Sukuviesti 3/2020

SUKUVIESTI

3 2020

Sukuseurojen, sukututkimuksen, historian ja kulttuurin aikakauslehti

Maailma on täynnä suuria ihmeitä…

… sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.

3 2020

SISÄLTÖ

3 Pääkirjoitus 4 Sukuseurojen Keskusliitto tärkeänä yhteis­ kunnallisena vaikuttajana jo 40 vuotta, Nora Savolainen

8 9

Poikkeustilan vaikutukset sukuseuratoimintaan Kokousten siirtäminen poikkeustilan aikana, Markku Ruuskanen

10

Lempiäisten sukuseuran nuorekkaat 30-vuotisjuhlat, Kaija Karvinen

13

Vuoden sukukirja 2019 kertoo Rautalammin Rossien suvusta

14 16

Kokko-Kokkonen sukuseura ry, Eero Lestelä Juuret Kokkolanniemellä, Ari Kolehmainen

17 Sukutarinakilpailu 2020 18 SSK:n hallituksen jäsen esittäytyy, Aimo Leskelä 19 Tynkkyset Rantasalmella, Tuomo Tynkkynen 20 Suurnäyttely Ruotsinsalmen meritaisteluista 22 Suomalainen meritieto Itämeri.fi-palvelusta 23 Muutoksia Kansallisarkiston digipalveluihin 24 Arvoitukselliset DNA-linjat Etelä-Pohjanmaalla ja Ylä-Satakunnassa, osa 2, Juha Heikkinen

26 Digimuseo.fi tuo museot koteihin 27 Sukulehtikilpailu 2019–2020 28 Lukunurkka: Kansallistaiteilijan ja hänen unohdetun veljensä vaiherikas elämä

28 Lukunurkka: Pelastuksena kekseliäisyys ja yhteishenki

29 Lukunurkka: Nojatuolimatka Viipuriin 29 Lukunurkka: Gulag-klassikosta uusintapainos 30 Lukunurkka: Uutuuskirja avaa Petsamon luostarin salassa pidetyt arkistot

30 Lukunurkka: Tietokirja persoonallisista kissoista ja heidän tunnetuista palvelijoistaan

29 Lukunurkka: Seitsemän veljestä 150 vuotta Kannessa: ”Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.” Tove Jansson, Muumipappa ja meri. Kuva: Evie S. / Unsplash.

SUKUVIESTI JULKAISIJA Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry 41. vuosikerta TOIMITUS Vastaava toimittaja: Eine Kuismin Toimitus ja taitto: Mediaosuuskunta Liiteri YHTEYSTIEDOT (Toimitus, tilaukset ja ilmoitusmyynti) Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450, sukuviesti@suvut.fi www.suvut.fi/sukuviesti

ASIANTUNTIJA­NEUVOSTO professori Anto Leikola ylilääkäri Matias Eronen taidehistorioitsija Virve Heininen fil. maist. Kirsti Kesälä-Lundahl professori Juha Pentikäinen

HINTA Vuosikerta 50 € Kannatusjäsenen kestotilaus 45 € Irtonumero 11 €

PAINOPAIKKA KTMP Group Oy, Vaasa

AIKATAULU 2020 Nro Ilmestyy 1/20 vk 7 2/20 vk 16 3/20 vk 25 4/20 vk 40 5/20 vk 50

Viisi numeroa vuodessa ISSN 0357–9422

Kulttuuri- mielipide- ja tiede­lehtien liiton Kultti ry:n jäsen

ILMOITUKSET Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry

Aineisto Varaukset 10.1.

7.1.

6.3.

21.2.

8.5.

24.4.

21.8.

7.8.

30.10.

16.10.

PÄ Ä K

Ei se, miltä me näytämme, eikä se, mitä me aikaan saamme, merkitse sen rinnalla mitään, mitä me olemme toinen toisellemme.

– MARLEENA ANSIO –

IR

Korostuuko suvun merkitys?

JO

I T US

Kulunut koronakevät on hiljentänyt ja pysäyttänyt meitä monin tavoin.

Olemme itse kukin olleet enemmän tai vähemmän karanteeninomaisissa olosuhteissa. Koululaiset ja opettajat työskentelivät etänä kahta viimeistä viikkoa lukuun ottamatta. Monilla työpaikoilla jatketaan etätöitä kesän yli ja tehdään myöhemmin päätöksiä tilanteen selkiinnyttyä.

On kuitenkin paljon aloja, joilla etänä toimiminen ei ole mahdollista.

Hoitohenkilökunta sairaaloissa ja hoitolaitoksissa on ollut täystyöllistetty, samoin etenkin ruokakaupoissa on toimittu lähes normaalisti, vaikka nettikaupan osuus onkin kasvanut poikkeustilan aikana. Sairaaloissa ja muissa hoitolaitoksissa ei ole ollut mahdollista vierailla kuin erityistapauksissa mikä on aiheuttanut huolta ja murhetta niin potilaille kuin heidän omaisilleen.

Virtuaaliset yhteydet ovat jonkun verran olleet korvaamassa fyysisiä tapaamisia, mutta kaikkien kohdalla se ei kuitenkaan ole ollut mahdollista. Kesän aikana on onneksi mahdollista järjestää tapaamisia ulkotiloissa.

Onko meillä mahdollisuus oppia jotain meneillään olevista poikkeusoloista? ”Pysähtymisen ansiosta perinteiset arvot tulevat uudelleen pinnalle ja suvun merkitys korostuu”, toteaa Pirkko Taskinen haastattelussaan. Samaa pohdittiin keskusliiton keväisessä jäsenkyselyssä, ja koettiin, että tilanne voisi olla uusi mahdollisuus sukuseuroille.

Suvun merkitys on eri ihmisille erilainen ja se toki hyväksytään. Kaikki eivät koronankaan jälkeen rynnistä erilaisten sukuharrastusten pariin tai lähde kiertueelle sukulaisiaan tapaamaan. Ne, jotka kokevat suvun ja sen vaiheiden selvittämisen kiinnostavaksi, ja haluavat toimia yhdessä suvun jäsenten kanssa, toivotamme lämpimästi tervetulleeksi mielenkiintoisen ja antoisan harrastuksen pariin.

Aurinkoisia kesäpäiviä!

Eine Kuismin pääsihteeri

Sukuseurojen keskusliiton kevät- ja syyskokoukset pidetään koronapandemian aiheuttaman poikkeustilan vuoksi 12.9.2020 Espoossa Leppävaaran kirjaston tiloissa.

Tarkemmat tiedot elokuussa jäsenkirjeessä ja verkkosivuilla. Mahdolliset muutokset valtioneuvoston ohjeiden mukaisesti.

!

Sukuseurojen keskusliiton toimistossa voi toistaiseksi asioida sähköpostilla ja puhelimitse. Toimisto on suljettu kesälomien vuoksi 1.7.–15.8.

Sähköposteja kuitenkin luetaan ja niihin vastataan viiveellä.

Kirjatilaukset toimitetaan myös kesän aikana.

SUKUVIESTI 3 · 2020

3

Pirkko Taskinen:

Sukuseurojen Keskusliitto tärkeänä yhteiskunnallisena vaikuttajana jo 40 vuotta Teksti: Nora Savolainen, kuvat: Sukuviestin arkisto

Nuori historianopiskelija oli 1980-luvun alussa töissä Maakunta-arkistossa ja siellä tutkijasalissa hänen silmiinsä osui Sukuyhteisöjen tuki -nimisen järjestön julkaisema Sukuviesti-lehti.

– Ihastuin ja tilasin sen itselleni välittömästi, kertoo vaalivaliokunnan puheenjohtaja Pirkko Taskinen tuosta vuosikymmenten takaisesta tilanteesta, joka toimi myös siltana tulevaan.

Taskinen tilasi lehden, vaikka nuoren opiskelijan talous olikin tiukoilla. 1980-luvun puolivälissä hän muutti Helsinkiin. Pian muuton jälkeen Taskisen omasta sukuseurasta tuli silloisen kunniapuheenjohtajan yhteydenotto, jossa Taskista pyydettiin mukaan Sukuseura Taskinen-Taskila ry:n toimintaan.

– Ihmettelin, että mistä ihmeestä he tiesivät minun muuttaneen Helsinkiin. Selvisi, että tieto oli tullut lehden osoitteenmuutostietojen avulla, Taskinen naurahtaa.

Taskinen lähti sukuseuran tilaisuuksiin, ja samoissa tiloissa toimi myös Sukuyhteisöjen Tuki, josta vuonna 1991 tuli Sukuseurojen Keskusliitto (SSK).

– Isäni oli aina arvostanut kaikkea sukuun liittyvää. Hän puhui arvostaen ja kunnioittavasti sukulaisistamme. Isä laski sukuun mukaan kaikki viidenteen serkkuun saakka. Isälläni oli iso vaikutus omaankin innostukseeni sukuharrastusta kohtaan.

Vuosikymmenen lopulla kunniapuheenjohtaja alkoi houkutella Taskista mukaan Keskusliiton toimintaan. Siitä alkoikin elämänmittainen taival – sekä keskusliiton hallituksessa että monenlaisessa vapaaehtoistyössä yhdistyksen hyväksi.

Toiminta Sukuseurojen Keskusliitossa on tuonut paljon rikkautta ja väriä elämään Sukuseurojen Keskusliitossa toimii hyvin erilaisista taustoista ja ammattikunnista tulevia ihmisiä.

4

SUKUVIESTI 3 · 2020

– On ollut valtava rikkaus saada verkostoitua ja tehdä töitä keskusliiton hyväksi monenlaisten ihmisten kanssa. Erilaiset ihmiset ja näkökulmat ovat toiminnan todellinen suola. Oli myös mukavaa olla mukana

Pirkko Taskinen on tullut tutuksi keskusliiton kokouksissa ja tapahtumissa. Kuvassa Pirkko Albergan kartanon terassilla vuoden 2018 kevätkokouksen aikaan.

järjestämässä liiton 20-vuotisjuhlia Hanasaaressa, näitäkin järjestimme yhdessä talkoilla, Taskinen kertoo.

Taskinen on tuonut SSK:lle myös ammatillista osaamistaan omasta päätyöstään. Hän työskentelee oikeudellisessa toimikunnassa, tietosuojan ja tekijänoikeuksien parissa. Hallitustyössä tälle osaamiselle on ollut kysyntää.

Sukututkimuksesta on tullut informaatio-oikeuden osa-alue.

Tietosuoja, tietoon sisältyvät tekijänoikeudet, julkisuus, henkilösuoja sekä salassapito ovat tärkeä osa-alue yhdistyksen toiminnassa. Tietosuoja pitää ottaa vakavasti.

– Tietosuojavaltuutetun toimiston kanssa olemme luoneet toimintamalleja ja sääntöjä. Keskusliitosta on myös käyty paikan päällä Brysselissä tutustumassa ja vaikuttamassa eurooppalaiseen tietosuojaasetukseen sen valmisteluvaiheessa. Pisteet tästäkin Keskusliitolle. On todella hienoa, että toiminnassa on otettu nämä asiat vakavasti ja matkustettu sinne asti vaikuttamaan.

Matkan varrelle on mahtunut monenlaista. Vuoden sukukirjakilpailu on niin ikään ollut kiinnostava tapahtuma.

– Vuonna 2000 kutsuimme filosofian maisteri Eeva Ahtisaaren palkintoraatiin. Kävimme runsaat 70 sukututkimusta läpi. Kilpailun voitti vuonna 1999 ilmestynyt Eero Sovelius-Sovion kirjoittama sukukirja Sovio-Sovelius -suku. Historiaa ja matrikkeli 1600–2000.

Kirjassa esitellään rannikkokaupunki Raahen kauppaporvareiden elämää monista eri näkökulmista. Siinä kerrotaan mielenkiintoisella tavalla Sovelius-suvun jäsenten toiminnasta. Mukana ovat suvun omistamat talot, kauppaliikkeet ja teollisuusyritykset, laivat ja laivanvarustus. Kirjoittaja on luonut kiinnostavan kuvan pienen rannikkokaupungin ja sen asukkaiden elämästä. Palkinnon voittanut kirja vaikutti rehellisyydellään ja avoimuudellaan, mitään ei peitelty.

Valinta oli yksimielinen.

Ylempi kuva: 1990-luvun alussa keskusliitto ja Suomen Sukutietotekniikka perustivat Alcenius-palkinnon, jolla palkittiin vuoden sukukirja. Kuvassa Vuoden Sukukirja -kilpailun palkintoraati vuonna 2000, oik. rouva Eeva Ahtisaari, P.T. Kuusiluoma ja Pirkko Taskinen.

Alempi kuva: Pirkko Taskinen, kuvassa vasemmalla, palkittiin ensimmäisten joukossa keskusliiton ansio­ mitalilla liiton 25-vuotisjuhlassa Suitian linnassa.

