Sotilaskoti -lehti 2 2019

Page 1

2/2019

Poikkeusolojen sotilaskotitoiminta, valmius ja osaaminen syntyvät meistä jokaisesta Operaatioturvallisuus

Sotilaskotiautot vertailussa

Rannikon sisarten ympäristöteko

SISÄLTÖ Pääkirjoitus .............................................3 SoMa-harjoitus .......................................5 Piirien kuulumisia ..................................6 Mitä on operaatioturvallisuus? ..............7 Sotilaskotiautot vertailussa ..................10 Käsihygienia on aina ajankohtainen myös poikkeusoloissa ...........9 Yhdistysten uudet puheenjohtajat esittäytyvät...................16 Kaipaamme edelleen varusmiehiä .......18 Pansion sotilaskoti poikkeusoloissa ja tänään.....................20 Sotilaskotitoimintaa väistötiloissa .......21 Vieraissa lottaperinnettä .......................24 Siitä on sata vuotta ...............................26 Rannikon vihreiden sisarten ympäristöteko..........................29 Monessa mukana ..................................30 Sata vuotta - sydän on edelleen mukana sotilaskotityössä .....................31 Sotilaskotiperinneyhdistys vaalii toiminnan perinteitä ...................32 Sotilaskotiperinneyhdistys 25 vuotta...33 Muistamme ...........................................34 Ilmoitustaulu.........................................36

52. vuosikerta / n:o 2/2019 Julkaisija: Sotilaskoriliitto Soldathemsförbundet ry Simonkatu 12 A 9 00100 Helsinki Puh. 045 123 2820 ZZZ VRWLODVNRWLOLLWWR ¿ Päätoimittaja: Satu Mustalahti VDWX PXVWDODKWL#VRWLODVNRWLOLLWWR ¿ Puh. 045 120 3368 Toimitus: Sotilaskotiliitto Simonkatu 12 A 9 00100 Helsinki Valmiit aineistot: WRLPLWXV#VRWLODVNRWLOLLWWR ¿ Toimitustyö ja editointi: Elina Halminen Puh. 044 518 1803 Osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset tehdään suoraan sotilaskotiyhdistykseen. Paino: Print Mill Oy, Loviisa Teemat 2019: N:o 3 Koulutus Aineisto 12.8. Ilmestyy 20.9. N:o 4 Sotilaskotitoiminnan vaikuttavuus Aineisto 4.11. Ilmestyy 16.12. Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0355-9343

<ĂŶƐŝŬƵǀĂ͗ ^ŝƐĂƌ͕ ŬƵůũĞƩĂũĂ ũĂ ƐŽƟůĂƐŬŽƟĂƵƚŽ <ĂĂŬŬŽ ϭϲ ʹŚĂƌũŽŝƚƵŬƐĞƐƐĂ͘ ^ŽƟůĂƐŬŽƟůŝŝƚŽŶ ĂƌŬŝƐƚŽ͘

PÄÄKIRJOITUS Virpi Alapeteri Sotilaskotiliiton hallituksen jäsen Poikkeusoloprosessin omistaja 20.5.2019

Poikkeusolojen sotilaskotitoiminta,valmius ja osaaminen syntyvät meistä jokaisesta

R

yhmässä toimiminen sekä yhteisten pelisääntöjen rakentaminen ja noudattaminen ovat poikkeusolotoiminnan tärkeimpiä kulmakiviä. Näitä asioita teemme jokaisen sotilaskotiyhdistyksen normaalitoiminnassa päivittäin ilman, että mietimme sen olevan poikkeusolotoiminnan harjoittelua. Ja hyvä niin, ei se sen monimutkaisempaa olekaan. Valmiuden ylläpito syntyy selkeästä perustoiminnasta, jossa jokainen tietää paikkansa ja tehtävänsä. Olipa kyseessä sotilaskodin illassa tiskaaminen, myyntiauton pakkaaminen lähimaastoon suuntautuvaa keikkaa varten, tukkukuorman purku aamupäivällä tai kevätkokouksesta ilmoittaminen yhdistyksen jäsenille, on tehtävään saatava perehdytys, tai jostain löytyy ohje. Ohje, joka on laadittu yhteisten kokemusten perusteella ja todettu toimivaksi. Ohjeita noudattamalla homma tulee hoidetuksi siten, että kaikki saavat tiedon kokouksen ajankohdasta, karkit löytyvät varastosta päivämääräjärjestyksessä, auto on pakattu turvalliseen kuljetukseen soveltuvasti ja astiat löytyvät aamulla sovituista paikoista. Yhteisten pelisääntöjen lisäksi tarvitaan myös tietynlaista kurinalaisuutta ja joustavuutta, jolla tarkoitetaan sopeutumista annettuihin ohjeisiin ja toimintamalleihin. Aina se ei ole helppoa, ja asioita saa kyseenalaistaakin, mutta se tulee tehdä rakentavassa hengessä, mielellään korjausehdotuksen kera. On hyvin tavallista, että yhteisissä harjoituksissa tulee vastaan vaikkapa tilanne, jossa henkilökunta ei ole pakannut myyntiautoa valmiiksi, vaan auton pakkaavatkin keikalle lähtevät sisaret, tai sämpylöiden väliin tuleekin eri

määrä kinkkusiivuja kuin omassa sotilaskodissa on tapana. Äkkiä voisi ajatella, että on yhdentekevää, tuleeko sämpylän väliin kaksi vai kolme siivua, mutta ei se kuitenkaan ole. Mielipiteitä ja makutottumuksia on vähintään yhtä monta kuin tekijääkin, mutta se, mikä on tärkeää, on sovituista asioista kiinnipitäminen. Vapaaehtoisuus on sitä, että otettuaan tehtävän vastaan hoitaa sen parhaan kykynsä mukaan ja tekee sen siten, että tehtävänantaja voi luottaa tekijään. Tämä vaatii sekä johtamis- että alaistaitoja, niiden harjoittelemista ja asennetta, sotilaskotiasennetta. Poikkeusolotoiminta ei ole siis mitään rakettitiedettä, vaan valmiuden ylläpitoa perusarjessa itseämme kehittäen. Ei ole ollenkaan haitaksi, että osaa monenlaisia taitoja, osallistuu harjoituksiin eri puolilla Suomea ja tutustuu jäseniin yli yhdistysrajojen. Ihmissuhdetaidot nousevat varsin suureen rooliin, kun vuorokauden tunnit eivät tunnu riittävän tai sotilaskodin ulko-ovelta jatkuu jono yön pimeyteen. Tälläkin hetkellä Sotilaskotiliiton poikkeusolosuunnittelua työstetään yhdessä Puolustusvoimien kanssa ajan henkeen mukautuen. Yhden aikakauden suuri kanttiinijoukko alkaa olla menneen talven lumia, mutta tekijöitä tarvitaan silti, eivätkä aiemmin tehdyt suunnitelmat ole millään tavalla turhia. Päinvastoin. Tehtävää löytyy jatkossakin jokaiselle. Toimintaamme huollon merkittävänä osatekijänä arvostetaan, ja haluamme olla luotettava ja tilanteisiin mukautuva osa vahvaa ja tärkeää ketjua. Onnistumme yhdessä toimien, hymyllä ja sydämellä. n

3

Virpi Alapeteri Medlem i styrelsen fĂśr SoldathemsfĂśrbundet Ă„gare av undantagsfĂśrhĂĽllandeprocessen 20.5.2019

Vi bidrar alla till soldathemsverksamheten i undantagsfĂśrhĂĽllanden, beredskapen och kunnandet

A

tt arbeta i grupp samt bygga upp och fĂślja gemensamma spelregler hĂśr till hĂśrnstenarna fĂśr verksamheten i undantagsfĂśrhĂĽllanden. Detta är nĂĽgot vi normalt och dagligen gĂśr i varje soldathemsfĂśrening utan att vi funderar pĂĽ att det skulle vara en Ăśvning fĂśr undantagsfĂśrhĂĽllanden. Det är bra, eftersom det inte är krĂĽngligare än sĂĽ. Beredskapen upprätthĂĽlls med en tydlig basverksamhet där var och en känner till sin plats och sin uppgift. Vare sig man diskar under en soldathemskväll, lastar fĂśrsäljningsbilen fĂśr en tur ut i den närliggande terrängen, lossar en partileverans pĂĽ fĂśrmiddagen eller meddelar fĂśreningens medlemmar om vĂĽrmĂśtet, mĂĽste man fĂĽ introdukWLRQ WLOO XSSJLIWHQ HOOHU Vn ÂżQQV GHW QnJRQVWDQV HQ anvisning. En anvisning som har upprättats utifrĂĽn gemensamma erfarenheter och som har visat sig fungera. Genom att fĂślja anvisningar gĂśrs arbetet pĂĽ sĂĽ sätt att alla fĂĽr kännedom om mĂśtestidpunkWHU JRGLVHW ÂżQQV L ODJUHW L GDWXPRUGQLQJ ELOHQ lU ODVWDG I|U VlNHU WUDQVSRUW RFK NlUOHQ ÂżQQV Sn GH ställen som avtalats pĂĽ morgonen. UtĂśver gemensamma spelregler behĂśvs även HQ YLVV GLVFLSOLQ RFK Ă€H[LELOLWHW YLONHW EHW\GHU DWW man anpassar sig till givna anvisningar och arbetssätt. Det är inte alltid lätt, och man fĂĽr ifrĂĽgasätta, men det ska gĂśras konstruktivt och gärna med fĂśrbättringsfĂśrslag. Det är mycket vanligt att man vid gemensamma Ăśvningar stĂĽr infĂśr en situation där personalen inte har lastat fĂśrsäljningsbilen färdigt, utan att de systrar som ger sig ut pĂĽ uppdraget lastar bilen, eller att antalet skinkskivor i smĂśrgĂĽsarna är ett annat än det man är van med i det egna soldathemmet. Man kan tänka sig att det är irrele-

4

YDQW RP GHW VND ¿QQDV WYn HOOHU WUH VNLYRU VNLQND PHQ GHW lU GHW LQWH 'HW ¿QQV PLQVW OLND PnQJD nVLNWHU RFK VPDNSUHIHUHQVHU VRP GHW ¿QQV DNW|UHU men det viktiga är att man hüller fast vid det man kommit Üverens om. Frivillighet är att man skÜter uppgiften sü gott man kan efter att man tagit emot den och pü ett südant sätt att uppdragsgivaren kan lita pü den som skÜter uppgiften. Detta kräver färdigheter som ledare och underordnad, att man Üvar pü dem och har rätt attityd, en soldathemsattityd. Verksamheten i undantagsfÜrhüllanden är alltsü ingen raketvetenskap, utan att vi upprätthüller beredskapen i vardagen pü ett sätt som utvecklar oss. Det är alltid en fÜrdel att ha olika färdigheter, delta i Üvningar runt om i Finland och bekanta sig med medlemmar Üver fÜreningsgränserna. Färdigheter i mänskliga relationer für en stor roll när dygnets timmar inte verkar räcka till och kÜn frün soldathemmets ytterdÜrr sträcker sig ut i nattmÜrkret. Ocksü nu arbetar vi med SoldathemsfÜrbundets planering fÜr undantagsfÜrhüllanden tillsammans med FÜrsvarsmakten sü att det passar in i tiden. En stor grupp människor i kantinen kan vara historia, men vi behÜver trots det aktÜrer och de tidigare uppgjorda planerna är inte pü nügot sätt RQ|GLJD 7YlUWRP 'HW ¿QQV lYHQ L IRUWVlWWQLQJHQ uppgifter üt oss alla. Vür roll som en betydelsefull aktÜr inom underhüllet uppskattas och vi vill vara en pülitligt och anpassningsbar del av en stark och viktig kedja. Vi lyckas med detta genom att arbeta tillsammans leende och med ett varmt hjärta. n

16.8. -18.8.2019 Lappeenrannassa Kurssit: Kanttiinijoukkue poikkeusoloissa Muutosjohtaminen Viestintä Maastotaidot Myrskyn jälkeen Kenttämuonitus Toimiva vuorovaikutus Etsintä Protokollakurssi

Vau, yhdeksän mielenkiintoista kurssia!

iekii, Tuu s n mine tautu ilmoit na avoin asti! 25.7.

oit tua v u a t t i Ilmo PK:n M terin alen k s u ut ta! koul kaut Kuva: Annu Kajanne

5

Piirien kuulumisia 1. Sotilaskotipiiri

V

uoden ensimmäinen harjoitus ykköspiirin Kaakkois-Suomen sotilaskotiyksikössä toteutui normaalina LSK:n maastomyyntinä sen sijaan, että myös sotilaskotisisaret olisivat saaneet harjoitella hälytyksellä liikkeelle lähtöä. Liian innokkaat maakuntakomppanian huollon toimijat kun tilasivat palvelut ohi harjoituskäskyssä annetun ohjeen. Valmis harjoitussuunnitelma jäi odottamaan syksyn Kymi 19 -harjoitusta. Uusimaa- sotilaskotiyksikössä ei harjoitus myöskään toteutunut LSK-myyntiä laajemmin. Piirin jokavuotinen harjoitus, Kymijoki 2019, järjestetään elo-syyskuun vaihteen viikonloppuna Pahkajärvellä. Harjoituksessa valmistaudutaan loppuvuoden Kaakko 19 -harjoitukseen. Ohjelmassa käydään läpi eri toimintaryhmien ja niiden päälliköiden tehtävät. Harjoitus soveltuu niin ensikertalaisille kuin vanhemmille konkareille, monimuotoisella joukolla saamme harjoituksen sujumaan hyvin. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä tarkasti, kuinka monta sotilaskotisisarta Kaakko 19 -harjoituksessa tarvitaan, mutta jos kiinnostuksesi heräsi, voit ilmoittautua harjoitukseen PXNDDQ MRNR /DLQHHQ 7HLMDOOH WHLMD ODLQH#HYO ¿ WDL PLQXOOH SLLULSDDOOLNNR#VRWLODVNRWLOLLWWR ¿ Kymijoki 2019 -harjoitukseen ilmoittautuminen tapahtuu MPK:n Kaakkois-Suomi/Kymenlaakso -sivujen kautta. Kaakko 19 -harjoitukseen kutsutaan henkilökohtaisella kirjeellä sotilaskotisisaria, jotka ovat antaneet sitoumuksensa nyt jo suunnitelmista poistettuihin kanttiinijoukkoihin. Sitoutuneet sisaret on varattu sotilaskotiyksiköiden liikkuvaan sotilaskotityöhön valmiussuunnitelmissa. Ensimmäistä kertaa pyritään nyt harjoittelemaan yhdessä tällä joukolla. 1. piirin alueella Lappeenrannassa järjestetään heinäkuussa SoMa 2019 -harjoitus, jossa on myös

