Sukuviesti 3/2022

SUKUVIESTI

3 2022

Sukuseurojen, sukututkimuksen, historian ja kulttuurin aikakauslehti

3 2022

3 4 7

SISÄLTÖ

Pääkirjoitus Albergan kartano 400 vuotta, Markku Salmi Operaatio Rauhankukka kutsuu kaikki suvut mukaan!

18

Parviaiset hautausmaa­kävelyllä Hietaniemessä, Teuvo Parviainen

19

Uutta Finnassa: Akseli Gallen-Kallelan ja Johannes Öhquistin laaja kirjeenvaihto

20

Lönnrotin kasvikokoelma julkaistiin avoimena digitaalisena herbaariona

8

Kokemäen Setälät juhlivat 77-vuotiasta sukuseuraansa Helsingissä, Markku Aalto-Setälä

11 12

In memoriam: Olli Heiskanen, Hannu Heiskanen

21

Mänttärin sukumuseo uudistui ja on nyt myös verkossa, Marko Wahlström

Verkkonäyttely esittelee 1700-luvun suomalaisten almanakkojen historiaa

22

13

BBC:n suomenkielisen toimituksen kokoelma avautui Kansallisarkistossa

Mustosia Kainuussa 1600-luvun alkupuoliskolla, osa 2, Matias Eronen

25

14

Wivi Lönn 150 -juhlavuosi tekee tilaa arkkitehtuurin naishistorialle

Historia Helsinki -sivusto tuo menneisyyden kaikkialle

25 26

Kuuntele Lottamuistoja

28

Lukunurkka: Lasten ja nuorten elämää Suomessa 1900-luvun murroksissa ja kriiseissä

29

Lukunurkka: Perheyritykset Suomen hyvinvointia rakentamassa

30 30

Lukunurkka: Virkistäviä retkiä Vantaanjoen varrella

31

Ratajätkät-kirja ja -näyttely kertovat, miten Suomen rautatiet rakennettiin

Lukunurkka: Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus Lukunurkka: Retkeilyopas johdattaa tutustumaan vanhoihin linnoihin ja raunioihin

Kannessa: Toini Pelin poimimassa auringonkukkia Helsingissä 1930-luvulla.

Kuva: Pekka Kyytinen / Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma.

SUKUVIESTI JULKAISIJA Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry 43. vuosikerta TOIMITUS Vastaava toimittaja: Eine Kuismin Toimitus ja taitto: Mediaosuuskunta Liiteri YHTEYSTIEDOT (Toimitus, tilaukset ja ilmoitusmyynti) Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450, sukuviesti@suvut.fi www.suvut.fi/sukuviesti

ASIANTUNTIJA­NEUVOSTO professori Anto Leikola ylilääkäri Matias Eronen taidehistorioitsija Virve Heininen fil. maist. Kirsti Kesälä-Lundahl professori Juha Pentikäinen ILMOITUKSET Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry PAINOPAIKKA KTMP Group Oy, Vaasa Kulttuuri-, mielipide- ja tiede­lehtien liiton Kultti ry:n jäsen

HINTA Vuosikerta 50 €, irtonumero 11 € Kannatusjäsenen kestotilaus 45 € AIKATAULU 2022 Nro Ilmestyy 1/22 vk 7 2/22 vk 16 3/22 vk 25 4/22 vk 40 5/22 vk 49

Aineisto Varaukset 14.1.

10.1.

4.3.

18.2.

6.5.

22.4.

19.8.

5.8.

21.10.

7.10.

Viisi numeroa vuodessa ISSN 0357-9492 (painettu) ISSN 2736-9846 (verkkojulkaisu)

PÄ Ä K IR

Elämä voittaa

JO

I T US

Kevään aikana on ollut ilo todeta, että suvut ovat pikkuhiljaa hiipimässä ulos virtuaalikoloistaan. Sukuseurat ilmoittelevat tulevista sukujuhlistaan ja hakevat ansioituneille aktiiveilleen kunniamerkkejä. Kaikille juhlijoille ja palkituille aurinkoisia juhlahetkiä ja riemullisia jälleennäkemisiä pitkän hiljaiselon jälkeen!

Kaikkia aktiiveja emme valitettavasti enää tulevissa juhlissamme pysty tapaamaan. Viime lehdessämme muisteltiin oman sukunsa ja Sukuseurojen keskusliiton puuhakasta toimijaa Esko Nyyssöstä. Esko muistetaan eri tapahtumien aktiivisena ja innostavana osallistujana. Viimeisin suruviesti tuli Heiskasten sukuseurasta. Keskusliiton entinen puheenjohtaja Olli Heiskanen on poistunut keskuudestamme.

Olli oli puheenjohtajana silloin, kun kauan aikaa sitten tulin mukaan keskusliiton toimintaan. Yhteiset keskustelumme olivat antoisia ja kannustavia. Viimeisen kerran juttelimme Ollin kanssa puhelimessa hänen ilmoittaessaan osoitteenmuutoksestaan. ”Onpa mukava kuulla kuinka sinä edelleen jaksat olla noin pirteänä”, totesi soittaja kohteliaaseen tapaansa. Jäin kyllä miettimään, olisiko jo syytä antaa tilaa nuoremmille.

!

Sukuseurojen keskusliiton toimisto on suljettu kesälomien vuoksi 27.6.–10.8.2022. Tilauksia postitetaan myös lomien aikana ja sähköposteja luetaan viiveellä.

Parviaisten sukuseura on tilannut lehtemme tämän numeron kaikille jäsenilleen. Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

P.S. Parviaisten lahjatilauksen idea on vapaasti muidenkin seurojen käytettävissä!

Toisenlaisiakin poistumisia on lähiaikoina koettu. Suureksi yllätyksekseni erittäin hyvä yhteistyökumppanimme Saija Pelvas Karjalan Liitosta ilmoitti jäävänsä eläkkeelle. Saijan eläköityminen on suuri menetys Karjalan Liitolle ja meille kaikille yhteistyökumppaneille, Saija on ollut niin monessa mukana. Virkeitä eläkepäiviä Saijalle toivotamme me kaikki!

Toisaalla tässä lehdessä kerromme Operaatio Rauhankukasta. Vielä ehtii kylvämään auringonkukan siemeniä, omani laitoin peltoon toukokuun lopulla. Kasvua ja rauhaa odotellessa.

Auringonvaloa ja lämpöä kaikille!

Eine Kuismin pääsihteeri

SUKUVIESTI 3 · 2022

3

Albergan kartano 400 vuotta Teksti: Markku Salmi

Tasan neljäsataa vuotta sitten 14.3.1622 Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf lahjoitti palkkasoturi Johan Gyldenärille Suurhuopalahden talonpoikaistalot kahta lukuun ottamatta ”siitä uskollisesta palvelusta, jota meidän uskollinen palvelijamme meille ja valtakunnalle on suorittanut”.

Parin vuoden kuluttua Gyldenär antoi kruunulle lisää ”käypää rahaa” ja sai lahjoitusrälssinsä perinnölliseksi omaisuudekseen. Saamistaan maista hän muodosti Albergan kartanon, joka laajeni käsittämään 22 taloa ja oli aikanaan yksi Espoon suurimmista kartanoista.

Sotilaiden Alberga Ruotsi kohosi Itämeren suurvallaksi käymällä jatkuvia sotia Euroopassa ja tarvitsi aina lisää miehiä ja ra-

haa. Ruotsin armeijassa oli 30-vuotisessa sodassa 70 000 miestä, joista 20 000 oli ruotsalaisia, toinen 20 000 suomalaisia ja loput 30 000 palkkasotureita ympäri Eurooppaa. Myös Johan Gyldenär oli palkkasoturi ja rikastunut jo nuorena sotatoimissaan.

Gyldenär oli kuumaverinen mies, joka oli usein käräjillä omien alustalaistensa kanssa. Ei niin pientä erimielisyyttä tuntunut olevankaan, että hän ei olisi siitä saanut riitaa aikaiseksi. Hän oli sotilasarvoltaan majuri ja palveli Viipurissa ja Riiassa sekä loppuvuosina Susisaaren linnoituksen päällikkönä.

Johan Gyldenärin poika Arvid oli myös sotilas. Palattuaan Saksasta kotiin hän joutui toteamaan, että Alberga oli ”suurelta osaltaan rappiolla”. Arvid erosi sotapalvelusta ja laittoi Albergan uudelleen kuntoon. Säteriluetteloissa vuosilta 1675 ja 1683 Albergan todetaan olevan jo hyvässä kunnossa.

Tanssiaiset Viaporissa. Kuva: Espoon kaupunginmuseo.

4

SUKUVIESTI 3 · 2022

Mutta ei mennyt Arvidillakaan hyvin. Hänen aviovuoteensa oli muuttunut kylmäksi kuin jää ja välit lailliseen aviovaimoon olivat täysin poikki. Siihen maailman aikaan ei avioeroa voinut saada, sillä ”ihminen ei voinut erottaa sitä, minkä Jumala oli yhdistänyt”. Niinpä Arvid Gyldenär lähti mieluimmin sotimaan Saksaan. Hän ei enää palannut Albergaan ja kartano siirtyi hänen vävylleen Stefan Knorringille.

Albergan loiston aika Isonvihan aika 1713–1721 oli Albergan kartanolle tuhoisa. Venäläiset hävittivät niin rakennukset kuin viljelyksetkin. Kartanon omistaja vaihtui tiheään, kunnes vara-amiraali Carl Tersmeden osti kartanon 1752.

Tersmeden oli komennettu rakentamaan Viaporia ja sen saaristolaivastoa Ehrensvärdin kakkosmiehenä.

Hänen asemansa Viaporissa tarjosi hyvän mahdollisuuden tehdä liiketoimia Albergan kartanolla. Tersmeden myi Albergan tammimetsät Viaporin telakalle, rahtasi kalkkia linnoitukseen ja myi oman tiilitehtaan tiilet Viaporiin.

Carl Tersmeden oli tottunut ylelliseen elämään.

Hän rakennutti ison päärakennuksen ja sen eteen hienon muotopuutarhan, joka on nyt kunnostettu Vanhan-Albergan puutarhaksi. Täällä hän järjesti näyttäviä juhlia Viaporin upseereille ja säätyläisnaapureilleen. Tersmedenin ylellisen elämän ylläpito ja uhka-

pelit raunioittivat pian hänen taloutensa, ja hän joutui luopumaan kartanosta jo 1765.

Vakaa ja vauras Tersmedenin jälkeen Albergan osti Christian von Zansen, joka oli myös Ruotsin armeijan palkkasoturi. Von Zansenin suku piti Albergan kartanoa hallussaan 80 vuoden ajan. Siinä missä Tersmeden rakasti juhlia, von Zansenit arvostivat kohtuutta. Christian laajensi Albergan viljelyksiä ja perusti kartanolle fajanssitehtaan. Siellä valmistettiin saviastioita ja ruukkuja Helsingin markkinoille.

Hänen poikansa majuri Fredrik von Zansen rakensi kartanolle uuden päärakennuksen, joka tunnettiin myöhemmin nimellä ”Vanha Alberga”, ja se purettiin vasta 1950-luvulla. Majurin poika kasööri Fredrik von Zansen oli ensimmäinen siviili Albergan kartanon isäntänä. Myös hän velkaantui pahasti ja joutui panttaamaan kartanon, joka sitten myytiin maksamattomien velkojen vakuutena.

Sokerilinna Töölön sokeritehtaan omistaja ja liikemies Feodor Kiseleff osti Albergan kartanon kesähuvilakseen 1855.

Hän oli naimisissa Munkkiniemen kartanon Amalia Mattheiszenin kanssa. Kiseleffit viettivät kesiään Van-

Marjatta Mäkynen Vanhan Albergan pihalla äitienpäivänä 1959. Kuva: Heimlanderin sisarusten albumi, Leppävaara-seura.

SUKUVIESTI 3 · 2022

5

hassa Albergassa parinkymmenen vuoden ajan. He aloittivat nykyisen kartanon päärakennuksen rakentamisen vuonna 1873. Rakennuksen puutavarana on käytetty raakasokerilaatikoita, mistä se sai lempinimen Sokerilinna.

Feodor Kiseleff kuoli Albergassa 1874, eikä ehtinyt nähdä päärakennusta valmiina. Amalian kuoltua kartano siirtyi hänen perijöilleen, jotka 1906 muodostivat kartanosta Oy Alberga Ab:n. Yhtiö myi kartanon maita huvilapalstoiksi.