Kohokohtia matkan varrelta Keskusliiton järjestämät matkat ovat olleet mieliinpainuvia. Suomalaisten sukuharrastajien matka Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksen professori Risto Pulkkisen ja professori Juha Pentikäisen luentojen siivittäminä metsäsuomalaisten jalanjäljille Ruotsiin ja Norjaan oli huikea elämys. Suomalaismetsien perinteestä, sukujen historiasta ja kulttuurista kiinnostuSUKUVIESTI 3 · 2020

5

neilla oli ainutlaatuinen mahdollisuus lähteä esi-isiensä jalanjäljille tällä SSK:n ja Pentikäisten sukuseuran järjestämällä matkalla. Sisällöstä vastasi myös norjalainen sukututkija Jan Myhrvold.

– Matkassa kietoutui yhteen kaikki se, mitä keskusliitto voi parhaimmillaan tarjota. Ruotsin Värmlannissa ja Hedmarkissa oli jylhät ja korkeat vaarat ja metsämaisemat. Tuntui kuin taivaankaari ja tähdet olisivat olleet käsin kosketeltavissa. Yksi ehdoton kohokohta oli vierailut vanhoihin savutupiin, saunoihin ja aittoihin. Niissä vanhat uunit ja kiukaat olivat säilyneet alkuperäisessä kokoonpanossaan jopa 200 vuotta. Tiettävästi maailman ainut toimiva savutupa saadaan 20-minuutissa nousemaan maksimilämpötilaan, ja se on erittäin energiaystävällinen lämmitysmuoto.

Metsäsuomalaisten asuinalueiden merkitys suomalaisessa kansanperinteessä ja kielessä on suuri. Suomen kieli säilyi muuttumattomana, kuin lukittuna liki 400 vuoden ajan. Kosketuksia valtakieleen ei ollut.

Matka tarjosi ensikäden tietoa alan tutkijoiden ja sukuharrastajien esittämänä.

Elämyksellisyys tuo jatkuvuutta keskusliiton tulevaisuuteen Sukuseurojen toiminta on monipuolista ja se yhdistää nuoret ja vanhat jäsenet. Sukuyhdistysten toiminta on lähellä yksittäisen ihmisen koko elämänkaaren toimintaa, se on kuin mikrohistoriaa.

– Olen sitä mieltä, että nykyään pelkkä vuosiko­ kous ei enää vedä ihmisiä mukaan.

Tulevat sukupolvet eivät ole kiinnostuneita yhdistystoiminnasta, se koetaan helposti ylimääräisenä rasitteena. Sen sijaan tämän päivän ja tulevaisuuden ”juttu” ovat elämykset. Toivon, että siihen satsataan tulevaisuudessakin.

Taskinen mainitsee esimerkkinä tästä matkat, joissa voi kokemuksellisuuden kautta kokea kaikilla aisteilla jotain unohtumatonta. Taannoin Olavinlinnan kuninkaansalissa Savonlinnassa pidettiin kokous. Sijainti toimi tehokkaana houkutinkeinona.

Ylempi kuva: Metsäsuomalaisretken osallistujia sukukiven äärellä Ruotsin ja Norjan rajalla.

Alempi kuva: Keskusliiton kaksipäiväistä 30-vuotisjuhlaa vietettiin Hyvinkäällä.

Toisena päivänä järjestettiin Suku-Golfkilpailu ja opastettu retki paikallisiin kohteisiin. Kuvassa Pirkko kuvaa taiteilijakoti Humalan ja Krapulan pihalla mielenkiintoista miljöötä.

6

SUKUVIESTI 3 · 2020

Sukuseurojen Kesku

– Pitää olla joku juttu ja juju. Pelkkä kokous ja kahvit eivät enää toimi. Sellainen ei tuo uusia ihmisiä mukaan.

Koronakriisi voi nostaa perheen ja suvun uuteen arvoon Toimintaa on hyvä viedä siihen suuntaan, että sisältöjä aidosti kehitetään. Kokoontumisella, paikalla ja sisältöön satsaamisella on tulevaisuutta.

– Esimerkiksi voisi ajatella vaikkapa suvun kokoontumista omaan sukuun kuuluvan taiteilijan kotipaikkakunnalla, missä taiteilijan ateljee tai museokin sijaitsee.

Silta omaan sukuun voi syntyä vahvemmin kokemuksellisuuden kautta. Taskinen itse koki tämänlaista myös kävellessään järjestetyllä teemamatkalla 1874– 1965 eläneen Jussi Niitta-ahon polkuja. Tämän kautta hän oivalsi yhtymäkohtia omaan 1970-luvun alussa pois nukkuneeseen, liki 100-vuotiaaseen ukkiinsa.

Jussin jalanjäljissä, havainnollistavan ja kokemuksellisen retken ansiosta Taskinen alkoi

ymmärtää myös omaa sukuaan ja sen historiaa uudella tavalla.

– Ukki puhui taikureista, taikasauvoista ja talon kivijalkoihin tehtävistä loitsuista. Ukin kertomukset nousivat eloon myös matkalla metsäsuomalaisten asuinsijoille. Siellä sai kokea paikkoja, oppia ihmisten arvoja, nähdä sukujen vanhoja pihapiirejä, vanhoja esineitä ja paikkoja. Sai kokea ja nähdä mikrohistoriaa, sitä miten ennen on eletty ja oltu.

Sukuseurojen Keskusliitolla on varmasti paikkansa myös tulevaisuudessa. Ideoinnissa on hyvä huomioida erilaisia teemoja. Kansainvälisyys edellä on myös hyvä tehdä yhteistyötä. Aiemmin aloitettua Pohjoismaista yhteistyötä on hyvä jatkaa tulevaisuudessakin.

Keskusliitolla on mielenkiintoinen rooli tukijärjestönä. Se on myös yhteiskunnallisesti vaikuttamassa sukututkimuksen edistämisessä ja sukuseuratoiminnan tukemisessa. Keskusliiton jäsenyys ryhdittää sukuseurojen toimintaa. Keskusliitolla on lainsäädännön tuntemuksen lisäksi myös neuvonantajana tärkeä rooli muun muassa sukuseurojen perustamiseen ja yhdistystoimintaan liittyvissä kysymyksissä.

Nykyään eletään kovin yksilökeskeistä aikaa. Koronakriisin aikana perheen ja suvun merkitys on onneksi tullut enemmän esille.

– Sukujen merkitys tulee kasvamaan, olen melko varma siitä. Suvun merkitys ja suku nousevat vielä uuteen arvoon. Pysähtymisen ansiosta perinteiset arvot tulevat uudelleen pinnalle, Taskinen sanoo hymyillen. ❧

Ylempi kuva: Keskusliiton kevätkokous pidettiin vuonna 2006 Johtamistaidon opistolla Kirkkonummella. Kokouksen jälkeen vierailtiin Hvitträskin taiteilijakodissa. Kuvassa oik. Eija Heiskanen, Riitta Sirén ja Pirkko Taskinen.

Alempi kuva: Pirkko Taskinen on valittu usein johtamaan puhetta liiton kokouksissa. Kuvassa 35-vuotisjuhlakokous Espoon Leppävaarassa Kotiseututalo Parkvillassa.

SUKUVIESTI 3 · 2020

7

Poikkeustilan vaikutukset sukuseuratoimintaan Poimintoja jäsenkyselystä Sukuseurojen keskusliitto kysyi jäsenistöltään kommentteja poikkeustilan vaikutuksista sukuseuratoimintaan. Kulunut aika on hiljentänyt seurojen toimintaa merkittävällä tavalla eli olemme olleet samalla viivalla kuin ihmiset kaikkialla Suomessa ja muissa maissa, pandemia on ollut yhteinen kokemuksemme.

Virtuaaliset yhteydet ovat suoneet mahdollisuuden pitää yhteyksiä toinen toisiimme, mutta fyysisiä tapaamisia emme ole voineet järjestää.

Joillakin seuroilla on kokouksista välivuosi, jolloin on ollut tapana järjestää matka joko kotimaassa tai naapurimaissa. Nyt nuo matkat ovat tältä vuodelta peruuntuneet.

Etäkokouksina useimmilla seuroilla on järjestetty ainoastaan hallituksen ja työryhmien kokouksia. Kokoukset ovat useimmiten olleet sähköpostikokouksia, mutta joillakin on käytetty myös Skype- tai Teamsyhteyttä.

Jäsenkokoukset on siirretty useimmiten vuodella eteenpäin. Joillakin kokous on siirretty tulevaan syksyyn kuitenkin niin, että pandemian kehittymistä seurataan ja toimitaan tilanteen mukaan. Niillä seuroilla, joilla kokous on siirretty pidettäväksi syksyllä, ei ole tarkoitus järjestää kokouksen yhteyteen oheisohjelmaa, käsittelyssä ovat ainoastaan viralliset asiat.

Etäkokouksista ei ole kaikkien seurojen säännöissä vielä tällä hetkellä mainintaa. Nykyinen tilanne kuitenkin saattaa lisätä pohdintaa sääntömuutosten tarpeellisuudesta. Keskusliiton oikeudellinen toimikuntakin pohtii tarvetta uudistaa mallisääntöjä ja liiton sääntöjä niiltä osin.

Etäkokousten järjestäminen sukuseuroissa on vielä nykyisin melko haasteellista, sillä seuroissa on paljon sellaisia jäseniä, joilla ei ole etämahdollisuuksia käytettävissään. Fyysisten tapaamisten järjestäminen on myös hankalaa, koska jäsenkunnassa on runsaasti riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä. Yhdistyslaki lähtee jäsenten tasa-arvoisesta kohtelusta ja yhdenmukaisesta vaikuttamismahdollisuudesta yhdistyksen 8

SUKUVIESTI 3 · 2020

toimintaan. Jäsenen vaikuttamismahdollisuus ei valitettavasti toteudu jollei hän voi olla mukana kokouksissa. Seurat ovatkin viisaasti lähteneet toimimaan terveys edellä ja on ymmärrettävää, että kokouksia ja tilaisuuksia on siirretty odottamaan parempia aikoja.

Yhdessä vastauksessa lähestyttiin kulunutta poikkeustilaa myös positiivisen kautta: ”Uskoisimme pandemian korostavan oman suvun merkitystä ja se on mahdollisuus sukuseuroille.”

Kiitos kaikille kyselyymme vastanneille seuroille. Hyvää kesää ja intoa seuraavien tapaamisten valmisteluihin, tästä me selviämme yhdessä, suvuissa on voimaa!

Kokousten siirtäminen poikkeustilan aikana Keskusliiton oikeudellinen toimikunta on antanut suosituksen kokoontumisista poikkeustilan aikana. Sukuseurojen keskusliitto suosittelee jäsenistöään huomioimaan annetut ohjeet ja suositukset suunnitelmissaan.

Valtioneuvosto on antanut valmislakiin perustuen koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan aikana ohjeita ja suosituksia, jotka koskevat kokoontumista ja 70 vuotta täyttäneiden karanteeninomaisia oloja.

Tällä hetkellä suositukset ja ohjeet ovat toistaiseksi voimassa ja kokoontumista koskeva määräys koskee 50 hengen kokoontumisrajoitusta. 70 vuotta täyttäneiden kokoontumista koskevan rajoituksen poistamista ei edes ole ilmoitettu harkittavan toistaiseksi.

Yhdistyslaki lähtee jäsenten tasa-arvoisesta kohtelusta ja yhdenmukaisesta vaikuttamismahdollisuudesta yhdistyksen toimintaan. Jäsenen vaikuttamismahdollisuus toteutuu yhdistyksen kokouksessa. Valtioneuvoston antamat määräykset ja suositukset rajaavat jäsenten toimintamahdollisuuksia yhdistyksen ko­kouksessa tällä hetkellä.

Näistä syistä on täysin perusteltua siirtää force majeure-tyyppisen esteen perusteella yhdistyksen kokousta pidettäväksi myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Mielestäni ennen rajoitusten poistamista pidettävä yhdistyksen kokous ei noudata yhdistyslain määrittelemää yhdistyksen jäsenten yhdenvertaista kohtelua ja vaikuttamismahdollisuuksia koskevaa periaatetta.

Jos yhdistyksen säännöissä on määritelty tietty ajanjakso vuoden aikana yhdistyksen kokouksen pitoajaksi, esimerkiksi määräämällä, että yhdistyksen kokous on pidettävä vuosittain touko-elokuun välisenä aikana, varsin perusteltua on tehdä päätös siirtää yhdistyksen vuosikokous yhdellä vuodella vastaavaan ajankohtaan vuonna 2021.

Toinen vaihtoehto on määrätä yhdistyksen kokous pidettäväksi sen jälkeen, kun kaikki kokoontumista ja karanteenia koskevat rajoitukset on poistettu.

Etäkokousten järjestäminen on mahdollista vain sellaisissa yhdistyksissä, joiden säännöt oikeuttavat etäkokouksen järjestämiseen.