6

DĂƌŐĞƩĂ ůĂͲ<ƌĞŬŽůĂ

mahdollisuus tutustua harjoituksissa eteen tuleviin tehtäviin Sotilaskoti poikkeusoloissa -kurssilla. Katso tarkemmin ilmoittautuminen toisaalta tästä lehdestä. Sotilaskotisisarille on tarjolla paljon mahdollisuuksia osallistua yhteisen harrastuksemme erilaisiin tapahtumiin. Pidetään lippu korkealla ja huolehditaan maastotaidoistamme. Sotilaskotiauton myyntiluukulla tavattu palveluun tyytyväinen sotilas on paras kiitos tekemästämme työstä. Tavataan harjoituksissa. n Margetta Ala-Krekola 1.sotilaskotipiirin päällikkö

2. Sotilaskotipiiri

2

. Sotilaskotipiirin alueella vuosi on käynnistynyt verkkaisesti. Valmiussuunnitelmia ei ole vielä päivitetty kanttiinijoukkojen purkaminen huomioon ottaen. Tämä tulee kesän ja syksyn aikana tehtäväksi. Yhdistykset hoitavat joukko-osastojensa harjoituksia alueillaan, kuten on totuttu. Harjoitusten osalta on ensimmäinen kerta, jolloin 2. Sotilaskotipiirin alueella on harjoitus, jonka johtaa 2. Sotilaskotipiiri, ja harjoituksen sisaret tulevat piirin alueelta. Tämä harjoitus on Arrow 2019 Pohjankankaalla 6.–17.5.2019. Piirin alueella toteutettiin hälytysharjoitus huhtikuussa, kuten vuonna 2018 Pirjo 18 -harjoituksessa. Kaakko 19 -harjoitus vaikuttaa vahvasti myös 2.Sotilaskotipiirin alueella, ja pääsemme harjoittelemaan toivottavasti myös piirien välistä yhteistyötä. n

ŶũĂ ZĞŚƵůĂ

Anja Rehula 2. Sotilaskotipiirin päällikkö

Mitä on operaatioturvallisuus?

V

uoden 2018 marraskuun alku Norjassa, tie 28, Sømådalenin ja Tufsingdalenin välissä. Hiljaista tietä reunustaa matala mäntymetsä, siellä täällä tiestä erkanee kapea metsätie, muutaman kilometrin välein on harva talo, joskus useampikin ryhmittyneenä pieneksi kyläksi. Maisema on tyypillistä itäistä Norjaa, jokunen lumihuippuinen matalahko tunturi, pääosin harvaa havumetsää, suota ja mustia järviä. Aika ajoin kulkijan huomion kiinnittävät tien varressa nököttävät siniset siirrettävät käymälät, bajamajat. Kahden tai kolmen kopin rykelmät vaikuttavat olevan väärässä paikassa. Missään

ei näy ihmisiä, ei festareita tai tapahtumia, jotka selittäisivät niiden olemassaoloa. Näky on huvittava, jopa absurdi. Keskellä norjalaista syrjäseutua siniset käymälät pistävät silmään kuin maitolaituri Mannerheimintiellä. Bajamajat paljastavat Vaikka tavalliselle kulkijalle käymälöiden sijainti kenties herättikin ihmetystä, asiaan perehtynyt ammattilainen osasi päätellä niistä paljon. Varsinkin, kun tuo ammattilainen oli kiinnostunut alueella järjestettävästä suuresta kansainvälisestä

7

harjoituksesta, Trident Juncturesta. Harjoituksessa ranskalaiset, saksalaiset, hollantilaiset, norjalaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset jalkaväkijoukot harjoittelivat yhteistoimintaa, taistelua ja joukkojen liikuttelua. Se kesti useita päiviä, ja päivän päätyttyä joukot ryhmittyivät puolustukseen ja majoittuivat maastoon. Kuin sattumalta ryhmitysalueet sijaitsivat lähellä näitä sinisiä käymälÜitä. Ulkopuolisen maan sotilastiedustelupalvelun upseerin ei tarvinnut juuri vaivata päätään selvittääkseen harjoitusjoukkojen sijaintia ja määrää. Normaalisti hänen olisi pitänyt kierrellä alueen metsäteitä tuntikausia lÜytääkseen merkkejä sotilaista ja kalustosta. Nyt riitti, kun merkitsi karttaan käymälÜiden sijainnin ja palasi myÜhemmin tarkastamaan minkä väristen univormujen kantajat olivat kulloinkin hätäänsä helpottamassa. PÜnttÜjen lukumäärästä pystyi päättelemään myÜs alueelle majoittuvan joukon kokoa. Kymmenen mÜkkiä tarkoitti suurta joukkoa, kenties jopa tärkeää esikuntaa. Pari vessaa kertoi korkeintaan joukkueen kokoisesta osastosta. Harmiton ja sinänsä tuiki tarpeellinen arjen apuväline oli muodostunut operaatioturvallisuusriskiksi. Se paljasti paljon tarkoitustaan enemmän. Pahimmillaan telttojen ja ajoneuvojen naamiointi oli menettänyt merkityksensä, koska joukon sijainti oli paljastunut viholliselle. Epäolennainen tieto olikin yhtäkkiä olennaista.

Sotilaskotiauto on ytimessä Suomessa suuren sotaharjoituksen aikana seututien risteykseen on pysäkÜity sotilaskotiauto, joka odottaa asiakkaita. Paikka on keskeinen ja helposti lÜydettävissä. Samalla se kuitenkin kertoo ulkopuoliselle tarkkailijalle sen, että alueella on oltava

Sosiaalisessa mediassa on hyvä mahdollisuus harjoitella operaatioturvallisuutta. Alla on muutama vinkki turvallisen viestintään (Pääesikunnan asiakirja AH27977, Sosiaalisessa mediassa toiminnan ohje varusmiehille ja reserviläisille): n

n

n

8

Voit kertoa, millaista oli, mutta et, missä olet, minne menet ja mikä maanpuolustuksellinen tehtäväsi on. Kaikki mikä varuskunnassa tai harjoituksessa näkyy, ei välttämättä ole julkista tietoa. Jos et ole varma, kysy esimiehiltäsi. Huolehdi omasta yksityisyyden suojastasi ja suojaa myÜs ryhmäsi tietoturva ja henkilÜiden yksityisyys. Opasta myÜs kotijoukkoja siihen, että he eivät paljasta tietojasi.

n

n

Paikkatiedon jakaminen on operaatioissa aina kiellettyä, ellei erityistä lupaa ole annettu. Paikkatiedon leviäminen on ULVNL MRWHQ VllGl SUR¿LOLVL NDLNLVVD VRsiaalisen median palveluissa siten, että paikkatietoa ei jaeta. MyÜs kameran, kännykän tai muun välineen GPS-laite voi paljastaa sijaintisi. Palvelusturvallisuus on ensisijainen: läsnäolo verkoissa tai sosiaalisen median palveluissa ei saa aiheuttaa riskiä sinulle tai muille joukossasi.

sotilaita. Maastoon saapunut sotilaskotiauto vetää puoleensa uupuneita taistelijoita kuin yksinäinen lyhty yöperhosia. Riittää, että seuraa autoa, niin löytää metsiin kätkeytyneet joukotkin. 2SHUDDWLRWXUYDOOLVXXGHOOD 2378 WDUNRLWHWDDQ informaatiota, jota pyritään pitämään salassa vastustajan tiedustelulta, jotta operaation tavoitteita ja toimintaa voidaan suojella. Näitä ovat mm. paikkatiedot, kokoonpanot, kaluston ja joukkojen lukumäärät, joukkojen tehtävät sekä toimintatavat ja taktiikka. Operaatioturvallisuuteen kuuluvat myös ulkopuoliset vaikutteet, jotka voivat haitata operaatioturvallisuutta disinformaation ja propagandan muodossa, esimerkiksi sosiaalisen median kautta toteutetut psykologisen sodankäynnin ja informaatiosodankäynnin operaatiot. Kaikkien joukkojen, myös taistelutoimintaa tukevien, tulee ottaa toiminnassaan huomioon operaatioturvallisuus. Poikkeusolojen sotilaskotitoiminta, erityisesti joukkojen mukana liikkuvat sotilaskotiautot, on osa taistelevien joukkojen kokonaisuutta. Siksi on tärkeää, että poikkeusolotehtävien harjoittelussakin otetaan huomioon myös operaatioturvallisuus. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, että jokaisen toteutettavan tehtävän aikana mietitään, mitä omalla toiminnalla voidaan paljastaa ulkopuolisille. Sanonnat ”Silence means security, hiljaisuus tarkoittaa turvallisuutta” tai ”Jaettu tieto on menetetty tieto” on hyvä pitää mielessä, kun liikkuu harjoitusjoukkojen mukana. Mitä voi kertoa? Voiko sitten kertoa mitään? Eikö olisi kuitenkin mukavaa välittää tunnelmia sieltä jostakin, jakaa mieleenpainuvimpia kokemuksia muillekin? Hetken jakaminen toisten kanssa on monesti olennainen osa ikimuistoisen hetken kokemusta. Lähtökohtaisesti on hyvä muistaa, että asioista voi kertoa paljonkin kertomatta oikeastaan mitään olennaista. Some-päivityksessään voi aivan mainiosti kertoa omista tunteistaan, säästä ja olosuhteista sekä yleisesti tiedossa olevista asioista. Hyvänä mittarina voi pitää Puolustusvoimien oman viestinnän harjoituksesta ulospäin välittämää viestiä. Mikä on virallisesti julkistettu, sitä ei ole erityisesti tarpeen salata. Sen sijaan ei ole tarkoituksenmukaista kertoa yksityiskohtia harjoitusjoukkojen sijainnista, määrästä tai erityismateriaalista. Oma sijainti on myös hyvä pitää

vain omana tietona silloin, kun ollaan maastossa joukkojen keskellä. n Yliluutnantti Elias Halminen Turvallisuussektori, Porin prikaati

Väittämiä ja vastauksia: 1. Voin kirjoittaa omista tunnelmistani ௑HVLPHUNLNVL EORJLLQ WDL )DFHERRNLLQ Kyllä voit. Muista kuitenkin, että sotilasasioista et voi kertoa, eikä myöskään sotilasalueella saa ottaa kuvia ja jakaa niitä sosiaalisessa mediassa. 2. Voin kertoa palvelustoverieni ja johtajani nimet sosiaalisessa mediassa. Älä riko palvelustoverisi yksityisyyttä. Anna heidän itse päättää, ovatko nimet esillä. On aika eri asia antaa koko nimi kuin esimerkiksi mainita etunimi. 3. Voin sotaharjoituksessa ௑NHUWRD SlLYlVWlQL Kyllä voit yleisellä tasolla, kunhan et paljasta kriittistä tietoa harjoituksen operaatiosta tai paikkatietoa 4. Voin sotaharjoituksessa ௑NHUWRD WHKWlYlVWlQL Kunhan et paljasta sodanajan sijoitustasi ja tehtävää tai toimintapaikkoja. Yleisellä tasolla kertominen on sallittua. 5. Voin tarkistaa yksityisyysasetukseni ajoittain. Suositeltavaa. Sosiaalisessa mediassa käyttösäännöt muuttuvat ja joskus suojaamasikin tieto voi muuttua avoimeksi. Tarkista tilanne ja suojaa yksityisyytesi. Muista, että tietojasi voidaan yhdistää useasta eri lähteestä. .DPHUDQL MD NlQQ\NNlQL WDOOHQWDYDW paikkatiedon ja jaan kuvat sosiaalisessa mediassa. Perehdy käyttämiisi palveluihin, ja niiden paikkatietoasetuksiin. Sotilastoiminnassa, ml. sotilaallisissa harjoituksissa paikkatieto voi olla kriittistä. Tarkat paikkatiedot voivat kertoa joukon toiminnasta liikaa. Opettele laittamaan paikannus pois päältä laitteistasi. Lähde: Pääesikunnan asiakirja AH27977.

9

Sotilaskotiautot vertailussa Valitsimme sattumanvaraisesti kuusi sotilaskotiyhdistystä eri puolilta Suomea ja kysyimme rennolla otteella myyntiautojen ominaisuuksista. Tässä esiteltävät ja kaikki muut käytössä olevat sotilaskotiautot ovat omanlaisiaan. On uusia ja vanhoja, isoja ja pieniä, helppokäyttöisiä ja vähän enemmän taitoa vaativia, jopa muita kuin vihreitä Mersuja. Tutustutaan siis yhdessä Haminan, Helsinki – Santahaminan, Kontiolahden, Oulun, Rovaniemen ja Säkylän yhdistysten myyntiautoihin!

Haminalaiset ovat ylpeitä Varvarastaan 1. Mercedes-Benz, joka on rekisteröity kuorma-autoksi. 2. Vihreä. 3. Varvara. Nimi on tullut Varvara Schantin -nimiseltä naiselta, joka myi leipomotuotteita RUK:n oppilaille liikkuvilla kärryillä kurssista 22 alkaen ja teki näin liikkuvaa sotilaskotityötä. 4. 2005. 5. Kylmälaitteet ja kaksi myyntipistettä. 6. Liikkumatilaa voisi autossa olla enemmän, mutta hyvällä pakkaussuunnitelmalla hyvin pärjätään. Auton korkeuden takia autoon johtavat irrotettavat metalliportaat voisivat olla vankempaa tekoa.

