Sotilaskoti 5 netti

5/2014

• • • •

Muutos on uusi mahdollisuus Saamenkielinen Sotilaan virsikirja julkaistiin SOD-3 tuo munkkikahvit maastoon Vekaranjärven tukipilari

Sisältö

47. vuosikerta – n:o 5/2014 Julkaisija: Sotilaskotiliitto – Soldathemsförbundet ry Simonkatu 12 A 9 00100 Helsinki Puh. 045 123 2820 www.sotilaskotiliitto.fi

Pääkirjoitus ...................................................................................4 Ledare...........................................................................................5 Irlannin kiertomatka ......................................................................6 Saamenkielinen Sotilaan virsikirja julkaistiin

”Myönteinen vaikutus saamelaisidentiteetille”..............................8

Pikkusisaret tutustuivat toisiinsa Upinniemen historiallisissa maisemissa .................................................................................10 SOD-3 tuo munkkikahvit maastoon ...........................................12 Uutisia Helsingin sotilaskotiyhdistyksestä...................................13 Jukola – elämyksia koko rahan edestä ......................................16 Napapiiriltä puhaltaa...................................................................17 Vekaranjärven tukipilari................................................................18 Kontiolahden sotilaskotiyhdistys vietti 80-vuotisjuhlaansa.........20 Jouluajatuksia .............................................................................21 Sisarten syntymäpäivät Pirkkalassa............................................22

Päätoimittaja Karoliina Hofmann karoliina.hofmann@sotilaskotiliitto.fi Puh. 040 704 6755 Toimitus Sotilaskotiliitto Simonkatu 12 A 9, 00100 Helsinki Valmiit aineistot: toimitus@sotilaskotiliitto.fi Toimitustyö Elina Halminen Puh. 044 518 1803 Osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset tehdään suoraan sotilaskotiyhdistykseen.

Paino SLY-Lehtipainot Oy/ Kirjapaino Uusimaa

Muutos on mahdollisuus.............................................................24 Varusmiehet ovat paras innostus sotilaskotityöntekijöille ..........25

Teemat 2015

Sisaret poikkeusolojen pyörteessä Santahaminassa .................26

N:o 1 Sotilaskotiliitto toimii Aineisto 7.1., ilmestyy 13.2.

Kilpailuinnon kohotusta ja mittauksia Santahaminan ja Vekaranjärven sotilaskodeissa....................................................28 Joulutervehdys............................................................................29 Sotilaskotiliiton tärkein tehtävä – sotilaskotiyhdistysten toimintaedellytysten turvaaminen.............................................................30 In Memoriam Elisabeth Hollström ..............................................31 Korian sotilaskoti miinanraivausalueella......................................32 Kokemuksia sotilaskotitoiminnan peruskurssilta .......................34

N:o 2 Me sisaret Aineisto 23.2., ilmestyy 9.4.

N:o 3 Vapaaehtoinen maanpuolustus Aineisto 11.5., ilmestyy 16.6.

N:o 4 Lähtökohtana varusmies (Asiakaslähtöinen palvelu) Aineisto 3.8., ilmestyy 22.9.

N:o 5 Yhteisvastuullisuus Aineisto 2.11., ilmestyy 14.12.

Ilmoitustaulu ...............................................................................36 Kansikuva: Tuija Ryömä/ Säkylän Sotilaskotiyhdistys ry

2

Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0355-9343

Sotilaskotiliitto haastaa sotilaskotiyhdistykset ja –sisaret

YHTEYS KOTIIN

Keräyslupa 2020/2012/3770

Yhdessä enemmän!

- HAASTEKERÄYKSEEN 1.4. – 31.12.2014

Kertyneillä varoilla hankitaan laitteita, joilla jokaisen varusmiehen on mahdollista, varallisuudesta riippumatta, olla yhteydessä lähimmäisiinsä digitaalisten välineiden avulla. Tuodaan some ja sähköposti kaikkien ulottuville!

NÄIN OSALLISTUT Maksa haluamasi summa keräystilille: Sotilaskotiliitto FI67 1555 3000 1156 35 Kirjoita viestikenttään: Haaste 2014, haastaja ja haastetun nimi (lähetä tieto myös haastetulle).

Keräyksen etenemistä seurataan ilmoittamalla haastajien ja haastettujen nimet yhteiskirjeissä ja yhdistysten jäsentiedotteissa. Kiitos lahjoittajille!

3

Pääkirjoitus

Karoliina Hofmann Sotilaskotiliiton pääsihteeri

Muutos on uusi mahdollisuus

T

unnusvärimme oikeaa sävyä etsittäessä vertauksena käytetään usein sammalenvihreää väriä. Värinä vertaus on aika lähellä, mutta muuten sammal ei oikein kuvaa järjestömme olemusta. Paikallaan oleva kivi sammaloituu, mutta järjestömme kivet pyörivät tällä hetkellä niin nopeaa vauhtia, että sammal ei ehdi kiinnittyä pintaamme.

Järjestömme muutosten lähtökohta tuli muualta. Poliittisten päätösten laineet löivät rannallemme melkoisella aallolla. Vahinkojen korjaamiseksi olemme muuttamassa toimintatapojamme niin, että turvaamme yhteisesti palvelut varusmiehille ja tarjoamme yhdessä kaikille yhdistyksille mahdollisuuksia säilyä elinvoimaisina.

Ne yhdistykset, jotka nyt menettivät sotilaskotinsa, ovat varmasti tunteneet koko yhdistystoiminnan olevan uhattuna. On koettu kiirettä, riittämättömyyttä, uskon puutetta ja levottomuutta tulevaisuuden suhteen. Samalla, kun on purettu vanhoja rakenteita, sotilaskotiyhdistykset ovat toisaalle rakentaneet kiireesti uutta. Yksikään niistä sotilaskotiyhdistyksistä, jotka viimeistään tämän vuoden lopulla sulkevat sotilaskotinsa, ei lopeta toimintaansa. Usko tulevaan ja järjestömme aate ovat kuitenkin olleet niin vahvat, että yhdistykset ovat rohkeasti ottaneet tilanteen haltuunsa ja selviävät muutoksesta voittajina.

Tiedämme jatkosta sen verran, että varusmiesten määrä ei dramaattisesti ole laskenut, kertausharjoitusvuorokausien määrä on nousussa ja vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on aktiivista. Perusasiat toimintamme toteuttamiselle ovat kunnossa. Meidän on jatkossakin mahdollista ylläpitää ja toteuttaa palkitsevaa ja mielekästä sotilaskotitoimintaa, jos itse haluamme. Kaikkien yhdistysten on mahdollista toimia leirisotilaskodeissa sekä tekemällä sotilaskotivuoroja niissä yhdistyksissä, jotka tarvitsevat lisää vapaaehtoisia sisaria lisääntyvän varusmiesmäärän palvelemiseen.

Muutokset kuuluvat elämään, niitä tulee ja menee.

Järjestömme selviytyy tästä muutoksesta. Se kertoo, että olemme elossa ja saamme uusia mahdollisuuksia.

4

Ledare

Karoliina Hofmann Generalsekreterare för Soldathemsförbundet

Förändringen utgör en ny möjlighet

N

är man vill beskriva vår färg jämför man den ofta med mossgrönt. Som färg är jämförelsen ganska bra, men i övrigt beskriver mossa inte precis organisationens karaktär. En stillastående sten blir mossbelupen, men för tillfället rullar organisationens stenar i en sådan fart att ingen mossa hinner angripa dem.

Utgångspunkten för förändringarna i organisationen kom utifrån. Dyningarna efter de politiska besluten svepte en verklig flodvåg över vår strand. För att hämta oss från skadorna kommer vi att ändra vårt sätt att arbeta så att vi tillsammans säkrar servicen till beväringarna och tillsammans erbjuder alla föreningar en möjlighet att hållas livskraftiga.

De föreningar som nu förlorar sitt soldathem har säkert känt att hela föreningsverksamheten är hotad. Man har upplevt brådska, otillräcklighet, brist på tro och oro inför framtiden. Samtidigt som man har rivit gamla konstruktioner har soldathemsföreningarna snabbt byggt upp nytt på annat håll. Inte en enda av de soldathemsföreningar, som senast i slutet av året stänger sitt soldathem, kommer att upphöra med sin verksamhet. Framtidstron och organisationens idé har varit så starka att föreningarna djärvt har tagit sig an situationen och kommer att komma ut som vinnare efter förändringen.

Så mycket vet vi om framtiden, att antalet beväringar inte har sjunkit dramatiskt, antalet repetitionsövningsdygn håller på att öka och den frivilliga landsförsvarsverksamheten är aktiv. Grunderna för vår verksamhet är alltså i skick. Vi kan även i fortsättningen upprätthålla och genomföra en belönande och givande soldathemsverksamhet, om vi själva vill. Alla föreningar har möjligheter att verka i lägersoldathem samt att göra soldathemsturer i de föreningar som behöver fler frivilliga systrar för att betjäna det ökade antalet beväringar.

Förändringar hör livet till, de kommer och går. Vår organisation klarar av denna förändring. Det talar om att vi är vid liv och får nya möjligheter.

5

Sotilaskotiliiton Irlannin-kiertomatka 30.4.-7.5.2015 Kilkenny, Limerick, Galway & Dublin 1. päivä, 30.4.2015 (to) Ceád Mile Fáilte! Tervetuloa! Saapuminen Dubliniin klo 17.25.

Kuljetus Dublinin lentokentältä hotelliin Kilkennyyn.

Tervetuloillallinen ja majoittuminen Kilford Arms -hotellissa Kilkennyssä.

5. päivä, 4.5.2015 (ma) Irlantilainen aamiainen hotellissa.

Koko päivän retki Burrenin alueelle ja Moherin kalliot.

Illallinen ja majoittuminen Harbour-hotellissa Galwayssa.

2. päivä, 1.5.2015 (pe) Irlantilainen aamiainen hotellissa.

Vierailu Kilkennyn linnassa ja kävelykierros Kilkennyssä, jonka jälkeen vapaata aikaa.

Kuljetus Limerickiin ja vierailu Rock of Cashel -linnoituksessa.

Bunrattyn linnan keskiaikainen linnaillallinen.

Majoittuminen Absolute-hotelliin Limerickissä.

6. päivä, 5.5.2015 (ti) Irlantilainen aamiainen hotellissa.

Koko päivän retki Aranin saarille.

Minibussikierros Inis Mor -saarella ja vierailu Dun Aengus -linnoituksella.

Illallinen ja majoittuminen Harbour-hotellissa Galwayssa.

3. päivä, 2.5.2015 (la) Irlantilainen aamiainen hotellissa.

Limerickin kaupunkikiertoajelu ja vierailu King John Castle -linnassa.

Kuljetus Killarneyyn, lyhyt kaupunkikierros ja maisemien ihailua Torc-vesiputouksella.

Illallinen ja majoittuminen Killarney Heights -hotellissa Killarneyssa.

4. päivä, 3.5.2015 (su) Irlantilainen aamiainen hotellissa.

Ring of Kerry -maisemakierros, vierailu Kerry Bog -turvekylämuseossa, lounas.

Lammaskoirashow Kissane Sheep Farm -maatilalla.

Majoittuminen Killarney Heights -hotelliin Killarneyssa, vapaa ilta.

6

7. päivä, 6.5.2015 (ke) Irlantilainen aamiainen hotellissa.

Kuljetus Galwaysta Dubliniin, missä kaupunkikiertoajelu.

Vierailu Guinnessin panimolla ja Pyhän Patrickin katedraalissa.

Celtic Night - irlantilainen ilta, illallinen & show.

Majoittuminen Cassidy’s-hotellissa Dublinissa.

8. päivä, 7.5.2015 (to) Irlantilainen aamiainen hotellissa.

Vapaa päivä ostoksille ja omatoimiseen Dubliniin tutustumiseen.

Kuljetus Dublinin lentokentälle, ei opasta.

Paluulento kotimaahan lähtee klo 18.05.

Slán Abhaile! Näkemiin!

