Sukuviesti 4/2022

SUKUVIESTI

4 2022

Sukuseurojen, sukututkimuksen, historian ja kulttuurin aikakauslehti

4 2022

3 4 6 7 8

SISÄLTÖ

Pääkirjoitus Väänäset bongasivat Minervan pöllön ja järjestivät luontokilpailun koululaisille, Eeva-Riitta Piispanen Sukuyhteyttä Vähäkankaalla, Minna Latvala In memoriam: Leena Heiskanen, Hannu Heiskanen Martikaiset koolla eteläisessä Savossa, Irma Maikkula ja Kari Raatikainen

9

Perintöhyrrä virittelee mutkattomaan keskusteluun kulttuuriperinnöstä

10

Mitä tehdä, kun ei voi tehdä mitään?

Markus Bäckman

12

Ellan de la Chapellen ja Albert Edelfeltin sovelias liitto

14

Ebba Stenbocks liv i maktspelets skugga

16 18 20 21 22 22 23 23 24

Meri ja Tove Volter Kilpi sai vihdoin elämäkerran Köyhien arkea ja kokemuksia Turussa kahdella eri vuosisadalla Vieraile virtuaalisesti vuoden 1827 Turussa Tärkeät ja turhat – Kerro elämäsi esineistä Oletko ollut mukana voimalaitostyömaalla?

Mitä muistat 1990-luvun murrosvaiheesta?

Nyländska släktforskardagen 29.10.2022 Mustosia Kainuussa 1600-luvun alkupuoliskolla, osa 3, Matias Eronen

27

Lukunurkka: Ihmiskunnan perimmäisten kysymysten äärellä

28

Lukunurkka: Evakoiden jälkipolvien suhde menetettyyn Karjalaan

29

Lukunurkka: Inkeriläisen äidin elämää varjosti pakkopalautuksen pelko

30

Lukunurkka: Vuosien vihapuhe Suomen sisällissodan taustalla

30 31

Lukunurkka: Metsän yliluonnollinen paha Lukunurkka: Avaimia ja siltoja historian­ tutkimuksen menetelmiin

Kannessa: Kujeilevaa nuorisoa Salmelan ladolla Jaalan Ojassuolla vuonna 1930. Kuva: Aino Oksanen / Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma.

SUKUVIESTI JULKAISIJA Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry 43. vuosikerta TOIMITUS Vastaava toimittaja: Eine Kuismin Toimitus ja taitto: Mediaosuuskunta Liiteri YHTEYSTIEDOT (Toimitus, tilaukset ja ilmoitusmyynti) Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450, sukuviesti@suvut.fi www.suvut.fi/sukuviesti

ASIANTUNTIJA­NEUVOSTO professori Anto Leikola ylilääkäri Matias Eronen taidehistorioitsija Virve Heininen fil. maist. Kirsti Kesälä-Lundahl professori Juha Pentikäinen ILMOITUKSET Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry PAINOPAIKKA KTMP Group Oy, Vaasa Kulttuuri-, mielipide- ja tiede­lehtien liiton Kultti ry:n jäsen

HINTA Vuosikerta 50 €, irtonumero 11 € Kannatusjäsenen kestotilaus 45 € AIKATAULU 2022 Nro Ilmestyy 1/22 vk 7 2/22 vk 16 3/22 vk 25 4/22 vk 40 5/22 vk 49

Aineisto Varaukset 14.1.

10.1.

4.3.

18.2.

6.5.

22.4.

19.8.

5.8.

21.10.

7.10.

Viisi numeroa vuodessa ISSN 0357-9492 (painettu) ISSN 2736-9846 (verkkojulkaisu)

PÄ Ä K IR

Itkitkö, kun dinosaurukset kuolivat?

JO

I T US

Tänä syksynä ilmestynyt Ville Eerolan Rakkaudella Tove on lähettäjänsä viimeinen tervehdys ystävälleen Eva Konikoffille. Se on kirjeen muotoon puettu romaani kahden naisen ystävyydestä, taiteesta ja elämän ehdoista. Samalla se on tarina välimatkoista ja niiden puutteesta. Eva muutti Suomeen Venäjän vallankumouksen tuoksinassa. Toisen maailmansodan aikaan hän juutalaisena joutui pakenemaan Suomesta ja asettui asumaan Yhdysvaltoihin.

Toven ja Evan ystävyys kesti läpi elämän, kirjeet kulkivat valtameren taakse ja takaisin. Kirjeistä on luettavissa molempien ystävysten elämäntarina ja myös kummankin kotimaan ja muun maailman silloinen historia. Monet varmaan muistavat entisaikojen kirjeiden monipuolisuuden.

Oli kerrottava kaikki tapahtumat, niin arkiset puuhat kuin juhlahetket ja ympäröivän yhteiskunnan mullistukset, koska muita yhteydenpitotapoja ei juurikaan ollut.

Noiden aikojen kirjeet ovat kaikki aarteita, pidetään niitä sellaisina ja opetetaan jälkipolviammekin arvostamaan asioita, jotka ovat tapahtuneet ennen vanhaan. Tai keskiajalla, kuten omat lapsenlapseni arvelevat isovanhempiensa eläneen. Tove Jansson kertoi ystävälleen viisivuotiaasta ihailijastaan, joka oli kysynyt häneltä: ”Itkitkö silloin, kun dinosaurukset kuolivat?”

Muisti kerää talteen muistoja, joita yksikään valokuva ei pysty taltioimaan. Muistellaan ja kerätään muistoja.

Sukuseurojen keskusliiton sääntömääräinen syyskokous pidetään lauantaina 12.11.2022 kello 15 Leppävaarassa Albergan kartanolla

Eine Kuismin pääsihteeri

Osoite: Sokerilinnantie 7 A, 02600 Espoo Ilmoittautumiset 9.11.2022 mennessä: toimisto@suvut.fi Tervetuloa!

SUKUVIESTI 4 · 2022

3

Väänäset bongasivat Minervan pöllön ja järjestivät luontokilpailun koululaisille Mitä me sukuseurana voisimme tehdä Minervan pöllön viestin vahvistamiseksi? professori Kalervo Väänänen kysyi arvoituksellisesti juhlapuheessaan Väänästen sukuseuran sukukokouksessa Lahdessa vuonna 2020. Hän viittasi filosofi Hegelin toteamukseen: ”Vasta illan hämärtyessä aloittaa Minervan pöllö lentonsa.” Lauseen merkitystä Kalervo avasi kertomalla, että yleensä ihmiset ymmärtävät yhteiskunnissa meneillään olevat muutokset vasta niiden ollessa jo pitkälle edenneitä.

Kalervo Väänänen jatkoi: ”Sukuseuramme olemassaolon aikana, yli 80 vuodessa, kasvanut teollisten tarvikkeiden tuotanto ja ilmaston lämpeneminen ovat johtaneet merkittävään luonnon monimuotoisuuden

vähenemiseen. Nyt käynnissä olevan sukupuuttoaallon tiedetään olevan ihmisen toiminnasta johtuvaa.”

Kuuntelijat ymmärsivät, että sukuseurallakin on vastuun ottamisen paikka.

Perinteet velvoittavat Väänäsiä Luonnonsuojelu on näkynyt sukuseuran jäsenten toiminnassa aiemminkin. Sukuseuran alkutaipaleen aktiivi Betty Väänänen (1892–1949) oli omana aikanaan Kuopiossa tunnettu ja innostava luonnontieteiden opettaja.

Kilpailujoukkueet Pajulahden, Kuuslahden ja Pöljän kouluista saivat palkinnot Väänästen sukuseuralta. Takarivi vas: Pentti Väänänen, Eeva-Riitta Piispanen ja kilpailuidean isä Kalervo Väänänen. Kuva: Heikki Kinnunen.

4

SUKUVIESTI 4 · 2022

Sukuseuran hallitus otti Kalervon vat luontohavaintojen tekemisestä ehdotuksesta vaarin ja aloitti seuja pieni jännitys vaikutti positiiviVäänästen sukuseura ry:n raavana vuonna Väänästen luonsesti pyrkimykseen onnistua tässä topalkinnon valmistelun. Kilpaiprojektissa. Myös Pöljän neljäsluideaa päätettiin kokeilla yhtenä luokkalaisia ohjannut Valtteri TuLUONTOKILPAILU kotiseututyön muotona Väänästen runen kertoi, että kuvien käsitte19.4. - 15.5. 2022 syntysijoilla Pohjois-Savossa. ly ja esityksen toteuttaminen olivat Kuuslahden, Pöljän ja Pajulahden kouluissa Ensimmäisellä kilpailukiermonille oppilaille uusia taitoja, jotroksella keväällä 2022 Väänäset ka tulivat nyt tutuiksi. Pajulahden kutsuivat Siilinjärvellä toimivien koulun rehtori Heikki Kinnunen Kuuslahden ja Pöljän koulujen sevahvisti, että oppilaat oppivat kilkä Kuopiossa toimivan Pajulahpailutöitä tehdessään paljon paitsi den neljäsluokkalaiset kilpaileluonnosta, myös luotettavien lähmaan luontohavaintojen tekemiteiden etsimisestä ja käyttämisestä. sessä ja lajien tunnistamisessa.

Hyvin tasaväkisistä joukkueisKaikki elollisen tarkkailu kuului ta Väänästen sukuseuran edustakilpailun piiriin ja oppilaat saivat jat valitsivat ensimmäiselle sijalle itse valita, mitä ryhtyivät havainKuuslahden koulun ja toisen sijan noimaan. Kilpailu käytiin 19.4.–15.5.2022. jakoivat Pajulahden ja Pöljän koulut.

Palkinnot jaettiin Pöljän koululla, missä kilpailuryhmät ottivat reippaasti vastaan kunniakirjat profesKilpailu otettiin innostuneesti vastaan sori Väänäseltä, joka on toiminut mm. Itä-Suomen yliOppilasryhmät esittelivät kilpailutyönsä 17.5.2022 opiston akateemisena rehtorina Kuopiossa. Aika näytVäänästen esimiehelle Pentti Väänäselle ja varaesi- tää, saivatko Kuuslahden, Pajulahden ja Pöljän koumies Eeva-Riitta Piispaselle. Nämä havaitsivat kaik- lujen oppilaat kättelyn myötä myös hippusen toivetta kien kilpailutöiden olevan huolella ja taidolla tehtyjä. tulla itsekin tieteentekijöiksi.

Väänästen sukuseuran edustajat olivat vaikuttuneita koululaisten esiintymis- ja ryhmätyötaidoista.

Eeva-Riitta Piispanen – Havaintojen tekeminen, luontokuvien ottaminen ja aineiston kokoaminen 15 minuutin mittaiseksi esitykseksi on opettanut oppilaille monia uusia tai- Väänästen Sukuseura, joka on yksi maamme vanhimtoja. Esitykset olivat taitavasti tehtyjä ja ylittivät kaik- mista sukuseuroista, perustettiin 14.11.1937 Helsingiski odotuksemme, Pentti Väänänen kuvaili. sä. Perustajina olivat pääosin Savosta Helsinkiin muuttaLuokanopettaja Kirsi Tavasti Kuuslahden koulus- neet opiskelijat ja jo ammattiin valmistuneet talonpoita kertoi, että kolmas- ja neljäsluokkalaiset innostui- kaissuvun edustajat.

Sukuseurojen Keskusliitto ry on sukuyhteisöjen valtakunnallinen keskusjärjestö, joka tuo sukuyhteisöt ja -harrastajat yhteen. Liiton tärkein tehtävä on tukea jäsenseurojensa toimintaa ja hoitaa niiden edunvalvontaa.

Tule mukaan kehittämään suomalaista sukuseura­ toimintaa! Jokainen rekisteröity sukuseura tai sukuyhteisö voi liittyä SSK ry:n jäseneksi. Lisäksi yhteisöt ja yksityis­ henkilöt voivat liittyä liiton kannattajajäseneksi.

Keskusliitto toimii yhteistyössä kaikkien sukuharrastus­ yhteisöjen kanssa. Keskusliitto julkaisee Sukuviesti-lehteä ja tuottaa sukuseurojen ja harrastajien käyttöön kirjallista materiaalia, kuten alan oppi- ja käsikirjoja.

Lue lisää toiminnastamme ja jäsenyydestä: www.suvut.fi Sukumme eilen, tänään ja huomenna!

SUKUVIESTI 4 · 2022

5

Sukuyhteyttä Vähäkankaalla Vähäkangas sukuseura järjesti sukutapaamisen Ylivieskan kotiseutuviikon ja Wanahat wehkeet kylätiellätapahtuman yhteydessä Vähäkankaan kyläpuistossa.

Kyläpuiston suunnittelu aloitettiin vuonna 1994 eli samana vuonna kuin sukuseurakin perustettiin. Puisto valmistui kolme vuotta myöhemmin 1997 kyläläisten vahvan talkoohengen tuloksena. Valmistuessaan kyläpuisto oli lajissaan Suomen ensimmäinen.

Sukuseuran puheenjohtaja Annukka Latvala korosti tervehdyssanoissaan keskinäisen yhteyden merkitystä: – Monet meistä täällä paikalla olijoista ovat syntyneet Vähäkankaalla tai jossain muualla Ylivieskassa.

Osalla meistä voi olla lapsuusmuistoja Vähäkankaan sukulaisissa vietetystä ajasta. Osa meistä on ehkä tässä sukutapaamisessa ensimmäistä kertaa. On tärkeää, että voimme kokea yhteyttä toisiimme ja kotiseutuumme. Yhteyden kautta voimme vahvistaa yhteisöllisyyden tunnetta ja henkistä hyvinvointiamme.

