Sotahuuto 2018/01 by Sotahuuto

2€ Tammikuu 2018 Pelastusarmeija

SOTAHUUTO

Sivut 8-11

Sormet Sopassa!

Sivu 12

Osastoelämää SOTAHUUTO 1

S – Sotahuutoa suurella sydämellä Tervetuloa uudistuneen Sotahuudon pariin. Kannessa komeilee iso S-kirjain, joka tarkoittaa Sotahuutoa mutta myös paljon muuta: soppaa, saippuaa, sanaa, seikkailua, sielua, sydäntä... Tätä kaikkea tulee löytymään lehden sisäsivuilta ja toivomme, että vietät hyviä lukuhetkiä kanssamme. Mitä positiivisia asioita S-kirjain tuo sinulle mieleen? Lähetä oma vastauksesi meille kortilla osoitteeseen: Sotahuudon toimitus, PL 161, 00121 Helsinki. Kaikkien kortin lähettäneiden ja sosiaalisessa mediassa kyselyyn kommentoivien kesken arvomme viisi Sotahuudon vuositilausta – itsellesi tai ystävällesi. Hyviä lukuhetkiä! 2

SOTAHUUTO

SOTAHUUTO | KRIGSROPET | PELASTUSARMEIJAN LEHTI | TAMMIKUU 2018 | 2 €

TÄSSÄ

NUMEROSSA

LARI KARREINEN: ASIAA VAPAAEHTOISUUDESTA

TÄSSÄ KUUSSA

SORMET SOPASSA

12 OSASTOELÄMÄÄ! 13

CEDIN REISSULLA

KIRPPARIKEIJUN KOTONA

KRIGSROPET – KOLUMN

HUR LÄNGE SITTER GODHETEN I?

PELASTUSARMEIJAN PARTIOLAISET 100 VUOTTA

ARMEIJASSA TAPAHTUU

SYVÄSUKELLUS LAULUKIRJAAN

SOTAHUUTO

Asian vuoksi tulemme, ihmisten takia jäämme Kansalaisareenan teettämästä tutkimuksesta käy ilmi, että 1,4 miljoonaa suomalaista on mukana vapaaehtoistoiminnassa. On myös todettu, että neljä viidestä olisi valmis toimimaan vapaaehtoistyössä. Sotahuuto haastatteli vapaaehtoisjohtamisen valmentajaa Lari Karreista:

miten tehdä vapaaehtoistyöstä mielekästä ja motivoivaa?

Lari Karreinen toimii vapaaehtoisjohtamisen valmentajana, ratkaisukeskeisenä valmentajana ja fasilitaattorina. – Järjestän osallistamisen ja vuorovaikutuksen työpajoja, tiimivalmennuksia sekä työyhteisöjen ja järjestöjen kehittämispäiviä. Autan järjestöjä ja muita tahoja, kuten kirkkoja ja kuntia, jotka organisoivat vapaaehtoistoimintaa. Autan heitä rekrytoimaan, innostamaan ja motivoimaan vapaaehtoisia. Ratkaisukeskeisenä valmentajana ja fasilitaattorina en neuvo, vaan kysymyksillä ja erilaisilla työskentelymenetelmillä ohjaan keskustelua. Fasilitointi on ohjaavaa keskustelua, joka on erinomainen tapa osallistaa työpajoissa mukana olevia. – En puutu sisältöön, vaan keskustelijat tuottavat sen. Näin saamme parempaa vuorovaikutusta ja syvempää sitoutumista asiaan. Ulkopuolisena fasilitaattorina olen luomassa turvallista ilmapiiriä, kun keskustellaan monimutkaisista aiheista. Vapaaehtoisuus on hyvin suosittua. – Iso osa suomalaisista on mukana vapaaehtoistoiminnassa. Kaikkea vapaaeh4

SOTAHUUTO

toistoimintaa ei aina mielletä siksi. Yksi voi toimia lapsen jalkapallojoukkueen järjestelytehtävissä, toinen yhdistyksen hallituksessa, kolmas asiointiapuna vanhukselle. Muotoja on monenlaisia. Millaiset ovat vapaaehtoisuuden trendit kouluttajan näkökulmasta? – Nykyajassa korostuu se, miten voi päästä hetkeksi mukaan. Kun ajankäytöstä on kilpailua, niin eläkeläisetkin ovat jo huolissaan, että mihin uskallan lupautua. Kun ihminen innostuu ja näkee, että voimat kantavat – silloin hän uskaltaa sitoutua isompiin ja pitkäaikaisempiin tehtäviin. Tätä voi ajatella ensimmäisinä treffeinä, ei suoraan syöksytä alttarille, vaan ensin treffataan ja katsotaan, sovimmeko toisillemme, Lari naurahtaa. Vapaaehtoisuus saa myös uusia muotoja. – Vapaa kansalaistoiminta ja kaupunkilaisaktivismi – kuten ravintolapäivä, Block Partyt ja siivouspäivä – on hyvin suosittua. Paikallista, yhteisöllistä toimintaa. Tehdään yhdessä jotakin kivaa,

josta on iloa ja hyötyä sekä itselle että muille. Se haastaa perinteiset järjestötoimijat, joilla on vakiintunutta, tasalaatuista toimintaa, mutta joilla on haaste saada uusia ihmisiä mukaan.

Kilpailua ajasta Monelle yhteisölle ja järjestölle suurin haaste on vapaaehtoisten tavoittaminen. – Aika on entistä tiukemmalla, ja ihmiset valikoivat hyvin tarkkaan, mihin käyttävät vapaa-aikansa. Ajankäytöstä kilpailevat ystävät, työ, perhe, televisio, sosiaalinen media ja muut vapaa-ajan harrastukset ja aktiviteetit. – Tässä henkilökohtainen kohtaaminen on kaikki kaikessa. Kun tuttu henkilö pyytää tulemaan mukaan, kynnys osallistua on paljon matalampi. Henkilökohtaisuus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita kohtaamista kasvokkain, vaan esimerkiksi nuorison keskuudessa Whatsappviesti tai snäppi voi olla se luonteva tapa kutsua mukaan. Lari muistuttaa työn selkeyden tärkeydestä: 8

Lari on myös itse toiminut vapaaehtoisena, muun muassa Punaisen Ristin ensiaputoiminnassa ja LuontoLiitossa luonto- ja ympäristökasvatusleirien organisoinnissa. Tällä hetkellä Lari toimii puheenjohtajana Deliberatiivisen Demokratian Instituutissa, joka on tutkijalähtöinen, osallistavia menetelmiä ja kansalaiskeskustelua edistävä yhdistys. Myös luonto ja retkeily kiinnostavat Laria. – Tosin kun on kaksi lasta, oma yritys ja ruuhkavuodet, niin harrastukset jäävät välillä vähiin, Lari naurahtaa.

SOTAHUUTO

– Pyyntö ”Tule meille, meillä on vaikka kuinka paljon tekemistä” on omiaan karkottamaan kiinnostuneen vapaaehtoisen. Epämääräiseen pyyntöön ei uskalleta suostua. Jos pyyntö on selkeä, tyyliin ”Tuletko torstai-iltana kello 18 auttamaan tässä asiassa?”, on helppoa tarkastaa kalenteri ja sitoutua mukaan. – Selkeät tehtävät, joista kerrotaan mitä pitää tehdä, kuinka pitkäksi ajaksi pitää sitoutua ja mitä työllä saadaan aikaiseksi – silloin ollaan oikeilla jäljillä!

