lauri hemmilä
80 vuotta meijerialan ammattilaisten asialla
80 vuotta meijerialan ammattilaisten asialla
lauri hemmilä
80 vuotta meijerialan ammattilaisten asialla
julkaisija: Meijerialan Ammattilaiset MVL ry käsikirjoitus ja kuvatoimitus: Lauri Hemmilä, Oy Spiritus Historiae Ab graafinen suunnittelu: Samppa Ranta, Punavuoren Folio Oy kannen kuva: IstockPhoto • painopaikka: Printon AS, Tallinna 2025 ISBN ����8-������-88-��������-�� (sid.) • ISBN ����8-������-88-����8��-�� (pdf)
tilaajan esipuhe
vl:n alkuvuosikymmenten tarinat on koottu teokseen ”Maidon jalostajat. Meijeriväen Liitto 1945–1995”. Kirjan julkaisusta on jo 30 vuotta. Uusi historiikki alkoi olla ajankohtainen, koska uusia MVL-tarinoita on syntynyt vuosien mittaan paljon lisää.
Kun aloitin MVL:ssä marraskuussa 2018, vastaan tuli useita mielenkiintoisia ja jopa hämmentäviä kysymyksiä. Miten Ikaalisten kylpylä ja meijeriväki kytkeytyvät yhteen? Mikä oli maidonsuojelusopimus ja miksi se tehtiin? Miksi MVL omistaa kukkakaupan Kontulan ostoskeskuksessa?
Yksi kysymyksiin vastanneista oli MVL:n hallituksen jäsen Juha Tikkanen Suonenjoelta. Juha täydensi vastauksiaan useampaan kertaan kommentilla, että ”nämä tarinat pitäisi saada koottua kirjojen kansien väliin niin kauan kuin kangasalustojen ja kumppaneiden pää vielä toimii”. Kiitos
Juhalle ja kaikille muille historiikkia toivoneille: ilman heidän kannustuskommenttejaan tätä kirjaa ei olisi lähdetty tekemään.
Hyvän historiikin tekeminen vaatii yhteistyötä ja useamman ihmisen panosta. Kiitokset MVL:n toimiston Jeanette Pitkäselle, joka auttoi käytännön järjestelyissä ja arkistojen helmien löytämisessä. Ison työpanoksen ja vahvaa perspektiiviä työhön toi MVL:n historiatyöryhmä, johon kuuluivat itseni ohella Matti Kangasalusta, Eija Kousa, Tarja Loppi ja Tarja Rauhala. Kiitokset ryhmälle, kaikille muille MVL-konkareille ja haastatelluille, jotka ovat muistelleet menneiden vuosien tapahtumia ja mahdollistaneet tämän kirjan syntymisen.
Kirjaan oli tyrkyllä kymmeniä tarinoita, jotka kaikki eivät millään olisi mahtuneet mukaan. Esimerkiksi historiatoimikunnassa eksyimme välillä detaljeihin ja sivupoluille, joista olisi saattanut olla mahdotonta päästä selville vesille ilman asiantuntevaa apua. On hämmästyttävää todeta, miten hyvinkin poukkoilevista keskusteluista on saatu puristettua kansien väliin selkeää ja sujuvaa tekstiä. Erityiskiitokset Spiritus Historiaen
Lauri Hemmilälle ja Laura Purolle – lämmöllä ja ammattitaidolla johdattelitte meitä kohti hyvää lopputulosta.
Historiikkeja on monenlaisia. Emme halunneet virallista pönöttävää juhlakirjaa. Tavoitteena oli koota viimeisen kolmenkymmenen vuoden tarinat pakettiin, joka on kevyt, eläväinen ja helppolukuinen. Minusta tässä on onnistuttu graafikko Samppa Rannan hienoa ulkoasua myöten.
Tätä historiikkia oli ilo tehdä – toivottavasti tämä välittyy myös lukijalle. Antoisia ja hyviä lukuhetkiä!
Markku Salomaa
MVL:n toiminnanjohtaja
kirjoittajan saatesanat
istoriaa tutkiva törmää silloin tällöin riemukkaisiin sattumiin, jotka innostavat uteliasta mieltä. Keväällä 2024 minulle sattui tällainen kohtaaminen, kun MVL:n historiateoksen tutkimustyö oli alkuvaiheessa. Sain tietää, että työskentelin sattumalta samaisessa toimistossa, jossa Meijeriväen Liitto majaili 1950-luvulta 1980-luvulle saakka. Ympärille katsellessani pystyin sieluni silmin kuvittelemaan tuokiokuvia siitä, kuinka MVL:n väki järjesteli 1950- ja 1960-luvuilla Ikaalisten kylpylän varhaisvaiheita tai etsi 1970-luvulla yömyöhään saakka neuvotteluratkaisua uhkaavan lakon välttämiseksi. Nuo mielikuvieni MVL:läiset olivat tuiki tietämättömiä siitä, että samoilla sijoilla työtään tekisi vuosikymmeniä myöhemmin juuri heidän tekemisistään kiinnostunut tutkija.
Tässä historiateoksessa rakennan kuvaa MVL:läisistä ja MVL:n 80vuotisesta taipaleesta. Liiton varhaisemman historian osalta pohjan työlleni on tarjonnut Tarja Ahlstrandin kirjoittama MVL:n 50-vuotishistoria Maidon jalostajat: Meijeriväen liitto 1945–1995. Tutkimustyöni tarkoituksena on ollut tuoda liiton historia nykypäivään saakka, ja kirja painottuu aikaan 1990-luvulta 2020-luvulle.
Koska vuosien varrella on tapahtunut paljon, kaikki yksityiskohdat eivät ole mahtuneet kansien väliin. Tutkimus- ja kirjoitusprosessi on sisältänyt paljon valintoja, ja olen niitä tehdessäni pyrkinyt tutkimuksellisten näkökulmien lisäksi huomioimaan sen, että kokonaisuus säilyy
lukijaystävällisenä ja kerronnaltaan eläväisenä. Toivon, että teos on helppo lähestyä ja onnistuu kiteyttämään jotakin siitä, millainen liitto MVL on. Kenties se voi myös tarjota lukijalleen jotain samaa historian kohtaamisen riemua kuin tutkimustyö on minulle tuonut.
Kirjan kannessa komeilee yksi nimi, mutta työtäni en ole joutunut tekemään yksin. Onnistuneesta kirjasta ansaitsee kiitoksen MVL:n historiatyöryhmä, jonka kanssa on ollut ilo työskennellä läpi hankkeen. Työryhmään ovat kuuluneet Matti Kangasalusta, Eija Kousa, Tarja Loppi, Tarja Rauhala ja Markku Salomaa. Käytännön asioissa korvaamaton apu on ollut liiton toimistonhoitaja Jeanette Pitkäsestä. Tärkeän työn ovat tehneet myös työtoverini, Spiritus Historiaen Laura Puro ja Veijo Åberg, joita kiitän asiantuntevista kommenteista ja parannusehdotuksista käsikirjoitukseen. Kirjan upean ulkoasun on laatinut graafikko Samppa Ranta.
Muistitieto on ollut avainasemassa, kun olen tutkinut viime vuosikymmenten vaiheita. Haluankin aivan erityisesti kiittää niitä 12 henkilöä, joita olen haastatellut tätä kirjaa varten. Kaikki haastattelut ovat olleet hankkeen kannalta arvokkaita, eikä kirjaa olisi tässä muodossaan voinut toteuttaa ilman niitä.
Kaikkein suurimman kiitoksen ansaitsevat kuitenkin kaikki ne ihmiset, jotka viimeisen 80 vuoden aikana ovat muodostaneet MVL:n. Omasta puolestani tahdon toivottaa menestyksekästä jatkoa ainoalle liitolle, joka ajaa meijerialan ammattilaisten asiaa!