Telttakatosten alle kokoontui sadekuurolta suojaan nelisenkymmentä osallistujaa. Ohjelmassa oli yhteislaulujen lomassa puheenvuoroja niin Vähäkankaan kylästä kuin sukuseuratoiminnastakin.

Vähäkangas-Pylväs kyläyhdistykselle ja Pylvään kylätalolle luovutettiin viirit kiitokseksi hyvästä yhteistyöstä. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Petri Vähäkangas kertoi samalla kyläkuulumisia mm. uuden koulun rakentamissuunnitelmista.

Sukuseuran perustajajäsen Esko Saari tiedotti Keski-Pohjanmaan siirtolaisuushankkeesta. Ylivieska kuuluu siirtolaisuuden ydinalueisiin. Myös Vähäkankaan suvusta on lähdetty siirtolaiseksi valtamerien taakse tai Pohjanlahden toiselle puolelle.

Sukutapaamisen kauimmaiset osallistujat tulivat Ruotsista. Valto Vähäkankaan lapset Inger ja Arne Vähäkangas olivat edelliskerran vierailleet Vähäkankaalla 1970-luvulla. Ex tempore heille järjestyi serkkutapaaminen Jaanan, Harrin ja Katjan kanssa Vähäkankaan Jussintalossa sekä vierailu Leena-tädin mökillä.

Nämä kohtaamiset ilahduttivat myös sukuseuran hallituksen jäseniä. Tapahtuman ansiosta löytyi sekä sukujuuret että sukuyhteys.

Minna Latvala Vähäkangas Sukuseura ry:n sihteeri

Yli kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen Inger ja Arne Vähäkangas tapasivat sukulaisiaan Vähäkankaalla.

Vähäkangas sukuseuran puheenjohtaja Annukka Latvala VähäkangasPylväs kyläyhdistyksen puheenjohtajan Petri Vähäkankaan sekä sukuseuran hallituksen jäsenen Markku Lehkosen kainalossa.

6

SUKUVIESTI 4 · 2022

In memoriam

Leena Heiskanen 1937–2022

Rohkea ja verkostoitunut sukuaktiivi on poissa Syyskuun ensimmäisenä päivänä saimlakaan puuttunut. Eräässä vaiheessa me kuulla suruviestin seuran pitkäaikaitoimistorakennuksen takapihalla oli sen aktiivin, laboratoriomestari Leena lokin pesä. Poikaset ulkoilivat parkkiHeiskasen poisnukkumisen johdosta. paikalla ja ihmisten näkökulmasta sotHän liittyi sukuseuran jäsenekkivat paikkoja. Kiukkuinen huoltomies si vuonna 1989 ja oli seuran hallitukpesi asfalttia sadatellen sotkevia lintusessa vuosina 1990–2002 ja 2005–10. ja. Leena oli samaan aikaan viemässä Seuran sihteerinä Leena toimi vuosipoikasille kulhossa vettä ja sai huoltona 1991–2000 ja hoiti vastuualueinaan mieheltä moitteita toiminnastaan. Eimyös seuran arkistoa sekä myyntimatepä arvannut pihan putsaaja, että sairiaaleja. Hän toimi Seuran näyttelyiden si vastaansa todellisen luontoihmisen, järjestäjänä ja niiden kokoajana, sekä Leena ripitti kaveria oikein olan takaa kokouksien järjestäjänä etupäässä Helja totesi lopuksi, että ensin on luonto singissä. Leenalla oli erittäin laajat tieja sitten vasta me ihmiset. dot Heiskasten sukuseuran toiminnasta kautta aikojen ja hän oli myös hyvin Eine Kuismin, pääsihteeri verkostoitunut tuntien suuren joukon Sukuseurojen Keskusliitto Leena ja Max. Heiskasia aina julkkiksista rivijäseniin.

Näyttävimmin Leena toimi Heiska--set-lehden toimituksessa ja oli mukana lähes alusta lähtiLeena oli vuoden 2007 Sukulehtikilpailun raadissa en. Hän toimi lehden vastaavana toimittajana 1995–2003 ja esitteli itsensä Sukuviestissä 3/2007 näin: sekä 2005–11. Lisäksi Leena piti seuran lehtileikkele- ja vaOlen syntynyt Imatran Karhunmäellä ja olen sota-ajan lokuva-arkiston kokoamista sydämen asianaan.

Leenalle myönnettiin ansioistaan Sukuseurojen keskus- lapsia. Imatra kuului evakuoitavien paikkakuntien joukliiton kultainen ansiomerkki vuonna 2005. Vuoden Heiska- koon, ja kahdella evakkotaipaleella olen minäkin ollut seksi hänet valittiin vuonna 1998 ja ensimmäiseksi kaksin- mukana. Talvisodan aikana majailimme Kiuruvedellä ja kertaiseksi vuoden Heiskaseksi seuran juhlavuonna 2010. jatkosodan aikana pakopaikkamme oli Juvan Otamossa.

Vuonna 1937 syntynyt Leena asui Helsingissä ja kuuluu Juvalla aloitin kouluni ja ensimmäinen opettajani oli Maria Metsä-Muuronen.

Syvänsi 1 -sukuhaaraan.

Vuosikymmeniä Helsinki, tarkennettuna Kamppi – Eira Heiskasten sukuseura ottaa osaa omaisten suruun ja kunnioittaa suuresti menestyksekkään jäsenensä muistoa. – Hietalahti, on ollut kotikaupunkini. Täällä olen viihtynyt ja tänne tunnen kuuluvani. Valokuvauksella ja graafisella Hannu Heiskanen, puheenjohtaja alalla olen itseni elättänyt. Aloitin harjoittelijana ValokuHeiskasten sukuseura ry vaamo Mellolla Tainionkoskella ja eläkepäiviä jäin viettämään Helsingin yliopiston maantieteen laitokselta, jossa --toimin laboratoriomestarina.

Tietokoneaikakauden alettua vyöryä ylitsemme se anJotkut ihmiset jättävät pysyvän jäljen. Leena oli yksi heistä. Työpäivään tuli mukavaa vaihtelua, kun toi lukuisille sukuseuroille mahdollisuuden aloittaa toimitLeena pienellä autollaan hurautti toimiston pihalle. Kuu- taa omaa sukulehteä ja vuonna 1989 aloitimme toimittaa lumisia vaihdettiin puolin ja toisin kahvikupposen äärel- myös Heiskaset-lehteä, alussa vain monisteena.

Täytyy muistaa, että lehti on aina koko sukuseuran yhlä, ja maailmasta tuli parempi paikka. Tai olisi tullut, jos joteinen aikaansaannos ja kuin seuran käyntikortti. Sukulehku olisi meitä kuunnellut.

Leena seurasi erilaisia tapahtumia laaja-alaisesti ja ot- det jäävät kertomaan tuleville sukupolville ja aikakausille ti reippaasti kantaa asioihin, rohkeutta häneltä ei todel- omaa historiaansa sukuseurojen toiminnassa.

SUKUVIESTI 4 · 2022

7

Martikaiset koolla eteläisessä Savossa

Martikaiset Kyyrönkaidan lomakeskuksen kuistilla Kuva: Kari Raatikainen.

Sukuseura Martikainen ry on yli kymmenen vuoden ajan kokoontunut lähes vuosittain yhteisen tapaamisen tai virallisen sukukokouksen merkeissä lähinnä eri puolilla itäistä Suomea. Yhdistys on sukunimiseura ja näin eri puolilla pidettyihin tapaamisiin on aina saatu mukaan kyseisen seudun Martikais-sukuisia.

Suomen Kurkku- ja Suusyöpäyhdistys ry:n ylläpitämä Kyyrönkaidan loma- ja kurssikeskus sijaitsee Kaitajärven rannalla Mikkelissä entisen Ristiinan kunnan alueella. Ympärillä on eteläsavolainen runsas luonto, kirkkaat vedet ja jylhät maisemat.

Reilut kaksikymmentä Martikaista ja Martikais-sukuista kokoontui Kyyrönkaitaan lauantaina 18.6.2022 kuulemaan sukuseuran toiminnasta ja tapaamaan niin lähimpiä kuin etäisempiäkin sukulaisiaan. Seuran varapuheenjohtaja Irma Maikkula toimi tilaisuuden vetäjänä. Liisa Raatikainen loi tilannekatsauksen sukututkimuksen etenemiseen ja Antti Martikainen valotti DNA-tutkimusta sekä yleisesti että seuran tekemien testausten valossa. Päivän mittaan pidettiin myös ylimääräinen sukukokous hallituksen jäsenmäärään liittyvän sääntömuutoksen hyväksymiseksi.

8

SUKUVIESTI 4 · 2022

Lounaaksi tarjottu lohikeitto ja iltapäivän kahvi vastapaistetun rahkapiirakan kera pitivät energiatason riittävän korkealla. Viihdettä tarjosi ristiinalainen harrastajanäyttelijä Arto Paasonen, joka esitti laulelmia tunnelmasta toiseen itseään kitaralla säestäen. Lopuksi esitetyn Veteraanin iltahuudon yleisö kuunteli seisten.

Kyyrönkaitaan jäi iltaa viettämään 16 henkilöä paikan emäntä mukaan lukien ja sukukokoukseen osallistuneista yhdeksän jäi vielä yöksi. Iltaa vietettiin järven rannalla sijaitsevien saunojen läheisyydessä grillikatoksen suojissa. Iltapuolella alkanut tihkusade ja puuskittainen tuuli eivät häirinneet illanvieton lämmintä tunnelmaa – ja olihan tarjolla myös lämmin sauna. Illan tarjoilusta mainittakoon Kyyrönkaidan emännän Merja Lindqvistin paistamat, erittäin maukkaat muurinpohjaletut. Niillä herkuteltiin mansikkahillon ja kahvin kera. Lisäksi grillattiin makkaroita ja niitäkin riitti mahan täydeltä salaatilla höystettynä.

Irma Maikkula ja Kari Raatikainen

Perintöhyrrä virittelee mutkattomaan keskusteluun kulttuuriperinnöstä Työkalun avulla voit viritellä mutkatonta keskustelua kulttuuriperinnöstä tai johdatella eri-ikäisiä oppijoita syvempään pohdintaan. Perinnehyrrä tuo kulttuuriperinnön lähelle lapsia ja nuoria ja vahvistaa heidän osallisuuttaan kulttuuriperinnöstä käytävissä keskusteluissa.

Museoviraston ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran Perintöhyrrä johdattelee lapset Tämän Perintöhyrrän avulla voit sukeltaa elävän kulttuuriperinnön ja nuoret keskustelemaan elävästä perinnöstä kestävän kehityksen näkökulmasta. Tavoitteena maailmaan! on vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta kulttuuriperinnön määrittelijänä ja mahdollistaa monipuolinen tapa lähestyä kulttuuriperintöä. Työkalu on julkaistu kolmella kielellä.

Hyrrän kysymykset vievät elävän kulttuuriperinnön ja kestävän kehityksen äärelle. Aineeton kulttuuriperintö on elävää perinnettä, joka on läsnä ihmisten elämässä. Elävää perintöä ovat esimerkiksi juhlat, käsityötaidot, tanssi ja musiikki, suullinen perinne sekä ruokaan tai luontoon liittyvät elävät perinteet.

Se koskettaa meitä kaikkia arjessa ja juhlassa, työssä ja harrastuksissa.

Perintöhyrrän otsikointi noudattaa opetussuunnitelmien laaja-alaisen osaamisen arvoperustaa ja kannustaa oppilaiden ja opettajien yhteiseen oppimisprosessiin.

Ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1) • Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2) • Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot (L3) • Monilukutaito (L4) • Tieto ja viestintäteknologinen osaaminen (L5) • Työelämätaidot ja yrittäjyys (L6) • Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen (L7)

N(

INE L1, L2, L3, L5) OPPIM Perintöhyrrä on suunnattu opettatapamme ja traditiomme tulevaisuujille, kasvattajille, harrastusryhdessa edellyttävät, Leena Marsio mien ohjaajille ja kaikille kultsanoo. tuuriperinnöstä kiinnostuPerintöhyrrä on syntynyt neille. Työkalun voi ladata osana Museoviraston koorilmaiseksi Museoviraston dinoimaa kansainvälistä sivuilta ja käyttää osana LIVIND-hanketta, jossa opetusta tai työpajoissa. myös Suomen KulttuuriPerintöhyrrän kyperintökasvatuksen seusymykset vievät elävän ra on mukana. LIVIND kulttuuriperinnön ja kes– Luova ja elävä kulttuutävän kehityksen äärelle. riperintö Pohjoisen ulottuAineeton kulttuuriperinvuuden alueiden voimavaTulosta paksulle paperille, leikkaa katkoviivaa pitkin ja tö on elävää perinnettä, jorana -hankkeen tavoitteena kiinnitä keskeltä esim. haaraniitillä pohjakiekkoon (sivu 2) ka on läsnä ihmisten elämäson vahvistaa osallistujien ymsä. Elävää perintöä ovat esimermärrystä ja osaamista siitä, miten 2/2 kiksi juhlat, käsityötaidot, tanssi elävä perintö voi tukea kestävää ja musiikki, suullinen perinne kehitystä. Kesään 2024 jatkusekä ruokaan tai luontoon vassa hankkeessa on mukaliittyvät elävät perinteet. na yhdeksän maata PohjoiSe koskettaa meitä kaiksen ulottuvuuden alueelta. kia arjessa ja juhlassa, Museovirasto yhteisPerintöhyrrä työssä ja harrastuksissa. työkumppaneineen julPerintöhyrrän kysykaisi vuonna 2017 KestäKuinka hyrrää käytetään? myksiä valmistelleessa vän kehityksen kompas1.

Tämän tehtävän voit tehdä yksin pohtien tai pareittain keskustellen. työryhmässä olivat musin, joka on konkreettinen 2.

