Sotilaskoti 2 2016

2/2016

• • • •

Mitä liitto tarjoaa sotilaskotiyhdistyksille?

Sotilaskotiliitto yhdistää järjestöä Voisinko itse vaikuttaa sotilaskodin ilmapiiriin?

Katse mahdollisuuksiin – ei mahdottomuuksiin

SISÄLTÖ

49. vuosikerta – n:o 2/2016 Julkaisija: Sotilaskotiliitto – Soldathemsförbundet ry Simonkatu 12 A 9 00100 Helsinki Puh. 045 123 2820 www.sotilaskotiliitto.fi

Pääkirjoitus ......................................................................... 3 Ledare................................................................................. 4

Leirillä koettua? Sodessa sattunutta? Hyviä niksejä?

Kommelluksia? ................................................................... 5 Lisäys valtiollisiin kunniamerkkeihin.................................... 6 Sotilaskotiliitto yhdistää järjestöä ....................................... 6 Arvot.................................................................................... 9

Jäsenrekisterikoulutusta Lauttasaaressa ......................... 10

Päätoimittaja Karoliina Hofmann karoliina.hofmann@sotilaskotiliitto.fi Puh. 040 704 6755 Toimitus Sotilaskotiliitto Simonkatu 12 A 9, 00100 Helsinki Valmiit aineistot: toimitus@sotilaskotiliitto.fi

Perinteinen sotilaskotiyhdistysten uusien toimijoiden koulutus on Sotilaskotiliiton kestohitti .............................. 11

Toimitustyö Elina Halminen Puh. 044 518 1803

Anne-May Asplund ........................................................... 12

Osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset tehdään suoraan sotilaskotiyhdistykseen.

Uudet puheenjohtajat esittäytyvät: ..............................12-17 Mirja Järvenpää ................................................................ 14 Heleena Sirén ................................................................... 15 Liisa Suomilammi.............................................................. 16 Sirpa Luostarinen ............................................................. 17 Onttola – paikallisosasto Rajasotilaskotiyhdistyksessä ... 18 Katse mahdollisuuksiin – ei mahdottomuuksiin ............... 19 Sotilaskotityö virkistää ...................................................... 21 Totta ja tarua Loviisasta: Kun Kotkan sisaret Loviisassa joulun alla käväisivät.......................................................... 22 Vaasassa vietettiin ystävänpäivää..........................................25

Voisinko itse vaikuttaa sotilaskodin ilmapiiriin?...................26

Tuhat kiloa korviketta, kolme vaunulastillista tulitikkuja ja pari miljoonaa postikorttia… ..............................................28

Paino Painotalo Plus Digital Oy/Lahti Teemat 2016 N:o 3 I Love Sode Aineisto 9.5., ilmestyy 14.6.

N:o 4 Varusmies, työmme lähtökohta Aineisto 8.8., ilmestyy 15.9.

N:o 5 Makean toiminnan joukot Aineisto 7.11., ilmestyy 19.12.

In memoriam.............................................................................30 Ilmoitustaulu..............................................................................32

Kansikuva: Sotilaskotiliitto järjesti koulutuksen yhdistysten uusille toimijoille. Koulutuksen tunnelmassa mukana Mirja Järvenpää Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistyksestä (vas.), Hanna Riikonen Rissalan Sotilaskotiyhdistyksestä sekä Sisko Latva-Reinikka ja Brita Laurén Tampereen Seudun Sotilaskotiyhdistyksestä. Kuva: Karoliina Hofmann.

2

Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0355-9343

PÄÄKIRJOITUS

Satu Mustalahti Sotilaskotiliiton toiminnanjohtaja 12.4.2016

Mitä liitto tarjoaa sotilaskotiyhdistyksille?

L

iiton sääntöjen 2 § kertoo tarkoituksen ja toiminnan. Pykälässä todetaan Sotilaskotiliiton olevan maanpuolustusjärjestö, jonka tarkoituksena on sotilaskotiyhdistysten sekä muiden sotilaskotityötä ja sotilaskotiaatetta edistävien yhdistysten toimintaedellytysten tukeminen ja toimiminen rekisteröityjen sotilaskotiyhdistysten, muiden sotilaskoteja ylläpitävien rekisteröityjen yhdistysten sekä muiden sotilaskotityötä ja sotilaskotiaatetta edistävien rekisteröityjen yhdistysten keskusliittona. Tämä osa tarkoituspykälää kertoo selkeästi, että sotilaskotiyhdistykset ovat liiton tärkeimmät asiakkaat.

Liiton 37 jäsenyhdistystä ovat keskenään samanlaisia siinä mielessä, että ne kaikki ovat sotilaskotiyhdistyksiä ja harjoittavat sotilaskotitoimintaa, mutta muuten jo samankokoistenkin yhdistysten toiminnat eroavat toisistaan paljon. Tämä johtuu kunkin omasta toimintaympäristöstä tulevista haasteista. Tästä syystä on erittäin vaikeaa antaa kaikille sopivia toimintamalleja ja ohjeita, ja siksi liiton antamaa ohjeistusta joudutaan lähes aina soveltamaan paikallisesti. Kevät- ja syyskokouksessa kuitenkin sovimme yhteisistä toiminnan ja strategisen suunnittelun pääperiaatteista, joihin niin liitto kuin yhdistyksetkin yhdessä sitoutuvat.

Sotilaskotiliitto tarjoaa yhdistyksille monenlaisia palveluita toiminnan tukemiseksi.

Tärkeitä asioita ovat esimerkiksi yhteisten toiminnansuunnittelumallien tarjoaminen sekä viestinnän tukeminen. Viestintää tuetaan ensiksikin julkaisemalla lehteä, johon myös yhdistykset kirjoittavat. Lisäksi Sotilaskotiliitto kouluttaa ja tukee yhdistysten viestijöitä sekä julkaisee esitteitä ja muuta materiaalia, esim. Taskutietoa sotilaskodista. Yhdistykset voivat jakaa lehdistötiedotteita liiton kautta sekä hyödyntää liiton tarjoamia www- ja fb-sivuja.

Liitto tarjoaa yhdistysten käyttöön jäsenrekisterin sekä sen käyttöön liittyvää koulutusta ja neuvontaa. Liiton kautta yhdistykset voivat hankkia yhteisiä järjestötuotteita ja lainata roll up -mainosta, marssilippua ja arkkuvaatetta. Taloudellista tukea yhdistykset saavat liiton rahastojen kautta varusmiehen hyvinvointiin tarvittaviin hankintoihin tai oman jäsenistönsä kouluttautumiseen. Liitto voi joissakin tilanteissa myöntää yhdistykselle myös lainaa.

Kaikki me, Sotilaskotiliiton henkilökunta ja hallitus, olemme tavoitettavissa. Kuulemme erittäin mielellämme mielipiteitä ja autamme etsimään vastauksia kysymyksiin sotilaskotitoiminnasta sekä järjestön kehittämisestä

LEDARE 4

Satu Mustalahti Verksamhetsledare för Soldathemsförbundet 12.4.2016

Vad erbjuder förbundet åt soldathemsföreningarna?

2

§ i förbundets stadgar anger syftet och verksamheten. I paragrafen konstateras att Soldathemsförbundet är en landsförsvarsorganisation vars syfte är att stödja verksamhetsbetingelserna för soldathemsförbunden och andra föreningar som främjar soldathemsarbete och soldathemsidén, samt att verka som centralförbund för registrerade soldathemsföreningar, andra registrerade föreningar som upprätthåller soldathem samt andra registrerade föreningar som utför soldathemsarbete och främjar soldathemsidén. Denna del av paragrafen visar tydligt att soldathemsföreningarna är förbundets viktigaste kunder.

De 37 medlemsföreningarna i förbundet är sinsemellan likadana i det avseendet att de alla är soldathemsföreningar och utövar soldathemsverksamhet, men i övrigt skiljer sig verksamheten redan mellan föreningar av samma storlek. Detta beror på de kommande utmaningarna i respektive förenings verksamhetsmiljöer. Av denna anledning är det mycket svårt att ge verksamhetsmodeller och instruktioner som lämpar sig för alla, och därför måste man också nästan alltid tillämpa förbundets instruktioner lokalt. På vår- och höstmötet kom vi dock överens om gemensamma huvudprinciper för verksamhetsplanering och strategisk planering, som både förbundet och föreningarna förbinder sig till tillsammans.

Soldathemsförbundet erbjuder föreningarna många slags tjänster som stöd för verksamheten. Viktiga saker är till exempel att erbjuda modeller för verksamhetsplanering och stöd för kommunikation. Kommunikationen stöds för det första genom att ge ut en tidning som även föreningarna skriver i. Dessutom utbildar och stödjer Soldathemsförbundet föreningarnas kommunikatörer och publicerar broschyrer och annat material, till exempel information om soldathemmet. Föreningarna kan distribuera pressmeddelanden via förbundet och dra nytta av förbundets webbplats och Facebook-sida.

Förbundet tillhandahåller föreningarna ett medlemsregister samt utbildning och rådgivning om registret. Via förbundet kan föreningarna skaffa gemensamma organisationsprodukter och låna en roll up-affisch, en marschflagga och en kistduk. Föreningarna får ekonomiskt stöd via förbundets fonder för anskaffningar som behövs för beväringarnas välfärd eller utbildning av de egna medlemmarna. Förbundet kan i vissa situationer även bevilja föreningen ett lån.

Alla vi, Soldathemsförbundets personal och styrelse, kan alltid nås. Vi hör mycket gärna era synpunkter och hjälper till att söka svar på frågor om soldathemsverksamheten och utvecklingen av förbundet.

Kuvat: Kirsi Tulkki ja Elina Halminen

Leirillä koettua?

tt a ? u n u t t a s a s So de s

Hyviä niksejä?

Kommelluksia?

Onko sinulle tapahtunut hauska, suuri tai pieni sattumus sisartyössäsi? Oletko keksinyt oivallisen, työtä helpottavan niksin, jonka voisit jakaa muiden sisarten kanssa? Oletko kokenut mieleenpainuneen hetken keittiössä, kirjastossa, leirillä, sotilaskotiautossa? Minkä hyödyllisen käytännön vinkin antaisit sisarelle, joka on lähdössä ensimmäiseen sotaharjoitukseensa? Mitä on jäänyt mieleesi pitkältä tai lyhyeltä sotilaskotisisaren uraltasi? Mikä on sotilaskotihistoriasi kirkkain hetki?