Albergan kartano siirtyi eri vaiheiden jälkeen 1939 Helsingin kaupungille ja edelleen Espoon kaupungin omistukseen, mutta se on oma tarinansa.

Albergan kartanon nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1876. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Frans Ludvig Calonius. Kuva vuodelta 1894.

Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Artikkeli perustuu osittain kirjoittajan Leppävaaran ytimessä -kirjassa julkaistuun artikkeliin ”Sotilaiden Alberga”.

Albergan kartano vuonna 2020. Kuva: Paasikivi / Wikimedia Commons.

6

SUKUVIESTI 3 · 2022

Operaatio Rauhankukka kutsuu kaikki suvut mukaan!

Sukuseurojen keskusliiton kevätkokouksen päätteeksi otettiin perinteinen ryhmäkuva perinteisin järjestelyin. Osa väestä oli jo asettunut Albergan kartanon pääportaille kuvattavaksi, ja osaa vielä huhuiltiin sisältä mukaan. Kevätviima tuiversi tukkia ja meinasi viedä kuvauslaitteitakin mennessään. Mutta kyllä se ryhmäkuva lopulta saatiin otettua, se löytynee jonkun kameralta.

Virallinen kokous sujui jouheasti Pirkko Taskisen toimiessa puheenjohtajana. Ennen kokousta Markku Salmi kertoi Albergan kartanon 400-vuotisesta historiasta ja antoi vinkkejä kirjojen tekoon. Esitys sai runsaasti kiitosta. Niille, jotka eivät päässeet paikan päälle kuulemaan, julkaisimme tässä lehdessä Markun kirjoittaman jutun kartanon historiasta.

Tilaisuudessa julkistettiin myös Operaatio Rauhankukka.

Jokaiselle osallistujalle jaettiin pussillinen auringonkukan siemeniä, jotka toivottavasti kesän aikana kasvavat ja joita voidaan syksyllä viedä jonnekin näytille muistutuksena, että rauhaa toivomme.

Operaatio Rauhankukan tavoitteena on rauhan, ystävyyden, eri taustaisten ihmisten kohtaaminen, vuoropuhelu ja yhteistyön edistäminen. Toiminta alkoi Kotkasta keväällä, ja mukaan toivotaan niin yksityisiä ihmisiä, Suomen kuntia ja kaupunkeja, järjestöjä ja yhteisöjä. Suomen Kotiseutuliitto on mukana rauhankampanjassa. Sukuseurojen keskusliitto on Kotiseutuliiton aluejärjestö.

Operaation toiminta on yksinkertaista, ja se ponnistaa kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta. Kaupungit ja muut mukaan lähtevät toimijat jakavat auringonkukansiemeniä yhteisöissään ja verkostoissaan. Siemeniä voidaan jakaa esimerkiksi kirjastoissa, tapahtumissa tai yhteisöjen kokouksissa. Sukuseurojen keskusliiton kevätkokouksen osallistujille jaettiin pussillinen auringonkukan siemeniä ja tietoa Operaatio Rauhankukasta.

Toimintaan osallistuvat kylvävät siemenet esimerkiksi kotona, kouluissa, päiväkodeissa tai työpaikoilla. Taimien kasvettua ja maan lämmettyä touko-kesäkuussa, järjestetään yhteinen tilaisuus, jossa taimet istutetaan valittuun yhteiseen paikkaan tai useisiin paikkoihin kaupunkialueilla, puistoissa ja niityillä.

Yhteisessä istutustilaisuudessa voidaan nauttia erilaisesta ohjelmasta ja yhdessäolosta.

Kesän kasvukauden jälkeen elokuussa järjestetään syntyneessä rauhan puutarhassa tai niityllä tilaisuus rauhan, ystävyyden ja myötätunnon osoituksena sotien uhreille.

Ideaa saa vapaasti jakaa ja muokata erilaisiin tilanteisiin sopivaksi. Kotkan kaupunki kokoaa mukaan lähteneitä yhteiseen ja kukan taimien lailla kasvavaan listaansa.

Lisätietoa ja ohjeet ▶ www.kotka.fi/operaatio-rauhankukka

Kokemäen Setälät juhlivat 77-vuotiasta sukuseuraansa Helsingissä Kokemäen Setälät ry on yksi Suomen vanhimmista rekisteröidyistä sukuyhdistyksistä. Suvun kuuluisin merkkihenkilö, monille koulusta niin tutun kieliopin kirjoittaja, professori ja valtioneuvos E.N. Setälä kuoli vuonna 1935. Sittemmin kansallisarkistossa toiminut professori Aulis Oja laati yhdessä Setälän tyttären, arkkitehti Salme Setälän kanssa julkaisun E.N. Setälän esivanhempia valtioneuvoksen syntymän 75-vuotispäiväksi 27.2.1939. Julkaisu sisälsi ensi kertaa listauksen suvun jäsenistä, jossa kantavanhempina esitettiin 1800-luvun alussa avioituneet Kokemäen Sonnilan sukutilan isäntä Juha Heikinpoika Setälä ja tämän puoliso Loviisa Eerikintytär Corell.

Niin kauan kuin historiallisista lähteitä voidaan seurata, on Setälän suvun esivanhempia asunut Kokemäen Sonnilan kylässä. Ensimmäinen varmennettu suvun jäsen mainitaan Kokemäenkartanon läänin vanhimmassa maakirjassa 1540 Sonni-nimisen talon isäntänä, mutta jo keskiajalla esiintyi vuodesta 1455 alkaen asiakirjoissa saman talon aikaisempia omistajia, jotka mitä todennäköisemmin ovat samaa sukua.

Kokemäen Sonnilan lisäksi ovat suvun piirissä toimineet myös Heikkilän tila Harjavallassa sekä Vehkalahden tila Lavialla.

Sukuseuran perustaminen ja 75-vuotisjuhla Kokemäen Setälät -sukuseura perustettiin vasta sotien jälkeen 23.4.1945, ja samaisella päivämäärällä vuonna 2022 juhlittiin, koronan kahdella vuodella viivästämänä, seuran virallista 75-vuotistaivalta. Paikka oli sama kuin seuran 1. vuosikokouksessa eli Katajanokan Kasino Helsingissä. Läsnä oli myös saman verran jäseniä kuin aloituksessa, suvun vieraskirjan mukaan noin 70 henkilöä.

Sukuseuran puheenjohtajana toimi aluksi maisteri Vilho Setälä, E.N. Setälän poika, nyt puheenjohtajan nuijaa heiluttaa DI Risto Setälä, joka on seuran historian 10. puheenjohtaja. Hallituksen toimintaan on aina pyritty saamaan edustus kaikista em. Juha Setälän jälkeisistä 9 pääsukuhaarasta. Toimintaan osallistuneilla on yleisesti syntynyt pitkiäkin toimikausia eri tehtävissä, jopa 40–50 vuotta. Tästä pitkästä uurastuksesta on suvun piirissä perinteisesti palkittu aktiiveja seuran kunniajäsenyyksin ja -kirjoin. Järjestetyssä juhlassa palkittiin nyt ensimmäistä kertaa aiempia puheenjohtajia Sukuseurojen Kes-

Sukuseuran juhlayleisö yhteiskuvassa Katajanokalla (videolla Alexander Stubb).

8

SUKUVIESTI 3 · 2022

Sukukokouskutsu, HS 11.11.1945.

Kaksi aiempaa puheenjohtajaa, Sirkka-Liisa (Siru) Lilja ja Markku Aalto-Setälä juuri vastaanotettujen ansiomerkkien ja kunniakirjojen kera, takana yhteenlaskettuna sama vuosimäärä aktiivista sukuseuratoimintaa kuin itse sukuseuralla ikää eli 77.

kusliiton mitalein liiton hallituksen puheenjohtajan Teuvo Parviaisen luovuttaessa kultaiset ansiomerkit kotitalousopettaja Sirkka-Liisa Liljalle o.s. Setälä, 50 vuoden (1972–2021) ja DI Markku Aalto-Setälälle, 27 vuoden (1995–) aktiivisen sukuseuratoiminnan johdosta. Uuden sukupolven aktivointi sukuseuratoimintaan on yhteinen haaste.

Vuosijuhlaan saimme myös muutamat videotervehdykset suvun jäseniltä kaukomailta. Yksi videotervehdyksen lähettäneistä oli koronan Firenzeen lukitsema entinen pää- ja ulkoministerimme Alexander Stubb, joka äitinsä puolelta on Kokemäen Setäliä.

Vastaava tervehdys saatiin myös 1900-luvun alussa Yhdysvaltoihin päätyneeltä sukuhaaralta, joka ”internetin keksimisen” myötä 1990-luvulla oli tullut uudelleen löydetyksi ja oli saanut sen avulla aiempaa helpommin yhteyden vanhojen esi-isien ja äitien kotimaahan. Ennen kuin ilta jatkui hyvän illallisen, juo-

mien, seurustelun ja puheiden merkeissä, näimme vielä suvun 500-vuotisjuhlasta vuonna 1955 otetusta kaitafilmitallenteesta digitoidun videon. Illan musiikkiesityksistä pianolla vastasi Kokemäen sukutilan nykypolven oma edustaja MuM Juha Aalto-Setälä.

Suvun sääntöjä noudattaen on seura viettänyt ohjelmallisia vuosikokouksia, joissa varsinkin alkuaikoina oli vilkas osanotto ja seuranpito. Tällä vuosituhannella on kokousten pitopaikka pyritty vuorovuosin valitsemaan suvun syntysijoilta eri puolilta Satakuntaa tai muualta päin Suomea, pääkaupunkiseudun sijaan. Parhaimmillaan on kokoontumisiin saatu noin 200 suvun edustajaa. Näiden kokouksien lisäksi on ohjelmassa ollut myös joitakin yhteisiä matkoja, esimerkiksi matka E.N. Setälän jalanjäljillä Viroon ja Latviaan, jonne hän mm. teki kielentutkimusmatkoja 1800-luvun lopulla. Sukuseurojen keskusliiton jäseneksi sukuseura tuli vuoden 2009 alussa.

Julkaisutoiminta ja jäsentuotteet Seura otti heti 1940-luvulla käyttöönsä taiteilija Germund Paaerin piirtämän suvun vaakunamerkin, jota alkuvaiheessa painettiin kirjekuoriin ja -papereihin sekä adressiin. Viime vuosikymmeninä on myynnissä ollut vaakunnalliset tarra-arkit, postimerkit sekä pöytäviiri.

Vuoden 1939 sukujulkaisun jälkeen on laadittu pienimuotoisia matrikkeleita vuosina 1955 (suvun 500-vuotisjuhla), 1962, 1971 ja 1985. Vuonna 2002 valmistui laajennettu sukukirja vuoden 1939 julkaisun ”uusintapainoksena”, täydennettynä mm. sukutilojen tuoreilla tiedoilla ja saman kantaisän jälkeläisten matrikkelitiedot usein eri esitysmuodoin. Vehkalahti-sukuhaarasta julkaistiin myös oma julkaisu vuonSUKUVIESTI 3 · 2022

9

na 2009 silloisen kyseistä sukuhaaraa edustaneen puheenjohtaja Matti Vehkalahden toimittamana.

Suvun kotisivut otettiin käyttöön aktiivisena tiedonjakelukanava vuonna 1995, ja myös Facebook, heti sen lanseerauksen myötä. Erillistä sukuseuran lehteä ei ole toteutettu. Sen sijaan vuosikokouksen kutsun liitteenä on toimitettu sukutiedote perinteiseen tapaan postitse, vaikka viestintää onkin pyritty ohjaamaan nopeamman, sähköisen median suuntaan. Seuran sääntöjäkin on ehditty jo uusia niin, että sähköinen kokoustaminen on mahdollista. Koronan vuoksi tätä jo päästiinkin harjoittelemaan.

Suomi 100 ja itsenäisyyssenaattorien suvut sekä vuoden 1918 tapahtumat Suomen 100-vuotisjuhlat 2017 olivat Kokemäen Setälille omalla tavallaan erittäin merkittävä tapahtuma, olihan suvun edustaja senaattori E.N. Setälä ollut mukana itsenäistymistä toteuttamassa olleen Svinhufvudin johtaman ns. itsenäisyyssenaatin jäsenenä ja laatimassa sen itsenäisyysjulistuksen 1917. Tässä senaatissa edustettuna olleiden senaattorien 10 eri sukua löysivät juhlavuoden valmisteluissa toisensa ja useiden kymmenien eri tapahtumien muodossa osallistuimme 100-vuotisjuhlien järjestelyihin ja toteutukseen (ks. juttu Sukuviesti 2/2017), uuden vuoden 2017 itsenäisyysjulistuksen allekirjoitukseen, Suomi 100 -muistokuusien istutuksiin sekä lukuisiin luentoihin, vierailukäynteihin ja kokoustapaamisiin. 100-vuotisjuhlinta huipentui 10 suvun yhteiseen juhlaan Säätytalolla joulukuun alussa 2017 ja paikalla oli yli 600 edustajaa kyseisistä suvuista.