Matkapäivät torstai 30.4. - torstai 7.5.2014 Lennot

Finnair

aikataulut sitoumuksetta

päivämäärä

lennon numero

mistä

mihin

lennon lähtöaika

lennon saapumisaika

30.4.2015

AY929

Helsinki

Dublin

16.15

17.25

7.5.2015

AY930

Dublin

Helsinki

18.05

23.05

Matkapaketin hinta 1395 € hengeltä jaetussa 2 hengen huoneessa 1645 € yhden hengen huoneessa Ryhmien erillislaskutus 10 €/lasku (+ ALV 24 %) Hintaan sisältyvät • lennot reittikoneilla turistiluokassa • lentokenttäverot ja matkustajamaksut (n. 112,-) • 7 yötä mainituissa tai vastaavissa hotelleissa aamiaisineen • ohjelmanmukaiset opastetut kuljetukset ja retket sisäänpääsymaksuineen • ohjelmassa mainitut ruokailut (puolihoito) • lammaskoira-show ja viimeisen illan Celtic Night ja show-illallinen • suomenkielinen opas mukana koko Irlannin kierroksen ajan.

Hintoihin eivät sisälly matkustaja- tai matkatavaravakuutukset.

Hinnat perustuvat 21.10.2014 vahvistettuihin hintoihin ja valuuttakursseihin ja edellyttävät vähintään 30 matkustajan ryhmää yhtenäisin järjestelyin.

Lentoverot ja matkustajamaksut ovat viranomaismaksuja, jotka määräytyvät lipunkirjoitushetken tariffien mukaan, ja ne tarkistetaan loppulaskutuksen yhteydessä.

Asiakkaalla on oikeus peruuttaa varaamansa matka seuraavin ehdoin: Mikäli matka peruutetaan 16.1.-2.3., peritään peruutuskuluina 100 euroa, 3.3.-13.3. peruutuskulut ovat 350 euroa, 14.3.-15.4. peruutuskulut ovat 830 euroa.

Myöhemmin ei suoriteta palautuksia.

Matkalle tarvitaan voimassaoleva passi tai uusi EUhenkilökortti (vanhanmallinen henkilöllisyystodistus, ajokortti tai Kela-kortti eivät kelpaa). Suosittelemme passin käyttöä matkustusasiakirjana.

Huom! On erittäin tärkeää, että lentolippuun tulostuu oikea nimi, joten pyydämme ystävällisesti jo heti alkuun ilmoittautumaan sillä nimellä, joka on passissanne tai EU-henkilökortissanne.

Matkan hintaan ei sisälly matkustaja- tai matkatavaravakuutusta. Mikäli teillä ei ole voimassa olevaa vuosivakuutusta, suosittelemme ehdottomasti kattavan matkavakuutuksen hankkimista jo tässä vaiheessa.

Matkalle ilmoittautumiset 31.12.2014 mennessä: Tarja Kiira, puh. 050 363 0600 tai tarjakiira@gmail.com.

Maksu- ja peruutusehdot Ennakko on 350 euroa/henkilö, ja se tulee suorittaa 15.1. mennessä. Loppusuoritus tulee maksettavaksi 13.3.2015 mennessä.

7

Lea Seppänen

Saamenkielistä Sotilaan virsikirjaa juhlittiin Inarin seurakuntakodissa.

Saamenkielinen Sotilaan virsikirja julkaistiin

”Myönteinen vaikutus saamelaisidentiteetille”

Lapin maineikas ruska oli jo pitkällä eräänä lokakuisena iltapäivänä, kun Inarin kirkkoon kokoontui väkeä poikkeuksellisen juhlan merkeissä. Torstaina, lokakuun 2. päivä, otettiin Inarin kirkossa käyttöön laatuaan ensimmäinen saamenkielinen Sotilaan virsikirja.

Ä

idinkielen osuus ihmisen identiteetistä on suuri. Varsinkin henkisesti vaativina aikoina ihminen kaipaa usein turvakseen perusasioita – kuten omaa tuttua ja rakasta äidinkieltään. Armeija on monelle nuorelle vaativa ajanjakso, jonka raskaimpina hetkinä tutut sanat ja lauseet voisivat tuoda lisää voimia.

Ajatus saamenkielisestä Soti-

8

laan virsikirjasta syntyi ensimmäistä kertaa vuonna 2007. Puolustusvoimien riveihin astuu vuosittain nuoria saamelaismiehiä, joille ei aiemmin ole ollut saatavilla uskonnollisia tekstejä heidän äidinkielellään.

Hanke eli hiljaiseloa aina vuoteen 2012 saakka, kunnes tuore kenttäpiispa Pekka Särkiö tarttui ajatukseen, ja sitä alettiin aktiivi-

sesti edistää. Sotilaskotiliitto ja paikalliset sotilaskotiyhdistykset ottivat asian myös omakseen ja lahjoittivat käännöstyöhön tarvittavat varat, kuten vuonna 2010 Sotilaan virsikirjan ruotsinkielisenkin painoksen kanssa. ”Ruotsinkielisen virsikirjan myötä meillä liitossa oli kokemusta tällaisesta projektista, joten saamenkielisen käännöksen työ

Oula-Antti Labba

Satu Mustalahti

Saamelaispappi Tuomo Huusko, kenttärovasti Jouni Parviainen, saamelaistyön sihteeri, pastori Erva Niittyvuopio, Inarin kirkkoherra Jouko Lepistö ja kolttakanttori Erkki Lumisalmi.

oli helppo aloittaa,” Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Satu Mustalahti valottaa. ”Pääsihteerimme Karoliina Hofmann osallistui innolla työryhmän toimintaan tämänkin kieliversion kanssa.”

Saamelaistyön sihteeri Erva Niittyvuopio kuvailee virsikirjan julkaisua merkittäväksi kulttuuriteoksi. Missään toisessa teoksessa kaikki kolme Suomen alueella puhuttavaa saamen kieltä eivät esiinny rinnakkain; kolmen kielen kokoaminen yhteen teokseen on otettu erityisellä ilolla vastaan. ”Esimerkiksi Vanhaa Testamenttiakaan ei ole saatu vielä kokonaan käännettyä saameksi nykyisten oikeinkirjoitussääntöjen mukaan, vaan se on vasta koekäytössä”, Niittyvuopio havainnollistaa. ”Sillä on ehdottomasti myönteinen vaikutus saamelaisidentiteetille, että nyt saamelaiset varusmiehet voivat laulaa virret sotilasjumalanpalveluksissa omalla

äidinkielellään.”

Sotilaan virsikirjan saamenkielinen painos otettiin virallisesti käyttöön torstaina 2. lokakuuta pidetyssä käyttöönottojuhlajumalanpalveluksessa Inarin kirkossa.

Kunniavieraina paikalla oli saamelaisten edustajia seuraamassa, kun puheenjohtaja Mustalahti luovutti virsikirjan kenraaliluutnantti Sakari Honkamaalle, ja se siirtyi virallisesti Puolustusvoimien käyttöön.

Virsikirja jäi juhlallisuuksien jälkeen odottamaan seuraavan päivän kenttäkastettaan Sodankylän Jääkäriprikaatin kenttähartaudessa. Tuolloin kajahti ensi kertaa Puolustusvoimien historiassa ilmoille virsi niin suomen kuin saamenkin kielillä.

Lämminhenkistä tilaisuutta juhlistettiin tämän jälkeen kirkkokahveilla seurakuntakodilla. ”Sotilaskotien ja sotilaspapiston yhteistyö on aina ollut läheistä”, Mustalahti korosti juhlatilai-

Inarin kirkon alttaritaulu.

suudessa. ”Kaikissa sotilaskotiyhdistyksissä on hengellinen jaosto, jonka kautta yhteistyötä koordinoidaan.” ”Haluamme sydämestämme, että jokainen varusmies saisi tuntea olonsa kotoisaksi myös palvelusaikanaan ja sen raskaampinakin hetkinä. Se on yksi sotilaskotityön peruskivistä.” ”Siksi on ilo ja kunnia olla osa tätä tänään huipentunutta hanketta. Meille se edustaa paitsi toimivaa yhteistyötä, myös sitä, että jokainen varusmies on tärkeä ja tervetullut ja hänen panostaan arvostetaan.”

AC-Sanafor/ Tuomas Mäkinen

9

Lena Christensen

Koko porukka koossa.

Pikkusisaret tutustuivat toisiinsa Upinniemen historiallisissa maisemissa

S

yyskuun viimeisenä lauantaina 15 pikkusisarta ja kahdeksan pikkusisarjaoston vetäjää eri puolilta Suomea kokoontuivat Sotilaskotiliiton järjestämään ja Rannikkosotilaskotiyhdistyksen emännöimään valtakunnalliseen tapaamiseen Upinniemen varuskuntaan. Alueen jylhä ja upea luonto, merelliset maisemat sekä sotilaskotiväen yhteishenki tekivät päivästä unohtumattoman.

Pikkusisaret saivat tutustua yhteen Suomen suurimmista varuskunnista. Upinniemi toimii sekä varusmiehille koulutusta antavana että jatkuvassa valmiudessa olevana tukikohtana, joka vastaa muun muassa pääkaupungin suojaamisesta meren puolelta sekä merivalvonnasta ja alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta Suomenlahdella. Varuskuntaalue on yksi Kirkkonummen suljetuimmista paikoista. Portit kätkevät taakseen lukuisia tarinoita ja

10

unohtumattomia paikkoja.

Erityisesti pikkusisarten mieleen jäi keskellä varuskuntaa sijaitseva merikappeli, joka on ensimmäinen itsenäiseen Suomeen rakennettu sotilaskirkko. Myös historiallinen sotamasatama teki vaikutuksen, ja päivän kohokohtana oli tutustuminen miinalaiva Hämeenmaahan.

– Parasta päivässä oli eri paikkojen esittely. Oli mielenkiintoista kuunnella, kun paikallinen pastori kertoi meille tarinoita kappelin historiasta ja esineistöstä. Vierailu laivassa oli mieleenpainuva, ja kuulimme kertomuksia myös sen matkoista. Tuollaisiin paikkoihin ei ihan joka päivä pääsekään, pikkusisar Orvokki Syrjäläinen ihastelee.

Paikalliset sotilaskotisisaret esittelivät pikkusisarille Upinniemen sotilaskotia, jossa sotkun kuuluisia munkkeja löytyy peräti kahdeksaa eri lajia. Lisäksi nuoret

pääsivät ensiapukoulutukseen muutaman lääkintäpuolen varusmiehen johdolla. Osa pikkusisarista oli jo hieman ehtinyt opetella ensiaputaitoja, osa pääsi harjoittelemaan ensimmäistä kertaa.

– Opimme esimerkiksi painesiteen ja kantoliinan käyttöä, ja kuinka tulee toimia, jos jollekin sattuu jotain. Minulle nämä taidot olivat jo entuudestaan tuttuja, mutta aina on hyvä kerrata ja harjoitella, Peppi Ojala tuumaa.

Yhteiset arvot ja ajatukset Päivän tavoitteena oli erityisesti 10-16 -vuotiaiden pikkusisarten yhteen kokoaminen ja yhteisöllisyyden kasvattaminen sotilaskotiaatteen ympärille. Varuskuntaan tutustumisen ohella pikkusisaret ja pikkusisarjaoston vetäjät saivat vaihtaa kokemuksiaan ja ajatuksi-

aan toiminnasta yli yhdistysrajojen sekä kerätä uusia ideoita sotilaskotoiminnan kehittämiseen.

– Halusimme koota pikkusisaret yhteen ja antaa heille mahdollisuuden tutustua toisiin pikkusisariin sekä pikkusisarjaostojen vetäjiin. Toimintaamme ohjaavia arvoja ovat vapaaehtoisuus, yhteisöllisyys, iloisuus ja palvelualttius sekä osaaminen ja itsensä kehittäminen, ja ne näkyvät hienosti näiden tyttöjen toiminnassa, Sotilaskotiliiton järjestösihteeri Pia Ojala kiittelee.

Työtä täydestä sydämestä Edellisen kerran pikkusisarten valtakunnallinen tapaaminen järjestettiin viisi vuotta sitten Niinisalon varuskunnassa. Huoltajana Upinniemessä mukana ollut Tiina Poutanen kertoi vieneensä heti tapaamisen jälkeen palautetta eteenpäin: vastaavia tapaamisia toivotaan ehdottomasti jatkossakin.