Työtä, jolla on vaikutus Vapaaehtoisuuden kehittäminen alkaa voimavarojen huomioimisesta. – Kaikki lähtee ihmisten omista voimavaroista, vapaaehtoisella näitä ovat esimerkiksi aikaisempi osaaminen ja kokemukset. Kun ne tunnistetaan, niin saadaan vahva perusta toiminnan kehittämiselle. Kehitys ei ala nyt, vaan se on alkanut jo menneisyydessä. Tiedostetaan omat onnistumiset – ja astutaan askel eteenpäin. Se, että näkee oman toiminnan vaikuttavuuden, on vapaaehtoisuuden ensisijainen motivaation lähde. – Ihmisten sisäisen motivaation löytäminen on kaikki kaikessa. Löydetään jotain, mikä on kullekin erityisen merkityksellistä. Ihmiset haluavat auttaa, kun saavat itse valita aiheen. Kysyin kerran eräältä vapaaehtoiselta, mikä sinua tässä työssä motivoi. Hänen tehtävänsä sisältö sellaisenaan ei ollut kovin innostavaa: tavaroiden hyllyttämistä ja siivoamista. Hän vastasi: ”Joka kerta, kun näen ilon avunsaajan kasvoilla, se saa sydämeni huumaantumaan.” On tärkeää päästä kokemaan, että tehdyllä työllä on oikea merkitys. Se tuo motivaation. Siellä missä on ihmisiä, on konflikteja. Lari näkee, että vapaaehtoistoiminnan suurin karikko on kuppikuntautuminen. – Jos on entuudestaan hyvin toimiva vapaaehtoisporukka, on siihen ulkopuolisen vaikea päästä mukaan. Ollaan kavereita ja jäädään helposti juttele-

maan omien ystävien kanssa. Unohdetaan, että pitäisi työskennellä sen eteen, että uusi henkilö pääsisi osaksi porukkaa. Siinä on haastetta itse kullekin, miten avata yhteisö uudelle tulijalle, Lari toteaa hymyillen, ja jatkaa: – Pohtimisen paikka on myös siinä, että milloin olen itse niin innostunut ja kokenut, että olen valmis ottamaan toisen ihmisen rinnalleni kasvamaan. Seuraavan toimijasukupolven siementen kylväminen ja kasvattaminen, jatkuvuuden luonti, on monen yhteisön haaste.

Monien sydämien koskettaja Meillä Pelastusarmeijassa monet tehtävät, kuten Sotahuudon myynti, sosiaalipalveluissa avustaminen ja joulupatakeräys, tukeutuvat vapaaehtoisuuteen. Lari muistuttaa, miten tärkeää oikeanlaisen ilmapiirin luominen on. – On hienoa, jos esimerkiksi joulupatavahtina toimimisesta muodostuu vapaaehtoiselle perinne – sellainen lämmin osa joulua, jossa haluaa olla mukana. Usein tulemme asian vuoksi, mutta jäämme ihmisten takia. Kristillisyyden Lari näkee vapaaehtoistoiminnassa suurena voimavarana. – Yhdysvaltalainen johtamiskouluttaja John C. Maxwell, alkujaan seurakuntapastori, on hyvin sanonut: ”Jos haluatte pyytää käsiä, on ensin kosketettava sydämiä.” Oma tuntemus on, että kristillisissä yhteyksissä tämä asia sisäistetään hyvin. Näen, että Pelastusarmeija on laaja-alainen toimija ja että teillä on mahdollisuus koskettaa monenlaisia sydämiä, ja näin tavoittaa monia käsiä. Tutkitusti yksi elämän keskeisimpiä merkityksellisiä asioita on se, että pystyy vaikuttamaan positiivisesti yhteisöönsä. Pelastusarmeija tarjoaa näitä auttamisen paikkoja, Lari toteaa hymyillen ja muistuttaa lopuksi: – On muistettava olla armelias myös itselleen ja toisille. Tekemisen meininki saa näkyä! Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

– Lukioikäisenä kerroin kaverilleni, että haluan olla rakentamassa maailmanrauhaa. Koen, että tässä pystyn omalta osaltani vaikuttamaan ruohonjuuritasolla. Olemme tällä maapallolla aika yksin, ja meidän on itse ratkaistava omat konfliktimme ja kriisimme, Lari toteaa hymyillen.

SOTAHUUTO

TÄSSÄ KUUSSA

Yksi elämä kerrallaan Jälleen koittaa uusi vuosi, joka tuo tullessaan monia uusia kokemuksia. Millä on tänä vuonna merkitystä ja miten mittaat menestystä? Kerron teille tarinan, jonka amerikkalainen ystäväni kertoi minulle 20 vuotta sitten: Vanha mies käveli rannalla eräänä myrskynjälkeisenä aamuna. Kaukaisuudessa hän näki hahmon, joka liikehti kuin tanssija. Kävellessään lähemmäksi mies huomasi sen olevan nuori nainen, joka poimi rannalta meritähtiä ja heitteli niitä varovaisesti mereen. Mies kysyi: ”Neiti, miksi heittelette meritähtiä mereen?” ”Aurinko on noussut ja vuorovesi laskemassa, ja ellen heitä niitä, ne kuolevat”, nainen kertoi. ”Mutta neiti hyvä, rantaviivaa on kilometreittäin ja meritähtiä tuhansia. Teoillasi ei varmastikaan ole merkitystä.” Nuori nainen kuunteli kohteliaasti, kumartui, nosti toisen meritähden ja viskasi sen mereen. ”Teoillani oli merkitys tuolle.” (Sovitus Loren Eiseleyn alkuperäisestä tarinasta) Hänen yksinkertaisilla teoillaan oli suuri merkitys. Lainopettaja kysyi Jeesukselta, mikä elämässä oli tärkeintä. Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Kun Jeesukselta kysyttiin: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”, hän vastasi tarinalla: Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko hyökkäsi hänen kimppuunsa ja jätti hänet kuoleman kieliin. Ihmiset kävelivät ohi eivätkä tehneet mitään auttaakseen – kunnes muuan samarialainen saapui paikalle. Vaarasta huolimatta hän pysähtyi ja hoiti miehen haavoja, vaikka rosvojoukko saattoi olla vielä lähistöllä. Vaivasta huolimatta hän nosti miehen juhdalleen ja käveli itse, vaikka se varmasti hidasti hänen omaa matkaansa. Kuluista huolimatta hän vei miehen turvaan ja tarjosi varattomalle ruokaa ja suojaa. (Luuk. 10:25–37) Samarialainen olisi voinut vain paikata miehen haavat ja lähettää hänet matkoihinsa. Hän olisi voinut olla piittaamatta miehestä – niin kuin muut olivat tehneet. Vaan ei: hän pysähtyi, teki voitavansa ja antoi ajastaan, varoistaan ja itsestään! Ashleigh Brilliant on sanonut: ”Se, ettet pysty tekemään kaikkea, ei ole tekosyy sille, ettet tee kaikkeasi.” Monet järjestöt eivät toimisi, jos ihmiset eivät antaisi aikaansa, taitojansa, energiaansa ja rahaansa. Vapaaehtoiset antavat itsestään ja heidän teoillaan on merkitys – ei yksi meritähti vaan yksi elämä kerrallaan.