Juhlavuoden tapaamisten ja koko hankkeen alullepanosta vastasi Castrén-suku, jolla oli itsenäisyyssenaatissa 2 senaattoria. Sukujen yhteistoimintaa aiotaan

jatkaa ja seuraava isompi kokoontuminen on suunniteltu järjestettäväksi vuonna 2027, jonka järjestämisvastuu on sovitusti Svinhufvud-suvulla. Myös omaan 75-vuotisjuhlaamme oli näissä merkeissä kutsuttu edustaja ja puheenvuoron pitäjä näistä senaattorisuvuista, ja paikalle saapui lentokapteeni Pentti Kaarlonen puolisoineen Kallio-suvusta. E.N. Setälä toimi ulkoministerinä myöhemmin tasavallan presidenttinä toimineen Kyösti Kallion II hallituksessa 1925–26.

Vuoden 1918 tapahtumissa osa senaattoreista siirtyi Vaasaan, osan jäädessä Etelä-Suomeen. E.N. Setälän perhe asettui Askolaan, jossa heillä oli silloin tila.

Senaattori itse joutui pakomatkalle ja näitä vaiheita mukaellen sukuseura järjesti kesän 2019 vuosikokoukseen yhdistettynä kiertomatkan samaisiin Porvoon alueen kartanoihin, joissa senaattori oli majaillut peitenimen turvin.

DNA-tutkimus sukututkimusta laajentamaan Kevään 75-vuotisjuhlan ohjelmaan oli illallisjuhlan ja vuosikokouksen lisäksi sisällytetty muutamat luentoesitykset. FK Hilkka Oksama-Valtonen esitteli E.N. Setälän ensimmäisen vaimon kirjailija Helmi Krohnin vaiheista kirjoittamansa kirjan. Tämän jälkeen FT Marja Pirttivaara kertoi meille DNA-tutkimuksesta osana sukututkimusta. Hänellä on vahva sukukytkös Satakuntaan ja samalla myös Setälä-sukuun em. Corell-suvun kautta. Mielenkiintoinen aihe, johon tämän jutun kirjoittaja aikoo perinteisen kirjallisen tutkimustyön lisäksi perehtyä, kun eläkkeelle pian pääsee.

Teksti ja kuvat: DI Markku Aalto-Setälä varapuheenjohtaja, pj 2010–2021

Sukuseurojen Keskusliitto ry on sukuyhteisöjen valtakunnallinen keskusjärjestö, joka tuo sukuyhteisöt ja -harrastajat yhteen. Liiton tärkein tehtävä on tukea jäsenseurojensa toimintaa ja hoitaa niiden edunvalvontaa.

Tule mukaan kehittämään suomalaista sukuseura­ toimintaa! Jokainen rekisteröity sukuseura tai sukuyhteisö voi liittyä SSK ry:n jäseneksi. Lisäksi yhteisöt ja yksityis­ henkilöt voivat liittyä liiton kannattajajäseneksi.

Keskusliitto toimii yhteistyössä kaikkien sukuharrastus­ yhteisöjen kanssa. Keskusliitto julkaisee Sukuviesti-lehteä ja tuottaa sukuseurojen ja harrastajien käyttöön kirjallista materiaalia, kuten alan oppi- ja käsikirjoja.

Lue lisää toiminnastamme ja jäsenyydestä: www.suvut.fi

10

SUKUVIESTI 3 · 2022

Sukumme eilen, tänään ja huomenna!

In memoriam

Olli Heiskanen 1938–2022

Sukurakas vastuunkantaja on poissa Ikäväkseni sain kuulla suruviestin, että seuramme pitkäaikainen vaikuttaja, entinen varapuheenjohtaja, prikaatikenraali Olli Heiskanen siirtyi ajasta iäisyyteen 30.3.2022 Keravalla vaikean sairauden murtamana. Hän oli syntynyt 5.1.1938 Joutsenossa ja oli naimisissa Anneli o.s.

Kourin kanssa. Heillä on kaksi lasta, joista poika Mikko Heiskanen on seurannut isänsä uraa ja toimii tällä hetkellä kenraalimajurin arvoisena Sotilasedustajana EU:ssa ja Natossa Brysselissä.

Olli kuului Heiskasten Tuusniemen sukuhaaraan, mutta jo hänen isoisänsä Pekka Antinpoika Heiskanen muutti synnyinseuduiltaan pääkaupunkiin vuonna 1889 saamaan sotilaskoulutusta Kaartin pataljoonaan. Ollin vanhemmat Martti Heiskasen ja Viena Wikström asuivat pojan syntyessä Joutsenossa, jossa Martti toimi Konnunsuon vankilan talouspäällikkönä.

Olli tuli ylioppilaaksi Helsingin kaksoisyhteislyseosta 1958, Kadettikoulusta hän valmistui 1961 ja Sotakorkeakoulusta 1971. Sittemmin hän toimi useissa eri tehtävissä Puolustusvoimissa ympäri maata ja muutti työn vuoksi asuinpaikkaa peräti 17 kertaa. Ura huipentui hänen toimiessaan Uudenmaan sotilasläänin komentajana vuosina 1994–98, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta. Heiskanen ylennettiin vänrikiksi 1959, luutnantiksi 1962, yliluutnantiksi 1965, kapteeniksi 1968, majuriksi 1973, everstiluutnantiksi 1979, everstiksi 1985 ja prikaatikenraaliksi 1996.

Olli oli sukuseuran toiminnassa mukana sen alkuajoista lähtien ja pitänyt vaativan ammattinsa vuok-

si Heiskanen-nimeä esillä julkisuudessa näkyvästi. Seuran hallituksessa hän toimi aktiivisesti vuosina 1998–2007, joista varapuheenjohtajana 2005–07. Näinä vuosina Olli piti seuran tilaisuuksissa useita mielenkiintoisia esitelmiä, kirjoitti artikkeleita Heiskasten julkaisuihin ja oli järjestelemässä useita sukutapahtumia.

Sukuseuratoiminnan huipennuksena Olli toimi valtakunnallisen Sukuseurojen Keskusliiton puheenjohtajana vuosina 2001–02. Ansioistaan hänet on palkittu mm. nimityksellä vuoden Heiskaseksi 1996, Sukuseurojen keskusliiton kultaisella ansiomitalilla 2009 ja Heiskasten sukuseuran kunniajäsenyydellä 2010.

Itselleni jäi Ollista kuva jämäkkänä mutta hyvin lämminhenkisenä ja sukurakkaana ihmisenä, joka jaksoi kantaa vastuuta ja huolehtia, että asiat sujuisivat aina parhain päin.

Heiskasten sukuseura kunnioittaa syvästi maineikkaan jäsenensä muistoa.

Hannu Heiskanen puheenjohtaja Heiskasten sukuseura ry.

Sukuseurojen keskusliitto ottaa osaa Olli Heiskasen läheisten suruun ja muistaa entistä puheenjohtajaansa lämpimin ajatuksin.

Lähteet: Wikipedia, Kadettiupseerit 1920–2000, Heiskaset sukukirja, Heiskaset lehti 1/2011 ja 1/2016.

SUKUVIESTI 3 · 2022

11

Mänttärin sukumuseo uudistui ja on nyt myös verkossa Mänttärin Sukuyhdistys on uudistanut omistamansa ja ylläpitämänsä kotiseutumuseon. Uudistuneen museon virallisia avajaisia vietettiin Kouvolan Liikkalan Heinäkalliolla eli Museomäellä viime elokuun lopulla. Tämän kesän alussa museon saavutettavuus parani entisestään, kun museoalueen rakennukset saivat uudet portaat.

Museomäellä on kaksi museorakennusta. Punainen rakennus esittelee talonpoikaishenkisen Marian ja Matin kamarin sekä verstaan puusepän ja suutarin työpajoineen. Vanhassa aitassa on esillä maatilan kotitarve- sekä metsästys- ja kalastusesineistöä.

Lisäksi museoalueella on yleisön käyttöön tarkoitettu puucee. Sukuyhdistys kehottaa museolla kävijöitä huolehtimaan myös siisteydestä: roskia varten museolla on erillinen roska-astia.

Museo on avoinna heinäkuussa ja museovuosi päättyy jouluun Sydänkesällä heinäkuussa museo on avoinna sunnuntaisin kello 12–18 ja muulloin sopimuksesta soittamalla ennakkoon museomestari Markku Kujalalle numerolla 0400 539 268.

Museomäellä sunnuntaina 24.7. kello 10–12 pidettävien sukuseurojen aikana myös sukumuseo on avoinna. Samana päivänä Liikkalan valleilla vietetään Kustaa

III:n aikaisen linnakkeen 230-vuotisjuhlatapahtumaa kello 13–18.

Museovuosi päättyy viikolla 50 (12.–18.12.), jolloin kotiseutumuseo valmistautuu jouluun sekä esittelee Marian ja Matin kamarissa entisajan joulunviettoon liittyviä tapoja. Tällöin museolle voi tehdä joulun hämyisen retken.

Museoon pääsee nyt myös verkossa eMuseo-sovelluksella Sukuyhdistys lanseerasi kotiseutumuseon verkkoversion viime elokuun lopulla. Sukumuseo löytyy nyt verkosta osoitteella https://emuseo.fi/sukumuseo.

Sivustolta löytyy valokuvat museon esineistöistä ja lyhyet esittelyt esineistä.

Verkkomuseo on toteutettu Suomen Kotiseutuliiton ja Momeo Oy:n yhdessä kehittämän eMuseo-sovelluksen avulla. eMuseo toimii parhaiten mobiililaitteilla eli puhelimilla ja tableteilla.

Verkkomuseon QR-koodi on kiinnitetty museon ulkoseinään ja myös museohuoneisiin.

Sukumuseo perustettiin vuonna 1965 Museon juuret juontavat aina vuoteen 1934, jolloin pidettiin Sukuyhdistyksen perustamiskokous. Yhdistys oli pyytänyt neuvoa museon perustamista ja kehittämistä varten Suomen Museoliitolta.

– Sota-aikojen pysäyttäessä erilaiset hankkeet, sukumuseon varsinainen perustamispäätös tehtiin vuonna 1965, yhdistyksen kunniajäsen, valtuuskunnan ex-puheenjohtaja Anssi Paasivirta kertoo.

Sukumuseon esinekokoelmaan kuuluu tällä hetkellä noin 250 luetteloitua esinettä. Näytteillä kaikki esineet eivät ole kerralla.

Mänttärin Sukuyhdistyksen kotiseutumuseo sijaitsee osoitteessa Asemankulmantie 3 Kouvolan Liikkalassa.

Teksti: Marko Wahlström Kuvat: Niinipuu/Marko Wahlström

12

SUKUVIESTI 3 · 2022

BBC:n suomenkielisen toimituksen kokoelma avautui Kansallisarkistossa Kansallisarkisto ja BBC:n suomenkielisen toimituksen perinneyhdistys Bush Finns ry julkistivat maaliskuussa Kansallisarkistoon perustetun BBC:n suomenkielisen toimituksen kokoelman. Se sisältää muun muassa radio-ohjelmia, käsikirjoituksia, journalistisia ohjeita, hallinnollista aineistoa sekä valokuvia.

BBC:n suomenkielisen toimituksen kokoelma sisältää yli 2 300 digitoitua asiakirjasivua ja esimerkiksi yli sadan henkilön kuvat. Aineisto on kerätty toimituksen entisiltä työntekijöiltä ja se on digitoitu Helsingin Sanomain Säätiöltä saadun apurahan turvin.

