”, Suomalainen pohtii. Suomalaisen mielestä on tehtävä enemmän työtä sen eteen, että työväenliike Helsingissä on nimenomaan liike. Enää ihmiset eivät ole enää niin aktiivisesti mukana kuin 70-luvulla ja tekijöitä on vähemmän. “Sen sijaan asiat voitaisiin tehdä uudella tavalla, jos ensin mietittäisiin toiminnan tarkoitusta ja sitä, mihin toiminnalla pyritään, Suomalainen toivoo.

Anne Mikkola –

Oikeudenmukainen Helsinki Anne Mikkola työskentelee yksityisellä sektorilla myynti- ja palvelupäällikkönä. Hän toimii aktiivina Helsingin sosialidemokraattisessa killassa ja on ensimmäistä kautta piirihallituksessa. “Aika paljon on puhuttu, kuinka Stadin Demareissa pitäisi uudistaa sitä, tätä ja tuota. Olen niitä ihmisiä, joiden mielestä ei voi esittää kritiikkiä laittamatta itseään likoon. Siksi lähdin ehdolle ja näköjään luottamus oli niin kova, että tulin myös valituksi”, Mikkola kiittää. Mikkola kuuluu siihen nuoreen sukupolveen, joka ei ole syntynyt puolueeseen ja toivoo toimintaan vähemmän virallista otetta. Jäsenten ei olisi pakko tykätä hallinnosta ollakseen mukana puolueen toiminnassa. Pitäisi syntyä vapaamuotoisempaa toimintaa, johon ihmiset voisivat osallistua omien edellytystensä mukaan. Mikkola toivoo, että Helsingin piirin toiminta muuttuu avoimemmaksi, keskustelua käytäisiin enemmän ja piiri kehittyisi. “Kaikki palaset ovat kyllä olemassa, mutta

niitä ei osata tuoda esille tässä ajassa. Vanhemmilla toimijoilla on paljon sellaista tietoa ja kokemusta esimerkiksi siitä, kuinka tapahtumia kannattaa järjestää ja minkä tyyppiset ovat yleensä toimineet. Kun siihen lisätään nuorten tavat toimia, saadaan hyvä kokonaisuus”, Mikkola kuvailee. Kunnallisvaaleissa Mikkola nostaisi esiin eduskuntavaalien teemoista työn ja oikeudenmukaisuuden. Stadin Demareissa on pohdittava, miten teemat toteutuvat juuri Helsingissä. Kaupunki on jakautunut ja käsitys reiluudesta on katoamassa. “Heikoimman puolustaminen ei tarkoita, että se on joltain toiselta pois, vaan tehdään kakku niin, että siitä riittää kaikille. On saatava ihmiset ymmärtämään, että heikoimmassa asemassa olevan auttaminen auttaa koko yhteiskuntaa. Yleinen turvallisuus edellyttää sitä, että tuloerojen pitää kaventua ja eräänlaisesta naapurikateudesta on päästävä eroon”, Mikkola sanoo. Osattomuuden kokeminen myös jakaa Helsinkiä. Tämä koskettaa niin maahanmuuttajia,

Anne Mikkola toivoo Stadin demareiden toiminnan muuttuvan avoimemmaksi ja keskustelevammaksi. Kuva: Jukka RIksman

vähävaraisia eläkeläisiä kuin työttömiä ja syrjäytyneitä. Stadin Demareiden on mietittävä, miten eri ihmisryhmät saadaan pysymään yhteiskunnassa mukana.

Stadin Ruusu 1/2012

11


Hanna Isbomista

Stadin demarien toiminnanjohtaja Helsingin Sosialidemokraattien uudeksi toiminnanjohtajaksi on valittu valtiotieteiden maisteri Hanna Isbom, 31. Hänellä on aiempaa työkokemusta mm. Euroopan Parlamentista ja eduskunnasta sekä viimeisimpänä Demarinuorten pääsihteerin tehtävistä. Tällä hetkellä Isbom toimii kansainvälisenä ihmisoikeustarkkailijana Palestiinassa, ja palaa takaisin Suomeen toukokuun alussa. Toiminnanjohtajan tehtävässä hän aloittaa 14.5. Pitkäaikainen edeltäjä Jukka Paasikallio on päätoimisesti työssään 13.4. asti ja auttaa uuden perehdyttämisessä toukokuulla. Kuukauden ajan tehtävä hoidetaan sijaisjärjestelyllä. – Ensimmäisinä haasteina uudessa tehtävässä ovat puoluekokous Helsingissä sekä kunnallisvaalit syksyllä. Vaaleissa tavoitteena on saada kattava ja monipuolinen ehdokaslista, ja tietenkin vaalivoitto, joka syntyy hyvällä vaalityöllä ja -ohjelmalla. Odotan innolla, että pääsen yhdessä piirin aktiivien kanssa kehittämään hyviä puoluetoiminnan muotoja, jotka houkuttelevat mukaan myös uusia toimijoita, Isbom toteaa. Puheenjohtaja Risto Kolasen

Hanna Isbom tulee Helsingin Sosialidemokraattien toiminnanjohtajaksi suoraan Palestiinasta, jossa hän parhaillaan työskentelee kansainvälisenä ihmisoikeustarkkailijana.

onnitteluviesti tavoitti Hanna Isbomin Palestiinaan, kun hän

oli jo menossa nukkumaan, koska aamuyöstä oli edessä päivys-

tystehtävä Checkpointilla. Risto Kolanen toteaa, että Hanna Isbom teki haastatteluissa määrätietoisen ja selkeän vaikutelman. Hallinto, talous ja esimieskokemus ovat hänellä vahvoja. – Helsingin demarit tekevät rytminvaihdoksen, jonka uudeksi moottoriksi Isbom tulee. Hannan työkokemus on vankka, monipuolinen ja laaja nuoreen ikään nähden. Kielitaito, kansainvälisyys ja osaaminen ovat uudella toiminnanjohtajalla monipuolisesti hallussa. Etelä-Karjalasta lähteneen, Turussa opiskelleen Hannan Helsingin näytöistä vahvinta on uutta luova toiminta Pilvi Torstin toisena kampanjapäällikkönä kevään 2011 eduskuntavaaleissa. Myös nuorten vaali- ja järjestötyöstä löytyy isoa panosta, Kolanen lisää. Kaksi viikkoa sitten toiminnanjohtajaksi valittu Ayla Shakir ei voinut ottaa uutta tehtävää vastaan henkilökohtaisten syiden takia. Hanna Isbomin ajatuksia toiminnanjohtajan työstä voit lukea enemmän seuraavasta Stadin Ruusun numerosta.

Poliittisen historian klubi kokoontuu Helsingin Sosialidemokraatit palkitsivat lokakuussa Poliittisen historian klubin vuoden 2011 yhteiskunnallinen teko –palkinnolla. Klubia vetää Risto Kippola. Helmikuun lopussa Juttutu-

vassa muisteltiin Nappulaliigaa. Keskustelua veti ministeri Matti Louekoski, ja mukana olivat toimitusjohtaja Ulf Sundqvist, ministeri Pertti Paasio sekä professori Kimmo Rentola.

Poliittisen historian klubi jatkaa tapaamisiaan keväällä. Luvassa klubi-illoissa on kaksikin mielenkiintoista aihetta. Noottivaaleista on tullut kuluneeksi 50 vuotta. Samoin pu-

Seuraava Stadin Ruusu ilmestyy toukokuussa 2012 12

hutaan kansanter veyslain (1972) perinnönjakajista. Seuraa ilmoittelua tulevista kokouksista ja tule antamaan panoksesi keskusteluun.


Yllättikö talven tulo taas kaupungin päättäjät? Suomen neljä vuodenaikaa seuraavat varmuudella toisiaan. Niihin liittyvät sääilmiöt tuntuvat silti olevan aina yhtä ihmeellisiä. Helsingissä on ollut runsaslumisia talvia kolme vuotta peräkkäin. Tuleeko talvi silti yllätyksenä lumenaurauksesta vastaavien virastojen johdolle? Joulukuun 12. vuonna 2010 muun muassa kaupungin ympäristö- ja rakennustoimesta vastaava vihreiden apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri julisti lumisodan alkaneeksi. Julistuksen aikaan Helsinki oli ollut raskaan lumivaipan alla jo viikkoja. Vastuu tilanteesta on Saurilla ja hänen alaisillaan virastoilla. Vielä tammikuun alussa Jorma Bergholm kyseli kaupunginvaltuustossa Saurilta varsinaisen toiminnan perään, kun oli kulunut jo pari kuukautta lumentulon alkamisesta. Kaupunki saatiin siivottua kohtuullisesti lumesta helmikuuhun mennessä ja asia unohdettiin. Sauri kuitenkin vannoi kaupunginhallituksen edessä, että kuluneiden kuukausien haasteista otetaan opiksi ja toimintaohjeet ovat olemassa tästä eteenpäin. Tänä vuonna talvi tuli myöhään. Lumeton joulukuu sai kaupungin teknisen puolen johtajiston myhäilemään, sillä säästöt olisivat merkittäviä, mikäli lumiauroja ei tarvitsisi kaivaa esiin. Toki henkilökunta pidettäisiin valmiudessa, mutta Helsingissä riittää muita töitä. Vuoden vaihduttua talvi kuitenkin tuli ja varoituksista huolimatta lunta alkoi kaupunkiin kertyä. Helmikuun vaihteessa lunta ja sen myötä ongelmia oli kaduillamme niin paljon, että Pekka Saurin katse alkoi jälleen ahdistua. Eniten harmia kantakaupungin alueella lumentulo aiheuttaa raitiovaunuille autojen väärinpysäköinnin takia. Helppo ratkaisu olisi kieltää pysäköinti raitiovaunukaistojen lähellä väliaikaisesti, kun lumituisku on alkamassa. Jalkakäytäville pakkautuva suolainen nuoska vaikeuttaa ikäihmisten ja muiden liikuntaesteisten kävelemistä merkittävästi. Tämä voitaisiin ratkaista vaikka siten, että laajennetaan väliaikaisesti kaupungin puhtaanapitovastuuta jalkakäytävien osalta. Kaupunginhallituksen edessä apulaiskaupunginjohtaja oli varautunut puhumaan lähinnä metron automatisoinnista, kun kokoomuksen Juha Hakola kysyi Saurilta puolipilkallisesti lumisodan oppien perään. Hakolaa huolestutti ennen kaikkea se, etteivät kantakaupungin asukkaat saaneet iltaisin autojaan parkkiin, vaikka maksullisen pysäköintiajan jatkaminen oli juuri pantu täytäntöön. Muutama kokoomuslainen ryhtyi tivaamaan Saurilta toriparkkien käyttöönsaamista. Vihreät taas olisivat olleet valmiit muuttamaan koko keskustan autottomaksi. Tähän ei silti laajalla rintamalla oltu valmiita puuttumaan. Demareiden riveissä Saurin ja kumppaneiden vääntö aiheutti lähinnä hilpeyttä. Sauri oli luvannut, että viimevuotisesta olisi opittu. Nyt huomattiin, että tilanne oli toinen. Ei silloin auta kiristellä hampaita, vaan ryhtyä töihin.