Siispä rohkaisen teitä vuonna 2018 John Wesleyn sanoin: Tee niin paljon hyvää kuin voit Kaikilla keinoilla, joilla voit Kaikilla tavoilla, joilla voit Kaikkialla, missä voit Aina, kun voit Kaikille, joille voit Niin kauan kuin vain voit

Kaikille vapaaehtoisille, joiden teoilla on merkitystä joka päivä, me sanomme: ”Hyvin tehty” ja ”Kiitos”!

Lyn Hills everstiluutnantti

SOTAHUUTO

t e m r o S a s s a p So Pelastusarmeijan Helsingin sosiaalipalvelukeskus, tuttavallisemmin ”Soppa” on vuosittain kymmenientuhansien helsinkiläisten apuna. – Tämä on lähimmäisenrakkautta käytännön tasolla, toteaa ruoka-avun työntekijä Aksu Tervonen.

Keskiviikkoinen iltapäivä Helsingin Kalliossa. Kallion kirkon takana Sopassa näkyy rauhaisaa liikehdintää, ihmisiä on kärsivällisesti jonottamassa ja pari Sopan työntekijää on katsomassa ovella, että kaikki sujuu sutjakkaasti. Päivittäinen leivän- ja ruoanjako on käynnissä. Helsingin sosiaalipalvelukeskuksen johtaja Kirsi Huldén tervehtii, katsastaa, että kaikilla on hommat hanskassa ja siirtyy kanssani Sopan Kulmakahvilaan juttusille.

Humaania avustustyötä Kirsille työ Sopan johtajana on varsin tuore – hän aloitti tehtävässä viime elokuussa. – Toki Sopan toiminta oli entuudestaan tuttua, sillä tulin ohjaajaksi marraskuussa 2016. Mutta nykyinen työnkuva toi uusia asioita sisäistettäväksi. Paljon organisointia, Kirsi toteaa hymyillen. 8

SOTAHUUTO

Kirsi on koulutukseltaan sosionomi. Hänellä on monipuolista työkokemusta sosiaalisen työn eri kulmilta. – Aloitin työurani lastensuojelussa ja opetustyössä, sillä lapset ja nuoret ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Seuraavana oli työ mielenterveyskuntoutuvien nuorten aikuisten kristillisessä hoitokodissa. Vuodet siellä olivat oikea oppikoulu – todellinen loikkaus oman mukavuusalueen ulkopuolelle! Pidin näistä nuorista paljon, ja se oli valtavan hienoa aikaa. Sitten tulikin Sopan vuoro. – Oltuani täällä muutaman päivän oli pakko todeta: ”Vau, miten mieletön paikka!” Minuun teki vaikutuksen hyvä yhteishenki – ja rakkaus ihmisiin, niin työyhteisössä kuin asiakkaitakin kohtaan. Kirsille ihmisten kohtaaminen on auttamisen ydin. – Tämä ei ole vain yksioikoista avustamista, vaan ihmisten kohtaaminen on

keskiössä. Emme anna vain ruokaa, vaan pyrimme ohjaamaan ja neuvomaan. Tavoitteenamme on tarjota kokonaisvaltaista apua. Pääasiallisina työmuotoina Sopassa ovat ajanvarauksella toimiva ruoka-apujakelu ja kaikille avoin leipäjakelu. Viime vuonna noin 15 000 ihmistä sai Sopasta ruoka-apua, ja leipäjakelussa oli 60 000 kävijää. Lisäksi Sopassa toimii kotiavustaja, joka vierailee vanhusten luona auttamassa kodinhoidossa ja asioinneissa. – Meillä on myös tämä Kulmakahvila, joka on auki arkisin, paitsi torstaisin, jolloin meillä on opiskelijoiden ruokajakelu. Haluamme tukea vähäisillä varoilla eläviä opiskelijoita. Palkitsevinta Kirsille on työyhteisö: kaksi sosiaaliohjaajaa, vastaanottovirkailija, kodinhoitaja, kaksi autokuskia ja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen, STEA:n, varoilla palkatut kaksi nuorta. 8

So p työ pat i h työ arj imi k oit n t So t oo pa ekijä elija ssa – nj oh Aksu Ahm taj e a K Terv d A irs on wa i H en d, uld ja én .

SOTAHUUTO

”Tämä ei ole vain yksioikoista avustamista, vaan ihmisten kohtaaminen on keskiössä.”

Silmät auki

Kirsi Huldén

– Meillä on lisäksi parikymmentä vapaaehtoista. Jotkut käyvät päivittäin, jotkut viikoittain tai harvemmin – mahdollisuuksiensa mukaan. He ovat meille korvaamaton apu, Kirsi toteaa lämpimästi hymyillen. Sopan vapaaehtoisissa, työntekijöissä ja asiakkaissa on edustettuna monia kulttuureja, uskontoja ja elämäntapoja. – Se on ehdottomasti rikkaus. Koska asiakaskuntamme on monikulttuurista, niin koen tärkeänä ja rikastuttavana, että työntekijämme ja vapaaehtoisemme edustavat monikulttuurisuutta myös. Avustustyö on humaania ja kaikenlaiset rajat ylittävää – se yhdistää ihmisiä. – On hienoa huomata, miten emme keskity toistemme taustoihin, vaan puhallamme täällä yhteiseen hiileen. Syrjiminen ei kuulu tänne, Kirsi sanoo hymyillen ja kutsuu mukaan vapaaehtoiseksi: – Tänne vaan tutustumaan! Aina saa tulla kysymään ja ottamaan selvää, olisiko tämä mielekästä sinulle. 10 SOTAHUUTO

37-vuotias Ahmed Awad on yksi Sopasta mieleisen paikan löytäneistä. Hän on Sopassa toista kertaa, nyt suomen kielen opintoihin kuuluvassa työharjoittelussa. Ahmed on kotoisin Irakista, jossa hän asui vuoteen 2015 saakka. Irakissa oli tahoja, joiden vuoksi hän oli hengenvaarassa, joten hän haki turvapaikkaa Suomesta. Viime kesänä turvapaikka-anomus hyväksyttiin, ja hän asuu nyt Helsingissä perheensä kanssa. Avustustyö on ollut aina Ahmedille tärkeää. Kotimaassaan hän toimi Irakin sosiaaliministeriön sertifioimassa avustusjärjestötyössä, joka oli keskittynyt erityisesti naisten ja vähävaraisten tilanteen parantamiseen tarjoamalla ruokaa, vaatteita ja koulutusta. Ahmed kokee työskentelyn Sopassa hyvin arvokkaaksi. – Minulle on tärkeää, että voin olla yhteydessä ihmisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan tällaisella suoralla tavalla. On ilo auttaa ihmisiä ja haluan tarjota apua, niin paljon kuin pystyn. On motivoivaa nähdä, että on niin paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan toisia pyyteettömästi. Ahmed on otettu hienosti vastaan, mistä hän on kiitollinen. – Rakastan tätä paikkaa, Ahmed toteaa lempeästi hymyillen. Ahmed kuitenkin myöntää, että kaikkialla asiat eivät ole yhtä hyvin: – Toivon että ihmiset, joiden sydämen viha on sumentanut, avaisivat silmänsä ja tekisivät oikein. Olemme samanlaisia, kaikki yhtä arvokkaita. Tulevaisuudelta Ahmed toivoo rauhallista perhe-elämää.

– Nyt kun perhe on jälleen yhdessä, toivon vain rauhallista kotielämää Suomessa ja sitä, että vaimoni ja poikani pääsisivät aktiiviseksi osaksi yhteiskuntaa. Uskon, että tulevaisuus tuo mukanaan hyviä asioita.