Markku Ruuskanen Juristi, Sukuseurojen keskusliiton oikeudellisen toimikunnan puheenjohtaja

SUKUVIESTI 3 · 2020

9

Lempiäisten sukuseuran nuorekkaat 30-vuotisjuhlat HAIKON KARTANOSSA 2.–4.8.2019 Perjantaipäivä oli varattu rauhalliseen tutustumiseen kartanoon, sen kauniiseen ympäristöön ja kylpyläosastoon. Tavattiin tuttuja ja kerrottiin kuulumisia.

Palautettiin mieleen tapahtumia seuran 30-vuotiselta taipaleelta ja muisteltiin kaiholla monia joukostamme poistuneita jäseniä. Illan yhteinen kokoontuminen oli Villa Haikossa buffet-illallisen merkeissä.

Lauantaiaamuna kylpyläosasto ja kaunis puisto tarjosivat aamuvirkuille nautittavan elämyksen. Lähdimme kahdella linja-autolla Porvoon kierrokselle. Siellä oppaamme liittyivät seuraamme. Kaupungilla on suuri merkitys Suomelle ja sen historialle. Siellä avattiin vuonna 1809 valtiopäivät, joilla Aleksanteri I myönsi Suomelle autonomian suuriruhtinaskuntana.

Porvoon vaiherikas historia Porvoo on perustettu 1300-luvulla ja on yksi Suomen keskiaikaisista kaupungeista. Kauppapaikkana se on ollut jo 1200-luvulta lähtien. Kaupunki on palanut monta kertaa. Milloin tanskalaiset merirosvot polttivat sen, milloin venäläiset tuhosivat sen maan tasal-

le tai milloin yöllinen kalasopan keittäminen aiheutti suurpalon. Palojen jälkeen kaupunki nousi tuhkasta entistä ehompana. Rakennukset tehtiin noudattamaan vanhaa tyyliä.

Samoin on käynyt Porvoon vanhalle kirkolle. Sekin on palanut ainakin viisi kertaa.

Viimeisen polton jälkeen korjaustyöt tehtiin niin hyvin ja perusteellisesti, että kirkko on nyt Suomen turvallisin. Se on 1400-luvulta, mutta sisustus ei ole keskiajalta.

Vanhassakaupungissa on edelleen taloja, jotka ovat 1700-luvun lopulta peräisin. Kun keisari Nikolai I matkusti Porvoossa, huomasi hän sen ränsistyneeksi ja määräsi, että on rakennettava uusi empiretyylinen turvallisempi keskusta. Vähitellen sinne muuttivat kaikki vähän vauraammat kaupunkilaiset.

Vanha Porvoo alkoi ränsistyä ja autioitua. Se oli purku-uhan alla. Louis Sparre huolestui asiasta ja puhui tarmokkaasti vanhan kaupunginosan puolesta, joten se säästyi purkutuomiolta. Nyt Porvoon vanha kaupunki on kuuluisa matkailukohde.

Porvoosta ovat monet taiteilijat lähtöisin, muun muassa Albert Edelfelt ja Ville Vallgren. Kaikki muistavat kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin ja hänen kuvanveistäjä poikansa Walterin eläneen ja vaikuttaneen Porvoossa.

Varsinkin Ville Wallgrenistä olisi paljon kaskuja kerrottavana. Hän oli aika velikulta, naistenmies ja kulinaristi.

Vuosisatojen tunnelmaa Malmgårdin kartanossa

Porvoon kierroksella tutustuttiin muun muassa Porvoon tuomiokirkkoon.

10

SUKUVIESTI 3 · 2020

Seuraava kohteemme oli Malmgårdin kartano Pernajassa. Siellä oli kreivi Creutz suoraryhtisenä

Sukuseuran viiri nousi salkoon fanfaarin säestämänä.

ja hymyilevänä meitä vastaanottamassa. Kartano on kuulunut Creutz-suvulle 1600-luvulta lähtien. Linnan isäntinä on ollut sekä sotaherroja että valtiomiehiä. Nykyinen päärakennus on 1880-luvulta uusrenessanssityyliä oleva upea linna. Kartano on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn ja vanhojen luomutuotteiden jalostamiseen. Kartanon 500 hehtaarin pelloilla viljellään ruista, ohraa, kauraa ja muinaislajikkeita, kuten spelttiä, emmervehnää sekä maatiaisvehnää.

Sisällä linnassa pääsimme aistimaan vuosisatojen tunnelmaa. Kiersimme juhlasalissa ja biljardihuoneessa ja kurkistimme vierashuoneisiin, joissa linnan vieraat ovat aikoinaan majoittuneet. Ihmettelimme kartanon laajaa kirjastoa, jossa on muun muassa kasvitieteilijä Carl von Linnén alkuperäisiä teoksia.

Linnan sisätilojen kattomaalaukset ovat aivan upeat. Ihmeen hyvin ne ovat säilyneet 1800-luvun lopulta asti. Linnan isäntien muotokuvat 1600-luvulta lähtien peittävät seiniä. Jokaisesta esi-isästään kreivillä oli tarinoita kerrottavanaan. Hän myös tiesi upeiden tyylikalusteiden historian kertoen, että toiset oli teetetty varta vasten kartanoon ja toiset ostettu joko ulkomailta tai lähikartanoista.

Kartanon kaunis vanha pihapiiri tuo elävästi mieleen entisajan, jolloin pihalla pyöri ja hyöri kartanon palvelusväkeä päivän askareissa. Entinen punainen karjakon asunto toimii nyt kahvilana. Siellä nautimme talon omista tuotteista ja salaisella reseptillä val-

mistettua porkkanakeittoa ja mutakakkua. Pihan upea viljamakasiini on nykyisin varastotilana. Entisessä navetassa toimii talon oma panimo ja myymälä. Kartano on aivan ainutlaatuinen Suomen kartanoiden joukossa. Mieleenpainuva käynti.

Juhlatunnelmaa puheiden ja musiikin siivittämänä Lauantai-iltana 30-vuotisjuhlat alkoivat sukuseuran viirin nostolla Villa Haikon edessä. Fanfaarin myötä se nousi hienosti salkoon ja yhteisesti kajautettu Karjalaisten laulu kiiri kauas vastarannalle asti.

Villa Haikon sali oli kauniisti katettu juhlailtaamme varten. Seuran standaari vastaanottopöydällä ja oma vaakunamme seinällä lisäsivät juhlatunnelmaa.

Varapuheenjohtaja Pekka Lempiäinen toivotti meidät tervetulleiksi ja yhdessä kohotimme onnittelumaljan sukuseurallemme eläköön-huutojen myötä. Anu Virtanen soitti kanteleella Joel Lempiäiselle omistetun Hannu Sopasen sävellyksen TIE. Sukuseuralle on kertynyt paljon materiaalia Joel Lempiäisestä, seuran suurlahjoittajasta. Kirjeitä ja päiväkirjoja, valokuvia ynnä muuta tietoa kasapäin.

Jorma Lempiäinen kertoi Joel Lempiäisestä ja valotti hänen persoonaansa käytettävissä olevien tietojen ja kuulopuheiden pohjalta. Jouko Kauranen, joka oli nuorena poikana tavannut Joelin, kertoi hänestä hausSUKUVIESTI 3 · 2020

11

kojen muistikuvien perusteella. Joel oli erikoinen näky lännenhattuineen ja punaisine kumisaappaineen liikkuessaan Lappeenrannan seutuvilla.

Juhlapuheen piti Helena Ruotsala, Turun Yliopiston kansatieteen opintoalan professori. Puheessaan hän korosti sitä, miten lapsuus vaikuttaa ihmisen koko elämään. Se on niin tärkeä, että monet palaavat eläkeikäisinä lapsuusmaisemiinsa takaisin. Monet sukuseuran jäsenet ovat joutuneet jättämään lapsuusmaisemansa, mutta mieli palaa sinne aina. Toisaalta voidaan sanoa, että siellä, missä on suku, on kotikin. Suku on elämän peruskallio, jolle kaikki rakentuu.

Seuran jäsenistön riveistä löytyivät kaikki huippuosaavat, taitavat soittajat ja laulajat, jotka huolehtivat juhlan musiikkipitoisesta ohjelmasta.

Ruokailun lomassa ilmestyi ”siivooja” joukkoomme kesken kaiken yllättäen ja pyytämättä. Hänellä oli hauskat jutut, joilla hän nauratti meitä.

Fanfaarilla aloitettiin juhlat ja tanssimusiikilla päätettiin. Seuran jäsenet olivat innokkaita tanssijoita.

Humpat ja letkikset sujuivat sutjakkaasti jokaiselta.

Sunnuntaina oli vielä yhteistä ohjelmaa. Pekka Kolehmainen Kolehmaisten sukuseurasta kertoi meille DNA-tutkimuksesta ja miten se auttaa sukutyössä.

Huoletta voi antaa tietonsa tutkittavaksi, sillä DNAtiedoilla ei ole juridista merkitystä. Kävi myös selväksi, ettei ilman asiantuntijan apua pääse tarkkoihin tuloksiin.

Ennätimme vielä osallistua EMMAN-polulle. Se oli mukava leikkimielinen suunnistuskilpailu hauskoine rastitehtävineen.

Lempiäisten sukuseuralla oli onnistuneet, nuorekkaat 30-vuotisjuhlat, joita muistellaan vielä kauan.

Teksti: Kaija Karvinen Kuvat: Jorma Lempiäinen

Juhlan musiikkipitoisesta ohjelmasta vastanneet taitavat soittajat ja laulajat löytyivät seuran jäsenistön riveistä.

Lempiäiset olivat innokkaita tanssijoita.

12

SUKUVIESTI 3 · 2020

Vuoden sukukirja 2019 kertoo Rautalammin Rossien suvusta Suomen Sukututkimusseura valitsi Vuoden sukukirjaksi 2019 teoksen Rautalammin Rossien suku 1. Rossit Ruotsin valtakunnassa. Sen on kirjoittanut HTM Tommy Koukka ja kustantanut Rautalammin Rossien sukuseura ry.

350-sivuinen sukukirja kertoo Rossien vaiheista 1600-luvulta aina 1800-luvun alkupuolelle. Kirja alkaa 1630-luvulla silloiseen Rautalammin pitäjään kuuluneeseen Kärkkäälän kylään tulleesta Brusius Matinpoika Kaipaisesta, jolle vakiintui 1600-luvun puolivälissä sukunimeksi Rossi. Sukukirja kertoo Brusius Rossin elämänvaiheista ja sisältää suku- eli perhetaulut.

Sukukirjassa esitellään myös muualla Suomessa (Akaalla, Jääskessä, Mouhijärvellä ja Tyrväällä) esiintyneitä Rossi-sukuja, joilla ei ole todettu olevan yhteyttä Rautalammin Rossien kanssa.

Teos on Rautalammin Rossien sukuseura ry:n ensimmäinen sukukirja. Seuraavien vuosien aikana valmistellaan sukukirjan toinen osa Venäjän vallan ajalta ja kolmas osa Suomen itsenäisyyden ajalta.

Perinteinen, laadukas ja perusteellinen Rautalammin Rossien suku 1 edustaa perinteistä sukukirjatyyppiä ja täyttää laadukkaan sukututkimuksen kriteerit, mm. lähdeviitteet on tehty esimerkillisesti.

Teoksen sisältö on selkeästi rajattu ja se perustuu pitkäjänteiseen ja perusteelliseen sukututkimukseen, jossa on käytetty ansiokkaasti monipuolista lähdeaineistoa. Kovakantisen teoksen taitto on selkeä ja kuvitus onnistunut.

Vuoden sukukirja valittiin 29. kerran ja kilpailuun osallistui 35 teosta. Raatiin kuuluivat Mikko Kuitula (puheenjohtaja), Eeva Hasunen, Matti Lehtiö ja Pirjo Terho.

Tutustu Rautalammin Rossien sukuseuraan: http://www.rautalamminrossit.sukuseura.fi

Sukuseurojen Keskusliitto ry on sukuyhteisöjen valtakunnallinen keskusjärjestö, joka tuo sukuyhteisöt ja -harrastajat yhteen. Liiton tärkein tehtävä on tukea jäsenseurojensa toimintaa ja hoitaa niiden edunvalvontaa.

Tule mukaan kehittämään suomalaista sukuseura­ toimintaa! Jokainen rekisteröity sukuseura tai sukuyhteisö voi liittyä SSK ry:n jäseneksi. Lisäksi yhteisöt ja yksityis­ henkilöt voivat liittyä liiton kannattajajäseneksi.

Keskusliitto toimii yhteistyössä kaikkien sukuharrastus­ yhteisöjen kanssa. Keskusliitto julkaisee Sukuviesti-lehteä ja tuottaa sukuseurojen ja harrastajien käyttöön kirjallista materiaalia, kuten alan oppi- ja käsikirjoja.

Lue lisää toiminnastamme ja jäsenyydestä: www.suvut.fi Sukumme eilen, tänään ja huomenna!

SUKUVIESTI 3 · 2020

13

Kokko-Kokkonen sukuseura ry Viitasaaren ja Pihtiputaan Kokkosten kantaisä Antti Kokkonen (Anders Kockoine) mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1562 maakirjassa Koliman kylän 1/12 veronahan suuruisen talon isäntänä. Näin sai alkunsa Kokko-Kokkosten alkuhistoria Viitasaaren Koliman Kokkolassa.