TIMO KONTIO Kaupunginhallituksen varajäsen

Stadin Ruusu 1/2012

13


KOIRANILMASTA RISKIANALYYSIIN Ilmastonmuutos haastaa uuteen ajatteluun yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Riskien ennakoimisesta ja ääri-ilmiöihin varautumisesta on tulossa kaupunkipolitiikan keskeinen alue. ”Kaunis ilma tänään” on yhä harvinaisempi keskustelunavaus. Useammin päivitellään sään poikkeuksellisuutta. Myrskyt ovat rajumpia ja kesät kuumempia kuin miesmuistiin. Kohtelias kommentti riippuu vastaajan näkökulmasta. Todetaan, että ”tämäkö se on sitä ilmastonmuutosta” tai ”onhan näitä ennenkin nähty”.

Small talkista vakavaan keskusteluun Molemmissa vastauksissa on totta toinen puoli. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) tutkijat ovat jo pitkään ennustaneet, että sään ääri-ilmiöt lisääntyvät samalla kun maapallon keskilämpötila nousee ilmastonmuutoksen seurauksena. Säätieteilijät taas muistuttavat, että sään ja säätilan päivittäinen tai viikoittainen muutos on eri asia kuin vuosikymmeniä, jopa vuosituhansia, jatkunut ilmastonmuutos. Sekaannusta lisää sekin, että suomenkielessä sana ilma kuvaa myös säätilaa: koiranilma! Viaton small talk muuttuu oitis poliittisesti tulenaraksi, jos aletaan puhua ilmastonmuutoksen

syistä. Yhä on kourallinen niitä, jotka uskovat, ettei ihmiskunnan toiminnalla ole mitään tekemistä ilmakehän muutoksen kanssa. Tutkimus on toki osoittanut, että hiilidioksidin (CO2) lisääntyminen ilmakehässä liittyy teollistumisen myötä rajusti kasvaneeseen fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Pahimpana kasvihuonekaasuna pidetään metaania, jota muodostuu esimerkiksi mädäntymisen myötä kaatopaikoilla, ellei jätteitä ole lajiteltu. Ilmastoneuvotteluissa valtiot ovat sopineet, ettei maapallon keskilämpötilan nousu saa ylittää kahta celsiusastetta verrattuna esiteolliseen aikaan. Varovaistenkin arvioiden mukaan nopeamman lämpenemisen seurauksia on vaikea edes ennakoida, mutta tulvia, myrskyjä ja rankkasateita sekä pitkiä kuivuuden kausia on tiedossa. Kahvipöytäkeskustelua on ollut tapa jatkaa naureskelemalla, että saisihan Suomessa olla lämpimämpää ja voisi viljellä etelän hedelmiä. Hymy kuitenkin hyytyy, kun hiihtokeskuksia suljetaan lumen puutteessa, sateen liettämille pelloille ei pääse raskailla

koneilla, tulvivien jokivarsien taloissa kellarit täyttyvät vedellä tai kaatuvat puut katkovat sähköt päiväkausiksi. Kesän kuumuudessa järvet täyttyvät levälautoista, metsäpalojen savu kirvelee kurkussa ja sairaaloissa hoivataan uupuneita vanhuksia. Energiankulutuksen huippuja eivät aiheuta vain tulipalopakkaset vaan myös jäähdytystä vaativat helleaallot.

“Miten estetään, ettei?” Ilmastonmuutoksen uhkia yritetään torjua kahta eri tietä; hillitsemällä (mitigaatio) lämpenemistä samalla kun varaudutaan todennäköisiin seurauksiin (adaptaatio). Hillintä on keskittynyt energiankulutuksen ja CO2 -päästöjä aiheuttavien polttoaineiden (turpeen, kivihiilen, öljyn ja maakaasun) käytön vähentämiseen. Niitä on korvattava ehtymättömillä energiavaroilla, kuten aurinko- ja tuulivoimalla sekä maalämmöllä. Biomassan käyttöön liittyy monia kysymyksiä. Päällimmäisenä on huoli, että sen tuotanto syö alaa viljan kasvatukselta.

Teknologia ei tarjoa oikotietä. Esimerkiksi hiilen talteenotto (CCS) on osoittautunut hankalaksi ja ydinvoiman riskit ovat tulleet tutuiksi. Ilmastonmuutos haastaa uuteen ajatteluun kaikilla tasoilla; kunta- ja yhdyskuntarakenteissa, kunnallistekniikassa, rakentamisessa ja palveluissa. Vanhoissa konsteissa on opittavaa; tulvavesille on varattava tilaa ja energiaa on tuotettava myös paikallisesti. Tilojen vilpoisuus helteillä riippuu myös siitä, osataanko hyödyntää luonnollista varjoa ja seinien kykyä varastoida lämpöä. Riskien ennakoimisesta ja niihin varautumisesta on tulossa kaupunkipolitiikan keskeinen alue. Kysymykseksi ei enää riitä ”mitä tehdään, jos?” Pitää pohtia myös ”miten estetään, ettei?” Kaarin Taipale Kirjoittaja on helsinkiläinen tekniikan tohtori ja vapaa kaupunkitutkija.

Kohti tuntematonta. Poikkeuksellisten sääolojen sanotaan johtuvan ilmastonmuutoksesta, mutta mihin itse asiassa päädymme, jos emme saa hiilidioksidipäästöjämme kuriin? Emme ehkä halua tietää. Kuva: Iiris Niemi

14


kuulumisia piiristä Nyt on aika ilmoittautua kunnallisvaaliehdokkaaksi Helsingin Sosialidemokraattien kunnallisvaaliehdokkaiden asettaminen on käynnissä puolueosastoissa ja ehdokasasettelu päättyy maaliskuun lopussa. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa halukkaita oli 180 ja tästä joukosta valittiin lopullinen ehdokaslista jäsenäänestyksellä. Toiminnanjohtaja Jukka Paasikallio odottaa myös nyt suurta joukkoa uusia ja innokkaita ehdokkaita kunnallisvaaleihin. Välittömästi toukokuun lopulla ehdokaslistan selvittyä alkaa kunnallisvaaliehdokkaiden ehdokkaiden kuvaukset, koulutus ja valmennus vaaleihin. Kukaan ei jää ehdokkaana yksin, apua ja tukea on saatavissa.

Haluatko lisätietoja? Kunnallisvaalien ehdokasasettelusta saat lisätietoa piiritoimistolta jukka.paasikallio@sdp.fi tai soittamalla puh. (09) 708 9620

Kunnallisvaalien ehdokasasettelu on nyt käynnissä. Lähde rohkeasti ehdolle! Piiristä löytyy apua, tukea ja neuvoja. Kuvassa vuoden 2008 kunnallisvaaliehdokas,22-vuotias Gazale Giray Demarien vaaliteltalla.

Lähde rohkeasti ehdolle!

Tulevaisuusryhmä kannustaa ideoimaan Piirihallitus asetti viime syksynä työryhmän pohtimaan tapoja innostaa aktiiveja mukaan puolueosastotoimintaan. Ryhmän työn aloituslaukauksena toimi syyskuun lopussa satapäisen yleisön Paasitorniin kerännyt Tulevaisuusfoorumi. Tapahtumaa mukaillen työryhmän nimeksi vakiintui Tulevaisuusryhmä. “Stadin demareiden toimintaan tulee mukaan hyvin erilaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita hyvin erilaisesta toiminnasta. Ajatuksena on ollut auttaa puolueosastoja ajattelemaan toimintaansa siltä kannalta, että se olisi mahdollisimman mielekästä ja hauskaa mahdollisimman mo-

nelle. Me lähdemme siitä, että hauskuus ei ole vakavan politiikanteon vastakohta vaan edellytys. Ensin on saatava ihmiset mukaan ideoimaan, vasta sitten voi syntyä sisältöä”, selventää työryhmää vetävä Saija Kalenius. Ryhmä tekee ehdotuksensa avointa työskentelytapaa hyödyntäen: Helmikuun lopussa työryhmän raportin ensimmäinen versio tulee Stadin demarien nettisivulle kaikkien osastojen ja jäsenten vapaasti kommentoitavaksi. Kommenttien perusteella ryhmä muokkaa lopullisen raportin huhtikuun kevätpiirikokoukselle esiteltäväksi. “Toivomme, että puolueosas-

tot raporttiluonnosta kommentoidessaan samalla kertoisivat meille omista kokeiluistaan, jotka ovat tuoneet mukaan uusia aktiiveja tai herätelleet vanhoja,” sanoo Kalenius. “Tuomme kertyneet hyvät ideat mukaan raporttiin ja toivomme, että ne leviävät laajalle. Parhaassa tapauksessa muiden ajatusten soveltaminen oman yhdistyksen tarpeisiin voi synnyttää ihan uudenlaistakin toimintaa.” Saija Kalenius sanoo toivovansa, että työ ei lopu siihen, kun raportti on merkitty tiedoksi piirikokouksessa. Hän toivoo että osastot kutsuisivat ryhmän jäseniä keskustelemaan

raportin pohjalta. “Ei kuitenkaan niin, että me nyt täältä tulemme ikäänkuin konsultteina ja kerromme osastoille, mitä pitää tehdä. Jäsenet tuntevat yhdistyksensä parhaiten, ja toiminnan pitää lähteä jäsenistä. Mutta me voimme tulla mukaan keskusteluun, ja siinä niitä ideoita sitten toivottavasti syntyy.” Stadin demarien tulevaisuustyöryhmän jäsenet ovat Aleksej Fedotov, Ulpu Iivari, Saija Kalenius, Mikko Koskinen, Jape Lovén ja Jussi Vauhkonen. Piretta Pietilä