– Oli korkea aika tehdä niin, sil- Marjo Cunningham, Kai R. Lehtonen ja Pirjo O'Connor BBC:n T-paidat yllään. lä toimituksen lakkauttamisesta on Kuva: Kansallisarkisto / BBC:n suomenkielisen toimituksen kokoelma. tänä vuonna kulunut jo 25 vuotta ja sen työ oli vaarassa painua pieneksi maininnaksi historiankirjoihin, toteaa Bush suurin alaiseen Suomeen uutisia, tietoja ja kommentFinns ry:n puheenjohtaja Risto Uimonen. teja, padota Saksan vaikutusvallan kasvua Suomessa ja BBC:n suomenkielinen toimitus aloitti toimintan- tukea Suomen säilymistä itsenäisenä maana. sa vuonna 1940. Toiminta päättyi vuonna 1997, koska BBC lähetti sotatapahtumista ja Neuvostoliitosta Britannian ulkoministeriö ja BBC eivät enää nähneet uutisia, joita suomalaisten lehtien ja Yleisradion oletarvetta palvelun ylläpitämiselle Suomen liityttyä Eu- tettiin karttavan. Kylmän sodan aikana BBC:n suoroopan unioniin ja Neuvostoliiton hajottua. menkielisissä ohjelmissa korostui tarve pitää SuoSuomenkielisessä toimituksessa ja sen avustajina mi lännen leirissä sekä myötämielisenä Britanniaa ja työskenteli 57 vuoden aikana yli 150 henkilöä. Suurin maan kulttuuria kohtaan. osa heistä oli suomalaisia journalisteja ja muuta toimiAineiston perusteella saa hyvän kuvan suomenkietushenkilöstöä. Monet heistä ovat toimineet merkit- lisen toimituksen työstä ja asemasta idän ja lännen vätävinä yhteiskunnallisina vaikuttajina ja tunnettuina lisessä informaatiosodassa sekä BBC:n journalismisjournalisteina suomalaisissa tiedotusvälineissä. ta. Kansallisarkistoon on tallennettu aiemmin suomenkielisen toimituksen ensimmäisen päällikön Hillar Kallaksen kokoelma.

Osa idän ja lännen informaatiosotaa BBC:n suomenkielinen toimitus alkoi lähettää radioohjelmia Lontoosta 18.3.1940, vain viisi päivää talvisodan päättymisen jälkeen. Ohjelmien alkuperäinen tarkoitus oli välittää sodan hävinneeseen ja sotasen-

BBC:n suomenkielisen toimituksen kokoelman valokuviin voi tutustua Kansallisarkiston Flickr-palvelussa: www.flickr.com/photos/kansallisarkisto

SUKUVIESTI 3 · 2022

13

Wivi Lönn 150 -juhlavuosi tekee tilaa arkkitehtuurin naishistorialle Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta uranuurtaja-arkkitehti Wivi Lönnin syntymästä. Juhla­ vuoden kunniaksi Arkkitehtuurimuseo on koostanut Lönnin merkittävästä elämäntyöstä näyttelyn, julkaissut kirjan ja avannut kokoelman valokuvia ja alkuperäispiirustuksia Finnassa.

Lisäksi juhlistetaan nais­arkkitehtien yhdistyksen Architectan 80-vuotisjuhlaa. Laaja kokonaisuus tarkastelee nais­arkkitehtien työtä Suomessa sekä arkkitehdin työhön liittyviä tasa-arvokysymyksiä.

Wivi Lönn (1872–1966) kuului lahjakkaiden nuorten arkkitehtien etujoukkoon, joka toi viime vuosisadan vaihteessa Suomeen täysin uuden arkkitehtuurikäsityksen. Hän oli myös Suomen ensimmäinen nainen, jolla oli itsenäinen arkkitehtitoimisto.

Lönnin arkkitehdinura hakee kansainvälisessäkin tarkastelussa vertaistaan. Hänen suunnittelijantyönsä jatkui 1800-luvun lopulta 1940-luvulle ja käsitti valtavan määrän toteutuneita suunnitelmia julkisista

rakennuksista ja teollisuuden kohteista asuinrakennuksiin sekä yksityisiin kesähuviloihin niin Suomessa kuin ulkomailla.

Kuitenkin Wivi Lönn pudotettiin elinaikanaan säännönmukaisesti pois suomalaisen arkkitehtuurin historian yleisesityksistä. Arkkitehtuurimuseo haluaa nostaa Lönnin vihdoin osaksi suomalaisen arkkitehtuurin historian tärkeimpien merkkihenkilöiden joukkoa.

Wivi Lönn vuonna 1915. Kuva: Keski-Suomen museo.

14

SUKUVIESTI 3 · 2022

Suomen Naisarkkitehtien Yhdistys Architectan perustamissanat lausuttiin nuorempien naisarkkitehtien Wivi Lönnille toukokuussa 1942 järjestämien 70-vuotisyntymäpäiväjuhlien yhteydessä. Syntymäpäiville oli kutsuttu kaikki Suomen naisarkkitehdit juhlimaan arkkitehtuurin pioneerinaista. Kuva: Kansallisarkisto.

Elämäntyö ja arkkitehtuurikohteet näyttelyssä Juhlavuoden Eläköön Wivi Lönn! -näyttely tarkastelee arkkitehtuurin naishistoriaa Wivi Lönnin esikuvalliseen elämäntyöhön ja tärkeimpiin arkkitehtuurikohteisiin tarkentaen. Näyttely nostaa lasikattoja rikkoneen arkkitehdin uran ja elämän osaksi laajempaa yhteiskunnallista kehystä ja sukupuolitietoista arkkitehtuurin historiankirjoitusta.

Wivi Lönnin rinnalla juhlan aiheeksi nousee Architecta, maailman ensimmäinen naisarkkitehtien yhdistys. Wivi Lönnin 70-vuotissyntymäpäivää juhlittiin Lallukassa Helsingissä 20.5.1942. Juhliin osallistui 46 arkkitehtia juhlistamaan esikuvaansa, ja paikalla lausuttiin Architectan syntysanat.

Naiset saapuivat syntymäpäiville juhla-asuisina. ’Oli ilo pukeutua juhlaan ja unohtaa edes hetkeksi sota ja arki’, he totesivat. Hevosenkengänmuotoinen pöytä oli juhlallisesti katettu. Siellä tapasivat toisensa entiset opiskelu- ja työtoverit, jo kuuluisuutta saaneet naisarkkitehdit ja vastavalmistuneet arkkitehtitytöt. […]

Wivi Lönn hymyili onnellisena ja liikuttuneena: olihan hänen ympärillään kolleegojen joukko, joka parhaiten osasi arvostaa hänen työtään ja menestystään suunnittelevana arkkitehtinä miesten maailmassa. Kaikki läsnäolijat toivottivat onnea Suurelle Wiville hänen juhlapäivänään. (Ilmi Haapio: Architecta 1942–1952)

Architecta on tarjonnut kahdeksankymmenen vuoden ajan jäsenilleen sekä ammatillista tukea että alustan suomalaisten naisarkkitehtien historiankirjoitukselle. Yhdistyksen järjestelmällisen tallennustyön ansiosta syntynyt, laaja naisarkkitehtien työtä dokumentoiva arkistoaineisto tuodaan ensimmäistä kertaa esille. Näyttelyssä tutustutaan Architectan historiaan sekä yhdistyksen tunnettuihin ja tuntemattomiin jäseniin. Yhdistyksen historia kertoo naisarkkitehtien asemasta ja työstä 1900-luvun Suomessa.

Eläköön Wivi Lönn! -näyttely on avoinna Arkkitehtuurimuseossa 8.1.2023 saakka.

Arkkitehdintyöhön keskittyvä kirja Juhlavuoden kunniaksi julkaistu Wivi Lönn 1872– 1966. Arkkitehti -teos on ensimmäinen Lönnin monipuoliseen arkkitehdintyöhön paneutuva kokonaisuus.

Teos käsittelee hänen asuntosuunnitteluaan, kouluarkkitehtuuriaan sekä matkojaan ja avaa Lönnin tuotantoa myös suhteessa vallinneeseen yhteiskuntaan ja Lönnille keskeisiin verkostoihin. Kirjan kirjoittajat ovat Suomen johtavia Wivi Lönn -asiantuntijoita.

Helsingin yliopiston taidehistorian dosentti Renja Suominen-Kokkonen luo yleiskatsauksen Wivi Lönnin elämäntyöhön: opinnoista ensimmäisiin suunnittelutehtäviin, itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi SUKUVIESTI 3 · 2022

15

Tampereen paloaseman perspektiivipiirustus. Kuva: Pirkanmaan palolaitos.

ja useiden merkkirakennusten arkkitehdiksi. Arkkitehtuurimuseon vs. tutkimus- ja tietopalvelupäällikkö

Petteri Kummala keskittyy artikkelissaan Lönnin julkisiin rakennuksiin, joiden kautta hahmottuu keskeisiä piirteitä Lönnin arkkitehtuurin ominaislaadusta.

Rakennustutkija Anna-Leena Lehto tarkastelee Wivi Lönniä asuinrakennusten arkkitehtina. Tämä Lönnin tuotannon osa-alue on vähemmän tunnettu, vaikka se lukumäärällisesti muodostaakin selvästi laajimman kokonaisuuden hänen työluettelossaan.

Taidehistorioitsija Susanna Aaltonen paneutuu artikkelissaan Lönnin matkoihin. Matkustelu oli Lönnille suoranainen elämäntapa ja etenkin ensimmäiseen maailmansotaan saakka keskeinen keino ammatilliseen kehittymiseen. Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Hanna Tyvelä keskittyy Lönnin uran tärkeimpiin yhteistyöverkostoihin. Vaikka Lönn etenkin uransa alkupuolella voitti useita kutsukilpailuita, hänen toimintansa arkkitehtina ei perustunut kilpailumenestykseen, vaan suoriin toimeksiantoihin.

Valokuvia ja alkuperäis­piirustuksia Finnassa

Susanna Aaltonen, Petteri Kummala, Anna-Leena Lehto, Renja Suominen-Kokkonen, Hanna Tyvelä: Wivi Lönn 1872–1966. Arkkitehti (Kustannusosakeyhtiö Parvs 2022)

16

SUKUVIESTI 3 · 2022

Arkkitehtuurimuseo avasi toukokuussa Finnassa kaikki museon kokoelmissa olevat mustavalkovalokuvat Wivi Lönnin kohteista sekä 100 alkuperäispiirustusta Lönnin tunnetuimmista suunnitelmista. Historiallista piirustus- ja kuvavalikoimaa täydentää yli 400 valokuvaaja Aukusti Heinosen nykykuvaa Wivi Lönnin arkkitehtuurista.

Olivia Mathilda ”Wivi” Lönn Finnassa avattuun kokonaisuuteen lukeutuvat Lönnin tärkeimSyntyi 20.5.1872 Tampereella. Hänen isänsä panimomestari Emanuel mät rakennukset, kuten suomalaiWilhelm Lönn (1846–1888) oli Kangasalta ja äiti Johanna Maria Mathilda Sirén (1838–1924) Pirkkalasta. Hänen sisaruksensa olivat Frednen tyttökoulu (1902), Aleksanterik Wilhelm ”Wille” (s. 1870), Emil Arvid (s. 1874) ja Aina Maria (s. 1876). rin kansakoulu (1904), TalouskouOli äitinsä puolelta sukua mm. eduskuntatalon suunnitelleelle arkkilu (1905), Pääpaloasema (1908) ja tehti J.S. Sirénille.

Kauppaoppilaitos (1912) TampeAloitti opinnot Tampereen teollisuuskoulun rakennusosastolla vuonreelta, sekä Ebeneserkoti (1908) na 1892, ja siirtyi syksyllä 1893 Helsingin Polyteknilliseen opistoon ja NNKY:n talo (1928) Helsingisarkkitehtuuriosaston ylimääräiseksi oppilaaksi. Hän valmistui arkkitä. Mukana ovat myös Säynätsalon tehdiksi vuonna 1896. Hänellä oli oma suunnittelutoimisto Tampevanhainkoti (1927) sekä yhdessä reella 1898–1911, Jyväskylässä 1911–1918 ja Helsingissä vuodesta Armas Lindgrenin kanssa suunni1919 lähtien 1940-luvun loppuun. tellut Uusi ylioppilastalo (1910) ja Sai professorin arvonimen vuonna 1959. Kuoli Helsingissä 27.12.1966.

Estonia-teatteri (1913). Piirustuskokoelma sisältää useita Lönnin Tutustu myös: ensimmäisen palkinnon saaneita • Jussi Jäppinen: Wivi Lönn : muistojen albumi (Kauko Sorjosen kilpailuehdotuksia. säätiö 2021) • Kristiina Markkanen & Leena Virtanen: Wivi & Hanna : arkkitehdin ja Wivi Lönnin valokuvakokoelkauppaneuvoksen yhteiset vuodet (Atena 2021) ma on julkaistu Finnassa kor• Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet (Bazar 2021) kearesoluutioisina A4-kokoisina tiedostoina. CC BY 4.0 -lisenssi sallii aineiston vapaan käytön.