1. Merkki? 2. Väri? 3. Auton oma nimi? 4. Vuosimalli? 5. Mainitsemisen arvoinen käytännöllinen seikka autossa? 6. Kehitettävää tai parannettavaa työntekijöiden kannalta? 7. Auton asiakasystävällisyys? 8. Liikkuvuus maastossa? 9. Mitä hassua auton kanssa ehkä on sattunut? 10. Onko autolla jokin oma ”luonteenpiirre”?

Reini Nyman

sĂƌǀĂƌĂ ^ĐŚĂŶƟŶŝŶ ŵƵŬĂĂŶ ŶŝŵĞƩLJ ŵLJLJŶƟĂƵƚŽ͘

7. Tuotevalikoima pyritään pitämään kattavana, joten kausi- ja hygieniatuotteet ovat myös aina saatavilla päätuotteiden eli kahvin ja munkin ohella. Miinuksena voidaan mainita ulkona oleva hankala metallirappu myyntitiskin edessä. 8. Vaihtelevista maastoista huolimatta automme on päässyt aina perille. Kiitos hyvien kuljettajien sekä opastajien, jotka ovat valmistelleet hyvät ja helpot paikat parkkeerata auto myyntikuntoon. Lyhyet matkat helpottavat myös liikkumista. 9. Kerran auton metalliportaat irtosivat, kun sisar oli menossa ulos. Sisar kaatui, ja laukku ja kännykkä lensivät pimeään metsään. Kännykän katoaminen huomattiin vasta kotimatkalla. Ei auttanut muu kuin kääntää auto ympäri ja lähteä kännykän etsintään. Onneksi sisar selvisi mustelmilla. Myös auton avaimet ovat jääneet myyntitilaan, kun ovi on paiskautunut lukkoon, ja sisaret jäivät ulkopuolelle. Pientä väkivaltaa käyttäen, ovi murtaen päästiin taas jatkamaan kahvin ja munkkien myymistä. Kerran kassalipas ei suostunut avautumaan, joten murtohommiin oli taas ryhdyttävä.

10

10. Luonteenpiirteeksi voidaan mainita auton nimi, Varvara, joka merkitsee meille haminalaisille patsaanakin olevan Varvara Schantinin merkittävää työtä sotilaitten hyväksi. Myös rekisterinumero HSK-1, eli Haminan Sotilaskoti 1, jota ylpeänä kannamme autossamme.

ŶƵ <ƵƌŽŶĞŶ

Säteilylämmitin, kahvi ja sisaret luovat lämpöä Kontiolahden Metsänhengen asiakkaille 1. Mercedes-Benz. 2. Vihreä… Onko muita vaihtoehtoja… (Meillä RQ P\|V KDUPDD KHQNLO|DXWR

DĞƚƐćŶŚĞŶŬŝ Z ^h>͗Ŷ dĂůǀŝũŽƚŽŬƐĞůůĂ ǀƵŽŶŶĂ ϮϬϭϲ͘

Santahaminan johtotähti on kaupunkimaasturi

3. Metsänhenki. Nimi valittiin siten, että varusmiehiltä kysyttiin nimiehdotuksia, joista sisaret sitten äänestivät parhaan. 4. 2005. 5. Myyntiluukku auton kyljessä on aika iso ja avoin. Kylmällä, tuulisella tai sateisella säällä myyntiaukkoon saa vedettyä kirkkaan pleksimuovisen seinän, jossa on pieni myyntiaukko.

1. Johtotähti eli Mercedes-Benz Vario. 2. Natonvihreä 3. MuKaVa, mutta se on pakana, koska sitä ei ole vielä kastettu. 9DUKDLVWHLQL WlOWl YXRVLWXKDQQHOWD 5. Ohjaamon ja myyntitilan välisestä pienestä ikkunasta mahtuu kulkemaan. Reitti vain hoikille ja notkeille! 6. Isompi ikkuna. Tai paremmin toimivat ovet ja lukot. 7. Auto on aina valmiina palvelemaan, se on ystävällinen, kohtelias ja luotettava. Se on aina tervetullut kaikkialle. 8. Oman kotiseutunsa maastoauto, kaupunkilainen. 9. Tankillinen polttoainetta on valutettu ItäUudenmaan metsäteille noin neljän kilometrin matkalle. ”Kiitosta” tuli palokunnalta, joka imeytti aineen. 10. Utelias ja innokas, nokka aina kohti uusia seikkailuja. DĞƌũĂ ƵƟŽ

<ĂƵƉƵŶŬŝůĂŝƐĂƵƚŽ ŽŵĂůůĂ ŵĂĂůůĂĂŶ͘

6. Asiakkaita palvellessa normaalimittainen sisar joutuu hieman kyyristymään luukulle, jotta asiakaspalvelu luonnistuu. Sitä on tosin hankalaa mitenkään parantaa, koska auton sisäpuolella luukun yläpuolella on säilytystilaa, ja ulkopuolelta luukku on jo aika ylhäällä. Luukun paikkaa ei voisi muuhun korkeuteen ajatella. Tästä on harmia ainoastaan pitkillä myyntirupeamilla. 7. Myyntiluukku on aika korkealla, vaikka auton viereen on astinkoroke. Lyhyemmillä asiakkailla voi olla vaikeuksia ostosten mukaan ottamisessa. Muuten asiointi on varmasti mukavaa. Ovathan valaistulla luukulla vastassa säteilylämmittimen lämmön lisäksi vihreät sisaret kuuman kahvin ja munkkien kanssa. 8. Metsänhengellä on riittävästi maavaraa myös maastossa kulkemiseen. Ei tarvitse kovin kummoinen tienpohja olla, ja taitavan kuljettajan käsissä auto myös kääntyy hyvinkin pienessä tilassa. 9. Kerran maastokeikalla Sotinpuron metsissä maksupääte ei millään löytänyt tarpeeksi kenttää myyntitapahtumaa varten. Kekseliäs varusmieskuljettajamme ehdotti, että nostetaan päätettä ylemmäksi. No, siinä myyntipaikassa toimittiin loppuaika niin, että sisarten naputeltua summan asiakas laittoi maksukorttinsa päätteeseen ja naputteli PIN-koodin. Pääte annettiin kuljettajalle auton katolle ottamaan yhteyttä, ja näin saatiin maksu suoritettua. 10. –

11

DĂƌŝĂ sĞƐƚĞƌŝŶĞŶ

Oulun tilaihme poikkeaa kooltaan ja väriltään 9RONVZDJHQ &DGG\ 0D[ 2. Suklaanruskea. 3. Toffee. 4. 2011. 5. Autoa pystyy kuljettamaan Puolustusvoimien B-ajoluvalla, ja kyytiin mahtuu niin myyntipöytä kuin -tavarat ja -henkilökuntakin. 6. Tuskin mitään. Auto on täydellinen minimyyntiauto. 7. Huippuluokkaa. 8. Loistava liikkuvuus helppokulkuisessa maastossa, kehnonpuoleinen vaikeassa, mutta ei kai hankalassa maastossa kulje muu kuin UAZ…

dŽīĞĞͲĂƵƚŽŽŶ ŵĂŚƚƵǀĂƚ ŬĂŝŬŬŝ ŵLJLJŶŶŝƐƐć ƚĂƌǀŝƚͲ ƚĂǀĂƚ ǀĂƌƵƐƚĞĞƚ͘ ϲ͘ϭϮ͘ϮϬϭϴ ǀƵŽƌŽƐƐĂ ŽǀĂƚ ƐŝƐĂƌĞƚ sŝŝǀŝ ;ǀĂƐ͘Ϳ ũĂ ƌũĂ͘

Rovaniemen Mersu menee minne kutsutaan

9 Ei vielä mitään kummempaa, mutta yhdistyksen värikkääseen historiaan mahtuu mm. Rovajärven ampuma-alueen ojaan kaatunut myyntilinja-auto, jonka kyljen suojaan sisaret tekivät nuotion hinausta odotellessaan. 10. Hieman kylmäkiskoinen kaveri 40 asteen pakkasessa.

sŝƌƉŝ ůĂƉĞƚĞƌŝ

1. MB Vario 614D. 2. Vihreä. 3. Ei ole nimetty. 4. 1999, ajettu noin 170 000 km. 5. Limsojen vetolaatikostojen irrotettavat pohjalevyt. (Siellä voidaan kuljettaa siis muutakin NXLQ OLPVRMD .LLWRV 2XOXQ \KGLVW\NVHOOH vinkistä ja toteutuksesta. 6. Kiinnityspisteet kuormansidontaa varten olisivat hyvä lisä. 7. Tuotteet saadaan aika mukavasti esille. Pakokaasut voidaan tarvittaessa ohjata kauemmas letkulla. 8. Kääntyvät etupyörät eli menee sinne minne kutsutaan! 9. Auton kanssa on menty monenmoisiin tilanteisiin, ja hauskaa on ollut. 10. Ajopiirturin kiekko jumiuttaa nopeusmittarin.

12

ZŽǀĂŶŝĞŵĞŶ DĞƌĐĞĚĞƐͲ ĞŶnj ƉĂůǀĞůƵƟůĂŶƚĞĞƐƐĂ ZŽǀĂũćƌǀĞůůć͘

Säkylän Sky

Säkylän uusi ja vanha pärjäävät metsässä 1. Mercedes-Benz. 2. Kirkkaan vihreä. 3. ”Uusi Mersu”. 4. 2001. 5. Autoa pidetään jatkuvasti kytkettynä sähkövirtaan. Talvella sisätilan lämmitys. 6. Kuormausovien astinlaudat ovat kapeat, minkä vuoksi täyttäminen on haastavaa. 7. Auton astinlaudat myös palvelupuolella ovat kapeat, ja asiakkaat aika ajoin kompuroivat siinä.

^ćŬLJůćŶ ͟ǀĂŶŚĂĂŶ DĞƌƐƵƵŶ͟ ŽŶ ũŽŶŽƚĞƩƵ ũŽ ǀƵŽƐŝŬLJŵŵĞŶŝć͘

8. Kulkee hyvin metsäautotiellä.

1. Mercedes-Benz.

9. Pahinta, mitä voi ajossa sattua, on, että rengas irtoaa kesken ajon. Näin kuitenkin on käynyt…

2. Päivettynyt mattavihreä.

10. Tämä auto on kova kuluttamaan akkuja, vaatii jatkuvasti apukäynnistyksiä.

4. 1988.

3. ”Vanha Mersu”. 5. Virta sammutetaan lattialla olevasta napista! 6. Vanhat sähkövehkeet ja rakenteet tuottavat päänvaivaa. Säkylän Sky

7. Asiakasluukku on korkealla, asiakkaiden keskipituudeksi on ajateltu ehkä 195cm. 8. Kulkee hyvin metsätaipaleilla, vaikka autossa on suhteellisen pienet renkaat. Kyyti on kuin kamelin selässä, ja pysähdyksissä ollessakin heiluu ja huojuu. 9. Ollaan niitä munkkeja keräilty lattialta mutkien ja töyssyjen jälkeen. 10. Käynnistyy kelillä kuin kelillä, vaikka vuoden tauon jälkeen!

^ćŬLJůćŶ ͟ƵƵƐŝ DĞƌƐƵ͟ Ɖćƌũćć ŵĂĂƐƚŽƐƐĂ ũĂ ĂƐĨĂůƟůůĂ͘

Monella vanhemmalla sisarella on lämpimiä ajatuksia vanhasta mersusta. Muistellaan aikoja, jolloin oli paljon asiakkaita, ja auto myytiin viimeistä patukkaa myöden tyhjäksi! Maailma muuttuu, mutta vanha mersu sen kun porskuttaa. Jos vain saataisiin keikkoja... Kyselyn toteutus ja vastausten koonti: Elina Halminen

13

Käsihygienia on aina ajankohtainen myÜs poikkeusoloissa T utkimusten mukaan käsien välityksellä leviää noin 80 % kaikista tautia aiheuttavista bakteereista ja viruksista. Kädet ovat meidän sotilaskotisisarten tyÜkalu, ja niissä on aina mikrobeja, oli kädet pesty tai ei. Tämän vuoksi meillä on vastuu ja velvollisuus olla vaarantamatta toiminnallamme muiden ja omaa turvallisuutta. Sisaren tyÜssä tämä tulee näkyä toimiessamme normaalissa arjessa tai poikkeusoloissa. Tässä artikkelissa käsittelen käsihygieniaa, joka tulee muistaa aina, kun olemme kosketuksissa elintarvikkeiden kanssa. Mikrobit, joita ovat bakteerit, sienet (home- ja KLLYDVLHQHW MD YLUXNVHW RYDW \NVLVROXLVLD HOL|LWl MD niitä on ympäristÜssämme mm. ilmassa, vesistÜissä, maaperässä, ihmisissä ja eläimissä. Bakteerit ja sienet ovat kooltaan noin tuhannesosa millimetriä, ja virukset ovat vieläkin pienempiä. Suuri Ansa Iivanainen

osa mikrobeista on elintarvikehygienian kannalta harmittomia. Silti on tärkeää, että käsissä olevat mikrobit eivät siirry ruokaan ja elintarvikkeisiin. Mikrobit pääosassa Staphylococcus aureus on yleinen bakteeri, jota esiintyy iholla, nielussa, nenässä, käsissä ja avonaisissa haavoissa. Osalla ihmisistä esiintyy S. aureus -bakteerityyppi, jonka tuottama endotoksiini aiheuttaa ruokamyrkytyksen. Ulosteperäinen bakteeri, kolibakteeri, päätyy elintarvikkeisiin huonon henkilÜkohtaisen hygienian seurauksena. Mikrobit voivat siirtyä elintarvikkeisiin käsien välityksellä myÜs likaisilta pinnoilta, joita koskee useampi ihminen. Tällaisia pintoja ovat esim. setelit, ovenkahvat, hissin painike, vessan vesisäiliÜn nuppi ja maksupäätteen näppäimistÜ. Pinnoilta saadut virukset ja bakteerit eivät tartuta, jos niiden pääsy estetään limakalvoille. Ihminen koskettelee kasvojaan usein ja huomaamattaan, jolloin taudinaiheuttaja voi päästä limakalvolle esim. tahattoman silmän hieraisun seurauksena. Bakteeri lisääntyy jakautumalla kahdeksi samanlaiseksi bakteeriksi, ja sitä varten se tarvitsee ravintoa (esim. sokeria ja valkuaisaineiden aminoKDSSRMD YHWWl MD OlPS|l 6LWl WLKHlPPLQ EDNWHHUL jakaantuu, mitä otollisemmat ovat olosuhteet. Bakteeri pystyy lisääntymään myÜs jääkaapissa, koska jääkaappi suojelee bakteeria auringonvalolta ja kuivumiselta. Virus ei kykene lisääntymään elintarvikkeissa, koska se tarvitsee lisääntyäkseen elävän solun. Sen sijaan virus voi säilyä pakasteessa lisääntymiskykyisenä pitkiäkin aikoja.