Stadin Ruusu 1/2012

15


EUROOPPA UUDELLE VUOSIKYMMENELLE

Vasta valittu sosialidemokraattien johto tuuletti Joensuussa 2010. Vasemmalta varapuheenjohtajat Pia Viitanen, Maria Guzenina-Richardson, puoluesihteeri Mikael Jungner, puheenjohtaja Jutta Urpilainen ja varapuheenjohtaja Ilkka Kantola. (Kuvat: Kari Lopperi)

SDP:n 43. puoluekokous kokoontuu Helsinkiin toukokuun lopussa. Yksi suurista teemoista tulee olemaan EU-politiikka, sillä puoluehallitus on pyytänyt valmisteltavaksi puoluekokoukselle EUohjelman. Ohjelmaehdotuksen pohjana käytetään Kalevi Sorsa –säätiön paperia, jota puolueen EU-työryhmä kirkastaa ja lihottaa ennen puoluehallituskäsittelyä. Puolueen edellinen EU-ohjelma, Visio Euroopan tulevaisuudesta, hyväksyttiin 40. puoluekokouksessa Jyväskylässä kesäkuussa 2005. Ohjelma sisälsi 54-sivuisena erittäin paljon asiaa ja hyviä tavoitteita sosiaalisesti ja ekologisesti kestävästä, korkean kilpailukyvyn ja työllisyyden Euroopasta.

16

Polarisaatiota kaikilla tasoilla Tutkaillen Eurooppaa tänä päivänä voi havaita, että kehitys on seitsemässä vuodessa eriytynyt voimakkaasti niin maiden kuin väestöryhmien kesken. Keski- ja Itä-Euroopan uudet jäsenvaltiot nousivat pääosin jaloilleen EU-jäsenyytensä ensimmäisinä vuosina – kehittämättä kuitenkaan kattavia hyvinvointimalleja – ja veivät Etelä-Euroopalta sen roolin sisämarkkinoiden halpaalueena ja tukipolitiikan selvänä painopisteenä. Samanaikaisesti Etelä-ja LänsiEurooppa pitivät talouden rattaat pyörimässä velkaantumalla osaltaan julkisesti ja osaltaan yksityisesti markkinoiden takaaman

lainarahatulvan voimin. PohjoisEurooppa pysyi suhteessa maltillisen budjettipolitiikan tiellä ainakin finanssikriisivuoteen 2008 asti, mutta toisaalta yksityinen velkaantuminen kukoisti täälläkin erityisesti asuntolainojen paisumisen vuoksi. Kuilut kasvoivat niin rikkaimman prosentin ja keskiluokan kuin keskiluokan ja köyhimmän väestö Saksan kehitys 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana on huomionarvoinen asia EU:n sisämarkkinoiden kannalta. Työmarkkinauudistukset johtivat työehtosopimusjärjestelmän rapautumiseen ja työsuhteiden epätyypillistymiseen. Noin viidennes Saksan työvoimasta on töissä matalapalkka-aloilla. Työssäkäyvät köyhät ovat laajamittainen

ilmiö, minkä valtiokin tuntee pussissaan sosiaaliturvakustannuksina. Valtio siirtyi myös rahoittamaan lyhennettyä työaikaa, jossa sekä yritys että työntekijät hyötyvät valtion tuesta. Saksa maksoi kilpailukykynsä trimmaamisen velkarahalla.

EU-kontrollia talouspolitiikkaan EU:lla on nyt kuitenkin työkalut puuttua jäsenmaidensa niin julkiseen kuin yksityiseen velkaantumiseen. Talouspolitiikan koordinaation tiivistymisellä voi olla erittäin kauaskantoista merkitystä unionin tulevaisuuden kannalta, sillä talouspolitiikka linkittyy kaikkiin muihin politiikkasektoreihin.


Joulukuussa 2011 voimaan tullut talouspolitiikan koordinaation six-pack – viisi asetusta ja yksi direktiivi – antaa komissiolle entistä laajemmat valtuudet puuttua alijäämämenettelyssä olevien maiden talouskuriin. Six-pack täydentyy tänä vuonna vielä kahdella uudella asetuksella, jotka hyväksyttäessä jäsenvaltioiden talousarvioehdotuksia alettaisiin ennakkotarkastaa komissiossa ennen kansallista parlamenttikäsittelyä. Alijäämämenettelyssä olevien maiden osalta komission suosituksilla olisi myös selkeää sitovuutta. Huomionarvoista on, että lähes kaikki EU-maat ovat tällä hetkellä alijäämämenettelyssä – itse asiassa joka ikinen valtio lukuun ottamatta Suomea, Ruotsia, Viroa ja Luxemburgia. Uusi sääntely koskee kaikkia EU-jäseniä, vaikka sanktiot koskevatkin vain euromaita. Mainitsematta ei voi myöskään jättää six-packin niin kutsuttua makrotaloudellista valvontakehystä, jolla seurataan jäsenmaiden talouden tasapainoa laajemmin kuin julkisen talouden osalta. Suomi joutui helmikuussa 2012 komission tarkkailuluokalle viennin romahtamisen, asuntojen hintojen voimakkaan nousun ja siitä seuranneen yksityisen velkaantumisen kasvun sekä yksikkötyökustannusten kehityksen vuoksi. Jälkimmäinen tosin selittyy sillä, että mittarina on käytetty ei-tupo-vuoden 2010 lukuja verrattuna tupo-vuosien 19952007 lukuihin, jotka osittain myös edeltävät EMU-kytkösaikaa.

painopisteet, eli työllisyys- ja koulutusasteiden nostaminen, t&kmenojen kasvattaminen sekä ilmasto- ja energiatoimet sekä köyhyyden vähentäminen. Lyhyemmällä aikavälillä katse täytyy kääntää sisämarkkinoiden kehittämiseen. Kunnon työehdot ja hyvinvointipalvelut ovat myös unionin sisämarkkinoiden tasapainon kannalta tärkeitä asioita. Esimerkiksi vireillä oleva julkisten hankintojen lainsäädäntöpaketin uudistaminen tulee vaikuttamaan kouriintuntuvasta suomalaistenkin palvelujen järjestämiseen. Unionin kohtalonkysymys lopulta on kuitenkin se, pystyykö se parantamaan globaalia rooliaan ja kilpailukykyään vai ei. Tarvitaan vientituotteita – materiaalisia tai immateriaalisia – jotka menevät kaupaksi kehittyvissä talouksissa vaurastuville kuluttajille. Euroopan unioni on maailman tärkein kauppamahti tällä hetkellä – mutta onko se sitä vuonna 2020 ratkaistaan lähivuosien kehityksen perusteella.

Helsingin sosialidemokraatteja edellisessä puoluekokouksessa Joensuussa toukokuussa 2010. Etualalla piirin puheenjohtaja Risto Kolanen, Zahra Osman-Sovala, Irma Marttila, Jukka Paasikallio ja Maija Anttila.

Helsinki toivottaa puoluekokousväen tervetulleiksi Suomen sosialidemokraattisen puolueen 43. puoluekokous pidetään Helsingissä 24.5.-26.5. Kokouspaikkana on Marina Congress Center Katajanokalla, mutta oheistapahtumia on ympäri Helsinkiä. - Olemme järjestämässä musiikillista kansanjuhlaa, jossa puoluekokousväki tapaa helsinkiläisiä yhteisen hauskanpidon merkeissä, kertoo toiminnanjohtaja Jukka Paasikallio. - Lisäksi puolueen

johto jalkautuu eri kaupunginosiin tapaamaan kaupunkilaisia ja kuuntelemaan heidän viestejään. Puoluekokousohjelma tarkentuu maaliskuussa. Piretta Pietilä

Eurooppa 2020 – globaali kauppamahti vai kääpiö? Euroopan haasteena on nyt kasvun ja työpaikkojen luominen vaikean taloustilanteen keskellä. Osaltaan tälle tielle voivat viitoittaa tietä EU:n uudet rahoituskehykset 2014-2020, missä toivon mukaan korostuvat Eurooppa 2020 –kasvustrategian mukaiset

Marianne Muona OTM, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n kv-asiantuntija Esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan henkilökohtaisia katsantokantoja.

SDP:n tulevassa puoluekokouksessa valitaan uusi puoluesihteeri, kun Joensuussa valittu Mikael Jungner (kolmas vas.) jättää tehtävänsä.