Kokoelman löydät Arkkitehtuurimuseon Finnasta osoitteessa https://mfa.finna.fi. ta kokoelmissaan, Arkkitehtuurimuseo toteutti korjaavan kokoelmatyön projektina Lönnin kohteiden valokuvaamisen. Projektin toteutti valokuvaaja AuUudet kuvat Wivi Lönnin kohteista kusti Heinonen ja sen mahdollisti Otto A. Malmin täydentävät historiallista valikoimaa säätiön tuki.

Näyttelyn ja kirjahankkeen taustatutkimuksen yhte– Arkkitehtuurimuseon valokuvakokoelma on ydessä oli käynyt ilmi, että Arkkitehtuurimuseon va- merkittäviltä osin karttunut alan julkaisuiden lahjoitlokuvakokoelma Wivi Lönnin kohteista oli suppea ja tamista kuva-aineistoista. Kokoelman suppeus heijasmonilta osin puutteellinen. Paikatakseen katvealuet- telee Lönnin omana aikanaan kohtaamaa arvostuksen puutetta: esimerkiksi alan päääänenkannattaja Arkitekten-lehti ei julkaissut yhtäkään Lönnin rakennusta, ja Armas Lindgrenin kanssa yhteistyössä suunniteltujen kohteiden esittelyistä Lönnin nimi unohdettiin mainita, kertoo Eläköön Wivi Lönn! -näyttelyn kuraattori, intendentti Anna Autio.

Arkkitehtuurimuseo Kasarmikatu 24, Helsinki ▶ www.mfa.fi Arkkitehtuurimuseon Finna ▶ https://mfa.finna.fi Uusi ylioppilastalo oli Wivi Lönnin ja Armas Lindgrenin ensimmäinen yhteistyö.

Kuva: Aukusti Heinonen.

SUKUVIESTI 3 · 2022

17

Kuvassa olevan Hanna Parviaisen hautamuistomerkin on suunnitellut arkkitehti Wivi Lönn.

Parviaiset hautausmaa­ kävelyllä Hietaniemessä Parviaisten Sukuseura järjesti hautausmaakävelyn Helsingin Hietaniemeen keskiviikkona 18.5.2022.

Kymmenkunta henkilöä kokoontui hautausmaan portille kauniina toukokuun päivänä. Vetäjänä toimi Maija Parviainen.

Vaikka Parviais-suku onkin lähtöisin Savosta ja Karjalasta, eniten Parviais-nimisiä henkilöitä löytyy nykypäivänä kuitenkin pääkaupunkiseudulta. Maija oli selvittänyt, että Hietaniemeen on haudattu 82 Parviais-nimistä henkilöä. Tiedot löytyvät www.hautahaku.fi-palvelusta. Parin tunnin kävelyllä kiersimme

usean kymmenen Parviais-haudan kautta ja kuulimme mielenkiintoisia kertomuksia henkilöistä ja heidän suvuistaan.

Tunnetuimmat Hietaniemeen haudatut suvun jäsenet ovat koulun laulukirjan tekijä, säveltäjä Lauri Parviainen, taiteilija Oscar Parviainen ja hänen serkkunsa, Suomen ensimmäinen naiskauppaneuvos Hanna Parviainen sekä oikeuskansleri Risto Leskinen ja sukuseuran kunniajäsen Heikki A Reenpään vaimo Lotte Reenpää.

Teksti ja kuva: Teuvo Parviainen

Ikosen sukuseura ry:n sukukokous 6.8.2022 Sukukokous pidetään lauantaina 6.8.2022 klo 10 alkaen Porvoossa Kultturitalo Grad’ssa osoitteessa Piispan­ katu 28, Porvoo. Ilmoittautumiset 15.7. mennessä Leena Pehkoselle, puh. 040 570 6671. Ohjelma ym. lisä­ tietoa sukuseuran nettisivuilla: www. ikosensuku.com.

18

SUKUVIESTI 3 · 2022

Uutta Finnassa: Akseli Gallen-Kallelan ja Johannes Öhquistin laaja kirjeenvaihto Gallen-Kallelan Museo on julkaissut Finnassa Akseli Gallen-Kallelan ja kriitikko, kulttuurivaikuttaja Johannes Öhquistin välisen kirjeenvaihdon – yhteensä 164 kirjettä ja korttia vuosilta 1895–1928. Joukossa on niin käyntikortille kirjoitettuja viestejä kuin useiden sivujen mittaisia kirjeitä taiteesta ja elämästä. Kirjeenvaihdossa käsitellään useiden Gallen-Kallelan keskeisien taideteosten syntyprosesseja ja Gallen-Kallelan määrätietoista taiteilijauran luomista niin Suomessa kuin kansainvälisellä taideareenalla.

Kirjeet on julkaistu korkearesoluutioisina kuvina sekä pdf-muotoisena tekstinä. Taidehistorioitsija Teppo Jokinen on varustanut transkriboimansa tekstit kommentaareilla, joissa kerrotaan muun muassa henkilöistä, paikoista ja tapahtumista, joihin kirjeissä viitataan. Jokisen kirjoittama johdantoartikkeli

on luettavissa Gallen-Kallelan Museon verkkosivuilta www.gallen-kallela.fi.

Gallen-Kallelan Museon kokoelmiin kuuluu pääsääntöisesti Akseli Gallen-Kallelan vastaanottamia kirjeitä. Tämän kokonaisuuden julkaisun mahdollistivat Kalevalaseura, Kansallisarkisto, Svenska Litteratursällskapet i Finland ja Svenska Kulturfonden. Vuonna 2021 Kalevalaseura lahjoitti Gallen-Kallelan Museolle 65 Akseli Gallen-Kallelan Johannes Öhquistille lähettämää kirjettä ja korttia. Koko kirjeenvaihto digitoitiin yhteistyössä Kansallisarkiston kanssa, ja kokonaisuuteen sisällytettiin digitaalisina kopioina Kansallisarkiston omistamat kokonaisuuteen liittyvät kirjeet.

Johannes Öhquistin kirje Gallen-Kallelalle 21.9.1899.

Akseli Gallen-Kallelan kirje Öhquistille marraskuussa 1899.

Gallen-Kallelan Museon Finna-sivu ▶ https://gallenkallelanmuseo.finna.fi

SUKUVIESTI 3 · 2022

19

Lönnrotin kasvikokoelma julkaistiin avoimena digitaalisena herbaariona Kalevalan lisäksi Elias Lönnrot keräsi laajan kasvikokoelman eli herbaarion. Turun yliopiston kasvimuseo on julkaissut 100-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi Elias Lönnrotin kokoelman avoimena digitaalisena herbaariona.

– Kansanperinteen ja suomen kielen lisäksi Lönnrot oli kiinnostunut kasvitieteestä. Vuonna 1860 hän julkaisi ensimmäisen suomenkielisen kasvion eli kirjan, joka esitteli kaikki Suomesta silloin tunnetut kasvilajit. Kirjaa varten Lönnrot joutui luomaan suomenkielisen kasvitieteen sanaston, sillä sellaista ei vielä ollut. Edes sana ”kasvi” ei ollut vakiintunut sen nykyisessä merkityksessä ennen Lönnrotia, kertoo kokoelman digitoinnista vastannut amanuenssi Samuli Lehtonen Turun yliopiston kasvimuseosta.

Kun Turun yliopiston kasvimuseo perustettiin sata vuotta sitten, Kajaanin kaupunki lahjoitti hallussaan olleen Lönnrotin herbaarion Turkuun.

Kasvikokoelman alkuperäistä laajuutta ei tiedetä, sillä Lönnrotin kuoleman jälkeen kokoelmaa käytettiin vuosikymmeniä kouluopetuksessa ja silloin osa näytteistä on voinut tuhoutua. Lahjoitettu kokoelma käsitti 930 näytettä, joista moni oli niin huonossa kunnossa, ettei niitä voitu enää pelastaa. Säilyneeseen herbaarioon kuuluu 751 arkkia, joista osalle on kiinnitetty useampia näytteitä.

Lönnrotin kasvikokoelmaan kuuluu myös aurankukka, joka oli vielä 1800-luvulla yleinen peltorikkaruoho, mutta on sittemmin kadonnut Suomesta kokonaan. Kuva: Turun yliopiston kasvimuseo.

Kasvikokoelman näytteet on kerätty pääosin vuosina 1860–1864. Tärkeimpiä keräysalueita olivat Lönnrotin kotipaikan Sammatin ohella Valkeakosken Sääksmäki ja Kemiönsaaren Västanfjärd.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen kasvikokoelmaan pääset tutustumaan digitaalisesti osoitteessa https://collections.utu.fi/etsi valitsemalla hakuvalikosta ”Elias Lönnrotin historiallinen herbaario”.

Turun yliopiston kasvimuseo ▶ https://collections.utu.fi/kasvimuseo-tur

TERVETULOA SARVELAN SUVUN SUKUJUHLILLE 5.-7.8.2022 Paikka: Kurikan yhteiskoulu, Keskuspuistikko 28, Kurikka Juhlien teemana ’Kädentaidot’. Ohjelmassa mm. käsityönäyttely ja suvun oman villasukan suunnittelukilpailu.

Perjantaina perinteinen Sarvela-golf Kauhajoella.

Osallistumismaksu 10 €/hlö, alle 12 v. ilmaiseksi.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen 30.6.2022 mennessä: netissä: https://sarvelansuku.yhdistysavain.fi/sukujuhla/ TAI s-postitse: kaisa.laaninen@outlook.com TAI puh: 040 733 3056 /Marja Pulkkinen Tervetuloa koko perheen kera!

- Sarvelan suku ry:n hallitus -

20

SUKUVIESTI 3 · 2022

Verkkonäyttely esittelee 1700-luvun suomalaisten almanakkojen historiaa Turun yliopiston kirjaston julkaisema verkkonäyttely Ajan Tieto – suomalaiset almanakat 1700-luvulla esittelee vanhoja suomen- ja ruotsinkielisiä almanakkoja eri näkökulmista.

Turun horisontin mukaan laskettuja almanakkoja on ilmestynyt jo 1600-luvun alkupuolelta lähtien. Ensimmäiset Turun horisontin mukaan lasketut almanakat olivat ruotsinkielisiä, mutta vuodesta 1705 lähtien niitä ilmestyi myös suomeksi.

Isonvihan aikaan Turun horisontin mukaisia ruotsinkielisiä almanakkoja tehtiin jonkin aikaa Tukholmassa, kun almanakantekijät olivat paenneet silloiseen pääkaupunkiin. Noilta vuosilta suomenkielinen almanakka jäi ilmestymättä.

Almanakat olivat kaikille kansanosille tärkeitä tietolähteitä. Kalenteritietojen lisäksi almanakoissa oli joka vuosi liitekirjoitus, jossa annettiin neuvoja maatalouden kehittämisestä tai terveydenhoidosta. Tekstit opettivat ja kehottivat kansaa käyttämään uusia viljelymenetelmiä ja kasvattamaan vaikkapa perunoita.

Almanakkojen oli määrä tavoittaa kansalaisia laajasti, ja siksi julkaisijat olivat tarkkoja siitä, minkälaista

valistuksellista tietoa niissä jaettiin. Esimerkiksi ajankohtaiseen politiikkaan liittyvät aiheet oli kokonaan rajattu almanakkojen tieto-osioiden ulkopuolelle.

Kevätlukukaudella 2022 Turun yliopiston kielija käännöstieteiden laitoksessa järjestettiin vanhan suomen ja ruotsin kurssi, jolle osallistui suomen kielen, pohjoismaisten kielten sekä historian ja arkeologian opiskelijoita. Kurssilla perehdyttiin almanakkojen avulla siihen, miten suomenkielisten tekstien valikoima alkoi monipuolistua 1700-luvulla ja millaisia suomen- ja ruotsinkieliset almanakat ovat kieleltään.

Almanakat tarjosivatkin hyvän aineiston tarkastella, millä tavoin ruotsin ja suomen tiivis rinnakkaiselo ja kielikontakti näkyvät vanhoissa teksteissä.

Kurssin lopputyönä toteutettiin osittain kaksikielinen Ajan Tieto – suomalaiset almanakat 1700-luvulla -verkkonäyttely. Näyttely toteutettiin yhteistyössä Turun yliopiston kirjaston kanssa.

Tutustu verkkonäyttelyyn: ▶ https://sites.utu.fi/libuniturku/verkkonayttelyt/ > Ajan Tieto – suomalaiset almanakat 1700-luvulla

Verkkonäyttely jakautuu kuuteen teemaan. Kuvakaappaus verkkonäyttelyn sivustolta.

