Kaunis Vehmersalmi ja me

Teksti ja kuvat: Uwe Mäkinen, Vehmersalmen pappi

Aamulla avaan silmäni ja katson ulos ikkunasta. Aurinko nousee juuri. Joku on maalannut hennon sateenkaaren taivaalle. Muutama pilvi leijailee ohi ja tekee tietä uudelle päivälle. Tuuli hyväilee hellästi Kallaveden pintaa ja laittaa rannan kuuset tanssimaan. Jänis hyppii kaikessa rauhassa niityn poikki ja unelmoi vielä keskeneräisessä talviturkissaan pikaisesta lumesta. Muutama lintu etsii lehtimaton alta aamiaista. Minä astun ulos ovesta, hengitän raikasta aamuilmaa ja ajattelen, miten hyvä minun on olla. Miten ihanaa on saada elää täällä kauniin luonnon ympäröimänä. Ajatteleekohan ympärilläni oleva luonto samalla tavoin minusta ja iloitseeko se siitä, että sillä on minut asujanaan? Vai kärsiikö se minusta? Olenko minä uhka luonnon elinvoimaisuudelle? Olenko sokea sille kärsimykselle, jota sille aiheutan? Elänkö luonnon kanssa sopusoinnussa, niin kuin ihmiset Raamatun ensilehdillä elivät? Alussa maailma oli paratiisi, sanotaan ensimmäisessä luomiskertomuksessa. Mutta jo muutaman kappaleen päästä Jumala katsoo ihmistä ja huomaa, että pahuus on maapallolla suurta ja hän katuu tehneensä ihmisen. Eikä Jumala löydä enää mitään muuta tietä kuin tuhota vedenpaisumuksessa maailman. Vain Nooa, hänen perheensä ja pari jokaista eläintä pelastetaan ja he voivat aloittaa alusta uudelleen. Jumala solmii Nooan kanssa liiton ja asettaa sen merkiksi sateenkaaren taivaalle ja lupaa, ettei enää tule uutta vedenpaisumusta, joka tuhoaisi maan. Mutta liittoon tarvitaan aina kaksi. Mekin olemme sopimuksen osapuolia. Meidänkin täytyy varjella luomakuntaa. Niin kuin Jumala päättää muuttaman kappaleen jälkeen aloittaa alusta, niin meidänkin on aloitettava ajattelemaan mahdollisimman nopeasti omaa suhtautumistamme luontoon. Muutamat sukupolvet, joihin mekin kuulumme, ovat omalla energiankulutuksellaan ja elämäntyylillään muuttaneet ilmaston ja se on uhka koko ekosysteemille. Täällä Vehmersalmella emme vielä huomaa kovin paljon ilmastonmuutoksen vaikutuksia, miten voisimmekaan. Täällä ei ole jäätikköjä, jotka sulavat; ei meriveden korkeutta, joka nousee; ei äärimmäisiä sääolosuhteita, joilla on katastrofaalisia seurauksia ihmisille, eläimille ja kasveille. Mutta vähitellen ilmastonmuutos hiipii meillekin. Maapallon keskilämpötila nousee hitaasti ja erityisesti talvella myös meille. Lunta, jäätä ja routaa on aina vähemmän. Sademäärät kasvavat vähitellen. Metsien puusto muuttuu. Kohtaamme uusia eläin- ja kasvilajeja. Toiset taas siirtyvät yhä pohjoisemmaksi. Täälläkin huomaamme ilmastonmuutoksen vuosi vuodelta selvemmin. Myös me tässä pienessä kylässämme olemme kutsuttuja tekemään jotain ilmastonmuutosta vastaan. Jotta myös tulevat sukupolvet voisivat elää elämälle ystävällisessä maailmassa, meidän on uudistettava ajattelumme siitä, miten toimimme maapallon tärkeiden resurssien ja oman energiankulutuksemme kanssa. Täytyykö kotona lämpötilan olla todellakin yli 21 astetta? Täytyykö ulko-oven päällä ja talon jokaisessa huoneessa palaa valo? Täytyykö parhaat päivänsä nähneen energiansyöpön pakastimen edelleenkin jaksaa kylmentää itsensä alle 18 asteen. Onko ihan pakko käydä päivittäin saunassa tai onko kymmenminuuttinen lämmin suihku aina paikallaan? Pitääkö jokainen lyhytkin matka ajaa autolla? Emmehän me tarvitse tätä kaikkea, eikä meidän pidäkään. Me olemme täällä Vehmersalmellakin Jumalan edessä, lähimmäistemme ympäröiminä ja osana tätä maailmaa kutsuttuna varjelemaan ympärillämme olevaa ja haavoittuvaista luonto ja hylkäämään sen, mikä vahingoittaa sitä. Tämä on rasittavaa ja tarkoittaa muutosta henkilökohtaisessa elämässämme ja suhteessamme maapallon yhteiseen elämään. Meidän on lopultakin opittava, että olemme vain osa Jumalan luomakuntaa. Me, emme ole