Lauri Hemmilä Spiritus Historiae
�� luku
meijeriväelle
oma liitto
viereinen sivu: Kirnuvoin valmistusta Inkeroisten meijerissä vuonna 1951. (MVL)
Lapsipuolen asemassa
”Meijeriväki on kautta aikojen ollut uhrautuvaista työntekijäkansaa.
Se ei ole katsonut omia etujaan kuten muun alan ammatillisesti järjestäytyneet, vaan heidän toimintansa on ollut kauemmaksi tähtäävää yhteisön etujen mukaista. Tästä johtuu, että se ei ole pysynyt nykyisten virtausten mukana vaan on jäänyt jäljelle aivan lapsipuolen asemaan.”
meijeriammattiväen yhdistyksen pohjois-karjalan kerhon kirje yhdistykselle vuonna 19461
Oli helmikuinen lauantai vuonna 1945, ja toinen maailmansota oli Suomen osalta lopuillaan. Joukko Helsingin Kalevankadulla Voinvientiosuusliike Valion tehtävissä työskenteleviä meijerialan ammattihenkilöitä oli kokoontunut illanviettoon, jossa gramofoni soi ja juttu luisti. Illan edetessä keskustelu kääntyi kuitenkin vakavammille urille, kun meijeristi Ilmari Heinonen otti esiin ajatuksen meijerialan oman ammattijärjestön perustamisesta. Se keräsi seurueessa kannatusta, ja keskustelua päädyttiin jatkamaan paria päivää myöhemmin lounastunnilla.2
Illanvietossa käynnistyneen keskustelun pohjalta joukko Valion meijeriammattilaisia laati vetoomuskirjeen, joka lähetettiin kaikkiin Suomen meijereihin ja eri puolella Suomea toimineille meijeriväen kerhoille. Vetoomuskirje kirvoitti runsaasti vastauksia, ja niistä paistoi meijeriväen kiinnostus hanketta kohtaan. Ainoastaan Varsinais-Suomen meijerimiesten kerho suhtautui ajatukseen omasta ammattijärjestöstä varauksella, sillä se oli heidän nähdäkseen ”saanut alkunsa kommunismista”.3
Hanke eteni nopeasti. Saman vuoden toukokuussa oli päästy jo niin pitkälle, että eri puolilta Suomea oli löytänyt 63 alan ammattilaista Tampereelle meijeriammattiväen liiton perustavaan kokoukseen. Kokoustilat olivat kortilla, joten järjestelyistä vastannut isännöitsijä Leevi Välimäki oli varannut meijeriväen käyttöön Tampereen Työväentalon juhlasalin. Vasemmistolaista leimaa karttaneelle meijeriväelle työväentalo ei ollut erityisen houkutteleva kokouspaikka, ja sen valitseminen perustavan kokouksen paikaksi kirvoitti kritiikkiä vielä vuosia myöhemmin.4
Kokouksessa oltiin yksimielisiä oman liiton tarpeellisuudesta, mutta keskustelua herätti se, tulisiko liitto perustaa heti vai asettaa ensin erillinen toimikunta hanketta valmistelemaan. Toimikuntatyöskentely päätettiin kuitenkin jättää väliin, sillä kokouksen puheenjohtajana toimineen isännöitsijä Väinö Korkeen mukaan ”ripeän linjan miehet ovat nyt asialla”. Liitto sai nimekseen Meijeriammattiväen Yhdistys r.y., ja vuonna 1948 nimi muutettiin Meijeriväen Liitoksi (MVL).5
Meijeriväen oma ammattiliitto syntyi tarpeeseen. Maatalousvaltaisessa Suomessa meijeriala oli tärkeä teollisuudenhaara ja alan ammattihenkilöt arvostettuja ammattilaisia. Palkkauksessa arvostus ei kuitenkaan näkynyt, ja yhtenä syynä tähän pidettiin alan järjestäytymättömyyttä. Sodan päätyttyä korkea inflaatio söi alan palkkoja kovaa vauhtia samaan aikaan, kun järjestäytyneiden alojen palkat seurasivat paremmin rahan arvon kehitystä. Vuonna 1950 tehdyn kyselyn mukaan meijeriväen nähtiin olevan ainakin 20 prosenttia jäljessä vastaavien alojen palkkauksesta.6
MVL:n ensimmäiset toimintavuodet olivat menestykseltään vaihtelevia. Aluksi liitto onnistui jäsenhankintarintamalla, ja vuonna 1946 jäseniä oli jo 1 400. Liiton hallinnossa meijereitä johtaneet isännöitsijät olivat tärkeässä roolissa, mutta heidän lisäkseen jäsenistöön kuului juustomestareita, meijeristejä, meijerikköjä, konemestareita, koneenhoitajia ja kirjanpitäjiä ympäri Suomen. Jäsenkunta oli kuitenkin tyytymätöntä liiton ponnettomaan edunvalvontaan, ja jäsenmäärä kääntyi vuosikymmenen loppua kohden laskuun. Vakava isku liiton toiminnan jatkuvuudelle oli toiminnanjohtajaksi valitun Ano Pyhälän vaikea sairastuminen ja kuolema vuonna 1949.7
MVL:n perustava kokous pidettiin Tampereella toukokuussa 1945. Eturivissä vasemmalla isännöitsijä Heikki Norri, joka toimi myöhemmin pitkään liiton toiminnanjohtajana. (MVL)
Ensimmäiset jäsenet liittyivät liittoon heti perustavassa kokouksessa. (MVL)
Vuoden 1950 alusta liiton toiminnanjohtajaksi valittiin isännöitsijä Heikki Norri, joka oli ollut mukana jo liiton perustamispuuhassa. Toiminnanjohtajana hän lähti määrätietoisesti kehittämään liittoa ja onnistui pian kääntämään jäsenmäärän nousuun. Heti ensimmäisenä toiminnanjohtajavuonnaan Norri toteutti perusteellisen tutkimuksen meijeriväen
palkkauksesta ja työoloista. Myös liiton julkaisutoiminta lähti käyntiin, kun Maitotalous-lehti ja Meijerikalenteri alkoivat ilmestyä vuosina 1950 ja 1951. Työehtopuolella tärkeä virstanpylväs oli vuonna 1951 solmittu ensimmäinen palkkasopimus. Sopimuksen osapuolia olivat Meijeriväen Liitto, Liiketyönantajain Keskusliitto ja Kulutusosuuskuntien liitto, ja se toi meijeriväelle noin 20 prosentin palkankorotukset.8
Pirteästi käynnistyneen Heikki Norrin toiminnanjohtajakauden kuluessa MVL vakiinnutti asemansa meijeriväen asioita ajavana vakaana toimijana. Tätä kuvasti liiton muuttaminen Tampereelta Norrin nurkista omaan toimistoon pääkaupunkiin. Helsingissä MVL toimi aluksi Kum-
Meijerialan ammattilaisia 1950-luvun piirroksissa. Suurimpia ammattiryhmiä olivat meijerien isännöitsijät, koneenhoitajat sekä meijeristit ja meijeriköt. (MVL)
pulassa Limingantiellä, mistä se muutti pian Katajanokan Vyökadulle.
Lisäksi Norrin toiminnanjohtajakaudella muotoutuivat monet meijerialan sopimusneuvottelujen käytännöt, kuten kaksivuotiset työehtosopimukset.9
”Maanantaista lauantaihin oltiin työssä, ja pyhänä ajettiin isännöitsijän autolla MVL:n aluekerhon kokoukseen. Isännöitsijä ja muut olivat samaa porukkaa koko ajan.”