/ĆŒĹŠÄ‚ DÄžĆŒĆšÄ‚ĹŻÄ‚ ƚĞŏĞĞ ĹŹÄžĆ?ćŏƾƾĆ?Ć?Ä‚ ĎŽĎŹĎ­Ď´ ZĹ˝Ç€Ä‚ĹŠÄ‡ĆŒÇ€ÄžĹś ,ÄžĹ?ŜƾÇ€Ä‚Ä‚ĆŒÄ‚Ć?Ć?Ä‚ ǀŽĹ?ĹŻÄžĹ?ƉĹ?ć Ć?ƾŽŊĂŏćĆ?Ĺ?ŜĞ ŏćĚĞĆ?Ć?ć ĹŠÄ‚ ĹšĹ?ƾŏĆ?Ğƚ ƉĞĹ?Ɗćǀć ƉććŚĹ?ŜĞ ƉććĆ?Ć?ć͘

14

Miten estät mikrobien leviämisen? n n

n

n

n

n

n

n n n

Huolehdi käsihygieniastasi. Vältä koskettelemasta silmiä, hiuksia, suuta ja nenää, koska niissä on paljon bakteereita. Käytä hiukset kokonaan peittävää päähinettä, kun käsittelet pakkaamattomia elintarvikkeita. Käsittele elintarvikkeita aina puhtailla välineillä, esim. vihanneksille ja lihalle eri välineet. TyĂśskentele ilman rannekelloa ja -koruja, rakennekynsiä ja kynsilakkaa. Käytä suojakäsineitä, jos käsissäsi on vesitiiviillä laastarilla peitetty haava, ihottuma tai jos käytät käsien hoidossa lääkkeitä tai kosmeettisia aineita. Tiedät, että suojakäsineet on tarkoitettu sekä käsiteltävän elintarvikkeen että käsiesi suojaksi. Huolehdi suojakäsineiden puhtaudesta samalla tavalla kuin käsistäsikin. Kun kosketat suojakäsineillä likaista kohtaa, vaihda käsineet uusiin. Huolehdi omasta hygieniastasi. Käytä puhdasta tyĂśasua tai esiliinaa. Ă„lä tyĂśskentele sairaana äläkä yski tai aivastele elintarvikkeisiin.

Milloin kädet pitää pestä? Kädet tulee aina pestä, kun on kontaktissa elintarvikkeiden kanssa niin kotona, normaalissa sotilaskotityÜskentelyssä kuin poikkeusoloissakin. Käsien pesulla katkaistaan mikrobien reitti niin, että ne eivät pääse tartuttamaan käsien pesijää eivätkä muitakaan. n n n n n n n

n

tyÜhÜn ryhtyessä tyÜvaiheesta toiseen siirryttäessä WC:ssä käynnin jälkeen yskimisen, aivastamisen ja niistämisen jälkeen rahan käsittelyn jälkeen suojakäsineiden poiston jälkeen aina kun kädet tuntuvat likaisilta tai niissä on näkyvää likaa roskien käsittelyn jälkeen

Kuinka kädet pestään? Kädet tulee mielellään pestä juoksevalla vedellä ja nestesaippualla. Jos juoksevaa vettä ei ole saataYLOOD WXOHH NlGHW GHVLQ¿RLGD NlVLGHVLOOl 9HVLSHVX irrottaa käsistä mikrobit ja lian, kun taas desin¿RLQWL WDSSDD PLNURELW PXWWD HL SRLVWD OLNDD HLNl se pääse vaikuttamaan lian läpi. WHO on tehnyt käsienpesuohjeen, jonka noudattamiseen kuluu 20-30 sekunttia: 1. Poista kaikki käsissä ja ranteissa olevat korut ja kello. 2. Kastele kädet lämpimällä vedellä. 3. Ota kämmenellesi riittävästi nestesaippuaa. Palasaippua ei ole hygieeninen. 4. Hiero saippua kämmenten välissä. 5. Pese molemmat kädet huolellisesti, myÜs peukalot, kämmenselät sekä sormet, sormien välit, sormenpäät ja kynsien alustat. 6. Huuhdo kädet pesun jälkeen huolellisesti vedellä. 7. Kuivaa kädet käsipyyhepaperilla, kotioloissa voi käyttää puhdasta kangaspyyhettä. 8. Likaiseen hanaan ei saa koskea pestyillä käsillä, vaan hana suljetaan käyttäen apuna paperia, jos hana ei sulkeudu automaattisesti. Lopuksi Hyvään käsihygieniaan kuuluu muutakin kuin käsien pesu. Käsien iho on hyvä pitää ehjänä ja huolehtia siitä, että kädet eivät pääse kuivumaan. Käytä kosteuttavaa käsivoidetta sen jälkeen, kun lopetat elintarvikkeiden käsittelyn. Pelkästään sotilaskotisisaren käsihygienian toteuttaminen ei riitä, vaan pitää muistaa, että myÜs asiakkaamme saattavat saastuttaa elintarvikkeet itsepalvelupisteessä. Tätä riskiä vähennetään esim. laittamalla munkit suojapussiin tai varaamalla riittävästi tuotekohtaisia ottimia sekä järjestämällä tuotteet ristisaastuttamista vähentävästi. Kiitos vertaisarvioija, THM Irma Teirilä! n Ansa Iivanainen Mikkelin Sotilaskotiyhdistys ry

15

Yhdistysten uudet puheenjohtajat esittäytyvät nattoman suurena apuna arjen asioissa. Perinne ja historia ovat arvokasta tietoa, ja sitä olen saanut lukea ja kuunnella monen sisaren kertomana. Olen ollut hyvin otettu tästä kaikesta, mitä sotilaskoti tarjoaa ja on tarjonnut vuosien saatossa varusmiehille ja mukana toiminnassa oleville vapaaehtoisille naisille ja miehille. Nyt ymmärrän, miksi aloitin vasta nyt. Aiemmin olisi ollut liian varhain. Nyt minulla on aikaa vapaaehtoiseen toimintaan. Historia ja isänmaallisuus ovat aina kiinnostaneet minua, tunnen olevani oikeassa paikassa. Tämä yhteisöllisyys ja vapaaehtoisuus tempaisivat mukaansa. Uskon, että minulla on annettavaa sotilaskotitoimintaan yhtä lailla kuin tämä toiminta antaa minulle ja jokaiselle mukana toimivalle sisarelle, niin uusille, kuin jo pitkään mukana olleille konkareille. n Marja Lehtonen Riihimäen Sotilaskotiyhdistys ry

Marja Lehtonen

E

nsimmäinen askel sotilaskotitoimintaan tapahtui elokuussa 2018. Sain kutsun auttaa, ja otin kutsun vastaan. Olen todellakin vihreä sisar sanan toisessa merkityksessä, uusi ja innokas oppija ilman kokemusta sotilaskotitoiminnasta. Avustin sotilaskodissa kiireapulaisena ja tuurasin emäntänä silloisen emännän siirryttyä uusiin tehtäviin. Ensimmäisen askeleen kohdalla ei tarvitse tietää, missä on viimeinen - tai edes toinen. Totean kirjailija .DWUL 6\YlULVHQ sanoin kirjassa Vuoden paras päivä: ”Tunne on tärkeämpi kuin tarkka tieto tulevasta.” Sotilaskotitoiminta otti minut omakseen. Riihimäen sisaret kannustivat osallistumaan, ja sen tein. En voinut ymmärtää, miksi en jo aikaisemmin lähtenyt mukaan tämänkaltaiseen toimintaan. Aloitin puheenjohtajan tehtävät 1.1.2019, ja tiedän, että vastuu on suuri yhdessä hallituksen kanssa. Kun uskaltaa aloittaa, askel käynnistää synkroniset tapahtumat. Uskon tähän ajatukseen. Riihimäen sotilaskodin sisaret ovat olleet suun-

16

Anne Pihlaja Hei sisaret ja veljet ympäri Suomen! Olen Anne Pihlaja, 45 vuotta, Turun Sotilaskotiyhdistyksen uusi puheenjohtaja. Otin tehtävän vastaan nöyränä ajatellen, että kun kaikki vuorollaan tarttuvat tehtäviin, on jatkuvuus taattu. Yhdistyksemme täytti juuri 100 vuotta, ja ylpeänä kuuntelin historiamme vaiheita neljän kodin hallinnasta pojattomaksi yhdistykseksi. Olemme siitä onnellisia, että vielä olemme saaneet pitää kotimme Heikkilässä ja voimme palvella Puolustusvoimien palkattua henkilökuntaa, reserviläisiä sekä kymmeniä maanpuolustusjärjestöjä päivittäin. Yhdistystoiminta on minulle tuttua myös Marttana, sillä olen toiminut sekä Turun Marttayhdistyksen puheenjohtajana ja sihteerinä että piiritasolla hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana. Nyt vuoden alusta painopiste siirtyi siis vihreään

ruutuun siniruutuisen sijaan. Sotilaskotisisareksi liityin v. 2003, ja olen ollut johtokunnan jäsen jo kertaalleen täydet vuodet, osan siitä varapuheenjohtajana. Sotilaskotipäällikkönä olen osallistunut poikkeusolo-organisaatioon, ja toimin alueemme yksikön päällikkönä. Päivätyön ohella pääsen sotilaskotiin töihin vain iltaisin ja viikonloppuisin. Muutaman kerran olen päässyt mukaan sotaharjoituksiin Niinisalon Pohjankankaalle leirisotilaskotiin. Naisten Valmiusliiton Nasta-harjoituksissa olen ollut mukana sekä kurssilaisena että järjestävällä puolella, viimeksi Niksula 2018 -huoltoporukassa. On ihanaa tehdä yhteistyötä yhdessä samanmielisten kanssa, hymyllä ja sydämellä.

1970-luvulla sekä kouluaikoinani vieraillessamme koulukaverini isän työpaikalla Lappeenrannan varuskunnassa, Rakuunamäellä maistelemassa sotkun munkkeja ja mehua. Tuolloin jo aistin sotilaskodissa olevan ilmapiirin, joka oli rennompi ja kotoisampi kuin muu varuskunnan toiminta. Tuo ilmapiiri ja henki on säilynyt näihin päiviin asti, ja se kuvastaa hyvin tehtävää ja merkitystä, joka sotilaskotityöllä on. Varusmiespalvelukseni suoritin vuosina 198485 Uudenmaan Rakuunapataljoonassa, jossa aloitin vakituisen palvelusurani varusmiespalveluksen jälkeen. Suoritin toimiupseerin alemman virkatutkinnon. Rakuunapataljoonan lakkauttamisen vuoksi siirryin siviilielämän palvelukseen myyntitehtäviin. Vuonna 1990 silloiselta Päällystöopistolta tarjottiin mahdollisuutta tulla takaisin Puolustusvoimien palvelukseen, ja silloin aloitin palvelukseni uudestaan. Suoritin toimiupseerin ylemmän virkatutkinnon ja sittemmin luutnanttikurssin. Työtehtäväni Puolustusvoimissa ovat olleet moninaisia, ja olen saanut palvella tehtävissä, joihin olen itse halunnut. Vuodet 2015-2019 olen toiminut Maasotakoulun Esikunnan huolto-osaston huoltojärjestelmän ohjaussektorin sektorijohtajana sekä huoltopalvelualan toimialajohtajana VLLQlSl QLPLKLUYL|Wl NHUUDNVHHQ Olen saanut toimia viimeisen kymmenen vuoden ajan oman työtehtäväni lisäksi Maasotakoulun ja Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistyksen välisenä yhteysupseerina. Tuossa työssä olen tutustunut

Hymyillään kun tavataan. n Anne Pihlaja Turun Sotilaskotiyhdistys ry

Eero Ahonen

T

ervehdys Lappeenrannasta! Aloitan esittelyni vanhan kansanlaulun sanoin: ”Suomessa olen minä syntynyt, tuolla kauniissa Karjalassa, sinisen järven rannalla, siellä majassa matalassa.” Perheeseeni kuuluvat vaimo ja neljä poikaa, joista kolme vanhinta on jo lentänyt pesästä. Nuorimmainen käy toista luokkaa alakoulussa. Lisäksi olen ukki kolmelle lastenlapselle. Ensimmäiset kokemukseni sotilaskotitoiminnasta sain vanhempien veljieni valatilaisuuksista