Stadin Ruusu 1/2012

17


Kerran jaettu on jälleen EHYT Suomalainen raittiusliike on vuoden vaihteessa yhdentynyt sadan vuoden poliittisen jakautumisen jälkeen. Raittiusliike oli 1900-luvun alussa mahtava voima, varsinainen kansanliike. Sen vaikutus ulottui merkittävästi alkoholipolitiikkaa laajemmalle: Suomen nuoressa järjestö- ja poliittisessa elämässä tarvitut taidot oli usein opittu juuri raittiusliikkeessä. Silti tämäkään aate ei välttänyt tuolloista yhteiskuntaelämän jakautumista porvareihin ja työväenliikkeeseen.

Raittiusliike jakautuu Porvarillinen raittiusväki piti päihdeongelmia ensisijaisesti yksilöiden ongelmina, kun taas työväestön piirissä katsottiin, että ne ovat viime kädessä seurausta yhteiskunnan rakenteista. Niinpä maailmansodan alla vuonna 1914 sosialidemokraattiset raittiustoimijat perustivat oman liittonsa, Sosialidemokraattisen Raittiusliiton SDR:n. Kun jakautuminen oli päässyt alkuun, se myös eteni. Sotien jälkeen kommunistit perustivat raittiusliittonsa, ja lopulta jokaisella merkittävällä puolueella oli oma raittiusjärjestö. Raittius ei silti vahvistunut – päinvastoin keskioluen vapauttaminen ja taloudellinen vaurastuminen nostivat suomalaisen alkoholinkulutuksen kasvuun, jota on kestänyt viime vuosiin saakka.

Päihdetyön tehostaminen johtaa neuvotteluihin Vihdoin 90-luvun lamavuosina tehokkaampaa päihdetyötä mielinyt toiminnan rahoittaja, Rahaautomaattiyhdistys, otti aloitteen paimentaen järjestöjä fuusioihin: porvarillisella puolella kokoomus- ja keskustahenkiset raittiusliitot muodostivat Terveys ry:n, vasemmalla taas syntyi uusi Elä-

18

mäntapaliitto sosialidemokraattija kommunistitaustaisten liittojen ryhmittyessä yhteen. Vuonna 2010 käytiin järjestöissä jälleen neuvottelupöytään. Porvarihallituksen loputon venkoilu alkoholimainonnan rajoituksista oli vakuuttanut liitot siitä, että poliittisen vaikuttamisen tehostaminen vaati voimien yhdistämistä – tarvittiin vahva päihdejärjestö, joka kaikenväristen hallitusten olisi pakko ottaa huomioon. Samaan suuntaan vaikutti halu löytää kotipesä päihdetyön kansalliselle koordinaatiolle. Myös periaatteellinen ristiriita päihdeongelmien luonteesta oli menettänyt merkitystään, kun porvarillisetkin järjestöt käytännössä pyrkivät päihdehaittoja synnyttävien rakenteiden muuttamiseen.

littiin Elämäntapaliiton Sari Aalto-Matturi. Kuten monet muutkin suomalaiset sosiaali- ja terveysalan järjestöt, myös EHYT ry tulee varmasti kohtaamaan kenties suurimman haasteensa siinä, miten se pystyy yhdistämään vahvan ammatillisuuden ja vireän kansalaistoiminnan. Tässä työväenliikkeelläkin on mahdollisuus vaikuttaa: EHYT ry:n jäsenkuntaan

kuuluu muun muassa kaksi helsinkiläistä työväenyhdistystä. Antti Hytti Kirjoittaja on Stadin Demarien varapuheenjohtaja ja työskentelee Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n aikuistyön päällikkönä.

Yhteinen järjestö aloittaa toimintansa Niinpä intensiivisten neuvotteluiden, pohdintojen ja päätösten jälkeen Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry aloitti toimintansa kuluvan vuoden alussa, kun Elämäntapaliitto, Terveys ry ja uusin toimija, Elämä On Parasta Huumetta ry yhdistyivät. Raittiusliikkeen lähes sata vuotta toisistaan erossa olleet perilliset ovat nyt jälleen samaa liittoa. Perustajien toiminnan erilaisten painotusten kohdattua toisensa EHYT ry:n toiminta päihteitä vastaan kattaa kaikki ikäryhmät lapsista eläkeläisiin. Huomioon otetaan myös esimerkiksi työelämän ja liikenteen tarpeet. EHYT ry:n puheenjohtajana toimii THL:n ylijohtaja Erkki Vartiainen ja varapuheenjohtajana demarikansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä. Uuden liiton toiminnanjohtajaksi puolestaan va-

EHYT ry:n toiminnan avajaisissa tammikuussa 2012 uudelle järjestölle nostettiin alkoholittomia maljoja. Kuvassa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (toinen oik.) ja järjestön toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi (kolmas oik.).


Raatihuoneen

narikkavahti

Jupiter ja härkä Kaupunginvaltuuston budjettikehyspuheissa oli helmikuulla erilaisia vivahteita. Uusi ryhmäjohtaja Tatu Rauhamäki (kok) kiitti sitä, että menojen kasvu ja tuottavuuden parantaminen on saatu oikealle kehitysuralle. – Kokoomusryhmän mielestä kaupunkimme menokasvun on pysyttävä pienempänä kuin kuntakentän keskimääräinen menokasvu. Tuottavuus syntyy oikeasta kohdentamisesta, uudistuksista, tavasta tehdä uusia asioita uudella tavalla. Vihreiden Ville Ylikahri näki talouden epävarmana. Helsinki jatkaa kasvuaan, mikä asettaa paineita palvelujen järjestämiselle, asuntotuotannolle ja liikenteelle. – Yleisen taloustilanteen takia kaupungin budjetti tulee laatia varovaisuutta korostaen. Toisaalta talouden epävarmuuden ei pidä johtaa liialliseen synkistelyyn. Arto Bryggare (sd) korosti sitä, että kaupungissa elää tuhansia nuoria kaiken koulutuksen tai tukiverkon ulkopuolella. Suomella ei ole tähän varaa. Helsinki ajaa hallituksen kanssa nuorten yhteiskuntatakuuta eteenpäin. terveyserojen kasvu on pysäytettävä. – Käyttäjälleen maksuton terveyspalvelu ei voi olla vain unelma. Nuorten syrjäytymisen pysäyttämisen tueksi demarit toivovat muutakin oikeistoa kuin uuden presidentin, Arto toivoi kainosti. Helsingin sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajasta päätetään keväällä. Hesarin kaupunkitoimitus meuhkaa asiassa monta kuukautta ennen valtuutettujen itsenäistä valintaa. Tuomas Peltomäki kehittelee (HS 11.2.) salaliittoteoriaa, jonka mukaan Tuula Haataisen lähdössä muihin töihin olisi osa isompaa suunnitelmaa. Lähtö oli Helsingin demareille yhtä suuri yllätys kuin muillekin.

Osmo Soininvaaralle, vaikka puolue oli kolmanneksi suurin. Viime keväänä he haastoivat kokoomuksen toisen paikan Laura Rädyn valinnan yhteydessä, vaikka kokoomus oli suurin. Mikä on luvallista Jupiterille, ei ole sitä härälle, vanhat roomalaiset sanoivat ja astrologit tulkitsevat tähtimerkeistä. Se kai tarkoittaa sitä, että Jupiter on Jumalan suosiossa, härkä vain tavallinen työjuhta. Vihreät ovat HS:n kaupunkitoimituksen suosiossa, demarit eivät. Yleensä rauhallisempi pääkirjoitustoimitus menee mukaan samaan logiikkaan (HS 19.2.). Lopussa Peltomäki osuu oikeaan: demareiden ja vihreiden ollessa vastakkain, kokoomus määrää Helsingissä. Valtiosääntöoikeuden professori puhuu radiossa korruption muunnelmasta, vaikka suuren kaupungin johtaminen on poliittinen, demokratiaan kuuluva tehtävä. Ennen kuin tämä sumea logiikka ja kumea melu täyttävät kaupunginvaltuuston, ovella vartioiva narikkavahti toivoo keskusteluun provosoitumatonta malttia. Vihreillä on tehtävään, monia vihreitä kunnallispoliitikkoja sekä tunnetuimpana Tuija Brax. Koulutus-, työllisyys- ja kulttuuriasioissa aktiivinen puolue, Sdp löytänee itselleen maaliskuulla hyvän, osaavan ehdokkaan. Olisi hyvä, jos apulaisjohtajaehdokkaille järjestetään julkisia paneeleita, joissa heidän visionsa koulujen, kulttuurin, nuorten ja liikunnan tulevaisuudesta tulevat arviotavaksi. On tärkeää, että he kiertävät kuultavina kaikissa poliittisissa valtuustoryhmissä vastaamassa kysymyksiin. Hyvä, avoin ja läpinäkyvä reilu kamppailu tehtävästä olisi piristysruiske kuntavaalivuoden Helsingille

Peltomäki tekee kuten edeltäjänsä Riku Jokinen, joka diskonttasi demareiden tulevaa vaalitappiota elo-syyskuun 2007 Hannu Penttilän valinnan alla. – Vihreille se ei, ja miksi kävisi. He ovat nyt toisiksi suurin puolue. Silloin vihreät vaativat tehtävää

Stadin Ruusu 1/2012

19


Jukka Paasikallio jää eläkkeelle

Keskeinen poliittinen taustavaikuttaja Jukka Paasikalliolle vaalien organisoiminen ja vetäminen on tuttua viideltä vuosikymmeneltä. Hän on oppinut tuntemaan kolme presi-

denttiä, muutaman pääministerin, usean ministerin ja lukemattomia kansanedustajia, luottamushenkilöitä ja politiikan tekijöitä.