–Tällaiset tapaamiset ovat upea tilaisuus verkostoitua muun sotilaskotiväen kanssa ja kuulla muiden tavoista tehdä töitä. Siitä saa vinkkejä myös omaan tekemiseen. Nuoret miehet ja naiset armeijan harmaissa ovat tämän työn suola, ja sotilaskoti on heille varuskunnan sydän. Meidän kaikkien yhteisenä tavoitteena on tehdä heidän palvelusajastaan mahdollisimman viihtyisä ja lujittaa heidän maanpuolustustahtoaan.

Tiina kertoi pikkusisarena toimivan Elina-tyttärensä todenneen heti kotimatkalla, kuinka iloinen hän oli, että osallistui tapaamiseen. Myös Pian Peppi-tyttärelle päivä oli upea kokemus.

Rosaliina Pennanen ja Marleena Oksanen.

Rannikkosotilaskotiyhdistyksen myyntiauto Unelma, Ansku Perkaus (vas.), Jemina Raukamo, Lena Christensen ja Sirpa Perkaus.

– Tunsin entuudestaan muutaman tytön, ja oli tosi kiva päästä tutustumaan muihinkin pikkusisariin eri puolilta Suomea. Pikkusisartoiminta on mielenkiintoista ja

arvokasta työtä. Haluan tehdä sotilaskotityötä tulevaisuudessakin, Peppi kertoo.

AC-Sanafor/ Noora Niemelä

11

SOD-3 tuo munkkikahvit maastoon

Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen myyntiauto on valmis maastokeikoille. Ensiesiintyminen sillä oli itsenäisyyspäivän paraatissa 6.12.2014.

H

ämeenlinnan yhdistyksen uusi myyntiauto, SOD-3, esittäytyi yleisölle itsenäisyyspäivän paraatissa sen kalustoesittelyssä.

- Tämä orkideanvihreä väri on tuttu ja turvallinen, sanoo Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen toiminnanjohtaja Kirsi Heikkilä tutkaillessaan ylpeänä yhdistyksen uudenuutukaista myyntiautoa Parolannummella. Auton rakenteissa ja varusteluissa yhdistyksen toiveet on toteutettu viimeisen päälle - rekisterikilpeä myöten. Noin 160 000 euron hintaisen myyntiauton suunnittelussa päällimmäisenä on pidetty turvallisuutta unohtamatta kuitenkaan tilojen käyttökelpoisuutta.

Liikkuvan sotilaskodin päällikkö Hilkka Pohjonen on tyytyväinen auton kaappien ja hyllyjen tarkoituksenmukaisuuteen, ajanmukaiseen kylmäkuljetukseen, sa-

moin myyntitilan hyvään valaistukseen sekä uuteen, tilaustyönä valmistettuun kahvitermokseen.

Maastossa tärkeää on myös kylmällä säällä lämpimänä ja vastaavasti helteellä viileänä pysyvä myyntitila.

- Rekisterikilpi SOD-3 on autoa noutamassa olleen varusmieskuljettaja Lahtisen idea. Onneksi kyseinen rekisterikilpi oli Trafilla vapaana, kertoo Kirsi Heikkilä ja lupaa ideanikkarille palkinnon ennen hänen kotiutumistaan.

Uusi kassajärjestelmä SOD-3:ssa kassakoneen sijaan käytössä on tabletti, jossa toimii kotien kanssa yhteensopiva kassajärjestelmä viivakoodin lukulaitteineen ja kotien kanssa yhtenäisine hintatietoineen. Autossa on

myös entistä parempi maksupääte.

Korivalmistajan edustaja, markkinointipäällikkö Olli Aarnio kehaisee pakettiauton alustalle rakennetun auton hyötytilaa entistä suuremmaksi. Myyntiauton kori on kotimaista työtä, sen on valmistanut Kiitokori Oy Kausalassa.

Turvallisuutta lisää autossa sen viimeisin tekniikka: navigointijärjestelmä, peruutustutka ja turvatyynyt, joita ohjaamossa on viisi. Ohjaamossa on paikka kahdelle sisarelle.

SOD-3 on luokiteltu kuormaautoksi kokonaispainonsa 5000 kg:n perusteella. Alusta on rakennettu Mercedes-Benzin tehtaalla Düsseldorfissa ja varustettu uusimmalla ajovakausjärjestelmällä.

- Tällä pärjää hyvin sohjoisillakin teillä ja talvisissa olosuhteissa.

Umpimaastoonhan sillä ei ole tarMarjatta Hinkkala

Parolannummella esitelty Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen uusi myyntiauto, SOD-3, sai kiitosta käyttäjäystävällisyydestä ja turvallisuudesta.

12

vis poiketa, muistuttaa myyntipäällikkö Mikko Nurmi Veholta.

Munkkikahvit maastossa Maastokeikkoja Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen myyntiauto tekee vuoden mittaan jopa 80.

Myyntilistojen kärjessä paikkansa ovat säilyttäneet kahvi ja munkki, joskin harjoituksissa, joissa on mukana nuorimpia ikäluokkia, kauppansa tekevät limsa ja karkit.

Limonadia yhdistys myy Kirsi Heikkilän laskujen mukaan noin 100 000 litraa vuodessa. Määrässä ovat mukana sotilaskodit, auto ja automaatit. Yhdistyksen vuosimyyntiä ovat laskeneet tuntuvasti palvelusaikojen lyhentyminen ja palvelukseen astuvien ikäluokkien pienentyminen. Kasvua asiakasmäärään on kuitenkin odotettavis-

Sotilaskotisisar Liisa Suomilammi testasi kaappien ja laatikoiden kiinni pysymistä. - Enää ei ole tarvis turvautua ylimääräisiin liinakiinnityksiin. sa ensi vuoden alusta, kun Parolannummelle siirtyvät alokaskoulutettavat Riihimäeltä.

- Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen käytössä reilut seitsemän vuotta palvellut myyntiauto

Ilona menee myyntiin Veholle, tietää Hilkka Pohjonen.

Marjatta Hinkkala Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistys ry.

Uutisia Helsingin Sotilaskotiyhdistyksestä Jäähyväiset Otaniemelle toukokuussa

H

yvästelimme sotilaskotimme Raja- ja merivartiokoululla Espoon kesän korvalla 28.5. Tarjosimme kakkukahvit 80 vieraalle, läsnä oli koulun henkilökuntaa, opiskelijoita, sisariamme ja muutamia kutsuvieraita. Yhteistyömme Rajavartiolaitoksen kanssa päättyi, ja tunnelma oli haikea, olihan kumppanuutta kestänyt jo yhdeksän vuotta!

Onneksi pojattomasta yhdistyksestämme ei kuitenkaan tullut

koditonta. Olimme saaneet jo maaliskuussa tiedon, että saamme uuden vakituisen kodin Lauttasaaresta, Etelä-Suomen Sotilasläänin esikunnan tiloista. Tukipisteemme oli ollut jo olemassa Pohjoiskaarella, mutta nyt läsnäolostamme tulisi päivittäistä.

Edessä oli työntäyteinen kesäkuu: sotilaskodin ja varastojen tyhjennys, tavaroiden seulonta ja pakkaus. Tehotalkoot käynnistettiin, selkeänä päämääränä kesä-

kuun 30. päivä, jolloin kaiken tuli olla tyhjää Otaniemessä. Muutto oli ohitse jo annettua määräpäivää aiemmin, ja vuorossa oli Lauttasaaren keittiötilojen kunnostus.

Keittiöremontin avuksi alan ammattilaiset Aluksi selvittelimme omassa piirissä tilan suomia mahdollisuuksia ja rajoituksia ja laadimme erilaisia

13

Veikko Hiiri/ESSl

Varapuheenjohtaja Riitta Rainio, emäntä Terhi Lybeck ja tarjoilupäällikkö Liisa Siirala Lauttasaaren uudessa kahvilassa.

anomuksia Senaatti-kiinteistöille ja Puolustusvoimien rakennuslaitokselle. Kun oli selvillä, mitä haluamme, ja kun tarvittavat luvat oli saatu, oli aika etsiä avuksi alan ammattilaiset. Työtehoseurasta saimme hyviä neuvoja, keiden puoleen kääntyä. Yhteistyö ja kunnostustöiden suunnittelu saattoi alkaa. Jäimme innokkaina odottelemaan korjaustöiden aloittamista - kesälomakausi kun ei koskaan ole paras mahdollinen ajankohta. Elokuun lopulla uudistettu keittiö oli vihdoin muuttovalmis. Otaniemessä tarpeettomiksi käyneet kalusteet löysivät paikkansa Lauttasaaressa, ja välivarastoidut tavarat sijoitettiin tarkasti suunnitelluille paikoilleen. Keittiösuunnittelijamme kanssa saatoimme nyt ihastella entistä paljon paremmin toimivaa keittiötämme.

Meillä oli nyt tarvittavat puitteet uusille suunnitelmille.

Syyskuussa avattiin kahvila Pohjoiskaaren Helsinki-salissa.

Vitriinissä on tarjolla vaihteleva valikoima erilaisia leipiä, sämpylöitä ja pikkumakeita. Lounastajille on tarjolla ”päivän keitto” ja ruokaisia

14

salaattiannoksia. Asiakkaamme ovat pääosin Etelä-Suomen Sotilasläänin ja Huoltorykmentin esikunnan väkeä. Marraskuussa taloon muuttaa Helsingin aluetoimiston väki Santahaminasta.

Korsukanttiini Sotamuseossa Kahvilan pyörittäminen on tullut tutuksi vuosien mittaan Sotamuseossa Liisankadulla, jossa alun perin näyttelyiden yleisöä varten perustettu kahvila on jatkanut vuodesta toiseen. Pari kertaa viikossa paikka on avoinna, ryhmille tilauksesta muulloinkin. Hirsiseinät, himmeä valaistus, vanha entisaikojen musiikki ja perinteiset munkkikahvit keräävät edelleenkin ihastunutta palautetta.

Tulevaisuuden kahvila Santahaminassa Helsinki-Santahaminan Sotilasko-

tiyhdistyksen kanssa perustimme osakeyhtiön, ja avaamme ensi vuonna valmistuvaan Santahamina-taloon Cafe Korvikkeen. Kahvilasta ei tule sotilaskotia, vaikka sotilaskotiyhdistykset osakeyhtiönsä kautta sen omistavatkin.

Mahdolliset ja toivottavat tuotot ohjataan kyllä sotilaskotiperinteiden mukaisesti varusmiesten ja -naisten hyväksi. Asiakkaiksi toivotaan talossa toimintansa aloittavan Sotatieteellisen keskuskirjaston käyttäjiä sekä ulkomaisia ja kotimaisia tutkijoita. Mielenkiintoisia haasteita on varmasti luvassa, ja rohkeaa yrittämistä vaaditaan.

Toivottavasti työ palkitaan!

Riitta Lentilä Helsingin Sotilaskotiyhdistys

Metro-tukku tarjoaa kokonaisvaltaisen tavarahuollon sek채 asiantuntevan palvelun.

Palvelemme asiakkaitamme valtakunnallisen tukkumyynnin ja 26 Metro-pikatukun kautta.

Asiantuntevaa palvelua l채hell채 Sinua

Asiakaspalvelu 0200 50 200 | asiakaspalvelu.metro@wihuri.fi | www.metrotukku.com

Jukola – elämyksiä koko rahan edestä

R

issalan sisarilla oli kunnia ja etuoikeus olla mukana kesän suuressa urheilun massatapahtumassa, Jukolan viestissä. Saimme seurata etulinjassa, miten kisakylä nousi tyhjästä, oli täynnä elämää viikonlopun ja hävisi vielä nopeammin kuin syntyi. Jäljelle jäivät maastoon tallautuneet polut, väsymys ja hyvä mieli siitä, että me tehtiin se!

Valmistelut sotilaskodin viemiseksi Jukolaan aloitettiin jo syksyllä 2013, kun Puolustusvoimien puolelta otettiin meihin yhteyttä.