Kokko-Kokkosten sukuseuran uusi hallitus sai vuoden 2017 sukukokouksessa tehtäväksi tuottaa sukuseuralle sukututkimukseen perustuva Kokko-Kokkosten ensimmäinen sukukirja. Sukukirja Juuret Kokkolanniemellä käsittelee sukututkimusta varhaisimmista kantaisistä 1500-luvulta 1850-luvulle.

Sukukirjan tekemiseen valittiin sukukirjatoimikunta, jota sukuseuran uusi puheenjohtaja ryhtyi johtamaan. Muina jäseninä toimikunnassa ovat toimi-

neet sukuseurassa pitkään toimineet Virpi Pihlaja, Terttu Paananen sekä kirjan viimeistelyvaiheessa mukaan tullut Leena Tiainen. Sukututkimuksen laajuus huomioiden päätettiin sukututkimus sekä sukukirja jakaa kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa perehdytään suvun esihistoriaan ja esi-isien kulkureitteihin. Sukukirjassa kerrotaan geneettisellä DNA-tutkimuksella selvitetyt Kokko-Kokkosten sukuhaarat ja miten eri puolella Suomea asuvat Kokko-Kokkoset liittyvät toisiinsa.

Sukuhaaroja on tutkittu Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärven ja Viitasaaren alueilta.

Sukututkimuksen ja sukukirjan tekijäksi sukuseuran hallitus valitsi sukututkimuksissa ansioituneen Suomen historian maisteri FM Ari Kolehmaisen Juvalta. Ari kertoo seuraavalla aukeamalla tiivistetysti Kokko-Kokkosten sukukirjasta.

Sukukirja Juuret Kokkolanniemellä valmistuu syyskuun 12. päivän Kokko-Kokkosten Pihtiputaalla pidettävään sukukokoukseen. Kirja on jo nyt ennakkoon tilattavissa hintaan 75 euroa. Tilausohjeet löytyvät Kokko-Kokkosten kotisivuilta osoitteesta www.kokko-kokkonen.org.

Eero Lestelä Kokko-Kokkonen sukuseura ry:n puheenjohtaja

Lyhyesti Kokko-Kokkonen sukuseurasta

Heraldikko Tuomas Hyrskeen suunnitteleman vaakunan aihe tulee suvun kanta-asuinpaikasta, niemestä. Aaltokoro niemen molemmin puolin kertoo vedestä. Niemellä asuu Kokko eli kotka suvun nimen mukaisesti. Kypäränkoristeen kolme nuolta kuvaavat sukua; esi-isämme lienee tullut Savosta (Savon jousen nuoli), suku on myös levinnyt ympäri maailmaa sen lisäksi, että yksi sukuhaara on muuttanut Pihtiputaalle (Pihtiputaan vaakunan nuolet). Kokko-Kokkosia on siis joka suunnalla, lähellä ja kaukana.

14

SUKUVIESTI 3 · 2020

Kokko-Kokkosen Sukuseura ry on perustettu Pihtiputaalla heinäkuussa 1993. Sukuseuran tarkoituksena on selvittää Viitasaaren Koliman kylän Kokkolasta lähtöisin olevan suvun vaiheita ja historiaa, vaalia suvun perinteitä ja edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta suvun jäsenten keskuudessa sekä tehdä sukuseura- ja sukututkimustyötä tunnetuksi ja muutenkin edistää kotiseututyötä. Sukuseuran sukutapaaminen järjestetään joka kolmas vuosi ja jäsentiedote ilmestyy 1–2 kertaa vuodessa. Sukuseuraan kuuluu kaikkiaan lähes 150 henkilöä, jäsenmaksu on 20 euroa/henkilö vuosittain. Sukuseuralla on aktiivisesti toimiva lähes 200 suvusta kiinnostuneen Facebook-ryhmä, Kokko-Kokkonen sukuseura.

SUKUVIESTI 3 · 2020

15

Juuret Kokkolanniemellä Kokko-Kokkosten suvun ensimmäinen sukukirja keskittyy Viitasaaren Koliman Kokkosten suvun vaiheisiin 1560-luvulta lähtien. Sukukirjassa kerrotaan kuitenkin Kokkosten alkuhistoriaa jo ennen Rautalammin kantapitäjään muuttamista ja luodaan kuvaa Kokkosten isälinjaisiin alkujuuriin jo ennen sukunimien syntyä.

Rautalammin suuren erämaapitäjän asuttajat olivat pääosin savolaislähtöisiä. Kokkoset ovat alkujuuriltaan eteläsavolainen suku nykyisen Savonlinnan seutuvilta. Kaskiviljelyn myötä savolainen asutus alkoi levitä ennennäkemättömällä tavalla vieraisiin maakuntiin. Eränkäynti toimi pysyvän asutuksen tienraivaajana. Asumattomat salomaat olivat erämiesten nautinnassa jo kauan ennen vakinaista asutusta.

Koskemattomien korpien keskellä sijainneet erämiesten metsäsaunat olivat ensimmäiset asutuksen edelläkävijät.

Nykypäivänä isälinjaisten DNA-testien avulla voidaan hahmottaa suvun isälinjan asutushistoriallisia vaiheita. Kokkosten kirjassa annetaan myös vastauksia seuraaviin kysymyksiin: mistä suunnasta Kokkosten esi-isät tulivat Etelä-Savoon ja mitä yhteyksiä eri Suomen Kokkosten sukuhaaroilla on, kuinka Kokkoset sijoittuvat ”sukujen kartalle” suhteessa muihin sukuihin ja minne Kokkoset levittäytyivät?

Tietoteos kantasavolaisen suvun synnystä Sukukirja sisältää tietoa Kokkosten vaiheista ja suvun historiasta. Sukukirjaan kuuluvat olennaisesti myös sukutaulut, jotka esittävät sukujuonnot varhaisimmista kantaisistä lähtien noin 1800-luvun lopulle.

Kokkosten eri sukuhaaroista on otettu useita isälinjaisia DNA-testejä. Projektin tulokset esitellään kattavasti sukukirjassa. Kokkosten sukukirja ei ole tylsä sukutaululuettelo, vaan historian tietoteos yhden kantasavolaisen suvun synnystä, kasvusta ja leviämisestä kohti ennennäkemättömiä korpia.

Vaikka sukukirjan pääpaino onkin Viitasaaren Kokkosissa, esitellään kirjassa myös laajemmin Kokkosten suvun alkuvaiheita ja asutushistoriaa sekä useiden muiden Kokkosten sukujen alkuvaiheita. Nämä on otettu mukaan sen vuoksi, että DNA-testien avulla on todettu kaikkien kirjassa käsiteltävien Kokkos-sukujen polveutuvan yhteisestä kanta-Kokkosesta. Viitasaaren Kokkosten kanssa samaa Kokkosten sukua ovat 16

SUKUVIESTI 3 · 2020

myös Savonlinnan Kokonsaaren Kokkoset, PohjoisSavon Kokkoset (testattu Lapinlahden ja Pielaveden Kokkosten sukuhaarat) Pohjois-Karjalan Juuan Kokkoset ja Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärven Kokkoset.

Laajemmalla perspektiivillä saadaan kattava yleiskuva suvun alkuhistoriasta ja kirja tarjoaa mielenkiintoisia lukuhetkiä myös muillekin Kokkosille. Kirjan yksityiskohtainen DNA-osio tarjoaa yleispätevää tietoa myös kenelle tahansa Kokkosten sukuihin kuulumattomille.

Tarkennuksia suhteisiin DNA-testien avulla DNA-avusteinen eli geneettinen sukututkimus tuo uuden ulottuvuuden perinteiseen asiakirjoihin perustuvaan sukututkimukseen. DNA-testit ovat sukututkimuksen apuväline, mutta ne eivät korvaa sitä: molempia tarvitaan.

Monet vanhoihin tutkimuksiin perustuvat teoriat sukujen alkuperästä ja sukuhaarojen keskinäisistä

suhteista ovat DNA:n avulla saaneet tarkennuksia ja myös hyvin paljon muutoksia. Ihminen voi erehtyä asiakirjojen tulkinnoissa, kirjurit ja papit ovat voineet tehdä virheitä ja aina ei biologinen isäkään ole se kuka asiakirjoihin on merkitty – DNA kertoo kuitenkin aina lahjomattoman totuuden.

Isälinjaiset Y-kromosomin DNA-testit ovat viime vuosina tulleet merkittäväksi apuvälineeksi sukututkimuksessa. DNA-tutkimuksen merkitys sukututkimuksen apuna tulee esille erityisesti asiakirjoista löydettyjen sukulinjojen varmistamisessa ja suvun alkuvaiheiden ja asutushistorian selvittämisessä. Teorioita voidaan vahvistaa tai kumota.

Isälinjaiset DNA-testit ovat ainoa käyttökelpoinen testi saman sukunimen kantajien sukulinjojen selvityksessä. Testattavien on oltava suoraa mieslinjaa.

Jos sukupolviketjussa on välissä yksikin nainen, niin isälinjan suku vaihtuu. Sukupolvien kuluessa kasvaa luonnollisesti myös riski siitä että joku isälinjaan kirjattu ei olekaan poikansa biologinen isä.

DNA:n avulla päästään tavallista sukututkimusta kauemmas, periaatteessa ihmiskunnan alkuun asti. Sukututkimuksellisesti mielenkiintoisinta antia on kuitenkin esimerkiksi saman sukunimen kantajien välisten suhteiden selvittäminen, sukujen synty ja Suomen asutushistoria – ihmisen evoluutio on jo aivan toinen tarina.

Vanhimmat kirjalliset arkistolähteet alkavat Suomessa 1540-luvun alusta. Tämä on rajana kaikille ”rahvaan suvuille”. Sitä aiemmin haarautuvien sukuhaarojen yhteyksien selvittämiseen tarvitaan DNA:ta.

Emme tarvitse kuolleiden ihmisten muinaisnäytteitä, vaan jokainen meistä on elävä DNA-pankki.

Ari Kolehmainen Suku- ja historiapalvelu Menneen jäljet

Sukutarinakilpailu 2020 Suomen Sukututkimusseuran Sukutarinakilpailu 2020 -kirjoituskilpailulla etsitään asiakirja-aineistoon, muistitietoon tai omakohtaisiin kokemuksiin perustuvia tarinoita, jotka kertovat henkilöiden ja perheiden vaiheista.

Sukutarinoissa voi olla myös fiktiivisiä piirteitä, vaikka ne kertovat historiallisista henkilöistä ja todellisista tapahtumista. Kirjoittaja voi itse valita tarinansa näkökulman, tyylin ja luonteen. Tarinat voi kirjoittaa suomeksi tai ruotsiksi.

Osallistuminen Sukutarinakilpailu 2020 on avoin kaikille. Kirjoittaja voi lähettää kilpailuun 1–3 tarinaa. Kirjoittaja ei saa olla tunnistettavissa nimimerkistä, esimerkiksi keskustelufoorumeilla käytettyä nimimerkkiä tai käyttäjänimeä ei pidä käyttää.

Sukutarinat voivat olla pituudeltaan korkeintaan 15 000 merkkiä välilyönteineen. Kirjoittaja voi halutessaan lähettää tarinan yhteydessä enintään kolme siihen liittyvää valokuvaa tai piirrosta. Kirjoittajalla on oltava kuvien ja piirrosten käyttöoikeus.

Kilpailuun tarkoitetut tarinat lähetetään sähköpostitse osoitteella sukutarinakilpailu@genealogia.fi 30.9.2020 mennessä. Sähköpostiviestissä on ilmoitettava kirjoittajan nimi, yhteystiedot ja nimimerkki. Sukutarina lähetetään viestin liitteenä doc-, docx- tai rtf-muotoisena tekstitiedostona ja mahdolliset kuvat erilisinä tiedostoina.

Voittajan valinta Sukutarinakilpailun esiraati valitsee loppukilpailuun kaikista lähetetyistä teksteistä 7–10 tarinaa, jotka julkaistaan Suomen Sukututkimusseuran verkkosivustolla. Yleisö valitsee äänestämällä voittajan raadin asettamista ehdokkaista. Äänestysaika on 1.–31.10.2020. Kolme eniten ääniä saanutta sukutarinaa ja niiden kirjoittajat julkistetaan Sukututkimusseuran syyskokouksessa marraskuussa 2020.