Työ meijereissä oli sekä fyysisesti että henkisesti kuormittavaa, ja esimerkiksi reumatismi oli yleistä. Meijeriväen keskuudessa elikin unelma lomakodista, joka toisi vastapainoa työlle, lisäisi meijeriväen hyvinvointia sekä ylläpitäisi alalle ominaista yhteisöllisyyttä. Lomakotia varten liitto osti vuoden 1955 lopussa hieman yli 40 hehtaaria maata Ikaalisista, missä kunnostustöiden jälkeen aloitti toimintansa Tuomarlan lomakyläksi nimetty laitos. Lomakotitoiminta jalostui sittemmin MVL:n sisarjärjestö
Matti Kangasalusta, MVL:n järjestösihteeri 1975–1991
Terveyskylpyläliiton (TKL) käsissä Ikaalisten kylpyläksi, jonka ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 1965.10
Heikki Norrin pitkä toiminnanjohtajakausi päättyi vuonna 1967, ja häntä seurasivat tehtävässä Kaarlo Ahokallio (1967–1968) ja Timo Heinola (1968–1975).11 1960-luvun lopulla MVL oli meijeriväelle jo tärkeäksi muodostunut liitto, joka kokosi yhteen alan ihmisiä ja teki hartiavoimin töitä palkkauksen parantamiseksi. Profiililtaan se ei kuitenkaan ollut ärhäkkä ammattiliitto, vaan sopuisa toimija. Tähän asenteeseen varmasti vaikutti se, että liiton toiminnassa oli mukana paljon myös meijerien johtoa. Nimenomaan liiton aktiiveista suuri osa oli meijerien isännöitsijöitä. Ajan henkeen kuului, että koko meijeriväki piti yhtä.
”Oikea palkansaajien järjestö”
”Alkuaikojen ihanteellisen ja aatteellisen hengen sävyttämästä ilmapiiristä on pikku hiljaa siirrytty tähän nykyiseen lähinnä ammattiyhdistystoiminnaksi luonnehdittavaan etujärjestötoimintaan, jossa jäsenten elinehtojen turvaamiseksi tehdään paljon näkyvää ja näkymätöntä työtä uudistuneella ja nykyaikaan soveltuvalla tavalla.”
mvl:n toiminnanjohtaja heimo breilin maitotaloudessa 6–7/197512
23. toukokuuta 1972 MVL:n toimistolla elettiin jännittäviä hetkiä. MVL ei ollut päässyt työnantajapuolen kanssa sopimukseen, ja päällä oli liiton historian ensimmäinen lakonuhka. Seuraavana aamuna meijeriväen oli määrä mennä lakkoon, ja liiton henkilökunta ja luottamushenkilöt puursivat viime hetken neuvottelujen parissa. Puhelinlinjat kävivät kuumana ja piipputupakkaa kului. Samaan aikaan kentällä jännitettiin, toteutuuko lakko.13
Lakonuhka raukesi jännittävien vaiheiden jälkeen viime hetkellä, kun liiton johtokunta iltamyöhällä hyväksyi valtakunnansovittelijan toisen sovitteluesityksen. Meijeriväki ympäri Suomen sai tiedon lakon peruuntumisesta puhelimitse ja radiouutisten välityksellä. Tieto otettiin huojentuneena vastaan, ja aamulla meijeristit, meijeriteknikot, koneenhoitajat ja muut meijeriammattilaiset saapuivat työpaikoilleen kuten minä tahansa päivänä.14
Vaikka itse lakkoon ei lopulta päädytty, jo lakonuhka kertoi jotakin olennaista 1970-luvun MVL:stä. Liitosta oli vähitellen kehittymässä täysiverinen palkansaajajärjestö, joka ei pelännyt asettua työnantajapuolta vastaan jäsenkuntansa asiaa ajaessaan.
Viisi vuotta myöhemmin keväällä 1977 oltiin jälleen lakon kynnyksellä meijerialan verrattain alhaisen palkkauksen vuoksi, ja solmua käytiin sel-
Meijeristi Tellervo Ruhkala työskentelee laboratoriossa. (MVL)
vittelemässä valtakunnansovittelijan pakeilla. Lakkoon ei tälläkään kertaa tarvinnut ryhtyä, vaan sopuun päästiin toukokuussa 1977.15
Toteutumattominakin lakonuhat olivat MVL:lle sisäisesti kuluttavia.
Liiton jäsenkunta suhtautui lakkoiluun ristiriitaisesti, ja kriittistä palautetta tuli erityisesti pienissä meijereissä työskenteleviltä jäseniltä. Toisaalta osa jäsenistöstä koki, että lakonuhka selvitti rajanvetoa palkansaajien ja työnantajan edustajien välillä.16 1970-luvulla alkoikin olla selvää, että MVL ajoi nimenomaan palkansaajien asiaa. Kahden lakonuhan ohella täysiveriseksi palkansaajajärjestöksi kehittymistä kuvastaa myös se, että liitto liittyi Suomen Teknisten Toimihenkilöiden Keskusliitto STTK:n jäseneksi vuoden 1972 alusta, mikä profiloi sitä nimenomaan meijerialan toimihenkilöiden liitoksi.17
MVL:n toiminnassa oli edelleen mukana myös meijerijohtajia, mutta he ymmärsivät asemansa meijeriväen asioita ajettaessa. 1970-luvulla MVL:n asiamiehenä ja järjestösihteerinä toiminut Matti Kangasalusta muistelee:
”Vuoden 1977 lakonuhan aikaan hallinnossa oli vielä isännöitsijäryhmän edustajia ja ajateltiin, että kyllä he lähtevät sieltä kokouksesta. Mutta eivät he mihinkään lähteneet vaan olivat loppuun saakka eivätkä vastustaneet asiaa.”18
Meijerijohtajien lähdön hetki tosin koitti vielä 1970-luvun kuluessa. Loppuvuodesta 1978 MVL:n toimistolla laadittiin Meijerijohtajat ry:n säännöt, ja uuden järjestön perustava kokous pidettiin joulukuun 14. päivänä. Kokouksessa päätettiin, ettei uusi yhdistys ryhtyisi kilpailemaan MVL:n kanssa. Meijerijohtajien erkanemista MVL:stä voi kuvata napanuoran katkaisuksi, sillä juuri meijerien isännöitsijät olivat olleet aikanaan kiinteästi mukana liiton perustamisessa. Viimeistään meijerijohtajien lähtiessä liitosta tuli ”oikea palkansaajien järjestö”, kuten Matti Kangasalusta kuvaa.19 Palkansaajajärjestöksi profiiliaan terävöittänyt MVL oli käyttövarojen niukkuuden vuoksi taloudellisesti hataralla pohjalla. Vuonna 1976 jouduttiin jopa keräämään 50 markan ylimääräinen jäsenmaksu toimiston palkkakustannusten kattamiseksi. Jäsenmaksun keräämisestä vastasivat liiton vastavalittu toiminnanjohtaja Heimo Breilin ja nuori järjestösihteeri Matti Kangasalusta. 20 Myöhemmin liiton toiminnanjohtajana toiminut Kangasalusta muistelee:
”Oli se karmeaa, kun jäsenistön silmissä vanha isännöitsijä Heimo Breilin ja 25-vuotias kloppi pyysivät lisää rahaa palkkoihinsa.