Sotilaskoti-lehti kerää kesäkuussa ilmestyvään numeroon lukijakunnan muisteluita, tapahtuneita sattumuksia, riemun ja naurun hetkiä, vakavan pohdinnan paikkoja. Jakaisitko tarpeellisia neuvoja nuoremmalle tai vanhemmalle siskolle kokemuksen syvällä rintaäänellä?

Kirjoita lyhyt, muutaman rivin kokemuksesi tai sattumuksesi ja lähetä se Sotilaskoti-lehden päätoimittaja Karoliina Hofmannille sähköpostitse karoliina.hofmann@sotilaskotiliitto.fi tai postitse osoitteella Sotilaskotiliitto, Karoliina Hofmann, Simonkatu 12 A 9, 00100 HELSINKI. Kirjoittajien kesken arvotaan sotilaskotituotteita. Jokaiselle vastaajalle postitetaan Sotilaskoti-avaimenperä. Osallistu yhteiseen niksien, koettelemusten ja kokemusten jakamiseen Sotilaskotiliiton teemavuoden ”Jäsenistön vuosi” merkeissä!

5

Huomionosoitukset 2015

Lisäys valtiollisiin kunniamerkkeihin Valtiollisten kunniamerkkien luokat olivat jääneet pois lehden 1/2016 sivulta 7.

Valtiolliset kunniamerkit 4. luokan Vapaudenristi Honkala Hilkka

Kajaanin Sotilaskotiyhdistys ry

Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan Kunniamerkit SVR M 1 kr

Lähti Seija

Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistys ry

SVR M

Eronen Maila Kirkkomäki Anna-Liisa Jokinen Sirkka Hautamäki Marja-Liisa

Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistys ry Kauhavan Sotilaskotiyhdistys ry Niinisalon Sotilaskotiyhdistys ry Niinisalon Sotilaskotiyhdistys ry

Sotilaskotiliitto yhdistää järjestöä

S

otilaskotiyhdistykset perustivat Sotilaskotiliiton yhdyssiteeksi yhdistysten välille vuonna 1921. Alusta asti liitto on tukenut sotilaskotiyhdistyksiä niin taloudellisesti kuin neuvonnalla.

Sotilaskotiliiton toiminnan tärkein tavoite on, että kaikilla sotilaskotiyhdistyksillä on hyvät toimintaedellytykset. Koko järjestön elinvoimaisuuden säilyttäminen on haastavaa, ja tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan sitoutumista myös yhdistyksiltä.

6

Prosessit Liitto toimii prosessimaisesti, ja prosessit on ryhmitelty sen mukaan, kenelle ne tuottavat palveluita. Prosessin ohjausryhmä voi tarvittaessa perustaa työryhmiä jonkun tietyn aiheen ympärille. Työryhmät voivat olla pysyviä, tai niitä voi perustaa jonkin määrätyn yksittäisen tehtävän hoitamiseen. Tulossa olevan sotilaskotitoiminnan alkamisen 100-vuotisjuhlavuoden järjestelyihin 2018 on jo perustettu työryhmä. Työryhmien etuna on, että niissä voidaan laajamittaisesti

hyödyntää koko järjestön osaamista ja jakaa voimavaroja.

Suunnittelu- ja kehittämisprosessi (SUKE) vastaa valtakunnallisesta yhteydenpidosta Puolustusvoimiin ja Rajavartiolaitokseen.

Vaikka liitto ei enää neuvottele Puolustusvoimien kanssa halkojen hankinnasta kuten ensimmäisinä vuosikymmeninä, on liiton tehtävä edelleen sopia kumppaneidemme kanssa sellainen yhteistoimintasopimus, jolla varmistetaan sotilaskotiyhdistysten toimintamahdollisuudet. SUKE vastaa myös valtakunnallisesta yhteydenpidosta muihin maanpuolustusjärjestöihin

kuten Maanpuolustuskoulutusyhdistykseen ja Naisten Valmiusliittoon. Yhdistykset saavat tätä kautta tukea toimintansa kehittämiseen ja järjestämiseen. Jos jokainen yhdistys olisi itsenäisenä toimijana yhteistyökumppanin jäsen, rasittaisivat jäsenmaksut järjestön taloutta melkoisesti.

Kuluva vuosi on nimetty Jäsenistön vuodeksi, ja järjestötoimintaprosessi palvelee yhdistyksiä ja jäsenistöä tuottamalla toimintaa yhdistysten jäsenhankinnan ja -huollon hyväksi. Teemavuotena saadaan uusia järjestötuotteita ja suunnitellaan jäsenistölle ohjelmaa Hamina Tattoo -tapahtuman yhteyteen sekä alueellista jäsenten hyvinvointiin liittyvää koulutusta. Prosessin toiminnan tavoitteena on, että varusmiehiä palvelee myönteinen, iloinen ja hyvinvoiva jäsenistö.

Sotilaskotipalveluprosessin toiminnan tarkoituksena on tukea sotilaskotiyhdistyksiä sotilaskotipalveluiden tuottamisessa ja kehittämisessä asiakaslähtöisesti. Prosessin kilpailutustyöryhmä kilpailuttaa sotilaskotiyhdistyksille vuorovuosina tavara- ja juomatoimittajan. Sitoutumalla järjestön yhteisostoihin voidaan yhteisostotoiminnan hyödyt tarjota täysimittaisina varusmiehille kaikissa sotilaskodeissa. On epäreilua varusmiehiä kohtaan, että he joutuvat sotilaskodin tuotteissa maksamaan siitä, että kaikki yhdistykset eivät sitoudu yhteisostoihin.

Poikkeusoloprosessin tarkoituksena on sovittaa yhteen järjestön poikkeusolotoiminnan suunnittelua ja harjoittelua. Järjestön poikkeusolovalmius on kehittynyt viime vuosina voimakkaasti, ja kaikki sotilaskotiyhdistykset ja paikallisosastot ovat mukana organisoi-

Karoliina Hofmann

Sari Seppälä, Inka Tiittanen ja Pippa Rantala ovat Sotilaskotiliiton hallituksen jäseniä. dussa alueellisessa toiminnassa.

Lisääntyneet Puolustusvoimien kertausharjoitusvuorokaudet antavat myös järjestölle enemmän mahdollisuuksia harjoitella poikkeusolojen sotilaskotitoimintaa. Harjoitusten yhteydessä jäsenet pääsevät mukaan kokeilemaan järjestön extreme-lajia aidossa ympäristössä ja kokeilemaan omia kykyjään toimia ääriolosuhteissa.

Tukiprosessit Tukiprosessien tehtävänä on tukea Sotilaskotiliiton muita prosesseja.

Niiden toiminta ei välttämättä ole kovin näkyvää ulospäin, mutta niiden avulla parannetaan järjestön toimivuutta. Tukiprosesseja järjesteltiin uudelleen liiton organisaatiossa tapahtuneiden muutosten myötä.

Uusin tukiprosessi on hallintoprosessi, johon vuoden alussa yhdistettiin liiton talous- ja henkilöstöprosessi. Sen tehtävänä on varmistaa, että liiton hallinto toimii sujuvasti ja tehokkaasti.

Koulutusprosessin tavoitteena on järjestää onnistuneita koulutustilaisuuksia yhteistyössä toisten prosessien omistajien kanssa.

7

Koulutuskokonaisuuksissa pyritään ottamaan huomioon järjestön tarpeet ja toiveet sekä se, että koulutustarjontaa on sekä vapaaehtoisille sisarille että sotilaskotien henkilökunnalle. Koulutukset antavat jäsenille ja henkilökunnalle osaamista, tietoa ja taitoa toimia järjestössä sen toimintaperiaatteen mukaisesti varusmiesten hyväksi niin normaali- kuin poikkeusoloissakin.

Viestintäprosessin menestyksen lähtökohta on hyvä yhteys liiton prosessien tuottamaan toimintaan ja sotilaskotiyhdistysten tapahtumiin. Viestintäprosessi toimii tiedon välittäjänä, ja sen vuoksi luontevat yhteydet kaikkiin järjestön toimijoihin ovat ensiarvoisen tärkeät. Viestintäprosessin työkalut ovat koko järjestön hyödynnettävissä. Jokainen sotilaskotiyhdistys voi pyytää apua tiedotejakeluun tai hyödyntää kotisivujen teossa liiton kustantamaa sivupoh-

Karoliina Hofmann

Hallituksen puheenjohtaja Kirsi Patrikainen ja jäsen Sari Seppälä.

jaa. Jäsenistölle prosessin toiminta näyttäytyy esitteenä, lehtenä ja liiton kotisivuna.

Satu Mustalahti, toiminnanjohtaja

Kirsi Patrikainen, hallituksen puheenjohtaja Pia Ojala, järjestösihteeri Karoliina Hofmann, järjestöpäällikkö

Liiton toiminta kuvataan ja toteutetaan prosessimaisesti.

Prosessit on tunnistettu, ja niille on nimetty omistajat seuraavasti: Ydinprosessit: - Suunnittelu ja kehittäminen, omistaja Kirsi Patrikainen - Järjestötoiminta, omistaja Sari Seppälä - Sotilaskotipalvelut, omistaja Marjo-Riitta Kemi - Poikkeusolo, omistaja Tuuli Kuutti Tukiprosessit: - Hallinto, omistaja Satu Mustalahti - Koulutus, omistaja Pia Ojala - Viestintä, omistaja Karoliina Hofmann Sotilaskotiliiton toimistossa työskentelee kolme henkilöä: toiminnanjohtaja Satu Mustalahti, järjestöpäällikkö Karoliina Hofmann ja järjestösihteeri Pia Ojala.

Hallitus valitsi puheenjohtajaksi Kirsi Patrikaisen, 1. varapuheenjohtajaksi Heli Itkosen ja 2. varapuheenjohtajaksi Marjaana Vihottulan.

8

ArVot Vapaaehtoisuus Vapaaehtoisuus on suomalaisen sotilaskotityön omaleimaisin piirre.

Järjestöön liitytään ja siinä toimitaan vapaaehtoisesti.

Liityttäessä sitoudutaan tekemään työtä sotilaskodin hyväksi.

Yhteisöllisyys Sotilaskotijärjestössä yhteisöllisyys on yhdistysten ja sisarten verkottumista ja vuorovaikutusta varusmiehen sekä kertausharjoituksessa olevan reserviläisen vapaa-ajan viihtyvyyden tukemiseksi.