Valitse itsellesi tärkeä elävä perintö (esim. juhla, käsityö, ruoka, leikki, luontoon liittyvä toiminta). kana tamperelainen luotyökalu kestävän kehityk3.

Tutki erilaisia otsikoita hyrrän ulkokehältä ja valitse niistä yksi tai useampi. kanopettaja Sari Marenk, sen ja elävän perinnön ulot4.

Pohdi itsekseen tai kysy parilta otsikon alla olevat kysymykset. Mieti niitä valitsemasi perinteen kannalta lahtelainen lastentarhaopettuvuuksista keskustelemija vastaa kysymyksiin suullisesti tai kirjallisesti.

Huom! Voit myös keksiä lisää omia kysymyksiä. taja Maiju Hirviniemi, historiseen. 18 eri kielelle käännetty an opettaja ja Suomen Kulttuurikompassi on levinnyt eri puolilperintökasvatuksen seuran erityisasile maailmaa aineettoman kulttuuriantuntija Ira Vihreälehto sekä Museovirasperinnön toimijoiden kautta. Perintöhyrton erikoisasiantuntija Leena Marsio. rä on kehitetty tämän työkalun pohjalta.

– Pohtimalla vastauksia hyrrän kysymyksiin avautuu myös uusia näkökulmia kestävään kehitykseen Perintöhyrrä ja Kestävän1/2 kehityksen kompassi ja ymmärrykseen siitä, millaisia muutoksia meidän ▶ www.aineetonkulttuuriperinto.fi > Julkaisut 1. Miten olet oppinut tämän perinnön? Kuka sen sinulle opetti?

2. Mitä hyötyä sinulle on ollut tämän perinnön oppimisesta?

3. Oletko opettanut perintöä muille? Miten?

4. Miten teknologinen kehitys on vaikuttanut tähän perintöön?

, L7)

YMPÄR ISTÖ

1. M

, L21 US (L1 KUT VAI

(L2 , L7 )

iten luon to o 2. M n mu itä kana Mistä materia peri mate alia pe nnö 3. M rin riaali ssä? iten on tu töön liit peri ty otu/t ntö vaik 4 ehty y? utta ymp . Voiko p ? a ärist luon öystä erinnöst toon 5. Vo ä sa ? vällis iko p emp ada e ää? lisää rintö au Mite tt luon nost aa oppim n? a? M iten aan ?

(esim

O ? täviä OR sia ys VU a uu iksi? saad e? M utta ielell n ka ön lle m ä tö nnö a)? erin t hyv peri än p , vamm sinu män a täh sta rintö iko tä llistu en tau ä pe 1. Vo sa o täm ? urin aa? ikki ako ka näkyy o kulttutä muutt 2. Sa n se ivatk uoli, Mite 3. Vo , sukup i, voiko si ntö? . ikä Jos e peri ettu rvost mä a ko tä 4. On

5. Mitä luulet, opitaanko tätä perintöä tulevaisuudessakin?

Perintöhyrrä I (L

2, L

4, L

1.

US Vo ik 2 ( L3 .

Vo o tä 3. ,L hä Ma iko 6 ino täll n pe rin ste ä p 5.

4. tö e Vo t ön iko Onk aan rinn o k ö k l l au o täm o tä ä a sallis p t a llis ä pe ä pe nsait tua rin ilm uu ar r tö s p intö a a ila jon ä? M haa? isek ta s täm kun issä Mite i? am ja n? ä n m m pe it rin atti? en? nö n?

Mit en ?

)

R si? ?

Mik ille llä) UU ? at? mis mä ana TT av k ih teke itt le mu ? arjo isil sti, a en ä h n to llise isi s utta tö u ää va viä erin rret ku hä itä m äp sii sti, kea os tät töä llise oik aik tkä rin u ä k tai v Ke n pe ti, su mit tuu 1. e es isi, ut Mit is 2. jall äviä mu ir .k ö h rintö im int (es per n pe s e Jo . Mit 3.

4

KU L

TA LO

7)

ör Ty

en s

n innoitta ökalu • Ty man and Str

omen Kulttuuriperint ettaja, Su ökasv atuk eenop s

ja: Kestävän kehitykse n kom

pass i

10/2 018 . CC

in to, a äleh ihre aV : Ir

BY 4.0 .

mä yh

eur a-

dio Stu

Sari M

op et ta

ja

sto ira

•

La

luo ka n

ut yo

:

are nk ,

am ,T

en re pe

ki un up ka

Ma

iju H

iemi, irvin

a lastent

rhaopettaja, Kansalaisfoorum i-

Leen a Ma

rsio , er

iko

isa si

an tu n

tij

a, Mu se

https://opi.aineetonkulttuuriperinto.fi/ • https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/ https://kulttuurinvuosikello.fi/ • leena.marsio@museovirasto.fi

SUKUVIESTI 4 · 2022

9

ov

Mitä tehdä, kun ei voi tehdä mitään?

Minne voi paeta, kun ei enää jaksaisi, mutta pakoon ei pääse? Poikkeustila, jossa olemme eläneet kohta kolme vuotta, ottaa psyyken päälle. Tunteet vaihtelevat hallitsemattomasta pelosta voimattomaan raivoon. Iso pyörä pyörii, emmekä me tunnu voivan millekään mitään.

Ensin tulee shokki, sitten toiminta, hiukan hysteerinenkin, ja lopulta turtumus. Korona ei ole kenenkään syy. Mutta se toinen, Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tietoista tuhoamista, vääryyttä, jota katselen ruudun takaa, ja se tapahtuu tässä lähellä. Siihen ei saa turtua.

Mutta mitä voi tehdä, kun ei voi tehdä mitään?

Olen piirtänyt koko ikäni. Pieninä poikina piirtelimme veljieni kanssa illat pitkät, ja kerroimme toisillemme tarinoita. Se kuulostaa aika idylliseltä kolmen veljeksen perheessä, mutta kyllä me muistimme välillä myös riidellä ja mätkiä toisiamme jääkiekkomailalla tai jollain muulla sopivalla kädenjatkeella. Koulussa piirsin ei-niin-mieltäylentäviä sarjakuvia opettajista, ja kierrätin niitä luokassa. Piirtäminen oli tapa hallita todellisuutta. Tyhmä matikanmaikka sai sarjakuvissa tuta monenmoista nöyryytystä.

Ymmärsin, että tyhjä paperi ja kynä voivat muuttaa maailmaa, ainakin oman pääni sisällä. Rajoja ei ole. Pari-kolmekymppisenä piirsin kuvituksia erinäisiin lehtiin ja julkaisuihin. Niin kuin monesti käy, into alkoi laantua, kun huvi alkoi muistuttaa liiaksi työtä, kun ei saanut enää itse päättää mitä tekee, vaan muut käskivät.

Piirtäminen jäi taka-alalle, tuli musiikki ja muu.

Korona-aika ja Ukrainan sota ovat poikkeustiloja, jotka rajoittavat sekä fyysisesti että psyykkisesti sitä vapautta ja liikkumatilaa, jota olemme pitäneet itsestäänselvyytenä. Ne pakottavat meitä etsimään keinoja selviytyä, löytämään maailmoja, joihin paeta hetkeksi, tai joiden avulla käsitellä ahdistusta ja pelkoa. Tuska ei ehkä jalosta, mutta usein se pakottaa luovuuden liikkeelle. Eräs ystäväni, joka oli aina halunnut soittaa saksofonia, osti sellaisen, ja alkoi soittaa. Kuulin hänen soittoaan keväällä, ja olin kovasti vaikuttunut 10

SUKUVIESTI 4 · 2022

paitsi soitosta, myös siitä intensiivisyydestä millä hän oli asiaan paneutunut.

Esimerkkejä selviytymiskeinoista on monia. Jollekin se on ollut soittaminen, jollekin lukeminen, uppoutuminen kirjoihin. Jollekin taas vaikkapa uusien tapojen löytäminen yhteydenpitoon ystävien kanssa. Minulle se oli piirtäminen. Tyhjä paperi, tai nyttemmin tabletti, ja digikynä. En aina etukäteen tiedä, mitä tyhjälle näytölle ilmestyy, mutta sen tiedän, että se nousee niistä tunteista, joita en saa muuta tietä purettua.

Tunteensiirtoa minusta paperille, tai näytölle. Kukaan

ei määrää ajatuksiani tai ohjaa kättäni, minä päätän.

Noin vuosi sitten alkoi kuvia tulla siihen tahtiin, että erään ystäväni kehotuksesta päätin koota niistä kirjan. Näin syntyi nimeltään ei ehkä niin luova Markuksen Kuvakirja. Tuoton päätin antaa kokonaisuudessaan Unicefin kautta Ukrainan lasten hyväksi. Sillä mitä teen, voin siis auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat.

Näin yhdistyi kaksi asiaa, itselleni terapeuttinen piirtäminen, ja toiminta sen asian puolesta, jota olin voimattomana seurannut ruudun takaa. Voimaton raivo ei näin enää ollutkaan voimatonta. Kirjan 450 kappaleen painoksesta on nyt myyty noin 350.

Pienet todellisuuspaot, joita teemme silloin kun ahdistus käy liian suureksi, eivät ole vaarallisia. Täytyy kadota välillä muihin maailmoihin, että jaksaa taas. Se voi olla lukemista, kirjoittamista, torvensoittoa, yhteydenpitoa ystäviin tai vaikka ruoanlaittoa. Sillä voi olla yleishyödyllisiä ulottuvuuksia, tai sitten ei. Kaikessa painostavuudessaan poikkeustila voi olla myös uinahtaneen luovuuden herättelijä. On se sitten jotain suurta tai ihan pientä. Vaalikaamme tätä.

Markus Bäckman ääninäyttelijä ja muusikko Piirrokset ovat Markuksen Kuvakirjasta. Kirjasta saadut tuotot menevät kokonaisuudessaan Unicefin kautta Ukrainan lasten hyväksi. Kirjaa voi tiedustella ja tilata osoitteesta markusvoxi@gmail.com.

SUKUVIESTI 4 · 2022

11

Ellan de la Chapellen ja Albert Edelfeltin sovelias liitto Ellan de la Chapelle ja Albert Edelfelt – utelias, itsenäisyyttä tavoitteleva vapaaherratar ja helposta elämästä nauttiva, suuren suosion saavuttanut taiteilija – solmivat avioliiton aikana, jolloin uudet aatteet horjuttivat perinteisiä arvoasetelmia.

Miten juuri heistä tuli aviopari?

Albert Edelfelt (1854–1905) avioitui vuoden 1888 alussa lapsuudesta asti tuntemansa rikkaan perijättären, vapaaherratar Anne Elise ”Ellan” de la Chapellen (1857–1921) kanssa. Heidän poikansa Erik (1888– 1910) syntyi ensimmäisen avioliittovuoden lopussa, minkä jälkeen puolisot ajautuivat vähitellen erilleen.

– Tästä avioliitosta ja etenkin Ellan de la Chapellesta henkilönä on esitetty vuosien varrella lukuisia kysymyksiä. Hänen tarinansa välittää aivan uuden kuvan aatelisnaisten mahdollisuuksista vaikuttaa omaan elämäänsä. Myös Albert Edelfelt nähdään uudessa valossa, sillä hänen sosioekonomista asemaansa ei ole koskaan aiemmin tutkittu tällä tavalla, kertoo Sovelias liitto -kirjan kirjoittanut tutkija Maria Vainio-Kurtakko.

Näennäisesti onnistunut liitto Yhteiskunta muuttui nopeasti 1800-luvun lopulla, ja elettiin jännittäviä edistyksen aikoja. Raha ja yhteiskunnallinen asema olivat kuitenkin soveliaiden avioliittojen kannalta yleensä tärkeämpiä kuin rakkaus ja tunteet.

Ellan de la Chapelle ja Albert Edelfelt olivat molemmat ilmaisseet suhtautuvansa epäilevästi avioitumiseen ylipäätään. He muodostivat kuitenkin näennäisesti onnistuneen liiton. Mutta mitä tapahtui, kun edistyksellisen naisen tavoitteet ja taiteilijan värikäs elämä oli sovitettava yhteen, samalla kun ympäröivän yhteisön odotukset oli otettava huomioon? Avioparin itsestään selvä paikka Helsingin seurapiireissä ja pariisilaisissa salongeissa herätti yhä uudestaan ja uudestaan hankalia kysymyksiä varallisuudesta, vaikutusvallasta ja sosiaalisesta asemasta.

Ellan de la Chapelle lukemassa sanomalehteä Erik Edelfelt sylissään kesällä 1889. Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Albert Edelfeltin luonnoslehtiö, A II 1517:2/12A.

12

SUKUVIESTI 4 · 2022

Nuori Ellan de la Chapelle hevosen selässä perheen omistaman Saaren kartanon pihalla Tammelassa. Yksityiskokoelma.

Sovelias liitto perustuu Ellanin ja Albertin laajaan kirjeenvaihtoon heidän perheenjäsentensä ja ystäviensä kanssa. Sisällöltään usein syvästi henkilökohtaisten kirjeiden joukossa on monia aiemmin julkaisemattomia kirjeitä, kun taas osa niistä löytyy Albert Edelfeltin kirjeet -verkkojulkaisusta.

Kirjassa kohtaukset parin elämästä nivoutuvat yhteen modernin murroksen kaunokirjallisuuden ja ajan kumouksellisen hengen kanssa. Miten ajan ihmisten tuli suhtautua miesten ja naisten Albert ja Erik Edelfelt vuonna 1902. rooleihin, säädyllisyyteen ja kak- Museovirasto, historian kuvakokoelsinaismoraaliin? Entä kuinka vali- ma. Valokuva: Atelier Nyblin. ta se oikea, kun sekä tunteilla että perhetaustalla oli merkitystä?