Siitä pyörät lähtivät pyörimään: suunnitelmia, kokouksia, maastonkartoitusta, tukiapupyyntöjä ja lisää kokouksia. H-hetken (13.15.6.) lähetessä tahti kiihtyi ja jännitys kasvoi.

Oma myyntipisteemme oli Puolustusvoimien alueella kahdessa kontissa. Tiukkojen turvallisuus- ja varomääräysten takia avotulta sai pitää vain tietyillä kenttäkeitinalueilla. Siellä meidänkin kahvimme valmistettiin. - Kahvi keitettiin perinteiseen tapaan Teuva-keittimillä. Meille kyllä tarjottiin sähköllä toimivaa kahvinkeitintä, mutta olemme tottuneet toimimaan maastossa Teuva-keittimien kanssa, totesi koko tapahtuman ajan kenttäkeittimillä toiminut Irma Kärkkäinen.

Suunnitelmissa pyrittiin ottamaan kaikki mahdollinen huomioon, mutta silti sää pääsi meidät yllättämään. Satoi, tuuli ja oli kertakaikkisen kylmää… - Kylmää oli yöllä, mutta sehän on pukeutu-

16

Kati Ruuskanen

Urakka aluillaan. Kuvassa Kati Ruuskanen (vas.), Riitta Nykänen ja Marja-Leena Pasanen.

Telttakylä. miskysymys. Toppatakki ja kumpparit olivat hyvä varustus kylmää ja kuraa vastaan. Hittituotteiksi

nousivat varsinkin yöllä kuuma vesi ja kaakao, summasi mukana ollut Pirjo Pantsu.

Napapiiriltä puhaltaa

S

Rovaniemen Sotilaskotiyhdistys

ää Rovaniemellä on hyvin tuulinen tätä tekstiä kirjoittaessani, musta maa ei ole saanut lumipeitettä. Toivoisin kuitenkin jo talven valoisuuden näkyvän, mutta eipä näin vain ole. Valoisuutta yhdistyksessä on kuitenkin yhteisessä harrastuksessa – vesijumpassa.

Rovaniemen Sotilaskotiyhdistys on päättänyt panostaa sisarten ja henkilökunnan jaksamiseen.

Olemme järjestäneet maanantaiaamuherätyksen heille Lapin Urheiluopiston SantaSportin uimaaltaassa klo 9.00. Iloinen ja aktiivinen parinkymmenen henkilön porukka suunnistaa Ounasvaaralle aamuherätykseen, vesijumppaan.

Ohjattu yhdessäolon hetki on koettu tarpeelliseksi, jotta jaksamme ponnistella sotilaskotityössä.

Tarkoituksemme on jatkaa yhteistä harrastustamme vielä ensi ke-

väänäkin ja valmistautua vuoden 2015 tapahtumiin.

Hyvää joulunaikaa Joulupukin maasta kaikille vihreille sisarille!

Mutta kyllä munkit ja kahvikin tekivät kauppansa. - Niitä kyllä sitten leivottiinkin ihan ylettömästi ja kellon ympäri. Munkkilaatikoita oli joka paikka pullollaan, käytävällä ja isot pinot soden puolella poikien ihmeteltävänä. Mukavaa oli, ja satoja munkkeja syntyi vuorossa.

Hyvä mieli jäi ainakin leipurin apulaiselle, kommentoi munkin paistossa mukana ollut Jenni Vepsäläinen.

Säästä huolimatta kauppa kävi, ihmiset olivat hyväntuulisia ja jaksoivat jonottaa. - Jonoja ja ihmisiä riittikin ihan joka paikkaan,

niin paljon paikalla oli väkeä. Asioimista helpotti, että kaikki olivat varautuneet maksamaan käteisellä. Olivat ilmeisesti ennenkin olleet Jukolassa mukana, arveli Ulla Rissanen. Itse kilpailuun ei kyllä ennättänyt paneutua, mitä nyt välillä joitakin kuulutuksia kuuli.

Jukola oli ehdottomasti tämän kauden huipputapahtuma meille.

Pienimuotoisesti olemme päässeet harjoittelemaan LSK:n kanssa erilaisissa maanpuolustustapahtumissa ja sotaharjoituksissa, mutta tämä ponnistus oli ihan omaa luokkaansa. Kiitokset myös

Viikko alkaa jumpalla.

Vappu Alapeteri Rovaniemen Sotilaskotiyhdistys ry

Kontiorannan sisarille, jotka olivat mukana auttamassa. - Vaikka pohjatyötä tehtiin paljon, jouduttiin paikan päällä välillä muuttamaan suunnitelmia lennosta, mutta silti kaikki pelasi hyvin, kuvaili päällimmäisiä tuntojaan LSK:n vetäjä Sinikka Jussila.

Voisi kai yhteisesti kaikkien kokemana summata, että fiilis oli hyvä, telttakylä näkemisen arvoinen ja kokemus unohtumaton!

Tiina Brunell Rissalan Sotilaskotiyhdistys ry

17

Kuvat: Some-agentit Riku Niemelä ja Markus Ketola/KarPr

Vekaranjärven sotilaskoti.

Vekaranjärven tukipilari

V

alkealan sotilaskotiyhdistys täyttää vuonna 2016 viisikymmentä vuotta. Menneisiin vuosiin mahtuu paljon. Niihin mahtuu myös paljon sellaista, mitä tavallinen varusmies ei tule sotilaskodissa asioidessaan välttämättä huomioineeksi.

Vekaranjärven sotilaskoti on toiminut samoissa tiloissa 70-luvulta lähtien. Seuraavina vuosina on tulossa remontti, jossa parannetaan esimerkiksi sotilaskodin ilmastointia, joka ei muutamina viimeisinä kuumina kesinä ole osoittautunut kovin toimivaksi. Remonttia hieman hidastaa se, ettei sotilaskodissa saa tehdä liian pal-

18

jon muutoksia, koska se on osittain suojeltu.

Varusmiehen ilon hetki Sotilaskotiauto on monelle varusmiehelle ilon hetki rankan maastopäivän jälkeen. Moni ei välttämättä tule ajatelleeksi, että sekä varusmiehet että sotilaskodin henkilökunta ovat harjoittelemassa sota-ajan valmiuteen. Yleensä sotilaskotiautoa hoitavatkin nuorekkaat sotilaskotisisaret, joista osa tunnetaan nimellä kanttiinijoukot.

Vekaranjärvellä nykyisin toimiva

auto on ollut käytössä vuodesta 2010 lähtien. Auto on nelivetoinen, ja siinä on korkea maavara takaa, jotta maastossa päästään liikkeelle. - Yhden kerran olen jäänyt kiinni lumipenkkaan, mutta sekin oli vanhalla autolla, kertoo 30 vuotta sotilaskotisisarena toiminut Margetta Ala-Krekola.

Kirjallisuuden kotikolo Tärkeän osan sotilaskodista muodostaa sotilaskodin kirjasto. Kirjasto tukee hyvin varusmiesten kirjaharrastusta, ja sieltä löytävät itsensä jopa ne, jotka eivät siviilis-

sä usein kirjaan tartu. Esimerkiksi mangavalikoima on erittäin suuri, ja se ylittää jopa Kouvolan kirjaston tarjonnan.

Valkealan Sotilaskotiyhdistys tukee hyvin kirjastoa, joten uusimpia toivehankintoja voidaan tehdä läpi vuoden, ja näin kirjaston valikoima pysyy ajantasaisena. Kirjastossa käy hyvin paljon asiakaskuntaa, ja vaikeinta kirjastosta onkin saada kovimmat lukuihmiset ennen sulkemisaikaa ulos. Kirjastossa kukaan ei häiriköi, sillä kaikki varusmiehet osaavat kunnioittaa kirjaston pyhää hiljaisuutta.

Sotilaskotikirjaston kirjastonhoitajiltakaan eivät jää uusimmat teokset lukematta, sillä ne tulee jo pelkästään uteliaisuudesta luettua.

Kirjasto on sijainnut samalla paikalla sotilaskodissa perustamisesta lähtien. Luultavasti toimintatapa hieman muuttuu tulevan remontin takia, koska väliaikaiset ovat suppeammat.

Sisaret tiskivuorossa.

Salainen resepti Ensimmäistä vuotta puheenjohtajana toiminut Pirjo Henttu toteaa, että vuoteen on mahtunut paljon tekemistä. On ollut monia edustustilaisuuksia, kuten koulutuksia ja sotilaskodin esittelyä varusmiesten tulojuhlissa. Kiirettä on aiheuttanut myös uuden kahvikoneen hankinta, mutta muuten vuosi on ollut rauhallinen. Puheenjohtajan varsinainen työ on mukavaa, ja hän tapaa työssään uusia ja mukavia ihmisiä. Sotilaskotisisarena Henttu on toiminut vuodesta 1996 lähtien ja sitäkin ennen silloin tällöin. Viimeiset seitsemän vuotta hän on ollut johtokunnassa.

Sisar Henttu on ajan mittaan huo-

Taas on löytynyt luettavaa.

mannut, että varusmiehet nuorenevat vuosien saatossa.

Vapaaehtoisia sisaria on vähän yli 200. He tulevat lähialueen paikkakunnilta, mutta silti laajalta alueelta. Palkattua henkilökuntaa on 20. Sotilaskodin leipurit ovat ammattitaitoisia ja kehittelevät jatkuvasti uutta. Erityisen hyvää mainetta sotilaskoti onkin saanut hy-

vistä ja halvoista munkeistaan. Salainen resepti menestykseen on hyvä henki ja henkilökunta, paljastaa Valkealan Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja, sisar Henttu.

Some-agentti Markus Ketola Karjalan prikaati

19

Aleksi Kuronen

Tuore kunniajäsen Anja Ekberg, sihteeri Kaija Pesonen sekä puheenjohtaja Anna-Liisa Ala-Poikela.

Kontiolahden Sotilaskotiyhdistys vietti 80-vuotisjuhlaansa Suuri joukko yhdistyksemme sisaria ja yhteistyökumppaneita kerääntyi 22.9.2014 Joensuun Taidemuseon juhlasaliin juhlistamaan pitkään jatkunutta ja yhä jatkuvaa toimintaamme.

R

akuunasoittokunta musiikkimajuri Petri Junnan johdolla sai kunnian aloittaa juhlamme Sotilaspoika-marssilla.

Marssin kuunneltuamme puheenjohtaja Anna-Liisa Ala-Poikela toivotti

20

Juhlaväkeä.

Anu Kuronen Kontiolahden Sotilaskotiyhdistys ry

Tuija Ryömä

juhlavieraat lämpimästi tervetulleiksi. Juhla jatkui Rakuunasoittokunnan konsertilla ja prikaatikenraali Harri Ohra-ahon pitämällä mielenkiintoisella juhlapuheella. Moniulotteisen, tunteitakin herättäneen puheen jälkeen saimme nauttia viulu- ja pianomusiikista. Ilona Piirainen Kontiolahden Sotilaskotiyhdistyksestä ja Maria Vesterinen Oulun Sotilaskotiyhdistyksestä duetoivat kahden kappaleen verran. Tietokirjailija Marja Simola esitteli Kontiolahden Sotilaskotiyhdistys ry:n uuden historiikin, johon on koottu kaikki edelliset historiikit näköispainoksina sekä lisätty loppuun uusi, kattava, hänen kirjoittamansa osio vuosilta 2004-2014.

Vuosijuhlassa Kontiolahden Sotilaskotiyhdistys nimesi uuden kunniajäsenensä, erittäin ansiokkaan ja monipuolisen sisaruran jo tehneen Anja Ekbergin. Jopa kaikkein läheisimmät vihreät sisaret olivat pitäneet nimeämisen Anjalta salassa, joten saimme todella yllätettyä hänet.

Sotilaskotiliiton hallituksen puheenjohtaja Satu Mustalahti toi liiton tervehdyksen ja lahjoitti liiton puolesta kaksi Kontiolahden Sotilaskotiyhdistys ry:lle nimikoitua maastopukua.

Niille tulee varmasti käyttöä tulevaisuudessa.

