Sotilaskoti 1/2019 by Sotilaskotiliitto

1/2019

Yhdistystoimintaa, yhdessä tekemistä, yhteisöllisyyttä Henkilökunta ja vapaaehtoiset toimiva tiimi?

Yhdistysten juhlia ympäri Suomen

Leirejä ja harjoituksia tulossa

SISÄLTÖ Pääkirjoitus .............................................3 Päätoimittajan kynästä ...........................5 Henkilökunta ja vapaaehtoiset – toimiva tiimi? .........................................7 Kokoukset ovat ihmisten välistä vuorovaikutusta ..........................8 Hallitus on yhdistyksen keskeinen toimija ...................................9 Sotilaskotiliiton hallituksen uusi jäsen esittäytyy Minna Nyström ...................10 Avustus- ja eläkesäätiö Tuesta Sotilaskotijärjestön Tueksi ...................11 Oikaisuja historiakirjaan ......................12 Perinteitä, yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä..................................14 Rajasotilaskotiyhdistys ennen ja nyt ...17 Turun Sotilaskotiyhdistys juhli 100-vuotista toimintaansa ....................18 Sata vuotta Mikkelin vihreiden sisarten huomassa .................................21 Varusmiehen puhe Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen 100-vuotisjuhlassa ................................24 Jyväskylän Sotilaskotiyhdistys täytti 50 vuotta ......................................26 Korian juhlassa nautittiin musiikista ja runoista............................28 Tule töihin leirisotilaskotiin Rovajärvelle..........................................29 Puhe Rovaniemen sankarihaudalla......30 Sisaret – yhdistysten tärkein voimavara .................................33 ,QÀXHQVVDNDXVL RQ SllOOl .....................34 Lappeenrannan kiitoskortti ..................35 Muistamme ...........................................36 SoMa-harjoitus .....................................37 Ilmoitustaulu.........................................40

52. vuosikerta / n:o 1/2019 Julkaisija: Sotilaskoriliitto Soldathemsförbundet ry Simonkatu 12 A 9 00100 Helsinki Puh. 045 123 2820 ZZZ VRWLODVNRWLOLLWWR ¿ Päätoimittaja: Satu Mustalahti VDWX PXVWDODKWL#VRWLODVNRWLOLLWWR ¿ Puh. 045 120 3368 Toimitus: Sotilaskotiliitto Simonkatu 12 A 9 00100 Helsinki Valmiit aineistot: WRLPLWXV#VRWLODVNRWLOLLWWR ¿ Toimitustyö ja editointi: Elina Halminen Puh. 044 518 1803 Osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset tehdään suoraan sotilaskotiyhdistykseen. Paino: Print Mill Oy, Loviisa Teemat 2019: N:o 2 Poikkeusolojen sotilaskotitoiminta Aineisto 1.4. Ilmestyy 20.5. N:o 3 Koulutus Aineisto 12.8. Ilmestyy 20.9. N:o 4 Sotilaskotitoiminnan vaikuttavuus Aineisto 4.11. Ilmestyy 16.12. Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0355-9343 <ĂŶƐŝŬƵǀĂ͗ /ƌũĂ sŝĞŶŽůĂ >ĂŚĚĞŶ ^ŽƟůĂƐŬŽƟͲ yhdistyksen myyjäistalkoissa lokakuussa 2018. Kuva: Monica Korkka.

PÄÄKIRJOITUS Sari Seppälä Sotilaskotiliiton hallituksen jäsen 25.2.2019

Kolme kivaa: yhdistystoiminta, yhdessä tekeminen ja yhteisöllisyys

hdistystoiminta on vapaaehtoista, ja yhdistyksen jäseniä motivoi yhteinen kiinnostuksen kohde sekä toiminnan tarkoitus. Yhdistyksillä on sisäinen toimintavapaus, eli yhdistyksen jäsenet voivat suunnitella ja järjestää toimintaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Toiminnan tulee kuitenkin aina tukea yhdistyksen perustehtävän toteutumista. Sotilaskotijärjestön toiminnan tarkoitus on tuottaa tarvittavat sotilaskotipalvelut kaikille asevelvollisille. Perustehtävämme on tukea varusmiesten ja reservin kertausharjoituksissa olevien hyvinvointia. Tehtävämme on myös varmistaa sotilaskotiyhdistysten toimintaedellytykset, elinvoimaisuus ja järjestön maanpuolustusvalmius. Meidän tarkoituksemme on myös tukea jäsenten ja henkilökunnan hyvinvointia sekä edistää maanpuolustushenkeä ja -valmiutta. Perustehtäväämme toteutamme yhdessä hyväksyttyjen arvojen mukaan. Voimavarana yhdistyksissä on paitsi jäsenten määrä, myös jäsenten toimintaan käyttämä aika. Saadaksemme lisää jäseniä yhdistykseemme meidän olisi hyvä miettiä, miltä yhdistyksemme näyttää ulkopuolisten silmin. Olemmeko ulkopuolisten silmissä kiinnostavia ja haluavatko ihmiset liittyä yhdistyksemme jäseniksi? Olemmeko itse aidosti innostuneita sotilaskotijärjestön jäseniä ja välittyykö käyttäytymisestämme positiivisuus sotilaskotityötä kohtaan? Kerrommeko kanssamme

toimivista jäsenistä positiivisesti ja rakentavasti? Me yhdistyksen jäsenet toimimme viestinviejinä toiminnastamme. Yksi yhdistystoiminnan kantavista peruskivistä on yhteisöllisyys. Yhteisöllisyys on yksi sotilaskotijärjestön arvoista. Yhteisöllisyyden kehittyessä yksilöiden tunteet ovat olennaisessa asemassa. Tunteet paljastavat usein parhaiten, millainen on yhdistyksen todellinen ilmapiiri, ja kuka sinne on tervetullut. Jokaisen jäsenen on oleellista tuntea itsensä tarpeelliseksi, hyväksytyksi ja arvokkaaksi. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi. Toisten kuunteleminen ja ymmärtäminen ovat molemmat tärkeitä asioita. Sotilaskotijärjestössä yhteisöllisyys yhdistysten välillä korostuu yhteisostoissa. Yhteisöllisyys kiinteän sotilaskodin omaavien ja kodittomien yhdistysten välillä on tärkeää, koska tällöin kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa tavoitteeseemme, joka on tyytyväinen varusmies. Yhdistyksessä toimiessamme meidän tulisi katsoa kannustavasti ja hyväksyvästi tulevaisuuteen ja tulevaisuuden päätöksiin. Meidän on unohdettava ”silloin kun minä olin…” ja ”ennen aina tehtiin…”, sillä maailma muuttuu, toimintatavat muuttuvat, eikä ole yhtä oikeaa tapaa toimia. Hyvään tulokseen on monia teitä. Positiivisesti, hymyllä ja sydämellä etenemme vuotta 2019. n

Sari Seppälä Medlem i styrelsen för Soldathemsförbundet 25.2.2019

Tre aspekter som är kul: föreningsverksamhet, göra tillsammans och gemenskap

öreningsverksamheten är frivillig och föreningens medlemmar motiveras av ett gemensamt intresse och verksamhetens syfte. Föreningarna får välja sin interna verksamhet fritt, det vill säga föreningens medlemmar kan planera och organisera verksamheten efter eget behag. Verksamheten ska dock alltid stödja genomförandet av föreningens grundläggande uppgift. Verksamheten i soldathemsorganisationen syftar till att producera de erforderliga soldathemstjänsterna för alla värnpliktiga. Vår mission är DWW VW|GMD YlOEH¿QQDQGHW KRV EHYlULQJDU RFK GHP som deltar i repetitionsövningar. Vår uppgift är även att säkra soldathemsföreningarnas verksamhetsförutsättningar, livskraft och organisationens försvarsberedskap. Vårt syfte är även att stödja PHGOHPPDUQDV RFK SHUVRQDOHQV YlOEH¿QQDQGH samt främja försvarsandan och -beredskapen. Missionen genomför vi i enlighet med de gemensamt antagna värderingarna. En resurs för föreningarna är vid sidan av mängden medlemmar även den tid som dessa PHGOHPPDU VlWWHU Sn YHUNVDPKHWHQ )|U DWW In ÀHU medlemmar till föreningen borde vi tänka på hur utomstående ser på föreningen. Är vi intressanta och vill människor ansluta sig till vår förening? Är vi själva genuint intresserade medlemmar i soldathemsorganisationen och förmedlas vårt beteende som en positiv inställning till soldathemsarbetet? Berättar vi positivt och konstruktivt om

de medlemmar som vi arbetar med? Det är vi som är medlemmar i föreningen som för fram budskapet om vår verksamhet. En av föreningsverksamhetens fundamentala hörnstenar är gemenskap. Gemenskap är en av soldathemsorganisationens värderingar. När gemenskapen utvecklas står individernas känslor i fokus. Ofta är det känslorna som bäst avslöjar det verkliga klimatet i föreningen och vem som är välkommen med. Det är viktigt att varje medlem känner sig behövd, accepterad och värdefull. Alla har rätt att bli hörda. Det är viktigt att både lyssna på andra och att förstå dem. I soldathemsorganisationen betonas gemenskapen mellan föreningarna i de gemensamma inköpen. Gemenskapen mellan föreningar med och utan soldathem är viktig, eftersom alla då har möjlighet att arbeta för vårt syfte, som är en belåten beväring. När vi arbetar i föreningen ska vi se på framtiden och de framtida besluten med en uppmuntrande och accepterande attityd. Vi ska glömma uttryck som ”när jag var ...” och ”förr gjordes allt ...”, eftersom världen förändras, arbetssätten I|UlQGUDV RFK GHW LQWH ¿QQV EDUD HWW VlWW DWW J|UD UlWW 'HW ¿QQV PnQJD YlJDU VRP OHGHU WLOO HWW EUD resultat. Positivt, leende och med ett varmt hjärta betar vi av 2019. n

uoden ensimmäisen lehden teema on yhdistystoiminta. Suomessa on noin 100 000 rekisteröityä yhdistystä, ja tästä syystä Suomea kutsutaan usein yhdistysten luvatuksi maaksi. Vaikka uusien rekisteröintien määrä laski hieman viime vuonna, silti uusia yhdistyksiä perustetaan vuosittain yli 2000. PRH eli Patentti- ja rekisterihallitus pitää yhdistysrekisteriä, josta löytyvät kaikki rekisteröidyt yhdistykset ja niiden tietoja, mm. säännöt. Yhdistysten toimintaa koskemaan on säädetty oma laki, Yhdistyslaki (503/1989). Laki koskee aatteellisten yhdistysten toimintaa ja säätelee ensisijaisesti rekisteröityneiden yhdistysten toimintaa. Laki on syntynyt jo vuonna 1989, ja sitä uudistettiin syyskuussa 2010. Tässä uudistuksessa yhdistyslakia päivitettiin mm. kokouksien etäosallistumisen osalta. Yhdistyksen toimintaan osallistuvan kannattaa lainsäädännön lisäksi tutustua oman yhdistyksensä sääntöihin ja erityisesti sääntöjen tarkoituspykälään. Tämä pykälä kertoo lyhyesti yhdistyksen toiminta-ajatuksen: miksi se on olemassa, mitä se pyrkii saamaan aikaan ja kenelle. Tarkoituspykälän lukeminen ja sen miettiminen, mitä se juuri minulle tarkoittaa, palauttaa mieleen toiminnan tarkoituksen ja tuo usein uutta puhtia tekemiseen.