Silloin ajattelin, että täytyy elää niin, ettei tällaista ylimääräistä jäsenmaksua tarvitse kerätä.”21
Taloutensa kanssa painiessaankin MVL istui merkittävien omistusten päällä, sillä kovaa vauhtia kehittyvän Ikaalisten kylpylän maaomistukset kasvattivat arvoaan. MVL oli vuokrannut Ikaalisten maa-alueet sisarjärjestölleen Terveyskylpyläliitolle (TKL), mutta vuokratuotto oli verrattain pientä.22
MVL neuvottelikin Ikaalisten maaomaisuuden myymisestä TKL:lle 1980-luvun alusta lähtien. Kaupat olisivat mahdollistaneet TKL:lle kylpylän jatkokehittämisen ja kohentaneet kädestä suuhun eläneen MVL:n taloustilannetta. Kaupantekoa mutkisti se, että 1970-luvun lopulta lähtien TKL:ssä oli mukana MVL:n edustajien lisäksi myös meijerijohtajien ja maidontuottajien edustajia, ja näkemykset hinnasta olivat kaukana toisistaan.23
Sopimukseen päästiin vasta vuonna 1985, kun Ikaalisten toimintaa järjesteltiin muutenkin uudelleen. Ikaalisten hotelli- ja ravintolatoiminta keskitettiin TKL:n omistamalle Kylpyläkasino Oy:lle, jolle MVL myi omistamansa maat. Osan kauppahinnasta MVL sai yhtiön osakkeina ja osan suoraan rahana. Kaupoilla oli merkittävä vaikutus MVL:n talouteen. Kuten Matti Kangasalusta toteaa: ”Se köyhyys loppui siihen.”24
MVL:n perustaman Ikaalisten kylpylän ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 1965. (MVL)
Seuraavina vuosikymmeninä kylpylää laajennettiin useaan otteeseen, ja parhaimmillaan Ikaalinen mainosti olevansa Pohjoismaiden suurin kylpylä. (MVL)
�� luku
elonturvaa ja kylpylärahoja
viereinen sivu: Meijeriala oli 1990-luvulla ja 2000luvun alussa muutosten kourissa. Meijeristi Jukka Launonen (vas.) ja meijeriteknikko Hannu Tiilikainen (oik.) Valion Joensuun meijerissä alkuvuodesta 2000. Pian kuvan ottamisen jälkeen nesteet siirtyivät Joensuusta Jyväskylän meijeriin, ja Joensuussa keskityttiin juuston valmistukseen. (Osmo Loppi/MVL)
Maidonsuojelusopimus turvaa
”Raotin verhoa.
Siellä ruuhkabussillinen työväkeä, toisiaan tönien ja kyräillen.
Menevät jakamaan sitä, mitä meiltä jäi.
Töitä, ylitöitä, tiukkenevaa tahtia, kovenevaa komentoa.
Kaikki, meidän lempattujen työt, ne ovat edelleen siellä jälkeenjääneiden puristettavina.”
työtön kirjoittaja maitotalous-lehdessä 4/199425
Suomi oli 1990-luvun alussa laman kourissa, eikä se jäänyt keneltäkään huomaamatta. Pankkeja kaatui, työttömät osoittivat mieltään ja leipäjonot venyivät. Talouden ylikuumenemisesta, idänkaupan tyrehtymisestä ja epäonnistuneesta valuuttapolitiikasta johtunut syvä lama lisäsi kouriintuntuvasti köyhyyttä; vuonna 1994 lähes joka viides työvoimaan kuulunut suomalainen oli työvoimatutkimuksen mukaan työttömänä.26
Samaan aikaan suomalainen meijeriala oli suuren rakennemullistuksen kourissa. Meijerien määrä oli laskenut jo pitkään.27 1980-luvulta alkaen alan yritykset olivat tehostaneet toimintaansa ja pyrkineet sopeutumaan kiristyneeseen kilpailuun. Suomen EU-jäsenyys vuonna 1995 sinetöi siirty-
Suomen Sosialidemokraatissa julkaistu pilakuva vuodelta 1985. MVL:n ja ETL:n solmima maidonsuojelusopimus sai runsaasti julkisuutta ja yllytti irvileuat veistämään
MVL:stä vitsiä. Sopimus osoittautui kuitenkin vuosien varrella onnistuneeksi, ja sen tuomat edut olivat liiton jäsenistön keskuudessa hyvin suosittuja. (Stefan/MVL)
män kilpailullisempaan aikaan, jossa tehokkuusajattelu korostui. MVL:n
järjestösihteeri Juha Yli-Kovanen kuvasi ajan henkeä Meijerioppilaitoksen lukuvuoden päättäjäisissä vuonna 1995 seuraavasti:
”Rauhallisesta meijeriyhdistysten ajasta on siirrytty kilpailuaikaan. Tämä on synnyttänyt uudenlaisen ilmapiirin meijeriympäristöön. Monessa tapauksessa yhteistyöstä on siirrytty keskenään kilpaileviksi yrityksiksi.”28
Murros koitui monen pienen meijerin kohtaloksi, eivätkä keskisuuret tai suuremmatkaan meijerit olleet aina turvassa. Kuvaavaa on, että vuonna 1985 Suomessa oli 153 meijeriä, kun kaksi vuosikymmentä myöhemmin niitä oli jäljellä enää 62. Samalla tuotantolaitokset erikoistuivat, ja syntyi niin sanottuja keräilymeijereitä, kun kaikki laitokset eivät enää vastaanottaneet maitoa suoraan tuottajilta.29
”Meijereissä eletään muutosten aikoja. Osa tuotantolaitoksista elää sulkemisuhan alla ja osa valmistautuu ottamaan vastaan lisää työtä suljettavilta meijereiltä. Keskinäinen kilpailu ja ulkomaisten kilpailijoiden saapuminen pienehköille markkinoillemme ovat saaneet aikaan isompia ja pienempiä kauhun hetkiä, kun toimintoja yritetään saada markkinatilanteen tasalle.”
Nimimerkki Jacob Stadt Maitotaloudessa 4/1995
Valiolaiset osuusmeijerit olivat Suomen meijerikentän suurin toimija. 1990-luvulla valiolaisessa kentässä tehtiin merkittäviä muutoksia järjestämällä uudelleen maidon hankintaa ja jalostusta. Valio muuttui osuuskunnasta osakeyhtiöksi vuonna 1992, ja sen omistajameijereitä fuusioitiin vuosikymmenen puolivälissä uuteen osakeyhtiöön. Sulautettujen toimipaikkojen jalostustoiminnasta suurin osa lopetettiin vaiheittain.30 Samaan aikaan myös ei-valiolaiset maidonjalostajat uudistivat toimintaansa.
Laman ja meijerialan rakennemuutoksen vaikutus heijastui myös MVL:n jäsenkuntaan. Aiemmin meijeriammattilaisten työllisyys oli ollut korkealla tasolla, eikä liiton jäsenistössä juuri esiintynyt työttömyyttä. Vielä vuoden 1991 tammikuussa työttömänä oli vain 79 MVL:n jäsentä, mutta reilua kolmea vuotta myöhemmin lukema oli yli 400. Koko meijeriala eli huolessa ja epävarmuudessa. Moni joutui muuttamaan työpaikan perässä, kun meijeritoimintoja keskitettiin yhä suurempiin kokonaisuuksiin.31
1990-luvun olosuhteet aiheuttivat päänvaivaa myös MVL:lle. Kun liiton jäseniä joutui työttömiksi, jäsenmaksutulot pienenivät. Samaan aikaan
MVL:n pyörittämän Meijeriväen Työttömyyskassan toiminta verotti jäsenmaksuista aiempaa suuremman osan. Koska MVL:n kassaan syntynyttä lovea ei haluttu jatkuvasti paikata liiton sijoituksista, päätettiin liiton jäsenmaksun korottamisesta syksyllä 1993.32
Peloista ja epävarmuudesta huolimatta meijerialan ammattiväellä meni tilanteeseen nähden hyvin. Siitä oli kiittäminen niin sanottua maidonsuojelusopimusta. Vuonna 1985 MVL oli solminut Elintarvikealan Työnantajaliiton kanssa sopimuksen, joka oli tarkoitettu pitkäaikaiseksi vakauttavaksi tekijäksi meijerialalle. Sopimuksessa MVL:n jäsenet sitoutuivat jalostamaan meijereihin toimitetun maidon säilyvään muotoon myös työtaistelun aikana, jottei maitoa jouduttaisi poikkeustilanteissakaan kaatamaan maahan. Tästä tuli nimi maidonsuojelusopimus. Vastineeksi meijeriväki sai ylimääräisen viikon kausivapaita sekä työttömyyden varalle elonturvavakuutuksen. Elonturva tarjosi työttömäksi jääneelle kolmen vuoden kuluessa yhteensä vuoden palkkaa vastaavan rahasumman. Elonturvaa maksettiin tavanomaisen työttömyysturvan päälle, ja se oli verovapaata.33
”Muutokset olivat isoja. Se tuntui aika kaoottiselta ja tuntui, että tässäkin Haapaveden tehtaassa toiminta loppuu.”