Eversti Jouni Mattila toimitti myönteisen puheenvuoron kera Puolustusvoimien ja PohjoisKarjalan aluetoimiston tervehdykset. Myös monet yhteistyökumppanit, jotka eivät päässeet paikalle, olivat muistaneet yhdistystä onnitteluadressein. Juhlamme virallinen osuus päätettiin Inkeri Laukkasen lausumien päätössanojen jälkeen yhdessä laulettuun Karjalaisten lauluun.

Lopuksi saimme nauttia buffet-pöydän herkuista ja täytekakkukahveista sekä tietenkin toistemme seurasta. Juhla oli erittäin lämminhenkinen ja toi syksyyn valoa. Ruokailun aikana juhlasalin täytti mukava puheensorina, ja pohjoiskarjalainen maanpuolustushenki tiivistyi lähes käsinkosketeltavaksi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin pojattomana, muttei suinkaan toimettomana yhdistyksenä.

Jouluajatuksia On sotilaskotiinkin tulossa joulu, ja pyhiksi päättyy myös sotakoulu.

On historiassa ollut rintamavuosia, pula-aikaa ja monenlaisia kuosia.

On siskojen kesken vietetty aikaa ja yhdessä aistittu joulun taikaa.

On leivottu, kokattu yhteinen ilta, mikä maistui aina myös makeisilta.

Runot, laulut, kuvaelmat ja leikit, oli tonttupuvut, keijut ja meikit.

Ennen pojille pikkujoulut luotiin ja jouluiset puitteet iltaan tuotiin.

Pojat monenlaista ohjelmaa esitti ja hauskasti armeija-aikaansa vesitti.

Varusmiehet lauloi, näytteli, soitti, ja arpajaisissakin aina joku voitti.

Viime aikoina tämäkin perinne kuoli on tulevaisuudesta melkoinen huoli.

Mutta joululahjat ovat varma asia, on varusmiehille aina yllätysrasia.

Näin voi pojatonkin yhdistys toimia ja tuoda varuskuntiin lisävoimia.

Pian joulun tunnelma laskeutuu meille ja joulurauha koteihin, sotkuihin, teille.

Sirpa Herve Jyväskylän Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja

21

Kirsi Tulkki

Upseerikokelas Nieminen, puheenjohtaja Niska ja päivänsankarit Seija Kukkola, Sirkka Paavola, Marketta Tulenheimo ja Kirsti Wetterstrand.

Sisarten syntymäpäivät Pirkkalassa Kakkukahveilla sotilaskodissa Syksyinen lauantai 18.10. valkeni aurinkoisena, ja kylmä nipisti poskia odotellessamme Tampereen Vanhalla kirkolla kyytiä Pirkkalan sotilaskotiin. Yhdistyksemme hallitus oli kutsunut kuluvana vuonna 50, 60, 70, 75, 80, 85 ja 90 vuotta täyttäneet/täyttävät sisaret yhteisen syntymäpäivän viettoon sotilaskotiin.

Uusi perinne aloitettiin vuosi

22

sitten. Sen sijaan, että yhdistys lähettäisi jäsenilleen adressin merkkipäivän johdosta, haluamme kutsua heidät yhteiselle syntymäpäiväkakulle. Samalla on kiva muistella menneitä hetkiä kaikille rakkaan harrastuksen parissa.

Tällä kertaa mukana oli elokuussa 90 vuotta täyttänyt yhdistyksemme kunniapuheenjohtaja Marketta Tulenheimo. Hän on Tampereen Seudun Sotilaskotiyhdistyksen perustajajäseniä.

Tilaisuuden alkajaisiksi upseerikokelas Santeri Nieminen toi si-

sarille Tukikohtakomppanian tervehdyksen.

Marketta muisteli iloksemme yhdistyksemme perustamisvuotta: - Kovin salamyhkäisesti se kävi. Liitto päätti lopettaa ensimmäisen yhdistyksen, eikä uuden perustamisesta ilmoitettu kunnolla.

Ensimmäinen kokous meni minulta ohi, mutta seuraavassa perustamiseen liittyvässä kokouksessa olin jo mukana.

Vuosi oli tuolloin 1956. Parin vuoden päästä yhdistyksemme viettää 60-vuotisjuhliaan. - Tam-

pereen yhdistyksen lakkauttamisen syynä oli, ettei silloisella yhdistyksellä ollut sotilaskotia ollenkaan Tampereen seudulla, vaan koti sijaitsi Korialla.

Sotilaskodin remontti Kahvittelun jälkeen tutustuimme sotilaskodissa tehtyyn remonttiin yhdessä. Satakunnan lennosto rakentaa perinnehuonettaan sotilaskodin vanhan kirjaston tiloihin.

Uusi laminaattilattia kiilsi juhlavasti niin eteisessä kuin perinnetilassakin. Puheenjohtaja Anne Niska esitteli tiloja ja kertoi esillä olevista huonekaluista. Samaan tilaan tulee lennoston komentajan VIPtila, jonka vaikuttava kokouspöytä on peräisin Suur-Merijoen kartanosta.

Perinnetilan jälkeen kävimme kurkistamassa myös uuteen kirjastoomme. Tila on huomattavasti pienempi kuin edellinen, mutta palvelee tarkoitustaan. Komean näköiset ovat lattiasta kattoon ylettyvät kirjahyllyt. Vähän pisti miettimään, kuka ylettyy edes tikkailla ylimmälle hyllylle.

Ajan kuluessa saamme vielä kirjaston viereen hiljaisen huoneen. Varuskunnan pappi on sinne jo jotain kalustusta tuonutkin.

Seinävaatteita pitää hankkia, ettei kaiu niin pahasti. Sotilaskodistamme on puuttunut hiljainen huone, koska vuosien saatossa edellisestä tilasta oli tullut tietokonetila varusmiehille.

Hyvällä fiiliksellä eteenpäin Synttärikahvitus on yhdistykses-

Uudessa kirjastossa hyllyt ulottuvat lattiasta kattoon.

sämme nuori perinne, mutta vastaanotto on ollut niin positiivinen, että jatkoa yhteiselle juhlalle on tulossa. On ihana kokoontua muistelemaan jokaisen omaa sotilaskotitaivalta riippumatta siitä, kuinka pitkä taival on ollut. Samalla tulee keskusteltua tärkeistä yhteistä harrastusta koskevista asioista, kuten sotilaskotiasuista. Hallitus kiittää kaikkia mukana olleita ja

toivottaa hyvää syntymäpäivää niille, jotka eivät ehtineet yhteiseen tilaisuuteen.

Kirsi Tulkki Tampereen seudun Sotilaskotiyhdistys ry

23

Muutos on mahdollisuus ikkuinen, mutta innokas ja tehokas - näin voisi kuvata Ähtärin Sotilaskotiyhdistyksen tämänhetkistä sisarjoukkoa. Liityin tähän tarmokkaiden naisten joukkoon muutama vuosi sitten oltuani sitä ennen parikymmentä vuotta sisarena Niinisalon Sotilaskotiyhdistyksessä. Muutos isosta yhdistyksestä pieneen oli suuri, mutta myös ilmeinen mahdollisuus.

Liityin sisareksi Niinisalossa vuonna 1991 heti täytettyäni 16 vuotta. Nuori sisar otettiin hyvin vastaan, ja innokkaana pääsin heti mukaan niin maastokeikoille, leireille, juhliin kuin soden kassallekin. Kesät kuluivat palkkatyössä sotilaskodissa siivoten, leipoen ja kassalla ollen. Sode oli kuin toinen koti, ja kyydillä pääsin vapaaehtoisvuorolle useamman kerran viikossa. Työ tuntui arvokkaalta ja mielekkäältä, ja isossa yhdistyksessä tapahtumia ja tehtävää riitti. Kokeneempien sisarten kanssa työvuoroilla oppi paljon kullanarvoisia asioita, eikä isokaan työmäärä tuntunut uuvuttavalta.

Päinvastoin, tuntui tärkeältä saada pukea vihreä asu päälle ja lähteä sotilaskotivuorolle.

Ammattiin valmistuttuani muutin opettajaksi Ähtäriin vuonna 1997. Tiesin, että täällä toimi sotilaskotiyhdistys, mutta tunsin olevani niin vahvasti Niinisalon Sotilaskotiyhdistyksen jäsen, ettei jäsenyyden siirtäminen pieneen yhdistykseen käynyt edes mielessä.

Perheen kasvaessa sotilaskotityö Niinisalossa jäi kuitenkin satunnaisiin kokouskäynteihin, eikä arki-iltoina olisi edes ollut mahdollis-

24

Maastorastilla maanpuolustusjärjestöjen välisessä Herrasmieskisassa Anu Kujansuu, Marja-Liisa Salminen ja Anne Luodeslampi.

Anneli Valkama

P

Sotilaskotisisaret sijoittuivat kisassa hienosti kolmanneksi. Ensi keväänä on meidän vuoromme järjestää kisa. ta ajaa pitkää välimatkaa. Vihdoin vuonna 2011 tuntui, että sotilaskotiasu on joutunut pölyttymään kaapissa liian kauan. Houkuttelin ystäväni mukaan toimintaan, ja yhdessä liityimme jäseniksi Ähtärin Sotilaskotiyhdistykseen.

Me Ähtärin sisaret olemme ns. koditon yhdistys, ja toiminta on luonnollisesti täysin erilaista, mihin aikaisemmin olin tottunut.

Täällä toimintaa pyörittää pieni, mutta aktiivinen sisarjoukko. Toiminnan tärkeitä kulmakiviä ovat kutsuntakahvien järjestäminen sekä yhteistyö Ähtärissä toimivan Räjähdelaitoksen ja maanpuolustusjärjestöjen kanssa. Järjestämme mm. konsertteja ja muita tapahtumia sekä osallistumme moniin vapaaehtoisen maanpuolustustyön tapahtumiin niin omassa kaupungissa, maakunnallisesti kuin valtakunnallisestikin. Tapahtumakalenterimme on lopulta yllättävänkin täynnä toimintaa.

Kun aktiivisia sisaria on vain kourallinen, jokaisen työpanosta tarvitaan. Tällä hetkellä juuri tällainen toiminta tuntuu hyvältä. Joka-

viikkoisten vuorojen sijaan työtehtävämme ovat kertaluontoisia keikkoja ympäri vuoden - ehkä lasten kasvettua on taas aikaa leireille ja kursseille. Vaikka varusmiehiä ei ole, olemme kokeneet oman toimivan yhdistyksemme jatkuvuuden tärkeäksi. Teemme työtä varusmiesten hyväksi niillä keinoilla, jotka meillä on käytettävissä, ja pidämme sotilaskotiaatetta näkyvillä osallistumalla mielellämme kaikkiin tilaisuuksiin, joihin meidät kutsutaan. Myönteisyydestä sotilaskotityölle kertoo sekin, että meillä on monia kannattajajäseniä, jotka mahdollistavat omalta osaltaan meidän aktiivien toiminnan. Jos mietimme tulevaisuuttamme, tuntuu vain yksi asia varmalta: tekemistä tulee aina olemaan. Tämän vuoksi jokainen uusi, aktiivinen jäsen otetaan pienessä yhdistyksessä avosylin vastaan.

Anu Kujansuu sihteeri Ähtärin Sotilaskotiyhdistys ry

Varusmiehet ovat paras innostus sotilaskotityöntekijöille Sotilaskodeissa työskentelee vapaaehtoisten sisarien lisäksi paljon kokoaikaisia työntekijöitä. Tapasimme heistä kaksi: Parolan sotilaskodin varavastaava Kaija Mattilan ja Upinniemen sotilaskodin vuorovastaava Tiina Rannan.

Millaista sotilaskotityö on ammattina? Kaijan ja Tiinan kertomana kuulostaa siltä, että heitä innostavat samat asiat kuin monia vapaaehtoisia sisariakin.

Mikä on parasta sotilaskotityössä ja omassa toimenkuvassasi?

Kaija: Ihanat asiakkaat ovat tietysti parasta! Omissa töissäni tykkään siitä, että on vaihtelua: välillä on keittiövuoro, välillä kassavuoro ja niin edespäin.

Tiina: Varusmiehet ovat minustakin työn paras puoli. Joskus huomaa, että pojilla on huono päivä.