Yhdistystoiminta tuo paljon iloa tekijöilleen. Monelle yhdistyksen toimintaan osallistuvalle jo pelkkä yhdessäolo on tärkeää, mutta aktiivisesti yhdistyksessä toimien ja osallistuen voi kartuttaa omaa osaamistaan. Yhdistykset aktivoivat ja kouluttavat jäsenistöään, ja siitä hyötyy niin yksilö kuin yhteiskuntakin. Yhdistystoiminnan eli kolmannen sektorin yhteiskunnallinen vaikuttavuus on merkittävä. Suomalainen kolmas sektori on kansainvälisessä vertailussa voimakkaasti vapaaehtoisuuteen pohjautuva, ja siksi sen vaikuttavuus työllistäjänä ei ole niin suuri kuin muualla, mutta vapaaehtoisten osallistaminen ja kouluttaminen on merkittävä tekijä mm. estämässä syrjäytymistä, joka on kasvava ongelma yhteiskunnassamme. Voimme olla iloisia, että olemme löytäneet itsellemme mukavan harrastuksen ja arvojemme mukaisen yhdistyksen, jossa toimia. n Hyvää yhdistystoiminnan vuotta toivottaen Satu

<ŝƌƐŝ <ĞƚŽůĂͲ^ĂǀŽůĂŝŶĞŶ

^ŝƐĂƌƵŬƐĞƚ ůŝŝƩǇŝǀćƚ ǇŚĚĞƐƐć ƉŝŬŬƵƐŝƐĂƌŝŬƐŝ͘

Henkilökunta ja vapaaehtoiset – toimiva tiimi? Useimmissa sotilaskodeissa työtä tekevät sekä vapaaehtoiset sisaret ja veljet että palkattu henkilökunta. Roolit ja vastuut ovat erilaisia, mutta osittain tehdään myös samoja työtehtäviä. Miten yhteistyö sujuu, kysyimme hämeenlinnalaissisaruksilta Emma ja Eeva Nikulaiselta, joista Emma on sotilaskodin työntekijä ja Eeva vapaaehtoinen sisar.

mma ja Eeva Nikulainen pitävät oman kokemuksensa perusteella henkilökunnan ja sisarten yhteistyötä toimivana. – Henkilökunta on ammattitaitoista, ja he arvostavat sisartyötä. Ilmapiiri on meillä avoin, ja henkilökunnalta on tarvittaessa helppo pyytää neuvoa. Vapaaehtoisten sisarten kokemus on ollut, että henkilökunta on kiitollinen sisarten joustavuudesta. On myös sisaria, jotka haluavat tehdä sotilaskotityötä nimenomaan silloin, kun myös henkilökuntaa on paikalla. Emma ja Eeva liittyivät yhdessä pikkusisariksi vuonna 2006. Sotilaskotitoimintaa tultiin esittelemään heidän kouluunsa, ja sitä kautta innostus syttyi. Vuonna 2015 Emma sai sotilaskodista vakinaisen työn. Sisarukset kertovat heidän keskinäisen yhteistyönsä sujuvan edelleen erinomaisesti. – On hienoa, että voin kiireisissä tilanteissa soittaa Eevan apuun hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, Emma kiittelee. – Olemme yhdessä suunnitelleet myös erilaisia teemailtoja varusmiehille ja toteuttaneet niitä muun henkilökunnan ja sisarten kanssa. Maastokeikoillakin meillä on tapana käydä sisartyönä usein yhdessä. Eevan ja Emman mukaan palkattujen työntekijöiden yhteistyö on vahvinta tarjoilujaoston ja liikkuvan sotilaskodin kanssa. Henkilökunta huolehtii tavallisesti keittiötöistä ja tuotteiden esillepanosta. Henkilökunta valmistelee myös maastokeikat arkisin eli keittää kahvit, pakkaa muut mukaan lähtevät tavarat ja laittaa kassan valmiiksi. – Mielestämme roolit ovat selkeät, mutta eivät liian ehdottomat. Hiljaiseen aikaan sisarilla on päivystysvuorolla mahdollisuus tehdä myös muita sotilaskodin töitä, ettei aika käy pitkäksi. Tällöin he voivat avustaa keittiössä, täyttää hyllyjä yms. Kahvituksissa sisaret monesti toimivat henkilökunnan apuna. Hämeenlinnassa sisarilla on mahdollisuus päästä työskentelemään myös leipomoon yhdessä leipo-

motyöntekijöiden kanssa. Isot tapahtumat, kuten kotiväen viikonloppu ja valatilaisuudet, hoituvat yhteistyössä. – Molempien panos ja yhteistyö ovat todella tärkeitä ja välttämättömiä näiden ruuhkaisten päivien onnistumisen kannalta. – On hienoa, että arvostus on molemminpuolista, Emma ja Eeva kiittävät. – On rikkaus, että toiminnassa on mukana eri-ikäisiä sisaria. Olemme molemmat saaneet oppia valtavasti jo pitkään toiminnassa mukana olleilta sisarilta. Yhdistyksen järjestämiin sisariltoihin henkilökunta on myös tervetullutta. Mielestämme kaiken kaikkiaan sisarten ja henkilökunnan välillä ei ole eriarvoisuutta, vaan koemme olevamme samaa porukkaa, ja tekemällämme työllä on yhteinen tavoite ja periaate. n Elina Halminen Eeva Nikulainen

ŵŵĂ ũĂ ĞǀĂ ŵĂĂƐƚŽŬĞŝŬĂůůĂ͘

Kokoukset ovat ihmisten välistä vuorovaikutusta Kokous on tilanne, jossa henkilöiden välisellä vuorovaikutuksella ja viestinnällä on suuri merkitys. Viestintä ei ole vain sanoja, joita käytämme, vaan siihen sisältyy koko olemuksemme, käyttäytymisemme ja suhtautumisemme muihin.

uheenjohtaja ei ole ainoa, joka vaikuttaa kokouksen onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Kokouksen ilmapiiriin vaikuttaa mm. se, kuinka hyvin osallistujat ovat perehtyneet kokousasioihin ja kuinka avoimesti ja toisia kunnioittavasti kukin kertoo mielipiteensä, kokemuksensa ja odotuksensa. Kokouksella on kaksi tasoa, asia- ja tunnetaso. Kokouksen kulkua edistää se, että osallistujat eivät anna omille tunteilleen ja tulkinnoilleen liikaa valtaa. Vuorovaikutustilanteessa pelkillä sanoilla on melko pieni merkitys. Viestinnässä sanojen, äänen ja kehon kielen tulisi olla tasapainossa. Kysymällä saa kokouksessakin tietoa, toisen voi vetää mukaan keskusteluun, voi tuoda esiin uusia näkökulmia, antaa tunnustusta, ehdottaa harkitse-

maan uudelleen jne. Kuunteleminen ja joustavuus vievät kokousta eteenpäin, samoin minä-kielen käyttäminen: ”Olen sitä mieltä, että...” Kokouksen osanottajien aktiivisuutta voidaan tarpeen tullen lisätä osallistavalla kokoustyöskentelyllä. Tällaisia menetelmiä ovat mm. kuulemiskierrokset, ideapajat ja erilaiset pienryhmätyöskentelyn muodot. Osallistavista kokouskäytännöistä hyötyvät parhaiten yhdistyksissä pitempään toimivat työryhmät, tiimit ja toimielimet. Yhdistyksen kokoukset ovat päätöskokouksia. Ne pohjautuvat esittelyyn ja noudattavat tarkemmin perinteistä, muodollista kokouksen kulkua. Avainasemassa kokoustyöskentelyn ja vuorovaikutuksen kehittämisessä on kokouksen puheenjohtaja. n Henna Ryömä

^ćŬǇůćŶ ^ŽƟůĂƐŬŽƟǇŚĚŝƐƚǇŬƐĞŶ ũŽŚƚŽŬƵŶƚĂ ŬŽŬŽŽŶƚƵŝ ǀƵŽĚĞŶ ĞŶƐŝŵŵćŝƐĞĞŶ ŬŽŬŽƵŬƐĞĞŶƐĂ ƚĂŵŵŝŬƵƵƐƐĂ͘

Hallitus on yhdistyksen keskeinen toimija

hdistyksen hallituksella on keskeinen tehtävä yhdistyksen toiminnassa, sillä se on yhdistyksen toimeenpaneva elin. Hallitus on myös yhdistyslain määräämä toimielin. Yhdistyslain mukaan jokaisella yhdistyksellä tulee olla vähintään kolmijäseninen hallitus, ja hallituksella on oltava puheenjohtaja ja mahdollinen varapuheenjohtaja. Hallituksen tehtävät liittyvät ensisijaisesti yhdistyksen kokousten valmisteluun ja toimeenpanoon sekä yhdistyksen johtamiseen ja suunnitteluprosessien toteuttamiseen. Hallituksen sisäinen työskentely toimii useimmiten niin, että puheenjohtaja ja sihteeri valmistelevat asioita ja tekevät valmistelun pohjalta esityksiä hallituksen päätettäväksi. Koska hallituksessa on usein kuitenkin edustettuna erilaista osaamista (talous, tapahtumajärjestelyt jne.), näitä eri osa-alueiden osaajia kannattaa kytkeä mukaan jo asioiden valmisteluun. Yhdistyksen kokousten valmisteluun liittyviä asioita ovat ainakin talousarvion, toimintasuunnitelman ja toimintakertomuksen valmistelu. Toimeenpanoon liittyviä asioita ovat erityisesti toimintasuunnitelman toteuttaminen ja taloudenhoito talousarvion mukaisesti. Yhdistyksen kokous voi halutessaan delegoida hallitukselle omaan päätösvaltaansa kuuluvia tehtäviä. Hallitus ei kuitenkaan voi ottaa toteuttaakseen sellaisia asioita, jotka yhdistyksen säännöt tai yhdistyslaki kieltävät. Hallitus edustaa yhdistystä tekemällä sopimuksia, pitämällä yhteyksiä muihin järjestöihin ja keskeisiin sidosryhmiin ja antamalla lausuntoja. Hallituksen tehtäviin kuuluu myös ns. juoksevien asioiden (arkisto, kirjeenvaihto jne.) hoito eli sen valvominen ja organisoiminen, että joku nämä asiat hoitaa. Taloudenpidossa hallituksen rooli on valvoa, että taloutta hoitamaan nimetty henkilö hoitaa asiat sovitusti ja talousarvion antamien ohjeiden mukaisesti.

Hallitus voi kehittää yhdistyksen toimintaa aloitteilla. Aloitteita voidaan tehdä yhdistyksen kehittämiseksi, mutta yhdistyksen toiminta-ajatuksen pohjalta voidaan aloitteita osoittaa myös viranomaistahoille, yksityiselle sektorille, lainsäätäjille ja muille järjestöille. Aloitteita tekevä yhdistys viestittää itsestään dynaamisuutta ja vireyttä. n

Yhdistyksen hallituksen/ johtokunnan jäsenen hyvä muistaa: n

Hallituksella on myös työnantajan rooli yhdistyksissä, joissa on palkattua henkilökuntaa. Päätöksiä tehtäessä on tärkeää noudattaa yhdistyksen sääntöjä ja muistaa tarkoituspykälä. Päätöksenteon aikana käyty keskustelu on hallituksen sisäistä. Sen perusteella tehty päätös kerrotaan hallituksen ulkopuolelle. Siitä, miten päätöksistä tiedotetaan, on hyvä sopia etukäteen. Kaikki hallituksen jäsenet seisovat tehdyn päätöksen takana. Jos joku on päätöksestä eri mieltä, on tärkeää jättää pöytäkirjaan eriävä mielipide.

Elina Halminen /lKWHHW 2SLQWRNHVNXV 6LYLV ZZZ RN VLYLV ¿ Lisätietoa yhdistystoiminnasta mm. ZZZ \KGLVW\VWLHWR ¿

Sotilaskotiliiton hallituksen uusi jäsen esittäytyy

len Minna Nyström, ja tulin valituksi Sotilaskotiperinneyhdistyksen ehdokkaana Sotilaskotiliiton hallituksen uudeksi varajäseneksi. Olen ollut sotilaskotityössä mukana koko ikäni, äitini harrastuksen ja työn myötä. Varsinaisesti jäsenenä Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksessä olen ollut juuri tänä vuonna 30 vuotta ja Sotilaskotiperinneyhdistyksessä sen perustamisesta alkaen. Ikää on kertynyt pian 45 vuotta, ja työskentelen pankissa Hämeenlinnassa. Asun Akaassa, ja perheeseeni kuuluu kolme teini-ikäistä lasta sekä abessinialainen kissa. Olen juuri aloittanut pestini myös Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen uutena puheenjohtajana. Sotilaskodissa olen toiminut kouluttajana, hallituksen jäsenenä, musiikkikirjaston vetäjänä, LSK-tehtävissä sekä työntekijänä monena kesänä sekä myyntitiskin takana että leipomossa. Olen myös käyttänyt sotilaskotien palveluja asiakkaan roolissa niin Niinisalossa, Haminassa kuin Parolannummella. Suoritin varusmiespalvelukseni Niinisalossa Tykistöprikaatissa saapu-

miserässä 1/96 ensimmäisten naisten joukossa ja kävin RUK:n kurssin 208. Toimin intin jälkeen puoli vuotta määräaikaisena kouluttajana Panssariprikaatin Jääkäritykistörykmentissä. Olen käynyt kertaamassa melko ahkerasti, ja sain juuri itsenäisyyspäivänä ylennyksen reservin kapteeniksi. Kiitän teitä luottamuksesta ja toivon, että kaikki em. kokemukseni ovat hyödyksi järjestöllemme. Yksin emme ole mitään, mutta joukossa on voimaa! n

Avustus- ja eläkesäätiö Tuesta Sotilaskotijärjestön Tueksi

vustus- ja eläkesäätiö Tuki perustettiin syksyllä 1944, ja säätiön ensisijaisena tehtävänä oli maksaa eläkettä ja avustuksia sotilaskotiyhdistysten työntekijöille. Yhteiskunta kehittyi, ja vähitellen luotiin yleinen työeläkejärjestelmä. Tämä johti siihen, että viimeiset eläkeläiset otettiin säätiön eläketurvan piiriin 1970-luvun alkuvuosina, ja viimeiset eläkkeet maksettiin 2000-luvun alkuvuosina. Tämän jälkeen säätiö on käyttänyt varoja mm sotilaskotiyhdistysten henkilökunnan kuntoutuslomien ja jäsenten hemmottelulomien järjestämiseen. Noin 1000 sotilaskotijärjestön jäsentä on vuosina 2009-2015 käynyt Tallinnassa säätiön kustantamalla hemmottelulomalla. Vuonna 2018 säätiö muisti 100 vuotta täyttäneitä sotilaskotiyhdistyksiä sekä lahjoitti Sotilaskotityötä 100 vuotta -juhlakirjan jokaiselle sotilaskotijärjestön jäsenelle. Uuden säätiölain myötä jouduttiin muuttamaan säätiön sääntöjä. Tässä yhteydessä säätiön hallitus katsoi sopivaksi muuttaa myös säätiön nimen paremmin nykyistä toimintaa kuvaavaksi. Päädyimme nimeen Sotilaskotijärjestön Tuki sr (säätiörekisteriin merkitty). Samalla ajantasaistettiin myös tarkoituspykälä. Säätiön tarkoitus on edistää sotilaskotityötä, ja säätiön hallitus myöntää oma-aloitteisesti tai sotilaskotijärjestöstä tulleesta hakemuksesta avustusta sotilaskotitoiminnan kehittämistä ja edistämistä tarkoittaviin hankkeisiin sekä sotilaskotitoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen.