Teoksessa on noin sata kuvaa, joista suuri osa on valokuva-albumeista, kirjeistä ja luonnoslehtiöistä peräisin olevia yksityisiä kuvia. Monet niistä on nyt tunnistettu ja julkaistaan ensimmäistä kertaa.

Ruotsinkielinen alkuteos Ett gott parti (SLS / Appell 2022) ilmestyi keväällä.

Albert Edelfeltin neiti Ellan de la Chapellea esittävä muotokuva vuodelta 1885. Yksityiskokoelma. Valokuva: Janne Rentola/SLS.

Ellan de la Chapelles och Albert Edelfelts äktenskapshistoria

Albert Edelfeltin kirjeet -verkkojulkaisu on syväsukellus Albert Edelfeltin elämään ja taiteelliseen työskentelyyn. Julkaisu sisältää 1310 kirjettä, jotka Albert kirjoitti äidilleen Alexandra Edelfeltille vuosina 1867–1901. Kaikki kirjeet on litteroitu, ja julkaisuun sisältyy Sirpa Kähkösen käännökset 232 kirjeestä. ▶ edelfelt.sls.fi

Maria Vainio-Kurtakko: Sovelias liitto – Kohtauksia Ellan de la Chapellen ja Albert Edelfeltin elämästä (Teos 2022) & Ett gott parti – Scener ur Ellan de la Chapelles och Albert Edelfelts liv (SLS / Appell 2022)

Ellan de la Chapelle och Albert Edelfelt, en vetgirig friherrinna som strävar efter självständighet och en efterfrågad konstnär som trivs i sus och dus. Varför blir det just de två? De lever i en spännande brytningstid, samhället förändras med stormsteg i slutet av 1800-talet. Men pengar och position, att göra ett gott parti, väger allt som oftast tyngre än kärlek och känslor.

Ellan de la Chapelle och Albert Edelfelt, som båda hade ställt sig tveksamma till giftermål, bildade ett till synes lyckat förbund. Men vad händer när en framåtblickande kvinnas ambitioner och en konstnärs brokiga liv stöter ihop, och de samtidigt måste leva upp till omvärldens förväntningar? Parets självskrivna plats i Helsingforssocieteten och i de parisiska salongerna väckte gång på gång besvärliga frågor om ekonomiska resurser, inflytande och social position.

Ett gott parti baserar sig på Ellans och Alberts omfattande brevväxling med släkt och vänner – bland de ofta personligt hållna breven finns flera som inte publicerats tidigare, medan en del ingår i den digitala utgåvan Albert Edelfelts brev. Här vävs scener ur deras liv samman med det moderna genombrottets litteratur och den omvälvande tidsandan. Hur ska man förhålla sig till manliga och kvinnliga roller, sedesamhet och dubbelmoral? Och hur ska man välja den rätta när både känslor och släktbakgrund spelar roll?

SUKUVIESTI 4 · 2022

13

Ebba Stenbocks liv i maktspelets skugga Adelsdamen Ebba Stenbock (ca 1550–1614) var en av de mäktigaste kvinnorna i 1500-talets Finland.

Hon var gift med ståthållare Klas Fleming (ca 1535–1597) och hennes syster var Gustav Vasas tredje hustru, änkedrottningen Katarina (1535–1621).

I biografin om Ebba Stenbock möter vi henne som dotter, syster, maka och mor i en politiskt turbulent tid. Kampen om den svenska kronan rasar för fullt och Ebba Stenbock, med starka band till sin mäktiga adelssläkt, blir plötsligt änka efter ståthållaren Klas Fleming. När sammandrabbningen i Åbo är ett faktum hösten 1597 väljer hon att försvara sin mans ära mot sin egen kusin, hertig Karl.

Den utdragna maktkampen får tragiska följder för många familjer, inte minst för Ebba och hennes barn.

I september 1597 befinner sig Ebba Stenbock på Åbo slott, mitt i stormens öga, när en väpnad sammandrabbning mellan hertig Karl och kung Sigismund inte längre går att undvika. Ebbas make, den fruktade Klas Fleming, har alltid varit kungen trogen och Ebba är lojal med sin man. Kommer kungens hjälptrupper att hinna fram innan hertigens soldater stormar slottet? Eller kan Ebbas inflytelserika syster, änkedrottningen Katarina, komma till hjälp? Ebba går inte ostraffad ur kampen, men det hårdaste straffet tilldelas hennes unge son Johan.

Historikern Anu Lahtinen lägger ett omsorgsfullt pussel där käll14

SUKUVIESTI 4 · 2022

Albert Edelfelts Hertig Karl, skymfande Klas Flemings lik (1878) avbildar en fiktiv händelse på Åbo slott hösten 1597. Hannu Aaltonen/Finlands Nationalgalleri.

Familjen Stenbocks huvudgods, Torpa stenhus utanför Borås i Västergötland.

Teckning av Ferdinand Boberg/Nordiska museet.

Ebba Stenbockin elämä valtataistelun varjossa

Anu Lahtinen: Ebba Stenbock – I maktspelet skugga (SLS / Appell 2022). På omslaget till boken finns Helene Schjerfbecks målning av Ebba Stenbock från 1879.

Den är en fri tolkning av hur Stenbock kunde ha sett ut.

materialet ger oss inblickar i Ebba Stenbocks vardag och livet som adelskvinna i 1500-talets svenska rike.

Genom Ebbas livsöde lyfter Lahtinen fram centrala frågor om barn, familj och släktnätverk, och hur kvinnor växlade mellan andras krav och egna lösningar i en tid som präglades av maktkampen.

Trots att Ebba drabbades av svåra motgångar, och sjukdomar och död utgjorde ett ständigt hot, fanns det också många glädjeämnen. Brevväxlingen med hennes systrar visar att de kvinnliga släktingarna stödde varandra och hjälptes åt vid födslar och under barnsängstiden, och att festliga tillfällen som bröllop och dop samlade släkten. Systrarna utbytte också praktiska råd som gällde skötseln av slott och gårdar.

Biografin Ebba Stenbock – I maktspelet skugga var ursprungligen utgiven på finska 2021 som Ebba, kuningattaren sisar.

Aatelisnainen Ebba Stenbock oli vaikutusvaltaisimpia naisia 1500-luvun Suomessa. Hän oli Suomen ja Viron käskynhaltijan Klaus Flemingin puoliso ja Ruotsin leskikuningatar Katariina Stenbockin sisar.

Stenbockin ja Flemingin sukupiirit olivat valtakunnan mahtavimpia, ja niitä myllersivät poliittiset riidat, omaisuustakavarikot ja maanpetturuustuomiot.

Noin nelikymmenvuotiaana Ebba Stenbock oli saattanut hautaan niin miehensä kuin puolet lapsistaan.

Hän joutui tahtomattaan keskelle kiivasta valtataistelua Ruotsin kruunusta ja päätyi lopulta syksyllä 1597 vastaamaan Turun linnan puolustuksesta miehensä kuoltua. Serkku Kaarle oli anastanut vallan Ruotsin puolella valtakuntaa, ja hänen joukkonsa hyökkäisivät pian Turun linnaan. Uskollisena edesmenneelle miehelleen Ebba päätti seistä oikean kuninkaan puolella. Pystyisikö Ebbaa nyt suojelemaan edes hänen sisarensa Katariina, Ruotsin entinen kuningatar?

Historiantutkija Anu Lahtisen Ebba, kuningattaren sisar kertoo Ebba Stenbockin elämänmittaisesta tiestä Turun linnan puolustajaksi sekä yhteenoton seurauksista. Yhden naisen kautta hahmottuu, millaista oli elämä 1500-luvun lopun kuohuvassa maailmassa. Teos kuvaa myös, miten perhe ja valtakunta liittyivät yhteen.

Anu Lahtinen: Ebba, kuningattaren sisar (Atena 2021) SUKUVIESTI 4 · 2022

15

Kalastus oli tärkeä osa Klovharun elämää. Tove ja Tuulikki kalastivat paljon niin itselleen kuin kissalleen Psipsinalle. Kuva: Fred Ohert / Hufvudstadsbladet / Journalistinen kuva-arkisto JOKA / Museovirasto.

Meri ja Tove Ympäristöelämäkerta rakastetusta taiteilijasta

Meri ja Tove -tietokirja tarkastelee taidemaalari, kirjailija, kuvittaja, piirtäjä ja sarjakuvataiteilija Tove Janssonia merellisen linssin läpi. Teos kertoo, miten hän koki merellisen luonnon ja millaista hänen elämänsä saarilla oli.

Tietokirjailijat Otto Latva ja Maarit Leskelä-Kärki käsittelevät teoksessaan Janssonin elämää ympäristöelämäkertana – taiteilijan elämän kautta tarkastellaan 1900-luvun merellisyyden ja saariston kulttuurihistoriaa. Meri ja Tove kuljettaa lukijaa itäisen Suomenlahden Suur-Pellingin saariston maisemissa Tove Janssonin lapsuudesta vanhuuteen.

– Nostamme esiin Janssonia ympäröineen merellisen maailman – ihmiset ja ympäristön, jotka vaikuttivat häneen. Tuomme näin ilmi myös aiemmissa tutkimuksissa tuntemattomaksi jäänyttä tietoa Janssoneiden historiasta Pellingin saaristossa, Maarit Leskelä-Kärki toteaa.

Dokumentaarisen aineiston ohella Meri ja Tove -teoksen keskiössä ovat Janssoneihin liittyvät tarinat ja muistot, joita on kertynyt vuosikymmenten varrella. Yksi kirjan keskeisistä teemoista on selvittää, mitä tapahtuu, kun pieneen yhteisöön ja saaristoluontoon saapuu ulkopuolisia, jotka tuovat mukanaan taiteen ja kulttuurin.

– Janssonille oli ominaista käyttää taitavasti ja luovasti saaristoelämää sekä koettua ja kuviteltua meriympäristöä taiteellisen tuotantonsa aineksina, Otto Latva kertoo.

Teoksessa tarkastellaan lisäksi, miten luonto on vaikuttanut muihin taiteilijoihin. Janssoneiden ohella lukuisat kulttuurintekijät ovat lumoutuneet suomalaisesta saaristoluonnosta, ja pellinkiläinen saaristo on houkutellut taiteilijoita ja kirjailijoita luokseen 1800-luvulta lähtien.

Saaristoluonto taiteen innoittajana Saariston luonto ja kulttuuri inspiroivat Janssonin taidetta ja hänen teoksensa ovat nykyään tärkeä osa suomalaista identiteettiä ja merellistä kulttuuriperintöä. Meri on tärkeä elementti koko kansan rakastamissa muumikirjoissa, mutta myös Janssonin novelleissa, omaelämäkerrallisissa teksteissä ja hänestä kirjoitetuissa sekä hänen kirjoittamissaan artikkeleissa.

Maarit Leskelä-Kärki ja Otto Latva: Meri ja Tove – Elämää saaristossa (John Nurmisen Säätiö 2022).

Kannen kuva: Johannes Runeberg / Otavamedia / Journalistinen kuva-arkisto JOKA / Museovirasto.

Vedessä ja sen äärellä oleminen oli Tovelle luontaista.

Novellissa Kesällä hän kuvaa, miten ”veden alla oleva ruoho oli hyvin pehmeää ja liikkui koko ajan”.

Kuva: © Per Olov Jansson.

Klovharun mökki rakennettiin Raili ja Reima Pietilän piirrosten mukaan. Sopivan paikan löytäminen pieneltä luodolta oli työn takana. Kallioiden väliin muodostui luonnonsatama, joka suotuisalla säällä tarjosi hyvän rantautumispaikan.

Kuva: © Per Olov Jansson.

SUKUVIESTI 4 · 2022

17

Volter Kilpi sai vihdoin elämäkerran Ensimmäinen elämäkerta kirjallisuutemme omintakeisesta mestarista Volter Kilvestä piirtää kokonaiskuvan kirjailijan, kirjastomiehen ja perheenisän elämästä ja työstä.

Volter Kilven (1874–1939) teos Alastalon salissa on nimetty Suomen parhaaksi romaaniksi, mutta millainen ihminen oli kirjailija itse? Kotiseutunsa Kustavin merellistä arkea kuvannut Kilpi oli ihmisyyteen uskova saaristolaiskirjailija, joka sanojensa mukaan eli merkillisen elämän. ”Kirjan ratio on elämän ilmaisu, elämän vangitseminen sanaksi. Olen tullut jokaiseen kirjaani elämäntilityksen paineessa”, Kilpi on kirjoittanut.

Kulttuurihistorioitsija Laura Kokon kirjoittama elämäkerta kertoo Volter Kilven elämästä kirjailijana ja kuvailee kiinnostavasti myös hänen vähälle huomiolle jäänyttä kirjastouraansa sekä yhteiskunnallisia pyrkimyksiään. Kokko avaa kirjassaan Kilven elämää poikkeuksellisen laajan kirjeenvaihdon ja kirjallisen jäämistön avulla.

Kilven tuotantoa on osattu arvostaa ja ihmetellä, mutta omaa tietään kulkenut kirjailija on henkilönä säilynyt yleisölleen etäisenä. Suomalaisen kirjallisuuden klassikoksi nousseen Saaristosarjan takaa paljastuu lempeä perheenisä, joka kamppaili koko ikänsä ansiotyön ja kirjoittamisen ristipaineessa.

– Kilvestä toistaiseksi muodostettu kuva on jäänyt yksipuoliseksi. Hän oli dynaaminen kirjailija, aktiivinen toimija ja syvästi humaani, lämmin ihminen, Kokko kertoo.

