Finlaysonille. Henrik Bångin tytär Vilhelmiina käy Puuvillatehtaan eli ”mamsellin koulua”; siellä hänen ystävänään on Miinu Johnsson, joka myöhemmässä elämässään tunnetaan paremmin nimellä Minna Canth. Työ tehtaassa oli epäinhimillistä nykyisen mittapuun mukaan. Finlayson kuitenkin veti väkeä; parhaimmillaan 40 prosenttia Suomen tehdastyöntekijöistä työskenteli Finlaysonilla. Elämä tehtaan ulkopuolella tarjosi kirkossakäyntiä ja kapakoita. Kaupunki oli epäterveellinen ja vaarallinen asuinpaikka, missä taudit levisivät ja tulipalot uhkasivat.
Voudin laaja suku
Matka Siperiaan Josefin jouduttua hattuvarkauden takia vankilakierrokselle kirjassa esitellään lukuisia Suomen vankiloita. Josef aloitti Turun linnasta, jatkoi Kakolaan, ja sieltä Helsingin lääninvankilaan eli ”Skattaan”. Siperiaan karkotus sujui matkaamalla linnasta linnaan: Viipuriin, Pietariin, Novgorodiin, Moskovaan ja Nizni-Novgorodiin. Sitten ylitettiin Ural-vuoristo jalkaisin, saavuttiin Jekaterinburgiin ja jatkettiin Tobolskin ja Taran kautta Tomskiin. Vankilarangaistuksen jälkeen Josef Bong jäi siirtolaiseksi. Tarinan mukaan hän lähti kotiikävän ajamana kohden Suomea, mutta hävisi jäljettömiin.
Mikko Parviainen – Marita Voutilainen: Voutilaisten-Smolanderien Suku. Saarijärvi 2013. 927 sivua.
Toden ja tarun kertomus Vankilakierroksen yhteyteen on sijoitettu Josefin tapaamia muita rikollisia. Matti Haapoja vilahtaa tekstissä, mutta hänestä on kirjassa kaksi kuvaa. Kaapo Sutkista kirjoitetaan paljon. Hän oli mestarivaras, joka antoi tietynlaisille ihmisille lajinimen. Sutkikin päätyi Siperiaan ja sille tielleen hänkin jäi. Juha Leppäniemi pakenee kerran Siperiasta ja palaa Suomeen, mutta lähetetään sinne uudelleen. Leena Leppäniemen kirja on yhdenlainen tuotos sukututkimusta. Oikeasti eläneiden ihmisten elinolosuhteista on tehty mahdollisimman todenmukainen kuvaus käyttäen tutkimustietoja, kaunokirjallisuutta ja vanhoja valokuvia. Puuttuva tieto on korvattu ”hurskaalla mielikuvituksella” eli se, mikä sai nämä ihmiset toimimaan niin kuin toimivat. Konsepti on ihan toimiva mutta edellyttää kirjailijan lahjoja tekstin tekemisessä.
Per Jönssön oli vuonna 1530 syntynyt smoolantilainen sotilas, josta tuli ensin nihti Olavinlinnaan, ja sitten vouti Tavinsalmen kuninkaankartanoon. Hänellä oli kaksi poikaa, Pekka ja Matti. Suku voidaan jakaa kolmeen päähaaraan: Jänissalon, Tuusniemen ja Riistaveden haaraan. Pekka Pekanpojan jälkeläiset ovat Jänissalon haaraa, Matti Pekanpojan pojista Pekan jälkeläiset muodostavat Tuusniemen suvun ja Antti Matinpojasta juontuu Riistaveden sukuhaara. Näiden miesten jälkeläiset muodostavat tuhatlukuisen suvun, jotka tottelevat pääasiassa sukunimiä Voutilainen ja Smolander; esi-isän ammatista ja kotipaikasta johdettuja nimiä. Myös Foudila-, Foudilainen-, Vouti- ja Voutila-nimiä esiintyy. Kaikki nimenkantajat eivät kuitenkaan kuulu sukuun. Voutilainen-Smolanderit on perusteellisesti tutkittu suku. Sukuseuralla on ollut myynnissä aiempi sukututkimus suvun vaiheista vuosina 1556– 1800. Nyt julkaistu tutkimus on uudistettu niin, että vielä 1913 syntyneet henkilöt on pyritty ottamaan mukaan kirjaan. Sukutauluja on 2495 kappaletta, hakemistossa on lähes 10 000 nimeä. Näin on saatu aikaan liki tuhatsivuinen eepos, jota on kuitenkin rajattu: naislinjoja ei ole seurattu, ja tekstiosuus on rajoitettu. Kuviakin lienee valittu kovalla kädellä. Kartat suvun asuma-alueista on sijoitettu kirjan sisäkansiin. Kirjassa on 80-sivuinen tekstiosuus, mutta ilmeisesti pelkästään sukuun liittyvistä tarinoista, tausta-aineistoista ja kuvista olisi saanut aikaan ”normaalin”
kirjan. Nyt puuttuu esimerkiksi monien sukukirjojen vetonaula, suvun merkkihenkilöiden laajempi esittely. Ratkaisuna on mini-elämänkertojen sijoittaminen sukutaulujen yhteyteen. Näissä teksteissä on hyödynnetty käräjäpöytäkirjoja; laajasta suvusta on löytynyt ihmisiä, joille on sattunut ja tapahtunut. Riidat ovat tyypillisiä maanviljelyn tuottoja koskevia kiistoja ennen isojaon aikaa. Esimerkiksi Heikki Matinpoika Smolander (kuollut ennen elokuuta 1699) Kuopion maaseurakunnasta oli lautamies, joka myös riiteli naapuriensa kanssa hevosesta ja useita kertoja heinäkuormista. Hänen poikansa Matti Heikinpoika jatkoi riitelyä, nyt aiheena oli torpanpaikka. Voudin sukua maailmalla Kirjan alun tekstiosuudessa on kerrottu Suomen muuttumisesta Voutilaisten ja Smolanderien ympärillä. Lisäksi siinä on huomioitu laajasti suvun jäsenten rooli viime sodissa; niin kansasalaissodassa kuin 1939–45 surmansa saaneiden suvun jäsenten on julkaistu kirjassa juttujen ja kuvien lisäksi. Muut teemat ovat lapsuus ja siirtolaisuus. Ester Räsäsen kertomus ”Kun isä tuli kotiin Amerikasta” sisältää lapsen muistoina suorastaan romaanin tai elokuvan ainekset rikkaudesta köyhyyteen joutumisena – ja miten isän paluu Amerikasta 10 vuoden poissaolon jälkeen muuttaa taas kaiken hyväksi. Otto Voutilaisen lapsuuden muistelma sisältää myös kuvauksen köyhyydestä, mutta siihen ei ilmesty rikasta isää Amerikasta. Isä ja veli kuolevat ja heidät haudataan köyhien yhteishautaan Leppävirran Näätänmaalla. Siunauskin tapahtuu vasta, kun pappi tulee seurojen takia käymään Näätänmaalla. Voutilaisten ja Smolanderien laaja suku on saanut laajan sukukirjan, josta myös muut savolaiset suvut löytävät omiaan.
Turkulaisia 700 vuoden ajalta Kaht pualt jokke. Turkulaisia vuosisatojen varrelta. Turun Seudun Sukututkijat ry. Turku 2015. 266 sivua. Turun Seudun Sukututkijat täyttivät 40 vuotta ja julkaisivat sen kunniaksi kir-
29
Sukuviesti 5 • 2015