Johanna Kaihua, MVL:n valtuuston puheenjohtaja 2008–2013, MVL:n hallituksen puheenjohtaja 2016–2025
Solmimisensa aikaan vuonna 1985 maidonsuojelusopimus sai osakseen valtakunnallista huomiota ja myös runsaasti kritiikkiä. Irvileukojen mukaan meijeriväki oli myynyt lakkoaseensa. Sen MVL tietyllä tapaa oli tehnytkin, mutta hyvään hintaan. Varsinkin ylimääräiset kausivapaat olivat liiton jäsenille tärkeitä. Samalla maidon suojelu oli myös meijeriväen intresseissä, sillä se arvosti raaka-ainettaan eikä halunnut hävittää sitä turhaan.34
Kausivapaat olivat sopimusta solmittaessa olleet yksi ydinasioista, mutta laman oloissa elonturvan merkitys korostui. Elonturvaa saivat 1990-luvulla sadat työttömäksi jääneet meijeriammattilaiset, ja kokonaisuudessaan liiton jäsenille maksettu summa paisui valtavaksi. Kuten MVL:n toiminnanjohtajana 1990-luvulla toiminut Matti Kangasalusta kuvaa:
”Se viiden päivän kausivapaa näkyi kaikille tavallisille jäsenille. Sen perään itketään edelleen, että miksi se piti lopettaa, kun sehän oli niin mahtava juttu.”
Johanna Kaihua, MVL:n valtuuston puheenjohtaja 2008–2013, MVL:n hallituksen puheenjohtaja 2016–2025
MVL:n toimintaan on kuulunut yhteisöllistä vapaa-ajan viettoa. MVL:läisiä sieniretkellä. (MVL)
Liiton hiihtomestaruuksia ratkottiin vuosittain Kuusamossa. (MVL)
”Ei kukaan työnantajapuolellakaan osannut ajatella sitä työttömyyden kasvua. Maidonsuojelusopimus tuli voimaan vuonna 1985, ja kun se päättyi kokonaisuudessaan vuonna 2003, siitä oli maksettu MVL:n jäsenille elonturvaa kymmeniä miljoonia markkoja.”35
Hyvästä syystä maidonsuojelusopimus oli meijeriväen keskuudessa suosittu. MVL teki vuonna 1992 jäsenkyselyn, jossa kartoitettiin kattavasti jäsenten näkemyksiä liitostaan. Kyselyyn vastanneet jäsenet olivat yleisesti tyytyväisiä MVL:n toimintaan, mutta erityisesti vastaajat katsoivat liiton onnistuneen kausivapaan ja elonturvan taanneissa sopimuksissa. Onnistuneena maidonsuojelusopimusta piti liki kaksi kolmannesta vastaajista.36
Työnantajalle maidonsuojelusopimus tuli auttamattoman kalliiksi. 1990-luvun suurtyöttömyyden oloissa elonturvaa maksettiin enimmillään jopa sadoille ihmisille vuosittain, ja summat olivat huomattavia.
Elintarviketeollisuusliitossa (ETL) pitkän uran tehneen Petri Linkonevan mukaan työnantajapuolella osa koki, että ”väki ei halua siirtyä muualle töihin, koska he saavat sen elonturvan”.37
Vaikka maidonsuojelusopimus oli kallis, se osoitti 1990-luvun kuluessa arvonsa myös työnantajapuolelle. Todelliseen testiin sopimus joutui Suomen Elintarviketyöläisten Liiton (SEL) ja ETL:n kalistellessa sapeleitaan keväällä 1994.
Toisin kuin MVL, SEL tunnettiin ärhäkkänä ja lakkoherkkänä liittona. SELin johdossa oli aloittanut vuonna 1991 uusi puheenjohtaja Ritva Savtschenko, ja lama-ajasta huolimatta liitto lähti ajamaan tiukasti omalta kannaltaan edullista palkkaratkaisua. Vallinneessa taloustilanteessa työnantajapuolen oli mahdotonta myöntyä SELin vaatimuksiin. Tämän seurauksena SEL aloitti lakon, johon ETL vastasi työsuluilla. ”Kolme viikkoa lakkoa ja työsulkua 11 päivää. Se oli aikamoinen rytinä”, muistelee Petri Linkoneva.38
Vuoden 1994 työtaistelutoimet kuuluivat rajuimpiin, joita Suomen meijerit ovat kohdanneet. Työtaistelun aikana MVL:n jäsenet huolehtivat maidonsuojelusopimuksen mukaisesti siitä, että maito otettiin meijereihin käsittelyyn ja jalostettiin säilyvään muotoon esimerkiksi jauheeksi tai juustoksi. Sopimus turvasi maidon, kuten oli tarkoituskin. MVL:n toimet tylsyttivät SELin lakkoasetta, mikä herätti lakkoilevassa liitossa ”aivan hemmetisti närää”, kuten Petri Linkoneva kuvaa.39
Maidonsuojelusopimuksen aiheuttamat ristiriidat ja kallis hintalappu johtivat siihen, että sopimuksen jatko oli ETL:ssä useita kertoja vaakalaudalla 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Vakaus oli kuitenkin SELin kanssa painivalle työnantajalle arvo, jonka takia kallista sopimusta kannatti vielä jatkaa. Sopimuksen loppu tuli kuitenkin vastaan kesäkuussa 1997, jolloin MVL ja ETL allekirjoittivat sen lopettamispöytäkirjan. Pöytäkirjassa sovittiin, että sopimuksen voimassaolo lakkaisi saman vuoden elokuun lopussa. Kausivapaasta luovuttaisiin kuitenkin vasta vuosituhannen loppuun mennessä ja elonturvavakuutusjärjestelmä päättyisi syyskuun lopussa vuonna 2000. Viimeiset korvaukset maksettiin vuonna 2003.40 Maidonsuojelusopimuksen päättyminen tarkoitti yhden aikakauden loppua. Se oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja tukenut satoja MVL:n työttömiksi jääneitä jäseniä laman ja meijerialan rakennemuutoksen karikoissa. Samalla vältyttiin maidon maahan kaatamiselta ja päästiin nauttimaan ylimääräisistä kausivapaista.
Pelurit kylpyläkaupoilla
”Toisten menestyksessä on aina nielemistä. Varsinkin kun nuo toiset ovat itsetietoisia, meluisia ja teinihuumoria viljeleviä alle kolmikymppisiä, fleshbusineksen Tiku ja Taku.”
uusi suomi 4.10.199141
Muun muassa näin lehdistö kuvasi 1990-luvun alussa yhtä aikansa näkyvimmistä liikemieskaksikoista, Kari ja Jussi Uotia. Veljekset tulivat tunnetuksi 1980-luvun jälkipuolella Salon Seudun Sanomien valtauksesta sekä elämäntyylistään, joka oli täynnä helikoptereita ja kalliita autoja.42 Olemukseltaan ja julkikuvaltaan nämä kasinotalouden kiiltokuvapojat poikkesivat suuresti MVL:stä, mutta 1990-luvun taitteessa veljesten ja MVL:n tiet kohtasivat.
