turvallisuustietoisuutta mitattiin lyhyellä kysellä. Promotorat arvioivat kodin turvallisuustilanteen käyttämällä listausta turvallisuustekijöistä. He myös jakoivat sammuttimia, palovaroittimia ja muita tarvikkeita. Osallistujia neuvottiin, miten asentaa palovaroitin ja seurattiin, että näin tapahtui. Vierailun lopuksi jääkaapin oveen jätettiin suuri magneetti, johon oli listattu turvallisuusasiat, jotka asukkaan suositeltiin hoitavan ennen seuraavaa vierailua. Promotorat kirjasivat vierailun jälkeen, millaisissa asioissa asukasta oli neuvottu. Toinen vierailu toteutettiin vähintään kaksi viikkoa ensimmäisen jälkeen, ja se kesti 1–1,5 tuntia. Osallistujat täyttivät uudelleen saman kyselyn. Promotorat tarkistivat, kuinka monta listatuista asioista asukas oli hoitanut ensimmäisen vierailun jälkeen. Jos suositeltuja asioita ei ollut korjattu, annettiin niistä lisäkoulutusta ja tietoa. Palovaroittimen toiminta tarkastettiin, ja asukkaalle jätettiin lopuksi vielä arviointilomake vastauskuorineen. Kun arviointilomake saapui postitse, lähettiin osallistujalle todistus osallistumisesta. Paloturvallisuuskysymysten osalta oikeiden vastausten määrä lisääntyi kahtena viimeisenä vuonna kolmesta projektin toteutusvuodesta tilastollisesti merkitsevästi. Kumulatiivinen muutos kaikilta kolmelta vuodelta oli 12 prosenttiyksikköä, eikä se ollut tilastollisesti merkitsevä. Elintarviketurvallisuuden osalta tietouden lisääntyminen oli jokaisena vuonna merkittävää, ja kumulatiivinen muutos oli 26 prosenttiyksikköä. Niiden kotien määrä, joissa oli asennettu ja toimiva palovaroitin, lisääntyi hankkeen aikana merkittävästi, keskimäärin alkutilanteen 24 prosentista peräti toisen vierailun 97 prosenttiin. (FosterCox ym., 2010.) Beckett ym. (2014) tutkivat tekijöitä, jotka vaikuttavat paloturvallisuuskoulutuksen onnistumiseen ”lasten keskuksissa” (children’s centre), jotka tarjoavat Iso-Britanniassa palveluja nk. yhden luukun periaatteella tukea kaipaaville perheille. Laadullinen tutkimus, jossa oli mukana 24 lasten keskusta, on osa tutkimushanketta, jossa selvitetään keinoja ehkäistä alle kouluikäisten lasten kotitapaturmia. Tutkimushankkeeseen kuuluu myös ohjeistuksen vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta arvioiva tilastollinen osuus, jonka tuloksia ei ole vielä julkaistu (Deave, 2014). Tutkimusprojektia varten laadittiin tieteelliseen tutkimukseen ja käytännön tietoon perustuva paloturvallisuusohjeistus, jonka tarkoitus on tukea lasten keskusten henkilökuntaa keskeisen paloturvallisuustiedon välittämisessä (palovaroittimien ja pakosuunnitelman merkitys, kotipalojen syyt, lasten käyttäytyminen tulipalossa ja nukkumaanmenorutiinit). Tutkimuksessa selvitettiin haastatellen keskusten henkilökunnan kokemuksia ohjeistuksen haltuunotosta,
34