17

siihen eri alojen laajaan osaamiseen kirjoon, joka sisarilta löytyy. Olen nähnyt esimerkkiä johtamisesta ja siitä, kuinka hyvä joukko toimii. Joukko, jossa osataan hyödyntää kaikkien osaamista parhaalla mahdollisella tavalla, ja kaikille löytyy oma vahvuusalue. Osaamista löytyy keittiöaskareissa, kirjanpidossa, laskentatoimessa, suunnittelussa, arkistoinnissa, valokuvauksessa, juhlien järjestämisessä ja monissa muissa tehtävissä, joita sotilaskodin päivittäinen ylläpito ja yhdistystoiminta vaativat. Se on ollut ihailtavaa seurattavaa. Ilmoittaessani eläköitymisestäni Puolustusvoimista sisaret tiedustelivat halukkuuttani puheenjohtajan tehtävään. Olin aluksi empivällä kannalla, ja ilmeisesti oma ”vanhakantainen” ajattelutapani mietitytti asiassa. Sotilaskotitoimintahan on varsin naisvoittoista, ja saamieni tietojen mukaan koskaan aiemmin ei sotilaskotiyhdistysten puheenjohtajana ole ollut miestä. Muussa työskentelyssä, kuten johtokunnissa, vihreinä veljinä ja rahastonhoitajina, on miehiä. Asiaa tarkemmin mietittyäni päädyin ajatukseen, että jos tällaista tehtävää esitetään niiden sisarten toimesta, jotka ovat tätä palvelutehtävää ihailtavasti suorittaneet ja jotka katsovat asiaa näin avarakatseisesti, niin miksipä en suostuisi? Entisenä sotilaana olen nähnyt ja näen nyt sotilaskotitoimintaa ”tiskin molemmilta puolilta”. Sotilaskotitoiminta on tärkeä osa huoltopalvelua, jonka tärkein tehtävä on sotilaiden henkisen ja fyysisen toimintakunnon ylläpito ja palauttaminen. Tätä työtä ei voi koskaan arvostaa liikaa, kun pääosa työstä tapahtuu vielä vapaaehtoisvoimin. Puolustusvoimien jatkuvasti kehittyvä koulutusympäristö ja toimintatavat asettavat myös sotilaskotitoiminnalle mielekkään haasteen pysyä kehityksessä mukana, kehittää nykyaikaan sopivia toimintatapoja ja kunnioittaa perinteisiä arvoja. Pidän puheenjohtajan ja vihreän veljen tehtävää suurena kunnioituksen ja luottamuksen osoituksena sekä merkkinä siitä, ettei Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistyksen sisarten ajatuksissa ja teoissa ole ”lasikattoja”. Haluan osoittautua tuon luottamuksen arvoiseksi ja tuoda oman näkökulmani tiskin toiselta puolelta tärkeään sotilaskotityöhön. Toivotan Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistyksen puolesta kaikille aurinkoista kevättä ja lämmintä kesää! Yhdessä onnistuen! n Eero Ahonen Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistys ry

18

WŽƉ ƵƉ ͲƉćŝǀćć ǀŝĞƚĞƫŝŶ <ĂƵŚĂǀĂůůĂŬŝŶ͘

Kaipaamme ed

Tämän lehden teemana on p Kun yhdistys toimii varuskun pienimuotoisesti harjoiteltua

Marja-Liisa Plukka

delleen varusmiehiä

poikkeusolojen sotilaskotitoiminta. nnassa, poikkeusoloja tulee ainakin useasti.

K

un Ka Kauhavallakin oli varuskunta, teimme leirikäyntejä monta kertaa vuodessa. Toisinaan leirikä sisariamme oli mukana myös isommilla leireillä sisariamm lähinnä P Pohjois-Suomessa. Kun varuskuntaa ei enää ole, poikkeusolojen harjoitteleminen tulee vaikeammaksi. Toki on valtakunnallista koulutusvaikeamm ta saatavilla, saatav mutta silloin esteeksi tulevat esimerkiksi ttaloudelliset asiat. Pienellä yhdistyksellä ei vain va ole taloudellisia resursseja lähettää sisaria koulutuksiin, vaikka niihin saisi sis avustustakin. Se on todella sääli, koska av

koulutukset olisivat varmasti mielenkiintoisia. Myös vaatetus saattaa nykyaikana tulla esteeksi. Tämä voi tulla esteeksi muuallakin kuin leireillä. Saimme viime vuonna pariinkin otteeseen kuulla, että joissakin tilanteissa kaikilla sisarilla olisi pitänyt olla jokin tietty sotilaskotiasu. Sotilaskotiasujen hankkiminen ei sekään kodittomalle pienelle yhdistykselle ole aivan helppoa. Emme tiedä esimerkiksi, kuinka löytäisimme jollekin sotilaskotiasulle vaadittavan vähimmäismäärän tilaajia. Toimintamme täällä on olosuhteiden pakosta pienimuotoista. Esimerkiksi lähes kaikki koko Etelä-Pohjanmaata koskevat maanpuolustustilaisuudet ovat Seinäjoella, jossa on oma yhdistys. Myöskään lähin Puolustusvoimien yksikkö ei ole halunnut Kauhavan yhdistystä mukaan tilaisuuksiinsa, vaikka ovat järjestäneet tilaisuuksia Kauhavalla. Olemme kysyneet syytä tähän, mutta vastausta ei ole meille annettu. Onneksi meillä on kuitenkin täällä Kauhavalla sotilaskotityön ystäviä, jotka haluavat tehdä yhteistyötä kanssamme. Esimerkkeinä Lentosotakoulun Perinneyhdistys ja Lentosotakoulun Kilta sekä Maanpuolustuskoulutus. Viime kesänä vietettiin taas Wanhanajan Lentopäiviäkin. Olemme tehneet Kauhavalla sotilaskotityötä lähes yhdeksänkymmentä vuotta. Toisin kuin järjestön 100-vuotisjuhlakirjassa kirjoitettiin, Kauhavan yhdistyksen sisaret ovat hoitaneet sotilaskodin ja leirikäynnit koko sotilaskodin olemassaolon ajan. Muitten yhdistysten sisaret eivät ole Kauhavan sotilaskotia hoitaneet. Meillä on ollut koko toiminta-ajan aikana vapaaehtoistyöhön varusmiesten hyväksi sitoutuneita ihania sisaria. Ihan jokainen sisar kaikkina näinä vuosina on arvostuksensa ansainnut. Tulevaisuuteen katsomme edelleen toiveikkaina. Aina kuitenkin löytyy Kauhavaltakin toimintaedellytyksiä. Joukkoomme mahtuisi kuitenkin lisääkin uusia sotilaskotitoiminnan omakseen tuntevia sisaria. Toivotamme tervetulleiksi. n Marja-Liisa Plukka Kauhavan Sotilaskotiyhdistys ry

^ŝƐĂƌĞŵŵĞ ^Ăƌŝ ^ĂůŽŵĂĂ ůŽŝŚƟŝ ŬŽŬŽƵŬƐŝŝŵŵĞ ŚŽƵŬƵƩĞůĞǀŝĂ ŬĂŬŬƵũĂ͘

19

DĂƌũŽ >ŝŶĚƐƚĞĚƚ

Pansion sotilaskoti poikkeusoloissa ja tänään

R

annikkolaivaston alueella Turussa sijaitsee Pansion sotilaskoti korkean mäen päällä olevassa kasarmirakennuksessa. Vuonna 1985 sotilaskoti muutti nykyiseen tilaansa ruokalarakennuksen päädyssä sijainneesta sotilaskotitilasta. Kun siirtymisestä uusiin tiloihin oli kulunut Tarja Löfgren

ZƵŝƐƐĂůŽŶ <ĂůůĂŶƉććƐƐć ĂƵƚŽŬĞŝŬĂůůĂ ϭϯ͘ϵ͘ϮϬϭϴ͘ ƐŝĂŬŬĂĂŶĂ ,Ăƌƌŝ sƵŽƌŝ͘

20

kolmekymmentä vuotta, tuli ajankohtaiseksi rakennuksen peruskorjaus ja samalla myös sotilaskodin keittiön ja salin korjaus. Vuoden kestäneiden suunnitteluvaiheiden, kuukausittaisten kokousten ja kolmen suunnitelman jälkeen oli edessä muutto takaisin lähtöpisteeseen eli varuskuntaravintola Poijun henkilöstötilan seinustalle. Elokuussa 2017 pakattiin tavarat ja siirrettiin niitä Pansion alueen varastotiloihin, Gyltön leirisotilaskotiin, Forum Marinumiin ja yhden sisaren tyhjillään olleeseen autotallin. Rakennettiin pieni pätkä myyntitiskiä ja tuotiin pari virvoitusjuomakaappia, ja niin lähdettiin harjoittelemaan toimimista tosi erilaisissa olosuhteissa, jotka voidaan luokitella lähes poikkeusoloiksi mutta jotka kestivät pitemmän aikaa. Kahvileivät tilattiin leipomosta, koska leivontapaikkaa ei ollut. Keittiön tiloista saimme paikan leipien ja sämpylöiden tekemistä varten. Varusmiehille ei ollut muuta paikkaa kuin muutama pöytäryhmä. Yritimme kuitenkin tarjota pojille paikan hankkia sotilaskodin tuotteita. Hoidimme vuoden aikana Gyltössä parin leirin sotilaskotitoiminnan ja pari autokeikkaa logistiikkarykmentin leireille Skinnarvikiin ja Kallanpäähän. Vuoden 2018 joulukuu kuitenkin koitti nopeammin kuin huomasimmekaan, ja taas pakattiin tavaroita, mutta aivan eri mielellä, kun saimme

DĂƌũŽ >ŝŶĚƐƚĞĚƚ

palata takaisin kasarminmäelle täysin uudistettuihin tiloihin. Viikon aikana saimme sotilaskodin toimintakykyiseksi, mikä olikin tärkeää, koska kolmenkymmenen vuoden jälkeen tammikuussa 2019 saimme pitkästä aikaa alokkaita Pansioon. Nyt olemme siinä vaiheessa, että sotilaskoti on toiminnassa ja hakee uusia toimintamuotoja. Tavaroita tuodaan vielä kevään aikana varastoista, ja koti sisustetaan varusmiehille mieluisaksi oleskelupaikaksi. Me sisaret olemme onnellisia siitä, että meillä on taas oma sotilaskoti, jossa tehdä meille tärkeää sotilaskotityötä. Kiitämme Senaattikiinteistöjä, Puolustushallinnon rakennuslaitosta ja Rannikkolaivastoa saamastamme avusta ja tuesta ja kauniista sotilaskodista! n Marjo Lindstedt Rannikkosotilaskotiyhdistys ry Turun paikallisosasto

sĂƌƵƐŵŝĞŚĞƚ ǀŝŝŚƚLJǀćƚ ƌĞŵŽŶƚŽŝĚƵŝƐƐĂ ƟůŽŝƐƐĂ͘

Sotilaskotitoimintaa väistötiloissa KarPr

L

okakuun alussa Valkealan sotilaskotisisarilla ja ennen kaikkea sotilaskodin henkilökunnalla oli tosi toimet, kun koko Vekaranjärven sotilaskoti piti saada tyhjäksi remonttia varten. Tätä remontointia on odotettu viimeiset viisitoista vuotta, ja mitä lähemmäksi se tuli, sitä useammin toimintaa häiritsi jonkin paikan totaalinen rikkoutuminen tai työvälineen hajoaminen, siis ihan viime metreillä. Muutto kuitenkin saatiin hoidettua ja remonttimiehet alkoivat ensimmäisen remontin sotilaskodin historiassa. Kuljetuskeskuksesta saimme varastotilan suurimmalle osalle kalusteista, joita uskomme käyttävämme vielä remontin jälkeen, ja joitakin pöytiä sijoitettiin sisarten antamiin varastotiloihin. Asevelvollisilta lahjaksi saamamme ”siviilirekat” olimme jo vuosi sitten saaneet sijoittaa Valkealan Puotimuseolle näytille. Sotilaskotitoiminta siirtyi Kaartin aukion toiselle laidalle Kaartin Kinoon rakennettuihin väistötiloihin. Paikalliselta osuuskaupalta saimme hyväkuntoiset karamellihyllyt, jotka olivat jääneet heille tarpeettomiksi, mutta olivat meille avuksi. Niihin oli helppo kantaa suoraan paikalleen

EŽƌŵĂĂůŝͲŝůƚŽŝŶĂ ƉŽũĂƚ ŶĂƵƫǀĂƚ ƐŽƟůĂƐŬŽĚŝŶ ĂŶƟŵĞƚ ŶŽƉĞĂƐƟ ĂƵĚŝƚŽƌŝŽŽŶ ƚĞŚĚLJŝƐƐć ƉƂLJĚŝƐƐć͘ sĂůĂƉćŝǀćŶć Žůŝ ƐĂĚĂŶ ŵĞƚƌŝŶ ũŽŶŽ ǀŝĞůć ƵůŬŽŶĂŬŝŶ͘

21

tavarat sen sijaan, että olisi pitänyt ne sijoittaa hyllyn siirron ajaksi toisaalle. Asiakaspaikkoja on uudessa tilassa kolmannes entiseen verrattuna, ja kaikkia myyntipisteitä ei saatukaan toimintaan, vaan ne ovat tyhjäkäynnillä tämän vuoden. Aluksi oikein kukaan ainakaan vapaaehtoisista sisarista ei tahtonut löytää etsimäänsä. Toimintaympäristönä oli nyt konttirypäs. Päivystykseen saapuville sisarille ehdotettiin ensimmäisinä päivinä jalkineiksi kumisaappaita, koska astianpesukoneesta poistuva vesi ei sopinut liian ahtaaseen putkistoon ilman korjausoperaatiota. Ahdasta on myös kirjastossa. Siellä on neljä hyllyllistä heti lainaksi saatavaa kirjallisuutta, ja seuraavaksi illaksi voi tilata koko kapasiteetin kattavasta valikoimasta. Kirjaston lainausmäärät ovat olleet laskusuunnassa jo pitkään, mutta toivossa on hyvä elää ja odottaa niiden kääntävän suuntaa. Remontin jälkeen uusi kirjastotila tulee parhaalle paikalle heti sotilaskodin sisääntulon viereen. Onni suosi myös yhdistystä kirjastohyllyjen hankinnassa. Saimme ne ilmaiseksi sillä ehdolla, että puramme KSAMK:n kirjaston pikavauhtia kahdessa viikossa, ja niinhän me teimme. Huolenaiheena siinäkin oli säilytystilojen puute. Parin harjoittelukuukauden jälkeen tulivat KarPr