Laura Kokko: Volter Kilpi – Elämäkerta (SKS Kirjat 2022)

Vankat juuret Kustavin saaristopitäjässä Volter Kilven sukujuuret ovat syvällä länsisuomalaisessa Kustavin saaristopitäjässä, jossa Kummalan tila Kivimaalla oli ollut 1700-luvun alusta hänen isänsä suvun hallussa. Volterin isän isä Eric Ericsson avioitui 1833 Lypyrtin Alastalon tyttären kanssa, muutti Alastaloon ja rakensi tilan nykyisen päärakennuksen.

Volter Adalbert Ericsson syntyi 12.12.1874 äitinsä kotitalossa Laupuksen Pietilässä. Volterin isä David Ericsson oli merikapteeni ja laivanvarustaja ja äi18

SUKUVIESTI 4 · 2022

ti kustavilaisen Laupuksen suurtilan ainoa tytär Anna Lucina Abrahamsson. Perhe muutti Laupuksen Pietilästä Koilan kylän Matintaloon 1882.

Vuonna 1886 Volter aloitti koulunkäynnin Turun suomalaisessa lyseossa ja otti samalla sukunimekseen Kilpi opettajansa Kaarlo Haavion (Martti Haavion isä) ehdotuksesta. Nimi on viittaus molempien ihailemaan spartalaiseen äitiin, joka julisti sotaan lähtevälle pojalleen: palaa kotiin kilpesi kanssa tai sen päällä.

Volter opiskeli muun muassa estetiikkaa, filosofiaa ja historiaa Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisessä osastossa vuosina 1895–1900. Maisteriksi valmistumisen aikaan ilmestyi hänen ensimmäinen teoksensa Bathseba.

Volter tutustui Helsingissä Hilja Vanhakartanoon, tilanomistaja Simon Nikolai Vanhakartanon ja Tekla Fredrika Yyterin tyttäreen. Volter ja Hilja avioituivat vuonna 1907 ja heille syntyi kolme lasta: Riitta (1910–1982), Jaakkima (1914–1988) ja Lassi (1920– 2007). Laura Kokko on julkaissut kirjan Ovat sanasi niin kuin valoa minulle (Kirjapaja 2013) Volterin ja Hiljan intensiivisestä kirjeenvaihdosta.

Volter aloitti kirjastomiehen uransa jo opiskeluaikana Helsingin yliopiston kirjastossa. Hän toimi myös Ylioppilaskunnan kirjaston kirjastonhoitajana 1906– 1911 ja Helsingin kaupunginkirjaston apulaiskirjastonhoitajana 1912–1918.

Volter muutti 1919 perheineen Turkuun, kun hänet nimitettiin Turun kaupunginkirjaston kirjastonhoitajaksi. Vuodesta 1921 hän toimi vasta perustetun Turun Suomalaisen Yliopiston ylikirjastonhoitajana.

Volter Kilpi Turun Yliopiston kirjastossa 1930-luvulla. Kuvaaja: Uusi Aura. Kuva: Museovirasto / Historian kuvakokoelma.

Vuodesta 1924 hän oli aamupäivisin virkavapaalla, jotta pystyi keskittymään Saaristosarjana tunnetun kotiseutueepoksensa kirjoittamiseen.

Hilja Kilpi kuoli vain 42-vuotiaana raskauskouristukseen 20.4.1927. Volter meni vuonna 1935 naimisiin Gunborg Grönroosin (1901–1977) kanssa. Ylivahtimestari, teknikko Karl Arthur Grönroosin ja Marianne Sofia Johanssonin tytär Gunborg oli tullut vuonna 1931 Kilven perheeseen kodinhoitajaksi.

Saaristosarjan pääteos, Suomen kirjallisuuden klassikoiden joukkoon nimetty Alastalon salissa ilmestyi 1933. Sen kanssa rinnakkain syntynyt Pitäjän pienempiä ilmestyi 1934. Sarjan päätösteos Kirkolle ilmestyi 1937. Saaristosarjassa Volter kuvaa rikkaasti ja humoristisesti saaristolaista elämää 1800-luvun lopulla, Kustavin purjehdusmerenkulun kultakautena.

Volter sairastui vakavasti lokakuussa 1938 ja kuoli kotonaan Turussa 13.6.1939. Elinaikanaan vain harvat antoivat hänen tuotannolleen tunnustusta. Volter totesikin pettyneenä, että kirjoitti teoksiaan tuleville sukupolville. Tämä toteutuikin, ja kiinnostus hänen tuotantoaan kohtaan on kasvanut viime vuosikymmeninä.

Hilja ja Volter Kilpi vuonna 1908. Kuvaaja: Atelier Apollo.

Kuva: Museovirasto / Historian kuvakokoelma.

Volter Kilvellä on oma nimikkoseuransa, Volter Kilven Seura, joka edistää nimikkokirjailijansa tunnettuutta ▶ www.volterkilvenseura.fi

Köyhien arkea ja kokemuksia Turussa kahdella eri vuosisadalla Millaista oli köyhyys Turussa palon jälkeisinä vuosina 1830- ja 1840-luvuilla? Ovatko köyhyyden kokemukset 2000-luvulla erilaisia?

Turun köyhät kasvot – Huono-osaiset perheet 1800- ja 2000-luvuilla kertoo köyhyydestä ja osattomuudesta Turun palon jälkeisinä vuosikymmeninä ja 2000-luvun laman jälkeen. Nykyisin idyllinen Luostarinmäen museokortteli oli 1800-luvulla ennen kaikkea köyhien ja huono-osaisten asuinalue. Kirja tarjoaa uutta tietoa alueella asuneista lapsiperheistä, köyhien lasten kummeista ja koulunkäynnistä, varattomien kätilöpalveluista, alkoholiin liittyvistä rikkeistä ja kaupungin jälleenrakennuksesta 1830- ja 1840-luvulla. Lisäksi kirja avaa 2000-luvun turkulaisten lasten ja nuorten kokemuksia köyhyydestä.

Turun Historiallisen Yhdistyksen kustantaman kirjan ovat toimittaneet Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen ja sosiaalityön professori Johanna Kallio. Heitä kiinnostivat köyhyyden arkikokemukset sekä erityisesti se, miten köyhyys kosketti naisia ja lapsia, joiden tarinat ovat harvemmin tallentuneet muistiin.

– Historiantutkijoille on tuttua, että köyhien ääni ei menneisyydestä kuulu. Menneisyyden kokemuksiin päästäksemme kävimme läpi viranomaismateriaaleja ja kirkon sekä kaupungin asiakirjoja, kertoo Vainio-Korhonen.

Näistä tiedonmurusista syntyy kirjassa monisukupolvisten perheiden tarinoiden kudelma. Nykyajan köyhiä lapsia käsittelevässä tutkimuksessa poikkeuksellista oli, että kokemuksia kerättiin lapsilta itseltään.

Lapsia ja heidän köyhyyttään on yhteiskuntatieteissä useimmiten tutkittu aikuisten kautta.

Teoksessa tarkastellaan myös juuritarinoita, eli ihmisten kertomuksia suvustaan sekä itsestään osana sukua. Tarinat kertovat niistä syistä, joita ihmiset itse antavat ylisukupolviselle köyhyydelleen. Ne valottavat myös ylisukupolvisia hiljaisuuksia – niitä kohtia suvun tarinoissa, joista ei puhuta.

Koulunkäynti suojasi äärimmäiseltä köyhyydeltä Erilaisten lähdeaineistojen ja tutkimusmenetelmien yhdistäminen mahdollisti jopa kirjoitustaidottomien 20

SUKUVIESTI 4 · 2022

Johanna Kallio ja Kirsi Vainio-Korhonen (toim.): Turun köyhät kasvot. Huono-osaiset perheet ja lapset 1800- ja 2000-luvulla (Turun Historiallinen Yhdistys 2022). Kannen kuvassa Turun Luostarinmäen lapsia 1900-luvun alussa.

Sarjasta Klosterbacken i Åbo nro 14; tontin 158 sisäpiha.

Valokuvaaja: Hj. Renvall. Reprokuva: Turun museokeskus / Eija Karnisto.

menneisyyden ihmisten arjen kokemusten tutkimisen. Tutkimus paljasti muun muassa, että köyhät eivät 1800-luvun alussakaan olleet yhtenäinen joukko,vaan köyhyyskin voi olla moniäänistä.

– Myös Luostarinmäen köyhien keskuudessa oli asioita, jotka erottelivat ihmisiä. Toisaalta ihmiset myös halusivat erottautua muista, pohtii Vainio-Korhonen.

Tutkimus tarjosi kirjan tekijöille muitakin yllätyksiä. Väestörekisteristä löytyi joidenkin lasten kohdalta arvoituksellisia merkintöjä.

– Selvisi, että lapset olivat käyneet Turussa BellLancaster-koulua. Tämä Isossa-Britanniassa syntynyt koulumuoto oli suunnattu varattomien perheiden

lapsille ja se oli pääasiassa ilmainen. Koulussa koulutettiin yhteiskunnan tuella myös tyttöjä, mikä oli 1800-luvun alun Suomessa poikkeuksellista, VainioKorhonen sanoo.

Luostarinmäeltä yli 60 lasta kävi koulua maanantaista lauantaihin usean vuoden ajan – aivan kuten nykylapsetkin. Lasten laittaminen kouluun oli köyhille perheille paitsi erottautumisen väline, myös suuri taloudellinen uhraus ja tietoinen valinta. Kouluja käyneet ihmiset pystyivät aikuisina sijoittumaan työväenluokkaiseen elämään.

– Monesta tuli merimies tai käsityöläinen, sillä näissä ammateissa piti osata lukea, kirjoittaa ja laskea. Kirjallistuvassa Suomessa nämä olivat myös taitoja, jotka pitivät ihmiset mukana yhteiskunnassa, pohtii Vainio-Korhonen.

Luostarinmäellä eläneistä, koulua käyneistä lapsista kukaan ei pudonnut aikuisena äärimmäiseen köyhyyteen. ▶ Turun Historiallinen Yhdistys: https://thy.fi

Luostarinmäki vuonna 1827

Vieraile virtuaalisesti vuoden 1827 Turussa Syyskuussa 1827 Turkua kohtasi suuri katastrofi. Suomen vanhimman kaupungin keskusta tuhoutui suurpalossa lähes täysin. Vain joitain rakennuksia on säilynyt meidän päiviimme. Yksi harvoista palolta säilyneistä alueista oli kaupungin laidalle Vartiovuoren kupeeseen rakentunut vähävaraisten asuttama Luostarinmäki, jonka säästynyt osa muutettiin ulkomuseoksi vuonna 1940.

Turun kaupunki on 3D-mallintanut vuoden 1827 paloa edeltänyttä kaupunkiympäristöä osana Historian ja tulevaisuuden museo -hanketta. Virtuaalisen aikamatkan voi tehdä Digimuseo.fi-palvelun Turku Åbo 1827- ja Luostarinmäki Klosterbacken 1827 -näyttelyissä, joiden 360°-näkymät tarjoavat uuden, saavutettavan näkökulman kaupungin historiaan. Näyttelyt on tuottanut Turun museokeskus.

Omatoiminen vierailu digimaisemassa on maksutonta eikä vaadi erillisen sovelluksen asentamista. Palvelua voi käyttää kotisohvalla tai vaikka paikan päällä Turussa verraten mennyttä ja nykyistä kaupunkimaisemaa.

Digimuseo.fi-palvelussa koettavana oleva kaupunkimaisema on laadittu käyttäen erilaisia tekstiaineistoja sekä maisemakuvien ja piirustuksien ristiin tulkintaa. Mallinnetut rakennukset perustuvat pääasiassa 1700-luvun puolestavälistä lähtien laadittuihin tonttien rakennuskantaa koskeviin asiakirjoihin kuten katselmus- ja palovakuutusasiakirjoihin. Kaupunkimallin pohjaan on käytetty maanmittaustirehtööri Johan Tillbergin vuonna 1808 laatimaa karttaa tonttijakoineen ja nykyisen kaupungin maastokarttaa. ▶ digimuseo.fi

Luostarinmäellä sijainnut tori SUKUVIESTI 4 · 2022

21

Tärkeät ja turhat – Kerro elämäsi esineistä Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja SENSOMEMO-tutkimushanke ovat kiinnostuneita kotiisi keräämistäsi esineistä ja niihin liittyvistä muistoista.

Kodeissamme on lukuisia esineitä, joita tarvitsemme monenlaisiin tehtäviin. Säilytämme usein myös esineitä, joilla on ennen kaikkea tunnearvoa. Samalla esineellä voi olla useampia rooleja, esimerkiksi silloin kun ruokapöytään katetaan isovanhemmilta perittyjä astioita, joihin liittyy käyttöarvon lisäksi muistoja menneisyyden ruokailuhetkistä.

Kerro SKS:lle esineisiin liittyvistä kokemuksista ja käsityksistä, esimerkiksi siitä, millaisia esineitä pidät tärkeinä ja miksi. Millaisia tunteita, muistoja, tunnelmia, käytäntöjä ja aistikokemuksia niihin liittyy? Esineet voivat kytkeytyä esimerkiksi kodin sisustukseen, harrastuksiin, sukuun tai eri elämänvaiheisiin.

Kirjoita esimerkiksi siitä, millaisia esineitä pidät esillä ja mitä kaapeissa. Onko sinulla levy- tai kirjahylly? Kerro tärkeistä muistoesineistäsi tai esineistä, jotka luovat kotiin hyvää tunnelmaa. Entä millaiset esineet haittaavat kodin viihtyisyyttä? Ovatko jotkut esineet muuttuneet tärkeistä turhiksi?

Elämäni esineet -muistitietokeruun järjestävät Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen Akatemian rahoittama hanke SENSOMEMO (Jyväskylän yliopisto).