”Olemme samanlaisia, kaikki yhtä arvokkaita.” Hyviä toisillemme Viimeisenä juttutuokiolle tulee Aksu Tervonen, joka toimii STEA:n tukemana Sopan työntekijänä ensi kevääseen asti. Aksu on valmistunut valtiotieteiden kandidaatiksi, ja maisterin opinnot ovat työn alla. Työ Sopassa on tarjonnut merkityksellistä tekemistä muutaman kuukauden mittaisen opintotauon ajaksi. – On virkistävää olla potematta alituista syyllisyydentunnetta tekemättömistä opintotehtävistä, Aksu naurahtaa. – Näinä kuukausina halusin tehdä jotain merkityksellistä. Tämä on hyvin ihmisläheistä työtä. Aksun työ on monipuolista. – Monet tehtävät ovat lentäviä, ihmiset siirtyvät tehtävästä toiseen tar-

Ahmed Awad

nenlaisista taustoista ja että käytössämme on monia kieliä. Vieraisiin kulttuureihin tutustuminen on Aksulla verissä. Viime keväänä hän oli opiskelijavaihdossa Prahassa, ja hän on harrastanut liftaamista. Liftaus on ollut erinomainen tapa tutustua ihmisiin ja paikkoihin pienellä budjetilla. – Viime kesänä liftasin ystävän kanssa Fennoskandiassa. Aikaa kului kolme viikkoa ja matkasimme 3 600 kilometriä. Liftaaminen vaatii kärsivällisyyttä ja sietokykyä: on kestettävä kylmää, kosteutta ja tylsyyttä. 8

– Toiveissa on maisterintutkinnon suorittaminen ulkomailla. Esimerkiksi Wienin yliopiston sosiaalisen ympäristötaloustieteen ala kuulostaisi hyvin kiehtovalta. – Haluan ymmärtää, miksi maailma on rikki. Ajattelin jossain vaiheessa pelastaa maailman, Aksu iskee silmää ja jatkaa, – mutta sillä välin olen hyvin täpinöissäni tästä duunista! Tässä pääsee tekemään hyvää ”sormet sopassa” -tyylisesti, käytännön tasolla. Lähimmäisenrakkaus on ainoa, jolla on väliä, sillä olemme täällä yhdessä. Ollaan hyviä kanssaihmisille – toisillemme! Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

”Ollaan hyviä kanssaihmisille – toisillemme!”

peen mukaan. Pääasiallisesti työskentelen ruoka-avun puolella. Meille tulee asiakkaita noin kolme vartissa. Aikataulu on koottu niin, että aikaa jää myös kohtaamiselle. Aina silloin tällöin jollakin on jotain sydämellään. Muun muassa eilen oli mukava tilanne, jossa pystyin olemaan avuksi. Kyseessä oli nuori mies, jolle omakohtaisten kokemusten perusteella osasin antaa neuvoa täydentävän toimeentulotuen hakemiseen. Työympäristön moninaisuus on ollut Aksulle iloinen yllätys. – Ennen saapumista ainoa huolenaiheeni oli, että onko tämä hyvin virallista ja jäykkää. Mutta ei, jengi on tosi ihanaa! Ja on iso etu, että tulemme mo-

8 – Sosiaalisesta näkökulmasta liftaaminen on avartavaa, mutta samalla hyvin intensiivistä, sillä vähimmäisoletus tilanteessa on, että on sosiaalisesti läsnä. Ystävän kanssa pystyimme vuorottelemaan ja nukkumaan hyvällä omallatunnolla. Lähtökohtaisesti kyydintarjoajat ovat sosiaalisia ihmisiä, mutta eivät kaikki – mukana on ollut myös ujoja humanisteja, Aksu naurahtaa. – Seikkailut ovat kivoja, mutta nyt on aika nauttia arjesta. Kevääseen asti olen täällä, ja sitten katson mihin elämä vie.

Aksu Tervonen SOTAHUUTO

Osastoelämää! Elämänmakusia makupaloja Pelastusarmeijan paikallisseurakuntien eii osastojen arjesta. Tammikuussa kurkistamme Oulun osastoon.

Perhealbumin sivuja Jo ensimmäisenä iltana alamme jakaa murheitamme. Jossakin toisessa tilanteessa saattaisin olla huolissani, nyt en, koska tiedän ryhmäläisten voivan luottaa toisiinsa. Yllämme lepää uskomaton rauha. Yöllä pulisemme keskenämme sängyissämme ohjaajaparini Welman kanssa, me kun emme ole saaneet jutella vähään aikaan. Automatkat kestävät kuutisen tuntia suuntaansa, mutta se ei haittaa. Tuijotamme pimeyteen ja kerromme toisillemme kaikkea näiden naisten kanssa, joista voisin sanoa, että he kuuluvat parhaimpiini. Ihmettelemme, miten paljon hämärämmältä alkukesä Etelä-Suomessa tuntuu kuin kotona Oulussa, vaikka puut ovatkin uhkeammassa lehdessä ja korkeampia. Soutelemme Näsijärvellä, ja eräs leiriläinen julkaisee järvi-selfien. Hän kertoo, ettei koskaan ennen ole ollut järvellä, Kiinassa niitä kun ei juurikaan ole. Luemme iltasatua, jossa Syömäri rouskuttaa ahneeseen kitaansa kaikenlaisia rajo12 SOTAHUUTO

ja: seiniä, aitoja ja kattoja, ja lopulta sisarusparven nuorimmaisen lapsenkin. Syömärin leuat kuitenkin jumittuvat auki ja lapsi kiipeää ulos suusta. Lähtiessään hän pissaa Syömärin kielelle. Voi sitä riemua, jonka tapaus pienten ja isompienkin leiriläisten keskuudessa herättää! Olemme juuri lattialla istuessamme kuulleet ja nähneet, miten Jumalan valtakunta on kuin hapate, jonka nainen sekoittaa taikinaan ja leipoo monta kaunista leipää. Yhtäkkiä oivallus saa minut kyyneliin: hapate, Valtakunta, on rakkaus, joka arkeen sekoittuessaan saa kaiken kauniiksi! Se saa ihmiset löytämään uuden elämän tässä maailmassa ja Jeesuksen kanssa, saa heidät puhkeamaan kukkaan vapaaehtoistehtävissään, saa sekalaisen seurakunnan ihmiset huolehtimaan toisistaan, armahtamaan ja sietämään. Nämä ovat väläyksiä Oulun osaston retkiltä ja leireiltä kuluneen vuoden ajalta. Paitsi työtäni, ne ovat myös perhee-

ni ja oman elämäni arvokkaita muistoja. Voisin yhtä hyvin kuvata hetkiä Taukopaikka-kahvilassa, lapsia jumalanpalveluksessa, vankilan Raamattupiiriä tai sitä riemukasta sekamelskaa, jota Joulupatakeräyksen puitteissa syntyy. Aikoja, jolloin yhteistä elämää eletään niin intensiivisesti, että itse kunkin pinta alkaa rakoilla. Sisältä paljastuu hienoja ja vaikeita asioita sekä syntyy odottamattomia tilanteita. Särmät hiovat toisiaan, kuljetaan riemusta epätoivoon ja tullaan Jumalan eteen kaiken yhdessä koetun kanssa. Jälkeenpäin nauretaan makeasti, koska – no, elämä vain on niin uskomattoman huvittavaa, ja reaktiomme johonkin yllätykseen saattavat olla aika koomisia. Kuten ystäväni ja alokkaamme asian tiivisti: Mikä siunaus ihmiselle onkaan saada kuulua Armeijaperheeseen! Kaisa Mäkelä-Tulander kapteeni Oulun osaston johtaja Kuvat: Oulun osasto

Cedin reissulla Ylisihteeri Ced Hills toimi aiemmin Pelastusarmeijan kansainvälisen katastrofityön koordinaattorina. Tällä palstalla Ced jakaa kokemuksiaan ja seikkailujaan näiltä vuosilta.