Jukka Paasikallio on vetänyt kampanjatakin päälleen monasti. “Tarja Halosen kampanjan aikana olimme Kontulassa 20 asteen pakkasessa. Eräällä Halosen turvamiehistä ei ollut päähinettä. Sanoin, että autossani on ylimääräisiä pipoja. Turvamies sanoi, että pärjää, mutta tuli viiden minuutin kuluttua toisiin ajatuksiin ja haki minulta pipon”, Jukka Paasikallio kertoo.

20

Kaiken tämän jälkeen Helsingin sosialidemokraattisen piirin toiminnanjohtaja Jukka Paasikallio haaveilee ensi huhtikuun jälkeen istuvansa onkimassa Espoon Laajalahdella tai matkaavansa vaimonsa kanssa sukuloimaan Ranskaan tai ystävien luokse Yhdysvaltoihin.

Politiikkaan jo nuorena Jukka Paasikallion tie politiikan ammattilaiseksi ja organisoijaksi alkoi jo kouluvuosina Savonlinnassa. Hän oli aktiivisesti mukana teinikunnan toiminnassa. “Yhdessä savonlinnalaisten


kanssa ajoimme nuorten asioita. Sosialidemokraattiseen puolueeseen liityin ennen kuin lähdin opiskelemaan Tampereelle. Vuonna 1972 olin Savonlinnassa tekemässä Erkki Liikasesta kansanedustajaa”, Paasikallio kertoo. Opiskelu Tampereen yliopistolla venyi, kun mies ajautui heti opiskelijapolitiikkaan. Hän ehti olla Tampereen ylioppilaskunnan korkeakoulupoliittinen sihteeri ja demariopiskelijat SONK:n pääsihteeri. Paasikallio sai kun saikin nuoriso-ohjaajan opintonsa valmiiksi. Hän ehti tehdä oman alan töitä muutaman vuoden Helsingissä ja Espoossa ennen kuin hänestä tuli Espoon sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön sihteeri. Niissä tehtävissä vierähti parikymmentä vuotta.

Liian poliittinen mies Jukka Paasikallio haki vuosia sitten Espoon kaupungin nuorisotoimen johtajaksi, mutta hän oli kokoomuslaisten mielestä liikaa demari, koska oli töissä Espoon kunnallisjärjestössä. Kokoomukselle kelpasi toinen demari, joka oli ilmeisesti vähemmän poliittinen. Kun Helsingin piirissä vapautui yksitoista vuotta sitten toiminnanjohtajan paikka, päätti Paasikallio hakea sitä. Helsingin asiat olivat oman työn ohella tulleet tutuiksi, koska Espoon kunnallisjärjestön sekä Uudenmaan ja Helsingin piirin toimistot olivat samoissa tiloissa Helsingin työväentalolla. “Olen ollut mukana niin Mauno Koiviston kuin Martti Ahtisaarenkin vaalikampanjoissa sekä Tarja Halosen molemmissa kampanjoissa”, Paasikallio muistelee. “Viime syksynä kaikki olivat tyytyväisiä, kun Paavo Lipponen

lähti mukaan ehdokkaaksi. Vähitellen alkoi kuulua kriittisiä puheenvuoroja. Mielipidetiedustelut osoittivat, että jäsenet ja kannattajat eivät uskoneet ehdokkaan mahdollisuuksiin. Sitä vahvisti julkisuuden yleinen rutina ehdokkaan iästä.” “Kaikki kolmet vaalit, kunnallis-, eduskunta- ja presidentinvaalit, ovat erilaiset. Yhdessä vaalissa tehdään yhden ehdokkaan, muissa monen eteen, mutta jokaiseen vaaliin tehdään omat suunnitelmansa.” “Kunnallisvaaleissa tärkeintä on ehdokasasettelu. Kaikki perustuu vapaaehtoiseen talkootyöhön. Ilman vapaaehtoisten työtä ei vaalityöstä tulisi mitään. Menivätpä vaalit hyvin tai huonosti, en pidä sitä henkilökohtaisena voittona tai tappiona”, korostaa Jukka Paasikallio.

Kunnallisvaalit esivaaleina eduskuntaan “Kunnallisvaaleissa innokkaasti vaalityötä tehnyt ehdokas saattaa pettyä parin sadan äänen saaliiseen. Olen usein sanonut, että jos sinua äänestäneet laitettaisiin viiteen bussiin Hakaniemen torin laitaan, olisi siinä aikamoinen joukko ihmisiä”, Paasikallio sanoo. “Eduskuntavaaleissa ehdokkaat on saatava lentoon ja liitoon. Kunnallisvaalit ovat usein esivaalit tulevia eduskuntavaaleja varten. Vaalityön aikana seuloutuvat henkilöt, joilla on halua ja himoa hypätä seuraaviin vaaleihin. Kunnallisvaalit ovat loistava kouluttautumispaikka hyvälle ehdokkaalle ja tukiryhmälle eduskuntavaalejakin silmällä pitäen”, Jukka Paasikallio kertoo. Eduskuntavaaleissa Helsingissä on 21 ehdokasta ja jokaisella omat

tukiryhmät, mikä laajentaa vaalityöntekijöiden porukkaa. Eduskuntavaalien tulosten perusteella demareista pitäisi Paasikallion laskelmien mukaan syksyn kunnallisvaaleissa tulla Helsingin toiseksi suurin valtuustoryhmä. Parhaillaan haetaan ehdokkaita ja konkreettiset kunnallisvaalitavoitteet hiotaan kevään aikana.

Yhteyshenkilö ja taustavaikuttaja “Työssäni on parasta se, että jokainen päivä on erilainen. Ympärilläni on jatkuvasti upeita ihmisiä, jotka tekevät yhteiskunnallista työtä. Monet ovat tehneet sitä vuosikymmeniä. He haluavat oppia uusia asioita ja vaikuttaa”, Paasikallio sanoo. “Olen halunnut olla tehtävienkin vuoksi taustavaikuttaja. Ensin on aina vaalien jälkeen katsottava, ketkä ovat eduskunnassa tai kaupunginvaltuustossa. Pitää saada joukkue toimimaan yhteen. Tärkeää on, että ihmiset muistaisivat, miksi heidät on valittu”, Paasikallio kertoo. “Jatkuvasti piirissä on mietittävä, miten äänestäjiin pidetään yhteyttä ja kerrotaan, mitä on tehty valtuustossa tai eduskunnassa. Viime aikoina yhteydenpito on muuttunut sähköisen median myötä. Päänvaivaa tuottaa myös julkisuuskynnyksen koveneminen. Yhä vaikeampi on saada ääntään kuuluville.” Välillä Jukka Paasikallio myöntää sortuvansa kuvittelemaan, mitä hän tekisi, jos olisi diktaattori. Hän organisoisi Helsingin puolueosastot uudestaan: järkiperästäisi ja yhdistäisi. Hänen havaintojensa mukaan ihmiset hakeutuvat niihin osastoihin, joissa on toimintaa. Tapahtumapalstoja seuraamalla voi päätellä, missä väki liikkuu. Jos yhdistys ei kerro itsestään, tulee siitä helposti salaseura.

Omat menot taka-alalla “Työni luonteen vuoksi henkilökohtaisten menojen suunnittelu on ollut vuosia hankalaa”, Jukka Paasikallio kertoo. On tietysti itsestä kiinni, uskaltaako pitää viikonlopun vapaana tai mennä aikaisemmin varattuun konserttiin. Jukka käy Aino-vaimonsa kanssa mielellään konserteissa ja oopperassa. He ovat myös matkustaneet paljon. Jukan serkku asuu Ranskassa – siellä on vierailtu usein. Aino on asunut Yhdysvalloissa kaksi vuotta ja niiltä vuosilta on ystäviä, joiden luona käydään. “Vuosi sitten vieraanamme oli amerikkalaisen kommunistipuolueen jäsen ja presidentti Barack Obaman innokas kannattaja. Ajelimme Tarvaspäästä Temppeliaukion kirkkoon ja päätin näyttää ystävällemme, missä meidän presidenttimme asuu.” “Kun ajelimme hiljalleen Mäntyniemeen menevää tietä, näin, kun Pentti Arajärvi oli palailemassa sauvakävelylenkiltään ja hetken päästä mutkan takaa ilmestyi Tarja Halonen turvamiehineen. Hyppäsimme autosta ja saimme otettua kuvat ja juteltu presidentin kanssa. Ystävämme oli tohkeissaan”, muistelee Jukka Paasikallio. “Olen niin pitkään suunnitellut aikatauluja itselleni ja muille, että en tee mitään tarkkoja suunnitelmia huhtikuulle, jolloin jään pois töistä. Varmaan voimme vaimon kanssa lähteä reissuun ja ottaa äkkilähtöjä.” “Ensimmäiset viikot menevät kuitenkin levätessä. Voin mennä veneelle. Onkia tai vetää uistinta Laajalahdella.” Teksti: Leena-Maija Tuominen Kuva: Piretta Pietilä

Stadin Ruusu 1/2012

21


Minne menet Valko-Venäjä? Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, joka ei ole saanut jäsenyyttä Euroopan neuvostossa ja jossa kuolemanrangaistus on edelleen käytössä. Diktaattori Alexander Lukashenko ei hevillä luovu vallasta ja lisäksi hänen kerrotaan suunnittelevan dynastiaa pojilleen Viktorille ja Dimitrille.

Tasaisin väliajoin mediassa tulee esille Valko-Venäjän vaikea yhteiskunnallinen tilanne. Valko-Venäjällä vainotaan poliittisia aktiiveja, jotka tukevat vaihtoehtoja Lukashenkon hallinnolle. Opposition edustajia järjestelmä on kohdellut rankasti: Maassa edelleen toimiva KGB on mm. kiduttanut vuoden 2006 presidenttiehdokkaita. Ääneen protestoiminen aiheuttaa välittömän väkivallan uhkan.