Suomen Sukututkimusseura julkaisee Sukutarinakilpailuun lähetetyistä teksteistä kokoelman Sukutarinat 2020. Lähettämällä tarinan kilpailuun kirjoittajat antavat Sukututkimusseuralle luvan mahdolliselle julkaisemiselle verkkosivustolla ja julkaisussa. www.genealogia.fi/sukutarina-kilpailu

SUKUVIESTI 3 · 2020

17

Aimo Leskelä Hei kaikki Sukuviestin lukijat!

sä Viipurin Karjalassa ja muutti vuoden 1540 paikkeilla Leppävirran Kotalahteen. Nykyisin Leppävirran Kotalahdessa Laurin muinaisella asuinalueella sijaitsee muinaismuistolain nojalla vuonna 1985 suojeltu Itkosten Uhrikivi. 1500-luvulla Uhrikiven päälle hakattuihin uhrikuppeihin asetettiin ruokaa lepyttämään maan haltioita ja maahisia. Itkosten sukukunta on ostanut kiven ympärillä olevan alueen vuonna 1993 ja huolehtii sen hoitamisesta. Lisätietoa Uhrikivestä löytyy mm. Itkosten sukukunnan kotisivulta www.itkoset.fi ja Retkipaikka-sivustolla www.retkipaikka.fi/kihlakivi-esihistoriallinen-kuppikivi-kotalahdella-leppavirralla.

Isäni oli kotoisin Paavolasta Pohjois-Pohjanmaalta, jonne hänen isoisänsä muutti Kuusamosta vuonna 1877. Isäni suvusta ei tietääkseni ole tehty noin perusteellista sukututkimusta kuin äitini suvusta.

Ehdotin viime vuonna Itkosten sukukunnan hallitukselle, että voitaisi esittää sukukunnan edustajaa SSK:n hallitukseen. Kuten usein käy, ehdotuksen tekijä valittiin ehdokkaaksi ja SSK:n syyskokouksessa tulin valituksi hallitukseen. Odotan SSK:n hallitustehtävää innostuneena ja uskon, että eri järjestöjen ja yhdistysten hallituksissa saamaani kokemusta voidaan hyödyntää myös SSK:n hallituksessa ja toiminnan kehittämisessä.

Olen Aimo Leskelä Salosta ja tulin valituksi Sukuseurojen keskusliiton (SSK) hallitukseen kaudelle 2020– 2022. Olen kotoisin Pohjois-Suomesta Utajärveltä ja suoritin diplomi-insinöörin tutkinnon Oulun yliopistossa. Valmistumisen jälkeen siirryin töiden perässä Saloon ja sille reissulle jäin. Takana on 33 vuoden työura eri Nokia konsernin yhtiöissä ja eläkkeelle jäin vuoden 2019 maaliskuussa. Työuran aikana ja sen jälkeenkin olen toiminut useissa luottamustehtävissä järjestöissä ja yhdistyksissä, kuten Tekniikan akateemisissa (TEK), Akavan neuvottelujärjestössä ja Akavan Varsinais-Suomen aluetoiminnassa sekä paikallisissa yhdistyksissä mm. Salon Elektroniikkamuseon ystävät ry:n hallituksen varapuheenjohtajana.

Kuulun äitini puolelta Itkosten sukukuntaan, jonka toiminnassa olen ollut aktiivisesti mukana noin kuusi vuotta ja vuodesta 2018 alkaen hallituksessa, rahastonhoitajana ja kotisivujen ylläpitäjänä. Itkosten sukukunta ry on vuonna 1983 Helsingissä perustettu sukuseura. Yksi perustajajäsen oli Hannu Karpon ohjelmista tuttu autokoulunopettaja Ensio (Enska) Itkonen. Itkosten sukukunta ry liittyi perustamisensa jälkeen vuonna 1984 SSK:n edeltäjän Sukuyhteisöjen Tuki SYT ry:n jäseneksi ja on siitä alkaen ollut SSK:n jäsenseura.

Kiinnostukseni Itkosten sukukuntaan heräsi saatuani vanhempieni perintönä kolme Itkosten sukukunnan julkaisemaa kirjaa. Ensimmäinen kirja kertoo suvun varhaisvaiheista vuoteen 1700 saakka, toinen vuosista 1700–1880 ja kolmas suvun varhaisvaiheista nykypäiviin. Kolmannessa kirjassa on tiedot noin 17 000 Itkosten sukukuntaan kuuluvasta henkilöstä. Sukukunnan jäsenten joukossa on ollut aktiivisia sukututkijoita, jotka ovat selvittäneet suvun historiaa 1300-luvulta alkaen ja siirtäneet tiedot noihin kolmeen sukukirjaan jälkipolvien luettavaksi.

Itkosten sukukunnan kantaisä on Lauri Itkonen (Itkoinen), jo- Yhteistä sukuseuran ja museon ystävien toiminnassa on menneen ajan tapahka syntyi noin 1520 Suur-Jääskis- tumien tallentaminen jälkipolville.

18

SUKUVIESTI 3 · 2020

Sukuseuratoiminta on perinteisesti vanhempien ihmisten harrastus ja saattaa hiipua, jos uusia ja mielellään nuorempia henkilöitä ei saada mukaan toimintaan. Nuorten saaminen mukaan edellyttää toiminnan aktivoimista ja digiaikaan siirtymistä. Viestintä ja tiedottaminen tulee hoitaa enenevissä määrin kotiin lähetettävien kirjeiden sijasta käyttäen sähköpostia, sukuseuran omia nettisivuja ja sosiaalisen median sovelluksissa, joita nuorempi sukupolvi on tottunut käyttämään. Sukuseuran toiminnan kannalta on myös

erittäin tärkeää, että seuran jäsenrekisteri on ajan tasalla ja täyttää nykyisen tietosuoja-asetuksen vaatimukset. Kaupalliset DNA-testit ovat tuoneet yhden mielenkiintoisen lisän sukututkimukseen. Perinteistä kirjallisiin arkistotietoihin perustuvaa sukututkimusta DNA-testit eivät pysty korvaamaan, mutta epäselvissä tilanteissa DNA-testeistä voi löytyä ratkaisu.

Aurinkoista kesää ja hyviä sukukokouksia, kun koronarajoitusten poistuminen ne sallivat!

Tynkkyset Rantasalmella Lauantaina 3.8.2019 Tynkkyset kokoontuivat aamupäivällä sukujuhlaan Rantasalmen kirkkoon musiikilliseen hartauteen. Soittoa ja laulua esittivät edesmenneen Rantasalmen kanttori Toivo Tynkkysen lapset. Sukuvieraat toivotti tervetulleeksi Tynkkysen sukuseuran puheenjohtaja Esko Tynkkynen.

Eläkkeellä oleva kanttori Pekka Rönkkönen kertoi kirkon dramaattisissa vaiheista salaman sytyttämästä tulipalossa kesällä vuonna 1984 ja siitä selviytymisestä. Vuonna 1904 valmistunut myöhäisgoot- Päivi Valtonen pyrkii elvyttämään Tynkkysten sukututkimusta. tilainen kirkko oli istumapaikkaluvultaan Suomen suurimpia.

Seurakunta oli korottanut vakuutukset ajan tasal- Suvorovin linnoituksille le saman vuoden alussa. Sen ansiosta kirkon uudisrakentaminen saatiin korvattua urkuhankintaa myöten. Perinteeksi on muodostunut sukuUlkopuolista rahaa ei tarvittu. matka sukujuhlaa seuraavana vuonna.

Kirkonmäeltä siirryttiin Porosalmen Järvisydä- Koronatilanteen vuoksi matka siirtyy meen. Nautittiin piikatytön pitopöydän antimet. Mat- vuodella eteenpäin elokuulle 2021. ka jatkui M/S Elviiralla kolmen kilometrin päähän Tuolloin teemana on generalissimus Aleksandr SuKaarnetsaareen. Siellä on seurakunnan entinen leiri- vorovin Pietarin suojaksi 1790 luvulla rakennuttama keskus, jossa sukujuhla ja kokous pidettiin. Nuotio- uloin linnakeketju. Tämän muodostivat keskiaikaikahvitkin nautittiin. nen Olavinlinna sekä Kärnäkosken, Järvitaipaleen ja Sukututkijamme Päivi Valtonen (o.s. Tynkkynen) Utin linnoitukset, Liikalan linnake ja linnoitusketjun kertoi sukututkimuksen perusteista. Aulis Tynkkysen päätepisteeksi rakennettu Kyminlinna ja Ruotsinsalaikoinaan tekemien tutkimusten jälkeen käynnistel- men merilinnoitus. lään uutta hanketta. Suvun piiristä houkutellaan asiasta Matkalle lähdetään tiistaina 3.8. Torstaina 5.8. eläykiinnostuneita päivittämään Päivin opein sukutauluja. dytään Hamina Tattoo -tunnelmaan.

Järvisydämeen palattiin päivällisen aikoihin. Moni jäi jatkamaan omaa ohjelmaansa sinne ja nauttiTuomo Tynkkynen maan paikallisista palveluista. Yösijaakin oli tarjolla.

Sukuseuran tiedottaja SUKUVIESTI 3 · 2020

19

Suurnäyttely kertoo Ruotsinsalmen meritaisteluista Merikeskus Vellamon Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely kertoo nykyisen Kotkan edustalla vuonna 1790 käydyn Itämeren merkittävimmän meritaistelun ja sen jälkeen rakennetun linnoituskaupungin tarinan ennennäkemättömällä tavalla. Vaikuttavan tarinan kerronnassa hyödynnetään muun muassa 3D-mallinnoksia ja uusinta peliteknologiaa.

Ruotsi ja Venäjä kävivät vuosisatoja kamppailua Itämeren herruudesta. Rajaseutu, nykyinen Suomi, joutui useaan otteeseen suurvaltojen sotaisten yhteenottojen näyttämöksi. Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avaa näkymän sodan ja rauhan rajalle sekä ihmisiin suurvaltojen puristuksessa. Ytimessä on ihmisen kokemus ja sen riippumattomuus maiden rajoista.

– Kahden suurvallan valtataistelu jätti jälkensä Suomen maisemaan ja ihmisiin tuolloin Kymijoen kohdalla kulkeneen rajan tuntumassa. Tapahtumat ovat osa alueen valtioiden historiaa ja heijastavat sen riippuvuuksia kansainvälisestä ympäristöstä. Ainutlaatuinen kokoelmaesineistö, Suomen merimuseon ja kumppaneidemme kansainvälisiin kontakteihin perustuva tutkimusyhteistyö sekä uusin esitysteknologia yhdistyvät näyttelyssä hienosti ja tarjoavat todellisen aikamatkan 1700-luvulle, kuvailee Suomen kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila.

Tarinat eläväksi uuden teknologian avulla Nykyisen Kotkan edustalla Ruotsinsalmessa käytiin Venäjän ja Ruotsin välisessä sodassa 1788–1790 kaksi meritaistelua. Jälkimmäinen jäi historiankirjoihin erittäin suurena taisteluna, jonka tarinat tuodaan eläväksi uuden digitaaliteknologian avulla. VR-studio Zoan on toteuttanut näyttelyyn Savua aalloilla -virtuaaliesityksen, joka näyttää historiallisen taistelun pauhun ja rajuuden 10-metrisellä seinällä uusimman peliteknologian keinoin. Sen rinnalla Ruotsinsalmen pohjan hylyistä nostetut arkiset esineet saavat surumielisen sävyn.

Taistelujen jälkeen nykyiselle Kotkansaarelle rakennettiin Ruotsinsalmen linnoitus, joka oli Suomen mittakaavassa merkittävä asutuskeskittymä. Linnoituksen lähes 10 000 asukasta edustivat useita kansallisuuksia ja uskontoja. Näyttelyssä sotilaiden, upsee20

SUKUVIESTI 3 · 2020

rien, kauppiaiden ja palvelusväen elämänkohtaloihin syvennytään henkilötarinoissa ja valokuvaaja Elina Simosen ottamissa muotokuvissa. Jo tuhoutunutta linnoituskaupunkia ja sen vaiheita voi tutkia interaktiivisen pienoismallin avulla.

Ruotsinsalmi on edelleen voimakkaasti läsnä Kotkassa. Linnoituksen harjoituskenttä on jäänyt torin alle, kerrostalojen alla tiedetään sijainneen asumuksia ja lenkkipolun varrella kohoavat vanhat muurit. Merellä suursataman alusliikenne ja huviveneet lipuvat hylkyjen ja taisteluissa hukkuneiden yläpuolella.

– Ruotsinsalmen taistelut elävät kaupunkikuvassamme edelleen vahvasti niin historiallisina kohteina kuin paikanniminä sekä tarinoina. Historia ja nykyaika kohtaavat upeissa puitteissa Merikeskus Vellamon uudessa näyttelyssä, Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviö ylistää.

Taustalla runsaasti tutkimusta ja yhteistyötä Näyttelyn taustalla on merkittävä määrä tutkimustyötä, jonka avulla on pystytty mallintamaan muun muassa vuoden 1790 taistelun tapahtumapaikat ja tärkeimmät siihen osallistuneet alustyypit. Virtuaalitoteutuksen 16 laivamallia tullaan julkaisemaan avoimena datana vapaaseen käyttöön.

Ruotsinsalmen tunnetuin alus on Kotkan edustalle uponnut venäläinen fregatti St. Nikolai. Alus on läsnä näyttelyssä niin hylyn osina, miehistön jäsenille kuuluneina esineinä kuin interaktiivisena multimediateoksena. Näyttelyn esineistö on pääosin Suomen kansallismuseon, Kymenlaakson museon ja Museoviraston aiheeseen liittyvistä mittavista ja ainutlaatuisista kokoelmista.