Toimintamuotoja voivat olla n

sotilaskotijärjestön jäsenten ja henkilökunnan kuntoutuksen tukeminen sotilaskotijärjestön jäsenten ja henkilökunnan virkistystoiminnan ja koulutuksen tukeminen varusmiesten viihtyvyyttä ja maanpuolustustahtoa edistävien projektien ja hankintojen tukeminen sotilaskotijärjestön perinnetyön ja historian tallentamisen tukeminen sotilaskotialueilla järjestettävien sotilaskotipäivien tukeminen.

Yllä kerrotun perusteella voidaan todeta, että säätiön tarkoitus on nimensä mukaisesti todella tukea ja edistää sotilaskotitoimintaa. Mahdolliset avustushakemukset voi lähettää säätiön sihteerille Pia Ojalalle sähköpostitse (pia.ojala@sotilaskotiOLLWWR ¿ 6llWL|Q KDOOLWXV NRNRRQWXX \OHHQVl QHOMl kertaa vuodessa, joten hakemus on syytä tehdä hyvissä ajoin ennen suunniteltua tapahtumaa. Säätiön hallitus uskoo, että päivitetyt säännöt antavat säätiölle mahdollisuuden monipuolisesti tukea tärkeätä sotilaskotitoimintaa. n Eva Lindblad Sotilaskotijärjestön Tuki sr:n puheenjohtaja

Tämä kirjoitus julkaistaan Lyyli Kairamon perikunnan pyynnöstä.

Sotilaskotityötä 100 vuotta 1918–2018 Oikaisuja historiakirjaan

otilaskotityötä 100 vuoden ajalta kuvaava historiateos on merkittävä dokumentti Suomen vanhimmasta yhtäjaksoisesti toimineesta vapaaehtoista maanpuolustustyötä tehneestä järjestöstä. Tämä teos kuvaa ansiokkaasti sotilaskotityötä sen alkuvaiheesta tähän päivään asti. Monivuotinen kirjoitustyö ansaitsee suuret kiitokset. Avustus- ja eläkesäätiö Tuen hallitus päätti sen varapuheenjohtaja Kirsti lkosen ehdotuksesta kustantaa historiateoksen painatuksen ja siten mahdollistaa kirjan lahjoittamisen jokaiselle sotilaskotisisarelle. Teoksessa on ansiokkaasti kuvattu Lyyli Kairamon aatteellinen kutsumus tehdä sotilaskotityötä myös käytännön tasolla, monesti mitä vaikeimmissa ja vaativimmissa tilanteissa, sekä monipuolisesti esitetty hänen suuri panoksensa koko työn kehittäjänä. Olen Kairamo-suvun vanhin elossa oleva henkilö ja muistan monen vuosikymmenen ajalta myös tässä kirjassa mainittuja asioita. Korjaan äitini sisarta Lyyli Kairamoa koskevan virheellisen tiedon s. 198 (otsikoitu ”Sotilaskotisisar isolla S-kirjaimella”): ”Opinnot keskeytyivät, kun hänen oli äidin kuoleman vuoksi tultava kotiin hoitaman nuorempia lapsia Aunea lLWLQL ja Aulista HQRQL . Tämä tieto ei pidä paikkaansa. Anna Kairamolla, isoäidilläni, oli hänen pitkäaikaisen sairautensa aikana Ellilän kartanossa omat hoitajat, jotka hoitivat häntä aina hänen kuolemaansa 7.2.1942 asti. Tämän teoksen muusta sisällöstä ja Annamari Vanosen v. 2008 ilmestyneestä kirjasta ”Lyyli

Kairamo. Sotilaskotityö kutsumuksena ja elämäntapana.” voi lukea Kairamon olleen sotilaskotityössä lähes päätoimisesti vuosikausia ennen äidin kuolemaa. Vanosen kirjassa on myös mainittu Anna Kairamon kuolinpäivä 7.2.1942. Olen lukenut suurella mielenkiinnolla historiateosta, josta korjaan myös pari muuta virheellistä tietoa. Sivulla 62 kerrotaan professori Osmo Lapon Parolannummelle suunnittelemasta ja puolustusministeriön rakennuttamasta uudesta sotilaskodista seuraavasti: ”Tilat vihittiin käyttöön 19. marraskuuta 1998 juhlallisin seremonioin, vietettiinhän samalla yhdistyksen 80-vuotisjuhlaa.” Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistys ry:n 75-vuotishistoriakirja ”Sotapesästä sodeen” kertoo s. 128: ”Uusi koti avattiin 3.10. ja vihittiin käyttöönsä 19.11.1988 yhdistyksen juhliessa 70-vuotista toimintaansa.” Eli kymmenen vuoden virhe. Minulla oli ilo olla mukana tässä tilaisuudessa, jossa Kirsti lkonen Sotilaskotiliiton puheenjohtajana piti juhlapuheen. Korjaus/lisäys s. 406 lukuun Sotilaskotirahastot: ”Puheenjohtaja Ulla Mustakallion täyttäessä 60 vuotta onnitteluvaroista syntyi erityinen Ulla Mustakallion rahasto. Sen varat käytetään varusmiesten sotilaskuntoisuuden ja liikuntaharrastuksen edistämiseen.” Vaimoni Kirsti Ikosen täytettyä 50 vuotta 1991 hän lahjoitti edeltäjänsä tavoin saamansa onnitteluvarat ja kartutti niillä Ulla Mustakallion rahastoa. Rahasto on perustettu vuonna 1984, ja vuosien aikana rahaston pääoma

on karttunut huomattavasti. Rahasto on jakanut ohjesääntönsä mukaisesti perustamisestaan lähtien stipendejä ”tavalliselle hyväkuntoiselle ja esimerkilliselle miehistöön kuuluvalle taistelijalle”. Ylläolevat virheet olisi voitu korjata historiateoksen ollessa vielä työn kirjoitusvaiheessa, mikäli se olisi sallittu. Sotilaskoti-lehden vuoden 2018 pääkirjoitukset oli pyydetty Sotilaskotiliiton kunniajäseniltä, ja Kirsti Ikonen oli ensimmäisenä ysi vuoden 2017 lopääkirjoitusvuorossa. Hän pyysi stusvaiheessa olleen pulla saada lukea vielä valmistusvaiheessa historiateoksen tarkistaakseenn tietoja pyydettyä pääkirjoitusta varten. Häkumahdollisuutta nelle ei lukumahdollisuutta annettu. Kirjan jo valmistuttua vaimoni kysyi äni 9.10.2018, pyynnöstäni ”korjaako virheet kirjatoimikuntaa vai tekeekö mon suku sen Kairamon ramoa koskiLyyli Kairamoa kirjatoimien”. Sain kirjatoimiuheenjohtaja kunnan puheenjohtaja

Eva Lindbladilta 2.1.2019 päivätyn kirjeen, josta kävi ilmi, ettei kirjatoimikunta eikä kirjan kirjoittaja tule tekemään korjauksia Sotilaskoti-lehteen. Toivotan sotilaskotijärjestölle ja sen sotilaskotisisarille menestystä alkaneella toisella 100-vuotiskaudella. n Hämeenlinnassa 15.1.2019 Antti Ikonen Sotilaskotiperinneyhdistys ry:n jäsen

RSKY

^ƵŽŵĞŶůŝŶŶĂŶ ƉĂŝŬĂůůŝƐŽƐĂƐƚŽŶ ƐŝƐĂƌŝĂ ϭϬϬͲǀƵŽƟƐũƵŚůĂƐƐĂ͘

Perinteitä, yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä Suomenlinnan paikallisosasto on yksi Rannikkosotilaskotiyhdistyksen seitsemästä paikallisosastosta. Muut paikallisosastot ovat Kyminlinna (Kotka), Loviisa, Upinniemi (Kirkkonummi), Hanko, Turku (Pansio) ja Selkämeri (Rauma).

annikkosotilaskotiyhdistys perustettiin 1918 ja Sotilaskotiliitto 1921. Aloitamme yhdistyksemme 101. toimintavuoden. Yhdistyksen ensimmäisenä työnimenä oli Saaristosotilaiden joululahjakomitea, joka ilmensi helsinkiläisrouvien aloittaman vapaaehtoisen avustustyön tarkoitusta ja tavoitetta ankaran puutteen aikoina. Komiteasta kehittyi sittemmin vuonna 1920 Rannikkosotilaiden Huoltoyhdistys (RSHY), ja vuonna 1958

RSKY

Rannikkotykistö oli muuttanut pois Suomenlinnasta jo vuonna 1972, mutta Suomenlinnan paikallisosaston sisaret jatkoivat yhteistyötä Suomenlinnan Rannikkorykmentin kanssa. Suomenlinnan Rannikkorykmentti kuuluu nykyään Rannikkoprikaatin alaisuuteen. Vuonna 1992 Suomenlinnan paikallisosasto kuitenkin lakkautettiin. Sen sisaret siirtyivät Helsingin paikallisosastoon, joka vuoden 1994 vuosikokouksen päätöksellä muutettiin jälleen Suomenlinnan paikallisosastoksi. Näin yhteys alueen puolustuksellisuuteen ja nykyisyyteen säilyi. Päiväkerho ^Ăůůŝ ZƵƵƚƵ ƚŽŝ ũƵŚůĂĂŶ ^ŽƟůĂƐŬŽƟũćƌũĞƐƚƂŶ dƵŬŝ Ɛƌ͗Ŷ ƚĞƌǀĞŚĚǇŬƐĞŶ͘

yhdistyksen nimi muutettiin Rannikkosotilaskotiyhdistys ry:ksi (RSKY). Suomenlinnan paikallisosaston Rannikon vihreät sisaret -100-vuotishistoriikissä kirjoitetaan, että Helsingin sisarpiiri muutettiin paikallisosastoksi vuona 1981. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Marjatta Piironen.

Suomenlinnan paikallisosaston seniorisisaret ovat kokoontuneet jo 18 vuoden ajan kuukausittain, kuukauden toisena keskiviikkona tapaamaan toisiaan joko vapaan keskustelun merkeissä tai joskus myös kuuntelemaan kiinnostavaa esitelmää tai vaikkapa verestämään tietojaan Rannikkosotilaskotiyhdistyksen 100-vuotisesta toiminnasta, yhteisiä retkiäkään unohtamatta. Vuonna 2018 päiväkerho kokoontui 12 kertaa. Suomenlinnan sisarten päiväkerho on maamme sotilaskotiyhdis-

DĞƌŝǀŽŝŵŝĞŶ ŽŶŶŝƩĞůŝũĂƚ ũĂ ŬƵŶŶŝĂƉƵŚĞĞŶũŽŚƚĂũĂ hůůĂ sĂƌũŽůĂ͘

RSKY

mella. Yhdistys toimii yhteistyössä Merivoimien kanssa, joten paikallisosaston sisaret osallistuvat kutsuttaessa merisotaharjoituksiin ja tuovat sotilaskotipalvelut mm. rannikon linnakesaarille. Yhteistyö Suomenlinnan Rannikkotykistökillan kanssa on kesäkaudella Kuivasaaren linnakkeen yleisöretkien aikaan luontevaa ja antaa mahdollisuuden sotilaskotipalvelun tuottamiseen vuodesta toiseen. Sisaret osallistuvat ETSOn eli Etelä-Suomen sotilaskotialueen alueen yhteisiin sotilaskotitapahtumiin, koulutustilaisuuksiin, kokouksiin ja sisarten virkistysretkiin. n Sirpa Holma Puheenjohtaja Rannikkosotilaskotiyhdistys ry Suomenlinnan paikallisosasto