Liiton ja nopean rahan maailmassa menestystä niittäneen veljeskaksikon saattoi yhteen Ikaalisten kylpylä. Ikaalinen oli TKL:n ohjauksessa kehittynyt merkittäväksi kylpyläkeskukseksi, ja kasvusuunta oli vain jatkumassa. 1980-luvun jälkipuoliskolla kylpylään oli tehty suuria investointeja, joista merkittävin oli uuden kylpylä- ja hotellikeskus Mainingin rakentaminen. Laajennusten jälkeen kylpylää nimitettiin jopa Pohjoismaiden suurimmaksi.43
Ikaalisten kylpylän kasvu ei ollut liiton kannalta ainoastaan positiivista kehitystä. MVL:n hallinnossa nähtiin, että Ikaalisten kylpylän ja TKL:n asioiden hoitaminen oli alkanut näytellä liian suurta osaa liiton toiminnassa, ja kylpylän kasvu tulisi korostamaan tätä entisestään. Kasvavan kylpylän pyörittäminen koettiin suureksi taakaksi pienelle liitolle. Samalla MVL:n jäsenten suhde Ikaalisten kylpylään oli vuosien varrella muuttunut, kun se oli kehittynyt vaatimattomasta meijeriväen omakseen kokemasta lomakohteesta suureksi kylpyläkeskukseksi.44
MVL:llä, kuten myös muilla TKL:n taustaorganisaatioilla, oli haluja myydä Ikaalisten omaisuutta, mihin vaikuttivat 1980-luvun lopun kalliit
MVL:n pitkäaikainen toiminnanjohtaja Heimo Breilin (vas.) ja liikemies Jussi Uoti kättelevät Ikaalisten kylpyläkauppojen ensimmäisessä vaiheessa vuonna 1989. Jussi Uotin takana Kari Uoti. (MVL)
investoinnit. Uotin veljekset taas olivat otollisia ostajia kahdessakin mielessä. Ensinnäkin nuoret sijoittajat kokivat viehätystä kylpyläbisnestä kohtaan. Toisekseen heillä oli pääsy käytännössä pohjattoman lainarahan äärelle, sillä Lounais-Suomen Säästöpankin Hannu Paronen myönsi heille suuria lainoja olemattomilla vakuuksilla. Ostajakandidaatit säväyttivät tyylillään myös TKL:n ja MVL:n väkeä. Kuten MVL:n tuolloinen liittovaltuutettu Jorma Ruotsalainen toteaa: ”Kyllähän siinä semmoista suuruutta oli, kun helikopterilla tulleet ostajat laskeutuivat Ikaalisissa pihamaalle.”45 Ensimmäiset kaupat Uotien ja TKL:n välillä pantiin vireille loppuvuodesta 1989. Marraskuussa 1989 TKL:n johtokunnan kokoukseen tuo-
Kylpyläkauppojen jälkeenkin MVL näkyi Ikaalisissa vuosikokoustensa merkeissä. Liiton 50-vuotisjuhlan kunniaksi käyttöön otetut siniset liput nousivat salkoon ensi kertaa vuoden 1995 vuosikokouksessa. (MVL)
tiin hyväksyttäväksi kauppa, jossa Uotin veljesten omistamista sijoitusyhtiöistä tulisi Ikaalisten hotelli- ja ravintolatoimintaa järjestävän Kylpyläkasino Oy:n pääomistajia. Itse kylpylätoiminta jäisi edelleen TKL:n vastuulle. Kauppa sai TKL:n johtokunnan hyväksynnän.46
Kaupan jälkeen Ikaalisten kylpyläkokonaisuutta pyöritti kaksi toimijaa. Uotin veljesten Kylpyläkasino vastasi hotelli- ja ravintolatoiminnasta, kun taas TKL jatkoi kylpylätoiminnan järjestäjänä. TKL:n ja Kylpyläkasinon välisen yhteistyön toivottiin muotoutuvan toimivaksi.47
TKL ja Kylpyläkasino osoittautuivat kuitenkin perustavanlaatuisesti erilaisiksi toimijoiksi. Uotin veljekset julistivat lehtihaastatteluissa asti
sitä, että heidän pyrkimyksenään oli vain tavoitella maksimaalista tulosta.
TKL:ssä koettiin, että Kylpyläkasino veloitti kylpylän asiakkaiden majoituksesta liiallisia summia, mikä vaikeutti kylpylätoiminnan pyörittämistä.
TKL joutui taloudelliseen ahdinkoon ja toiminnasta tuli tappiollista. Kylpyläkasinon väkeä puolestaan ärsytti erityisesti TKL:n toiminnanjohtaja
Jouni Kaapan tapa toimia. Ristiriidat Ikaalisten kylpylän eri toimijoiden välillä jouduttivat TKL:n haluja irrottautua koko kylpylästä. Jo vuonna 1990 TKL ryhtyi kartoittamaan myös loppujen toimintojen myymistä.48
Ikaalisen kylpylätoimintoja myytäessä oli Aamulehden mukaan kaksi ostajakandidaattiryhmää, joita lehti kutsui nimillä ”toimiva johto” ja ”pelurit”. Ensin mainittuun ryhmään kuuluivat TKL:n toiminnanjohtaja
Jouni Kaappa, kylpylän ylilääkäri Eero Penttinen ja Heikki Norrin poika Lauri H. Norri. ”Pelurit” eli Kylpyläkasino Oy puolestaan henkilöityi Uotin veljeksiin. TKL:n johtokunnassa esitettiin lausuntoja kummankin ostajakandidaatin puolesta, mutta 250 000 markkaa suuremman tarjouksen esittänyt Kylpyläkasino veti lopulta pidemmän korren.49
Kaupat allekirjoitettiin Ikaalisissa 5. tammikuuta 1991, ja seuraavasta päivästä lähtien kaikki Ikaalisten toiminta pyöri Kylpyläkasinon omistamana. TKL:n palveluksessa ollut henkilökunta siirtyi toiminnanjohtaja
Kaappaa lukuun ottamatta kaupan yhteydessä uusien omistajien palvelukseen. Jatkuvuutta toi myös se, että TKL:n jäsenten alennukset Ikaalisten kylpylään jäivät voimaan vielä viiden vuoden ajaksi.50
Kylpylän myyminen oli MVL:n piirissä päätös, joka herätti haikeuden tunteita. Vaikka TKL väistyi kylpylätoiminnasta, nähtiin tehty työ arvokkaana. Kuten Maitotalous-lehdessä kirjoitettiin vuoden 1991 alussa:
”Ratkaisu on vihdoin ja viimein tehty ja TKL:n kunniakas ura kuntoutustoiminnan puitteissa on päättynyt. Noin neljännesvuosisadan kestänyt työ jätti kuitenkin jälkeensä paljon sellaista myönteistä, joka säilyy alan historian kirjoissa merkittävän suurena saavutuksena ja esimerkkinä.”51
Vuosikokousväkeä vuonna 1995 Ikaalisten kylpylän Maininki-salissa. Edessä selin kameraan MVL:n oltermanni Heimo Breilin Kyllikki-vaimoineen ja vinottain vastapäätä liiton kunniajäsen Osmo Loppi. (MVL)
TKL:n ja MVL:n piirissä riitti vielä sopimuksen allekirjoittamisen jälkeenkin jännitettävää. Kylpyläkasino riitautti kauppaan liittyviä yksityiskohtia jälkikäteen, ja kiistojen sopimiseksi TKL joutui maksamaan tuntuvan 500 000 markan sovittelumaksun. Hinta oli kallis, mutta sillä TKL sai haltuunsa Interbankissa ja Lounais-Suomen Säästöpankissa panttina olleet 1,7 miljoonan markan talletustodistukset. 52