Sitten kun vähän heille juttelee, niin sitä hymyäkin alkaa taas löytyä, ja seuraavalla kerralla he jo tervehtivät iloisesti. Omissa töissäni pidän itsenäisyydestä. Emäntä sanoo, että te kyllä tiedätte mitä pitää tehdä, ja antaa vapaat kädet päättää, missä järjestyksessä hommat hoidetaan.

Miten työ sotilaskodissa eroaa siitä, jos tekisi samaa työtä ns. siviilipuolella?

Tiina: Olisi enemmän naisasiakkaita. Vitriinien sisältökin varmasti olisi kevyempi – meillä on kuitenkin aika tuhdit tarjottavat, jotta saadaan varusmiesten nälkä lähtemään!

Kaija: Minä olen siviilikahviloissakin ollut, ja yksi selkeä ero on turvallisuus. Kun vertaa tavalliseen

kahvilaan, niin sotkussa ei koskaan pelota, että mitään pahempaa sattuisi.

Tiina: Totta. En ole yli 25 työvuoden aikana joutunut varusmiestä pelkäämään. Jos kukaan on koskaan levottomammalla päällä, niin muut pojat pistävät sellaisen nopeasti kuriin.

Millaista yhteistyötä teillä on muiden sotilaskotien kanssa?

Kaija: Meidän leipomosta toimite-

taan naapureille leivonnaisia, koska heillä ei ole omaa leipomoa.

Etenkin valakahvituksissa menee paljon munkkeja, ja silloin tuetaan.

Myös kahvipannuja lainataan tarpeen mukaan.

Tiina: Meillä on kolmen rannikon sotkun kesken ylläpidetty yhteistyö- ja avunantosopimusta. Kun on valaa ja muita tapahtumia, niin Hämeenlinnastakin on meille tullut autoa ja siskoja auttamaan. Emäntä ja yksi varavastaava kävivät Tuomas Mäkinen

Kaija Mattila ja Tiina Ranta.

25

myös vastikään Niinisalon ja Säkylän sotkuissa ”tiedustelureissulla”. He pitivät meille sitten esitelmän, miten muualla tehdään hommia.

Kaija: Työnkiertoa ja muita tuollaisia oppimisreissuja on aina hyvä olla. Se virkistää ja antaa ideoita.

Tiina: Ja heräähän niitä ideoita monissa paikoissa. Pidän minäkin silmäni auki huoltoasemilla ja kahviloissa: katselen, millaisia leipiä ja pullia on tarjolla ja toimisivatko meilläkin. Hintoja ei niin tarvitse vahtia, kun niiden suhteen eivät siviilit meidän kanssa kilpailekaan!

tuodaan niitä sitten valikoimaan.

Palautelaatikkoon saa laittaa myös postia milloin vain, kyllä sitä luetaan.

Tiina: Aina ihan kaikkia toiveita emme mekään pysty täyttämään.

Palautelaatikkoon oli kerran tullut lappu, jossa toivottiin että ”Tervareitti” saisi löytyä sotkusta. Ihmeteltiin, mikähän se on. Sitten googletettiin ja todettiin, että se on Oulussa ilmestyvä lehti!

Kaija: Ja aina tulee toiveita, että nuoria tyttöjä kassoille. Siinä asiassa pojat ovat samanlaisia joka paikassa!

Millaista asiakaspalautetta työssänne saa ja miten sitä hyödynnetään?

Tiina: Alokaskauden jälkeen on aina palaveri, jossa käydään läpi kotiutuneiden varusmiesten antamaa palautetta. Usein nousee esiin se, että jonoja on; nyt on mietitty, tuotaisiinko kuvioihin myös jonkinlainen kioski.

Kaija: Yleensä pojat toivovat, että sitä karkkia ja tätä tupakkaa saisi olla. Mahdollisuuksien mukaan

Mikä on motivoivinta työssäsi?

Kaija: Kyllä ne ovat ne asiakkaat.

Olin eräs aamu menossa varhain töihin, oli pimeätä ja märkää ja väsytti. Mutta siinä kun kaarsin sotilaskotia päin ja näin varusmiehet marssimassa, tuumin, että jos pojat jaksavat näin varhain olla ylhäällä, niin jaksan sitä minäkin. Ja kun asiakkaat viihtyvät, se hyvä tuuli tarttuu itseenkin.

Tiina: Se antaa virtaa, kun kiireenkin keskellä varusmiehet sanovat,

että ei hätää, kyllä he jaksavat hyvää odottaa. Ja onhan se hauskaa, miten pojat innostuvat, kun tarjolla on heidän suosikkituotteitaan. ”Hei, täällä on mokkapaloja!”

Entä lopuksi, minkä neuvon antaisitte uudelle työntekijälle?

Tiina: Uusille tytöille on aluksi vähän sekavaa, mikä sotilaskotitoiminnan idea on. Kerromme aina, että siinä kohtaavat sisarten vapaaehtoistyö ja tämä meidän tekemämme työ. Sitä painotetaan, että jokainen asiakas on tasa-arvoinen. Hymyilkää kaikille ja tervehtikää iloisesti – se pelastaa monen pojan päivän.

Kaija: Uuden työntekijän on hyvä muistaa, että vaikka työympäristönä sotku on vähän erikoinen, niin ei meilläkään tarvitse olla muuta kuin oma itsemme. Kysy, jos jokin askarruttaa, ja kerro rohkeasti, jos on uusi idea. Työn oppii parhaiten tekemällä.

AC-Sanafor/ Tuomas Mäkinen

Sisaret poikkeusolojen pyörteessä Santahaminassa

S

otilaskotiliitto ja pääesikunta allekirjoittivat vuonna 2007 sopimuksen, jolla sotilaskotijärjestö sitoutuu tuottamaan sotilaskotipalvelut Puolustusvoimille kaikissa olosuhteissa. Tuon sopimuksen pohjalta sotilaskotijärjestössä on laadittu kirjallisia valmiussuunnitelmia eri tason toimijoille järjestössä. Vuonna 2013 Sotilaskotilii-

26

ton hallitus hyväksyi järjestön runkosuunnitelman, ja tänä vuonna suunnitelmia on kirjoitettu auki piiri- ja yksikkötasolla. Osana suunnittelua on poikkeusolokoulutus.

Jäsenkunnan kouluttaminen aloitettiin vuosi sitten poikkeusolo-organisaation johtajiston kouluttamisella, ensin oli johtamisen teoriaa ja tänä vuonna teoriaa sovellet-

tiin käytäntöön.

Santahaminassa pidettiin 27.28.9.2014 Sotilaskotiliiton johtamiskoulutuksen moduli 2, joka oli ensimmäinen ns. sovellettu harjoitus järjestössämme. MPK oli ansiokkaasti luonut meille poikkeusolotilanteen, jonka asettamia tehtäviä sisaret suorittivat 24 tunnin aikana.

Harjoituksessa perustettiin osa liiton uudesta poikkeusolojen organisaatiosta. Tähän kuuluivat liiton toimeenpaneva hallitus ja valmiusryhmä, kolme sotilaskotipiiriä sekä neljä kanttiinijoukkuetta. Kaikki sisaret eivät voineet harjoitella ihan omalla alueellaan, mutta hyvällä asenteella selvittiin vähän vieraammillakin mailla.

Vuorokauden aika tapahtui paljon, joidenkin mielestä vähän liiankin paljon, ja kukin ryhmä yritti roolinsa mukaan selvitä tilanteista. Sotilaskotiautoja oli kadoksissa, vihollinen lähestyi, ja joukkoja piti siirrellä eri puolella Suomea. Ja mistä saadaan ruokaa sisarille, jotka eivät päässeet huollon piiriin?

Huvittavaa oli huomata, että ainakin liiton valmiusryhmässä puhelimeen vastaaminen oli tehtävistä haastavimpia. Lankapuhelimessa oli jotain pelottavaa… Tilannetiedotuksetkaan eivät tainneet mennä ihan oppikirjojen mukaan, mutta mehän olimmekin oppimassa!

Yöunet olivat hieman katkonaiset, joten sunnuntaina sisarjoukko oli hieman nuutunut, mutta iloinen. Käytännön tekeminen voittaa aina luentojen kuuntelemisen. Lisäksi tällainen harjoitteleminen on ensiarvoisen tärkeää sen ymmärtämiseksi, mitä kaikkea meidän pitää jo suunnitteluvaiheessa miettiä.

Seuraava sovellettu harjoitus järjestetään syksyllä 2016, ja siinä pyritään siihen, että jokainen voisi harjoitella nimenomaan siinä roolissa, johon on sitoutunut.

Kirsi Patrikainen Poikkeusoloprosessin omistaja Kirsi Tulkki Liiton sotilaskotipäällikkö

Kirsi Tulkki

Tarkastusmatkalla oleva huoltopäällikkö Juha Niemi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksestä kuuntelee Länsi-Suomen sotilaskotipiirin päällikkö Anja Rehulan tilannekatsausta.

Piiritoimistolla soivat puhelimet tiuhaan tilauksia kanttiiniryhmille.

Tanja Aarnikuru Niinisalon Sotilaskotiyhdistyksestä.

Poikkeusoloprosessin omistaja Kirsi Patrikainen miettii liiton valmiusryhmässä, miten järjestetään kanttiinijoukkueen siirto toiselle alueelle.

27

Kilpailuinnon kohotusta ja mittauksia Santahaminan ja Vekaranjärven sotilaskodeissa

T

upakoimattomuuden edistäminen Puolustusvoimissa -hanketta toteuttavat keuhkoterveysjärjestö Filha ry sekä syöpäjärjestöt yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa. Hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys (RAY). Hankkeen kohderyhmänä ovat varusmiehet ja Puolustusvoimien henkilökunta, ja päämääränä on vähentää tupakointia ja nuuskaamista armeijassa.

Yhteistyökumppaneina ovat Sotilaskotiliitto, varusmiestoimikunnat ja Varusmiesliitto. Viestinnässä ja terveyskasvatuksessa tehdään yhteistyötä sotilaskotien kanssa, joissa on esillä tupakoimattomuuteen liittyvää kampanjamateriaalia ensimmäisen palveluskuukauden aikana. Puolustusvoimat korostaa sisäisissä ohjeissaan ja sotilaskoulutukses-

28

sa tupakoimattomuutta. Tupakoinnin lopettamiseen tarjotaan tukea varuskuntien terveysasemilla. Varusmiehiä myös kannustetaan vapaa-ajalla liikuntaharrastuksiin.

Lopeta ja voita -kilpailu järjestetään Suomessa vuosittain. Kilpailun ideana on olla ilman tupakkatuotteita tai -jäljitelmiä kuusi kuukautta, 1.6.-30.11.2014. Lopeta ja voita -kilpailu on osa neljän kansanterveysjärjestön yhdessä toteuttamaa aikuisten savuttomuushanketta, jota RAY rahoittaa.

Kilpailussa on omat sarjansa varusmiehille ja Puolustusvoimien henkilökunnalle. Varusmiesten sarjassa on rahapalkinto ja Puolustusvoimien henkilökunnan sarjassa työhyvinvointiin liittyvä palkinto. Lisäksi varusmiehet ja Puo-

lustusvoimien henkilökunta osallistuvat myös pääsarjaan, joten kilpailuun osallistuvien on mahdollista voittaa kaksi palkintoa.

Tupakoimattomuuden edistäminen Puolustusvoimissa -hanke ja Lopeta ja voita -kilpailu yhdistivät voimansa ja järjestivät tupakoimattomuuteen liittyvän teemaillan Santahaminan ja Vekaranjärven sotilaskodeissa. Tilaisuuksissa oli mahdollista saada tietoa kilpailusta, testata nikotiiniriippuvuus, tehdä mikrospirometria ja häkämittaus sekä saada neuvoa ja tukea tupakoinnin lopettamiseen.

Santahaminan tilaisuus järjestettiin tiistaina 20.5.2014. Tilaisuudessa olivat mukana Anelma Lammi Tupakoimattomuuden edistäminen Puolustusvoimissa -hankkeesta, Kirsi Roos EteläSuomen Syöpäyhdistyksestä sekä Hanne Munter ja Marjo Tähtinen Hengitysliiton www.stumppi. fi -palvelusta. Aurinkoisesta ja lämpöisestä säästä huolimatta kiinnostuneita riitti sekä kuulemaan kilpailun säännöistä että tekemään mittauksia.