vain me ihmiset. Me, se tarkoittaa maata, vettä ja taivasta. Se tarkoittaa ruohoa ja ruohonkorsia, pensaita ja puita. Se tarkoittaa ilmassa lentäviä lintuja ja metsien, peltojen ja järvien eläimiä. Se tarkoittaa kaikkia maapallon ihmisiä. Se tarkoittaa meitä kaikkia. Olen vakuuttunut siitä, että voimme muuttaa asioita, yksityiselämässä, yhteiskunnassa, töissä ja seurakunnassa – kun vain haluamme! Aloitetaan tämä! Maapallon tulevaisuuden tähden! Lastemme, lastenlastemme, lastenlastenlastemme ja muiden lasten tähden. Maapallon muilla laidoilla asuvien ihmisten tähden. Jumalan koko luomakunnan tähden! Meidän kaikkien tähden! Sillä aikaa, kun olen talon edessä seisoessani vajonnut näihin mietteisiini, on aurinko jo noussut vähän ylemmäs. On tulossa kaunis päivä. Katselen pientä siipiään räpyttävää lintua ja iloitsen hetken tästä tunnelmasta. Astun taas sisälle taloon ja päätän tehdä tänään ja seuraavina päivinä jotain sellaista, että Vehmersalmella ja koko maailmassa on kauniita päiviä jatkossakin.

VAALIPÄIVÄ 20.11.2022, RIISTAVEDEN KIRKKO uskottu toivottu rakastettu

Seurakuntavaaleissa seurakuntalaisten joukosta valitaan henkilöt suunnittelemaan toimintaa seuraavalle nelivuotiskaudelle. Seurakuntavaaleissa pääset vaikuttamaan oman seurakuntasi tulevaisuuteen. Vaalikone auttaa valinnassa. Ennakkoäänestys oli 8.–12.11. Järvi-Kuopion seurakunnassa äänioikeutetut saavat äänestää varsinaisena vaalipäivänä vain oman äänestysalueensa äänestyspaikassa. Riistaveden, Tuusniemen ja Vehmersalmen alueseurakuntien äänestysalue: Riistaveden kirkko, Joensuuntie 2505, klo 11–20 Muista ottaa henkilöllisyystodistus mukaan! #SEURAKUNTAVAALIT

Järvi-Kuopion seurakunta

Paasikoskentie 1, 73500 Juankoski, ma-pe klo 9–15, puh. 040 4888 602

www.kuopionseurakunnat.fi/jarvi-kuopio

kirkkoherra Juha Hagman puh. 040 4888 600

Vehmersalmen alueseurakunta

Aluepappi Uwe Mäkinen puh. 040 4888 638 Diakoniaviranhaltija Minna Puustinen puh. 040 4888 631 seurakuntamestari Ulla Laukkanen puh. 040 4888 641 kanttori Aino Nissinen puh. 040 4888 607 nuorisotyönohjaaja Jatta Utriainen puh. 040 4888 643 lastenohjaaja Sari Huttunen puh. 040 4888 610

Arto Kiviniemi Auringonlasku Hormalahdella

KuvankaunisVehmersalmi