Kauppasumman maksamista varten Interbankiin tehtyjä 15 miljoonan markan määräaikaistalletuksia jouduttiin odottamaan maaliskuuhun 1993 asti. Odotusaika oli jännittävää, sillä lama-ajan todellisuudessa ei pankkeihin saattanut noin vain luottaa. Sekä panttina että määräaikaistalletuksina olleet rahat saatiin lopulta sovitusti, vaikka vain hieman myöhemmin sekä Interbank että Lounais-Suomen Säästöpankki sotkeutuivat talousrikosvyyhteihin. ”Se oli taistelua, mutta pääsimme siitä kuiville kuitenkin”, toteaa vuodesta 1991 lähtien liiton hallituksessa toiminut Jorma Ruotsalainen.53
1990-luvun edetessä aiemmin rennosti julkisuudessa paistatelleet Uotin veljekset piirtyivät uutisia seuraavan kansan verkkokalvoille toisenlaisessa valossa kuin aiemmin. ”Pelurien” tie vei oikeusjuttuihin ja maineen tahraantumiseen. Lehdistössä Uotin veljeksiä on nimitetty muun muassa ”suomalaisen rosvokapitalismin tunnetuimmiksi kasvoiksi”.54
Myös Ikaalisten kylpylän kohtalossa oli karuja piirteitä, sillä vain reilu kolme vuotta jälkimmäisen kylpyläkaupan jälkeen se hakeutui 12 vuoden velkasaneeraukseen. MVL:ssä saatettiin huokaista helpotuksesta, sillä jälkikäteen oli helppo nähdä TKL:n tehneen kaupat yhdennellätoista hetkellä.55
Vaurastunut liitto
”Kun ajatellaan 90-luvun lamaa ja korkotasoja, niin ajatelkaa, miten hyvät oltavat MVL:llä oli! Korkotuottoja tuli miljoonia vuodessa, ja ostettiin uusia osakkeita ja kämppiä.” matti kangasalusta, mvl:n toiminnanjohtaja 1991–201056
Lama-Suomi joutui 1990-luvulla konkurssiaallon kouriin. Kun 1980-luvun aikana konkurssin vireillepanoja oli keskimäärin alle 2 000 vuodessa, 1990-luvulla lukema ei jäänyt yhtenäkään vuonna alle 3 000:n. Huippuvuonna 1992 peräti 7 355 yhtiötä, yhteisöä, yrittäjää ja yksityishenkilöä hakeutui konkurssiin.57
Konkurssi oli myös meijerilaitteita maahantuoneen Oy Starko Ab:n kohtalona vuonna 1994, ja yrityksen konkurssipesän omaisuutta laitettiin myytäväksi. Kuulemansa vinkin perusteella konkurssihuutokaupassa oli mukana myös MVL:n tuore toiminnanjohtaja Matti Kangasalusta. Hän ja hänen edustamansa liitto olivat kiinnostuneet Helsingin Kalevankadulla sijaitsevasta huoneistosta, joka oli ennen Starkoa ollut Valion käytössä.58
Huutokaupassa Kalevankadun tiloja havitteli toinenkin ostajakandidaatti, joka huusi heti kaupan käynnistyttyä miljoona markkaa. Tarjous vastaa nykyrahassa reilua 280 000 euroa. Huoneiston koon ja sijainnin huomioon ottaen se tuntui Kangasalustasta vaatimattomalta summalta, ja hän korotti tarjousta 50 000 markalla. Se jäi voittavaksi tarjoukseksi. Huoneisto oli MVL:n ja vieläpä huokeaan hintaan.59
1990-luvun laman aikaan olivat vallalla ostajan markkinat – kunhan ostajan taskusta vain löytyi kahisevaa. Tarjolla oli paljon edullisia huoneistoja ja muita sijoituskohteita, mutta samaan aikaan lainojen korot huitelivat pilvissä. Lainarahaa ei hevillä otettu eikä annettu. MVL:n onneksi liitto lukeutui harvojen maksukykyisten ostajien joukkoon, sillä se oli juuri vaurastunut Ikaalisten kylpyläkaupoista.60
1990-luvun kuluessa MVL pääsikin hyötymään ostajan markkinoista, kun liitto hankki omistukseensa niin liike-, toimisto- ja asuinhuoneistoja, joukkovelkakirjoja kuin pörssiosakkeitakin. Kuvaavaa on, että vuosikymmenen alussa MVL omisti Helsingissä ja Espoossa kolme huoneistoa, vuosikymmenen lopussa 14. Kangasalusta muistelee: ”Silloin pääsi halvalla ostamaan asuntoja kyllä. Kylpyläkauppa ja lama olivat juuri oikeaan aikaan.”61
Kalevankadun huoneistoa MVL ei kuitenkaan hankkinut sijoitusmielessä, vaan liiton omaksi toimistoksi. Viimeisen vuosikymmenen liiton toimisto oli sijainnut Unioninkadulla Pitkänsillan kupeessa, mutta
1990-luvulle tultaessa tilat olivat käyneet ahtaiksi. MVL:n lisäksi siellä toimivat Meijeriväen työttömyyskassa ja Ikaalisten kylpylän myymisen jälkeen myös TKL yhtiöineen.62
Vuonna 1994 solmittujen kauppojen jälkeen MVL remontoi Kalevankadun huoneiston, ja muuton aika koitti seuraavan vuoden toukokuussa. Toimiston siirtyminen entisiin Valion tiloihin oli symbolinen paluu liiton juurille, sillä juuri Kalevankadulla työskennelleet meijeristit olivat puoli vuosisataa aiemmin panneet ammattiliittohankkeen vireille.63
Entistä tilavampien toimitilojen yhteyteen mahtui hyvin myös TKL, jonka toiminta oli 1990-luvulla murroksessa. Heti kylpyläkauppojen jälkeen koko järjestön olemassaolo oli ollut vaakalaudalla, ja TKL-toimijat olivat pähkäilleet, voisiko kylpylätoimintaan keskittynyt liitto jatkaa ilman kylpylää. Vähitellen toiminnalle oli kuitenkin hahmottunut uusi suunta.64
TKL:n uudeksi tehtäväksi tuli loma-asuntojen omistaminen ja vuokraaminen erillisen yhtiön kautta. TKL:n ja sen taustaryhmittymien jäsenille oli luvassa tuntuvia alennuksia vuokrista. Uutta toimintaa varten TKL rekisteröi syksyllä 1992 liiketoimintanimen Kausikämpät. 65 Nimi viittasi meijerialan kausivapaisiin, kuten oman toimensa ohella TKL:n toiminnanjohtajana syksyllä 1991 aloittanut Matti Kangasalusta kuvaa:
MVL:n toimisto muutti vuonna 1995 Kalevankadulle. (MVL)
”Pitkään mietittiin, mikä nimeksi tulee. Oli esillä kaiken maailman nimiä, mutta sitten yhtäkkiä keksimme. Meijerialalla oli kausivapaa siihen aikaan, ja MVL:n porukka meni kausivapailleen TKL:n kämppiin. Siinä oli hyvä nimi: Kausikämpät.”66
Loma-asuntojen vuokraaminen vaati tietysti sellaisten omistamista, ja TKL:n edustajat kävivät kartoittamassa mahdollisia kohteita Espanjassa
Matti Kangasalusta aloitti MVL:n asiamiehenä vuonna 1975. Heimo Breilinin toiminnanjohtajakaudella hän työskenteli vuosia liiton järjestösihteerinä, ja vuonna 1991 hänet valittiin liiton toiminnanjohtajaksi.