Vekaranjärven tilaisuus oli viikkoa myöhemmin tiistaina 27.5.2014. Paikalla olivat Anelma Lammi ja Eine Kuosmanen-Hammar Tupakoimattomuuden edistäminen Puolustusvoimissa -hankkeesta, Vekaran-

Elias Halminen

Lämmin joulutervehdys Sotilaskoti-lehden lukijoille!

Sotilaskotiliitto – Soldathemsförbundet ry.

järven terveysaseman hammaslääkäri Iris Torninoja, Jaana Kolin Kymenlaakson Syöpäyhdistyksestä, Eeva-Riitta Vartiainen Lopeta ja voita -kilpailusta ja Maija Kolstela Hengitysliitosta. Asia kiinnosti selvästi, ja mikrospirometriaan syntyi jopa jonoa. Mittauksiin tuli sekä tupakoimattomia että tupakkatuotteiden käyttäjiä. Vekaranjärvellä varusmiesten oli mah-

dollista keskustella myös hammaslääkärin kanssa tupakoinnin ja nuuskauksen vaikutuksista suun terveyteen.

Lopeta ja voita -kilpailu järjestetään vuosittain. Myös ensi vuodelle on kilpailussa suunnitteilla oma sarja sekä varusmiehille että Puolustusvoimien henkilökunnalle. Teemailloissa mukana olleet kiittävät Santahaminan ja Veka-

ranjärven sotilaskoteja siitä, että ne tarjosivat tilat, ja toivovat mahdollisuutta samantapaisiin iltoihin myös ensi vuonna, mahdollisesti myös joissakin muissa sotilaskodeissa.

Anelma Lammi anelma.lammi@filha.fi

29

Sotilaskotiliiton tärkein tehtävä – sotilaskotiyhdistysten toimintaedellytysten turvaaminen Tuuli Kuutti

S

otilaskotiliiton syyskokouksessa Pääesikunnassa Helsingissä 25.10. keskusteltiin vilkkaasti järjestön tulevaisuudesta.

Ensi vuoden alusta suurin osa sotilaskotiyhdistyksistä on ns. pojattomia. Sotilaskotiliiton vastuullisena tehtävänä on turvata kaikkien sotilaskotiyhdistysten toiminta siten, että yhdistykset voivat toimia sääntöjensä tarkoituspykälän mukaisesti varusmiehen hyväksi.

Varsinkin pienet sotilaskotiyhdistykset toivat esiin huolensa vähäisistä taloudellisista resursseista yhdistystoiminnan kuluihin. Toimiminen kodillisen yhdistyksen apuna ei kartuta varoja omassa yhdistyksessä. Sisartyöpanoksen korvaamisesta sopiminen vaatiikin kaikilta yhdistyksiltä kokouksessa sovittua yhdistysten yhteistoimintaa.

Sotilaskotijärjestöön kuuluvien sisarten määrä on laskenut lähes vuosittain. Osaltaan tähänkin ovat vaikuttaneet varuskuntien lakkautukset. Sotilaskotiliitolta toivottiin konkreettista tukea jäsenhankintaan esitteiden ja tiedottamisyhteistyön muodossa. Uusi, koko järjestölle tarkoitettu esite luvattiin syksyn 2015 Kokonaisturvallisuusmessuille. Tätä ennen Sotilaskotiliitto julkaisee sotilaskotitoimintakatsauksen.

Kokouksen puheenjohtaja Inkeri Laukkanen keskeytti kokouksen puolustusministeri Carl Hag-

30

Liiton syyskokous pidettiin pääesikunnan tiloissa.

Karoliina Hofmann

Tuuli Kuutti ja Kirsi Patrikainen valittiin edelleen Sotilaskotiliiton hallitukseen. lundin tervehdyksen ajaksi. Ministeri kiitti sotilaskotiyhdistyksiä ymmärryksestä puolustusvoimauudistusta kohtaan ja kertoi sotilas-

kotitoiminnan olevan keskeinen vaikutin hyvään palvelusmotivaatioon. Lisääntyvät kertausharjoitusvuorokaudet kasvattavat myös

Tuuli Kuutti

IN MEMORIAM Elisabeth ”Liisa” Hollström 27.1.1921-19.8.2014

sotilaskotipalvelujen tarvetta.

Sotilaskotiliiton hallituksen jäsenten valinnat eivät tuoneet yllätyksiä. Tuuli Kuutti ja Kirsi Patrikainen jatkavat hallituksen varsinaisina jäseninä ja Virpi Alapeteri varajäsenenä vuosina 2015-2017.

Kokouksessa oli myös jäähyväisten aika. Sotilaskotiliiton yhteysupseeri, eversti Tatu Juurtti ja poikkeusoloprosessin yhteysupseeri, everstiluutnantti Aarne Veijalainen siirtyvät reserviin vuoden 2015 alusta. He kiittivät sotilaskotijärjestöä yhteistyöstä ja toivottivat hyvää jatkoa järjestötoimintaan.

Irma Kärkkäinen toivotti kokouksen lopuksi sisaret tervetulleiksi ensi keväänä Siilinjärvelle, Rissalan Sotilaskotiyhdistyksen vieraiksi.

Karoliina Hofmann Sotilaskotiliiton pääsihteeri

Oulun Sotilaskotiyhdistyksen arkisto

Puolustusministeri Carl Haglund tervehti kokousväkeä. Etualalla häntä kuuntelee liiton puheenjohtaja Satu Mustalahti.

Elisabeth – tai Liisa, jolla nimellä me hänet vuosikymmeniä tunsimme – aloitti Oulun Sotilaskotiyhdistyksen palkattuna taloudenhoitajana vuonna 1965 ja jatkoi tehtävässä ansioituneesti eläkkeelle siirtymiseensä 1.6.1984 asti. Elisabeth arvostivat tehtävässään paitsi oma yhdistys, myös joukkoosastot ja Sotilaskotiliitto.

Tarmokkaan mutta lämminhenkisen taloudenhoitajan myötä toimintansa aloittanut yhdistyksen taloustoimisto henkilöityi pitkälti Liisaan. Kun virallinen työaika ei riittänyt, saattoi tehtäviä jatkaa kotona. Liisan kauniilla käsialalla tehdyt muistiot kertovat tapahtumista myös tuleville polville.

Henkilökunnalta ja sisarilta Elisabeth sai jakamattoman kunnioituksen. Työmme kohde, varusmies, oli Liisalle tärkeä. Varusmiesnäkökulma oli hänelle keskeinen sotilaskotitoimintaa kehitettäessä. Monet mielenkiintoiset keskustelut nuorten miesten kanssa käytiin, kun esim. autosotamiehet hoitivat sotilaskodin ja toimiston päivittäisiä kuljetustehtäviä.

Sotilaskotiliitossa Liisan ammattiosaamista osattiin arvostaa ja myös hyödyntää. Avustus- ja eläkesäätiö Tuen hallituksessa hän toimi vv. 1971-1984. Sotilaskotiliitto myönsi Liisalle hopeisen ansiomerkin v. 1967 ja Katri Bergholmmitalin v. 1980. Hänelle luovutettiin Pohjan Prikaatin pronssilevyke, Pohjanmaan Tykistörykmentin ja 1. Erillisen Autokomppanian levykkeet sekä Pohjan Prikaatin killan hopeinen ansiolevyke.

Liisan sotilaskotiura oli alkanut jo vuonna 1957, jolloin hän nuore-

Kotiuttamisjuhla Oulun Kasarmin sotilaskodissa vuonna 1986. na upseerin vaimona liittyi Tuusulan Sotilaskotiyhdistykseen. Perheen siirryttyä Ouluun hän jatkoi toimintaa paikallisessa yhdistyksessä ja oli hallituksen varajäsenenä vv. 1963-1964. Aloittaessaan yhdistyksen taloudenhoitajana hänellä siis oli jo käytännön kokemusta vapaehtoisesta sotilaskotityöstä. Nuoruudessaan Liisa toimi myös lottana.

Eläkepäivinään Liisa osallistui edelleen aktiivisesti yhdistyksen tapahtumiin ja toimi mm. useita vuosia kiltajaoston vetäjänä. Tämän lisäksi hänellä oli taiteellisia harrastuksia. Yhteisten vuosien aikana kuulin Liisan lämpimästi muistelevan niin lapsuuden ja nuoruuden Pankakoskea kuin Maija-sisartaankin. Lapset ja heidän perheensä olivat erityisen lähellä hänen sydäntään.

Saattelimme Liisan viimeiselle matkalleen 29.8.2014 Händelin Largon sävelin.

Riitta Möttönen työtoveri ja ystävä Oulun Sotilaskotiyhdistys ry

31

Korian sotilaskoti miinanraivausalueella Korian sotilaskodin johtaja Ina Karppila kirjoitti yhdistyksensä johtokunnalle kertomuksen matkastaan Pohjois-Suomen miinanraivausalueille kesällä 1945. Matkakertomus on talletettu Korian sotilaskodin perustajan ja tuolloisen ylläpitäjän Tampereen seudun Sotilaskotiyhdistyksen arkistoon. Johdanto matkakertomukseen on julkaistu Sotilaskoti-lehdessä 5/2013.

Monenlaista valmistelua “Pioneerirykmentistä siirtyivät pojat syksyllä 1944 erikoistehtäviin Pohjois-Suomeen. Tämän jälkeen vallitsi sotilaskodissa miltei sietämätön hiljaisuus. Pastorin ja valistusupseerin kanssa muistelimme usein poikia, jotka olivat vaikeissa oloissa ja vaarallisissa tehtävissä.

Erään kerran välähti mieleen ajatus, että olisi päästävä tervehtimään poikia sinne, missä he olivat. Puhuimme asiasta rykmentin komentajalle, eversti Vainiolle, ja kun hän oli suostuvainen matkaamme, uskalsimme esittää saman asian johtokunnallemme ja vihdoin Sotilaskotiliitolle.

Luvat saimme asianmukaisessa järjestyksessä, mutta emme olleet vielä näillä matkaan autetut; välttämättä piti saada jotain vietävää pojille. Pyysimme Sotilaskotiliittoa valtuuksiaan käyttäen hankkimaan vehnäjauhoja, mutta saimme vastauksen: “Hankkikaa itse.”

32

Teimme työtä käskettyä. Kerroimme huolemme jälleen rykmentin komentajalle, sillä olimmehan monet kerrat nähneet, ettei hän vaivojansa säästä, kun on kysymyksessä poikain paras. Komentaja lähti henkilökohtaisesti puhuttelemaan pääintendenttiä, ja hänen matkansa tuloksena saimme kuin saimmekin 100 kg vehnäjauhoja.

Nyt oli hyvä alku matkasuunnitelman toteuttamiselle.

Kevät ja kesäkin oli jo pitkälle kulunut. Siviilimiinanraivaajia, suurin osa heistä entisiä poikiamme, tuli rykmenttiin valmistautuakseen lyhyellä kurssilla raivaustehtäviin. Eräänä päivänä saimme kuulla, että raivaajain mukana siirtyy esikuntamme pohjoiseen. Nyt näytti sotilaskodillekin sinne tie avautuvan. Matkat varmasti järjestyisivät, kun itse komentajamme, eversti Vainio oli antamassa käskyjä.

Heinäkuun 14. pv. lähti kuljetusjuna viemään raivaajia. Heidän mukanaan lähetti sotilaskoti suunniteltua matkaansa varten suurim-

man osan tavaroista. Käynnit raivausalueilla saisimme aloittaa vasta sitten, kun esikunta olisi sijoittunut paikalleen ja järjestänyt matkamme. Pian saikin sotilaskoti lähtökäskyn. Kiireesti oli leivottava jauhot korpuiksi ja tilattava Sotilaskotiliitolta komennus ja litterat. Sieltä vielä pyysimme tuliaisia pojille entisen varastomme lisäksi.

Olimme ajatelleet matkaa pastorin ja valistusupseerin kanssa, mutta kun lähdön hetki löi, niin allekirjoittanut oli yksin lähdössä.