Yhteisöllisyys on myös voimavara, joka vahvistaa yhteisön jäseniä.

Osaaminen ja itsensä kehittäminen Jokainen henkilö sotilaskodissa luovuttaa omat taitonsa järjestön käyttöön sekä kehittää sotilaskotityötä eteenpäin.

Samalla sotilaskoti tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden oppia lisää ja kehittää itseään.

Luotettavuus Luotettavuus on sitä, että sisaret pitävät ja toteuttavat sen mitä ovat luvanneet. Se on myös Sotilaskotiliiton ja yhdistysten luotettavuutta sekä keskinäisissä suhteissa että ulospäin.

Iloisuus ja palvelualttius Iloisuus ja palvelualttius tarkoittaa sitä, että asiakkaalle jää hyvä mieli sotilaskodista. Se tarkoittaa myös myönteistä suhtautumista toisiimme ja työhömme.

Sotilaskotiliitto - Soldathemsförbundet ry

9

Kirsi Tulkki

Keskustelu osallistujajoukon kesken oli vilkasta.

Koulutus tarjosi uutta ja kertausta yhdistysten jäsenrekisterinhoitajille.

Jäsenrekisterikoulutusta Lauttasaaressa

K

ymmenkunta jäsenrekisterinhoitajaa tai -sihteeriä kokoontui Sotilaskotiliiton järjestämään jäsenrekisterikoulutuspäivään 23.1.2016 Uudenmaan aluetoimistoon Lauttasaareen. Pääosin osallistujat olivat pääkaupunkiseudulta, mutta myös meitä pitkämatkalaisia oli mukana. Osallistujajoukko kuvasi hyvin koko järjestön moninaisuutta, kun osa oli käyttänyt järjestelmää jo vuosia, ja osa oli vasta ensi metreillä sen käytössä, mutta tästä huolimatta päivä oli antoisa meille kaikille.

Järjestösihteeri Pia Ojalalla oli tehokas paketti jäsenrekisterin perusasioista, tietosuoja-asioista sekä rekisteriselosteesta. Keskuste-

10

lu oli vilkasta, ja välillä Pia joutui palauttamaan meidät ruotuun, jotta ehdimme käsitellä koko aineiston suunnitellussa aikataulussa.

Iltapäivä kului käytännön harjoituksissa, saimme vinkkejä sekä Pialta että toisiltamme sekä uusia näkökulmia asioiden tekemiseen.

Itselleni oli uutta se, että jaostoja voi lisätä yhdistyksen omien tarpeiden mukaan, esim. Tattoo 2016.

Tätä tietoa voi tarvittaessa hyödyntää laskutuksen pohjana.

Opimme myös toimintatavat sisaren siirtyessä yhdistyksestä toiseen sekä sisaren kaksoisjäsenyydestä. Harjoittelimme raporttien ottamista ja niiden viemistä Exceliin sekä saimme vinkkejä myös

Excelin käyttöön. Kokeilimme postitustarrojen ja laskujen tekemistä, sillä raporttigeneraattorin käyttämisessä on omat haasteensa.

Yleisesti ottaen sekä meille koulutuksessa mukana olleille että kaikille muillekin jäsenrekisterinhoitajille olkoon muistutuksena se, että on erittäin tärkeää päivittää sekä uusien että vanhojen toimijoiden tehtävät ajan tasalle jäsenrekisteriin. Tiedot voi päivittää heti esim. syyskokouksen jälkeen, kun valinnat on tehty, niin eivät pääse unohtumaan.

Tuula Katainen Luonetjärven Sotilaskotiyhdistys ry

Perinteinen sotilaskotiyhdistysten uusien toimijoiden koulutus on Sotilaskotiliiton kestohitti

V

uoden alussa liitto on tarjonnut sotilaskotiyhdistysten ja paikallisosastojen vastuujäsenille mahdollisuuden koulutuspäivään, jonka tarkoitus on perehdyttää uudet toimijat järjestön yhteistoimintaan ja tuoda liiton tarjoamat palvelut lähemmäksi yhdistyksiä. Tilai-

suuksia on pidetty ainakin edelliset 10 vuotta, ja saadusta palautteesta päätellen ensi vuosikaan ei katkaise perinnettä.

Tilaisuus järjestettiin Sotilaskotiliitossa 20.2. Koulutusaiheet olivat perinteiset: järjestöyhteistyö, liiton tarjoamien palveluiden esitte-

ly, järjestön palkitsemisjärjestelmä, viestintäyhteistyön merkitys ja yhdistystalouden hoito. Eniten myönteistä palautetta saivat kaikki osallistujat yhdessä, oli mukava tavata liiton ja yhdistysten väkeä.

Karoliina Hofmann

Karoliina Hofmann

Järjestömme arvot ohjaavat toimintaamme. Kouluttajana toiminnanjohtaja Satu Mustalahti.

Iloista puheensorinaa tuvan täydeltä.

Sotilaskotiliiton hallituksen jäsen Inka Tiittanen, puheenjohtaja Kirsi Patrikainen ja Dragsvik Soldathemsföreningin puheenjohtaja Anne-May Asplund.

11

Uudet puheenjohtajat esittäytyvät

Anne-May Asplund

J

ag är Anne-May Asplund, ordförande för Dragsvik Soldathemsförening r.f. från början av detta år. Jag är hemma från Ekenäs eller Raseborg som det numera heter. Nuförtiden bor jag i Helsingfors och arbetar på Coor Service Management som personaloch kommunikationsdirektör.

När jag var 16 år började jag sommarjobba på soldathemmet och gjorde det i många somrar.

Jag har varit medlem i Dragsvik Soldathemsförening sedan 1988, så det blir snart 30 år. Jag är dotter till en officer och har fått följa med verksamheten i garnisonen och på soldathemmet på nära håll och vet att soldathemmet ger en möjlighet för beväringarna till en meningsfull fritid.

Försvarsarbete har fått en ännu vidare mening, när jag under min uppväxt har bott i Israel, Egypten och Syrien, där min pappa tjänstgjorde som fredsbevarare i FN. Under tiden utomlands har jag fått följa med hur våra fredsbevarare, finska kvinnor och män, arbetar för världsfreden.

I soldathemmet i Dragsvik bakar vi våra munkar och bröd själva.

Vi betjänar årligen över 1500 beväringar och därtill reservister. De betjänas av personalen och frivilliga

12

systrar på soldathemmet, samt på lägerområdet i Syndalen och i sodebilen.

Soldathemmet är det som jag har valt som min frivilliga verksamhet och jag hoppas på att i framtiden få med flera unga. Vi ger beväringarna en möjlighet att skapa nya kontakter, ge dem nya fritidsintressen och möjlighet att delta i kulturevenemang. Vi har nyligen köpt ett nytt biljardbord. Det är viktigt att beväringarna har möjlighet att träffa sina föräldrar och vänner på soldathemmet över en kopp kaffe och en munk, eller en sputnik som är vår specialitet.

Det nya året började med rekrytinfo till de nya rekryterna. Jag har deltagit i psalmsångsövning inför krigsmannaeden och delat ut 600 psalmböcker till rekryterna. Året är fullt bokat med olika aktiviteter och många av dem gör vi i samarbete med Nylands brigad.

O

len Anne-May Asplund, ja aloitin Dragsvik Soldathemsförening r.f.:n puheenjohtajana tämän vuoden alusta. Olen kotoisin Tammisaaresta, nykyisestä Raaseporista. Nyt asun Helsingissä, jossa toimin Coor Service Manage-

mentin henkilöstö- ja viestintäjohtajana.

Sotilaskotityön aloitin Dragsvikin sotilaskodissa 16-vuotiaana kesäapulaisena ja toimin siellä sittemmin useamman kesän. Sotilaskotiyhdistyksen jäsen olen ollut vuodesta 1988, jo lähes 30 vuotta.

Upseerin tyttärenä olen seurannut varuskunnan toimintaa hyvin läheltä, ja samalla sotilaskotitoiminta on ollut osa nuoruuttani. Tiedän, että sotilaskoti antaa varusmiehille mahdollisuuden mielekkääseen ja monipuoliseen vapaa-ajan toimintaan.

Maanpuolustustyö on saanut vielä laajemman perspektiivin, kun asuin Israelissa, Egyptissä ja Syyriassa isäni ollessa YK:n rauhanturvaajatehtävissä. Siellä sain seurata, kuinka suomalaiset naiset ja miehet työskentelivät maailmanrauhan puolesta ja kuinka heidän hyvinvoinnistaan huolehdittiin.

Dragsvikin sotilaskodissa leivotaan munkit ja muut leivonnaiset omassa leipomossa. Sotilaskotia käyttää vuosittain noin 1500 varusmiestä sekä lisäksi reserviläiset.

Heitä palvelevat vapaaehtoiset sotilaskotisisaret sekä sotilaskodin henkilökunta. Sisaret työskentelevät myös Syndalenin leirisotilaskodissa ja sodeautolla maastossa.

Sotilaskotitoiminnan olen ottanut omaksi vapaaehtoistyökseni, ja toivon saavani uusia nuoria vapaaehtoisia mukaan toimintaan.

Yhteistoimin pyrimme sotilaskodissa kodinomaisen ilmapiirin ylläpitämiseen varusmiespalvelustaan suorittaville heidän vapaa-aikanaan. Me tarjoamme varusmiehille mahdollisuudet uusien ihmissuhteiden solmimiseen, uusiin harrastuksiin ja kulttuuritapahtumiin.

Juuri nyt olemme hankkineet esim. uuden biljardipöydän. Tärkeätä on myös, että varusmiehillä on mahdollisuus tavata vanhempiaan ja ystäviään sotilaskodissa ja nauttia talon antimista, munkeista tai sputnik-munkeista (meidän erikoisuutemme) kahvin kera.

Uusi vuosi alkoi uusien alokkaiden informaatiotilaisuudella. Olen osallistunut virsilauluharjoituksiin ennen sotilasvalaa ja jakanut 600 alokkaalle virsikirjat. Ohjelmaa riittää suunnitelmien mukaan runsaasti, ja teemme sitä tiiviissä yhteistyössä Uudenmaan prikaatin kanssa.

Aurinkoista kevättä!