Nämä ovat meidän kansaamme Ensi kuussa tulee täyteen 20 vuotta Kosovon sodan alkamisesta. Sota käytiin Jugoslavian liittotasavallan ja Kosovon albaanikapinallisista koostuvan Kosovon vapautusarmeijan välillä. Sota kesti alle neljä kuukautta, mutta kuitenkin tuona lyhyenä ajanjaksona lähes 500 000 etnistä albaania pakeni rajan yli naapurimaahan Albaniaan etsimään turvapaikkaa. Pelastusarmeijan katastrofityön silloinen johtaja, majuri Roland Sewell, lensi Albaniaan välittömästi kuultuaan tästä pakolaistulvasta. Hän vuokrasi pakettiauton, täytti sen peruselintarvikkeilla ja ajoi vaarallisen reitin vuorten läpi Tiranasta maan pohjoisrajalle Kukësiin, jossa hän jakoi ruokaa epätoivoisille pakolaisille. Pelastusarmeija toimii lähes 130 maassa, mutta sillä ei ole toimipistettä Albaniassa. Sain puhelun, jossa kysyttiin, voisinko lähteä käynnistämään humanitääristä avustusohjelmaa Albaniaan. Vuoden 1999 pääsiäismaanantaina lähdin tapaamaan Rolandia ja aloimme pohtia keinoja auttaa. Keksimme nopeasti, että Pelastusarmeija voisi kantaa kortensa kekoon pystyt-

tämällä lämmintä ruokaa tarjoilevia keittiöitä pakolaisleireille. Saksan armeija pystytti yhden tällaisen pakolaisleirin Kaakkois-Albaniassa sijaitsevaan Korcën kaupunkiin. Sotilaiden kasatessa telttoja me rakensimme lukuisia keittiötelttoja ympäri valtavaa leiriä odottamaan pakolaisten saapumista. Korcën leiri pursui yli äyräiden; sinne tuotiin pakolaisia bussilla kaupungeista, jotka eivät pystyneet selviytymään valtavasta pakolaisten määrästä. Koitti päivä, jolloin bussit saapuivat leirille. Monet pakolaisista olivat matkustaneet tuntikausia. Kuljettajat olivat kieltäytyneet pysähtymästä reitin varrella, joten ihmiset olivat joutuneet tekemään tarpeensa bussin penkeille. Heillä ei ollut mitään tietoa siitä, minne he olivat menossa, ja he olivat kamalassa kunnossa perille saavuttuaan. Mutta sitten tapahtui jotakin ihmeellistä. Muutaman päivän kuluttua nuoret pakolaiset huomasivat, että keittiöiden johtaminen oli minun vastuullani. He lähestyivät minua ja kysyivät, voisivatko auttaa: ”Nämä ovat meidän kansaamme ja tah-

domme auttaa teitä huolehtimaan heistä.” Annoimme näille pakolaisille Pelastusarmeijan T-paidat ja heistä tuli osa henkilökuntaamme, kun he alkoivat työskennellä vapaaehtoisina oman tiimimme rinnalla. Vapaaehtoiset olivat korvaamattomia työtovereita: he opettivat meille paikallisia tapoja ja auttoivat meitä suunnittelemaan pakolaisten kulttuuriin sopivia ruokalistoja. Onneksi pakolaiset viettivät leirissä vain muutaman kuukauden, kunnes sota päättyi ja he pääsivät palaamaan koteihinsa. Mutta he antoivat meille arvokkaan opetuksen: ketään ei tulisi ikinä kohdella avuttomana työn kohteena. Jopa elämän synkimmissä hetkissä ihmisillä on kyky auttaa itseään ja edesauttaa omaa toipumistaan. Vapaaehtoistyö parantaa ihmisten omanarvontuntoa. En muista yhdenkään näiden nuoren vapaaehtoisen nimeä – mutta heidän opetuksensa säilyy muistissani koko loppuelämäni ajan. Ced Hills everstiluutnantti

SOTAHUUTO

Kirpparikeijun kotona Anne Lilja on 32-vuotias oululainen Kirpparikeijun kotona -blogin kirjoittaja. Tällä palstalla Anne kertoo kirppisjuttuja löydöistään Pelastusarmeijan kirpputorilta.

Kohtuullinen garderobi Tavoitteena järkevä vaatekaappi

14 SOTAHUUTO

Ikivanha puinen vaatekaappi on koriste itsessään. Säilytysratkaisujen nokkeluudessa se häviää uusille kaapeille sata nolla, mutta kun valikoi tarvitsemansa vaatteet järkevästi, maltillinen säilytystila riittää hyvin. Päällä olevat ja melkein kaikki kaapin vaatteet Pelastusarmeijan kirpputorilta.

Joko olet tutustunut pystyviikkauksen saloihin? Kun vaatteet viikkaa pystysuunnassa, ei siis lado päällekkäin pinoksi, ne tuntuvat pysyvän paremmin järjestyksessä. Koreihin viikattuna kaapin takaosakin tulee käytettyä, ja koko rivin saa kerralla nostettua ulos. Korit ja mustavalkoinen tapetti Pelastusarmeijalta.

Matalat pärekorit toimivat erinomaisesti usein tai samalla kertaa tarvittavien tavaroiden säilytyspaikkana. Tavarat saa yhdellä kertaa nostettua esiin ja sitten piilotettua ovien taakse. Toimii myös esimerkiksi toimistotavaroille kuten nitojalle, mittanauhalle ja teippirullalle. Korin asusteet Pelastusarmeijalta.

Vaatekaappi pursuaa vaatteita, mutta mitään päällepantavaa ei tunnu löytyvän. Aina tulee valittua se sama musta mekko. Se, joka istuu täydellisesti, jonka materiaali tuntuu iholla parhaalta ja joka muuttuu aivan eri näköiseksi kampausta, koruja, kenkiä ja neuletta vaihtamalla. Jos vaate ei toimi muiden kaapista löytyvien vaatteiden parina, se jää herkästi käyttämättä. Kun vaatekaapin peruspalikat ovat kohdillaan ja helposti yhdisteltävissä, pienempi määrä riittää enempään. Asusteita vaihtelemalla saa luotua loputtomasti uusia kokonaisuuksia. Kohtuullinen vaatekaappi muistaa kestävän kehityksen. Se ei sorru minimalismiin, vaan huomioi järkevän pesuvälin. Kun vaatteita on sopivasti, konetta ei tarvitse pyörittää vajaana. Second hand -vaate on myös ympäristön kannalta hyvä valinta. Jo käytetty vaate ei kulahda ensimmäisessä pesussa: jos se on kestänyt kirppiksen rekille saakka, se tulee kestämään myös sinun käytössäsi. Uuden vuoden alkuun sopii pieni muutosprosessi ja vaatekaapin raikastus. Mitä jos miettisi vaatekaapin sisällön omien lemppareiden ja yhdisteltävyyden kannalta. Jos karsisi liiat pois ja veisi ne Pelastusarmeijalle – tuotto menee suoraan vähävaraisille suomalaisille. Ajattele, kuinka monta erilaista yhdistelmää muutamilla tarkkaan harkituilla vaatteilla voi saada aikaiseksi! Anne Lilja

Vanhat lusikat ovat muuttuneet hauskoiksi korvakoruiksi. Korvikset Pelastusarmeijalta. Uutuudenkaipuussa ei tarvitse uusia koko vaatekaappia, kun vaihtelee pieniä yksityiskohtia. Muutamilla näyttävillä koruilla saa asuihin mukavaa vaihtelua. Korut Pelastusarmeijalta.