Petetyt lupaukset Vuonna 2006 EU antoi Lukashenkolle mahdollisuuden järjestää reilut presidentinvaalit. Ne näyttivätkin melkein toteutuvan, kunnes Lukashenko huomasi, että hänellä on riski hävitä. Näin hän petti Euroopan unionille tekemänsä lupaukset demokratiasta ja piti kiinni omasta vallastaan. Tilanne ei näytä valkovenäläisten vapauden kannalta lupaavalta. Kiinnostukseni Valko-Venäjää kohtaan syntyi viime kesänä Itävallassa Weissenbachissa, jossa osallistuin IUSY:n eli maailman demarinuorten kesäleirille. Tapasin siellä ihmisiä eri puolilta

maailmaa ja Eurooppaa ja yllättäen myös valkovenäläisiä. Heitä kuunnellessani huomasin, kuinka huonosti heillä on asiat verrattuna muihin eurooppalaisiin maihin. IUSY:n leirillä oli mm. seminaari, jossa kerrottiin, mitä kaikkea on mahdollista tehdä Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. Stadin Demarinuoret järjestävät aloitteestani Valko-Venäjän tilannetta valottavan seminaarin 15.3. Seminaariin saapuu Ivan Masliukou, joka on valkovenäläisen nuorisoliikkeen aktiivi ja Anais Marin, joka työskentelee tutkijana EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä -tutkimusohjelmassa ulkopoliittisessa instituutissa. Lisäksi otetaan kontakti skype-puhelun ja web-kameran kautta tanskalaiseen Michael Nielsenin, joka on Valko-Venäjän ihmisoikeustilannetta edistävän Fri Kulturin puheenjohtaja Mikko Ranta

Stadin Demarinuorten Valko-Venäjäaiheinen seminaari torstaina 15.3 klo 17.30 alkaen SDP:n puoluetoimistolla (Saariniemenkatu 6, Helsinki).

22

Tarjolla on venäläistä ruokaa ja ajankohtaista ihmisoikeuskeskustelua! Ilmoittaudu mukaan ennakkoon, kati.oksman(at)demarinuoret.fi tai p. 045 633 2636


Unohdetaanko laman lapset? Suomessa oli vuonna 2010 yhteensä noin 50 000 syrjäytyneeksi katsottua nuorta, joista 32 000 ei hakenut töitä. Syrjäytyneiden nuorten määrä kasvaa hälyttävästi koko maassa. Nämä nuoret eivät käy koulussa tai töissä, he elävät neljän seinän sisällä usein kaiken yhteiskunnan avun ulkopuolella. Laaja tutkimus 1990-luvun laman lapsista paljastaa murheellisen kuvan huono-osaisuuden periytymisestä. Elämme vuotta 2012 ja vuosittain 50 000 nuorta syrjäytyy, koulu jää kesken ja heitä ei tavoiteta. Syrjäytyneissä nuorissa on suomalaisten nuorten lisäksi maahanmuuttajaperheen nuoria ja romaniperheiden nuoria. Mitä seurauksia tästä on nuorille? Tutkimus sen taas aikanaan paljastaa, mutta varmaa on, että maksamme siitä kalliin hinnan tulevaisuudessa. Kuuntelin yhden nuoren haastattelua ja surullinen oli tämän kodittoman nuoren tarina. Aamuyöstä hän lähtee liikenteeseen, hyppää bussin tai metron kyytiin, että saa olla lämpimässä. Lapset ja nuoret ovat edellisen laman maksumiehiä. Suomessa käytetään vähän rahaa ongelmien ennaltaehkäisyyn, mutta paljon rahaa jälkien korjaamiseen.

Istuva hallitus on nyt tarjonnut ratkaisuna yhteiskuntatakuun, jolla jokaiselle nuorelle taataan työ-, opiskelu-, kuntoutus- tai harjoittelupaikka. Työministeri Lauri Ihalainen tarvitsee koko hallituksen tuen asian hoitamiseen. Maahanmuuttajien työllistyminen edellyttää suomen kielen osaamista. Korkeakaan koulutus ei takaa työpaikkaa, jos henkilön kielitaito katsotaan riittämättömäksi. Koulutuksella ja ammattiin sijoittumisella on ratkaiseva merkitys uuteen kotimaahan integroitumisessa. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että maahanmuuttajataustaisten nuorten kykyjä aliarvioidaan ja heitä ohjataan erilaisiin koulutusvalintoihin kuin kantaväestön lapsia ja nuoria. Maahanmuuttajataustaiset nuoret jatkavat toisen asteen koulutuksessa suomalaisia huomattavasti harvemmin. Alle puolet toisen polven maahanmuuttajista saa suoritettua lukion tai ammattikoulun loppuun. ”Lapsen oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista sekä erityiset toimet lasten terveyspalveluiden turvaamiseksi” (YK:n

yleissopimus lapsen oikeuksista, 24 artikla). Miten toteutuvat lasten oikeudet Helsingissä, Suomessa?

Irma Marttila Maahanmuuttotyön asiantuntija

Stadin Ruusu 1/2012

23


Rosa Liksom matkalla maailmalle

Siperian juna vie viimeiseen taistoon

Rosa Liksom ei peitellyt iloaan siitä, että oli tämän vuoden kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saaja. Voittajakirja kertoo siitä, miten Siperian matkaajalle käy, kun matkakumppanina on votkalle haiseva venäläisuros, jolle edes mikään epäinhimillinen ei ole vierasta.

24


Miten moni meistä onkaan haaveksinut joskus matkustavansa junalla halki Siperian? Karun kauniit maisemat, kovia kokenut luonto, huikaiseva taiga, käryävät junat, likainen lumi, nälkäiset koirat, kauppojen tyhjät hyllyt, alistuneet ihmiset ja junapalvelijan loputon teetarjoilu. Nämä vaikuttavat kiehtovilta asioilta. Matka on kuitenkin useimmilta meiltä jäänyt tekemättä, varsinkin kun se olisi pitänyt tehdä jo Neuvostoliiton aikoina. Mutta ei hätää. Kirjailija Rosa Liksom – aikoinaan Moskovan yliopiston opiskelija Anni Kylävaara – on tehnyt matkan ja vielä vanhaan kunnon neukkuaikaan. Rosan käsissä matkakuvaus on niin verevää, että se korvaa lukukokemuksena koko reissun. Matkakuvaus Hytti nro 6 sai ansaitusti Finlandia-palkinnon, sillä kirja imaisee lukijan kokemukseen, joka pysäyttää, niin hyvässä ja kuin pahassa. Kirja kiinnostaa maailmallakin. Se on jo myyty Ruotsiin, Tanskaan ja Ranskaan.

Unelma ja painajainen Hytti nro 6:n tarina perustuu vanhaan maan tapaan. Matkaliput varattiin Neuvostoliitossa niin, että hytit täytettiin alusta loppuun numerojärjestyksessä. Nais- ja miesmatkustajia ei mitenkään eroteltu. Oli tavallista, että, kuten tässä tapauksessa, nuori opiskelijatyttö sai ahtaan hytin kämppikseksi ison miehenkorston, joka tuli matkaan votkakassit kilisten. ”Mua ei kiinnosta sun mielipiteet. Mulle sä olet pelkkää paskavettä”, mies sanoi alkajaisiksi. Tytön nieleskellessä miehen puheita, tämä lisäsi yllättäen nöyrällä äänellä: ”Anna tyhmälle anteeksi, tyttöseni”. Antropologian opiskelijalle Siperian matka oli romanttinen unelma tutkimusmatkailijoiden Sakari Pälsin, Gustaf Ramstedtin ja Kai Donnerin jalanjäljissä. Mies taas teki matkaa työmaalleen, mutta avautui kuitenkin elämästään ajan kuluksi hyttikaverilleen, erilaista maailmaa edustavalle ihmiselle. Mies tarinoi elämästään ja perheestään. Hän kertoi, miten isä oli varas, joka ei omistanut

kuin huonon käsialan. Äijä eli maailmassa, jossa oli kirkko, kapakka ja pakkotyöleiri. Hän lopulta narahti rehellisestä ryöstömurhasta. Siitä tipahti 45 vuotta pakkotyötä. Miehen juttu jatkuu: Stalingradin taistojen aikaan Stalin keksi, mistä saada tykinruokaa rintamalle. Diktaattori tyhjensi vankilat ja tunki tappajat, vorot ja muut rosvot eturintamalle menevään vankivaunuun. Sodasta heitäkin selvisi muutama ja rauhan saavuttua heidät pantiin pakkotyöhän, jossa isäpappa sitten kuoli ripulikuumeeseen. Matkakumppanin juttu jatkuu: Äiti odotti uuden isäpuolen kanssa pojan kuolemaa, mutta hänpä kuuli uhkauksen ja karkasi kadulle, jossa elätti itsensä miten parhaiten taisi. ”Kiitos toveri Stalin onnellisesta lapsuudesta”, mies ironisoi.

Naapurimaan kuolinkamppailu Junan jytkeessä tyttö ajattelee välillä poikaystäväänsä. Nuorukaisen herkkä luonne ei kestänyt komennusta Afganistaniin, joten hän hankkiutui mielisairaalaan. Voinee kuvitella, ettei sekään ollut hyvä ratkaisu. Junan ikkunassa vilahtelevat ihmiset ja maisemat, joita leimaavat köyhyys ja välinpitämättömyys. Ikkunasta voi todistaa myös pystyyn mätäneviä tehtaita, kaduilla lainehtivia jokia ja myrkytettyjä metsiä. Neuvostoliitto vetelee viimeisiään. Silti tyttö kokee tilanteessa valoa. Kenties hyttikaveri sittenkin tarkoittaa lopulta hyvää, vaikka onkin sosiaalisilta taidoiltaan avuton. Ympäröivästä maasta, Neuvostoliitosta, tyttö miettii: ”Miten hän saattoi rakastaa tuota taakse jäänyttä outoa maata, sen nöyrää, anarkistista, kapinoivaa, mistään piittaamatonta, sattumalla kaiken selittävää, kärsivää, kohtalonuskoista, ylpeää, vihantäyteistä, epätoivon lamaannuttamaa, murheellista, tyytyväistä, alistunutta, rakastavaa, sitkeää ja vähään tyytyvää kansaa”. Kirjassa ei ole kuitenkaan häivääkään romantiikkaa.