Sisarterveisin Anne-May Asplund Puheenjohtaja Dragsvik Soldathemsförening r.f.

13

Uudet puheenjohtajat esittäytyvät

Mirja Järvenpää

U

sein näkee lauseen, että vain muutos on pysyvää.

Omalla kohdallani se pitää hyvin paikkansa.

52-vuotiaana ne ns. ruuhkavuodet ovat useimmiten jo ohitse. Itse nautin kuitenkin tekemisestä ja touhuamisesta sen verran, että lasten aikuistuttua ja muutettua kotoa pois piti löytää kiiruusti mielekästä tekemistä ylimääräiselle vapaa-ajalle. Sitä löytyi sotilaskotitoiminnasta.

Maatalon tyttönä opin jo pienenä, että ensin työ ja sitten huvi. Pienenä haaveilin assistentin työstä, koska siinä sai työskennellä vaihtelevissa olosuhteissa, kulkea kylästä toiseen ja olla tekemisissä eläinten kanssa. Allergia torppasi haaveeni työstä eläinten parissa.

Lukioaikana toimistotyöt tulivat tutuksi, ja niinpä kauppaopisto oli luonteva jatkosuunta. Markkinointilinja tuntui heti omalta, ja hain toimistoalalta kesätyöpaikkoja. 1985 pääsinkin kahteen kesätyöpaikkaan, joiden välillä valinta oli vaikea, eli Konnunsuon vankilan taloustoimistoon ja Lappeenrannan Osuuspankin Vainikkalan konttoriin. Vitsikäs Anselmi-taatani hel-

14

potti valintaani toteamalla, että pankin kautta ne muutkin on linnaan menneet, joten aloita sinäkin mieluummin sieltä päästä. Tuo aika taisi olla sitä ”rötösherrajahtia”.

Ensimmäinen kesä Vainikkalan Op:ssa innostavien työkavereiden opastuksessa selkeytti tulevaisuuden suunnitelmani. Oli ihana pukeutua nätisti ja palvella asiakkaita tiskin takana.

Vakituisen työn saanti pankista kesti muutaman vuoden, koska 80-luvun puolivälissä ei juuri uusia työntekijöitä palkattu. Ehdin jo olla välillä pari vuotta Suomenniemen kunnan rakennustoimiston kanslis-

tina. Sinä aikana löytyi se tuleva puolisokin, ja kuinka ollakaan, niin maatalon isäntä Nuijamaalta. Sekin osittain vauhditti paluuta takaisin kotiseudulle. 1988 Joutsenon Osuuspankki sitten palkkasi minut vakituiseen työsuhteeseen rahoitusneuvottelijaksi.

Viisi pankkia fuusioitui 90-luvun alussa, ja muodostui suuri alueellinen Etelä-Karjalan Osuuspankki. Siellä jatkoin kesään 2013 asti erilaisissa tehtävissä rahoituksen parissa mm. päätekouluttajana, myyntineuvottelijana, rahoituspäällikkönä, konttorinjohtajana ja myyntijohtajana.

Jossain vaiheessa aloin kaivata uusia haasteita ja niinpä siirryin työkiertoon OP-Kiinteistökeskukseen. Nyt näin asumisen maailman vähän eri näkökulmasta. Syksyllä 2014 aloitin Opkk:n toimitusjohtajana. Niin – ja niitä entisiä vankilan peltoja nyt viljellään, eli sinne Konnunsuollekin päädyttiin, mutta onneksi ei silloin, kun vankila vielä oli toiminnassa.

Työelämässäni uusien asioiden oppiminen ja itsensä kehittäminen sekä toiminnan uudistaminen asiakkaita parhaiten palvelevaksi on

Heleena Sirén ollut minulle tärkeää koko työurani ajan. Myös sotilaskoti tarjoaa innostavan harrastusympäristön ja paljon uutta oppia.

Täällä tapaa monen eri alan taitajia ja eri-ikäisiä ihmisiä, joita kaikkia yhdistää halu toimia yhdessä asiakkaan parhaaksi. Tulin mukaan käsityöjaostoon työkaverin innostamana, sillä sukkia tuli neulottua huomattavasti enemmän kuin perhepiirissä kuluu. Yhdistyksessämme uudet sisaret perehdytetään hyvin, ja heitä pyydetään tutustumaan eri jaostojen toimintaan. Sieltähän löytyi paljon muutakin mukavaa käsitöiden oheen, mm. tarjoilujaosto ja LSK. Viime vuonna aloitin johtokunnan jäsenenä ja tänä vuonna puheenjohtajana. Onneksi on paljon aktiivisia, osaavia sisaria sekä taitava vakituinen henkilökunta perehdyttämässä tätä noviisia.

Opkk:n tunnuslause ”Yhdessä hyvä tulee” sopinee myös tälle puolelle mainiosti. Se, mitä vielä jää vapaa-aikaa, kuluu luonnossa liikkuen, matkustellen ja kulttuuria harrastaen. Sydäntä likellä ovat ooppera ja teatteri.

Mirja Järvenpää Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistys ry

S

otilaskotisisarena aloitin vuonna 1968 Korian Sotilaskodissa. Silloin jokaisen kuukauden 27. päivän iltana 20-vuotias Heleena puki innokkaana ja ylpeänä sotilaskotimekon päällensä ja lähti palvelemaan pioneereja Korian Sotilaskotiin.

Perheenperustamisvaiheessa sotilaskotityö jäi vähemmälle. Per-

he kasvoi kolmella pojalla. Työelämä ja perhe yhdistettynä ottivat oman aikansa myös sotilaskotityöstä.

Varsinaisen työurani aloitin Elimäen kunnan Vilppulan kansakoulun keittiöapulaisena vuonna 1966, ja viimeiset 24 vuotta toimin Korian ruokapalvelukeskuksessa esimiestehtävissä. Eläkkeelle jäin vuonna 2012.

Yhdistystoiminta on aina ollut lähellä sydäntäni. Vuosien saatossa olen toiminut kunnallisissa luottamustehtävissä, osallistunut eri yhdistysten toimintaan sekä toiminut lautamiehenä 12 vuotta. Korian Sotilaskotiyhdistyksen johtokunnassa aloitin varapuheenjohtajana vuonna 2014. Kaija Vesalan innoittamana heräsi kiinnostus laajemmin sotilaskotityöhön. Vuonna 2016 aloitin yhdistyksen puheenjohtajana. Kiinnostus ja innostus sotilaskotitoimintaan ovat löytäneet uuden, syvemmän kipinän.

Teen parhaani, jotta yhdistyksemme toiminta jatkuisi vireänä vielä tulevaisuudessakin. Tunnen kiitollisuutta ja ylpeyttä saadessani toimia tämän 60-vuotisjuhlavuottaan viettävän sotilaskotiyhdistyksemme puheenjohtajana.

Heleena Sirén Korian Sotilaskotiyhdistys ry

15

Uudet puheenjohtajat esittäytyvät

Liisa Suomilammi

U

seimmilla meistä on halu olla yhdessä ja kuulua johonkin ryhmään, ja toisaalta tarvitsemme itsenäisen identiteetin. Työyhteisössä minulle tuli lähes päivittäin ehdotuksia ajalleni, jota oli tulossa itselleni runsain mitoin. Kaikki tiedämme, että vapaaehtoistyötä on tarjolla vaikka kuinka paljon.

Hämeenlinnan paikallislehdessä näin ilmoituksen sotilaskotityöstä, ja menin Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen toimistoon. Minulle esiteltiin laajasti toimintaa ja annettiin aiemmin ilmestyneitä lehtiä

mukaani. Esittely oli informatiivista, ei korostettu eikä tyrkytetty mitään osa-aluetta. Luin, mietin ja liityin toimintaan. Ratkaisuuni vaikutti kohde; teemme tätä varusmiesten hyväksi.

Tarjoilujaoston monipuoliset tehtävät tulivat tutuiksi. Sen lisäksi minua kiinnosti poikkeusolotoiminta ja siihen liittyvä liikkuva sotilaskotitoiminta. Siitä se sitten lähti ja vei mennessään. Useilla leireillä ympäri Suomea olen tavannut aivan mahtavia sisaria, tutustunut hienoihin sotilaskoteihin, oppinut

monipuolisia toimintatapoja ja mikä parasta – saanut kohdata maailman parhaat asiakkaat.

Tulin valituksi Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistys ry:n puheenjohtajaksi vuosiksi 2016-2018, ja kiitän luottamuksesta. Hallitustyöskentely antoi jo laajempaa näkökulmaa yhdistykseemme. Puheenjohtajuus on vaativa tehtävä.

Ajattelen kuitenkin, että helpottavana tekijänä minulla on ympärillä oleva taitava työntekijä- ja sisarjoukko. Olemme kuitenkin jatkuvien muutosten myllerryksessä, mistä osa on ulkoisia ja osa sisäisiä tapahtumia, ja useimpiin niistä emme voi vaikuttaa, vaan ne on vain vastaanotettava ja yritettävä keksiä niistä selviämisen keinot. Yhdistyksemme arvoja noudattaen meillä on mahdollisuus toteuttaa perustehtäväämme eli tukea varusmiesten ja kertausharjoituksissa olevien reserviläisten hyvinvointia mahdollisimman hyvin. Yhdessä tekemällä saamme paljon aikaan, ja minä uskon yhteistyön voimaan. Sotilaskotitoiminta on täyttänyt minun vapaaehtoistyölle asettamani odotukset ja vaatimukset.

Liisa Suomilammi Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistys ry

16

Santahaminan uusi puheenjohtaja Sirpa Luostarinen:

Munkkibrändiä kannattaa varjella

S

irpa Luostarinen päätti lapsena, että hän pyrkii elämässään vastuullisiin tehtäviin. Niin kävi.

Hänestä tuli 29-vuotiaana pankin esimies. Nyt työura on takana, mutta vaikuttamisen intohimo tallella. Vuodenvaihteessa hänestä tuli Helsinki-Santahaminan sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja.

- Pyhäkoulu, tyttökerho, partio, isän yrittäjyys ja kodin arvot ohjasivat minua lapsena. Opin, että itsestä täytyy pitää huolta ja asiat tehdä hyvin.

Puheenjohtajana Sirpa Luostarinen asetti itselleen 90 päivän tavoitteen. - Siinä ajassa kaikki tietävät tehtävänsä, eikä puheenjohtajan tarvitse hääriä joka paikassa.