Kuvat: Anne Lilja

Panostamisen ei tarvitse tarkoittaa valtavaa hintalappua. Iso, jo patinoitunut nahkalaukku on kulkenut mukana reilut kuusi vuotta. Se löytyi kirpparilta 7 eurolla. Punainen nahkalaukku on vanha kirppislöytö. Mukavuudessaan ja hienoudessaan se on syrjäyttänyt monet muut.

Valitsisiko vahvan meikin, muhkean huivin vai isokokoiset korvikset? Korut Pelastusarmeijalta.

SOTAHUUTO

Muutamalla vaatteella, kengillä ja asusteilla saa koottua lukemattoman määrän erilaisia asukokonaisuuksia: Siniset Converset, toinen harmaa mekko ja punainen laukku omat; kaikki muu Pelastusarmeijan kirpputoreilta.

inkä opivat m i. Farkut s riks a p asun tahansa paita ia s an fuk a p ip e R a tavallist piristää ää. arkipäiv

Lämmin tä pääll e! Pehm neuleta oinen h kki tunt armaa uu ihan alta iho lla.

Harmaa kynähame kasarilta on ajankohtainen vaate vieläkin. Kameleontti kuten farkutkin!

Juhlatuulella? Tarvitaan istuva kynähame ja kasa helmiä!

Hemp eän he rkän Vilan p aidan pariks päätyi i sydän koru.

Mustan mekon voi somistaa kuinka vain. Huivi tuo väriä n muuten hillittyy n. ee kokonaisuut

Hyvin istu va mekko on vaatek aapin pe lastus. Pe rusmekko taittuu m oneksi. P ieni nahkain en laukku ei ole mit ään merk kiä, mutt a näyttää ja tuntuu h yvältä.

idallinen Filippa K:n ra mmittää. neuletakki lä ko on itse Harmaa mek parilta rp ommeltu ki nhasta va löytyneestä su ”pappahou kankaasta”, siis napakan a laadukkaast ta. villakankaas

16 SOTAHUUTO

Sinistä ja pu

naista farkku jen ja neuleen p ariksi.

Tänäkin vuonna laitamme hyvän kiertämään

pelastusarmeija.fi/kirpputori SOTAHUUTO

KRIGSROPET

KOLUMN

Uppmuntran Politiskt, religiöst,

Hej! Jag kommer att ge dig några utmaningar under de kommande månaderna, för jag tror att vi ofta kan hamna i ett tänk som bara cirkulerar kring oss själva. Därför skulle jag vilja hjälpa dig att se dig omkring, och påminna dig om att om du ser till det bästa för människor i din närhet, kommer perspektivet på livet att förändras. Så som vår mästare Jesus Kristus själv säger: ”Allt vad ni vill att människorna skall göra för er, det skall ni också göra för dem” (Matt 7:12, Bibel 2000). Nu tänker jag alltså utmana dig tills nästa utmaning ges att under denna tid uppmuntra människor i din närhet. Försök att varje dag ge en komplimang eller uppmuntran till någon, och jag kan garantera att mycket kommer att förändras. Det är oftast väldigt svårt att förstå hur någons privatliv ser ut. Vi kan aldrig veta varför eller hur någon mår. På ytan kan det se ut som om personen mår bra, men ibland kan verkligheten vara en annan. Tänk själv om du skulle ha en riktigt dålig dag. Skulle det inte då kännas bättre om någon kom fram till dig och sade att hen uppskattade dig som person? Eller att det är så kul att se dig? Bibeln talar om hur våra ord påverkar vår miljö. Tungan är något som kan bygga upp eller riva ner, så var därför noga med vad du säger. 18 SOTAHUUTO

I vår tid då mängder av information flödar på Internet är det inte alltid lätt att se vad som är sanning, överdrift eller ren lögn. Vi ser på flera ställen hur människor blir kritiserade, och det känns som om det är alla mot en oavsett vad personen i fråga har gjort. För att leva i den här världen tror jag vi behöver mindre negativ kritik och mer uppmuntran bland oss människor. Så min utmaning till dig blir helt enkelt att inte ta folk omkring dig för givet, utan ta en stund varje dag då du uppmuntrar någon. Kanske du upplever att Gud säger till dig att ge vidare ett meddelande till en kollega, en nära vän eller en främling på stan. Vem vet? Det kanske blir du nästa gång, när du som mest behöver det. Gud välsigne dig! ”Se till, bröder, att ingen av er är ond och trolös i sitt hjärta och avfaller från den levande Guden. Uppmuntra varandra varje dag, så länge man kan säga i dag, så att ingen av er låter sig förledas av synden och förhärdar sig. Ty vi har del i Kristus om vi ända till slutet orubbligt håller oss till samma grundval som i början” (Heb 3:12–14 Bibel 2000). Daniel Bryant-Rönnqvist löjtnant

medmänskligt, ekonomiskt och kulturellt... det finns många sätt att se på saker. Men något händer med oss då läget blir akut. Ibland glimmar något riktigt vackert fram. Och för att det hemska inte bara ska vara hemskt, försöker vi hitta sätt att förmedla godhet, skapa samhörighet, tröst, närhet och förståelse över gränser och barriärer.

Hur länge sitter godheten i? Det finns skilda sätt att diskutera och vi kan förhålla oss till det som händer på olika vis. Det finns många diken att trilla i, ytterligheter att drabbas av och generaliseringar vi kan smittas av på vägen.

Olika sätt att hantera verkligheten Den 11 september. Ett datum som i min livstid för alltid kommer att vara förknippat med terrorattacken i New York. Och kanske kommer människor att minnas ännu längre. Ta med sig erfarenheter och förståelser in i nästa generation. Och nästa. Eller så kommer det att finnas de som menar att det aldrig inträffade. Det är möjligt att historien beskärs, förvanskas, bättras på eller rent av faller i glömska. Det finns som sagt olika förklarings- och diskussionsmodeller. Olika sätt att hantera verkligheten.

Då den mest akuta fasen har lagt sig Under de sexton år som gått sedan den fruktansvärda händelsen vid World Trade Center har vi räknat in det som känns som ett eskalerande antal terrorhandlingar runt om i världen. Paris, Alexandria, Oslo, Sousse, London, Bagdad, Köpenhamn, Nice, Stockholm, Barcelona och Åbo... och listan kan göras mycket längre. Men

då den mest akuta fasen av hantering och psykologisk bearbetning har lagt sig, hur handskas vi då med riskerna, hoten, värderingarna och det allmänna tyckandet?

Samhällets och mänsklighetens godhet Ur allt det fruktansvärda som hänt har vi fått se hur kärlek, gemenskap, omsorg och godhet växer fram. Vi öppnar våra hem, delar generöst med oss, gråter med varandra och hedrar offer. Vi inkluderar. Och det ger oss hopp om vår egen, samhällets och mänsklighetens godhet.