SUKUVIESTI 3 · 2022

21

Mustosia Kainuussa 1600-luvun alkupuoliskolla

OSA 2

Teksti: Matias Eronen

Artikkelissa kerrotaan Paltamon Melalahdessa vuodesta 1605 alkaen asuneesta Olli Mustosesta ja hänen perheestään. Olli Mustosen sukua jatkavan pojan Lauri Mustosen/Ilaisen vaiheita on selvitetty, kuten myös hänen poikansa Heikin. Myös tämän Heikki Laurinpoika Mustosen pojat esitellään. Olli Mustosen perheeseen liittyvää Ilainen-sukunimeä on selvitetty alkaen kyseisen suvun ensi esiintymisestä vuoden 1541 verokirjoissa nimellä Ihalempinen.

Myös Pekka Mustonen -niminen henkilö tulee esiin ruodutusluetteloissa Heikki Näsäsen perheen kotivävynä. Näsäsen perheen historiaakin on tutkittu.

Kuka oli Antti Ilainen?

Antti Ilaisen nimi liittyy kiinteästi Melalahden Mustosten vaiheisiin 1600-luvun alkupuolella.

Antti Ilainen tulee esiin vuoden 1616 Kajaanin pitäjän kymmenysluettelossa Kivesjärven kylässä kirjattuna 1/8 manttaalin tilalle heti Lauri Mustosen tilan jälkeen.7 Antti Ilainen on myös kirjattuna seuraavan vuoden Oulun erämaan kymmenysluetteloon Melalahden kylään heti Lauri Ilaisen (!) jälkeen. Tässä molemmat miehet maksavat veroa kaksi kappaa ohraa.

Antti on myös saman vuoden Kajaanin pitäjän maakirjassa, nimi tosin on kirjattu väärin.

Vuosien 1617–1618 Oulujoen erämaan Älfvsborgin lunnaiden termiinissä Antti on kirjattu varattomaksi. Vuosien 1620, 1622 ja 1627 Pohjanmaan voutikunnan karja- ja kylvöluetteloista löytyvät sekä Lauri Ilainen että Antti Ilainen. Molemmilla on pienehkö karja, ja kylvökin melko vähäistä.

Antti Ilainen mainitaan viimeisen kerran asiakirjoissa vuonna 1627. Tämän jälkeen hän on tullut yliikäiseksi tai edesmennyt.

Antti Ilainen, alin rivi. Hänet on kirjattu Melalahden uudisasukkaiden joukkoon.

Pohjanmaan voutikunnan maa- ja tarkastuskirja. KA 1620/4936:122

22

SUKUVIESTI 3 · 2022

Lauri ja Antti Ilainen. Karja- ja kylvöluettelo. KA 1622/4944a:35

Naapurukset vetävät yhtä köyttä Lauri Mustonen ja Antti Ilainen olivat lähinaapureita Melalahdessa. Tilat sopivat olemaan Melalahti 11 Mutous eli Mustola ja Mutouspuron toisella puolella oleva Melalahti 12. Ei ole tietoa heidän mahdollisesta sukulaisuudestaan.

Mustolan edellinen isäntä Olli Mustonen oli jo poistettu uudemmasta Kajaanin läänin verokirjasta, ehkä kuitenkin elossa vielä 1610-luvun lopulla. Isäntänä oli jo tällöin nuori Lauri Mustonen.

Naapuritaloilla oli varmaan tiivistä yhteistyötä, ja vanhemman Antti Ilaisen perusteella Lauri Mustonen käsitettiin viranomaisten taholta hänen veljekseen tai pojakseen. Virheellinen käsitys ilmenee ruodutusluetteloista.

Sukunimi Ilainen säilyykin Laurilla elämänsä loppuun saakka. Hänen poikansa Heikki Laurinpoika palaa kuitenkin jo heti ensimmäisestä verokirjastaan 1635 alkaen suvun perinteiseen sukunimeen Mustonen.

Antti Ilaisen sukuhistoriaa Antti Ilainen kuului Ihalempisten sukuun. Suku on alun perin jääskeläinen suku, ja suvun kantatalo on Säämingin ja Rantasalmen pitäjien rajalla. Sieltä su-

ku levisi Pohjois-Savon alueelle Tavinsalmelle viimeistään 1500-luvun alkupuolella.

Kallaveden asutuksessa Ritoniemi oli Ihalempisten suvun, Pohjois-Savon toiseksi suurimman paikallissuvun, keskuspaikka. Ihalempisiä oli siellä neljässä talossa, joita kaikkia verotettiin jo ennen Klemetti-kirjurin aikaa.8 Ihalempisten suku asutti 1500-luvun aikana myös Rantasalmella Parkumäkeä ja Vahersaloa sekä Saamaisten neljänneksessä Putkisalon aluetta. Uusia sukunimiäkin ilmaantui Ihalempisille 1580-luvulla kuten Räsä ja Ilainen. Suvussa etunimet Lauri ja Antti olivat hyvin suosittuja.

Artikkelimme Antti Ilaisen sukuhaaraa voidaan seurata Pien-Savon maa- ja papinkirjoista alkaen vuodesta 1541. Sukuhaaran kantapaikka on Tavinsalmen pitäjän Savilahden neljänneksen Ritoniemessä. Asuinpaikka pysyy tällä sukuhaaralla koko ajan samassa paikassa, vaikka asiakirjoissa kymmeneksen nimi vaihtelee ollen Ritoniemen ohella välillä Vehmasmäki tai Kuopioniemi. Vuosien 1582–84 vainoajalla talot hävisivät. Sen jälkeen asutus alkoi pikkuhiljaa palautua, samoin Ihalempisten sukua ilmaantua verokirjoihin.

Tämän sukuhaaran kantaisän Antti Pekanpoika Ihalempisen jälkeen isännäksi vaihtui vuodesta 1579 alkaen seuraava Antti, joka käyttikin uutta sukunimeä

Teksti: Pien-Savon autiotiloja, joita kukaan ei ole vielä ottanut. KA 1619-1620 / 6786: 33

SUKUVIESTI 3 · 2022

23

Antti Ilaisen tila, 2. ylhäältä. KA 1619- 1620 / KA 6786:34.

Ilainen. Vainoajan jälkeen tilan toipuminen oli hidasta, ja Antti Ilainen oli vain papinkirjoissa Kuopioniemellä/Vehmasmäellä asuvana.

Se, milloin seuraava Antti Ilainen rupesi isännäksi, ei tule esille asiakirjoista. Oletukseni on, että sukuhaaran 1500-luvun kolmas Antti Ilainen aloitti talon pidon vuonna 1593. Nimittäin silloin hän ilmestyi papinkirjoihin vuosittain 3–4 muun isännän kanssa.

Maakirjoihin tämä artikkelimme Antti tuli vasta 1603 ensin autiolistaan ja seuraavana vuonna ½ veromarkan osuudella. Tila oli varmasti köyhä ja toimeentulo vaikeaa, koska verorästejä oli vuodesta 1608 alkaen lähes vuosittain.

Vuosien 1610–11 avioparirekisterissä Antti oli Kuopioniemellä talollisen tittelillä aviovaimonsa kanssa. Vuosi 1612 oli viimeinen, jolloin Antti pystyi jotain veroa maksamaan. Hän olikin jo 1615–16 autiolistalla (slott öde). Antti Ilaisen tila oli joutunut tämän jälkeen autiotilojen tarkistuslistalle.

Antti Ilainen vaimoineen on saapunut jo viimeistään 1614 Kainuuseen, jossa tapaamme hänet 1616 Paltamon Melalahdessa. Sieltä onkin artikkelissa jo edellä selostus. Antti Ilaisen elinkaareksi voidaan arvioida vuodet 1570–1627.

Jatkuu seuraavassa numerossa

Lähteitä: KA. Voudintilit/Pohjanmaan voutikuntien tilejä 1531–1634.

KA. Voudintilit/Savon voutikuntien tilejä 1541–1632 KA. Läänintilit/Pohjanmaan läänin tilejä 1635–1724 SSHY/Pohjanmaan jalkaväkirykmentti. Ruodutusluettelot.

Kainuun historia I. Matti Huurre, Jorma Keränen. Kainuun Sanomain kirjapaino Oy. Kajaani 1986.

Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia III. Pentti Virrankoski.

Kirjapaino Oy Kaleva. Oulu 1973.

Suomen historian pikkujättiläinen. WS Bookwell Oy. Porvoo 2003.

Arvo Soininen. Pohjois-Savon asuttaminen. Helsingin yliopiston monistuspalvelu. Helsinki 1981.

Väinö Sointula. Sanasto sukututkijoille. SSK ry. 6. painos.

Vaasa 2015.

Gunnar Lagerkranz. Svenska sjukdomsnanm i gångna tider.

4. Painos GÖTEBORG 1994.

Uusi suomalainen nimikirja. Vilkuna Mikkonen Paikkala.

Helsinki Otava 1988.

Mustosten esipolvia Savossa. Matias Eronen 2016. Mustosten sukuseuran nettisivut jäsenille.

Mustosia Kainuussa 1500-luvulla. Matias Eronen 2021.

Mustosten sukuseuran nettisivut jäsenille.

Kainuun Melalahden Mustosten varhaisvaiheet. Ari Kolehmainen 2015. Mustosten sukuseura.

Maanmittaushallitus. Kansalaisen karttapaikka.

Lähdeviittaukset:

Kajaanin käräjät 1632. http://digi.narc.fi/digi/view. ka?kuid=3704153.

7. KA 1616/4908: 46, KA 1617/4914:69

Kajaanin käräjät 1647. http://digi.narc.fi/digi/view. ka?kuid=3706181.

8. Soininen. Pohjois-Savon asuttaminen ss. 82–83.

FamilyTreeDNA:n Mustosten sukuseuran DNA-ryhmä.

24

SUKUVIESTI 3 · 2022

Historia Helsinki -sivusto tuo menneisyyden kaikkialle Helsingin kaupunki on julkaissut mobiilioptimoidun ja visuaalisen verkkopalvelun pääkaupungin kiehtovasta menneisyydestä. Kuvat, videot, kartat, asiakirjat ja asiantuntijoiden laatimat tekstit löytyvät osoitteesta historia.hel.fi.

Värikkään historiansa ansiosta Helsingillä on monipuolista ja kiinnostavaa tarjottavaa niin asukkaille kuin matkailijoillekin. Saariston ja metsien vehreydessä voi edelleen samaistua esihistorialliseen elämään, Suomenlinnan jylhien muurien katveessa voi tunnelmoida kadonnutta Ruotsin meriherruutta, upea Senaatintorin empirekokonaisuus vie suuriruhtinaan ajan loistoon ja lukuisat jugend- ja funkkisrakennukset henkivät nousevaa suomalaista designia.

Helsingin historiasta on tehty paljon laadukasta tutkimusta ja tietoa on saatavilla helposti myös verkossa. Aineisto on kuitenkin pirstaloitunut lukuisiin eri lähteisiin ja on vaikeasti hahmotettavissa kokonai-

suutena. Historia Helsinki -sivustolle pääkaupungin historia on koottu kiinnostavassa ja helposti ymmärrettävässä muodossa yhteen paikkaan.

Sivustolla voi tutustua Helsingin historiaan eri ilmiöiden, alueiden ja käännekohtien kautta. Sivuston artikkelit sisältävät runsaasti lähdemateriaalia sekä linkkejä laadukkaaseen lisätietoon.

Karttapalvelun avulla voi etsiä lähellä olevia kohteita, ja vertailla karttoja eri vuosikymmeniltä. Hakupalvelussa voi etsiä kiinnostavaa historiallista ajanjaksoa, teemaa tai paikkaa hakusanojen ja rajausten avulla.

Historia Helsinki -sivusto on julkaistu molemmilla kotimaisilla kielillä. Myöhemmin se julkaistaan myös englanniksi. Sivuston sisältö kasvaa jatkuvasti.

Historia Helsinki ▶ https://historia.hel.fi

Kuuntele Lottamuistoja Kansallisarkiston tuottaman Arkistopodin kuusiosainen Lottamuistoja-sarja vie kuuntelijan matkalle Lotta Svärdin historiaan. Lottatytöt, ilmatorjuntalotat ja monet muut naiset pääsevät ääneen arkistolöytöjen kautta. Lisäksi tarkastellaan lotille ”kohdennettua mainontaa” vuodelta 1934.

