Nuorisotyötä Vehmerissä

Teksti ja kuvat: Jenni Jekkonen-Tirri, Nuorisonohjaaja

Lokakuun 4.päivä kuulin jälleen iloiset lasten ja nuorten kiljahdukset, kun saimme nuorisotilamme auki. Vajaa puoli vuotta onkin ollut melkoista, muuttolaatikoiden ja remontin keskellä työskentelyä. Nyt meillä on oma tila ja siitä kaikki me olemme erittäin kiitollisia, saamme jatkaa tärkeää työtämme nuorten parissa, omalla kylällä.

Nuoret ovat mieltäneet tilansa vahvasti Majakalle ja he tietenkin vertaavat tilaamme siihen ja puhuvatkin edelleen Majakasta, vaikka nimeämme ei ole päätetty. Nimeä pyöritelläänkin huulilla syysloman aikana kovasti, jos saisimme nimen lyötyä lukkoon marraskuun loppuun mennessä, vaikka pienellä skaballa. Siitä lisää somessa. Tiloissamme on ollut tiivis tunnelma ensimmäiset viikot, 30-45nuorta päivittäin. Siinä, kun sukkuloi pienimmät isojen seassa, niin jouduimme jo rajaamaan, että 16.30 jälkeen ei ole 5.luokkalaisia pienempiä, lisäksi perjantaina 18.00 jälkeen ei ole, kuin yläaste ikäiset ja sitä vanhemmat. Tiloissa saamme erittäin hyvän kosketuspinnan koulun kanssa tehtävään yhteistyöhön, joka tuo kovasti uutta. Pääsemme olemaan nuorten koulu arjessa mukana, tukemaan heitä raskaina päivinä ja muistuttamaan, että jokaisella meillä on huonoja päiviä, mutta se elämä ei pääty niihin hetkiin ja tunteisiin. Koulun kanssa yhdessä sovimme käytänteistä ja tiloihimme voi tulla esimerkiksi keskiviikkoisin, opettajan luvalla tekemään tehtäviä, jotka kuuluisivat sille tunnille. Koulupäivän aikana meille ei tulla siis pelaamaan tai löysäilemään, tuolloin keskitytään koulutehtäviin. Pyrin pitämään nuo päivät rauhallisina ja, että pystyn olemaan läsnä nuorelle, siinä hetkessä. Millään tasolla en opettajan tehtäviä ole tekemässä tai viemässä, vaan oikeasti tahdon keventää nuorten taakkaa huonoina päivinä. Pääsääntöisesti olemme keskiviikon, koulu arjessa ja pidämme toiminnalliset pitkät välitunnit, joko liikunnan, askartelun, lukemisen tai keskustelun merkeissä. Vähän aina päivän ja tilanteen mukaan. Henkka on vetänyt pitkiä liikunnallisia välitunteja jo koko syksyn. Itselläni ne starttaa hiljalleen, kun omat opinnot päättyvät. Työllisyyspalveluiden, 4H;n, seurakunnan ja vanhempainyhdistyksen kanssa olemme suunnittelemassa työllistymishanketta, joka toteutuisi tulevana talvena ja toivottavasti saisi jatkoa tulevina vuosina. Lisäksi yhteistyötä on tarjottu myös eritahoilta, kuten Kansalaisopisto ja Meidän kylän nuoret (Metku) hankkeesta. Näistä ajallaan lisää. Kovasti toivoisimme nuoria mukaan toiminnan suunnitteluun ja kehittelemään toimintaamme. Itse koen tilat viihtyisänä ja hyvänä paikkana nuorten kohtaamiselle, vaikka Majakalla isot tilat antoivat mahdollisuuksia enemmän ja rauhallisuus säilyi paremmin, kun pääsimme heti tarvittaessa saliin päästelemään höyryjä ja jakautumaan eri tiloihin. Syyslomalla pääsimme pelailemaan retro pelejä, joita meidän apuna pyöritti Juha-Pekka Miettinen ja muutama nuori kävi haastamassa myös etsivä Rikun NHL22 pelissä (ps5). Itselläni Nuoriso- ja yhteisö ohjaaja opinnot pikku hiljaa kääntyvät päätökseen, vielä viimeiset rutistukset. Sitten voin tuumailla pelkkää työtäni rauhassa. Vaikka ensi vuodelle olen jo moneen lupautunut mukana, uutena tulee digitaalinen nuorisotyö esim. discordin tai po1nt chatin kautta. Itseni kehittäminen ja jatko opinnot mahdollisesti ammattikorkeassa kiinnostavat kovasti. Mutta se, mitä tahdon tehdä, on vain ja ainoastaan sydämellä nuorisotyötä. Tahtoisin ehkä enemmänkin, tuoda nuorille ja vanhemmille tietoisuuteen koulutetun kokemusasiantuntijuuden rooliani, samoin myös vertaisohjaaja koulutus, Kulttuuri Paja Luoteessa toi elämääni aikoinaan paljon. Olen ollut usein pisteessä, kun olen miettinyt, jaksanko enää seuraavaa päivää, jaksanko kannatella niitä kulisseja. Kuutisen vuotta sitten, rikoin nuo kulissit ja myönsin vihdoin tarvitsevani apua. Mieleni oli sairastunut, siinä samassa, kun huomasin olevani myös päihderiippuvainen. Olen elänyt päihdehelvetin läpi, olen ollut niin pohjalla, kuin ihminen voi olla. Olen kokenut asunnottomuuden, turvattomuuden, öiset kauheat vieroitusoireet, häpeän, tunteen, kun et ilkeä hakea apua, olen seurannut vierestä, kun läheinen vajoaa tuonne petolliseen maailmaan ja lopulta menehtyy. Mutta olen myös saanut niin paljon onnea ja voimia perheestäni, pojistani ja mieheltäni, ystäviltäni, että voin tätä hyvillä mielin kirjoittaa ja elää vapaana päihteistä. Olen oppinut rakastamaan elämääni, vaikka se ei aina helppoa olekkaan. Tällä tahdon kertoa sen, että jokaisella on mahdollisuus, on mahdollista saada apua, on mahdollista selvitä ja oikeasti nauttia elämästä. Minä olen ollut se menetetty tapaus ja jos minä nousin pohjalta, siihen pystyy kuka vaan.