<ƵŝǀĂƐĂĂƌĞŶ ŬĞƐćƐŽƟůĂƐŬŽĚŝŶ ĞĚƵƐƚĂůůĂ ZŝŝƩĂ ũƂƌŬůƵŶĚ ũĂ dƵƵůŝ ,ĂŬĂůĂ͘ tysten joukossa ensimmäinen erityisesti seniorisisaria ajatellen luotu toimintamuoto. Kerhoon ovat toki tervetulleita kaikenikäiset sisaremme niin omasta kuin muistakin paikallisosastoistamme. Kahvipöydän ääressä istui yleensä 15 sisarta iloisesti keskustellen. Elokuussa tehtiin retki nimikkosaarellemme, helteiseen Suomenlinnaan, nautittiin lounas ja vierailtiin mm. Pot Viaporissa ja Lelumuseossa. Marraskuussa valmisteltiin myyjäisiä ja joulukuiseen tapaan syötiin juhlallinen itsenäisyyspäivälounas. Päiväkerhon tarjoilusta vastasivat Pirkko Jaatinen ja Raili Penttinen, itsenäisyyspäivästä Marja Sipi, Leena Paavola ja Eeva Viljanen. Eeva Viljanen on toiminut päiväkerhon kokoonkutsujana ja vetäjänä kerhon perustamisesta lähtien. Mikä Sotilaskotiliiton arvoista toteutuukaan parhaiten juuri päiväkerhotoiminnassamme - yhteisöllisyys, totta kai! Yhteistyö Suomenlinnan paikallisosaston vapaaehtoiset sisaret vastaavat tarvittaessa Merisotakoulun sotilaskodin kahvituksista ja päivystyksistä. Sisaret osallistuvat myös päivystyksiin ja suuriin varusmies¬tapahtumiin Upinniemessä Kirkkonum-

dŝŶĂ ^ƵŶĚƐƚƌƂŵ ũĂ ƐŽƟůĂƐŬŽƟĂƵƚŽ hŶĞůŵĂ WĂŬŬĂŚƵŽŶĞĞŶ ůĂŝƚƵƌŝůůĂ WsϭϬϬͲƚĂƉĂŚƚƵŵĂƐƐĂ͘

Rajasotilaskotiyhdistys ennen ja nyt

ajasotilaskotiyhdistys ry on perustettu vuonna 1946 palvelemaan rajaseuduille perustettuja rajavartioasemia ja niiden henkilökuntaa. Sotilaskotitoiminta rajaseuduillamme oli tosin alkanut jo ennen yhdistyksemme perustamista, koska sotilaskotityötä oli tehty rajavartiostoissa Sotilaskotiliiton johdolla jo 1920-luvulta alkaen. Ensimmäiset Sotilaskotiliiton sotilaskodit perustettiin Kainuun rajavartiostoihin. Vuonna 1922 jo jokaisessa kolmessa Kainuun rajakomppaniassa eli Kajaanissa, Kuhmossa ja Suomussalmella oli oma sotilaskotiyhdistys. Yhdistyksemme virallinen kotipaikka on Helsinki, mutta toimistomme sijaitsee Joensuun kupeessa Onttolassa, Pohjois-Karjalan rajavartioston rajajääkärikomppanian yhteydessä. Rajasotilaskotiyhdistyksen toiminta-alue ulottuu Helsingistä Ivaloon. Yhdistyksemme 10 paikallisosastoa toimivat Ilomantsissa, Lieksassa, Onttolassa, Helsingissä, Imatralla, Kuhmossa, Kuusamossa, Parikkalassa, Rovaniemellä ja Suomussalmella. Rajasotilaskotiyhdistyksen sotilaskotien määrä on ollut enimmillään 28 silloin, kun sotilaskoteja oli myös rajavartioasemien yhteydessä. Nykyiset kolme sotilaskotiamme toimivat Onttolan lisäksi Immolassa Raja- ja merivartiokoulun erikoisrajajääkärikomppanian yhteydessä sekä Ivalon rajajääkärikomppanian yhteydessä. Yhdistyksellämme on vuoden 2019 alkaessa 345 jäsentä, ja puheenjohtajanamme toimii Hilkka Paloniemi Kuusamosta. Yhdistyksemme toiminta on muuttunut alkuvaiheistamme sen myötä, että sotilaskoteja on enää rajajääkärikomppanioiden yhteydessä. Sotilaskotipaikkakunnilla osastojemme ja jäsentemme työ on edelleen varsinaista sotilaskotityötä eli leipomista ja myyntityötä. Niissä osastoissa, jotka eivät sijaitse sotilaskotien välittömässä läheisyydessä, on jouduttu hakemaan uusia toimintamalleja, joilla voimme osallistua edelleen sotilaskotityöhön, tukea yhdistystämme ja kokea yhdessä tekemisen iloa.

Monenlaisia haasteita on riittänyt vuosikymmenten varrella, ja haasteita tulee riittämään jatkossakin. Olemme kuitenkin osanneet olla ketteriä ja sopeuttaa toimintamme kulloisiinkin olosuhteisiin sekä pyrkineet aina vastaamaan Rajavartiolaitoksen ja sotilaskotiemme asiakkaiden tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Turvaamme toiminnallamme, että sotilaskoti on jatkossakin varusmiehen ”kotipesä”, ja palvelemme samalla Rajavartiolaitoksen henkilökuntaa, kurssilaisia ja kertausharjoituksiin osallistuvia reserviläisiä. Sotilaskodeissamme työskentelee ammattitaitoinen ja motivoitunut palkattu henkilökunta, joka vastaa kotiemme toiminnan perustasta. Jotta pystymme täyttämään meille uskotun palvelutehtävän, henkilökuntamme avuksi tarvitaan edelleen sisartemme ja veljiemme sitoutumista vapaaehtoiseen, palkattomaan työhön. Sotilaskotityö on erittäin palkitseva ja innostava harrastus. Kaiken toimintamme perustana on tahtomme tehdä yhdessä työtä isänmaamme hyväksi. Yhteiset arvot ja päämäärät sitovat vihreät sisaret ja veljet yhteen ja kannustavat meitä kohti uusia haasteita. Toivotamme sotilaskotien henkilökunnalle, sotilaskotisisarille ja -veljille sekä yhteistyötyökumppaneillemme onnea ja menestystä alkaneelle vuodelle. 100-vuotisjuhlaansa viettävälle Rajavartiolaitokselle ja sen henkilökunnalle lähetämme lämpimät onnittelumme! n Hymyllä ja sydämellä Eila Elomaa, puheenjohtaja Merja Eskonpekka, varapuheenjohtaja Rajasotilaskotiyhdistys ry Suomussalmen paikallisosasto

Turun sotilaskotiyhdistys juhli 100-vuotista toimintaansa

urussa jo sadan vuoden ajan ja Heikkilän kasarmialueella lähes yhtä kauan toiminut Turun sotilaskotiyhdistys juhli merkkivuottaan Heikkilän sotilaskodissa 17. marraskuuta 2018. Turun yhdistyksen ensimmäinen sotilaskoti sijaitsi Hotelli Phoenixissa Yliopiston- ja Aurakadun kulmassa. Sieltä vuokratuissa tiloissa alkoi sotilaskotityö Turussa. Hotellin tultua myydyksi Turun suomalaiselle yliopistoseuralle vuonna 1922 sotilaskoti joutui muuttamaan Turun ja Heikkilän kasarmeille. Puolustusvoimissa tapahtuneiden muutosten myötä Turun sotilaskotiyhdistyksellä on nykyään toimiva sotilaskoti ainoastaan Heikkilän kasarmialueella. Satavuotisjuhlista halusimme tehdä kodikkaan, mutta kuitenkin perinteitä kunnioittavan juhlan.

Heikkilän sotilaskoti on ainoa toimipaikkamme, siksi tuntui luontevalta järjestää juhla omin voimin juuri näissä tiloissa menneitä vuosikymmeniä muistellen. Koska toimimme Puolustusvoimien ja eri maanpuolustusjärjestöjen kanssa, halusimme kutsua heitä juhlistamaan järjestämäämme juhlaa. Perjantaina 16. marraskuuta olimme kutsuneet Heikkilän kasarmialueella työskentelevät kakkukahville. Iloksemme hyvin moni oli noudattanut kutsua. Tähän tilaisuuteen olimme saaneet Turun Sotaveteraanisoittajat kapellimestarinsa Reijo Aholan johdolla soittamaan viihdemusiikkia, joka sopi mainiosti satavuotiseen historiaamme. Lauantaina, varsinaisena juhlapaivänä, vieraina olivat omat jäsenemme ja monien yhteistyökumpPetra Sertamo

zůĞŝƐŬƵǀĂ ũƵŚůĂƐƚĂ͘

Petra Sertamo

ĚĞƐƐć >ĂŝǀĂƐƚŽŶ ƐŽŝƩŽŬƵŶŶĂŶ ƉććůůŝŬŬƂ͕ ŵƵƐŝŝŬŬŝŬŽŵĞŶƚĂũĂŬĂƉƚĞĞŶŝ WĞƚƌŝ :ƵŶŶĂ ũĂ sĂƌƐŝŶĂŝƐͲ^ƵŽŵĞŶ ƐŽƚĂǀĞƚĞƌĂĂŶŝƉŝŝƌŝŶ ƚŽŝŵŝŶŶĂŶũŽŚƚĂũĂ KƐŵŽ ^ƵŽŵŝŶĞŶ͘ paneidemme edustajat. Lisäksi Laivaston Soittokunnan oli mukana ohjelman suorittajana, ja se juhlistaa juhlan kuin juhlan. Sotilaskodin yläkerrassa, Harry Kivijärven maalauksen edessä puheenjohtaja Riitta Rikkonen ja varapuheenjohtaja Heli Jukala ottivat vastaan onnitteluja. Yhdistyksemme sai vastaanottaa monia standaareja ja levykkeitä sekä suuret määrät kukkia ja muita lahjoja. Alakerrassa kodinhoitaja Monika Lindeman Anne Pihlajan kanssa ohjasi kaikki juhlaan saapuvat salin puolelle. Juhla alkoi Georg Malmsténin Sinitakkien marssilla Laivaston soittokunnan soittamana, ja siitä juhla eteni puheenjohtajan tervehdyksellä ja sotilaskotijärjestön Sotilaspoika-kunniamarssilla. Juhlaan olimme saaneet puhujaksi kommodori Veli-Petteri Valkamon. Juhlan tarjoilu oli kokonaan omassa leipomossamme kodinhoitajan johdolla valmistettua. Kahvitarjoiluun kuului kinkku-ja lohipäällysteinen saaristolaisleipä, ja makeana oli vihreällä kuorrutettu leivos, jossa oli suklaasta sotilaskotilogo. Juhlan kukkakoristelut pöydillä olivat jäsenemme Leena Leskisen käsialaa. Juhlan historiaosuus oli vuoropuhelua tekstin ja musiikin välillä. Laivaston Soittokunnan kanssa

oli sovittu aiheeseen ja aikakausiin sopivasta musiikista. Armas Järnefeltin kappale Aamulla varhain aloitti historiaosuuden Turun Sotilaskotiyhdistyksen perustamisella 12.11.1918. 1930-luvulle siirryttiin Usko Kempin sikermällä Muistoja 30-luvulta. Kuulimme sota-ajan musiikkia Jari Koiviston laulamana, ja Säkkijärven polkka kuultiin Laivaston Soittokunnan soittamana yhdessä apulaiskapellimestarin, yliluutnantti Vesa Huhtasalon soittaessa siinä harmonikkasoolon. Sotilaskoti joutui talvisodan aikana vaativien tarpeiden eteen, ja ylimääräistä työvoimaa tarvittiin, koska sotilaskotikanttiineita perustettiin eri puolille kaupunkia, kuten Kärsämäkeen, lentokentälle, Littoisten kylpylaitokselle, Nummen koululle, ruotsalaiselle maanviljelyskoululle, Lääninsairaalaan, Kunnallissairaalaan, Kuuromykkäkoululle ja Piikkiön Toivonlinnaan. Sotien aikana yhdistyksellä oli 128 työntekijää Toiminta suuntautui myös rintamalle. Yhteistyötä naisjärjestöjen kanssa tehtiin jo silloin, sillä vaatehuollosta sai ”Yhtyneet Varsinais-Suomen Naisjärjestöt” urakan lähettää joulupaketteja tuntemattomille sotilaille. Se järjesti lukuisia kahvikestityksiä rintamalla oleville joukoille. Sodan pitkittyessä rintamatyö vakiintui. Yhdistyksemme lähetti

