nalla maistui korvike, ja juttu luisti, mutta myös hartaana osattiin kuunnella pastorin puhetta. Luutnantti Rautamäki valmistutti telttaansa päivälliset kauniitten puheitten kera. Inarin matkailumajan raunioilta ostimme lähtiessämme evääksemme tuoresuolattua siikaa. Kun olimme onnellisesti tähän asti selviytyneet, uskalsimme yrittää yhä ylemmäksi. Illan myöhäisillä tunneilla saavuimme Kaamasiin. Poikain teltoista kuului vielä puheen sorinaa, ja lappalaiset, Utsjoelle matkaavat, hääräilivät tapansa mukaan taivasalla. Purimme kuorman, sytytimme korviketulet, ja pian olivat pojatkin toivottamassa vieraita tervetulleeksi. Kun olimme saaneet korvikkeen valmiiksi, tulivat upseeritkin kalaretkeltään. Yön hiljaisuudessa kuuntelimme pastorin puhetta ja veisasimme virsiä, joihin erämaan suuri hiljaisuus vastasi jylhän juhlallisesti. Upseereitten kalansaalis valmistettiin ruuaksi nälkäisille vieraille, mutta ei edes syömisestä tahtonut tulla mitään, sillä sääsket hääräsivät mustana pilvenä ympärillä. Yö oli kylmä ja väsymys tuntui olevan voittamaton, mutta sittenkin päätimme lähteä aamuyöstä paluumatkalle. Edessä oli 360 km automatka kelvottomilla teillä. Saavuimme Rovaniemelle, monen autoremontin jälkeen, seuraavana yönä. Olimme ylen uupuneet ja kylmissämme.
Kainuuseen Aamun valjetessa ryhdyimme pakkaamaan tavaroita, sillä puolen päivän aikaan oli määrä lähteä pa-
SA-kuva
Ivalon rauniot.
luumatkalle. Pastori matkusti suoraan Ouluun, mutta allekirjoittanut pistäytyi Tornioon tuttavansa luo lepäämään pariksi päiväksi. Lepo oli jo erittäin tervetullut. 6.8. lähdimme Oulusta Kuusamon alueelle. Jälleen oli yöllinen matka edessä, sillä auton renkaat olivat niin huonot, että ne eivät kestäneet ajoa päivän helteessä. Auto oli muutenkin epäkunnossa ja ajaja ylirasittunut, mutta tie oli hyvä, eikä enää ollut sitä jännitystä, mikä oli ollut aikaisemmilla matkoilla miinain tähden. Lähellä Taivalkoskea jäimme taas tielle. Siinä istuimme ja ihmettelimme, kunnes lähinnä olevasta raivausosastosta tulivat meidät hakemaan majoitusalueelleen. Tästä hyvästä työstään saivat virkistävän hetken vieraittensa järjestämänä. Seuraava purkauspaikka oli Kuusamo, jonne oli matkaa Oulusta 240 km. Laaja ja kaunis kirkon-
kylä oli maan tasalla. Tämän raunioalueen laidalta löysimme taas osan poikiamme. Kivikkoisella kumpareella, parakkipahasiin olivat asettuneet asumaan. Täällä oli Kuusamon Sotilaskotiyhdistyksen järjestämä pieni, mutta harvinaisen kodikas sotapesä. Tämä oli koko matkan varrella ainoa raivaajille järjestetty sotilaskoti. Kapteeni Korhonen sikäläisten sotilaskotisisarien kanssa otti meidät juhlallisesti vastaan. Hetken viivähdettyämme heidän parissaan lähdimme etsimään alueen poikia. Kilkilösalmella oli mukava keittää korvike rantakivillä. Sinne mennessämme saimme koko matkan ainoan sateen. Poikkesimme tieltä Rukatunturille, ja kun olimme päässeet korkeimmalle huipulle, nousi ankara ukkospilvi, joka kasteli perusteellisesti. Kilkilösalmella, telttakaminain äärellä kuivailimme hetken vaatteitamme ja lähdimme sitten takaisin Kuusamoon.
29