Vastaukset arkistoidaan SKS:n arkistoon. Keruun tuloksista tiedotetaan keväällä 2023. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkintoja.

Lähetä kirjoituksesi SKS:lle 28.2.2023 mennessä • verkkosivujen lomakkeella tai • postitse osoitteeseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, arkisto, PL 259, 00171 Helsinki, merkitse kuoreen tunnus ”Esinesuhde”.

• Voit lähettää SKS:lle myös valokuvia, äänitteitä, videoita ja aiemmin tehtyjä tekstjejä.

• Muista liittää mukaan lupa lähettämäsi aineiston arkistoimiseen SKS:n arkistoon nimellä tai nimimerkillä sekä yhteys- ja taustatiedot.

Vastausohjeet: www.finlit.fi/elamani-esineet

Oletko ollut mukana voimalaitostyömaalla?

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Oulun yliopiston professori Vesa Puuronen toivovat kirjoituksia vesivoimalaitoksista ja niiden rakentamisesta.

Vesivoimarakentaminen eli voimalaitosten rakentaminen jokiin on muuttanut jokivarsien kulttuuriympäristöjä sekä jokiluontoa merkittävästi. Samalla se on tuonut jokivarsien kyliin ja kaupunkeihin työtä, edistänyt maan sähköistämistä ja teollistumista sekä hyvinvointivaltion kehitystä.

SKS kerää muistoja voimalaitosten rakentamisesta ja niiden rakentamisen vaikutuksista ympäristöön.

Oletko itse ollut rakennustyömaalla töissä tai seurannut rakentamista sivusta? Oletko kuullut aiheesta esimerkiksi vanhempiesi tai isovanhempiesi kertomana?

Minkälaisia ajatuksia ja tunteita voimalaitokset aiheuttivat sinussa rakentamisen aikaan tai nykyään? Entä millaisia kertomuksia voimalaitoksista ja niiden rakentamisesta kerrotaan kotipaikallasi?

Vesivoimarakentamisen muistot -muistitietokeruun järjestävät Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Ou22

SUKUVIESTI 4 · 2022

lun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen.

Vastaukset arkistoidaan SKS:n arkistoon ja Tietoarkistoon. Keruun tuloksista tiedotetaan syksyllä 2023.

Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkintoja.

Lähetä kirjoituksesi SKS:lle 15.3.2023 mennessä • verkkosivujen lomakkeella tai • postitse osoitteeseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, arkisto, PL 259, 00171 Helsinki, merkitse kuoreen tunnus ”Vesivoima”.

• Voit lähettää SKS:lle myös valokuvia, äänitteitä, videoita ja aiemmin tehtyjä tekstjejä.

• Muista liittää mukaan lupa lähettämäsi aineiston arkistoimiseen SKS:n arkistoon nimellä tai nimimerkillä sekä yhteys- ja taustatiedot.

Vastausohjeet: www.finlit.fi/vesivoima

Mitä muistat 1990-luvun murrosvaiheesta?

SKS sekä tutkijat Tuomas Tepora ja Antti Saloniemi kokoavat tietoa siitä, miten 1990-luvun taitteen suuret muutokset ja tapahtumat ovat vaikuttaneet tavallisten ihmisten elämään.

Neuvostoliiton hajoaminen ja Itä-Euroopan vapautuminen, lama ja joukkotyöttömyys, EU-jäsenyyskeskustelu, isänmaallisuus ja kansallinen identiteetti, jääkiekon maailmanmestaruus. Mitä muistat 1990-luvun murrosvaiheesta ja sen vaikutuksista elämään? Jäävätkö aikakauden kokemukset elämään perheiden ja sukujen perinteenä? Kerro SKS:lle aikakaudesta niin pienten kuvioiden kuin suurten muutosten kautta.

Aiheena voi olla esimerkiksi kansallinen identiteetti, politiikka tai lama. Kuvaile suhtautumistasi Neuvostoliiton hajoamiseen ja sen jälkeistä ilmapiiriä. Muistatko tilanteita, joissa suomalaisuus erityisesti korostui? Entä mitä ajattelit Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin tai vuoden 1994 presidentinvaalikampanjasta? Kerro myös, miten lama näkyi ja tuntui työpaikoilla, oppilaitoksissa, kotona ja elämässä yleensä. Muovasiko se myöhempää elämääsi ja elämän valintoja?

Suomi 1990-luvulla -muistitietokeruun järjestävät Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Tampereen yli-

opiston tutkijat Tuomas Tepora ja Antti Saloniemi.

Vastaukset arkistoidaan SKS:n arkistoon ja Tietoarkistoon. Keruun tuloksista tiedotetaan keväällä 2023.

Vastaajien kesken arvotaan kolme 100 euron rahapalkintoa.

Lähetä kirjoituksesi SKS:lle 15.1.2023 mennessä • verkkosivujen lomakkeella tai • postitse osoitteeseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, arkisto, PL 259, 00171 Helsinki, merkitse kuoreen tunnus ”1990-luku”.

• Voit lähettää SKS:lle myös valokuvia, äänitteitä, videoita, aikaisemmin tehtyjä muistelutekstejä ja haastatteluita.

• Muista liittää mukaan lupa lähettämäsi aineiston arkistoimiseen SKS:n arkistoon nimellä tai nimimerkillä sekä yhteys- ja taustatiedot.

Vastausohjeet: www.finlit.fi/1990-luku

Nyländska släktforskardagen

29.10.2022 kl. 10-16 i Borgå, Lyceiparkens skola (Biskopsgatan 3-7) Borgånejdens Släkt- och Bygdeforskare r.f. står som värd för den nyländska släktforskardagen.

Dagens tema är ”Herrgårdar”. Släktforskardagen är öppen för alla intresserade.

Program 10.00 Öppning av dagen, Annika Fredriksson 10.10 Välkomsttal, Jan-Erik Andelin 10.30 Östnyländska Herrgårdar – sekler av glans och glitter Nina Björkman-Nysten 11.15 Ostnyland (ostmakare i Östnyland) Bengt Wallén 11.15 Barndom på Tervik i 1700-tals anda Karin Granlund

12–13 Lunch pris 13 €* 13.00 Michelsböle gård - från berustat säteri till bondgård, Helena Kesävaara 13.30 Hantverkarnas och torparnas liv vid de östnyländska herrgårdarna Hannele Tenhovuori 14.15 Kaffe med Runebergstårta 5 €* 14.45 Barndom på Tervik i 1700-tals anda Karin Granlund 15.30 FSHF, Kari-Matti Piilahti 15.45 Sammandrag av dagen Läs mer: https://genealogi.webbhuset.fi * Obs. Lunch och kaffe betalas kontant.

SUKUVIESTI 4 · 2022

23

Mustosia Kainuussa 1600-luvun alkupuoliskolla

OSA 3/3

Teksti: Matias Eronen

Artikkelissa kerrotaan Paltamon Melalahdessa vuodesta 1605 alkaen asuneesta Olli Mustosesta ja hänen perheestään. Olli Mustosen sukua jatkavan pojan Lauri Mustosen/Ilaisen vaiheita on selvitetty, kuten myös hänen poikansa Heikin. Myös tämän Heikki Laurinpoika Mustosen pojat esitellään. Olli Mustosen perheeseen liittyvää Ilainen-sukunimeä on selvitetty alkaen kyseisen suvun ensi esiintymisestä vuoden 1541 verokirjoissa nimellä Ihalempinen.

Myös Pekka Mustonen -niminen henkilö tulee esiin ruodutusluetteloissa Heikki Näsäsen perheen kotivävynä. Näsäsen perheen historiaakin on tutkittu.

1.1.1. Heikki Laurinpoika Mustonen Heikki oli jo aiemmissa juttusarjan osissa mainittuna useissa ruodutusluetteloissa, joissa kaikissa oli hänelle ilmoitettu eri ikä. Hänen syntymävuotensa lienee kuitenkin 1611.

Heikki Laurinpoika Mustonen jatkoi talollisena Mustolassa 1635 alkaen. Talon manttaaliluku on yleensä ¼, ja talo on kirjattuna välillä Kivesjärvelle, yleensä kuitenkin Melalahteen. Naapuriksi Antti Ilaisen paikalle on tullut talolliseksi Martti Hyyryläinen.

Välillä on katovuosiakin talonpidossa, kuten esimerkiksi vuonna 1634 molempien miesten talot on merkitty rutiköyhiksi (utfattig). Karjatalouskin oli vaatimatonta, kuten esimerkiksi vuonna 1641 Heikin talossa oli 1 varsa, 1 lehmä sekä 1 sika. Lampaita oli 2 sekä 1 karitsa.9

Heikin perhe Heikki Mustonen oli avioitunut jo 1630-luvun alussa ja sai ainakin 4 poikaa. Esikoisen, Laurin, arvioidaan syntyneen vuonna 1632 Melalahdessa. Hän muutti vuonna 1674 Sotkamon Nuasjärvelle. Hänen vaimonsa nimi oli Aune Ahonen, ja perheeseen syntyi useita poikia, joista suku jatkui. Laurin kuolinvuosi on 1696.

Heikin toinen poika oli isänsä kaima Heikki. Hänen arvioidaan syntyneen 1635. Hän oli talollisena Kajaanin Murtomäessä. Puolison nimi oli Kerttu.

Myös hänestä jatkui sukuhaaran mieslinja.

24

SUKUVIESTI 4 · 2022

Kolmas Heikin poika oli Olli. Syntymävuodeksi on arvioitu 1645.Hän jäi kotitilalle Melalahdelle talon isännäksi isänsä jälkeen alkaen vuodesta 1670. Hän avioitui Elinan kanssa, ja heillekin syntyi useita lapsia. Ollin kuolinvuosi on 1698.

Heikin neljäs poika oli nimeltään Mikko. Hänen arvioidaan syntyneen 1654. Hänet tavataan Paltamon Lehtovaarassa, ja hän oli ammatiltaan sotilas. Mikko on kuollut vuonna 1729. Ainakin yksi poika jatkoi sukua.10

Käräjätapaus vuodelta 1647 Pohjanmaan tuomiokunnan tuomiokirjoissa on Heikki Mustosta koskeva tapaus Kajaanin pitäjän kesäkäräjiltä 25.–26.6.1647.11 Heikki Mustoselle oli tullut perintönä ja verotettavaksi Mutousojan niitty. Se oli kuulunut aikaisemmin Olavi Myylälle. Pentti Karjalainen todistaa, että sama niitynpalanen oli asetettu vakuudeksi niistä rahoista, jotka olivat syntyneet Myylän tädin asuessa Mustosen luona. Siksi nähtiin oikeaksi, että Mustonen on nyt tunnustanut niityn lunastuksen ja uskottujen miesten arvioinnin siitä, että niitty on verotusarvoltaan 7 kapan maakappale.

Sekä Pentti Karjalainen että Olavi Myylä (oik. Mila) ovat talonpoikia samalta Paltamon Melalahden kylältä.

Heikki Mustonen oli talollisena maakirjojen mukaan vuoteen 1665. Asiakirjakatkoksen jälkeen seuraava merkintä tilasta on vuodelta 1670, jolloin Hei-

kin poika Olli Mustonen jatkaa talollisena. Heikki Laurinpoika Mustosen elinkaareksi voidaan arvioida aika 1611–1665.

PALTAMON MIESLAHDEN PEKKA MUSTONEN Edellä selostetuissa Pohjanmaan jalkaväkirykmentin ruodutusluetteloissa tulee esiin henkilö nimeltään Pekka Mustonen. Vuoden 1627 ruodutusluettelossa Paltamon Hyrymäellä on ruotu 8, jossa 60-vuotiaalla Heikki Näsäsellä on ¼ manttaalin tila, ja isännän lisäksi mainitaan 25-vuotias vävy Pekka Mustonen.

Vuoden 1629 luettelossa ruodun otsikko on Melalahti. Heikki ilmoitetaan 60-vuotiaaksi ja sokeaksi. Mukana on 29-vuotias vävy Pekka Mustonen ja 18-vuotias Heikki Heikinpoika.

Seuraavan vuoden 1630 listan (kuva 1) alaosassa nähdään ¼ manttaalin tilalla sokeaksi ilmoitettu Heikki Näsänen, hänen poikansa Heikki Heikinpoika sekä merkinnällä brotf:-- (kaatumatautinen) vävy Pekka Mustonen.

Vuoden 1633 ruodutusluettelossa ei Näsäsiä enää ole. Sen sijaan listan (kuva 2) lopussa eri syistä ruodusta poissuljetuista löytyy Pekka Mustonen toiseksi alimmalta riviltä: Mieslahdesta ¼ manttaalin tilalta 34-vuotias Pekka Mustonen. Oikeassa laidassa listalle joutumisen syy: Bråtfällingh (kaatumatauti eli epilepsia).12 Pekka Mustosesta ei löydy asiakirjatietoja tämän jälkeen. Pekan elinkaareksi voidaan arvioida aikajakso 1600–1633. Pekka oli aviossa Heikki Näsäsen tyttären kanssa. Avioliitto on solmittu varmaan Paltamossa 1620-luvun alussa. Pekan jälkeläisistä ei löydy merkintöjä.

Epilepsia oli aikaisemmin este avioliitolle, mutta tauti on voinut tulla myöhemmin esimerkiksi tapaturman seurauksena.