Petra Sertamo

Wũ ZŝŝƩĂ ZŝŬŬŽŶĞŶ ũĂ ǀƉũ ,Ğůŝ :ƵŬĂůĂ ǀĂƐƚĂĂŶŽƩĂǀĂƚ dƵƌƵŶ ^ĞƵĚƵŶ <ŽĚŝŶƉƵŽůƵƐƚƵƐ ʹ ďŽŶĞũĚĞŶƐ ,ĞŵǀćƌŶ ͲƐććƟƂŶ ůĂŚũŽŝƩĂŵĂŶ ŵĂƌƫůĂůĂŝƐĞŶ ŬĂŶƐĂŶƚĂŝƚĞŝůŝũĂ ƌƚŽ ůŝͲ ƐŬŽůĂŶ ƉƵƵƐƚĂ ǀĞŝƐƚćŵćŶ ƐŽƟůĂƐŬŽƟŵĞƌŬŝŶ͘ mm. viihdytyskiertueille Katri Stigell-Hyvösen laulajatyttöineen ja Eeva Pakarisen nelihenkisen yhtyeensä kanssa. Pyysimme jäseniltämme tähän historiaosuuteen muistoja ja hauskoja kokemuksia sotilaskotivuosilta. Mm. yli 60 vuotta jäsenenä ollut ”soppamestarimme” Saara Nikander kertoi, miten hän oli oppinut hernekeiton keittämisen taidon varusmiehiltä ja sotilaskodinhoitajalta Kerttu Rinteeltä, sillä myyjäisten ja messujen yleisön suosikki on kautta aikojen ollut kenttäkeittiössä valmistettu hernekeitto. Muistelimme Heikkilän sotilaskodin rakentamista, mikä toteutettiin varusmiestyövoimana 1950-luvun puolivälissä. Sotien jälkeinen aika oli rakentamisen aikaa, kunnes taas jouduimme sopeutumaan aivan uuteen tilanteeseen, kun Turun kasarmilla toiminut Porin Prikaati siirtyi vuonna 1963 Säkylän Huovinrinteelle. Viimeisin suuri muutos oli varusmiesten lähtö Heikkilän kasarmilta ja Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin lakkauttaminen vuoden 2002 lopussa. Varusmiesten lähdettyä tilalle tuli Turun ja Porin sotilasläänin esikunta, joka myös lakkautettiin. Musiikin myötä (Kersantti Karoliina, Laivat

puuta, miehet rautaa, Salty dog) Laivaston Soittokunta siirsi historian Merivoimien aikaan, sillä vuoden 2008 alusta Heikkilän kasarmialueelle muutti Helsingistä Merivoimien esikunta, jonka kanssa teemme monenlaista yhteistyötä. Juhlan lopuksi kuulimme tervehdyksen Sotilaskotiliiton toiminnanjohtaja Satu Mustalahdelta. Puolustusvoimien tervehdyksen toi evl Joni Lindeman, Turun kaupungin tervehdyksen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Lauri Kattelus ja Avustus- ja Eläkesäätiö Tuen tervehdyksen Marja Rahikainen. Tervehdysten jälkeen kuuntelimme vielä Jari Koiviston laulaman laulun Sotapesä. Tilaisuus päättyi yhdessä laulettuun Varsinaissuomalaisten lauluun. Tunsimme, että yhdistyksemme monivaiheinen historia herätti mukavia muistoja ja antoi jäsenille eväitä nykypäivän toimintaamme. Olemme iloisia, että olemme voineet säilyttää Heikkilän sotilaskodin sotilaskotikäytössä ja olemme löytäneet oman tehtävämme kaikkien muutosten keskellä. n Katariina Haario Turun Sotilaskotiyhdistys ry

Sata vuotta Mikkelin vihreiden sisarten huomassa Mediavarusmies Rami Saarivuori

Sotilaskotitoiminta käynnistyi Mikkelissä 15. joulukuuta 1918, kun Hulda Pulkkisen kansanruokalan tiloissa Vuorikadulla Kirkkopuiston reunassa avautui sotilaille tarkoitettu kodinomainen virkistäytymispaikka. Yhdistys aloitti 100-vuotisjuhlapäivän 15.12.2018 paljastamalla muistolaatan ensimmäisen sotilaskodin sijaintipaikalla Vuorikatu 7:ssä.

00-vuotisjuhlat jatkuivat konsertti- ja kongressitalo Mikaelissa. Juhlapuheen piti Sotilaskotiliiton kunniajäsen Kaija Vesala. Musiikista vastasi Rakuunasoittokunta solistinaan baritoni Hannu Lehtonen. Kutsuvieraina olivat Sotilaskotiliiton, Naisten Valmiusliiton ja naapuriyhdistysten edustajat sekä paikalliset yhteistyökumppanit ja puolet yhdistyksemme sisarista. Sunnuntaina 16.12. tuomiokirkossa pidettiin juhlamessu, jossa saarnasi kenttäpiispa Pekka Särkiö, ja sotilaskotisisaret toimivat palveluryhmänä.

zŚĚŝƐƚǇŬƐĞŶ ƉƵŚĞĞŶũŽŚƚĂũĂ ŝůĂ sćƌĞƐŵĂĂ ŶŽƐƚĂĂ ǀŝŚƌĞćŶ ũƵŚůĂŵĂůũĂŶ ϭϬϬͲǀƵŽƟĂĂůůĞ ǇŚĚŝƐƚǇŬƐĞůͲ ůĞ͘ dĂƵƐƚĂůůĂ DŝŬĂĞůŝŶ ƌĂǀŝŶƚŽůĂƉććůůŝŬŬƂ ,ĞŶƌŝŬ ZĂũĂŵćŬŝ͘

DŝŬĂĞůŝŶ ƌĂǀŝŶƚŽůĂ Žůŝ ůĂŝƩĂŶƵƚ ƉƂǇĚćŶ ŬŽƌĞĂŬƐŝ ƐŝƐĂƌŝůůĞ͘

Mediavarusmies Rami Saarivuori

Kahden vuoden työ historiakirjan julkaisemiseksi päättyi marraskuun lopussa. FL, tietokirjailija Heli Teittisen kirjoittama historiateos sisältää dokumenttiaineiston ohella ”ikivihreiden” ja muiden aktiivisten sisarten haastatteluja. Näin on saatu talletettua arvokasta muistitietoa ja sisarten omia ajatuksia sotilaskotitoiminnan kehittymisestä pitkältä ajalta. Sata vuotta vihreiden sisarten huomassa on paitsi yhdistyksen uudempaan historiaan keskittyvä katsaus, myös koko sotilaskotitoiminnan vaiheita valottava teos, joka täydentää kuvaa Mikkelistä varuskunta- ja päämajakaupunkina. Paikallinen lehdistö ja yhteistyökumppanimme huomioivat yhdistystämme kiitettävästi. Esimerkiksi yhdistyksemme nuorimmista sisarista oli Länsi-Savo -lehdessä iso juttu sekä etu- että sisäsivulla. Mikkelissä järjestettiin valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati 6.12. eli reilu viikko ennen juhlapäivää. Marssiosastossa 30 sisaren joukossa oli 14 Mikkelin yhdistyksen sisarta ja loput Kaakkois-Suomen sotilaskotipiirin alueelta. Järjestön marssiosastoa johti Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Kirsi Patrikainen. n Eija Nummela Mikkelin Sotilaskotiyhdistys ry

ZĂŬƵƵŶĂƐŽŝƩŽŬƵŶŶĂŶ ŬĂƉĞůůŝŵĞƐƚĂƌŝŶĂ ƚŽŝŵŝ musiikkimajuri Riku ,ƵŚƚĂƐĂůŽ͘

>ŝŝƚŽŶ ŬƵŶŶŝĂũćƐĞŶ <ĂŝũĂ sĞƐĂůĂ ƚŽŝ ũƵŚůĂƉƵŚĞĞƐͲ ƐĂĂŶ ŵŵ͘ ƚĞƌǀĞŚĚǇŬƐĞŶ ^ŽƟůĂƐŬŽƟũćƌũĞƐƚƂŶ dƵĞůƚĂ͕ ũŽŬĂ ŽŶ ũĂŬĂŶƵƚ ǇŚĚŝƐƚǇŬƐŝůůĞ ĂǀƵƐƚƵŬƐŝĂ ũƵŚůĂǀƵŽĚĞŶ ŬƵƐƚĂŶŶƵŬƐŝŝŶ͘

Eija Nummela

Marsalkka Mannerheimin muotokuva yhdistyksen toimitilan seinälle Mikkelin Sotilaskotiyhdistys sai juhlan yhteydessä arvokkaan lahjoituksen, kun Savon Prikaatin entinen komentaja, prikaatikenraali Lauri Kiianlinna lahjoitti yhdistykselle Marsalkka Mannerheimin muotokuvan. Taulun on maalannut taidemaalari Johanna Ryönänkoski. DĂŶŶĞƌŚĞŝŵͲƚĂƵůƵĂ ŝŚĂŝůĞŵĂƐƐĂ ŝůĂ sćƌĞƐŵĂĂ ũĂ >ĂƵƌŝ <ŝŝĂŶůŝŶŶĂ͘

Varusmiehen tervehdys Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistys ry:n satavuotisjuhlassa 17.11.2018 ƵƌĂŬ ůͲ ĂƌŬĂƚ

ůŝŬĞƌƐĂŶƫ dŽƉŝ <ŽƌƉŝŶĞŶ͘

unnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisa Hämeenlinnan sotilaskotiyhdistys, herra eversti, hyvät juhlavieraat! Sotilaskoti on kuin olohuone, jonne varusmiehet kokoontuvat viettämään iltaa ja pitämään hauskaa. Se on vaihtoehto, kun ei kotiin pääse, eikä jaksa lähteä iltavapaille, mutta haluaa kuitenkin aktiviteettia. Sotilaskotien tarkoitus on tarjota varusmiehille kodinomainen ympäristö. Toki kotona äidin tekemästä pullasta ei tarvitse maksaa, mutta sotilaskoti on siitä hieno paikka, että sinne voi tulla hengailemaan, vaikkei mitään ostaisikaan. Löytyy niin pleikkaria kuin pingispöytääkin.

Sotilaskoti ja varusmiestoimikunta tekevät paljon yhteistyötä. Tämä näkyy varusmiesten arjessa monellakin tapaa. Kuluvana vuonna on järjestetty yhdessä motivoivat alokasjuhlat, hauskoja kotiuttamisjuhlia, mahdollisuus lähteä katsomaan paikallista salibandya. Sotilaskotiliitolta saamamme avustuksen avulla saamme varusmiehille hankittua erinäköisiä asioita, kuten sählymailoja ja soittimia. Tämä on varusmiehille mukava asia, sillä raskaan päivän jälkeen on mukava mennä päästelemään höyryjä esimerkiksi säbäkerhoon. Nämä meidän yhteistyömme tuottamat palvelusmotivaatiota nostavat aktiviteetit eivät suinkaan ole varusmiesten silmissä se suurin tai ainakaan ainoa ilon aihe sotilaskodin toiminnassa. Se, että sotilaskodista pääsee hakemaan illalla kahvin ja munkin, ehkä jopa tilaamaan pizzan ja näkemään kavereita muista yksiköistä, on merkittävä asia varusmiehille. Varusmiehille näkyvä sotilaskotityö ei ulotu pelkästään sotilaskoteihin eikä varusmiesten vapaa-ajan viihtyvyyden lisäämiseen yhteistyössä varusmiestoimikunnan kanssa. Sotkuautot liikkuvat siellä missä varusmiehetkin. Kasarmialueella, turnauksissa, tapahtumissa, harjoituksissa. Muistan erään harjoituksen keväällä. Lumet olivat juuri sulaneet, ja märkää oli. Märkyyteen ei ainakaan auttanut jatkuva vesisade. Eräänä iltana harjoituksen puolessavälissä päästiin saunaan, jonka vieressä pihalla oli sotkuauto. Vaikkei itselläni ollutkaan rahaa mukana, kurssikaverin lainaamilla kolikoilla sain ostettua munkkikahvit. Kupillinen lämmintä kahvia ja herkullinen munkki saivat ison miehen kyyneliin. No, eivät nyt sentään saaneet ihan kyyneliin, kuten muutaman viikon päästä vastaantuleva kotiutuminen todennäköisesti. Enää en pääsekään nauttimaan sotilaskodin mukavasta ilmapiiristä, vaan lähikahvilan joutuu etsimään muualta. Positiivista on kuitenkin se, että varus-

kunta-alueen ulkopuolella sijaitseva vanha sotilaskoti palvelee minua tarvittaessa myös reservissä. Joka tapauksessa toivon sen uuden lähikahvilan olevan yhtä positiivinen kokemus kerta toisensa jälkeen kuin sotilaskodit ovat olleet. Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen arvot tulevat selkeästi esille sotilaskodissa asioidessa. Iloisuus ja palvelusalttius tarkoittavat sitä, että asiakkaalle jää hyvä mieli sotilaskodista – näin lukee arvoissa. En ole vielä reilun kolmensadan palveluspäivän jälkeen kuullut kertaakaan, että yhdelläkään varusmiehellä olisi mitään valitettavaa sotilaskodista, enkä myöskään nähnyt kenenkään poistuvan sotilaskodista suu mutrulla – päinvastoin ilmeet ovat usein iloisia. Palvelu on aina positiivista. Meille varusmiehille pienikin asia voi raskaan päivän jälkeen olla merkitsevä. Henkilökunnan hymy on tarttuva. Toivon, että erityisesti tästä pidätte kiinni seuraavatkin 100 vuotta. Arvoissa lukee myös luottamus. Tämän olen huomannut varusmiestoimikunnan puheenjohtajan roolissa sotilaskodin kanssa yhteistyötä tehdessä. Aina pidetään sovitusta kiinni. On helppoa tehdä yhteistyötä, kun tietää vastapuolen tekevän

sovitut asiat. Yhteistyötä on helpottanut myös sotilaskotisisarten avoin vastaanotto ideoihin, ja mikä parasta, sieltä suunnalta tulee hyviä ideoita varusmiesten vapaa-ajan viihtyvyyteen. Kun aloitin tehtäväni varusmiestoimikunnan puheenjohtajana kesäkuussa, ensimmäisiä asioita, mitä kuulin, oli tämä nyt pidettävä puhe. Myöhemmin, kun asia oli hieman ajankohtaisempi, löysin sähköpostin, jossa oli tieto tästä tapahtumasta. Se oli tullut 16. tammikuuta. Tämä kertoo myös hyvin paljon sotilaskodin kanssa vallitsevan yhteistyön tasosta. Asiat tuodaan ajoissa esille, mutta vastapainona myös kiireellisiin asioihin saadaan nopea reagointi. Toivon tämän yhteistyön jatkuvan vähintään samalla tasolla kuin nyt. Näillä sanoilla haluan koko varusmiestoimikunnan ja sitä kautta kaikkien Panssariprikaatin varusmiesten puolesta toivottaa erittäin suuret onnittelut 100-vuotiaalle Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistykselle. n Alikersantti Topi Korpinen VMTK:n puheenjohtaja ƵƌĂŬ ůͲ ĂƌŬĂƚ