Haluan, että asiat sovitaan nopeasti, mutta ei hätäillen. Uskon, että hyvä järjestys helpottaa kaikkien työtä.

Santahaminassa aletaan kouluttaa uusia sisaria tehtäviinsä entistä järjestelmällisemmin. Arkiaskareiden opettelemisesta edetään pikku hiljaa syvemmälle sotilaskotityöhön osana maanpuolustustyötä. Uudenlaista vuorovaikutuskoulutusta annetaan Santahaminassa tänä vuonna sekä palkatulle henkilökunnalle että sisarille. Yhdistys oli viime vuonna mukana Sotilaskotiliiton ja HNMKY:n pilottiryhmässä, ja nyt koulutus jatkuu kotisaarella.

- Hyvät ihmissuhteet ovat tärkeitä

yhteisössä, jossa toiset tekevät vapaaehtoistyötä ja toiset palkkatyötä. Vapaaehtoistyö on harrastus, jossa ei saa uuvuttaa itseään, ei myöskään purkaa pahaa oloaan.

Palkattujen haaste on tottua illasta toiseen vaihtuviin apulaisiin, joiden taidot eivät aina yllä vaativimpiin tehtäviin. Toisten työtä pitää kuitenkin aina arvostaa, eikä kukaan saa olla ilkeä toisille.

Majuri James Mashiri kuvaili äskettäin sotilaskotityön perinteistä kuvaa sanoilla naiseus ja munkkeus. Hän kysyi, sopivatko sanat tämän päivän vihreiden sisarten arvoiksi. Sirpa Luostarisella on selkeä vastaus: - Naiseus ja munkkeus kuvaavat hyvin sotilaskotityötä, sillä harvalla yhteisöllä on näin vankka brändi, jota haluamme huo-

lella vaalia. Ehdoton vetovoimamme on yhä varusmiesten lohturuoka. Olemme kuitenkin myös arvostettu osa maanpuolustustyötä, ja meidän tulee täyttää ne laatuvaatimukset, jotka olemme luvanneet Puolustusvoimille. Mieheys ja munkkeus sopisivat myös, mutta vain harva mies on uskaltautunut vihreään joukkoomme.

Kotikeittiössä Sirpa Luostarisella on miehistä apua, sillä hänen puolisonsa, reserviläismajuri, huoltoupseeri Timo Luostarinen valmistaa mielellään ruokaa. Perheen kaksi poikaa huushollaavat jo omissa talouksissaan.

Marja-Riika Saaristo

17

Anni Pitko

Viime kesän kotiväkipäivä 18.7.2015 Onttolan sotilaskodissa. Kuvassa vasemmalta Olli Kortelainen, Anni Pitko, Kaija Kortelainen, Marjatta Asikainen (Kontiolahden sky), Eila Roivas, Anja Laurikainen (Kontiolahden sky), Terttu Suhonen (Kontiolahden sky), Irma Pietarinen, Riitta Tepponen, Satu Muranen-Granö, Tarja Ruotsalainen ja Anja Liimatainen.

Tervehdys teille vihreät sisaret!

Onttola – paikallisosasto Rajasotilaskotiyhdistyksessä Sisartyö ja sisarena oleminen on varmasti meille jokaiselle sydämen asia.

Saamme palvella ja nähdä asevelvollisia, niin reserviläisiä kuin varusmiehiä.

Saamme myös nähdä, kuinka iloisia pojat ovat, kun pääsevät nauttimaan soden antimista ja tapaamaan omia ystäviään. Ilo on molemminpuolinen!

R

ajasotilaskotiyhdistys ry:n Onttolan paikallisosasto on pieni paikallisosasto Joensuun kupeessa Kontiolahden kunnassa.

Toimimme Pohjois-Karjalan rajavartioston yhteydessä Onttolassa, ja asiakaskuntamme koostuu rajavartioston rajajääkärikomppanian varusmiehistä ja -naisista, varusmiesten omaisista, rajavartioston henkilökunnasta ja reserviläisistä.

Paikallisosastomme sisaret toteuttavat vapaaehtoistyötä Onttolan

18

rajasotilaskodissa.

Matkaa Onttolan rajasotilaskotiin on Joensuun keskustasta vain kivenheitto. Huonot kulkuyhteydet tuovat omat haasteensa päivystämään ja sisartapaamisiin tuleville sisarille. Kaukaisimmat sisaremme asuvat lähes 100 km päässä sotilaskodista. Oman haasteensa tuo myös ikääntyvä sisarkunta. Meillä on ollut onni saada hyvät yhteistyökumppanit, kuten Kontiolahden Sotilaskotiyhdistyksen päivystys-

intoiset sisaret. He ovat olleet ja tulevat olemaan meille korvaamaton apu.

Nykyään raha vaikuttaa kaikkeen, myös vihreään sisareen ja vapaaehtoistyöhön. Kuinka tuottaa! Tätä hokemaa kuulee moni meistä vielä työelämässä mukana olevista. Tyhjästä on paha nyhjäistä! Siksi onkin kullanarvoista, että tällaisena taloudellisesti heikkona aikana löytyy vielä yhteistyötahoja, joiden maanpuolustusinto tulee

konkreettisesti lähelle avustuksien muodossa. Näin voimme tarjota varusmiehille jotakin normaalista poikkeavaa ja ekstrakivaa! Onttolan rajajääkärikomppaniassa palveleville varusmiehille ja -naisille tämä tarkoittaa tänä vuonna omaa leffailtaa paikallisessa elokuvateatterissa asianmukaisin herkuin varustettuna.

Turhan harvoin voimme muistaa ja kiittää omia sisariamme siitä pyyteettömästä työstä, mitä he tekevät varusmiesten hyväksi. Usein käy niin, että ensin sisar on päivystämässä sodessa, sitten hän leipoo hiki hatussa myyjäisleivonnaisia ja kerää arpajaispalkintoja tarjotakseen varusmiehille mukavan teemaillan sotilaskodissa. Viimeisillä voimillaan hän vielä valmistelee si-

sarten pikkujoulut. Kun tarjotaan mahdollisuus kiittää, suomme varmasti jokainen – ilomielin – kanssasiskoillemme retkiä, pikkujouluja tai muita mukavia yhteisiä hetkiä.

Näissä tilaisuuksissa kaikki sisaret pääsevät nauttimaan olostaan il-

man, että on tarvinnut itse tehdä, hääriä tai kustantaa. Onttolan sisarille on keväämmällä tarjolla teatteriretki, ja kesällä olisi tarkoitus käydä tutustumassa Niiralan rajanylityspaikkaan ja suorittaa ”rajavalvontaa” itärajalla.

Muistutukseksi meille jokaiselle tutun laulun sanoin: ”Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan. Me ollaan sankareita kaikki, IHAN JOKAINEN!” Jokainen sisar, persoona, jokaisen työpanos, vaikka yksittäinen, on tärkeä. Yhdessä saamme aikaan jotain suurta!

Sirpa Pakarinen ja Heidi Räty Rajasotilaskotiyhdistys ry, Onttolan paikallisosasto

Katse mahdollisuuksiin – ei mahdottomuuksiin

R

iihimäellä toiminut Viestirykmentti on siirtynyt osaksi Panssariprikaatia, ja varuskuntien hallinto on yhdistetty. Vuosi 2015 oli ensimmäinen, jolloin Riihimäelle ei enää tullut alokkaita. Muutos heijastui merkittävästi sekä sotilaskodin arkeen että talouteemme. Perinteiset omaistenpäivät ja muut varusmiehille järjestetyt tapahtumat jäivät historiaan. Liikevaihto supistui.

Sisartoimintaan isot muutokset eivät onneksemme ole vaikuttaneet yhtä dramaattisesti. Sisaret ovat säilyttäneet innokkuutensa ja aktiivisuutensa. Sisariltoja järjestetään säännöllisesti. Aiheita ovat olleet mm. sisarten henkinen hyvinvointi, vuorovaikutustaidot, omavalvon-

nan käytänteet sekä historiaamme valottanut esitelmä talvisodasta, Riihimäellä. Olemme myös keskustelleet oikeasta ravitsemuksesta smoothieita maistellen sekä kokoontuneet laulamaan yhdessä.

Sisaret ovat kokeneet yhteiset tapaamisemme tärkeinä, yhteisöllisyyttä ylläpitävinä. Sisarhenki on positiivinen, vaikka vapaaehtoisten työmäärä onkin vähentynyt huomattavasti, koska varuskunta on Laura Haapala

19

Laura Haapala

Laura Haapala

Hieman ennen laskiaismyyjäisten alkamista.

Arja-Liisa Mauno

Lyyli Elomessuilla.

Arja-Liisa Mauno

Riihimäen sisaria smoothie-illassa.

20

melko hiljainen iltaisin ja viikonloppuisin.

Kevättalven perinteeksemme ovat muodostumassa laskiaismyyjäiset. Pari höyryävän kuumaa tykillistä hernesoppaa tekevät iloisesti kauppansa. Sisarten valmistamat laskiaispullakahvit, myyjäispöydän leivonnaiset ja käsityöt sekä arvat kartuttavat omalta osaltaan kassaamme.

Kesällä 2015 osallistuimme Hämeenlinnan Elomessuille. Sisarapua saimme Hämeenlinnan yhdistyksestä. Tänä vuonna yhdistyksemme osallistuu Panssariprikaatin yhteistyökumppanina kolmeen messutapahtumaan - niin kesä-, heinä- kuin elokuussa.

Yhdistyksemme toiminnan murrosvaiheessa on ollut luonnikasta päivittää myös yhdistyksemme säännöt ajantasaisiksi. Uudet sääntömme astuivat voimaan vuoden 2015 lopulla.

Ilolla haluamme todeta, että emme toimi yksin. Hämeen yksikkö, johon Riihimäen lisäksi kuuluvat Hämeenlinnan, Lahden ja Tampereen yhdistykset, on toiminut aktiivisesti jo usean vuoden ajan.

Yhteistyö on monipuolista niin arkityössä kuin poikkeusolosuunnittelussa. Toivomme ja uskomme yhteistyön tiivistyvän edelleen.

Kiitos siitä, että ensimmäisen murrosvuoden jälkeen koemme tulevaisuutemme mahdollisuutena – emmekä menetettynä pelinä – kuuluu omille sisarillemme ja henkilökunnallemme sekä lähiyhdistyksille ja Panssariprikaatin ammattilaisille.