Lottien muistoissa ikävät asiat sivuutetaan ”hirmu nopeasti”. Niin sanoo historioitsija Maritta Pohls Arkistopodin haastattelussa, joka aloitti Lottamuistojasarjan keväällä.

Järjestön lakkautus jatkosodan jälkeen oli hänen mukaansa ”valtava isku naisten kasvoille”; yhtäkkiä heidän tekemäänsä työtä ei pidetty minkään arvoisena. Puhumattomuus ja kieltäminen vaivasivat lottia kuten veteraanejakin.

Parhaimmillaan Lotta Svärdin jäsenistöön oli kuulunut joka kolmas suomalainen nainen. Arkistopo-

Lotat jonottavat Helsingin Kauppatorilla J.L. Runeberg -alukseen Lotta Svärd -yhdistyksen 10-vuotisjuhlassa vuonna 1931. Kuva: Valokuvaamo Pietinen / Museovirasto, Historian kuvakokoelma, Valokuvaamo Pietisen kokoelma.

din Lottamuistoja selvittää, mikä sitoi lottia tukemaan maanpuolustustyötä vapaaehtoisesti.

Kuusiosaisen sarjan kaksi viimeistä jaksoa julkaistaan kesäkuussa. Kaikki podcastin jaksot löydät osoitteesta https://kansallisarkisto.fi/arkistopodi.

SUKUVIESTI 3 · 2022

25

Ratajätkät-kirja ja -näyttely kertovat, miten Suomen rautatiet rakennettiin Rautatietyöt aloitettiin Suomessa vuonna 1857. Toiseen maailmansotaan mennessä rataverkko kattoi jo lähes koko maan. Miten rautatiet rakennettiin ja kuinka työmaat muuttuivat vuosi­ kymmenten vaihtuessa? Millaisia olivat rautatienrakentajien kokemukset entisajan ratalinjoilla?

Rautatie mullisti liikkumisen, levitti sivistystä ja loi perustan modernille, vauraalle maailmalle. Rataverkko ei olisi kuitenkaan syntynyt ilman rakentajia eli ratajätkiä.

Teollisuus ja kaupungit tarvitsivat kipeästi rautateitä, ja rautateiden rakentaminen Helsingistä Hämeenlinnaan alkoi kesällä 1857. Radanrakentajista tuli teollistuvan yhteiskunnan tärkein ammattiryhmä, joka rakensi maamme yhdistävän liikennejärjestelmän kovalla työllä ja pienellä palkalla.

Museonjohtaja Kalle Kallio on tutkinut suomalaisia radanrakentajia jo 25 vuotta. Hänen väitöskirjansa tarkastelee rautatienrakentajien kokemuksia Suomen ensimmäiseltä ratatyömaalta aina toiseen maailmansotaan saakka. SKS Kirjat on julkaissut Kallion väitöksen tietokirjana Ratajätkät – Rautatienrakentajien kokemukset 1857–1939.

Rautatienrakentajien kokemusyhteisö syntyi kovissa oloissa Rautatierakennuksilla työpäivä alkoi 1800-luvulla aamuviideltä ja päättyi iltakahdeksalta. Itse työ oli ruu-

miillisesti raskasta urakkaa, josta maksettiin mitattavien työsuoritusten mukaan. Käytännössä se johti jatkuvaan kiireeseen, vaarallisiin työtapoihin ja toistuviin tapaturmiin. Ratajätkien kokemusyhteisöä yhdistivät elämän epävarmuus, alkeellinen asuminen, jatkuva muuttaminen ja paikallisväestön ennakkoluulot.

Ensimmäisellä ratatyömaalla kasakoiden raipaniskut antoivat vielä työlle tahdin, ja suurina nälkävuosina satoja rakentajia jouduttiin hautaamaan Pietarin radan pientareille. Vuosikymmenten vaihtuessa ratajätkät oppivat myös lakkoilemaan, mutta sisällissodan päätyttyä ratatyömailla hoipertelivat nälkiintyneet punavangit. Vaikka työ oli raskasta ja vaarallista, pääsy ratatöihin oli monelle nuorelle miehelle askel kohti vapautta.

Ratajätkät-kirjassaan Kalle Kallio seuraa radanrakentajia läpi kuohuvien vuosikymmenten. Tutkimus kattaa reilun 80 vuoden ajanjakson ratajätkien ensimmäisistä lapionpistoista aina talvisodan syttymiseen saakka.

Kallio käsittelee muun muassa nälkävuosien, suurlakon, sisällissodan ja 1930-luvun pula-ajan vaikutuksia työmailla. Radanrakentajien kokemuksia lähes-

Korian rautatiesillan rakennustyömaa Kymijoella 1870. Kuva: Suomen Rautatiemuseo.

26

SUKUVIESTI 3 · 2022

tytään useista näkökulmista unohtamatta työn, toimeentulon, teknologian, arjen, poliittisen historian, yhteiskunnan rakenteiden tai kokemuskerronnan merkitystä. Radanrakentajien tarina avaa uuden näkökulman myös siihen, kuinka köyhästä suuriruhtinaskunnasta kasvoi moderni, teollinen ja itsenäinen Suomi.

– Olen tehnyt aineistolähtöistä työväenhistoriaa, joka edellyttää perehtymistä sirpaleisiin lähdeaineistoihin. Ratajätkät eivät juuri kirjoittaneet omasta elämästään, joten kokonaisuus täytyi koota pienistä paloista, Työväenmuseo Werstaan museonjohtajana pitkään työskennellyt Kalle Kallio kertoo.

– Urakka on ollut vaikea mutta antoisa. Vuosien varrella olen huomannut aiheen koskettavan suomalaisia. Todella monilla on ratatyömailla työskennelleitä esivanhempia, ja rautatiet kiehtovat kaikenikäisiä. Junamatkustajien pitäisi olla kiitollisia niille kovia kokeneille työmiehille, jotka rakensivat meitä tänäkin päivänä palvelevat ratalinjat, Kallio pohtii.

Ratajätkiin voi tutustua Hyvinkäällä ja Tampereella Kalle Kallio halusi tehdä mahdollisimman yleistajuista tutkimusta ja kertoa ratajätkien kokemuksista muillekin kuin tiedeyhteisölle.

– Minulle oli alusta pitäen selvää, että kirjoitan radanrakentajista suurelle yleisölle. Aihe koskettaa myös tämän päivän rakentajia ja rautatieläisiä. Halusin tehdä kestävää perustutkimusta, joka kiinnostaa monenlaisia lukijoita, Kallio korostaa.

Väitöstutkimuksen ja SKS Kirjojen julkaiseman tietokirjan rinnalla syntyi kaksi museonäyttelyä, jotka avautuivat toukokuun alussa Työväenmuseo Werstaalla Tampereella ja Suomen Rautatiemuseossa Hyvinkäällä. Ratajätkät-näyttely on samanaikaisesti esillä Tampereella 8.1.2023 ja Hyvinkäällä 28.5.2023 asti.

Nostalgisessa näyttelyssä on esillä runsaasti historiallisia valokuvia ja tarinoita ratatyömaiden arjesta ympäri Suomea. Kuvat ovat suomalaisten museoiden ja arkistojen kokoelmista. Kuvien yhteydessä olevien tarinallisten ja koskettavien tekstien kautta pääsee kurkistamaan keskeneräisille ratalinjoille rautaroikan kiireen keskelle.

Kalle Kallio: Ratajätkät – Rautatienrakentajien kokemukset 1857–1939 (SKS Kirjat 2022)

Suomen Rautatiemuseo Hyvinkäänkatu 9, Hyvinkää ▶ https://rautatiemuseo.fi Työväenmuseo Werstas Väinö Linnan aukio 8, Tampere ▶ www.työväenmuseo.fi

Kalle Kallio. Kuva: Kati Lehtinen, Työväenmuseo Werstas.

SUKUVIESTI 3 · 2022

27

U R KKA

LU K U

N

Lasten ja nuorten elämää Suomessa 1900-luvun murroksissa ja kriiseissä

Leikitäänkö?-teos tarkastelee lasten ja nuorten kaverisuhteita ja niiden muutoksia Suomessa pitkällä aikavälillä. Suurten murrosten aikakaudella monet perusasiat lasten keskinäisissä suhteissa ovat säilyneet ennallaan.

1900-luku mielletään Suomessa Teos nostaa leikkien, ystävyyssotien ja kriisien mutta myös tesuhteiden ja nuoreksi kasvamiollistumisen, kaupungistumisen sen ohella esille myös synkkiä ja parantuvan hyvinvoinnin vuosävyjä, kuten kiusaamista, tapsisatana. Katveeseen ovat kuitenpeluja ja syrjimistä. Malinen ja kin jääneet lapset, jotka elivät täTamminen tarkastelevat myös tä maailmaa todeksi kotona ja sota- ja kriisiaikojen lapsuutta koulussa, pihoilla ja lähimetsisja kaverisuhteita. Leikki ja vasä, kaveriporukoissa tai yksin. paa-aika olivat monille turvaSuomen Akatemian tutkipaikka ja tapa ylläpitää arkea jatohtori Antti Malisen ja vavaikeissa oloissa. Samalla osoipaan tiedetoimittaja sekä tietetaan, millä tavoin lasten maatokirjailija Tuomo Tammisen ilma heijasteli aikuisten maailLeikitäänkö? Lasten kaverisuhmaa. teet 1900-luvun Suomessa avaa – Kun aikuiset haukkuihaastattelujen ja laajan muistevat toisiaan punikeiksi tai lahlu- ja tutkimusaineiston pohtareiksi, lapset tekivät samoin. jalta koskettavasti, millaista oli Kun jälleenrakennustyömailla suomalaislasten elämä eri vuoraataneet aikuiset sulkivat huosikymmeninä tilanteissa, kun Antti Malinen & Tuomo Tamminen: lensa ja murheensa sisälleen, aikuiset eivät olleet aktiivisesti Leikitäänkö? Lasten kaverisuhteet samoin toimivat lapset. Kun ailäsnä. Teoksessa lapsuudestaan 1900-luvun Suomessa (Gaudeamus 2022) kuiset alkoivat kyseenalaistaa kertovat avoimesti myös monet perinteisiä auktoriteetteja, laptunnetut henkilöt, kuten Tarja Halonen, Antti Hol- set ottivat mallia ja kyseenalaistivat vanhempiensa ma, Gustav Hägglund, Jenny Lehtinen, Timo Parve- ja opettajiensa määräysvallan. Ja kun sittemmin älyla ja Kaari Utrio. puhelin juurtui kiinni aikuisten käsiin, lapset tulivat Mitä pidemmälle 1900-luvulla edetään, sitä suu- pian perässä. remman roolin ihmissuhteet saavat muistelijoiden Suomalainen yhteiskunta muuttui 1900-luvun aielämässä. Ruoan tai vaatteiden riittävyyden sijaan on kana valtavasti, mutta perusasiat lasten ja nuorten kamurehdittu sitä, löytääkö oman paikkansa ikätoveri- verisuhteissa lopulta vain vähän, Malinen ja Tammien parissa. Vuosisadan alussa lasten elämää määritti- nen sanovat. vät fyysinen työ, niukkuus ja epävarmuus. Oppivelvol– Historia sekä omat muistomme, jos ymmärrämlisuuslain myötä mukaan tulivat koulun omanikäiset me niitä verestää, kertovat kuitenkin sen, että kun lapkaveriporukat. Koulumatkat olivat usein myös päivän si löytää paikkansa vertaistensa joukossa, hän on turainoita hetkiä, jolloin lapset saivat olla keskenään ke- vassa monenlaisilta vastoinkäymisiltä. Sillä, sijaitseenenkään aikuisen valvomatta. ko tuo paikka leikkipuistossa, kioskin takana, ostarilVuosituhannen kolmena viimeisenä vuosikym- la, jalkapallojoukkueessa tai sosiaalisessa mediassa, menenä lapsilla oli enemmän vapaa-aikaa kuin kos- ei välttämättä ole kovin suurta merkitystä. Tärkeinkaan. Lähiöissä kasvaneiden lasten ei tarvinnut kantaa tä on, että edes joku paikka löytyy jokaiselle. Yhteenvettä, pilkkoa puita, paimentaa karjaa tai nostaa pe- kuuluvuuden ja arvostetuksi tulemisen tunteet eivät runoita. Koulumatkoihinkaan ei mennyt tuntikausia. ole muuttuneet 120 vuodessa miksikään.