ŶƟƐĞĞŶ ^ŽĚĞͲŵĂƌŬĞƟŝŶ ǀĞƌƌĂƩƵŶĂ ŬŽůŵĂƐŽƐĂĂŶ ŬƵƟƐƚƵŶƵƚ ŵLJLJŶƟƟůĂ ǀĂĂƟŝ ƚćLJƩćŵŝƐƚć ŶŝŝŶ ŚĞŶŬŝůƂŬƵŶŶĂůƚĂ ŬƵŝŶ ŬŝŝƚƵƌĞŝůƚĂŬŝŶ ůćŚĞƐ ũĂƚŬƵǀĂƐƟ͘

22

KarPr

uudet alokkaat ja läheistenpäivä. Porrastuksesta huolimatta syntyivät ulos asti riittävät jonot. Kaikkia, jotka jaksoivat odottaa, kuitenkin palveltiin, ja ahtaudesta huolimatta istumapaikkakin löytyi kahvitteluun. Muutamana iltana myyntiauto teki kaukaisimpien kasarmien edessä maastomyyntiä ja helpotti näin jonottamista väistökodissa. Valapäivä ja kahdeksantuhatta ihmistä saivat aikaan vieläkin pidemmät jonot. Ylimääräisiä kahvipisteitä ei voitu perustaa riittävästi, eikä meidän sisarten varustamalle ”rompetorille” löytynyt myyntipaikkaa. Tämä kokonaisuutena aiheutti taloudellisen pitkän miinuksen valapäivän myynnissä edellisiin verrattuna. Onneksi olemme ennakkoon säästäneet tämän remontin aiheuttamia kustannuksia varten. Kaikki sisaret ja tietysti koko henkilökunta odottaa innolla päivää, jolloin saamme remontoidun sotilaskotimme taas entistä toimivampana käyttöömme ja pääsemme luomaan palveluympäristön Karjalan prikaatissa palveleville asevelvollisille, reserviläisille ja Puolustusvoimien henkilökunnalle. n WŝƚƐĞƌŝĂŶ ƉƂLJĚćƚ ŽŶ ƐŝũŽŝƚĞƩƵ ĞŶƟƐĞĞŶ ĞƚĞŝƐƟůĂĂŶ͕ ŵƵƩĂ ƐŽƉƵ ƟůĂĂ ĂŶƚĂĂ͘

Margetta Ala-Krekola Tiedottaja Valkealan Sotilaskotiyhdistys ry KarPr

/ŚĂŶĂĂ͕ ŬĞƐć ŬŽŝƩĂĂ͕ ũĂ ƐŽƟůĂƐŬŽĚŝŶ ƚĞƌĂƐƐŝůƚĂ ƚƵůĞĞ ŬƵƵƐŝŬLJŵŵĞŶƚć ůŝƐćͲ ƉĂŝŬŬĂĂ ǀŝƌŬŝƐƚćǀććŶ ŬĂŚǀŝƩĞůƵƵŶ ũĂ ŚĞƌŬƵƩĞůƵƵŶ͘

23

dĂƌũĂ >ĂŶŬŽƐŬŝ

WŽƌŝŶ ũĂ ZĂƵŵĂŶ >ŽƩĂƉĞƌŝŶŶĞͲ LJŚĚŝƐƚLJŬƐĞƚ Ŭćǀŝǀćƚ ŬĂŚǀŝƩĞůĞŵĂƐƐĂ EŝŝŶŝƐĂůŽŶ ƐŽƟůĂƐŬŽĚŝƐƐĂ͘

^ŽŝŬĂŶ ƚƵŬŬŝůĂŝƐĞƚ ĞƐŝŝŶƚLJŝǀćƚ͘

24

Vieraissa lottaperinnettä

P

orin ja Rauman Lottaperinneyhdistyksillä oli kuntoutuspäivät Kankaanpään alan keskuksessa. Tietoomme tuli, että he olisivat kiinnostuneita tutustumaan Niinisalon sotilaskotiin. Siitähän me innostuimme ja toivotimme heidät tervetulleiksi viettämään iltaa kanssamme. Niinpä 22. helmikuuta illansuussa bussi toi viitisenkymmentä perinnelottaa luoksemme. Tämän naisjoukon keski-ikä ylitti kyllä jo suositellun eläkekynnyksen, mutta ikähän on vain numero. Se ei tätä joukkoa latistanut. Heistä pursusi yhä yllin kyllin iloa ja energiaa. Kun olimme asettuneet paikoillemme, meitä tervehti kahdeksan salskeaa, komeaäänistä Soikan tukkilaista, haitari- ja rytmiryhmä 3in1 (mies, UHLGHW MD OXVLNDW ODXOXOODDQ NXLQND ´YLUWD WRL YLUWD veiâ€?. Ohjelmistoon kuuluvat laulut olivat lähinnä Toivo Kärkeä, Reino Helismaata ja kansansävelmiä, kaikille tuttuja melodioita. Oli myĂśs Sillanpään marssilaulua, Tukkipojan lemmenlaulua, Siltapolkkaa ja kansansävelmiä, esim. Yksi ruusu on kasvanut laaksossa. Tuttuihin lauluihin yhdyttiin aivan spontaanisti, enkä ole ennen kuullut yhteis-

laulun sotilaskodissa raikkaammin kaikuneen. Illan edetessä, ettei totuus unohtuisi, saimme kuulla myĂśs tarinoita itse eläneiden ja kokeneiden lottien kertomina, aina pikkulotasta rintamakonkarin muistoihin. Harvalla meistä oli minkäänlaista tietoa LottaperinnejärjestĂśstä, sen toiminnasta, jäsenmäärästä ja perustamisajoista. Saamamme tieto oli varsin tervetullutta. Aika kului todella nopeasti ja mukavasti, olihan koolla niin samanhenkisiä, aate- ja arvomaailmaltaan homogeenisia sielujen sisaria. Meille molemmille tärkeitä ovat vapaus, isänmaanrakkaus ja maanpuolustus: tämä Suomi. Kaiken kruunasi herrasmiestukkilaisten kahvittelun lomassa meille jokaiselle ojentamat upeat keltaiset ruusut. Päätteeksi kajautettiin yhdessä Satakuntalaisten laulu. n Kiitos käynnistänne, tervetuloa toistekin! Leena Manninen Niinisalon Sotilaskotiyhdistys ry dÄ‚ĆŒĹŠÄ‚ >Ä‚ŜŏŽĆ?ĹŹĹ?

25

Siitä on sata vuotta

,LJƌLJůćŶ ĞŶƐŝŵŵćŝƐĞƐƐć ƐŽƟͲ ůĂƐŬŽĚŝƐƐĂ Žůŝ ũĂƚŬƵǀĂ ƌƵƵŚŬĂ ĂǀĂĂŵŝƐĞŶ ũćůŬĞĞŶ͘

T

uusulan pappilassa järjestettiin 28.1.1919 kokous, jossa päätettiin perustaa sotilaskoti Hyrylään. Ennen tätä kokousta oli ollut jo valmisteleva kokous sekä keskusteluja aiheesta. Kokouksessa päätettiin johtokunnan kokoonpanosta: puheenjohtajaksi valittiin rovasti Uno Wegelius, varapuheenjohtajaksi pastori S. V. Vaarantaus sekä jäseniksi rouvat Betty Wegelius ja Alfhild :HVWHUPDUFN ja neiti Tilda Winqvist. Vänrikki T. Kainulainen tuli sotaväen edustajaksi. Lisäksi päätettiin perustaa kolme toimikuntaa: taloustoimikunta, sisustustoimikunta ja keräystoimikunta. Tuoreen johtokunnan ulkopuolella oletettavasti sotilaskodin perustamiseen vaikutti Tykistörykmentin komentaja, jääkärieverstiluutnantti Lauri 0DOPEHUJ. Sääntöihin kirjattiin toiminnan tarkoitukseksi sotilaskodin ylläpitäminen Tuusulassa ja toimiminen sotilaiden henkiseksi hyväksi. Sotilaskoti avasi ovensa jo 2.4.1919 Hyrylän tykistövaruskunnan sairaala-alueella. Neljän huoneen ja keittiön tiloissa alettiin huolehtia sotilaiden hyvinvoinnista. Varuskunta lupasi sotilaskotiin valon, lämmön sekä työapua. Onnistunut rahankeräys mahdollisti sotilaskodin avaamisen, vaikka sisustus oli vielä vajavainen. Myöhemmin hankittiin kalusteita, pelejä, peili sekä kenraali Mannerheimin kuva. Tilattujen lehtien valikoimaa laajennettiin. Asiakirjojen perusteella

26

^ŽƟůĂƐŬŽƟũćƌũĞƐƚƂŶ dƵŬŝ Ɛƌ͘ ͲƐććƟƂŶ ĂǀƵƐƚƵŬƐĞůůĂ dƵƵƐƵůĂŶ ϭϬϬͲǀƵŽƟƐĞŶ ƚĂƌŝŶĂŶ ŬŝƌũŽŝƫ ŚŝƐƚŽƌŝŽŝƚƐŝͲ ũĂ :ƵŚĂŶŝ sĂŬŬƵƌŝ͘

oletetaan, että rouva $KOEHUJ palkattiin Sotilaskodin hoitajaksi. Sotilaskoti osoittautui heti alussa pieneksi ja ahtaaksi. Kesällä 1920 Sotilaskoti siirtyi Karjalan kannakselle Uudenkirkon pitäjään ja sen mukana Sotilaskodin hoitaja, neiti Tilda Winqvist. Karjalan kannaksen Perkjärvelle kokoontui Suomen koko tykistö ampumaleirille. Jokaisella tykistörykmentillä oli mukana oma sotilaskoti ja kanttiini. Vuonna 1926 valtio rakennutti sinne kiinteän yhteisen sotilaskodin ja tarjosi sen kesän ajaksi tuusulalaisille. Vuonna 1935 Tuusulan sotilaskoti myi kaluston Viipurin sotilaskodille ja keskittyi sen jälkeen Tuusulan toiminnan kehittämiseen. Tuusulan sotilaskotitoimintaa hoitivat asiaan vihkiytyneet aina vuoteen 1921 asti, jolloin päätettiin perustaa rekisteröity yhdistys huolehtimaan sotilaskodista. Apteekkari N. G. Lindström valittiin perustetun Tuusulan Sotilaskotiyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajaksi. Hän pyysi eroa tehtävästä jo puolen vuoden jälkeen, ja hänen tilalleen valittiin talollinen A. G. Vinqvist. Tuusulan Sotilaskotiyhdistys oli mukana Sotilaskotiliiton perustamisessa. Ehdotettuihin sääntöihin tuusulalaiset tekivät paljon muutoseh-

dotuksia, ja yhdistyksen edustaja Maiju Holma /XVWLJ NXXOXL YXRGHVWD OlKWLHQ \KWlMDNVRLsesti Sotilaskotiliiton keskushallitukseen vuoteen 1946 asti. Aktiivinen Maiju Holma valittiin itseoikeutetusti Tuusulan Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajaksi vuonna 1922. Hän johti yhdistystä vuoteen 1949 asti. Hän on ollut yhdistyksen pitkäaikaisin puheenjohtaja. Hänen jälkeensä kaikki puheenjohtajat ovat olleet naisia. Tällä hetkellä yhdistystä johtaa 17. puheenjohtaja. Keväällä 1939 vietettiin toiminnan 20-vuotisjuhlia kansainvälisen tilanteen kiristyessä. Kaarti poistui Hyrylästä syksyllä, ja lokakuun alussa tilalle tulivat reserviläiset. Sodan aikana kokoonnuttiin sotilaskotiin talkoisiin valmistamaan paketteja rintamalle lähetettäväksi. Ruuhka-ajaksi avattiin toimipiste myös Nummenkylään. Sodan jälkeen Tuusulaan majoitettiin jalkaväkipataljoona ja kenttätykistöpatteristo. Kun jalkaväkijoukko siirtyi Santahaminaan ja patteristo Niinisaloon, tuli tilalle vuonna 1957 Helsingin Ilmatorjuntarykmentti Santahaminasta. Sotilaskotiyhdistys toimi aktiivisesti saadakseen itselleen ajanmukaiset ja tarkoitukseen sopivat tilat. Uusi uljas koti otettiin käyttöön DĂƌƵ >ĞŵŵĞƩLJ

dƵƵƐƵůĂŶ ^ŽƟůĂƐŬŽƟLJŚĚŝƐƚLJŬƐĞŶ ũĂ ^ŽƟůĂƐŬŽƟůŝŝƚŽŶ ĞĚƵƐƚĂũĂƚ ƐŬŽŽůĂĂǀĂƚ ϭϬϬͲǀƵŽƟƐũƵŚůĂƐƐĂ͘