Vihreässä on elinvoimaa!

Laura Haapala ja Arja-Liisa Mauno Riihimäen Sotilaskotiyhdistys ry

Sotilaskotityö virkistää

J

yväskylän Sotilaskotiyhdistys on yksi ”kodittomista” yhdistyksistä, joilla ei ole myöskään omia varusmiehiä. Toiminta on silti jatkunut monissa tapahtumissa, ja toisia sisaria on tavattu sisarilloissa. Olemme olleet mukana liikkuvan sotilaskodin toiminnassa ja auttaneet Luonetjärven yhdistystä sekä antaneet Tikkakosken varusmiehille urheiluvälineitä joululahjaksi.

Lottaperinneyhdistyksen tilaisuudessa olemme olleet auttamassa kahvituksessa ja ruokailuissa. Vaajakosken kirkossa olimme kaatuneitten muistopäivän ja veteraanien kirkkopyhän kahvituksissa.

Perungassa oli taas veteraaneille rosvopaistitapahtuma. Itsenäisyyspäivänä oli Jyväskylässä valtakunnallinen paraati, ja Jyväskylän torilla oli myös sisariamme myymässä hernekeittoa, kahvia ja munkkeja.

Yksi hauskimmista keikoista oli

viime syksynä Laukaan Tupaswillassa, jossa oli perinnepäivät ja tukkilaiskisat ja teemana maanpuolustus. Jyväskylän Sotilaskotiyhdistyksen sisaret olivat muonittamassa talkooväkeä kahden päivän ajan. Lettutaikinaakin paistettiin kahdeksan ämpärillistä. Aika meni rattoisasti, ja kiitokseksi saimme kylpeä Suomen suurimmassa savusaunassa ja samalla

turvesaunassa.

Kaikissa tapahtumissa pääasia oli työnteko, mutta samalla voi tavata sisaria. Työ sujui, juttu lensi, ja voi todeta, että pitkänkin päivän jälkeen palasimme kotiin virkistyneinä.

Sirpa Herve Puheenjohtaja Jyväskylän Sotilaskotiyhdistys ry Virpi Särkkä

Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja letunpaistossa Tupaswillassa.

Tupaswillan hernekeitto maistui myös talkoosisarille.

21

Totta ja tarua Loviisasta

Kun Kotkan sisaret Loviisassa joulun alla käväisivät Arvoisat vieraamme ja Loviisan sisaret sekä sotilaskotiveli!

P

ohtiessamme pikkujoulumme puurojuhlan sisältöä päädyin toteamukseen, että Teidän vieraiden on korkea aika tietää, mitä jää valtatie 7:n ja Loviisanlahden väliin.

Ihmisillä on kaikilla nykyään niin kiire, venäläisilläkin, etteivät he ehdi perehtyä pikkupaikkakuntaamme, jonka logokin kuuluu ”pieni kaupunki – suuria elämyksiä”. Havainnollistaaksemme asioita teemme muutamia vertauksia omaan kaupunkiinne Kotkaan. Google ilmoittaa, että Teitä kotkalaisia on 55 000, kaikki vihreät sisaret mukaan lukien. Kaupunkinne pintaala on vajaa tuhat neliökilometriä.

Noin suureksi kasvaaksenne olette ilman kansanäänestystä alistaneet Karhulan kauppalan ja Kymin malaiskunnan ja vieläpä pikku Haapasaarenkin. Olette ottaneet suuren vastuun lupaamalla hoitaa em. alueiden sote-asiat. Perusterveydenhoidon, erityissairaanhoidon ja synnytysosastonkin saatte pitää, kunhan huolehditte vähintään 1000 lapsen maailmaantulosta. Teitä, arvoisat sisaret, viimeksi mainittu seikka ei enää koske.

Kaupunkinne on perustettu tsaarin Venäjän aikaan vuonna 1879, vuolaan Kymijoen suulle, saarille ja niemille.

22

Meitä loviisalaisia on 15 400 henkeä, pinta-alamme on yli puolitoistakertainen Teidän kaupunkinne pinta-alaan verrattuna. Kuulitte ihan oikein. Näin isoksi kasvaaksemme meidän oli ahmaistava rajojemme sisään entinen maalaiskunta Ruotsinpyhtää. Se on pitäjä, jonka läpi te huristitte uutta komeaa moottoritietä pitkin, kaunista Ahvenkosken siltaa ja läpi viehättävän markkinamäen tunnelin.

Lännessä liitimme muutaman kaupunginvaltuuston kokouksen jälkeen kartanoiden Pernajan. Creutzit, Ehrnroothit, Ramsayt ja monet muut aateliset ovat nyt juuriltaan loviisalaisia. Ensi vuoden alusta on tarkoitus, että Lapinjärven keskustalaisetkin, jouhevasti ajattelevat maanviljelijät, voivat myös ajatella loviisalaisittain.

Suur-Loviisan syntymisestä huolimatta sivukylien koulujen valot sammutetaan lopullisesti, sivukirjastot ja hammashuolto sivukyliltä on lakkautettu, poliisitoimi, paloja pelastustoimi, verotoimisto, Kela, työvoimatoimisto ja viimeisenä tullilaitos on siirretty läntiseen Porvooseen. Tullilaitos siirtyi Kouvolaan ja Vaalimaalle. Synnytyslaitosta meillä ei ole ollut vuosiin, lukioiden säilyminen on vaakalaudalla.

Anteeksi tekstin alakulo. On aika siirtyä pirteämpiin Loviisa-dokumentteihin.

Kun tulitte Loviisaan, ajoitte

Loviisanlahden pohjukassa sillan yli. Sillan kohdalla oikealla puolella ovat Ungernin ja Bastionin linnakkeet. Loviisanlahden suulla on Svartholman linnake. Mistään näistä kolmesta linnakkeesta ei ole ammuttu yhtä ainoata tykinkuulaa.

Onhan teilläkin komea Kyminlinnan varuskunta-alue, Kirkonmaa ja kaikki, ja teillä on ollut oikeita tappelujakin, ainakin Keihässalmen taistelu.

Kotkasta tultaessa sillan jälkeen vasemmalla on Loviisan rantapuistoalue. Puistossa on vaaleansininen pieni mökki, Onnelin ja Annelin mökki, jonka ympärillä on valkoinen aita ja pihassa kiikut, joilla saa paljon komeampia ilmaliitoja kuin kotipihan keinussa. Mökki on Loviisan uusi ylpeys. Se on muisto elokuvasta, joka pari kesää sitten filmattiin täällä. Filmi on viime vuoden katsotuin kotimainen elokuva. Elokuvalle myönnettiin ”Vuoden elokuva” pitkien lastenelokuvien sarjassa. Mikäli se vielä Kotkassa menee, menkää ihmeessä katsomaan. Elokuva antaa hyvän mielen ja kuvaa kaupunkimme kauneutta ja rehevyyttä kesäaikaan ja kertoo, miten rehellistä kansaa Loviisassa asuu.

Jatkakamme matkaa eteenpäin. Pian on vastassa Loviisan kesäinen helmi, Tullisilta. Tullisillalla viettää talvirauhaansa Pohjoismaiden suurimpiin kuuluva pakettijah-

Mirja Metsävainio

Loviisan sisaret valmiina lähtöön.

ti Österstjerna, joka on kokonaan puusta rakennettu ja historian kuvaa seuraten tehty purjealus. Se valmistui vuonna 2005. Aluksen omistaa voittoa tavoittelematon yhteisö. Österstjerna purjehti vuosina 1805-1840 Suomenlahden satamista Tukholmaan vieden viljaa ja kalaa ynnä muuta RiikinRuotsin asukkaille ja tuoden siirtomaatavaroita ja mm. suolaa. Tuolta toimeliaalta ajalta on Tullisillalla muun muassa pari suola-aittaa jäljellä. Österstjerna seilaa nykyisinkin kesäisen Suomenlahden aaltoja ja karkoittaa kaikki venäläiset sukellusveneet Tukholman saariston vesille tai Kronstedin suojaan Pietarin matalikolle.

Unohdin mainita, että kaupunkimme on perustettu Ruotsin-vallan aikana 1746. 1860-luvulla Loviisaa kohtasi suuronnettomuus. Palvelusväen huolimattoman tulenkäsittelyn tai kuuman tuhkan vääränlainen sijoittaminen sytytti suurpalon, jossa suuri osa puutalokaupungin rakennuksista tuhoutui maan tasalle. Osa Myllyharjun puu-

taloista säilyi. Nämä talot sekä myöhemmin 1800-luvulla rakennetut puutalot muodostavat ns. ”Loviisan vanhat talot” -kokonaisuuden. Useimmat vanhankaupungin talot ovat niin huonossa kunnossa, että niitä on jatkuvasti kunnostettava. Erityisesti elokuun viimeisenä viikonloppuna kuuluu harjulta melkoinen vasarankalke. Tuhannet uteliaat ihmiset vaeltavat ensi elokuussakin yhdennentoista kerran katsomaan, onko takka tai leivinuuni vihdoin saatu valmiiksi, onko oven pielet putsattu pohjamaaliin saakka, jotta uusi maalipinta voitaisiin vetää tai ovatko Savosta tuodut savupirtin purkamisen yh-teydessä säästyneet lattialankut oikean kokoisia. Tirkistelyuteliaisuudesta turistit vielä maksavatkin.

Vastikkeeksi he saavat värillisen muovirannekkeen. No, voihan sen viedä lapsille Loviisan-tuliaisena.

Itsekin olen höyrähtänyt neljän vanhan talon kunnostamista seuraamaan. Ne eivät kyllä ole Pitkänpöydän talo, ei Riemumaisterin talo, ei Ajurin talo, ei Viinatehtaan talo, ei

Tuhannen tuskan kahvila vaan muita 48 avoinna olevan talon joukossa. Homma pyörii ja kävijöitä riittää niin kauan kuin Panu Kaila käy Kappelissa luennoimassa ohjeita ja Petri Vauhkonen, Maria Schulgin ja Felin-Aalto saavat pidettyä porukkansa koossa.