Pekan patronyymiä ei ole mainittu, mutta hän voisi olla 1500-luvun lopussa eläneiden Paltamon Kiehimän tai Koutaniemen talollisen poika. Molemmat olivat nimeltään Pekka Mustonen.

na. Manttaalia on ¼, hänellä on vaimo, vain yksi lehmä ja hän on ainoa mies, kun jousia on vain yksi.13 Saman vuoden maantarkastuksessa hänet on sijoitettu Mieslahden kylään, jossa hän onkin sitten koko ajan. Viereinen kylä Kiehimänsuu vilahtaa vielä välillä asuinpaikkana. Vuoden 1609 pariskuntaluettelossa perheessä on vain isäntäpari. Älfsborgin lunnaiden maksu vuosina 1613–1619 sujuu huonosti, ja maksut jäävät rästiin niin kuin muuallakin Kainuussa. Perheessä ilmoitetaan olevan piika ja avioelo jatkuu. Kajaanin pitäjän kymmenysveroakin Heikki pystyy maksamaan taas vuodesta 1619 alkaen.

Edellä olleista ruodutusluetteloista ilmenee, että Heikki Näsänen sokeutui 1620-luvun loppupuolella, ja ikääkin ilmoitetaan olevan jo 60 vuotta. Hän on viimeisen kerran ruodutusluettelossa vuonna 1630, samoin kuin hänen poikansa Heikki Heikinpoika Näsänen.

Heikki Näsänen oli vielä vuoden 1629 karjaluettelossa kohtalaisella karjalla. Vuonna 1633 tilalla mainitaan enää Pekka Mustonen. Näsäset ovat lähteneet etelän suuntaan vuoden 1630 jälkeen. Isä Heikki Näsänen ei ole ehkä elossakaan.

Vuoden 1635 maakirjassa Mieslahden kylässä ei ole enää Näsäsiä tai Mustosia. Heikki Näsäsen elonkaareksi saadaan vuodet 1567–1630.

Uusi isäntä Heikki Heikinpoika Näsänen ei jäänyt tilalle asumaan,vaan hakeutui uusille paremmille viljelysmaille. Hän löytyykin sitten Pohjanmaalta Salon (nykyisin Saloinen) pitäjän Pehkolan kylästä. Hän

Heikki Näsänen ja hänen poikansa Heikki Pekka Mustosen appi Heikki Näsänen ilmestyi Kainuuseen 1600-luvun alussa, ja hän on Paltamon maakirjassa 1606 Kiehimänsuussa talollise-

Kuva 1. Ruodutusluettelo Mieslahti 1630. KA 1630.WA773:137.

Kuva 2. Ruodutusluettelo 1633. KA 1633 WA 1773:205.

SUKUVIESTI 4 · 2022

25

on siellä henkikirjoissa ja karjaluetteloissa alkaen viimeistään vuodesta 1635. Hän on aviossa, ja karja on runsas 5 lehmää.14 Tilan koko on 2/3 manttaalia, ja se toimii rälssin aputilana.

Pohjanmaan läänintilien asiakirjoissa on vuoden 1655 maa- ja tilikirjoissa Pehkolan kylän asukkaiden listassa myös Heikki Heikinpoika Näsänen. Luetteloon on merkitty kaikkien siinä olevien talojen erilaiset veromuodot. Heikki on Piippolaan kuuluvan Salon maakirjassa vielä 1669.

Näsäsen suvusta Heikki Näsänen saapui Kainuuseen ajanjaksolla 1604– 1617 (maakirjoissa jo 1606), ja suvun lähtöalue oli tuntematon. Sukunimi viittaa savolaiseen alkuperään.

Sukunimeä Näsänen esiintyy Etelä-Karjalassa, Vpl Uusikirkolla ja Jääskessä jo vuonna 1549. Sukua on myös Paltamon lisäksi Pohjois-Karjalassa Nurmeksessa vuonna 1605. Viljo Nissilä on arvellut, että nimi juontuisi ristimänimestä Nesai, Netsai (< ven. Netsai).15

DNA-TUTKIMUSTULOKSIA MUSTOSILLA Kainuun nykyaikaan ulottuvista Mustosen suvun geneettisistä isälinjoista on nyt tehty FamilyTree­DNAohjelmalla ns. Big-Y 700 -testi. Tulokset on koottu Mustosten sukuseuran DNA-ryhmään, jonne kullakin sukuseuran tutkitulla jäsenellä on pääsy tutustumaan tuloksiin.

Testien tulokset osoittavat kaikkien kainuulaisten testattujen olevan saman esi-isän jälkeläisiä. Kyseessä on vahva Savon alueelle jo 1000-luvun alussa levinnyt N-haploryhmän sukupuu, josta leviää sukuhaaroja myös Pohjois-Karjalaan ja aina Kuusamoa myöten.16

Lähdeviittaukset: 9. KA 1641/9110:28, 10. Ari Komulainen: Kainuun Melalahden Mustosia, Pohjanmaan läänintilit 1635–1724 11. http://narc.fi/digi/view.ka?kuid=3706181. Käännös: Anne Mustonen 12. Sointula. Sanasto sukututkijoille, Gunnar Lagerkranz.

Svenska sjukdomsnamn i gångna tider s. 17.

13. KA 1606/4849:85, KA 1635-1636/9101:109 14. KA 1635–1636/9101:13-4, KA 1655/9139:68 15. Kainuun historia I ss. 398–9 ja 609, Uusi suomalainen nimikirja s. 610 16. FamilyTreeDNA:n Mustosten sukuseuran DNA-ryhmä.

26

SUKUVIESTI 4 · 2022

LOPUKSI Artikkeliin on koottu 1600-luvun alkupuolen Kainuun Mustosista saatu historiallinen tieto. Melalahtelaisen Olli Mustosen pojasta Lauri Mustonen/Ilaisesta suku jatkuu Heikki Laurinpoika Mustoseen. Heikin pojista Mustoset sitten levittäytyivätkin koko Kainuun alueelle.

Perheen historiaan liittyvästä Antti Ilaisesta on selvitetty hänen sukuhistoriansa ja Antin vaiheet.

Ruodutusluetteloista esiin tulleen mieslahtelaisen Pekka Mustosen asiatietoja on tutkittu, samoin hänen appensa Heikki Näsäsen sukua. Pekka Mustoselle ei tullut tutkimuksessa esiin jälkeläisiä.

Tutkimustulokset osoittavat nykyisten kainuulaisten Mustosten olevan alun perin Rantasalmelta lähtöisin olevan Paavo Mustosen pojanpojanpojan Heikki Laurinpoika Mustosen jälkipolvia. Mustosten isälinjan geneettiset DNA-tutkimukset vahvistavat asian.

Lähteitä: KA. Voudintilit/Pohjanmaan voutikuntien tilejä 1531–1634.

KA. Voudintilit/Savon voutikuntien tilejä 1541–1632 KA. Läänintilit/Pohjanmaan läänin tilejä 1635–1724 SSHY/Pohjanmaan jalkaväkirykmentti. Ruodutusluettelot.

Kainuun historia I. Matti Huurre, Jorma Keränen. Kainuun Sanomain kirjapaino Oy. Kajaani 1986.

Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia III. Pentti Virrankoski.

Kirjapaino Oy Kaleva. Oulu 1973.

Suomen historian pikkujättiläinen. WS Bookwell Oy. Porvoo 2003.

Arvo Soininen. Pohjois-Savon asuttaminen. Helsingin yliopiston monistuspalvelu. Helsinki 1981.

Väinö Sointula. Sanasto sukututkijoille. SSK ry. 6. painos.

Vaasa 2015.

Gunnar Lagerkranz. Svenska sjukdomsnanm i gångna tider.

4. Painos GÖTEBORG 1994.

Uusi suomalainen nimikirja. Vilkuna Mikkonen Paikkala.

Helsinki Otava 1988.

Mustosten esipolvia Savossa. Matias Eronen 2016. Mustosten sukuseuran nettisivut jäsenille.

Mustosia Kainuussa 1500-luvulla. Matias Eronen 2021.

Mustosten sukuseuran nettisivut jäsenille.

Kainuun Melalahden Mustosten varhaisvaiheet. Ari Kolehmainen 2015. Mustosten sukuseura.

Maanmittaushallitus. Kansalaisen karttapaikka.

Kajaanin käräjät 1632. http://digi.narc.fi/digi/view. ka?kuid=3704153.

Kajaanin käräjät 1647. http://digi.narc.fi/digi/view. ka?kuid=3706181.

FamilyTreeDNA:n Mustosten sukuseuran DNA-ryhmä.

LUK U N U

Ihmiskunnan perimmäisten kysymysten äärellä

RK

KA

Ihminen osaa nykyisin muokata ympäristöä ja jopa itseään biologisesti. DNA:n muokkaus tuo meidät perustavanlaatuisten kysymysten äärelle, muistuttaa perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri Kirmo Wartiovaaran teos Ihmiskunnan DNA – Elämän koodin kirjoitus. Tietokirja kertoo niin bioteknologian mahdollisuuksista kuin huolenaiheista.

Perinnöllisiä ominaisuuksia välittävien tekijöiden osoitettiin sijaitsevan DNA:ssa vuonna 1944. Tämän jälkeen olemme oppineet DNA:sta ja siihen sisältyvän koodin informaatiosta huimaavan paljon.

DNA on aina muuttunut, sillä muutos on evoluution kantava voima. Vuosimiljoonien kuluessa elämä maapallolla on muotoutunut moninaiseksi ja sopeutunut ympäristöönsä, sillä parhaiten menestyvät yksilöt ovat välittäneet perimäaineksensa eteenpäin. Tämä koskee myös ihmislajia, jonka DNA on muuttunut vähitellen satojen vuosituhansien aikana kädellisten yhteisestä esi-isistä kohti nykyihmistä.

Ihmiskunta alkoi vaikuttaa myös ympäristönsä geeneihin valikoimalla ja jalostamalla muita eliöitä.

Näin ihminen lisäsi luonnon DNA-muutosten vauhtia vaikuttamalla luonnonvalintaan. Viimeisin vaihe kehityksessä on se, että aivojen kehityksen tuoman kulttuurievoluution ja tieteen avulla olemme oppineet muuttamaan DNA:ta tarkasti haluamallamme tavalla, ensin muissa eliöissä, mutta myös itsessämme.

yhteiskunnallinen: Minkälaisia vaikutuksia elämän koodin lukemisella ja muuttamisella voi olla? Mitä saa tehdä? Kuka päättää? Kuinka osaamme käyttää oikein tietämystämme ja tekniikkaa? Mitkä muutokset ovat hyviä ihmiselle, muille eliöille ja maapallolle?

Ihmiskunnan DNA – Elämän koodin kirjoitus sisältää myös tarinoita potilastapauksista, Nobel-palkinnoista ja keksintöjen vaikutuksesta eri ihmiselämän osa-alueisiin.

Kolme keskeistä kysymystä Perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri, dosentti Kirmo Wartiovaaran Ihmiskunnan DNA – Elämän koodin kirjoitus kertoo DNA:n ja siitä rakentuvien geenien sisällön merkityksestä, muuttumisesta ja aktiivisesta muuttamisesta. Kirja valottaa perustutkimuksen havaintoja DNA:sta ja geeneistä sekä käy läpi bioteknologian kehittymistä moderniksi DNA-osaamiseksi. Kirja tuo esiin, miksi DNA-tekniikoihin liittyy lisääntyvässä määrin myös yhteiskunnallisia kysymyksiä, valtavia mahdollisuuksia ja esiin tuotuja huolia.

Teos rakentuu kolmen kysymyksen ympärille. Lääketieteellinen kysymys kuuluu, mitä DNA:ssa lukee.

Bioteknologian näkökulmasta kysymys kuuluu, kuinka DNA:ta muutetaan ja on muutettu jo vuosikymmenten ajan, ja mitkä ovat parhaat uudet tekniikat ja osaamisalueet. Kolmas ja vaikein kysymyspatteri on

Kirmo Wartiovaara: Ihmiskunnan DNA – Elämän koodin kirjoitus (Duodecim 2022) SUKUVIESTI 4 · 2022

27

U R KKA

LU K U

N

Evakoiden jälkipolvien suhde menetettyyn Karjalaan

Jatkosodan jälkeen noin 420 000 karjalaista menetti kotinsa, pakeni Karjalasta ja aloitti elämänsä tyhjästä uusilla kotipaikkakunnillaan. Evakkosukupolven jälkeen on syntynyt monta sukupolvea, joissa on herännyt halu ymmärtää evakoiden kokemuksia ja säilyttää heidän henkistä perintöään.

Evakoiden jälkipolvet näkevät merkityksellisenä sen, että he kuuluvat laajempaan kokonaisuuteen, sukupolvien ketjuun. Oman suvun juurien tutkiminen lisää itseymmärrystä. Mistä syntyykään avoin ja iloinen karjalaisuus, joka toisessa tilanteessa kääntyy hiljaiseksi itkuksi ja suruksi?

Sirpa Pääkkösen Karjala sydämessä -teoksessa kymmenen eri ikäistä karjalaistaustaista kertoo, mitä karjalaisuus merkitsee heille, kun sodan päättymisestä on kulunut pian kahdeksankymmentä vuotta. Kaikilla haastatelluilla on hyvin vahva side karjalaisuuteen.

He kokevat tärkeänä sen, että karjalainen kulttuuri ja identiteetti säilyvät. Pala historiaa herää eloon evakoiden jälkipolvilleen kertomissa tarinoissa.

– Lastenlasten on usein vaikea ymmärtää evakkopolven menetyksen syvyyttä. Evakkoon lähdettiin niin nopeasti, että karjalanpiirakat jäivät uuniin paistumaan, eikä matkatavaroina ollut paljon muuta kuin päällä olevat vaatteet. Koko entinen elämä pyyhkäistiin kerralla pois. Lapsenlapsissa isovanhempien tarinoiden kuuleminen herättää kiukkua ja surua ja samalla kunnioitusta sodan käynyttä sukupolvea kohtaan, Pääkkönen kuvaa.