Kohtalona Ruotsinsalmi on osa Merikeskus Vellamon pitkäaikaisia päänäyttelyitä. Näyttelyn ovat to-

Fregatti St. Nikolai oli suurin Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa uponneista laivoista. Ruotsinsalmen taistelun tarinat ja linnoituksen elämä tuodaan eläväksi uuden digitaaliteknologian avulla. Stilisoitu kuva Savua aalloilla -virtuaalielämyksestä. Kuva: Zoan Oy 2020

teuttaneet yhteistyössä Suomen merimuseo ja Kymenlaakson museo, ja se on Suomen kansallismuseon ja Kotkan kaupungin tuotantoa. Näyttelyä ovat lisäksi tukeneet Alfred Kordelinin säätiö, Jane ja Aatos Er-

kon säätiö, Google, Suomen Kulttuurirahasto sekä Kymenlaakson liitto. https://kohtalonaruotsinsalmi.fi SUKUVIESTI 3 · 2020

21

Suomalainen meritieto löytyy kootusti Itämeri.fi-palvelusta Suomalaiseen meritietoon pääsee nyt käsiksi yhden verkko-osoitteen kautta.

Itämeri.fi-palveluun on koottu useiden suomalaisten laitosten vuosikymmenien aikana tuottama tieto helposti ymmärrettävään muotoon.

Itämeri.fi-palvelu tuo Itämeren monet puolet laajempaan tietoisuuteen. Palvelun eri osioissa voi tutustua muun muassa Itämeren luontoon ja sen muutoksiin, merentutkimuksen eri osa-alueisiin ja tutkijoiden työhön sekä Itämeren yhteiskunnallisiin kytköksiin. Palvelu on tarkoitettu kaikille merestä kiinnostuneille, ja se tarjoaa tietoa myös meriasioiden parissa toimiville eri ammattiryhmille, kuten opettajille, merialuesuunnittelun ammattilaisille ja toimittajille.

Palvelusta löytyy Meriaineistot.fi- ja Merihavainnot.fi-datapalvelut, joiden kautta suurin osa eri laitoksista tuotetuista merellisistä paikkatieto- ja tutki-

musaineistoista on avoimesti käytettävissä. Dataa voi hakea ja ladata eri laitosten tietokannoista ja katsella karttapalvelussa.

Meriopas.fi-osio on tehty erityisesti suuren yleisön käyttöön esimerkiksi veneilijöille ja retkeilijöille. Mobiilikäyttöön optimoitu palvelu tarjoaa reaaliaikaista meritietoa sekä Itämerestä löydettyjen hylkyjen ja kulttuuriperintökohteiden sijainnit. Oppaan avulla voi helposti suunnitella retken Itämeren aarteiden, kuten majakoiden tai linnakkeiden, äärelle.

Itämeri.fi-palvelun meritiedon ovat tuottaneet Suomen ympäristökeskus, Geologian tutkimuskes-

Itämeren monimuotoisuutta Kemiönsaaressa Saaristomerellä. Kuva: Mats Westerbom / Metsähallitus.

22

SUKUVIESTI 3 · 2020

kus, Ilmatieteen laitos, Luonnonvarakeskus, Metsähallitus, Museovirasto, Turun yliopiston Brahea-keskus, Merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaatioryhmä, Ahvenanmaan maakuntahallitus, Varsinais-Suomen liitto ja Väylävirasto. Palvelu on käytettävissä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Svartholman linnoituksen rantaa Loviisassa. Kuva: Johanna Nordman / Museovirasto (CC BY 4.0).

Muutoksia Kansallisarkiston digitaalisiin palveluihin Kansallisarkisto kehittää digitaalisia palvelujaan, jotka tarjotaan jatkossa keskitetysti Astia-verkkopalvelun kautta. Jotta uudistus saadaan toteutetuksi mahdollisimman nopeasti, on Vakka-arkistotietokanta poistettu asiakaskäytöstä. Tietoa etsivät voivat käyttää apunaan Finnan luettelotietoja.

Finnan luettelotietoja kannattaa käyttää apuna silloin, kun tarvitsee tietoja arkistohierarkiasta. Arkistorakenne löytyy Finnassa arkistotasolta, sarjatasolta ja arkistoyksikkötasolta.

Kansallisarkiston aineistoista Finnasta löytyvät vuoteen 2014 saakka siirretyt luettelotiedot. Finnan kautta löytyvien arkistoyksiköiden nimekkeen voi kopioida Astian hakukenttään ja tehdä sitä kautta haun ja tilauksen tutkijasaliin.

Vakasta luopumisella ei ole vaikutusta Kansallisarkiston tietopyyntöpalveluun. Aineistojen haku, tutkijasalitilaukset, kaukolainatilaukset ja käyttöoikeuksien haku hoidetaan tavalliseen tapaan nykyisen Astia-palvelun kautta. Ainoana poikkeuksena on se, että Astiapalvelussa olevat linkit, jotka johtavat Vakka-tietokantaan, eivät ole enää käytettävissä.

Digitaaliarkisto ja Arkistojen Portti -palvelu ovat asiakkaiden käytössä normaalisti, mutta myös niiden osalta linkit Vakkaan poistuvat. Vakan linkit eivät jatkossa toimi myöskään Finna-palvelussa. Aarre-arkis-

torekisterin käyttö jatkuu muutoksitta. Sen sijaan Vakkaan perustuva karttahaku ei enää ole käytettävissä.

Mikä muuttuu uuden Astian myötä?

Astian uusi käyttöliittymä korvaa Digitaaliarkiston, Vakan ja Aarteen käyttöliittymät. Jatkossa kaikki Kansallisarkiston aineisto on haettavissa ja käytettävissä yhden käyttöliittymän kautta. Uudistuksen yhteydessä hakumahdollisuuksia laajennetaan ja käyttöliittymästä tehdään käytettävämpi ja saavutettavampi. Kuvankatselunäkymä uudistetaan ja uutena tapana selata kuvia tullaan tarjoamaan käyttöön aineiston esikatselukuvat. Uudistuksen myötä voidaan tarjota myös tekstintunnistukseen liittyviä palveluita käyttöliittymässä, joita aikaisemmin ei voitu tarjota.

Digitaaliarkiston nykyisestä käyttöliittymästä luovutaan uuden Astian käyttöönoton myötä. Kansallisarkisto pyrkii siihen, että muutoksen jälkeen Digitaaliarkistoon viittaavat linkit (url-osoitteet) ohjataan uudelleen Astia-palveluun.

Astian käyttöönotto tapahtuu vuoden 2020 aikana.

Käyttöönottopäivän lähestyessä ja sen jälkeen asiakkaille tullaan järjestämään kaikissa toimipaikoissa Astia-esittelyjä ja -neuvontaa. https://arkisto.fi

SUKUVIESTI 3 · 2020

23

Arvoitukselliset DNA-linjat EteläPohjanmaalla ja Ylä-Satakunnassa OSA 2 Teksti: FM Juha Heikkinen

Mikä selitys voisi olla Etelä-Pohjanmaan ja Ylä-Satakunnan neljälle erikoiselle DNA-äitilinjalle ja kolmelle erikoiselle DNA-isälinjalle?

Ruotsin viikinki- ja keskiaikainen orjaväestö Koska on mahdollista, että Suomeen on tullut ”omituisia” haploryhmiä viikinkien orjien mukana, niin on hyvä kertoa enemmän tästä Ruotsin viikinkiajanja keskiajan ulkomaalaisesta orjaväestöstä. Se mitä siitä nyt tiedetään.

Suomalaissyntyinen ruotsalainen historiantutkija Rolf Nordenstreng kertoo Ruotsin orjaväestöstä seuraavasti: ”Monet miehet ottivat itselleen vaimoja vieraista maista, ja monet toivat mukanaan orjia, sekä miehiä että naisia. Nämä orjat olivat luultavasti enimmäkseen suomalaisia ja virolaisia, mutta vendejä, saksilaisia, englantilaisia, walesilaisia, iiriläisiä, skottilaisia ja frankkeja oli myöskin varmaan orjain joukossa.

Orjilta lienee useimmiten jäänyt jälkeläisiäkin tänne,

jotka orjuuden lakattua ovat sulautuneet Ruotsin kansaan. Lukuisimmin heitä lienee ollut Uplannissa, jonka väestö onkin nykypäivänä Ruotsin oloihin nähden hyvin sekarotuista.”

Skandinaviassa on nimistöä, joka viittaa brittiläisperäisiin orjiin. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa on viikinkiajalla ja sydänkeskiajalla sellaisia miehennimiä kuin Valbjörn, Valbjofr, Valbrend, Valgathr. Nimi esiintyy viikinkiaikaisissa riimukirjoituksissa. Esim.

Finnr ja Skopti, Valin pojat kaiverruttivat tämän kiven… Riimuissa nimi on yleensä kirjoitettu genetiivimuodossa Uala.

Sanaa tavataan myös keskiaikaisissa kylännimissä.

Norjassa muodossa Vali, Tanskassa Wale sekä Ruotsissa muodoissa Vale, Vali, Valir. Ruotsissa Val-nimet ovat yleisiä 1000-luvulla, mutta 1100-luvulla ne alka-

Kuva: Pixabay..

24

SUKUVIESTI 3 · 2020

vat hävitä. Viimeinen asiakirjamerkintä nimestä on 1300-luvulta (Alfuaer Valaeson). Heikki Klemetti esitti, että Vähänkyrön Merikaarron kylän talo- ja sukunimi Vaali kuuluisi tähän Ruotsin keskiaikaiseen Vali-, Val-, Valr-nimistöön. Ruotsinkielisten alueiden tuntumassa ja alueilla, jotka ovat myöhemmin suomenkielistyneet, on muitakin Vaali-nimiä, niin kuin esim. rajanylityspaikka Vaalimaa.

Sanan vanhimpana muotona pidetään muinaisger­ maanista valha-sanaa, joka alkujaan on tarkoittanut vierasmaalaista, muukalaista. Vanhastaan keskiajan saksalaisissa kielimuodoissa esiintyvien Valir- ja Walhakurne-sanojen on selitetty tarkoittaneen ulkomaalaista, kelttiä, romaanista kieltä puhuvaa (ranskalaista, italialaista, espanjalaista). Näyttää siltä, että nyt tämä nimenselitys on omaksuttu myös skandinaavisessa nimistöntutkimuksessa. Wale-, Vali-nimen eri muotojen uskotaan olleen viikinkiajan ja sydänkeskiajan Skandinaviassa Britannian kelttien (walesilaisten eli kymrien, iirien, skottien, kornien, ym.) yhteinen kansallisuusnimi. Nykyenglannissa tämä nimi on säilynyt kymrien kansallisuusnimenä wellsh sekä maanniminä Wales ja Cornwall. Muinaisenglannissa wales-sana tarkoitti myös orjaa.

Ruotsalaisessa historiantutkimuksessa sitä, että viikinkiajan ja sydänkeskiajan Ruotsissa on ollut jonkin verran Britannian kelttiläisiä orjia, on pidetty varmana asiana. Lohilaaksolaisten saagan mukaan 900-luvun Länsi-Göötainmaalla eli orjana iiriläinen prinsessa Melkorna. Länsi-Göötainmaan ensimmäinen laamanni, 900- ja 1000-luvuilla elänyt Lumber, oli kirjallisten lähteiden mukaan alkujaan kelttiläinen orja.

Göötainmaan maakuntalaissa, 1200-luvulla, puhutaan ”englantilaisista ja muista etelämaalaisista orjista”.

Dosentti Annersin tutkimuksen mukaan Göötainmaan maakuntalain leikarin oikeuksissa on niin paljon yhtäläisyyksiä Walesin keskiaikaisen lain vastaavien säännösten kanssa, että todennäköisin selitys tälle samankaltaisuudelle on se, että 1200- ja 1300-lukujen Göötainmaalla on ollut orjuudesta vapautunutta, kiertelevää, Britannian kelttiläistä leikariväestöä.

ja arvokkainta kauppatavaraa. Thomas J. Craughwellin mukaan irlantilaisia orjia myytiin Skandinavian lisäksi myös Itämeren orjamarkkinoilla.

Sivistyneestä Irlannista orjuus oli hävinnyt jo 700-luvulle tultaessa, mutta Irlantiin tulleet viikinkivalloittajat ottivat sen uudestaan käytäntöön. Tanskalainen professori Poul Holm kirjoittaa internetin ”Medieval Ireland: An Encyclopediassa” orjien tuontikaupasta Irlannista Skandinaviaan. Tuhat vuotta sitten mineraaliköyhän Irlannin halutuimmat vientituotteet olivat karja ja ihmiset (orjat). Poul Holmin mukaan Dublinissa oli 1000-luvulla todennäköisesti Länsi-Euroopan suurimmat orjamarkkinat. Orjia vietiin Dublinista sekä muualle Britteinsaarille että Skandinaviaan. Luostarien annaalit kertovat orjakaupan ja orjasieppausten lisääntymisestä Irlannissa 1000-luvulla.