Vuoteen 2010 saakka liittoa luotsanneeseen ”Meijeri-Mattiin” henkilöityi paljon MVL:stä. (MVL)
saakka. Lopulta sopivat loma-asunnot löytyivät kuitenkin kotimaasta, ja liitto hankki merkittävimmät uudet omistuksensa loppuvuodesta 1993.67
Ensimmäinen TKL:n hankkima kohde sijaitsi Pernajassa Porvoon lähellä. Siellä sijainneen Rönnäsin golf-kentän kupeesta TKL osti marraskuussa 1993 Rauma-Repolalta tontin, jolle liitto rakennutti seitsemän loma-asuntoa sekä kokous- ja saunarakennukset. Ensimmäiset loma-asukkaat pääsivät Rönnäsiin seuraavana kesänä.68
Joulukuussa 1993 TKL hankki Leviltä 20 lomahuoneistoa, kaksi liikehuoneistoa ja hulppeat 930 neliömetriä rakennusoikeutta. TKL sai solmittua kaupat edulliseen hintaan, sillä kiinteistöt myynyt Siltapankki Oy pyrki laman oloissa keventämään tasettaan ennen lähestyvää vuodenvaihdetta.69
Loma-asuntojen vuokraustoiminnan kulut osoittautuivat kuitenkin ennakoitua suuremmiksi, ja TKL:n toimintaa pyöritettiin vuosien ajan tappiolla. Pidemmän päälle Levin loma-asunnot kuitenkin havaittiin onnistuneeksi sijoitukseksi, ja monet MVL:n jäsenet löysivät tiensä kovaa vauhtia kehittyvään Levin lomakeskukseen. Sen sijaan Rönnäs ei missään vaiheessa saavuttanut suosiota.70 Vuosia MVL:n hallinnossa mukana ollut
Kari Harsia kuvaa:
”Rönnäsissä oli kovat suunnitelmat ja sinne piti tulla viereen satamaa ja uimarantaa, mutta ei se oikein ikinä ollut hyvä sijoitus.
Ehkä on kuvaavaa, etten minäkään käynyt siellä kuin yhden kerran.
Se miljöö ei myynyt.”71
TKL jatkoi pitkälle 2000-luvulle saakka toimintaa 1990-luvun puoliväliin mennessä muodostuneella toiminta-ajatuksella. Vuonna 2007 liiton nimi muutettiin loma-asuntojen vuokraustoimintaa paremmin vastaavaksi
Terveys- ja kuntolomat ry:ksi, mutta vanha lyhenne säilyi. Samassa yhteydessä MVL syrjäytti sääntöuudistuksen turvin TKL:n muut taustaorganisaatiot liiton hallinnosta. Meijerijohtajat ja maidontuottajat säilyivät edelleen TKL:n jäseninä.72
TKL:n omistamien ja Kausikämpät Oy:n vuokraamien kohteiden ohella
MVL:n jäsenet saattoivat lomailla Kuusamossa Kitkajärven rannalla, mistä
MVL oli vuonna 1985 ostanut ja remontoinut Mustosen entisen koulun liiton jäsenten virkistyskäyttöön. Kauko ja Sirkka Tahkolan ylläpitämä Virkistyskeskus Mustonen tarjosi oivalliset puitteet niin lapsiperheiden lomailuun kuin kala- ja marjastusreissuillekin. Täpötäynnä Mustonen oli harvoin, mutta kuitenkin kelpo käytössä. Esimerkiksi 1990-luvulla Mustosessa vietettiin vuosittain useita satoja lomahuonevuorokausia ja parhaimpina vuosina yli tuhat.73 Maitotaloudessa kuvailtiin vuonna 1993:
”Lapset näyttävät nauttivan Kesä-Mustosesta, koska rannassa on mukava pulikoida ja ajella polkuveneellä. Keinut, kiipeilytelineet ja grillauskatos ja iltaiset lettukestit ovat suosittuja. Puhumattakaan sitten lammen suurista ahvenista, jotka kasvavat määrättömiin mittoihin iltanuotion aikana.”74
TKL:n ja MVL:n toimintaa pyöritettiin vuoden 1995 muutosta lähtien Kalevankadun toimistolta käsin. Toiminnanjohtaja Matti Kangasalustan ohella MVL:n toimiston vakiokaartiin kuului Ruotsista Arlalta värvätty järjestöpäällikkö Juha Yli-Kovanen, 1960-luvulta asti Maitotalouden julkaise-
viereinen sivu: TKL:n toiminnalle löytyi uusi suunta Leviltä ja muista kotimaisista lomakohteista. TKL:n rakennuttama liiketalo Levin Portti valmistui vuonna 1995. (MVL)
TKL:n Kausikämppien toimintaa pyörittivät 1990-luvulla Teijo Talka ja Birgitta Rossilahti. (MVL)
misesta huolehtinut toimitussihteeri Tarja Ahlstrand sekä toimistoarjen sujuvuuden varmistanut toimistosihteeri Eija Kousa. Lisäksi liiton palkkalistoilla oli tarvittaessa sijaisia sekä osa-aikaisia työntekijöitä, kuten toimistonhoitaja, kirjanpitäjä, siivooja ja Mustosen hoitaja Kuusamossa.75
Liiton jäsenistölle MVL:n toimisto oli helposti tavoitettavissa, ja yhteydenpito toimiston ja jäsenistön välillä oli tiivistä. Pienessä liitossa oli luontevaa soittaa tarvittaessa vaikka suoraan toiminnanjohtajalle, ja 1990luvun lopulta lähtien yhteyttä saattoi ottaa myös sähköpostilla.76 Meijeristi Marjut Holm-Wirtanen muistelee:
”MVL on ollut aika tiivis yhteisö sillä tavalla, että on ollut helppo soittaa ja kysyä. Silloinkin, kun en tuntenut ihmisiä kummemmin.”77
MVL:n ja TKL:n väen ohella Kalevankadulla työskenteli vuoteen 1996 saakka myös Meijeriväen Työttömyyskassan kassanhoitaja Maarit Jeskanen. Työttömyystilanteen kannalta vaikean vuosikymmenen kuluessa kävi kuitenkin selväksi, ettei työttömyyskassalla ollut pienen kokonsa vuoksi tulevaisuutta itsenäisenä kassana. Tilanteeseen vaikutti erityisesti lainsäädäntömuutos, joka vei valtionavun alle 6 000 jäsenen työttömyyskassoilta.78
Vuoden 1997 alussa olikin edessä fuusio, jonka myötä seitsemän STTK-laista pienkassaa liittyi Konepäällystön työttömyyskassaan. Kassan uudeksi nimeksi tuli Maa- ja Merialojen Toimihenkilöiden Työttömyyskassa (MMTK). Samalla päättyi meijeriväen piirissä harjoitettu itsenäinen työttömyyskassatoiminta.79
1990-luvun jälkipuoliskolla fuusioituivat myös Osuusmeijerien Eläkekassa sekä vuodesta 1920 alkaen toiminut Meijeriväen Eläkekassa. Yhdistyneet eläkekassat muodostivat myöhemmin Valion eläkekassan. Muutos ei kuitenkaan ollut radikaali, sillä eläkekassat toimivat jo entuudestaan läheisessä yhteistyössä.80
MVL:n yhdysmiehiä Jyväskylässä vuonna 1993. Keskellä viikinkikypärässä MVL:n järjestösihteeri Juha Yli-Kovanen, äärimmäisinä reunoissa myöhemmät liiton hallituksen puheenjohtajat Kari Harsia (vas.) ja Paula Koivisto (oik.). (MVL)
gramofoni soi ja juttu luisti, kun joukko Valiolla työskenteleviä meijerialan ammattilaisia vietti yhdessä iltaa helmikuisena lauantaina 1945. Tästä kokoontumisesta sai alkunsa Meijerialan Ammattilaiset MVL ry:n tarina.
Yhteisöllisyys on ollut pienelle liitolle tärkeä voimavara alusta lähtien. MVL on kerännyt yhteen meijereiden väkeä meijeristeistä meijeriteknikoihin ja kunnossapitäjistä laborantteihin. Työmarkkinoilla MVL on tullut tunnetuksi sopuisana ja rakentavana toimijana, ja meijerialalla on perinteisesti vallinnut hyvä työrauha.
Tästä tasaisuudesta huolimatta MVL:n 80-vuotinen taival on täynnä jännittäviä käänteitä. Milloin on solmittu kylpyläkauppoja kasinotalouden pelureiden kanssa, milloin taas torjuttu kilpailevien liittojen pyrkimyksiä MVL:n hajottamiseksi. Kiperistäkin tilanteista on aina selvitty kunnialla.