Vaikka omaisuus jäi, omat tavat ja kulttuuriperintö seurasivat mukana. Karjala elää muistoissa ja mielikuvissa, jotka siirtyvät sukupolvelta toisella. Niiden myötä avautuu ikkuna toisiin aikoihin ja omiin juuriin. Karjalaisuus on elämänasenne ja ehtymätön inspiraation lähde.

Sirpa Pääkkönen on itsekin karjalaisen evakkoäidin tytär. Hänen äitinsä suku oli kotoisin Karjalankannakselta Vahvialasta. Pääkkönen matkusti vuonna 2015 Venäjän Karjalaan Petroskoihin etsimään muistoja sii-

28

SUKUVIESTI 4 · 2022

Sirpa Pääkkönen: Karjala sydämessä – Elämänvoimaa itäisistä juurista (SKS Kirjat 2022)

tä Äänislinnasta, jossa hänen vanhempansa sota-aikana tapasivat.

– Matka Petroskoihin, äitini Äänislinnaan, oli minulle käännekohta, jonka jälkeen aloin tutkia karjalaisuuden perintöä omassa elämässäni. Vietin lapsuuteni Pohjanmaalla ja vasta keski-iässä oivalsin, että olen juuriltani myös karjalainen. En perinyt äitini vilkkautta, mutta sain karjalaisuudesta jotain muuta: sitkeyttä, innostuneisuutta ja rohkeutta ottaa vastaan haasteita.

LUK U N U

Inkeriläisen äidin elämää varjosti pakkopalautuksen pelko

RK

KA

Inkeriläinen äitini kertoo Reijo Rautajoen löytöretkestä Elsa-äitinsä suvun vaiheisiin ja inkerin­ suomalaisten uskomattomiin kohtaloihin. Kirja on kuvaus arjesta, jossa äiti pelkäsi vuosikymmenet pakkopalautusta Neuvostoliittoon.

Filosofian tohtori Reijo Rautajoen historiateos Inkeriläinen äitini on läpileikkaus Neuvostoliiton synkimpien vuosien vaikutuksista inkeriläisten elämänmenoon. Kirja laajentaa yksilön näkökulman koskemaan laajasti koko inkeriläisyyttä. Siinä toistuvat samat surulliset vaiheet, joita näemme tämänkin päivän maailmassa: vaino, sota, nälkä, karkotukset.

Inkerinsuomalaisia asui Leningradin ympäristössä ennen toista maailmansotaa 150 000 henkeä. Heistä lähes puolet vangittiin, karkotettiin tai teloitettiin Stalinin 25 vuotta kestäneen valtakauden aikana.

Inkeriläisten palautus Neuvostoliittoon 1944–1945 merkitsi jatkoa sille hitaalle kansanmurhalle, jota Stalinin hallinto harjoitti inkeriläisiä kohtaan. Palautus oli petos, johon syyllistyivät sekä Neuvostoliitto että Suomen valtiojohto. ”Neuvostoliitto ei tyytynyt siihen, että valtaosa inkeriläisistä palasi takaisin. Loputkin haluttiin palauttaa entiseen kotimaahansa. Inkeriläisten jahti jatkui vielä vuosia sen jälkeen, kun valvontakomissio oli poistunut maasta Pariisin rauhansopimuksen perusteella vuonna 1947. Neuvostoliiton suurlähetystö Helsingissä peri komission tehtävät ja jatkoi Suomen hallituksen painostamista tänne jääneiden inkeriläisten palauttamiseksi 1950-luvun puoliväliin asti.”

ta opettajaksi Takahuhdin kansakouluun Tampereelle. Äidin elämäntarina on henkeäsalpaava matka, joka saa lukijan pohtimaan suhdettaan rauhaan, pysyvyyteen ja turvaan. ”Elsalla ei ollut valmiita keinoja kanavoida tai käsitellä pelkoa. Hän näki läheltä, miten vihollinen toimii, oli se venäläinen, saksalainen tai suomalainen. Suomeen tultuaan terapiaa ei ollut tarjolla. Oli luontevaa, että hän tapasi muita vainojen ahdistamia maanmiehiään. Hänen tukiverkkonsa olivat perhe ja laaja lähisuku. Vain läheisten kanssa hän saattoi puhua asioista.”

Tsaarin Venäjältä natsien sihteeriksi ja äidiksi sodanjälkeiseen Suomeen ”Älä avaa ovea kenellekään vieraalle. Siellä voi olla miehiä, jotka vievät äidin pois.” Rautajoen äiti kuului niihin, joita venäläisten hallitsema valvontakomissio etsi sodan jälkeen. Natsiarmeijan palveluksessa olleena hän sai neuvostohallinnon silmissä sotarikollisen leiman otsaansa. Pakkopalautus Neuvostoliittoon oli hänen suurin pelkonsa koko loppuelämän ajan.

Rautajoki kuvaa kirjassa äitinsä seikkailunomaisen tarinan, jossa Tsaarin Venäjällä syntyneestä tytöstä tuli opettaja neuvostokouluun. Saksan miehitysaikana äiti ajautui natsien sihteeriksi ja sodan jälkeen lopul-

Reijo Rautajoki: Inkeriläinen äitini – Pelon täyttämä elämä (Into Kustannus 2022) SUKUVIESTI 4 · 2022

29

U R KKA

LU K U

N

Vuosien vihapuhe Suomen sisällissodan taustalla

Vuosien 1917–1918 väkivalta nähdään yhä ilmiönä, joka vain tapahtui. Molemmille osapuolille vapaussotana näyttäytynyt sota ei kuitenkaan syttynyt tyhjästä, vaan sitä edelsivät väkivaltaa lietsovat kirjoitukset, puheet ja teot. Kaksi vapaussotaa -teos pureutuu väkivallan syihin, tapahtumien kulkuun ja seurauksiin.

Vuoden 1918 sisällissotaa seuranneina vuosikymmeninä voittajaosapuoli korosti konfliktin vapaussotaluonnetta: se alleviivasi saavutettua itsenäisyyttä ja vei huomion pois valkoisesta terrorista. Väinö Linnan fiktiivisen Täällä Pohjantähden alla -romaanin ja 1960-luvun uuden historiantutkijapolven myötä kuva sisällissodasta muuttui ja punainen näkökulma alettiin ottaa laajemmin huomioon.

Samalla sotaa edeltävien vuosien luokkataisteluhenki, agitaatio ja jo vuonna 1917 alkanut vallankumouksellinen väkivalta unohtuivat: yleisesti jaetuissa mielikuvissa sota oli syttynyt kuin tyhjästä tammikuussa 1918. Tapahtumia kutsuttiin esimerkiksi punakapinak-

si tai kansalaissodaksi, mutta aikalaispuheissa myös punaiset kävivät vapaussotaa.

Professori Touko Perko pureutuu Kaksi vapaussotaa -tietokirjassaan ajatteluun, kirjoituksiin, puheisiin ja tekoihin, jotka johtivat väkivaltaan. Sodan juuret ulottuvat suurlakkoon 1905 ja Viaporin kapinaan 1906. Kiihkeät puheet synnyttivät vihaa, joka purkautui raakuuksiin marraskuun 1917 yleislakon aikana ja räjähti sitten sisällissodaksi teloituksineen, kostoineen ja vankileireineen. Systemaattinen terrori oli niin punaisten kuin valkoistenkin tapa käydä sotaa, ja vielä sen jälkeenkin sekä voittajat että Venäjälle paenneet punaiset vaativat kovia otteita.

Touko Perko: Kaksi vapaussotaa – Viha, vallankumous, terrori ja uuden alku 1905–1919 (Atena 2022)

Metsän yliluonnollinen paha Millaisia olentoja ovat karu ja kiira? Kuinka horkasta pääsee eroon? Kansanuskon yöpuoli nostaa päivänvaloon suomalaisen perinteen ja kansanuskon pimentoon jääneet olennot, joita pidettiin pahoina, inhottavina tai kammottavina.

Perinteentutkija Pasi Klemettinen on selvittänyt, miten ja mistä hiidet, manalaiset ja muut myyttiset olennot ovat tulleet pohjoisen havumetsän kansan riesaksi. Kansanuskon yöpuoli esittelee yli 70 suomalaisen

kansanperinteen haltiaa ja hirviötä.

Synkkään joukkoon lukeutuu niin demoneita ja hirviöitä kuin eläimiä ja vainajia. Tavallisesti niitä tuli karttaa kuin ruttoa, mutta joskus pahalaisten apuun turvauduttiin.

Pasi Klemettinen: Kansanuskon yöpuoli – Hiidet, manalaiset ja muut demonit (SKS Kirjat 2022)

30

SUKUVIESTI 4 · 2022

Mirkka Danielsbackan, Matti O. Hannikaisen ja Tuomas Teporan toimittama Avaimia menneisyyteen -teos johdattaa historiantutkimuksen suuntauksiin ja esittelee, kuinka nykypäivän historioitsijat työskentelevät.

Historiantutkimuksessa on jo kauan sitten edetty pelkkää lähdekritiikkiä ja kontekstualisoimista pidemmälle, ja nykyisin alalla käytettyjen menetelmien kirjo on huomattavan laaja. Samassa tutkimuk-

LUK U N U

Avaimia ja siltoja historian­ tutkimuksen menetelmiin

RK

KA

sessa saatetaan myös käyttää useita eri tutkimusmenetelmiä.

Avaimia menneisyyteen -teoksessa tutkijat esittelevät niin määrällisiä kuin laadullisia menetelmiä jälkikoloniaalisesta historiasta sukupuolihistoriaan ja kokemus- ja tunnehistoriaan ja muodostavat siten kattavan kokonaisuuden historiantutkimuksen suuntauksista.

Kirjassa käsitellään myös esimerkiksi digitaalisen historiantutkimuksen menetelmiä, tutkimusmenetelmien ja teorian suhdetta sekä kausaalista selittämistä määrällisten menetelmien avulla.

Mirkka Danielsbacka, Matti O. Hannikainen & Tuomas Tepora (toim.): Avaimia menneisyyteen. Opas historiantutkimuksen menetelmiin (Gaudeamus 2022)

Menneisyyden kirjallisia lähteitä tulkitessaan historiantutkija on aina tekemisissä kielen kanssa. Sen avulla on voitu ilmaista ajatuksia, tuntemuksia ja asenteita, joihin tutkija yrittää saada otteen. Lähteissä esiintyvät sanat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä.

Pasi Ihalaisen ja Heli Valtosen toimittamassa Sanat siltana menneeseen -kirjassa tutkijat tarjoavat havainnollisen johdatuksen historiantutkimuksen kielellisiin menetelmiin, kuten diskurssianalyysiin, käsitehistoriaan ja kontekstoivaan aatehistoriaan. Esimerkkeinä avataan muun muassa nuijasodasta esitettyjen tulkintojen kertomuksellisuutta, virallisiin teksteihin si-

Osa kirjan otuksista, kuten kalevalainen Iku-Turso, on kuvitteellisia, myyttiseen tai tuonpuoleiseen maailmaan sijoittuvia taruolentoja.

– Niiden ei ole ajateltu voivan toimia aistein havaitussa aineelli-

sessa maailmassa, mutta toisaalta emme voi tietää, miten ihmiset ovat näihinkään muinoin suhtautuneet. Käytännössä todellisuuden raja on sumea ja häilyvä, sillä yksittäiset olennot esiintyvät perintees-

Pasi Ihalainen & Heli Valtonen (toim.): Sanat siltana menneeseen. Kielelliset lähestymistavat historiantutkimuksessa (Gaudeamus 2022)

sältyvää saamelaisten rodullistamista ja aikalaisten tarkoitushakuista historiapolitiikkaa.

Teoksessa tarkastellaan myös esimerkiksi digitaalisen historiantutkimuksen menetelmällisiä kysymyksiä ja mahdollisuuksia. Digitalisaation myötä kielellisistä menetelmistä onkin muodostunut tärkeä osa historiantutkimusta.

Lopussa olevaan sanastoon on koottu kielellisten näkökulmien keskeiset teoreettiset ja analyyttiset käsitteet.

sä eri rooleissa ja merkityksissä. Esimerkiksi paholaiseen suhtaudutaan uskomuksellisessa mielessä erittäin vakavasti, mutta se ei estä kertomasta viihdyttäviä satuja, joissa pirua huijataan, Klemettinen kertoo.

SUKUVIESTI 4 · 2022

31

Julkaisuja sukuharrastajille Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Sukua tutkimaan – Sukuharrastajan pikkujätti

Väinö Sointula (toim. Elina Kuismin):

Sanasto sukututkijoille, 7. painos

20 €

Eine Kuismin ja Elina Kuismin (toim.):

Hyvässä seurassa – Yhdistys-­ toiminnan pikkujätti, 2. painos

20 €

10 €

ISBN 978-952-99375-9-2

ISBN 978-952-68284-0-4

ISBN 978-952-99375-7-8

Sukuviesti, vuositilaus

Adressi, A4

Kortti, 16 cm x 16 cm

2€ 15 €

digi, alk.

25 €

printti, alk.

Hinta sis. kuoren.

15 € Hinta sis. toimituskulut.

Impola et al. (toim.):

Vanhojen käsialojen lukuopas (Gaudeamus)

Tiedustelut ja tilaukset Sukuseurojen Keskusliitto ry Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450 toimisto@suvut.fi www.suvut.fi > Julkaisut Postitettuihin tilauksiin lisätään toimituskulut.

Kortin ja adressin on suunnitellut keskusliiton hallituksen jäsen Satu Hirvikoski.

Anna Salonen:

Isoisä / Isoäiti / Isä / Äiti – Anna muistojesi puhua (SKS Kirjat)

TARJOUS 30 € ovh. 34 € TARJOUS 22 € kpl, ovh 24 €

85 €

kaikki neljä kirjaa, sis. toimituskulut