Itä kohtaa lännen “Harmaan värin voi kirkastaa vain auringon nousu ja lasku. Siinä yhteiskunnassa ei ole mitään, mitä kannattaisi ikävöidä takaisin”, Rosa Liksom toteaa. Rosa Liksom on kirjoittanut kirjaansa viisi vuotta. Hän on 1980-luvulla opiskellut Neuvostoliitossa ja tietää siis mistä kirjoittaa. “Sain idea kirjoittaa vuonna 1985 tekemästäni matkasta, kun luin Sofi Oksasen kirjan Stalinin lehmät. Se kirja herätti muistot, joita oli mielessäni erikoiselta matkaltani. Luin aiheesta valtavan määrän kirjoja ja kirja rupesi hahmottumaan hiljalleen.” Kirjailija on itse tehnyt matkan Siperian junalla ja hyttikaverikin oli kuvatunlainen mies, neuvostoyhteiskunnan synnyttämä neuvostoihminen. Mies opetti paljon itänaapurin ihmisten sielusta ja näytti omalla tavallaan, miten itä kohtaa lännen. “Olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän tulisi tuntea oman historiamme lisäksi myös naapurimaitamme. Itäisen suurvaltanaapurimme kuolinkamppailu kuuluu myös meille, koska historia selittää myös tätä päivää. Neuvostoaika on tarpeeksi kaukana, että siitä voi jo kirjoittaa ja tarpeeksi lähellä, että sen on voinut itse kokea. Minusta kaunokirjallisuus voi olla hyvä keino opettaa erilaiset ihmiset tulemaan paremmin toimeen keskenään.”

Oikealla asenteella pärjää Rosa Liksomin aikaisemmat romaanit ovat kertoneet vähän vinksahtaneista, elämän kovuuden kokeneista ihmisistä. Vuonna 1985 ilmestyneen esikoiskirjan Yhden yön pysäkki jälkeen hän loi oman ilmaisulajinsa suomalaiseen kirjallisuuteen. Kirjoissaan Liksom ei ole harrastanut, eikä harrasta uutuusteoksessaankaan, moralisointia, arvostelua eikä edes turmeluksen tuomitsevaa päivittelyä. Yhtään ylemmyydentuntoista tai moralisoivaa sanaa ei ole Hytti nro 6-kirjassakaan. Ja kas, tällä asenteella Siperian matkaava tyttönen saa murhamie-

hestä turvallisen matkakumppanin, suorastaan suojelevan isähahmon. Lopulta mies pelastaa tytölle koko matkan tarkoituksen; Mongolian riimupiirrokset. Piirroksia ei antropologiaa opiskeleva tyttö olisi nähnyt, ellei venäläinen matkakumppani olisi hallinnut konsteja mennä paikkaan, johon on pääsy kielletty.

Pohjoisen tyttö “Olen harrastanut Neuvostoliittoa teini-ikäisestä asti. Olen opiskellut Moskovassa ja minua innoittaa neuvostomuotoilu,” sanoo kirjailija ja kuvataiteilija Rosa Liksom. Hän kerää kaikenlaista neuvostotavaraa esimerkiksi astioista ja leikkikaluista koriste-esineisiin. Osan tavaroista hän on jo lahjoittanut Tampereen Lenin-museolle. Rosa Liksom on syntynyt Ylitorniolla ja käynyt lukion Rovaniemellä. Hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa oli kouluretki Murmanskiin. “Murmansk oli minulle suurkaupunki. Siellä näin elämäni ensimmäiset etniset ravintolat, gruusialaisen ja azerbaidzanilaisen, ja innostus avaraan maailmaan syttyi välittömästi.” Liksom alkoi opiskella antropologiaa ja yhteiskuntatieteitä Helsingissä ja sen jälkeen Moskovan yliopistossa. Väliasema Gagarin ilmestyi vuonna 1987 ja Go Moskova Go 1988. “Tajusin, että neuvostoihminen ajatteli asioista erilailla kuin me. Heille oli luontevaa elää vaihtotaloudessa. Sinulla on kauniit kengät! Haluatko niistä kananmunia? Nykyään kaikkea saa kaupasta eikä tällä tiedolla ole enää arvoa. Edes junamatkailu ei ole kuin silloin ennen.” Kolea koillinen tuuli kuljetti mukanaan balalaikan kirpeitä säveliä. Kiskoilla lepäili uupuneita ja hiljaisia vetureita. Maidonvalkoinen, nopeasti putoava taivas alkoi heitellä koleaa räntätihkua pakkastuulen tuivertamaan maahan, koko avaruus oli täynnä masentavaa ikävää. (Rosa Liksom, Hytti nro 6, WSOY 2011) Hilkka ja Anni Kotkamaa

Stadin Ruusu 1/2012

25


Tillsammans nauraa 70-luvun kimppahengelle

Kommuunin riitaperhe (vas) Julia Korander, Maria Ahlroth, Oskari Pöysti ja Pelle Heikkilä.

Korkealla Kruununhaan mäellä Meritullinkadulla pitää nykyään majaansa vireä suomenruotsalainen Viirus-teatteri. Se on harvoja helsinkiläisiä teattereita, jonne ei pääse kuin pienellä hissillä. Teatterikulman talon neljännessä kerroksessa oli keväällä nähtävissä hieno Aurora-esitys helsinkiläisten mielenterveyspotilaiden asemasta. Yhteiskuntaa voimakkaasti tiedostavan teatterin ensipolvi löi läpi 1980-luvun lopussa. Nyt on toisen polven vuoro. Näyttelijäjoukosta löytää Idmanin toista ja Pöystien kolmatta polvea. Hersyvä huumori on käytössä taitavasti ”Tillsammans” (Kimpassa) – esityksessä, jonka Viirus on tehnyt yhteistyössä Sirius-teatterin ja Te-

atterikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa. Maria Lundströmin ohjaama näytelmä pohjautuu kuuluisan ruotsalaisen elokuvaohjaaja Lukas Moodyssonin vuonna 2000 valmistuneeseen elokuvaan, joka sai suosiota myös meillä. Esitys nauraa leveästi 1970-luvun kansainväliselle tiedostamiselle, jossa juhlitaan diktaattori Francon kuolemaa. Yliteoreettisesti elämään suhtautuvat aikuiset saavat vastaansa omat lapsensa, jotka haluavat valita itse. Ei enää pelkkää kasvisruokaa, vaan mielenosoitus nakkien puolesta. Kaikille vapaa seksi ei sovikaan parisuhteeseen kimppa-asumisessa, vaan synnyttää mustasukkaisuutta. Aikuiset riitelevät ruuanteko- ja tiskivuo-

roista. Hippihenkiset vanhemmat kieltäytyvät yhteiskunnan normeista ja pakenevat epäonnistu-

neita heterosuhteita kokeilemaan uutta samaa sukupuolta olevan kanssa. Ihokarvojen ajamisesta kieltäytyminen on protesti sovin-

Erorouvat Jessica Lindfors (edessä) ja Maria Ahlroth meditoivat Kimpassa-tunnelmaan.


Rakkautta nykytanssin keinoin Zodiak on vireä nykytanssikeidas meitä lähellä olevassa lounaisen Helsingin kulttuuritalossa, Kaapelitehtaalla. Baltic Circlen monet kokeilevat esitykset ja ”Liikkeellä” –festivaali marraskuulla olivat juuri siellä koettavissa. Tammikuun lopulla esitettiin Maija Mustosen kokoama ”The Greatest Love Songs” (Kauneimmat rakkauslaulut) kymmenen soolotanssin yhdistelmänä. Katsoja kuuli tanssijan valitseman suosikkirakkauslaulun ja tämän persoonallisen tulkinnan. Lauluja oli klassisesta kamarimusiikista Nuoruustangoon. Rakkaus esiintyi monipuolisesti nuoresta ihas-

tumisesta traagisiin eroihin ja kuolemiin asti. Illan vaikuttavin tulkinta oli Jarkko Lehmuksen suurien tunteiden illan viimeinen paritanssi itsensä kanssa. Sydän riipi läheisyyttä brittilaulaja Sam Brownin iskelmän sävelillä. Alle viidessä minuutissa Lehmus kääntelehtii itsensä täyteen hikeen elämää suuremman hullaantumisen tulkkina. Bravo, annoimme raivoisat aplodit. Toinen vaikuttava kokemus Hanna Ahdin hypnoottisen pyörryttävä valssi yhteen suuntaan. Tanssija kaatui kerran huimauksesta, mutta jatkoi päättymättö-

män valssin loppuun asti. Emmi Venha tanssi rakkauden ekstaattisena sähköshokkihoitona. Hauskoja esityksiä olivat Saara Töyrylän keveä flirtti juuri kuolleen Whitney Houstonin ylevään rakkausbiisiin tai Katri Kainulaisen eräänlainen seksibaarin tanssityttöesitys, jossa hän astui yleisön keskelle. Zodiak – tanssin aluekeskus Helsingissä esittää omien taitelijoiden ja vierailijoiden esityksiä. Kevään ohjelmaan voi tutustua verkossa: www.zodiak.fi Teksti: Risto Kolanen Kuva: Uupi Tirronen

naisuutta vastaan. Tuttuja asenteita, joita keskiikäiset ja sitä vanhemmat suomalaisetkin tunnistavat omasta idealistisesta nuoruudestaan, joka törmäsi asuntolainojen maksun ja lapsista huolehtimisen todellisuuteen. Hienosta ja vapautuneesta näyttelijäjoukosta erottuvat vetovoimainen Maria Ahlroth kommuuniin pakenevana eroäitinä ja Jessica Lindfors sukupuolisuuntautumista vaihtavana äitinä. Molemmat ovat Viiruksen perusjoukkoa. Oskar Pöysti, Julia Korander ja Viktor Idman ovat hellyttäviä teini-ikäisten ja sitä nuorempien lasten rooleissa. Katsoin esityksen lauantai-iltana. Katsojille jaettiin alussa boolia bilemusiikin tahdissa. Sekä tabloidilehti, joka oli yhtä tylsästi taitettu kuin 1970-luvun opiskelijalehdet. Viirus on teatteri, jota kannattaa katsoa. Teksti: Risto Kolanen Kuvat: Raisa Kilpeläinen, Teatteri Viirus

Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa ja Lontoossa opiskellut Jarkko Lehmus esitti illan tainnuttavimman tanssitulkinnan Sam Brownin rakkauslauluun ”Stop”.