Google kertoo, että teillä Kotkassa on kaksi keskusta, toinen Kotkan saarella kaupungintalon ja Pasaatin ympärillä, toinen Karhulassa. On meillä Loviisassakin keskusta. Se on Engelin ja Chiewitzin piirtämä. Vanhat venäläisajan porvareiden komeat kivitalot ympäröivät keskustoria. Torin kivetys vaihdettiin joitakin aikoja sitten. Mukulakivet ostettiin Kotkasta. Valitettavasti en tiedä, oliko kauppa tukkukauppaa vai kappalehintaista. Jos ne ovat teidän vanhan torinne pohjaa, niin minkälainen on teidän torinne alusta nykyisin? Kurkistakaapa, kun olette seuraavan kerran menossa Pasaatiin kahville.

Kun Loviisaan tullaan lännestä, ajetaan kohti kirkkoa. Torin reunalla on raatihuoneemme, vanha ve-

23

näläisen porvarisperheen koti. Toisessa kerroksessa on vanhan valtuustosalin seinällä kaupunkimme perustajan, Ruotsi-Suomen kuninkaan puolison Ulrika Eleonoran muotokuva. Me voisimme vastineena kivistä lahjoittaa sen teille.

Samalla voisimme myös lahjoittaa yhden kaupunginjohtajamme, meillä kun on näissä kuntaliitoksissa siunaantunut niin monta johtajaa.

Mutta älkää vain lähettäkö edellistä lahjoitusta samassa taksissa takaisin. Se ei olisi ihan korrektia.

Torin varrella on upea kirkkomme, joka täyttää ensi vuonna 150 vuotta. Kirkkoa jotkut kutsuvat hääkirkoksi. Kovin häinen se ei kyllä viime vuonnakaan ollut. Muutamat kirkkohäät siellä pidettiin koko suven aikana.

Googlessa kehutte merimieskapakka Kairoa. On meilläkin merimieskapakka ollut, Rio, joka on pitänyt ovensa suljettuna vuosikausia. Valkossa on myös Valkon satama, jota lanseerataan Suomen sahatun puutavaranlaivauksen ykkössatamaksi maamme pienten satamien joukossa. Kerran vuoro-

kaudessa juna herättää uinuvat loviisalaiset kolistellessaan Lahdesta mukanaan 40-50 vaunullista sahattua puuta kohti maailman meriä. Google määrittelee Kotkan sataman ”maamme monipuolisimmaksi satamaksi”. Mutta me kun välistä luemme Kymen Sanomia, tiedämme, että siihenkin tarvitsitte Haminan sataman apua.

Mielestäni olen keskeisimmät asiat rakkaasta kaupungistamme kertonut.

Vielä sananen itse loviisalaisista. Me olemme siis kielisekamelskaa. Äidin kanssa puhutaan ruotsin kieltä, isän kanssa suomea, naapurin sedän kanssa venäjää. Lapset kannattaa panna ruotsalaiseen kouluun. Tällä tavalla saa kotoa perinnöksi kielellisen rikkauden. Ihmisinä olemme hyvin harkitsevaisia. Useimmat esitykset, mitä kansalaiset tekevät, käsitellään johtokunnassa, sitten lautakunnassa, sitten kaupungin johtoryhmässä, sitten kaupunginhallituksessa, ja jos oikein hyvin käy, lopulta kaupunginvaltuustossa. Valtuusto se vasta harkitsevainen onkin. Mar-

raskuun kokouskin kesti viisi ja puoli tuntia. Esimerkiksi aloitetta uimahallin rakentamiseksi on harkittu 30 vuotta, ja paikkakin on vaihtunut kahdeksan kertaa. Asia on edelleen harkinnassa.

Elämme täällä onnellisina vähän nuutuvassa olotilassa. Odotamme rantaradan valmistumista, luotijunan pysäkki tulisi Pukaron suoralle. Loviisalaiset ja puolet kotkalaisista matkaisivat siinä ruuhkaHelsinkiin töihin. Odotamme kolmatta ydinvoimalaa Hästholmeniin, Eva Wahlströmin maailmanmestaruutta nyrkkeilyssä ja Armi Lindellin pääsyä eduskuntaan.

Ihanaa, sisaret, kun tulitte. Ihanaa. Loviisan kaupunki ja yrittäjät kunnioittavat Teidän vierailuanne ilotulituksella klo 22.00. Siihen asti nauttikaamme Ziltonin antimista, maankuulun atomiravintolan tuotteista.

Anna Hiltunen Kesäisin ravihevosen tuoksulle haiseva vihreä sisar Rannikkosotilaskotiyhdistys ry/ Loviisan paikallisosasto Mirja Metsävainio

Energiatankkaus töiden jälkeen.

24

Rintama- ja sotaveteraanit perinteisessä sotilaskodin ystävänpäiväjuhlassa.

Vaasassa vietettiin ystävänpäivää

V

aasan Rintama- ja sotaveteraanit viettivät perinteistä ystävänpäivän juhlaa Sotilaskodissamme. Tilaisuuteen oli saapunut runsaasti iäkkäämpiä vaasalaisia sekä edustajia eri veteraanijärjestöistä, joskin itse sotaveteraanien rivit ovat vuosien varrella harventuneet.

Vaasan Sotilaskotiyhdistyksen kunniajäsenet Eila Kattelus ja Varpu Pöyry osallistuivat korkeasta iästään huolimatta juhlaan. Heistä kumpainenkin on myös toiminut lottana sekä talvi- että jatkosodassa. Näistä virkeistä ja aikaansa seuraavista naisista olemme todella iloisia ja ylpeitä yhdistyksessämme.

Ystävänpäivän juhlassa ohjelmana oli puheita, kuorolaulua sekä yhteislaulua. Vaasan kaupunki tarjosi leivoskahvit, mistä kiitämme.

Sisaret vastasivat tarjoilusta.

Varsinainen sotilaskotityö jatkuu edelleen täällä ”pojattomassa”

Vaasan kaupunki tarjosi ystävänpäivän leivoskahvit.

Vaasan Sotilaskotiyhdistyksessä samoissa merkeissä kuin ennenkin. Palvelemme esim. veteraaneja, Pohjanmaan aluetoimistoa, eri maanpuolustusjärjestöjä sekä Vaasan kaupunkia. Erityisen tyytyväisiä olemme ”omaan tupaan ja omaan lupaan”.

Tilauksesta tarjoamme ruokaja kahvitarjoiluja. Sotilaskoti on osoittautunut hyväksi koulutus- ja

kokoustilaksi, koska voimme tarjota suhteellisen avarat tilat sekä hyvän pysäköintialueen ilmaiseksi keskellä kaupunkia.

Vaasalaiset sisaret toivottavat kaikille sotilaskotityössä oleville antoisaa ja aurinkoista kevättä.

Maire Tupeli-Skog Vaasan Sotilaskotiyhdistys ry

25

Margetta Ala-Krekola

Voisinko itse vaikuttaa sotilaskodin ilmapiiriin?

S

isarillan tai sotkuvuoron jälkeen tunnelma jäsenillä voi olla hyvin erilainen. Toiset odottavat jo seuraavaa tapaamiskertaa, mutta muutamilla on tyhjä ja surullinen olo, ja he miettivät sotilaskotitoiminnan mielekkyyttä, miksi ylipäätänsä ovat mukana järjestössä.

Vaikutat omalta osaltasi siihen, millä mielellä sinä ja kaikki muut lähtevät kotimatkalle sotilaskotivuorolta. Sotilaskodin varasto ei siistiydy, vaikka illan aikana kuinka marmattaisit väärin asetelluista pahvilaatikoista tai siitä jäsenestä,

26

jonka nimi näkyy vuorolistalla, mutta joka ei ole paikalla. Jatkuva huomion kiinnittäminen epäkohtiin tekee illastasi varmasti raskaan ja kanssasisarille ahdistavan.

Jokaisella yhdistyksen jäsenellä on henkilökohtainen asenne sotilaskotitoimintaa kohtaan, ja itse vastaat siitä, kuinka hyvin harrastuksesi parissa viihdyt ja miten toimit. Aktiivinen vastuu siitä, että viihdyt järjestössämme, on sinulla.

Mieti, mikä on oma merkityksesi sotilaskotiyhteisölle. Oletko se ikuinen marmattaja, jolle ei kelpaa

mikään toisen sisaren tekemä työ, vai se, joka antaa oman osaamisensa yhdistykselle niissä olosuhteissa, jotka yhdistyksellä on tarjota? Yhdistyksen resurssit eivät välttämättä korreloi jäsenten viihtyvyyden kanssa. Viihtyvyyteen vaikuttaa eniten yhdistyksen jäsenten asenne omaan harrastukseen.

Kaikissa sotilaskotiyhdistyksissä on tarjolla paljon erilaista toimintaa. Jos et ole tyytyväinen toimintaan, vastuu sen kehittämisestä mielekkääksi on sinulla. Sinä voit olla yhdistyksen mitokondrio,

Margetta Ala-Krekola

joka luo energiallaan sellaista uutta toimintaa, johon itse olet tyytyväinen, joka vetää puoleensa muita sisaria ja joka tuo yhdistykseen jopa uusia jäseniä. Jos yhdistykseltä saamasi joulukortti ei miellyttänyt sinua, kerää porukka ja tarjoudu askartelemaan tämän vuoden joulukortit sen sijaan, että valitat, kuinka oma yhdistyksesi on niin surkea, että ei osaa edes kaunista joulukorttia lähettää. Siten saat varmasti ensi jouluna sellaisen joulukortin yhdistykseltä kuin itse haluat ja lisäksi runsaasti kiitosta ja arvostusta tehdystä työstä.

Sotilaskotitoiminnan tutuin kannustin on työmme kohde, suomalainen varusmies. Työ varusmiehien kanssa on sisäisesti motivoivaa, ja palkintona saat varusmiehen hymyn tai kiitoksen. Jär-

jestömme tarjoaa koulutusta ja antaa mahdollisuuden kasvaa sotilaskotityön asiantuntijaksi. Huomaat selviäväsi antamamme koulutuksen turvin itsenäisesti maasto- olosuhteissa ja osaat ratkaista haasteita, joita väistämättä tulee eteen autokeikoilla. Uusien asioiden opettelu ja mahdollisuus kehittää omaa asiantuntijuutta sotilaskotitoiminnan eri tehtävissä on osa järjestömme toimintaa. Tätä haluamme tarjota jäsenille, jotta he viihtyvät sotilaskotitoiminnan parissa. Sisäisesti motivoitunut järjestön jäsen on varusmiehelle ja järjestölle kullan arvoinen aarre, jonka jokainen yhdistys haluaa pitää mukana toiminnassa.