Valistusupseerin oli jäätävä Korialle, ja pastori oli jo aikaisemmin mennyt esikunnan mukana Ouluun.

Oulun kautta Lappiin Heinäkuun 20 pv. työntäydyin monine matkatavaroineni täpötäyteen yöjunaan. Matkan lähin tavoite oli Oulu, ja istuinpaikasta ei ollut tietoakaan. Mieli oli apea. Oli uskallettua ottaa vastuulleen työ

vaarallisen ja monimutkaisen matkan varrella. Junan jyskyttäessä eteenpäin ennätin jo monta kertaa kysyä itseltäni: onko minusta vastaavaa hyötyä pojille! Lisäksi muistuivat mieleen ystäväin ja tuttavain todistelut vaarallisen ja vaivalloisen matkan tarkoituksettomuudesta. Seuraavana päivänä klo 16 olin onnellisesti Oulussa. Eversti Vainio ja pastori Aumala olivat vastassa. Nytpä ei ollut enää mitään hätää.

Aloitimme työn Oulussa. Tuiran sotilaskodissa kahvitimme Mr:n esikunnan. Saman päivän iltana valmistauduimme pastori Aumalan kanssa lähtemään Rovaniemelle. Kun tulimme Oulun asemalle laittamaan tavaroitamme eteenpäin, annettiin meidän lyhytsanaisesti tietää, että ainoastaan 100 kg saamme litteroillamme kuljettaa.

Tavattoman ruuhkan tähden Rovaniemi ei ota vastaan muunlaista tavaraa ollenkaan. Mitäs nyt tehdään, sillä meillä oli tavaraa 350 kg. Emme ennättäneet tilannetta mitenkään selvitellä, kun tapahtui ihme: eräs rautatieläinen kuiskasi, että hän kaiken uhallakin panee litteroillamme menemään koko tavaramäärän. Aamulla olimme tavaroinemme Rovaniemellä, raunioitten keskellä. Ruotsalainen auto vei meidät asemalta Viirinkankaan sotilaskotiin. Tämän talon ystävällisessä hoidossa odottelimme kyytiä Kemijärvelle. Kun olimme aikamme odottaneet, tuli tieto, että auto, joka oli lähetetty meitä vastaan, oli 100 km päässä käyttökelvottomana. Vasta seuraavan päivänä pääsimme Kemijärvelle.

Alueen päällikkö, majuri Mattila otti meidät “isälliseen” hoitoonsa. “Terveystalon” sauna oli lämmitetty, ja toinen vieraista sai ma-

Korian Pioneeriupseerikerho

SA-kuva

Korian sotilaskoti.

Ina Karppila.

joituksen varsin majatalossa. Kemijärven yhteiskoululla, kaiken sekamelskan keskellä, iltamyöhäisellä, saimme järjestymään pojille kauniit korvikepöydät. Monenlaisista asioista ennätimme siinä keskustella, ja pastori päätti yhdessäolon iltahartauteen.

Kemijärven alueeseen kuului myöskin Savukoski, jonne oli matkaa 93 km. Tuon kylän kuuluisilla raunioilla, miinakentän keskellä, vietimme poikain kanssa hyvän hetken. Korvikepannun poristessa nuotiolla kertailimme menneitä muistoja, ja erotessamme kuuntelimme hartaina pastorin puhetta.

Savukoskelta tulimme takaisin Kemijärvelle. Sieltä lähdimme kiertämään sanotun alueen muissa raivausyksiköissä. Nimet sellaiset kuin Joutsijärvi, Kursu, Kuusivaara, Salmijärvi ja Morottaja ovat jääneet mieleen lähtemättömästi.

Näillä paikoilla teimme matkaa erikoisilla maastomoottoripyörillä.

Tiet olivat perusteellisesti rikotut,

mutta pyörillä oli merkillinen taito selviytyä vaikeassakin murtomaastossa. Matkantekoa lisäksi vaikeutti ainainen miinavaara. Tutkittu ja puhdistettu oli ainoastaan ajoraiteet. Onnellisesti ja tyytyväisinä matkaamme selviydyimme jälleen Kemijärvelle. Syötyämme siellä kunnon aterian sanoimme jäähyväiset erinomaiselle huoltajallemme majuri Mattilalle ja lähdimme kesäisenä iltana läpi juhlallisten maisemain ajamaan Rovaniemelle.

Täällä sai past. Aumala viipyä puhelimen ääressä taas siksi, kunnes tie avautui Sodankylän alueelle. 130 km päästä tuli auto meitä hakemaan. Tuohon autoon saimme sopimaan vielä Rovaniemen varastolta Ivalon sotilaskotiin menevää tavaraa.

Jatkuu seuraavassa numerossa

33

Kokemuksia sotilaskotitoiminnan peruskurssilta

T

aivalkosken Maijanlammella järjestettiin 19.-21.9.2014 MPK:n ja Sotilaskotiliiton yhteistyönä koulutusviikonloppu, jossa koulutettiin uusia jäseniä peruskurssilla sekä yhdistysten hallitusten jäseniä erikoiskurssilla ”Sotilaskotitoiminnan kehittäminen”.

Sisaria oli Oulusta, Kajaanista, Rovaniemeltä ja Sodankylästä.

Myös yhteistä ohjelmaa oli mm. ensiapu- ja hygieniakoulutuksen sekä alkusammutusharjoituksen muodossa. Lauantai-illan iloksi meille oli järjestetty vierailu Virkkusen porotilalle. Se oli mukava kokemus, johon sisältyi monenlaista isäntämme iloisella opastuksella.

Muonituksesta vastasi Oulun yhdistyksen muonitusporukka, ja ruokailut olivat suoranaisia kohokohtia maistuvine aterioineen.

Me molemmat olemme uusia jäseniä: olemme tulleet mukaan toimintaan kesän 2014 aikana syynä halu tehdä jotain, jolla on merkitystä ja hyvä tarkoitus. Emme kumpikaan tunteneet entuudestaan ketään sotilaskotitoiminnassa mukana olevaa, vaan olemme oma-aloitteisesti hakeutuneet Oulun Sotilaskotiyhdistyksen jäseniksi. Olimme kumpikin ehtineet olla mukana yhdellä sotilaskotikeikalla, eli kokemus toiminnasta oli hyvin vähäistä. Hauskana huomiona mainittakoon, että matkalla Oulusta Maijanlammelle huomasimme tietävämme toisemme jo muusta yhteydestä muutaman kuukauden takaa!

Tämän kokemattomuuden vuoksi meillä ei ollut suuria ennak-

34

ko-odotuksia tulevaa koulutusvii- kään mukana olleilta, mm. peruskonloppua kohtaan, vaan olimme kurssin kouluttajilta Kaija Vesalalavoimin mielin mukana tutustu- ta ja koulutusviikonlopun järjestämassa ja oppimassa. Mielessä neeltä Rauni Myllyaholta, jotka kuitenkin pyöri, onkohan näin pe- eniten meille pitivät koulutusta. Airinteikkään ja jo kauan toimineen heina olivat mm. Sotilaskotiliiton liiton toiminta kuinka vanhanai- historia ja tulevaisuus nykyhetkeä kaista tai tarkkaa pukeutumisoh- unohtamatta sekä erilaiset toiminjeineen ja ansiomerkkeineen. Mie- taympäristöt, joita yhdistyksillä leisinä tapahtumina odotimme riittää.

Meille molemmille jäi ajatus, eniten käytännön tekemistä, kuten kahvinkeittoa maastossa ja että olemme onnekkaita päästesensiaputaitojen päivitystä sekä sämme monipuoliselle peruskurstarkempaa tietoa Sotilaskotiliiton sille jo näin jäsenyytemme alussa, ja kurssi vahvisti käsitystämme toiminnasta ja sen historiasta.

Mahdolliset pienet ennakko- siitä, että haluamme omalta osalluulot karisivat huomatessamme, tamme jatkaa sotilaskotityötä. että toiminnassa on mukana erilaisia, mutta hyvin mukavia ihmisiä, Tuija Matila ja Jaana Myllylä ja toiminta on tärkeydestään huo- Oulun Sotilaskotiyhdistys ry limatta rentoa ja sisaret huomioon ottavaa. Viikonlopun aikana oli huomattavissa yhteishenki, joka Maria Vesterinen näkyi iloisina ihmisinä ja mukavana toimintana porukassa. Joka puolella näki iloisia jälleennäkemisiä vanhojen tuttujen välillä ja ystävällistä uteliaisuutta uusia jäseniä kohtaan, eli joukossamme vallitsi kerta kaikkiaan lämmin tunnelma.

Peruskurssi oli tiivis ja monipuolinen, ja kaikki käsitellyt asiat tuntuivat olennaisilta sotilaskotisisarena toimimisessa. Saimme kuulla laajasti kokemuksia sotilaskotiTuija Matila ja Jaana Myllylä. työstä toiminnassa pit-

ILMOITUSTAULU Some-ohjeistus kuvien julkaisusta Sotilaskotiliiton Some-työryhmä on laatinut sisarille ohjeistusta, kuinka sosiaalisessa mediassa toimitaan kuvien julkaisussa. Sotilaskotisisarten tulee muistaa valokuvia ottaessaan ja niitä julkaistessaan toimintamme arvot. Tämä koskee myös itsestä julkaistavia kuvia, edustamme vihreitä sisaria muuallakin kuin sotilaskodissa. Samoin tulee kiinnittää huomiota siihen, mitä kuvatekstiin kirjoitamme. Kuvateksteistä ei saa ilmetä paikkatieto eikä joukko-osaston nimi. On hyvä muistaa, että kerran julkaistua valokuvaa ei saa netistä välttämättä pois ollenkaan. Jos epäröit kuvan julkaisemista, älä silloin julkaise sitä. Sotilaskotiyhdistysten tulisi toimittaa ohje kaikille sisarille, myös pikkusisarille ja henkilökunnalle.

Sotilaskotiliiton vuosikokoukset 2015 ja kevätkokous 2016 Ensi vuoden kevätkokous on Rissalassa 23.-24.5.2015. Syyskokous on Helsingissä 24.10.2015. Tampereen Seudun Sotilaskotiyhdistys ry on kutsunut meidät 2016 kevätkokoukseen.

Sotilaskoti-lehti 2015, paikallisosastot mukana kirjoitusvuoroissa Sotilaskoti-lehti ilmestyy ensi vuonna viisi kertaa. Lehti on ainakin 32-sivuinen, mutta tarvittaessa painatamme lisäsivuja. Sotilaskotiyhdistysten kirjoitusvuorot on jaettu kahdelle vuodelle, mutta ajatuksena on, että yhdistykset kertovat aina tarvittaessa aktiivisesta toiminnastaan lehdessä. Julkaistava aineisto lähetetään edelleen Sotilaskotiliittoon osoitteeseen toimitus@sotilaskotiliitto.fi. Viestin aihekohtaan on hyvä kirjoittaa lähettävän yhdistyksen nimi tai muu tunnistetieto sekä mihin lehteen artikkeli on tarkoitettu.

Intranet -tunnukset Sotilaskotiyhdistysten puheenjohtajille ja sihteereille on lähetetty sisarten kirjautumisohjeet intraan. He ovat jakaneet kirjautumisohjeet yhdistysten jäsenille. Mikäli kirjautumisessa on ongelmia, ota ensisijaisesti yhteyttä omaan yhdistykseen. Mikäli ongelma ei ratkea voit ottaa yhteyttä järjestösihteeriin sähköpostilla pia.ojala@ sotilaskotiliitto.fi. Kodinhoitajat, jotka eivät ole järjestön jäseniä, saavat intra-tunnukset halutessaan järjestösihteeriltä.

Uusia järjestötuotteita Istuinalusta, musta, säilytyspussissa, jossa sotilaskotilogo.

Avaimenperä, pehmeä, vihreä sotilaskotilogo.

Tuotteita voi kysyä omasta sotilaskotiyhdistyksestä.

Procter & Gamble -lahjoituksena OralB -hammastahnaa Procter & Gamble lahjoittaa saapumiserälle 1/15 OralB -hammastahnaa.

Tuotelahjoitus tulee Suomeen joulukuussa, ja se toimitetaan sotilaskoteihin.