Todennäköisesti uskonnollisista syistä orjakauppa ja orjuus kristityillä orjilla kuitenkin kiellettiin Englannissa 1102. Tämän jälkeen orjakauppa näyttää saaneen halveksittavan ja rikollisen ”ihmiskaupan” leiman. Samoihin aikoihin, samoista uskonnollisista ja yhteiskunnallisista kuin Brittein saarilla, iiriläisorjien kysyntä Skandinaviassa väheni. Skandinaavien orjakauppa ja orjasieppaukset Irlannista näyttävät tyrehtyneen lähes kokonaan 1100-luvun alkupuoliskolla.

Tämänkin jälkeen orjien vientiä Irlannista kuitenkin esiintyi. Anglonormannien valtaukseen saakka 1170 (?1169), Irlannin kaakkoisrannikon Weisfiord (nykyinen Wexford) oli norjalainen kaupunki ja norjalaisten kauppiaiden tukikohta. Irlannin kirkon synodi toivotti normannivalloittajat tervetulleeksi Irlantiin 1170 ainoastaan siitä syystä, että he rankaisisivat orjakauppiaita, jotka kohtelivat huonosti orjia, joita olivat viemässä Irlannista pois. Myös anglonormannit esittivät skandinaavien epäkristillisen orjakaupan yhtenä tekosyynä Irlannin itä- ja kaakkoisrannikon alueiden valtaukseen.

Viimeinen kirjallinen lähde orjuudesta Irlannissa on vuodelta 1235. Tällöin mainitaan Waterfordissa mies nimeltä Philippus Leysing eli Leysiläinen, joka oli vapautettu orja.

Viikinkiajalla orjat olivat Irlannin vientituote

Orjat jättivät jälkensä nimistöön

Orjat olivat Irlannin suurin vientituote viikinkiajalla.

Alfred Smythe esittää tutkimuksessaan, että Irlannista kulki viikinkiajalla, Skandinavian ja Venäjän suurten jokien kautta, suuri orjien kauppareitti Lähi-Idän islamilaisiin keskuksiin (siis ehkä myös Suomenlahden kautta) 1000-luvulla eläneen Adam Bremeniläisen mukaan orjat olivat, turkisten ohella, sekä Itämeren länsi- että itärannan kauppapaikkojen halutuinta

Se, että Val-nimet vähenevät Ruotsissa 1100-luvulla ja että viimeinen merkintä näistä nimistä, patronyyminimi, on 1300-luvulta, puoltaa sitä, että Val-nimet olisivat Britannian kelttien kansallisuusnimi. Kokonaan orjakauppa loppui Ruotsissa vasta 1300-luvun alkupuolella, jolloin Ruotsissa luovuttiin orjuudesta. Orjuuden loppumisen aikoihin myös Val-henkilönimet hävisivät Ruotsista. Vierasmaalaisista orjista käytetSUKUVIESTI 3 · 2020

25

tiin Ruotsissa kansallisuusnimeä, ainakin silloin kun nimi oli vaikea lausua. Tämän osoittaa ruotsalainen testamentti vuodelta 1310, jossa vapautettavan karjalaisen orjan nimeksi mainitaan ainoastaan Karelus eli karjalainen.

Ruotsalaisimmigraation lähtöalueilla esiintyy myös paikannimiä, joissa on todennäköisesti osana iirien kansallisuusnimi. Västmanlandissa on pitäjännimi Irsta (1292 in parrochia Yristum). Pitäjännimessä on muinaisruotsalainen miehennimi Ire, joka todennäköisesti on irlantilaista tarkoittava kansallisuusnimi, vastaten Norjassa ja Islannissa vuosina 800–1100 puhutun kantalänsiskandinavian Iri-sanaa. Kielitieteellisesti voidaan päätellä, että Irstad-niminen tila, jonka nimestä myöhemmin tuli pitäjän nimi, on perustettu Västmanlandin Sienden kihlakunnassa 1100-luvulla.

Stora-Ire- ja Lill-Ire-nimiset tilat ovat myös Gotlannin Hangvarsin pitäjässä.

Tutkimuksessaan Studier i Smålands bebyggelsehistoria, vuodelta 1927, Nils Ödeen esittää, että vanhat smoolantilaiset talonnimet Estamåla, Iramåla, Kuramåla (muinaisruotsin genetiivi a osoittaa nimien keskiaikaisuuden) ja Summemåla olisivat siltä ajalta, jolloin vapautuneet orjat perustivat uudisasutustaloja.

Talojen nimet olisivat muodostuneet orjien kutsumaniminä käytetyistä kansallisuusnimistä Est (virolainen), Iri (irlantilainen), Kur (kuurilainen) ja Summe (varsinaissuomalainen).

LÄHTEET FT Marja Pirttivaaran kokoamat DNA äiti- ja isälinja­ tutkimukset sekä internetistä löytyvät sukujen isälinjatutkimukset.

Juha Heikkinen: Rohdoskauppias ja Uunintekijä – Ruotsinkielisen Pohjanmaan keskiaikainen vierasperäinen nimistö historiallisen tiedon antajana.

Digimuseo.fi tuo museot koteihin Suomen museoliitto ja John Nurmisen Säätiö ovat julkistaneet verkkopalvelun, jonka tavoitteena on koota kaikkien suomalaisten museoiden digitaaliset sisällöt ja tarjonta samaan paikkaan. Uudessa Digimuseossa pääsee tutustumaan virtuaalisesti museoiden kokoelmiin – ensimmäistä kertaa myös yhtä aikaa ystävien kanssa tai oppaan opastuksella.

Digimuseo.fi-palvelussa avaa aluksi kolmen ”Vuoden museo 2020” -finalistin ovet: kävijällä on mahdollisuus tutustua Apteekkimuseo & Qwenselin talon, Helinä Rautavaaran museon sekä Maatalousmuseo Saran kokoelmiin. Neljäntenä kohteena on John Nurmisen Säätiön merelliset kokoelmat.

Digimuseo.fi-palvelun kautta voit nauttia museoiden sisällöistä missä ja milloin vaan. Kokoelmiin tutustumisen lisäksi palvelussa järjestetään näyttelyitä ja opastettuja kierroksia. Täysin uudenlaisel26

SUKUVIESTI 3 · 2020

le virtuaalimuseokierrokselle voi osallistua jopa yhdessä ystävien ja ryhmän oman oppaan kanssa. Digimuseo.fi-sivusto sisältää jo aiemmin käyttöönotetut museoiden digitaaliset palvelut: Seinätön museo, Kysy museolta, Opi museossa sekä Lokistories.

Digimuseo.fi:n toiminnasta vastaa yhteiskunnallinen yritys Yhteinen Perintö Oy. Sen omistajia ovat Suomen museoliiton hallinnoima FMA Creations Oy ja John Nurmisen Säätiö.

SUKULEHTIKILPAILU 2019–2020 Sukuseurojen Keskusliitto julistaa kaikille sukuseuroille ja sukututkimusyhdistyksille sukulehtikilpailun.

Kilpailussa on kaksi sarjaa: I Sukuseurojen lehdet II Sukututkimusyhdistysten lehdet Jokainen seura/yhdistys voi lähettää kil­pailuun julkaisemansa leh­den vuosikerran, joka on ilmestynyt vuo­sien 2019–2020 aikana. Raadin työs­ken­ te­lyn hel­pot­tamiseksi toi­vom­me saa­vam­me kustakin kilpailuun osallistuvasta lehden numerosta nel­jä kap­paletta.

Leh­ti­en tu­lee olla Su­ku­seu­rojen Kes­kus­lii­ton toi­mistolla (Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo) 6.11.2020 men­nes­sä va­rus­tet­tu­na tie­dol­la, kum­paan kil­pai­lusarjaan lehti osal­lis­tuu.

Kilpailuun voi osallistua myös verkkolehdellä.

Lehtikilpailun raati ilmoitetaan myöhemmin.

Lisätiedot: toimisto@suvut.fi

Kaikki mukaan lehtikilpailuun!

Palkitsemisaika ja -paikka varmistuu syksyllä.

Liittykää jäseneksi Sukuseurojen Keskusliittoon Juhlavuoden kunniaksi 40 vuotta täyttävä Sukuseurojen Keskusliitto tarjoaa sukuseuroille mahdollisuuden liittyä sukuseuratoiminnan aktiivien ja toiminnan kehittäjien laajaan joukkoon kampanjahinnalla.

Vuonna 2020 liitto myöntää uudelle jäsenseuralle -50 %:n alennuksen ensimmäisen vuoden jäsenmaksusta.

Yhdessä olemme vahvempia ja näkyvämpiä sekä yhteistyöllä autamme toisiamme sukuyhdistystoiminnan kehittämisessä!

www.suvut.fi

SUKUVIESTI 3 · 2020

27

U R KKA

LU K U

N

Kansallistaiteilijan ja hänen unohdetun veljensä vaiherikas elämä

Akseli Gallen-Kallelasta on kirjoitettu paljon, mutta hänen veljensä Uno on jäänyt historian kirjoissa täysin tuntemattomaksi. Unon tarina avaa uuden näkökulman myös kansallistaiteilijamme elämään ja tuotantoon.

Tietokirjailija Viljami Puustinen sukeltaa tunnetun sukunsa vaiettuihin salaisuuksiin Veljekset Gallén -veljeselämäkerrassa. Puustisen isoäiti May Gallén oli Akseli Gallen-Kallelan veljen Unon tytär.

Unosta piti tulla viulisti, mutta hän ajautui häpeälliseen konkurssiin ja myrskyisään avioliittoon.

Akselista tuli taiteilija, joka loi ikonisen suomalaiskansallisen kuvaston vaimonsa tukemana. Millainen suhde Unolla oli kansallistaiteilijaksi kohonneeseen veljeensä? Ja miksi Uno kuoli New Yorkissa yksin ja unohdettuna?

Kirja avaa myös uraauurtavasti vuosisadan vaihteen henkitieteellisiä ja teosofisia virtauksia ja niiden vaikutusta kulttuuriin, yhteiskuntaan ja taiteeseen. ”Tämä kirja oli minulle, 2000-luvun ihmiselle, aikamatka nuoreen Suomeen. Uno kuoli 100 vuotta sitten, ja Akselin poistumisesta tulee kuluneeksi 70 vuotta.

Olen tutkinut sukumme ilon hetkiä, vaiettuja vaiheita ja pyyhkinyt pölyjä suurmiesten hartioilta. Tämä tarina on tosi”, Puustinen kuvailee.

Viljami Puustinen: Veljekset Gallén (Like 2020)

Pelastuksena kekseliäisyys ja yhteishenki Santahaminan saarella Helsingin edustalla säilytettiin tuhatta naisvankia kesällä 1918. Vain neljä heistä menehtyi vankeusaikanaan.

FM, historiantutkija Virva Liski halusi tietää, miksi naisia kuoli leirillä niin vähän. Liskin esikoisteos Vankileirin selviytyjät tarkastelee leirin arkea ja naisten selviytymisstrategioita ihmisille tyypillisten psykologisten ominaisuuksien, kuten empatian, yhteistyökyvyn ja omaneduntavoittelun kautta.

Elämä Santahaminan vankileirillä oli muutakin kuin kärsimystä ja kuolemaa: se piti sisällään myös Virva Liski: Vankileirin selviytyjät – Tuhat ystävyyttä, huumoria ja elintärkenaista Santahaminassa 1918 (Into 2020) ää kekseliäisyyttä. Toisten naisvan28

SUKUVIESTI 3 · 2020

kien, vartijoiden ja saarella majailleiden saksalaisten miehittäjäjoukkojen kanssa muodostetut suhteet auttoivat naiset sisällissodan jälkeisen kesän 1918 pahimman kuolleisuusjakson ylitse.

Naiset lypsivät öisin salaa lehmien maitoa, pihistivät lehmän verta pulloihin ja varastivat ruokaa. Osalla heistä oli pienet lapset mukanaan ja leirillä syntyi kesän aikana viisi vauvaa.

Naisvangit järjestivät pakomatkoja, uhmailivat leirin henkilökuntaa ja tekivät pilaa niin itsestään kuin vangitsijoistaankin. Leirikokemus jätti kuitenkin myös jälkensä naisiin.

LUK U N U

Nojatuolimatka Viipuriin

Toimittaja ja tietokirjailija Lasse Erolan Viipuri-opas suomalaisille tarjoaa nojatuolimatkan meille monin tavoin tuttuun ja nostalgiseen kaupunkiin.

Viipuri oli ennen toista maailmansotaa Suomen toiseksi suurin kaupunki ja myös yksi kauneimmista ja merkittävimmistä kaupungeistamme. Yhä nykyään Viipuri näyttää suomalaisten silmissä tutulta, vaikka sinne matkustaisi ensimmäistä kertaa. Se johtuu paljolti siitä, että kaupunkia rakensivat samat sankariarkkitehdit, jotka vastasivat Suomen muista kuuluisista rakennuksista. On historian kujeilua, että parhaimmin säilynyt suo-

malaisten rakentama kaupunki on juuri Viipuri.