Stadin Ruusu 1/2012

27


Metallissa ja JHL:ssä äänestetään tänä keväänä

SAK:laisissa Metallityöväen liitossa sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa on kova tohina tänä keväänä; molemmissa ovat suuret jäsenvaalit menossa. Metalliliitto äänestää edustajat toukokuussa pidettävään liittokokoukseen. Yhteensä kokoukseen valitaan 464 edustajaa, joten ei ole samantekevää, millaisilla voimasuhteilla eli vaaliliitot vaaleihin ja itse kokoukseen lähtevät. Metalliliiton liittokokoukseen pyrkii ennakkotietojen mukaan kaikkiaan 1 291 ehdokasta. Eniten ehdokkaita vaaleihin, 725, asettaa sosialidemokraattien ja sitoutumattomien Metallin yhteistyön vaaliliitto. Lisäksi Va-

semmistoliitolla, Keskustalla ja Perussuomalaisilla on oma vaaliliittoonsa, tosin kahdella viimeksi mainitulla on vain kourallinen ehdokkaita. Sosialidemokraatit käyvät Helsingissä metallin vaaleihin tärkeillä teemoilla: teolliset työpaikat on säilytettävä Helsingissä! Eläkeikää ei tule nostaa. Harmaan talouden poistamiseksi on lisättävä resursseja. Demareilla on Helsingissä Metallin Yhteistyön vaaliliitolla täysi lista eli 28 ehdokasta. Vasemmistoliitolla eli Metallin vaikuttajien vaaliliitolla n ensimmäistä kertaa vajaa lista, jolle on saatu 24 ehdokasta.

Jo tästä näkökulmasta ajatellen sosialidemokraateilla on vaaleihin hyvät lähtöasetelmat. Vaalimateriaali on jo toimitettu ammattiosastoihin ja vaalityöryhmät organisoituvat tehotyöhön.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry John Stenbergin ranta 6, 00530 Helsinki. PL 313, 00531 Helsinki p. (09) 613 110, faksi (09) 739 287 etunimi.sukunimi@akt.fi, www.akt.fi

28

Julkisten ja hyvinvointialojen viestiä pakettiautolla JHL:n maaliskuisissa edustajistovaaleissa valitaan 120 edustajaa liiton edustajistoon. JHL:n vaalit näkyvät poikkeuksellises-


ti myös liiton ulkopuolisille, koska liitto mainostaa näkyvyytensä lisäämiseksi myös radiossa ja televisiossa. “Bongaa paku” -kampanja on suunnattu eritoten nuorille liiton jäsenyyttä harkitseville. JHL:n edustajistovaaleissa ehdokaslista on kirjava, omat ehdokaslistansa ovat niin sosialidemokraateilla, vasemmistoliitolla, vihreillä kuin keskustallakin. Lisäksi joukkoon mahtuu kourallinen sitoutumattomia. Pääkaupunkiseudulla sosialidemokraattien lista on suurin asetetuista ehdokaslistoista. JHL:n vaaleissa äänestetään 12.-28.3. Piretta Pietilä

HOK-Elannon jäsen, äänestä edustajistovaaleissa! HOK-Elannon 60-jäseninen edustajisto valitaan nelivuotiskaudelle. Edustajisto päättää tilinpäätöksen vahvistamisesta sekä hallintoneuvoston ja tilintarkastajien valinnasta. Helsingin Sosialidemokraatit asettavat huhti-toukokuussa 2012 pidettäviin HOK-Elannon vaaleihin 120 ehdokasta ja Uudenmaan Sosialidemokraatit yhteensä 140 ehdokasta. “Perusta asiakasomistajien etujen toteutumiselle on kannattava liiketoiminta. Liiketoiminnan on oltava vastuullista, lähikauppoja ja ympäristöystävällisyyttä on suosittava. HOK-Elannon on oltava henkilöstölleen reilu, hyvä

työpaikka”, listaa sosialidemokraattisen listan yhteyshenkilö Jorma Bergholm listan tavoitteita vaaleissa. Äänioikeutettuja vaaleissa ovat kaikki vuoden 2011 loppuun mennessä HOK-Elannon jäseneksi eli asiakasomistajaksi liittyneet ja 15 vuotta täyttäneet. Äänestää voi sekä postitse että netissä, äänestysaineisto ja ohjeet postitetaan kotiin kaikille äänioikeutetuille toukokuun alkuun mennessä. Äänestysaika on 2.5.-14.5. 2012. Piretta Pietilä

www.metalliliitto.fi

VAHVA LIITTO – SINÄ JA METALLI METALLILIITTO Helsingin- ja Uudenmaan aluetoimisto Hakaniemenranta 1 C, 2.krs, 00530 Helsinki

Puh. 020 77 41305 etunimi.sukunimi@metalliliitto.fi

Stadin Ruusu 1/2012

29


SDP tarvitsee vahvaa ay-osaamista!

MERKKIPÄIVÄKERÄYKSET Onnittele ja osallistu työväen kulttuurin tukemiseen.

23

63 Helenius Arto Metalli vastaava lakimies

28

Lindfors Marko PAM edustajiston puheenjohtaja

puh. (09) 5868 530 l muista@sivistysrahasto.fi l www.sivistysrahasto.fi

32

106

Ijäs Petri Metalli liittovaltuuston jäsen

Suominen Esa PAM hallintopäällikkö

Ville Jalovaara Vuosaaren demarien puheenjohtaja puoluekokoukseen www.villejalovaara.net

Aate antaa suunnan, ohjelmat rakentavat tien

44 Karrikka Taina Metalli liittovaltuuston jäsen

18 Haapalainen Susanna JHL järjestötoimitsija

Antti Hytti

Stadin Demarien varapuheenjohtaja, puoluevaltuuston jäsen

26 38 Järvi Miia PAM yhteiskuntasuhteiden vastaava

61

30 Lehikoinen Heidi PAM järjestöpäällikkö

69 Mauriala Vesa Raideammattilaiset, JHL puheenjohtaja


Palvelualojen sosialidemokraattien ehdokkaat puoluekokousedustajiksi:

JARI JÄRN

Toimitsija Palvelualojen ammattiliitto PAM ry.

37

HANNELE UGUR

Aluejohtaja SAK ry.

116

MARKO LINDFORS

Myllypuron sosialidemokraatit työsuojeluvaltuutettu, Inex Partners Oy 63 PAMin edustajiston puheenjohtaja

Äänestä oma ehdokkaasi puoluekokoukseen! SDP:n 43. puoluekokous pidetään Helsingissä, Katajanokan Marina Congress Centerissä, 24.-26.5.2012. Kokoukseen osallistuu 500 äänioikeutettua kokousedustajaa, jotka valitsevat SDP:n puoluejohtoa ja käsittelevät suuren määrän puolueen toimintaan ja politiikkaan liittyvää aloitetta. Helsingin edustajiksi puoluekokoukseen valitaan 41 henkilöä nyt toimitettavassa jäsenäänestyksessä. Ehdokkaiden nimet, numerot ja valokuvat löytyvät Stadin Demarien kotisivuilta sekä kotiin postitettavasta äänestysaineistosta.

maksunsa 31.12.2011 mennessä maksaneet tai vapaa- tai maksuvapaajäsenet). Äänestää saa niin monta ehdokasta kuin äänestysohjeissa on sanottu. Samaa äänimäärää ei voi antaa kahdelle eri ehdokkaalle. Puoluekokousehdokkaita on jo saanut äänestä netissä. Niille jäsenille, jotka eivät äänestä netissä, postitetaan vaaliaineisto kotiin. Postiäänestyksen aika on 12. - 26.3. Vilkasta osanottoa toivoen Helsingin sosialidemokraatit ry www.stadindemarit.fi

Äänestysaika on 12.-26.3. Äänestää voivat kaikki äänioikeutetut puolueen jäsenet (jäsen-

Stadin Ruusu 1/2012

31


Kevein siivin kevääseen!

kuva: Jukka Halonen

Olen kiinnostunut SDP:n jäsenyydestä ja haluan mukaan toimintaan

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Nimi ________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________ Postinumero __________________________________________________ Postitoimipaikka _______________________________________________ Puhelin_______________________________________________________ Sähköposti____________________________________________________

www.stadindemarit.fi

Helsingin Sosialidemokraatit Vastauslähetys Tunnus 500 7652 Säästöpankinranta 6 C 5 krs 00003 Helsinki


Stadin Ruusu