28

SUKUVIESTI 3 · 2022

LUK U N U

Perheyritykset Suomen hyvinvointia rakentamassa

RK

KA

Suomalainen perheyritys -teos kertoo perheyrittäjyyden ja kasvollisen omistajuuden historiasta 1800-luvulta nykyaikaan.

Yrittäjyyden yksikkö on keskiajalta lähtien ollut perhe, mutta 1800-luvun lopulle tultaessa perinteinen perheyrittäjyyden malli alkoi jäädä uudempien omistusmuotojen varjoon. Tästä huolimatta itsenäistyneessä Suomessa esimerkiksi monet nopeasti kasvaneet metsäteollisuuden suuret yhtiöt saivat alkunsa perheyrityksinä.

– Suomalainen perheyritys elää ja voi hyvin. Se ei yritysmuotona ole tulossa tiensä päähän, vaan päinvastoin, sanoo Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen. Vainio-Korhonen työskentelee Turun yliopistossa ja on yksi Suomalainen perheyritys -kirjan kirjoittajista. Muut kirjoittajat ovat Mika Kallioinen, Jarkko Keskinen ja Kari Teräs.

– Perheyritysten keskiössä on perhe, joka on ollut aika muuttumaton instituutio historian saatossa.

Vaikka perheyritys on isokin, niin perhe tuo jotakin mentaalista ketteryyttä. Kasvollisuus tuo perheyrittäjyyteen aivan erityisen voimavaransa.

Perheyrityksistä kasvoi teollistuneessa Suomessa kasvuhakuisia ja kansainvälistyviä menestystarinoita, jotka ovat samalla vaalineet toiminnan jatkuvuutta sukupolvelta toiselle. Teos sisältää yli sadan – pienen ja suuren – perheyrityksen tarinoita. Mukana on monia uraa uurtaneita omistajasukuja, muun muassa Ahlström, Aminoff, Berner, Fazer, Hartwall, Helkama, Herlin, Paasikivi, Paulig, Reenpää ja Rettig.

Kirja avaa näkymän perheyritysilmiön jatkuvuuteen: miten ja miksi perheyritykset ovat selviytyneet Ruotsin vallan ja tsaarin aikana sekä itsenäisen Suomen eri käänteissä. Entä millainen on perheyritysten identiteetti tänään?

perheyritykset työllistävät noin 40 prosenttia yrityssektorin työntekijöistä ja luovat noin 30 prosenttia yrityssektorin jalostusarvosta.

– Suomalainen perheyritys on tunnustus perheyritysten merkitykselle Suomen elinkeinoelämän ja hyvinvoinnin rakentamisessa. Kun ymmärrämme perheyritysten historiallisen roolin, näemme myös paremmin, miten ne yhä edelleen kantavat vastuuta maamme vaurastumisesta ja menestyksestä, Perheyritysten liiton hallituksen puheenjohtaja Alexander Bargum sanoo.

Perheyritysten liitto juhlistaa Suomalainen perheyritys -kirjan kautta 25-vuotisjuhlaansa.

Perheyritysten paluu yhteiskunnalliseen keskusteluun Perheyritykset alkoivat nousta takaisin yhteiskunnalliseen keskusteluun vuodesta 1997 eteenpäin, jolloin Perheyritysten liitto perustettiin tätä yritysmuotoa kokoavaksi ja edustavaksi foorumiksi.

Suomessa noin 70 prosenttia työllistävistä yrityksistä on perheyrityksiä. Tilastokeskuksen mukaan

Mika Kallioinen, Jarkko Keskinen, Kari Teräs ja Kirsi VainioKorhonen: Suomalainen perheyritys – Kasvollisen omistajuuden historia (SKS Kirjat 2022)

SUKUVIESTI 3 · 2022

29

U R KKA

LU K U

N

Virkistäviä retkiä Vantaanjoen varrella

Vantaanjoen varsi rantateineen on vanha kulttuurireitti. Joki virtaa kuuden kunnan läpi, kuohuu yli 40 koskessa ja laskee lopulta Vanhankaupunginlahteen Helsingissä. Hanna Apajalahden kirja Vantaanjoki – Tutkimusmatkailijan opas kutsuu virkistäytymään ainutlaatuisen joen varsilla kävellen, pyöräillen, meloen tai lumisena talvena hiihtäen.

Vantaanjoki virtaa yli sata kilometriä kuudessa kunnassa Hausjärveltä Helsinkiin. Jokiranta tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia ulkoiluun, seikkailuun ja harrastamiseen. Kirja vinkkaa eri reittiosuuksien parhaat lintubongausja kalannarrauspaikat, hienoimmat kosket ja uimarannat, kauneimmat lehdot ja luontopolut sekä matkan varrelle osuvat kahvilat ja piknikpöydät. Se opastaa lukijan kartanokierrokselle, hiihtoladuille ja kanoottireiteille, kertoen samalla kiinnostavasti seudun historiasta.

Vantaanjoessa virtaa saaveittain Suomen historiaa. Hanna Apajalahden kirja tuo näkyväksi tarinoita jokivarren historiasta sekä ih-

misistä, jotka ovat asuttaneet sen rantoja kivikaudelta saakka. Vanhat valokuvat paljastavat, mitä rannoilla oli ennen.

– Vantaanjoen luonto hurmaa kaikkina vuodenaikoina, ja ikiaikaisen virtaavan veden katselu ja kuuntelu tekee hyvää. Jokivarren historia voi yllättää kulkijan ja villitä mielikuvitusta. Retkiä voi tehdä lähimatkailuhengessä jalkapatikassa tai polkupyörällä, kauemmas julkisilla tai autolla. Vantaanjoki virtaa hiljaa, ja päästää kulkijan helposti kyytiin, Hanna Apajalahti kertoo ja kannustaa jokaista lähtemään omalle tutkimusmatkalle ainutlaatuisen kulttuurireitin varrelle.

Hanna Apajalahti: Vantaanjoki – Tutki­ musmatkailijan opas (SKS Kirjat 2022)

Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus SKS Kirjat -kustantamon julkaisema kansanuskon klassikoiden sarja on täydentynyt Julius Krohnin vuonna 1894 ilmestyneellä teoksella suomensukuisten kansojen uskonnollisista menoista.

Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus luo katsauksen suomalaisten ja muiden suomen sukukieliä puhuvien kansojen kansanuskontoon. Se esittelee laajasti Julius Krohn: Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus – Neljä lukua Suomen suvun pakanallista jumaluusoppia (SKS Kirjat 2022)

30

SUKUVIESTI 3 · 2022

säilyneitä tietoja suomensukuisten kansojen muinaisista pyhistä paikoista ja jumalankuvista, noidista ja tietäjistä sekä näiden johtamista uskonnollisista menoista.

Teos perustuu professori Julius Krohnin (1835–1888) luentoihin pakanallisesta ”jumaluusopista eli

LUK U N U

Retkeilyopas johdattaa tutustumaan vanhoihin linnoihin ja raunioihin

RK

KA

Suomessa on runsaasti linnoja, linnoituksia ja raunioita, joiden historiaa huokuvassa miljöössä riittää tutkittavaa ja seikkailtavaa retkeilijöille. Retkeilyopas esittelee 60 kohdetta eri puolilta Suomea.

Tuomo Kesäläisen Retkeilijän linnat ja rauniot -teos sisältää linnojen ja linnakkeiden lisäksi kuvauksia myös useista kiehtovista rauniokirkoista sekä muinaisista linnavuorista. Kohteet painottuvat Etelä- ja Lounais-Suomeen ja pohjoisimmat esiteltävät kohteet ovat Oulun ja Kajaanin linnat.

Kirjan kohteita yhdistää se, että ne ovat kaikki olleet käytössä ennen 1900-lukua.

– Mukaan ei ole otettu lainkaan tuoreimpiin sotiin liittyviä kohteita. Linnojen joukossa on monia Suomen kulttuurihistorian tärkeimpiä rakennuksia, mutta myös useita vähemmälle huomiolle jääneitä yllätyksellisiä kohteita, kuten Salon Latokartanonkosken rauniomylly, Kesäläinen sanoo.

Teoksessa kerrotaan rakennusten historiasta, sijainnista kartan kera sekä retkeilystä linnalla. Lin-

nat ja rauniot sijaitsevat yleensä hyvin kauniissa ympäristössä, joten ne ovat monipuolisia retkikohteita ja usein myös näköalapaikkoja. Jännittävän lisämausteen retkiin tuovat moniin vanhoihin linnoihin liittyvät kummitustarinat, erikoiset tapahtumat sekä muu perimätieto, sanoo Kesäläinen.

Kesäläiselle itselleen vierailut vanhoissa linnoissa ja tutkimusmatkat raunioilla nostavat mieleen välähdyksiä menneisyydestä.

– Millaista elämä onkaan ollut vuosisatoja sitten linnanherrojen hallitessa tiluksia tai taisteluiden ahdistaessa linnoitusta eri suunnilta. Esimerkiksi Kaarinassa sijaitseva Kuusiston linna on kiehtova rauniokokonaisuus, joka sijaitsee äärimmäisen kauniissa miljöössä meren rannalla. Linnassa asui piispoja useilla eri vuosisadoilla 1200-luvun lopulta 1500-lu-

mythologiasta” Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa keväällä 1887.

Aikansa katsantokannan mukaisesti hän tukeutuu kielitieteelliseen ajatukseen, jonka mukaan samaan kielikuntaan luettavilla kansoilla on yhteisen kielihistorian ohella myös yhteinen uskontohistoria. ”Myöhään on samoin historian valo kohdannut Pohjan perän lapsia, Suomen sukua, ja erittäin myöhään on se varsinkin tunkeutunut niihin salaisimpiin sopukoihin, joissa sen uskonto on piillyt”, Krohn kirjoittaa.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi Krohnin teoksen alun perin vuonna 1894. Nyt uudelleen juhlapainoksena ilmestyneeseen teokseen jälkisanat on kirjoittanut uskontotieteen emeritusprofessori Veikko Anttonen. ”Nykyään akateemisesti koulutetut suomalais-ugrilaisten kansojen omat edustajat tuottavat kansainvälisten tutkijoiden ohella tietoa esi-isiensä perinteistä ja jäsentävät itse niiden roolia yhteiskuntiensa historiassa, kulttuurissa ja taiteessa. Menneen maail-

Tuomo Kesäläinen: Retkeilijän linnat ja rauniot (Karttakeskus 2022)

vulle saakka. Linnan värikkääseen historiaan kuuluu tarina kirotun piispan haamusta, jonka levoton sielu vaeltaa ympäri raunioaluetta valittaen kohtaloaan, Kesäläinen kertoo.

man mytologioita ja kansanuskoa ei arvioida enää yhden ’suvun’ eikä yhden uskontokäsityksen mittareilla. Ehkäpä parasta Krohnin varhaisessa kartoituksessa on sen antama perspektiivi siihen valtavaan harppaukseen, mikä on tapahtunut tavassamme ymmärtää, mistä kaikesta uskontojen ja kansanperinteiden maailmat – niin menneet kuin nykyisetkin – on tehty ja mitä muotoja ne saavat osana yhteiskuntien historiaa ja inhimillistä kokemusta”, Anttonen sanoo.

SUKUVIESTI 3 · 2022

31

Julkaisuja sukuharrastajille Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Sukua tutkimaan – Sukuharrastajan pikkujätti

Väinö Sointula (toim. Elina Kuismin):

Sanasto sukututkijoille, 6. painos

20 €

Eine Kuismin ja Elina Kuismin (toim.):

Hyvässä seurassa – Yhdistys-­ toiminnan pikkujätti, 2. painos

20 €

10 €

ISBN 978-952-99375-9-2

ISBN 978-952-68284-0-4

ISBN 978-952-99375-7-8

Sukuviesti, vuositilaus

Adressi, A4

Kortti, 16 cm x 16 cm

2€ 15 €

digi, alk.

25 €

printti, alk.

Hinta sis. kuoren.

15 € Hinta sis. toimituskulut.

Impola et al. (toim.):

Vanhojen käsialojen lukuopas (Gaudeamus)

Tiedustelut ja tilaukset Sukuseurojen Keskusliitto ry Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450 toimisto@suvut.fi www.suvut.fi > Julkaisut Postitettuihin tilauksiin lisätään toimituskulut.

Kortin ja adressin on suunnitellut keskusliiton hallituksen jäsen Satu Hirvikoski.

Anna Salonen:

Isoisä / Isoäiti / Isä / Äiti – Anna muistojesi puhua (SKS Kirjat)

TARJOUS 30 € ovh. 34 € TARJOUS 22 € kpl, ovh 24 €

85 €

kaikki neljä kirjaa, sis. toimituskulut