Toimittaja ja tietokirjailija Lasse Erola on koonnut värikuvitettuun oppaaseen 50 tärkeintä kohdetta, jotka jokaisen Viipurista kiinnostuneen suomalaisen tulisi nähdä.

Erola kertoo niin kohteen suomalaisesta historiasta kuin siellä vaikuttaneista ihmisistäkin. Kirja sisältää myös kaupunkikartat sekä vanhalla suomalaisella että uudella venäläisellä nimistöllä.

RK

KA

Lasse Erola: Viipuri-opas suomalaisille – 50 kiinnostavaa nähtävyyttä (Bazar 2020)

Gulag-klassikosta uusintapainos Nykyklassikoksi noussut Torjutut muistot on ilmestynyt uutena painoksena. Teoksessa on mukana presidentti Toomas Hendrik Ilveksen saatesanat lukijalle.

Neuvostomiehityksen aikana 1940–50-luvulla kymmeniätuhansia virolaisia vangittiin ja karkotettiin syytettyinä kommunismin vastaisesta toiminnasta. Myös kirjailija ja dokumenttiohjaaja Imbi Pajun äiti ja tämän kaksoissisar joutuivat 18-vuotiaina vankileirille Siperiaan. Millaisia muistoja äiti on elänyt unissaan puoli vuosisataa?

Pajun kiistattomaksi Gulagklassikoksi noussut, uusintapainoksena toukokuussa ilmestynyt Torjutut muistot kasvaa kuvaukseksi kokonaisen kansakunnan traumasta. Uusintapainoksessa on mukana presidentti Toomas Hendrik Ilveksen saatesanat lukijalle.

Torjutut muistot erittelee hengästyttävällä tavalla Stalinin terro-

rin mekanismeja ja ihmisten kohtaloita miehittäjän alaisuudessa.

Paju selvittää teoksessaan, mitä oikeastaan tapahtui ja miksi. Miksi Gulagin vankileirillä tapettiin miljoonia hyviä ja lahjakkaita ihmisiä?

Miten uhreista tulee syyllisiä? 14 vuotta ensijulkaisunsa jälkeen teos on edelleen ajankohtainen ja tarjoaa kosketuspintaa uusille lukijoille ympäri maailmaa. ”Ympäri maailmaa esitelmöidessäni olen huomannut kirjan tarinan olevan tavalla tai toisella osa ihmiskunnan palapeliä. Lähes kaikkialla maailmassa on ollut sotia tai diktatuureja, joiden tuottama tuska on siirtynyt seuraavien sukupolvien kannettavaksi”, Paju kuvailee.

Imbi Paju: Torjutut muistot (Like 2020, uusintapainos)

SUKUVIESTI 3 · 2020

29

U R KKA

LU K U

N

Uutuuskirja avaa Petsamon luostarin salassa pidetyt arkistot

Petsamon ortodoksiluostari Jäämeren rannalla tuhoutui talvi- ja jatkosodan vuosina. Elina Kahla piirtää kirjassaan Petsamon marttyyri kuvan luostarin viimeisistä vaiheista, joista munkit vaikenivat elämänsä loppuun asti.

Itsenäisyytensä alkuvaiheissa Suomelle kuului myös pala Jäämeren rantaa. Valtaosalle suomalaisista Petsamo edusti lähinnä pohjoista eksotiikkaa, mutta himoittu nikkeli ja strateginen sijainti tekivät paikkakunnan elämästä poikkeuksellisen kansainvälistä. Jäämeren rannalla Petsamossa sijaitsi myös maailman pohjoisin luostari. 1500-luvulla perustettu Petsamon ortodoksiluostari kukoisti läpi vuosisatojen, kunnes se joutui keskelle suurvaltojen jännitteitä ja suursotaa. Koituiko Petsamon nikkeli munkkien kohtaloksi?

Uutuuskirja Petsamon marttyyri kertoo ensimmäistä kertaa suomeksi julkaistavan, tähän asti salassa pidetyn venäläisen arkistoja tutkimusaineiston avulla, mitä

luostarin veljestö joutui sotiemme aikana kokemaan ja mistä he elämänsä loppuun asti vaikenivat. ”Monilla vielä elossa olevilla on perimätietoa noista dramaattisista tapahtumista ja niihin osallistuneista henkilöistä. Odotan jännityksellä, nouseeko kirjan julkistamisen myötä esiin uutta tietoa ja herääkö jatkokysymyksiä”, Elina Kahla summaa.

Luostarin viimeinen johtaja pappismunkki Paisi koki marttyyrin lopun. Hänen tarinansa nostaa esiin kysymyksiä vainojen uhreista, syyllisyydestä ja päällekatsomisesta. ”Petsamon luostarin viimeisen johtajan kohtalo nivoutuu 1900-luvun poliittisten ja uskonnollisten joukkovainojen jälkeiseen muisti- ja sovintotyöhön, mikä velvoit-

Elina Kahla: Petsamon marttyyri ja maailman pohjoisin luostari (SKS 2020)

taa myös suomalaisia”, Kahla muistuttaa.

Tietokirja persoonallisista kissoista ja heidän Kiehtovat kissat avaavat meille näkymän satumaahan, jossa kehrääminen, naukuminen, raapiminen ja laiskottelu ovat vielä arvossaan.

Historian saatossa myös monet erilaisilla luovuuden aloilla menestyneet naiset ja miehet ovat hurmaantuneet kissojen maailmasta seuratessaan lemmikkinsä edesottamuksia. Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä -teos kokoaa mie30

SUKUVIESTI 3 · 2020

lenkiintoisia tarinoita ja anekdootteja kuuluisien karvapalleroiden ja heidän kaksijalkaisten purkinavaajiensa elämästä.

Andreas Schlieperin ja Heike Reinecken tietoteos sisältää kolmekymmentä viihdyttävää tarinaa kissoista ja heidän kuuluisista isännistään ja emännistään. Ihmiskuuluisuuksista mukana kirjassa ovat muun muassa Haruki Mura-

kami, Frida Kahlo, Freddie Mercury, Winston Churchill, Charles Bukowski, Gustav Klimt, Isaac Newton, T. S. Eliot, Patricia Highsmith ja Doris Lessing.

Tiesitkö esimerkiksi, että Ernest Hemingway kasvatti kissoja, joilla oli normaalikatteja enemmän varpaita, ja rakensi niille Key Westin kotiinsa oman kerroksen? Tai että Rosa Luxemburgin kissa Mimi

LUK U N U

Seitsemän veljestä 150 vuotta – juhlapainos opastaa klassikon lukijaa

RK

KA

”Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää…”

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä julkaistiin ensi kertaa 150 vuotta sitten. Seitsemän veljestä ja opas sen lukemiseen kannustaa tarttumaan suomalaisen kirjallisuuden merkkiteokseen.

Aleksis Kiven (1834–1872) Seitsemän veljestä on suomalaisen kirjallisuuden kestosuosikki ja ohittamaton klassikko, yksi varhaisimmista suomenkielisistä romaaneista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi teoksen ensimmäistä kertaa 150 vuotta sitten; se ilmestyi keväällä 1870 neljänä erillisenä vihkona. Merkkivuoden kunniaksi SKS on julkaissut Kiven romaanin lukijan oppaalla täydennettynä juhlapainoksena.

Seitsemän veljestä ja opas sen lukemiseen kannustaa tutustumaan klassikkoon uusin silmin: mukana on johdanto, hakemistot romaanin henkilöistä, paikoista, kertomuksista ja lauluista, kiinnostavia juonitiivistyksiä sekä 700 selitystä sellaisista Kiven käyttämistä sanois-

ta ja ilmauksista, joita ei nykysuomessa enää tapaa. Lukijan oppaan on kirjoittanut Aleksis Kiveen erikoistunut kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki.

Kiven romaani esiintyy tässä teoksessa vuoden 1870 alkuperäisessä asussaan. ”Nyt julkaistava romaanin teksti pohjautuu tekeillä olevaan kriittiseen editioon, joka palauttaa Kiven mestariteoksen alkuperäiseen tekstiasuunsa. Nykyisinhän kaikki muut saatavilla olevat Seitsemän veljeksen laitokset poikkeavat Kiven alkuperäisestä tekstistä.

Romaaniin vuosien varrella tehdyt muutokset ovat yleensä pieniä, mutta kuitenkin vaikuttavat siihen, miten romaanin koemme", Katajamäki täsmentää.

Aleksis Kivi, Sakari Katajamäki (toim.): Seitsemän veljestä ja opas sen lukemiseen (SKS 2020)

tunnetuista palvelijoistaan tykkäsi tapella Lenin-nimisen kollin kanssa, mutta istui ruokapöydässä esimerkillisen hyvätapaisesti ihmisten kanssa aterioidessaan?

Millaisia eläinpersoonia suvustanne löytyy? Ja millaisia piirteitä ne tuovat omistajissaan esiin? Kannattaa kokeilla kertoa suvun tarinoita myös eläinten kautta – uusi näkökulma rikastaa kerrontaa.

”En kerta kaikkiaan pysty vastustamaan yhtäkään kissaa, varsinkaan silloin, kun se kehrää. Kissat ovat puhtaimpia, taitavimpia ja älykkäimpiä olentoja, mitkä tiedän.”

– Mark Twain Andreas Schlieper ja Heike Reinecke: Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä (Bazar 2020) SUKUVIESTI 3 · 2020

31

Eine Kuismin ja Elina Kuismin (toim.):

Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Hyvässä seurassa – Yhdistys­ toiminnan pikkujätti, 2. painos

Sukua tutkimaan – Sukuharrastajan pikkujätti Sukututkimus elää vahvaa murroskautta. Aineistojen digitointi mahdollistaa tutkimisen muuallakin kuin arkistoissa. Kotikoneelta tutkittaessa tarvitaan kuitenkin tietoa lähteistä. Tähän kirjaan on koottu perustie20 € toa sukututkijalle ja arkistojen sekä muiden aarreaittoISBN 978-952-99375-9-2 jen esittelyn yhteyteen on lisätty digitaalisten aineistojen osoitteita. Perusaineistojen lisäksi kirjan lopussa on käyty läpi henkilötietojen käsittelyä sukututkimuksessa, sukuseuran perustamista ja sukututkimuksen saattamista kirjaksi. Tämä kirja yhdistettynä Sanasto sukututkijoille -julkaisuun on erinomainen selviytymispaketti sukuharrastajalle.

Julkaisussa on vinkkejä niin perustettavan yhdistyksen kuin jo pitempään toimineen seuran tarpeisiin. Oppaan esimerkit ovat pääosin sukuseura­ 10 € toiminnasta, mutta niistä on apua minkä tahansa yhdistyksen ISBN 978-952-99375-7-8 toimintaan. Aihealueina ovat yhdistyksen perustaminen, hyvät kokouskäytännöt, juhla- ja tapahtumajärjestelyt, vaakunat ja tunnukset seuratoiminnan osana, yhdistysviestintä ja julkaisutoiminta sekä yhdistyksen oikeudelliset kysymykset. Oppaan kirjoittajat ovat alansa asiantuntijoita, jotka ovat saaneet tekstinsä muokattua meille kaikille ymmärrettävään ja elävään muotoon.

Addressi ja kortti

Väinö Sointula (toim. Elina Kuismin):

Sanasto sukututkijoille, 6. painos Sukututkimuksen harrastaja Väinö Sointula on sukuaan tutkiessaan kerännyt kirkon-, käräjä-, maa-, henki- ja muista historiankirjoista tulkintaa vaatineita sanoja ja lyhenteitä. Sanastoon on koottu yli 20 € 12 500 sanaa, joihin sukututkija saattaa törmätä. Lisäksi luetteISBN 978-952-68284-0-4 lot henkilönimien käännöksistä ja muunnelmista, sukulaisuussuhteiden nimityksistä, vanhoista mittayksiköistä sekä luettelo venäjänkielisistä sukututkimussanoista.

Monikäyttöinen adressi on näyttävä muisto erilaisissa tilaisuuksissa. Selkeälinjainen vihreävalkoinen adressi on kultanyöritetty ja kuoritettu sekä pakattu sellofaaniin.

Adressi on A4-kokoinen.

Hinta sis. toimituskulut.

Kortin kannessa on kauniilla vanhalla harmaalla seinällä moderni sukupuu. Taitet15 € tu kortti on kooltaan 16 cm x 16 cm.

Kortin ja adressin on suunnitellut keskusliiton hallituksen jäsen Satu Hirvikoski.

2€ Tiedustelut ja tilaukset Sukuseurojen Keskusliitto ry | Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450 | toimisto@suvut.fi Tilaukset myös: www.suvut.fi > Julkaisut Postitettuihin tilauksiin lisätään toimituskulut.

Hinta sis. kuoren.