Hur fort glömmer vi? Men hur länge håller det i sig? Hur snabbt smyger sig de cyniska tankarna på oss igen? Hur fort glömmer vi? När går vi tillbaka och blir våra “vanliga”, egoistiska jag? Den ödesdigra polarisering som handlar om vi och dom, och inte om oss tillsammans, det diskussionsklimat som eldar på fördomar, hat, förlöjligande och förnedring, det ointresse och bristande engagemang som lämnar stora tomma spår av meningslöshet efter sig, när drabbas vi egentligen av det?

Ett viljebeslut att låta godheten sitta kvar Politiskt, religiöst, medmänskligt, eko-

nomiskt och kulturellt... det finns många sätt att se på saker. Men något händer med oss då läget blir akut. Ibland glimmar något riktigt vackert fram. Och för att det hemska inte bara ska vara hemskt, försöker vi hitta sätt att förmedla godhet, skapa samhörighet, tröst, närhet och förståelse över gränser och barriärer. Men hur länge tillåter vi att den godheten sitter i? Tillåter. För jag tror nämligen att det är ett viljebeslut. “Gud är ljus och inget mörker finns i honom” 1 Joh. 1:5. Eva Kleman Kommendör Från och med 1.1.2018 innehar Eva Kleman befattningen som sekreterare för kvinnoarbetet i länderna i Europa. Dessförinnan verkade Eva som president för kvinnoarbetet i territoriet Sverige och Lettland åren 2016-17 och i territoriet Finland och Estland åren 2013-16. Illustration: Gerd Altmann Artikkelin voi lukea suomeksi osoitteessa pelastusarmeija.fi

SOTAHUUTO

Pelastusarmeijan partiolaiset 100 vuotta Sunnuntaina 12.11. Temppelissä juhlittiin Pelastusarmeijan partiolaisten 100-vuotista taivalta. Keväällä 1917 Suojeluspojat kokoontuivat ensimmäistä kertaa samaisen Temppelin pihalle Uudenmaankatu 40:ssä Helsingissä. Nykyään osoitteessa toimii Tempelscouterna-lippukunta. Pelastusarmeijan partiotoiminta on pienimuotoista menneiden vuosikymmenien suuriin joukkoihin verrattuna, mutta kuten Tempelscouterna-lippukunnan väistyvä johtaja Juhani Laaksonen asian totesi Sotahuudon haastattelussa alkuvuonna: – Vertaan toimintaa nuotioon. Tällä hetkellä ei näy liekkejä, mutta meillä on hyvä hehku, joka loistaa kirkkaanpunaisena. Siitä on hyvä liekkien jälleen kasvaa! Tämä hehku välittyi myös 100-vuotisjuhlassa, jossa lippukuntien nykyiset jäsenet ja partiotoverit vuosikymmenien takaa kokoontuivat yhteen. Iloinen puheensorina täytti Temppelin salin vanhojen (ja uusien) ystävien vaihtaessa kuulumisia. Juhla alkoi näyttävästi lippujen sisääntulolla ja everstiluutnantti, ylisihteeri Ced Hillsin tervetulosanoilla. Hän välitti tervehdyksen Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorion johtajiston puolesta. Tervehdyksessä hän muistutti, että saamme olla kiitollisia Jumalalle tästä sadan vuoden mittaisesta erityisestä lapsi- ja nuori20 SOTAHUUTO

sotyön muodosta. Everstiluutnantti Ced Hills välitti myös videotervehdyksen Euroopan partioverkostolta ja kirjetervehdyksen Pelastusarmeijan maailmanlaajuisen partiotoiminnan presidentiltä, komentaja Rosalie Peddleltä. Kapteeni Esa Nenosen ja Temppelin sotilaan Kerstin Seliverstovin johtaman rukouksen jälkeen Pursityttöjen lippukunnan johtaja Riitta ”Mökö” Heiskanen ja everstiluutnantti Arja Laukkanen tekivät katsauksen Pelastusarmeijan partiotoiminnan historiaan kuvakavalkadin kera. Yleisöstä kuului iloisia hihkaisuja tuttujen tilanteiden ja ihmisten kuvien heijastuessa seinälle. Kapteeni Kati Kivestö kysyi juhlapuheessaan, kuka on sinun lähimmäisesi. Laupiaan samarialaisen esimerkin mukaisesti hän herätti pohtimaan, että lähimmäinen voi olla hyvinkin joku muu kuin hän joka on fyysisesti lähelläsi. Kun hyvyyttä ja rakkautta kohtaa, niin sitä pitää jakaa. Kati muistutti, että yksi partioihanteista on etsiä ystävyyttä yli rajojen. Puhetta seurasi musiikki- ja toimintahetki. Toimintapisteillä kiinnitettiin ratsastajaa aasille, kirjoitettiin kiitoskortteja

läheisille ja askarreltiin esirukouskukkia ja hyvin tekojen käsiä. Juhlavieraat ottivat mielellään osaan leikkimieliseen toimintaan ja iloisia hymyjä näkyi kautta salin. Juhlassa kiinnitettiin katse myös tulevaisuuteen – Tempelscouterna-lippukunnan johtaja Juhani Laaksonen väistyi tehtävästään ja uudeksi lippukunnan johtajaksi nimitettiin juhlallisin menoin Birgitta ”Gittan” Kiiski (kuvassa). Juhani kiitti kaikkia, jotka ovat olleet mukana hänen partioreittinsä varrella ja muistutti Gittania uudessa tehtävässään Pelastusarmeijan kolmesta ässästä, mutta tällä kertaa partiomuotoon muokattuna: – Toivotan sinulle siunausta, sitkeyttä ja seikkailumieltä! Onnittelut Pelastusarmeijan 100-vuotiaalle partiotoiminnalle, ja kansainvälisen partioliikkeen perustajan Sir Robert Baden-Powellin sanoin katse seuraavaan sataan: ”Katso kauas, ja kun luulet katsovasi, katso vielä kauemmas.” Toni Kaarttinen Kuva: Toni Kaarttinen Kuvakavalkadi juhlasta: bit.ly/armeijapartio100

ARMEIJASSA TAPAHTUU Virallinen tiedonanto

Johtajien vierailulista

Paluu upseeriksi 1.11.2017

Everstit Patrick & Anne-Dore Naud, territorion johtajat:

Sotilasavustaja Anna Liisa Piiparinen (Mikkelin osaston johtaja) on hyväksytty uudelleen upseeriksi. 1.11.2017 lähtien hän jatkaa upseeripalveluaan luutnanttina. Toivotamme Anna Liisan lämpimästi takaisin tervetulleeksi upseeripalveluun ja rukoilemme Jumalan siunausta hänelle ja hänen jatkamalleen työlleen Mikkelin osastossa.

Ylennetty kirkkauteen

Helena Petrell-Nevalainen kapteeni 1.11.2017 Kapteeni Helena Petrell-Nevalainen ylennettiin kirkkauteen 1.11.2017 Nurmeksessa. Hän menehtyi nopean sairauden jälkeen. Hänen viimeisin määräyksensä oli Kuopion osastossa, ja hän siirtyi eläkkeelle 1.9.2010. Kunnioitamme uskollisen toverimme muistoa ja kiitämme hänen elämäntyöstään. Jumalan siunausta Helenan puolisolle ja muille läheisille.

Seuraavassa lehdessä

Testamenttiasiain infotilaisuudet jatkuvat keväällä

Viro 6.–8.1.2018 Tartto Võru

su 7.1. klo 11 su 7.1. klo 15

Haluaisitko tehdä hyvää vielä poismenosi jälkeenkin?