:ƵŚůĂǀŝĞƌĂŝƚĂ͘

Sirpa Herve

:ƵŚůĂŶ ǀĂůŵŝƐƚĞůŝũĂƚ ǀĂůŵŝŝŶĂ ǀĂƐƚĂĂŶŽƩĂŵĂĂŶ ǀŝĞƌĂŝƚĂ͘

Jyväskylän Sotilaskotiyhdistys täytti 50 vuotta Jyväskylän Sotilaskotiyhdistys perustettiin 50 vuotta sitten. Sotilaskotia tarvittiin, kun suuret ikäluokat olivat armeijassa, ja Kanavuoren ja Lievestuoreen varikoille tuli varusmiehiä Mikkelistä. Perustava kokous oli Jyväskylässä, NNKY:n tiloissa, samassa paikassa, jossa yhdistys juhli 50-vuotista taivaltaan 10. marraskuuta 2018.

hdistyksen toiminta oli alusta alkaen monipuolista eri jaostoissa. Tarjoilujaosto pyöritti toimintaa sotilaskodeissa. Lisäksi toimivat ohjelmajaosto, kirjastojaosto ja hengellinen jaosto. Kodeissa oli kodinhoitajat, mutta suuri osa työstä tehtiin vapaaehtoisten sisarten voimin. Sotilaskodin ulkopuolella liikkuva sotilaskoti oli mukana

kutsunnoissa, sotaharjoituksissa ja jopa messuilla ja maatalousnäyttelyissä. Alkuaikana oli merkittävää, kun yhdistys hankki sotilaskoteihin lankapuhelimet. Varusmiehet saattoivat soittaa kotipaikkakunnilleen. Puhelut tilattiin siihen aikaan keskuksen kautta, ja yksi suosittu tapa oli soittaa vastapuhelu, jolloin sotilaskotisisar yhteyden saatuaan kysyi, voiko puhelu mennä vastaanottajan laskuun. Puheluita jouduttiin odottamaan pitkään. Kännyköistä ei silloin ollut vielä tietoakaan, ja automatisointikin oli alkuvaiheessa. Kahvi ja munkki ovat olleet koko toiminnan ajan pintansa pitäneet suosikit. Alkuvuosina varusmiehillä oli vähemmän lomia, ja aikaa vietettiin paljon sotilaskodeissa. Siellä oli myös hiljainen huone, jossa voi rauhassa olla ja vaik-

kapa lueskella. Kirjastot olivat silloin ahkerassa käytössä. Varusmiehille järjestettiin vuosittain pikkujoulut, ja myös sisaret saivat katsella heidän kehittelemäänsä ohjelmaa. Elokuussa järjestettiin kuutamotanssit, jonne kutsuttiin vieraiksi ja tanssitettaviksi emäntäkoulun tyttöjä. Se oli myös samalla tapakoulutusta. Toiminta muuttui 1980-luvulla, kun varusmiehiä ei enää tullut Kanavuoreen eikä Lievestuoreelle, ja myöhemmin myös sotilaskodit jouduttiin lopettamaan. Toiminta Jyväskylän Sotilaskotiyhdistyksessä ei kuitenkaan loppunut, vaan jatkui liikkuvan sotilaskodin toimintana ja sisarapuna lähialueen muille sotilaskodeille. Erityisesti Luonetjärven Sotilaskotiyhdistyksen kanssa olemme jatkuvasti tehneet yhteistyötä. Olemme olleet apuna sotaharjoituksissa, leireillä ja muissa yleisötapahtumissa, joihin liikkuva sotilaskoti on avattu, ja olemme rahoittaneet jopa sotilaskotiautoa. Varusmiehet ovat edelleen toimintamme keskeinen kohde. Vuosittain budjetoimme varusmiesten joululahjaan summan. Varusmiestoimikunnan puheenjohtajaan otetaan yhteyttä marraskuussa ja kerrotaan, että nyt saa kirjoittaa joulupukille.

Toivomusten mukaiset joululahjat luovutetaan sisarten pikkujoulussa tai muuten järjestetyssä tilaisuudessa. Vuosien mittaan on pukinkontissa ollut mm. musiikkivälineitä, läppäri, pelivälineitä ja urheiluvarusteita, parturikoneita, soundbar ja jopa kaksi sohvaa tv-tiloihin. Myös sisarille järjestetään omaa yhteistä ohjelmaa. Viime vuosina olemme lisäksi olleet palvelemassa entisiä varusmiehiä – veteraaneja – erilaisten tilaisuuksien tarjoiluapuna. Kun tuli kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisen sotilaskodin avaamisesta, sotilaskotiyhdistykset pitivät 7. toukokuuta 2018 pop up -kahviloita eri puolella Suomea. Myös Jyväskylän Sotilaskotiyhdistys avasi kahvilan Aren aukiolle. Kun varusmiehet ovat toteuttaneet lipaskeräystä veteraaneille, olemme olleet kahvittamassa kerääjiä ja autonkuljettajia. Yhdistyksen toiminta jatkuu edelleen, ja toiminnan pääasia ovat yhä varusmiehet. n Sirpa Herve Puheenjohtaja Jyväskylän Sotilaskotiyhdistys ry Sirpa Herve

ϱϬͲǀƵŽƟƐũƵŚůĂƉƂǇƚć͘

Korian juhlassa nautittiin musiikista ja runoista

Heikki Rajamäki

Korian Sotilaskotiyhdistys ry järjesti ”Sotilaskotityötä 100 vuotta” -juhlavuoden lopuksi runo- ja musiikkikonsertin Moision kartanossa Elimäellä 1.12.2018.

00-vuotisjuhla aloitettiin juhlakahveilla. Tarjoilujen jälkeen yhdistyksen puheenjohtaja Heleena Sirénin toivotettua läsnäolijat tervetulleiksi saimme nauttia Pekka Ainalin johtaman Pohjois-Kymen Sotilaspoikakuoron esityksistä. Arvokkaasta runo- ja musiikkiesityksestä vastasi Runoset-ryhmä johtajanaan Leena Haavisto sekä Pekka Ainali (piano) ja Arvo Saaristo (viulu). Kuulimme katkelmia Eino Leinon Hymyilevästä Apollosta ja runojen välissä Toivo Kuulan Scherzinon unkarilaisittain ja Oskar Merikannon Oi kiitos, sä Luojani armollinen. Juhlapuheen piti kunniajäsenemme Kaija Vesala, joka kertoi 100-vuotisesta sotilaskotityöstä ja sivusi myös Korian Sotilaskotiyhdistyksen historiaa. Puheen jälkeen Sotilaspoikakuoro esitti mm. Sibeliuksen aina tunteisiin menevän Finlandian.

,ĞůĞĞŶĂ ^ŝƌĠŶ͘

Heikki Rajamäki

Juhlan lopuksi lauloimme yhteisesti Maamme-laulun, esiintyjät kukitettiin ja heille annettiin Korian Sotilaskotiyhdistyksen historiakirja. Juhlavieraina olivat omien jäsenten lisäksi Valkealan, Mikkelin ja Kouvola-Utin sisaret, Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Kirsi Patrikainen, yhteysupseerimme, eversti Jarmo Vähätiitto Karjalan Prikaatista sekä yhteistyökumppaneitamme. Hymyllä ja sydämellä jatkamme työtämme varusmiesten hyväksi yhteistyössä Kaakkois-Suomen sotilaskotiyhdistysten sisarten kanssa. Kiitämme lämpimästi kaikkia lämminhenkiseen ja arvokkaaseen juhlaamme osallistuneita! n Heleena Sirén ja Tuija Palander Korian Sotilaskotiyhdistys ry

Tule töihin leirisotilaskotiin

Rovajärvelle Rovajärven harjoitusalueella tapahtuu tänäkin keväänä, ja sotilaskotipalveluita tarvitaan ajalla 29.4.–7.6.2019. Tarjolla on työtehtäviä mukavassa porukassa niin sotilaskodissa, maastossa kuin leipomossakin. Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet löytyvät vuoden alun yhteiskirjeistä. Yhteiskirjeet löydät Sotilaskotiliiton sivuilta ZZZ VRWLODVNRWLLLWWR ¿ LQWUDQHWLVWl

Puhe Rovaniemen sankarihaudalla 6.12.2018

unnioitetut veteraanit ja lotat, arvoisa kirkkoväki! Olemme jälleen kokoontuneet sankaripatsaan äärelle muistamaan sotiemme kaatuneita, kaikkia heitä, joiden antaman uhrin ansiosta siniristiliput ovat nousseet salkoihin 101. itsenäisyyspäivämme kunniaksi. Vuosi sitten itsenäisyyspäivän aamussa koettiin maamme sankarihaudoilla ainutlaatuisen sykähdyttävä, herkkä ja varmasti mieleenpainunut hetki. Kunniavartiossa jokaisen haudan luona seisoi ”hyvinvointi-Suomen” kansalainen, useimmiten sankarivainajan ikäinen mies. Mitä kaikkea hän siinä hiljaisena hetkenä tulikaan miettineeksi? Miksi seison tässä? Mitä minä olisin tehnyt, tai mitä tekisin, jos..? Olisinko itse lähtenyt ja hänen laillaan noudattanut käskyä? Kotiin olisi jätettävä äiti ja isä. Moni kutsun saanut oli perheenisä, jolta kotiin jäivät vaimo ja lapset? Eräs tällainen isä, kirkkoherra Väinö Havas, tulkitsi ajatuksiaan runossa ”Testamentti pojalleni”: ”Tänä päivänä, poikani, lähden kohti tuskien rintamaa, Sinun, äitis ja veljies tähden minut kutsuvi isänmaa. – Perinnöksesi, poikani, annan tyhjät taskut ja isänmaan, kalasaunani välkkyvän rannan, pyhän uskoni Jumalaan. Minut kerran kun kantavat luokses, risti sormes ja ole mies, kävi näin, poikani, näin sinun vuokses, minä viitoitin miehen ties.”

Tällä sankarihaudalla lepää 609 rovaniemeläistä. Ehkäpä he aikoinaan tuumailivat tuhansien muiden tavoin: ”Mahdottomalta näyttää, mutta yritetään nyt kuitenkin.” Sotien päätyttyä koitti selvittelyn ja jälkiviisauden aika. Lähimenneisyyden tapahtumat ja päättäjät joutuivat ankaran kritiikin kohteeksi.