27

dƵƵƐƵůĂŶ DŝĞƐůĂƵůĂũĂƚ ĞƐŝƩćͲ ǀćƚ &ŝŶůĂŶĚŝĂͲŚLJŵŶŝć͘

vuonna 1960. Maapuolustushenkiset tuusulalaiset osallistuivat lahjoituksin kalustohankintoihin. Näissä uusissa tiloissa kehitettiin toimintaa palvelemaan varusmiehiä parhaalla mahdollisella tavalla. Vuoden 1961 vuosikertomuksessa todettiin seuraavaa: ”Yhdistyksen 43. toimintavuosi on kulunut suotuisissa merkeissä. Pojat ovat ahkerasti käyneet sotilaskodissa, jonka viihtyvyyteen on jatkuvasti kiinnitetty huomiota. Kerhohuoneeseen on hankittu uusi kodikas kalusto ja tarjoilusaliin televisio. Työn helpottamiseksi on hankittu uusia koneita. Sotilaskodissa on vallinnut altis työnilo ja reipas henki. Kulunut vuosi on omiaan kannustamaan sotilaskotiyhdistyksen jäseniä jatkuvasti toimintaan sotilaskotimme hyväksi.” Toimintaympäristö koki mullistuksen vuonna 2006 – kaikki muuttui kerralla. Ilmatorjuntarykmentti muutti Parolaan, ja kasarmialueen sotilaskäyttö loppui. Puolustusvoimat keskitti toimintaansa ja lopetti varuskuntia. Vuosi 2007 oli yhdistykselle haastava. Vanhoista tiloista ja irtaimistosta piti luopua. Suurin muutos toki oli se, että yhdistyksen tuli jatkaa toimintaansa ilman varusmiehiä. Uudet tilat löytyivät Puolustusvoimien Palvelukeskuksesta, entiseltä Taistelukoululta, Tuusulasta. Matka tähän päivään ei ole ollut moninainen. Viimeisin muutos tapahtui vuoden 2019 alussa, kun yhteisiin tiloihin, keittiöön ja ravintolasaliin, tuli Leijona Catering, joka vastaa muonituksesta sekä arkisin että viikonloppuisin. Tuusulan Sotilaskotiyhdistys vastaa arkisin aamu- ja iltapalasta sekä

28

hoitaa kahvitukset kanttiinin lisäksi. Asiakkaina ovat Puolustusvoimien Palvelukeskuksen alueella työskentelevät henkilöt sekä kurssilaiset. Yhdistyksellä on yksi palkattu henkilö, ja kiireisimpinä aikoina hänen apunaan ovat sisaret. Tuusulan Sotilaskotiyhdistys on toiminut monella tavalla ja monessa paikassa kuluneen sadan vuoden aikana. Yhdistyksellä on ollut varsinainen sotilaskoti, kanttiineja ja toimintaa sairaalassa. On osallistuttu sotaharjoituksiin ja moniin, moniin erilaisiin tapahtumiin. Näiden sadan vuoden aikana on totuttu muutoksiin, ja varmaan muutokset jatkuvat tulevaisuudessakin. Toiminta on aina onnistuttu sopeuttamaan vallitseviin olosuhteisiin, ja kaikissa tilanteissa on huolehdittu perustehtävästä. Kaiken toimintamme tarkoitus on edelleen tukea varusmiesten hyvinvointia, vaikka harvoin heitä näemme Tuusulassa. Juhlimme yhdistyksemme 100-vuotiasta toimintaa 6.4. Puolustusvoimien Palvelukeskuksessa eli entisellä Taistelukoululla. Kahvista ja muusta tarjoilusta huolehtivat Santahaminan sotilaskotisisaret. n Ritva Ohmeroluoma Puheenjohtaja Tuusulan Sotilaskotiyhdistys ry Artikkelissa on lainauksia historioitsija Juhani Vakkurin kirjoittamasta uunituoreesta kirjasta ”Sata vuotta sotilaskotitoimintaa Tuusulassa 1919–2019”.

Rannikon vihreiden sisarten ympäristöteko ^ŝƌƉĂ ,ŽůŵĂ

S

otilaskodeissa on vuosikymmenten ajan käytetty korkealaatuisista materiaaleista valmistettuja pöytäliinoja. Idea käytöstä poistettujen pöytäliinojen jatkokäytöstä nousi Rannikkosotilaskotiyhdistyksen toimistopäällikön Katriina Anderssonin ideana, johon Suomenlinnan paikallisosaston sisaret tarttuivat. Pilottiryhmä on jo tehnytkin jatkotoimenpiteitä ommellen kierrätyskasseja. Pöytäliinoista ommellaan kestokasseja, jotka panttiperiaatteella tulevat sotilaskoteihimme varusmiesten saataville muovikassien käytön vähentämiseksi. Mikäli varusmies ei halua lunastaa kassia itselleen, voi sen palauttaa sotilaskotiin jatkokäyttöä varten. Kierrätyskasseja tullaan myymään myös eri myyjäisissämme vuoden varrella. n

Sirpa Holma Rannikkosotilaskotiyhdistys ry Suomenlinnan paikallisosaston puheenjohtaja

29

Monessa mukana Sotilaskotiyhdistysten jäsenet kertovat, mitä heidän sotilaskotiharrastukseensa sisältyy ja missä muussa harrastustoiminnassa ehtivät olla mukana. Voit antaa toimitukselle vinkkejä tuntemistasi järjestön jäsenistä, joilla on muitakin mielenkiintoisia harrastuksia eli jotka ovat ”monessa mukana”. Nimi: Anna Villar Kellokoski Ikä: 44 Perhe: Avomies ja kolme kissaa eli neljä karvaista! Mikä sana kuvaa minua parhaiten? Jokapaikanhöylä Sotilaskotiyhdistys: Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistys ry Yhdistykseen liittymisvuosi: 1990 Mikä sai tulemaan mukaan vihreään joukkoon? Taisi olla äidin ystävä, joka ehdotti, kun itseäni kiinnosti mennä armeijaan, vaikka naiset eivät vielä silloin päässeetkään. Mitä kuuluu sotilaskotiharrastukseeni? Välillä osallistun enemmän, välillä vähemmän. Tällä hetkellä olen johtokunnassa jäsensihteerinä, ja minulla on sotilaskodissa yksi vakituinen vuoro, johon vuorotöiden takia en usein pääsekään. Muutama vuosi sitten pääsin osallistumaan paremmin kaikenlaisiin koulutuksiin ja leireihin. Mitä milloinkin. Mikä on tässä harrastuksessa parasta? Iloiset varusmiehet. Tutustuu uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Voi olla niin aktiivinen kuin elämäntilanteet antavat myöten ja voi osallistua mitä erilaisempiin tehtäviin ja tapahtumiin. Tämä on harrastus, josta saa olla ylpeä! Mitä muuta ehdin harrastaa ja mistä näiden harrastusten parissa erityisesti nautin? Mistä aloittaisin? Syksyllä aloitin kontrabasson soitto-opiskelun Pohjois-Kymen musiikkiopis-

30

tolla. Siellä olen myös käynyt soittamassa nuoriso-orkesterin ja -bändin kanssa. Pysyy nuorekkaana, kun harrastaa n.12–15 -vuotiaiden kanssa! Soitan ukulelea ja ukulelebassoa. Kansalaisopistolla käyn laulamassa. Harrastan muodostelmaluistelua Kookoo Jäätaitureiden aikuisjoukkueessa ”Team Black Pearl”. Viime syksynä kävin tanssimassa Lindy Hoppia ja balettia, mutta vuodenvaihteen jälkeen musiikkituntien aikataulut hieman vaihtuivat, niin tunnit menivät päällekkäin. Jospa ensi syksynä sitten uudestaan. Askartelu ja ompelu hoituvat sitten, kun jaksaa siinä välissä. Kaikki mikä liittyy 50-lukuun, kuuluu elämäämme. Sitä ei voi kutsua enää harrastukseksi. Käydään koti- ja ulkomaan rokkibileissä. Ja kyllä, kaiken tämän keskellä kerkeää ihan hyvin rentoutua ja pötkötellä sohvalla karvaisten kanssa! Motto: Mistään ei oteta stressiä, pitää osata tasapainottaa.

^ĂƚƵ dĂŝƩŽ

^ŽƟůĂƐŬŽƟƉĞƌŝŶŶĞLJŚĚŝƐƚLJŬƐĞŶ ũƵŚůĂŶ ŬƌƵƵŶĂƐŝ ƐŽƟůĂƐŬŽƟƐŝƐĂƌ͕ ŬŝƌũĂŝůŝũĂ ŶŶĂŵĂƌŝ sĂŶŽƐĞŶ ƚĞŬƐƟŝŶ ƉĞƌƵƐƚƵǀĂ ŬƵǀĂĞůŵĂ ͟DƵŝƐƚŽũĂ ƐŽƟůĂƐŬŽƟũćƌũĞƐƚƂŶ ĂůŬƵƚĂŝƉĂůĞĞůƚĂ ĞŶŶĞŶ ƐŽƟĂ͘͟ ƐŝƚLJŬƐĞƐƐć ŽůŝǀĂƚ ŵƵͲ ŬĂŶĂ ^ŽƟůĂƐŬŽƟƉĞƌŝŶŶĞLJŚĚŝƐƚLJŬƐĞŶ ƉƵŚĞĞŶũŽŚƚĂũĂ ZŝŝƩĂ ^ŽŵƉĂͲ,ŽŬŬĂŶĞŶ ;ǀĂƐ͘Ϳ͕ ƉƂLJĚćŶ LJŵƉćƌŝůůć Ŷƫ /ŬŽŶĞŶ͕ >ĞŝůĂ >ĂĂũĂŶŝĞŵŝ͕ DĞƌũĂ ƵƟŽ͕ <ŝƌƐƟ /ŬŽŶĞŶ ũĂ dƵƵůŝŬŬŝ >ŝƵŬŬƵůĂ͘

Sata vuotta - sydän on edelleen mukana sotilaskotityössä Sotilaskotiperinneyhdistyksen järjestämä juhlavuoden 2018 sisarpäivä kokosi Parolannummelle puolitoistasataa vihreää sisarta eri puolilta maata.

S

ata vuotta Suomessa tehty vapaaehtoinen sotilaskotityö on säilyttänyt syvimmän tarkoituksensa: edistää palveluksessa olevien hyvinvointia ja maanpuolustuksellista aatetta. Ensimmäisillä vuosikymmenillä toiminnassa painottuivat uskonnolliset ja kansanvalistukselliset piirteet. Yhteistyö Puolustusvoimien kirkollisen työn kanssa kuuluu kuvaan edelleen, sekä myös kirjasto, joka aikansa lempilapsena on sopeutunut toimiviin internet-yhteyksiin. Sotilaskodit ovat edelleen kodinomaisia paikkoja, missä levähtää vapaahetkinä ilman ostopakkoa. Paikkansa sotilaskodin monipuolisissa valikoimissa pitää edelleen legendaarinen hyvänolon tuoja, sodemunkki. Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen molempiin koteihin munkit leipoo yhdistyksen oma leipomo. Sotilaskotitoimintaa johtavat alueelliset yhdistykset. Jäsenille maanpuolustushenkinen harrastus on vapaaehtoinen, mutta se vaatii kuitenkin sitoutumista, sillä sotilaskodit toimivat pitkälti vihreiden sisarten voimin. - Asiakkaat ovat numero yksi, he tässä toiminnassa pitävät kiinni, sanoo liikkuvan jaoston johtaja, kuusitoista vuotta

sotilaskotitoiminnassa mukana ollut Hilkka Pohjonen. - Varusmiehet ovat hyväntuulisia, jonottaessaankin kohteliaita ja kiitollisia niin täällä kodeissa varuskunta-alueella kuin maastossa, hän kiittää. Sisarpäivillä sotilaskotitoiminnan juurille johdatteli kuvaelma, yhdistyksen omin voimin koostettu esitys, jossa kelloa käännettiin taaksepäin reilut sata vuotta. Sotilaskotiperinneyhdistyksen puheenjohtaja Riitta Sompa-Hokkasen johdattamina roolihahmot, aikalaiset aktiivit loivat juuria maanpuolustushenkiselle toiminnalle. Roolihahmoina paikalla olivat sotilaskotityön perustaja ja liiton ensimmäinen puheenjohtaja Katri Bergholm, toiminnan aktiivinen kehittäjä, Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Lyyli Kairamo, Suomen Sotilaskotiliiton puheenjohtaja 7RLQL -lQQHV ja liiton pitkäaikainen sihteeri Helmi Virkkunen sekä valistusohjaaja Uuno Peltoniemi. Itsenäisessä Suomessa aatteesta innostuneiden suunnitelmien toteutumisesta käytännön toimeksi kertoi prikaatikenraali Pentti Airio. Satavuotisesta sotilaskotityöstä juuri julkaistun kirjan kirjoittaja totesi sotilaskotityön juurten ulottuvan niin naiskagaalien toimintaan kuin jääkäreiden herättelykirjoituksiin, pienessä määrin jopa Pelastuarmeijaan ja NMKY:n toimintaan. Ensimmäisten innostunei-

31

den joukossa toimintaan lähtivät hämeenlinnalaiset, ensimmäinen sotilaskoti vuokrahuoneistossa avasi ovensa vuoden 1918 lopulla. Ihan omia sotilaskotimuistoja Airio laski olevan jo yli kahdella miljoonalla miehellä. Tätä nykyä sotilaskotiyhdistyksistä moni toimii ”ilman poikia”, eli varuskunnat niiden toimialueelta on lakkautettu. Kädet helmassa eivät sisaret niissäkään istu, sillä aate säilyy, oli kotia tai ei. - Sisaret tekevät yhteistyötä muun muassa veteraaniyhdistysten kanssa, kertoi Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Kirsi Patrikainen. Suurin huoli hänen mukaansa koko järjestölle on pitää toiminta kiinnostavana ja saada mukaan uusia jäseniä. Sotilaskotityö on harrastus, joka sitoo ja jossa voi

joutua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Toisaalta harrastus tarjoaa monia mahdollisuuksia, elämyksiä ja iloa, sotilaskotitoiminta voimaannuttaa, siinä voi tuntea olevansa tarpeellinen. Sotilaskotijärjestönä olemme osa kokonaismaanpuolustusta ja siitä olemme ylpeitä, Patrikainen sanoi. Valtakunnallinen Sotilaskotiperinneyhdistys on perustettu Hämeenlinnassa vuonna 1994. Sotilaskotityön perinteitä vaalivan yhdistyksen jäseneksi voivat liittyä naiset ja miehet, jäsenyys ei edellytä kuulumista sotilaskotiyhdistykseen. n Marjatta Hinkkala Sotilaskotiperinneyhdistys ry

Sotilaskotiperinneyhdistys vaalii toiminnan perinteitä Sotilaskoti on siellä missä sotilas