Toimintamme tarjoaa ulkoisia kannustimia jäsenistölleen. Niistä yksi on palkitsemisjärjestelmä. So-

tilaskotiliiton tänä vuonna jakamat tunnustukset ovat lähteneet yhdistyksiin. Palkitsemistyöryhmä valmistelee Sotilaskotiliiton hallitukselle esitykset palkittavista henkilöistä huolellisesti ja harkiten. Työryhmän puheenjohtajana en pääse näkemään palkitsemistilaisuuksia, mutta aistin hakemuksista sen tahdon, jolla yhdistykset haluavat osoittaa jäsenilleen kiitosta heidän tekemästään työstä.

Mieti, mikä saa sinut tulemaan uudestaan päivystysvuorolle, sisariltaan tai lähtemään leirille? Kerro se vaikka seuraavassa sisarillassa ja luo lisää hyvinvointia itsellesi ja ympäristölle.

Karoliina Hofmann

27

Historian havinaa Tuhat kiloa korviketta, kolme vaunulastillista tulitikkuja ja pari miljoonaa postikorttia… …lähtee kerrallaan Suomen Sotilaskotiliiton toimistosta kohti rintamalinjoja liiton kodeissa ja kanttiineissa jaettavaksi.

-H

alloo, halloo… kuuluuko jo? Teille on tänään lähetetty tuhat kiloa korviketta, ja ylihuomenna lähetetään toinen tuhat kiloa. Kai se sitten vähäksi aikaa riittää, vai kuinka? Postikorttejako?

Pian niitäkin pistetään tulemaan.

Olen tilannut taas pari miljoonaa kappaletta vakava-aiheisia kortte-

ja ja kolme vaununlastillista tulitikkuja. Hyvä on! Voikaa taas hyvin!

Kuulemiin!

Suomen Sotilaskotiliiton toimiston hoitaja, neiti Viivi Nyberg laski puhelintorven kädestään ja kääntyi taas meihin päin. – Tämä puhelu tuli kaukaa Laatokan-Karjalasta, eräästä sotilaskotikeskukSA-kuva

Sotilaskotien keskuselimen varastossa on touhua, kun saapunutta tavaraa jaetaan eri joukko-osastoille niiden miesluvun mukaan.

Parhaillaan erään yksikön mies hakemassa tupakka- ja mehuosuutta. Kumsjärvi 1941.

28

sesta. Kyllä niihin uppoaa tavaraa, sen voitte uskoa. Vaunulasti vaunulastin perään täältä lähtee, ja kuitenkin tuon tuostakin soi puhelin, ja uutta tilataan milloin miltäkin suunnalta rajan läheisyydestä.

- Sotilaskotiliitolla on viime sodasta lähtien ollut itärajan lähellä toiminnassa seitsemän sotilaskotikeskuselintä, jatkoi neiti Nyberg, joista käsin hoidetaan rintamalinjoilla olevia sotilaskoteja, kanttiineja, myymälöitä ja kiertäviä autojamme, ja jotka keskuselimet taas puolestaan ovat tämän toimiston alaisia. Sitä paitsi on melko runsaasti myös liiton alaisten yhdistysten sotilaskoteja, joita yhdistykset, lukumäärältään 32, yksinään huoltavat.

Senpä tähden ei olekaan ihme, että toimistossa, johon olimme saapuneet saamaan tietoja Sotilaskotiliiton toiminnasta, vallitsi meidän siellä käydessämme tulinen kiire – niin kuin siellä vallitsee kuulemma aina, yön myöhäisiin hetkiin saakka.

Suurin osa liiton työvoimasta

Mitä eroa on kahvin korvikkeella ja vastikkeella?

Korvike tarkoittaa erilaisten asioiden korvaajaa, korvaamansa asian tilalla käytettävää. Nimitystä on käytetty erityisesti pulaaikoina, jolloin ulkomailta tuotavia tai muuten vaikeasti saatavia tuotteita on korvattu helpommin saatavilla.

Sota-aikana ja sen jälkeen sanaa korvike käytettiin erityisesti kahvin korvikkeista. Suomessa vuonna 1941 kauppaan tullut kahvin korvike oli pääasiassa valmistettu rukiista, ohrasta, lantusta ja voikukan juuresta, mutta se sisälsi myös noin 25 prosenttia aitoa kahvia. Kahvin osuus oli sodan loppuvuosina jopa pienempi, vain 15 %. Tällaista laimennettua kahvia oli tuotu markkinoille jo 1930-luvun lamavuosina, jolloin Paulig myi Kahvike-nimistä korviketta.

Myöhemmin tuli käyttöön myös kahvin vastike, joka ei sisältänyt aitoa kahvia lainkaan.

Erilaisia luonnontuotteita paahtamalla ja jauhamalla saatiin aikaan juoma, jonka maku muistutti kahvia. Tarkoitukseen saatettiin käyttää esimerkiksi viljaa, tammenterhoja, herneitä, papuja, voikukkaa tai sikuria. Vastikkeista tunnetuin oli voikukan juu-

on vapaaehtoisia, vain osa työtä johtavia henkilöitä nauttii pientä palkkaa. Naisten Työvalmiusliiton kortisto työhön haluavista on Sotilaskotiliiton käytettävissä, ja sitä paitsi käy tähän työhön innostuneita joka päivä ilmoittautumassa suoraan toimistoon. Liiton käytettävissä on myös runsaasti reippai-

ri. Voikukasta valmistettiin jo 1800-luvulla kahvia muistuttavaa juomaa kotitarpeisiin. Nämä vanhat opit otettiin uudestaan käyttöön sotavuosina.

Kahvin säännöstely alkoi Suomessa jo lokakuussa 1939, siis ennen talvisodan alkua. Pian perustettiin erityinen kansanhuoltoministeriö, jonka tehtävänä oli valvoa säännöstelyjärjestelmää.

Vuosina 1941-42 puhdasta kahvia ei ollut saatavilla edes säännöstelykupongeilla. Tarjolla oli pelkkää korviketta ja vastiketta. Pian kahvi loppui kokonaan, ja vuosina 194346 voitiin myydä enää pelkkää kahvitonta kahvin vastiketta. Vielä sodan jälkeenkin kahvin myynti oli tiukkaan säännösteltyä: kahvia sai kortilla vain neljännes-

ta partiolaisia, jotka ovat sitoutuneet auttamaan sotilaskotityössä.

Suurin osa työntekijöistä on liiton monivuotisia jäseniä.

Neiti Nyberg kertoi, että yleensä on melko hyvin voitu tyydyttää maanpuolustajain tarpeet muuten, paitsi että pullasta on hiukan tehnyt tiukkaa. Liiton kunkin seitse-

kilon kuukaudessa. Tämän vuoksi kahvista tuli suosittu mustan pörssin artikkeli.

Elina Halminen Lähteet: - Wikipedia - kahviaddikti.wordpress.com SA-kuva

Korviketta Kauko-Karjalan kanttiinissa.

Karhumäen suunta, Kumsjärven Pagosda 1941.

män keskuselimen läheisyydessä sijaitsevat suuret leipomot valmistavat joka päivä tuhansia pullia, joten ne joutuvat syöjille tuoreina ja joskus lämpiminäkin. Kentällä, so. rintamalinjoilla olevat sotilaskotiihmiset ovat samoin kuin sotilaatkin armeijan muonassa. Joukkoosastot huoltavat muutenkin mel-

29

SA-kuva

In memoriam Anja Tenho 27.11.1931-19.2.2016

Ei lopu tavarat sotilaskodin hyllyiltä, vaikka pojat ostaisivat kuinka paljon tahansa.

Lappeenranta 1941.

Sotilaskodin kenttäkauppa Multalassa.

Kivennapa 1941. kein kokonaan sotilaskodit, kanttiinit, myymälät ym. kuljettamalla niihin tavaroita ja siirtämällä niitä tarvittaessa paikasta toiseen.

Mutta Sotilaskotiliiton toiminta ulottuu myös kotirintamalle. Täällä käyvät liiton jäsenistä muodostetut pienet lähetystöt sotasairaaloissa tuomassa niiden potilaille viihdykettä ja auttamassa miehiä kirjeiden kirjoittamisessa, asioiden toimittamisessa kaupungilla ym. Kotirintamatoiminta on yksinomaan vapaaehtoisen työn varassa.

Tellervo Julkaistu Suomen Sosialidemokraatti -lehdessä 21.8.1941.

30

Anja liittyi sisarjoukkoomme 1980. Tarjoilujaoston tehtävät hän omaksui heti omaksi osaamisekseen. Anjalla oli karjalaiset juuret, hän oli syntynyt Säkkijärvellä, ja ehkä siksi hänelle oli tärkeätä vieraanvaraisuus. Sotilaskodissa se näkyi kahvitusten tarjoiluissa ja pöydän kauniisti kattamisena samoin kuin yhteisillä retkillämme eväspusseina. Yhdistyksemme 90-vuotisjuhlatarjoilussa Anja näytti taitonsa.

Kaiken piti olla ”jämptisti” hoidettu. Anja tarttui työhön kuin työhön. Punainen Corsa oli jokapäiväinen näky sotilaskodin pihassa.

Aikaisemmissa tehtävissään osastovastaavana Anja oli oppinut kantamaan vastuuta.

Vuonna 2005 hän otti yhdistyksen puheenjohtajan tehtävät, ja sen lisäksi hän hoiti myös tarjoilujaoston lukuisat kahvitukset, mm. RUK:n kurssijuhlatarjoilut. Puheenjohtajana Anja toimi yhteensä seitsemän vuotta, 2005-2011.

Anja sai arvostuksen ja huomionosoituksia työstään niin sotilaskotiyhdistykseltä kuin omalta joukko-osastoltakin. Sotilaskotityön lisäksi Anja toimi Haminan Rouvasväenyhdistyksessä ja Lottaperinneyhdistyksessä.

Anjalla olisi ollut vielä annettavaa sotilaskotityölle, mutta usean vuoden sairaus vei kuolemaan. Siunaustilaisuudessa me saattamassa olleet sisaret lauloimme nimikkovirrestämme: ”Kosketa minua henki, silmäni aukaise, että voisin olla, ystävä toiselle!”

Haminan sotilaskotiyhdistys ry Maija-Leena Järviö