Miksi Suomi joutui sotaan? Olimmeko itse siihen syyllisiä? Eikö olisi ollut viisaampaa suostua vastapuolen vaatimuksiin? Mutta miksi Suomi kuitenkin selvisi? Teiltä veteraaneilta radikaalit nuoret tivasivat: Miksi lähditte? Miksi ette kieltäytyneet? Omahan on syynne, jos kuljette amputoituina ja ikuiset haavat sielussanne. Olisiko kysyjä itse menetellyt toisin ja jättänyt taistelemisen muille? Nuo kysymykset tekivät hyvin kipeää, veteraanit ja parjatut lotat vaikenivat vuosikausiksi, ja monet muut mukana olleet unohdettiin täysin. Kuluneet vuosikymmenet ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä, historia ja aika ovat vastanneet puolestanne. Suomalaisilta sankarihaudoilta kuuluu samanlainen sanoma kuin antiikin Hellaasta tuhansien kilometrien päästä täältä. Kiveen hakatussa yksinkertaisessa paadessa on siellä lause: ”Sinä vieras, joka pysähdyt tälle paikalle, meidän viimeiselle leposijallemme, kerro, että olemme täyttäneet velvollisuutemme isänmaatamme kohtaan.” Kysymyksiin voimme nykyisin saada vastauksia, jos perehdymme historiantutkimuksen antamaan tietoon. Monien maiden arkistot ovat hieman avanneet kaappejaan, ja historiantutkijat ovat päässeet salaisuuksien äärelle. Dokumenteista paljastuvat tiedot mahdollistavat erinomaisen tilaisuuden omien näkemystemme ja käsitystemme tarkistamiseen. Television välityksellä olemme pystyneet vertailemaan omia kohtaloitamme Suomen kanssa samassa tilanteessa olleiden maiden ja koko manner-Euroopan kärsimyshistoriaan. Julkaistut muistelmat ovat puolestaan kertoneet yksittäisten ihmisten ja perheiden järkyttävistä kohtaloista vuosien saatossa. Joten siis: miltä kaikelta me suomalaiset niin kansana kuin yksilöinä olemmekaan säästyneet? Sankarivainajien sekä tuon ajan koko sukupolven uhraukset eivät totisesti ole olleet turhia. Tänään entistä vakuuttavammin tiedämme, ettei itsenäi-

syyden säilyttämiseksi ollut muuta vaihtoehtoa, vaikka se merkitsikin tuhansien miesten ja naisten verenluovutusta isänmaalle. Arvoisat läsnäolijat! Menneisyys tulee aika ajoin hyvin lähelle. Sieltä nousee esiin kansakunnan menestystä ja huikeita saavutuksia, mutta myös vaikeita ja raskaita aikoja. Menneisyys eli historia voi kuitenkin myös opettaa ja siten auttaa paremmin ymmärtämään niin menneisyyttä kuin nykyisyyttä. Meidän suomalaisten omat ja toisten kansojen jopa maailmanlaajuiset surulliset muistot sadan vuoden ajalta kertovat kipeistä ja raskaista koettelemuksista, mutta samalla ne korostavat voimakkaasti sovun ja yhteisymmärryksen suurta merkitystä. Kun itsenäistyneen Suomen rakenteita alettiin organisoida, myös toimet maamme ulkoisen turvallisuuden perustaksi oli toteutettava. Satavuotiaat Puolustusvoimat ja oma armeija ovat osoittaneet kykynsä suoriutua tehtävästään. Syystä eri aselajit ovat juhlineet näyttävästi niin maalla ja merellä kuin Tikkakosken upeassa ilmailujuhlassa. Ja satavuotias se on Lapin lennostokin. Onnea!

Tuohon samaan aikaan naisten keskuudessa ilmennyt halukkuus osallistua maanpuolustustyöhön johti Lotta-Svärd -järjestön ja Sotilaskotijärjestön syntyyn. Edellinen jouduttiin lakkauttamaan vuoden 1944 välirauhansopimuksen perusteella. Sotilaskotijärjestö sen sijaan pääsee pian sadan vuoden ikään valtakunnallisen Sotilaskotiliiton aloitettua toimintansa vuonna 1921. Liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin rouva Katri Bergholm. Sotilaskotityötä oli toki tehty jo vuodesta 1918 lähtien, ja siksi tämä vuosi on järjestömme juhlavuosi. Ensimmäisiä sotilaskoteja perustettiin aluksi Etelä-Suomeen, pian myös Lapin alueelle Rovaniemelle, Sallaan ja Petsamoon palvelemaan Lapin Rajavartioston rajamiehiä. Vihreiden sisarten vapaaehtoinen työ on ollut ja on edelleen työtä nuorten varusmiespalvelustaan suorittavien ja reserviläisten hyväksi. Talvisodan syttyessä 1939 sotilaskotisisaretkin saivat kutsun lähteä ”sinne jonnekin”. Heidät komennettiin rintamalle sijoitettujen joukko-osastojen, esim. täältä pohjoisen miehistä muodostetun JR 12:n ”jänkäjääkärien” sisariksi. Rintaman

Minna Pyykönen/LAPLSTO

siirtyessä siirtyivät myös sisaret poikiensa jäljessä ja kyhäsivät ”sotapesän” milloin minnekin, hataraan parakkiin tai korsuun, joskus jopa taivasalle kuusen juureen. He kokivat samat vaivat ja vaarat sekä tulipalopakkaset siinä kuin muutkin. Sallasta lähteneiden sotilaskotisisarten ja JR 12:n sotapolku vei jatkosodan aikana Kiestingin, Karhumäen ja Poventsan kautta aina Kannakselle saakka. Heinäkuussa 1944 sotilaskotisisar Betty kirjoitti läheltä Viipuria: ”Oli juhannus, sireenien tuoksu oli huumaava. Vuoksen vehmas maisema oli silmille lepoa korpivaelluksen jälkeen. Mutta emme me tulleet maisemia katsomaan. Poikien tie alkoi kohti Talia ja Ihantalaa, suureen teräsmyrskyyn. Hyvästelimme heidät, näimme monet heistä viimeistä kertaa.” Myös sotilaskotisisaret joutuivat antamaan uhrinsa. Heistä tunnetuin, edellä mainittu Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Katri Bergholm ja kaksi muuta sisarta sekä kaksi heidän varusmieskuljettajaansa saivat surmansa partisaanihyökkäyksessä kohtalokkaalla matkalla Kuusamon Murtovaarassa heinäkuussa 1942. Hyvät kuulijat. Vuosittainen traditio sankarihaudalla on meille kaikille sanoma suomalaisista miehistä ja naisista, joillekin teille sukunne jäsenistä, joiden voimavarana vuosikymmeniä sitten olivat velvollisuudentunto, isänmaanrakkaus ja suomalainen sisu. Vahva usko Kaikkivaltiaaseen auttoi monia kestämään kaiken eteen tulleen. Jälkeensä he jättivät vaalittavaksi perinnön, vapaan ja itsenäisen, meille rakkaan isäimme maan. n Hyvää itsenäisyyspäivää! Signe Happonen Rovaniemen Sotilaskotiyhdistys ry

DǇǇũćŝƐŝć ĞĚĞůƚćǀć ŝůƚĂ ϵ͘ϭϭ͘ϮϬϭϴ͘ WƂǇĚćůůć ĂƌƉĂũĂŝƐǀŽŝƩŽũĂ͕ ŶĂƌƵůůĂ ƐƵŬŬŝĂ ũĂ ůĂƉĂƐŝĂ ŵǇǇŶƟŝŶ͘

Ilman varuskuntaa toimivalla sotilaskotiyhdistyksellä on suuret haasteet sisarten aktivoinnissa ja motivoinnissa. Kuinka onnistumme ylläpitämään ja kehittämään sisartoimintaa? Miten houkuttelevan harrastuksen pystymme jo toiminnassa oleville sekä mahdollisille uusille jäsenille tarjoamaan ilman lähellä olevia varusmiehiä?

Anneli Ståhl

^ŝƐĂƌŝůůĂŶ ŽƐĂůůŝƐƚƵũŝĂ ϭϮ͘ϵ͘ϮϬϭϴ͘

Sisaret - yhdistysten tärkein voimavara

lemme tehneet parhaamme toteuttamalla sisartoimintaa edistämällä järjestön perustehtävää. Olemme korostaneet yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemisen tärkeyttä ottamalla järjestön arvot huomioon. Olemme tavoitelleet sisarten erilaisen osaamisen hyödyntämistä. Tästä on hyvänä esimerkkinä tammikuun sisarilta. Illan teemana oli ”Muistin tueksi”, ja asiantuntijana oma sisaremme, muistihoitaja Mari Leminen. ”Tehtävää kaikille” -tavoite toteutuu kerran kuussa järjestettävissä talkoissa, joissa tekemistä löytyy kaikenikäisille, niin käsityöfriikeille kuin taitoa vailla oleville. Näkyvyys ja esilläolo on tärkeää. Moni ajattelee, ettei sotilaskotityötä voi tehdä, kun ei ole varuskuntaa eikä varusmiehiä. Tähän tarvitsemme tukea, jota saamme yhteistyöstä veteraanien, seurakuntien ja Lahden kaupungin kanssa. Sisarasu näkyy edelleen eri tilaisuuksissa. Parhaita mannekiineja ovat yhdistyksen kolehtisisaret, jotka ovat hoitaneet vuosia kolehdinkeruun

Lahden Ristinkirkossa isänmaallisten juhlien messuissa monta kertaa vuodessa. Hopealanka kokoontuu kuukausittain yhdessä Vapaussodan Lahden seudun perinneyhdistyksen kanssa. Kuulemme hyviä esitelmiä ja kokoonnumme sen jälkeen keskenämme. Seniorisisarten henkinen tuki ja kannustus on meille varsin arvokas asia. Pitkään mukana olleiden sisarten mukanaolo antaa meille voimia arkiseen työhön ja monivivahteiseen toimintaan. Ylläpitämällä vuorovaikutusta ja ottamalla mukana olevia sisaria mahdollisimman tasapuolisesti huomioon kuljemme kohti vuotta 2020, jolloin yhdistys täyttää 100 vuotta. Toivotamme Sotilaskoti-lehden lukijoille hyvää alkanutta toimintavuotta hymyllä ja sydämellä – yhdessä onnistuen. n Katriina Jouko ja Monica Korkka Lahden Sotilaskotiyhdistys ry

<Ä&#x2021;Ç&#x2021;Ć&#x161;Ä&#x2021; Ç&#x2021;Ć?ĹŹĹ?Ä&#x17E;Ć?Ć?Ä&#x2021; ĹŠÄ&#x201A; Ä&#x201A;Ĺ?Ç&#x20AC;Ä&#x201A;Ć?Ć&#x161;Ä&#x201A;Ä&#x17E;Ć?Ć?Ä&#x201A; Ä&#x201A;Ć&#x2030;ĆľĹśÄ&#x201A; ĹŹÄ&#x17E;Ć&#x152;Ć&#x161;Ä&#x201A;ĹŹÄ&#x2021;Ç&#x2021;ĆŠĆ&#x201A;ĹśÄ&#x17E;ĹśÄ&#x2021;ĹŻĹ?Ĺ?ĹśÄ&#x201A;Ä&#x201A;Í&#x2DC;

InďŹ&#x201A;uenssakausi on pĂ¤Ă¤llĂ¤ InďŹ&#x201A;uenssaepidemioita esiintyy joka talvi pĂ¤Ă¤asiallisesti joulu- ja huhtikuun vĂ¤lisenĂ¤ aikana. Niiden aiheuttajina ovat yleensĂ¤ A- ja joskus B-inďŹ&#x201A;uenssavirukset. InďŹ&#x201A;uenssaviruksille on tyypillistĂ¤ niiden tarttuvuus ja nopea muuntuminen, kun virukset kiertĂ¤vĂ¤t eri puolilla maapalloa. QĂ&#x20AC;XHQVVDHSLGHPLDQ DLNDQD LKPLVNRQWDNWLHQ vĂ¤lttĂ¤minen ei auta, koska niin oireettomia kuin WDUWXWWDMLDNLQ RQ UXQVDDVWL .XQ RQ VDDQXW LQĂ&#x20AC;XHQVsaviruksen, tartuttavuus kestĂ¤Ă¤ noin viisi pĂ¤ivĂ¤Ă¤. Tartunnan saaneista noin puolet sairastuu. TerveilOH W\|LNlLVLOOH LQĂ&#x20AC;XHQVVD RQ \OHHQVl KDUPLWRQ 6HQ sijaan esim. ikĂ¤Ă¤ntyneille, diabeetikoille, astmaatikoille ja sydĂ¤nsairaille tauti voi olla vakava. ,QĂ&#x20AC;XHQVVD RQ \OHPSLHQ KHQJLW\VWHLGHQ WXOHKdus, ja sen itĂ¤misaika on pari kolme pĂ¤ivĂ¤Ă¤, jonka jĂ¤lkeen yleensĂ¤ nousee nopeasti korkea kuume. LisĂ¤ksi on lihaskipuja, pĂ¤Ă¤nsĂ¤rkyĂ¤ ja Ă¤rsytysyskĂ¤Ă¤. MyĂśhemmin esiintyviĂ¤ oireita voivat olla kuiva yskĂ¤, kurkkukipu, nuha ja nenĂ¤n tukkoisuus. Oireisena tulee levĂ¤tĂ¤, nauttia runsaasti nesteitĂ¤ ja ottaa tarvittaessa sĂ¤rkylĂ¤Ă¤kettĂ¤. Liikuntaa tulee vĂ¤lttĂ¤Ă¤ silloin, kun on kuumetta ja lihassĂ¤rkyĂ¤. Raskaampaa urheilua suositetaan vasta, kun oireiden alusta on kulunut vĂ¤hintĂ¤Ă¤n seitsemĂ¤n pĂ¤ivĂ¤Ă¤ MD LQĂ&#x20AC;XHQVVD RQ SDUDQHPDVVD Jos on korkea kuume ja yleisvointi on huonomSL NXLQ PLKLQ RQ Ă&#x20AC;XQVVDVVD WRWWXQXW WXOHH PHQQl lĂ¤Ă¤kĂ¤riin. LĂ¤Ă¤kĂ¤rissĂ¤ kĂ¤ynti on paikallaan myĂśs silloin, kun oireet palaavat ensin lievityttyĂ¤Ă¤n tai jos kuuluu riskiryhmĂ¤Ă¤n riippumatta siitĂ¤, onko

VDDQXW NDXVL LQĂ&#x20AC;XHQVVDURNRWXNVHQ ,QĂ&#x20AC;XHQVVD WDUWWXX LKPLVHVWl WRLVHHQ KHQJLW\Vtie-eritteiden vĂ¤lityksellĂ¤, ja se leviĂ¤Ă¤ pĂ¤Ă¤osin pisara- ja kosketustartuntana. TĂ¤mĂ¤n vuoksi onkin tĂ¤rkeĂ¤Ă¤, ettĂ¤ yskiessĂ¤ tai aivastaessa suojataan suu ja nenĂ¤ kertakĂ¤yttĂśnenĂ¤liinalla, joka laitetaan kĂ¤ytĂśn jĂ¤lkeen roskiin. Jos aivastaminen tai yskiminen tulee Ă¤kkiarvaamatta, niin ei saa yskiĂ¤ tai aivastaa kĂ¤siin, vaan kĂ¤ytetĂ¤Ă¤n apuna hihaa. TĂ¤llĂ¤ tavoin ehkĂ¤istĂ¤Ă¤n pisaratartunta. Kosketustartunta ehkĂ¤istĂ¤Ă¤n kĂ¤sien pesulla yskimisen tai aivastamisen jĂ¤lkeen sekĂ¤ wc-kĂ¤ynnin jĂ¤lkeen, ulkoa tultaessa ja ennen ruokailuja. Suomen LĂ¤Ă¤kĂ¤rilehdessĂ¤ olleen artikkelin perusteella huolellinen kĂ¤sien saippuavesipesu ja kuivaaminen poistavat LQĂ&#x20AC;XHQVVDYLUXNVLD WHKRNNDDVWL ,QĂ&#x20AC;XHQVVDWDUWXQQDQ HKNlLV\l MD WRUMXQWDD muulla tavoin kuin rokotuksin on tutkittu vĂ¤hĂ¤n. 6XRPHQ /llNlULOHKGHQ PXNDDQ NDXVL LQĂ&#x20AC;XHQVsarokote vĂ¤hentĂ¤Ă¤ tehokkaasti sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Riskiryhmien ja 65 vuotta tĂ¤yttĂ¤neiden rokottamisen on osoitettu estĂ¤vĂ¤n joka toisen sairastumisen jĂ¤lkitauteineen ja vĂ¤hentĂ¤vĂ¤n LQĂ&#x20AC;XHQVVDVWD MRKWXYLD VDLUDDODKRLWRMD MD NXROOHLVXXWWD ,QĂ&#x20AC;XHQVVDDQ VDLUDVWXQHHQ RLUHLWD MD WDXGLQ

kestoa voidaan lievittää virusten lisääntymistä ehkäisevillä lääkkeillä. Hyväkuntoisen toipilaan ei varmuuden vuoksi pitkittyneen yskän takia kannata jäädä pois tavanomaisista arkitoimista, kuten vaikkapa sisarilloista, koska Terveyskirjaston artikkelin mukaan se ei lisää omaa eikä muiden turvallisuutta. Tavallisista toimista poissaoloon tai osallistumiseen vaikuttavat oma vointi ja jaksaminen, kunhan muistaa yskimis- ja aivastamisetiketin. n Ansa Iivanainen Mikkelin Sotilaskotiyhdistys ry

zƐŬŝ ƚĂŝ ĂŝǀĂƐƚĂ ŚŝŚĂĂƐŝ͘

Muistamme Hilkka Rainio Lokakuun lopussa meidät tavoitti suruviesti. Reipas sisaremme Hilkka Rainio oli menehtynyt sairauteen. Hänet tunnettiin aktiivisena sisarena. Sotilaskotityö sekä kodeissa että leireillä oli lähellä hänen sydäntään. Hilkka kuului kotipaikkakunnallaan myös muihin yhdistyksiin ja järjestöihin. Muistamme hänet Rovajärven leipomossa munkkeja paistavana ahkerana sisarena sekä myös monelle muulle leirille ja kurssille osallistuneena sotilaskotisiskona. Jäämme kaipaamaan Hilkkaa. Kouvolan-Utin sotilaskotiyhdistys ry

Irma Airola (1926–2018) Irma Airola liittyi jatkosodan aikana pikkulottiin ja työskenteli evakoiden ja sotilaiden auttamiseksi Putikossa. Ehkä tässä oli siemen myöhemmälle toiminnalle sotilaskotijärjestössä ja Pelastakaa Lapset ry:ssä. Irma liittyi 1970 Oulun Sotilaskotiyhdistykseen ja toimi musiikki- ja kirjastojaostossa. Oulun jälkeen hän muutti upseerimiehensä kanssa eri varuskuntapaikkakunnille, joissa sisartyö jatkui, mm. Haminassa, Porissa ja Hämeenlinnassa. Lappeenrantaan Airolat muuttivat 1981. Eversti Airola siirtyi Päällystöopiston johtajaksi, ja Irma siirtyi Lappeenrannan sotilaskotisisariin. Hän osallistui liikkuvaan sotilaskotityöhön, toimi LSK-jaoston päällikkönä 1983–2003 ja johtokunnan jäsenenä 1982–1988. Sisartyössä hän auttoi mielellään, jos joku tarvitsi apua, otti uudet sisaret lämpimästi vastaan ja tuutoroi heitä omalla, helposti lähestyttävällä tavallaan. Irman aloitteesta perustetun seniorijaoston päällikkönä hän oli 10 vuotta. Irma oli iloinen ja osallistuva sotilaskotisisar. Hän koki erityisen arvokkaaksi saamansa tehtävän johtaa sotilaskotisisarten marssiosastoa Puolustusvoi-

main lippujuhlapäivän paraatissa Haminassa 2003. Irma Airola oli vastaanottajien joukossa 1991, kun Mannerheim-ristin ritarien luovuttaman Ritarimaljan saivat Liikkuvan sotilaskotityön sisaret, kiitokseksi pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä maasto-oloissa. Sotilaskotiliitto myönsi Irma Airolalle Katri Bergholm –mitalin. 2013 hänet kutsuttiin yhdistyksemme kunniajäseneksi. Sisartyö ja ystävän toiminta päättyi syksyllä 2018. Irmaa kiitoksella ja lämmöllä muistaen Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistys ry Seija Kesälä, Raakel Kämäräinen

TIROLIN POSTIKORTTIMAISEMAT 4.–8.9.2019

Itävallan Tirolin alppimaisema pienine kylineen on kuin suoraan satukirjasta. Kuvankauniissa Seefeldin kylässä järjestetään syyskuussa vanhan käsityöperinteen päivät. Tämä iloinen ja värikäs tapahtuma houkuttelee paikalle runsain määrin näytteilleasettajia ja vieraita. Matkan aikana vieraillaan myös Innsbruckissa ja vaelletaan alppimaisemissa. Keskiviikko 4.9. Finnairin lento lähtee Helsingistä klo 08.00 ja saapuu Müncheniin klo 09.35. Bussikuljetus Seefeldiin kestää noin 2 tuntia. Majoittuminen Seefeldissä viehättävään Schönegg hotelliin. Iltapäivällä tutustumme Seefeldiin matkanjohtajan johdolla. Tervetulodrinkki ja päivällinen hotellissa. Torstai 5.9. Aamiainen hotellissa. Opastettu vaellusretki Seefeldin ympäristössä ja hissillä Seefeldin huipulle, josta aukeavat huikeat alppimaisemat. Iltapäivällä kakkubuffet hotellissa ja myöhemmin päivällinen. Perjantai 6.9. Aamiaisen jälkeen lähdemme retkelle Innsbruckiin. Tutustumme oppaan johdolla kaupunkiin, jonka tunnetuimmat nähtävyydet ovat Goldenes Dachl - kultainen katto, Hofburgin keisarillinen palatsi ja 500 vuotta vanha kaupungintorni. Aikaa jää myös kävelyretkeen ja kahvitteluun vanhankaupungin tunnelmallisilla kujilla. Paluu Seefeldiin, jossa päivällinen hotellissa. Lauantai 7.9. Aamiaisen jälkeen tutustumme Tirolin vanhan käsityöperinteen päivien tarjontaan. Kylässä on noin 120 erilaista käsitöiden esittelijää ja työnäytöstä. Värikäs ja mielenkiintoinen tapahtuma. Päivän aikana mahdollisuus lähteä retkelle kuvankauniiseen Mittenwaldin kaupunkiin Saksan puolelle. Päivällinen hotellissa. Sunnuntai 8.9. Aamiainen hotellissa ja aamupäivä vielä Seefeldissä aikaa kierrellä käsityötapahtumassa. Iltapäivällä kuljetus Müncheniin, josta Finnairin lento lähtee klo 18.40. Saapuminen Helsinkiin klo 22.05. Hinta/hlö:

755 €

Lisämaksu 1 hengen huoneesta 100 €

Hintaan sisältyy:

Ͳ Ͳ Ͳ Ͳ Ͳ Ͳ Ͳ Ͳ Ͳ

Finnairin suorat lennot Helsinki–München–Helsinki hotellimajoitus 2 hengen huoneissa aamiaiset ja päivälliset hotellissa kuljetus Münchenin lentoasemalta Seefeldiin menopaluu tervetulodrinkki retki Innsbruckiin opastettu vaellus Seefeldissä hissilippu Seefeldin huipulle 1 x kakkubuffet hotellissa Matkavekan matkanjohtajan (Aili Lamminen) palvelut koko matkan ajan

Lisätiedot ja varaukset:

Matkavekka puh 020 120 4821 erkki.karjalainen@matkavekka.fi

Matkalle voi ottaa mukaan perheenjäsenen tai ystävän. Matkasta saa lisätietoja myös koko matkan ajan oppaana toimivalta sotilaskotisisar Allu (Aili) Lammiselta, allulamminen@gmail.com, 040 533 5513.

ULU ILMOITUSTA Sotilaskoti-lehden osoitetiedot Huomaathan uuteen tietoturvaasetukseen liittyen, että yhteystietosi ovat Sotilaskotiliiton käytössä sotilaskotijärjestön jäsenrekisterin kautta lehden postitusta varten. Mikäli osoite on virheellinen tai et halua enää lehteä, ilmoitathan asiasta oman yhdistyksesi jäsenrekisterin hoitajalle.

Sotilaskotiyhdistysten jäsenten tiedot Sotilaskotiyhdistysten jäsenten jäsentiedot tallennetaan sotilaskotijärjestön jäsenrekisteritietokantaan. Tietoja ylläpitää sotilaskotiyhdistyksen jäsenrekisterin hoitaja. Tietoja käytetään sotilaskotiyhdistyksen jäsenasioiden hoitamisessa ja tiedottamisessa, mm. Sotilaskoti-lehden osoitetiedostossa. Puolustusvoimille voidaan luovuttaa henkilötietoja kulkulupaa tai muuta yhdistyksen toimintaan liittyvää tarvetta varten. Jäseneksi liittyessä kysytään suostumus, että tietoja voidaan luovuttaa edellä mainittuihin tarkoituksiin. Jäsenen velvollisuus on huolehtia muuttuneiden tietojen ilmoittamisesta omaan sotilaskotiyhdistykseen jäsenrekisterin hoitajalle. Jäsenellä on omien tietojen tarkastus- ja korjausmahdollisuus yhdistyksen jäsenrekisterin hoitajan kautta. Jäsen voi pyytää poistamaan tiedot rekisteristä.

Yhdistys ja järjestö somessa -koulutus järjestetään lauantaina 16.3.2019 Sotilaskotiliitossa. Koulutus on tarkoitettu ensisijaisesti sotilaskotiyhdistysten tiedottajille. Koulutukseen ovat tervetulleita myös muut yhdistysviestinnästä kiinnostuneet sisaret. Koulutuksessa saat tiiviin tietopaketin somen (Facebook, Instagram) hyödyntämisestä yhdistysviestinnässä sotilaskotijärjestön näkökulmasta. Aamupäivän asiantuntija-alustuksen jälkeen syvennymme järjestömme näkyvyyteen somessa ja some-verkoston hyödyntämiseen. Koulutuspäivä rakentuu keskustelulle, osallistujien kysymyksille ja vuorovaikutteiselle kehittämiselle. Tapahtuman jälkeen osallistujilla on mahdollisuus liittyä someagenttiryhmään, jonka jäsenet ovat aktiivisesti mukana osana koko järjestön viestintää. Mukaan on hyvä varata oma kannettava tietokone. Ilmoittautumiset Lyytin kautta 6.3.2019 mennessä (https://www.lyyti.in/somekoulutus2019).

Seuraavan Sotilaskoti-lehden aineistopäivä on 1.4.2019. Lehden teema on ”Poikkeusolojen sotilaskotitoiminta”, mutta myös muista aiheista voi kirjoittaa. Kirjoitusvuorossa ovat Niinisalon, Kauhavan ja Kouvola-Utin sotilaskotiyhdistykset, Sotilaskotiperinneyhdistys, Rajasotilaskotiyhdistyksen Kuusamon paikallisosasto sekä Rannikkosotilaskotiyhdistyksen Turun paikallisosasto. Kirjoitukset ja kuvat lähetetään osoitteeseen WRLPLWXV#VRWLODVNRWLOLLWWR À