DĂƌũĂƩĂ ,ŝŶŬŬĂůĂ

S

otilaskotiperinneyhdistyksen 23. helmikuuta järjestämässä 25-vuotisjuhlassa Hämeenlinnassa puhunut puolustusministeri Jussi Niinistö sanoi arvostavansa sisarten ”hymyllä ja sydämellä tekemää työtä maanpuolustuksen hyväksi”. Yhdeksi sotilaskotijärjestön arvoista ministeri nosti sotilaskotijärjestön kyvyn ja valmiudet mukautua muuttuviin olosuhteisiin. – Sotilaskoti palveluineen on läsnä siellä missä sotilaatkin: niin kasarmilla kuin maastossa, juhlassa ja arjessa - tarvittaessa poikkeusoloja myöten. Järjestöhän on vuonna 2015 Puolustusvoimien kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti sitoutunut kehittämään ja sopeuttamaan valmiustoimintaansa poikkeusolojen tarpeisiin. Näin ovat vihreät sisaret järjestössään toimineet käytännössä jo sotavuosina, jolloin toiminta organisoitiin rauhan ajan olosuhteista kenttäarmeijan tarpeisiin YH:n ajasta alkaen. Liikkuvaa työtä järjestössä oli harjoiteltu jo 1920-luvun lopulla. Sotilaskotitoiminnan ytimen muodostavat vapaaehtoiset, järjestö on maan vanhin yhtäjaksoisesti vapaaehtoista maanpuolustustyötä tehnyt järjestö. Yhdistyksen puheenjohtaja Riitta Sompa-

32

zŚƚĞŝƐĞƐƐć ũƵŚůĂƐƐĂ Žůŝ ŚLJŵLJ Žůŝ ŚĞƌŬćƐƐć͘ <ƵǀĂƐƐĂ <ŝƌƐŝ WĂƚƌŝŬĂŝŶĞŶ ũĂ ZŝŝƩĂ ^ŽŵƉĂͲ,ŽŬŬĂŶĞŶ͘ Hokkanen sanoo perinneyhdistyksen ottaneen vastaan haasteen pitää huolta toiminnan perinteistä, työn tallentamisesta jälkeemme tuleville. Jo vuosien ajan ovat ”perinteen” jäsenet tehneet oikeaoppista arkistointia ja kuvien tallentamista – ja päivittävät taitojaan tarpeen mukaan. Tietopankkia kartuttaakseen he keskittyvät lähitulevaisuudessa

DĂƌũĂƩĂ ,ŝŶŬŬĂůĂ

<ƵƚƐƵǀŝĞƌĂĂƚ ŬĞƐŬŝƩLJŝǀćƚ ƟůĂŝƐƵƵĚĞŶ ĂƌǀŽŬŬĂĂƐĞĞŶ ŽŚũĞůŵĂĂŶ͘ ,ĞŶŬŝůƂƚ ǀĂƐĞŵŵĂůƚĂ ůƵŬŝĞŶ ƉĞƌŝŶŶĞLJŚĚŝƐͲ ƚLJŬƐĞŶ ƐŝŚƚĞĞƌŝ ^ĂƚƵ dĂŝƩŽ͕ ĞǀĞƌƐƟ <Ăƌƌŝ ,ĞŝŬŝŶŚĞŝŵŽ͕ ,ćŵĞĞŶůŝŶŶĂŶ ŬĂƵƉƵŶŐŝŶŚĂůůŝƚƵŬƐĞŶ ũćƐĞŶ ,ĞůĞŶĂ >ĞŚŬŽŶĞŶ͕ ŵŝŶŝƐƚĞƌŝ :ƵƐƐŝ EŝŝŶŝƐƚƂ͕ ƉĞƌŝŶŶĞLJŚĚŝƐƚLJŬƐĞŶ Ɖũ͘ ZŝŝƩĂ ^ŽŵƉĂͲ,ŽŬŬĂŶĞŶ͕ ^ŽƟůĂƐŬŽƟůŝŝƚŽŶ Ɖũ͘ <ŝƌƐŝ WĂƚƌŝŬĂŝŶĞŶ͕ ŵŝŶŝƐƚĞƌŝŶ ĂĚũƵƚĂŶƫ͕ ŬŽŵĞŶƚĂũĂŬĂƉƚĞĞŶŝ >Ăƌŝ WŝĞƟůćŝŶĞŶ͕ DƵƐĞŽ DŝůŝƚĂƌŝĂŶ ũŽŚƚĂũĂ DŝĂͲ>ĞĞŶĂ dŝŝůŝ ƐĞŬć WŝƌŬŬŽ <ŝŶŶƵŶĞŶ ƉĞƌŝŶŶĞLJŚĚŝƐƚLJŬƐĞƐƚć͘ erityisesti sisarten haastatteluihin. – Yhdistys on lisäksi kustantanut lukuisia julkaisuja ja järjestänyt kattavia näyttelyitä, kuten jäsenensä Anna-Mari Vanosen kokoamat näyttelyt. Arvokkaan ja ihanan lisänsä on tuonut yhdistyksen oma näyttelyhuone Hämeenlinnassa Tykistömuseossa ja nyttemmin osana Museo Militarian kokonaisuutta. Tykistömuseon yhteydessä tuli yhdistyksen kahvila Cafe Katri tutuksi suosittuna kahvittelu- ja kokoontumispaikkana niin hämeenlinnalaisille kuin turisteille. Linnan läheisyys ja eri tapahtumat houkuttelivat väkeä

kahvikupin ja sodemunkin - ja samalla muistojen pariin. Sotilaskotityön aikamatkalle vie Sallassa Sota- ja jälleenrakennusajan museoon pystytetty pysyvä näyttely. Cafe Katri oli Riitta Sompa-Hokkasen mukaan näkyvä käyntikortti, joka otti ja antoi. Se vaati oman henkilönsä kahvilaan ja tarvittavat liikkeenhoidolliset velvollisuudet, mutta toi myös tuloja ja teki omalta osaltaan sotilaskotityötä tunnetuksi. Sotilaskotiperinneyhdistys on perustettu Hämeenlinnassa 1994 vaalimaan vuodesta 1918 alkaen Suomessa tehtyä sotilaskotityötä, työhön

Sotilaskotiperinneyhdistys 25 vuotta Sotilaskotiperinneyhdistys piti vuosikokouksen yhdistyksen 25-vuotisjuhlan yhteydessä. Ennen varsinaista kokousta viettiin hiljainen hetki viime vuonna poisnukkuneen perustajajäsenen muistoksi. Kokouksen puheenjohtajana toimi Paula Panula-Aarnio ja sihteerinä Satu Taitto. Puheenjohtajaksi vuosille 2019-2021 valittiin edelleen Riitta Sompa-Hokkanen. Hallituksen erovuoroiset jäsenet Heli Jukala ja .DLMD +lPlOlLQHQ sekä varajäsenistä erovuorossa olleet Leila Laajaniemi ja Pirkko Mela valittiin uudelleen. Pirkko Mela toimii myös kouluttajana. Muut hallituksen jäsenet ovat Merja Autio, Kirsti Ikonen, Meeri Lahtinen ja Satu Taitto. Vuosikokouksen jälkeen hallitus piti järjestäytymiskokouksen, jossa varapuheenjohtajaksi valittiin Heli Jukala ja sihteeriksi ja tiedottajaksi

Satu Taitto. Rahastonhoitajana toimii hallituksen ulkopuolelta Tuulikki Liukkula. Sotilaskotiperinneyhdistys keskittyy perinteen tallentamiseen, järjestää mm. arkisto-kursseja sekä avustaa sotilaskotinäyttelyitten järjestelyissä. Perinteen kerääminen ja tallentaminen ovat tärkeä osa yhdistystoimintaa. Sotilaskotiyhdistyksistä löytyy paljon arkistoitavaa aineistoa ja historiatietoja. Olisi hyvä, että yhdistykset huolehtisivat aineiston arkistoinnista, kirjaamisesta ja tallentamisesta mahdollisimman pian. Tämä on hyvä ottaa huomioon myös toimintasuunnitelmissa ja budjeteissa. n Satu Taitto Sotilaskotiperinneyhdistyksen sihteeri ja tiedottaja

33

liittyvää esineistöä ja muistitietoa. Yhdistyksen kotipesä, ”Perinteen pesä”, sijaitsee Parolannummella Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen sotilaskoti 1:n kanssa samalla tontilla. Sotilaskotiperinneyhdistykseen voivat liittyä yksittäiset henkilöt, naiset ja miehet, sekä yhdistykset. Tällä hetkellä henkilöjäseniä on mukana noin 90 ja yhdistyksiä kolmisenkymmentä, joukossa myös niin sanottuja pojattomia yhdistyksiä. Sotilaskotiperinneyhdistyksen juhlassa musiikista vastasi Kaartin Soittokunta musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkolan johtamana. Tervehdyksen juhlaan toivat pj. Kirsi Patrikainen Sotilaskotiliitosta, Panssariprikaatista ev Karri Heikinheimo ja Hämeenlinnan kaupungista Helena Lehkonen. n

WĂƐŝͲ,ĞŝŬŬŝ DŝŬŬŽůĂŶ ũŽŚƚĂŵĂ <ĂĂƌƟŶ ƐŽŝƩŽŬƵŶƚĂ ǀĂƐƚĂƐŝ ũƵŚůĂŬŽŶƐĞƌƟƐƚĂ͘

Marjatta Hinkkala Sotilaskotiperinneyhdistys ry

Muistamme Ellen Saressalo os. Holmberg (1923–2019) Ellen Holmberg syntyi Imatralla lapsikatraan nuorimpana. Isä kuoli sukellusonnettomuudessa Ellenin ollessa kolmivuotias. Äiti hoiti kuusi lastaan aikuiseksi, kunnes nukkui pois vuonna 1941. Nuorena lottana Ellen tapasi tulevan miehensä, nuoren upseerin Leo Saressalon, kun he molemmat olivat pommituksen kohteeksi joutuneessa junassa. Tämä kohtaaminen johti avioliittoon vuonna 1942. 1940 Ellen lähti mukaan sotilaskotityöhön. Lottana hän palveli sodan ajan. Valkjärven ja Haminan varuskunnissa hän muiden naisten tavoin kanavoi isänmaallisuutensa sotilaskotityöhön. Miehensä sotilasuran myötä perhe muutti Helsinkiin vuonna 1958. Sotilaskotitoiminta Santahaminassa tarjosi sisarellisen yhteyden ja vapaaehtoistyön varusmiesten eteen. Ellenin aatteellisena taustana oli sotilaskotiliikkeen arvojen voimakas puolustaminen. Tuolloin hän myös aloitti työnsä sotilaskotijärjestön paikallisissa johtotehtävissä. Monien muuttojen ja elämänvaiheiden jälkeen Ellenillä oli yksi kiinnekohta. Se oli sotilaskoti-

34

sisarten yhteisö, joka tarjosi sekä aatteellisen että fyysisen mahdollisuuden tavata sisaria ja palvella isänmaata, johon Ellenin henkinen elämä oli sitoutunut koko elämän ajan. Haminan ajan jälkeen hän palveli sisaryhteisöä luottamustehtävissä kaikilla elämänsä varuskuntapaikkakunnilla. Muistotilaisuudessa Haminassa Elleniä saattaneet sisaret muistelivat häntä ystävällisenä, auttavana, opastavana ja osaavana sotilaskotisisarena, joka johti paikallistoimintaa viisaasti yhteisön tavoitteiden ja arvojen mukaisesti. Lassi Saressalo Ellen Saressalon poika

35

ULU ILMOITUSTA Oikaisu Sotilaskotilehteen 1/2019 Pyynnön Antti Ikosen kirjoituksen julkaisuun esittivät Lyyli Kairamon lähisukulaiset, ei perikunta.

Puolustusvoimien ortodoksiset hengelliset päivät pidettiin Valamossa 25.–26.4.

Virtuaalisotilaskoti Virtuaalisotilaskoti on nyt avattu ja löytyy osoitteesta http://virtuaalisotilaskoti. VRWLODVNRWLOLLWWR À Sivustolle pääsee myös liiton kotisivuille tulevan bannerin kautta. Tervetuloa virtuaalikierrokselle sotilaskotiin. Kierrokselle on valittu tutustuttavaksi vuoden 1941 ja vuoden 2018 sotilaskodit. Sotavahinkosäätiö on tukenut rahallisesti tätä projektia, ja se on toteutettu yhteistyössä AMK Metropolian kanssa.

Oikaisu Sotilaskotilehdessä 1/2019 julkaistuun Signe Happosen Rovaniemen sankarihaudalla 6.12.2018 pitämään puheeseen Signe Happosen puheen toiseksi viimeiseen kappaleeseen, jossa käsitellään Murtovaaran heinäkuun 1942 tapahtumia, on jäänyt virheellinen tieto silloisesta Sotilaskotiliiton puheenjohtajasta. Puheenjohtajana toimi tuolloin Toini Jännes, ei Katri Bergholm. Teksti oikaistuna: Myös sotilaskotisisaret joutuivat antamaan uhrinsa. Heistä tunnetuin, Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Toini Jännes ja kaksi muuta sisarta sekä heidän varusmieskuljettajansa saivat surmansa partisaanihyökkäyksessä kohtalokkaalla matkallaan Kuusamon Murtovaarassa heinäkuussa 1942.

Sotilaskotiliitto järjestää

Nuorten viikonlopun 28.–29.9.2019 Panssariprikaatissa Parolannummella. Viikonloppu sisältää sotilaskotikoulutusta järjestön jäsenille ja järjestön toiminnasta kiinnostuneille yli 16-vuotiaille nuorille. Koulutuksen sisältönä mm. sotilaskotitoiminta maasto-olosuhteissa, teltan pystytys ja ensiaputaidot. Majoitumme teltoissa. Ilmoittautuminen Lyytin kautta alkaen 1.8. Lisätietoa: Minna Nyström p. 040 593 2404.

Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.