Suomi Turku Tampere

su 21.1. klo 12 la 27.1. klo 17

Infotilaisuuksien ajankohdat, paikkakunnat ja lisätietoa testamenttityöstä: pelastusarmeija.fi/testamentti

Everstiluutnantit Ced ja Lyn Hills, ylisihteeri ja territorion naistyön sihteeri: Temppeli, Helsinki Uuden vuoden kokous

Osmo Halonen, puh. 040 568 7298 osmo.halonen@pelastusarmeija.fi

ma 1.1.

Salon osasto su 21.1. Everstiluutnantti Lyn Hills Helsingin osasto la 27.1. Everstiluutnantti Ced Hills Kongressisoittokunnan harjoitus kansainvälisten johtajien vierailua varten

Radio / TV

Lukijoiden esirukouspyynnöt

Voit lähettää meille esirukouspyyntösi: sotahuuto@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä: ”Esirukous”

Aftonandakt lördag 13.1 kl. 19.15 YLE Radio Vega löjtnant Daniel Bryant-Rönnqvist

Lisäksi rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous

Aamuhartaus lauantaina 20.1. klo 6.15 ja klo 7.50 Yle Radio 1 luutnantti Kaisu Leino

Uskomme rukouksen voimaan!

Aftonandakt lördag 27.1 kl. 19.15 YLE Radio Vega kapten Kati Kivestö

Helmikuussa puhumme rakkaudesta

Radio / TV

Radiojumalanpalvelus Hämeenlinnan osastosta sunnuntaina 28.1. klo 11.00 YLE Radio 1 kapteeni Seppo J. Takala saarnaa, kapteeni Tuula Takala johtaa

– Voitteko rukoilla puolestani, sillä terveysongelmat kiusaavat minua. Kiitollinen tuesta – Pyydän esirukousta heikentyneen kuuloni puolesta. Se vaikeuttaa elämääni. Jeesus, auta! Maria – Kun katson elämääni Jumalan perspektiivistä, niin huomaan toimintani, ajatukseni ja tunteeni. Minut valtaa rauha. Tarvitsen Jumalan johtajaksi elämääni. Jouko

SOTAHUUTO

ARMEIJASSA TAPAHTUU Kouvolan joulupatavahdit palkittiin Kouvolan kaupunki palkitsi Pelastusarmeijan Kouvolan osaston vapaaehtoiset patavahdit Vuoden valovoimainen vapaaehtoinen -palkinnolla 7.11.2017 järjestetyssä palkintogaalassa Kuusankoskitalolla. Palkinnon luovutti Kouvolan aikuisväestön lautakunnan puheenjohtaja Sinikka Rouvari. Hän kertoi, että ehdotettujen 26 palkinnonsaajan joukosta patavahdit oli yksimielinen valinta. Palkitsemisperusteiden mukaan vapaaehtoiset patavahdit toimivat pyyteettömästi antaen omastaan toisten hyväksi. Kouvolassa kerätyillä joulupatakeräyksen tuotoilla autetaan kouvolalaisia talouksia jouluna ja ympäri vuoden. Vuonna 2016 avustettavia talouksia oli n. 500, joista 230 jouluna. Palkinnoksi annettiin kouvolalaisen taiteilijan Jouni Salosen teos Tie toiseen menneisyyteen II. Palkinnon ottivat vapaaehtoisten puolesta vastaan osaston johtaja, luutnantti Kaisu Leino ja Kalevi Komppa, jolle viime Joulupata-keräys oli jo 40. patavahtina. Kuvassa Kouvolan aikuisväestön lautakunnan puheenjohtaja Sinikka Rouvari, Kalevi Komppa ja luutnantti Kaisu Leino.

Talvileiri Lomakodilla Nummelassa 20.–23.2.2018 3 vrk, 89€ (sisältää yhteiskuljetuksen Helsingistä) Talvileiri on suunnattu 7–11-vuotiaille lapsille. Leirillä on tiedossa kaikenlaista kivaa tekemistä niin sisällä kuin ulkonakin, Lomakodin talvisissa maisemissa! Leirille hakeminen tapahtuu sähköisellä lomakkeella osoitteessa: pelastusarmeija.fi/lomakoti. Hakuaika alkaa 8.1.2018

22 SOTAHUUTO

JOULUPATA KIITTÄÄ LÄMPIMÄSTI KAIKKIA LAHJOITTAJIA

JOULUPATA.FI

2€ Tammikuu 2018 Pelastusarmeija

SOTAHUUTO

Syväsukellus laulukirjaan Sarjassa esitellään Pelastusarmeijan laulukirjan uusia lauluja. Pyydämme erilaisia ihmisiä kuuntelemaan laulun ja kertomaan, millaisia ajatuksia se herättää. ♪ Laulut voi kuunnella osoitteessa pelastusarmeija.fi

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto

Vaille rakkautta et jää Pelastusarmeijan laulukirja 234 San. Kai Kjäll-Andersson, Suom. Jorma Pollari, Säv. Kai Kjäll-Andersson © Pelastusarmeijan päämaja, Tukholma © Suom. Jorma Pollari

Onko vieras sulle tie rukouksen?

Kun jäät yksin, kyyneleet vallan saa,

Kuinka paljon muilta salaat, itseäsi peitellen?

tyhjyys painostaa ja kaikki elämässä kangertaa,

Oot luonut kenties profiilin niin taidokkaan,

niin muista silloin: Jeesus kaiken ymmärtää,

sua ettei alta sen voi tunnistaa?

sua kuuntelee, kun kaipaat ystävää.

Vaille rakkautta et milloinkaan jää.

Elämän hän tahtoo antaa,

mistään saa et enempää.

Jos kuljet seurassansa päivän jokaisen,

sä huomata saat voiman rakkauden.

sä huomata saat voiman rakkauden. Sä huomata saat voiman rakkauden.

Luutnantti Kaisu Leino kuunteli laulun: – Laulun melodia on vaikuttava. Voisin hyvin kuvitella sitä esitettävän valaistuilla konserttilavoilla. Siinä on suuren rakkauslaulun tunnelma – ja suuri rakkauslaulu se onkin. Se ei kerro vajavaisten ihmisten rakkaudesta, vaan Jumalan äärettömästä, loputtomasta, ymmärtävästä ja ehjäksi tekevästä rakkaudesta. – Erityisesti minua puhuttelee laulun ajankohtaisuus. Se ei puhu menneen ajan sanoin, vaan tarttuu suoraan nykyihmisen elämään: ”Onko vieras sulle tie rukouksen? Kuinka paljon muilta salaat itseäsi peitellen? Oot luonut kenties profiilin niin taidokkaan, sua ettei alta sen voi tunnistaa?” Eräs ihminen huokaisi minulle Pelastusarmeijan tilaisuuteen tullessaan: ”Tänne on niin hyvä tulla. Tiedän, ettei kukaan arvostele minua. Saan olla oma itseni.” Hän eli todeksi sitä, mistä tässä laulussa puhutaan. Jumalan rakkaus riisuu meidät rooleista. Se vapauttaa. Seurakunnan kuuluisi olla paikka, jossa kaikki saavat iloita siitä vapaudesta.

Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 128. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Lyn Hills, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Joona Junkkari Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali André Cox Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK

Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti 2017 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

On aika aloittaa vuosi hyvällä sanomalla! Haluan tilata Sotahuudon Sotahuudon myynnillä tuetaan Pelastusarmeijan työtä. Lehden tilaushinnat: Kotimaa ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 €

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Sotahuudon itselleni Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys